UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
4 päivänä joulukuuta 2014 (*)
Väliaikainen oikeussuoja – Julkiset palveluhankinnat – Tarjouspyyntömenettely – Omaisuus- ja henkilövakuutuspalvelut – Tarjoajan tarjouksen hylkääminen – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Tutkittavaksi ottaminen – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Intressivertailu
Asiassa T‑199/14 R,
Vanbreda Risk & Benefits, kotipaikka Antwerpen (Belgia), edustajinaan asianajajat P. Teerlinck ja P. de Bandt,
hakijana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään S. Delaude ja L. Cappelletti,
vastapuolena,
jossa hakija vaatii välitoimia koskevassa hakemuksessaan pääasiallisesti, että komission 30.1.2014 tekemän päätöksen, jossa komissio on hylännyt tarjouksen, jonka hakija oli tehnyt omaisuus- ja henkilövakuutusta koskevaa hankintasopimusta koskevan tarjouspyynnön johdosta, ja antanut hankintasopimuksen toiselle yhtiölle, täytäntöönpanoa on lykättävä,
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on antanut seuraavan
määräyksen (1)
Asian tausta, asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
1 Euroopan komissio julkaisi 10.8.2013 Euroopan unionin virallisessa lehdessä tarjouspyynnön, jonka viitenumero oli OIB.DR.2/PO/2013/062/591 ja joka koski neljään erään jaettua omaisuus- ja henkilövakuutusta koskevaa hankintasopimusta. Erä 1 koski kiinteistöjen ja niiden irtaimiston vakuutusturvaa 1.3.2014 lukien, ja komissio teki sopimuksen omissa nimissään ja seuraavien hankintaviranomaisten nimissä: Euroopan unionin neuvosto, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, Euroopan unionin alueiden komitea, Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanovirasto, kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto, tutkimuksen toimeenpanovirasto, koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto ja innovoinnin ja verkkojen toimeenpanovirasto (jäljempänä tarjouspyyntö).
2 Tarjouspyynnöllä oli tarkoitus korvata tuolloin voimassa ollut 28.2.2014 päättyvä sopimus, joka oli tehty sellaisen yhteenliittymän kanssa, jonka meklarina toimi hakija Vanbreda Risk & Benefits.
3 Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa (EUVL S 174) julkaistiin 7.9.2013 oikaisu, jossa tarjousten jättämiselle asetettua aikaa pidennettiin 25.10.2013 saakka ja tarjousten julkinen avaamistilaisuus lykättiin pidettäväksi 31.10.2013. Tarjousten avaamista varten nimitetty lautakunta kirjasi tässä tilaisuudessa, että erästä 1 oli vastaanotettu kaksi tarjousta, joista toisen oli tehnyt vakuutusmeklari Marsh SA ja toisen hakija.
4 Komissio ilmoitti 30.1.2014 yhtäältä Marshille, että sen tarjous oli hyväksytty erää 1 koskevan sopimuksen osalta, ja toisaalta hakijalle, ettei tämän tarjousta ollut hyväksytty erän 1 osalta, koska sen tarjoama hinta ei ollut alin (jäljempänä riidanalainen päätös).
5 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.3.2014 toimittamillaan erillisillä kirjelmillä hakija yhtäältä nosti SEUT 263 artiklan nojalla kumoamiskanteen riidanalaisesta päätöksestä sekä SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan nojalla vahingonkorvauskanteen, jossa vaaditaan, että komissio on määrättävä maksamaan sille miljoona euroa, ja toisaalta teki tämän hakemuksen, jossa se vaatii pääasiallisesti, että välitoimista päättävä tuomari
– yhtäältä lykkää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan nojalla riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa tämän välitoimimenettelyn lopettavan määräyksen antamiseen saakka ja toisaalta lykkää riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa, kunnes unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut pääasian,
– määrää esittämään seuraavat asiakirjat
– –
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
6 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on 3.4.2014 antamallaan määräyksellä Vanbreda Risk & Benefits v. komissio (T‑199/14 R, jäljempänä 3.4.2014 annettu määräys) lykännyt työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan mukaisesti riidanalaisen päätöksen sekä komission, Marshin ja vakuuttajan/vakuuttajien, jota/joita asia koskee, tekemän palvelusopimuksen täytäntöönpanoa tämän välitoimimenettelyn lopettavan määräyksen antamiseen saakka.
7 Komissio toimitti 8.4.2014 palvelusopimuksen OIB.DR.2/PO/2013/062/591/C0/L1 sekä pyysi, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti peruuttaisi 3.4.2014 antamansa määräyksen määräysosan 1 kohdan välittömästi, taannehtivasti ja ilman mitään varaumia. Välitoimista päättävä tuomari otti huomioon komission hänen tietoonsa saattaman uuden seikan, joka koski aikaisemman vakuutussopimuksen voimassaolon päättymistä ja tämän seurauksia, ja hyväksyi komission pyynnön 10.4.2014 antamallaan määräyksellä.
– –
9 Komissio esitti 25.4.2014 välitoimihakemusta koskevat huomautuksensa, joissa se vaatii pääasiallisesti, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti
– hylkää hakijan hakemuksen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä ja
– päättää tämän välitoimimenettelyn kuluista myöhemmin.
– –
12 Asianosaiset kutsuttiin 7.10.2014 päivätyllä kirjeellä kuulemistilaisuuteen, joka pidettiin 21.10.2014.
Oikeudellinen arviointi
– –
16 On otettava huomioon välitoimimenettelyjen erityisasema julkisia hankintoja koskevissa asioissa (määräys 4.2.2014, Serco Belgium ym. v. komissio, T‑644/13 R, Kok., EU:T:2014:57, 18 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Tässä yhteydessä on myös otettava huomioon Euroopan unionin lainsäätäjän antama lainsäädäntökehys, jota sovelletaan jäsenvaltioiden hankintaviranomaisten hankintamenettelyihin. Erityisesti on huomattava, että kuten delegoidun asetuksen N:o 1268/2012 40 perustelukappaleessa – kun sitä luetaan yhdessä julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun neuvoston direktiivin 2014/24 (EUVL L 94, s. 65) 91 artiklan 2 kohdan kanssa – todetaan, että julkisia hankintoja koskevien aineellisten sääntöjen olisi perustuttava direktiivin 2014/24 säännöksiin.
17 Kuten yhtäältä julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL L 395, s. 33) ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa perustelukappaleessa ja toisaalta neuvoston direktiivien 89/665 ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi 11.12.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/66/EY (EUVL L 335, s. 31) kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, tällaisten säännösten tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi lainsäätäjä on lisäksi katsonut tarpeelliseksi vaatia sellaisten menettelyjen käyttöönottamista, joissa voidaan käyttää nopeita muutoksenhakukeinoja siinä vaiheessa, jolloin virheellisiä menettelyjä voidaan vielä oikaista tehokkaasti.
18 Direktiivin 89/665 toisesta, kolmannesta ja viidennestä perustelukappaleesta sekä 2 artiklan 1 kohdasta lisäksi ilmenee, että julkisten hankintojen erityisessä asiayhteydessä välitoimia ei mielletä pelkästään keinoksi lykätä hankintamenettelyä vaan myös keinoksi korjata lainvastaisuus, vaikka tämä muutoin on pääasian oikeudenkäynnin tarkoituksena.
19 Se, että otetaan huomioon tällaisten näkökohtien vaikutus välitoimista päättävän tuomarin toimivallan käyttöön, on perusteltua yhtäältä sen vuoksi, että – samalla tavoin kuin kansallisella tasolla – työjärjestyksen 3 osaston 1 luvussa tarkoitetuilla toimenpiteillä pyritään turvaamaan julkisia hankintoja koskevissa asioissa tehokas oikeussuoja unionin toimielinten ja elinten soveltaessa julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, jotka perustuvat pääasiallisesti direktiiviin 2014/24 (ks. edellä 16 kohta ja direktiivin 2007/66 neljäs perustelukappale), ja toisaalta sen vuoksi, että yleisen tulkintaperiaatteen mukaan, sellaisena kuin tätä on sovellettu 19.9.2013 annetussa tuomiossa uudelleenkäsittely komissio v. Starck (C‑579/12 RX‑II, Kok., EU:C:2013:570, 40 kohta), näissä direktiiveissä korostetaan, että julkisia hankintoja koskevaan unionin oikeuteen sisältyy keskeisenä periaatteena tarjoajien tehokas oikeussuoja, jonka erityinen merkitys ilmenee unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2014, Fastweb, C‑19/13, Kok., EU:C:2014:2194, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja joka taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa.
20 Näin ollen on todettava, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin vakiintuneesti hylkää tehottomana kanneperusteen, jonka mukaan unionin toimielin on rikkonut säännöstä, joka sisältyy julkisia hankintoja koskevaan direktiiviin, joka on jo määritelmänsä mukaan osoitettu jäsenvaltioille (ks. vastaavasti tuomio 19.3.2010, Evropaïki Dynamiki v. komissio, T‑50/05, Kok., EU:T:2010:101, 104 kohta; tuomio 11.5.2010, PC-Ware Information Technologies v. komissio, T‑121/08, Kok., EU:T:2010:183, 50 kohta ja tuomio 6.5.2013, Kieffer Omnitec v. komissio, T‑288/11, EU:T:2013:228, 22–24 kohta), ei ole kuitenkaan estettä sille, että unionin tuomioistuimet ottavat huomioon kyseiseen unionin toimeen sisältyvän ilmauksen unionin oikeuden yleisistä periaatteista. Tässä tapauksessa on kuitenkin todettava, että julkisista hankinnoista annetut direktiivit vain heijastavat tältä osin sitä erityisen ensiarvoista merkitystä, joka oikeudella saada tehokasta oikeussuojaa on tällä alalla.
– –
1. Fumus boni juris
22 On muistutettava, että fumus boni juris ‑edellytys täyttyy, kun välitoimimenettelyvaiheessa on olemassa merkittävä oikeudellinen erimielisyys, joka ei ole ratkaistavissa suoralta kädeltä, joten kanteelta ei ensi arviolta puutu vakavasti otettavaa perustaa (ks. vastaavasti määräys 13.6.1989, Publishers Association v. komissio, 56/89 R, Kok., EU:C:1989:238, 31 kohta ja määräys 8.5.2003, komissio v. Artegodan ym., C‑39/03 P-R, Kok., EU:C:2003:269, 40 kohta). Koska välitoimimenettelyn tavoitteena on taata tulevan lopullisen ratkaisun täysi tehokkuus, jotta vältettäisiin aukko unionin tuomioistuinten takaamassa oikeussuojassa, välitoimista päättävän tuomarin on arvioitava pääasiassa esitettyjen perusteiden paikkansapitävyyttä vain ensi arviolta sen toteamiseksi, onko kanteen menestyminen riittävän todennäköistä (määräys 19.12.2013, komissio v. Saksa, C‑426/13 P(R), Kok., EU:C:2013:848, 41 kohta ja määräys 8.4.2014, komissio v. ANKO, C‑78/14 P‑R, Kok., EU:C:2014:239, 15 kohta).
23 Vaikka pitää paikkansa, ettei välitoimista päättävä tuomari ole välitoimimenettelyssä yleensä velvollinen tutkimaan asiaa yhtä perusteellisesti kuin pääasian käsittelyssä, tätä toteamusta ei voida tulkita niin, että yksityiskohtainen tutkiminen on ehdottomasti kiellettyä (edellä 15 kohdassa mainittu määräys Vischim v. komissio, EU:C:2007:209, 50 kohta).
24 Hakija esittää tässä tapauksessa yhden ainoan kanneperusteen, jonka mukaan Marshin tarjous ei ollut hankintaeritelmien mukainen ja jossa on kolme osaa ja joka hakijan mukaan näyttää ensi arviolta toteen, että riidanalainen päätös on lainvastainen.
Ainoan kanneperusteen ensimmäinen osa
– –
Ainoan kanneperusteen ensimmäisen osan paikkansapitävyys
– –
– Väite, jonka mukaan Marshin osallistuminen tarjouskilpailuun yksinomaisena tarjoajana oli lainvastaista
– –
75 Edellä todetusta ilmenee, että se, että meklarin sallitaan osallistua tarjouspyyntömenettelyyn yksinomaisena tarjoajana, mahdollistaa sen, että sen tarjousta arvioidaan ottamatta huomioon niiden vakuutusyhtiöiden taloudellisia ja rahoitusta koskevia voimavaroja, jotka viime kädessä vakuuttavat katetun riskin, toisin kuin kaikissa muissa hankintaeritelmissä nimenomaisesti esitetyissä tapauksissa ilman, että tällainen eriyttäminen olisi järjestelmän rakenteen kannalta objektiivisesti perusteltua, joten sen lainmukaisuus vaikuttaa ensi arviolta epävarmalta.
– –
81 Tästä alustavasta tutkinnasta ilmenee, että se, että meklarin sallittiin osallistua tarjouspyyntömenettelyyn vakuutusyhtiöiden valtuuttamana yksinomaisena tarjoajana, yhtäältä tekee ensi arviolta näennäiseksi sen, miten arviointikomitea tarkastaa tarjouksen ansiot suhteessa hankintaeritelmissä asetettuihin ehtoihin, ja toisaalta antaa kyseiselle meklarille tilanteen mukaan kilpailuetua muihin tarjoajiin nähden.
– –
83 Edellä todetun perusteella vaikuttaa ensi arviolta siltä, että valintaperusteiden soveltaminen ja tarjousten jättämistä koskevat säännöt sekä se, miten komissio on tulkinnut näitä, eivät ole tässä tapauksessa mahdollistaneet todellisen kilpailun syntymistä.
– –
86 Tämän vuoksi on alustavan tutkinnan päätteeksi katsottava, että on olemassa riittävän vakavasti otettavia seikkoja, joiden perusteella voidaan todeta, että väite, jonka mukaan oli lainvastaista, että Marshin sallittiin osallistua tarjouspyyntömenettelyyn yksinomaisena tarjoajana, pitää paikkansa.
– Väite, jonka mukaan komissio on käsitellyt Marshin tarjousta yhteisenä tarjouksena
– –
96 Tutkittaessa alustavasti sitä, miten hankintaviranomaisen ja Marshin kirjeenvaihtoa on tässä tapauksessa käyty, ilmenee, että alkuperäinen tarjous esitettiin yksinomaisen tarjoajan tarjouksena, joka ei edellytä sitoutumista yhteisvastuuseen, ja se on sen jälkeen muuttunut yhteistä tarjousta vastaavaksi tarjoukseksi. Tämäntyyppisen tarjouksen pitäisi kuitenkin sisältää sopimus/valtuutus, jotta se olisi hankintaeritelmien mukainen. Koska Marshin tarjouksen mukana ei ollut tällaista asiakirjaa, komissio näyttää rikkoneen omia sääntöjään pitäessään tarjousta pätevänä. Tässä yhteydessä on muistutettava, että kun hankintaviranomainen määrittelee tarjouspyyntömenettelyssä ehdot, jotka se aikoo asettaa tarjoajille, se rajoittaa harkintavaltansa käyttöä eikä voi jonkun tarjoajan kohdalla myöskään poiketa näin määrittelemistään ehdoista loukkaamatta tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta (tuomio 20.3.2013, Nexans France v. Fusion for Energy ‑yhteisyritys, T‑415/10, Kok., EU:T:2013:141, 80 kohta).
– –
102 Edellä todetun perusteella näyttää siis siltä, että valtuutusjärjestelmä, sellaisena kuin komissio on hyväksynyt sen tässä tapauksessa, johtaa yhteisiin tarjouksiin sovellettavien sääntöjen kiertämiseen.
103 Tämän vuoksi on ensi arviolta katsottava, että on seikkoja, jotka ovat tässä vaiheessa omiaan osoittamaan paikkansapitäväksi väitteen, jonka mukaan komissio on tosiasiallisesti käsitellyt Marshin tarjousta yhteisenä tarjouksena, vaikka se olisi tällaisena pitänyt todeta sääntöjenvastaiseksi, koska se ei sisältänyt sopimusta/valtuutusta.
104 Edellä olevasta tarkastelusta ilmenee siten, että hakija on ainoan kanneperusteen ensimmäisen osan osalta näyttänyt toteen erityisen painavan fumus boni jurisin olemassaolon.
Ainoan kanneperusteen toinen osa
105 Ainoan kanneperusteensa toisessa osassa hakija muistuttaa ensinnäkin, että sillä, että tarjoajan sallitaan muuttaa tarjoustaan tarjousten avaamisen jälkeen, loukataan tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Hakija toteaa seuraavaksi, että Marshin valtuuttaneiden vakuutuksenantajien henkilöllisyys on muuttunut tarjousten avaamisen jälkeen. Vaikka hankintaviranomaiset saavat ottaa tarjoajaan yhteyttä, jos tämän tarjouksesta on esitettävä selventäviä kysymyksiä tai jos on korjattava tarjouksen laadinnassa tapahtuneita kirjoitus- tai laskuvirheitä, tässä tapauksessa tehty muutos menee kuitenkin tätä pidemmälle ja merkitsee tarjouksen olennaista muuttamista. Hakija toteaa nimittäin, että koska sopimuskumppani nimetään hankintaeritelmissä määriteltyjen valintaperusteiden mukaisesti, tällaisen muutoksen olisi pitänyt edellyttää uutta näihin perusteisiin perustuvaa tutkintaa. Hakijan mukaan komissio on tämän muutoksen salliessaan näin ollen loukannut tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun tätä luetaan yhdessä varainhoitoasetuksen 112 artiklan 1 kohdan ja delegoidun asetuksen 160 artiklan kanssa.
– –
109 Tässä tapauksessa on muistutettava ensinnäkin, että välitoimista päättävän tuomarin suorittamasta asian arvioinnista ilmenee, että niiden osuuksin muuttamista, joiden mukaisesti Marshin valtuuttaneet vakuutuksenantajat kattavat riskit, voitiin pitää tarjouksen olennaisen osan muuttamisena, koska muutoksen johdosta eräs tarjoajista sai kilpailuetua (ks. edellä 78–80 kohta).
110 Välitoimihakemusta tutkittaessa on toiseksi tullut esiin, että Marshin tarjouksen luonne muuttui, siltä osin kuin on kysymys vakuutusyhtiöiden yhteisvastuusta. Toisin kuin komissio väittää 25.4.2014 esittämissään huomautuksissa, se, että allekirjoitetussa sopimuksessa on allekirjoittajien yhteisvastuuta koskeva ehto ja että ehtoa on edellytetty tarjouspyynnön hankintaeritelmien julkaisemisesta lähtien, ei nimittäin merkitse, että Marshin tarjouksessa olisi välttämättä pitänyt ottaa huomioon ehtoon luonteenomaisesti liittyvät kulut ja riskit (ks. edellä 95 ja 96 kohta).
111 Tässä yhteydessä on – samalla tavoin kuin hakija toteaa välitoimihakemuksessaan – korostettava merkitystä, joka yhteisvastuuta koskevalla ehdolla on tässä tarjouspyynnössä ja joka johtuu kyseisen hankintasopimuksen suuruudesta ja ehdon vaikutuksesta tarjouksen mukaiseen hintaan. Kun otetaan huomioon kyseessä olevien pääomien suuruus ja suurvahingon mahdollisuus, on olennaisen tärkeää, että vakuutuksenantajia sitoo yhteisvastuuta koskeva ehto, jotta vältetään se, että kukin niistä korvaa rahamääräiset seuraukset vain sen itsensä toteuttaman sopimuksen osan osalta ja että jonkin vakuutuksenantajan maksuvaikeuksien vuoksi vahingon osa, josta se on vastuussa, jää korvaamatta. Vakuutusyhtiön kannalta tämä vaatimus merkitsee kuitenkin, että sen on asetettava voimavaransa eli pääomansa alttiiksi kaikkia palvelusopimuksessa katettuja riskejä koskevan sitoumuksen enimmäismäärään saakka. Koska sitoumus voi johtaa siihen, että kunkin vakuutuksenantajan omat rahoitusta koskevat voimavarat ylittyvät, sen on saatava tällaisia lisävoimavaroja turvautumalla pankkitakauksen tai jälleenvakuutuksen kaltaisiin mekanismeihin, joista aiheutuu taloudellista lisäriskiä ja lisäkuluja. Tämän vuoksi sopimuksen, josta kaikki osalliset ovat yhteisvastuussa, mukainen vakuutusmaksu on lähtökohtaisesti suurempi kuin sopimuksen, johon ei sisälly yhteisvastuuta.
– –
113 Koska alkuperäisessä tarjouksessa ei ole välttämättä otettu huomioon edellytettyä yhteisvastuuta koskevaa vaatimusta ja koska se, että tarjouspyynnön sanamuoto on epäselvä siltä osin kuin on kysymys yksinomaisen tarjoajan tarjouksen tekemisestä, on mahdollistanut alkuperäisen tarjouksen muuttamisen niin, että on saavutettu yhteisellä tarjouksella tavoiteltu tulos, on näin ollen katsottava ensi arviolta, että tarjouksen olennaista osaa on muutettu.
– –
120 Tässä vaiheessa on näin ollen katsottava, että Marshin alkuperäiseen tarjoukseen on ensi arviolta tehty varainhoitoasetuksen 112 artiklan 1 kohdan ja delegoidun asetuksen 160 artiklan muutoksia vastoin sääntöjenvastaisia julkisia hankintoja koskevalla unionin oikeuden alalla sovellettavaa tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
121 Edellä olevasta tarkastelusta ilmenee siten, että hakija on ainoan kanneperusteen toisen osan osalta näyttänyt toteen erityisen painavan fumus boni jurisin olemassaolon.
– –
2. Kiireellisyys
138 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältettäisiin se, että välitoimia hakevalle asianosaiselle aiheutuu henkilökohtaisesti vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (määräys 14.12.2001, komissio v. Euroalliages ym., C‑404/01 P(R), Kok., EU:C:2001:710, 61 ja 62 kohta). Asianosaisen, joka pyytää välitoimia koskevan määräyksen antamista, on tässä yhteydessä osoitettava, ettei se voi odottaa asiakysymystä koskevan oikeudenkäynnin lopputulosta kärsimättä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Tällaisen vakavan ja korjaamattoman vahingon osoittamiseksi ei ole tarpeen vaatia, että vahingon aiheutuminen osoitetaan ehdottomalla varmuudella, vaan että se on odotettavissa riittävän suurella todennäköisyydellä (ks. määräys 12.6.2014, komissio v. neuvosto, C‑21/14 P‑R, Kok., EU:C:2014:1749, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
– –
Vahingon korjaamattomuus
– –
157 Tästä seuraa, että olemassa olevan oikeuskäytännön mukaan kiireellisyysedellytys ei tässä tapauksessa täyty. Yleisemmin on todettava, että kun vaatimusta korjaamattoman vahingon toteen näyttämisestä sovelletaan hävinneen tarjoajan tilanteeseen, vaatimuksen täyttäminen on jäljempänä esiin tuotavista järjestelmään liittyvistä syistä kohtuuttoman vaikeaa.
158 Tällainen lopputulos on kuitenkin yhteensovittamaton niiden pakottavien vaatimusten kanssa, jotka johtuvat tehokkaasta väliaikaisesta oikeussuojasta, joka on taattava julkisten hankintojen alalla (ks. edellä 16–20 kohta). On lisäksi tähdennettävä, että julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen ei pelkästään ole omiaan aiheuttamaan vahinkoa hävinneille tarjoajille vaan myös aiheuttamaan haittaa unionin taloudellisten etujen suojalle. Tämä riita-asia edellyttää siten uutta, sen erityisluonteeseen mukautettua lähestymistapaa sen mahdollistamiseksi, että hävinnyt tarjoaja pystyy näyttämään kiireellisyyden toteen muulla tavalla kuin osoittamalla kaikissa olosuhteissa, että on olemassa välitön korjaamattoman vahingon vaara.
159 Tässä yhteydessä on ensinnäkin muistutettava, ettei välitoimista päättävä tuomari saa soveltaa vahingon korjaamattomuutta koskevaa edellytystä – eikä myöskään väitetyn vahingon vakavuutta koskevaa edellytystä – mekaanisesti ja jäykästi, vaan hänen on otettava huomioon kullekin asialle luonteenomaiset olosuhteet (ks. vastaavasti määräys 28.4.2009, United Phosphorus v. komissio, T‑95/09 R, EU:T:2009:124, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
160 Toiseksi on todettava, ettei ole estettä sille, että välitoimista päättävä tuomari soveltaa suoraan SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaa eli primaarisen oikeuden määräyksiä, joiden nojalla hän saa määrätä täytäntöönpanon lykkäämisestä katsoessaan, että ”olosuhteet sitä edellyttävät”, ja päättää ”tarpeellisista” välitoimista (ks. vastaavasti määräys 24.2.2014, HTTS ja Bateni v. neuvosto, T‑45/14 R, EU:T:2014:85, 51 kohta ja määräys 25.7.2014, Deza v. ECHA, T‑189/14 R, EU:T:2014:686, 105 kohta).
161 Kolmanneksi on todettava, ettei unionin tuomioistuimen presidentti ole sulkenut pois mahdollisuutta määrätä täytäntöönpanon lykkäämisestä tai ryhtyä välitoimiin pelkästään sen perusteella, että riidanalainen toimi on ilmeisen lainvastainen, esimerkiksi silloin kun toimi ei edes vaikuta lailliselta (ks. vastaavasti määräys 7.7.1981, IBM v. komissio, 60/81 R ja 190/81 R, Kok., EU:C:1981:165, 7 ja 8 kohta ja määräys 26.3.1987, Hoechst v. komissio, 46/87 R, Kok., EU:C:1987:167, 31 ja 32 kohta). Edellä 148 kohdassa mainitussa määräyksessä Communicaid Group v. komissio (ks. vastaavasti, EU:T:2013:121, 45 kohta) on tällaisessa asiayhteydessä jo tarkasteltu mahdollisuutta, että julkisia hankintoja koskevassa välitoimiasiassa kiireellisyys muodostuu siitä, että on tarpeen korjata mahdollisimman nopeasti seikka, joka ensi arviolta vaikuttaa riittävän ilmeiseltä ja vakavalta lainvastaisuudelta ja siten erityisen painavalta fumus boni jurisilta.
162 Julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevissa asioissa on siten katsottava, että kun hävinnyt tarjoaja pystyy osoittamaan, että on olemassa erityisen painava fumus boni juris, sitä ei voida vaatia näyttämään toteen, että sen välitoimihakemuksen hylkääminen uhkaa aiheuttaa sille korjaamatonta vahinkoa, sillä tällöin tehokasta oikeussuojaa, johon tarjoaja on oikeutettu perusoikeuskirjan 47 artiklan perusteella, heikennettäisiin kohtuuttomasti ja perusteettomasti. Tällainen fumus boni juris on olemassa, kun hylätty tarjoaja osoittaa, että on olemassa riittävän ilmeinen ja vakava lainvastaisuus, jonka vaikutusten ilmeneminen tai jatkuminen on estettävä mahdollisimman nopeasti, jollei intressivertailu viime kädessä ole esteenä tälle. Tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa pelkkä näyttö riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämättä jättämisestä aiheutuvan vahingon vakavuudesta riittää täyttämään kiireellisyysedellytyksen, kun otetaan huomioon, että on tarpeen estää tämäntyyppisen lainvastaisuuden vaikutukset.
163 Tässä tapauksessa fumus boni jurisia koskevan edellytyksen tarkastelusta ilmenee (ks. edellä 22–136 kohta), että on ensi arviolta tapahtunut sopimuksentekomenettelyn osia koskevia vakavia rikkomisia, jotka tekevät hyväksytystä tarjouksesta sääntöjenvastaisen. Tästä seuraa, että komission tässä tapauksessa toteuttamia menettelyjä ja tekemiä päätöksiä on tässä menettelyn vaiheessa pidettävä sellaisina riittävän ilmeisinä ja vakavina unionin oikeuteen kohdistuvina lainvastaisuuksina, että on tarpeen estää niiden vaikutusten ilmeneminen vastaisuudessa, eikä hakijaa vaadita osoittamaan, että vahinko, joka sille aiheutuu, jollei riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätä, on korjaamaton.
164 Kun otetaan huomion todettujen lainvastaisuuksien luonne, on näin ollen katsottava, että kiireellisyysedellytys on tässä tapauksessa täyttynyt.
– –
3. Intressivertailu
– –
Yleinen intressi siihen, että on tarpeen lopettaa välittömästi unionin oikeuden rikkominen, koska tämä on riittävän ilmeinen ja vakava
– –
197 Näin ollen on katsottava, että kun otetaan huomioon yhtäältä se, kuinka selvästi fumus boni jurisia ja kiireellisyyttä koskevat edellytykset täyttyvät, ja erityisesti se, että oletetut unionin oikeuden rikkomiset ovat ensi arviolta riittävän ilmeisiä ja vakavia, sekä toisaalta tapauksen erityispiirteet ja erityisesti oikeussuoja, jota tarjoajille on annettava julkisten hankintojen erityisessä yhteydessä, intressivertailu kallistuu hakijan puolelle.
198 Edellä todetusta seuraa, että intressivertailua koskeva edellytys, jonka merkitystä julkisia hankintoja koskevissa asioissa on erityisesti korostettu (ks. edellä 147, 158 ja 165 kohta), on täyttynyt.
– –
200 Kun otetaan huomioon kyseisen julkisen hankintasopimuksen erityispiirteet ja erityisesti edellä 184 kohdassa esitetyt perustelut, tämä määräys tulee kuitenkin voimaan vasta, kun määräaika sitä koskevan valituksen tekemiselle päättyy.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on määrännyt seuraavaa:
1) Euroopan komission 30.1.2014 tekemän päätöksen, jossa se on hylännyt tarjouksen, jonka Vanbreda Risk & Benefits oli tehnyt omaisuus- ja henkilövakuutusta koskevaa hankintasopimusta koskevan tarjouspyynnön johdosta, ja antanut hankintasopimuksen toiselle yhtiölle, täytäntöönpanoa lykätään erän 1 antamisen osalta.
2) Edellä mainitun 30.1.2014 tehdyn komission päätöksen vaikutukset pysyvät voimassa, kunnes määräaika tätä määräystä koskevan valituksen tekemiselle on päättynyt.
3) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Annettiin Luxemburgissa 4 päivänä joulukuuta 2014.