UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(muutoksenhakujaosto)
16 päivänä toukokuuta 2013
Asia T‑281/11 P
Diego Canga Fano
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2009 ylennyskierros – Päätös olla ylentämättä valittajaa palkkaluokkaan AD 13 – Ansioiden vertailu – Tuomioistuimen harjoittama ilmeisen arviointivirheen valvonta
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-104/09, Canga Fano vastaan neuvosto, 24.3.2011 antaman tuomion kumoamista.
Ratkaisu: Valitus hylätään. Diego Canga Fano vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
2. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Ulottuvuus – Arviointikertomusten huomioon ottaminen – Muut seikat, jotka voidaan ottaa huomioon
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikkojen ja selvitysaineiston arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)
4. Virkamiehet – Ylennys – Arviointiperusteet – Ansiot – Tehtävien vastuullisuuden huomioon ottaminen – Ulottuvuus – Tuomioistuinvalvonta
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
5. Virkamiehet – Ylennys – Arviointiperusteet – Ansiot – Kielitaidon huomioon ottaminen – Ulottuvuus
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 41, 42, 84 ja 102 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 27/63, Raponi v. komissio, 19.3.1964 (Kok., s. 247 ja 268); asia 62/75, De Wind v. komissio, 1.7.1976 (Kok., s. I-1167, 17 kohta); asia 280/80, Bakke-d’Aloya v. neuvosto, 3.12.1981 (Kok., s. 2887, 10 kohta); asia C‑277/01 P, parlamentti v. Samper, 3.4.2003 (Kok., s. I‑3019, 35 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑169/89, Frederiksen v. parlamentti, 11.12.1991 (Kok., s. II‑1403, 70 kohta); asia T‑76/92, Tsirimokos v. parlamentti, 30.11.1993 (Kok., s. II‑1281, 21 kohta); asia T‑547/93, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.2.1996 (Kok. H., s. I‑A‑63 ja II‑185, 133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); asia T‑134/02, Tejada Fernández v. komissio, 9.4.2003 (Kok. H., s. I‑A‑125 ja II‑609, 41 kohta); asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005 (Kok. H., s. I‑A‑253 ja II‑1169, 54 kohta); asia T‑156/05 Lantzoni v. yhteisöjen tuomioistuin, 27.9.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑189 ja II‑A‑2‑969, 46 kohta)
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑175/09 P, neuvosto v. Stols, 16.12.2010 (23 ja 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
2. Henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetty nimittävän viranomaisen velvollisuus vertailla ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita ilmentää sekä virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta että urakehityksen periaatetta, ja ansioiden vertailu on siten ratkaiseva peruste. Tältä osin henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ansioita verratessaan nimittävä viranomainen ottaa virkamiehistä tehtyjen arviointien lisäksi huomioon virkamiesten tehtäviensä hoitamisessa käyttämät muut kielet kuin sen kielen, jonka perusteellisen taidon he ovat osoittaneet, sekä tarvittaessa virkamiesten hoitamien tehtävien vastuullisuuden. Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa jätetään nimittävälle viranomaiselle tietty harkintavalta sen suhteen, minkä painoarvon se antaa ansioiden vertailussa kullekin näistä kolmesta säännöksessä mainitusta arviointiperusteesta siten, että yhdenvertaisuusperiaatetta kuitenkin noudatetaan.
Nimittävä viranomainen voi siinä tapauksessa, että ylennyskelpoisten virkamiesten ansiot ovat henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti mainittujen kolmen arviointiperusteen valossa yhtäläiset, ottaa toissijaisesti huomioon muita seikkoja, kuten virkamiesten iän ja heidän virkaikänsä palkkaluokassa tai yksikössä, missä tapauksessa nämä arviointiperusteet voivat olla ratkaiseva tekijä valinnassa.
(ks. 43 ja 44 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑52/90, Volger v. parlamentti, 12.2.1992 (Kok., s. II‑121, 24 kohta); em. asia Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, 133 ja 138 kohta; asia T‑221/96, Manzo-Tafaro v. komissio, 5.3.1998 (Kok. H., s. I‑A‑115 ja II‑307, 17 kohta); asia T‑283/97, Thinus v. komissio, 27.4.1999 (Kok. H., s. I‑A‑69 ja II‑353, 48 ja 49 kohta); asia T‑241/02, Callebaut v. komissio, 18.9.2003 (Kok. H., s. I‑A‑215 ja II‑1061, 44 kohta); asia T‑330/03, Liakoura v. neuvosto, 10.6.2004, (Kok. H., s. I‑A‑191 ja II‑859, 46 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 75, 79, 94 ja 101 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑59/96 P, Koelman v. komissio, 16.9.1997 (Kok., s. I‑4809, 31 kohta); asia C‑8/95 P, New Holland Ford v. komissio, 28.5.1998 (Kok., s. I‑3175, 72 kohta); asia C‑551/03 P, General Motors v. komissio, 6.4.2006 (Kok., s. I‑3173, 51 ja 54 kohta); asia C‑167/04 P, JCB Service v. komissio, 21.9.2006 (Kok., s. I‑8935, 106 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑222/07 P, Kerstens v. komissio, 8.9.2008 (Kok. H., s. I‑B‑1‑37 ja II‑B‑1‑267, 60 ja 62 kohta)
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑274/11 P, Mioni v. komissio, 7.12.2011, 18 kohta
4. Koska ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailussa virkamiehen hoitamien tehtävien vastuullisuus voi riippua muista seikoista kuin siitä, miten hänen tehtäviään on oikeudellisesti luonnehdittu henkilöstösäännöissä, unionin tuomioistuimet voivat ottaa huomioon ne tehtävät, joita kyseiset virkamiehet ovat tosiasiallisesti hoitaneet ja jotka ovat muita kuin heidän virallisia tehtäviään, sen varmistamiseksi, ettei nimittävä viranomainen ole tehnyt ilmeistä virhettä virkamiesten hoitamien tehtävien vastuullisuuden vertailussa ja arvioinnissa.
(ks. 78 kohta)
5. Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kielitaitoa koskevan arviointiperusteen mukaisen kielen huomioon ottaminen ei edellytä sitä, että kyseisen kielen taitoon vetoava virkamies osaisi sitä täydellisesti. Tältä osin vaadittava kielitaidon vähimmäistaso on määritettävä ainoastaan yksikön tarpeiden ja erityisesti hoidettavien tehtävien luonteen mukaan.
(ks. 117 kohta)