UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
11 päivänä syyskuuta 2014 (*)
Polkumyynti – Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuonti – Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema – Määräaika kyseistä asemaa koskevan päätöksen tekemiselle – Huolellinen ja puolueeton tarkastelu – Puolustautumisoikeudet – Ilmeinen arviointivirhe – Hyvän hallinnon periaate – Todistustaakka – Vahinko – Voittomarginaalin laskeminen – Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä – Yhteisön tuotannonala – Syy-yhteys
Asiassa T‑443/11,
Gold East Paper (Jiangsu) Co. Ltd, kotipaikka Jiangsu (Kiina),
Gold Huasheng Paper (Suzhou Industrial Park) Co. Ltd, kotipaikka Jiangsu,
edustajinaan asianajajat V. Akritidis, Y. Melin ja F. Crespo,
kantajina,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään J.-P. Hix, avustajinaan aluksi asianajajat G. Berrisch, A. Polcyn sekä barrister N. Chesaites, sittemmin solicitor B. O’Connor ja asianajaja S. Gubel,
vastaajana,
jota tukevat
Euroopan komissio, asiamiehinään M. França ja A. Stobiecka-Kuik,
ja
Cepifine AISBL, kotipaikka Bryssel (Belgia),
Sappi Europe SA, kotipaikka Bryssel,
Burgo Group SpA, kotipaikka Altavilla Vicentina (Italia),
Lecta SA, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg),
edustajinaan asianajajat L. Ruessmann ja W. Berg,
väliintulijoina,
jossa vaaditaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 6.5.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 451/2011 (EUVL L 128, s. 1) kumoamista kantajia koskevilta osin,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja O. Czúcz sekä tuomarit I. Labucka (esittelevä tuomari) ja D. Gratsias,
kirjaaja: hallintovirkamies S. Spyropoulos,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.11.2013 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1. WTO-oikeus
1 Tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT) VI artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”sopimuspuolet myöntävät, että polkumyynti, jonka avulla jonkin maan tuotteita tuodaan kaupaksi johonkin toiseen maahan alle tuotteiden normaaliarvon, on tuomittavaa, jos se tuottaa tai uhkaa tuottaa oleellista vahinkoa sopimuspuolen alueella jo olemassa olevalle tuotantoalalle tai oleellisesti hidastaa jonkin kotimaisen tuotantoalan perustamista”.
2 GATT-sopimuksen VI artiklan soveltamista koskeva sopimus (EYVL 1994, L 336, s. 103; jäljempänä polkumyyntisopimus) sisältyy Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 3) liitteeseen 1 A.
3 Polkumyyntisopimuksen 6 artiklan 8 kohdan sanamuoto on seuraava:
”Tapauksissa, joissa joku asianosaisista evää tarvittavien tietojen saannin tai ei muuten anna tarvittavia tietoja kohtuullisen ajan kuluessa tai huomattavalla tavalla estää tutkimuksia, voidaan väliaikainen ja lopullinen myönteinen tai kielteinen päätös tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Liitteen II määräykset on otettava huomioon tätä kohtaa sovellettaessa.”
4 Polkumyyntisopimuksen liitteen II, jonka otsikko on ”6 artiklan 8 kohdan mukaiset käytettävissä olevat parhaat tiedot”, 7 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Viranomaisten on oltava erityisen huolellisia, jos niiden on tehtävä päätöksensä, mukaan lukien normaaliarvoa koskevat päätökset, toissijaisesta tietolähteestä saatujen tietojen perusteella, joihin kuuluvat tutkimuksen vireillepanoa koskevassa pyynnössä toimitetut tiedot. Tällaisissa tapauksissa viranomaisten tulisi, mikäli käytännössä mahdollista, tarkistaa tiedot toisista käytettävissään olevista riippumattomista lähteistä, kuten julkaistuista hintalistoista, virallisista tuontitilastoista ja tullin tilastoista, ja niiden tietojen avulla, jotka on hankittu muilta asianosaisilta tutkimuksen aikana. On kuitenkin selvää, että jos asianosainen ei toimi yhteistyössä, ja siten asianmukaista tietoa pidätetään viranomaisilta, tämä tilanne voi johtaa tulokseen, joka on osapuolelle epäsuotuisampi, kuin jos osapuoli olisi toiminut yhteistyössä.”
5 WTO-sopimuksen 32 artiklan 1 kohdassa, jonka otsikko on ”Tukia ja tasoitustulleja koskeva sopimus” (EYVL 1994, L 336, s. 156) määrätään, että ”toisen jäsenen myöntämän tuen vastaiseen erityiseen toimeen voidaan ryhtyä vain GATT 1994 -sopimuksen mukaisesti tässä sopimuksessa tulkitulla tavalla”.
2. Euroopan unionin oikeus
6 Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden perussäännöstö on polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51, oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22; jäljempänä perusasetus), jolla on korvattu polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna.
7 Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdasta seuraa, että ”Kiinan kansantasavallasta, Vietnamista ja Kazakstanista ja muista kuin markkinatalousmaista, jotka tutkimusta vireille pantaessa ovat WTO:n jäseniä, peräisin olevaa tuontia koskevassa polkumyyntitutkimuksessa normaaliarvo määritetään 1–6 kohdan mukaisesti, jos voidaan yhden tai useamman tutkimuksen kohteena olevan tuottajan asianmukaisesti perusteltujen vaatimusten perusteella sekä c alakohdassa olevien perusteiden ja menettelyjen mukaisesti osoittaa, että kyseinen tuottaja tai kyseiset tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa asianomaisen samankaltaisen tuotteen valmistuksen ja myynnin osalta. Muussa tapauksessa sovelletaan a alakohdan säännöksiä”.
8 Kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Edellä b alakohdan mukainen vaatimus on tehtävä kirjallisesti ja sen on sisällettävä riittävästi todisteita siitä, että tuottaja toimii markkinatalousolosuhteissa, mikä merkitsee, että:
– yritysten hintoja, kustannuksia sekä tuotantopanoksia kuten raaka-aineita ja teknologian ja työvoiman kustannuksia, tuotantoa, myyntiä ja investointeja koskevat päätökset tehdään markkinoihin perustuvien tarjontaa ja kysyntää heijastavien viitteiden perusteella sekä ilman merkittävää valtion puuttumista tässä suhteessa, ja että kustannukset ja huomattavat tuotantopanokset heijastavat merkittävässä määrin niiden arvoa markkinoilla;
– yrityksillä on yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan;
– yritysten tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä, erityisesti varojen aliarvostuksen, muiden poistojen, vaihtokauppojen tai velkojen hyvittämisellä tapahtuneiden maksujen muodossa;
[– –]
Sen määrittäminen, täyttääkö tuottaja edellä mainitut vaatimukset, suoritetaan kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta, sen jälkeen kun neuvoa-antavaa komiteaa on erityisesti kuultu ja kun yhteisön tuotannonalalle on annettu mahdollisuus esittää huomautuksia. Tämä määrittäminen pysyy voimassa koko tutkimuksen ajan.”
9 Perusasetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tässä asetuksessa käsitteellä "vahinko" tarkoitetaan, jollei toisin ilmoiteta, yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa, yhteisön tuotannonalaan kohdistuvaa merkittävän vahingon uhkaa tai merkittävää viivästystä yhteisön tuotannonalan perustamisessa, ja sitä tulkitaan tämän artiklan mukaisesti.
2. Vahingon toteamisen on perustuttava selkeään näyttöön, ja siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu
a) polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrästä ja tämän tuonnin vaikutuksesta samankaltaisten tuotteiden hintoihin yhteisön markkinoilla; ja
b) tämän tuonnin seurausvaikutuksista yhteisön tuotannonalaan.
3. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrän osalta on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa yhteisön tuotantoon tai kulutukseen. Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta hintoihin on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osalta esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua suhteessa yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen hintaan tai onko tällaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin ilmennyt merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti huomattavassa määrin estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty. Yksi tai useampi näistä tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva.
4. Jos useammasta kuin yhdestä maasta tapahtuvaa tuotteen tuontia tutkitaan samanaikaisesti polkumyynnin vuoksi, tällaisen tuonnin vaikutuksia voidaan arvioida kumulatiivisesti vain:
a) jos kustakin maasta tapahtuvan tuonnin suhteen osoitettu polkumyyntimarginaali on 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa suurempi ja jos yhdestäkään maasta tapahtuvan tuonnin määrä ei ole vähäpätöinen; ja
b) jos tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on asianmukaista ottaen huomioon tuotavien tuotteiden väliset kilpailuedellytykset ja tuotavien tuotteiden ja yhteisön samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuedellytykset.
5. Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta kyseessä olevaan yhteisön tuotannonalaan on arvioitava kaikki asiaa koskevat taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat kyseisen teollisuuden tilanteeseen, kuten esimerkiksi se tosiasia, että ala on edelleen toipumassa entisten polkumyynti- ja vientitukikäytäntöjen vaikutuksista, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyys, myynnin tosiasiallinen ja mahdollinen pieneneminen, voitot, tuotanto, markkinaosuus, tuottavuus, investointien tuotto tai kapasiteetin käyttöaste, hintaan vaikuttavat tekijät yhteisössä, tosiasialliset ja mahdolliset negatiiviset vaikutukset kassavirtoihin, varastot, työllisyys, palkat, kasvu sekä pääoman saanti ja investoinnit. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva.
6. On näytettävä 2 kohtaan liittyvien olennaisten todisteiden avulla, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä tapauksessa se merkitsee sen näyttämistä, että 3 kohdassa tarkoitetuilla määrillä ja hinnoilla on yhteisön tuotannonalaan vaikutusta 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä.
7. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi on tutkittava muut tiedossa olevat tekijät, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, eikä näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa saa pitää polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä suhteessa olennaisina tekijöinä voidaan pitää muun muassa muun kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrää ja hintoja, kysynnän supistumista tai kulutustottumusten muutoksia, kolmannen maan ja yhteisön tuottajien rajoittavia kauppatapoja ja kyseisten tuottajien välistä kilpailua, tekniikan kehittymistä sekä yhteisön tuotannonalan vientisaavutuksia ja tuottavuutta.
8. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta on arvioitava suhteessa samankaltaisen tuotteen yhteisön tuotannonalan tuotantoon silloin, kun käytettävissä olevat tiedot mahdollistavat tämän tuotannon erillisen tunnistamisen esimerkiksi tuotantomenetelmien, myynnin ja voittojen perusteella. Jos kyseisen tuotannon erillinen tunnistaminen ei ole mahdollista, polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus on arvioitava tarkastelemalla sellaisen mahdollisimman rajoitetun, samankaltaisen tuotteen sisältävän tuoteryhmän tuotantoa, josta tarvittavat tiedot ovat saatavissa.
9. Merkittävän vahingon uhan on perustuttava tosiasioihin eikä pelkkiin väitteisiin, arveluihin tai etäisiin mahdollisuuksiin. Sellaisen olosuhteiden muutoksen, joka loisi tilanteen, jossa polkumyynti aiheuttaisi vahinkoa, on oltava selvästi nähtävissä ja välittömästi uhkaava.
Merkittävän vahingon uhan olemassaolon määrittämiseksi on tarkasteltava muun muassa sellaisia tekijöitä kuin:
a) polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin sellainen huomattava kasvuvauhti yhteisön markkinoilla, joka on osoitus tuonnin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä;
b) riittävän vapaasti viejän käytettävissä oleva kapasiteetti tai sellaisen kapasiteetin välitön ja tuntuva kasvu, joka on osoitus polkumyynnillä yhteisön markkinoille tapahtuvan viennin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä, ottaen huomioon muiden vientimarkkinoiden kyky ottaa vastaan lisävientiä;
c) tuonnin tapahtuminen hinnoilla, joilla voitaisiin tuntuvasti alentaa hintoja tai estää hinnan korotukset huomattavissa määrin ja jotka todennäköisesti lisäisivät uuden tuonnin kysyntää; ja
d) tutkimuksen kohteena olevan tuotteen varastot.
Mikään näistä tekijöistä ei välttämättä yksinään ole ratkaiseva, vaan tarkasteltavien tekijöiden on yhdessä johdettava siihen päätelmään, että polkumyynnillä tapahtuva muu vienti on välittömästi uhkaavaa ja että jos suojatoimia ei toteuteta, aiheutuu merkittävää vahinkoa.”
10 Perusasetuksen 4 artiklan, joka koskee yhteisön tuotannonalan määritelmää, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan ”yhteisön tuotannonalalla” samankaltaisen tuotteiden tuottajia yhteisössä kokonaisuutena tai niitä tuottajia, joiden yhteinen tuotanto muodostaa 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä pääosan kyseisten tuotteiden koko yhteisön tuotannosta, paitsi että:
a) jos tuottajat ovat etuyhteydessä viejiin tai tuojiin, taikka jos ne ovat itse väitetyn polkumyynnin alaisen tuotteen tuojia, ilmaisun ”yhteisön tuotannonala” voidaan tulkita käsittävän muut tuottajat;
b) poikkeuksellisissa olosuhteissa yhteisön alue voidaan kyseisen tuotannon osalta jakaa kahteen tai useampaan kilpailevaan markkina-alueeseen ja kullakin markkina-alueella olevia tuottajia voidaan pitää erillisenä tuotannonalana, jos:
i) tällaisella markkina-alueella olevat tuottajat myyvät kaiken tai melkein kaiken kyseisen tuotteen tuotantonsa tällä markkina-alueella; ja
ii) muualle yhteisöön sijoittautuneet kyseisen tuotteen tuottajat eivät huomattavassa määrin tyydytä kysyntää tällä markkina-alueella. Tällaisissa olosuhteissa vahinkoa voidaan pitää olemassa olevana, vaikka suurimmalle osalle koko yhteisön tuotannonalasta ei ole aiheutunut vahinkoa sillä edellytyksellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti on keskittynyt tälle eristyneelle markkina-alueelle ja että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttaa vahinkoa tuottajille, jotka vastaavat kaikesta tai melkein kaikesta tuotannosta tällaisella markkina-alueella.”
11 Perusasetuksen 5 artiklan, joka koskee menettelyn aloittamista, 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tutkimus pannaan vireille 1 kohdan mukaisesti vain, jos samankaltaisen tuotteen yhteisön tuottajien esittämän valituksen tuen tai vastustuksen perusteella päätetään, että yhteisön tuotannonala on tehnyt valituksen tai valitus on tehty sen puolesta. Valitus katsotaan yhteisön tuotannonalan tekemäksi tai sen puolesta tehdyksi, jos sitä tukevat ne yhteisön tuottajat, joiden yhteinen tuotanto on yli 50 prosenttia sen samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta, jota tuottaa se osa yhteisön tuotannonalasta, joka joko tukee tai vastustaa valitusta. Tutkimusta ei kuitenkaan panna vireille, jos valitusta selvästi tukevat yhteisön tuottajat vastaavat alle 25 prosentista yhteisön tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta.”
12 Perusasetuksen 9 artiklan, joka koskee menettelyn päättämistä ilman toimenpiteitä, 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos tosiasioiden perusteella lopullisesti todetaan, että polkumyyntiä ja siitä aiheutunutta vahinkoa on olemassa, ja jos yhteisön etu vaatii toimintaa 21 artiklan mukaisesti, neuvosto ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin yksinkertaisella enemmistöllä komission ehdotuksesta, jonka se tekee kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa. Neuvosto on hyväksynyt ehdotuksen, jollei se yksinkertaisella enemmistöllä päätä hylätä sitä kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on toimittanut sille ehdotuksen. Jos väliaikaiset tullit ovat voimassa, lopullisia toimia koskeva ehdotus tehdään viimeistään kuukautta ennen tällaisten tullien voimassaolon päättymistä. Polkumyyntitullin suuruus ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, ja sen olisi oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.”
13 Perusasetuksen 18 artikla, joka koskee yhteistyön puuttumista, on sisällöltään seuraava:
”1. Jos osapuoli, jota asia koskee, kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa tai merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimuksia, alustavat tai lopulliset päätelmät, riippumatta siitä, ovatko ne myönteisiä vai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Jos todetaan, että kyseinen osapuoli on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon ja tällaisten tietojen sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja. Osapuolille, joita asia koskee, on ilmoitettava yhteistyön puuttumisen seurauksista.
[– –]
3. Jos tietyn osapuolen, jota asia koskee, esittämät tiedot eivät kaikissa suhteissa ole parhaita mahdollisia, niitä ei kuitenkaan saa jättää huomiotta, sillä edellytyksellä, että mahdolliset puutteet eivät liikaa hankaloita kohtuullisen oikeiden päätelmien tekemistä, että tiedot toimitetaan hyvissä ajoin, että ne voidaan tarkistaa ja että osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan.
[– –]
6. Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä ja jos olennaisia tietoja ei näin ollen toimiteta, lopputulos voi olla osapuolelle vähemmän suotuisa kuin se olisi ollut, jos osapuoli olisi toiminut yhteistyössä.”
Asian tausta
14 Kantajat Gold East Paper (Jiangsu) Co. Ltd (jäljempänä GE) ja Gold Huasheng Paper (Suzhou Industrial Park) Co. Ltd (jäljempänä GHS), ovat Asia Pulp and Paper China -ryhmään etuyhteydessä olevia yrityksiä (jäljempänä APP-ryhmä), jotka valmistavat Kiinassa päällystettyä hienopaperia, jonka ne vievät Euroopan unioniin.
1. Tutkimus
15 Päällystetty hienopaperi on ollut kahden erillisen tutkimuksen kohteena, jotka on suoritettu rinnakkain. Ensinnäkin polkumyyntitutkimus on johtanut lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 6.5.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 451/2011 antamiseen (EUVL L 128, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus). Toiseksi tukien vastainen tutkimus on johtanut lopullisen tasoitustullin käytöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuonnissa 6.5.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 452/2011 antamiseen (EUVL L 128, s. 18).
16 Euroopan komission ilmoitus Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta julkaistiin 18.2.2010 Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL C 41, s. 6).
17 Aikarajaksi asianomaisille osapuolille markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevien huomautusten esittämistä varten oli alunperin asetettu 30.3.2010. APP-ryhmän 22.3.2010 esittämän pyynnön johdosta komissio pidensi kyseistä määräaikaa 12.4.2010 saakka.
18 Kantajat esittivät 12.4.2010 markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevat hakemuksensa omalta osaltaan ja kaikkien niihin etuyhteydessä olevien yritysten osalta, joita päällystetyn hienopaperin tuotanto ja myynti tai raaka-aineiden tuotanto koski, kuten komissio oli tuolloin pyytänyt.
19 Kantajat esittivät 16.4.2010 huomautuksensa tietyistä tutkimuksen näkökohdista ja eurooppalaisten hienopaperituottajien järjestön Cepifine AISBL:n, joka on kyseisen tutkimuksen käynnistänyt valittaja, tekemästä valituksesta.
20 Komissio lähetti neljä kirjettä APP-ryhmälle saadakseen asiaankuuluvia tietoja markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan hakemuksen tueksi:
– se pyysi 19.5.2010 päivätyssä kirjeessään GE:tä täyttämään lomakkeen viimeistään 21.5.2010 mennessä;
– se pyysi 21.5.2010 päivätyssä kirjeessään GE:tä toimittamaan sille liitteet ja asianmukaiset käännökset viimeistään 1.6.2010, jolloin GE pyysi määräajan pidentämistä, jonka komissio myönsi sille asettaen uudeksi aikarajaksi 4.6.2010;
– se pyysi 27.5.2010 päivätyssä kirjeessään GHS:ää asettamaan asianmukaiset liitteet komission virkamiesten käytettäväksi heti paikan päällä tapahtuvan tarkastuksen ensimmäisestä päivästä lähtien;
– se pyysi 2.6.2010 päivätyssä kirjeessään APP-ryhmää täydentämään tiettyjä osia markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevassa hakulomakkeessa ja esittämään joitakin täsmennyksiä.
21 Kantajat esittivät 8.6.2010 päivätyssä kirjeessään huomautuksensa rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen aloittamisen vaikutuksista niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevien hakemusten arviointiin nähden.
22 Komissio suoritti 8. ja 18.6.2010 välisenä aikana ensimmäisen tarkastuksen paikan päällä neljän APP-ryhmään etuyhteydessä olevan vientiä harjoittavan tuottajan, muun muassa kantajien, toimitiloissa.
23 Komissio suoritti toisen tarkastuksen paikan päällä kantajien toimitiloissa 23.6. ja 12.7.2010 välisenä aikana todentaakseen niiden kyselylomakkeeseen antamat vastaukset. Komissio suoritti 9., 10. ja 13.9.2010 kolmannen tarkastuksen paikan päällä APP Italyn, joka on kantajiin etuyhteydessä oleva unionissa toimiva kauppias, toimitiloissa.
24 Komissio lähetti 2.9.2010 markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia koskevan ilmoitusasiakirjan, jossa se päätteli alustavasti, ettei yksikään APP-ryhmään etuyhteydessä olevista neljästä vientiä harjoittavasta tuottajasta täyttänyt ensimmäistä, toista eikä kolmatta markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman saamiseksi vaadituista kriteereistä. Komissio asetti kantajille 12.9.2010 päättyvän määräajan niiden huomautusten esittämistä varten.
25 Samana päivänä komissio lähetti neuvoa-antavalle polkumyyntikomitealle jäljennöksen työasiakirjastaan, joka koski sen ehdotusta kantajien markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevien hakemusten hylkäämisestä.
26 Kantajat pyysivät 9.9.2010, että määräaikaa, joka oli asetettu niiden huomautusten esittämiselle markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevasta komission ilmoitusasiakirjasta, pidennettäisiin 28.9.2010 saakka. Komissio myönsi pidennyksen vain 16.9.2010 saakka. Se ehdotti myös kuulemisen järjestämistä 17.9.2010 ja pyysi kantajia vahvistamaan, sopisiko kyseinen päivä niille.
27 Ehdotusta, joka koski kantajien hakemusta markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman saamiseksi, tarkasteltiin 14.9.2010 neuvoa-antavan polkumyyntikomitean kanssa pidetyssä kokouksessa.
28 Kantajat toimittivat 17.9.2010 päivätyllä sähköpostiviestillä alustavat huomautuksensa niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia koskevasta ilmoitusasiakirjasta ja selittivät, ne toimittaisivat 27.9.2010 mennessä täydennetyn ja tarkastetun kirjeen.
29 Samana päivänä järjestettiin kuuleminen komissiossa.
30 Komissio lähetti 21.9.2010 neuvoa-antavalle polkumyyntikomitealle yhteenvedon kantajien esittämistä huomautuksista markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevaan ilmoitusasiakirjaan ja asetti aikarajaksi sen lausunnon antamiselle 24.9.2010
31 Komissio teki 12.10.2010 päätöksensä kantajien markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevista hakemuksista (jäljempänä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva päätös), jossa se vahvisti kyseisten hakemusten hylkäämisen.
32 Samana päivänä kantajat kirjoittivat kirjeen komissiolle arvostellakseen sitä, että komissio oli tehnyt markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan päätöksensä ennen kuin kuuleminen kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan läsnäollessa oli voinut tapahtua. Ne esittivät myös vahinkoa koskevia täydentäviä huomautuksia.
33 Kantajat esittivät 13.10.2010 yhteenvedon kysymyksistä, joihin ne toivoivat komission vastaavan.
34 Komissio järjesti 15.10.2010 kuulemistilaisuuden kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan läsnäollessa. Kantajat lähettivät 19.10.2010 komissiolle huomautuksia, joissa vedettiin yhteen kuulemisen aikana esitetyt argumentit. Kantajat esittivät 28.10.2010 uusia huomautuksia markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevasta ilmoitusasiakirjasta.
35 Komissio lähetti 17.11.2010 kantajille kirjeen, johon oli liitetty jäljennös väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuonnissa 16.11.2010 annetusta komission asetuksesta (EU) N:o 1042/2010 (EUVL L 299, s. 7; jäljempänä väliaikainen asetus), yhteenveto polkumyynnin ja vahinkomarginaalien laskemiseksi käytetyistä menetelmistä sekä vastaus kantajien esittämiin argumentteihin.
36 Kantajat esittivät 13. ja 17.12.2010 kolmessa kirjeessä väliaikaisia toimenpiteitä koskevia huomautuksia.
37 Komissio lähetti 16.3.2011 kantajille ilmoitusasiakirjan, jossa se selitti aikovansa ehdottaa Euroopan unionin neuvostolle lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa niiden viennissä Euroopan unioniin. Kantajat esittivät huomautuksensa 28.3.2011.
38 Komissio lähetti 29.3.2011 kantajille kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan pyynnöstä asiakirja-aineistoon liitetyn päivitetyn muistion, jossa se selvitti tavoitevoittomarginaalin laskemiseksi käytettävää menetelmää tilanteessa, jossa polkumyyntituontia ei esiinny.
39 Kantajat esittivät 11.4.2011 huomautuksensa menetelmästä, jota komissio oli käyttänyt tavoitevoittomarginaalin vahvistamiseksi.
2. Riidanalainen asetus
40 Neuvosto antoi riidanalaisen asetuksen 6.5.2011.
41 Riidanalaisessa asetuksessa kantajilta evättiin markkinataloudessa toimivan yrityksen asema sen vuoksi, että ensinnäkin oli muun muassa mahdotonta vahvistaa yritysten osakkeiden siirtoon sekä keskeisten raaka-ainepanosten kustannuksiin liittyvien maksujen esiintymistä, toiseksi, että kansainvälisiä kirjanpitonormeja koskevia periaatteita ei ollut noudatettu kirjanpidossa eikä tilintarkastuksessa, mikä saattoi kyseenalaiseksi yritysten kirjanpidon luotettavuuden, ja kolmanneksi, että merkittäviä vääristymiä esiintyi kantajille kuuluvien maankäyttöoikeuksien osalta.
42 Sitä paitsi rullapainokoneisiin tarkoitettuja paperirullia ei sisällytetty tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään (riidanalaisen asetuksen 17 ja 41 perustelukappale). Asetuksen mukaan 8 prosentin tavoitevoittoa pidetään sen tasoisena, jonka tuotannonala voisi saavuttaa tilanteessa, jossa polkumyyntituontia ei ole (riidanalaisen asetuksen 158 perustelukappale).
43 Riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa otettiin käyttöön lopullinen 8 prosentin polkumyyntitulli kantajien valmistaman päällystetyn hienopaperin tuonnissa unioniin. Saman artiklan 3 kohdan nojalla kyseisen artiklan 2 kohdassa säädettyä 20 prosentin suuruista lopullista polkumyyntitullia ei kanneta 12:ta prosenttia kantajien osalta, sikäli kuin vastaava määrä on kannettu täytäntöönpanoasetuksen N:o 452/2011 mukaisesti (ks. 15 kohta edellä).
Asian käsittely ja asianosaisten vaatimukset
44 Kantajat nostivat käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.8.2011 toimittamallaan kannekirjelmällä.
45 Komissio toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.11.2011 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua tämän asian oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia.
46 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.12.2011 toimittamallaan asiakirjalla Cepifine, Sappi Europe SA, Burgo Group SpA ja Lecta SA (jäljempänä yksityiset väliintulijat) pyysivät saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Neuvosto ei vastustanut tätä väliintuloa 24.1.2012 toimittamissaan huomautuksissa.
47 Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi komission väliintulohakemuksen 23.1.2012 antamallaan määräyksellä. Tämä toimitti kirjelmänsä asetetussa määräajassa.
48 Kantajat pyysivät 8.2.2012 tiettyjen niiden kirjelmiin sekä niiden liitteisiin vastaavasti sisältyvien seikkojen luottamuksellista käsittelyä yksityisiin väliintulijoihin nähden. Ne toimittivat näistä eri oikeudenkäyntiasiakirjoista version, joka ei ole luottamuksellinen.
49 Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 8.3.2012 antamallaan määräyksellä yksityiset väliintulijat osallistumaan istuntoon neuvoston vaatimusten tukemiseksi. Samassa määräyksessä kolmannen jaoston puheenjohtaja päätti, että siitä, saisivatko kantajat suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen niiden seikkojen yksilöimiseksi, joita voidaan pitää luottamuksellisina, ja toisaalta siitä, saisivatko yksityiset väliintulijat väliaikaisen ei-luottamuksellisen version mahdollisten huomautustensa esittämiseksi luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä, päätetään myöhemmin.
50 Unionin yleinen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn. Tuomioistuin kehotti prosessinjohtotoimena neuvostoa esittämään tiettyjä asiakirjoja. Neuvosto noudatti tätä pyyntöä asetetussa määräajassa.
51 Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 12.11.2013 pidetyssä istunnossa.
52 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen niitä koskevin osin
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
53 Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
54 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
55 Yksityiset väliintulijat tukevat neuvoston vaatimuksia.
Oikeudellinen arviointi
56 Kantajat esittävät kahdeksan kanneperustetta kanteensa tueksi. Nämä kanneperusteet voidaan jakaa kahteen ryhmään.
57 Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat kanneperusteet liittyvät kantajien markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeviin hakemuksiin ja niistä
– ensimmäinen perustuu perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen alakohdan rikkomiseen siltä osin kuin päätös olla myöntämättä kantajille markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa olisi tehty sillä perusteella, mitä komissio tiesi tällaisen hylkäämisen vaikutuksesta niiden polkumyyntimarginaaliin
– toinen perustuu perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen alakohdan olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen sekä puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen
– kolmas perustuu ilmeisiin arviointivirheisiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisessa ja perustelujen puutteellisuuteen
– neljäs perustuu tutkimuksen epäoikeudenmukaiseen ja puolueelliseen suorittamiseen ja kohtuuttomaan todistustaakkaan.
58 Toiseen ryhmään kuuluvat kanneperusteet liittyvät vahingon arviointiin ja niistä
– viides perustuu perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan rikkomiseen
– kuudes perustuu perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan rikkomiseen
– seitsemäs perustuu perusasetuksen 3 artiklan, 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan rikkomiseen
– kahdeksas perustuu perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 7 kohdan rikkomiseen.
1. Kumoamisvaatimusten ulottuvuus
59 Aluksi on todettava, että riidanalaisella asetuksella otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Kiinasta peräisin olevan päällystetyn hienopaperin tuonnissa.
60 Kantajat vaativat useiden kanneperusteiden yhteydessä riidanalaisen asetuksen kumoamista kokonaisuudessaan. Kanteen kohteessa ja vaatimuksissaan ne rajoittuvat kuitenkin riitauttamaan polkumyyntitullin laillisuuden siltä osin kuin tämä tulli on asetettu niille ja koskee niitä.
61 Tältä osin on katsottava, että kyseisen tullin mahdollinen lainvastaisuus vaikuttaa riidanalaisen asetuksen laillisuuteen ainoastaan siltä osin kuin kyseisellä asetuksella otetaan kantajien osalta käyttöön polkumyyntitulli. Se ei sitä vastoin vaikuta riidanalaisen asetuksen muiden osien laillisuuteen eli muun muassa niiden muiden yritysten osalta, joille asetus on osoitettu, käyttöönotettujen polkumyyntitullien laillisuuteen.
62 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun polkumyyntiasetuksella otetaan käyttöön erisuuruisia tulleja tiettyjen yhtiöiden osalta, yhtiötä koskevat erikseen vain ne säännökset, joilla otetaan sen osalta käyttöön erityinen polkumyyntitulli ja vahvistetaan sen määrä, eivätkä ne säännökset, joilla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja muiden yritysten osalta, joten tällaisen yhtiön kanne tutkitaan vain, jos sillä pyritään asetuksen niiden säännösten kumoamiseen, jotka koskevat yksinomaan kyseistä yhtiötä (ks. analogisesti asia C-239/99, Nachi Europe, tuomio 15.2.2001, Kok., s. I-1197, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Näissä olosuhteissa käsiteltävänä olevaa kumoamiskannetta on tulkittava siten, että se koskee vain riidanalaisen asetuksen osittaista kumoamista siltä osin kuin siinä asetetaan lopullinen polkumyyntitulli kantajille.
2. Kanneperusteet, jotka koskevat kantajien markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen alakohdan rikkomista siltä osin kuin päätös olla myöntämättä kantajille markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa on tehty sen perusteella, mitä komissio tiesi tällaisen hylkäämisen vaikutuksesta niiden polkumyyntimarginaaliin
64 Ensimmäisen kanneperusteensa yhteydessä kantajat väittävät, että komission päätös olla myöntämättä niille markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa on tehty sen perusteella, mitä komissio tiesi hylkäämisen vaikutuksista kantajien polkumyyntimarginaaliin, ja että tämä rikkoo perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toista alakohtaa, sellaisena kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sitä tulkinnut asiassa T-138/02, Nanjing Metalink vastaan neuvosto, 14.11.2006 antamassaan tuomiossa (Kok., s. II‑4347, 43 ja 44 kohta) ja asiassa T-299/05, Shanghai Excell M&E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision vastaan neuvosto, 18.3.2009 antamassaan tuomiossa (Kok., s. II‑565, 127 ja 138 kohta).
65 Kantajat vetoavat myös ”räikeään puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen”, koska komissio ”[on] tehnyt kaikkensa [– –] hylätäkseen ehdottomasti kaikki selitykset [joita ne ovat antaneet] tutkimuksen aikana ja joilla pyrittiin osoittamaan, että ne todellakin täyttivät markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevat edellytykset”.
66 Tarkasteltaessa väitettä kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta on alustavasti muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan sekä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan mukaan kanteessa on oltava yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Kanteessa on näin ollen nimenomaisesti selitettävä, mitä kanteen perustana oleva oikeudellinen peruste sisältää, eikä pelkkä ylimalkainen viittaaminen tähän perusteeseen täytä työjärjestyksessä asetettuja vaatimuksia (asia T-102/92, Viho v. komissio, tuomio 12.1.1995, Kok., s. II-17, 68 kohta; asia T‑352/94, Mo och Domsjö v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok., s. II‑1989, 333 kohta ja asia T‑224/10, Association belge des consommateurs test-achats v. komissio, tuomio 12.10.2011, Kok., s. II‑7177, 71 kohta). Koska kantajat eivät ole lainkaan selittäneet puolustautumisoikeuksiensa loukkaamista koskevaa väitettään, jotta tuomioistuimen olisi mahdollista saada selville sen kohde, se on jätettävä tutkimatta.
67 Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen alakohdan rikkomisen osalta kantajat väittävät, että komissiolla oli markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan ehdotuksen tekoajankohtana käytettävissään kaikki yksityiskohtaiset tiedot, joiden perusteella se voi laskea kantajien polkumyyntimarginaalin niin markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman kera kuin ilman sitä Kiinassa ja vertailumaassa.
68 Istunnossa kantajat täsmensivät unionin yleisen tuomioistuimen esittämän kysymyksen johdosta, että ne eivät panneet itse asiassa painoa kolmen kuukauden määräajalle sinänsä vaan pikemminkin vientiä harjoittavien tuottajien oikeuksien turvaamiselle.
69 Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen alakohdan mukaan sen määrittäminen, toimiiko tuottaja markkinatalouden olosuhteissa ”suoritetaan kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta, sen jälkeen kun neuvoa-antavaa komiteaa on erityisesti kuultu ja kun yhteisön tuotannonalalle on annettu mahdollisuus esittää huomautuksia” ja ”tämä määrittäminen pysyy voimassa koko tutkimuksen ajan”.
70 Toisin kuin kantajat väittävät, unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut edellä 64 kohdassa mainituissa asioissa Nanjing Metalink vastaan neuvosto ja Shanghai Excell M&E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision vastaan neuvosto annetuissa tuomioissa ja asiassa T‑274/07, Zhejiang Harmonic Hardware Products vastaan neuvosto, 8.11.2011 annetussa tuomiossa (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa), että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen alakohdan tarkoitus oikeuttaa kumoamaan lopullisten polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta annetun asetuksen yrityksen suhteen aina, kun komission on ollut mahdollista tietää, miten markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva päätös saattaisi vaikuttaa kyseisen yrityksen polkumyyntimarginaalin laskentaan, ja vain siksi, että komissiolla on tämä tieto silloin, kun se tekee markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan päätöksen. Neuvoston tavoin on todettava, ettei voida todeta olevan välitöntä yhteyttä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan ja sen välillä, että komissio on mahdollisesti tiennyt, miten markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva päätös saattaa vaikuttaa yritysten polkumyyntimarginaaliin.
71 Perusasetuksessa ei sitä paitsi edellytetä, että markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva päätös olisi tehtävä ajankohtana, jolloin komission hallussa ei ole tietoja, joiden perusteella sen olisi mahdollista tietää, miten markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva päätös saattaa vaikuttaa yritysten polkumyyntimarginaaliin. Tältä osin ei voida pois sulkea sitä, että vaikka kyseistä määräaikaa ei ylitettäisi markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevaa päätöstä tehtäessä, komissio tekee kyseisen päätöksen, vaikka sillä on jo hallussaan tiedot, joiden pohjalta se voi arvioida päätöksen vaikutusta asianomaisen yrityksen polkumyyntimarginaaliin.
72 Joka tapauksessa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C‑141/08 P, Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware vastaan neuvosto, 1.10.2009 antamasta tuomiosta (Kok., s. I‑9147) seuraa, että laillisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen nojalla ja jollei perusasetuksessa säädettyjen menettelyllisten takeiden noudattamisesta muuta johdu, tuomioistuin pitää parempana perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistettujen aineellisten edellytysten asianmukaista soveltamista kuin sitä, että markkinataloudessa toimivan yrityksen asemasta vaaditaan lopullista päätöstä tai ettei markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan päätöksen vaikutusta yrityksen polkumyyntimarginaaliin tiedetä kyseistä päätöstä tehtäessä.
73 Kuten unionin yleinen tuomioistuin on muistuttanut edellä 70 kohdassa mainitussa asiassa Zhejiang Harmonic Hardware Products vastaan neuvosto antamassaan tuomiossa (39 kohta), yhteisöjen tuomioistuin on katsonut edellä 72 kohdassa mainitussa asiassa Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware vastaan neuvosto antamassaan tuomiossa, että laillisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen valossa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohtaa ei voida tulkita tavalla, joka velvoittaisi komission ehdottamaan neuvostolle lopullisia toimenpiteitä, joilla pysytettäisiin kyseessä olevan yrityksen vahingoksi virhe, johon on syyllistytty tässä säännöksessä vahvistettuja aineellisia edellytyksiä alun perin arvioitaessa. Jos siis komissio huomaa tutkinnan aikana, että toisin kuin se on alun perin arvioinut, yritys täyttääkin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetut edellytykset, sen olisi tehtävä tästä asianmukaiset päätelmät varmistaen samalla, että perusasetuksessa säädettyjä menettelyllisiä takeita noudatetaan (edellä 72 kohdassa mainittu asia Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware v. neuvosto, tuomion 111 ja 112 kohta).
74 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että vaikka markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevat päätökset onkin lähtökohtaisesti aina tehtävä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen alakohdan sanamuodon mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen aloittamisesta niin, että tämä määrittäminen pysyy voimassa koko tutkimuksen ajan, unionin tämänhetkisen lainsäädännön perusteella on kuitenkin unionin tuomioistuinten kyseisestä säännöksestä tekemän, edellä 70 ja 73 kohdassa mainitun tulkinnan mukaan niin, että päätöksen tekeminen kyseisen määräajan jälkeen ei yksistään johda polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetun asetuksen kumoamiseen ja että päätöstä voidaan muuttaa menettelyn aikana, jos se osoittautuu virheelliseksi.
75 Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että lopullista päätöstä hylätä kantajien markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevat hakemukset ei ole tehty perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa. Tutkimusmenettelyn aloittamista koskeva ilmoitus nimittäin julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 18.11.2010. Ehdotus markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan hakemuksen lopulliseksi hylkäämispäätökseksi tehtiin kuitenkin 2.9.2010 ja vahvistettiin 12.10.2010.
76 Lisäksi asiakirjoista ilmenee, että kantajien vastaukset polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen jätettiin komissiolle vastaavasti 7. ja 10.5.2010 ja että polkumyynnin vastaiset tarkastuskäynnit tehtiin 23.6. ja 12.7.2010 välisenä aikana. Tarkastuskäynnit vertailumaassa suoritettiin vuoden 2010 elokuun viimeisellä viikolla. Ainoastaan tarkastuskäyntejä, jotka koskivat kantajien vientimyyntiä niihin etuyhteydessä olevan unionissa sijaitsevan yhtiön kautta, ei ollut vielä suoritettu. Kantajien mukaan esitettyjen tosiseikkojen aikajärjestyksestä ilmenee, että kun komissio paljasti ehdotuksensa markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevien kantajien hakemusten hylkäämisestä, sen hallussa olivat kaikki asiakirjat ja tiedot, joiden perusteella se voi laskea kantajien polkumyyntimarginaalin sekä siinä tapauksessa, että markkinataloudessa toimivan yrityksen asema olisi myönnetty, että siinä tapauksessa, ettei sitä olisi myönnetty.
77 Neuvoston argumentti, jota komissio tukee ja jonka mukaan komissio ei ollut voinut määrittää vaikutusta, joka markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevalla päätöksellä olisi polkumyyntimarginaaliin ajankohtana, jolloin se toimitti kantajille markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan ilmoitusasiakirjan, ei voi näin ollen menestyä.
78 Tältä osin on muistutettava, että se mahdollisuus, että markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskeva kysymys ratkaistaisiin sen vaikutuksen perusteella, joka sillä on polkumyyntimarginaalin laskemiseen, ei edellytä tietoa tarkasta polkumyyntimarginaalista, joka on laskettu kantajien normaaliarvoa koskevien tietojen perusteella, vaan ainoastaan niiden tietojen tuntemusta, jotka koskevat sitä vaikutusta, joka markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisellä voi olla kyseiseen marginaaliin molempien mahdollisten laskentamenetelmien mukaan.
79 Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on katsottava, että vaikka oletettaisiin, että se seikka, että komissiolla on voinut olla perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan noudattamatta jättämisen vuoksi tieto kantajien markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan päätöksen vaikutuksesta viimeksi mainittujen polkumyyntimarginaaliin, voisi olla merkityksellinen siltä osin kuin katsottaisiin, että tämä tieto olisi voinut vaikuttaa komissioon kyseistä päätöstä tehtäessä, olisi todettava, että kantajat eivät ole osoittaneet, että riidanalaisen asetuksen sisältö olisi voinut olla toisenlainen ilman markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan päätöksen tekoprosessiin vaikuttavaa väitettyä sääntöjenvastaisuutta.
80 Kantajien argumenttia, jonka mukaan komission päätös hylätä niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva hakemus oli tehty sen perusteella, mitä komissio tiesi tämän päätöksen vaikutuksesta niiden polkumyyntimarginaaliin niin, että kyseinen päätös olisi voinut olla toisenlainen, ellei komissiolla ei olisi ollut hallussaan tätä tietoa, ei voida hyväksyä.
81 Pelkkä tieto siitä, miten markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva päätös saattaa vaikuttaa yrityksen polkumyyntimarginaaliin, ei nimittäin välttämättä tarkoita, että kyseisellä päätöksellä – ja siten myös polkumyyntitullin käyttöönotosta annetulla asetuksella – olisi voinut olla toisenlainen sisältö, jos se olisi tehty perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa säädetyssä kolmen kuukauden määräajassa.
82 On todettava, että vaikka komission hallussa olisikin tiedot, joiden pohjalta se voi laskea tuottajan polkumyyntimarginaalin tehdessään tätä koskevan päätöksen markkinataloudessa toimivan yrityksen asemasta, kyseinen päätös – ja lopullisten polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta annettu asetus – ei välttämättä olisi ollut toisenlainen.
83 Näin voisi olla silloin, jos olisi selvää, ettei kyseinen tuottaja voinut saada markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa, koska komissio on katsonut perustellusti, ettei kyseinen tuottaja ole täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjä markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämistä koskevia edellytyksiä ja että edellytykset polkumyyntitullien asettamiseksi olivat täyttyneet.
84 Komission arviointia markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisedellytysten täyttymisestä käsiteltävässä asiassa tarkastellaan kolmannen kanneperusteen yhteydessä.
85 Käsiteltävässä asiassa kantajat rajoittuvat yhtäältä väittämään, että se seikka, että komission hallussa olivat kaikki asiakirjat ja tiedot, joiden avulla se voi laskea niiden polkumyyntimarginaalin, ”saattaa kyseenalaiseksi markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia koskevan komission myöhemmän päätöksen puolueettomuuden” ja että ”tämä synnyttää ainakin perusteltuja ja järkeviä epäilyjä, jotka johtavat ajattelemaan, että komissio ei ehkä päättänyt hylätä kantajien markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia näiden hakemusten asiasisällön objektiivisen tarkastelun perusteella vaan sen vuoksi, että se halusi asettaa polkumyyntitulleja kantajien tuonnille”.
86 Toisaalta kantajat eivät esitä mitään viitteitä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevaa päätöstä koskevista sellaisista seikoista, joita olisi voitu arvioida toisin, jos komission päätös olisi tehty kolmen kuukauden määräajassa tai jos komissio ei olisi ollut tietoinen päätöksen vaikutuksesta polkumyyntimarginaaliin.
87 Kantajat väittävät ainoastaan, että ”jos niille olisi myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema [– –], niiden polkumyyntimarginaali – joka perustuu niiden vientimyynnin ja niiden Kiinassa tapahtuvan voittoa tuottavan kotimarkkinamyynnin vertailuun – olisi ollut 0,01 prosenttia, toisin sanoen se olisi 2 prosentin vähimmäistason sisällä” ja että ”tämän vuoksi komissio oli täysin tietoinen markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia koskevan päätöksensä vaikutuksesta tutkimuksen tulokseen, koska markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntäminen olisi johtanut tutkimuksen päättämiseen kantajia koskevilta osin”.
88 Kantajat lisäävät, että ”jos komissio ei olisi markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia koskevaa päätöstä tehdessään tiennyt polkumyyntimarginaalin olevan vähimmäistason sisällä (siinä tapauksessa, että markkinataloudessa toimivan yrityksen asema olisi myönnetty) tai että se oli tasoltaan erittäin korkea vertailumaan normaaliarvon käytön vuoksi (siinä tapauksessa, ettei markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa olisi myönnetty), ei voitaisi sulkea pois sitä, että [komissio] olisi käyttänyt tältä osin harkintavaltaansa eri tavalla kuin se on tehnyt tutkimuksessa”.
89 Kantajat päättelevät tästä, että ”on todennäköistä, että niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevien hakemusten hylkäämisestä on päätetty käsiteltävässä asiassa sillä polkumyyntimarginaalin laskentaan olevan vaikutuksen perusteella”.
90 Vaikka oletettaisiin, että kantajat ovat argumenttejaan esittäessään pyrkineet osoittamaan, että komissio on käyttänyt väärin harkintavaltaansa, argumentit olisi hylättävä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin päätös tai muu toimenpide täyttää harkintavallan väärinkäytön tunnusmerkit ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja johdonmukaisten tekijöiden perusteella ilmenee, että toimella tavoitellaan muita kuin sen perusteeksi esitettyjä päämääriä (asia C‑323/88, Sermes, tuomio 11.7.1990, Kok., s. I‑3027, 33 kohta; asia T‑167/94, Nölle v. neuvosto ja komissio, tuomio 18.9.1995, Kok., s. II‑2589, 66 kohta ja asia T‑2/95, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, tuomio 15.101998, Kok., s. II‑3939, 376 kohta). Kantajat eivät ole kuitenkaan esittäneet tällaisia seikkoja.
91 Lisäksi kantajat katsovat, ettei niiden oma käyttäytyminen ole vaikuttanut komission viivästymiseen niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia koskevan päätöksen teossa, kuten neuvosto ja komissio väittävät, koska komissio vaati, että polkumyyntiä koskevat tiedot toimitetaan samanaikaisesti, kun se tarkasteli markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia, ja koska se pyysi lisätietoja.
92 Kysymys siitä, kenen syyksi viivästyminen on katsottava, ei kuitenkaan vaikuta merkitykselliseltä käsiteltävässä asiassa eikä sitä näin ollen tutkita.
93 Tästä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa säädetyn menettelymääräyksen rikkomista sekä puolustautumisoikeuksien loukkaamista
94 Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan, jotka koskevat vastaavasti neuvoa-antavan polkumyyntikomitean tosiasiallista kuulemista ja puolustautumisoikeuksien loukkaamista.
Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee neuvoa-antavan polkumyyntikomitean tosiasiallista kuulemista
95 Kantajat väittävät, että komissio ei ole toimittanut ”tiettyjä olennaisia tietoja neuvoa-antavalle polkumyyntikomitealle” ja että se ”on johtanut [komiteaa] harhaan” jättämällä sille markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan ehdotuksen, jossa esiintyi ”vakavia epätarkkuuksia ja puutteita” ja tekemällä virheellisen esityksen kantajien komission ehdotukseen esittämistä huomautuksista, mikä on estänyt komiteaa antamasta lausuntoa täysin tietoisena kaikista asiaan liittyvistä seikoista.
96 Aluksi on todettava, että yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C‑69/89, Nakajima vastaan neuvosto, 7.5.1991 antamassaan tuomiossa (Kok., s. I‑2069, 48–51 kohta) katsonut, etteivät luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voi vedota sellaisten sääntöjen rikkomiseen, joilla ei ole tarkoitus suojella yksityisiä oikeussubjekteja vaan joiden tarkoituksena on yksikköjen sisäisen toiminnan organisointi hyvän hallintotavan mukaisesti, kuten säännöt, jotka koskevat neuvoston istunnon väliaikaisen esityslistan laatimista varten säädetyn määräajan noudattamista tai asetuksen kaikkien kieliversioiden käytettävissäoloa asetuksen antopäivänä.
97 Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei yksityinen oikeussubjekti voisi koskaan vedota tehokkaasti unionin säädöksen antamiseen johtavaa päätöksentekoprosessia sääntelevän säännön rikkomiseen. Toimielinten sisäisiä menettelyjä sääntelevien säännösten joukossa on nimittäin erotettava ne, joiden rikkomiseen luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt eivät voi vedota, koska ne koskevat ainoastaan toimielimen sisäisiä toimintatapoja, jotka eivät voi vaikuttaa niiden oikeudelliseen tilanteeseen, niistä säännöksistä, joiden rikkomiseen voidaan sitä vastoin vedota, koska niillä luodaan oikeuksia ja ne ovat oikeusvarmuustekijä kyseisten henkilöiden osalta.
98 Siten komitean kuulemista koskevan säännön noudattamatta jättäminen voi aiheuttaa asianomaisen toimielimen lopullisen päätöksen lainvastaisuuden vain, jos säännön noudattamatta jättäminen on riittävän merkittävä ja jos se vaikuttaa vahingollisesti sen osapuolen oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen, joka vetoaa menettelyvirheeseen.
99 Komitean kuuleminen on nimittäin olennainen menettelymääräys, jonka rikkominen vaikuttaa kuulemisen jälkeen toteutetun toimen laillisuuteen, jos osoitetaan, että tiettyjen olennaisten tietojen toimittamatta jättämisen vuoksi komitea ei ole voinut antaa lausuntoaan kaikista asiaan vaikuttavista seikoista täysin tietoisena eli erehtymättä miltään olennaisilta kohdin epätarkkuuksien tai puutteiden vuoksi (ks. vastaavasti asia T‑122/09, Zhejiang Xinshiji Foods ja Hubei Xinshiji Foods v. neuvosto, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
100 Näin ei ole asianlaita silloin, kun asiakirjat, joita ei ole toimitettu komitealle tai jotka on toimitettu myöhässä, eivät sisällä tärkeitä tai uusia arviointitekijöitä suhteessa niihin, jotka sisältyvät komitealle jo koollekutsumisen yhteydessä toimitettuihin asiakirjoihin. Tällaisessa tilanteessa sillä, että komissio ei ole toimittanut asiakirjaa tai on toimittanut sen myöhässä, ei ole mitään vaikutusta kuulemismenettelyn lopputulokseen.
101 Näin ollen tällainen laiminlyönti ei voi vaikuttaa koko hallinnollisen menettelyn pätevyyteen eikä saattaa siten kyseenalaiseksi lopullisen toimenpiteen laillisuutta (ks. vastaavasti edellä 99 kohdassa mainittu asia Zhejiang Xinshiji Foods ja Hubei Xinshiji Foods v. neuvosto, tuomion 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
102 Sitä mahdollisuutta, että komitean kuulemista koskevien säännösten rikkominen vaikuttaa lopulta toteutetun toimen laillisuuteen, ei saata myöskään kyseenalaiseksi se seikka, että komitean lausunto ei ole luonteeltaan sitova.
103 Käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että komissio on lähettänyt 2.9.2010 alustavan ilmoitusasiakirjansa markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevista hakemuksista samanaikaisesti kantajille ja neuvoa-antavalle polkumyyntikomitealle. Komission kantajille niiden huomautusten esittämistä varten asettama määräaika oli 12.9.2010. Kantajien asiaa koskevan pyynnön johdosta komissio myönsi määräaikaan pidennystä 16.9.2010 saakka. Neuvoa-antavan polkumyyntikomitean kokous pidettiin 14.9.2010. Kantajat jättivät alustavat huomautuksensa alustavasta ilmoitusasiakirjasta 17.9.2010. Kuuleminen tapahtui samana päivänä. Aloitettuaan markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan hakemuksen analyysin ja perusteellisen arvioinnin komissio lähetti 21.9.2010 neuvoa-antavalle polkumyyntikomitealle yhteenvedon niistä huomautuksista, joita kantajat olivat esittäneet markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevasta ilmoitusasiakirjasta ja kuulemisen aikana. Se asetti myös aikarajaksi neuvoa-antavan polkumyyntikomitean lausunnon antamiselle 24.9.2010. Unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa neuvosto täsmensi vastauksena sille tältä osin esitettyyn kysymykseen, että kyseisen komitean jäsenillä on mahdollisuus tutustua asiakirjoihin ja että he voivat pyytää komissiota esittämään tiettyjä tutkimuksen aikana kertyneitä asiakirjoja. Kantajien mukaan komitean jäsenet saavat vain yhteenvedon. Kantajat ovat näin ollen korostaneet tämän yhteenvedon merkitystä.
104 On todettava neuvoston tapaan, että kantajat eivät ensinnäkään esitä mitään näyttöä siitä, miten komissio olisi johtanut neuvoa-antavaa polkumyyntikomiteaa harhaan, toiseksi ne eivät yksilöi ”vakavia epätarkkuuksia ja puutteita”, joihin ne viittaavat, kolmanneksi ne eivät täsmennä, minkä vuoksi kantajien huomautuksia koskeva esitys markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevassa ehdotuksessa olisi virheellinen ja neljänneksi ne eivät selitä, miten komission ”kyky muuttaa ehdotusta niiden huomautusten valossa olisi estynyt”.
105 On korostettava, että asiakirjoista ilmenee ensinnäkin, että kantajat eivät ole noudattaneet määräaikaa, jota oli pidennetty 16.9.2010 saakka, toimittaessaan huomautuksensa markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevasta ilmoitusasiakirjasta (ks. 103 kohta edellä). Tämän jälkeen kantajat ovat täsmentäneet 17.9.2010 päivätyllä sähköpostiviestillä tekemissään huomautuksissa, että ne analysoivat kyseisissä huomautuksissa kaikkia komission väitteitä ja että ”kun tarvittavat tiedot sen toteamiseksi, että APP-ryhmän antamat selitykset olivat perusteltuja, eivät olleet käytettävissä ajankohtana, jolloin APP-ryhmän oli määrä antaa huomautuksensa, [ne olivat] ilmoittaneet sen” ja että ”uusi täydennetty ja tarkistettu kirje toimitet[taisiin] viimeistään 27.9.2010, kun kaikki tarvittavat asiakirjat [olisivat niiden hallussa]”. Lopuksi kantajat toimittivat täydennetyt ja tarkistetut huomautukset vasta 28.10.2010.
106 Näin ollen kantajat eivät voi myöskään nojautua siihen seikkaan, että komissio ei odottanut niiden huomautuksia alustavasta ilmoitusasiakirjasta ennen kuin se kääntyi neuvoa-antavan polkumyyntikomitean puoleen tai joka tapauksessa, ettei se siirtänyt ehdotuksen käsittelyä kyseisen komitean myöhempään kokoukseen saatuaan ja analysoituaan kyseiset huomautukset, vedotakseen sellaiseen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyn olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, joka vaikuttaa riidanalaisen asetuksen laillisuuteen.
107 Lisäksi kantajien 2.9.2010 päivättyä ilmoitusasiakirjaa koskevien huomautusten ja komission neuvoa-antavan polkumyyntikomitean jäsenille 21.9.2010 lähettämän näitä huomautuksia koskevan asiakirjan tarkastelusta ilmenee, että komissio ei ole jättänyt kyseiselle komitealle markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevaa ehdotusta, jossa on ”vakavia epätarkkuuksia ja puutteita”. Tältä osin on todettava, että komissio on laatinut yhteenvedon kantajien huomautuksista, jotka koskevat markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisen kolmea ensimmäistä edellytystä, esittämällä 2.9.2010 päivätyssä alustavassa ilmoitusasiakirjassa esitettyihin seikkoihin nähden uudet seikat.
108 Tämän vuoksi on todettava, että epätarkkuudet ja puutteet eivät ole johtaneet neuvoa-antavaa polkumyyntikomiteaa harhaan minkään olennaisen seikan osalta ja että se on voinut antaa lausuntonsa täysin tietoisena kaikista asiaan liittyvistä seikoista.
109 Käsiteltävän kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Kanneperusteen toinen osa, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista
110 Käsiteltävässä asiassa kantajat vetoavat puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja asianmukaista menettelyä koskevan oikeuden loukkaamiseen siltä osin kuin komissio on lähettänyt samanaikaisesti 2.9.2010 jäljennöksen ehdotustaan koskevasta työasiakirjasta neuvoa-antavalle polkumyyntikomitealle ja markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan ilmoitusasiakirjan kantajille.
111 Kantajat väittävät tältä osin, että komissio oli jo 2.9.2010 päättänyt hylätä niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan hakemuksen ja että se ei halunnut lainkaan analysoida niiden huomautuksia ennen kuin jätti neuvoa-antavan polkumyyntikomitean lausuntoa edellyttävän lopullisen ehdotuksen ja että lisäksi se ”oli kieltäytynyt oikaisemasta markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevaa [alustavaa] ilmoitusasiakirjaa” niiden 16.9.2010 päivättyjen huomautusten johdosta.
112 Kantajien mukaan tällä seikalla oli ”todennäköisesti ollut vaikutusta niihin päätelmiin, jotka [komissio] olisi voinut tehdä näistä huomautuksista”.
113 On muistutettava, että – jos tämä näytettäisiin toteen – tällainen puolustautumisoikeuksien loukkaaminen merkitsisi hallinnollisen menettelyn virheellisyyttä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan menettelyvirhe voi kuitenkin aiheuttaa päätöksen tai sen osan kumoamisen vain, jos osoitetaan, että ilman kyseistä virhettä hallinnollinen menettely olisi voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen ja että markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva päätös olisi siis voinut olla sisällöltään erilainen (ks. vastaavasti asia T-345/03, Evropaïki Dynamiki v. komissio, tuomio 12.3.2008, Kok., s. II-341, 147 kohta ja asia T‑332/03, European Service Network v. komissio, tuomio 12.3.2008, 130 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kantajat eivät kuitenkaan esitä mitään näyttöä, joka osoittaisi, että väitetty virheellisyys olisi vaikuttanut kyseessä olevaan päätökseen.
114 Näin ollen toisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.
115 Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
Kolmas kanneperuste, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisessa ja perustelujen puutteellisuutta
Alustavat huomautukset
116 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. asia C-17/03, VEMW ym., tuomio 7.6.2005, Kok., s. I-4983, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
117 Lisäksi, koska asetuksen ja erityisesti jonkin sen säännöksen sanamuotoon tukeutuvan ja historiallisen tulkinnan perusteella ei voida arvioida sen nimenomaista merkitystä, kyseistä säännöstöä on tulkittava sekä sen tarkoituksen että systematiikan perusteella (ks. analogisesti yhdistetyt asiat C-68/94 ja C-30/95, Ranska ym. v. komissio, tuomio 31.3.1998, Kok., s. I-1375, 168 kohta ja asia T-102/96, Gencor v. komissio, tuomio 25.3.1999, Kok., s. II-753, 148 kohta).
118 Lopuksi on myös syytä todeta, että tietyn päätöksen päätösosa ja perustelut liittyvät ehdottomasti toisiinsa ja että tämän vuoksi päätöstä tulkittaessa on tarvittaessa otettava huomioon päätöksen tekemiseen johtaneet syyt (asia C‑355/95 P, TWD v. komissio, tuomio 15.5.1997, Kok., s. I‑2549, 21 kohta).
119 Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa:
”[Kiinasta] [– –] peräisin olevaa tuontia koskevassa polkumyyntitutkimuksessa normaaliarvo määritetään 1–6 kohdan mukaisesti, jos voidaan yhden tai useamman tutkimuksen kohteena olevan tuottajan asianmukaisesti perusteltujen vaatimusten perusteella sekä c alakohdassa olevien perusteiden ja menettelyjen mukaisesti osoittaa, että kyseinen tuottaja tai kyseiset tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa asianomaisen samankaltaisen tuotteen valmistuksen ja myynnin osalta. Muussa tapauksessa sovelletaan a alakohdan säännöksiä. ”
120 Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa täsmennetään, että ”edellä [2 artiklan 7 kohdan] b alakohdan mukainen vaatimus on tehtävä kirjallisesti ja sen on sisällettävä riittävästi todisteita siitä, että tuottaja toimii markkinatalousolosuhteissa, mikä merkitsee, että [erityisesti] yritysten hintoja, kustannuksia sekä tuotantopanoksia kuten raaka-aineita ja teknologian ja työvoiman kustannuksia, tuotantoa, myyntiä ja investointeja koskevat päätökset tehdään markkinoihin perustuvien tarjontaa ja kysyntää heijastavien viitteiden perusteella sekä ilman merkittävää valtion puuttumista tässä suhteessa, ja että kustannukset ja huomattavat tuotantopanokset heijastavat merkittävässä määrin niiden arvoa markkinoilla”.
121 Edellä mainituista säännöksistä ilmenee, että todistustaakka on sillä tuottajalla, joka haluaa saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla. Unionin toimielinten ei siten tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Sen sijaan toimielinten on arvioitava, riittävätkö asianomaisen tuottajan esittämät seikat osoittamaan, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt kriteerit täyttyvät, jotta sille voidaan myöntää markkinataloudessa toimivan yrityksen asema, ja unionin tuomioistuinten on varmistettava, ettei tämä arvio ole ilmeisen virheellinen (ks. vastaavasti edellä 64 kohdassa mainittu asia Shanghai Excell M&E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision v. neuvosto, tuomion 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
122 Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu myös, että unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, kun ne arvioivat kyseessä olevassa maassa vallitsevia oikeudellisia ja poliittisia tilanteita sen ratkaisemiseksi, voidaanko tietylle viejälle myöntää markkinataloudessa toimivan yrityksen asema. Tästä seuraa, että tällaisia toimielinten suorittamia arviointeja koskevassa unionin tuomioistuinten valvonnassa varmistetaan ainoastaan, että menettelyä koskevia sääntöjä on noudatettu, että ne tosiseikat, joiden perusteella riitautettu valinta on tehty, pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (ks. asia T‑35/01, Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, tuomio 28.10.2004, Kok., s. II‑3663, 48 ja 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
123 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin myös niin, että silloin, kun unionin toimielimillä on tällainen harkintavalta, unionin oikeusjärjestyksen tarjoaminen takeiden kunnioittamisella hallinnollisissa menettelyissä on sitäkin olennaisempi merkitys, ja että tällaisia takeita ovat erityisesti toimivaltaisen toimielimen velvollisuus yksittäistapauksessa tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävän tapauksen kannalta merkitykselliset seikat (asia C‑269/90, Technische Universität München, tuomio 21.11.1991, Kok., s. I‑5469, 14 kohta ja edellä 90 kohdassa mainittu asia Nölle v. neuvosto ja komissio, tuomion 73 kohta).
124 Käsiteltävässä asiassa markkinataloudessa toimivan yrityksen asema jätettiin myöntämättä kantajille sillä perusteella, että ne eivät olleet osoittaneet täyttävänsä kolmea ensimmäistä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä edellytystä (ks. 41 kohta edellä), nimittäin edellytyksiä, joilla pyritään varmistamaan, että:
– yritysten hintoja, kustannuksia sekä tuotantopanoksia kuten raaka-aineita ja teknologian ja työvoiman kustannuksia, tuotantoa, myyntiä ja investointeja koskevat päätökset tehdään markkinoihin perustuvien tarjontaa ja kysyntää heijastavien viitteiden perusteella sekä ilman merkittävää valtion puuttumista tässä suhteessa, ja että kustannukset ja huomattavat tuotantopanokset heijastavat merkittävässä määrin niiden arvoa markkinoilla;
– yrityksillä on yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan;
– yritysten tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä, erityisesti varojen aliarvostuksen, muiden poistojen, vaihtokauppojen tai velkojen hyvittämisellä tapahtuneiden maksujen muodossa.
Väitetty perustelujen puutteellisuus
125 Käsiteltävän kanneperusteen otsikosta ilmenee, että kantajat vetoavat myös perustelujen puutteellisuuteen, mitä ne eivät sitä paitsi ole maininneet vastausvaiheessa. Tältä osin on muistutettava, että työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu yhteenveto kanneperusteista ei edellytä tiettyä sanamuotoa. Oikeuskäytännön mukaan kantajana olevan osapuolen kanneperusteet on tulkittava pikemminkin niiden oikeudellisen sisällön kuin niiden oikeudellisen luokittelun valossa (yhdistetyt asiat 19/60, 21/60, 2/61 ja 3/61, Fives Lille Cail ym. v. korkea viranomainen, tuomio 15.12.1961, Kok., s. 559). On kuitenkin todettava, että kantajat eivät esitä selkeästi ja ilmeisesti yhtään väitettyyn perustelujen puutteellisuuteen liittyvää argumenttia, joten ei ole syytä suorittaa tarkastelua tältä osin. Tämän vuoksi on syytä tutkia ainoastaan argumentit, jotka koskevat ilmeisiä arviointivirheitä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisessa.
126 Tältä osin on palautettava mieleen, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset ovat luonteeltaan kumulatiivisia, joten silloin, kun tuottaja ei täytä jotakin näistä edellytyksistä, sen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman saamista koskeva hakemus on hylättävä (edellä 122 kohdassa mainittu asia Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, tuomion 54 kohta).
127 Aivan aluksi on tarkasteltava tämän kanneperusteen kolmatta osaa, joka koskee markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisen kolmatta kriteeriä.
Kanneperusteen kolmas osa, joka koskee markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisen kolmatta kriteeriä
128 Väliaikaisen asetuksen 39 perustelukappaleesta ilmenee seuraavaa:
”Tutkimuksessa paljastui merkittäviä vääristymiä neljän etuyhteydessä olevan vientiä harjoittavan tuottajan maankäyttöoikeuksissa. Tällaiset vääristymät osoittavat, että maankäyttöoikeuksia ei myönnetä ja ylläpidetä markkinatalouden edellytysten mukaisesti. Paikan päällä myös vahvistettiin, että Kiinan pankki-/rahoitussektorin neljälle etuyhteydessä olevalle vientiä harjoittavalle tuottajalle myöntämissä lainoissa esiintyy merkittäviä vääristymiä. Suurimman osan lainoista antoivat pankit, joiden merkittävänä osakkeenomistajana on valtio, ja on selviä merkkejä siitä, että rahoituslaitokset ottivat huomioon valtion yleisen teollisuuspolitiikan arvioidessaan ryhmän luottokelpoisuutta, minkä tuloksena ne antoivat lainoja yrityksille, joiden rahoitustilanne oli huono. Kaikki edellä esitetty huomioon ottaen pääteltiin, että neljä etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät osoittaneet täyttävänsä kriteeriä 3.”
– Maankäyttöoikeudet
129 Komissio katsoi markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevassa ilmoitusasiakirjassaan, että
– maankäyttöoikeuksien myöntäminen on sidottu sen osapuolen nimenomaiseen investointilupaukseen, jolle kyseiset oikeudet myönnetään; jos se ei suorita investointia annetussa määräajassa, valtio voi ottaa maan takaisin maksamatta korvausta missään muodossa;
– investoija/yritys ei saa mitään korvausta maankäyttöoikeuksia koskevan sopimuksen säännönmukaisena päättymispäivänä; toisin sanoen valtio odottaa kyseisissä tapauksissa, että yksityinen sijoittaja toteuttaa investointinsa, toisin sanoen rakentaa tehtaan ja jättää valtiolle ilmaiseksi käyttöomaisuuden kokonaisuudessaan (rakennukset, koneet jne.) vuokra-ajan päättyessä;
– lopullinen vastuu maankäyttöoikeuksien myöntämisen hyväksymisestä kuului kansalliselle suunnittelukomissiolle/ kauppaministeriölle;
– Suzhou Industrial Park vahvisti maankäyttöoikeuksien hinnan maan hinnan vahvistamismenetelmiä koskevien Kiinan kansantasavallan hallituksen antamien selvien ohjeiden mukaisesti;
– vääristymät johtavat päättelemään, että kyseessä olevat yritykset eivät ole saaneet maankäyttöoikeuksia markkinatalouden edellytysten mukaisesti.
130 Väliaikaisen asetuksen 46 perustelukappaleesta ilmenee, että APP-ryhmä, johon kantajat kuuluvat, on väittänyt, että ”maankäyttöoikeuksien myöntämisen yhteydessä havaitut vääristymät eivät koske pelkästään Kiinaa vaan niitä esiintyy myös Euroopassa, koska kyse on rajoituksista, joita ovat määränneet viranomaiset, jotka vastaavat investoijien houkuttelemisesta ja sen varmistamisesta, että investoinneissa noudatetaan sovellettavia sääntelyvaatimuksia”.
131 Kantajat väittävät käsiteltävän kanteen yhteydessä ensiksi, että kyseessä olevia väitettyjä vääristymiä havaitaan yleisesti markkinatalousmaissa. Toiseksi ne katsovat, että viranomaiset vahvistavat aina teollisuusalueella sijaitsevien maiden hinnat kaikissa maissa ja että kyseiset viranomaiset määräävät kaikkialla rajoituksia ennen teollisuushankkeiden hyväksymistä.
132 Kantajat viittaavat väitteidensä tueksi ainoastaan todisteisiin, joita ne olivat toimittaneet markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksiaan koskevien 28.10.2010 päivättyjen huomautustensa mukana, ja vastauskirjelmäänsä liitettyihin asiakirjoihin.
133 On todettava, kuten neuvosto on perustellusti tehnyt, että kantajat eivät kyseenalaista komission päätelmiä, joissa katsotaan, että maankäyttöoikeudet on yhtäältä myönnetty niille ehdoilla, jotka eivät vastaa markkina-arvoa, ja toisaalta, että valtio puuttuu näiden oikeuksien hintojen vahvistamiseen.
134 Ne myöntävät myös nimenomaisesti, että markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan tutkimuksen tarkoituksena ei ole selvittää, voiko vääristymiä esiintyä myös unionissa, kuten komissio on huomauttanut väliaikaisen asetuksen 46 perustelukappaleessa.
135 On palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan mukaan kanteeseen on sisällyttävä yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Oikeusvarmuuden ja hyvän lainkäytön takaamiseksi kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä kyseisiin määräyksiin nähden on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kantaja perustaa kanneperusteensa, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmästä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Vaikka kannekirjelmän tekstiosaa voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla kannekirjelmän liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, sillä, että viitataan yleisluonteisesti muihin asiakirjoihin, vaikka ne olisivat kannekirjelmän liitteinä, ei voida korjata sitä, että kannekirjelmässä ei ole mainittu olennaisia oikeudellisia perusteita ja perusteluja, jotka siinä on samojen määräysten nojalla mainittava (ks. vastaavasti asia C‑347/88, komissio v. Kreikka, tuomio 13.12.1990, Kok., s. I‑4747, 28 kohta ja asia C-52/90, komissio v. Tanska, tuomio 31.3.1992, Kok., s. I-2187, 17–19 kohta). Tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kantajat vetoavat käsiteltävän väitteen tueksi, eivät kuitenkaan käy ymmärrettävästi ilmi niiden kirjelmistä. Koska kantajat vetoavat ainoastaan liitteisiin, tämä väite on jätettävä tutkimatta.
– Lainat
136 Markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevasta ilmoitusasiakirjasta ilmenee, että komissio on katsonut kantajien ja APP-ryhmän luottokelpoisuutta tutkittuaan, että oli vaikea tietää, millä perusteella valtion omistamat kiinalaiset pankit ovat arvioineet APP-ryhmän luottokelpoisuutta, koska ryhmään kuuluvilla yhtiöillä oli vakavia vaikeuksia maksaa lainojaan takaisin, koska ne eivät kyenneet noudattamaan osaa velvoitteistaan kyseisiä pankkeja kohtaan ja koska viimeksi mainitut eivät kuitenkaan reagoineet. Komissio on myös todennut, että pankit myönsivät lainoja huolimatta vakavista likviditeetti- ja rahoitusongelmista ja pääoman saantivaikeuksista. Yleisesti komissio on todennut, että valtion omistamat kiinalaiset pankit, jotka antoivat varoja APP-ryhmälle, eivät pitäneet ongelmallisena ryhmän kriittistä taloudellista tilannetta.
137 Komissio päätteli tämän jälkeen seuraavaa:
”Kaikesta edellä esitetystä ilmenee selvästi, että käsiteltävässä asiassa esiintyy huomattavia vääristymiä Kiinan pankki-/rahoitussektorin myöntämien lainojen osalta. Lisäksi muilla kuin kaupallisilla perusteilla myönnetyillä lainoilla on laajalle ulottuvia vaikutuksia. Vaikuttaa nimittäin epävarmalta, että yritys olisi olemassa ilman kyseisiä lainoja. Suurimman osan lainoista antoivat pankit, joiden merkittävänä osakkeenomistajana oli valtio. Tämäntyyppiset vääristymät ovat ominaisia toiminnalle, joka ei vastaa markkinatalouden toimintaa, ja tästä ilmenee selvästi, ettei yritys saa kyseisiä lainoja markkinataloudellisilla edellytyksillä vaan että huomioon otetaan valtion yleinen teollisuuspolitiikka.”
138 Väliaikaisen asetuksen 39 perustelukappaleesta ilmenee, että ”suurimman osan lainoista antoivat pankit, joiden merkittävänä osakkeenomistajana on valtio, ja on selviä merkkejä siitä, että rahoituslaitokset ottivat huomioon valtion yleisen teollisuuspolitiikan arvioidessaan ryhmän luottokelpoisuutta, minkä tuloksena ne antoivat lainoja yrityksille, joiden rahoitustilanne oli huono”.
139 Väliaikaisen asetuksen 47 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että APP-ryhmä yhtäältä väitti, ”että komission päätelmät olivat spekulatiivisia”. Toisaalta ”komission havaitsemista vääristymistä väitettiin, että ne saattavat enintään olla tukia” ja ”näin ollen väitettiin, että koska käynnissä on rinnakkainen tukien vastainen tutkimus, väitetyt tuet eivät voi olla markkinatalouskohtelun hylkäämisen perustana”.
140 Ensiksi on todettava, että kantajat eivät kiellä komission havaitsemien vääristymien olemassaoloa eivätkä esitä mitään näyttöä sen väitteensä tueksi, jonka mukaan komission päätelmät ovat luonteeltaan puhtaasti spekulatiivisia.
141 Toiseksi sen argumentin osalta, jonka mukaan kyseiset vääristymät ovat ”selvästi tukia”, jotka on vain tasattava tasoitustulleilla, väliaikaisen asetuksen 47 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on todennut, että ”markkinatalouskohtelua koskevassa arvioinnissa vahvistettiin, että Kiinan pankki-/rahoitussektorin lainanannossa esiintyy vääristymiä”. Komissio on näin ollen katsonut, että ”kyseessä o[li] keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä periytyvä vääristymä, eikä se ol[lut] yhteydessä siihen, voidaanko tällaisten toimien vaikutusta pitää tasoitustoimenpiteiden alaisena tukena”.
142 Käsiteltävässä asiassa kantajat viittaavat yleisesti 8.6.2010 päivättyyn kirjeeseensä, jossa ne korostivat, ettei tuki voi olla perusteena niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevien hakemusten hylkäämiselle, esittämättä tarkempia selityksiä.
143 APP-ryhmän huomautuksista, jotka sisältyvät kyseiseen kirjeeseen ja joista on esitetty yhteenveto väliaikaisen asetuksen 48 perustelukappaleessa, ilmenee, että APP-ryhmän mukaan ”kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille on myönnettävä markkinatalouskohtelu, jotta vältetään päällekkäisyys rinnakkaisen tukien vastaisen tutkimuksen kanssa”. APP-ryhmä väitti, että ”valtion tuet muodostavat osan markkinatalouskohtelun arviointia, niillä on vaikutusta markkinatalouskohtelua koskeviin päätelmiin ja näin ollen niitä käsitellään rinnakkaisessa tukien vastaisessa tutkimuksessa”. APP-ryhmä vetosi myös suhteellisuusperiaatteeseen ja hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen.
144 Komissio on hylännyt nämä argumentit väliaikaisen asetuksen 49 perustelukappaleessa ensinnäkin, koska ”tukien vastaisen tutkimuksen käynnissäolo ei poista tutkivan viranomaisen velvollisuutta varmistaa, että markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytykset täyttyvät”. Toiseksi ”polkumyynti- ja tasoitustullien kaksinkertaista laskemista säännellään asiaa koskevan EU-lainsäädännön säännöksillä eli perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdalla sekä muista kuin Euroopan [unionin] jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 24 artiklan 1 kohda[n toisella alakohdalla], eikä se riipu siitä, onko kyseiselle viejälle myönnetty markkinatalouskohtelu”, vaikka ”ehdotettu väliaikainen polkumyyntitulli kaikille kiinalaisille yhteistyössä toimiville osapuolille perustuu joka tapauksessa vahingon poistavaan tasoon eikä polkumyyntimarginaaliin, joten väitteet kaksinkertaisesta laskemisesta ovat perusteettomia.”
145 Käsiteltävässä asiassa asiakirjoista ilmenee, että kantajat eivät ole kiistäneet näitä seikkoja.
146 Kantajat muistuttavat, että ne olivat myös selittäneet 8.6.2010 päivätyssä kirjeessä, että WTO-oikeuden ja tarkemmin ottaen tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan mukaan on ainoastaan kaksi tukien sääntelyyn tarkoitettua korjaavaa toimenpidettä, nimittäin yhtäältä turvautuminen WTO:n riitojen sovittelumenettelyyn ja toisaalta tasoitustullit, jotka voidaan määrätä vasta tukia koskevan tutkimuksen suorittamisen jälkeen. Tämän vuoksi unionin toimielimet eivät voi rangaista yksipuolisesti yrityksiä, jotka saavat tukia, hylkäämällä niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan hakemuksen polkumyyntitutkimuksessa ja arvioimatta, ovatko nämä tuet lainvastaisia tai tasoitustoimenpiteiden alaisia.
147 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, etteivät WTO-sopimukset luonteensa ja rakenteensa vuoksi periaatteessa kuulu niihin normeihin, joihin nähden unionin tuomioistuimet valvovat unionin toimielinten toimenpiteiden lainmukaisuutta EY 230 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla (ks. vastaavasti asia C-149/96, Portugali v. neuvosto, tuomio 23.11.1999, Kok., s. I-8395, 47 kohta ja asia C-76/00 P, Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomio 9.1.2003, Kok., s. I-79, 53 kohta).
148 Joka tapauksessa unionin tuomioistuinten on valvottava unionin toimen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden vain, jos unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä yhteisön toimessa nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin (ks. vastaavasti edellä 147 kohdassa mainittu asia Portugali v. neuvosto, tuomion 49 kohta; edellä 147 kohdassa mainittu asia Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomion 54 kohta ja asia C‑351/04, Ikea Wholesale, tuomio 27.9.2007, Kok., s. I‑7723, 30 kohta).
149 On siis tutkittava, onko asia näin nyt käsiteltävässä asiassa.
150 Tähän kysymykseen on kuitenkin vastattava kieltävästi.
151 Ensinnäkään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisen alakohdan kolmannella luetelmakohdalla ei panna täytäntöön tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 32 artiklan 1 kohtaa.
152 Toiseksi markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevassa päätöksessä ei myöskään nimenomaisesti viitata WTO-sopimusten, mukaan lukien tukia ja tasoitustulleja koskeva sopimus, nimenomaisiin määräyksiin.
153 Kolmanneksi markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevat päätökset tehdään sen jälkeen, kun on määritetty, täyttyvätkö sen myöntämisen edellytykset, sellaisina kuin ne on säädetty perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa. Päätöksiä ei tehdä polkumyynnin tai tuen toteamisen jälkeen. Ne eivät ole erottamatta sidoksissa polkumyyntiä tai tukea merkitseviin seikkoihin. Näin ollen markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva päätös ei ole tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityinen toimi.
154 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajilla ei ole perusteita väittää, että markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevaa päätöstä tehtäessä on rikottu tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 32 artiklan 1 kohtaa.
155 Tästä seuraa, että unionin toimielimet eivät ole tehneet arviointivirhettä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisen yhteydessä päätellessään, että kantajat eivät täytä markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisen kolmatta kriteeriä.
156 Koska kyseisessä artiklassa asetetut edellytykset ovat kumulatiivisia, ei ole syytä tutkia markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisen ensimmäistä ja toista kriteeriä, koska käsiteltävässä asiassa kolmas kriteeri ei täyty.
157 Näin ollen kolmannen kanneperusteen kolmas osa ja sen myötä kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.
Neljäs kanneperuste, joka koskee tutkimuksen epäoikeudenmukaista ja puolueellista suorittamista ja kohtuutonta todistustaakkaa
158 Tässä kanneperusteessa on kaksi osaa, joista ensimmäinen koskee hyvän hallinnon periaatteen väitettyä loukkaamista ja toinen perusasetuksen 18 artiklan 1, 3 ja 6 kohdan väitettyä rikkomista.
Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee hyvän hallinnon periaatteen väitettyä loukkaamista
159 Kanneperusteen tämän osan yhteydessä kantajat väittävät, että komissio on loukannut hyvän hallinnon periaatetta yhtäältä, kun se on asettanut niille kohtuuttoman todistustaakan markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevien hakemusten arvioinnin aikana, ja toisaalta, kun se on muuttanut perusteluaan siltä osin kuin on kyse yrityksen velvollisuudesta saada kirjanpitonsa vastaamaan toimintaansa, kun komission väitteet on kyseenalaistettu. Lisäksi markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia ei ole kantajien mukaan arvioitu puolueettomasti ja rehellisesti.
160 Väitteestä, jonka mukaan markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia ei olisi arvioitu puolueettomasti ja rehellisesti, on todettava, että kantajat eivät ole lainkaan selittäneet väitettään, joten se on jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. Myöskään se, että kantajat katsovat, etteivät unionin toimielinten esittämät selitykset ole riittäviä, ei osoita, että nämä olisivat laiminlyöneet huolellisuusvelvollisuutensa.
161 Käsiteltävässä asiassa komissio vaati sekä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia koskevassa 2.9.2010 päivätyssä ilmoitusasiakirjassa että 17.9.2010 järjestetyn kuulemisen aikana kantajia osoittamaan, että ne toimivat markkinatalouden olosuhteissa ilman, että sen itsensä olisi näytettävä toteen, että kantajat eivät täyttäneet markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisen edellytyksiä.
162 Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että yhteisen kauppapolitiikan ja aivan erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. Tällaista arviointia koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on näin ollen rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin (edellä 148 kohdassa mainittu asia Ikea Wholesale, tuomion 40 ja 41 kohta ja yhdistetyt asiat C-191/09 P ja C-200/09 P, neuvosto ja komissio v. Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, tuomio 16.2.2012, 63 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
163 Sama koskee kyseessä olevassa maassa esiintyviä oikeudellisia ja poliittisia tilanteita, joita unionin toimielinten on arvioitava voidakseen määrittää, toimiiko vientiä harjoittava yritys markkinataloudessa ilman merkittävää valtion puuttumista ja voiko se tämän vuoksi saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman (asia T‑155/94, Climax Paper v. neuvosto, tuomio 18.9.1996, Kok., s. II‑873, 98 kohta; edellä 122 kohdassa mainittu asia Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, tuomion 49 kohta ja edellä 64 kohdassa mainittu asia Shanghai Excell M&E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision v. neuvosto, tuomion 81 kohta).
164 Joka tapauksessa vaikka kauppapoliittisten suojatoimenpiteiden ja erityisesti polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden alalla unionin tuomioistuimet eivät voikaan puuttua unionin viranomaisille kuuluvaan harkintaan, niiden on kuitenkin varmistettava, että toimielimet ovat ottaneet huomioon kaikki asiaankuuluvat seikat ja että ne ovat arvioineet asian käsittelyn perustana olevan aineiston riittävän huolellisesti (ks. vastaavasti asia T‑413/03, Shandong Reipu Biochemicals v. neuvosto, tuomio 13.7.2006, Kok., s. II‑2243, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
165 Lisäksi on muistutettava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdasta ilmenee, että selvitysvelvollisuus on sillä tuottajalla, joka haluaa saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa nimittäin säädetään, että saman asetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukainen vaatimus on tehtävä kirjallisesti ja sen on sisällettävä riittävästi todisteita siitä, että tuottaja toimii markkinatalousolosuhteissa. Unionin toimielinten ei siten tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Kyseisten toimielinten on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen tuottajan toimittamat seikat osoittamaan, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, ja unionin tuomioistuinten on tarkistettava, ettei tämä arvio ole ilmeisen virheellinen (asia C‑249/10 P, Brosmann Footwear (HK) ym. v. neuvosto, tuomio 2.2.2012, 32 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; ks. vastaavasti edellä 122 kohdassa mainittu asia Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, tuomion 53 kohta ja edellä 64 kohdassa mainittu asia Shanghai Excell M&E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision v. neuvosto, tuomion 83 kohta).
166 Hyvän hallinnon periaatteesta, joka kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuitenkin johtuu, että todistustaakka, jonka toimielimet asettavat vientiä harjoittaville tuottajille, jotka hakevat markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa, ei saa olla kohtuuton (ks. vastaavasti asia T‑221/05, Huvis v. neuvosto, tuomio 8.7.2008, 77 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
167 Asiaa koskevista asiakirjoista ilmenee, että kantajat kyseenalaistavat ainoastaan sen seikan, että niiden tehtävänä oli esittää näyttöä sen osoittamiseksi, että niiden kirjanpito heijasti niiden toimintaa markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisen toisen edellytyksen yhteydessä. Tältä osin kantajien oli osoitettava, että maksujen ja veloitusten ja niiden kirjanpidon välillä oli yhteys ensinnäkin vientitoiminnan, toiseksi etuyhteydessä olevien osapuolten kanssa toteutetun kotimaan myynnin ja kolmanneksi muilta kuin etuyhteydessä olevilta toimittajilta suoritettujen raaka-aineostojen osalta.
168 Tällaista todistustaakkaa ei voida pitää kohtuuttomana.
169 Asiakirjoista ei myöskään ilmene, että komissio olisi muuttanut perusteluaan siltä osin kuin on kyse kantajien velvollisuudesta saada kirjanpitonsa vastaamaan toimintojaan, kuten ne väittävät.
170 Tästä seuraa, että käsiteltävän kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Kanneperusteen toinen osa, joka koskee perusasetuksen 18 artiklan 1, 3 ja 6 kohdan väitettyä rikkomista
171 Kantajat ovat sitä mieltä, että tosiseikoista, sellaisina kuin ne on esitetty kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä, seuraa, että komissio ei ole työskennellyt niiden kanssa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi pyrkimällä selvittämään, olivatko tiedot, joita ne olivat esittäneet markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevissa hakemuksissaan, paikkansapitäviä, kuten on säädetty perusasetuksen 18 artiklan 1, 3 ja 6 kohdassa tulkittuna WTO:n valituselimen 24.7.2001 asiassa ”United States – Anti-Dumping Measures on Certain Hot-Rolled Steel Products from Japan” (WT/DS184/AB/R, 99 kohta) tekemien päätelmien valossa. Kantajien mukaan kyseisistä päätelmistä ilmenee, että komissio rikkoo perusasetuksen 18 artiklaa aina, kun se ei työskentele tutkimuksen kohteena olevien osapuolten kanssa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
172 Ennen siirtymistä tarkastelemaan kanneperusteen toista osaa on yksilöitävä tosiseikat, joihin kantajat vetoavat, sellaisina kuin ne on esitetty ensimmäisen osan yhteydessä. On todettava, että kantajat väittävät ensiksi kannekirjelmän 201 kohdassa, että sen sijaan, että komissio olisi sitoutunut tekemään yhteistyötä niiden kanssa, se ”keräsi tutkimuksen aikana epäedullisia tosiseikkoja ja ilmoitti niistä [kantajille] [– –] vasta ilmoitusasiakirjoissa, jotka koskivat niiden markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia”. Toiseksi kantajat esittävät kannekirjelmän 204 kohdassa, että komission ”ainoana huolena ja ensisijaisena tavoitteena [paikan päällä tapahtuneen tarkastuksen aikana] oli yhdistää avoimille tileille tulleet kiinteämääräiset summat tiettyihin laskuihin kirjanpitoaineistoon sisältyvien asiakirjojen perusteella”.
173 On kuitenkin todettava, että kantajat eivät esitä mitään näyttöä väitteidensä tueksi. Ne tyytyvät esittämään pelkkiä väitteitä.
174 Koska perusasetuksen 18 artiklan 1, 3 ja 6 kohdan rikkomista koskevaan väitteeseen ei liity mitään yhteenvetoa tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevista argumenteista, joihin se perustuu, se on jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.
175 Kantajien väitteet kumoaa joka tapauksessa se tosiseikka, että komissio on osoittanut käsiteltävässä asiassa yhteistyöhalua koko tutkimuksen ajan. Ensinnäkin se on pidentänyt kantajien nimenomaisesta pyynnöstä useaan otteeseen niille myönnettyjä määräaikoja, mitä kantajat eivät kiistä. Toiseksi se on antanut niille mahdollisuuden tulla kuulluksi muutamia tunteja sen jälkeen, kun se on vastaanottanut kantajien asiaa koskevan pyynnön, mitä kantajat eivät myöskään kiistä. Kolmanneksi se on ottanut huomioon kantajien esittämät huomautukset markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan ilmoitusasiakirjan suhteen.
176 Tästä seuraa, että käsiteltävän kanneperusteen toinen osa on hylättävä.
177 Näin ollen neljäs kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.
3. Vahingon arviointia koskevat kanneperusteet
Viides kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan rikkomista
178 Viidennessä kanneperusteessa on kaksi osaa.
179 Ensimmäinen osa koskee perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan rikkomista siltä osin kuin komissio on jättänyt vahingon arvioinnin ulkopuolelle yhden viidestä tutkimuksessa yhteistyössä toimineesta unionin tuottajasta perustelua esittämättä.
180 Toinen osa koskee perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan rikkomista siltä osin kuin komissio on vedonnut neljän edustavan tuottajan toimittamin tietoihin eikä unionin tuotannonalaa kokonaisuudessaan koskeviin tietoihin, kun se on arvioinut niin kutsuttuja mikroekonomisia indikaattoreita.
181 Aluksi on muistutettava, että perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan ”vahingon toteamisen on perustuttava selkeään näyttöön, ja [yhtäältä] siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrästä ja tämän tuonnin vaikutuksesta samankaltaisten tuotteiden hintoihin yhteisön markkinoilla ja [toisaalta] tämän tuonnin seurausvaikutuksista yhteisön tuotannonalaan”.
182 On huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisen kauppapolitiikan ja aivan erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia (ks. vastaavasti asia 191/82, Fediol v. komissio, tuomio 4.10.1983, Kok., s. 2913, 26 kohta; edellä 148 kohdassa mainittu asia Ikea Wholesale, tuomion 40 kohta; asia C‑535/06 P, Moser Baer India v. neuvosto, tuomio 3.9.2009, Kok., s. I‑7051, 85 kohta ja asia T‑156/11, Since Hardware (Guangzhou) v. neuvosto, tuomio 18.9.2012, 134 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa].
183 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vahingon määrittäminen edellyttää monitahoisten taloudellisten kysymysten arviointia. Toimielimillä on tältä osin laaja harkintavalta (edellä 96 kohdassa mainittu asia Nakajima v. neuvosto, tuomion 86 kohta; asia T-164/94, Ferchimex v. neuvosto, tuomio 28.9.1995, Kok., s. II-2681, 131 kohta; asia T‑107/04, Aluminium Silicon Mill Products v. neuvosto, tuomio 14.3.2007, Kok., s. II‑669, 43 kohta ja edellä 182 kohdassa mainittu asia Since Hardware (Guangzhou) v. neuvosto, tuomion 135 kohta).
184 Unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on kohdistuttava vain siihen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen valinnan perusteena olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa ja ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (edellä 183 kohdassa mainittu asia Ferchimex v. neuvosto, tuomion 67 kohta; asia T‑210/95, EFMA v. neuvosto, tuomio 28.10.1999, Kok., s. II‑3291, 57 kohta; edellä 183 kohdassa mainittu asia Aluminium Silicon Mill Products v. neuvosto, tuomion 43 kohta ja edellä 182 kohdassa mainittu asia Since Hardware (Guangzhou) v. neuvosto, tuomion 136 kohta).
185 Lisäksi kantajien on esitettävä sellainen näyttö, jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin voi todeta, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen vahingon arvioinnissa (ks. edellä 122 kohdassa mainittu asia Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, tuomion 119 kohta ja asia T-300/03, Moser Baer India v. neuvosto, tuomio 4.10.2006, Kok., s. II‑3911, 140 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; edellä 182 kohdassa mainittu asia Since Hardware (Guangzhou) v. neuvosto, tuomion 137 kohta).
Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee väitettä siitä, ettei suomalaisen tuottajan poissulkemista vahingon arvioinnissa ole perusteltu
186 Ensiksi kantajat väittävät, että vaikka komissio ei ollut käyttänyt otantaa, se oli rajoittanut useiden mikroekonomisiksi luokiteltujen vahinkoindikaattoreiden analyysiä siltä osin kuin ainoastaan neljä valittajaa on tarkastettu ja katsottu unionin tuotannonalaa edustaviksi. Komissio ei ollut perustellut tältä osin suomalaisen tuottajan poissulkemista.
187 Kantajat väittävät, että jättäessään ottamatta huomioon vahingon arvioinnissa yhden unionin tuottajan, jonka kehityssuunta oli positiivinen, ja pitäessään edustavina ainoastaan neljää valittajaa komissio ei ollut suorittanut sille esitettyjen tosiseikkojen ”objektiivista tarkastelua” WTO:n valituselimen kuvailemassa merkityksessä.
188 Neuvosto väittää, että komissio ei jättänyt ottamatta huomioon kyseessä olevan suomalaisen tuottajan yhteistyötä, koska tämä ei koskaan toimittanut mikroekonomisten vahinkoindikaattoreiden analyysin osalta tarvittavia tietoja ja koska makroekonomisten vahinkoindikaattoreiden osalta Cepifinen toimittamat tiedot kattoivat kyseistä tuottajaa koskevat tiedot.
189 Neuvosto korostaa, että kyseessä olevan suomalaisen tuottajan tuotanto edusti enintään 1,4 prosenttia unionin tuotannonalan tuotannosta ja että ilmoitetut luvut eivät voineet kumota vahinkoanalyysiä kaikkiin unionin tuottajiin nähden, vaikka ne ilmaisivatkin tiettyä positiivista kehityssuuntaa.
190 Neuvosto toteaa, että otanta voidaan toteuttaa vain, jos niiden yritysten, jotka ovat päättäneet toimia yhteistyössä, lukumäärä on niin suuri, ettei ole mahdollista suorittaa tutkimusta kunkin osalta erikseen. Joka tapauksessa yhteistyössä toimineet yritykset olivat unionin tuotannonalaa edustavia.
191 Edellä esitetyn valossa on ratkaistava, eikö komissio todella ole tarkastellut vahingon arviointia objektiivisen näytön perusteella siltä osin kuin se on sulkenut ulkopuolelle unionin tuotannonalan suomalaisen tuottajan, jonka luvut olivat positiivisia.
192 Tältä osin kantajat esittävät 18.3.2010 lähetetyn kirjeen, jossa komissio on pyytänyt kyseessä olevaa suomalaista tuottajaa esittämään huomautuksensa ja johon se on vastannut 30.4.2010 päivätyllä kirjeellä, josta ilmenee, ettei sille ole aiheutunut vahinkoa. Tällä perusteella kantajat ovat korostaneet tutkimuksen aikana, ettei komissio voinut jättää ottamatta huomioon tämän tuottajan yhteistyötä ilman mitään järkevää syytä.
193 On todettava, että polkumyyntiasioissa neuvosto ja komissio ovat riippuvaisia siitä, että osapuolet ovat vapaaehtoisesti yhteistyössä niiden kanssa ja toimittavat niille tarpeelliset tiedot asetetuissa määräajoissa (edellä 184 kohdassa mainittu asia EFMA v. neuvosto, tuomion 71 kohta).
194 Kuten kantajat korostavat, väliaikaisen asetuksen kymmenennessä perustelukappaleessa mainitaan, että ”vastauksia kyselylomakkeeseen ja muita huomautuksia saatiin kahdelta kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä, [Cepifineltä], neljältä valituksen tehneeltä unionin tuottajalta ja yhdeltä muulta unionin tuottajalta, 16 etuyhteydettömältä tuojalta ja kauppiaalta, 17 käyttäjältä ja kolmelta paino- ja paperiteollisuuden järjestöltä sekä yhdeltä tuottajalta Yhdysvalloista, jota kaavailtiin vertailumaaksi”.
195 Väliaikaisen asetuksen 29 perustelukappaleesta kuitenkin ilmenee, että vain neljä unionin tuottajaa ilmoittautui vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.
196 Riidanalaisen asetuksen 90 perustelukappaleesta ilmenee, että ”tässä tutkimuksessa unionin tuotannonala määriteltiin niiden unionin tuottajien tasolla, jotka vastaavat koko unionin tuotannosta [– –] riippumatta siitä, tukivatko tuottajat valitusta tai toimivatko ne yhteistyössä tutkimuksessa”.
197 Väliaikaisen asetuksen 77 perustelukappaleesta ilmenee, että ”tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti 14 tiedossa ollutta tuottajaa ja jotkin muut erittäin pienet tuottajat unionissa” ja että ”Cepifinen toimittamien tietojen arvioidaan kattavan 98 prosenttia unionin tuottajien tuotannosta”.
198 Edellä esitetyn perusteella kyseessä olevan suomalaisen tuottajan tilanne otettiin huomioon makroekonomisten indikaattoreiden osalta, koska Cepifinen toimittamat tiedot edustivat 98 prosenttia unionin vientiä harjoittavien tuottajien tuotannosta.
199 Kuitenkin mikrotaloudellisten indikaattoreiden osalta, joita voidaan arvioida vain yksittäisten yritysten toimittamien tietojen perusteella, on todettava, että kyseessä oleva suomalainen tuottaja ei ole vastannut vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.
200 Näin ollen se seikka, ettei suomalainen tuottaja ole vastannut, ei voi muodostaa laiminlyöntiä vahingon arvioinnin objektiiviseen näyttöön perustuvan konkreettisen tarkastelun yhteydessä.
201 Näin ollen käsiteltävä väite on hylättävä.
202 Toiseksi kantajat väittävät, että toimielimet eivät ole täyttäneet SEUT 296 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisia perusteluvaatimuksia.
203 Neuvosto katsoo, että kantajat eivät esitä riidanalaisen asetuksen perustelujen puutteellisuuden osalta mitään näyttöä.
204 Kanneperusteen ensimmäisen osan ensimmäisen väitteen yhteydessä suoritetun tarkastelun perusteella on pääteltävä, ettei SEUT 296 artiklan eikä perusoikeuskirjan 41 artiklan määräyksiä ole myöskään rikottu.
205 Näin ollen käsiteltävä väite on hylättävä.
206 Tästä seuraa, että käsiteltävän kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Kanneperusteen toinen osa, joka koskee yksityiskohtaisia järjestelyjä väitetyssä unionin neljään edustavaan tuottajaan perustuvassa mikroekonomisten vahinkoindikaattoreiden arvioinnissa
207 Ensiksi kantajat väittävät, että neuvosto on määritellyt unionin tuotannonalan muodostuvan 14 Cepifinen jäsenestä, vaikka komissio on tutkimuksensa yhteydessä rajoittanut analyysin neljän edustavan tuottajan tilanteen arviointiin tiettyjen vahinkoindikaattorien osalta.
208 Kantajat väittävät, että tietyt vahinkoindikaattorit, nimittäin mikroekonomiset indikaattorit, koskevat rajoitettua tuottajien määrää, toisin sanoen neljää valittajaa ja kyseessä olevaa suomalaista tuottajaa, jotka ovat ainoat kyselylomakkeeseen vastanneet yhtiöt.
209 Kantajien mukaan tämä menetelmä on luonut vääristyneen kuvan vahingosta, koska se ei vastaa tuottajien alaryhmän tilannetta eikä Cepifinen 14 jäsenen tilannetta. Komissio ei nimittäin voi suorittaa unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon arviointia yhtäältä tiettyjen indikaattoreiden osalta ja toisaalta rajoittua ainoastaan tuottajien edustavalle osalle aiheutuneen vahingon arviointiin muiden indikaattoreiden osalta.
210 Kantajat katsovat, että kriteerit, joita komissio on käyttänyt vahinkoindikaattoreiden luokittelemiseksi makroekonomisiin ja mikroekonomisiin luokkiin, eivät ole johdonmukaisia. Lisäksi ne väittävät, että riidanalaisessa asetuksessa ei esitetä mitään perustetta tai selitystä tältä osin.
211 Neuvosto väittää, että unionin tuotannonala on määritelty unionin kokonaistuotantoa edustavien unionin tuottajien kokonaisuutena, johon kuuluvat Cepifinen 14 jäsentä.
212 Neuvosto korostaa, että perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa ei kielletä analysoimasta erilaisia vahinkoindikaattoreita unionin tuottajien eri osajoukkoihin nähden.
213 Neuvosto katsoo, että analyysi täyttää perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt kriteerit sekä mikroekonomisten vahinkoindikaattoreiden että makroekonomisten vahinkoindikaattoreiden osalta.
214 Neuvosto katsoo, että ero makroekonomisten ja mikroekonomisten vahinkokriteerien välillä on looginen ja perustuu käytännön seikkoihin, erityisesti tietojen käytettävissäoloon.
215 On todettava, etteivät kantajat kyseenalaista tässä kanneperusteessa niiden taloudellisten tekijöiden ja seikkojen merkityksellisyyttä, jotka toimielimet ovat ottaneet huomioon arvioidessaan unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa, eikä myöskään komission tästä arviosta riidanalaisen asetuksen 90 ja 91 perustelukappaleessa tekemää analyysiä.
216 On muistutettava, että kantajat riitauttavat indikaattoreiden luokittelun ja komission käyttämän menetelmän.
217 Perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta kyseessä olevaan yhteisön tuotannonalaan on arvioitava kaikki asiaa koskevat taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat kyseisen teollisuuden tilanteeseen, kuten esimerkiksi se tosiasia, että ala on edelleen toipumassa entisten polkumyynti- ja vientitukikäytäntöjen vaikutuksista, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyys, myynnin tosiasiallinen ja mahdollinen pieneneminen, voitot, tuotanto, markkinaosuus, tuottavuus, investointien tuotto tai kapasiteetin käyttöaste, hintaan vaikuttavat tekijät yhteisössä, tosiasialliset ja mahdolliset negatiiviset vaikutukset kassavirtoihin, varastot, työllisyys, palkat, kasvu sekä pääoman saanti ja investoinnit. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva.”
218 Makroekonomisten tekijöiden osalta riidanalaisen asetuksen 90 perustelukappaleesta ilmenee, että ”komission käytäntönä on arvioida makroekonomiset tekijät koko unionin tuotannonalan tasolla aiheutuneen vahingon perusteella [– –], [ja että] unionin tuotannonala määriteltiin niiden unionin tuottajien tasolla, jotka vastaavat koko unionin tuotannosta [– –] riippumatta siitä, [– –] toimivatko ne yhteistyössä tutkimuksessa”.
219 Tältä osin väliaikaisen asetuksen 89 perustelukappaleesta ilmenee, että ”makrotaloudellisia tekijöitä (tuotantoa, kapasiteettia, kapasiteetin käyttöastetta, myyntimäärää, markkinaosuutta, kasvua ja polkumyyntimarginaalien merkittävyyttä) arvioitiin unionin koko tuotannon tasolla Cepifinen toimittamien tietojen perusteella”.
220 Mikroekonomisten tekijöiden osalta riidanalaisen asetuksen 91 perustelukappaleesta ilmenee, että ”mikroekonomisia tekijöitä analysoidaan edustavien unionin tuottajien tasolla riippumatta siitä, tukivatko ne valitusta vai eivät”.
221 Tältä osin väliaikaisen asetuksen 90 perustelukappaleesta ilmenee, että ”mikrotaloudellisten tekijöiden (keskimääräiset yksikköhinnat, työllisyys, palkat, tuottavuus, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto, kyky saada pääomaa) analyysi tehtiin unionin tuottajien tasolla niiltä saatujen ja varmennettujen tietojen perusteella”.
222 On muistutettava, että polkumyyntiasioissa neuvosto ja komissio ovat riippuvaisia siitä, että osapuolet ovat vapaaehtoisesti yhteistyössä niiden kanssa ja toimittavat niille tarpeelliset tiedot asetetuissa määräajoissa (ks. 193 kohta edellä).
223 Edellä esitetystä seuraa, että komissio on suorittanut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti eri kriteerien analyysin unionin tuotannonalaan nähden makroekonomisten indikaattoreiden osalta ja yksittäisiin yrityksiin nähden mikroekonomisten indikaattoreiden osalta.
224 Makroekonomisia indikaattoreita on arvioitu Cepifinen, joka kattaa 98 prosenttia unionin tuottajien tuotannosta, toimittamien tietojen perusteella.
225 Lisäksi mikroekonomiset indikaattorit, jotka perustuvat yksittäisten yritysten toimittamien tietojen käytettävissä oloon, on arvioitu niiden tietojen perusteella, joita ovat toimittaneet neljä valittajana olevaa edustavaa tuottajaa, lukuun ottamatta kyseessä olevaa suomalaista tuottajaa, joka ei ole vastannut asetetussa määräajassa.
226 Mikään perusasetuksesta johtuva velvollisuus ei edellytä unionin toimielimiltä niiden harkintavallan käytön yhteydessä makroekonomisten ja mikroekonomisten kriteerien luokittelua eikä estä muodostamasta tuottajien alaryhmiä, kunhan komissio suorittaa objektiivisen tarkastelun, joka perustuu itsessään objektiivisiin todisteisiin, sellaisena kuin se on toteutettu käsiteltävässä asiassa.
227 Näin ollen on todettava, että kantajat eivät esitä väitteensä tueksi mitään seikkaa, joka olisi omiaan osoittamaan, että vahinkoindikaattoreiden luokittelu ja komission menetelmä eivät ole mahdollistaneet objektiiviseen näyttöön perustuvan konkreettisen tutkimuksen suorittamista.
228 Tämä väite on näin ollen hylättävä.
229 Toiseksi kantajat väittävät, että komission olisi pitänyt käyttää otoksia.
230 Perusasetuksen 30 perustelukappaleesta ilmenee, että ”tutkimusten päättämiseksi vahvistetussa määräajassa on olennaisen tärkeää käyttää otoksia, jos osapuolten tai liiketoimien lukumäärä on suuri”.
231 Kuten neuvosto korostaa, komissiolla ei ollut kuitenkaan velvollisuutta käyttää käsiteltävässä asiassa otantaa (ks. 190 kohta edellä).
232 Sen harkintavallan perusteella, joka unionin toimielimillä oikeuskäytännön mukaan on, komissio ei nimittäin ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, kun ainoastaan neljä edustavaa tuottajaa on myötävaikuttanut tutkimukseen.
233 Tämä väite on näin ollen hylättävä.
234 Kolmanneksi on todettava, että kantajat vetoavat ainoastaan siihen, että riidanalaista asetusta rasittaa perustelujen puutteellisuus, esittämättä kuitenkaan mitään näyttöä, joka olisi omiaan osoittamaan SEUT 296 artiklan väitetyn rikkomisen.
235 Tämä väite on siten hylättävä.
236 Kanneperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä.
237 Tämän vuoksi viides kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.
1. Kuudes kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan rikkomista
238 Ensiksi kantajat huomauttavat unionin yleiselle tuomioistuimelle, että ”ne saivat vasta hyvin myöhään menettelyn aikana tiedon menetelmästä, jota komissio oli käyttänyt 8 prosentin tavoitevoittomarginaalin saavuttamiseksi”.
239 Riidanalaisen asetuksen 156 perustelukappaleesta ilmenee, että ”yksi kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä pyysi lisätietoja menetelmästä, jolla laskettiin vahinkoa aiheuttamattoman hinnan laskelmissa käytetty 8 prosentin tavoitevoitto, [ja] viittasi valitukseen, jossa ehdotettu tavoitevoitto oli alempi”.
240 Jos oletetaan, että kyseessä on väite, kantajat eivät osoita, että tämä myöhäisyys oli estänyt niitä ilmaisemasta tehokkaasti näkemystään ja loukannut niiden puolustautumisoikeuksia.
241 Näin ollen ja sikäli kuin kantajat pyrkivät pääasiallisesti vetoamaan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, tämä väite on hylättävä.
242 Toiseksi kantajat väittävät, että komissio on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 1 kohtaa ja 9 artiklan 4 kohtaa, koska se on ottanut huomioon 8 prosentin tavoitevoiton.
243 On muistutettava, että perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”käsitteellä ”vahinko” tarkoitetaan, jollei toisin ilmoiteta, yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa, yhteisön tuotannonalaan kohdistuvaa merkittävän vahingon uhkaa tai merkittävää viivästystä yhteisön tuotannonalan perustamisessa”.
244 Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa säädetään, että ”polkumyyntitullin suuruus ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, ja sen olisi oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi”.
245 Näistä artikloista seuraa, että voittomarginaali, jota neuvoston on käytettävä laskiessaan tavoitehintaa, jolla voidaan poistaa kyseinen vahinko, saa olla korkeintaan sen voittomarginaalin suuruinen, jonka unionin teollisuus voi kohtuudella odottaa saavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, joissa ei esiinny polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Ei olisi perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan mukaista soveltaa unionin teollisuuden osalta voittomarginaalia, jota se ei olisi voinut odottaa saavansa tilanteessa, jossa ei esiinny polkumyyntiä (edellä 184 kohdassa mainittu asia EFMA v. neuvosto, tuomion 60 kohta).
246 Kantajat väittävät, että tavoitevoitto on laskettu sillä perusteella, minkä on katsottu muodostavan riittävän tuoton (sijoitetulle) pääomalle unionin paperiteollisuuden osalta pikemmin kuin ilman polkumyyntituontia todella saavutettavissa olevan marginaalin perusteella, jonka on oltava korkeintaan sen voittomarginaalin suuruinen, jonka unionin teollisuus voi kohtuudella odottaa saavuttavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa.
247 Kysymys ei ole kantajien mukaan siitä, onko 8 prosentin tavoitevoittomarginaali riittävä kattamaan investoinnit ja riskit, vaan siitä, onko tällainen voittomarginaali saavutettavissa, jos polkumyyntituontia ei esiinny. Tämä argumentti on ymmärrettävä siten, että se koskee ilmeistä arviointivirhettä voittomarginaalin laskennassa.
248 Neuvosto väittää, että on olemassa yhteys tietyn tuotannonalan pääoman riittävän tuoton ja niiden voittojen välillä, jotka voidaan saavuttaa tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, jotka eivät ole vääristyneet, koska hyvin pääomavaltaiset teollisuudenalat, jotka edellyttävät suuria ennakkoinvestointeja, investoivat ainoastaan, jos ne voivat odottaa saavuttavansa riittävän tuottoprosentin.
249 Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, neuvostolla on laaja harkintavalta asianmukaista voittomarginaalia määritettäessä, kun kyse on monitahoisen taloudellisen tilanteen arvioinnista. Unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on kohdistuttava vain siihen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen valinnan perusteena olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa ja ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (edellä 184 kohdassa mainittu asia EFMA v. neuvosto, tuomion 57 kohta ja edellä 183 kohdassa mainittu asia Ferchimex v. neuvosto, tuomion 67 kohta).
250 Edellä esitetyn perusteella on tutkittava, onko neuvosto tehnyt ilmeisen arviointivirheen voittomarginaalin laskennassa.
251 On muistutettava, että kantajien on esitettävä sellainen näyttö, jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin voi todeta, että neuvosto on tehnyt oikeuskäytännössä tarkoitetun ilmeisen arviointivirheen (ks. 185 kohta edellä).
252 Riidanalaisen asetuksen 158 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”On selvennettävä, että valituksessa ehdotettua tavoitevoittoa tarkasteltiin kyselylomakevastausten sekä edustavien unionin tuottajien toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin perusteella. Eritoten koneisiin tehtävien investointien kustannukset otettiin huomioon. Jälkimmäisen perusteella asetetun tavoitevoiton katsottiin heijastavan korkeiden ennakkoinvestointien tarvetta ja tähän pääomavaltaiseen tuotannonalaan liittyviä riskejä tilanteessa, jossa ei esiinny polkumyyntituontia tai tuettua tuontia. Sen vuoksi 8 prosentin tavoitevoittoa pidetään sen tasoisena, jonka tuotannonala voisi saavuttaa tilanteessa, jossa polkumyyntituontia ei ole. Kuten 86 kappaleessa todetaan, sen varmistamiseksi, että polkumyyntiä sekä hinnan alittavuutta ja viitehinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa noudatettaisiin johdonmukaista lähestymistapaa, ja 68–71 kappaleessa esitetyistä syistä vahingon poistavaa tasoa koskevia laskelmia on tarkistettu jättämällä niistä pois yhden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ryhmään kuuluvan yrityksen vientimyynti.”
253 On todettava, että kantajat kyseenalaistavat ainoastaan sen seikan, että komissio on voittomarginaalin laskennassa ottanut mukaan investointien kattamista ja riskejä koskevat näkökohdat.
254 On korostettava, että kun toimielimet käyttävät niille perusasetuksella annettua harkintavaltaa, niillä ei ole velvollisuutta selittää yksityiskohtaisesti ja etukäteen niitä arviointiperusteita, joita ne aikovat kussakin tapauksessa soveltaa, edes siinä tapauksessa, että ne kehittävät uusia vaihtoehtoisia toimintatapoja (asia T‑118/96, Thai Bicycle v. neuvosto, tuomio 17.7.1998, Kok., s. II‑32991, 68 kohta; ks. vastaavasti asia 250/85, Brother Industries v. neuvosto, tuomio 5.10.1988, Kok., s. 5683, 28 ja 29 kohta ja edellä 96 kohdassa mainittu asia Nakajima v. neuvosto, tuomion 118 kohta).
255 Käsiteltävässä asiassa on korostettava, että komissio on ottanut huomioon useita arviointiperusteita, kuten kyselylomakkeeseen annetut vastaukset, investoinnin kustannukset, riskit, tuotannonalan suuren pääomavaltaisuuden ja sen, että yhdelle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle kuuluvan yhtiön vientimyynti on jätetty pois.
256 Kuten neuvosto korostaa, kantajat ”eivät väitä [– –], että mikään näistä tekijöistä olisi virheellinen tai epäluotettava”.
257 On todettava, että kantajat eivät kiistä neuvoston väitettä, jonka mukaan ”aivan ilmeisesti on olemassa yhteys tietyn tuotannonalan pääoman riittävän tuoton ja niiden voittojen välillä, jotka voidaan saavuttaa tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, jotka eivät ole vääristyneet”.
258 Ne väittävät kuitenkin, että ”polkumyyntitullien asettamisen tavoitteena ei ole palauttaa hintaa tavanomaiselle ja vääristymättömälle tasolle vaan palauttaa se tasolle, joka olisi voitu saavuttaa ilman polkumyyntituontia”.
259 Kantajat viittaavat väitteidensä tueksi kannekirjelmän liitteeseen A.28, jonka muodostaa komission 29.3.2001 päivätty ilmoitus, jonka otsikko on ”Subject: Profitability in the absence of injurious dumping” (Aihe: Voitto ilman vahingollista polkumyyntiä), jossa selitetään komission menetelmä 8 prosentin voittomarginaalin laskennassa.
260 Minkään seikan perusteella ei voida päätellä, että komission tavoitteena olisi ollut asettaa polkumyyntitullit hinnan palauttamiseksi tavanomaiselle ja vääristymättömälle tasolle.
261 Kantajat korostavat, että tukien vastaisen valituksen 356 kohdassa Cepifine toteaa, että järjestön eurooppalaiset tuottajat olisivat voineet odottaa saavuttavansa 5 prosentin voiton ilman polkumyyntituontia.
262 Kyseisestä valituksesta ei kuitenkaan ilmene, että komissio olisi asettanut polkumyyntitullit palauttaakseen hinnan tavanomaiselle ja vääristymättömälle tasolle.
263 Unionin toimielimet ovat harkintavaltansa puitteissa katsoneet, että 8 prosentin voittomarginaali voitiin saavuttaa ilman polkumyyntituontia.
264 Näin ollen on katsottava, että komissio on selvästi osoittanut, että 8 prosentin tavoitevoittoa pidettiin tasona, jonka tuotannonala voisi saavuttaa ilman polkumyyntituontia (ks. 252 kohta edellä).
265 Joka tapauksessa on todettava, että kantajat ainoastaan viittaavat asian hallinnollisiin asiakirjoihin sisältyvään näyttöön eivätkä esitä mitään seikkaa sen osoittamiseksi, että unionin toimielimet olisivat tehneet ilmeisen arviointivirheen siltä osin kuin ne olisivat asettaneet polkumyyntitulleja ainoana tavoitteenaan palauttaa hinta tavanomaiselle ja vääristymättömälle tasolle.
266 Tämä väite on näin ollen hylättävä.
267 Kolmanneksi kantajat esittävät väitteidensä tueksi, että vuoden 2005 aikana eli ennen tutkimusajanjaksoa valittajien keskimääräinen voittomarginaali oli 2 prosenttia, kun taas tavoitevoiton laskemiseksi käytetty marginaali oli 2,88 prosenttia vuonna 2009 eli tutkimusajanjakson aikana.
268 Neuvosto väittää, että unionin toimielimet eivät voineet nojautua unionin tuotannonalan toteutuneisiin voittoihin tarkasteluajanjaksolla, sillä kyseessä oleva ala kirjasi poikkeuksellisia tappioita, joiden syynä olivat rakenteelliset ongelmat. Asiakirjoista ilmenee, että kantajat eivät ole kiistäneet näitä seikkoja.
269 Riidanalaisen asetuksen 116 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Edustaville unionin tuottajille aiheutui tappioita vuosina 2006–2008, ja taloudellinen tilanne kääntyi positiiviseksi vasta vuonna 2009, jolloin tärkeimmän raaka-aineen, sellun, hinta maailmanmarkkinoilla poikkeuksellisesti laski merkittävästi talouden taantuman vuoksi. Sellun hinnan laskua (– 19 %) pidettiin epänormaalin suurena laskuna, joka vaikutti suoraan rahoitustilanteen paranemiseen tutkimusajanjaksolla. On huomattava, että tutkimusajanjakson jälkeen sellun hinnat ovat palanneet tutkimusajanjaksoa edeltävälle tasolle.”
270 Väliaikaisen asetuksen 128 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että unionin tuotannonalalle aiheutui tappioita tarkastelujaksolla, etenkin vuonna 2008, tuottajien rakenneuudistuksista huolimatta, koska unionin tuotannonala ei edelleenkään pystynyt nostamaan hintojaan kustannukset ylittävälle tasolle [– –]. Tilanne aiheutui pääasiassa unionin tuotannonalan hinnat alittavalla polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttamasta hintapaineesta.”
271 Väliaikaisen asetuksen 117 perustelukappaleesta ilmenee, että ”päätel[tiin] alustavasti, että Kiinasta tulevan halvan polkumyyntituonnin voimakkaalla kasvulla oli merkittävä negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen”.
272 Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että valittajien keskimääräisen voittomarginaalin määrä vuoden 2005 aikana, sellaisena kuin kantajat vetoavat siihen, ei yksinään riitä osoittamaan, että neuvosto olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen määritellessään voittomarginaalin ilman polkumyyntituontia ennen tutkimusajanjaksoa (ks. vastaavasti edellä 184 kohdassa mainittu asia EFMA v. neuvosto, tuomion 89 kohta).
273 Tämä väite on näin ollen hylättävä.
274 Kaiken edellä esitetyn perusteella kuudes kanneperuste on hylättävä.
Seitsemäs kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 3 artiklan, 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan rikkomista
275 Aluksi on todettava, että kantajat eivät kiistä sitä, etteivät arkkipainokoneissa käytettävä päällystetty hienopaperi ja rullapainokoneissa käytettävät rullat ole vaihdettavissa keskenään.
276 On myös todettava, että kantajat eivät kiistä sitä, että rullapainokoneissa käytettävät rullat ja arkkipainokoneissa käytettävät rullat eivät ole vaihdettavissa keskenään.
277 Kantajat eivät myöskään kiistä sitä, että rullapainokoneissa käytettäviä rullia voidaan käyttää arkkipainokoneissa, jotka on varustettu CutStar-teknologialla.
278 Kantajat kyseenalaistavat tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän siltä osin kuin toimielimet ovat jättäneet ulkopuolelle rullapainokoneissa käytettävät rullat ja päätelleet, että ne eivät olleet vaihdettavissa leikattavien rullien kanssa.
279 Neuvosto väittää, että rullapainokoneissa käytettävät rullat on jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska eri paperityyppien fyysiset ominaisuudet ovat erilaiset.
280 Neuvosto väittää, että eri paperityypit eivät ole vaihdettavissa keskenään ja että unionin toimielimet ovat määritelleet tarkasteltavan tuotteen olevan arkkipainokoneissa käytettävää paperia, riippumatta siitä, onko kyse paperiarkeista vai rullista, joita voidaan käyttää CutStar-koneissa.
281 Näin ollen tuotteiden keskinäisen vaihdettavuuden määrittämiseksi on tutkittava, voidaanko rullapainokoneissa käytettäviä rullia käyttää arkkipainokoneissa, jotka on varustettu CutStar-teknologialla, ja voidaanko arkkipainokoneisiin tarkoitettuja rullia käyttää rullapainokoneissa.
282 Riidanalaisen asetuksen 16 perustelukappaleesta ilmenee, että kantajat ovat korostaneet, että ”päällystetyn hienopaperin arkit ja rullat, jotka soveltuvat käytettäväksi arkkipainokoneissa [– –], ja päällystetyn hienopaperin rullat, jotka soveltuvat käytettäväksi rullapainokoneissa, eivät eroa merkittävästi perusominaisuuksiltaan toisistaan”.
283 Tältä osin kantajat väittävät esittäneensä kannekirjelmän liitteenä ”ratkaisevaa näyttöä, josta ilmenee, että CutStar-järjestelmällä varustetuissa painokoneissa voidaan käyttää kummankin tyyppisiä rullia”.
284 Väliaikaisen asetuksen 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Päällystetty hienopaperi on korkealaatuista paperia ja kartonkia, jota yleensä käytetään luettavan materiaalin kuten viikkolehtien, katalogien, vuosikertomusten ja vuosikirjojen painamiseen. Tarkasteltavana oleva tuote sisältää sekä arkit että rullat, jotka soveltuvat käytettäväksi [CutStar-tyyppisissä] arkkipainokoneissa. Arkkipainokoneissa käytettäväksi soveltuvat rullat on suunniteltu leikattavaksi paloiksi ennen painoa, ja näin ollen niiden katsotaan olevan keskenään korvattavissa ja suorassa kilpailussa arkkien kanssa.”
285 Väliaikaisen asetuksen 16 perustelukappaleessa mainitaan, että rullapainokoneissa käytettävät rullat, jotka on jätetty tarkasteltavana olevan tuotteen ulkopuolelle, ”syötetään yleensä suoraan painokoneisiin eikä niitä leikata etukäteen”.
286 On kuitenkin todettava, että kantajat rajoittuvat väittämään, että unionin toimielimet olisivat tehneet ilmeisen arviointivirheen tarkasteltavan tuotteen määrittelyssä, esittämättä kuitenkaan mitään näyttöä väitteidensä tueksi.
287 Kantajat eivät nimittäin esitä mitään seikkaa sen osoittamiseksi, että rullissa olevaa päällystettyä hienopaperia voitaisiin käyttää rullapainokoneissa, olipa kyse fyysisistä tai teknisistä ominaisuuksista, kuten pintalujuus, tai vaihdettavuudesta taloudelliselta näkökannalta.
288 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan polkumyyntitutkimuksessa tarkasteltavana olevan tuotteen määrittelemisen tarkoituksena on auttaa sellaisten tuotteiden luettelon laatimisessa, joille mahdollisesti määrätään polkumyyntitulli. Tätä tarkoitusta varten toimielimet voivat ottaa huomioon useita seikkoja, kuten tuotteiden fyysiset, tekniset ja kemialliset ominaisuudet, tuotteiden käyttötarkoituksen, vaihdettavuuden, käsityksen, joka kuluttajilla on niistä, jakelukanavat, valmistusprosessin, tuotantokustannukset ja laadun (asia T‑314/06, Whirlpool Europe v. neuvosto, tuomio 13.9.2010, Kok., s. II‑5005, 138 kohta; asia T‑369/08, EWRIA ym. v. komissio, tuomio 17.12.2010, Kok., s. II‑6283, 82 kohta ja asia T‑172/09, Gem-Year ja Jinn-Well Auto-Parts (Zhejiang) v. neuvosto, tuomio 10.10.2012, 59 kohta).
289 Väliaikaisen asetuksen 18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Tutkimuksessa [– –] vahvistettiin, että rullapainokoneissa ja arkkipainokoneissa käytettävillä papereilla on erilaisia teknisiä ja fyysisiä ominaisuuksia, kuten kosteus ja jäykkyys. Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että 16 kappaleessa esitetyt tekniset ominaisuudet pätevät ainoastaan rulliin, joita voidaan käyttää rullapainokoneissa. Näiden erojen vuoksi rullapainokoneissa ja arkkipainokoneissa käytettävää paperia ei voida käyttää samoissa painokoneissa, minkä vuoksi ne eivät ole keskenään vaihdettavissa. Kaikki osapuolet olivat samaa mieltä siitä, että nämä kaksi paperilajia erottuvat toisistaan pintalujuuden ja vetolujuuden suhteen.”
290 Riidanalaisen asetuksen 29 perustelukappaleesta kuitenkin ilmenee, ettei väliaikaisen asetuksen 16 ja 18 perustelukappaleessa esitettyjä kriteereitä ole kyseenalaistettu.
291 Lisäksi on todettava, kuten riidanalaisen asetuksen 42 perustelukappaleesta ilmenee, että samankaltaisen tuotteen määrittämisestä ei ole esitetty huomautuksia.
292 Näin ollen perusasetuksen säännöksiä, jotka koskevat tarkasteltavan tuotteen määrittelyä, ei ole rikottu, joten tämä väite on hylättävä.
293 Mitä tulee unionin tuotannonalan määrittelyyn ja asiavaltuuteen polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamiseksi, kantajat väittävät, että tarkasteltavan tuotteen virheellistä määritelmää on käytetty unionin samankaltaista tuotetta valmistavan tuotannonalan määrittelemiseksi ja tälle tuotannonalalle aiheutuneen vahingon arvioimiseksi.
294 Riidanalaisen asetuksen 83 perustelukappaleesta ilmenee, että ”koska unionin tuotannosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77–79 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistet[tiin]”.
295 Väliaikaisen asetuksen 79 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Kuten 17 kappaleessa mainittiin, yksi asianomainen osapuoli väitti, että rullapainokoneisiin soveltuva päällystetty hienopaperi olisi pitänyt [ottaa tutkimukseen mukaan]. Tällä perusteella osapuoli väitti, että valituksen esittäneellä unionin tuotannonalalla ei ollut riittävästi tukea tässä menettelyssä. Väite oli kuitenkin hylättävä 20 ja 22 kappaleessa esitettyjen päätelmien perusteella eli sen perusteella, että rullapainokoneisiin ja arkkipainokoneisiin soveltuva päällystetty hienopaperi ovat kaksi eri tuotetta.”
296 Kuten neuvosto korostaa, kanneperuste olisi tutkittava ainoastaan, jos tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä oli virheellinen.
297 Edellä esitetystä kuitenkin seuraa, että unionin toimielimet eivät ole tehneet ilmeistä arviointivirhettä tarkasteltavana olevan tuotteen määrittelyssä.
298 Näin ollen käsiteltävä väite menettää lähtökohtansa.
299 Lisäksi on todettava, että kantajat ainoastaan väittävät, että unionin toimielimet olisivat rikkoneet perusasetuksen 4 artiklan 1 kohtaa, 3 artiklaa ja 5 artiklan 4 kohtaa, esittämättä kuitenkaan mitään näyttöä väitteidensä tueksi.
300 Näin ollen käsiteltävä väite on hylättävä.
301 Mitä tulee SEUT 296 artiklan rikkomiseen, kantajat väittävät, että unionin toimielimet eivät ole täyttäneet perusteluvelvollisuuttaan riidanalaisen asetuksen osalta, koska kyseisten toimielinten vaikeneminen kahden kyseessä olevan tuotteen keskinäisestä vaihdettavuudesta, kun niitä käytetään CutStar-tyypin laitteistolla varustetuissa koneissa, on estänyt kantajia puolustamasta tehokkaasti unionin yleisessä tuomioistuimessa väitettään, jonka mukaan CutStar-järjestelmä tekee rullapainokoneissa käytettävät rullat ja leikattavat rullat keskenään vaihdettaviksi, ja riitauttamasta tärkeää päätöstä, jolla oli huomattava vaikutus asiavaltuuteen ja vahingon arviointiin sekä tutkimuksen tulokseen.
302 On palautettava mieleen, että SEUT 296 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, ja siten, että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden (ks. asia C‑521/09 P, Elf Aquitaine v. komissio, tuomio 29.9.2011, Kok., s. I‑8947, 147 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
303 Tältä osin on muistettava, että perusteluvelvollisuus on olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta (ks. edellä 302 kohdassa mainittu asia Elf Aquitaine v. komissio, tuomion 146 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
304 Yksittäistapauksia koskevien päätösten osalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuudella perustella yksittäistapausta koskeva päätös on tarkoitus antaa tuomioistuimelle mahdollisuus tutkia päätöksen laillisuus sekä antaa asianosaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös asianmukainen vai onko se mahdollisesti virheellinen, jolloin sen pätevyys voidaan riitauttaa (ks. edellä 302 kohdassa mainittu asia Elf Aquitaine v. komissio, tuomion 148 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
305 On katsottava, että väite, jonka mukaan riidanalainen asetus ei olisi perusteltu tai olisi puutteellisesti perusteltu sen vuoksi, että unionin toimielimet ovat vaienneet kyseessä olevien tuotteiden keskinäisestä vaihdettavuudesta, ei ole perusteltu.
306 Unionin toimielimet ovat nimittäin tarkastelleet sitä seikkaa, että arkkipainokoneissa käytettävä päällystetty hienopaperi arkkeina tai rullina ja rullapainokoneissa käytettävät rullat muodostivat erilliset tuoteryhmät eivätkä olleet keskenään vaihdettavissa (riidanalaisen asetuksen 17 perustelukappale), fyysisten ja teknisten ominaisuuksien näkökulmasta – riidanalaisen asetuksen 17 perustelukappaleessa vahvistetaan nimittäin väliaikaisen asetuksen 18 perustelukappale, jossa viitataan väliaikaisen asetuksen 16 perustelukappaleeseen, erityisesti siltä osin kuin on kysymys pintalujuudesta sekä jäykkyydestä merkityksellisinä erottavina kriteereinä (riidanalaisen asetuksen 16 ja 29 perustelukappale) – sekä taloudellisesta näkökulmasta, kun riidanalaisen asetuksen 17 perustelukappaleessa vahvistetaan väliaikaisen asetuksen 20 perustelukappale.
307 Näin ollen unionin toimielimet eivät ole rikkoneet SEUT 296 artiklaa, koska kantajat pystyivät selvästi yksilöimään seikat, jotka riidanalaisessa asetuksessa oli otettu huomioon pääteltäessä, että arkkipainokoneissa käytettävät leikattavat rullat ja rullapainokoneissa käytettävät rullat eivät olleet keskenään vaihdettavissa.
308 Tämä väite on näin ollen hylättävä.
309 Näin ollen kaikesta edellä esitetystä seuraa, että seitsemäs kanneperuste on hylättävä.
Kahdeksas kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 7 kohdan rikkomista
310 Ensiksi kantajat väittävät, että riidanalaista asetusta rasittaa syy-yhteydettömyyttä koskevan periaatteen nojalla perustelujen puuttuminen, koska unionin toimielimet eivät ole esittäneet asiaankuuluvia selityksiä eivätkä riittävää perustelua sen tosiseikan osalta, ettei vahinkoa aiheuttamaton hinta ylittänyt sitä, mikä oli tarpeen polkumyyntituonnin aiheuttaman vahingon poistamiseksi.
311 On kuitenkin todettava, että unionin toimielimet ovat selvästi perustelleet syy-yhteydettömyystestin tuloksen, koska ne ovat suorittaneet arvioinnin muiden tekijöiden vaikutuksesta vahinkoon, kuten kulutuksen kehitys unionin markkinoilla (riidanalaisen asetuksen 137 ja 138 perustelukappale ja väliaikaisen asetuksen 118 ja 119 perustelukappale), raaka-aineiden hinta (riidanalaisen asetuksen 139 perustelukappale ja väliaikaisen asetuksen 120–122 perustelukappale), unionin tuotannonalan vientitulokset (riidanalaisen asetuksen 140–142 perustelukappale ja väliaikaisen asetuksen 123 ja 124 perustelukappale), tuonti muista kolmansista maista (riidanalaisen asetuksen 143 perustelukappale ja väliaikaisen asetuksen 125–127 perustelukappale) sekä rakenteellinen ylikapasiteetti (riidanalaisen asetuksen 144 ja 145 perustelukappale ja väliaikaisen asetuksen 128 perustelukappale).
312 Näin ollen on katsottava, että unionin toimielimet ovat selvästi perustelleet sen seikan, että polkumyyntituonnin aiheuttaman vahingon ei voitu katsoa johtuvan muista tekijöistä, ja että tämän vuoksi vahinkoa aiheuttamaton hinta oli määritetty siten, ettei ylitettäisi sitä, mikä oli tarpeen kyseisestä tuonnista aiheutuneen vahingon poistamiseksi.
313 Kantajat väittävät lisäksi, että unionin toimielimet eivät varmistuneet siitä, ettei niiden tuonnille määrätyn tullin tasoa määritettäessä ollut otettu huomioon muista tekijöistä kuin polkumyynnistä johtunutta vahinkoa, vaikka kyseisten toimielinten on osoitettava, että ne ovat suorittaneet syy-yhteydettömyyttä koskevan analyysin.
314 On todettava, että kantajat pelkästään huomauttavat, että käyttöönotettujen tullien taso on 20 prosenttia ja että vahinkoa aiheuttamaton hinta, jonka perusteella tämä luku on laskettu, on saatu lisäämällä 8 prosentin voittomarginaali tuotantokustannuksiin.
315 Kuten neuvosto korostaa, kantajat eivät kyseenalaista unionin toimielinten omaksuman tavoitevoittoa koskevan lähestymistavan taustalla olevaa periaatetta eivätkä myöskään sitä, että tavoitevoitto vahvistetaan sille tasolle, jonka unionin tuotannonala voisi saavuttaa ilman polkumyyntituontia.
316 Tältä osin on muistutettava, että kantajat eivät kiistä näiden seikkojen luotettavuutta.
317 On siis korostettava, että kantajat eivät kyseenalaista käyttöönotettujen tullien tasoa, koska ne ainoastaan kiinnittävät huomiota vahinkomarginaalin laskentaan, sellaisena kuin se on mainittu riidanalaisen asetuksen 165 perustelukappaleessa.
318 Joka tapauksessa on muistutettava, että unionin toimielimet ovat tutkineet perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti niiden muiden tunnettujen tekijöiden vaikutuksen, jotka ovat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, ja ovat todenneet, ettei mikään niistä voinut katkaista todettua syy-yhteyttä Kiinasta peräisin olevan polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä (riidanalaisen asetuksen 137–145 perustelukappale ja väliaikaisen asetuksen 118–128 perustelukappale). Unionin toimielimet ovat siis täyttäneet tarpeelliset edellytykset kyseessä olevien toimenpiteiden toteuttamiseksi.
319 Tämä väite on näin ollen hylättävä.
320 Toiseksi kantajat väittävät, että unionin toimielimet ovat summittaisesti hylänneet kaikki vahingon syyt, jotka niille oli esitetty tutkimuksen aikana ja jotka olivat muita kuin polkumyyntituonti.
321 Tältä osin kantajat tyytyvät väittämään esimerkiksi, että aiheutunut vahinko ei voi kokonaisuudessaan johtua Kiinasta peräisin olevasta tuonnista, koska Kiinan tuonti on lisääntynyt vain 3 prosentilla samalla kun markkinaosuuden menetys oli 5 prosenttia tutkimusajanjaksolla, mikä tarkoittaa sitä, että joku toinen kilpailija on saanut unionin tuotannonalan menettämän 2 prosentin markkinaosuuden. Näin ollen kantajat eivät ole yksin vastuussa markkinaosuuden menetyksestä ja siitä aiheutuneesta vahingosta.
322 Siltä osin kuin on kysymys kantajien argumentista, on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan neuvosto ja komissio ovat velvollisia tutkimaan, johtuuko vahinko, johon ne aikovat perustaa päätelmänsä, tosiasiallisesti polkumyyntituonnista, ja niiden on jätettävä ottamatta huomioon muiden tekijöiden aiheuttama vahinko (asia C‑358/89, Extramet Industrie v. neuvosto, tuomio 11.6.1992, Kok., s. I‑3813, 16 kohta ja asia T‑190/08, CHEMK ja KF v. neuvosto, tuomio 25.10.2011, Kok., s. II‑7359, 188 kohta).
323 On myös muistutettava, että sen selvittäminen, ovatko muut tekijät kuin polkumyynnillä tapahtunut tuonti myötävaikuttaneet unionin tuotannonalan kärsimään vahinkoon, edellyttää monitahoisten taloudellisten kysymysten arviointia, jossa toimielimillä on laaja harkintavalta, mikä tarkoittaa, että unionin tuomioistuimessa tapahtuva valvonta tästä arvioinnista on rajoitettua (edellä 322 kohdassa mainittu asia CHEMK ja KF v. neuvosto, tuomion 189 kohta).
324 Lisäksi kantajien on esitettävä sellainen näyttö, jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin voi todeta, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen vahingon arvioinnissa (ks. edellä 122 kohdassa mainittu asia Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, tuomion 119 kohta ja edellä 185 kohdassa mainittu asia Moser Baer India v. neuvosto, tuomion 140 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; edellä 182 kohdassa mainittu asia Since Hardware (Guangzhou) v. neuvosto, tuomion 137 kohta).
325 Tästä oikeuskäytännöstä on pääteltävä, että vahingon arvioinnissa otetaan huomioon kaikki kyseisen vahingon määrittämisedellytykset, syy-yhteys mukaan lukien.
326 Kantajat kuitenkin rajoittuvat esittämään pelkkiä väitteitä, jotka ovat lisäksi esimerkkejä.
327 Näin ollen on todettava, että kantajat eivät esitä argumenttinsa tueksi mitään näyttöä, joka osoittaisi, että unionin toimielimet olisivat tehneet arviointivirheen syy-yhteyden määrittämisessä.
328 Lisäksi, kuten neuvosto korostaa, on todettava, että kantajat eivät kyseenalaista väliaikaisen asetuksen 125–127 perustelukappaleesta tehtyjä päätelmiä, joiden mukaan muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei ole vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen huomattavaan vahinkoon.
329 Mitä kolmanneksi tulee unionin tuotannonalan vientitulosten heikentymiseen, kantajat kiistävät unionin toimielinten väitteen, jonka mukaan tämä heikentyminen ei ole tuottajille aiheutuneen vahingon pääasiallinen syy eikä tämän vuoksi poista syy-yhteyttä.
330 Kuten neuvosto korostaa, unionin tuotannonalan vientitulokset ovat lieventäneet polkumyyntituonnin vahingollisia vaikutuksia.
331 Väliaikaisen asetuksen 123 perustelukappaleessa, joka on vahvistettu riidanalaisen asetuksen 141 perustelukappaleessa, todetaan nimittäin erityisesti seuraavaa:
”Koska viennillä on merkittävä asema siinä, että kapasiteetin käyttöaste pysyy korkeana koneisiin tehtyjen investointien suurten kiinteiden kustannusten kattamiseksi, katsottiin että vaikka vientitulos heikkeni, sillä oli kaiken kaikkiaan positiivinen vaikutus. Tämän vuoksi katsotaan, että vaikka vientitoiminnan väheneminen olisikin osaltaan vaikuttanut unionin tuotannonalan yleisesti heikkoon tulokseen, toisaalta se lievensi unionin markkinoilla kärsittyjä tappioita, eikä se poista vahvistettua syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.”
332 Tältä osin on todettava, että kantajat eivät esitä mitään näyttöä, joka olisi omiaan osoittamaan, että unionin toimielimet olisivat tehneet arviointivirheen syy-yhteyden määrittämisessä.
333 Kaiken edellä esitetyn perusteella kahdeksas kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.
334 Tästä seuraa, että kanne on kokonaisuudessaan hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
335 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, niiden on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne on velvoitettava korvaamaan neuvoston, Cepifinen, Sappi Europen, Burgo Groupin ja Lectan oikeudenkäyntikulut näiden esittämien vaatimusten mukaisesti.
336 Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Gold East Paper (Jiangsu) Co. Ltd ja Gold Huasheng Paper (Suzhou Industrial Park) Co. Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston, Cepifine AISBL:n, Sappi Europe SA:n, Burgo Group SpA:n ja Lecta SA:n oikeudenkäyntikulut.
3) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä syyskuuta 2014.
Allekirjoitukset
Sisällys
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1. WTO-oikeus
2. Euroopan unionin oikeus
Asian tausta
1. Tutkimus
2. Riidanalainen asetus
Asian käsittely ja asianosaisten vaatimukset
Oikeudellinen arviointi
1. Kumoamisvaatimusten ulottuvuus
2. Kanneperusteet, jotka koskevat kantajien markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevia hakemuksia
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen alakohdan rikkomista siltä osin kuin päätös olla myöntämättä kantajille markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa on tehty sen perusteella, mitä komissio tiesi tällaisen hylkäämisen vaikutuksesta niiden polkumyyntimarginaaliin
Toinen kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa säädetyn menettelymääräyksen rikkomista sekä puolustautumisoikeuksien loukkaamista
Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee neuvoa-antavan polkumyyntikomitean tosiasiallista kuulemista
Kanneperusteen toinen osa, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista
Kolmas kanneperuste, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisen alakohdan soveltamisessa ja perustelujen puutteellisuutta
Alustavat huomautukset
Väitetty perustelujen puutteellisuus
Kanneperusteen kolmas osa, joka koskee markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisen kolmatta kriteeriä
– Maankäyttöoikeudet
– Lainat
Neljäs kanneperuste, joka koskee tutkimuksen epäoikeudenmukaista ja puolueellista suorittamista ja kohtuutonta todistustaakkaa
Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee hyvän hallinnon periaatteen väitettyä loukkaamista
Kanneperusteen toinen osa, joka koskee perusasetuksen 18 artiklan 1, 3 ja 6 kohdan väitettyä rikkomista
3. Vahingon arviointia koskevat kanneperusteet
Viides kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan rikkomista
Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee väitettä siitä, ettei suomalaisen tuottajan poissulkemista vahingon arvioinnissa ole perusteltu
Kanneperusteen toinen osa, joka koskee yksityiskohtaisia järjestelyjä väitetyssä unionin neljään edustavaan tuottajaan perustuvassa mikroekonomisten vahinkoindikaattoreiden arvioinnissa
1. Kuudes kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan rikkomista
Seitsemäs kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 3 artiklan, 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan rikkomista
Kahdeksas kanneperuste, joka koskee perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 7 kohdan rikkomista
Oikeudenkäyntikulut