Asia C‑333/14
Scotch Whisky Association ym.
vastaan
Lord Advocate
ja
Advocate General for Scotland
(Court of Sessionin (Skotlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Ennakkoratkaisupyyntö – Maataloustuotteiden yhteinen markkinajärjestely – Asetus (EU) N:o 1308/2013 ‐ Tavaroiden vapaa liikkuvuus – SEUT 34 artikla ‐ Määrälliset rajoitukset – Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet – Alkoholijuomien vähimmäishinta, joka lasketaan tuotteeseen sisältyvän alkoholimäärän perusteella – Oikeuttaminen – SEUT 36 artikla – Ihmisten terveyden ja elämän suojelu – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 23.12.2015
1. Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Viini – Kansallinen lainsäädäntö, jossa vahvistetaan viinin vähittäismyynnissä käytettävä alkoholin yksikköperusteinen vähimmäishinta – Hyväksyttävyys – Oikeuttaminen – Ihmisten terveyden ja elämän suojelu – Edellytys – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1308/2013 167 artikla)
2. Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Määrälliset rajoitukset – Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet – Kansallista lainsäädäntöä, jossa vahvistetaan alkoholijuomien vähittäismyynnissä käytettävä alkoholin yksikköperusteinen vähimmäishinta, ei voida hyväksyä – Oikeuttaminen – Ihmisten terveyden ja elämän suojelu – Velvollisuus turvautua vähiten rajoittaviin toimenpiteisiin – Kansallisen tuomioistuimen suorittama tutkinta
(SEUT 34 ja SEUT 36 artikla)
3. Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Poikkeukset – Ihmisten terveyden ja elämän suojelu – Kansallinen lainsäädäntö, jossa vahvistetaan alkoholijuomien vähittäismyynnissä käytettävä alkoholin yksikköperusteinen vähimmäishinta – Oikeuttaminen – Edellytys – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Arviointiperusteet – Huomioon otettava ajankohta
(SEUT 36 artikla)
1. Maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja asetusten N:o 922/72, N:o 234/79, N:o 1037/2001 ja N:o 1234/2007 kumoamisesta annettua asetusta N:o 1308/2013 on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle toimenpiteelle, jossa vahvistetaan viinin vähittäismyynnissä käytettävä alkoholin yksikköperusteinen vähimmäishinta, sillä ehdolla, että tämä toimenpide on tosiasiallisesti omiaan takaamaan ihmisten terveyden ja elämän suojelua koskevan tavoitteen toteutumisen ja että – kun otetaan huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet ja yhteisen maatalouden markkinajärjestelyn moitteeton toiminta – se ei ylitä sitä, mikä on tarpeen tämän ihmisten terveyden ja elämän suojelua koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.
Asetukseen N:o 1308/2013 ei nimittäin sisälly säännöksiä, joissa sallittaisiin viinin vähittäismyyntihintojen vahvistaminen joko kansallisella tai unionin tasolla, eikä säännöksiä, joissa jäsenvaltioita kiellettäisiin toteuttamasta tällaisten hintojen vahvistamista koskevia kansallisia toimenpiteitä. Näin ollen jäsenvaltiot ovat lähtökohtaisesti edelleen toimivaltaisia toteuttamaan tiettyjä toimenpiteitä, joista ei säädetä kyseisessä asetuksessa, sillä varauksella, että nämä toimenpiteet eivät poikkea kyseisestä asetuksesta tai ole sen vastaisia tai haittaa asetuksen moitteetonta toimintaa. Tässä yhteydessä on todettava alkoholin yksikköperusteisen vähimmäishinnan vahvistamisesta, että se saattaa olla asetuksen N:o 1308/2013 vastainen, koska se on sen periaatteen vastainen, jonka mukaan maataloustuotteiden myyntihinnat muotoutuvat vapaasti vapaan kilpailun, johon kyseinen asetus perustuu, perusteella. Koska yhteisen maatalouden markkinajärjestelyn toteuttaminen ei estä jäsenvaltioita soveltamasta sellaisia kansallisia sääntöjä, joilla tavoitellaan muita yleistä etua koskevia päämääriä kuin niitä, joita kyseinen markkinajärjestely koskee, jäsenvaltio voi kuitenkin vedota ihmisten terveyden ja elämän suojelua koskevaan tavoitteeseen oikeuttaakseen toimenpiteen, joka horjuttaa hintojen vapaata muotoutumista toimivan kilpailun olosuhteissa koskevaa järjestelmää, johon asetus N:o 1308/2013 perustuu.
Rajoittavan toimenpiteen on kuitenkin oltava suhteellisuusperiaatteen mukainen, eli sen on oltava omiaan takaamaan sillä tavoitellun päämäärän toteutuminen eikä se saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi. Oikeasuhteisuutta tarkasteltaessa on otettava huomioon erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet ja yhteisen maatalouden markkinajärjestelyn moitteeton toiminta, mikä edellyttää näiden tavoitteiden ja kansallisella lainsäädännöllä tavoitellun päämäärän eli kansanterveyden suojelun punnintaa.
(ks. 17, 19, 24 ja 26–29 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. SEUT 34 ja SEUT 36 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että tavoitellakseen ihmisten terveyden ja elämän suojelua koskevaa päämäärää korottamalla alkoholin kuluttajahintaa jäsenvaltio valitsee lainsäädännön, jossa vahvistetaan alkoholijuomien vähittäismyynnissä käytettävä alkoholin yksikköperusteinen vähimmäishinta, ja hylkää valmisteverojen korottamisen kaltaisen toimenpiteen, joka saattaa rajoittaa Euroopan unionin sisäistä kauppaa ja kilpailua vähemmän. Pelkästään se, että viimeksi mainitulla toimenpiteellä voi olla muita lisähyötyjä ja sillä voidaan saavuttaa laajemmin alkoholin väärinkäytön vähentämistä koskeva tavoite, ei voi olla perusteena kyseisen toimenpiteen hylkäämiselle.
Kyseinen lainsäädäntö voi nimittäin jo pelkästään siitä syystä, että se estää tuontituotteiden alemman tuotantohinnan heijastumisen kuluttajahintaan, rajoittaa muissa jäsenvaltioissa laillisesti kaupan pidettävien alkoholijuomien pääsyä kansallisille markkinoille ja on siten SEUT 34 artiklassa tarkoitettu määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide. Kyseinen toimenpide voidaan sellaisenaan katsoa oikeutetuksi muun muassa SEUT 36 artiklassa tarkoitetun ihmisten terveyden ja elämän suojelemisen takia ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen toimenpide on omiaan takaamaan sillä tavoitellun päämäärän toteutumisen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi. Tässä yhteydessä on todettava kyseisen lainsäädännön soveltuvuudesta sen ihmisten terveyden ja elämän suojelua koskevan tavoitteen saavuttamiseen, ettei ole kohtuutonta katsoa, että toimenpide, jossa vahvistetaan alkoholijuomien vähimmäismyyntihinta ja jolla pyritään erityisesti korottamaan edullisten alkoholijuomien hintaa, soveltuu yleisesti alkoholinkulutuksen ja erityisesti riski- ja haittakäytön vähentämiseen, koska alkoholin riski- ja haittakäyttäjät ostavat suuressa määrin edullisia alkoholijuomia.
Siitä, ylittääkö kyseinen kansallinen lainsäädäntö sen, mikä on tarpeen ihmisten terveyden ja elämän tehokkaaksi suojelemiseksi, on todettava, että verotuksellinen toimenpide, jolla korotetaan alkoholijuomia koskevia veroja, voi rajoittaa näiden tuotteiden kauppaa unionissa vähemmän kuin alkoholin yksikköperusteisen vähimmäishinnan vahvistamista koskeva toimenpide. Viimeksi mainitulla toimenpiteellä rajoitetaan voimakkaasti talouden toimijoiden vapautta määrittää vähittäismyyntihintansa, ja se muodostaa näin ollen vakavan esteen muissa jäsenvaltioissa laillisesti kaupan pidettävien alkoholijuomien pääsylle kansallisille markkinoille ja vapaalle kilpailulle kyseisillä markkinoilla. Tässä yhteydessä se, että alkoholijuomia koskevien verojen korottaminen johtaa näiden juomien hintojen yleiseen nousemiseen, mikä vaikuttaa sekä alkoholin kohtuukäyttäjiin että riski- ja haittakäyttäjiin, ei näytä – kun otetaan huomioon kyseisellä kansallisella lainsäädännöllä tavoitellut kaksi päämäärää – johtavan siihen johtopäätökseen, että tämä verojen korottaminen on vähemmän tehokasta kuin valittu toimenpide. Päinvastoin se, että verojen korottamista koskevalla toimenpiteellä voidaan saavuttaa lisähyötyä alkoholin yksikköperusteisen vähimmäishinnan vahvistamiseen nähden edistämällä samanaikaisesti alkoholin väärinkäytön vähentämistä koskevan yleisen tavoitteen toteutumista, on sen lisäksi, että se ei voi olla syy tällaisen toimenpiteen hylkäämiseen, tosiasiallisesti peruste hyväksyä tämä toimenpide alkoholin yksikköperusteisen vähimmäishinnan vahvistamista koskevan toimenpiteen sijasta.
(ks. 32, 33, 36, 46–48 ja 50 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
3. SEUT 36 artiklaa on tulkittava siten, että kun kansallinen tuomioistuin tutkii kansallista lainsäädäntöä kyseisessä artiklassa tarkoitetun ihmisten terveyden ja elämän suojelua koskevan perustelun kannalta, sen on tarkasteltava objektiivisesti sitä, voidaanko kyseisen jäsenvaltion esittämien todisteiden perusteella perustellusti katsoa, että valitut keinot soveltuvat tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseen, ja sitä mahdollisuutta, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa toimenpiteillä, joilla rajoitetaan vähemmän tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja yhteistä maatalouden markkinajärjestelyä.
Kansallisesta lainsäädännöstä, jossa vahvistetaan alkoholijuomien vähittäismyynnissä käytettävä alkoholin yksikköperusteinen vähimmäishinta, on todettava, että kansallinen tuomioistuin voi ottaa huomioon mahdollisen tieteellisen epävarmuuden siitä, mitä konkreettisia ja todellisia vaikutuksia tällaisella toimenpiteellä on alkoholinkulutukseen, tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Tässä yhteydessä se, että kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että alkoholin yksikköperusteisen vähimmäishinnan vahvistamisen voimassaolo päättyy tietyssä määräajassa, jollei kansallinen lainsäätäjä päätä pitää sitä voimassa, on seikka, jonka kansallinen tuomioistuin voi myös ottaa huomioon. Samoin kyseisen tuomioistuimen on arvioitava alkoholin yksikköperusteisen vähimmäishinnan kaltaisesta toimenpiteestä seuraavan tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksen luonnetta ja laajuutta, kun se vertailee kyseistä toimenpidettä muihin mahdollisiin toimenpiteisiin, joilla unionin sisäistä kauppaa rajoitetaan vähemmän, ja tällaisen toimenpiteen vaikutusta yhteisen maatalouden markkinajärjestelyn moitteettomaan toimintaan, sillä tämä arviointi on olennainen osa oikeasuhteisuuden tarkastelua.
Lisäksi on todettava ajankohdasta, johon nähden kyseisen toimenpiteen laillisuutta on arvioitava, että SEUT 36 artiklaa on tulkittava siten, että toimenpiteen, jossa vahvistetaan alkoholijuomien vähittäismyynnissä käytettävä alkoholin yksikköperusteinen vähimmäishinta, oikeasuhteisuuden tarkastaminen ei koske ainoastaan tietoa, näyttöä tai muuta aineistoa, jotka olivat kansallisen lainsäätäjän saatavilla, kun se toteutti tällaisen toimenpiteen. Tässä yhteydessä olosuhteissa, joissa kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia kansallisen lainsäädännön yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa, vaikka kyseinen lainsäädäntö ei ole tullut voimaan kansallisessa oikeusjärjestyksessä, sen tarkastaminen, että kyseinen toimenpide on unionin oikeuden mukainen, on suoritettava niiden tietojen, sen näytön tai sen muun aineiston perusteella, jotka ovat kansallisen tuomioistuimen saatavilla sinä ajankohtana, jona se antaa ratkaisun, sen kansallisessa oikeudessa säädetyin edellytyksin.
(ks. 57–59, 63 ja 65 kohta sekä tuomiolauselman 3 ja 4 kohta)