YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu neljäs jaosto)
17 päivänä kesäkuuta 1998 (1)
Tiedonsaanti Neuvoston päätös 93/731/EY Neuvoston asiakirjoja koskevan
tiedonsaantipyynnön epääminen Kumoamiskanne Tutkittavaksi ottaminen
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osasto Yleisen turvallisuuden
turvaamiseen perustuvan poikkeuksen soveltamisala Neuvoston päätöksenteon
luottamuksellisuus Perustelut Vastineen julkaiseminen Internetissä
Menettelyn väärinkäyttö
Asiassa T-174/95,
Svenska Journalistförbundet, Ruotsin oikeuden mukaan perustettu yhdistys,
kotipaikka Tukholma, edustajinaan asianajajat Onno W. Brouwer, Amsterdam, ja
Frédéric P. Louis, Bryssel, joita avustaa Utrechtin yliopiston professori Deirdre
Curtin, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Loesch ja Wolter, 11 rue
Goethe,
jota tukevat
Ruotsin kuningaskunta, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston
pääjohtaja Lotty Nordling,
Tanskan kuningaskunta, asiamiehinään ulkoasiainministeriön osastopäällikkö Peter
Biering ja suurlähettiläs Laurids Mikaelsen, prosessiosoite Luxemburgissa Tanskan
suurlähetystö, 4 boulevard Royal,
ja
Alankomaiden kuningaskunta, asiamiehinään oikeudelliset neuvonantajat Marc
Fierstra ja Johannes Steven van den Oosterkamp, prosessiosoite Luxemburgissa
Alankomaiden suurlähetystö, 5 rue C. M. Spoo,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään oikeudelliset neuvonantajat Giorgio
Maganza ja Diego Canga Fano, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan
investointipankin lakiasiainosaston pääjohtaja Alessandre Morbilli, 100 boulevard
Konrad-Adenauer,
jota tukevat
Ranskan tasavalta, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston
jaostopäällikkö Catherine de Salins ja saman ministeriön ulkoasiainsihteeri Denys
Wibaux, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö, 8 B boulevard
Joseph II,
ja
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään
alunperin Treasury Solicitor's Departmentin virkamies John Collins, prosessiosoite
Luxemburgissa Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystö, 14 boulevard Roosevelt,
jossa kantaja vaatii kumoamaan 6 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyn neuvoston
päätöksen, jolla kieltäydyttiin antamasta tietoja tietyistä Euroopan poliisivirastoon
(Europol) liittyvistä asiakirjoista, joita oli pyydetty yleisön oikeudesta tutustua
neuvoston asiakirjoihin 20 päivänä joulukuuta 1993 tehdyn neuvoston päätöksen
93/731/EY (EYVL L 340, s. 43; jäljempänä päätös 93/731/EY) nojalla,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit
P. Lindh, J. Azizi, J. D. Cooke ja M. Jaeger,
kirjaaja: H. Jung,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 17.9.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- Jäsenvaltiot sisällyttivät Maastrichtissa 7.2.1992 allekirjoitetun Euroopan unionista
tehdyn sopimuksen (jäljempänä Euroopan unionista tehty sopimus) päätösasiakirjan
julistuksen (N:o 17) oikeudesta saada tietoja, joka on seuraavansisältöinen:
Konferenssi katsoo, että päätöksentekomenettelyn avoimuus vahvistaa toimielinten
kansanvaltaisuutta sekä yleisön luottamusta hallintoa kohtaan. Tämän vuoksi
konferenssi suosittelee, että komissio toimittaa neuvostolle viimeistään vuonna 1993
kertomuksen toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on parantaa yleisön
mahdollisuuksia saada toimielinten hallussa olevia tietoja.
- 2.
- Komissio julkaisi 8.6.1993 tiedonannon 93/C 156/05, joka koskee toimielinten
asiakirjojen julkisuutta (EYVL C 156, s. 5) ja joka esitettiin 5.5.1993 neuvostolle,
parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle. Komissio julkaisi 17.6.1993 avoimuutta
yhteisössä koskevan tiedonannon 93/C 166/04 (EYVL C 166, s. 4), joka esitettiin
2.6.1993 samoin neuvostolle, parlamentille ja sosiaali- ja talouskomitealle.
- 3.
- Neuvosto ja komissio hyväksyivät 6.12.1993 tiedonsaantioikeutta neuvoston ja
komission asiakirjoista koskevat käytännesäännöt (EYVL L 340, s. 41; jäljempänä
käytännesäännöt) ja sitoutuivat kumpikin osaltaan toteuttamaan käytännesäännöissä
vahvistettujen periaatteiden täytäntöönpanemiseen tarvittavat toimenpiteet ennen
1.1.1994.
- 4.
- Täyttääkseen tämän sitoumuksen neuvosto teki 20.12.1993 päätöksen 93/731/EY
yleisön oikeudesta tutustua neuvoston asiakirjoihin (EYVL L 340, s. 43; jäljempänä
päätös 93/731/EY), jossa määrätään käytännesäännöissä vahvistettujen
periaatteiden soveltamisesta. Tämä päätös perustui EY:n perustamissopimuksen
151 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan [n]euvosto vahvistaa työjärjestyksensä.
- 5.
- Päätöksen 93/731/EY 1 artiklassa määrätään seuraavasti:
1. Yleisöllä on oikeus tutustua neuvoston asiakirjoihin tässä päätöksessä määrätyin
edellytyksin.
2. Neuvoston asiakirjalla tarkoitetaan käytetystä tietovälineestä riippumatta
kirjallisessa muodossa olevaa tekstiä, joka sisältää olemassa olevaa tietoa ja joka
on neuvoston hallussa, jollei 2 artiklan 2 kohdasta muuta johdu.
- 6.
- Tämän päätöksen 2 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos pyynnössä tarkoitettu
asiakirja on muun kuin neuvoston laatima, pyyntö on esitettävä neuvoston sijasta
suoraan asiakirjan laatijalle.
- 7.
- Päätöksen 4 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
Neuvoston asiakirjaa ei luovuteta, jos siinä olevien tietojen ilmaisemisesta voi
aiheutua haittaa:
julkisen edun turvaamiselle (yleinen turvallisuus, kansainväliset suhteet,
vakaa rahan arvo, asian käsittely tuomioistuimessa, tarkastus tai tutkinta),
yksityisyyden suojalle,
liikesalaisuuden turvaamiselle,
yhteisön taloudellisten etujen turvaamiselle,
asiakirjan luottamuksellisuudelle, joka perustuu tiedon antaneen
luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyyntöön tai tiedon antaneen jäsenvaltion
lainsäädäntöön.
- 8.
- Päätöksen 4 artiklan 2 kohdassa lisätään, että [n]euvoston asiakirjan
luovuttamisesta voidaan kieltäytyä myös neuvoston päätöksenteon
luottamuksellisuuden turvaamiseksi.
- 9.
- Päätöksen 2 artiklan 1 kohdassa ja 3, 5 sekä 6 artiklassa määrätään muun muassa
siitä menettelytavasta, jota on noudatettava esitettäessä tiedonsaantipyyntö ja
neuvoston vastauksesta näihin pyyntöihin.
- 10.
- Päätöksen 7 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
1. Pääsihteeristön asianomaiset yksiköt ilmoittavat pyynnön esittäjälle kirjallisesti
kuukauden kuluessa sen esittämisestä joko siitä, että pyyntöön on suostuttu, tai
siitä, että toimielimelle ehdotetaan pyynnöstä kieltäytymistä. Jälkimmäisessä
tapauksessa ilmoitetaan myös päätöksen syistä ja siitä, että pyynnön esittäjällä on
kuukausi aikaa pyytää asian käsittelemistä uudelleen kannan muuttamiseksi; jos
uutta pyyntöä ei esitetä, pyynnön esittäjän katsotaan peruuttaneen alkuperäisen
pyyntönsä.
2. Jos pyyntöön ei ole vastattu kuukauden kuluessa sen esittämisestä, on tätä
pidettävä kieltäytymisenä, paitsi jos pyynnön esittäjä esittää edellä tarkoitetun
pyynnön asian uudelleen käsittelemisestä seuraavan kuukauden kuluessa.
3. Päätös kieltäytyä asiakirjan luovuttamisesta, joka on tehtävä kuukauden kuluessa
siitä, kun pyyntö asian uudelleen käsittelemisestä esitettiin, on perusteltava. Se on
ensi tilassa annettava esittäjälle tiedoksi kirjallisena ja hänelle on annettava samalla
tieto käytettävissä olevista Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 138 e ja
173 artiklan mukaisesta luonnollisen henkilön mahdollisuudesta saattaa asia
oikeusasiamiehen käsiteltäväksi sekä yhteisöjen tuomioistuimen oikeudesta valvoa
neuvoston toimenpiteiden lainmukaisuutta.
4. Jos vastausta ei ole annettu kuukauden kuluessa siitä, kun pyyntö asian uudelleen
käsittelemisestä esitettiin, tätä pidetään kielteisenä päätöksenä.
Kanteen taustalla olevat tosiseikat
- 11.
- Ruotsin kuningaskunnan liityttyä 1.1.1995 Euroopan unioniin kantaja päätti
selvittää, miten Ruotsin kansalaisten oikeus saada Ruotsin viranomaisilta tietoja
Euroopan unionin toimintaan liittyvistä asiakirjoista toteutui. Tässä tarkoituksessa
se otti yhteyttä 46:een Ruotsin viranomaiseen, joiden joukossa olivat Ruotsin
oikeusministeriö ja Rikspolisstyrelsen. Kantaja pyysi saada tietoja tietyistä
neuvoston asiakirjoista, jotka liittyvät Euroopan poliisiviraston (jäljempänä Europol)
perustamiseen ja joista 8 oli Rikspolisstyrelsenin ja 12 oikeusministeriön hallussa.
Tämän pyynnön perusteella kantajalle annettiin tietoja 18:sta sen pyytämistä 20
asiakirjasta. Oikeusministeriö kieltäytyi antamasta tietoja kahdesta asiakirjasta ja
perusteli tätä sillä, että ne liittyivät Alankomaiden ja Saksan hallitusten kanssa
käytyjen neuvottelujen aikana esitettyihin kannanottoihin. Niistä asiakirjoista, joista
tietoja annettiin, oli lisäksi poistettu eräitä osia. Joidenkin asiakirjojen osalta oli
vaikea tietää, oliko osia poistettu vai ei.
- 12.
- Kantaja pyysi 2.5.1995 myös neuvostolta tietoja näistä 20:stä edellä mainitusta
asiakirjasta.
- 13.
- Neuvoston pääsihteeristö suostui tähän pyyntöön 1.6.1995 päivätyllä kirjeellä
ainoastaan kahden sellaisen asiakirjan osalta, joihin sisältyi tiedonantoja niistä
seikoista, joihin Ranska tulee neuvoston puheenjohtajana toimiessaan ensisijaisesti
kiinnittämään huomiota turvapaikkaa ja siirtolaisuutta koskevien kysymysten osalta
sekä oikeusasioissa. Se kieltäytyi antamasta tietoja muista 18 asiakirjasta ja perusteli
tätä sillä, että asiakirjoihin 115 ja 1820 sovelletaan päätöksen [93/731/EY]
4 artiklan 1 kohdassa määrättyä luottamuksellisuusperiaatetta.
- 14.
- Kantaja pyysi 8.6.1995 neuvostolta tiedonsaantioikeuden epäävän päätöksen
käsittelemistä uudelleen kannan muuttamiseksi.
- 15.
- Pääsihteeristön toimivaltainen yksikkö valmisteli tällöin yhdessä neuvoston
oikeudellisen yksikön kanssa kirjeen pysyvien edustajien komitean (jäljempänä
Coreper) tiedotus -ryhmälle ja neuvostolle. Vastausehdotukseen oli liitetty
kantajan ja neuvoston pääsihteeristön aikaisemmin käymä kirjeenvaihto ja
neuvoston oikeus- ja sisäasioita käsittelevän pääosaston (PO H) pääjohtaja Elsenin
15.5.1995 päivätty ensimmäistä pyyntöä käsiteltäessä laadittu kirje (jäljempänä
Elsenin kirje). Tässä kirjeessä esitettiin lyhyesti asiakirjojen sisältö ja arvioitiin
alustavasti niiden julkistamismahdollisuuksia. Kantaja sai ensimmäistä kertaa tiedon
tästä kirjeestä nyt vireillä olevan oikeudenkäynnin aikana, sillä se on neuvoston
vastineen liitteenä. Tiedotus -ryhmä päätti 3.7.1995 julkistaa kaksi muuta
asiakirjaa, mutta kieltäytyä antamasta tietoja 16 muusta asiakirjasta. Coreper
hyväksyi 5.7.1995 pidetyssä kokouksessa tämän ryhmän tekemän vastausehdotuksen.
- 16.
- Neuvosto korostaa, että kaikki kyseiset asiakirjat olivat neuvoston jäsenten hallussa
ja että 3.7. pidetyn tiedotus -ryhmän kokouksen aikana oli samoin ollut
mahdollisuus tutkia asiakirjajäljennöksiä.
- 17.
- Coreperin kokouksen jälkeen neuvosto vastasi pyyntöön myöntävästi 6.7.1995päivätyllä kirjeellä (jäljempänä riidanalainen päätös), jossa neuvosto suostui
antamaan tietoja lisäksi vielä kahdesta asiakirjasta mutta hylkäsi pyynnön muiden
16 asiakirjan osalta.
- 18.
- Neuvosto selvitti asiaa seuraavasti:
Neuvoston mielestä näistä asiakirjoista ei voida antaa tietoja, koska niiden
julkistamisella saatetaan loukata julkista etua (yleinen turvallisuus), koska nämä
asiakirjat koskevat päätöksentekoa neuvostossa ja niihin sisältyy neuvoston jäsenten
esittämiä mielipiteitä ja koska ne ovat luottamuksellisia.
Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiotanne EY:n perustamissopimuksen 138 e ja
173 artiklaan, jotka koskevat niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä luonnollinen
henkilö voi kannella oikeusasiamiehelle tai nostaa yhteisöjen tuomioistuimessa
kanteen neuvoston toimenpiteestä.
Oikeudenkäynti
- 19.
- Kantaja nosti nyt esillä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen
22.9.1995 jättämällään kannekirjelmällä.
- 20.
- Euroopan parlamentti toimitti 9.2.1996 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada
osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajan vaatimuksia. Myöhemmin se
kuitenkin peruutti väliintulohakemuksensa.
- 21.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja antoi
23.4.1996 määräyksen, jolla kantajan vaatimuksia tukeviksi väliintulijoiksi
hyväksyttiin Tanskan kuningaskunta, Alankomaiden kuningaskunta ja Ruotsin
kuningaskunta ja vastaajan vaatimuksia tukeviksi väliintulijoiksi Ranskan tasavalta
ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.
- 22.
- Neuvosto kiinnitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen huomion 3.4.1996
saapuneessa kirjeessä siihen, että tiettyjä asiaan liittyviä asiakirjoja, erityisesti
neuvoston tässä asiassa esittämä vastine, oli julkistettu Internetissä. Neuvoston
mukaan kantajan menettelyllä vaarannettiin oikeudenkäynnin normaalia sujumista.
Se pyysi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta ryhtymään asianmukaisiin
toimenpiteisiin, jotta kantajan muut tämänkaltaiset toimet voitaisiin estää.
- 23.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti käsitellä tätä tilannetta
työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna muuna
oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvänä seikkana ja pyysi asianosaisia esittämän sitä
koskevat huomautuksensa. Vastauksia odoteltaessa kirjallinen käsittely keskeytettiin.
Huomautuksia esittivät kantaja sekä Tanskan, Ranskan, Alankomaiden, Ruotsin ja
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset.
- 24.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti näiden huomautusten perusteella
jatkaa asian käsittelyä ja ratkaista asian tämän seikan osalta myöhemmin (ks.
jäljempänä 135139 kohta).
- 25.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siirsi 4.6.1996 tekemällään päätöksellä asian
laajennetun neljännen jaoston käsiteltäväksi. Se ei suostunut neuvoston 20.6.1996
esittämään pyyntöön siirtää asia ratkaistavaksi täysistunnossa.
- 26.
- Kirjallinen käsittely päättyi 7.4.1997.
Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset
- 27.
- Kantaja vaatii Tanskan kuningaskunnan ja Alankomaiden kuningaskunnan
tukemana, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen,
velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 28.
- Ruotsin kuningaskunta vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa
riidanalaisen päätöksen.
- 29.
- Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
jättää kanteen kokonaisuudessaan tutkimatta,
toissijaisesti jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin se koskee kantajan jo
saamia asiakirjoja, joista ei ole poistettu osia,
taikka vaihtoehtoisesti hylkää kanteen perusteettomana, ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 30.
- Ranskan tasavalta vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 31.
- Yhdistynyt kuningaskunta vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jättää
kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana.
Tutkittavaksi ottaminen
- 32.
- Neuvosto esittää useita prosessiväitteitä, jotka perustuvat kantajan henkilöllisyyteen
ja siihen, ettei kannetta ole nostettu asetetussa määräajassa, ettei kantajalla ole
oikeussuojaintressiä sekä siihen, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ole
toimivaltainen. Nämä väitteet tutkitaan seuraavaksi.
Kantajan henkilöllisyys
- 33.
- Svenska Journalistförbundet on ruotsalainen lehtimiesyhdistys. Se omistaa
Tidningen Journalisten -nimisen sanomalehden ja toimii sen julkaisijana.
Kannekirjelmän otsikossa mainitaan Svenska Journalistförbundets tidning ja
Tidningen Journalisten. Kannekirjelmästä ilmenee, että kantaja on Svenska
Journalistförbundetin aikakauslehti, mutta näiden kahden välistä sidossuhdetta ei
ole selvästi selitetty. Tidningen Journalistenia on näin ollen kirjallisessa käsittelyssä
kutsuttu kantajaksi.
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet ja niiden perustelut
- 34.
- Kantajan avustajat ovat vastanneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämään kirjalliseen kysymykseen 4.8.1997 päivätyllä telekopiolla, että kantajana
on pidettävä Svenska Journalistförbundetia, koska se omistaa aikakauslehden ja
koska vain sillä näistä kahdesta on Ruotsin oikeuden mukaan asianosaiskelpoisuus.
- 35.
- Kantajan avustajat ovat suullisessa käsittelyssä lisänneet, että Svenska
Journalistförbundetin ja Tidningen Journalistenin erottaminen toisistaan on
keinotekoista. Neuvostolle lähetetyt pyyntö ja pyyntö asian käsittelemisestä
uudelleen oli laadittu paperille, johon oli painettu Svenska Journalistförbundetin
ja Tidningen Journalistenin nimet, ja neuvosto oli vastannut Svenska
Journalistförbundets tidningille. Svenska Journalistförbundet on kantajan avustajien
mukaan siis ollut asianosainen alusta alkaen.
- 36.
- Alankomaiden hallituksen mielestä on liian muodollista katsoa, että oikeushenkilön
itsenäisen osaston nostamaa kannetta ei voida pitää tämän oikeushenkilön
nostamana kanteena, koska on selvää, että asianmukainen valtuutus kanteen
nostamiseen on annettu eikä oikeudenkäynnin asianosaisten intressejä ole
mitenkään loukattu.
- 37.
- Neuvosto väittää 9.9.1997 päivätyssä kirjeessä, että Tidningen Journalistenilla, jota
se oli pitänyt nyt esillä olevan asian kantajana, ei ole Ruotsin oikeuden mukaan
asianosaiskelpoisuutta, kun kantajan avustajien vastaus otetaan huomioon.
- 38.
- Lisäksi neuvosto väittää, että vaikka Tidningen Journalisten voisikin esiintyä
Svenska Journalistförbundetin puolesta, neuvoston 6.7.1995 päivättyä vastausta ei
voida katsoa osoitetun sille, eikä tämä päätös näin ollen koske sitä suoraan ja
erikseen.
- 39.
- Neuvosto vaatii näin ollen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jättää
kanteen tutkimatta.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 40.
- Kannekirjelmän ensimmäisellä sivulla viitataan Tidningen Journalisteniin ja
Svenska journalistförbundets tidningiin.
- 41.
- Kantajan avustajille annetun valtuutuksen, joka on työjärjestyksen 44 artiklan
5 kohdan b alakohdan mukainen, on allekirjoittanut Tidningen Journalisten
-aikakauslehden päätoimittaja Lennart Lund Svenska Journalistförbundetin
puolesta. Asiakirjoihin on 4.8.1997 päivätyn telekopiona lähetetyn kirjeen liitteeksi
(ks. edellä 34 kohta) liitetty todistus, jossa vahvistetaan Svenska
Journalistförbundetin tosiasiallisesti antaneen nyt esillä olevan kanteen nostamisen
Lennart Lundin tehtäväksi.
- 42.
- Näissä olosuhteissa kanteen on todellisuudessa nostanut Svenska
Journalistförbundet Tidningen Journalistenin omistajana.
- 43.
- Koska Svenksa Journalistförbundet on oikeushenkilö, jolla Ruotsin oikeuden
mukaan on asianosaiskelpoisuus, neuvosto ei voi vaatia kanteen tutkimatta
jättämistä tällä perusteella.
- 44.
- Koska neuvoston kaksi 1.6.1995 ja 6.7.1995 päivättyä kieltävää vastausta oli lisäksi
osoitettu Christoph Anderssonille, Svenska Journalistförbundets tidning, se ei voi
väittää, ettei riidanalainen päätös ollut osoitettu Svenska Journalistförbundetille.
Kanteen nostamista koskeva määräaika
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut
- 45.
- Neuvosto väittää, ettei kannetta ole nostettu säädetyssä määräajassa. Se väittää,
että kantaja on vastaanottanut riidanalaisen päätöksen 10.7.1995. Sen olisi siis
pitänyt nostaa kumoamiskanne kahden kuukauden kuluessa tästä päivästä lukien.
- 46.
- Neuvosto toteaa, että tuolloin sovellettavissa olleen työjärjestyksen liitteessä II
olleessa 1 artiklassa määrättiin prosessuaalisisten määräaikojen pidentämisestä
sellaisten asianosaisten osalta, joilla ei ole vakituista kotipaikkaa Luxemburgin
suurherttuakunnassa, seuraavasti:
Belgian kuningaskunnan osalta: kaksi päivää;
Saksan liittotasavallan, Ranskan tasavallan Euroopassa sijaitsevien alueiden
ja Alankomaiden kuningaskunnan Euroopassa sijaitsevien alueiden osalta:
kuusi päivää;
Tanskan kuningaskunnan Euroopassa sijaitsevien alueiden, Espanjan
kuningaskunnan, Irlannin, Helleenien tasavallan, Italian tasavallan,
Portugalin tasavallan (lukuun ottamatta Azoreita ja Madeiraa), ja
Yhdistyneen kuningaskunnan osalta: kymmenen päivää;
muiden Euroopan maiden ja alueiden osalta: kaksi viikkoa.
- 47.
- Neuvosto katsoo Ranskan hallituksen tukemana, että muihin Euroopan maihin
sovellettavaa sääntöä ei voida soveltaa Euroopan unionin jäsenvaltioihin ja toteaa,
että kantajan olisi pitänyt nostaa kanteensa noudattaen kymmenen päivän pituista
määräajan pidentämistä, jottei kantajia, joiden kotipaikka on kauempana
Luxemburgista kuin Ruotsi ja joiden osalta määräaika oli vain kymmenen päivää,
syrjittäisi.
- 48.
- Kantaja vetoaa edellä mainitun työjärjestyksen liitteessä II olevan 1 artiklan
sanamuotoon ja katsoo, ettei se tue neuvoston väitettä. Tässä artiklassa ei millään
tavoin viitata jäsenvaltioihin tai ulkopuolisiin valtioihin. Koska Ruotsin osalta
ei ollut vahvistettu erityistä määräaikaa, sillä oli oikeus kahden viikon pituiseen,
kaikkiin kyseisessä määräyksessä erityisesti mainitsematta jääneisiin Euroopan
valtioihin sovellettavaan määräaikaan. Neuvoston esittämä syrjintää koskeva väite
ei ole vakuuttava, sillä useat Belgian alueet ovat kauempana Luxemburgista kuin
tietyt Alankomaiden alueet, mutta kaikkiin Belgian asukkaisiin sovelletaan kahden
päivän pituista määräaikaa, kun taas kaikkiin Alankomaiden asukkaisiin sovelletaan
kuuden päivän pituista määräaikaa. Vain kantajan esittämä tulkinta täyttää
oikeusvarmuuden asettamat vaatimukset.
- 49.
- Ruotsin ja Alankomaiden hallitukset tukevat tätä tulkintaa. Ruotsin hallituksen
asiamies on suullisessa käsittelyssä korostanut, että Ruotsiin sovellettiin
aikaisemmin kahden viikon pituista määräaikaa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 50.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan prosessuaalisiin määräaikoihin liittyvää
yhteisön lainsäädäntöä on noudatettava tarkasti oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä
ja siitä syystä, että lainkäytössä on vältettävä kaikenlaista syrjintää tai mielivaltaista
kohtelua (asia C-59/91, Ranska v. komissio, määräys 5.2.1992, Kok. 1992, s. I-525,
8 kohta).
- 51.
- Työjärjestyksen liitteessä II olevan 1 artiklan (sellaisena kuin se oli kannetta
nostettaessa) perusteella ei voida katsoa, että prosessuaalisia määräaikoja
pidennettäisiin pitkän etäisyyden vuoksi Ruotsin osalta kymmenen päivää eikä kaksi
viikkoa. Kymmenen päivän pituista määräaikaa sovellettiin nimittäin ainoastaan
tiettyihin nimenomaan mainittuihin maihin, joiden joukkoon Ruotsi ei kuulunut.
Kahden viikon pituista määräaikaa sovellettiin siis sellaisiin Euroopan maihin ja
Euroopassa sijaitseviin alueisiin, joiden osalta ei ollut määrätty lyhyempää
määräaikaa, eli näin ollen myös Ruotsiin.
- 52.
- Tästä seuraa, että kanne on nostettu asetetussa määräajassa.
Kumoamiskanteen nostamista koskeva kantajan oikeussuojaintressi
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut
- 53.
- Neuvosto väittää myös, että kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee
kantajan Ruotsin viranomaisilta jo saamia asiakirjoja, ainakin jos niistä ei ole
poistettu osia. Neuvostolle ei ollut ilmoitettu, että kantajan pyynnöllä pyrittiin vain
selvittämään näistä asiakirjoista mahdollisesti poistettujen osien määrä. Kantajan
intressi oli yleinen ja poliittinen, koska sen tarkoituksena oli varmistaa, että
neuvosto soveltaa oikein omia käyttäytymissääntöjään ja päätöstä 93/731/EY.
- 54.
- Vaikka neuvosto olisikin tiennyt riidanalaisen päätöksen olleen osoitetun kantajalle,
se katsoo, ettei tämä päätös näissä olosuhteissa todellisuudessa koskenut kantajaa
EY:n perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitetuin tavoin, sillä tässä artiklassa
ei sallita yleisen edun nimissä nostettavia yksittäisiä kanteita, vaan ainoastaan
annetaan yksityisille mahdollisuus riitauttaa sellaiset toimenpiteet, jotka koskevat
heitä erityisesti siten, että he erottuvat kaikista muista.
- 55.
- Kantaja ei neuvoston mukaan nyt esillä olevassa asiassa mitenkään hyödy siitä, että
sille annetaan tietoja asiakirjoista, jotka jo ovat sen hallussa. Intressi päästä tähän
lopputulokseen on riittämätön, ja menettelyä käytetään näin ollen väärin.
- 56.
- Neuvosto väittää Ranskan hallituksen tukemana lisäksi, että Ruotsin viranomaiset
olivat rikkoneet yhteisön lainsäädäntöä antaessaan kantajalle tietoja kyseisistä
asiakirjoista, sillä neuvosto ei ollut etukäteen tehnyt päätöstä, jolla tämä
julkistaminen olisi hyväksytty, eikä siltä edes ollut pyydetty tällaista päätöstä.
Menettely, jossa ensin yritetään hyötyä yhteisön oikeuden rikkomisesta ja sitten
vaaditaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan päätös, jonka
vaikutusten kiertämisen tämä rikkominen on mahdollistanut, on yhteisön
lainsäädännön mukaisen oikeussuojakeinojärjestelmän vastainen. Se, että kyseiset
asiakirjat olivat tulleet julkisiksi yhteisön oikeuden vastaisen teon seurauksena, estää
kantajaa ajamasta kannetta tässä asiassa.
- 57.
- Kantaja vastaa, että neuvosto sekoittaa tutkittavaksi ottamista koskevien sääntöjen
osalta keskenään säännöt, jotka koskevat päätösten adressaattien näistä päätöksistä
nostamia kumoamiskanteita, ja säännöt, jotka koskevat tiettyjen yksityisten
asetuksista nostamia kumoamiskanteita. Niiden henkilöiden, joille päätös on
osoitettu, pitää näyttää toteen, että heillä on intressi nostaa kanne, mutta heillä ei
ole velvollisuutta osoittaa, että tämä päätös koskee heitä erikseen.
- 58.
- Kantajalla on nyt esillä olevassa asiassa riittävä oikeussuojaintressi eikä tämä
intressi ole poliittinen eikä yleinen. Kantaja korostaa, että Tidningen Journalisten
julkaisee artikkeleita yleisesti kiinnostavista aiheista ja julkishallinnon toiminnasta
sekä muista aiheista, jotka liittyvät siihen, millä tavoin ruotsalaiset lehtimiehet
voivat harjoittaa toimintaansa. Tästä syystä kantajalla on välitön intressi saada
tietoja neuvoston asiakirjoista, ja siinä tapauksessa, että tiedonsaantipyynnön
epääminen perustuu asiaa koskevien sääntöjen virheelliseen soveltamiseen, sillä on
välitön intressi saada kyseinen päätös kumotuksi, jotta se voi olla varma, että
toimielin muuttaa kantaansa vastaisuudessa. Se, että asiakirjat oli saatu muuta
kautta, ei siis merkitse kantajan oikeussuojaintressin puuttumista.
- 59.
- Koska neuvosto katsoo, että Ruotsin viranomaisilta ilman edeltäkäsin annettua
lupaa saadut asiakirja on saatu lainvastaisesti, kantajalla on lisäperuste sille, että
kanne otetaan tutkittavaksi myös niiden asiakirjojen osalta, joista Ruotsin
viranomaiset olivat antaneet kaikki tiedot. Muussa tapauksessa voitaisiin epäillä,
mihin tarkoitukseen kantaja voi käyttää näitä asiakirjoja.
- 60.
- Kantaja kiistää myös neuvoston väitteen, jonka mukaan kantaja olisi käyttänyt
väärin oikeudenkäyntiä, koska sillä ei ole riittävää intressiä tässä asiassa. Kantaja
selittää, että pyytäessään tietoja neuvoston asiakirjoista, se oli pyytänyt ja saanut
Rikspolisstyrelseniltä vain 8 kyseisistä 20 asiakirjasta. Muita 12 asiakirjaa oli
pyydetty Ruotsin oikeusministeriöltä samana päivänä kun neuvostolta pyydettiin
tietoja 20 asiakirjasta. Lisäksi vaikutti siltä, että suurimmasta osasta asiakirjoja oli
poistettu osia. Kantaja ei siis voinut olla varma siitä, että se oli saanut kaikki
asiakirjat kokonaisuudessaan. Neuvosto ei ollut itsekään ilmoittanut ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimelle, mistä asiakirjoista oli poistettu osia, vaikka se oli
ehdottanut, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta
siltä osin kuin se koskee asiakirjoja, joista oli annettu tiedot ja joista ei ollut
poistettu osia. Kantaja ei siis voinut tietää, mistä asiakirjoista ei ollut poistettu osia.
- 61.
- Ruotsin hallitus tukee niitä perusteluja, joita kantaja esittää kanteen tutkittavaksi
ottamisen tueksi. Se ei yhdy neuvoston mielipiteeseen, jonka mukaan Ruotsissa
tapahtunut tietojen antaminen asiakirjoista on yhteisön oikeuden vastaista. Ruotsin
hallituksen mukaan yhteiseen oikeudelliseen perinteeseen perustuvassa yhteisön
oikeudessa ei ole yhtään sellaista implisiittistä sääntöä, jonka mukaan asiakirjan
laatija on yksinomaan toimivaltainen päättämään, annetaanko siitä tietoja.
- 62.
- Alankomaiden hallitus kiistää neuvoston väitteen, jonka mukaan kantajalla ei ole
oikeussuojaintressiä. Päätös 93/731/EY oli tehty nimenomaan julkisen edun vuoksi.
Voidakseen vedota tähän päätökseen kantajalla ei tästä syystä ole velvollisuutta
osoittaa, että sillä on erityinen intressi. Kanteella pyritään tässä tapauksessa
suojaamaan kantajan oikeuksia henkilönä, jolle riidanalainen päätös on osoitettu.
Kyseistä kannetta ei ole nostettu julkisen edun vuoksi. Kantajalla on intressi estää
se, että neuvosto vastedes soveltaa rajoittavaa politiikkaa kantajan tekemiin
tiedonsaantipyyntöihin. Lisäksi neuvoston väite, jonka mukaan asiakirjat ovat
kantajan hallussa yhteisön oikeuden vastaisesti, osoittaa jo oikeussuojaintressin
olemassaolon. On selvää, että päätöksessä 93/731/EY mainittu julkinen etu koskee
lainmukaista tiedonsaantia asiakirjasta.
- 63.
- Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että kannetta ei voida tutkia, koska
kantajalla ei ole riittävää intressiä saada riitaa ratkaistuksi. Tällä kanteella
käytetään näin ollen väärin oikeudenkäyntiä. Yksikään kantajan esittämistä syistä
ei riitä perustelemaan sitä, että kantajalla on intressi nostaa kanne EY:n
perustamissopimuksen 173 artiklan perusteella.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 64.
- Riidanalainen päätös on osoitettu kantajalle. Tästä syystä kantajalla ei ole
velvollisuutta osoittaa, että päätös koskee sitä suoraan ja erikseen. Riittää, että se
osoittaa, että sillä on intressi saada tämä päätös kumotuksi.
- 65.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo katsonut yleisön oikeudesta saada
tietoja komission asiakirjoista 8 päivänä helmikuuta 1994 tehdyn komission
päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom (EYVL L 46, s. 58) osalta, että sen
systematiikasta johtuu, että päätöstä on tarkoitus soveltaa yleisesti asiakirjaa
koskeviin tiedonsaantipyyntöihin ja että tämän päätöksen nojalla kuka tahansa voi
perusteluja esittämättä pyytää saada tutustua mihin tahansa komission asiakirjaan,
jota ei ole julkaistu (asia T-124/96, Interporc v. komissio, tuomio 6.2.1998, 48 kohta,
ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- 66.
- Päätöksellä 93/731/EY pyritään myötävaikuttamaan siihen, että yleisöllä olisi
mahdollisimman laaja oikeus saada tietoja, jotta toimielinten demokraattisuus ja
yleisön luottamus hallintoon vahvistuisi. Viimeksi mainitussa päätöksessä ei sen
enempää kuin päätöksessä 94/90/EHTY/EY/Euratomkaan määrätä, että
tiedonsaantipyynnöt olisi erityisesti perusteltava.
- 67.
- Tästä seuraa, että henkilöllä, jolta on evätty oikeus saada tietoja asiakirjasta tai sen
osasta, on jo pelkästään tästä syystä intressi saada kieltävä päätös kumotuksi.
- 68.
- Nyt esillä olevassa asiassa riidanalaisella päätöksellä on evätty oikeus saada tietoja
16:sta pyydetyistä 20 asiakirjasta. Näin ollen kantajalla on intressi saada tämä
päätös kumotuksi.
- 69.
- Sillä, että pyydetyt asiakirjat ovat tulleet julkisiksi, ei ole merkitystä tässä
suhteessa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivalta
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut
- 70.
- Ranskan hallitus väittää, että riidanalainen päätös liittyy Euroopan unionista tehdyn
sopimuksen perustamissopimuksen VI osaston määräysten perusteella tehtyjä
asiakirjoja koskevaan julkisuusjärjestelmään. Yhdessäkään tämän osaston
määräyksessä ei kuitenkaan määrätä tiedonsaantiedellytyksistä, jotka koskisivat
näiden määräysten perusteella laadittuja asiakirjoja. Koska nimenomaista määräystä
ei ole, EY:n perustamissopimuksen 151 artiklan 3 kohdan perusteella tehtyä
päätöstä 93/731/EY ei voida soveltaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen
VI osaston perusteella toteutettuihin toimenpiteisiin.
- 71.
- Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, ettei ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimella ole toimivaltaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen
VI osastoon liittyvissä asioissa eikä sillä näin ollen ole toimivaltaa ratkaista nyt esillä
olevaa tähän liittyviä asiakirjoja koskevaa tiedonsaantikysymystä. Oikeus- ja sisäasiat
eivät kuulu EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan, vaan hallitusten välisen
yhteistyön alaan. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen E artiklasta ilmenee
oikeus- ja sisäasioiden osalta selvästi, että kyseiset toimielimet käyttävät
toimivaltuuksiaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa määrätyin
edellytyksin ja siinä määrätyssä tarkoituksessa. Toimielimet kuuluvat näitä
toimivaltuuksia käyttäessään tämän viimeksi mainitun osaston eivätkä EY:n
perustamissopimuksen soveltamisalaan. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen
L artiklasta ilmenee Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan, ettei EY:n
perustamissopimuksen toimivaltaa koskevia määräyksiä voida soveltaa Euroopan
unionista tehdyn sopimuksen VI osaston. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimella ei siis ole toimivaltaa prosessuaalisten eikä pääasiaan liittyvien
kysymysten osalta. Nämä kaksi kysymysryhmää on useimmiten sitä paitsi
mahdotonta erottaa toisistaan.
- 72.
- Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus myöntää, että päätöstä 93/731/EY sovelletaan
VI osastoon liittyviin asiakirjoihin, mutta sen mielestä tästä ei ole seurauksena, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi toimivaltainen katsomaan, että
tällaisista asiakirjoista voidaan kieltäytyä antamasta tietoa. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin ei voi käyttää tuomiovaltaansa etenkään siitä syystä, että
päätös 93/731/EY on annettu EY:n perustamissopimuksen 151 artiklan perusteella.
Tämän päätöksen 7 artiklan 3 kohdalla ei ole tässä suhteessa merkitystä, sillä siinä
oleva viittaus mahdollisuuteen nostaa kanne EY:n perustamissopimuksen
173 artiklan nojalla ei voi aiheuttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
toimivallan laajentumista.
- 73.
- Päätöksestä 93/731/EY ilmenee kantajan mukaan nimenomaisesti, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan tämän päätöksen
soveltamiseen liittyvät riidat, koska päätöksessä täsmennetään, että sen määräyksiä
sovelletaan kaikkiin neuvoston hallussa oleviin asiakirjoihin. Päätöksen 93/731/EY
soveltamisperuste on siis se, että asiakirja on neuvoston hallussa, eikä se riipu
asiakirjan aiheesta, lukuun ottamatta neuvoston ulkopuolisten henkilöiden laatimia
asiakirjoja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi asiassa T-194/94, Carvel
ja Guardian Newspapers v. neuvosto, 19.10.1995 antamallaan tuomiolla (Kok. 1995,
s. II-2765) päätöksen, jolla neuvosto oli kieltäytynyt antamasta tietoja kantajille
sellaisista neuvoston tekemistä päätöksistä, jotka liittyivät oikeus- ja sisäasioihin,
eikä neuvosto tässä asiassa kiistänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
toimivaltaa tutkia tiedonsaantioikeuden epäämistä Euroopan unionista tehdyn
sopimuksen VI osastoon liittyvien asiakirjojen osalta.
- 74.
- Ruotsin, Tanskan ja Alankomaiden hallitukset tukevat tätä väitettä. Vaikka
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei olekaan toimivaltaa arvioida
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon liittyvien asiakirjojen
lainmukaisuutta, sillä on toimivalta ratkaista, onko yleisöllä oikeus saada tietoja
näistä asiakirjoista.
- 75.
- Alankomaiden hallitus lisää, että riidanalaista päätöstä ei ole tehty Euroopan
unionista tehdyn sopimuksen VI osaston perusteella eikä tämä osasto ole myöskään
päätöksen 93/731/EY oikeudellinen perusta. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuinta ei siis ollut pyydetty ratkaisemaan riitaa, joka sellaisenaan liittyy
yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 76.
- Ennen kuin Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten esittämä
oikeudenkäyntiväite tutkitaan, on syytä arvioida, voidaanko tämä väite ottaa
työjärjestykseen mukaan tutkittavaksi.
- 77.
- Neuvosto ei ole esittänyt tätä oikeudenkäyntiväitettä kirjallisen käsittelyn aikana.
Väliintulohakemuksessa voidaan ainoastaan tukea jonkun oikeudenkäynnin
asianosaisen vaatimuksia (EY:n tuomioistuimen perussäännön 37 artiklan viimeinen
kohta, jota saman perussäännön 46 artiklan perusteella sovelletaan ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimeen).
- 78.
- Tästä seuraa, että Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksilla ei ole
oikeutta esittää oikeudenkäyntiväitettä ja että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimella ei siis ole velvollisuutta tutkia hallitusten tältä osin esittämiä
väitteitä (ks. asia C-313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993, Kok. 1993,
s. I-1125, 22 kohta).
- 79.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi kuitenkin työjärjestyksen 113 artiklan
nojalla milloin tahansa omasta aloitteestaan tutkia, onko asia jätettävä tutkimatta
ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi, myös silloin, kun väliintulija
on esittänyt tätä koskevan väitteen (asia T-239/94, EISA v. komissio, tuomio
24.10.1997, Kok. 1997, s. II-1839, 26 kohta).
- 80.
- Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten esittämä oikeudenkäyntiväite
liittyy kuitenkin ehdottomaan prosessinedellytykseen, koska se koskee ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
voi siis tutkia sen omasta aloitteestaan.
- 81.
- Päätöksen 93/731/EY 1 artiklan 2 kohdasta ja 2 artiklan 2 kohdasta ilmenee tältä
osin nimenomaisesti, että sitä sovelletaan kaikkiin neuvoston asiakirjoihin. Päätöstä
93/731/EY sovelletaan siis riippumatta asiakirjan sisällöstä.
- 82.
- Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.8 artiklan 1 kohdan mukaan EY:n
perustamissopimuksen 151 artiklan 3 kohdan (joka on päätöksen 93/731/EY
oikeudellinen perusta) perusteella toteutettuja toimenpiteitä sovelletaan Euroopan
unionista tehdyn sopimuksen VI osastossa tarkoitettuihin aloihin liittyviin
määräyksiin.
- 83.
- Näin ollen neuvoston työjärjestyksen hyväksymisestä 6 päivänä joulukuuta 1993
tehtyä neuvoston päätöstä 93/662/EY (EYVL L 304, s. 1), joka on tehty muun
muassa EY:n perustamissopimuksen 151 artiklan 3 kohdan perusteella, sovelletaan
myös neuvoston kokouksiin, jotka koskevat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen
VI osastoa.
- 84.
- Samalla tavoin päätöstä 93/731/EY on sovellettava Euroopan unionista tehdyn
sopimuksen VI osastoon liittyviin asiakirjoihin, koska mainitussa päätöksessä ei ole
muuta määrätty.
- 85.
- Se, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella Euroopan unionista tehdyn
sopimuksen L artiklan perusteella ole toimivaltaa arvioida tämän sopimuksen
VI osaston alaan kuuluvien toimenpiteiden lainmukaisuutta, ei muodosta estettä sen
toimivallalle päättää asioista, jotka koskevat tiedonsaantioikeutta mainituista
toimenpiteistä. Riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuden arviointi kuuluu sen EY:n
perustamissopimuksen 173 artiklaan perustuvaan toimivaltaan tarkistaa, ovatko
päätökset, jotka neuvosto on tehnyt päätöksen 93/731/EY nojalla, lainmukaisia.
Tämä arviointi ei millään tavoin koske hallitusten välistä yhteistyötä oikeus- ja
sisäasioissa sellaisenaan. Neuvosto on muutoin itsekin kiinnittänyt kantajan huomion
siihen, että sillä on mahdollisuus riitauttaa neuvoston päätös EY:n
perustamissopimuksen 173 artiklaan perustuvalla kanteella (ks. edellä 18 kohta).
- 86.
- Se, että asiakirjat kuuluvat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston
alaan, on otettava huomioon vain, jos ne sisällöltään mahdollisesti kuuluvat jonkin
tai useamman päätöksessä 93/731/EY mainitun poikkeuksen soveltamisalaan. Tässä
tapauksessa on kyse neuvoston tekemän tiedonsaantioikeuden epäävän päätöksen
aineellisen lainmukaisuuden tutkimisesta, eikä kanteen tutkittavaksi ottamisesta
sinänsä.
- 87.
- Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne otetaan tutkittavaksi.
Pääasia
- 88.
- Kantaja vetoaa riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimuksen tueksi viiteen
kanneperusteeseen, jotka perustuvat ensinnäkin sen yhteisön oikeuden
perustavanlaatuisen periaatteen, jonka mukaan Euroopan unionin kansalaisilla on
mahdollisimman laaja ja täydellinen oikeus saada tietoja yhteisön toimielinten
asiakirjoista, loukkaamiseen, toiseksi luottamuksensuojan periaatteen
loukkaamiseen, kolmanneksi päätöksen 93/731/EY 4 artiklan 1 kohdan rikkomiseen,
neljänneksi saman päätöksen 4 artiklan 2 kohdan rikkomiseen ja viidenneksi EY:n
perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomiseen.
- 89.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii ensin yhdessä kolmannen ja
viidennen kanneperusteen.
Päätöksen 93/731/EY 4 artiklan 1 kohdan ja EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan
rikkomista koskeva kolmas ja viides kanneperuste
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut
Päätöksen 93/731/EY 4 artiklan 1 kohdan rikkominen
- 90.
- Kantaja väittää, että neuvosto ei ole konkreettisesti arvioinut pyydettyjen
asiakirjojen julkistamisesta aiheutuvia mahdollisia vaikutuksia yleiseen
turvallisuuteen Euroopan unionissa. Se, että kantajan oli ollut tarpeen pyytää asian
käsittelemistä uudelleen kannan muuttamiseksi, jotta neuvosto suostui julkistamaan
yhden Euroopan parlamentille annetun asiakirjan, joka näin oli siis jo tullut
kokonaan julkiseksi, on sitä vastoin tässä suhteessa erityisen järkyttävää.
- 91.
- Koska päätöksessä 93/731/EY ei määritellä käsitettä yleinen turvallisuus, kantaja
ehdottaa seuraavaa määritelmää:
asiakirja tai ote asiakirjasta, jonka julkistaminen yleisölle asettaisi yhteisön
kansalaiset, yhteisön toimielimet tai jäsenvaltioiden viranomaiset alttiiksi
terrorismille, rikollisuudelle, vakoilulle, kapinoille, mellakoille tai vallankumouksille
taikka haittaisi välittömästi viranomaisten pyrkimyksiä torjua tällaista toimintaa;
yleiseen turvallisuuteen perustuvan poikkeuksen nojalla tällaista asiakirjaa tai otetta
siitä ei voida julkistaa.
- 92.
- Sen väitteensä tueksi, jonka mukaan neuvosto on soveltanut lainvastaisesti yleisen
turvallisuuden turvaamiseen perustuvaa poikkeusta, kantaja esittää tämän jälkeen
tarkan kuvauksen kaikkien niiden pyydettyjen asiakirjojen sisällöstä, jotka ovat sen
hallussa.
- 93.
- Kantaja kiistää neuvoston väitteen, jonka mukaan yleisen turvallisuuden
turvaamisen kannalta ei ole järkevää sallia sitä, että lainvastaiseen toimintaan
osallistuville henkilöille annetaan tarkka tieto niistä rakenteista ja keinoista, joita
poliisiasiain yhteistyöllä on Euroopan unionissa. Tämä väite ei ehdottomasti millään
tavoin liity kyseisten asiakirjojen tosiasialliseen sisältöön. Kantaja muistuttaa, että
ne kaksi asiakirjaa, joista Ruotsin viranomaiset kieltäytyivät antamasta tietoja, eivät
koskeneet yleistä turvallisuutta, vaan Alankomaiden kuningaskunnan ja Saksan
liittotasavallan neuvottelujen aikana esittämiä kannanottoja.
- 94.
- Neuvosto kiistää, että se olisi katsonut yleisen turvallisuuteen perustuvan
poikkeuksen kattavan kaikki Europolia koskevat asiakirjat. Neljän asiakirjan
julkistaminen osoittaa, että neuvosto on suorittanut konkreettisen arvioinnin, jonka
tuloksena tietyistä pyydetyistä asiakirjoista on voitu antaa tietoja ja tietyistä ei.
- 95.
- Neuvosto väittää Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten tukemana,
että päätöksen 93/731/EY soveltamisen kannalta ei missään tapauksessa ole
tarpeen, että yleinen turvallisuus määritellään suppeasti. Yleisen turvallisuuden
käsite pitäisi määritellä joustavasti, jotta olosuhteiden muuttuminen voidaan ottaa
huomioon. Joka tapauksessa vain neuvosto itse kykenee arvioimaan, voiko tietyn
asiakirjan julkistamisesta aiheutua haittaa julkisen edun turvaamiselle (yleiselle
turvallisuudelle).
- 96.
- Näin on erityisesti niiden asiakirjojen osalta, jotka koskevat yksinomaan Euroopan
unionista tehdyn sopimuksen V ja VI osastoon liittyviä kysymyksiä. Neuvosto ei
epäile sitä, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoisikin olevansa
toimivaltainen ratkaisemaan sellaisten asiakirjojen julkistamiseen liittyviä asioita,
jotka koskevat yksinomaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon
liittyviä kysymyksiä, se pidättyy joka tapauksessa arvioimasta asiaa tältä osin
neuvoston sijasta.
- 97.
- Neuvosto katsoo, ettei kantajan tekemä yhteenveto kyseisistä asiakirjoista, ole
objektiivinen eikä tarkka.
- 98.
- Ruotsin hallitus kiistää neuvoston esittämän kuvauksen siitä tavasta, jolla
tiedotus-ryhmä ja Coreper käsittelivät nyt esillä olevassa asiassa kysymyksessä
olevia asiakirjoja koskevaa tiedonsaantipyyntöä.
- 99.
- Pyydettyjä asiakirjoja ei ollut annettu tiedotus-ryhmän Ruotsin edustajalle ennen
ryhmän kokousta. Asiaa ei ollut voitu valmistella tyydyttävästi asetetussa lyhyessä
määräajassa.
- 100.
- Ainoa kysymys, johon Coreper oli ottanut kantaa, oli se, voitiinko
tiedonsaantipyynnöstä päättää kirjallisessa menettelyssä. Ruotsin hallitus ja neljämuuta jäsenvaltiota pidättyivät äänestämästä Coreperin 5.7.1995 pidetyssä
kokouksessa. Ruotsin hallitus antoi lisäksi julistuksen, jossa se ilmaisi
tyytymättömyytensä asian käsittelytapaan.
- 101.
- Tanskan hallitus yhtyy suurelta osin Ruotsin hallituksen esittämään käsittelytapaa
koskevaan arvosteluun. Neuvosto oli arvioinut eri asiakirjoja vain muodollisesti.
Neuvoston pääsihteeristössä oli ensin tutkittu päätöksen 93/731/EY 4 artiklan
1 kohdassa määrätyt poikkeusmahdollisuudet. Tällöin oli katsottu, että yleisen
turvallisuuden turvaamiseen perustuvalla poikkeuksella voitiin perustella yleisesti
Europoliin liittyvien asiakirjojen luottamuksellisuutta. Tutkittaessa pyyntöä asian
käsittelemisestä uudelleen kannan muuttamiseksi alettiin epäillä, voidaanko tätä
poikkeusta todellakin käyttää yleisesti perusteltaessa päätöstä, jolla evätään kyseisiä
asiakirjoja koskeva tiedonsaantioikeus. Asia sivuutettiin päättämällä, että
perusteluina käytetään sanamuodoltaan hyvin yleistä päätöksen 93/731/EY
4 artiklan 2 kohtaa. Neuvoston pääsihteeristössä käydyissä keskusteluissa ei ollut
keskitytty siihen, voisiko asiakirjojen julkistamisesta aiheutua konkreettisia
vahingollisia seurauksia yleiselle turvallisuudelle tai luottamuksellisuudelle.
- 102.
- Alankomaiden hallitus katsoo kyseiset asiakirjat tutkittuaan, ettei niitä koskevan
tiedonsaantioikeuden epäämistä voida missään tapauksessa perustella yleisen
turvallisuuden turvaamiselle. Se varaa kuitenkin itselleen mahdollisuuden esittää
myöhemmin mielipiteensä asiakirjasta, joka ei ole sen hallussa. Alankomaiden
hallituksen mukaan jokaisen asiakirjan osalta on tutkittava, voiko sen julkistamisesta
aiheutua haittaa yhteisön tai jäsenvaltioiden perustavanlaatuisille eduille siten, että
niiden olemassaolo vaarantuu, kun arvioidaan, onko neuvosto evännyt perustellusti
kyseisiä asiakirjoja koskevan tiedonsaantioikeuden. Se toteaa, että neuvosto suostui
myöhemmin toimittamaan ainakin neljä asiakirjaa eräälle lehtimiehelle (T). Näitä
asiakirjoja koskevan tiedonsaantioikeuden epääminen kantajalta on näin ollen
mielivaltaista syrjintää.
- 103.
- Neuvosto painottaa, että asiakirjojen sisältö oli tutkittu hyvin. Mikään ei osoita, että
muiden neuvoston jäsenten pidättäytyminen perustui samoihin syihin kuin Ruotsin
hallituksen. Yksikään jäsenvaltio ei ollut äänestänyt vastoin
uudelleenkäsittelemispyynnön johdosta tehtyä päätöstä eikä yhtynyt Ruotsin
hallituksen antamaan julistukseen.
EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan rikkominen
- 104.
- Kantaja väittää, että neuvoston päätös, joka ilmenee yhdestä ainoasta virkkeestä
ja jolla evättiin tiedonsaantioikeus 16:een 20 asiakirjasta, on EY:n
perustamissopimuksen 190 artiklan ja päätöksen 93/731/EY 7 artiklan 3 kohdan
määräysten vastainen. Sen oli ollut tosiasiallisesti mahdotonta arvioida, pitikö
kieltäytyminen riitauttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimella ei ole silläkään mahdollisuutta arvioida, onko
neuvosto soveltanut oikein edellä mainittuja poikkeuksia. Ainoastaan siitä syystä,
että kantajalla on kokonaan tai osittain hallussaan oleellinen osa pyydetyistä
asiakirjoista, se on voinut osoittaa, että neuvosto on soveltanut kyseisiä poikkeuksia
lainvastaisesti nyt esillä olevassa asiassa. Kantaja vaatii, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin tutkii kyseiset asiakirjat voidakseen arvioida, voiko
neuvosto päätöksessään soveltaa niitä poikkeuksia joihin se vetoaa.
- 105.
- Neuvosto väittää Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tukemana,
että neuvoston tärkein tavoite ilmenee riidanalaisen päätöksen perusteluista. Sen
päätös on siis asianmukaisesti perusteltu. On liioiteltua vaatia, että jokainen sen
tekemä tekninen valinta perusteltaisiin erityisesti. Jos tiedonsaantipyyntöjä
evättäessä olisi tarpeen esittää hyvin yksityiskohtaiset perustelut, päätöksen
93/731/EY 4 artiklan 1 kohdan taustalla olevat tavoitteet vaarantuisivat. Päätöksessä
93/731/EY määrätään hyvin lyhyt määräaika pyyntöihin annettaville vastauksille.
Tästä seuraa, että jos pyynnöt koskevat useita monisivuisia asiakirjoja, perustelut
ovat pakostakin lyhyemmät, kuin sellaisiin pyyntöihin annettujen vastausten
perustelut, jotka eivät ole niin laajoja. Lisäksi pyydetyillä asiakirjoilla on eräs
oleellinen hyvin selvä yhteinen piirre.
- 106.
- Ruotsin hallitus väittää, että neuvoston intressiä säilyttää päätöksentekonsa
luottamuksellisuus ja yleisön intressiä saada tietoja asiakirjoista on vertailtava
keskenään jokaisen asiakirjan osalta erikseen ja että riidanalaisen päätöksen
perustelut ovat riittämättömät. Neuvosto ei esitä, sovelletaanko kahta mainittua
perustetta kaikkiin asiakirjoihin, tai jos näin ei ole mitä näistä perusteista
sovelletaan kuhunkin asiakirjaan. Yleisöllä on Ruotsin hallituksen mukaan oikeus
kullekin menettelylle tai asialle ominaiset olosuhteet huomioon ottaen tietää, miksi
tiedonsaantioikeus tietystä asiakirjasta evätään.
- 107.
- Tanskan hallitus väittää, että yleinen viittaus poikkeusmahdollisuuksiin ja päätöksen
93/731/EY sisällön toistaminen eivät riitä. Tämän päätöksen 4 artiklan 1 kohtaan
perustuvaa epäämistä ei voida pätevästi perustella väittämällä yleisesti, että tietty
1 kohdassa tarkoitettu etu vaarantuu. Päätöksenteon luottamuksellisuuteen
perustuvalla poikkeusoikeudella, josta määrätään 4 artiklan 2 kohdassa, ei
myöskään voida perustella tiedonsaantioikeuden yleistä epäämistä. On sovellettava
konkreettisen arvioinnin periaatetta. Tietyissä tapauksissa neuvostolla voi olla
velvollisuus luovuttaa asiakirjoja, joista on poistettu tiedot, joiden suojaaminen on
4 artiklan perusteella tarpeen.
- 108.
- Myös Alankomaiden hallitus väittää, että syy, jonka perusteella neuvosto on evännyt
tiedonsaantioikeuden eri asiakirjoihin, on epäselvä. Riidanalaisessa päätöksessä vain
toistetaan päätöksen 93/731/EY 4 artiklassa määrätyt perusteet eikä siinä mainita
tarkemmin niitä asiakirjoja, joiden osalta epääminen perustui 4 artiklan 1 kohtaan
tai niitä, joiden osalta se perustui 4 artiklan 2 kohtaan. Lisäksi niiden asiakirjojen
osalta, joiden osalta epääminen perustui neuvoton päätöksenteon
luottamuksellisuuden turvaamiseen, riidanalaisesta päätöksestä ei ilmene, että etuja
olisi asianmukaisesti vertailtu.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 109.
- Kansalaisille annetaan päätöksellä 93/731/EY oikeus saada tietoja neuvoston
hallussa olevista asiakirjoista. Tämän päätöksen systematiikasta johtuu, että sitä
sovelletaan yleisesti asiakirjaa koskeviin tiedonsaantipyyntöihin ja että tämän
päätöksen nojalla kuka tahansa voi perusteluja esittämättä pyytää saada tutustua
mihin tahansa komission asiakirjaan (ks. edellä 65 kohta).
- 110.
- Päätöksen 93/731/EY 4 artiklassa määrätään kahdentyyppisestä poikkeuksesta
kansalaisten yleisestä oikeudesta saada tietoja neuvoston asiakirjoista. Näitä
poikkeuksia on tulkittava ja sovellettava suppeasti, jotta tämän päätöksen
pääperiaatetta ei loukata (ks. päätöksen94/90/EHTY/EY/Euratom vastaavien
määräysten osalta asia T-105/95, WWF UK v. komissio, tuomio 5.3.1997, Kok. 1997,
s. II-313, 56 kohta).
- 111.
- Ensimmäiseen ryhmään kuuluvissa imperatiivimuodossa esitetyissä poikkeuksissa
määrätään, että neuvoston asiakirjaa ei luovuteta, jos siinä olevien tietojen
ilmaisemisesta voi aiheutua haittaa julkisen edun turvaamiselle (yleinen turvallisuus,
kansainväliset suhteet, vakaa rahan arvo, asian käsittely tuomioistuimessa, tarkastus
tai tutkinta; ks. edellä 7 kohta). Tästä seuraa, että neuvostolla on velvollisuus
kieltäytyä antamasta tietoja sellaisista asiakirjoista, jotka todistetusti kuuluvat jonkin
ensimmäiseen ryhmään sisältyvän poikkeuksen alaan (ks. edellä mainittu asia
Carvel ja Guardian Newspapers v. neuvosto).
- 112.
- Siitä, että päätöksen 93/731/EY 4 artiklan 1 kohdassa käytetään verbiä voida
indikatiivin preesensissä, seuraa kuitenkin, että osoittaakseen, että tiettyjen
asiakirjojen julkistamisesta voi aiheutua haittaa julkisen edun turvaamiselle,
neuvostolla on velvollisuus tutkia jokaisen tiedonsaantipyynnön kohteena olevan
asiakirjan osalta, voiko sen julkistamisesta neuvoston käytettävissä olevat tiedot
huomioon ottaen todella aiheutua haittaa julkiselle edulle, joka on yksi
ensimmäiseen ryhmään kuuluvista suojatuista eduista. Jos näin on, neuvostolla on
velvollisuus kieltäytyä antamasta tietoja kyseisestä asiakirjasta (edellä mainittu asia
Interporc v. komissio, tuomion 52 kohta, ja asia T-83/96, Van der Wal v. komissio,
tuomio 19.3.1998, Kok. 1998, 43 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- 113.
- Toinen ryhmä on sitä vastoin sanamuodoltaan muotoiltu siten, että siinä annetaan
harkinnan mahdollisuus, ja sen mukaan neuvosto voi myös kieltäytyä asiakirjan
luovuttamisesta päätöksentekonsa luottamuksellisuuden turvaamiseksi (ks. edellä
8 kohta). Tästä seuraa, että neuvostolla on harkintavalta, jonka nojalla se voi
tarvittaessa hylätä sellaisia asiakirjoja koskevan tiedonsaantipyynnön, jotka liittyvät
sen päätöksentekomenettelyyn. Sen pitää kuitenkin käyttää tätä harkintavaltaansa
siten, että se todella vertailee keskenään yhtäältä kansalaisen intressiä saada tietoja
näistä asiakirjoista ja toisaalta omaa intressiään säilyttää päätöksentekomenettelynsä
luottamuksellisuus (ks. edellä mainittu asia Caravel ja Guardian Newspapers v.
neuvosto, tuomion 64 ja 65 kohta).
- 114.
- Neuvostolla on myös oikeus vedota sekä ensimmäiseen että toiseen ryhmään
kuuluviin poikkeuksiin samanaikaisesti, kun se kieltäytyy antamasta tietoja
hallussaan olevista asiakirjoista, koska päätöksessä 93/731/EY ei kielletä sitä näin
menettelemästä. Ei näet ole mahdotonta, että kun neuvosto julkistaa tiettyjä
asiakirjoja, tästä aiheutuu vahinkoa samalla sekä ensimmäisellä poikkeusten
ryhmällä suojatulle edulle että neuvoston intressille turvata päätöksentekonsa
luottamuksellisuus (edellä mainittu asia WWF UK v. komissio, tuomion 61 kohta).
- 115.
- Nämä seikat huomioon ottaen on tutkittava, täyttääkö riidanalainen päätös EY:n
perustamissopimuksen 190 artiklassa asetetun perusteluvaatimuksen.
- 116.
- Yksittäisten päätösten perusteluvelvollisuudella pyritään kahteen tavoitteeseen,
nimittäin siihen, että asianomaiset saavat tietää päätöksen perusteet puolustaakseen
oikeuksiansa, ja siihen, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen
laillisuutta (ks. muun muassa asia C-350/88, Delacre ym. v. komissio, tuomio
14.2.1990, Kok. 1990, s. I-395, 15 kohta, ja asia T-85/94, Branco v. komissio, tuomio
12.1.1995, Kok. 1995, s. II-45, 32 kohta).
- 117.
- Päätökseen, jolla kieltäydytään antamasta tietoja asiakirjoista, on sisällyttävä ainakin
asiakirjaryhmittäin ne erityiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo, että näiden
asiakirjojen julkistamiseen sovelletaan jotakin päätöksessä 93/731/EY määrätyistä
poikkeuksista (edellä mainittu asia WWF UK v. komissio, tuomion 64 ja 74 kohta,
ja edellä mainittu asia Interporc v. komissio, tuomion 54 kohta).
- 118.
- Neuvosto ilmoittaa riidanalaisessa päätöksessä (ks. edellä 18 kohta) ainoastaan, että
näiden asiakirjojen julkistamisella saatetaan loukata julkista etua (yleinen
turvallisuus) ja että nämä asiakirjat liittyvät neuvoston päätöksentekoon ja niihin
sisältyy neuvoston jäsenten tuolloin esittämiä mielipiteitä, ja että ne ovat tästä syystä
luottamuksellisia.
- 119.
- Vaikka neuvosto viittaa sekä julkisen edun turvaamiseen (yleinen turvallisuus)
perustuvaan pakottavaan poikkeukseen että neuvoston päätöksenteon
luottamuksellisuuden turvaamiseen perustuvaan harkinnanvaraiseen poikkeukseen,
se ei täsmennä, vetoaako se samanaikaisesti näihin kahteen poikkeukseen kaikkien
niiden asiakirjojen osalta, joista se kieltäytyy antamasta tietoja, vai katsooko se, että
tiettyjä asiakirjoja koskee ensin mainittu ja tiettyjä toiseksi mainittu poikkeus.
- 120.
- On syytä huomauttaa, että 1.6.1995 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt alkuperäinen
kieltäytyminen tietojen antamisesta perustui ainoastaan luottamuksellisuutta
koskevaan periaatteeseen, sellaisena kuin siitä määrätään päätöksen 93/731/EY
4 artiklan 1 kohdassa, mutta että neuvosto antoi kuitenkin tiedonsaantioikeuden
kahteen muuhunkin asiakirjaan (kyseiset asiakirjat ovat selvitys Europolin
huumeryhmän toiminnasta (asiakirja nro 4533/95) ja K.4 -komitean kokouksia
koskeva väliaikainen esityslista (asiakirja nro 4135/95), jotka koskevat selvästi
neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon liittyviä toimintoja)
tutkiessaan asian uudelleenkäsittelypyyntöä. Neuvosto ei olisi voinut antaa tietoja
näistä asiakirjoista, jos siitä, että nämä asiakirjat liittyivät Euroopan unionista
tehdyn sopimuksen VI osastoon, seuraa, että niihin voidaan soveltaa julkisen edun
turvaamiseen (yleinen turvallisuus) perustuvaa poikkeusta. Lisäksi katsoessaan
kyseisten etujen vertailun jälkeen, että se voi antaa tiedon näistä kahdesta
asiakirjasta, neuvosto on välttämättä katsonut, että kaikki VI osastoon liittyvät
asiakirjat eivät automaattisesti kuuluneet ensimmäisen, julkisen edun turvaamiseen
(yleinen turvallisuus) perustuvan poikkeuksen alaan. Myös neuvosto itse on
myöntänyt, että se ei katsonut kaikkien Europoliin liittyvien asiakirjojen kuuluvan
yleiseen turvallisuuteen perustuvan poikkeuksen alaan.
- 121.
- Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että käsitteellä yleinen
turvallisuus on monta merkitystä. Yleisen turvallisuuden käsitteeseen kuuluvat sekä
jäsenvaltion sisäinen että ulkoinen turvallisuus (asia C-70/94, Werner, tuomio
17.10.1995, Kok. 1995, s. I-3189, 25 kohta), oleellisten tuotteiden (kuten
öljytuotteiden) toimitusten keskeytyminen ja siitä valtiolle mahdollisesti aiheutuvat
vaarat (asia 72/83, Campus Oil ym., tuomio 10.7.1984, Kok. 1984, s. 2727,
34 kohta). Siihen voi myös kuulua sellainen tilanne, jossa tiettyjen asiakirjojen
julkistamisella saatetaan haitata välittömästi viranomaisten pyrkimyksiä torjua
rikollisuutta, kuten kantaja toteaa.
- 122.
- Elsenin kirje (ks. edellä 15 kohta) osoittaa, että suurimmassa osassa niistä
asiakirjoista, joiden osalta tiedonsaantioikeus evättiin, oli kyse ainoastaan
neuvotteluista, joita käytiin Europolia koskevaa sopimusta tehtäessä, ja erityisesti
puheenjohtajiston ja muiden delegaatioiden näiden neuvottelujen aikana tekemistä
ehdotuksista, eikä Europolin toimintaan liittyvistä seikoista. Koska neuvosto ei
ilmoittanut niitä syitä, joiden perusteella jollekin yleisen turvallisuuden osa-alueelle
voi tosiasiallisesti aiheutua haittaa näiden asiakirjojen julkistamisesta, kantaja ei ole
voinut saada tietoonsa tehdyn päätöksen perusteluja voidakseen puolustaa
oikeuksiaan. Tästä seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on senkin
mahdotonta arvioida niitä syitä, joiden vuoksi asiakirjat, joiden osalta
tiedonsaantioikeus evättiin, kuuluisivat julkisen edun turvaamiseen (yleinen
turvallisuus) perustuvan poikkeuksen eivätkä neuvoston päätöksenteon
luottamuksellisuuden turvaamiseen perustuvan poikkeuksen soveltamisalaan.
- 123.
- Neuvosto ei voi väittää, ettei se nyt esillä olevassa asiassa ole voinut selittää, miksi
tätä poikkeusta sovellettiin, vaarantamatta kyseisen poikkeuksen olennaista
tarkoitusta sellaisena kuin se on ymmärrettävä julkisen edun, jota pitää suojella, ja
tämän poikkeuksen pakottavuuden kannalta tarkasteltuna. Elsenin kirjeestä ilmenee
selvästi, että neuvoston on ollut mahdollista ilmoittaa ne syyt, joiden nojalla tietyistä
asiakirjoista ei voitu antaa tietoja kantajalle julkistamatta samalla niiden sisältöä.
- 124.
- Päätöksenteon luottamuksellisuuden turvaamiseen perustuvasta poikkeuksesta on
lopuksi todettava, että neuvoston riidanalaisesta päätöksestä ei erityisesti ilmene,
että julkisen edun turvaamiseen perustuvaa poikkeusta sovelletaan kaikkiin
tiedonsaantipyynnön kohteena oleviin asiakirjoihin (ks. edellä 119 kohta). Kantaja
ei siis voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tiedonsaantioikeus tiettyjen
asiakirjojen osalta oli evätty, koska näihin asiakirjoihin sovelletaan ainoastaan
päätöksenteon luottamuksellisuuteen perustuvaa poikkeusta.
- 125.
- Kantajalla, eikä näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimellakaan, ei ole
riidanalaisen päätöksen perusteella mahdollisuutta tarkistaa, noudattiko neuvosto
velvollisuuttaan, jonka mukaan sen on todella vertailtava esillä olevia intressejä
päätöksen 93/731/EY 4 artiklan 2 kohdan nojalla. Riidanalaisessa päätöksessä
viitataan nimittäin ainoastaan siihen, että pyydetyt asiakirjat koskevat neuvoston
päätöksentekomenettelyä ja neuvoston jäsenten esittämiä mielipiteitä, mutta siitä
ei ilmene, onko neuvosto suorittanut vertailevan analyysin vertailemalla keskenään
yhtäältä tietoja pyytävien kansalaisten intressejä ja toisaalta neuvoston
päätöksenteon luottamuksellisuutta koskevia perusteita (edellä mainittu asia Carvel
ja Guardian Newspapers v. neuvosto, tuomion 74 kohta).
- 126.
- Neuvoston ensimmäisessä vastauksessa, joka muuten oli laadittu ranskaksi, vaikka
kantaja oli laatinut ensimmäisen pyyntönsä saksaksi, viitataan ainoastaan päätöksen
93/731/EY 4 artiklan 1 kohtaan perusteltaessa sitä, että asiakirjoihin sovelletaan
luottamuksellisuusperiaatetta. Kantajalla ja ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimella ei siis senkään perusteella ole mahdollisuutta tarkistaa, onko
neuvosto todella vertaillut esillä olevia intressejä tutkiessaan kantajan ensimmäistä
pyyntöä.
- 127.
- Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että riidanalainen päätös ei täytä niitä edellytyksiä,
joita perusteluille on EY:n perustamissopimuksen 190 artiklassa asetettu, ja se on
kumottava ilman, että muita kantajan esittämiä kanneperusteita tai itse asiakirjoja
olisi tarpeen tutkia.
Alankomaiden hallituksen pyyntö, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kehottaa yhteisöjen tuomioistuinta esittämään sen osastoilla laaditun selvityksen
- 128.
- Alankomaiden hallitus pyytää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kehottaa
yhteisöjen tuomioistuinta esittämään sen tutkimus- ja dokumentointiosastolla
laaditun selvityksen yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-58/94, Alankomaat vastaan
neuvosto, 30.4.1996 antamasta tuomiosta (Kok. 1996, s. I-2169).
- 129.
- Koska nyt esillä oleva asia ei perustu tähän selvitykseen, tätä pyyntöä koskevan
lausunnon antaminen raukeaa.
Vastineen julkistaminen Internetissä
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet ja niiden perustelut
- 130.
- Kuten edellä 22 kohdassa on esitetty, neuvosto kiinnitti ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen huomion 3.4.1996 päivätyllä kirjeellä siihen, että tiettyjä asian
kannalta merkityksellisiä asiakirjoja, erityisesti neuvoston tässä asiassa esittämä
vastine, oli julkistettu Internetissä. Neuvoston mukaan kantajan menettelyllä
vaarannetaan oikeudenkäynnin asianmukainen sujuminen. Se korostaa erityisesti
sitä, että kantaja oli muuttanut vastineen tekstiä ennen sen julkistamista
Internetissä. Lisäksi oli ilmoitettu neuvoston vastuussa olevien virkamiesten nimet
ja yhteystiedot, ja yleisöä oli kehotettu lähettämään näille mahdollisia asiaa
koskevia kommentteja. Neuvosto on pyytänyt ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuinta ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta kantajan muut
tämänkaltaiset toimet voitaisiin estää.
- 131.
- Kantajan avustajat ovat 3.5.1996 saapuneessa kirjeessä selvittäneet, ettei heillä ollut
ollut mitään tekemistä sen seikan kanssa, että vastine ja muita asiaa koskevia
asiakirjoja oli julkistettu Internetissä. Avustajat eivät olleet tienneet näistä seikoista,
ennen kuin saivat kirjeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamosta.
He olivat heti pyytäneet kantajaa poistamaan kaikki asiakirjat kyseisestä
tietoverkosta ja olivat kertoneet sille, etteivät enää edustaisi tätä, jos näin ei
tapahtuisi.
- 132.
- Kantaja vahvisti 24.5.1996 saapuneissa huomautuksissaan julkaisseensa asiakirjat
Internetissä kertomatta tästä edustajilleen. Se selitti, että vastineeseen tehdyt
muutokset johtuivat puhtaasti käytännön syistä ja että näillä muutoksilla ei pyritty
muuttamaan vastineen sisältöä eikä heikentämään neuvoston puolustusta. Kantaja
oli vain yrittänyt lyhentää vastinetta jättämällä esittämättä eräitä osia, koska vastine
oli ollut jätettävä Internetiin tietyn ajan kuluessa. Kantajan tarkoituksena ei millään
tavoin ollut ollut painostaa neuvostoa. Neuvoston virkamiesten nimet ja yhteystiedot
oli ilmoitettu vain, koska he tunsivat asian, eikä sillä haluttu rohkaista yleisöä
ottamaan heihin suoraan yhteyttä yksilöinä.
- 133.
- Kantajan on sitoutunut siihen, että se pidättyy saattamasta Internetiin tai millään
muullakaan tavalla julkaisemasta niitä uusia asiakirjoja, joita asianosaisten välillä
on vaihdettu ja että se vastedes selostaa asiaa tavanomaisin journalistisin keinoin.
Kantaja on lisännyt, että se oli tehnyt päätöksen poistaa vastine Internetistä.
Asiakirjan oli sinne lähettänyt kuitenkin eräs riippumaton Grävande Journalister
-niminen yhdistys (ruotsalainen lehtimiesten ja päätoimittajien tutkimusyhdistys),
joka oli kieltäytynyt poistamasta sitä. Kantajalla ei ollut Ruotsin oikeuteen
perustuvaa keinoa velvoittaa tämä yhdistys poistamaan vastine, joten vastuu
vastineen jättämisestä Internetiin on siis tällä yhdistyksellä.
- 134.
- Ruotsin hallitus on 28.5.1996 saapuneessa kirjeessä selvittänyt, että
oikeusministeriön oikeudellisen osaston päällikkö oli saanut vastineen kantajalta ja
oli myöhemmin antanut siitä jäljennöksen eräälle lehtimiehelle kantajan tätä
vastustamatta. Näin menetellessään hän oli ottanut huomioon sen, että kantaja oli
jo julkaissut vastineen oleellisilta osin ilmoittaen asianomaisten virkamiesten nimet.
Toinen seikka, joka liittyy tämän asiakirjan luovuttamiseen tälle lehtimiehelle, on
se, että kyse ei ollut yhteisön toimielimen, vaan yksityishenkilön Ruotsin
hallitukselle luovuttamasta tämän yksityishenkilön hallussa olleesta asiakirjasta, ja
että tämä henkilö oli jo osoittanut olevansa valmis sen levittämiseen. Ministeriö ei
siis millään tavoin ole ollut mukana, kun vastine julkaistiin Internetissä. Tällaista
aloitetta olisi pidetty provokatorisena.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 135.
- Niiden määräysten perusteella, jotka koskevat asioiden käsittelyä ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa, asianosaisia suojataan oikeudenkäyntiasiakirjojen
epäasianmukaiselta käytöltä. Näin 3 päivänä maaliskuuta 1994 annettujen kirjaajan
ohjeiden (EYVL L 78, s. 32) 5 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaan
luonnollinen tai yksityis- tai julkisoikeudellinen oikeushenkilö ei voi tutustua asiaa
koskevaan asiakirjavihkoon tai oikeudenkäyntiasiakirjoihin, jollei presidentti
nimenomaisesti anna siihen lupaa asianosaisia kuultuaan. Lisäksi presidentti voi
työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan mukaan jättää toimittamatta väliintulijalle
asiakirjoja, jotka ovat salaisia tai luottamuksellisia.
- 136.
- Nämä määräykset heijastavat hyvän oikeudenhoidon periaatetta, jonka mukaan
asianosaisilla on oikeus puolustaa intressejään ilman, että ulkopuoliset muun
muassa yleisö puuttuvat asiaan.
- 137.
- Tästä seuraa, että asianosainen, jolle annetaan tiedonsaantioikeus toisten
asianosaisten oikeudenkäyntiasiakirjoista, voi käyttää tätä oikeutta vain
puolustautuakseen omassa asiassaan, mutta ei mihinkään muuhun tarkoitukseen,
kuten herättämään toisten asianosaisten esittämiä väitteitä koskevaa yleisön
arvostelua.
- 138.
- Nyt esillä olevassa asiassa on selvästi ilmennyt, että kantajan toiminnalla, toisin
sanoen sillä, että se toimitti vastineen muutetussa muodossaan Internetiin ja kehotti
yleisöä lähettämään kommentteja neuvoston virkamiehille ilmoittaen näiden
puhelin- ja telefaksinumerot, pyrittiin painostamaan neuvostoa ja yllyttämään
yleisöä arvostelemaan tämän toimielimen virkamiehiä siitä tavasta, jolla nämä
hoitavat virkaansa.
- 139.
- Näillä toiminnoilla käytetään väärin oikeudenkäyntiä ja tämä otetaan huomioon
määrättäessä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta (ks. jäljempänä140 kohta), koska tämä seikka on aiheuttanut oikeudenkäynnin keskeyttämisen ja
sen, että kaikkien asianosaisten on ollut tarpeen esittää erityisiä lisähuomautuksia.
Oikeudenkäyntikulut
- 140.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian,
velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
Kantaja on nyt esillä olevassa asiassa vaatinut neuvoston velvoittamista korvaamaan
oikeudenkäyntikulut. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi kuitenkin
työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaan erityisistä syistä määrätä
oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa
omista kuluistaan. Koska kantaja on käyttänyt väärin oikeudenkäyntiä, neuvosto
velvoitetaan korvaamaan ainoastaan kaksi kolmasosaa kantajan
oikeudenkäyntikuluista.
- 141.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaan väliintulijat vastaavat omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu neljäs jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Kumotaan 6.7.1995 tehty neuvoston päätös, jolla evättiin kantajan
tiedonsaantioikeus tietyistä Euroopan poliisivirastoon (Europol) liittyvistä
asiakirjoista.
- 2.
- Neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan lisäksi
korvaamaan kaksi kolmasosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista.
- 3.
- Tanskan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta,
Ruotsin kuningaskunta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt
kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
LenaertsLindh
Azizi
Cooke Jaeger
|
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä kesäkuuta 1998.
H. Jung
Lindh
kirjaaja
puheenjohtaja