Asia T-509/10
Manufacturing Support & Procurement Kala Naft Co., Tehran
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Neuvoston toimivalta – Harkintavallan väärinkäyttö – Voimaantulo – Taannehtivuuskielto – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Oikeudellinen virhe – Ydinaseiden levittämisen tukemisen käsite – Arviointivirhe
Tuomion tiivistelmä
1. Euroopan unioni – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttämistä koskeva päätös – Laillisuutta koskeva tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus – Päätöksen 2010/413 4 artikla jää laillisuutta koskevan tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle
(SEUT 275 artikla; neuvoston päätöksen 2010/413 4 artikla)
2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Oikeudellisen perustan valinta – Toimet, jotka koskevat Iraniin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista
(SEU 26 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)
3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämiseen osallistuvien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Vähimmäisedellytykset
(SEUT 296 artikla; neuvoston asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohta ja 36 artiklan 3 kohta; neuvoston päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 ja 4 kohta)
4. Euroopan unioni – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Ydinaseiden levittämiseen osallistuvien tai sitä tukevien henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Tällaisen levittämisen tukemista vastaava toiminta
(SEUT 215 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a alakohta; neuvoston päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohta)
1. Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140 kumoamisesta annetun päätöksen 2010/413 4 artiklalla säädetyt kieltotoimenpiteet ovat luonteeltaan yleisiä toimenpiteitä, joiden soveltamisala on määritelty viittaamalla objektiivisiin kriteereihin, eikä niissä viitata yksilöityihin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin. Kyseinen 4 artikla ei näin ollen ole SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle osoitettu, rajoittavia toimenpiteitä sisältävä päätös. Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole SEUT 275 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella toimivaltainen tutkimaan kanteita, joissa vaaditaan arvioimaan kyseisen 4 artiklan laillisuutta.
(ks. 37 ja 39 kohta)
2. Kun neuvosto on antanut Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140 kumoamisesta päätöksen 2010/413, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 sekä päätöksen 2010/413 muuttamisesta päätöksen 2010/644 ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta asetuksen N:o 961/2010, jotka kohdistuvat iranilaiseen yhtiöön, jonka omistaa kansallinen iranilainen yhtiö ja jonka tarkoitus on toimia viimeksi mainitun hankintakeskuksena tietyissä toimissa, sen vuoksi, että kyseinen yhtiö on tukenut ydinaseiden levittämistä, se on noudattanut SEU 26 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa, jonka mukaan sen on toimittava Eurooppa-neuvoston määrittelemien yleisten suuntaviivojen ja strategisten linjausten perusteella.
(ks. 50 ja 54 kohta)
3. On niin, että mikäli unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai kansainvälisten suhteiden hoitamiseen liittyvät pakottavat syyt eivät estä tiettyjen seikkojen ilmaisemista, neuvostolla on Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140 kumoamisesta annetun päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdan, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohdan ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohdan nojalla velvollisuus saattaa sellaisen yhteisön tietoon, johon on kohdistettu tapauksesta riippuen päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdan, asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohdan tai asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan mukainen toimenpide, ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella se katsoo, että tätä säännöstä on sovellettava siihen. Täten neuvoston on mainittava ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin toimenpiteen laillisuus perustuu, sekä ne syyt, joiden vuoksi neuvosto on päätynyt tähän toimenpiteeseen. Lisäksi perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska arvioitaessa sitä, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon paitsi niiden sanamuoto myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Erityisesti on todettava, että henkilölle vastainen toimi on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimenpiteen ulottuvuuden.
Näin ollen neuvoston päätösten perustelut, joiden seurauksena kantajan varat ja taloudelliset resurssit jäädytettiin ja joiden mukaan kantajalla on yhteyksiä yhtiöihin, jotka osallistuvat Iranin ydinohjelmaan, ovat riittämättömiä, koska niiden perusteella kantajalle ei selviä, minkälaisia kantajan yhteyksiä ja minkä yhteisöiden kanssa niissä tosiasiassa tarkoitetaan, eikä kantaja voi niiden perusteella arvioida sitä, onko tämä syytös perusteltu, tai kiistää sitä juuri minkäänlaisella tarkkuudella.
(ks. 73, 74 ja 79 kohta)
4. Unionin lainsäätäjän Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140 kumoamisesta annetun päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdassa, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdassa ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a alakohdassa käyttämä muotoilu merkitsee sitä, että rajoittavien toimenpiteiden kohdistaminen johonkin yhteisöön sen vuoksi, että se on tukenut ydinaseiden levittämistä, edellyttää, että kyseinen yhteisö on edeltävästi toiminut tätä edellytystä vastaavalla tavalla. Kun tällaista tosiasiallista toimintaa ei ole, pelkkä riski siitä, että kyseinen yhteisö saattaa tukea ydinaseiden levittämistä tulevaisuudessa, ei ole riittävä.
(ks. 114 ja 115 kohta)