YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
14 päivänä toukokuuta 1998 (1)
Kilpailu EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta Tietojen vaihto
Kieltomääräys Sakko Sakon suuruuden määrääminen Perustelut
Yhteistyö hallinnollisen menettelyn aikana
Asiassa T-338/94,
Finnish Board Mills Association Finnboard, Suomen oikeuden mukaan
perustettu taloudellinen yhdistys, kotipaikka Helsinki, edustajinaan aluksi asianajajat
Hans Hellmann ja Hans-Joachim Voges, Köln, ja sittemmin ainoastaan asianajaja
Hans Hellmann, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Loesch & Wolter,
11 rue Goethe,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Bernd Langeheine ja Richard Lyal, avustajanaan asianajaja Dirk Schroeder, Köln,
prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de
la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
13 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki; EYVL L 243, s. 1) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit C. P. Briët,
P. Lindh, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.6.19978.7.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 1.
- Tämä asia koskee EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
13 päivänä heinäkuuta 1994 tehtyä komission päätöstä 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki; EYVL L 243, s. 1), sellaisena kuin se on oikaistuna ennen sen
julkaisemista 26 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä C(94) 2135
lopullinen (jäljempänä päätös). Komissio määräsi päätöksessään 19:lle yhteisössä
kartonkia tuottavalle ja toimittavalle yritykselle sakkoja perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.
- 2.
- Päätöksen kohteena oleva tuote on kartonki. Päätöksessä mainitaan kolme
kartonkityyppiä, joista käytetään nimityksiä GC-, GD- ja SBS-laatu.
- 3.
- GD-kartonkilaadun (jäljempänä GD-kartonki) sisäpinta on harmaa (uusiopaperia),
ja tätä laatua käytetään yleensä muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden
pakkauksiin.
- 4.
- GC-kartonkilaadun (jäljempänä GC-kartonki) pinta on valkoinen, ja tätä laatua
käytetään yleensä elintarvikkeiden pakkauksiin. GC-kartonki on parempilaatuista
kuin GD-kartonki. Aikana, jota päätös koski, näiden kahden tuotteen hintaero oli
yleensä noin 30 prosenttia. Hyvälaatuista GC-kartonkia käytetään jossain määrin
myös painotuotteisiin.
- 5.
- Täysin valkoisesta kartongista käytetään lyhennettä SBS (jäljempänä SBS-kartonki).
Tällaisen kartongin hinta on noin 20 prosenttia korkeampi kuin GC-kartongin. Sitä
käytetään elintarvikkeiden, kosmetiikan, lääkkeiden ja savukkeiden pakkauksiin,
mutta se on pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi painotuotteisiin.
- 6.
- British Printing Industries Federation (jäljempänä BPIF), joka on suurinta osaa
Yhdistyneen kuningaskunnan kartonkipakkausteollisuudesta edustava etujärjestö,
teki 22.11.1990 päivätyllä kirjeellä komissiolle epävirallisen valituksen. BPIF väitti,
että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kartonkia toimittavat tuottajat olivat useaan
kertaan korottaneet hintojaan samanaikaisesti ja yhdenmukaisesti, ja se pyysi
komissiota tutkimaan, oliko yhteisön kilpailusääntöjä mahdollisesti rikottu. BPIF
julkaisi lehdistötiedotteen varmistaakseen, että sen toimenpide saa julkisuutta.
Tämän tiedotteen sisältöä selostettiin alan ammattilehdistössä joulukuun 1990
aikana.
- 7.
- Myös Fédération française du cartonnage teki 12.12.1990 komissiolle epävirallisen
valituksen, jossa se esitti Ranskan kartonkimarkkinoista vastaavia huomautuksia
kuin BPIF valituksessaan.
- 8.
- Komission virkamiehet, jotka toimivat 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun
neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpanoasetus; EYVL 1962, 13, s. 204; jäljempänä asetus N:o 17)
14 artiklan 3 kohdan nojalla, tekivät 23.4. ja 24.4.1991 ennalta ilmoittamatta
samanaikaisesti tutkimuksia useiden kartonkialan yritysten ja järjestöjen tiloissa.
- 9.
- Näiden tutkimusten jälkeen komissio pyysi asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla
tietoja ja asiakirjoja kaikilta niiltä, joille päätös on osoitettu.
- 10.
- Näiden tutkimusten yhteydessä sekä tietoja ja asiakirjoja koskevien pyyntöjen
johdosta saadun aineiston perusteella komissio katsoi, että kyseiset yritykset olivat
osallistuneet perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen (useimmissa
tapauksissa) vuoden 1986 puolivälistä vähintään vuoden 1991 huhtikuuhun.
- 11.
- Tämän vuoksi komissio päätti panna vireille viimeksi mainitun määräyksen
soveltamista koskevan menettelyn. Komissio lähetti 21.12.1992 päivätyllä kirjeellä
väitetiedoksiannon kullekin näistä yrityksistä. Kaikki yritykset, joille
väitetiedoksianto osoitettiin, vastasivat siihen kirjallisesti. Yhdeksän yritystä pyysi
tulla kuulluksi suullisesti. Niitä kuultiin 7.9.6.1993.
- 12.
- Menettelyn lopuksi komissio antoi päätöksen, jossa määrätään seuraavaa:
1 artikla
Buchmann GmbH, Cascades SA, Enso-Gutzeit Oy, Europa Carton AG, Finnboard
the Finnish Board Mills Association, Fiskeby Board AB, Gruber & Weber GmbH
& Co KG, Kartonfabriek de Eendracht NV (joka käyttää toiminimeä BPB de
Eendracht NV), NV Koninklijke KNP BT NV (aikaisemmin Koninklijke
Nederlandse Papierfabrieken NV), Laakmann Karton GmbH & Co KG, Mo Och
Domsjö AB (MoDo), Mayr-Melnhof Gesellschaft mbH, Papeteries de Lancey SA,
Rena Kartonfabrik AS, Sarrió SpA, SCA Holding Ltd (aikaisemmin Reed Paper
& Board (UK) Ltd), Stora Kopparbergs Bergslags AB, Enso Española SA
(aikaisemmin Tampella Española SA) ja Moritz J. Weig GmbH & Co KG ovat
rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että
Buchmann ja Rena ovat noin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden
1990 loppuun,
Enso Española on ainakin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden 1991
huhtikuun loppuun,
Gruber & Weber on ainakin vuodesta 1988 vuoden 1990 loppuun ja
muut ovat vuoden 1986 puolivälistä ainakin vuoden 1991 huhtikuuhun
osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jotka ovat
peräisin vuoden 1986 puolivälistä ja joiden mukaisesti Euroopan yhteisön
kartongintoimittajat
tapasivat säännöllisesti salaisissa ja vakiintuneeksi tavaksi muodostuneissa
kokouksissa neuvotellakseen ja päättääkseen alan yhteisestä
kilpailunrajoittamissuunnitelmasta,
sopivat säännöllisistä hinnankorotuksista kunkin tuotelaadun osalta kunakin
kansallisena valuuttana,
suunnittelivat ja toteuttivat useita samanaikaisia ja yhdenmukaisia
hinnankorotuksia kaikkialla Euroopan yhteisössä,
saavuttivat yhteisymmärryksen tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien
pysyttämisestä vakiotasoilla, mutta siten, että niitä saatettiin joskus muuttaa,
toteuttivat alkuvuodesta 1990 lähtien aina vain useammin
yhdenmukaistettuja toimenpiteitä toimitusten valvomiseksi yhteisön
markkinoilla varmistaakseen edellä mainittujen yhdenmukaistettujen
hinnankorotusten toteuttamisen,
edellä mainittuja toimenpiteitä tukeakseen vaihtoivat kaupallisia tietoja
toimituksista, hinnoista, tuotantoseisokeista, tilauskannoista ja koneiden
käyttöasteista.
3 artikla
Seuraaville yrityksille määrätään 1 artiklassa todetuista rikkomisista sakkoa
seuraavasti:
v) Finnboard the Finnish Board Mills Associationille sakkoa 20 000 000 ecua
siten, että siitä yhteisvastuullisesti Finnboardin kanssa vastaavat Oy Kyro Ab
3 000 000 ecuun saakka, Metsä-Serla Oy 7 000 000 ecuun saakka, Tampella
Corporation 5 000 000 ecuun saakka ja United Paper Mills Ltd 5 000 000
ecuun saakka;
- 13.
- Päätöksen mukaan rikkominen tapahtui Product Group Paperboard -nimisessä
organisaatiossa (jäljempänä PG Paperboard), joka muodostui useista työryhmistä
ja jaostoista.
- 14.
- Tämän organisaation yhteyteen perustettiin vuoden 1986 puolivälissä Presidents'
Working Group (jäljempänä PWG), joka muodostui yhteisön tärkeimpien
kartongintuottajien (joita oli noin kahdeksan) johtavassa asemassa olevista
edustajista.
- 15.
- PWG:n tehtävänä oli erityisesti keskustella markkinoista, markkinaosuuksista,
hinnoista ja kapasiteeteista ja harjoittaa näiden osalta yhteistoimintaa. Se teki
erityisesti yleisluonteisia päätöksiä siitä, milloin ja minkä suuruisina tuottajien oli
toteutettava hinnankorotukset.
- 16.
- PWG raportoi President Conferencelle (jäljempänä PC), johon osallistuivat (melko
säännöllisesti) melkein kaikkien kyseessä olevien yritysten toimitusjohtajat. Nyt
kyseessä olevana aikana PC kokoontui kahdesti vuodessa.
- 17.
- Vuoden 1987 lopulla perustettiin Joint Marketing Committee (jäljempänä JMC).
Sen pääasiallisena tarkoituksena oli yhtäältä päättää, voitiinko hintoja korottaa, ja
jos voitiin, niin miten, ja toisaalta määritellä yksityiskohtaisesti, miten PWG:n
maittain ja suurimpien asiakkaiden osalta päättämät hinta-aloitteet toteutetaan,
minkä tarkoituksena oli saada aikaan yhdenmukainen hintajärjestelmä Euroopassa.
- 18.
- Economic Committee (jäljempänä talousjaosto) keskusteli muun muassa
hintavaihteluista kansallisilla markkinoilla ja yritysten tilauskannoista ja raportoi
päätelmistään JMC:lle tai vuoden 1987 loppuun saakka JMC:n edeltäjälle
Marketing Committeelle. Talousjaoston jäseninä oli useimpien kyseessä olevien
yritysten markkinointi- ja/tai myyntijohtajia, ja se kokoontui useita kertoja vuodessa.
- 19.
- Lisäksi päätöksestä ilmenee komission katsoneen, että PG Paperboardin toimintaa
tuki se tietojen vaihto, jota harjoitettiin omaisuudenhoitoyhtiö Fidesin välityksellä,
jonka kotipaikka on Zürich (Sveitsi). Päätöksen mukaan useimmat PG
Paperboardin jäsenet toimittivat Fidesille kausiraportteja tilauksista, tuotannosta,
myynnistä ja kapasiteetin käytöstä. Näitä raportteja käsiteltiin Fides-järjestelmässä,
ja yhdistetyt tiedot lähetettiin järjestelmään osallistuville.
- 20.
- Kantaja Finnish Board Mills Association Finnboard (jäljempänä Finnboard) on
Suomen oikeuden mukaan perustettu taloudellinen yhdistys, johon kuului vuonna
1991 kuusi yhtiötä, muun muassa kartongintuottajat Oy Kyro Ab, Metsä-Serla Oy,
Tampella Corporation ja United Paper Mills Ltd. Finnboard markkinoi näiden
neljän jäsenensä kartongintuotannon koko yhteisön alueella osittain omien
tytäryhtiöidensä välityksellä.
- 21.
- Päätöksen mukaan Finnboard osallistui vuoden 1986 puolivälistä ainakin
huhtikuuhun 1991 PG Paperboardin kaikkien toimielinten kokouksiin. Finnboardin
edustaja toimi noin kahden vuoden ajan PWG:n ja PC:n puheenjohtajana.
Oikeudenkäyntimenettely
- 22.
- Kantaja on nostanut tämän kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 14.10.1994 jättämällään kannekirjelmällä.
- 23.
- Niistä muista 18 yhtiöstä, joiden katsottiin olevan vastuussa kilpailusääntöjenrikkomisesta, 16 on samoin nostanut kanteen päätöksestä (asiat T-295/94, T-301/94,
T-304/94, T-308/94, T-309/94, T-310/94, T-311/94, T-317/94, T-319/94, T-327/94,
T-334/94, T-337/94, T-347/94, T-348/94, T-352/94 ja T-354/94).
- 24.
- Asian T-301/94 kantaja Laakmann Karton GmbH peruutti kanteensa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimeen 10.6.1996 jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä asiassa T-301/94, Laakmann
Karton vastaan komissio, 18.7.1996 annetulla määräyksellä (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 25.
- Neljä edellä mainittua suomalaista yhtiötä, jotka olivat kantajan jäseniä ja jotka
tämän vuoksi velvoitettiin maksamaan kantajalle määrätty sakko yhteisvastuullisesti
tämän kanssa, ovat myös nostaneet kanteen päätöksestä (yhdistetyt asiat T-339/94,
T-340/94, T-341/94 ja T-342/94).
- 26.
- Kanteen nosti myös CEPI-Cartonboard-niminen yhteenliittymä, jolle päätös ei ollut
osoitettu. Se kuitenkin peruutti kanteensa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 8.1.1997 jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä asiassa T-312/94, CEPI-Cartonboard
vastaan komissio, 6.3.1997 annetulla määräyksellä (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 27.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kutsui 5.2.1997 päivätyllä kirjeellä
asianosaiset epäviralliseen kokoukseen erityisesti siksi, että nämä saisivat esittää
huomautuksensa asioiden T-295/94, T-304/94, T-308/94, T-309/94, T-310/94,
T-311/94, T-317/94, T-319/94, T-327/94, T-334/94, T-337/94, T-338/94, T-347/94,
T-348/94, T-352/94 ja T-354/94 mahdollisesta yhdistämisestä suullista käsittelyä
varten. Tässä 29.4.1997 pidetyssä kokouksessa asianosaiset suostuivat tällaiseen
yhdistämiseen.
- 28.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtajan 4.6.1997 antamalla määräyksellä edellä mainitut asiat yhdistettiin
suullista käsittelyä varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen
50 artiklan mukaisesti, koska asiat liittyvät toisiinsa; määräyksessä puheenjohtaja
hyväksyi asian T-334/94 kantajan pyynnön luottamuksellisesta käsittelystä.
- 29.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtaja hyväksyi 20.6.1997 antamallaan määräyksellä asian T-337/94 kantajan
pyynnön, että erästä asiakirjaa, jonka kyseinen kantaja oli esittänyt vastauksena
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, käsiteltäisiin
luottamuksellisena.
- 30.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, ja se
ryhtyi prosessinjohtotoimiin pyytämällä asianosaisia vastaamaan tiettyihin kirjallisiin
kysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset noudattivat näitä
pyyntöjä.
- 31.
- Edellä 27 kohdassa mainittujen asioiden asianosaisten lausumat ja vastaukset
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin
25.6.8.7.1997 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.
- 32.
- Erityisesti tämän asian osalta on mainittava, että kantaja on 19.7.1995 päivätyllä
kirjeellä ilmoittanut, ettei se jätä vastauskirjelmää. Kantaja on kuitenkin tässä
kirjeessä esittänyt väitteitä, joiden mukaan komission sakkoa laskiessaan käyttämät
tiedot olivat virheellisiä.
- 33.
- Komissio esitti 6.10.1995 huomautuksensa kantajan kirjeestä.
Asianosaisten vaatimukset
- 34.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa päätöksen siltä osin kuin se koskee kantajaa,
toissijaisesti alentaa sakkoa,
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 35.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Päätöksen kumoamista koskeva vaatimus
Kieliä koskevien järjestelyjen rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 36.
- Tässä kanneperusteessa on kolme osaa.
- 37.
- Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja korostaa, että silloin kun päätös
tehtiin, kantaja ei ollut yhdenkään jäsenvaltion lainkäyttövallan alainen. Kantajan
mukaan 17 helmikuuta 1993 annetun komission työjärjestyksen (EYVL L 230, s. 15,
jäljempänä komission työjärjestys) 16 artiklan mukaan päätös voi olla kantajaa
kohtaan todistusvoimainen ainoastaan kantajan edustajan kielellä eli saksaksi.
Tämän väitteensä tueksi kantaja vetoaa neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan
1 ja 2 kohdassa säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963 annettuun
komission asetukseen N:o 99/63/ETY (EYVL 1963, 127, s. 2268, jäljempänä asetus
N:o 99/63/ETY), jonka 2 artiklan 1 kohdan mukaan väitetiedoksianto voidaan
osoittaa yritykselle tai sen edustajalle. Kantajan mukaan tämänkaltaisessa
tilanteessa, jossa yrityksen valitsema edustaja on tietyn jäsenvaltion lainkäyttövallan
alainen, kyseinen säännös edellyttää, että menettelykieleksi on valittava edustajan
kieli. Tämä kieli on myös ainoa kieli, jolla päätös voi olla todistusvoimainen.
- 38.
- Kantaja väittää lisäksi, että Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista
järjestelyistä 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1
(EYVL 1958, 17, s. 385, jäljempänä asetus N:o 1) 2 artiklaa on analogisesti
sovellettava tähän asiaan, ja koska vastaus komission tietojensaantipyyntöön oli
laadittu saksaksi, saksa oli valittu menettelykieleksi. Kantajan edustajan useista
komissiolle esittämistä valituksista huolimatta komissio kuitenkin jatkoi
englanninkielisten asiakirjojen lähettämistä.
- 39.
- Sillä, että menettelykieleksi valittiin englanti, rikottiin ihmisoikeuksien ja
perusvapauksien suojaamiseksi 4.11.1950 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä
ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 3 kappaleen a kohtaa.
- 40.
- Kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että päätös on annettu tiedoksi
kieliä koskevien järjestelyjen vastaisesti. Perustamissopimuksen 191 artiklan
3 kohdan mukaan päätökset on annettava tiedoksi niiden adressaattien kielellä.
Tässä tapauksessa kantajalle on kuitenkin annettu tiedoksi englanninkielinen
päätös.
- 41.
- Kanneperusteen kolmannessa osassa kantaja väittää, että sen oikeutta tulla
kuulluksi on loukattu, koska sitä vastaan esitetyt väitteet sisältävä virallinen
väitetiedoksianto, sen saatekirje sekä useat väitetiedoksiannon liitteenä olevat
todisteet ovat englanninkielisiä. Kanneperusteen ensimmäiseen osaan viitaten
kantaja väittää, että nämä asiakirjat olisi pitänyt laatia saksaksi, joten kantaja kiistää
sitä vastaan esitetyt väitteet sisältäneen väitetiedoksiannon pätevyyden.
- 42.
- Kantaja toteaa lisäksi, että kun otetaan huomioon yhtäältä väitetiedoksiannon ja
sen liitteiden laajuus ja toisaalta se, että useat näistä asiakirjoista oli laadittu
vieraalla kielellä, kantajalle oli annettu liian lyhyt määräaika väitetiedoksiantoon
vastaamiseen.
- 43.
- Komissio kiistää, että se olisi millään tavalla rikkonut säännöksiä kieliä koskevista
järjestelyistä.
- 44.
- Kanneperusteen ensimmäisestä osasta komissio toteaa, että asetus N:o 1 koskee
ainoastaan jäsenvaltion lainkäyttövallan alaisuuteen kuuluville henkilöille osoitettuja
asiakirjoja, kun taas päätös tehtiin ennen kuin Suomi liittyi yhteisöön. Päätös ei
myöskään ole asetuksen N:o 1 2 artiklassa tarkoitettu vastaus.
- 45.
- Komissio on siis mielestään voinut vapaasti valita menettelykielen ottaen kuitenkin
huomioon mahdolliset liittymät kantajan ja yhteisön jäsenvaltioiden välillä (ks. asia
6/72, Europemballage ja Continental Can v. komissio, tuomio 21.2.1973, Kok. 1973,
s. 215, 12 kohta; Kok. Ep. II, s. 89). Tässä tapauksessa menettelykieleksi valittiin
englanti sen vuoksi, että se oli Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) työkieli ja
EFTAn tuomioistuimen oikeudenkäyntimenettelyssä käytettävä kieli, ja sen vuoksi,
että kantaja oli käyttänyt englantia kirjeenvaihdossaan yhteisössä sijaitsevien
myyntikonttoreidensa ja tytäryhtiöidensä kanssa, sekä sen vuoksi, että sillä on
englanninkielinen nimi.
- 46.
- Kanneperusteen toisesta osasta komissio toteaa, että päätöksen tiedoksi
antamisessa olleet mahdolliset virheet eivät vaikuta päätöksen lainmukaisuuteen.
Tällaisten virheiden ainoa vaikutus on se, että niiden vuoksi kanteen nostamisen
määräaika ei tietyissä olosuhteissa ala kulua, eikä tällaisella vaikutuksella ole
merkitystä tässä tapauksessa (ks. asia 52/69, Geigy v. komissio, tuomio 14.7.1972,
Kok. 1972, s. 787, 11 kohta).
- 47.
- Lopuksi komissio huomauttaa kanneperusteen kolmannesta osasta, että kantaja ja
sen edustaja ovat saaneet myös saksankielisen väitetiedoksiannon. Komission
mukaan väitetiedoksiannon johdosta annettu kantajan vastaus, jonka kantaja on
antanut määräajan pidennystä pyytämättä, on joka tapauksessa todiste siitä, että
kantaja on voinut täysin tutustua kaikkiin sitä vastaan esitettyihin väitteisiin.
Komission mukaan ei siis ole syytä katsoa, että kantajan oikeutta tulla kuulluksi
olisi loukattu (asia 41/69, ACF Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970, Kok.
1970, s. 661, 48, 52 ja 53 kohta; Kok. Ep. I, s. 455).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 48.
- On kiistatonta, että komissio on lähettänyt väitetiedoksiannon ja päätöksen
kantajan pääkonttoriin Suomessa ja että kantaja ei vielä kuulunut yhteisön minkään
jäsenvaltion lainkäyttövallan alaisuuteen, silloin kun päätös tehtiin. Tuona
ajankohtana yhteisön lainsäädännössä ei ollut nimenomaisesti säädetty, että
komission ja yhteisön ulkopuoliseen maahan sijoittautuneen yrityksen välisissä
suhteissa olisi käytettävä jotakin yhteisön virallisista kielistä.
- 49.
- Asetuksessa N:o 1, sellaisena kuin se on muutettuna, johon kantaja vetoaa,
säädetään ainoastaan niistä kieliä koskevista järjestelyistä, joita sovelletaan yhteisön
ja jäsenvaltion välillä tai yhteisön ja jäsenvaltion lainkäyttövallan alaisuuteen
kuuluvan henkilön välillä.
- 50.
- Tässä tapauksessa asiakirja-aineistosta ilmenee, ettei komissio osoittanut mitään
virallisia asiakirjoja kantajan saksalaiselle edustajalle, koska tämän saamat asiakirjat
olivat jäljennöksiä suoraan kantajalle osoitetuista virallisista asiakirjoista.
- 51.
- Sen enempää asetuksen N:o 99/63/ETY 2 artikla kuin ihmisoikeussopimuksen
6 artiklakaan sikäli kuin kilpailuoikeudellisen tutkimuksen kohteena oleva yritys
voi vedota viimeksi mainittuun määräykseen eivät velvoita osoittamaan asiakirjoja
sen jäsenvaltion kielellä, jossa edustaja asuu.
- 52.
- Väitetiedoksiannon ja päätöksen kieli oli näin ollen valittava ottaen huomioon
liittymä, joka kantajalla oli yhteisön jäsenvaltioon yhteisössä (ks. vastaavasti em. asia
Europemballage ja Continental Can v. komissio, tuomion 12 kohta). Tältä osin on
kiistatonta, että kantaja käytti englantia yhteisön jäsenvaltioissa sijaitsevien
myyntikonttoreidensa ja tytäryhtiöidensä kanssa käymässään kirjeenvaihdossa.
Komissiolla oli tällaisessa tilanteessa oikeus valita englanti väitetiedoksiannon japäätöksen kieleksi.
- 53.
- Väitetiedoksiannon liitteitä, jotka eivät ole komission laatimia, on pidettävä
todistusaineistona, johon komissio tukeutuu, minkä vuoksi ne on saatettava
vastaanottajan tietoon sellaisina kuin ne ovat (ks. mm. asia T-148/89, Tréfilunion
v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. II-1063, 21 kohta).
- 54.
- Kantajan väitteestä, jonka mukaan väitetiedoksiantoon vastaamista varten annettu
määräaika oli liian lyhyt, on ainoastaan todettava, ettei kantaja ole kiistänyt
komission väitettä, jonka mukaan kantaja ei pyytänyt pidentämään
väitetiedoksiantoon vastaamista varten annettua määräaikaa.
- 55.
- Edellä oleva huomioon ottaen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Komission päätösten tekomenettelyyn sekä todistusvoimaiseksi saattamista ja tiedoksi
antamista koskeviin menettelyihin vaikuttaneita sääntöjenvastaisuuksia koskeva
kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 56.
- Kantaja väittää, että päätöksen todistusvoiman varmistamiseksi ja päätöksen
adressaattien oikeussuojan takaamiseksi päätös olisi pitänyt saattaa
todistusvoimaiseksi yhtenä asiakirjana, siten että sen lehdet olisi tässä tapauksessa
liitetty toisiinsa konkreettisesti. Kantajan mukaan tämä on nimittäin ainoa keino,
jolla voidaan estää päätöksen joidenkin osin poistaminen tai vaihtaminen. Päätöstä
ei tässä tapauksessa kuitenkaan saatettu todistusvoimaiseksi yhtenä asiakirjana. Se
sisältö, joka päätökselle oli tarkoitus antaa, selviää vasta, kun päätös luetaan
yhdessä 26.7.1994 tehdyn oikaisupäätöksen kanssa. Nämä kaksi päätöstä on annettu
kantajalle tiedoksi erikseen, mikä vaikuttaa niiden todistusvoimaan.
- 57.
- Kantaja pyytää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määräisi komission
esittämään nämä kaksi päätöstä alkuperäisinä, jotta voitaisiin todeta, onko ne
liitetty yhteen tällä tavalla ja onko alkuperäisessä päätöksessä maininta
myöhemmästä muutoksesta.
- 58.
- Kantaja toteaa lisäksi, että EHTY:n perustamissopimuksen 15 artiklan toisen
kohdan saksankielisessä versiossa määrätään, että yksittäistapauksia koskevat
komission päätökset ja suositukset velvoittavat niitä, joille ne on osoitettu durch
die Zustellung, joka niistä on tehty, kun taas EY:n perustamissopimuksen
191 artiklan 3 kohdan saksankielisessä versiossa käytetään ilmaisua bekannt
werden. Se, että näiden molempien perustamissopimusten ranskankielisessä
versiossa käytetään sanaa notification, osoittaa, ettei näiden kahden määräyksen
välillä ole asiallista eroa. Perustaen analyysinsä perustamissopimuksen 15 artiklan
täytäntöönpanosta 7 päivänä syyskuuta 1960 tehdyn korkean viranomaisen
päätöksen N:o 22/60 (EYVL 1960, 61, s. 1248) 4 artiklaan kantaja päättelee, että
pätevänä tiedoksi antamisena voidaan pitää ainoastaan joko alkuperäisen päätöksen
tai sen otteen virallista tiedoksi antamista. Näin ollen se, että päätös kuten tässä
tapauksessa annetaan tiedoksi vain oikeaksi todistettuna jäljennöksenä, johtaa
päätöksen pätemättömyyteen.
- 59.
- Lopuksi kantaja väittää, että päätöstä ei ole saatettu todistusvoimaiseksi komission
työjärjestyksen 16 artiklan mukaisesti komission puheenjohtajan ja pääsihteerin
allekirjoituksilla. Tältä osin kantaja huomauttaa, että tiedoksi annetun päätöksen
oli allekirjoittanut ainoastaan kilpailuasioista vastaava komission jäsen. Kantaja
pyytää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määräisi komission esittämään
päätöksen alkuperäisen kappaleen, jotta voitaisiin tarkastaa, miten päätös on
saatettu todistusvoimaiseksi.
- 60.
- Vaikka päätöksen alkuperäinen kappale olisikin saatettu todistusvoimaiseksi
asianmukaisella tavalla, päätös on kantajan mukaan kuitenkin pätemätön, koska
tiedoksi ei ole annettu päätöstä, joka olisi samanlainen kuin päätöksen
alkuperäinen kappale.
- 61.
- Komissio tähdentää aluksi, että EY:n perustamissopimuksen 191 artiklan
3 kohdassa ei vaadita virallista tiedoksi antamista. Komission mukaan nimittäin
riittää, että päätös saapuu adressaatille pelkkänä kirjallisena tiedoksiantona ja että
adressaatilla on mahdollisuus tutustua siihen (asia 8/56, ALMA v. korkea
viranomainen, tuomio 10.12.1957, Kok. 1957, s. 179, 190 ja asia C-195/91 P, Bayer
v. komissio, tuomio 15.12.1994, s. Kok. 1994, s. I-5619, 7 ja 20 kohta). Koska nämä
edellytykset ovat tässä tapauksessa täyttyneet, tiedoksiantomenettelyssä tapahtuneita
virheitä koskevat kantajan väitteet ovat perusteettomia.
- 62.
- Komission mukaan oikeaksi todistettua jäljennöstä päätöksestä pidetään päätöksen
todistusvoimaisena kappaleena (yhdistetyt asiat 97/87, 98/87 ja 99/87, Dow
Chemical Ibérica ym. v. komissio, tuomio 17.10.1989, Kok. 1989, s. 3165, 59 kohta;
asia T-43/92, Dunlop Slazenger v. komissio, tuomio 7.7.1994, Kok. 1994, s. II-441,
24 ja 25 kohta ja asia T-34/92, Fiatagri ja New Holland Ford v. komissio, tuomio
27.10.1994, Kok. 1994, s. II-905, 27 kohta).
- 63.
- Komission mukaan päätös on tässä tapauksessa saatettu todistusvoimaiseksi
komission työjärjestyksen 16 artiklan mukaisesti. Kantaja ei ole myöskään esittänyt
mitään selvitystä päätöksen tekomenettelyssä tapahtuneeksi väitetyistä
sääntöjenvastaisuuksista. Tältä osin komissio väittää, ettei 26.7.1994 tehdyllä
päätöksellä lainkaan muutettu päätöstä kantajan osalta ja että 26.7.1994 tehdyssä
päätöksessä oleva viittaus päätökseen on joka tapauksessa riittävä yhteys näiden
kahden päätöksen välillä.
- 64.
- Komission mukaan näissä olosuhteissa ei ole aihetta määrätä sitä esittämään
päätöksen alkuperäistä kappaletta (ks. em. asia Bayer v. komissio; em. asia Fiatagri
ja New Holland Ford v. komissio ja em. asia Dunlop Slazenger v. komissio).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 65.
- Kantaja ei voi päätöksen tekomenettelyn ja todistusvoimaiseksi saattamista
koskevan menettelyn sääntöjenmukaisuuden kiistämiseksi esittämiensä väitteiden
tueksi tehokkaasti vedota siihen, että sille lähetetyssä oikeaksi todistetussa
jäljennöksessä ei ollut komission puheenjohtajan ja pääsihteerin allekirjoituksia.
Komission työjärjestyksen, sellaisena kuin se oli voimassa päätöksen
tekemisajankohtana, 16 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:
Komission istunnoissa hyväksytyt säädökset liitetään todistusvoimaisella kielellä
tai todistusvoimaisilla kielillä sen komission istunnon pöytäkirjaan, jossa ne on
hyväksytty . Puheenjohtaja ja pääsihteeri saattavat edellä tarkoitetut säädökset
todistusvoimaisiksi allekirjoituksillaan pöytäkirjan ensimmäiselle sivulle.
Muotovaatimus siitä, miten komission jäsenten kollegiossa tehty päätös on
saatettava todistusvoimaiseksi, ei siis edellytä, että komission puheenjohtajan ja
pääsihteerin allekirjoitusten olisi oltava itse päätöksessä vaan että niiden on oltava
sen istunnon pöytäkirjassa, jossa kyseinen päätös on tehty. Se, ettei päätöksen
oikeaksi todistetussa jäljennöksessä ole komission puheenjohtajan ja pääsihteerin
allekirjoituksia, ei näin ollen ole osoitus siitä, ettei päätöstä olisi asianmukaisesti
saatettu todistusvoimaiseksi.
- 66.
- Kantaja ei vetoa mihinkään muuhun selvitykseen eikä mihinkään muuhun tarkkaan
seikkaan, joka voisi kumota olettaman yhteisön säädösten pätevyydestä (ks. mm.
em. asia Dunlop Slazenger v. komissio, tuomion 24 kohta).
- 67.
- Tällaisen selvityksen puuttuessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei kuulu
määrätä pyydettyjä asian selvittämistoimia.
- 68.
- Päätöksen tiedoksi antamisen sääntöjenmukaisuuden osalta on todettava, ettei
missään yhteisön oikeuden säädöksessä säädetä, ettei päätöstä voida antaa tiedoksi
oikeaksi todistettuna jäljennöksenä tai ettei oikaisupäätöstä voida antaa tiedoksi
erikseen.
- 69.
- Tässä tapauksessa kantajalle osoitetussa päätöksen jäljennöksessä oli
kilpailupolitiikasta vastaavan komission jäsenen nimi sekä maininta certified copy
(oikeaksi todistettu jäljennös). Jäljennöksessä oli myös komission pääsihteerin
allekirjoitus. Tällainen jäljennös on sääntöjenmukainen. Se vastaa sitovuudeltaan
komission jäsenten kollegion alkuperäistä päätöstä, joka on saatettu
todistusvoimaiseksi siten kuin komission työjärjestyksessä määrätään.
- 70.
- Päätöksen tiedoksi antamista koskevien menettelymääräysten osalta on todettava,
että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätös on annettu
perustamissopimuksessa tarkoitetulla tavalla asianmukaisesti tiedoksi, kun se on
toimitettu sille, jolle se on osoitettu, ja tällä on ollut mahdollisuus tutustua siihen
(em. asia Europemballage ja Continental Can v. komissio, tuomion 10 kohta).
Kuten kanteesta ilmenee, kantaja on tässä tapauksessa voinut tutustua päätökseen
täydellisesti ja käyttää kaikkia oikeuksiaan ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa.
- 71.
- Kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.
Puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja väitetiedoksiantoa koskevien
muotomääräysten rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 72.
- Tässä kanneperusteessa on kaksi osaa.
- 73.
- Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että väitetiedoksiannosta ei
ole päättänyt eikä sitä ole antanut sen adressaateille tiedoksi se toimielin, jolla
asetuksen N:o 99/63/ETY 2 artiklan mukaan oli tähän toimivalta eli komissio.
- 74.
- Kantajan mukaan väitetiedoksianto on lähetetty sille allekirjoittamattomana
asiakirjana, joka oli kilpailuasioista vastaavan pääjohtajan kirjeen liitteenä. Koska
asiakirjaa ei ollut allekirjoitettu, sitä ei voida pitää komission toimena, eikä sitä
siis voida käyttää päätöksen perustana.
- 75.
- Lisäksi kantaja toteaa, että vaikka kyseistä asiakirjaa yhdessä sen saatekirjeen
kanssa voitaisiinkin pitää asetuksessa N:o 99/63/ETY tarkoitettuna
väitetiedoksiantona, komissio ei antanut sitä tiedoksi kantajalle. Asetuksen N:o
17 19 artiklan 1 kohdassa kuitenkin annetaan komissiolle tämän osalta
yksinomainen toimivalta, jonka delegoimista ei ole sallittu komission
työjärjestyksessä. Sen enempää väitetiedoksiannon sisällöstä päättämistä kuin
väitetiedoksiannon tiedoksi antamista adressaateille ei komission työjärjestyksen
perusteella voida delegoida muille (em. asia Geigy v. komissio ja asia 8/72,
Cementhandelaren v. komissio, tuomio 17.10.1972, Kok. 1972, s. 977). Toimivaltaa
asettaa määräaika väitetiedoksiantoon vastaamiselle ei kantajan mukaan myöskään
voida delegoida muille.
- 76.
- Kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että koska väitetiedoksiantoa ja sen
liitteitä ei ollut liitetty toisiinsa konkreettisesti, komissio rikkoi asetuksen
N:o 99/63/ETY 2 artiklan 1 kohdassa säädettyä vaatimusta, jonka mukaan
väitetiedoksiannon on oltava kirjallinen ja jolla pyritään varmistamaan samat takeet
kuin vaatimuksella, jonka mukaan lopulliset päätökset on saatettava
todistusvoimaisiksi. Väitetiedoksiantoa ei kantajan mukaan siis voida käyttää
päätöksen perustana.
- 77.
- Vaatimus kirjallisesta väitetiedoksiannosta edellyttää kantajan mukaan lisäksi sitä,
että allekirjoituksen on oltava viimeisen sivun alareunassa. Saatekirjeessä oleva
pääjohtajan allekirjoitus ei voi korvata vaadittua allekirjoitusta.
- 78.
- Komissio huomauttaa kanneperusteen ensimmäisestä osasta, että kantajalle
annetuista asiakirjoista ilmenee, että komissio on päättänyt kantajaa vastaan
esitetyistä väitteistä. Komission pääjohtaja on allekirjoittanut väitetiedoksiannon
pelkän allekirjoitusvaltuutuksen nojalla, joten pääjohtajan toimivallan puuttumista
koskeva väite on perusteeton (yhdistetyt asiat 43/82 ja 63/82, VBVB ja VBBB v.
komissio, tuomio 17.1.1984, Kok. 1984, s. 19, 14 kohta ja em. asia Geigy v.
komissio, tuomion 5 kohta).
- 79.
- Komissio tähdentää, että sillä, miten väitetiedoksianto on asetuksen N:o 99/63/ETY
10 artiklan mukaan lähetettävä, pyritään ennen kaikkea säilyttämään todiste
tiedoksiantopäivästä. Komission mukaan väitetiedoksianto on annettu
asianmukaisesti tiedoksi, jos se, jolle se on osoitettu, pystyy täysin tutustumaan
esitettyjen väitteiden sisältöön (em. asia Geigy v. komissio, tuomion 11 kohta ja em.
asia Bayer v. komissio, tuomion 7 ja 20 kohta).
- 80.
- Kanneperusteen toisesta osasta komissio toteaa, että kantaja tulkitsee väärin
asetuksen N:o 99/63/ETY 2 artiklan ulottuvuutta. Tässä artiklassa ei vaadita, että
väitetiedoksianto olisi allekirjoitettava käsin tai että väitetiedoksiannon olisi
muodostuttava yhdestä asiakirjasta. Liitteiden mainitseminen ja lähetettyjen
asiakirjojen kaikkien sivujen numeroiminen riittävät komission mukaan osoittamaan
niiden välisen yhteyden.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 81.
- Kanneperusteen ensimmäisestä osasta on todettava, että asiakirja-aineistosta
ilmenee, että kantajalle osoitetun väitetiedoksiannon saatteena oli kilpailuasioista
vastaavan komission pääosaston (PO IV) pääjohtajan allekirjoittama kirje.
- 82.
- Pääjohtaja ei kirjeen allekirjoittaessaan kuitenkaan toiminut toimivallan siirron
nojalla vaan komission toimivaltaisen jäsenen antaman pelkän
allekirjoitusvaltuutuksen nojalla (em. asia Geigy v. komissio, tuomion 5 kohta)
Tällainen valtuuksien siirtäminen on tavanomainen keino, jolla komissio käyttää
toimivaltaansa (em. yhdistetyt asiat VBVB ja VBBB v. komissio, tuomion 14 kohta).
- 83.
- Koska kantaja ei ole esittänyt mitään seikkoja, joiden perusteella olisi syytä olettaa,
että yhteisön hallintoelimet olisivat esillä olevassa asiassa laiminlyöneet asiaa
koskevien sääntöjen noudattamisen (em. yhdistetyt asiat VBVB ja VBBB v.
komissio, tuomion 14 kohta), väite on hylättävä.
- 84.
- Toiseksi kantaja väittää, ettei komissio olisi päättänyt väitetiedoksiannosta. Tältä
osin riittää kun todetaan, että kantaja ei ole esittänyt mitään selvitystä, jonka
perusteella voitaisiin kyseenalaistaa yhteisön säädöksiä koskeva pätevyysolettama.
Ei siis ole aihetta tutkia, onko väitetty lainvastaisuus tapahtunut (ks. vastaavasti em.
asia Fiatagri ja New Holland Ford v. komissio, tuomion 27 kohta).
- 85.
- Kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.
- 86.
- Kanneperusteen toistakaan osaa ei voida hyväksyä.
- 87.
- Asetuksen N:o 99/63/ETY 2 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan [k]omission
on annettava yrityksille ja yritysten yhteenliittymille kirjallisesti tiedoksi niitä vastaan
esitetyt väitteet. Tässä säännöksessä ei vaadita, että väitetiedoksianto pitäisi
allekirjoittaa käsin itse asiakirjaan tai että väitetiedoksiannon olisi muodoltaan
oltava yksi asiakirja.
- 88.
- Kantajaa vastaan esitetyt väitteet on joka tapauksessa annettu sille tiedoksi
kirjallisesti siten, että ne eri asiakirjat, joihin komissio on väitteet perustanut, on
voitu selvästi tunnistaa.
- 89.
- Edellä oleva huomioon ottaen kanneperuste on hylättävä.
Perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 90.
- Kantaja selvittää yksityiskohtaisesti perustamissopimuksen 190 artiklassa määrätyn
perusteluvelvollisuuden tavoitteita ja väittää ensinnäkin, että komission olisi kunkin
kilpailusääntöjen rikkomiseksi katsotun teon osalta pitänyt mainita, mitä määräystä
on rikottu, ja täsmentää, oliko kilpailusääntöjen rikkominen toteutettu sopimuksena
vai yhdenmukaistettuna menettelytapana. Kantajan mukaan näiden seikkojen
mainitseminen on välttämätöntä, jotta voitaisiin tarkastaa, täyttääkö kukin näistä
teoista ne edellytykset, joiden täyttymistä rikkomiseksi toteaminen edellyttää, eli
onko kyse oikeudenvastaisesta ja tahallisuutta tai tuottamusta osoittavasta teosta.
Näin ollen pelkästään sen mainitseminen, että kilpailusääntöjen rikkominen on
muodostunut osallistumisesta sopimukseen tai yhdenmukaistettuun
menettelytapaan, ei kantajan mukaan riitä, koska samaa tekoa ei voida samalla
kertaa luokitella sekä sopimukseksi että yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi.
- 91.
- Silloin, kun kyse on useista teoista, ne voidaan luokitella jatketuksi kilpailusääntöjen
rikkomiseksi, mutta kantajan mukaan tämä mahdollisuus ei vapauta komissiota
mainitsemasta kunkin yksittäisen teon osalta rikkomisen tunnusmerkkejä. Vain siinä
tapauksessa, että kukin näistä yksittäisistä teoista on rikkomista, näiden tekojen
muodostamaa kokonaisuutta voidaan pitää jatkettuna rikkomisena.
- 92.
- Toiseksi kantaja väittää, että päätöksessä olisi pitänyt kunkin rikkomiseksi katsotun
teon osalta olla myös selvä maininta konkreettisista tosiasiaolosuhteista, kuten
paikasta, jossa teot toteutettiin, tekoon osallistuneista ja siitä, mikä osuus kullakin
tarkalleen oli.
- 93.
- Kolmanneksi kantaja väittää, että päätöksessä olisi pitänyt olla kunkin teon osalta
maininta siitä, ketkä luonnolliset henkilöt olivat sen suorittaneet. Asetuksen
N:o 17 15 artiklassa edellytetään tältä osin, että kyse on luonnollisen henkilön
tahallisesta tai tuottamuksellisesta teosta, josta yrityksen kuitenkin voidaan katsoa
olevan vastuussa.
- 94.
- Komissio katsoo, että päätöksessä on riittävä kuvaus niistä oikeudellisista seikoista,
jotka osoittavat sakon määräämisen olevan perusteltua. Koska kyse on
monimutkaisesta ja pitkään kestäneestä kartellista, yksittäiset toiminnat olivat osa
yhtä ja samaa järjestelmää, jolla pyrittiin estämään vapaata kilpailua markkinoilla,
joten ei ollut tarpeen luokitella kutakin yksittäistä toimintaa sopimukseksi tai
yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi (asia T-7/89, Hercules Chemicals v. komissio,
tuomio 17.12.1991, Kok. 1991, s. II-1711, 262264 kohta). Komissio on joka
tapauksessa täsmentänyt päätöksen 131 ja 132 perustelukappaleessa, että yritysten
toiminnalla oli vuoden 1987 lopusta lähtien kaikki perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun todellisen sopimuksen tunnusmerkit ja että
yritysten toiminta oli siihen saakka ollut yhdenmukaistettu menettelytapa. Komissio
toteaa lisäksi, että se olisi jopa voinut pitää toimintaa ensisijaisesti sopimuksena ja
toissijaisesti yhdenmukaistettuna menettelytapana (asia T-13/89, ICI v. komissio,
tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-1021, 251 ja 252 kohta).
- 95.
- Komissio toteaa, että koska kyse on yhdestä kilpailusääntöjen rikkomisesta, sillä ei
ollut velvollisuutta osoittaa, että kukin yksittäinen teko kartellissa täytti
perustamissopimuksen 85 artiklassa määrätyt tunnusmerkit (sama asia, tuomion 259
ja 260 kohta).
- 96.
- Komission mukaan ei myöskään ollut tarpeen näyttää toteen kunkin yrityksen
osallistuneen kartellin kuhunkin ilmenemismuotoon. Kuten päätöksen 116 ja
117 perustelukappaleessa on todettu, riittää, että komissio näyttää toteen yhtäältä
kokonaiskartellin olemassaolon ja toisaalta kunkin yrityksen osallistumisen joihinkin
yhteiseen kokonaissuunnitelmaan kuuluviin toimiin (ks. em. asia ICI v. komissio,
tuomion 256261 ja 305 kohta ja em. asia Hercules Chemicals v. komissio, tuomion
272 kohta).
- 97.
- Lopuksi komissio väittää, ettei sen tarvinnut päätöksessä ilmoittaa teot tehneiden
henkilöiden nimiä, koska perustamissopimuksen 85 artikla koskee nimenomaan
yrityksiä. Komission mielestä riittää, kun se osoittaa, että kartelliin osallistui
henkilöitä, joilla oli toimivalta toimia yritysten lukuun, koska vastuu näiden
henkilöiden teoista voidaan kohdistaa kyseisiin yrityksiin (yhdistetyt asiat 100/80,
101/80, 102/80 ja 103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomio
7.6.1983, Kok. 1983, s. 1825, 97 kohta). Komission mukaan väitetiedoksiannossa on
tältä osin yksityiskohtainen selvitys kantajaa vastaan käytetyistä todisteista, ja
väitetiedoksiannon liitteistä selviää, ketkä henkilöt teot tekivät.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 98.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäispäätöstä koskevan
perusteluvelvollisuuden tavoitteena on mahdollistaa se, että yhteisöjen
tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen laillisuutta, ja antaa sille, jota asia koskee,
riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös asianmukainen vai onko siinä
mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa,
kuitenkin niin, että tämän velvollisuuden laajuus riippuu kyseisen päätöksen
luonteesta ja siitä asiayhteydestä, missä se on tehty (ks. mm. asia T-49/95, Van
Megen Sports v. komissio, tuomio 11.12.1996, Kok. 1996, s. II-1799, 51 kohta).
Vaikka komissio on perustamissopimuksen 190 artiklan perusteella velvollinen
perustelemaan päätöksensä mainitsemalla ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin
päätös oikeudellisesti perustuu, sekä ne syyt, joiden vuoksi komissio on tehnyt
päätöksensä, komission ei kuitenkaan tarvitse käsitellä kaikkia niitä tosiseikkoja ja
oikeudellisia seikkoja, jotka asian hallinnollisen menettelyn kuluessa on esitetty
(ks. mm. yhdistetyt asiat 209/78215/78 ja 218/78, Van Landewyck ym. v. komissio,
tuomio 29.10.1980, Kok. 1980, s. 3125, 66 kohta).
- 99.
- Tässä tapauksessa päätöksessä on yksityiskohtainen selvitys niistä syistä, joiden
vuoksi komissio katsoi, että sitä kilpailusääntöjen rikkomista, johon päätöksen
1 artiklassa mainittujen yritysten oli todettu syyllistyneen, oli pidettävä sopimuksena
ja yhdenmukaistettuna menettelytapana (129132 perustelukappale). Päätöksen
131 perustelukappaleen ensimmäisestä kohdasta ilmenee erityisesti, että kun
hinta ennen määrää -politiikkaan osallistuvien tuottajien välinen, vähitellen
lisääntyvä salainen yhteistyö konkretisoitui, kilpailusääntöjen rikkomisella oli vuoden
1987 lopusta lähtien kaikki perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitetun
todellisen sopimuksen tunnusmerkit. Päätöksessä on lisäksi täsmennetty, että
kahdesti vuodessa tehtyjä hinta-aloitteita, joilla pyrittiin suunnitelman
toteuttamiseen, ei voida pitää sopimuskokonaisuutena tai erillisinä
yhdenmukaistettuina menettelytapoina, vaan yhtenä ja samana jatkuvana
sopimuksena (sama perustelukappale, toinen kohta).
- 100.
- Kun kuten tässä tapauksessa päätöksessä on riittävät perustelut, joiden
perusteella on mahdollista ymmärtää ne syyt, joiden vuoksi todettuja toimia
pidettiin sopimuksena ja yhdenmukaistettuna menettelytapana, komissiolla ei ollut
velvollisuutta luokitella kutakin tointa erikseen sopimukseksi tai yhdenmukaistetuksi
menettelytavaksi (ks. vastaavasti em. asia Hercules Chemicals v. komissio, tuomion
264 kohta).
- 101.
- Päätöksessä on myös yksityiskohtainen selvitys kantajan osallistumisesta
kilpailusääntöjen rikkomiseen. Tältä osin päätöksessä viitataan suoraan kantajaan
yhdenmukaistettujen hinnankorotusten osalta (74, 76, 78, 79, 81, 85 ja
87 perustelukappale). Lisäksi päätöksen perustelukappaleet, joissa kuvataan
PWG:ssä käytyjä kilpailun rajoittamiseen tähdänneitä keskusteluja (erityisesti 31,51 ja 52 perustelukappale), koskevat välttämättä kantajaa, koska päätöksen mukaan
kantaja on osallistunut tämän toimielimen kokouksiin (36 perustelukappaleen
toinen kohta); tässä todetulla ei oteta kantaa perustelukappaleissa mainittujen
perustelujen paikkansapitävyyteen, minkä tarkastaminen kuuluu päätöksen
asianmukaisuuden tutkimisen yhteyteen. Päätöksen perustelukappaleet, joissa
kuvaillaan JMC:ssä käytyjä kilpailunvastaisia keskusteluja, koskevat myös kantajaa
(4446, 58, 71, 73, 84, 85 ja 87 perustelukappale), siltä osin kuin komissio on
katsonut kantajan osallistuneen JMC:n kokouksiin (päätöksen liitteenä oleva
taulukko 7 ja 46 perustelukappaleen ensimmäinen kohta).
- 102.
- Näin ollen päätöksen perusteluissa on annettu kantajalle riittävät tiedot, jotta tämä
voi tietää ne tärkeimmät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin perustui se
komission päättely, että kantaja oli rikkonut perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohtaa.
- 103.
- Koska perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitetun yrityksen voidaan katsoa
vastaavan luonnollisen henkilön teoista, kun henkilöllä on kelpoisuus edustaa
yritystä (vastaavasti em. yhdistetyt asiat Musique Diffusion française ym. v.
komissio, tuomion 97 kohta), komissio on riittävästi perustellut päätöstä
mainitsemalla aina kantajan toiminimen.
- 104.
- Väitetiedoksiannon liitteenä olleista yrityskohtaisista tiedoista ilmenee, keitä olivat
ne kantajat edustajat, joiden komissio oli katsonut osallistuneen PG Paperboardin
toimielinten kokouksiin.
- 105.
- Koska yhtäkään kantajan väitteistä ei ole hyväksytty, kanneperuste on hylättävä.
Kanneperuste, jonka mukaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa on rikottu,
koska komissio ei ole näyttänyt toteen kantajan osallistumista mihinkään kartelliin
- 106.
- Kanneperusteessa on kolme osaa. Kutakin niistä tutkitaan erikseen.
Kanneperusteen ensimmäisen osa, jonka mukaan ei ole todisteita kantajan
osallistumisesta mihinkään kartelliin
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 107.
- Kantaja väittää, ettei se ole milloinkaan osallistunut PG Paperboardin eri
toimielinten kokouksiin ja ettei se tiennyt mitään niistä kilpailunvastaisista
keskusteluista, joita näissä kokouksissa päätöksen mukaan käytiin.
- 108.
- Kantajan mukaan ne henkilöt, jotka päätöksen mukaan edustivat sitä PG
Paperboardin toimielimissä, osallistuivat kokouksiin ainoastaan pohjoismaisten
kartongintuottajien yhdistyksen Nordic Paperboard Instituten (jäljempänä NPI)
edustajina. Muiden tuottajien ilmoitukset (ks. päätöksen liitteenä oleva taulukko 5),
joiden mukaan kantajaa pidettiin JMC:n jäsenenä, perustuvat kantajan mukaan
virheisiin.
- 109.
- Kantaja toteaa, ettei päätöksessä ole PG Paperboardin toimielinten kokouksiin
osallistuneiden välisistä sopimuksista ja/tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista
mitään sellaista tarkkaa tietoa, jonka perusteella olisi mahdollista määrittää, missä
kokouksissa näitä keskusteluja käytiin, mikä oli keskustelujen tarkka sisältö, ketkä
osallistuivat kokouksiin ja ketkä osallistuivat yhteistoimintaan. Päätöksessä ei useissa
kohdin lainkaan mainita kantajaa tai sen jäseniä.
- 110.
- Kantaja toteaa, etteivät sen edustajiksi väitetyt henkilöt olleet päätöksenkään
mukaan osallistuneet kuin harvoihin PWG:n ja JMC:n kokouksiin, ja väittää, ettei
päätöksessä ole mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin todeta, että
kantaja olisi osallistunut johonkin yhteistoimintaan. Vaikka katsottaisiinkin, että
tietyissä kokouksissa olisi sovittu yhteistoiminnasta ja että kantaja olisi ollut
edustettuna näissä toimielimissä, kantajan mukaan ei silti ole näytetty toteen, että
yhteistoiminnasta olisi sovittu juuri niissä kokouksissa, joihin kantajan edustajiksi
väitetyt henkilöt olivat osallistuneet.
- 111.
- Siltä osin kuin on kyse PWG:stä kantaja kiistää väitteet, jotka koskevat tässä
toimielimessä saavutetuista tuloksista ilmoittamista niille yrityksille, jotka eivät olleet
PWG:n jäseniä (päätöksen 38 perustelukappale). Kantajan mukaan etenkään väite,
jonka mukaan [p]ohjoismaiset tuottajat (jotka kaikki kuuluivat NPI:hin) yleensä
saivat tiedon kokousten tuloksista Finnboardilta (päätöksen 38 perustelukappaleen
neljäs kohta), ei perustu mihinkään todisteisiin.
- 112.
- Kantaja toteaa, että väittämä, jonka mukaan yrityksille, jotka eivät kuuluneet
PWG:hen, ilmoitettiin PWG:n kokousten tuloksista PC:n kokouksissa (päätöksen
38 perustelukappale), on pelkkä oletus.
- 113.
- PC:n kokouksista kantaja toteaa, että päätöksessä oleva maininta, jonka mukaan
kantaja ja tietyssä määrin sen jäsenet olivat osallistuneet tämän toimielimen
kokouksiin, on perusteeton väittämä.
- 114.
- JMC:n osalta kantaja toteaa, että Fiskebyn ilmoitus, jonka mukaan NPI:n edustaja
oli joskus antanut sille tiedon JMC:n kokousten tuloksista (päätöksen
46 perustelukappale), mutta josta kantajalla ei ole ollut tietoa, vahvistaa sen, että
tämän jaoston kokouksiin osallistui NPI:n edustajia muttei kantajan edustajia.
- 115.
- Lopuksi kantaja toteaa, että talousjaostossa käydyt keskustelut olivat päätöksenkin
mukaan koskeneet yleistä tilannetta markkinoilla.
- 116.
- Komissio väittää kantajan olleen eräs PG Paperboardin täysivaltaisista jäsenistä.
Komissio viittaa tältä osin Storan 23.12.1991 antamaan ilmoitukseen
(väitetiedoksiannon liite 43), jonka mukaan kantaja oli eräs niistä yrityksistä, jotka
olivat edustettuina PWG:ssä. Lisäksi komissio toteaa, että PC:n kokousten
pöytäkirjoissa Finnboardin toimitusjohtajat mainitaan Suomen edustajina muiden
Pohjoismaiden edustajien rinnalla.
- 117.
- Komission mukaan kantajan väitteet, joiden mukaan kantaja ei olisi osallistunut
PWG:n kokouksiin, ovat joka tapauksessa tehottomia. Vaikka Finnboardin
toimitusjohtajien katsottaisiinkin toimineen NPI:n edustajina, se vain merkitsee
heidän edustaneen melkein kaikkien pohjoismaisten tuottajien intressejä. He ovat
väistämättä ottaneet huomioon kantajan intressit, kun otetaan huomioon heidän
asemansa tässä yrityksessä.
- 118.
- Komission mukaan kantaja on ollut edustettuna myös JMC:n ja talousjaoston
kokouksissa. Useat kartongintuottajat ovat maininneet kantajan olleen eräs JMC:n
jäsenistä.
- 119.
- Muilta osin komissio perustaa väitteensä päätöksessä olevaan selvitykseen
toimielinten pääasiallisista tehtävistä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 120.
- Päätöksen mukaan kantaja ja muut päätöksen 1 artiklassa mainitut yritykset ovat
rikkoneet perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että ne ovat
osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan. Komissio on
katsonut kantajan osallistuneen tähän kilpailusääntöjen rikkomiseen vuoden 1986
puolivälistä ainakin vuoden 1991 huhtikuuhun.
- 121.
- Päätöksen liitteenä olevan taulukon 7 mukaan kantaja oli osallistunut PWG:n,
PC:n, JMC:n ja talousjaoston kokouksiin.
- 122.
- Tältä osin on todettava komission katsoneen, että kantaja oli osallistunut PWG:n
kokouksiin omasta puolestaan ja NPI:n edustajana (päätöksen
38 perustelukappaleen neljäs kohta ja 79 perustelukappaleen neljäs kohta). Lisäksi
päätöksessä on mainittu, että [Finnboardin] toimitusjohtaja oli myös PG
Paperboardin puheenjohtaja ja hän johti puhetta PWG:ssä vuoden 1988
toukokuusta lähtien (päätöksen 79 perustelukappaleen neljäs kohta).
- 123.
- Kantajan osallistumisesta JMC:hen on todettu, että näyttää siltä, että Finnboard
edusti NPI:tä ja neljää omaa jäsentään eli Kyroa, Metsä-Serlaa, Tampellaa ja
United Paper Millsiä (päätöksen 32 perustelukappaleen ensimmäinen kohta).
- 124.
- Kantajan osallistumisesta PC:n kokouksiin on todettu, että Finnboardin edustajat
(jotka olivat osallistuneet myös juuri ennen pidettyihin PWG:n kokouksiin)
osallistuivat kaikkiin President Conferencen kokouksiin NPI:stä riippumatta
(päätöksen 42 perustelukappaleen toinen kohta).
- 125.
- Asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat todistavat, että kantajan johtajia oli mukana
PG Paperboardin hallinnossa aikana, jota päätös koskee. Väitetiedoksiannon
liitteenä olleiden yrityskohtaisten tietojen mukaan aikana, jota päätös koskee, PG
Paperboardin vapapuheenjohtajuutta hoiti aina kantajan toimitusjohtaja (managing
director) eli vuoden 1986 puolivälistä vuoteen 1987 de la Chapelle, vuodesta 1987
vuoteen 1988 Sommar ja vuodesta 1990 lähtien Lindahl.
- 126.
- Sommar valittiin PG Paperboardin varapuheenjohtajaksi sen jäsenten kokouksessa
vuonna 1987, ja tässä tilaisuudessa häntä esitettiin tähän uuteen tehtävään
nimenomaan Finnboardin hallituksen uutena puheenjohtajana (the new
Chairman of the Finnboard Executive Committee) (väitetiedoksiannon liite 97).
- 127.
- On lisäksi kiistatonta, että Köhler hoiti PG Paperboardin puheenjohtajuutta vuoden
1988 toukokuusta vuoden 1990 syksyyn. PWG:n 6.4.1990 pidetyn kokouksen
pöytäkirjassa (joka on vastinekirjelmän liitteenä) todetaan tältä osin seuraava:
Köhler huomauttaa, että ensi syksystä alkaen hän siirtyy muihin tehtäviin Suomen
metsäteollisuuden palveluksessa. Hän siis lähtee Finnboardista, joten hänen on
erottava PG Paperboardin puheenjohtajan tehtävistä.
- 128.
- Storan ilmoitusten mukaan kantaja osallistui PWG:n kokouksiin (väitetiedoksiannon
liitteet 35 [s. 14], 37 [s. 2] ja 43 [s. 3]).
- 129.
- Useat yritykset ovat lisäksi todenneet kantajan osallistuneen JMC:n kokouksiin
(ks. päätöksen liitteenä oleva taulukko 5).
- 130.
- Kun otetaan huomioon Storan ilmoitukset ja se, että useat kantajan palveluksessa
olleet henkilöt tosiasiallisesti osallistuivat PG Paperboardin toimielinten kokouksiin,
kantajan väitettä, jonka mukaan nämä henkilöt olisivat osallistuneet kokouksiin
ainoastaan NPI:n edustajina, ei voida hyväksyä.
- 131.
- Kantaja ei ole myöskään esittänyt mitään todisteita, kuten yksinomaista valtuutusta
edustaa NPI:tä, joka tukisi sen väitteitä, joilla se kiistää yhtäpitävät todisteet, joiden
mukaan se osallistui PG Paperboardin toimielinten kokouksiin omasta puolestaan.
Kantaja on suullisessa käsittelyssä jopa myöntänyt vastanneensa työntekijöidensä
matkakuluista kyseisiin kokouksiin, mikä tosiseikka vain tukee komission
toteamusten paikkansapitävyyttä.
- 132.
- Kun nämä seikat otetaan huomioon, on katsottava toteen näytetyksi, että kantaja
osallistui PG Paperboardin toimielinten kokouksiin omasta puolestaan.
- 133.
- Siltä osin kuin kantaja pyrkii kanneperusteensa tällä osalla kiistämään kyseisten
kokousten kilpailunvastaista tarkoitusta koskevien komission väitteiden
paikkansapitävyyden, kantajan väitteet on tutkittava kanneperusteen kahden muuan
osan yhteydessä.
- 134.
- Edellä oleva huomioon ottaen kanneperusteen ensimmäistä osaa ei voida hyväksyä.
Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan ei ole todisteita kantajan osallistumisesta
hinta-aloitteisiin
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 135.
- Kantaja toteaa, että päätöksessä ei ole mitään tarkkaa selvitystä, jonka perusteella
voitaisiin katsoa toteen näytetyksi, että kantaja olisi osallistunut hinta-aloitteisiin.Päätöksen yleisissä perusteluissa ei kantajan mukaan näytetä toteen, että
toteutettujen hinta-aloitteiden ja yksittäisten yritysten toiminnan välillä olisi ollut
jokin yhteys. Kantaja toteaa erityisesti, että päätöksen perustelujen perusteella ei
voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että yhteistoiminnasta olisi päätetty kokousten
ulkopuolella tai sellaisissa kokouksissa, joihin kukaan kantajaan sidoksissa oleva
henkilö ei osallistunut.
- 136.
- Kantajan mukaan järjestelmälliset hinnankorotusilmoitukset eivät todista
yhteistoiminnan olemassaoloa, koska hinnankorotusilmoitukset olivat vain suoraa
seurausta markkinatilanteesta.
- 137.
- Kantaja viittaa päätöksessä mainittuihin väitetiedoksiannon liitteisiin ja toteaa, ettei
useissa asiakirjoissa edes mainita kantajan nimeä sen enempää suoraan kuin
epäsuorastikaan ja että asiakirjoissa, joissa kantaja mainitaan, on yleensä viittauksia
merkityksettömiin tietoihin, joiden lähdettä ei mainita. Kantajan mukaan eräät
asiakirjoista on laadittu tilanteissa, jotka osoittavat, ettei asiakirjojen ja PG
Paperboardin toimielinten kokousten välillä ole yhteyttä. Kantajan mielestä ei voida
katsoa, että tällaiset asiakirjat näyttäisivät toteen kantajan osallistuneen hinta-aloitteisiin.
- 138.
- Tämän perusteella kantaja väittää, että suurella osalla komission esiin tuomista
asiakirjoista ei ole todistusarvoa. Lisäksi kantaja väittää, että väitetiedoksiannon
liitteinä 44, 109, 130 ja 131 olevilla asiakirjoilla, joihin päätöksessä on vedottu, ei
ole komission niille antamaa todistusarvoa. Kantajan mielestä nämä asiakirjat
päinvastoin todistavat pikemminkin siitä, ettei kantaja ole osallistunut mihinkään
salaiseen yhteistyöhön.
- 139.
- Kantaja toteaa, että Finnboard (UK) Ltd:n tiloista löydetyssä hintaluettelossa
(ks. päätöksen 79 perustelukappale; jäljempänä Finnboardin hintaluettelo) ei
mainita kantajaa. Tällä hintaluettelolla ei ole sellaisia yhtäläisyyksiä Renalta
löytyneen kahden hintaluettelon kanssa (väitetiedoksiannon liitteet 110 ja 111), että
siitä voitaisiin tehdä kantajaa koskevia päätelmiä. Kantajaa ei ole mainittu
myöskään Renan hintaluetteloissa, ja Finnboardin hintaluettelossa on vain sellaisia
tietoja, jotka olivat kaikkien saatavissa ja jotka ilmeisesti koskivat jo tapahtunutta,
koska siinä käytetään ruotsin kielen sanaa höjs (joka perusmuodossaan tarkoittaa
korottaa). Kantajan mukaan Renalta löydetyissä hintaluetteloissa on Irlantia
koskevia tietoja, mutta Suomea ei ole niissä mainittu. Finnboardin hintaluettelossa
asia on päinvastoin.
- 140.
- Kantaja toteaa, että Renalta löydetyissä muistiinpanoissa, jotka päätöksen mukaan
koskevat 6.9.1989 pidettyä JMC:n kokousta (väitetiedoksiannon liite 117), todetaan
ainoastaan seuraavaa: 10,5 prosentin ero Finnboardin alimmissa GC I:n ja
GC:n hinnoissa . Kantajan mukaan tämä huomautus ei osoita kantajan
mitenkään osallistuneen mihinkään yhteistoimintaan, sillä muistiinpanojen laatija
on pelkästään todennut, mikä on hintaero kahden tuotteen välillä. Renan
saatekirjeen mukaan (väitetiedoksiannon liite 116) näissä muistiinpanoissa olevat
tiedot perustuvat JMC:n kokouksen ulkopuolella käytyihin yksittäisiin
keskusteluihin, joihin kantajan palveluksessa olleet henkilöt eivät osallistuneet.
- 141.
- Renan muistiinpanot, jotka päätöksen mukaan koskevat 6.9.1990 pidettyä JMC:n
kokousta (väitetiedoksiannon liite 118), eivät kantajan mukaan edes koske JMC:n
kokousta (ks. Renan saatekirje, väitetiedoksiannon liite 116) vaan pelkästään
Renan sisäisiä keskusteluja. Pelkkä kantajan mainitseminen niissä (Finnboard a
lot down in USSR ) ei kantajan mukaan ole osoitus mistään yhteistoiminnasta.
- 142.
- JMC:n osuutta hinta-aloitteiden toteuttamisessa kuvailevien Storan ilmoitusten
(väitetiedoksiannon liite 35, s. 17) osalta kantaja tähdentää, että vaikka sen
katsottaisiinkin osallistuneen tämän toimielimen kokouksiin vaikkei näin olekaan
, kantaja ja Stora ovat päätöksen mukaan yhdessä osallistuneet vain seitsemään
JMC:n kokoukseen. Kantajan mukaan on siis täysin mahdollista, että
kilpailunvastaisia keskusteluja käytiin ainoastaan niissä kokouksissa, joihin kantaja
ei osallistunut, ja että niissä seitsemässä JMC:n kokouksessa, joihin sekä kantaja
että Stora molemmat osallistuivat, käytiin harmittomia keskusteluja.
- 143.
- Komissio katsoo näyttäneensä toteen sekä hinta-aloitteiden olemassaolon että
kantajan osallistumisen näihin aloitteisiin.
- 144.
- Hinta-aloitteiden olemassaolon osalta komissio viittaa lähinnä päätöksen
7490 perustelukappaleeseen. Lisäksi komissio erityisesti korostaa eräitä todisteita,
joihin päätöksessä on vedottu (väitetiedoksiannon liitteet 44 ja 70).
- 145.
- Komissio viittaa vielä Renalta löydettyihin kahteen hinnankorotusluetteloon
(väitetiedoksiannon liitteet 110 ja 111, joista toinen mainitaan päätöksen
80 perustelukappaleessa ja toinen 83 perustelukappaleessa). Nämä samaa
alkuperää olevat luettelot vahvistavat niiden Storan ilmoitusten
paikkansapitävyyden, jotka koskevat PG Paperboardissa päätettyjä,
hinnankorotuksia koskeneita järjestelyjä. Näissä luetteloissa ei mainita minkään
tietyn yhtiön nimeä, mutta niissä todetaan kussakin Euroopan maassa noudatettavat
hinnankorotukset. Sillä, ettei kantajaa ole nimenomaisesti mainittu, ei komission
mukaan näin ollen ole merkitystä.
- 146.
- Siltä osin kuin on kyse kantajan osallistumisesta hinta-aloitteisiin, komissio kiistää
sen, että hinnankorotukset olisivat olleet seurausta yleisestä markkinatilanteesta.
Yhtäältä komissio toteaa näyttäneensä toteen hinta-aloitteita koskeneen
yhteistoiminnan, mitä useat kyseisistä tuottajista eivät edes ole kiistäneet. Toisaalta
komissio toteaa, että osallistuminen kokouksiin, joissa käydään kilpailunvastaisia
keskusteluja, riittää täyttämään perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisen
edellytykset (asia T-1/89, Rhône-Poulenc v. komissio, tuomio 24.10.1991, Kok. 1991,
s. II-867, 66 kohta).
- 147.
- Finnboardin hintaluettelossa on GD-laatuja koskevia tietoja, mikä osoittaa, ettei
luettelo ole sisäinen asiakirja, koska kantaja ei valmistanut näitä laatuja. Komission
mukaan Finnboardin hintaluettelon ja Renalta löydettyjen luetteloiden
samankaltaisuus osoittaa lisäksi, että ensin mainittu koski kartongintuottajien
sopimia hinnankorotuksia. Finnboardin hintaluettelossa olevien tietojen perusteella
voidaan todeta, että luettelo koskee vuoden 1989 toisen neljänneksen
hinnankorotusta ja ettei se koske vanhoja tietoja, kuten kantaja väittää.
- 148.
- Lopuksi komissio toteaa, että FS-Kartonilta ja Renalta löydetyt käsinkirjoitetut
muistiinpanot (väitetiedoksiannon liitteet 113 ja 117) näyttävät toteen kantajan
osallistumisen, koska näissä asiakirjoissa mainitaan tiettyjä kartongintuottajia, muun
muassa Finnboard.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 149.
- Päätöksen 1 artiklan mukaan tässä artiklassa tarkoitetut yritykset ovat rikkoneet
EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että ne ovat
viiteajanjaksona osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan,
joiden mukaisesti Euroopan yhteisön kartongintoimittajat muun muassa sopivat
säännöllisistä hinnankorotuksista kunkin tuotelaadun osalta kunakin kansallisena
valuuttana ja suunnittelivat ja toteuttivat useita samanaikaisia ja yhdenmukaisia
hinnankorotuksia kaikkialla Euroopan yhteisössä.
- 150.
- On jo katsottu, että kantaja osallistui PWG:n ja JMC:n kokouksiin vuoden 1986
puolivälistä ainakin vuoden 1991 huhtikuuhun. On siis tutkittava, onko komissio
näyttänyt toteen, että näiden kahden toimielimen kokousten tarkoituksena oli muun
muassa salainen hintayhteistyö, ennen kuin tutkitaan kantajan omaa asemaa
suhteessa näiden kokousten tarkoitukseen.
- 151.
- PWG:n osalta päätöksessä todetaan, että PWG:n varsinainen tehtävä oli erityisesti
keskustella markkinoista, markkinaosuuksista, hinnoista sekä hinnankorotuksista
ja kapasiteeteista ja harjoittaa niiden osalta yhteistoimintaa
(37 perustelukappaleen kolmas kohta) ja että [p]erustamisestaan lähtien PWG
sopi ja teki yleisluonteisia päätöksiä siitä, milloin ja minkä suuruisina
kartongintuottajien oli toteutettava hinnankorotukset (37 perustelukappaleen
neljäs kohta).
- 152.
- Nämä toteamukset on otettu Storan ilmoituksista (väitetiedoksiannon liite 39),
joissa täsmennetään lisäksi, että PWG on kokoontunut vuodesta 1986 edistääkseen
markkinoiden säätelyä. Väitetiedoksiannon liite 73 tukee Storan ilmoituksia; tämä
liite on 28.12.1988 päivätty markkinatilannetta koskeva luottamuksellinen muistio,
jonka Mayr-Melnhof-konsernin myynnistä vastaava markkinointijohtaja Saksassa
(Katzner) oli osoittanut Mayr-Melnhofin toimitusjohtajalle (Gröller) Itävaltaan.
- 153.
- Tämän asiakirjan mukaan toimitusjohtajaryhmän (Präsidentenkreis) tiiviimmällä
yhteistyöllä, josta oli päätetty vuonna 1987, oli ollut seuraavat kaksi merkittävää
vaikutusta:
PRO-CARTON
hintakuri.
Molempien osalta on sekä positiivista että negatiivista kerrottavaa.
Hintojen osalta: voittajia ja häviäjiä.
- 154.
- Muistion laatija jatkaa täsmentäen, että [k]aikki osallistujat olivat ja ovat voittajia,
koska vuoden 1987 syksyyn saakka jatkunut hintojen pysyvä laskukehitys on
pysäytetty ja se on voitu kääntää hintojen korotuksiksi tuntuvilla ja näkyvillä
toimilla, joita on toistaiseksi toteutettu kaksi.
- 155.
- On todettava, että Mayr-Melnhof on tulkinnut ilmaisua toimitusjohtajaryhmä
siten, että se tarkoittaa samalla yleisesti sekä PWG:tä että PC:tä, toisin sanoen
siten, ettei se viittaa mihinkään yksittäiseen tilaisuuteen tai kokoukseen
(väitetiedoksiannon liite 75, 2.a kohta); tätä tulkintaa ei ole syytä käsitellä tässä
yhteydessä.
- 156.
- Kun nämä seikat otetaan huomioon, on katsottava, että komissio on näyttänyt
toteen, mikä oli PWG:n osuus salaisessa hintayhteistyössä.
- 157.
- Päätöksestä ilmenee JMC:n osalta, että sen pääasiallinen tarkoitus oli alusta lähtien
seuraava:
päättää, voitiinko hintoja korottaa ja jos voitiin, niin miten, sekä ilmoittaa
päätelmistään PWG:lle,
määritellä yksityiskohtaisesti, miten PWG:n maittain ja suurimpien
asiakkaiden osalta päättämät hinta-aloitteet toteutetaan, minkä
tarkoituksena oli saada aikaan yhdenmukainen (eli yhtenäinen)
hintajärjestelmä Euroopassa (päätöksen 44 perustelukappaleen
viimeinen kohta).
- 158.
- Komissio toteaa päätöksen 45 perustelukappaleen ensimmäisessä ja toisessa
kohdassa vielä tarkemmin seuraavaa:
Tämä jaosto tarkasteli markkinoittain, miten kunkin tuottajan tuli toteuttaa
PWG:n päättämät hinnankorotukset. Suunniteltujen korotusten käytännön
toteuttamista koskevia seikkoja käsiteltiin pyöreän pöydän keskusteluissa, joissa
kaikki osallistujat saivat kommentoida ehdotettua korotusta.
PWG:n päättämien hinnankorotusten toteuttamisessa ilmenneistä vaikeuksista tai
mahdollisista yhteistyöstä kieltäytymisistä raportoitiin PWG:lle, joka siinä
tapauksessa pyrki (kuten Stora on todennut) saavuttamaan tarpeelliseksi katsotun
yhteistyöasteen. JMC laati erilliset raportit GC- ja GD-laaduista. Jos PWG muutti
hintaa koskevaa päätöstä JMC:ltä saamiensa raporttien perusteella, kyseisen
päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä keskusteltiin
seuraavassa JMC:n kokouksessa.
- 159.
- On todettava, että näiden JMC:n kokousten tarkoitusta koskevien toteamusten
tueksi komissio viittaa aiheellisesti Storan ilmoituksiin (väitetiedoksiannon liitteet 35
ja 39).
- 160.
- Vaikkei komissiolla ole hallussaan mitään virallista pöytäkirjaa yhdestäkään JMC:n
kokouksesta, se on löytänyt Mayr-Melnhofilta ja Renalta joitakin sisäisiä muistioita
ja muistiinpanoja, jotka koskevat 6.9.1989, 16.10.1989 ja 6.9.1990 pidettyjä
kokouksia (väitetiedoksiannon liitteet 117, 109 ja 118). Nämä muistiot ja
muistiinpanot, joiden sisältöä on selostettu päätöksen 80, 82 ja
87 perustelukappaleessa, koskevat näissä kokouksissa yhdenmukaistetuista hinta-aloitteista käytyjä yksityiskohtaisia keskusteluja. Ne ovat siis sellaisia todisteita, jotka
selvästi vahvistavat, että Storan kuvaus JMC:n tehtävistä pitää paikkansa.
- 161.
- Tältä osin riittää, kun esimerkkinä tuodaan esiin Renalta löytyneet muistiinpanot
(väitetiedoksiannon liite 118), jotka koskevat 6.9.1990 pidettyä JMC:n kokousta ja
joissa todetaan muun muassa seuraavaa:
Hinnankorotuksesta ilmoitetaan ensi viikolla syyskuussa.
Ranska 40 FRF
Alankomaat 14
Saksa 12 DEM
Italia 80 ITL
Belgia 2,50 BEF
Sveitsi 9 CHF
Yhdistynyt kuningaskunta 40 GBP
Irlanti 45 IEP
Kaikkiin laatuihin on tehtävä sama korotus; GC, UD, GT, GC jne.
Ainoastaan yksi hinnankorotus vuodessa.
Koskee 7.1. lähtien tapahtuvia toimituksia.
Viimeistään 31.1.
14.9. kirje hinnankorotuksesta (Mayr-Melnhof).
19.9. Feldmühle lähettää kirjeensä.
Cascades ennen syyskuun loppua.
Kaikkien on lähetettävä kirjeensä ennen 8.10.
- 162.
- Kuten komissio on päätöksen 8890 perustelukappaleessa selvittänyt, se on lisäksi
saanut haltuunsa sellaisia sisäisiä asiakirjoja, joiden perusteella voidaan päätellä,
että yritykset ja erityisesti ne, jotka on nimeltä mainittu väitetiedoksiannon
liitteessä 118, ovat todella ilmoittaneet sovituista hinnankorotuksista ja toteuttaneet
ne (ks. myös päätöksen liitteenä oleva taulukko G).
- 163.
- Tässä yhteydessä on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan ei olisi näytetty toteen,
että väitetiedoksiannon liite 118 koskee JMC:n kokousta. Tämä asiakirja on laadittu
papereille, joissa on painettuna nimi Schweizerischer Bankverein, ja se on
päivätty 6.9.1990, jolloin Zürichissä pidettiin JMC:n kokous. Asiakirjassa selostetaan
erittäin selvästi siinä mainittujen tuottajien välisiä kilpailunvastaisia keskusteluja.
Näin ollen on näytetty toteen, että asiakirja koskee kyseisenä päivänä pidettyä
JMC:n kokousta.
- 164.
- Vaikka komission esiin tuomat asiakirjat koskevatkin vain pientä osaa JMC:n
kokouksista päätöksen kattamana aikana, kaikki käytettävissä olevat
asiakirjatodisteet vahvistavat oikeaksi Storan toteamuksen, jonka mukaan JMC:n
pääasiallisena tarkoituksena oli päättää yhdenmukaistettujen hinnankorotusten
toteuttamisesta ja suunnitella sitä. Tältä osin sen, ettei JMC:n kokouksista ole
käytännöllisesti katsoen lainkaan sen enempää virallisia kuin sisäisiäkään
pöytäkirjoja, on katsottava olevan riittävä näyttö sen komission väitteen
paikkansapitävyydestä, jonka mukaan kokouksiin osallistuneet yritykset ovat
pyrkineet peittämään tässä toimielimessä käytyjen keskustelujen todellisen luonteen
(ks. erityisesti päätöksen 45 perustelukappale). Tällaisessa tilanteessa todistustaakka
kääntyy, ja niiden tämän toimielimen kokouksiin osallistuneiden yritysten, joille
päätös on osoitettu, on näytettävä toteen, että toimielimellä oli lainmukainen
tarkoitus. Koska yritykset eivät ole esittäneet tällaista näyttöä, komissio on
aiheellisesti katsonut, että yritysten tämän toimielimen kokouksissa käymillä
keskusteluilla on ollut pääasiallisesti kilpailunvastainen tarkoitus.
- 165.
- Kantajan oman tilanteen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että
kantajan osallistuminen PWG:n ja JMC:n kokouksiin on riittävä näyttö sen
osallistumisesta salaiseen hintayhteistyöhön.
- 166.
- Ensinnäkin on korostettava, että kantajan johtajat ovat toimineet PG Paperboardin
johtotehtävissä vuoden 1986 puolivälistä vuoden 1990 syksyyn (ks. edellä
122127 kohta). Lisäksi on todettava, että väitetiedoksiannon liitteessä 118
selostetaan keskusteluja, joita käytiin JMC:n kokouksessa, johon eräs kantajan
palveluksessa ollut henkilö kiistattomasti osallistui.
- 167.
- Sen, että kantaja osallistui salaiseen hintayhteistyöhön, vahvistavat myös kyseistä
yhteistyötä koskevat asiakirjatodisteet, jotka on päätöksessä tuotu esiin. Erityisesti
Finnboardin hintaluettelolla, jota on kuvailtu päätöksen 79 perustelukappaleessa,
on silmiinpistäviä muodollisia yhtäläisyyksiä päätöksen 80 ja
83 perustelukappaleessa mainittujen kahden muun luettelon kanssa eli komission
Renalta löytämien luettelojen kanssa (väitetiedoksiannon liitteet 110 ja 111). Nämä
kolme luetteloa sisältävät useiden kartonkilajien ja useiden yhteisön maiden osalta
tietoja niiden hinnankorotusten päivämääristä ja täsmällisestä suuruudesta, jotka
kyseessä olevat yritykset toteuttivat huhtikuussa 1989, syyslokakuussa 1989 ja
huhtikuussa 1990. Tiedot vastaavat hinnankorotusten määrien ja niiden
toteuttamisajankohtien osalta kyseessä olevien yritysten ja varsinkin kantajan
todettua todellista toimintaa markkinoilla (ks. päätöksen liitteenä olevat taulukot
D, E ja F).
- 168.
- Kun otetaan huomioon näiden kolmen hintaluettelon silmiinpistävät muodolliset
yhtäläisyydet, niiden on katsottava olevan samaa alkuperää. Liite 110 on lisäksi
päivätty 3.12.1989 eli ennen kuin siinä mainituista hinnankorotuksista ilmoitettiin.
Komissio on näin ollen aiheellisesti voinut päätellä, että oli katsottava, että kaksi
muuta hintaluetteloa, joita ei ollut päivätty, oli myös laadittu ennen kuin niissä
mainituista hinnankorotuksista todellisuudessa ilmoitettiin.
- 169.
- Erityisesti Finnboardin hintaluettelon osalta on todettava, että kantajan väite, jonka
mukaan ruotsin kielen sana höjs todistaisi kyseisen asiakirjan koskevan
aikaisempaa graafisen kartongin hinnankorotusta, on hylättävä perusteettomana.
Sana höjs voi nimittäin viitata sekä tämänhetkiseen tapahtumaan (korotetaan)
tai tulevaan tapahtumaan (tullaan korottamaan).
- 170.
- Komissio on Finnboardin hintaluettelon osalta aiheellisesti todennut päätöksessä
seuraavaa (79 perustelukappaleen neljäs kohta):
Koska Finnboard ei valmista UD- tai GD-laatuja, luettelo ei voi olla pelkästään
sisäinen tai koskea vain Finnboardin toimintaa.
- 171.
- Edellä oleva huomioon ottaen ja ilman, että olisi tarpeen tutkia kantajan muista
asiakirjoista esittämiä väitteitä (väitetiedoksiannon liitteet 44, 130 ja 131), on
katsottava, että komissio on näyttänyt toteen kantajan osallistumisen salaiseen
hintayhteistyöhön.
Kanneperusteen kolmas osa, jonka mukaan ei ole todisteita kantajan
osallistumisesta määrien säätelyyn
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 172.
- Kantaja väittää, ettei päätöksessä ole mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella
kantajan voitaisiin katsoa rikkoneen perustamissopimuksen 85 artiklaa siltä osin
kuin on kyse määrien säätelystä. Väitetiedoksiannon liitteessä 73 (ks. päätöksen
53 perustelukappale), jolla on erityinen merkitys päätöksen perusteluissa, ei
kertaakaan mainita kantajan nimeä.
- 173.
- Kantaja toteaa, että päätöksen 61 perustelukappaleessa, joka koskee
tuotantokapasiteettien ja -määrien sekä myynnin seuranta- ja valvontajärjestelmää,
ei esitetä kantajaa kohtaan mitään moitteita, sillä se ei ole toimittanut tietoja
Fidesille eikä saanut mitään kapasiteettiraportteja.
- 174.
- Tilauskantoja ja tuotantoseisokkeja koskevat päätöksen perustelut ovat kantajan
mukaan puhtaasti teoreettisia. Niissä ei edes vihjata, että näistä olisi tehty sopimus,
sillä päätöksen mukaan olemassa oli vain löyhä kannustusjärjestelmä.
- 175.
- Siltä osin kuin on kyse tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien jäädyttämistä
koskeneesta sopimuksesta, joka PWG:ssä oli muka tehty, kantaja toistaa, ettei se
ollut osallistunut näihin kokouksiin. Sen enempää Storan ilmoituksessa
(väitetiedoksiannon liite 43) kuin NPI:n kokousta koskevissa Renan
muistiinpanoissakaan (väitetiedoksiannon liite 102, ks. päätöksen
58 perustelukappale) ei ole sellaisia tietoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että
kantaja olisi osallistunut yhteistoimintaan. Kantaja toteaa erityisesti, että Storan
ilmoituksesta ilmenee, että markkinaosuuksia koskeneet keskustelut olivat erittäin
epämääräisiä ja että ne eivät koskeneet yksittäisiä yrityksiä.
- 176.
- Komissio väittää, että määrien säätelyä koskenut salainen yhteistyö on näytetty
toteen (päätöksen 5171 perustelukappale).
- 177.
- Komissio toteaa, että Stora on kuvaillut yksityiskohtaisesti hinta ennen määrää
-politiikkaa (väitetiedoksiannon liite 39). Komission mukaan tämän politiikan
noudattaminen merkitsi tuotantomäärien valvontaa ja niiden sopeuttamista
kysyntään. Tuottajat olivat tästä syystä vaihtaneet tilauskantojen tilaa, uusia tilauksia
ja kapasiteettien käyttöä koskevia tietoja. Komission mukaan tuottajat olivat lisäksi
ilmoittaneet toisilleen suunniteltujen tai toteutettujen seisokkien laajuudesta, jotta
seisokit olisi voitu suunnitella koko alan tasolla.
- 178.
- Komission mukaan 3.10.1989 pidettyä talousjaoston kokousta koskeva Mayr-Melnhofin muistio (väitetiedoksiannon liite 70), Mayr-Melnhofin myyntijohtajan
28.12.1988 laatima luottamuksellinen muistio (väitetiedoksiannon liite 73) sekä
väitetiedoksiannon liitteet 113, 130 ja 131 vahvistavat tämän hinta ennen määrää
-politiikkaa koskevan kuvauksen paikkansapitävyyden.
- 179.
- Kantajan osallistumisesta kyseisiin keskusteluihin komissio toteaa, että kantajan
osallistumisen näyttää toteen se seikka, että se hoiti pitkään puheenjohtajuutta
PWG:ssä, jossa kyseiset keskustelut käytiin.
- 180.
- Lisäksi komissio toteaa, että useat asiakirjat, erityisesti väitetiedoksiannon liitteet
70, 130 ja 131, joissa kantaja mainitaan useaan kertaan, vahvistavat sen, mikä oli
kantajan osuus.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 181.
- Päätöksen 1 artiklan sanamuodon mukaan tässä artiklassa tarkoitetut yritykset ovat
rikkoneet perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että ne ovat
viiteajanjaksona osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan,
joiden mukaisesti yhteisön kartongintoimittajat saavuttivat yhteisymmärryksen
tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien pysyttämisestä vakiotasoilla, mutta siten,
että niitä saatettiin joskus muuttaa ja toteuttivat alkuvuodesta 1990 lähtien aina
vain useammin yhdenmukaistettuja toimenpiteitä toimitusten valvomiseksi
yhteisön markkinoilla varmistaakseen edellä mainittujen yhdenmukaistettujen
hinnankorotusten toteuttamisen.
- 182.
- Komission mukaan PWG:n kokouksiin osallistuneet ottivat viiteajanjaksona
käyttöön nämä päätöksessä osastoon määrien säätely sisällytetyt salaisen
yhteistyön kaksi muotoa. Päätöksen 37 perustelukappaleen kolmannesta kohdasta
nimittäin ilmenee, että PWG:n varsinainen tehtävä sellaisena kuin Stora sen
ilmaisi oli erityisesti keskustella markkinoista, markkinaosuuksista, hinnoista
sekä hinnankorotuksista ja kapasiteeteista ja harjoittaa niiden osaltayhteistoimintaa.
- 183.
- PWG:n osuudesta markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön
päätöksessä (37 perustelukappaleen viides kohta) todetaan seuraavaa:
Hinnankorotuksia koskeneiden toimenpiteiden yhteydessä PWG:ssä keskusteltiin
perusteellisesti kansallisten ryhmittymien ja yksittäisten tuottajakonsernien
markkinaosuuksista Länsi-Euroopassa. Tämä johti tiettyihin osallistujien välisiin
järjestelyihin, jotka koskivat niiden markkinaosuuksia ja joilla pyrittiin välttämään
sellainen tilanne, että hintoja koskeneet yhdenmukaistetut aloitteet olisivat
menettäneet merkityksensä ylitarjonnan vuoksi. Suuret tuottajakonsernit itse asiassa
sopivat pysyttävänsä markkinaosuutensa tasolla, joka vastasi vuosittain ilmoitettuja
myynti- ja tuotantolukuja, jotka Fides julkaisi lopullisina aina seuraavan vuoden
maaliskuussa. Markkinaosuuksien kehitystä analysoitiin PWG:n joka kokouksessa
Fidesin kuukausittaisten lukujen pohjalta, ja jos ilmeni huomattavia muutoksia,
syylliseksi epäillyltä yritykseltä vaadittiin selitystä.
- 184.
- Päätöksen 52 perustelukappaleessa todetaan, että PWG:ssä vuonna 1987 tehdyssä
sopimuksessa määrättiin Länsi-Euroopan tärkeimpien tuottajien senhetkisten
markkinaosuuksien jäädyttämisestä sekä siitä, että uusia asiakkaita ei saanut
yrittää hankkia eikä senhetkistä markkina-asemaa parantaa aggressiivisella
hintapolitiikalla.
- 185.
- Päätöksen 56 perustelukappaleen ensimmäisessä kohdassa todetaan seuraavaa:
Tärkeimpien tuottajien perussopimusta markkinaosuuksiensa pysyttämisestä
sovellettiin koko sen ajan, jota tämä päätös koskee. Päätöksen
57 perustelukappaleen mukaan [m]arkkinaosuuksien kehitystä tarkasteltiin
PWG:n joka kokouksessa väliaikaisten tilastojen pohjalta. Päätöksen
56 perustelukappaleen viimeisessä kohdassa todetaan vielä seuraavaa:
Markkinaosuuksia koskeviin keskusteluihin osallistuneet yritykset olivat PWG:n
jäsenet eli Cascades, Finnboard, KNP (vuoteen 1988), [Mayr-Melnhof], MoDo,
Sarrió, Stora-konserniin kuuluvat kaksi tuottajaa CBC ja Feldmühle sekä Weig
(vuodesta 1988).
- 186.
- On katsottava komission näyttäneen toteen oikein, että PWG:n kokouksiin
osallistuneiden välillä oli markkinaosuuksia koskevaa salaista yhteistyötä.
- 187.
- Komission analyysi perustuu pääasiallisesti Storan ilmoituksiin (väitetiedoksiannon
liitteet 39 ja 43), ja väitetiedoksiannon liite 73 tukee sitä.
- 188.
- Väitetiedoksiannon liitteessä 39 Stora toteaa seuraavaa: PWG on kokoontunut
vuodesta 1986 lähtien edistääkseen markkinoiden säätelyä. Muun
(lainmukaisen) toimintansa ohella sen tarkoituksena oli keskustella markkinoista,
markkinaosuuksista, hinnoista sekä hinnankorotuksista, kysynnästä ja kapasiteeteista
ja harjoittaa näiden osalta yhteistoimintaa. Sen tehtävänä oli pääasiallisesti arvioida,
mikä tarkalleen on tarjonta- ja kysyntätilanne markkinoilla ja mitä toimenpiteitä on
toteutettava markkinoiden säätelemiseksi, sekä esittää tämä arvio President
Conferencelle.
- 189.
- Nimenomaan markkinaosuuksia koskeneen salaisen yhteistyön osalta Stora toteaa,
että Euroopan yhteisön, EFTA:n sekä niiden muiden maiden, joihin PG
Paperboardin jäsenet toimittavat kartonkia, kansallisten ryhmittymien saavuttamia
markkinaosuuksia tarkasteltiin PWG:ssä ja että PWG keskusteli mahdollisuudesta
pysyttää markkinaosuudet edellisen vuoden tasolla (väitetiedoksiannon liite 39,
19 kohta). Stora toteaa myös (sama asiakirja, 6 kohta), että [t]änä samana aikana
keskusteltiin myös tuottajien markkinaosuuksista Euroopassa siten, että
ensimmäisenä viiteajanjaksona käytettiin vuoden 1987 tasoja.
- 190.
- Komission 23.12.1991 päivätyssä kirjeessä esittämiin kysymyksiin 14.2.1992
lähettämässään vastauksessa (väitetiedoksiannon liite 43) Stora täsmentää vielä
seuraavaa: PWG:n jäsenten sopimukset markkinaosuuksien tasosta koskivat koko
Eurooppaa. Sopimukset perustuivat edellisen vuoden kokonaismääriin, jotka
yleensä olivat lopullisina käytettävissä seuraavan vuoden maaliskuussa (1.1 kohta).
- 191.
- Tätä toteamusta vahvistaa samassa asiakirjassa oleva seuraava maininta:
keskustelut johtivat siihen, että PWG:n jäsenet tekivät yleensä kunkin vuoden
maaliskuussa sopimuksen, jolla pyrittiin pysyttämään niiden markkinaosuudet
edellisen vuoden tasolla (1.4 kohta). Stora toteaa, että [s]opimusten
noudattamisen varmistamiseksi ei ollut toteutettu mitään toimenpiteitä ja että
PWG:n kokouksiin osallistuneet tiesivät, että jos ne ryhtyvät poikkeuksellisiin
toimenpiteisiin markkinoilla, joille muut toimittavat kartonkia, muut saattaisivat
kostaa tämän toisilla markkinoilla (sama kohta).
- 192.
- Stora toteaa vielä, että Finnboard oli osallistunut markkinaosuuksia koskeneisiin
keskusteluihin (1.2 kohta).
- 193.
- Väitetiedoksiannon liite 73 tukee Storan väitteitä markkinaosuuksia koskeneesta
salaisesta yhteistyöstä (ks. edellä 152 ja 178 kohta).
- 194.
- Tämän asiakirjan, jota lainataan päätöksen 5355 perustelukappaleessa, mukaan
toimitusjohtajaryhmän (Präsidentenkreis) tiiviimpi yhteistyö, josta oli päätetty
vuonna 1987, oli tehnyt joistakin voittajia ja toisista häviäjiä. Muistion laatija
luokittelee Mayr-Melnhofin häviäjiin useista syistä, erityisesti seuraavista:
2) Sopimukseen päästiin ainoastaan rankaisemalla meitä meitä vaadittiin
tekemään uhrauksia.
3) Vuoden 1987 markkinaosuudet piti jäädyttää, aikaisemmat yhteydet
säilyttää, eikä mitään uutta toimintaa tai laatua saanut edistää hinnoittelulla
(tämän tulos nähdään tammikuussa 1989 jos kaikki ovat rehellisiä).
- 195.
- Näitä virkkeitä on tulkittava ottaen huomioon muistion laajempi asiayhteys.
- 196.
- Tältä osin on muistutettava (ks. edellä 155 kohta), että Mayr-Melnhof on tulkinnut
viittausta toimitusjohtajaryhmään siten, että se tarkoittaa samalla yleisesti sekä
PWG:tä että PC:tä, toisin sanoen siten, ettei se viittaa mihinkään yksittäiseen
tilaisuuteen tai kokoukseen (väitetiedoksiannon liite 75, 2.a kohta).
- 197.
- Seuraavaksi muistion laatija toteaa, että tämä yhteistyö on johtanut hintakuriin,
joka on tehnyt joistakin voittajia ja toisista häviäjiä.
- 198.
- Vuoden 1987 tasolle jäädytettäviä markkinaosuuksia koskevaa toteamusta on siis
tarkasteltava ottaen huomioon asiayhteys eli tämä kuri, josta
toimitusjohtajaryhmä päätti.
- 199.
- Lisäksi se, että vuosi 1987 mainitaan viitevuotena, on yhdenmukaista Storan toisen
ilmoituksen kanssa (väitetiedoksiannon liite 39; ks. edellä 188 kohta).
- 200.
- Siitä, mikä oli PWG:n osuus toimitusten valvontaa koskeneessa salaisessa
yhteistyössä, jolle tunnusomaista oli koneiden seisokkiaikojen tarkastelu,
päätöksessä todetaan, että PWG:llä oli ratkaiseva osuus seisokkien toteuttamisessa,
koska vuodesta 1990 lähtien tuotantokapasiteetti kasvoi ja kysyntä väheni;
päätöksessä todetaan seuraavaa: vuoden 1990 alussa tärkeimmät tuottajat
katsoivat hyödylliseksi sopia PWG:ssä siitä, että seisokit ovat tarpeen. Suuret
tuottajat tajusivat, etteivät ne voineet kasvattaa kysyntää laskemalla hintoja ja että
tuotannon jatkaminen täydellä kapasiteetilla vain johtaisi hintojen laskuun. Se,
kuinka pitkät seisokit olivat tarpeen tarjonnan ja kysynnän tasapainon
palauttamiseksi, voitiin teoriassa laskea kapasiteettiraporttien perusteella
(päätöksen 70 perustelukappale).
- 201.
- Päätöksessä todetaan lisäksi seuraavaa: PWG ei kuitenkaan muodollisesti
määrännyt kullekin tuottajalle seisokkiaikaa. Storan mukaan sellaisen koneiden
seisokkiaikoja koskevan koordinoidun suunnitelman laatimisessa, joka olisi kattanut
kaikki tuottajat, ilmeni käytännön vaikeuksia. Stora toteaa, että tämän vuoksi
käytössä oli vain löyhä kannustusjärjestelmä (päätöksen 71 perustelukappale).
- 202.
- On katsottava, että komissio on riittävästi näyttänyt toteen PWG:n kokouksiin
osallistuneiden välillä olleen tuotantoseisokkeja koskenutta salaista yhteistyötä.
- 203.
- Komission esittämät asiakirjat tukevat sen analyysiä.
- 204.
- Stora on toisessa ilmoituksessaan (väitetiedoksiannon liite 39, 24 kohta) todennut
seuraavaa: Sillä, että PWG päätti alkaa noudattaa hinta ennen määrää
-politiikkaa, ja sillä, että yhdenmukaisten hintojen järjestelmä otettiin vähittäin
käyttöön vuodesta 1988 alkaen, PWG:n jäsenet myönsivät, että seisokit olivat
välttämättömiä näiden hintojen säilyttämiseksi kysynnän kasvun heikentyessä.
Tuottajat eivät olisi ilman seisokkeja pystyneet säilyttämään sovittuja hintatasoja
ylikapasiteetin kasvaessa.
- 205.
- Ilmoituksensa seuraavassa kohdassa Stora toteaa seuraavaa: Kartonkiteollisuus
pystyi vuosina 1988 ja 1989 toimimaan käytännöllisesti katsoen täydellä
kapasiteetilla. Muut kuin tavanomaiset kunnossapito- ja lomaseisokit osoittautuivat
välttämättömiksi vasta vuodesta 1990 alkaen. Tilausten vähentyessä oli lopulta
turvauduttava seisokkeihin hinta ennen määrää -politiikan säilyttämiseksi. Kultakin
tuottajalta (tuotannon ja kulutuksen tasapainon varmistamiseksi) edellytetty
seisokkiaika voitiin laskea kapasiteettiraporttien perusteella. PWG ei muodollisesti
määrännyt noudatettavia seisonta-aikoja, vaikka olemassa olikin löyhä
kannustusjärjestelmä .
- 206.
- Väitetiedoksiannon liitteen 73 osalta on todettava, että ne syyt, joiden perusteella
kyseisen muistion laatija tuolloin piti Mayr-Melnhofia häviäjänä, ovat tärkeitä
todisteita PWG:n kokouksiin osallistuneiden välisestä seisokkeja koskeneesta
salaisesta yhteistyöstä.
- 207.
- Muistion laatija nimittäin toteaa seuraavaa:
4) Tällä kohtaa asianosaisten käsitykset siitä, mihin tavoitteeseen on pyrittävä,
alkavat poiketa toisistaan.
c) Koko myyntihenkilöstö ja Euroopan myyntiedustajat on vapautettu
määräbudjeteistaan, ja on noudatettu ankaraa, lähestulkoon
poikkeuksetonta hintapolitiikkaa (työntekijämme eivät ole aina ymmärtäneet
muuttunutta asennettamme markkinoihin aikaisemmin vaadittiin
pelkästään määriä ja nyt ainoastaan hintakuria silläkin uhalla, että koneet
joudutaan seisauttamaan).
- 208.
- Mayr-Melnhof väittää (väitetiedoksiannon liite 75), että edellä lainattu kappale
koskee ainoastaan yrityksen sisäistä tilannetta. Kun tätä otetta analysoidaan ottaen
huomioon muistio yleisemmin, osoittautuu, että siinä on kyse
toimitusjohtajaryhmässä päätetyn ankaran politiikan täytäntöönpanosta
myyntihenkilöstön tasolla. Tämän asiakirjan on tulkittava osoittavan, että vuoden
1987 sopimukseen osallistuneet, toisin sanoen ainakin PWG:n kokouksiin
osallistuneet, kiistattomasti ovat arvioineet sitä, mikä vaikutus heidän
hyväksymällään politiikalla on siinä tapauksessa, että sitä noudatetaan ankarasti.
- 209.
- Renan 6.9.1990 päivätyt muistiinpanot (väitetiedoksiannon liite 118) vahvistavat
erityisesti sen, että tuottajat ovat hinnankorotuksia valmisteltaessa keskustelleet
seisokeista; näissä muistiinpanoissa mainitaan hinnankorotusten määrät useiden
maiden osalta, tulevien korotusilmoitusten päivämäärät sekä useiden tuottajien
tilauskantojen suuruus työpäivinä.
- 210.
- Asiakirjan laatija toteaa tiettyjen valmistajien ennakoivan seisokkeja, mikä onilmaistu esimerkiksi seuraavalla tavalla:
Kyro 36 days 1 week
Simpele 28 days 1 week September
Ta 27 days
Ingerois 24 days 23/september stop
Kopparfors 515 days
5/9 will stop for five days.
- 211.
- On korostettava, että kantaja osallistui siihen JMC:n kokoukseen, jota kyseiset
muistiinpanot koskevat (päätöksen liitteenä oleva taulukko 4). Tältä osin on
kiistatonta, että edellä mainitut nimet Kyro, Simpele, Takoa tarkoittava Ta ja
Ingerois tarkoittavat paikkoja, joissa Finnboardin jäsenet eli Oy Kyro Ab, United
Paper Mills Ltd, Metsä-Serla Oy ja Tampella Corporation valmistavat kartonkia.
- 212.
- Edellä olevan perusteella on katsottava, että komissio on oikeudellisesti riittävällä
tavalla näyttänyt toteen, että PWG:n kokouksiin osallistuneiden välillä on ollut
markkinaosuuksia koskenutta salaista yhteistyötä ja että näiden samojen yritysten
välillä on ollut seisokkeja koskenutta salaista yhteistyötä. Koska kantajan on
näytetty osallistuneen PWG:n kokouksiin ja koska tämä yritys on nimenomaisesti
mainittu tärkeimmissä langettavissa todisteissa (Storan ilmoitukset), komissio on
aiheellisesti katsonut kantajan olevan vastuussa osallistumisesta näihin kahteen
salaisen yhteistyön muotoon.
- 213.
- Kantajan Storan ilmoituksia vastaan esittämä vastaväite, jolla pyritään kiistämään
niiden todistusarvo, ei heikennä tätä toteamusta.
- 214.
- On nimittäin kiistatonta, että Storan ilmoitukset ovat peräisin sellaiselta yritykseltä,
jonka on katsottu osallistuneen väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen ja että ne
sisältävät yksityiskohtaisen kuvauksen PG Paperboardin toimielimissä käytyjen
keskustelujen luonteesta, PG Paperboardiin kuuluneiden yritysten tavoitteesta sekä
kyseisten yritysten osallistumisesta sen eri toimielinten kokouksiin. Koska muut
aineistoon sisältyvät asiakirjat tukevat tätä keskeistä todistetta, se tukee komission
väitteitä asiassa merkityksellisellä tavalla.
- 215.
- Koska komissio on näyttänyt toteen nämä kaksi salaisen yhteistyön muotoa, ei ole
tarpeen tarkastella muita asiakirjoja, joiden osalta kantaja on esittänyt
vastaväitteitä.
- 216.
- Koska yhtäkään kanneperusteen osaa ei ole hyväksytty, kanneperuste on hylättävä
kokonaisuudessaan.
Kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohtaa, koska se ei ole asianmukaisesti ottanut huomioon kilpailuolosuhteita ja
markkinatilannetta
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 217.
- Tässä kanneperusteessa on kaksi osaa.
- 218.
- Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää, ettei sillä markkinatilanteen
vuoksi ollut intressiä osallistua kilpailun rajoittamiseen tähdänneeseen
yhteistoimintaan.
- 219.
- Kantaja toteaa päätöksestä ilmenevän tältä osin, että GC- ja SBS-kartonki muodosti
selvästi valtaosan pohjoismaisten tuottajien viennistä ja että 80 prosenttia
suomalaisten kartongintuottajien tuotannosta oli GC-kartonkia. EFTAn
jäsenmaiden vienti kattoi noin puolet GC-kartongin kulutuksesta yhteisössä.
Kantajan mukaan sillä oli intressiä yhteisön kartonkimarkkinoiden kehittymiseen
vain siltä osin, kun kyse oli GC-kartongista.
- 220.
- Kantajan mukaan GD-kartongin tuottajia kohdanneet menekkivaikeudet eivät
koskeneet käytännöllisesti katsoen lainkaan GC-kartongin tuottajia, koska tämän
kartongin kysyntä kasvoi 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kolme kertaa
nopeammin kuin GD-kartongin kysyntä ja pohjoismaiset GC-kartongin tuottajat
onnistuivat jatkuvasti kasvattamaan markkinaosuuksiaan. Sitä vastoin GD-kartongin
tuottajat joutuivat ankaraan kilpailuun. Tämän GC-kartongin tuottajille edullisen
kilpailutilanteen vaikutuksia vahvisti kantajan mukaan yhtäältä näiden tuottajien
tuotantoketjujen vertikaalinen integraatio, koska niiden kartonkitehtaat sijaitsivat
metsien ja sellutehtaiden välittömässä läheisyydessä, ja toisaalta se, että
suomalaisilla tuottajilla oli kaikkein nykyaikaisimmat tuotantolaitokset. Tässä
yhteydessä kantaja kiistää sen, että kartongintuottajien keskimääräinen käyttökate
olisi päätöksen kattamana aikana ollut 20 prosenttia (päätöksen
16 perustelukappale).
- 221.
- Kantaja toteaa, ettei sillä markkinatilanteen ja senhetkisen kilpailutilanteen vuoksi
ollut mitään intressiä osallistua kilpailun rajoittamiseen tähdänneeseen kartelliin.
Koska komissio on jättänyt huomiotta nämä erityiset olosuhteet, sen arvio
markkinatilanteesta on kantajan mukaan puutteellinen ja virheellinen.
- 222.
- Kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että päätös perustuu puutteelliseen
analyysiin markkinatilanteesta, koska siinä ei ole mitään toteamusta siitä, että
markkinoilla oli kyseisenä aikana tosiasiallista kilpailua. Kantajan mukaan
komission olisi pitänyt ottaa ainakin sakkoja laskiessaan huomioon se, ettei
mahdollisella yhteistoiminnalla missään tapauksessa ollut mitään vaikutusta
tosiasialliseen kilpailuun.
- 223.
- Komissio toteaa kanneperusteen ensimmäisestä osasta, että koska kantajan on
näytetty osallistuneen kartelliin, ei ole tarpeen tutkia, oliko sillä ollut intressiä
osallistua siihen. Kantajalla on komission mukaan joka tapauksessa ollut selvä
intressi pysyttää keinotekoisen korkeat hinnat. Komissio toteaa, että vaikka
kantajan väitteet GC-kartongin tuottajien edullisesta kilpailutilanteesta pitäisivätkin
paikkansa, korkeiden hintojen pysyttäminen on antanut kantajalle vieläkin
suuremman edun kuin GD-kartongin tuottajille.
- 224.
- Komissio toteaa lisäksi, että keskimääräinen käyttökate todellakin oli 20 prosenttia
(päätöksen 16 perustelukappale).
- 225.
- Kanneperusteen toisesta osasta komissio toteaa, että London Economicsin raportti
(jäljempänä LE-raportti), johon kantaja on vedonnut, ei kumoa sen enempää
kartellin olemassaoloa kuin sitäkään, että kartelli vaikutti vapaaseen kilpailuun.
- 226.
- Koska kartellilla oli selvästi kilpailunvastainen tarkoitus, komission mukaan ei ole
tarpeen näyttää toteen, että sillä oli konkreettisia vaikutuksia markkinoihin
(yhdistetyt asiat 56/64 ja 58/64, Consten ja Grundig v. komissio, tuomio 13.7.1966,
Kok. 1966, s. 429 ja 496; Kok. Ep. I, s. 275 ja 287).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 227.
- Kuten edellä on jo todettu, komissio on näyttänyt toteen, että kantaja on vuoden
1986 puolivälistä alkaen osallistunut salaiseen hintayhteistyöhön ja vuoden 1987
lopusta alkaen markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön sekä
seisokkeja koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön eli niihin kolmeen osatekijään,
joista päätöksen 1 artiklassa todettu kilpailusääntöjen rikkominen muodostuu.
- 228.
- Lisäksi on todettava, että komissio on kantajan sitä kiistämättä katsonut, että edellä
mainittujen salaisen yhteistyön muotojen tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua
yhteismarkkinoilla ja että ne olivat vaikuttaneet jäsenvaltioiden väliseen kauppaan
(päätöksen 133138 perustelukappale).
- 229.
- Näissä olosuhteissa kantajan väitteet yhtäältä siitä, ettei sillä ollut intressiä osallistua
mihinkään kartelliin, ja toisaalta siitä, ettei yhteistoiminta vaikuttanut tosiasialliseen
kilpailuun, ovat tehottomia. Vaikka kantajan argumentointinsa yhteydessä esittämät
tosiasiaväitteet pitäisivätkin paikkansa, se ei voi asettaa kyseenalaiseksi komission
toteamusta, jonka mukaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa on rikottu.
- 230.
- Kanneperustetta ei siis voida hyväksyä.
Päätöksen 2 artiklan kumoamista koskeva vaatimus
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 231.
- Kantaja väittää, että päätöksen 2 artiklassa oleva kieltomääräys on aivan epätarkka
eikä sen perusteella voida todeta, minkätyyppisten tietojen vaihto on kiellettyä. Ei
voida hyväksyä sitä, että päätöksen 2 artiklassa jätetään yrityksille vastuu
kieltomääräyksen soveltamisalan määrittämisestä. Kantajan mukaan se, että
2 artikla ei ole tarkka, merkitsee, ettei päätöstä voida panna täytäntöön.
- 232.
- Kantaja toteaa, että sikäli kuin kieltomääräyksellä kielletään uusien tilausten ja
tilauskantojen tilaa koskevien yhdistettyjen tietojen vaihto, määräys ei ole
perusteltu. Tällaisten tietojen vaihto on täysin vaaratonta, eikä niiden vaihdon
kieltäminen voi olla perusteltua pelkästään sen vuoksi, että vaihdettuja tietoja
voidaan käyttää kilpailunvastaiseen tarkoitukseen.
- 233.
- Lopuksi kantaja toteaa, että CEPI-Cartonboard-niminen yhteenliittymä on tehnyt
komissiolle ilmoituksen tällaisten yhdistettyjen tietojen vaihtoa koskevasta
järjestelmästä. Koska päätöksen 2 artiklassa todellisuudessa kielletään tämä
järjestelmä, komission olisi ennen päätöksen tekemistä pitänyt tarkastaa, täyttyvätkö
perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeusluvan edellytykset,
ja sen olisi pitänyt perustella päätöstä tältä osin. Kantajan puolustautumisoikeuksia
on sen mielestä loukattu, kun komissio ei ole ennen päätöksen tekemistä kuullut
CEPI-Cartonboardia.
- 234.
- Komissio kiistää sen, että päätöksen 2 artiklassa oleva kielto olisi liian abstrakti tai
epätarkka. Päätöksen päätösosa on luettava päätöksen perusteluosa huomioon
ottaen, ja kun päätös luetaan tällä tavalla, sen adressaatit pystyvät toteamaan, mikä
on kiellon tarkka ulottuvuus (yhdistetyt asiat 40/7348/73, 50/73, 54/73, 55/73, 56/73,
111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio 16.12.1975,
Kok. 1975, s. 1663, 122124 kohta). Komission mukaan päätöksen perusteluosassa
on tässä tapauksessa yksityiskohtainen selvitys niistä tosiseikoista, joihin kielto
perustuu.
- 235.
- Komission mukaan päätöksen 2 artiklan ensimmäisessä ja neljännessä kohdassa
olevilla kielloilla pyritään lopettamaan päätöksen perusteluosassa kuvailtu
kilpailusääntöjen rikkominen ja kieltämään sen uudelleen aloittaminen. Päätöksen
2 artiklan toisessa ja kolmannessa kohdassa on komission mukaan vain kuvaus siitä,
miten tietojen vaihto lainmukaisesti voidaan järjestää, millä on pyritty auttamaan
tuottajia tulevan toimintansa järjestämisessä. Tämä ilmenee siitä, että nämä kohdat
ovat muodoltaan myöntölauseita.
- 236.
- Uusien tilausten ja tilauskantojen tilaa koskevien yhdistettyjen tietojen vaihtoa
koskevasta kiellosta komissio toteaa, että kielto on kartonkimarkkinoilla perusteltu
alan huomattavan keskittymisen ja tuotteiden homogeenisuuden vuoksi. Komissio
viittaa päätöksen 6870 perustelukappaleeseen ja väittää, että tällaisten tietojen
säännöllinen vaihto johtaa markkinatilanteen sellaiseen läpinäkyvyyteen, että koko
alan tasolla on mahdollista yhtäältä suunnitella hintojen laskun estävät seisokit ja
toisaalta arvioida hintojen korottamismahdollisuuksia. Lisäksi komissio toteaa, että
kartongintuottajat olivat jo käyttäneet vaihdettuja tietoja helpottamaan yhteistä
myyntipolitiikkaa.
- 237.
- Komissio on mielestään tästä syystä aiheellisesti katsonut, että näiden tietojen
vaihto merkitsi kyseisillä markkinoilla perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa
kiellettyä kilpailun rajoittamista.
- 238.
- Lopuksi komissio toteaa, että päätöksen 2 artikla ei koske CEPI-Cartonboardinilmoittamaa tietojenvaihtojärjestelmää.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 239.
- Päätöksen 2 artiklassa määrätään seuraavaa:
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten on välittömästi lopetettava edellä mainitut
kilpailusääntöjen rikkomiset, elleivät ne ole sitä jo tehneet. Niiden on kartonkialan
toiminnassaan vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen tarkoitus
tai vaikutus, mukaan luettuna kaikki sellainen kaupallisten tietojen vaihto
a) jonka avulla siihen osallistuvat voivat suoraan tai epäsuorasti saada tietoja
muiden tuottajien tuotannosta, myynnistä, tilauskannoista, koneiden
käyttöasteista, myyntihinnoista, kustannuksista tai
markkinointisuunnitelmista,
b) jonka avulla edistetään, helpotetaan tai rohkaistaan alan yhteistä reagointia
hintojen osalta tai tuotannon valvontaa, vaikkei mitään yrityskohtaisia tietoja
ilmaistaisikaan,
tai
c) joka mahdollistaa sen, että asianomaiset yritykset voivat seurata minkä
tahansa hintaa tai markkinaosuuksien jakoa yhteisössä koskevan
nimenomaisen tai hiljaisen sopimuksen täytäntöönpanoa tai noudattamista.
Kaikkia sellaisia yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin ne ovat
liittyneet, kuten Fides-järjestelmää tai sen seuraajaa, on hallinnoitava siten, että sen
ulkopuolelle on jätettävä paitsi sellaiset tiedot, joista voidaan saada selville
yksittäisten tuottajien toiminta, myös kaikki uusien tilausten ja tilauskantojen tilaa
sekä tuotantokapasiteetin suunniteltua käyttöastetta koskevat tiedot (näissä
tapauksissa silloinkin, kun tiedot yhdistetään) tai kunkin koneen
tuotantokapasiteettia koskevat tiedot.
Tämäntyyppisissä tietojenvaihtojärjestelmissä saa kerätä ja levittää ainoastaan
sellaisia tuotantoa ja myyntiä koskevia yhdistettyjä tilastotietoja, joita ei voida
käyttää edistämään tai helpottamaan yhteistä toimintaa alalla.
Yritysten on pidättäydyttävä myös kaikesta sellaisesta tietojen vaihdosta, jolla on
merkitystä kilpailulle ja jota ei ole erikseen sallittu, sekä kaikista kokouksista tai
muusta yhteydenpidosta vaihdettujen tietojen merkityksen tai sen tutkimiseksi,
miten ala tai yksittäinen tuottaja mahdollisesti tai todennäköisesti reagoi näihin
tietoihin.
Tarvittavien muutosten tekemiseksi mahdollisesti olemassa oleviin
tietojenvaihtojärjestelmiin annetaan kolmen kuukauden määräaika, joka alkaa
tämän päätöksen tiedoksiantamisesta.
- 240.
- Kuten päätöksen 165 perustelukappaleesta ilmenee, päätöksen 2 artiklasta on
päätetty asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan nojalla. Tämän säännöksen nojalla
komissio voi todettuaan, että esimerkiksi perustamissopimuksen 85 artiklaa
rikotaan, päätöksellään määrätä yritykset, joita asia koskee, lopettamaan tällaisen
rikkomisen.
- 241.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sovellettaessa asetuksen N:o 17 3 artiklan
1 kohtaa yritystä voidaan kieltää jatkamasta tiettyjä lainvastaisiksi todettuja
toimintoja, menettelytapoja tai tilanteita (yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73, Istituto
Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissio, tuomio 6.3.1974,
Kok. 1974, s. 223, 45 kohta ja yhdistetyt asiat C-241/91 P ja C-242/91 P, RTE ja ITP
v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. I-743, 90 kohta) mutta myös kieltää
alkamasta toimia samalla tavalla myöhemmin (asia T-83/91, Tetra Pak v. komissio,
tuomio 6.10.1994, Kok. 1994, s. II-755, 220 kohta).
- 242.
- Koska asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohtaa on sovellettava suhteessa todettuun
rikkomiseen, komissiolla on toimivalta määrätä niiden velvoitteiden laajuudesta,
joita asianomaisille yrityksille asetetaan, jotta rikkominen saataisiin loppumaan.
Yrityksille asetetut velvoitteet eivät kuitenkaan saa ylittää sitä, mikä on
asianmukaista ja tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi eli asiassa
rikottujen sääntöjen mukaisen laillisen oikeustilan palauttamiseksi (em. yhdistetyt
asiat RTE ja ITP v. komissio, tuomion 93 kohta; vastaavasti asia T-7/93, Langnese-Iglo v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, s. II-1533, 209 kohta ja asia T-9/93,
Schöller v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, s. II-1611, 163 kohta).
- 243.
- Kantajan väitteestä, jonka mukaan komissio on tehnyt oikeudellisen virheen
päättäessään päätöksen 2 artiklasta ratkaisematta sitä, onko CEPI-Cartonboard-nimisen yhteenliittymän ilmoittama tietojenvaihtojärjestelmä yhteensoveltuva
85 artiklan kanssa, on todettava, että tämän yhteenliittymän 6.12.1993 tekemä
ilmoitus koski uutta tietojenvaihtojärjestelmää, joka on eri kuin se, jota komissio
tarkasteli päätöksessä. Kun komissio päätti päätöksen 2 artiklasta, se ei siis voinut
arvioida uuden järjestelmän lainmukaisuutta tämän päätöksen yhteydessä.
Komissiolla oli siis oikeus käsitellä pelkästään vanhaa tietojenvaihtojärjestelmää ja
ratkaista kantansa siihen siten, että se sisällytti päätökseen 2 artiklan.
- 244.
- Sen selvittämiseksi, onko päätöksen 2 artiklassa olevan määräyksen soveltamisala
liian laaja kuten kantaja väittää , on seuraavaksi tutkittava tässä artiklassa
yrityksille asetettujen eri kieltojen ulottuvuutta.
- 245.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä asetetulla kiellolla,
jonka mukaan yritysten on vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen tarkoitus
tai vaikutus kuin päätöksen 1 artiklassa todetuilla rikkomisilla, pyritään ainoastaan
siihen, että yrityksiä estetään jatkamasta lainvastaiseksi todettua toimintaa. Kun
komissio on päättänyt tällaisesta kiellosta, se ei näin ollen ole ylittänyt asetuksen
N:o 17 3 artiklassa sille myönnettyä toimivaltaa.
- 246.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohdassa on tarkemmat
määräykset kiellosta, joka koskee kaupallisten tietojen tulevaisuudessa tapahtuvaa
vaihtamista.
- 247.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa olevan määräyksen
antaminen, jolla kielletään sellaisten kaupallisten tietojen tulevaisuudessa tapahtuva
vaihtaminen, joiden avulla tietojen vaihtoon osallistuvat voivat suoraan tai
epäsuorasti saada yrityskohtaisia tietoja kilpailijoistaan, edellyttäisi, että komissio
olisi päätöksessään todennut tällaisten tietojen vaihtamisen olevan
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan perusteella lainvastaista.
- 248.
- Tältä osin on todettava, ettei päätöksen 1 artiklassa todeta, että yrityskohtaisten
kaupallisten tietojen vaihtaminen sellaisenaan on perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan rikkomista.
- 249.
- Päätöksessä todetaan yleisemmin, että yritykset ovat rikkoneet tätä
perustamissopimuksen artiklaa osallistumalla sopimukseen ja yhdenmukaistettuun
menettelytapaan, joiden mukaisesti yritykset edellä mainittuja toimenpiteitä
tukeakseen vaihtoivat kaupallisia tietoja toimituksista, hinnoista, tuotantoseisokeista,
tilauskannoista ja koneiden käyttöasteista.
- 250.
- Koska päätöksen päätösosa kuitenkin on ymmärrettävä sen perustelujen valossa
(ks. em. yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio, tuomion 122 kohta), on
huomattava, että päätöksen 134 perustelukappaleen toisessa kohdassa todetaan
seuraavaa:
Se, että tuottajat PG Paperboardin kokouksissa (erityisesti JMC:n kokouksissa)
vaihtoivat yleensä luottamuksellisina ja arkaluontoisina pidettyjä yrityskohtaisia
kaupallisia tietoja tilauskannoista, koneiden seisokeista ja tuotantovauhdista, oli
selvästi kilpailusääntöjen vastaista, koska sen tarkoituksena oli tehdä tilanne
mahdollisimman suotuisaksi hinnankorotusten toteuttamiselle.
- 251.
- Koska komissio on päätöksessä asianmukaisesti todennut, että yrityskohtaisten
kaupallisten tietojen vaihtaminen on sellaisenaan perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan rikkomista, se, että tällaisten tietojen tulevaisuudessa tapahtuva
vaihtaminen kielletään, täyttää asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan soveltamisen
edellytykset.
- 252.
- Kieltoja, jotka koskevat päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan b ja
c alakohdassa tarkoitettua kaupallisten tietojen vaihtoa, on tutkittava ottaen
huomioon tämän artiklan toinen, kolmas ja neljäs kohta, jotka tukevat
näiden alakohtien sisältöä. Sitä, onko komissio pitänyt kyseisiä tietojen vaihtoja
lainvastaisina ja jos on, missä määrin, on nimittäin arvioitava juuri tässä
asiayhteydessä, koska yrityksille asetettujen velvoitteiden laajuus on rajoitettava
siihen, mikä on välttämätöntä, jotta niiden toiminta olisi jälleen lainmukaista
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan suhteen.
- 253.
- Päätöstä on tulkittava siten, että komissio on pitänyt Fides-järjestelmää
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisena, koska se tuki todettua
kartellia (päätöksen 134 perustelukappaleen kolmas kohta). Tämän tulkinnan
oikeellisuuden vahvistaa päätöksen 1 artiklan sanamuoto, josta ilmenee, että
yritykset vaihtoivat kaupallisia tietoja sellaisia toimenpiteitä tukeakseen, joiden
on katsottu olevan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisia.
- 254.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan b ja c alakohdassa olevien, tulevaa aikaa
koskevien kieltojen ulottuvuutta on arvioitava nimenomaan ottaen huomioon tämä
komissio tulkinta Fides-järjestelmän yhteensoveltuvuudesta perustamissopimuksen
85 artiklan kanssa.
- 255.
- Tältä osin kyseiset kiellot eivät koske ainoastaan yrityskohtaisten kaupallisten
tietojen vaihtoa vaan myös tiettyjä yhdistettyjä tilastotietoja (päätöksen 2 artiklan
ensimmäisen kohdan b alakohta ja toinen kohta). Toisaalta päätöksen 2 artiklan
ensimmäisen kohdan b ja c alakohdassa kielletään eräiden tilastotietojen vaihto sen
estämiseksi, että ne voisivat tukea mahdollista kilpailunvastaista toimintaa.
- 256.
- Siltä osin kuin tällaisella kiellolla pyritään estämään sellaisten puhtaasti tilastollisten
tietojen vaihto, jotka eivät ole yrityskohtaisia tai yksilöitävissä, jottei niitä voitaisi
käyttää kilpailunvastaisiin tarkoituksiin, kielto ylittää sen, mikä on välttämätöntä
todetun toiminnan palauttamiseksi lainmukaiseksi. Yhtäältä on todettava, ettei
päätöksestä ilmene komission katsoneen, että tilastotietojen vaihto sellaisenaan
merkitsisi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomista. Toisaalta
pelkästään se, että tilastotietojen vaihtoa koskevaa järjestelmää voidaan käyttää
kilpailunvastaisiin tarkoituksiin, ei tee siitä perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan vastaista, koska sen kilpailunvastaiset vaikutukset on tällaisessa
tapauksessa todettava konkreettisesti.
- 257.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs kohta on näin ollen
kumottava, lukuun ottamatta seuraavia kappaleita:
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten on välittömästi lopetettava edellä mainitut
kilpailusääntöjen rikkomiset, elleivät ne ole sitä jo tehneet. Niiden on kartonkialan
toiminnassaan vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen tarkoitus
tai vaikutus, mukaan luettuna kaikki sellainen kaupallisten tietojen vaihto
a) jonka avulla siihen osallistuvat voivat suoraan tai epäsuorasti saada tietoja
muiden tuottajien tuotannosta, myynnistä, tilauskannoista, koneiden
käyttöasteista, myyntihinnoista, kustannuksista tai
markkinointisuunnitelmista.
Kaikkia sellaisia yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin ne ovat
liittyneet, kuten Fides-järjestelmää tai sen seuraajaa, on hallinnoitava siten, että sen
ulkopuolelle on jätettävä tiedot, joista voidaan saada selville yksittäisten tuottajien
toiminta.
Sakon poistamista tai sen alentamista koskeva vaatimus
Kanneperuste, jonka mukaan sakko on laskettu sellaisen liikevaihdon perusteella, joka
ei ole relevantti
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 258.
- Tässä kanneperusteessa on kaksi osaa.
- 259.
- Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että sakko on virheellisesti
laskettu kantajan neljän kartonkia tuottavan jäsenen eli Kyron, Metsä-Serlan,
Tampellan ja United Paper Millsin liikevaihdon perusteella. Kantajan liikevaihto
vuodelta 1990 nimittäin on huomattavasti pienempi kuin näiden neljän yhtiön
liikevaihto. Asetuksen N:o 17 15 artiklan mukainen kantajan liikevaihto on
muodostunut myyntipalkkioista, jotka se laskutti jäseniltään niistä määristä, jotka
se oli myynyt.
- 260.
- Kantaja korostaa, ettei tavaran omistusoikeus siirry sille sen myydessä kartonkia
jäsentensä lukuun, vaan omistusoikeus siirtyy suoraan jäseneltä asiakkaalle. Kantaja
ei myöskään ole lopullisten asiakkaiden suhteen velkoja, koska saatavat luetaan
suoraan jäsenten varoiksi. Kantajan mukaan asiakkaat haluavat aina, että määrätty
tehdas toimittaa tavaran. Kantaja neuvotteli asiakkaiden kanssa aikaisempien
sopimusten pohjalta, ja se saattoi toimia vain näissä aikaisemmissa sopimuksissa
sovittujen myyntiehtojen rajoissa. Jos uusia asiakkaita ilmaantui, myyntihenkilöstön
piti kääntyä Finnboardin paikallisen myyntijohtajan puoleen, joka puolestaan
ilmoitti tästä asiakkaan haluamalle kartonkitehtaalle myyntiehtojen vahvistamista
varten. Kun kyseinen kartonkitehdas hyväksyi asiakkaan tilauksen, kantaja lähetti
asiakkaalle laskun kartonkitehtaan puolesta.
- 261.
- Kantaja toimi myös välittäjänä kuljetusta ja rahoitusta koskevissa neuvotteluissa.
- 262.
- Kantaja väittää, että päätöksen mukaan Finnboardia ja sen jäseniä ei ole pidettävä
yhtenä ainoana yrityksenä perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitetussa
mielessä. Tämä lähestymistapa osoittaa kantajan mielestä oikeaksi sen, että
liikevaihto, jota on käytettävä sakkoa laskettaessa, on pelkästään se liikevaihto, joka
on muodostunut kantajan saamista myyntipalkkioista.
- 263.
- Kanneperusteen toisessa osassa, joka on esitetty 19.7.1995 päivätyssä, ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimelle osoitetussa kirjeessä, kantaja toteaa, että komissio
on vastineensa mukaan laskenut sakon virheellisesti määritetyn liikevaihdon
perusteella. Kantajan mukaan komissio on nimittäin laskenut sakon sen perusteella,
että kantaja olisi vuonna 1990 myynyt 250 000 tonnia kartonkia, vaikka
tosiasiallinen myynti on ollut vain 219 364 tonnia. Tämä virhe johtuu siitä, että
komissio on virheellisesti ottanut huomioon Metsä-Serlan tapettituotannon. Kantaja
esittää oman laskelmansa vuoden 1990 liikevaihdosta ja väittää, että komission
käyttämä liikevaihto on 17 prosenttia liian suuri.
- 264.
- Komissio toteaa kanneperusteen ensimmäisestä osasta, että kantajaa ei voida
rinnastaa itsenäiseen myyntiedustajaan. Kantajaa on pidettävä jäsentensä myynti-
ja jakeluorganisaationa, sillä kantaja hoitaa näiden yhtiöiden kaiken myynnin omien
myyntiyhtiöidensä ja tytäryhtiöiden välityksellä. Osto- ja toimitussopimukset tehtiin
suoraan kantajan ja sen asiakkaiden välillä ja toimitukset laskutettiin kantajan
nimissä. Komission mukaan kantajalla oli myös tietyssä määrin toimivaltaa
neuvotella asiakkaiden kanssa erityisistä myyntiehdoista. Myyntiä vastaavat määrät
kirjattiin kantajan taseessa käyttöpääomaan saamisina.
- 265.
- Komissio väittää, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan tavoitetta ei voida
saavuttaa, jos tuottajat voivat yhteisen myyntiorganisaation perustamalla rajoittaa
vastuunsa 10 prosenttiin myyntiorganisaation liiketoimintakuluista.
- 266.
- Kanneperusteen toisesta osasta komissio toteaa 6.10.1995 päivätyssä kirjeessään,
ettei sitä ole otettava huomioon, koska kantaja on 19.7.1995 päivätyssä kirjeessään
luopunut oikeudestaan jättää vastauskirjelmä.
- 267.
- Komissio kuitenkin vastaa kyseisiin väitteisiin ja myöntää tehneensä virheen
todetessaan vastineessa, että sakko oli laskettu sen perusteella, että myyntimäärä
olisi ollut 250 000 tonnia vuonna 1990. Komissio on nimittäin kantajan ilmoittamia
myyntilukuja lähtökohtana pitäen laskenut liikevaihdon 221 000 tonnin suuruisen
myynnin perusteella. Ero kantajan laskemaan liikevaihtoon nähden, johtuu
komission mukaan siitä, että se on pitänyt kantajan käyttämää hintaa tonnia kohti
liian alhaisena. Komission mukaan kantajan käyttämä keskimääräinen myyntihinta
oli 833 ecua tonnilta, vaikka kantajan brittiläisen tytäryhtiön tiloista löydetystä
luottamuksellisesta pöytäkirjasta ilmenee, että jo nekin hinnat, joita vuonna 1990
ehdotettiin tärkeille asiakkaille, olivat keskimäärin sellaisia, että ne ylittivät
huomattavasti 1 000 ecua tonnilta. Komission esittämistä selvityspyynnöistä
huolimatta kantaja ei ole missään vaiheessa selvittänyt niitä tekijöitä, joiden
perusteella sen jäsenten liikevaihdot oli laskettu.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 268.
- Kanneperusteen ensimmäisestä osasta on todettava, että tutkittaessa
kanneperusteita, joita kantaja on esittänyt päätöksen kumoamista koskevan
vaatimuksensa tueksi, ilmenee, että komissio on näyttänyt toteen kantajan
osallistuneen PG Paperboardin toimielinten kokouksiin ja näissä kokouksissa
tapahtuneeseen kilpailunvastaiseen yhteistoimintaan. Kantaja ei ole kiistänyt sitä,
että jos tällainen näyttö esitetään, sen voidaan katsoa olevan vastuussa päätöksen
1 artiklassa todetusta kilpailusääntöjen rikkomisesta ja sille voidaan tästä syystä
määrätä sakko asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan perusteella.
- 269.
- Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon,
joka on vähintään 1 000 laskentayksikköä ja enintään 1 000 000 laskentayksikköä
taikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia kunkin rikkomukseen osallisen
yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta:
a) rikkovat perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa .
- 270.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa
käytetty yleisluonteinen ilmaus rikkomus koskee erotuksetta sopimuksia, yritysten
välisiä yhdenmukaistettuja menettelytapoja sekä yritysten yhteenliittymien päätöksiä,
ja sen käyttö osoittaa, että tässä säännöksessä säädetyt enimmäismäärät soveltuvat
samalla tavalla sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin sekä
yritysten yhteenliittymien päätöksiin. Tämän seurauksena 10 prosentin suuruinen
liikevaihdosta laskettava enimmäismäärä on laskettava kunkin kyseisen sopimuksen
tai yhdenmukaistetun menettelytavan osapuolena olevan yrityksen liikevaihdosta tai
yhteenliittymään kuuluvien yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta, ainakin silloin,
kun yhteenliittymä omien sääntöjensä mukaan pystyy tekemään jäseniään sitovia
päätöksiä. Tällaisen päättelyn oikeellisuutta tukee se, että yritysten yhteenliittymän
mahdollisesti käyttämä vaikutusvalta markkinoilla ei riipu sen omasta
liikevaihdosta, joka ei osoita sen kokoa eikä taloudellista valtaa, vaan sen
jäsenten liikevaihdosta, joka on osoitus yhteenliittymän koosta ja taloudellisesta
vallasta (yhdistetyt asiat T-39/92 ja T-40/92, CB ja Europay v. komissio, tuomio
23.2.1994, Kok. 1994, s. II-49, 136 ja 137 kohta ja asia T-29/92, SPO ym. v.
komissio, tuomio 21.2.1995, Kok. 1995, s. II-289, 385 kohta).
- 271.
- Vaikka kantajaa on tässä tapauksessa pidetty yrityksenä (päätöksen
173 perustelukappaleen ensimmäinen kohta), sen sakkoa ei ole määrätty sen
vuosikertomuksissa ja julkaistuissa tilinpäätöksissä mainitun liikevaihdon perusteella,
joka perustuu niiden myyntipalkkioiden määrään, jotka kantaja on saanut
jäsentensä lukuun myymästään kartongista. Sakkoa laskettaessa käytettiin nimittäin
liikevaihtoa, joka vastasi kokonaislaskutusta niistä myynneistä, joita kantaja oli
suorittanut jäsentensä lukuun (ks. päätöksen 173 perustelukappaleen kolmas kohta
ja 174 perustelukappaleen ensimmäinen kohta).
- 272.
- Arvioitaessa sitä, oliko komissiolla oikeus käyttää tällä tavalla määritettyä
liikevaihtoa, on otettava huomioon kantajan toimintatapaa sekä kantajan ja sen
jäsenten välisiä oikeudellisia ja tosiasiallisia suhteita koskevat keskeiset tiedot,
sellaisina kuin ne ilmenevät asiakirja-aineistosta ja erityisesti kantajan vastauksesta
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin.
- 273.
- Kantaja on 1.1.1987 voimaan tulleiden sääntöjensä mukaan yhdistys, joka markkinoi
tiettyjen jäsentensä tuottaman kartongin sekä muiden jäsentensä tuottamia
paperialan tuotteita.
- 274.
- Sääntöjen 10 ja 11 §:n mukaan kukin jäsenistä nimeää yhden edustajan yhdistyksen
hallitukseen, joka muun muassa päättää yhdistyksen toiminnan suuntaviivoista,
vahvistaa talousarvion, rahoitussuunnitelman ja kustannusten jakoperiaatteet
jäsenten kesken sekä valitsee toimitusjohtajan.
- 275.
- Sääntöjen 20 §:ssä määrätään seuraavaa:
Sitoumuksista, jotka annetaan yhdistyksen puolesta, vastaavat velkojille jäsenet
kukin omasta ja toistensa puolesta kuten omasta velastaan.
Vastuu velasta ja sitoumuksista jakautuu suhteessa jäsenten kuluvan ja kahden
edellisen kalenterivuoden nettolaskutukseen.
- 276.
- Kartonkituotteiden myynnin osalta on todettava, että kantajan vastauksesta
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin ilmenee, että
aikana, jolloin asian tosiseikat tapahtuivat, kantajan jäsenet olivat valtuuttaneet
kantajan huolehtimaan kaikesta niiden kartonginmyynnistä, mistä ainoita
poikkeuksia olivat kunkin jäsenen konsernin sisäiset myynnit ja vähäiset myynnit
tilapäisille asiakkaille Suomessa (ks. myös sääntöjen 14 §). Lisäksi kantaja vahvisti
ja ilmoitti kartonkia tuottaville jäsenilleen samanlaiset listahinnat.
- 277.
- Kantaja selittää myös, että yksittäisissä myynneissä asiakkaat tekivät tilauksensa sille
ilmoittaen yleensä samalla heille mieluisimman tehtaan; tällaiset mieltymykset
selittyivät muun muassa sillä, että kantajan jäsenten tuotteiden välillä oli laatueroja.
Mikäli asiakas ei ilmoittanut mitään mieltymyksiä, tilaukset jaettiin kantajan
jäsenten kesken sääntöjen 15 §:n mukaisesti, jossa määrätään seuraavaa:
Saapuvat tilaukset jaetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti jäsenten
valmistettaviksi ottaen huomioon kunkin jäsenen tuotantokyky sekä hallituksen
vahvistamat jakoperiaatteet.
- 278.
- Kantajalla oli valtuudet neuvotella myyntiehdoista ja myös hinnasta potentiaalisten
asiakkaiden kanssa, ja kantajan jäsenet olivat vahvistaneet yleiset suuntaviivat
asiakaskohtaisia neuvotteluja varten. Tilaus oli kuitenkin aina alistettava kyseiselle
jäsenelle, joka joko hyväksyi tai hylkäsi sen.
- 279.
- Sitä, miten yksittäiset myynnit tapahtuivat ja miten niitä käsiteltiin kirjanpidollisesti,
on kuvailtu kantajan tilintarkastajan antamassa, 4.6.1997 päivätyssä lausunnossa
seuraavasti:
Finnboard toimii päämiestensä myyntiedustajana laskuttaen ostajia omissa
nimissään päämiehen lukuun.
1. Päämiehen asemassa oleva tehdas vahvistaa aina tilauksen.
2. Kun tavara lähetetään tehtaalta, tehdas lähettää Finnboardille alustavan
laskun (Mill invoice). Lasku kirjataan päämiestiliin saatavaksi ja
Finnboardin ostokirjanpitoon velaksi tehtaalle.
3. Finnboard maksaa tehtaan laskun (josta on vähennetty arvioidut kuljetus-,
varastointi-, toimitus- ja rahoituskulut) ennakkona sovitussa määräajassa (10
päivää 1990/1991). Tällä tavalla Finnboard rahoittaa ulkomaan varastot ja
tehtaan saatavat asiakkailta tulematta kuitenkaan lähetetyn tavaran
omistajaksi.
4. Kun tavara toimitetaan asiakkaalle, Finnboard lähettää asiakkaalle laskun
tehtaan puolesta. Lasku kirjataan myynniksi päämiestiliin ja saatavaksi
Finnboardin myyntikirjanpidossa.
5. Asiakkaiden maksut kirjataan päämiestileille, ja mahdolliset erotukset
arvioitujen ja toteutuneiden hintojen ja kulujen välillä (vrt. kohta 3)
selvitetään päämiestilien kautta.
- 280.
- Ensinnäkin näyttää siis siltä, että vaikka kantajalla oli velvollisuus ilmoittaa kustakin
yksittäisestä tilauksesta kyseiselle jäsenelle lopullista hyväksymistä varten, kantajan
jäsentensä lukuun tekemät myyntisopimukset sitoivat näitä, koska yhtiöiden oli
kantajan sääntöjen 20 §:n mukaan vastattava kantajan sitoumuksista.
- 281.
- Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantajan saamat
myyntipalkkiot, jotka on ilmoitettu liikevaihtona sen vuosikertomuksissa, kattavat
vain kulut, jotka liittyvät kantajan jäsentensä lukuun hoitamiin myynneihin, kuten
kuljetus- ja rahoituskulut. Tästä seuraa, ettei kantajalla ollut mitään omaa
taloudellista intressiä osallistua salaiseen hintayhteistyöhön, koska PG Paperboardin
toimielimissä kokoontuneiden yritysten ilmoittamat ja toteuttamat hinnankorotukset
eivät ole voineet tuottaa kantajalle mitään hyötyä. Kantajan osallistuminen tähän
salaiseen yhteistyöhön oli sitä vastoin sen kartonkia tuottavien jäsenten välittömässä
taloudellisessa intressissä.
- 282.
- Kantajan kirjanpidollinen liikevaihto ei näin ollen ilmaise sen enempää kantajan
kokoa kuin sen taloudellista valtaa markkinoilla. Asetuksen N:o 17 15 artiklan
2 kohdassa säädetyn, yli miljoonan ecun suuruisen sakon ylärajaa ei siis voida laskea
käyttäen perustana tätä liikevaihtoa. Tällaisessa tilanteessa komissio on aiheellisesti
voinut laskea tämän ylärajan käyttäen perustana kokonaismäärää, joka asiakkailta
on laskutettu siitä kartonginmyynnistä, jonka kantaja hoiti omissa nimissään mutta
jäsentensä lukuun. Tämän myynnin arvo osoittaa kantajan todellista kokoa ja
taloudellista valtaa (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat CB ja Europay v. komissio,
tuomion 136 ja 137 kohta).
- 283.
- Pelkästään se seikka, että komissio on muodollisesti pitänyt kantajaa yrityksenä eikä
yritysten yhteenliittymänä, ei tämän tapauksen erityisissä olosuhteissa kumoa tätä
päättelyä.
- 284.
- Kanneperusteen ensimmäinen osa on siis hylättävä.
- 285.
- Kanneperusteen toisesta osasta on todettava ainoastaan, että komissio on 6.10.1995
päivätyssä kirjeessään selittänyt, että tämä sen vastineessa ollut tieto oli
virheellinen. Komissio on nimittäin perustanut laskelmansa siihen, että kantaja oli
vuonna 1990 myynyt 221 000 tonnia kartonkia, mikä vastaa sitä määrää, jonka
kantaja itse ilmoitti 27.9.1991 päivätyssä kirjeessään. Komission 28.3.1994 päivätty
ja kantajalle osoitettu kirje vahvistaa tämän selityksen paikkansapitävyyden; tässä
kirjeessä on selvitys siitä, miten sakon suuruutta määrättäessä käytetty liikevaihto
on laskettu. Tällä tavalla laskettu liikevaihto on mainittu yrityskohtaisten sakkojen
suuruuden määräämistä koskevassa taulukossa, jonka komissio on esittänyt
vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen.
- 286.
- Kanneperusteen toista osaa ei näin ollen voida hyväksyä.
- 287.
- Edellä esitetty huomioon ottaen koko kanneperuste on hylättävä.
Sakon suuruuden määräämistä koskevat muodolliset ja aineelliset kanneperusteet
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 288.
- Kantaja korostaa, että päätöksessä on luettelo perusteista, joita komissio käyttänyt
sakkoja laskiessaan (päätöksen 168 ja 169 perustelukappale). Kantajan mukaan
päätöksessä olisi pitänyt ilmaista myös se, miten näitä kriteereitä konkreettisesti
sovellettiin.
- 289.
- Kantajan mukaan komission olisi pitänyt ilmoittaa erityisesti kunkin yrityksen
liikevaihto sekä se prosenttiosuus liikevaihdosta, jota käytettiin sakkoja laskettaessa.
Koska päätöksessä ei ollut tällaisia tietoja, yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi
valvoa määrättyjen sakkojen laillisuutta, ja on mahdoton valvoa, onko jollekin
tietylle yritykselle määrätty sakko oikeassa suhteessa sakkoihin, joita on määrätty
niille muille yrityksille, joille päätös on osoitettu.
- 290.
- Koska näitä tietoja ei ole mainittu, on kantajan mukaan katsottava, ettei näitä
perusteita todellisuudessa ole sovellettu.
- 291.
- Vaikka perusteita olisikin tosiasiallisesti sovellettu, ne ovat kantajan mukaan
lainvastaisia. Useat näistä perusteista on nimittäin otettu huomioon jo siten, että
sakot on laskettu kunkin yrityksen liikevaihdon perusteella. Tämä pätee perusteisiin,
jotka koskevat aluetta, jolla kilpailusääntöjä on rikottu, kunkin yrityksen suhteellista
merkitystä alalla ja kyseisen teollisuudenalan kokonaisliikevaihtoa. Kantajan
mukaan näitä perusteita ei voida toistamiseen ottaa huomioon sakkojen
korottamiseksi.
- 292.
- Kantajan mukaan komissio ei myöskään olisi saanut käyttää perusteena sitä, että
yritykset olivat toteuttaneet toimenpiteitä kartellin salaamiseksi. Koska hintojen ja
markkinaosuuksien vahvistamista koskevat sopimukset ovat klassisia
perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia, on
tavallista, etteivät yritykset paljasta osallistumistaan niihin.
- 293.
- Kantaja toteaa, että toisin kuin mitä komissio väittää, minkään perusteella ei voida
katsoa, että kartelli olisi ollut onnistunut. Kantajan mukaan LE-raportti päinvastoin
osoittaa, ettei mahdollisella kartellilla ollut mitään vaikutusta hintoihin. Kantaja
toteaa lisäksi, että komissio on perustanut käsityksensä virheellisesti toteamukseen,
jonka mukaan yritysten keskimääräinen käyttökate oli kartellin aikana 20 prosenttia
(päätöksen 16 perustelukappale).
- 294.
- Kantajan mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon se, ettei kartelli koskenut
eräitä yhteisön alueita, joilta huomattava osa kantajan liikevaihdosta kertyi, eli
Espanjaa, Portugalia, Kreikkaa, Irlantia ja Tanskaa.
- 295.
- Lopuksi kantaja toteaa, että Storalle sakosta myönnetty epätavallinen alennus
herättää epäilyjä siitä, onko sakkojen yleinen taso perusteltu. Väitetty kartelli ei
kantajan mukaan ollut erityisen vakava, joten sakkojen yleisen tason olisi pitänyt
olla selvästi alle 5 prosenttia kunkin yrityksen liikevaihdosta.
- 296.
- Komissio katsoo, että päätöksen 168 ja 169 perustelukappaleessa olevat perusteet
ovat relevantteja ja riittäviä sakkojen suuruuden määräämisessä. Näitä perusteita
on arvioitava ottaen huomioon päätöksen perustelut, joissa on yksityiskohtainen
selvitys kantajalle määrätyn sakon suuruuden vahvistamisessa huomioon otetuista
yrityskohtaisista seikoista.
- 297.
- Komissiolla on sakkojen varoittavan vaikutuksen vahvistamiseksi oikeus milloin
tahansa korottaa sakkojen tasoa (ks. em. asia ICI v. komissio, tuomion 385 kohta).
Sellaiset kilpailusääntöjen rikkomiset, joita tässä tapauksessa on todettu, on
nimenomaisesti mainittu perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa, joten niitä
on pidettävä selvinä ja vakavina rikkomisina. Päätöksen adressaattien toimenpiteet
kilpailusääntöjen rikkomisen peittämiseksi ovat komission mukaan vielä lisänneet
kilpailusääntöjen rikkomisen selvyyttä ja vakavuutta.
- 298.
- Lopuksi komissio toteaa, että se ottanut oikein huomioon sen, että kartelli oli
pääasiallisesti onnistunut. Komission mukaan LE-raportissa todetaan, että
ilmoitettujen hinnankorotusten ja asiakkaisiin todella kohdistettujen
hinnankorotusten välillä oli vuosina 1988 ja 1989 vahva lineaarinen yhteys. Myös
raportin laatija on myöntänyt tällaisen yhteyden olemassaolon komissiossa pidetyssä
kuulemistilaisuudessa (komissiossa pidetyn kuulemistilaisuuden pöytäkirja, s. 21 ja
28).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 299.
- Kantajan väitteet on sen kirjelmissä esitetty siten, että ne sisältyvät siihen yhteen
kanneperusteeseen, jonka mukaan sakkojen suuruuden määräämisessä käytetyt
perusteet eivät olleet relevantteja. Väitteisiin sisältyy kuitenkin useita erillisiä
kanneperusteita, joita on kutakin käsiteltävä vuorollaan.
Sakkojen määrän perusteleminen
- 300.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäispäätöstä koskevan
perusteluvelvollisuuden tavoitteena on mahdollistaa se, että yhteisöjen
tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen laillisuutta, ja antaa sille, jota asia koskee,
riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös asianmukainen vai onko siinä
mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa,
kuitenkin niin, että tämän velvollisuuden laajuus riippuu kyseisen päätöksen
luonteesta ja siitä asiayhteydestä, missä se on tehty (ks. mm. em. asia Van Megen
Sports v. komissio, tuomion 51 kohta).
- 301.
- Kun on kuten tässä tapauksessa kyse päätöksestä, jolla useille yrityksille
määrätään sakkoja yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta, perusteluvelvollisuuden
laajuus on määrättävä ottaen huomioon se, että rikkomisten vakavuus on
määritettävä useiden seikkojen perusteella, joihin kuuluvat erityisesti asian
erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen varoittava vaikutus, mutta niistä perusteista,
jotka on välttämättä otettava huomioon, ei kuitenkaan ole vahvistettu sitovaa tai
tyhjentävää luetteloa (asia C-137/95 P, SPO ym. v. komissio, määräys 25.3.1996,
Kok. 1996, s. I-1611, 54 kohta).
- 302.
- Komissiolla on kunkin sakon määrää vahvistaessaan lisäksi harkintavaltaa, eikä
voida katsoa, että se olisi tätä tehdessään velvollinen soveltamaan tarkkaa
matemaattista kaavaa (ks. vastaavasti asia T-150/89, Martinelli v. komissio, tuomio
6.4.1995, Kok. 1995, s. II-1165, 59 kohta).
- 303.
- Sakkojen yleisen tason määräämisessä huomioon otetut perusteet on ilmoitettu
päätöksen 168 perustelukappaleessa ja yksittäisten sakkojen suuruuden
määräämisessä huomioon otetut perusteet 169 perustelukappaleessa. Yksittäisten
sakkojen osalta komissio on lisäksi päätöksen 170 perustelukappaleessa selvittänyt,
että PWG:n kokouksiin osallistuneiden yritysten on pääsääntöisesti katsottu olleen
kartellin johtajia ja muiden yritysten kartellin rivijäseniä. Komissio on
päätöksen 171 ja 172 perustelukappaleessa todennut, että Renalle ja Storalle
määrättäviä sakkoja on alennettava huomattavasti sen huomioon ottamiseksi, että
ne ovat olleet aktiivisesti yhteistyössä komission kanssa, ja että kahdeksan muun
yrityksen, muun muassa kantajan, sakoista voidaan tehdä suhteessa pienempi
alennus, koska ne eivät ole väitetiedoksiantoon antamissaan vastauksissa kiistäneet
niitä tärkeimpiä tosiasiaväitteitä, joihin komission niitä vastaan esittämät väitteet
perustuivat.
- 304.
- Komissio on sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle jättämissään
kirjelmissä että tämän esittämään kirjalliseen kysymykseen antamassaan
vastauksessa selittänyt, että sakot on laskettu sen liikevaihdon perusteella, jonka
kukin niistä yrityksistä, joille päätös on osoitettu, on vuonna 1990 saanut yhteisön
kartonkimarkkinoilta. Yrityksille on siten määrätty sakkoja, joiden perustaso on 9
tai 7,5 prosenttia tästä yrityskohtaisesta liikevaihdosta sen mukaan, onko yritys ollut
kartellin johtaja vai muu. Komissio on lisäksi ottanut huomioon eräiden yritysten
mahdollisen yhteistyöhalukkuuden komissiossa käydyssä menettelyssä. Kahden
yrityksen sakkoa on tästä syystä alennettu kahdella kolmasosalla, kun taas eräiden
muiden yritysten sakkoa on alennettu yhdellä kolmasosalla.
- 305.
- Komission toimittamasta taulukosta, joka sisältää yksittäisten sakkojen määrän
vahvistamista koskevia tietoja, ilmenee, että vaikka sakkojen suuruutta ei ole
määrätty soveltamalla pelkästään edellä mainittuja lukuja tiukan matemaattisesti,
luvut on kuitenkin otettu järjestelmällisesti huomioon sakkoja laskettaessa.
- 306.
- Päätöksessä ei kuitenkaan täsmennetä, että sakot on laskettu kunkin yrityksen
yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saaman liikevaihdon perusteella.
Perusprosentteja 9 ja 7,5, joista suurempaa käytettiin laskettaessa johtaja-yrityksille määrättäviä sakkoja ja pienempää laskettaessa rivijäseninä olleille
yrityksille määrättäviä sakkoja, ei myöskään mainita päätöksessä. Siinä ei mainita
myöskään Renalle ja Storalle sekä kahdeksalle muulle yritykselle myönnettyjen
alennusten prosenttimääriä.
- 307.
- Tässä asiassa on ensinnäkin katsottava, että kun päätöksen
169172 perustelukappaletta tulkitaan ottaen huomioon päätöksessä oleva
yksityiskohtainen selvitys niistä tosiasiaväitteistä, joita päätöksen kutakin
adressaattia kohtaan on esitetty, on katsottava, että näissä perustelukappaleissa on
riittävä ja asiassa merkityksellinen selvitys kunkin yrityksen osalta kilpailusääntöjen
rikkomisen vakavuuden ja keston määrittämisessä huomioon otetuista
arviointiperusteista (ks. vastaavasti asia T-2/89, Petrofina v. komissio, tuomio
24.10.1991, Kok. 1991, s. II-1087, 264 kohta). Lisäksi 168 perustelukappale, jota on
tarkasteltava 167 perustelukappaleeseen sisältyvien sakkojen yleisten perustelujen
valossa, sisältää riittävät tiedot niistä arviointiperusteista, jotka on otettu huomioon
sakkojen yleistä tasoa määrättäessä.
- 308.
- Toiseksi on todettava, että jos silloin kun kunkin sakon suuruus määrätään
ottamalla järjestelmällisesti huomioon tietyt tarkat tiedot, kuten tässä asiassa,
päätöksessä mainittaisiin kaikki nämä tekijät, yritykset voisivat paremmin arvioida,
onko komissio tehnyt virheitä yksittäisten sakkojen määrää vahvistaessaan ja onko
kunkin yksittäisen sakon määrä perusteltu suhteessa sovellettuihin yleisiin
perusteisiin. Se, että päätöksessä olisi tässä tapauksessa mainittu kyseiset tekijät eli
perusteena käytetty liikevaihto, viitevuosi, käytetyt perusprosentit ja sakkojen
alennusprosentit, ei olisi merkinnyt niiden yritysten, joille päätös on osoitettu,
tarkan liikevaihdon sellaista implisiittistä ilmaisemista, joka olisi voinut olla
perustamissopimuksen 214 artiklan rikkomista. Kuten komissio on itse korostanut,
kunkin yksittäisen sakon määrä ei ollut seurausta kyseisten tekijöiden tiukan
matemaattisesta soveltamisesta.
- 309.
- Komissio on sitä paitsi suullisessa käsittelyssä myöntänyt, ettei mikään olisi estänyt
sitä ilmoittamasta päätöksessä niitä tekijöitä, jotka otettiin huomioon
järjestelmällisesti ja jotka ilmaistiin päätöksen tekopäivänä pidetyssä
lehdistötilaisuudessa. Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan päätöksen perustelujen on oltava itse päätöksessä ja että
komission myöhemmät selitykset voidaan ottaa huomioon vain poikkeuksellisissa
olosuhteissa (ks. asia T-61/89, Dansk Pelsdyravlerforening v. komissio, tuomio
2.7.1992, Kok. 1992, s. II-1931, 131 kohta ja vastaavasti asia T-30/89, Hilti v.
komissio, tuomio 12.12.1991, Kok. 1991, s. II-1439, 136 kohta).
- 310.
- Näistä toteamuksista huolimatta on todettava, että päätöksen
167172 perustelukappaleessa sakkojen määrän vahvistamisen osalta esitetyt
perustelut ovat vähintäänkin yhtä yksityiskohtaisia kuin komission aikaisemmissa,
samanlaisia kilpailusääntöjen rikkomisia koskevissa päätöksissä. Vaikka perustelujen
virheellisyys on viran puolesta huomioon otettava seikka, yhteisöjen tuomioistuimet
eivät päätöksen antamishetkeen mennessä olleet arvostelleet sitä käytäntöä, jota
komissio noudatti määräämiensä sakkojen perustelemisessa. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on ensimmäisen kerran vasta edellä mainitussa asiassa
Tréfilunion vastaan komissio 6.4.1995 antamassaan tuomiossa (142 kohta) sekä
asiassa T-147/89, Société métallurgique de Normandie vastaan komissio (Kok. 1995,
s. II-1057, julkaistu lyhennelmänä), ja asiassa T-151/89, Société des treillis et
panneaux soudés vastaan komissio (Kok. 1995, s. II-1191, julkaistu lyhennelmänä),
samana päivänä antamissaan tuomioissa korostanut olevan toivottavaa, että
yritykset saisivat yksityiskohtaisesti tietää niille määrättyjen sakkojen laskentatavan,
ilman että niiden olisi tämän vuoksi nostettava kanne komission päätöksestä.
- 311.
- Tästä seuraa, että kun komissio toteaa päätöksessä, että yhteisön kilpailusääntöjä
on rikottu, ja määrää rikkomiseen osallistuneille yrityksille sakkoja siten, että se
ottaa sakkojen määrää vahvistaessaan järjestelmällisesti huomioon tietyt
perusseikat, sen on mainittava nämä seikat itse päätöksessä, jotta ne, joille päätös
on osoitettu, voivat tarkastaa, onko sakkojen taso perusteltu, ja arvioida
mahdollisen syrjinnän olemassaoloa.
- 312.
- Edellä 310 kohdassa mainituissa erityisissä olosuhteissa ja ottaen huomioon se, että
komissio on oikeudenkäyntimenettelyssä osoittautunut halukkaaksi esittämään
kaikki sakkojen laskentatapaa koskevat asiaan vaikuttavat tiedot, sitä, ettei sakkojen
laskentatapaa ole päätöksessä perusteltu erikseen, ei voida tässä asiassa pitää
sellaisena perusteluvelvollisuuden rikkomisena, jonka vuoksi olisi perusteltua
poistaa sakot kokonaan tai osittain.
Kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutukset
- 313.
- Päätöksen 168 perustelukappaleen seitsemännen luetelmakohdan mukaan komissio
on määrännyt sakkojen yleisen tason ottaen muun muassa huomion sen, että
kartelli on pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa. On kiistatonta,
että tällä viitataan niihin vaikutuksiin, joita päätöksen 1 artiklassa todetulla
rikkomisella on ollut markkinoihin.
- 314.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että rikkomisen vaikutuksia
koskevan komission arvioinnin lainmukaisuuden valvomiseksi riittää, kun
tarkastellaan salaisen hintayhteistyön vaikutuksia koskevaa komission arviointia.
Salaisen hintayhteistyön vaikutusten eli ainoiden vaikutusten, jotka kantaja on
kiistänyt, tarkastelun perusteella voidaan nimittäin yleisesti arvioida kartellin
onnistumista, sillä seisokkeja koskeneella salaisella yhteistyöllä ja markkinaosuuksia
koskeneella salaisella yhteistyöllä pyrittiin varmistamaan yhdenmukaistettujen hinta-aloitteiden onnistuminen.
- 315.
- Komissio on arvioinut salaisen hintayhteistyön yleisiä vaikutuksia. Vaikka kantajan
esittämät yrityskohtaiset tiedot osoittaisivatkin kuten kantaja väittää , että
salaisen hintayhteistyön vaikutukset ovat kantajan osalta olleet vähäisempiä kuin
tämän yhteistyön vaikutukset Euroopan kartonkimarkkinoilla kokonaisuutena
tarkastellen, tällaiset yrityskohtaiset tiedot eivät sellaisenaan riitä heikentämään
komission arvioinnin luotettavuutta. Kantajan väite, jonka mukaan komissio olisi
päätöksen 16 perustelukappaleessa tukeutunut virheelliseen määritelmään yhteisön
kartongintuottajien keskimääräisestä käyttökatteesta, on myös vailla merkitystä.
Minkään perusteella ei nimittäin voida katsoa, että komissio olisi ottanut tällä
tavalla määritellyn käyttökatteen huomioon arvioidessaan salaisen hintayhteistyön
vaikutuksia markkinoihin tai että käyttökate olisi pitänyt ottaa huomioon näitä
vaikutuksia arvioitaessa.
- 316.
- Kuten komissio on suullisessa käsittelyssä vahvistanut, päätöksessä on tehty ero
kolmen erityyppisen vaikutuksen välille. Komissio on lisäksi perustanut käsityksensä
siihen, että tuottajat itse ovat yleisesti ottaen katsoneet hinta-aloitteiden
onnistuneen.
- 317.
- Ensimmäinen vaikutusten tyyppi, jonka komissio on ottanut huomioon ja jota
kantaja ei ole kiistänyt, on muodostunut siitä, että sovitut hinnankorotukset on
tosiasiallisesti ilmoitettu asiakkaille. Uusia hintoja on siten käytetty perustana
käytäessä asiakaskohtaisia neuvotteluja myyntihinnoista (ks. mm. päätöksen
100 perustelukappale ja 101 perustelukappaleen viides ja kuudes kohta).
- 318.
- Toinen vaikutusten tyyppi on muodostunut siitä, että myyntihintojen kehitys seurasi
ilmoitettujen hintojen kehitystä. Tältä osin komissio väittää, että tuottajat eivät
tyytyneet ilmoittamaan sovituista hinnankorotuksista, vaan ne ryhtyivät muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta myös konkreettisiin toimenpiteisiin varmistaakseen,
että korotukset todella toteutettiin asiakaskunnassa (päätöksen
101 perustelukappaleen ensimmäinen kohta). Komissio myöntää, että asiakkaat
joskus saivat myönnytyksiä korotusten voimaantulopäivän osalta tai asiakaskohtaisia
hyvityksiä tai alennuksia, erityisesti suurista tilauksista, ja että toteutunut
keskimääräinen nettokorotus oli alennusten, hyvitysten ja muiden myönnytysten
vähentämisen jälkeen aina pienempi kuin ilmoitetun korotuksen kokonaismäärä
(päätöksen 102 perustelukappaleen viimeinen kohta). Komissio viittaa kaavioihin,
jotka sisältyvät taloudelliseen tutkimukseen eli LE-raporttiin, jonka useat niistä
yrityksistä, joita päätös koskee, teettivät komissiossa käytyä menettelyä varten, ja
toteaa niiden perusteella, että ilmoitettujen hintojen kehityksen ja kansallisina
valuuttoina ilmaistujen tai ecuiksi muunnettujen myyntihintojen kehityksen välillä
oli vahva lineaarinen yhteys päätöksessä tarkoitettuna aikana. Komissio päättelee
siitä seuraavaa: Toteutuneet nettomääräiset hinnankorotukset seurasivat
ilmoitettuja korotuksia läheisesti, vaikkakin tietyllä viiveellä. Raportin laatija itsekin
on kuulemistilaisuudessa todennut, että tämä piti paikkansa vuosina 1988 ja 1989
(päätöksen 115 perustelukappaleen toinen kohta).
- 319.
- On myönnettävä, että komissio on tätä toista vaikutusten tyyppiä arvioidessaan
voinut aiheellisesti pitää ilmoitettujen hintojen kehityksen ja myyntihintojen
kehityksen välistä lineaarista suhdetta näyttönä siitä, että hinta-aloitteilla oli
tuottajien tavoitteen mukainen vaikutus myyntihintoihin. On itse asiassa kiistatonta,
että se käytäntö, että hinnoista neuvotellaan asiakaskohtaisesti, merkitsee
relevanteilla markkinoilla sitä, etteivät myyntihinnat yleensä täsmälleen vastaa
ilmoitettuja hintoja. Ei siis voida olettaa, että myyntihintojen korotukset täsmälleen
vastaavat ilmoitettujen hintojen korotuksia.
- 320.
- Komissio on ilmoitettujen hintojen ja myyntihintojen korotusten vastaavuussuhteen
osalta aiheellisesti viitannut LE-raporttiin, koska se on kartongin hintojen kehitystä
päätöksessä tarkoitettuna aikana käsittelevä analyysi, joka perustuu useiden
tuottajien, muun muassa kantajan itsensä, antamiin tietoihin.
- 321.
- Tämä raportti vahvistaa kuitenkin vain osittain, että ajallisesti oli olemassa vahva
lineaarinen yhteys. Ajanjaksoa 19871991 tarkasteltaessa voidaan nimittäin erottaa
kolme eri kautta. LE-raportin laatija on komission pitämässä kuulemistilaisuudessa
tiivistänyt päätelmänsä tältä osin seuraavasti: Ilmoitettujen hintojen ja
markkinahintojen nousun välillä ei tarkastellun ajanjakson alkupuolella eli vuodesta
1987 vuoteen 1988 ollut voimakasta vastaavuutta edes viiveellä. Tällainen
vastaavuussuhde on sen sijaan ollut kaudella 1988/1989, minkä jälkeen vastaavuus
on heikentynyt ja esiintynyt kautena 1990/1991 oudosti [oddly]
(kuulemistilaisuuden pöytäkirjan s. 28). Raportin laatija on lisäksi todennut, että
nämä eri ajanjaksojen väliset vaihtelut liittyivät läheisesti kysynnän vaihteluun
(ks. erityisesti kuulemistilaisuuden pöytäkirjan s. 20).
- 322.
- LE-raportin laatijan suullisesti esittämät päätelmät vastaavat hänen raportissa
esittämäänsä analyysiä ja erityisesti ilmoitettujen hintojen ja myyntihintojen
kehitystä vertailevia kaavioita (LE-raportti, kaaviot 10 ja 11, s. 29). On siis
todettava, että komissio on näyttänyt ainoastaan osittain toteen sen vahvan
lineaarisen yhteyden, johon se on vedonnut.
- 323.
- Komissio on suullisessa käsittelyssä todennut ottaneensa huomioon myös salaisen
hintayhteistyön kolmannen vaikutusten tyypin, joka muodostuu siitä, että
myyntihintojen taso ylitti tason, jolla ne olisivat olleet ilman salaista yhteistyötä.
Komissio on korostanut, että PWG oli suunnitellut hinnankorotusten päivämäärät
ja järjestyksen, jossa korotuksista ilmoitettiin, ja komissio on tältä osin katsonutpäätöksessään, että ei voida ajatella, ettei yhdenmukaistetuilla ilmoituksilla näissä
olosuhteissa olisi ollut mitään vaikutusta todelliseen hintatasoon (päätöksen
136 perustelukappaleen kolmas kohta). LE-raportissa (3 osasto) on esitetty malli,
jonka avulla voidaan nähdä, mikä on tietystä objektiivisesta markkinatilanteesta
johtuva hintataso. Raportissa todetaan, että kautena 19751991 vallinneiden
objektiivisten taloudellisten tekijöiden perusteella määräytynyt hintataso olisi
vähäisiä eroja lukuun ottamatta kehittynyt täsmälleen samalla tavalla kuin
noudatettujen myyntihintojen taso, ja näin on ollut myös päätöksessä tarkoitettuna
aikana.
- 324.
- Raportissa olevan analyysin perusteella ei näistä päätelmistä huolimatta voida
todeta, että yhdenmukaistetut hinta-aloitteet eivät olisi mahdollistaneet sitä, että
tuottajat saavuttivat myyntihinnoissa tason, joka ylitti sen hintatason, johon olisi
päästy vapaan kilpailun vallitessa. Kuten komissio on suullisessa käsittelyssä
tähdentänyt, on mahdollista, että salainen yhteistyö on vaikuttanut tuossa
analyysissä huomioon otettuihin tekijöihin. Komissio toteaa siis aiheellisesti, että
salainen yhteistoiminta on voinut esimerkiksi vähentää yritysten ponnekkuutta
kustannusten pienentämisessä. Komissio ei ole kuitenkaan väittänyt, että LE-raportissa olevassa analyysissä olisi jokin suoranainen virhe, eikä se ole myöskään
esittänyt omaa taloudellista analyysiään siitä, miten myyntihinnat mahdollisesti
olisivat kehittyneet ilman yhteistoimintaa. Komission väitettä, jonka mukaan
myyntihintojen taso olisi ollut alempi, jos tuottajien välillä ei olisi ollut salaista
yhteistyötä, ei näin ollen voida hyväksyä.
- 325.
- Tästä seuraa, että salaisen hintayhteistyön vaikutusten kolmannen tyypin
olemassaoloa ei ole näytetty toteen.
- 326.
- Tuottajien subjektiivinen arvio, jota komissio on käyttänyt perustana katsoessaan,
että kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa, ei millään
tavalla muuta edellä olevia toteamuksia. Komissio on tältä osin viitannut suullisessa
käsittelyssä antamaansa asiakirjaluetteloon. Vaikka komissio olisikin voinut perustaa
arvionsa hinta-aloitteiden mahdollisesta onnistumisesta asiakirjoihin, joissa tuodaan
esille joidenkin tuottajien subjektiivisia käsityksiä, on kuitenkin todettava, että useat
yritykset, muun muassa kantaja, ovat suullisessa käsittelyssä aiheellisesti vedonneet
useisiin muihin asiakirja-aineistossa oleviin asiakirjoihin, joissa selvitetään niitä
ongelmia, joita tuottajilla oli sovittujen hinnankorotusten toteuttamisessa. Komission
viittaus tuottajien omiin ilmoituksiin ei näin ollen ole riittävä peruste päätellä, että
kartelli olisi pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa.
- 327.
- Edellä oleva huomioon ottaen on todettava, että komission esiin tuomat
kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutukset on näytetty toteen vain osittain.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on sakkojen osalta täysi toimivalta, ja
tämän toimivallan käyttämisen yhteydessä se tarkastelee nyt tehdyn päätelmän
merkitystä, kun se arvioi tässä tapauksessa käytettyä sakkojen yleistä tasoa
(ks. jäljempänä 342 kohta).
Sakkojen suuruutta määrättäessä huomioon otettujen eräiden perusteiden väitetty
lainvastaisuus
- 328.
- Ensinnäkin on hylättävä kantajan väitteet, joiden mukaan se, että sakkojen suuruus
on määrätty kunkin yrityksen liikevaihdon perusteella, merkitsisi, ettei komissiolla
olisi ollut oikeutta ottaa huomioon aluetta, jolla kilpailusääntöjä oli rikottu
(päätöksen 168 perustelukappaleen toinen luetelmakohta), kyseisen
teollisuudenalan kokonaisliikevaihtoa (168 perustelukappaleen kolmas
luetelmakohta) eikä kunkin yrityksen suhteellista merkitystä alalla
(169 perustelukappaleen ensimmäisen kohdan kolmas luetelmakohta).
- 329.
- Nämä perusteet ovat relevantteja kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta
arvioitaessa ja näin ollen myös määrättäessä sakkojen suuruutta asetuksen N:o 17
15 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Vaikka sakkojen suuruus on tietenkin määrätty
kunkin yrityksen liikevaihdon perusteella, kyseisten perusteiden huomioon
ottaminen on mahdollistanut sen, että komissio on voinut määrittää, mikä osuus
liikevaihdosta oli otettava huomioon kunkin yrityksen osalta ja mitä prosenttiosuutta
tästä liikevaihdosta oli käytettävä yksittäisten sakkojen suuruutta määritettäessä.
- 330.
- Toiseksi siltä osin kuin kyse kantajan väitteestä, jonka mukaan komission olisi
pitänyt ottaa huomioon se, että kartelli ei koskenut eräitä jäsenvaltioita, joista
huomattava osa kantajan liikevaihdosta kertyi (Espanja, Portugali, Kreikka, Irlanti
ja Tanska), on todettava, että päätöksen 1 artiklasta ilmenee, että samanaikaiset
ja yhdenmukaiset hinnankorotukset oli suunniteltu ja toteutettu kaikkialla Euroopan
yhteisössä. Kantaja ei myöskään esitä mitään sellaista väitettä, jonka perusteella
voitaisiin todeta, millä perusteella se ilmeisesti kiistää tämän toteamuksen.
Näissä olosuhteissa kantajan väite on hylättävä.
- 331.
- Kolmanneksi ja viimeiseksi on hylättävä kantajan väitteet, joiden mukaan komissio
ei olisi saanut ottaa huomioon kilpailusääntöjen rikkomisen salaamiseksi
toteutettuja toimenpiteitä.
- 332.
- Tältä osin on muistutettava, että päätöksen 167 perustelukappaleen kolmannen
kohdan sanamuodon mukaan [e]räs rikkomisen vakavimmista piirteistä on se, että
yritykset ovat sitä peitelläkseen menneet jopa niin pitkälle, että ne suunnittelivat
etukäteen sen, minä päivänä ja missä järjestyksessä tärkeimmät tuottajat ilmoittavat
uusista hinnankorotuksista. Päätöksessä todetaan lisäksi, että tuottajat olisivat
tämän huolellisesti suunnitellun hämäyksen johdosta voineet väittää, että
yhdenmukaisten, säännöllisten ja koko alan laajuisten hinnankorotusten sarja johtui
käyttäytymisestä oligopolitilanteessa (päätöksen 73 perustelukappaleen kolmas
kohta). Päätöksen 168 perustelukappaleen kuudennen luetelmakohdan mukaan
komissio on määrittänyt sakkojen yleisen tason ottaen huomioon sen, että salaisen
yhteistyön todellisen luonteen ja ulottuvuuden peittämiseksi toteutettiin huolellisesti
suunniteltuja toimia (PWG:n ja JMC:n kokouksia koskevia virallisia pöytäkirjoja ja
asiakirjoja ei ole; osallistujia kehotettiin olemaan tekemättä muistiinpanoja;
hinnankorotuksista ilmoittavien kirjeiden ajoitus ja järjestys suunniteltiin siten, että
korotusten voitiin väittää olevan vain toisten seurailua, jne.).
- 333.
- Kantaja ei kiistä sitä, että yritykset todellakin suunnittelivat hinnankorotusten
ilmoituskirjeiden lähettämisajankohdat ja -järjestyksen yrittääkseen peitellä hintoja
koskenutta yhteistoimintaa.
- 334.
- Sitä, ettei PWG:n ja JMC:n kokouksista ole virallisia pöytäkirjoja eikä
käytännöllisesti katsoen lainkaan sisäisiä muistioita, on näiden kokousten
lukumäärä, jakautuminen pitkälle aikavälille ja niissä käytyjen keskustelujen luonne
huomioon ottaen pidettävä riittävänä näyttönä siitä, että komission väite, jonka
mukaan osallistujia kehotettiin olemaan tekemättä muistiinpanoja, pitää paikkansa.
- 335.
- Edellä olevasta ilmenee, että näiden toimielinten kokouksiin osallistuneet yritykset
eivät pelkästään tienneet toimintansa lainvastaisuudesta, vaan ne myös ryhtyivät
toimenpiteisiin salaisen yhteistyön peittämiseksi. Komissio on näin ollen aiheellisesti
pitänyt näitä toimenpiteitä raskauttavina asianhaaroina kilpailusääntöjen rikkomisen
vakavuutta arvioidessaan.
Sakkojen yleinen taso
- 336.
- Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaan komissio voi päätöksellään
määrätä yrityksille, jotka tahallaan tai tuottamuksesta ovat rikkoneet
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa, sakon, joka on vähintään 1 000 ecua
ja enintään 1 000 000 ecua taikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia
kunkin rikkomukseen osallistuneen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta.
Sakon suuruutta määrättäessä otetaan huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen
kesto. Kuten yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, rikkomisen
vakavuutta harkittaessa on otettava huomioon useita seikkoja, muun muassa asian
erityiset olosuhteet, asiayhteys ja sakkojen varoittava vaikutus, mutta niistä
perusteista, jotka on välttämättä otettava huomioon, ei ole vahvistettu sitovaa tai
tyhjentävää luetteloa (em. asia SPO ym. v. komissio, määräyksen 54 kohta).
- 337.
- Komissio on tässä asiassa määrännyt sakkojen yleisen tason ottaen huomioon
rikkomisen keston (päätöksen 167 perustelukappale) ja seuraavat seikat (päätöksen
168 perustelukappale):
salainen yhteistyö hintojen vahvistamisessa ja markkinaosuuksien jakaminen
ovat sellaisenaan kilpailusääntöjen vakavaa rikkomista,
kartelli kattoi melkein koko yhteisön alueen,
yhteisön kartonkimarkkinat ovat merkittävä teollisuudenala, jonka
kokonaisliikevaihto on vuodessa noin 2,5 miljardia ecua,
rikkomiseen osallistuneet yritykset edustavat käytännöllisesti katsoen koko
markkinoita,
kartelli toimi säännöllisten ja vakiintuneeksi tavaksi muodostuneiden
kokousten muodossa, joiden tarkoituksena oli yhteisön
kartonkimarkkinoiden yksityiskohtainen säätely,
salaisen yhteistyön todellisen luonteen ja ulottuvuuden peittämiseksi
toteutettiin huolellisesti suunniteltuja toimia (PWG:n ja JMC:n kokouksia
koskevia virallisia pöytäkirjoja ja asiakirjoja ei ole; osallistujia kehotettiin
olemaan tekemättä muistiinpanoja; hinnankorotuksista ilmoittavien kirjeiden
ajoitus ja järjestys suunniteltiin siten, että korotusten voitiin väittää olevan
vain toisten seurailua, jne.),
kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa.
- 338.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa lisäksi olevan kiistatonta, että
sakkojen perustaso oli 9 tai 7,5 prosenttia kunkin yrityksen, jolle päätös on
osoitettu, yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saamasta liikevaihdosta, siten
että ensin mainittua prosenttia sovellettiin kartellin johtajiksi katsottuihin
yrityksiin ja pienempää prosenttia muihin yrityksiin.
- 339.
- Ensiksi on korostettava, että komissio voi sakkojen yleistä tasoa harkitessaan
perustellusti ottaa huomioon, että yhteisön kilpailusääntöjen selvät rikkomiset ovat
vielä melko yleisiä, joten se voi korottaa sakkojen tasoa niiden varoittavan
vaikutuksen vahvistamiseksi. Vaikka komissio on aikaisemmin määrännyt
tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, se ei estä sitä korottamasta tätä
tasoa asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa, jos osoittautuu, että se on
välttämätöntä yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamiseksi (ks. mm. em. yhdistetyt
asiat Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 105108 kohta ja em.
asia ICI v. komissio, tuomion 385 kohta).
- 340.
- Toiseksi on todettava, että komissio on aiheellisesti väittänyt, että tälle asialle
ominaisten olosuhteiden vuoksi ei voida suoraan vertailla tässä päätöksessä
käytettyä sakkojen yleistä tasoa ja komission aikaisemmassa päätöskäytännössä
käytettyjä tasoja; aiempaa päätöskäytäntöä edustaa erityisesti ETY:n
perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 23 päivänä huhtikuuta 1986 tehty
komission päätös 86/398/ETY (asia IV/31.149 Polypropyleeni, EYVL L 230, s. 1;
jäljempänä polypropyleenipäätös), joka komission itsensä mukaan on se päätös, jota
parhaiten voidaan verrata käsiteltävänä olevaan päätökseen. Toisin kuin
polypropyleenipäätökseen johtaneessa asiassa, tässä asiassa ei nimittäin ole otettu
huomioon mitään yleisiä lieventäviä asianhaaroja sakkojen yleistä tasoa
määrättäessä. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut, ne
huolellisesti suunnitellut toimenpiteet, joita yritykset toteuttivat rikkomisen
peittääkseen, ovat erityisen vakava osa kilpailusääntöjen rikkomista, ja se erottaa
tämän rikkomisen komission aikaisemmin toteamista rikkomisista.
- 341.
- Kolmanneksi on korostettava perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan
rikkomisen pitkää kestoa ja ilmeisyyttä ja sitä, että se on tapahtunut siitä
huolimatta, että komission aikaisempi päätöskäytäntö ja erityisesti
polypropyleenipäätös olisi pitänyt ymmärtää varoitukseksi.
- 342.
- Näiden seikkojen perusteella on katsottava, että päätöksen
168 perustelukappaleessa mainitut perusteet osoittavat komission vahvistaman
sakkojen yleisen tason perustelluksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
tosin edellä jo todennut, että ne salaisen hintayhteistyön vaikutukset, joita komissio
käytti perustana sakkojen yleistä tasoa määrätessään, on näytetty toteen vain
osittain. Edellä oleva huomioon ottaen tällä päätelmällä ei kuitenkaan ole tuntuvaa
vaikutusta todetun kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arviointiin. Jo sen
perusteella, että yritykset tosiasiallisesti ilmoittivat sovituista hinnankorotuksista ja
että näin ilmoitettuja hintoja käytettiin perustana asiakaskohtaisia myyntihintoja
vahvistettaessa, voidaan todeta, että sekä salaisen hintayhteistyön tarkoituksena että
sen vaikutuksena oli vakava kilpailun rajoittaminen. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo täyden toimivaltansa rajoissa, että komission vahvistaman
sakkojen yleisen tason minkäänlainen alentaminen ei ole perusteltua
kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutuksista tehtyjen toteamusten vuoksi.
- 343.
- Kun kaikki edellä oleva otetaan huomioon, sakkojen suuruuden määräämistä
koskevat muodolliset ja aineelliset kanneperusteet on hylättävä.
Kanneperuste, jonka mukaan kantajan osuutta on arvioitu virheellisesti
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 344.
- Kantaja kiistää kuuluneensa kartellin johtajiin. Vaikka kantajan katsottaisiinkin
olevan vastuussa NPI:n edustajien toiminnasta, nämä henkilöt osallistuivat kantajan
mukaan vain noin puoleen PWG:n kokouksista.
- 345.
- Kantaja toteaa joutuneensa jatkuvasti muiden tuottajien painostuksen kohteeksi,
kuten useista väitetiedoksiannon liitteistä ilmenee (ks. päätöksen
76 perustelukappale).
- 346.
- Lopuksi kantaja toteaa, että kartelli syntyi yhteisön tuottajien halusta suojella
markkinoitaan erityisesti EFTA-maiden tuottajien vienniltä. Vasta sen jälkeen, kun
EFTA-maiden tuottajat olivat hankkineet tehtaita yhteisöstä, kartellissa oli ollut
kyse tärkeimpien eurooppalaisten tuottajakonsernien välisen tasapainon
säilyttämisestä, jolla pyrittiin estämään hinta-aloitteiden vaarantuminen (päätöksen
56 perustelukappale). Koska kantaja ei ollut hankkinut tehtaita yhteisöstä, sen ei
voida katsoa kuuluneen kartellin johtajiin.
- 347.
- Komissio katsoo, että se on aiheellisesti pitänyt kantajaa yhtenä kartellin
johtajista. Komissio korostaa erityisesti sitä, että kantaja oli hoitanut kahden
vuoden kartellin keskeisen toimielimen PWG:n sekä PC:n puheenjohtajuutta.
Kantaja on lisäksi osallistunut kaikkiin hinnankorotusaloitteisiin ja peräti itse tehnyt
ensimmäisenä kolme näistä aloitteista.
- 348.
- Komission mukaan Iggesund Board Sales Ltd:n 28. ja 29.1.1988 pitämän kokouksen
pöytäkirja (väitetiedoksiannon liite 72, jota on lainattu päätöksen
76 perustelukappaleessa) vahvistaa, että kantajalla oli kartellissa keskeinen osuus,
sillä pöytäkirjasta ilmenee, että muut tuottajat odottivat kantajan aloitetta ennen
kuin alkoivat soveltaa hinnankorotuksiaan.
- 349.
- Komission mukaan kantajan huomautukset, jotka koskevat kartelliin osallistuneiden
tavoitetta, vain vahvistavat, että tämä tavoite oli kilpailunvastainen.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 350.
- Toteamuksista, jotka koskevat niitä kanneperusteita, joita kantaja on esittänyt
päätöksen 1 artiklan täydellistä tai osittaista kumoamista koskevan vaatimuksensa
tueksi, ilmenee, että komissio on näyttänyt toteen PWG:n tehtävien luonteen,
sellaisena kuin niitä on kuvailtu päätöksessä.
- 351.
- Komissio on näin ollen voinut aiheellisesti päätellä, että niitä yrityksiä, muun
muassa kantajaa, jotka osallistuivat tämän toimielimen kokouksiin, oli pidettävä
kyseisen rikkomisen johtajina ja että niiden oli tästä syystä kannettava erityinen
vastuu (päätöksen 170 perustelukappaleen ensimmäinen kohta).
- 352.
- Kantajan osalta on todettava, että sen johtajien on myönnetty osallistuneen noin
puoleen PWG:n kokouksista. Kantaja ei näissä olosuhteissa voi pätevästi väittää,
että sen osuus kartellin päätöksenteossa olisi ollut vähäisempi kuin muiden PWG:n
kokouksiin osallistuneiden yritysten, etenkään kun sen edustajat hoitivat PWG:ssä
keskeisiä tehtäviä melkein koko sen ajan, jota päätös koskee (ks. edellä 125 kohta
ja sitä seuraavat kohdat).
- 353.
- Kantajan väittämä, jonka mukaan se jatkuvasti joutui muiden tuottajien
painostuksen kohteeksi, ei osoita tätä toteamusta vääräksi. Kantaja ei ensinnäkään
ole esittänyt mitään todistetta, jonka perusteella voitaisiin todeta, että se olisi
osallistunut kartelliin pakon alaisena. Kantajan viittaus päätöksen
76 perustelukappaleeseen ei myöskään kyseenalaista sitä, että kantaja kuului
kartellin johtajiin.
- 354.
- Päätöksen 76 perustelukappaleessa mainitussa asiakirjassa (väitetiedoksiannon liite
72) todetaan seuraavaa:
Kaikkialta Euroopasta painostettiin suomalaisia korottamaan hintojaan.
Finnboardille ilmoitettiin, ettemme liikahda, ennen kuin se on julkistanut
hinnankorotuksen.
- 355.
- Tässä kappaleessa todetaan ainoastaan, että muut yritykset odottivat kantajan
ilmoittavan hinnankorotuksesta, ennen kuin ne itse korottivat omia hintojaan. Näin
ollen se vain vahvistaa, että kantaja oli kartellissa johtaja, koska muut yritykset
pitivät kantajan osallistumista yhdenmukaistettuihin hinnankorotuksiin erityisen
tärkeänä.
- 356.
- Kantajan väitettä, joka koskee tärkeimpien tuottajien perussopimuksen tavoitetta,
ei myöskään voida hyväksyä. Vaikka onkin totta, että Stora on selittänyt PWG:n
aluksi halunneen rajoittaa EFTA-maiden tuottajien markkinaosuuksien kasvua,
tämä kuitenkin selittyy sillä, että tällainen markkinaosuuksien kasvu uhkasi haitata
hinnankorotuspyrkimyksiä (ks. päätöksen 56 perustelukappaleen toinen kohta, jossa
viitataan väitetiedoksiannon liitteenä 43 olevaan Storan ilmoitukseen). Se, että
pyrittiin tällaiseen tavoitteeseen, vain vahvistaa todetun kilpailusääntöjen
rikkomisen ilmeisyyttä.
- 357.
- Tämä huomioon ottaen kanneperuste on hylättävä.
Kanneperuste, jonka mukaan komissio teki virheitä myöntäessään alennuksia sakoista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 358.
- Kantaja väittää, että sen sakkoa olisi pitänyt alentaa, koska se ei kiistänyt niitä
tärkeimpiä tosiasiaväitteitä, joihin komission sitä kohtaan esittämät väitteet
perustuivat. Kantaja on vastauksessaan väitetiedoksiantoon ainoastaan väittänyt,
että menettelysääntöjä on rikottu, ja korostanut, ettei komission esiin tuomilla
tosiseikoilla ollut todistusarvoa.
- 359.
- Kantaja toteaa lisäksi, että Storalle myönnetty sakon alennus on perusteeton ja
johtaa kilpailun vääristymiseen, koska sakot ovat suuria. Kantajan mukaan
komissiolla ei ilman Storan paljastuksia olisi ollut riittäviä todisteita mistään
kartellista. On aihetodisteita siitä, että Stora pyrki paljastuksillaan heikentämään
tärkeimpiä kilpailijoitaan. Tämän vuoksi kantaja pyytää ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuinta kysymään komissiolta, onko se neuvotellut Storan kanssa sakon
tasosta ja/tai mahdollisista sakon alennuksista.
- 360.
- Komissio katsoo, ettei kantajalla ole oikeutta saada mitään sakon alennusta.
Kantajan kanne osoittaa selvästi, että kantaja kiistää komission tärkeimmät
tosiasiaväitteet.
- 361.
- Lisäksi komissio toteaa, että vaikka suhteellisuusperiaatetta mahdollisesti olisikin
loukattu Storan sakon suuruutta määrättäessä, se ei millään tavalla vaikuta
kantajalle määrätyn sakon lainmukaisuuteen.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 362.
- Kantaja on väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa samoin kuin ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä kiistänyt mitenkään
osallistuneensa mihinkään perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.
- 363.
- Komissio on näin aiheellisesti katsonut, että kantaja ei ole tällä tavalla vastatessaan
toiminut siten, että sakon alentaminen olisi ollut perusteltua hallinnollisessa
menettelyssä harjoitetun yhteistyön vuoksi. Alennuksen myöntäminen tästä syystä
on perusteltua vain, jos komissio on yrityksen käyttäytymisen vuoksi voinut todeta
kilpailusääntöjen rikkomisen helpommin ja tarpeen vaatiessa saada sen loppumaan
(ks. em. asia ICI v. komissio, tuomion 393 kohta).
- 364.
- Siltä osin kuin kantaja väittää, että Storan sakkoon tehty alennus on liian suuri, on
todettava, että Stora toimitti komissiolle ilmoituksia, joissa oli erittäin
yksityiskohtainen selvitys kilpailusääntöjen rikkomisen luonteesta ja kohteesta, PG
Paperboardin eri toimielinten toiminnasta sekä eri tuottajien osallistumisesta
kilpailusääntöjen rikkomiseen. Storan näissä ilmoituksissaan antamat tiedot ylittävät
huomattavasti sen, mitä komissio voi vaatia asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla.
Vaikka komissio päätöksessä toteaa saaneensa todisteita, jotka vahvistivat Storan
ilmoituksissa olleiden tietojen paikkansapitävyyden (päätöksen 112 ja
113 perustelukappale), on selvää, että Storan ilmoitukset ovat olleet pääasiallinen
todiste kilpailusääntöjen rikkomisesta. Jollei näitä ilmoituksia olisi ollut, komission
olisi ollut ainakin paljon vaikeampaa todeta päätöksen kohteena olevaa
kilpailusääntöjen rikkomista ja tarpeen vaatiessa saada sitä loppumaan.
- 365.
- Kun komissio on tehnyt Storalle määrättyyn sakkoon kahden kolmasosan
alennuksen, se ei tässä tilanteessa ole ylittänyt harkintavaltaansa sakkojen
suuruuden määräämisessä. Kantaja ei siis voi pätevästi väittää, että sille määrätty
sakko on liian suuri verrattuna Storalle määrättyyn sakkoon.
- 366.
- Ei siis ole syytä velvoittaa komissiota ilmoittamaan, onko se neuvotellut Storan
kanssa sakon tasosta ja/tai mahdollisista sakon alennuksista.
- 367.
- Myös tämä kanneperuste on siis hylättävä.
- 368.
- Edellä olevasta ilmenee, että päätöksen 2 artikla on kumottava osittain. Muilta osin
kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 369.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
pääosan vaatimuksistaan, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut,
koska komissio on sitä vaatinut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 13 päivänä
heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki) 2 artiklan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs kohta
kumotaan kantajan osalta, lukuun ottamatta seuraavia kappaleita:
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten on välittömästi lopetettava edellä
mainitut rikkomiset, elleivät ne ole sitä jo tehneet. Niiden on kartonkialan
toiminnassaan vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen
tarkoitus tai vaikutus, mukaan luettuna kaikki sellainen kaupallisten
tietojen vaihto
a) jonka avulla siihen osallistuvat voivat suoraan tai epäsuorasti saada
tietoja muiden tuottajien tuotannosta, myynnistä, tilauskannoista,
koneiden käyttöasteista, myyntihinnoista, kustannuksista tai
markkinointisuunnitelmista.
Kaikkia sellaisia yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin ne
ovat liittyneet, kuten Fides-järjestelmää tai sen seuraajaa, on hallinnoitava
siten, että sen ulkopuolelle on jätettävä tiedot, joista voidaan saada selville
yksittäisten tuottajien toiminta.
- 2.
- Muilta osin kanne hylätään.
- 3.
- Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
VesterdorfBriët
Lindh
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä toukokuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti
Sisällys
Kanteen perustana olevat tosiseikat
II - 2
Oikeudenkäyntimenettely
II - 6
Asianosaisten vaatimukset
II - 7
Päätöksen kumoamista koskeva vaatimus
II - 8
Kieliä koskevien järjestelyjen rikkomista koskeva kanneperuste
II - 8
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 8
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 10
Komission päätösten tekomenettelyyn sekä todistusvoimaiseksi saattamista ja tiedoksi
antamista koskeviin menettelyihin vaikuttaneita sääntöjenvastaisuuksia koskeva
kanneperuste
II - 11
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 11
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 12
Puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja väitetiedoksiantoa koskevien
muotomääräysten rikkomista koskeva kanneperuste
II - 13
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 13
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 15
Perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
II - 16
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 16
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 17
Kanneperuste, jonka mukaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa on rikottu,
koska komissio ei ole näyttänyt toteen kantajan osallistumista mihinkään
kartelliin
II - 19
Kanneperusteen ensimmäisen osa, jonka mukaan ei ole todisteita kantajan
osallistumisesta mihinkään kartelliin
II - 19
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 19
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 21
Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan ei ole todisteita kantajan
osallistumisesta hinta-aloitteisiin
II - 22
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 22
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 25
Kanneperusteen kolmas osa, jonka mukaan ei ole todisteita kantajan
osallistumisesta määrien säätelyyn
II - 29
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 29
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 30
Kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohtaa, koska se ei ole asianmukaisesti ottanut huomioon kilpailuolosuhteita
ja markkinatilannetta
II - 36
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 36
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 37
Päätöksen 2 artiklan kumoamista koskeva vaatimus
II - 38
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 38
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 39
Sakon poistamista tai sen alentamista koskeva vaatimus
II - 43
Kanneperuste, jonka mukaan sakko on laskettu sellaisen liikevaihdon perusteella,
joka ei ole relevantti
II - 43
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 43
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 45
Sakon suuruuden määräämistä koskevat muodolliset ja aineelliset kanneperusteet
II - 48
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 48
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 50
Sakkojen määrän perusteleminen
II - 50
Kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutukset
II - 53
Sakkojen suuruutta määrättäessä huomioon otettujen eräiden perusteiden
väitetty lainvastaisuus
II - 56
Sakkojen yleinen taso
II - 57
Kanneperuste, jonka mukaan kantajan osuutta on arvioitu virheellisesti
II - 60
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 60
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 60
Kanneperuste, jonka mukaan komissio teki virheitä myöntäessään alennuksia
sakoista
II - 61
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 62
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 62
Oikeudenkäyntikulut
II - 63