UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)
28 päivänä toukokuuta 2013 (*)
Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen – Asianajajan palkkiot – Asianajajan toimiminen toimielimen edustajana – Korvattavat oikeudenkäyntikulut
Asiassa T‑278/07 P‑DEP,
Luigi Marcuccio, kotipaikka Tricase (Italia), edustajanaan asianajaja G. Cipressa,
valittajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään J. Currall, C. Berardis‑Kayser ja G. Gattinara,
vastaajana,
jossa valittaja vaatii oikeudenkäyntikulujen vahvistamista unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-278/07 P, Marcuccio vastaan komissio, 20.10.2008 antaman tuomion (Kok. H, s. I-B-1-59 ja II-B-1-407) johdosta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti M. Jaeger sekä tuomarit N. J. Forwood (esittelevä tuomari), I. Pelikánová, A. Dittrich ja L. Truchot,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
1 Luigi Marcuccio on unionin yleiseen tuomioistuimeen 18.7.2007 toimittamallaan valituksella vaatinut kumottavaksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklan nojalla Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-2/06, Marcuccio vastaan komissio, 11.5.2007 antaman määräyksen (Kok. H, s. I‑A‑1‑137 ja II‑A‑1‑749), jolla tämä jätti tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvästi puuttuessa tutkimatta hänen nostamansa kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan Euroopan yhteisöjen komission päätös saattaa päätökseen menettely, joka koski Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 73 artiklassa säädettyjen etuuksien myöntämistä valittajalle aiheutuneen tapaturman johdosta.
2 Virkamiestuomioistuin hylkäsi valituksen asiassa T-278/07 P, Marcuccio vastaan komissio, 20.10.2007 antamassaan tuomiossa (Kok. H, s. I‑B‑1‑59 ja II‑B‑1‑407), ja se velvoitti Marcuccion vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komissiolle kyseisestä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
3 Komissio muistutti 3.5.2011 päivätyssä kirjeessä, joka osoitettiin Marcucciolle ja jonka jäljennös toimitettiin hänen asianajajalleen, muun muassa, että komissio oli jo toimittanut 8.7.2010 päivätyllä kirjeellä Marcuccion asianajajalle luettelon niistä yhdeksästä tuomiosta ja määräyksestä, edellä mainittu, asiassa Marcuccio vastaan komissio 20.10.2008 annettu tuomio mukaan lukien, joissa hänet on velvoitettu vastaamaan oikeudenkäyntikuluista, sekä komissiolle jokaisesta asiasta aiheutuneiden kustannusten määrät. Käsiteltävässä asiassa vaaditaan 4 500 euron suuruista summaa, joka asianajaja A. Dal Ferrolle on maksettu 25.9.2007 päivätyn oikeudellista avustamista koskevan sopimuksen mukaisesti. Valittajalle osoitetussa 5.5.2011 päivätyssä kirjeessä, jonka jäljennös toimitettiin hänen asianajajalleen, komissio oikaisi kirjoitusvirheen, joka oli tapahtunut sen kokonaissumman merkitsemisessä, jota valittajalta vaadittiin oikeudenkäyntikuluina yhteensä 24 asiassa, esillä oleva asia mukaan luettuna.
4 Koska asianosaiset eivät ole päässeet sopimukseen korvattavista oikeudenkäyntikuluista, komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.7.2012 toimittamallaan hakemuksella, joka perustuu unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohtaan, nyt esillä olevan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen, jossa se vaatii unionin yleistä tuomioistuinta vahvistamaan sille edellä mainitussa asiassa Marcuccio vastaan komissio, tuomio 20.10.2008, korvattavien oikeudenkäyntikulujen määräksi 4 500 euroa ja velvoittamaan Marcuccion vastaamaan oikeudenkäyntikuluista nyt esillä olevassa oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa menettelyssä.
5 Marcuccio vaatii 21.8.2012 toimittamissaan huomautuksissa, että unionin yleinen tuomioistuin määrää, että komission esittämä vaatimus annetaan hänelle tiedoksi ja että asiakirja-aineistosta jätetään pois liitteet 7, 9 ja 10, ja hylkää oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen, tai toissijaisesti vahvistaa korvattavien oikeudenkäyntikulujen määräksi 1 400 euroa ja velvoittaa komission korvaamaan käsiteltävänä olevan asian oikeudenkäyntikulut sekä ne oikeudenkäyntikulut, jotka unionin yleinen tuomioistuin on tarpeettomasti aiheuttanut käsiteltävänä olevaa asiaa varten.
6 Työjärjestyksen 14 artiklan nojalla ja muutoksenhakujaoston ehdotuksesta unionin yleinen tuomioistuin päätti siirtää asian laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.
Oikeudellinen arviointi
Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen tiedoksi antamista koskeva vaatimus
7 Heti aluksi on hylättävä Marcuccion väitteet, joissa hän vetoaa kontradiktorisen periaatteen loukkaamiseen, koska käsiteltävänä oleva vaatimus annettiin tiedoksi hänen asianajajalleen G. Cipressalle eikä hänelle itselleen. Tältä osin on muistutettava, että valituksessaan, jonka Marcuccio esitti edellä mainitussa asiassa Marcuccio vastaan komissio, 20.10.2008 annetusta tuomiosta, hän ilmoitti työjärjestyksen 44 artiklan 2 kohdan ja 138 artiklan 1 kohdan mukaisesti prosessiosoitteeksi asianajaja G. Cipressan, joten samassa asiassa esitetyn oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen tiedoksianto tehtiin asianmukaisesti kyseiselle asianajajalle työjärjestyksen 100 artiklassa määrätyllä tavalla. Kontradiktorista periaatetta on noudatettu täysin, koska Marcuccio sai täten mahdollisuuden esittää huomautuksensa työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jonka mahdollisuuden hän myös käytti. Näin ollen Marcuccion vaatimus, jonka mukaan komission vaatimus on annettava hänelle tiedoksi, on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen
8 On aiheellista hylätä myös ne Marcuccion väitteet, joissa asetetaan kyseenalaiseksi nyt esillä olevan vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen sillä perusteella, että koska 3 ja 5.5.2011 päivätyt kirjeet (ks. edellä 3 kohta) eivät valittajan mukaan saapuneet hänelle, ei työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa riitaa ollut syntynyt nyt esillä olevan vaatimuksen esittämisen ajankohtana. Tältä osin vaikka komissio on esittänyt näyttöä vain 5.5.2011 päivätyn kirjeen lähettämisestä, Marcuccio ei kiistä sitä, että Cipressa vastaanotti 8.7.2010 päivätyn kirjeen eikä sitä, että kirjeessä viitattiin asiaan, jota varten nyt esillä oleva vaatimus esitettiin ja mainittiin 4 500 euron summa korvattavina oikeudenkäyntikuluina; Marcuccio ei myöskään kiistä, ettei hän ole päässyt komission kanssa sopimukseen korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä. Marcuccio ei myöskään väitä, että hän olisi ilmoittanut komissiolle, että Cipressan – joka edustaa häntä edelleen käsiteltävässä asiassa – toimeksianto ei kattanut tai ei enää kattanut sen tuomion täytäntöönpanon seurauksia, jossa hänet oli velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut, tai mahdollista oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevaa menettelyä, tai että Cipressa olisi ilmoittanut komissiolle tällaisesta tilanteesta. Väitteestä, jonka mukaan 3 ja 5.5 päivätyissä kirjeissä ei esitetä todisteita, joiden avulla voitaisiin arvioida, ovatko komission väitteet perusteltuja, riittää kun todetaan, ettei yhdessäkään työjärjestyksen määräyksessä aseteta asianosaiselle velvollisuutta esittää todisteita väitteistään sen yhteydenoton yhteydessä, joka edeltää oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevaa vaatimusta. Tältä osin kontradiktorista periaatetta on noudatettu täysin unionin yleisessä tuomioistuimessa työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdassa määrätyn menettelyn yhteydessä. Täten kun otetaan huomioon käsiteltävän asian tosiseikat on katsottava yhtäältä, että Marcuccio sai mahdollisuuden riitauttaa summan, jota komissio vaati edellä mainitussa asiassa Marcuccio vastaan komissio 20.10.2008 annetun tuomion täytäntöönpanoa varten, ja toisaalta, että Marcuccion toiminta merkitsee työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua riitaa.
9 Alle kahden vuoden aika, joka kului edellä mainitussa asiassa Marcuccio vastaan komissio 20.10.2008 annetun tuomion julistamisen ja 8.7.2010 päivätyn kirjeen lähettämisen välillä, ei myöskään ole kohtuuton, koska siitä syystä, että komissio on joutunut useaan oikeusriitaan valittajan kanssa, on tilanteen asianmukaisen hallinnoinnin vuoksi perusteltua, että komissio ilmoittaa valittajalle vaatimuksistaan, jotka koskevat useaa jo ratkaistua asiaa. Kuten 3.5.2011 päivätystä kirjeestä, jonka sisällön todenmukaisuutta Marcuccio ei ole kiistänyt, käy ilmi, 8.7.2010 päivätyssä kirjeessä vaadittiin oikeudenkäyntikulujen maksamista yhdeksässä asiassa, joista viimeinen oli ratkaistu 23.3.2010. Näin ollen Marcuccio ei missään tapauksessa voinut perustellusti katsoa, että komissio oli luopunut oikeudestaan vaatia sille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korvatuiksi. Näin ollen Marcuccion väite, jonka mukaan komissio ei esittänyt vaatimustaan kohtuullisessa ajassa, on hylättävä. Koska asianosaiset eivät ole päässeet sopimukseen korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä, komission vaatimus on siis hyväksyttävä, ja komissiolle edellä mainitussa asiassa Marcuccio vastaan komissio, tuomio 20.10.2008, korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrä on vahvistettava.
Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista koskevan vaatimuksen tutkiminen
Komissiolle aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvattavuus
10 Työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan mukaan korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi katsotaan asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset, erityisesti matka- ja oleskelukulut sekä edustajan palkkio.
11 Tästä määräyksestä seuraa, että korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat ainoastaan kustannukset, jotka ovat yhtäältä aiheutuneet asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja jotka ovat toisaalta olleet asian käsittelyn kannalta välttämättömiä (asia T-498/09 P-DEP, Kerstens v. komissio, määräys 23.3.2012, 13 kohta).
12 Koska asianajajien palkkioista ei ole annettu unionin oikeussääntöjä, unionin yleisen tuomioistuimen on vapaasti arvioitava asiassa esille tulleita seikkoja ja otettava tältä osin huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta ja asian vaikeusaste, oikeudenkäynnin asiamiehille tai avustajille aiheuttaman työn määrä ja oikeudenkäynnissä kyseessä olleet asianosaisten taloudelliset intressit (em. asia Kerstens v. komissio, määräyksen 14 kohta).
13 Unionin yleisen tuomioistuimen on korvattavia oikeudenkäyntikuluja vahvistaessaan otettava huomioon kaikki asian olosuhteet oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan määräyksen antamiseen asti, oikeudenkäyntikuluja koskevaan oikeudenkäyntiin liittyvät välttämättömät kustannukset mukaan lukien (em. asia Kerstens v. komissio, määräyksen 15 kohta).
14 Kuten unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jota sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen kyseisen perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, käy ilmi, unionin toimielimet voivat vapaasti käyttää apunaan asianajajaa. Tämän viimeksi mainitun palkkio sisältyy siis asian käsittelystä aiheutuneisiin välttämättömiin kustannuksiin (em. asia Kerstens v. komissio, määräyksen 20 kohta), eikä toimielimen tarvitse osoittaa, että tällainen apu oli objektiivisesti perusteltua (ks. vastaavasti asia C-323/06 P-DEP, määräys 31.1.2012, 10 ja 11 kohta). Näin ollen vaikka siitä, että komission edustajina toimi kaksi asiamiestä ja yksi ulkopuolinen asianajaja, ei aiheudu vaikutuksia siihen, voidaanko nämä oikeudenkäyntikulut mahdollisesti korvata, koska niitä ei voida mistään syystä lähtökohtaisesti sulkea pois, voi siitä kuitenkin aiheutua vaikutuksia menettelystä aiheutuneiden, loppujen lopuksi perittävien kustannusten määrän määrittelyyn (em. asia Kerstens v. komissio, määräyksen 21 kohta). Näin ollen kantajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu, kun vastaajana oleva toimielin päättää käyttää asianajajan palveluita joissakin asioissa, kun taas muissa asioissa sitä edustavat sen asiamiehet.
15 Muunlainen arviointi, jossa edellytettäisiin toimielimeltä, jotta se voi käyttää oikeuttaan vaatia korvattavaksi asianajajalle maksettu palkkio kokonaan tai osittain, että se osoittaa ”objektiivisen” tarpeen käyttää asianajajan palveluita, merkitsisi todellisuudessa unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisessä kohdassa taatun vapauden rajoittamista epäsuorasti, ja se merkitsisi unionin tuomioistuimille velvollisuutta korvata omalla arviollaan toimielinten ja niiden yksiköiden organisoinnista vastaavien elinten suorittama arvio. Tällainen tehtävä ei kuitenkaan ole yhteensopiva unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa eikä sen sisäisen järjestäytymisvallan kanssa, joka unionin toimielimillä ja elimillä on unionin tuomioistuinten käsittelemien, niitä koskevien asioiden hallinnoinnissa. Sitä vastoin sen huomioon ottaminen, että kyseessä olevan asianajajan rinnalla on toiminut yksi tai useita asiamiehiä, on yhteensopiva sen harkintavallan kanssa, joka työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdassa myönnetään unionin tuomioistuimille oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan menettelyn yhteydessä (ks. edellä 10–12 kohta).
Korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrä
16 Jotta edellä 12 kohdassa esitettyjen perusteiden avulla voidaan arvioida, ovatko asian käsittelystä aiheutuneet tosiasialliset kustannukset välttämättömiä, hakemuksen esittäjän on esitettävä täsmennyksiä (ks. vastaavasti asia C-321/99, DAI v. ARAP ym., määräys 17.2.2004, 23 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja yhdistetyt asiat C-12/03 P-DEP ja C-13/03 P-DEP, Tetra Laval v. komissio, määräys 20.5.2010, 65 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Vaikka tällaisten tietojen puuttuminen ei estä unionin yleistä tuomioistuinta vahvistamasta korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää kohtuullisen arvion perusteella, se asettaa kuitenkin unionin yleisen tuomioistuimen tilanteeseen, jossa sen on välttämätöntä arvioida vaatimuksen esittäjän väitteitä suppeasti (ks. asia T-176/04 DEP II, Marcuccio v. komissio, määräys 24.10.2011, 27 kohta oikeudenkäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
17 Siltä osin kuin käsiteltävässä asiassa on ensimmäiseksi kyse oikeudenkäynnistä komissiolle aiheutuneen työn määrästä, on otettava huomioon se seikka, että Marcuccio esitti valituksessaan kuusi valitusperustetta, joista ensimmäinen koski sitä, että tosiseikkoja on vääristetty, toinen sitä, että perustelut puuttuvat kokonaan, kolmas sitä, että virkamiehelle vastaisen toimen käsitettä on sovellettu virheellisesti, neljäs sitä, että yhdestä riita-asian keskeisestä seikasta on jätetty lausumatta ja clare loqui -velvollisuutta on laiminlyöty, viides sitä, että ei incumbit probatio qui dicit et non qui negat et -periaatetta on laiminlyöty ja kuudes sitä, että virkamiestuomioistuimessa käyty menettely oli virheellinen. Edellä esitetyn valossa voidaan katsoa, että aiheutuneen työn määrä on voinut olla suurempi kuin mitä asian ominaisuudet huomioon ottaen olisi voitu odottaa.
18 Siltä osin kuin toiseksi on kyse asian kohteesta, luonteesta ja siinä kyseessä olevasta taloudellisesta intressistä, on korostettava, että nämä valitusperusteet esitettiin virkamiestuomioistuimen sellaista määräystä vastaan, jolla jätettiin tutkimatta kumoamisvaatimus, joka oli esitetty komission väitetystä päätöksestä saattaa päätökseen menettely, joka koski Euroopan yhteisöjen virkamiesten henkilöstösääntöjen 73 artiklassa säädettyjen etuuksien myöntämistä. Valitusperusteissa asetettiin kyseenalaiseksi virkamiestuomioistuimen arviointi usean sellaisen seikan osalta, joihin komission piti ottaa kantaa, minkä se teki vastineessaan.
19 Siltä osin kuin kolmanneksi on kyse riita-asian merkityksestä unionin oikeuden kannalta ja sen vaikeusasteesta, edellä esitetyistä perusteista käy ilmi, etteivät ne olleet erityisen korkeat.
20 Käsiteltävässä asiassa komissio vaatii 4 500 euron suuruista summaa, joka vastaa kiinteämääräistä palkkiota, jonka komissio oli neuvotellut ulkopuolisen asianajajansa kanssa. Alustavasti on muistutettava, että unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa niiden palkkioiden määrää, jotka asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen, vaan ne voivat vahvistaa, minkä määräisinä oikeudenkäyntikulujen maksamisesta vastuussa olevan asianosaisen on ne korvattava (ks. asia C-204/07 P-DEP, C.A.S. v. komissio, määräys 10.9.2009, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; asia T-310/00 DEP, Verizon Business Global v. komissio, määräys 13.2.2008, 29 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja yhdistetyt asiat T-5/02 DEP ja T-80/02 DEP, määräys 31.3.2011, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Vastaavasti palkkion kiinteämääräisyys ei vaikuta unionin yleisen tuomioistuimen arvioon korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä, koska tuomioistuimen arvio perustuu tuomioistuinten vakiintuneisiin arviointiperusteisiin ja täsmällisiin tietoihin, joita asianosaisten on sille toimitettava. Vaikka näiden tietojen puuttuminen ei estä unionin yleistä tuomioistuinta vahvistamasta korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrää kohtuullisen arvion perusteella, siitä seuraa kuitenkin, että unionin yleisen tuomioistuimen on välttämättä arvioitava esitettyjä vaatimuksia suppeasti, kuten edellä 16 kohdassa todetaan.
21 Tältä osin komissio täsmentää, että sen ulkopuolinen asianajaja on jälkikäteen arvioinut työtuntiensa kokonaismääräksi 17 tuntia, joista hän laskuttaa 250 euroa tunnilta, joiden aikana hän on muun muassa tutkinut valituksenalaisen määräyksen ja valituksen, tehnyt hakuja oikeuskäytännöstä ja laatinut vastineen sekä ollut yhteydessä komission asiamiehiin asiakirja-aineiston valmistelemista varten. Komissio ilmoittaa myös, että sen ulkopuolinen asianajaja on arvioinut kyseessä olevaan asiaan liittyvien toimistomaksujen määräksi 250 euroa.
22 Korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrittämistä varten merkityksellisten arviointiperusteiden arvion perusteella on tullut ilmi, että sekä komission ulkopuolisen asianajajan käyttämät työtunnit että hänen tuntitaksansa ovat asianmukaiset. Asianajajakustannuksista on todettava, että minkäänlaisia asiakirjoja ei ole esitetty tukemaan väitettä asianajajalle aiheutuneista hallinnollisista kuluista. Koska kuluja koskeva maininta ja niiden arvioitu summa eivät vastaa toisiaan, olisi tällaisen näytön esittäminen ollut erityisen aiheellista. Näin ollen edellä 20 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti korvattavien oikeudenkäyntikulujen asianmukaiseksi määräksi on vahvistettava 4 300 euroa, jossa summassa otetaan huomioon kaikki asian seikat tämän määräyksen antamispäivään asti.
23 Koska tämä päätelmä ei perustu oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan vaatimuksen liitteeseen 7, 9 ja 10, Marcuccion vaatimus, jonka mukaan ne on poistettava asiakirja-aineistosta, on hylättävä. Koska komission toiminnasta tämän menettelyn yhteydessä ei myöskään ole aiheutunut unionin yleiselle tuomioistuimelle kustannuksia, jotka olisi voitu välttää, ei Marcuccion vaatimusta, jonka mukaan komissio on velvoitettava maksamaan unionin yleiselle tuomioistuimelle korvauksia, voida hyväksyä.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto)
on määrännyt seuraavaa:
Niiden oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi, jotka Luigi Marcuccion on korvattava Euroopan komissiolle, vahvistetaan 4 300 euroa.
Annettiin Luxemburgissa 28 päivänä toukokuuta 2013.