YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu ensimmäinen jaosto)
5 päivänä marraskuuta 1997(1)
[234sValtion tuet Rakennemuutostuet Komission päätös Kumoaminen
Tutkittavaksi ottaminen[s
Asiassa T-149/95,
Établissements J. Richard Ducros, Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Pariisi, edustajanaan asianajaja Philippe Genin, Lyon, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään aluksi oikeudellisen yksikön
virkamies Jean-Paul Keppenne ja myöhemmin saman yksikön virkamies Xavier
Lewis, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos
Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
vastaajana,
jota tukevat
CMF SpA,Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, ja CMF Sud SpA, Italian
oikeuden mukaan perustettu selvitystilassa oleva yhtiö, molempien kotipaikka
Pignatero Maggiore (Italia), edustajinaan asianajaja Mario Siragusa, Rooma, ja
asianajaja Giuseppe Scassellati-Sforzolini, Bologna, prosessiosoite Luxemburgissa
asianajotoimisto Elvinger, Hoss ja Prussen, 2 place Winston Churchill,
väliintulijoina,
jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen komission päätöksen, joka
on julkaistu tiedonannossa 95/C 120/03 muille jäsenvaltioille sekä osapuolille, joita
asia koskee, Italian myöntämästä tuesta CMF Sud SpA:lle ja CMF SpA:lle (valtion
tuki C 6/92 [ex NN 149/91], EYVL 1995, C 120, s. 4),
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti A. Saggio sekä tuomarit C. P. Briët,
A. Kalogeropoulos, V. Tiili ja R. M. Moura Ramos,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies B. Pastor,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 22.4.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Tosiseikat
- CMF Sud SpA (jäljempänä CMF Sud) perustettiin vuonna 1986 sulauttamalla
toisiinsa kahden italialaisen julkisen sektorin holdingyhtiön kokonaan omistamat
kaksi tytäryhtiötä, ja sen pääasiallisena toimialana oli metallirakenteiden
valmistaminen.
- Näiden holdingyhtiöiden rakennemuutoksen yhteydessä perustettiin lokakuussa 1992
uusi yhtiö CMF SpA (jäljempänä CMF). Tämä yhtiö osti itselleen CMF Sudin
perusliiketoiminnan, minkä jälkeen CMF Sud asetettiin selvitystilaan.
- Kantaja on Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka toimii julkisten
rakennusurakoiden ja metallirakentamisen alalla.
- Vuonna 1990 kantaja ja CMF Sud tekivät tarjouksen Marseille Provencen (Ranska)
lentokentän lentoterminaalin laajennusta koskevasta julkisesta rakennusurakasta.
Tämä tarjouskilpailu ratkaistiin CMF Sudin hyväksi 4.9.1990 tehdyllä päätöksellä.
- Koska kantaja katsoi, että CMF Sudin kyseistä urakkaa koskevassa tarjouksessaan
tarjoamat ehdot olivat mahdollisia ainoastaan sen vuoksi, että tämä yhtiö sai valtion
tukea, se teki komissiolle valituksen.
- Komissio aloitti 11.3.1992 tekemällään päätöksellä Italian tasavaltaa vastaan EY:n
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn, joka koski CMF
Sudiin sijoitettua julkista pääomapanosta yhtiön vuosien 1989 ja 1990
liiketappioiden tasaamiseksi (tiedonanto 92/C 122/04, EYVL C 122, s. 6, jäljempänä
11.3.1992 tehty päätös). Komissio päätti 16.9.1992 tekemällään päätöksellä laajentaa
menettelyä koskemaan uusia julkisia pääomapanoksia (tiedonanto 92/C 279/11,
EYVL C 279, s. 13). Komissio päätti 22.9.1993 laajentaa menettelyä vielä kerran
siten, että se koski myös Italian valtion antamaa takausta, joka kattoi kaikki CMF
Sudin sitoumukset sen selvitystilan aikana, ja CMF Sudin perusliiketoiminnan
myynnin yhteydessä mahdollisesti myönnettyä tukea sekä alkupääoman sijoittamista
uuteen yhtiöön (tiedonanto 93/C 282/04, EYVL C 282, s. 5).
- Edellä mainituissa komission päätöksissä katsottiin ennen kaikkea, että peräkkäiset
sijoitukset CMF Sudin pääomaan, sille myönnetyt takaukset sekä
alkupääomasijoitus CMF:ään olivat valtion tukea, koska nämä sijoitukset eivät
vastanneet markkinataloudessa toimivan yksityisen sijoittajan menettelyä. Erityisesti
komissio katsoi, että pääoman korotusten ajankohtana osakkeiden merkitsijät eivät
olleet samanaikaisesti päättäneet toteuttaa tarvittavia toimia panemalla täytäntöön
perusteellista rakennemuutosohjelmaa, jolla tuensaajien taloudellisia ongelmia olisi
voitu korjata ja jota olisi voitu pitää hyväksyttävänä yhteisen edun kannalta. Näillä
perusteilla komissio katsoi, että kyseessä oli CMF Sudille ja CMF:lle myönnetty
toimintatuki.
- Menettelyä aloitettaessa ja sitä myöhemmin laajennettaessa komissio korosti, että
rakennusteollisuuden ja tekniikan alan toimintatuki vääristi kilpailua erityisen
vakavasti näiden alojen erityispiirteet huomioon ottaen. Komissio korosti kuitenkin,
ettei se vastusta tällaisen tuen myöntämistä vaikeuksissa olevien yritysten
rakennemuutosta varten, jos tuki täyttää tiukat edellytykset.
- Kantaja oli ainoa menettelyyn osallistunut kilpailijayritys.
- Italian CMF Sud SpA:lle ja CMF SpA:lle myöntämää tukea koskeva Euroopan
yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen komission
tiedonanto 95/C 120/03 muille jäsenvaltioille sekä muille, joita asia koskee (valtion
tuki C 6/92 [ex NN 149/91]), julkaistiin 16.5.1995 Euroopan yhteisöjen virallisessa
lehdessä (EYVL C 120, s. 4). Tässä tiedonannossa komissio totesi päättäneensä
lopettaa perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn ja sallia
kyseisen valtion tuen perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan
nojalla (jäljempänä riidanalainen päätös).
- Komis
Komissio selosti, että se oli arvioituaan Italian viranomaisten, tuensaajien ja niiden
osakkeenomistajien toimittamia tietoja sekä näiden komissiolle tekemiä sitoumuksia
katsonut, että CMF Sudille ja CMF:lle myönnetty tuki, johon oli sovellettava
perustamissopimuksen 92 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä, oli
"vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi
tarkoitettua valtion tukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa" ilmaistujen
periaatteiden mukainen; komissio oli antanut näistä suuntaviivoista tiedonannon
94/C 368/05 (EYVL 1994, C 368, s. 12, jäljempänä suuntaviivat).
- Komissio korosti, että tuki on osa kohtuullisesti toteutettavissa olevaa, yhtenäistä
ja kauaskantoista suunnitelmaa kyseisten yritysten pitkän aikavälin elinkelpoisuuden
parantamiseksi. Lisäksi CMF Sudille myönnetyllä tuella on komission mukaan
hyväksyttävä teollinen vastike, mikä ilmenee olemassa olevan kapasiteetin
poistamisena kyseisiltä markkinoilta. Lisäksi tuen avulla yrityksen toiminta voidaan
lakkauttaa asianmukaisella tavalla haittaamatta enemmälti alan kilpailua.
- Komissio totesi ottaneensa tukea hyväksyessään nimenomaisesti huomioon
seuraavat Italian viranomaisten sitoumukset:
- CMF yksityistetään 30.6.1995 mennessä;
- kaksi CMF:n tuotantolinjaa, joiden tuotantokapasiteetti on 10 000 tonnia ja
12 000 tonnia vuodessa, joko myydään markkinoilla, jotka eivät kilpaile
Euroopan yhteisön kanssa, tai lakkautetaan 30.6.1995 mennessä;
- CMF Sudin selvitystilan aikana sen omaisuus myydään muilla kuin sen
aikaisemman toiminnan aloilla toimiville yrityksille viimeistään 31.12.1996.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
- Kantaja nosti 14.7.1995 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käsiteltävänä
olevan kanteen.
- CMF Sud ja CMF pyysivät 27.11.1995 kirjaamoon saapuneella hakemuksellaan
saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijoina tukeakseen komission vaatimuksia.
Väliintulohakemus hyväksyttiin 31.1.1996 annetulla määräyksellä.
- Kirjallinen käsittely päättyi 23.5.1996 komission jättäessä huomautuksensa
väliintulohakemuksesta.
- Asianosaisia pyydettiin 22.4.1997 pidetyssä istunnossa esittämään käsityksensä
kantajan ja CMF:n välisen kilpailun olemassaolosta ja vallitsevasta
kilpailutilanteesta.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- ottaa kanteen tutkittavaksi ja kumoaa riidanalaisen päätöksen;
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- jättää kanteen tutkimatta tai hylkää sen perusteettomana;
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- Väliintulijat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- jättää kanteen tutkimatta tai hylkää sen perusteettomana;
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, väliintulijoiden
oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- Komissio katsoo väliintulijoiden tukemana, että vaikka perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely oli aloitettu kantajan aloitteesta ja vaikka
kantaja oli osallistunut siihen, kantaja ei täytä oikeuskäytännössä edellytettyjä
vaatimuksia, jotta riidanalaisen päätöksen voitaisiin katsoa koskevan sitä suoraan
ja erikseen. Kantaja ei ole näyttänyt, että kyseinen toimi olisi huomattavasti
vaikuttanut sen asemaan (asia 169/84, Cofaz ym. v. komissio, tuomio 28.1.1986,
Kok. 1986, s. 391, jäljempänä Cofaz-tapaus; asia T-435/93, ASPEC ym. v. komissio,
tuomio 27.4.1995, Kok. 1995, s. II-1281, jäljempänä ASPEC-tapaus ja yhdistetyt
asiat T-447/93, T-448/93 ja T-449/93, AITEC ym. v. komissio, tuomio 6.7.1995, Kok.
1995, s. II-1974, jäljempänä AITEC-tapaus).
- Komission mukaan kantaja ei ole näyttänyt toteen, että toisaalta CMF Sudille ja
CMF:lle maksettujen tukien ja toisaalta Marseillen lentokenttään liittyvässä
julkisessa tarjouskilpailussa tapahtuneen kantajan syrjäyttämisen välillä olisi syy-yhteys. Tässä tarjouskilpailussa tehtyjen tarjousten vertailu osoittaa komission
mielestä lisäksi, että myös kahden muun tarjouksen tekijän ehdotuksia oli pidetty
parempina kuin kantajan tarjousta.
- Komission mukaan kantaja ei ole esittänyt todisteita siitä, että kyseiset tuet olisivat
vaikuttaneet sen markkina-asemaan. Oikeuskäytännön mukaan se, että toimi voi
vaikuttaa vallitsevaan kilpailuun, ei kuitenkaan riitä siihen, että toimen voitaisiin
katsoa koskevan suoraan ja erikseen edunsaajan kanssa kilpailevaa taloudellista
toimijaa (yhdistetyt asiat 10/68 ja 18/68, Eridania ym. v. komissio, tuomio
10.12.1969, Kok. 1969, s. 459, jäljempänä Eridania-tapaus).
- Komissio katsoo väliintulijoiden tukemana, että kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi
pelkästään sillä perusteella, että CMF on pysynyt markkinoilla kantajan kilpailijana,
etenkin kun kantajan kanssa välittömästi kilpailleiden CMF:n tuotantolinjojen
toiminta on lopetettu riidanalaisen päätöksen johdosta.
- Väliintulijat katsovat, että toisin kuin edellä mainitussa Cofaz-tapauksessa
edellytetään, kantajalla ei ole ollut ratkaisevaa asemaa hallinnollisessa menettelyssä,
koska riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että ainoa menettelyyn osallistunut
kilpailija (eli kantaja) on toimittanut ainoastaan julkista kirjanpitoaineistoa.
- Tämän jälkeen väliintulijat väittävät, että toisin kuin ASPEC-tapauksessa
edellytetään, kantaja ei ole näyttänyt kuuluvansa kilpailijoiden rajattuun ryhmään
tai että kyseessä oleva tuki lisäisi kapasiteettia markkinoilla, joilla jo esiintyy
ylikapasiteettia. ASPEC-tapauksessa mainitut edellytykset eivät siis väliintulijoiden
mukaan ole täyttyneet käsiteltävässä asiassa, joten kanne on jätettävä tutkimatta.
Lisäksi Italian valtion toukokuussa 1991 myöntämällä taloudellisella tuella katettiin
vain vuoden 1990 liiketoiminnan tappiot eikä myös vuoden 1989 liiketoiminnan
tappioita, kuten riidanalaisessa päätöksessä todetaan. Koska riidanalainen
tarjouskilpailu pidettiin vuonna 1990, tällä tuella ei ole voitu vaikuttaa CMF Sudin
osallistumiseen kyseiseen tarjouskilpailuun.
- Lopuksi väliintulijat vetoavat vielä lisäperusteeseen, jonka mukaan kanne on
jätettävä tutkimatta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen puuttuvan
toimivallan vuoksi. Väliintulijat myöntävät, ettei komissio ole esittänyt tätä
perustetta, mutta katsovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen voivan tutkia
sen viran puolesta, koska se on ehdoton prosessinedellytys. Kantajan esittämät
perusteet koskevat ennen kaikkea Marseillessa olevaa urakkaa koskevan julkisen
tarjouskilpailun ratkaisemista. Ranskan tuomioistuimet, joilla oli tarvittava
tutkintavalta, olivat kuitenkin harkintavaltansa nojalla jo hylänneet tässä kanteessa
esitetyt perusteet. Kanteella ei siten väliintulijoiden mukaan pyritä
perustamissopimuksen 173 artiklan mukaisesti kumoamaan yhteisön toimielimen
antamaa säädöstä, ja näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei oletoimivaltaa käsitellä asiaa.
- Kantaja puolestaan väittää täyttävänsä Cofaz-tapauksessa asetetut edellytykset. Se
toteaa panneensa vireille hallinnollisen menettelyn ja katsoo, että sen markkina-asemaan vaikuttaa se, että riidanalaisessa päätöksessä hyväksytään CMF:n
yksityistäminen ilman saadun tuen palauttamista. CMF Sudin ja CMF:n vuodesta
1989 lähtien tekemien tappioiden määrän perusteella nämä yritykset eivät ole
voineet jatkaa toimintaansa ilman "valtion tekemää osakehankintaa".
- Kantaja väittää lisäksi, että CMF Sudin Marseillen lentokenttää koskevassa
tarjouskilpailussa tekemä urakkatarjous vastaa todellisuudessa tappiollista myyntiä,
joka on ollut mahdollista ainoastaan valtion tuen avulla. CMF Sudin ja CMF:n
osuus yhteisön markkinoista on kantajan mukaan merkittävä, kuten useiden
urakoiden saaminen Ranskassa, Tanskassa ja Portugalissa osoittaa, ja nämä
yritykset ovat voineet kyseisten tukien avulla soveltaa polkumyyntihintoja
kilpailijoiden hintoihin verrattuna.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Toisin kuin väliintulijat väittävät, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
toimivaltaa ei voida asettaa kyseenalaiseksi käsiteltävässä asiassa. Tältä osin riittää,
kun todetaan, että kanteessa vaaditaan selvästi komission päätöksen kumoamista
ja että päätöksen laillisuusvalvonta kuuluu ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen toimivaltaan. Se, että vaatimusten tueksi esitettyjä perusteita on jo
käytetty ja että ne on hylätty kansallisessa menettelyssä, ei voi asettaa tätä
toimivaltaa kyseenalaiseksi.
- Perustamissopimuksen 173 artiklan neljännestä kohdasta ilmenee, että muilla kuin
päätöksen adressaateilla on oikeus nostaa kanne päätöksestä vain, jos päätös
koskee heitä suoraan ja erikseen. Koska riidanalainen päätös on osoitettu Italian
hallitukselle, on tutkittava, täyttyvätkö nämä edellytykset kantajan osalta.
- Sen osalta, koskeeko päätös kantajaa suoraan, ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo, että koska riidanalaisessa päätöksessä tietty jo myönnetty tuki
katsotaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi, päätös koskee kantajaa suoraan (AITEC-tapaus, tuomion 41 kohta).
- Sen kysymyksen osalta, koskeeko päätös kantajaa erikseen, on todettava, että
vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätös koskee erikseen luonnollisia
henkilöitä ja oikeushenkilöitä, joiden asemaan päätös vaikuttaa niille
tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka
perusteella nämä toimijat erottuvat kaikista muista (asia 25/62, Plaumann v.
komissio, tuomio 15.9.1963, Kok. 1963, s. 197, 223 ja asia T-266/94,
Skibsværftsforeningen ym. v. komissio, tuomio 22.10.1996, s. II-1395, 44 kohta).
- Oikeuskäytännössä on katsottu erityisesti valtion tukien valvonnasta, että
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn päättävä päätös
koskee erikseen yrityksiä, jotka ovat tehneet menettelyn aloittamiseen johtaneen
valituksen ja joiden huomautukset on kuultu ja jotka ovat pitkälti ohjanneet
menettelyn kulkua, edellyttäen kuitenkin, että riidanalaisen päätöksen kohteena
oleva tukitoimenpide on vaikuttanut huomattavasti niiden markkina-asemaan
(Cofaz-tapaus, tuomion 24 ja 25 kohta). Tämä ei kuitenkaan estä sitä, ettei yritys
voisi osoittaa päätöksen koskevan sitä erikseen toisella tavalla viittaamalla erityisiin
olosuhteisiin, jotka yksilöivät sen samalla tavalla kuin ne, joille päätös on osoitettu
(ASPEC-tapaus, tuomion 64 kohta).
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo käsiteltävässä asiassa ensinnäkin,
että kuten komissio on myöntänyt, kantaja on tehnyt valituksen ja ollut tuensaajien
lisäksi ainoa menettelyyn osallistunut yritys, ja se on esittänyt huomautuksensa
15.7.1992 ja ensimmäisen menettelyn laajentamisen jälkeen 8.12.1992. Nämä
huomautukset on toimitettu Italian viranomaisille, jotka ovat esittäneet niistä omat
huomautuksensa (ks. myös riidanalaisen päätöksen s. 5 ja 6 ja 11.3.1992 tehdyn
päätöksen s. 6).
- Väliintulijoiden väite, joka perustuu siihen, että kantajan menettelyn aikana
toimittama kirjanpitoaineisto on ollut julkista, on perusteeton, koska kantaja on
voinut juuri tällaisten tietojen perusteella tuoda kantansa esille komissiossa vireillä
olevan menettelyn aikana; nämä tiedot sisältyvät sellaisiin asiakirjoihin, joihin
kilpailevat yritykset voivat tutustua, erotuksena tukipäätöksen tehneen kansallisen
viranomaisen ja tukea saavan yrityksen sisäisistä asiakirjoista. Se, että komissio on
kaksi kertaa joutunut laajentamaan menettelyn kohdetta, osoittaa lisäksi, miten
vaikeaa on ollut selvittää tukea saavien yritysten asemaa.
- Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo vaikutuksesta kantajan
markkina-asemaan, että useat seikat oikeudenkäyntiasiakirjoissa osoittavat
riidanalaisen päätöksen koskevan kantajaa erikseen. Aluksi on todettava, että
komissio on riidanalaisessa päätöksessä pitänyt kantajaa CMF Sudin kilpailijana.
- Seuraavaksi on todettava, että oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että rakennus-
ja insinööritaidon alalla on tavanomaista, että tarjouspyynnöt järjestetään Euroopan
tasolla, jolloin tarjottu hinta on pääasiallinen valintaperuste, ja tämä saattaa johtaa
siihen, että yritys saa valituksen kohteen kaltaisen julkisen urakan, ja siten kyseisten
yritysten markkinaosuuksia on vaikea arvioida määrällisesti.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lisäksi, että kantaja, jota on pyydetty
suullisessa käsittelyssä täsmentämään tietoja, joiden perusteella voitaisiin osoittaa,
että kantaja on CMF:n kilpailija, on ilmoittanut, että metallirakennusalalla on
Euroopassa rajoitettu määrä toimivia yrityksiä. Kantaja myöntää, että tehtyään
Marseillen lentokentän julkista urakkaa koskevan tarjouksen se ei ole enää
osallistunut muihin tarjouspyyntöihin CMF:n kanssa, ja täsmentää, että kyseinen
julkinen urakka oli sille huomattavan tärkeä, koska se edusti huomattavaa osaa sen
vuotuisesta liikevaihdosta. Edellä esitetyistä syistä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo, että tätä kilpailusuhdetta ei voida rinnastaa sen intensiivisyyden
perusteella Eridania-tapauksessa esitettyyn tilanteeseen (edellä 23 kohta).
- Sitä vastoin ei vastaaja eivätkä väliintulijatkaan ole kyenneet täsmentämään
väitteitään siitä, että riidanalaisessa päätöksessä asetettujen ehtojen perusteella
CMF ei olisi enää kantajan kilpailija. Vaikka tiettyjen tuotantolinjojen toiminta on
lopetettu, yritys toimii edelleen tietyillä metallirakennusalan sektoreilla, eikä näin
ollen voida sivuuttaa mahdollisuutta, että kantaja on yhä CMF:n kilpailija, toisin
kuin komissio ja väliintulijat väittävät.
- Väitteestä, jonka mukaan kantajaa on pidetty vain neljänneksi parhaana Marseillen
lentokenttää koskevaa tarjouskilpailua ratkaistaessa, ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin toteaa, että käsiteltävänä olevan kanteen kohteena on komission
päätös saattaa lopettaa perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen
menettely. Koska tämä kanne ei koske sitä, että kantaja ja yksi tukea saanut yritys
ovat osallistuneet samaan julkiseen tarjouskilpailuun, kantajan sijoitus tässä
yhteydessä ei voi asettaa kyseenalaiseksi sitä, että riidanalainen päätös on
vaikuttanut huomattavasti kantajan markkina-asemaan. Kanne ei koske tämän
tarjouskilpailun laillisuutta, jonka valvonnassa, josta ei siis ole kyse tässä asiassa,
kantajan sijoituksella voisi ainoastaan olla merkitystä.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo näiden seikkojen perusteella, että
kantaja on kilpailutilanteessa tukea saavien yritysten kanssa, minkä perusteella
voidaan katsoa, että päätös, jossa todetaan näiden tukien soveltuvan
yhteismarkkinoille, koskee kantajaa erikseen (ks. edellä mainittu asia
Skibsværftsforeningen ym. v. komissio, tuomion 47 kohta).
- Näillä perusteilla kanne on otettava tutkittavaksi.
Pääasia
- Kantaja vetoaa vaatimustensa tueksi kahteen perusteeseen. Ensimmäinen peruste
koskee perustamissopimuksen mukaisten menettelysääntöjen rikkomista siltä osin
kuin Italian valtio ei ole ilmoittanut myönnettyjä tukia komissiolle, minkä vuoksi
riidanalainen päätös on kantajan mukaan kumottava. Toisen perusteen mukaan
päätös on niiden edellytysten vastainen, jotka komissio on asettanut vaikeuksissa
oleville yrityksille myönnettäville tuille.
- Komissio, jota väliintulijat tukevat, kiistää kantajan esittämät perusteet.
Ensimmäinen kanneperuste: perustamissopimuksen mukaisia menettelysääntöjä on
rikottu
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- Kantaja väittää ensimmäisessä perusteessaan ennen kaikkea, että riidanalainen
päätös on lainvastainen sen vuoksi, että CMF:lle ja CMF Sudille myönnettyjä tukia
ei ole ilmoitettu komissiolle. Komission tehtävänä on sanktioida tällainen
ilmoitusvelvollisuuden rikkominen määräämällä järjestelmällisesti, että ilmoittamatta
jätetyt tuet on palautettava. Kantaja huomauttaa, että komissio on 24.11.1983
antamassaan tiedonannossa (EYVL C 318, s. 3) todennut tällaisten tukien olevan
lainvastaisia jo niiden myöntämisestä alkaen. Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa
70/72, komissio vastaan Saksa, 12.7.1973 antamassaan tuomiossa (Kok. 1973, s. 813)
antanut komissiolle oikeuden määrätä jäsenvaltio perimään takaisin tällaiset tuet.
Myös komissio on äskettäin omaksunut samanlaisen kannan, mistä ovat osoituksena
yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 67/85, 68/85 ja 70/85, Van der Kooy
ym. vastaan komissio, 2.2.1988 antaman tuomion (Kok. 1988, s. 219) taustalla ollut
päätös sekä Ranskan hallituksen myöntämästä tuesta maatalouskoneyritykselle St
Dizierissä, Angersissa ja Croixissa 29 päivänä maaliskuuta 1988 tehty komission
päätös 88/468/ETY (EYVL L 229, s. 37). Kun komissio ei ole pitänyt sovellettavien
menettelysääntöjen vastaisesti myönnettyjä tukia lainvastaisina sen vuoksi, että se
on katsonut niiden olevan kuitenkin aineellisten säännösten mukaisia, komissio on
kantajan mukaan tehnyt tyhjäksi näiden menettelysääntöjen vaikutuksen.
- Komissio vakuuttaa noudattaneensa tiukasti asiaa koskevia menettelysääntöjä.
Lisäksi komissio korostaa, että kantajan väite ilmoitussääntöjen noudattamatta
jättämisen seurauksista on täysin ristiriidassa oikeuskäytännön kanssa (asia C-354/90, Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires et
syndicat national des négociants et transformateurs de saumon, tuomio 21.11.1991,
Kok. 1991, s. I-5505 ja asia T-49/93, SIDE v. komissio, tuomio 18.9.1995, Kok. 1995,
s. II-2501). Komissiolla ei ole mielestään oikeutta määrätä valtion tukia
palautettaviksi pelkästään sillä perusteella, ettei ilmoitusvelvollisuutta ole
noudatettu, tutkimatta tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille.
- Väliintulijat väittävät, ettei tukien ilmoitusvelvollisuuden rikkominen merkitse sitä,
että tuet olisivat perustamissopimuksen vastaisia. Tämän velvollisuuden
noudattaminen varmistetaan sillä, että yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että
perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdalla on välitön oikeusvaikutus, minkä
vuoksi kansalliset tuomioistuimet voivat määrätä seuraamukset tällaisesta
rikkomisesta. Kantaja olisi väliintulijoiden mukaan voinut saada Italian
tuomioistuimilta päätöksen, jossa ilmoittamatta jätettyjä tukia koskevat
täytäntöönpanotoimet todetaan pätemättömiksi, edellyttäen, että kantaja olisi voinut
osoittaa oikeussuojaintressinsä olemassaolon. Näin ollen kanneperuste on
väliintulijoiden mukaan hylättävä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että jäsenvaltiot laiminlyövät
perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaista velvollisuuttaan ilmoittaa
komissiolle tukia koskevista suunnitelmista ja olla toteuttamatta niitä ennen
komission lopullista päätöstä, ei johda automaattisesti näiden toimenpiteiden
soveltumattomuuteen yhteismarkkinoille (asia C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio
14.2.1990, Kok. 1990, s. I-307, 11 kohta ja sitä seuraavat kohdat; asia C-39/94, SFEI
ym., tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. I-3547, 43 kohta ja em. asia SIDE v. komissio,
tuomion 84 kohta). Tämä 92 artiklan 1 kohdassa määrätty valtion tukia koskeva
kielto ei ole täydellinen eikä ehdoton, sillä komissiolle on artiklan 3 kohdassa
annettu tuen hyväksymistä koskeva laaja harkintavalta todeta yleisestä kiellosta
poiketen, että tietty valtion tuki soveltuu yhteismarkkinoille (em. asia Ranska v.
komissio, tuomion 15 kohta ja em. asia SFEI, tuomion 36 kohta).
- Tukitoimenpiteen mahdollinen soveltumattomuus yhteismarkkinoille voidaan siten
todeta vasta 93 artiklan mukaisen tutkimusmenettelyn päättyessä menettelyn
toteuttamisen kuuluessa komissiolle, eikä yhteismarkkinoille soveltumattomuus siis
voi automaattisesti seurata siitä, että asianomainen jäsenvaltio on jättänyt
ilmoittamatta kyseisestä toimenpiteestä.
- Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että tällaisen velvoitteen
laiminlyönnin sanktioi 93 artiklan 3 kohdan viimeiselle virkkeelle annettu välitön
oikeusvaikutus (asia 120/73, Lorenz, tuomio 11.12.1973, Kok. 1973, s. 1471 ja em.
asia Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires etsyndicat national des négociants et transformateurs de saumon, tuomion 12 ja 14
kohta), minkä vuoksi kantaja voi tarvittaessa saattaa asian kansallisten
tuomioistuinten käsiteltäväksi. Komissio voi kuitenkin puolestaan velvoittaa
asianomaisen jäsenvaltion keskeyttämään tuen maksamisen menettelyn
päättymiseen asti (em. asia Ranska v. komissio, tuomion 19 ja 20 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa, että käsiteltävässä asiassa sekä
menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä että kahdessa sen laajentamisesta
tehdyssä päätöksessä komissio on määrännyt Italian hallituksen keskeyttämään
kyseisten tukien maksamisen ja huomauttanut sille tällaisen päätöksen seurauksista.
- Näillä perusteilla Italian viranomaisten laiminlyönti ilmoittaa CMF:lle ja CMF
Sudille myönnetyt tuet ei voi aiheuttaa tukien soveltumattomuutta
yhteismarkkinoille. Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.
Toinen kanneperuste: vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettäviä tukia koskevia
edellytyksiä ei ole noudatettu
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan sääntöjä, jotka komissio on
vahvistanut vaikeuksissa oleville yrityksille tarkoitettua valtion tukea koskevissa
suuntaviivoissaan (ks. edellä 11 kohta).
- Kantajan mukaan CMF Sud ja CMF ovat saaneet kuusi kertaa tukea CMF Sudin
perustamisen vuonna 1986 ja komission vuonna 1994 hyväksymän rakennemuutosta
koskevan suunnitelman vahvistamisen välisenä aikana. Edellä mainituissa 14.5.1992
ja 28.10.1992 antamissaan tiedonannoissa 92/C 122/04 ja 92/C 279/11 komissio on
kantajan mukaan katsonut, että kyseiset tuet ovat toimintatukia, koska
rakennemuutosta koskevaa suunnitelmaa ei ollut tehty ja koska Italian
viranomaisten ehdottamat toimintaohjeet CMF Sudille olivat erittäin väljiä. Tämän
vuoksi tuet ovat lainvastaisia, eikä myöhemmin komission painostuksen alaisuudessa
vahvistettu rakennemuutosta koskeva suunnitelma voi muuttaa niitä laillisiksi. Näin
ollen kantajan mukaan on sovellettava yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-305/89,
Italia vastaan komissio, 21.3.1991 antaman tuomion mukaista oikeuskäytäntöä (Kok.
1991, s. I-1603).
- Tuen kokonaismäärä on kantajan mukaan noin 51 miljoonaa ecua, joka vastaa
CMF:n vuotuista liikevaihtoa, eikä tuki ole asianmukaisessa suhteessa yhteisössä
saatuun hyötyyn. Näin ollen ainoa sopiva seuraamus on kantajan mielestä CMF:n
asettaminen selvitystilaan, kuten komissio on edellyttänyt CMF Sudin osalta. Pelkän
yksityistämisen kautta Italian valtio ei voi saada takaisin myönnettyjä summia; sitä
vastoin yksityistämisellä annettaisiin yrityksen ostajalle hyöty saavutetusta asemasta
ja mahdollisuus tulla välittömästi vakavasti otettavaksi kilpailijaksi. Kantajan
mukaan olisi siis vaadittava tukien palauttamista, mikä on ainoa keino lopettaa
tukien aiheuttama kilpailun vääristyminen.
- Komissio huomauttaa aluksi, että sille on oikeuskäytännössä, erityisesti asiassa
730/79, Philip Morris v. komissio, 17.9.1980 annetussa tuomiossa (Kok. 1980, s.
2671) ja asiassa C-255/91, Matra v. komissio, 15.6.1993 annetussa tuomiossa (Kok.
1993, s. I-3203), tunnustettu laaja harkintavalta arvioida erityisesti yritysten
pelastamiseksi ja rakenteen uudistamiseksi tarkoitettujen tukien soveltuvuutta
yhteismarkkinoille.
- Tämän jälkeen komissio toteaa, että CMF ja CMF Sud ovat saaneet kolme
pääomasijoitusta, eikä kuutta, kuten kantaja väittää. Se, että tuki on maksettu
useassa erässä, ei estä sen soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Komissio huomauttaa
todenneensa toisessa menettelyn laajentamispäätöksessään, että kaikkea tukea on
arvioitava kokonaisuudessaan. Koska kantaja ei ole riitauttanut tätä kantaa
komissiolle tästä päätöksestä toimittamissaan huomautuksissa, se ei voi tehdä sitä
enää tässä vaiheessa (asia 102/87, Ranska v. komissio, tuomio 13.7.1988, Kok 1988,
s. 4067, 27 kohta). Joka tapauksessa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 323/82,
Intermills vastaan komissio, 14.11.1984 antamasta tuomiosta (Kok. 1984, s. 3809,
35 kohta) ilmenee, että jotta yrityksen pelastamiseksi myönnetty tuki, johon liittyy
rakennemuutosta koskeva suunnitelma, olisi yhteismarkkinoille soveltumaton, on
näytettävä toteen, että sillä muutetaan kaupan edellytyksiä. Kantaja ei kuitenkaan
ole esittänyt tällaista näyttöä.
- Se, että komission mielestä hyväksyttävä rakennemuutosta koskeva suunnitelma
saatiin valmiiksi vasta vuonna 1994, ei ole estänyt käsiteltävässä asiassa sitä, että
rakennemuutostoimenpiteitä on toteutettu jo vuodesta 1991 alkaen, ensin
pääomasijoituksena ja sen jälkeen vuonna 1992 asettamalla CMF Sud selvitystilaan.
Rakennemuutosta koskevan suunnitelman puuttuminen pääomasijoituksen
ajankohtana on johtanut siihen, että komissio on pitänyt tätä tukitoimenpidettä
sellaisena, että on ollut perusteltua aloittaa perustamissopimuksen 93 artiklan 2
kohdan mukainen menettely. Sen sijaan sen jälkeen, kun rakennemuutosta koskeva
suunnitelma on hyväksytty, se, että näitä toimenpiteitä ei ole toteutettu
samanaikaisesti, ei ole esteenä sille, että kyseisen tuen todetaan soveltuvan
yhteismarkkinoille.
- Lopuksi on todettava, ettei mikään todiste tue kantajan väitettä siitä, ettei tuen
määrä olisi oikeassa suhteessa hyväksyttyyn rakennemuutospyrkimykseen nähden.
Riidanalaisessa päätöksessä noudatetaan sitä vastoin näitä tukia koskevia
suuntaviivoja.
- Toisin kuin kantaja väittää, väliintulijoiden mukaan vaikeuksissa olevien yritysten
tukia koskevista suuntaviivoista ilmenee, että periaatteessa voidaan hyväksyä vain
yksi rakennemuutosta koskeva suunnitelma, mutta tuet voidaan maksaa useassa
erässä. Vaikka ennakolta tehtyä suunnitelmaa ei olisi, tuki voidaan lisäksi todeta
yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää tietyt edellytykset; esimerkiksi
laaditaan suunnitelma, jolla taataan yrityksen elinkelpoisuus kohtuullisessa ajassa
ja toteutetaan toimenpiteitä, joilla vähennetään kilpailulle kielteisiä vaikutuksia.
Lopuksi tuen määrän pitää olla suhteellinen siten, että se ei ylitä
rakennemuutoksen kustannuksia. Kantaja ei ole väliintulijoiden mukaan millään
tavoin näyttänyt, ettei näitä edellytyksiä olisi täytetty tässä asiassa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Aluksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että komissio voi
vahvistaa harkintavaltansa käyttöä koskevia periaatteita, kuten kyseessä olevat
suuntaviivat, siltä osin kuin ne sisältävät ohjeita siitä, mitä linjaa tämän toimielimen
on noudatettava, edellyttäen, ettei niillä poiketa perustamissopimuksen
määräyksistä (asia C-313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993, Kok. 1993,
s. I-1125, 34 ja 36 kohta ja asia T-380/94, AIUFFASS ja AKT v. komissio, tuomio
12.12.1996, Kok. 1996, s. II-2169, 57 kohta). Riidanalaisen päätöksen laillisuutta on
siten arvioitava näiden sääntöjen valossa.
- Suuntaviivoissa edellytetään, että rakenteen uudistamiseksi tarkoitettuihin tukiin
liittyy suunnitelma. Suuntaviivojen 3.2.2 kohdassa asetetaan tällaisen suunnitelman
hyväksymiselle kolme sisällöllistä edellytystä: suunnitelmalla on voitava palauttaa
yrityksen elinkelpoisuus, välttää kilpailun perusteetonta vääristymistä ja varmistaa
tuen suhteuttaminen rakenteen uudistamisen kustannuksiin ja hyötyyn.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tutkittava, täyttyvätkö nämä
edellytykset käsiteltävässä asiassa.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolle on perustamissopimuksen
92 artiklan 3 kohdassa annettu laaja harkintavalta, jonka perusteella se voi hyväksyä
tukia poiketen mainitun artiklan 1 kohdassa määrätystä yleisestä kiellosta, silloin
kun määritettäessä näissä tapauksissa valtion tuen soveltuvuutta tai
soveltumattomuutta yhteismarkkinoille syntyy ongelmia, jotka edellyttävät
monimutkaisten taloudellisten olosuhteiden ja tosiseikkojen huomioon ottamista ja
arviointia (em. asia SFEI, tuomion 36 kohta). Tuomioistuimen on varmistettava
vain, että menettelysääntöjä ja perusteluvelvollisuutta on noudatettu, että tosiasiat
ovat aineellisesti oikeita, ettei ilmeistä arviointivirhettä ole tehty tai harkintavaltaa
ole käytetty väärin (em. asia Skibsværftsforeningen ym. v. komissio, tuomion
170 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana ei siten ole korvata
komission taloudellista arviointia omalla arvioinnillaan (em. asia AIUFFASS ja
AKT v. komissio, tuomion 56 kohta).
- Ensinnäkin elinkelpoisuuden palauttamisesta on todettava, että riidanalaisessa
päätöksessä esitetään yksityiskohtaisesti useita seikkoja rakennemuutosta koskevasta
suunnitelmasta, jolla pyritään tämän päämäärän saavuttamiseen. Kuten komissio
totesi jo riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen menettelyn aikana (ks.
erityisesti 22.9.1993 tehdyn päätöksen s. 6), Italian viranomaiset olivat hyväksyneet
jo vuonna 1992 toimintasuunnitelman kyseisten yritysten rakennemuutoksen
toteuttamiseksi, CMF Sudin selvitystilaan asettamiseksi ja tähän liittyen sen tiettyjen
toimintojen siirtämiseksi CMF:lle.
- Päätös osoittaakin selvästi (ks. taulukko, s. 7), että CMF:n rakennemuutoksen ja
CMF Sudin selvitystilan jälkeen näiden kahden yrityksen kokonaiskapasiteetti
vähenee 50 prosenttia. CMF:n perusliiketoiminnan kapasiteetti erikseen arvioituna
vähenee 8,5 prosenttia ja muu liiketoiminta lopetetaan. Nämä seikat, joita
arvioidaan tuotantokyvyn lisäämiseksi toteutettaviin toimiin nähden ja jotka
perustuvat erityisesti henkilöstön vähentämiseen, vanhentuneen kaluston
korvaamiseen ja viimeistelytöiden alihankintaan, tukevat komission CMF:n
elinkelpoisuudesta tekemää johtopäätöstä, jota kantaja ei edes ole riitauttanut.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa kantajan väitteestä, joka koskee
tukien maksamista useassa erässä, ettei suuntaviivoja voida katsoa rikotun
pelkästään sillä perusteella, että tukea on maksettu toistuvasti, ja ettei komission
esittämään prosessiväitteeseen ole näin ollen edes tarpeen ottaa kantaa.
Suuntaviivojen 3.2.2.A kohdassa todetaan vain, että tukea pitäisi "yleensä" olla
tarpeen myöntää ainoastaan kerran. Kyseessä on siis ohje, joka ei ole sitova.
Riidanalainen päätös täyttää siten suuntaviivoissa asetetun ensimmäisen
edellytyksen.
- Seuraavaksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa kilpailun perusteettoman
vääristymisen estämisestä, että kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee,
kapasiteetin vähentäminen on valtion tuen myöntämisestä aiheutuneen kilpailun
vääristymisen hyväksyttävä vastike, koska vaadittu vähentäminen on lopullista siltä
osin kuin suljetut laitokset puretaan tai myydään muille kuin kilpailijoille
(riidanalaisen päätöksen s. 10).
- Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa edellytyksestä, jonka
mukaan tuen on oltava asianmukaisessa suhteessa saatuun hyötyyn, että
ensinnäkään kantaja ei ole vedonnut mihinkään seikkaan, joka tukisi sen väitettä
siitä, ettei edellytystä ole noudatettu tässä asiassa. Tältä osin ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että kilpailutilanteen kannalta tällaista
hyötyä, joka ilmenee riidanalaisen päätöksestä, ovat muun muassa edellä mainittu
kapasiteetin väheneminen ja CMF:n yksityistäminen. Riidanalaisessa päätöksessä
(ks. s. 10) todetaan, että Italian valtio on sitoutunut yksityistämiseen
varauksettomalla tarjousmenettelyllä, minkä vuoksi markkinat voivat määrätä
CMF:stä maksettavan hinnan, ja että näin ollen myönnettyjen tukien mahdolliset
liialliset ainekset poistuvat.
- On myös huomattava, että toinen tukea saanut yritys CMF Sud on asetettu
selvitystilaan, mikä on hyväksyttävä teollinen vastike, kuten riidanalaisessa
päätöksessä (s. 9) todetaan ja kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
edellä katsonut, koska sen perusteella voidaan poistaa kokonaan olemassa oleva
kapasiteetti.
t
- Edellä esitetyn perusteella on todettava, että koska suuntaviivoissa asetetut
edellytykset ovat täyttyneet, toinen kanneperuste on perusteeton ja kanne on näin
ollen hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan perusteella asianosainen, joka on hävinnyt
asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
Koska kantaja on hävinnyt asian ja koska komissio sekä väliintulijat ovat vaatineet
oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan
oikeudenkäyntikulut väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.
Näillä perusteillaYHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu ensimmäinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- Kanne hylätään.
- Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut
väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.
SaggioBriët
Kalogeropoulos
Tiili Moura Ramos
|
Julistettiin Luxemburgissa 5 päivänä marraskuuta 1997.
H. Jung
A. Saggio
kirjaaja
presidentti
1: Oikeudenkäyntikieli: ranska.