Kanne 5.4.2016 – Le Pen v. parlamentti

(Asia T-140/16)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Jean-Marie Le Pen (La Trinité-sur-Mer, Ranska) (edustajat: asianajajat M. Ceccaldi ja J.-P. Le Moigne)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 29.1.2016 päivätyn 5.2.2016 päivätyllä kirjeellä nro D 302191 tiedoksi annetun Euroopan parlamentin pääsihteerin päätöksen, joka on tehty ”Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeista” 19.5. ja 9.7.2008 tehdyn Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöksen 2009/C 159/01, sellaisena kuin se on muutettuna, 68 artiklan nojalla ja jossa todetaan, että kantajaan kohdistuu 320 026,23 euron suuruinen saatava parlamentin jäsenten avustajiin liittyvinä aiheettomasti maksettuina määrinä, sekä perustellaan saatavan takaisinperintä

kumoamaan 4.2.2016 päivätyn veloitusilmoituksen nro 2016-195, jossa kantajalle ilmoitetaan häneen kohdistuvan saatavan toteamisesta 29.1.2016 päivätyllä pääsihteerin päätöksellä, joka koskee parlamentin jäsenten avustajiin liittyvien aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintää parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden 68 artiklan ja varainhoitoasetuksen 78, 79 ja 80 artiklan nojalla

velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut

velvoittamaan Euroopan parlamentin maksamaan Jean-Marie Le Penille korvattavien oikeudenkäyntikulujen korvaamisena 50 000 euroa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisten toimien muodolliseen laillisuuteen vaikuttavia virheitä. Tämä peruste jakautuu kahteen osaan.

Ensimmäinen osa, jonka mukaan toimivalta poliittisia puolueita ja siis parlamentin jäseniä koskevien taloudellisten päätösten alalla kuuluu Euroopan parlamentin puhemiehistölle eikä pääsihteerille.

Toinen osa, jonka mukaan Euroopan parlamentin puhemiehistö ei voi muuttaa toimivaltansa luonnetta ja laajuutta. Pääsihteeri ei kuitenkaan osoita mitenkään, että hän olisi saanut parlamentin puhemiehistön puheenjohtajalta säännönmukaisen valtuutuksen, jonka nojalla hänellä olisi toimivalta antaa ja antaa tiedoksi toimia, jotka on riitautettu, kun kyse on parlamentin jäsentä koskevien taloudellisten kysymysten ratkaisemisesta.

Toinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisten toimien aineelliseen laillisuuteen vaikuttavia virheitä. Tämä peruste jakautuu neljään osaan.

Ensimmäinen osa, jonka mukaan riidanalaisissa toimissa on ilmeinen arviointivirhe.

Toinen osa, jonka mukaan parlamentin puhemiehistö ei ole esittänyt mitään näyttöä riidanalaisten toimien perustelemiseksi.

Kolmas osa, jonka mukaan riidanalaiset toimet merkitsevät harkintavallan ja menettelyn väärinkäyttöä.

Neljäs osa, jonka mukaan riidanalaiset toimet ovat luonteeltaan syrjiviä.

____________