Asia T-186/06
Solvay SA
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Vetyperoksidin ja natriumperboraatin Euroopan-markkinat – Päätös, jossa todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Rikkomisen kesto – Sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteet – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Sakot – Yhteistyötiedonanto – Yhdenvertainen kohtelu – Luottamuksensuoja – Perusteluvelvollisuus
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Käsite – Tulevaa markkinakäyttäytymistä koskeva yhteisymmärrys kuuluu yritysten välisiin sopimuksiin
(EY 81 artiklan 1 kohta)
2. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Tietojenvaihto kartellissa tai kartellin valmistelemiseksi
(EY 81 artiklan 1 kohta)
3. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Monitahoinen kilpailusääntöjen rikkominen, joka koostuu sekä sopimuksista että yhdenmukaistetuista menettelytavoista – Yksinkertainen luonnehdinta ”sopimukseksi ja/tai yhdenmukaiseksi menettelytavaksi” – Hyväksyttävyys
(EY 81 artiklan 1 kohta)
4. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
5. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
6. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Kartellit, joiden vaikutukset jatkuvat sen jälkeenkin, kun ne on muodollisesti lopetettu
(EY 81 artikla)
7. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Näyttö – Komission esittämät seikat – Osallistuminen kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
8. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Ulottuvuus – Asiakirjaa ei ole annettu tiedoksi – Seuraukset
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta)
9. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Väitetiedoksiantoon annettujen vastausten luovuttaminen – Edellytykset – Rajat
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta)
10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta)
11. Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus
(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Velvollisuus ottaa huomioon todellinen vaikutus markkinoihin – Ulottuvuus
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Varoittava vaikutus – Sen yrityksen koon huomioon ottaminen, jolle seuraamus määrätään – Merkityksellisyys
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohta)
14. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sellaisen yhteistyön, jota yritys, jonka väitetään rikkoneen kilpailusääntöjä, on tehnyt komission kanssa, huomioon ottaminen yhteistyötiedonannon soveltamisalan ulkopuolella – Edellytykset – Rajat
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohta ja komission tiedonannon 2002/C 45/03 23 kohdan b alakohdan kolmas alakohta)
15. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon määräämättä jättäminen tai sen alentaminen vastikkeena rikkomiseen osallistuneen yrityksen tekemästä yhteistyöstä – Sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksen tekemispäivän määrittäminen – Määrittelyperusteet
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonannon 2002/C 45/03 21 kohta ja 23 kohdan b alakohta)
16. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sen arvioiminen, kuinka paljon kukin yritys on tehnyt yhteistyötä hallinnollisen menettelyn aikana – Yhdenvertaisuusperiaatteen noudattaminen
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
17. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)
1. Jotta kyseessä olisi EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, riittää, että kyseiset yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa toimia markkinoilla tietyllä tavalla.
EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus voidaan katsoa tehdyksi, kun osapuolella on periaatteellinen yhteisymmärrys kilpailun rajoittamisesta, vaikka suunnitellun rajoittamisen yksityiskohdista vielä neuvotellaan.
Kun on osoitettu, että kyseisiä keskusteluja on selvästi ohjannut osanottajien välinen yhteinen tahto päästä periaatteelliseen yksimielisyyteen kilpailunrajoituksesta, tätä toteamusta ei heikennä se, että osanottajat ovat keskustelleet suunnitellun rajoituksen erityispiirteistä ja että sitova sopimus on tehty tämän jälkeen noudattamalla eri menettelytapaa kuin aiemmissa kokouksissa on suunniteltu. Komissio voi näin ollen perustellusti todeta, että kartelliin osallistuvien yritysten alkuvaiheen menettelyt ovat osa samaa kilpailunvastaista hanketta ja näin ollen kuuluvat EY 81 artiklan 1 kohdan mukaisen kiellon soveltamisalaan.
(ks. 85, 86, 139, 142 ja 143 kohta)
2. Yhdenmukaistetun menettelytavan määritelmällä tarkoitetaan sellaista yritysten välisen yhteensovittamisen muotoa, jolla korvataan tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä, ilman että tehtäisiin varsinaista sopimusta.
EY 81 artiklan 1 kohta on esteenä kaikelle sellaiselle taloudellisten toimijoiden väliselle suoralle tai välilliselle yhteydenpidolle, joka voi joko vaikuttaa jonkin tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa tällaiselle kilpailijalle sen, kuinka on itse päätetty käyttäytyä tai aiotaan käyttäytyä markkinoilla, kun yhteydenpidon tarkoituksena tai seurauksena on kilpailun rajoittaminen.
Se, että yritys antaa tietoja kilpailijoilleen tarkoituksenaan valmistella kilpailunvastaista sopimusta, on riittävä todiste EY 81 artiklassa tarkoitetun yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaolosta.
Vaikka komissio ei pysty osoittamaan, että yritykset ovat tehneet sopimuksen sanan suppeassa merkityksessä, EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteamiseksi riittää, että kilpailijat ovat olleet välittömässä yhteydessä vakauttaakseen markkinat.
Joka tapauksessa on syytä olettaa, elleivät asianomaiset toimijat esitä niille kuuluvan näyttövelvollisuuden mukaisesti vastakkaista näyttöä, että yhteistoimintaan osallistuvat ja edelleen markkinoilla toimivat yritykset ottavat markkinakäyttäytymisessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihtamansa tiedot.
(ks. 87–89, 147, 148 ja 160 kohta)
3. EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut käsitteet ”sopimus” ja ”yhdenmukaistettu menettelytapa” kattavat luonteeltaan samankaltaisia yhteistyön muotoja, jotka eroavat toisistaan ainoastaan voimakkuutensa ja ilmenemismuotojensa osalta.
Kun kyse on monitahoisesta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jossa useat tuottajat ovat useiden vuosien ajan tavoitelleet sitä, että ne voisivat yhdessä ohjata markkinoita, komissiolta ei voida edellyttää, että se luonnehtisi täsmällisesti rikkomisen sopimukseksi tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi, kun EY 81 artiklassa joka tapauksessa tarkoitetaan kumpaakin näistä kilpailusääntöjen rikkomisen muodoista.
Rikkomisen kaksinkertainen luonnehdinta sopimukseksi ”ja/tai” yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi on ymmärrettävä siten, että siinä kuvataan monimutkaista kokonaisuutta, johon liittyvistä tosiseikoista osa täyttää EY 81 artiklan 1 kohdassa – jossa ei määrätä erityisestä tunnusmerkistöstä tällaisia monimutkaisia kilpailunrajoituksia varten – tarkoitetun sopimuksen ja osa puolestaan siinä tarkoitetun yhdenmukaistetun menettelytavan tunnusmerkit.
(ks. 90–92 ja 130 kohta)
4. Sovellettaessa EY 81 artiklan 1 kohtaa sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan konkreettisia seurauksia ei tarvitse ottaa huomioon, jos rikkomisen tarkoituksena on estää kilpailu yhteismarkkinoilla tai rajoittaa tai vääristää sitä.
Etenkään se seikka, että yhdenmukaistetulla menettelyllä ei ole välitöntä vaikutusta hintoihin, ei estä toteamasta, että sillä on rajoitettu kilpailua kyseisten yritysten välillä erityisesti poistamalla kilpailupaine.
(ks. 158 ja 162 kohta)
5. Kun komissio on luokitellut kartellin yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi, se ei ole velvollinen tätä luokittelua tehdessään ottamaan esille joitakin näistä markkinoista koskeneiden toimien erilaista kestoa. Koska kyse ei ole erillisistä kilpailusääntöjen rikkomisista, komissiolla ei myöskään ole velvollisuutta ottaa huomioon tätä eroa määrittääkseen kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa kokonaisuutena.
Olisi nimittäin keinotekoista jakaa sellainen jatkettu toiminta, jolle on ominaista yksi tarkoitus, useaan erilliseen kilpailusääntöjen rikkomiseen sillä perusteella, että menettelytavat ovat vaihdelleet voimakkuudeltaan asianomaisten markkinoiden mukaan. Nämä seikat on otettava huomioon vain arvioitaessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja tarvittaessa määritettäessä sakon suuruutta.
(ks. 165 ja 166 kohta)
6. EY 81 artiklaa sovelletaan sopimuksiin, joiden vaikutukset jatkuvat niiden muodollisen lakkaamisen jälkeen. Komissio voi laillisesti todeta erityisesti sen, että kartellin vaikutukset jatkuvat yhteistoimintaan liittyvien kokousten muodollisen päättymisen jälkeen, jos näissä kokouksissa sovittuja hinnankorotuksia sovelletaan kokouksien jälkeen.
(ks. 174 ja 175 kohta)
7. Silloin, kun on tullut ilmi kartellin olemassaolon osoittavia yhtäpitäviä seikkoja, on esitettävä erityisen pitävä selitys sen osoittamiseksi, että kyseisen kokouksen tapahtumat ovat olleet aivan erilaisia kuin aikaisempien kokousten tapahtumat, vaikka kaikissa kokouksissa on ollut samat osallistujat, niiden ulkoiset puitteet ovat olleet samanlaiset ja niillä on kiistattomasti ollut sama tarkoitus.
(ks. 181 kohta)
8. Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirja-aineistoon merkitsee kilpailusääntöjen soveltamista koskevassa hallinnollisessa menettelyssä sitä, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta
Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta.
Asianomaista vastaan puhuvista asiakirjoista on todettava, että se, että asiakirjaa ei ole annettu tiedoksi, merkitsee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomainen yritys osoittaa ensinnäkin, että komissio on nojautunut tähän asiakirjaan tukeakseen väitettään, jonka mukaan kilpailusääntöjä on rikottu, ja toiseksi tämä väite voidaan näyttää toteen vain kyseisen asiakirjan perusteella. Näin ollen asianomaisen yrityksen on osoitettava, että lopputulos, johon komissio on päätöksessä päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi, olisi pitänyt poistaa todisteiden joukosta.
Jos kyseessä on sitä vastoin tilanne, jossa tiedoksi antamatta on jätetty asianomaisen puolesta puhuva asiakirja, kyseisen yrityksen on vain osoitettava, että sen tiedoksi antamatta jättäminen on saattanut vaikuttaa yrityksen vahingoksi menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön. Riittää, että yritys osoittaa, että se olisi kyennyt käyttämään kyseisiä sen puolesta puhuvia asiakirjoja puolustuksessaan, osoittamalla erityisesti, että se olisi voinut tuoda esiin seikkoja, jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission väitetiedoksiantovaiheessa tekemien päätelmien kanssa, ja olisi siten kyennyt jollain tavoin vaikuttamaan arviointeihin, joita komissio on tehnyt päätöksessä.
(ks. 205–208 kohta)
9. Väitetiedoksiantoon annetut vastaukset eivät kilpailusääntöjen soveltamista koskevassa hallinnollisessa menettelyssä kuulu varsinaiseen tutkinta-aineistoon. Asiakirjoista, jotka eivät ole kuuluneet asiakirja-aineistoon väitetiedoksiannon ilmoitushetkellä, on todettava, että komissiolla on velvollisuus luovuttaa kyseiset vastaukset muille asianomaisille osapuolille vain, jos ilmenee, että ne sisältävät uusia niitä vastaan tai niiden puolesta puhuvia seikkoja.
Lisäksi on niin, että vaikka kyseisen yrityksen puolustuksen kannalta hyödyllisten asiakirjojen määrittäminen ei ole yksinomaan komission asia, tätä komission asiakirja-aineistoon sisältyviin asiakirjoihin liittyvää perustelua ei voida soveltaa vastauksiin, jotka muut kyseessä olevat yritykset ovat antaneet komission tiedoksi antamiin väitteisiin.
Menettelyllisen yhdenvertaisuuden periaatteen ja puolustautumisoikeuksien noudattamiseen nojautuvilla perusteluilla ei näin ollen pääsääntöisesti voida velvoittaa komissiota luovuttamaan väitetiedoksiantoon annettuja vastauksia muille asianomaisille osapuolille niin, että ne voisivat varmistaa mahdollisten niiden puolesta puhuvien seikkojen puuttumisen.
Sikäli kuin kantajana oleva kyseinen yritys väittää unionin yleisessä tuomioistuimessa luovuttamatta jätettyjen vastausten sisältäneen sen puolesta puhuvia seikkoja, sen on esitettävä alustava näyttö näiden asiakirjojen hyödyllisyydestä puolustuksensa kannalta. Sen on erityisesti esitettävä kyseessä olevat mahdolliset sen puolesta puhuvat seikat tai näyttöä, joka vahvistaa niiden olemassaolon ja näin ollen sen, että asiakirjat ovat asian käsittelyn kannalta hyödyllisiä. Tästä on todettava, ettei pelkästään se seikka, että muut kyseessä olevat yritykset ovat esittäneet lähinnä samat väitteet kuin kyseinen yritys kilpailusääntöjen rikkomisen kestosta, voi muodostaa kantajan puolesta puhuvaa seikkaa. Vastaavasti se, että tietyt yritykset ovat onnistuneet osoittamaan väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa, ettei niiden osallistumista väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen ole näytetty toteen riittävällä tavalla, ei merkitse sitä, että näihin vastauksiin sisältyisi seikkoja, jotka saattaisivat eri valoon ne suorat asiakirjatodisteet, joihin komissio perustaa kantansa muiden yritysten osalta.
(ks. 224, 225, 228–231, 233 ja 234 kohta)
10. Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta määritettäessä otetaan huomioon lukuisia tekijöitä, kuten asian ominaispiirteet, asiayhteys ja sakkojen ennalta ehkäisevä vaikutus, joiden osalta komissiolla on harkintavaltaa.
Sakon laskentapohja määritetään kylläkin koko rikkomisen vakavuuden perusteella, mutta kun on kyse yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta, saattaa olla asianmukaista ottaa tässä sakon suuruuden määrittämisvaiheessa huomioon kilpailusääntöjen rikkomismuotojen vaihteleva intensiteetti.
(ks. 255 ja 260 kohta)
11. Komission päätöksen perusteluista, jotka koskevat kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon perusmäärän laskentapohjaa, on todettava, että tästä olennaisesta menettelyperiaatteesta johtuvat vaatimukset täyttyvät, jos komissio ilmoittaa päätöksessään arviointiperusteet, joiden perusteella se on voinut määrittää kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston. Komissio täyttää nämä vaatimukset, kun se ilmoittaa päätöksessään seikat, jotka liittyvät rikkomisen laatuun, laajuuteen ja kyseisten markkinoiden kokoon, ja selostaa niiden soveltamisen nyt käsiteltävään asiaan.
Lisäksi perusmäärän laskentapohjan perustelemisesta absoluuttisin ilmaisuin on todettava, että sakot ovat komission kilpailupolitiikan väline ja että sillä on oltava harkintavaltaa niiden suuruuden määräämisessä, jotta se voisi ohjailla yritysten toimintaa siten, että ne noudattaisivat kilpailusääntöjä. Tästä syystä ei voida vaatia, että komissio esittäisi tässä yhteydessä muita kuin rikkomisen vakavuuteen ja kestoon liittyviä perusteluja.
(ks. 271–273 kohta)
12. Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon suuruuden määrittämisessä rikkomisen todellinen vaikutus markkinoihin on kylläkin tekijä, joka on otettava huomioon rikkomisen vakavuutta arvioitaessa, mutta kyse on yhdestä kriteeristä muiden kriteerien – kuten rikkomisen luonteen ja maantieteellisten markkinoiden laajuuden – joukossa. Vastaavasti asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan ensimmäisestä alakohdasta käy ilmi, että vaikutus markkinoihin on otettava huomioon ainoastaan, jos se on mitattavissa.
Horisontaalisia hintakartelleja tai markkinoiden jakamiseen tähtääviä kartelleja voidaan näin ollen pitää erittäin vakavina jo niiden laadun perusteella, eikä komission tarvitse osoittaa kilpailusääntöjen rikkomisen todellista vaikutusta markkinoihin. Kilpailusääntöjen rikkomisen todellinen vaikutus markkinoihin on vain yksi sellainen tekijä muiden joukossa, jonka perusteella komissio voi korottaa sakon laskentapohjaa mahdollisesta vähimmäismäärästä, jos tämä tekijä on mitattavissa.
Koska kyse on lisäksi sakon suuruuden määrittämisen kannalta vapaaehtoisesta osatekijästä, komissiota ei voida perustellusti moittia siitä, että se ei ilmaise selvästi syitä, miksi se katsoo, etteivät rikkomisen todelliset vaikutukset ole mitattavissa.
Komissio voi nimittäin määrätyn sakon perusmäärän laskentapohjaa määritellessään perustellusti ja olematta velvollinen perustelemaan valintaansa jättää huomiotta kyseisen seikan ja tukeutua muihin seikkoihin, kuten rikkomisen laatuun, maantieteelliseen laajuuteen ja markkinoiden kokoon.
(ks. 277, 278, 288 ja 289 kohta)
13. Komission on kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon suuruuden määrittämiseksi huolehdittava siitä, että sakolla on varoittava vaikutus. Komissio voi tässä ottaa huomioon muun muassa yrityksen koon ja taloudellisen vahvuuden.
Jos rikkominen, josta on määrätty seuraamus, vastaa sellaista käyttäytymistä, jonka lainvastaisuuden komissio on todennut useaan otteeseen siitä lähtien, kun se ensimmäisen kerran puuttui asiaan, se voi vahvistaa sakon määrän riittävän varoittavalle tasolle olematta velvollinen arvioimaan sitä, miten todennäköistä on, että kantaja syyllistyy uudestaan rikkomiseen.
(ks. 297, 298 ja 300 kohta)
14. Kun on kyse kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka kuuluvat sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon soveltamisalaan, yritys ei pääsääntöisesti voi pätevästi moittia komissiota siitä, ettei se ole ottanut huomioon asianosaisen yhteistyön astetta lieventävänä asianhaarana yhteistyöstä annetun tiedonannon soveltamisalan ulkopuolella. Kun siis komissio on ottanut huomioon yrityksen tekemän yhteistyön alentaessaan yhteistyötiedonannon mukaisesti sakon määrää, ei voida perustellusti moittia komissiota siitä, että se ei ole alentanut tälle yritykselle määräämänsä sakon määrää vielä lisää tiedonannon soveltamisalan ulkopuolella.
(ks. 314 ja 315 kohta)
15. Soveltaakseen kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättyjen sakkojen lievennyksen vaihteluvälejä, joista on määrätty sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon 23 kohdan b alakohdassa, komission on määritettävä ajankohta, jona yritys on tosiasiallisesti toimittanut sille todisteet, joilla on merkittävää lisäarvoa suhteessa sen hallussa jo oleviin todisteisiin. Komissio on velvollinen määrittämään tarkan ajankohdan, jona sakon lievennyksen edellytykset ovat täyttyneet kyseisen yrityksen osalta, vertailemalla todisteita sen hallussa jo hakemuksen esittämispäivänä olleisiin todisteisiin, ja sillä täytyy näin ollen olla kyseiset todisteet tosiasiallisesti käytettävissään.
Yhteistyötiedonannon nojalla sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksen tehneiden yritysten tilanteita on pidettävä toisiinsa rinnastettavina riippumatta todisteiden esittämistavasta, joka on hakemuksen tekijän päätettävissä. Näitä tilanteita on siis kohdeltava samalla tavalla.
Näin ollen silloin, kun yritys ottaa yhteyttä komissioon suullisen lausuman antamiseksi mutta esittää kilpailusääntöjen rikkomista koskevat todisteet vasta seuraavana päivänä, komissio voi perustellusti katsoa, että yritys on täyttänyt yhteistyötiedonannon 21 kohdan mukaisen edellytyksen tuona jälkimmäisenä päivänä.
Juuri siitä syystä, että tietojen toimittaminen suullisesti on lähtökohtaisesti hitaampaa kuin tietojen toimittaminen kirjallisesti, yrityksen on valitessaan tietojen toimittamisen suullisesti otettava huomioon, että se kantaa riskin siitä, että jokin muu yritys toimittaa ennen sitä komissiolle kirjallisesti ratkaisevan näytön kartellin olemassaolosta.
(ks. 365, 366, 370–372 ja 374 kohta)
16. Vaikka komissio ei saa silloin, kun se arvioi kartellin jäsenten sen kanssa harjoittamaa yhteistyötä, jättää huomiotta yhdenvertaisuusperiaatetta, sillä on kuitenkin laaja harkintavalta tietyn yrityksen sen kanssa harjoittaman yhteistyön laadun ja hyödyllisyyden arvioimiseksi. Näin ollen vain komission ilmeinen arviointivirhe on moitittavissa. Tässä yhteydessä yritys ei voi vain esittää kannekirjelmän liitteessä omaa arviotaan muiden yritysten myötävaikutuksesta, vaan sen on osoitettava konkreettisin perusteluin se, missä kohdin komission arvioinnissa on tapahtunut ilmeinen virhe.
(ks. 394 ja 395 kohta)
17. Pankkitakauksen hankkimisesta ja voimassa pitämisestä komission päätöksen pakkotäytäntöönpanon välttämiseksi aiheutuneet kulut eivät ole oikeudenkäyntikuluja.
(ks. 444 kohta)