Kanne 25.1.2010 - Saksan liittotasavalta v. komissio

(Asia T-21/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: J. Möller ja asianajaja C. von Donat)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) tavoitteen 2 kohdealueisiin kuuluvalla Saarlandin alueella Saksan liittotasavallassa toteutettavaa yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa varten 7.5.1997 tehdyllä komission päätöksellä K(97) 1123 ja 28.12.1999 tehdyllä komission päätöksellä K(1999) 4928 myönnetyn tuen määrän (tukikausi 1997-1999) alentamisesta 13.11.2009 tehty komission päätös K(2009) 9049, joka annettiin kantajalle tiedoksi 16.11.2009 päivätyllä kirjeellä, on kumottava

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio on alentanut riidanalaisella päätöksellä EAKR:sta tavoitteen 2 kohdealueisiin kuuluvalla Saarlandin alueella Saksan liittotasavallassa toteutettavaa yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa varten myönnettyä taloudellista tukea.

Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.

Kantaja väittää ensinnäkin, että rahoitusoikaisujen kiinteämääräisyydelle ja ekstrapolaatiolle tukikautena 1994-1999, jonka piiriin yhtenäinen ohjelma-asiakirja kuuluu, ei ole mitään oikeudellista perustaa.

Toiseksi kantaja väittää asetuksen (ETY) N:o 4253/88¹ 24 artiklan 2 kohtaa rikotun, koska edellytykset tuen alentamiselle eivät ole täyttyneet. Se toteaa tältä osin erityisesti, että komissio on sivuuttanut käsitteen "epäsäännöllisyys". Komissio on lisäksi olettanut järjestelmällisiä virheitä, mutta se ei ole todennut, että rakennerahaston hallinnointia hoitavat kansalliset viranomaiset olisivat laiminlyöneet asetuksen N:o 4253/88 23 artiklasta johtuvia velvollisuuksiaan. Olettamat hallinnossa ja valvonnassa tapahtuneista järjestelmällisistä virheistä perustuvat kantajan mukaan lisäksi vääriin tosiseikkoja koskeviin toteamuksiin. Kantaja väittää myös, että tosiseikaston tärkeistä osista on tehty virheellisiä toteamuksia ja niitä on arvioitu väärin.

Toissijaisesti kantaja väittää kolmannessa kanneperusteessaan, että riidanalaisen päätöksen nojalla tehdyt tuen alennukset ovat suhteettomia. Se toteaa tässä yhteydessä, ettei komissio ole käyttänyt sillä asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdan mukaan kuuluvaa harkintavaltaa. Sovelletut kiinteämääräiset oikaisut ylittävät myös yhteisön talousarviolle aiheutuvat (potentiaaliset) vahingot. Kantaja on lisäksi sitä mieltä, että virheiden osalta suoritettu ekstrapolaatio on suhteeton, koska selviä virheitä ei voida siirtää erilaiseen perusjoukkoon.

Neljännessä kanneperusteessa kantaja vetoaa olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen. Se arvostelee tältä osin riidanalaisen päätöksen puutteellisia perusteluja ja vastaajan menettelytapaa tukikauden päättämiseen johtaneessa menettelyssä. Kantaja väittää, ettei riidanalaisesta päätöksestä voida päätellä sovellettujen kiinteämääräisten oikaisujen syitä ja perusteluja. Komissio on lisäksi muuttanut toimeksiannon saaneen tarkastajan paikan päällä suorittaman tarkastuksen tuloksia ilman uutta tarkastusta eikä se ole ottanut huomioon tai se on ottanut vain riittämättömästi huomioon Saksan viranomaisten esittämät tosiseikat.

Kantaja vetoaa lopuksi viidennessä kanneperusteessaan siihen, että vastaaja on loukannut kumppanuuden periaatetta, koska vastaaja on etukäteen vahvistanut hallinto- ja valvontajärjestelmän toimivuuden, vaikka riidanalaisessa päätöksessä nojaudutaan hallinto- ja valvontajärjestelmän järjestelmällisiin puutteisiin.

____________

¹ - Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1).