YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

9 päivänä syyskuuta 2008 (*)

Direktiivi 91/414/ETY – Kasvinsuojeluaineet – Tehoaine endosulfaani – Markkinoille saattamista koskevien lupien peruuttaminen – Arviointimenettely – Määräajat – Puolustautumisoikeudet – Suhteellisuusperiaate

Asiassa T‑75/06,

Bayer CropScience AG, kotipaikka Monheim am Rhein (Saksa),

Makhteshim-Agan Holding BV, kotipaikka Rotterdam (Alankomaat),

Alfa Georgika Efodia AEVE, kotipaikka Ateena (Kreikka), ja

Aragonesas Agro, SA, kotipaikka Madrid (Espanja),

edustajinaan asianajajat C. Mereu ja K. Van Maldegem,

kantajina,

joita tukevat

European Crop Protection Association (ECPA), kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat D. Waelbroeck ja N. Rampal,

väliintulijana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään B. Doherty ja L. Parpala,

vastaajana,

jota tukee

Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään abogado del Estado J. Rodríguez Cárcamo,

väliintulijana,

jossa vaaditaan kumoamaan 2.12.2005 tehty komission päätös, joka koskee endosulfaanin sisällyttämättä jättämistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja tätä tehoainetta sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamista (EYVL L 317, s. 25),

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja O. Czúcz (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. D. Cooke ja I. Labucka,

kirjaaja: hallintovirkamies C. Kristensen,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.2.2008 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Perustamissopimuksen määräykset

1        EY 95 artiklan 3 kohdassa määrätään, että komissio perustaa terveyttä, turvallisuutta, ympäristönsuojelua tai kuluttajansuojaa koskevat ehdotuksensa neuvostolle jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi suojelun korkeaan tasoon ottaen erityisesti huomioon kaiken tieteelliseen tietoon perustuvan uuden kehityksen.

2        EY 152 artiklan 1 kohdassa määrätään, että kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu.

 Direktiivi 91/414/ETY

3        Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/414/ETY (EYVL L 230, s. 1) vahvistetaan kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevien lupien antamiseen ja niiden peruuttamiseen sovellettava yhteisön järjestelmä.

4        Direktiivin 91/414 4 artiklassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että kasvinsuojeluaine hyväksytään ainoastaan, jos – – sen tehoaineet luetellaan liitteessä I”.

5        Direktiivin 91/414 5 artiklassa säädetään tehoaineiden sisällyttämistä liitteeseen I koskevista edellytyksistä seuraavaa:

”1. Ottaen huomioon tieteellisen ja teknisen tietämyksen tason tehoaine on sisällytettävä liitteeseen I enintään 10 vuoden pituiseksi alkujaksoksi, jos voidaan olettaa, että kyseistä tehoainetta sisältävät kasvinsuojeluaineet täyttävät seuraavat edellytykset:

a)      niiden jäämillä, jotka syntyvät hyvän kasvinsuojelukäytännön mukaisen käytön seurauksena, ei ole haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai pohjaveteen tai kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristölle, ja silloin kun mainitut jäämät ovat toksikologisesti tai ympäristön kannalta merkitseviä, ne voidaan mitata yleisesti käytetyillä menetelmillä,

b)      niiden käytöllä hyvän kasvinsuojelukäytännön mukaisesti ei ole haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristölle 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan iv ja v alakohdassa säädetyllä tavalla.

2. Tehoaineen sisällyttäminen liitteeseen I edellyttää, että erityisesti seuraavat seikat otetaan huomioon:

a)      tarvittaessa ihmisen sallittu päiväannos (ADI),

b)      tarvittaessa käyttäjän sallittu altistumistaso,

c)      tarvittaessa arvio aineen kohtalosta ja leviämisestä ympäristössä sekä sen vaikutuksista muihin kuin torjuttaviin lajeihin.

– –”

6        Direktiivin 91/414 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Tehoaineen sisällyttämisestä liitteeseen I päätetään 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

– –

2. Kun jäsenvaltio vastaanottaa hakemuksen tehoaineen sisällyttämisestä liitteeseen I, sen on varmistettava, että hakija toimittaa viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle asiakirjat, joiden jäsenvaltio olettaa täyttävän liitteessä II esitetyt vaatimukset ja joiden mukana on liitteen III mukaiset asiakirjat vähintään yhdestä kyseistä tehoainetta sisältävästä valmisteesta. Komissio saattaa asiakirjat 19 artiklassa tarkoitetun pysyvän kasvinsuojelukomitean tutkittavaksi.

3. Jäsenvaltion pyynnöstä ja aikaisintaan kolmen ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut vireille 19 artiklassa tarkoitetussa komiteassa, on 20 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päätettävä, onko asiakirjat esitetty liitteiden II ja III vaatimusten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

4. Jos 2 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen arviointi osoittaa, että lisätiedot ovat tarpeen, komissio voi pyytää hakijalta tällaisia tietoja. Komissio voi pyytää hakijaa tai tämän valtuutettua edustajaa esittämään omat huomautuksensa, erityisesti silloin, kun odotettavissa on kielteinen päätös.

– –”

7        Tehoaineisiin, joita ei ole sisällytetty direktiivin 91/414 liitteeseen I, voidaan tietyin edellytyksin soveltaa siirtymäajan poikkeusjärjestelmää. Direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltio voi 12 vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta sallia, että sen alueella saatetaan markkinoille sellaisia kasvinsuojeluaineita, jotka sisältävät liitteeseen I kuulumattomia tehoaineita ja jotka ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta tämän direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen”. Tätä 12 vuoden ajanjaksoa, joka päättyi 26.7.2003, on jatkettu eräiden aineiden osalta direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määräajan pidentämisestä ja eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä kyseisen direktiivin liitteeseen I sekä näitä aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden lupien peruuttamisesta 20.11.2002 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2076/2002 (EYVL L 319, s. 3), sellaisena kuin se on muutettuna 12.8.2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1335/2007, jolla muutettiin myös päätöksiä 2002/298/EY, 2004/129/EY, 2004/140/EY, 2004/247/EY ja 2005/303/EY direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määräajan osalta sekä tiettyjen direktiivin liitteeseen I sisältymättömien tehoaineiden käytön jatkamisen osalta (EUVL L 211, s. 6). Tämän asetuksen mukaan 12 vuoden ajanjaksoa pidennetään 31.12.2006 saakka, ”jollei tätä määräpäivää ennen ole tehty tai tehdä päätöstä tehoaineen sisällyttämisestä tai sen sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I”.

8        Direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdan mukaan tämän siirtymäkauden aikana näihin tehoaineisiin on sovellettava tutkintaohjelmaa, jonka loppuun saattamisen jälkeen ne on mahdollista sisällyttää direktiivin 91/414 liitteeseen I tai päinvastoin jättää sisällyttämättä siihen, jos nämä aineet eivät täytä direktiivin 91/414 5 artiklassa määritettyjä turvallisuusvaatimuksia tai jos arvioinnin edellytyksenä olevia tietoja ei ole annettu säädetyn määräajan kuluessa. On vielä täsmennetty, että tehoaineen tutkinnassa on noudatettava direktiivin 91/414 19 artiklan mukaista menettelyä. Tässä artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna kuulemismenettelyä (määräenemmistö) noudattaen annetuissa neuvoston säädöksissä säädetyn täytäntöönpanovallan käytössä komissiota avustavia komiteoita koskevien säännösten mukauttamisesta päätökseen 1999/468/EY 14.4.2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, s. 1), säädetään, että komissiota avustaa sääntelykomitea, joka on elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea (jäljempänä komitea).

 Asetus (ETY) N:o 3600/92

9        Direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11.12.1992 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 3600/92 (EYVL L 366, s. 10) vahvistetaan työskentelymenettely useiden aineiden mahdolliseksi sisällyttämiseksi direktiivin 91/414 liitteeseen I. Yksi kyseessä olevista aineista on endosulfaani.

10      Asetuksessa N:o 3600/92 vahvistettu menettely alkaa kiinnostuksesta ilmoittamisella, josta säädetään kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan ”jokaisen tuottajan, joka haluaa saada sisällytetyksi jonkin tämän asetuksen liitteessä I mainitun tehoaineen tai jonkin kyseisen aineen suolan, esterin tai amiinin direktiivin [91/414] liitteeseen I, on ilmoitettava siitä komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä lukien”.

11      Asetuksen N:o 3600/92 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään, että kiinnostusta koskevien ilmoitusten tutkimisen jälkeen nimetään kertomuksen antajana toimiva, kunkin tehoaineen arvioinnista vastaava jäsenvaltio.

12      Asetuksen N:o 3600/92 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että sen jälkeen kun kertomuksen antava jäsenvaltio on nimetty, kaikkien ilmoituksen tekijöiden on toimitettava sille tiivistelmä asiakirjasta ja täydellinen asiakirja, sellaisina kuin ne on määritetty kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa. Tiivistelmä asiakirjasta sisältää muun muassa jäljennöksen ilmoituksesta, tiedot suositelluista käyttöedellytyksistä sekä sellaiset tiivistelmät ja koetulokset direktiivin 91/414 liitteessä III olevan jokaisen kohdan osalta, jotka ovat merkittäviä kyseisen direktiivin 5 artiklassa tarkoitettujen perusteiden arvioinnissa. Nämä tiedot koskevat yhtä tai useampaa valmistetta, jotka edustavat suositeltuja käyttöedellytyksiä sisällytettäessä tehoaine direktiivin liitteeseen I. Täydellisessä asiakirjassa on oltava kaikkiin edellä mainittuihin tietoihin liittyvät pöytäkirjat ja täydelliset tutkimuskertomukset. Asetuksen N:o 3600/92 6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, sellaisena kuin se on täydennettynä 12.10.2000 annetulla asetuksella (EY) N:o 2266/2000 (EYVL L 259, s. 27), säädetään, että ”tiedoksiantajan on osoitettava, että direktiivin [91/414] 5 artiklassa tarkoitettuja perusteita koskevat edellytykset voivat täyttyä eräitä käyttötarkoituksia edustavasta yhdestä tai useammasta valmisteesta toimitettujen tietojen perusteella”.

13      Ilmoituksen tekijät toimittavat tiivistelmän asiakirjasta ja täydellisen asiakirjan kertomuksen antavalle jäsenvaltiolle komission asettamassa määräajassa. Endosulfaanin osalta kyseisten asiakirjojen jättämisen määräpäiväksi säädettiin 30.4.1995 kasvinsuojeluaineiden tehoaineiden luettelon vahvistamisesta ja esittelijöinä toimivien jäsenvaltioiden nimeämisestä asetuksen N:o 3600/92 soveltamiseksi 27.4.1994 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 933/94 (EYVL L 107, s. 8), mutta määräpäivää pidennettiin sittemmin 31.10.1995 asti asetuksen N:o 933/94 muuttamisesta 21.9.1995 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2230/95 (EYVL L 225, s. 1). Ilmoitusten tekijöiden on asetuksen N:o 3600/92 6 artiklan 1 kohdan mukaan toimitettava tiivistelmä asiakirjasta ja täydellinen asiakirja myös komission hyväksymille muiden jäsenvaltioiden asiantuntijoille mahdollisia jatkoneuvotteluja varten.

14      Tämän jälkeen kertomuksen antava jäsenvaltio tutkii tiivistelmän asiakirjasta ja täydellisen asiakirjan, ja sen on asetuksen N:o 3600/92 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla ”välittömästi asiakirjan tutkimisen jälkeen varmistettava, että sen tekijät jättävät ajan tasalla olevan tiivistelmän asiakirjasta muille jäsenvaltioille ja komissiolle”. Asetuksen N:o 3600/92, sellaisena kuin se on muutettuna 27.6.1997 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1199/97 (EYVL L 170, s. 19), 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tutkimisensa alusta lähtien ”kertomuksen antava jäsenvaltio voi pyytää ilmoituksen tekijöitä parantelemaan tai täydentämään asiakirjojaan” ja että se voi ”neuvotella muiden jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa ja pyytää teknisiä tai tieteellisiä lisätietoja muilta jäsenvaltioilta arvioinnin helpottamiseksi”.

15      Asetuksen N:o 3600/92 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kertomuksen antavan jäsenvaltion on laadittava ja lähetettävä komissiolle viimeistään kahdentoista kuukauden kuluessa asiakirjojen vastaanottamisesta kyseisten asiakirjojen arviointikertomus. Tähän kertomukseen on sisällyttävä muun muassa suositus asianomaisen tehoaineen mahdollisesta sisällyttämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I.

16      Asetuksen N:o 3600/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1199/97, 7 artiklan 3 kohdassa säädetään, että saatuaan 1 kohdassa tarkoitetun tiivistelmän asiakirjasta ja kertomuksen komissio antaa komitealle tehtäväksi kyseisen asiakirjan ja kertomuksen tarkastelun. Ennen asiakirjan ja kertomuksen toimittamista komitealle komissio antaa kertomuksen antavan jäsenvaltion kertomuksen muille jäsenvaltioille tiedoksi. Lisäksi ennen kuin asiakirja ja kertomus toimitetaan komitealle, jäsenvaltioiden asiantuntijoita voidaan kuulla ja komissio voi neuvotella joidenkin tai kaikkien kyseisiä ilmoituksia antaneiden tahojen kanssa asianomaista tehoainetta käsittelevästä kertomuksesta tai sen osista.

17      Asetuksen N:o 3600/92 7 artiklan 3 a kohdassa, sellaisena kuin se on lisättynä asetuksella N:o 1199/97, säädetään, että tämän tutkinnan jälkeen komissio esittää komitealle joko direktiiviluonnoksen tehoaineen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414 liitteeseen I tai luonnoksen jäsenvaltioille osoitetuksi päätökseksi, joka koskee tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden lupien peruuttamista, tai luonnoksen jäsenvaltioille osoitetuksi päätökseksi, joka koskee tällaista peruuttamista, mukaan lukien mahdollisuus harkita uudelleen tehoaineen sisällyttämistä kyseisen direktiivin liitteeseen I lisäkokeiden tulosten tai lisätietojen toimittamisen jälkeen, tai lopuksi luonnoksen päätökseksi, joka koskee tehoaineen sisällyttämisen mainitun direktiivin liitteeseen I lykkäämistä siihen saakka, kunnes lisäkokeiden tulokset ja lisätiedot esitetään.

18      Asetuksen N:o 3600/92 7 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa, sellaisena kuin se on täydennettynä asetuksella N:o 2266/2000, säädetään kuitenkin, että jos komiteassa tehdyn tutkinnan päätteeksi vaikuttaa siltä, että tarvitaan tiettyjen kokeiden tuloksia tai lisätietoja, komissio vahvistaa määräajan, jossa kyseiset tulokset tai tiedot on toimitettava. Mainitussa luetelmakohdassa säädetään seuraavaa:

”Määräpäivä on 25 päivä toukokuuta 2002, jollei komissio vahvista aikaisempaa määräpäivää tietylle tehoaineelle, lukuun ottamatta sellaisten pitkäaikaisten tutkimusten tuloksia, jotka esittelevä jäsenvaltio ja komissio ovat asiakirjojen tutkimisen yhteydessä todenneet tarpeellisiksi ja joiden ei oleteta olevan täysin valmiita määräpäivään mennessä, edellyttäen että toimitetut tiedot sisältävät todisteita siitä, että tällaisten tutkimusten tekemiselle on annettu valtuudet ja että niiden tulokset toimitetaan viimeistään 25 päivänä toukokuuta 2003. Jos esittelevä jäsenvaltio ja komissio eivät poikkeuksellisesti voi tunnistaa tällaisia tutkimuksia 25 päivään toukokuuta 2001 mennessä, muu määräpäivä voidaan vahvistaa tällaisten tutkimusten loppuun saattamiselle edellyttäen, että tiedoksiantaja toimittaa esittelevälle jäsenvaltiolle todisteet siitä, että tällaisten tutkimusten tekemiselle on annettu valtuudet kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen tekemistä koskevasta pyynnöstä, sekä tutkimusta koskevan pöytäkirjan ja kehityskertomuksen 25 päivään toukokuuta 2002 mennessä.”

19      Asetuksen N:o 3600/92 7 artiklan 4 kohdassa, sellaisena kuin se on täydennettynä asetuksella N:o 2266/2000, säädetään seuraavaa:

”Uusien tutkimusten tekemistä ei enää hyväksytä – –. Esittelevä jäsenvaltio voi komission suostumuksella pyytää tiedoksiantajia toimittamaan tarvittavat lisätiedot asiakirjojen selkeyttämiseksi. Esittelevän jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viipymättä tehoaineet, joiden tuloksia tai ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja tietoja ei ole toimitettu vahvistetussa määräajassa. Komissio päättää direktiivin 8 artiklan 2 kohdan viimeisen alakohdan mukaisesti olla lisäämättä tällaisia tehoaineita direktiivin [91/414] liitteeseen I ja ilmoittaa syyt tähän. – –”

20      Asetuksen N:o 3600/92 7 artiklan 5 kohdassa säädetään, että ”komissio tekee komitealle päätösehdotuksen kyseisen tehoaineen jättämisestä sisällyttämättä liitteeseen I direktiivin [91/414] 8 artiklan 2 kohdan viimeisen alakohdan mukaisesti, jos – – kertomuksen antava jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle, että sille ei ole jätetty 4 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja tuloksia säädetyssä määräajassa”.

21      Asetuksen N:o 3600/92 8 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2266/2000, säädetään, että kertomuksen antavan jäsenvaltion on lisäkokeiden tulokset tai lisätiedot saatuaan tutkittava ne ja varmistettava, että ilmoituksen tekijä toimittaa nämä tulokset tai tiedot muille jäsenvaltioille ja komissiolle, sekä toimitettava kuuden kuukauden kuluessa näiden tulosten tai tietojen vastaanottamisesta arviointikertomus asiakirjoista komissiolle jo esitetyn arviointikertomuksen täydennyksen muodossa, johon sisältyy suositus tehoaineen sisällyttämisestä tai sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I.

22      Asetuksen N:o 3600/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2266/2000, 8 artiklan 3 kohdan mukaan sen jälkeen, kun komissio on vastaanottanut kertomuksen antavan jäsenvaltion kertomuksen, se toimittaa sen komitealle tutkimusta varten. Kyseisessä artiklassa säädetään, että ”ennen kuin komissio toimittaa asiakirjat ja kertomuksen komitealle, sen on annettava tiedoksiantajan kertomus tiedoksi jäsenvaltioille ja se voi järjestää neuvotteluja yhdestä tai useammasta jäsenvaltiosta tulevien jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa”. Kyseisessä säännöksessä todetaan myös, että ”komissio voi neuvotella joidenkin tai kaikkien tehoaineiden tiedoksiantajien kanssa kyseistä tehoainetta koskevasta kertomuksesta tai sen osasta” ja että ”esittelevän jäsenvaltion on annettava kaikki tarpeellinen tekninen ja tieteellinen apu näiden neuvottelujen aikana”. Komitean tutkinnan päätyttyä komissio esittää lopuksi komitealle päätösluonnoksen, joka koskee aineen sisällyttämistä tai sisällyttämättä jättämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I.

 Asian tausta

 Arviointimenettely

23      Endosulfaani on tehoaine, jota käytetään erityisesti torjunta-aineiden valmistuksessa. Se on myrkky, jota käytetään monia erilaisia hyönteisiä ja punkkeja vastaan useilla viljelmillä, esimerkiksi puuvillaviljelmillä ja useilla erilaisilla hedelmä‑ ja vihannesviljelmillä.

24      Kantajat Bayer CropScience AG, Makhteshim-Agan Holding BV, Alfa Georgika Efodia AEVE ja Aragonesas Agro, SA ovat yhtiöitä, joiden toimialaan kuuluu muun muassa endosulfaanin ja endosulfaanipohjaisten kasvinsuojeluaineiden valmistus ja myynti.

25      Espanjan kuningaskunta nimettiin asetuksen N:o 933/94 mukaisesti endosulfaanin arvioinnista vastaavaksi esittelijänä toimivaksi jäsenvaltioksi. Asetuksen liitteestä 3 ilmenee, että jäsenvaltio nimesi asetuksen 3600/92 3 artiklan mukaisesti tästä tehtävästä vastuussa olevaksi viranomaiseksi maataloudesta, kalastuksesta ja elintarvikkeista vastaavan ministeriön (jäljempänä MAPA). MAPA antoi Instituto Nacional de Investigacíon y Tecnologia Agraria y Alimentarian (kansallinen maatalouden ja elintarvikkeiden tutkimis‑ ja teknologiakeskus, jäljempänä INIA) tehtäväksi tehoaineiden arviointikertomusten laatimisen niiden direktiivin 91/414 liitteeseen I sisällyttämistä varten. Täten INIA:n tehtävänä oli laatia arviointikertomus endosulfaanista ja osallistua komission järjestämiin asiantuntijakeskusteluihin.

26      Ennen määräpäivää, joka oli 31.10.1995, ainoastaan Makhteshim Agan International Coordination Center ja AgrEvo GmbH, joka sittemmin nimettiin Bayer CropScience AG:ksi, jättivät Espanjan kuningaskunnalle asetuksen N:o 3600/92 6 artiklassa tarkoitetut, endosulfaania koskevat asiakirjat. Makhteshim Agan International Coordination Center ja AgrEvo ovat keskittäneet ponnistelunsa endosulfaani-työryhmään (jäljempänä työryhmä).

27      Espanjan kuningaskunta jätti vuoden 2000 helmikuussa komissiolle endosulfaanin arviointikertomuksen luonnoksen, jonka komissio lähetti tämän jälkeen jäsenvaltioille ja työryhmän edustajalle AgrEvolle. Tämän kertomuksen alustava luonnos oli lähetetty joitakin kuukausia aikaisemmin työryhmälle. Arviointikertomuksen luonnoksessa Espanjan kuningaskunta katsoi, että päätöksen tekemistä endosulfaanin sisällyttämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I on lykättävä, kunnes arviointikertomuksen luonnoksessa nimetyt lisätiedot on vastaanotettu ja niitä on tutkittu.

28      Vuoden 2001 tammikuusta heinäkuuhun järjestettiin useita sellaisia kokouksia useiden jäsenvaltioiden asiantuntijoille, joissa arviointikertomuksen luonnosta ja sen herättämiä kommentteja tutkittiin muiden jäsenvaltioiden asiantuntijoiden arviointimenettelyn puitteissa, josta säädetään asetuksen N:o 3600/92 7 artiklan 2 kohdassa, jonka nojalla komissio on järjestänyt yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa tämäntyyppisten arviointien laatimista koskevia neuvotteluja, joita kutsutaan nimellä European Commission Co-ordination (ECCO). Työryhmän jäsenet ovat osallistuneet näihin neuvotteluihin.

29      Tämän tutkimisen pohjalta laadittu kertomus lähetettiin 27.6.2001 jäsenvaltioille ja 25.8.2001 työryhmälle lisäkommenttien ja selvitysten saamiseksi.

30      Koska komissio totesi, että endosulfaanin tutkimiseksi oli tarpeen saada tiettyjä lisätietoja, se teki 21.11.2001 tiettyjen tehoaineiden mahdollisesta sisällyttämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I tehtyä päätöstä koskevan päätöksen 2001/810/EY (EYVL L 305, s. 32) ja pidensi määräpäivää, johon mennessä endosulfaania koskevat uudet tiedot oli esitettävä, ajankohtaan 25.5.2002 asti ja määräpäivää, johon mennessä pitkän aikavälin tutkimuksiksi määritetyt tutkimukset oli esitettävä, ajankohtaan 31.5.2003 asti; nämä päivät vastaavat asetuksen N:o 3600/92 7 artiklan 4 kohdassa säädettyjä määräpäiviä.

31      Toukokuussa 2002 työryhmä tuotti uusia tietoja päätöksessä 2001/810 säädetyn aikataulun mukaisesti. Heinäkuussa 2002 se aloitti Espanjan kuningaskunnan kanssa neuvottelut, jotka koskivat mahdollisuutta ilmoittaa tutkimuksista, jotka koskevat endosulfaanin erilaista koostumusta. Alun perin ilmoitettu koostumus oli nesteeseen sekoitettava jauhe (WP) tai emulgoitava tiiviste (EC), kun taas uusi tuote on pakattu kapselin sisälle (CS). Työryhmän mukaan tämä uusi koostumus voisi ratkaista joitakin Espanjan kuningaskunnan jo esittämiä epäilyksiä. Kokouksessa, joka pidettiin 17.7.2002, Espanjan kuningaskunnan edustajat ilmoittivat, että he eivät voi hyväksyä tätä uutta asiakirjaa, mutta ehdottivat kuitenkin kantajille, että ne pyytävät komissiolta tältä osin epävirallista hyväksyntää. Kantajat eivät saaneet tätä hyväksyntää.

32      Toukokuussa 2003 kantajat toimittivat päätöksessä 2001/810 mainitut pitkäaikaiset tutkimukset ja lisäsivät niihin tiettyjä uusia tietoja, nimittäin direktiivin 91/414 liitteen III mukaisen uuden asiakirjan (ks. edellä 6 kohta), joka liittyy CS-koostumukseen (jäljempänä CS-asiakirja).

33      Työryhmän ja Espanjan viranomaisten kesken pidettiin 22.1.2004 kokous, jossa eräs ympäristö‑ ja ekotoksikologia-alan asiantuntija kertoi endosulfaania koskevista tietyistä epäilyistään.

34      Espanjan kuningaskunta toimitti 26.1.2004 työryhmälle kertomuksen, jossa arvioitiin työryhmän vuosien 2002 ja 2003 toukokuussa arviointikertomuksen lisäyksen ja arviointitaulukoiden päivitetyn version muodossa esittämiä tietoja.

35      Direktiivin 91/414 6 artiklan 4 kohdan nojalla pidettiin 17.5.2004 kolmen osapuolen kokous, johon osallistuivat komissio, Espanjan kuningaskunta ja työryhmä. Komissio esitti kokouksessa endosulfaania koskevia ongelmia ja ilmoitti, että se aikoo ehdottaa komitealle, ettei endosulfaania sisällytetä direktiivin 91/414 liitteeseen I. Se myös kehotti työryhmää esittämään huomautuksensa ennen ajankohtaa 21.6.2004 mutta täsmensi kuitenkin, ettei mitään uutta tutkimusta sen väitteiden tueksi voida hyväksyä, koska määräaika on päättynyt jo 31.5.2003.

36      Työryhmän edustajat lähettivät 25.6.2004 komissiolle kirjeen vastustaakseen sitä tapaa, jolla endosulfaanin arviointi oli toimitettu, ja saadakseen luvan esittää muutamia teknisiä lisäselvityksiä ja esittivät lisäväitteitä sekä myös uusia tutkimuksia.

37      Komissio vaati 12.7.2004 päivätyssä kirjeessään, ettei esittelevä jäsenvaltio ottaisi huomioon työryhmän esittämiä uusia tutkimuksia. Kopio komission kirjeestä toimitettiin työryhmälle.

38      Työryhmä lähetti 24.9.2004 kirjeen komissiolle, jossa se pyysi sitä lähettämään endosulfaania koskevan tutkimuksen esittelevälle jäsenvaltiolle ja kehottamaan tätä tutkimaan kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot ja asettamaan tälle 60 päivän määräajan kannan määrittelyä varten.

39      Komissio vastasi 26.11.2004 päivätyllä kirjeellä, että se valmisteli päätösehdotusta, jonka mukaan endosulfaania ei sisällytettäisi direktiivin 91/414 liitteeseen I, ja että se aikoi saattaa tämän ehdotuksen komitean käsiteltäväksi sen ensimmäisessä vuonna 2005 pidettävässä kokouksessa. Komissio totesi myös, että se oli 12.7.2004 päivätyssä kirjeessään viitannut asetuksessa N:o 3600/92 säädettyyn menettelyyn sekä tuossa asetuksessa tarkoitettuja aineita koskevien tutkimusten loppuunsaattamiselle säädettyihin määräaikoihin.

40      Kantajat nostivat ensimmäisen oikeusasteen kirjaamoon 31.1.2005 saapuneella kirjelmällä laiminlyöntikanteen (asia T‑34/05, Bayer CropScience ym. v. komissio).

41      Makhteshim-Agan Holding, Aragonesas Agro ja Alfa Georgika Efodia ovat erillisellä asiakirjalla, joka on kirjattu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa 31.1.2005, esittäneet hakemuksen, jossa vaaditaan tiettyjen sellaisten välitoimien määräämistä, jotka koskevat endosulfaanin arviointia sen mahdolliseksi sisällyttämiseksi direktiivin 91/414 liitteeseen I.

42      Välitoimihakemus hylättiin 27.4.2005 annetulla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräyksellä.

43      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmas jaosto päätti 6.9.2006 antamallaan määräyksellä, että lausunnon antaminen laiminlyöntikanteesta raukeaa, kun otetaan huomioon endosulfaanin sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja tätä tehoainetta sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 2.12.2005 tehty komission päätös 2005/864/EY (EUVL L 317, s. 25; jäljempänä riidanalainen päätös).

 Riidanalainen päätös

44      Komissio katsoo riidanalaisessa päätöksessä, että endosulfaanin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I koskevat perusteet eivät täyty. Se täsmentää näin ollen mainitun päätöksen 1 artiklassa, että endosulfaania ei sisällytetä direktiivin 91/414 liitteessä I olevaan tehoaineiden luetteloon. Komissio tiivistää riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa sisällyttämättä jättämisen perusteet seuraavasti:

”Kyseisen tehoaineen arvioinnissa tuli esiin joitakin avoimia kysymyksiä. Ne liittyvät varsinkin tehoaineen vaiheisiin ja käyttäytymiseen ympäristössä, sillä tehoaineen hajoamisreitti ei ole täysin selvä ja tuntemattomia aineenvaihduntatuotteita havaittiin maaperässä hajoamista, vedessä ja pohjakerrostumissa hajoamista sekä mesokosmosta koskevissa tutkimuksissa. Ympäristömyrkyllisyyden suhteen on vielä paljon selvitettävää, sillä käytettävissä olevat tiedot eivät ole riittäviä pitkäkestoisten – varsinkin edellä mainittujen aineenvaihduntatuotteiden esiintymisestä johtuvien – vaarojen arvioimiseksi. Lisäksi on katsottu, että käyttäjien altistumista sisäilmaolosuhteissa on käytettävissä olevien tietojen perusteella käsitelty riittämättömästi. Lisäksi endosulfaani on haihtuva aine, sen tärkein aineenvaihduntatuote on hitaasti hajoava ja sitä on havaittu seurantatuloksissa alueilla, joilla ainetta ei ole käytetty. Koska nämä kysymykset ovat jääneet ratkaisematta, toimitettujen tietojen perusteella tehdyt arvioinnit eivät ole osoittaneet, että endosulfaania sisältävien kasvinsuojeluaineiden voitaisiin odottaa yleisesti täyttävän ehdotetuissa käyttöyhteyksissä direktiivin 91/414 – – 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan vaatimukset.”

45      Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että endosulfaania sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat peruutetaan viimeistään 2.6.2006, että endosulfaania sisältäville kasvinsuojeluaineille ei myönnetä lupia 3.12.2005 alkaen eikä lupia uusita ja että ilmoitetaan ne edellytykset, joilla tietyt jäsenvaltiot voivat tiettyjen erityisten käyttötarkoitusten osalta pitää endosulfaania sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat voimassa ajankohtaan 30.6.2007 asti.

46      Riidanalaisen päätöksen 3 artiklan nojalla jäsenvaltio voi myöntää päättyvän luvan haltijalle lisäajan, joka päättyy niiden käyttötarkoitusten osalta, joiden osalta lupa on peruutettava 2.6.2006 mennessä, viimeistään 2.6.2007 ja niiden käyttötarkoitusten osalta, joiden osalta lupa on peruutettava 30.6.2007 mennessä, viimeistään 31.12.2007.

47      Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa komissio toteaa, että tällä päätöksellä ei rajoiteta mahdollisuutta esittää endosulfaanista direktiivin 91/414 6 artiklan 2 kohdan säännösten mukainen hakemus sen mahdollisesta sisällyttämisestä liitteeseen I.

48      Riidanalaisen päätöksen 4 artiklassa säädetään, että päätös on osoitettu jäsenvaltioille.

 Menettely ja asianosaisten vaatimukset

49      Kantajat nostivat tämän kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 27.2.2006 jättämällään kannekirjelmällä.

50      Espanjan kuningaskunta toimitti 18.5.2006 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 30.6.2006 antamallaan määräyksellä.

51      European Crop Protection Association (ECPA) toimitti 12.6.2006 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajien vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 19.10.2006 antamallaan määräyksellä. ECPA toimitti väliintulokirjelmänsä ja muut asianosaiset tätä kirjelmää koskevat huomautuksensa asetetuissa määräajoissa.

52      Kantajat jättivät 14.6.2006 hakemuksen, jolla ne vaativat sellaisen prosessinjohtotoimen määräämistä, joka koskee etenkin esittelevän jäsenvaltion arviointimenettelyssä nimeämien tiettyjen henkilöiden oikeuteen saapumista ja suullisia todistajanlausuntoja ja asiantuntijan nimeämistä, jotta tiettyihin niiden esittämiin kysymyksiin voitaisiin vastata. Muut asianosaiset ovat esittäneet tätä hakemusta koskevat huomautuksensa asetetuissa määräajoissa.

53      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi 24.10.2007 prosessinjohtotoimena kantajia, komissiota ja Espanjan kuningaskuntaa vastaamaan kirjallisiin kysymyksiin, minkä ne tekivät asetetussa määräajassa.

54      Asianosaisten lausumat kuultiin 12.2.2008 pidetyssä istunnossa.

55      Kantajat, joita ECPA tukee, vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi tai toissijaisesti määrää tutkittavaksi ottamista koskevat kysymykset käsiteltäväksi pääasian yhteydessä

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

56      Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta tai hylkää sen perusteettomana

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Tutkittavaksi ottaminen

57      Vetoamatta oikeudenkäyntiväitteeseen komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, yhtäältä epäilee kantajien oikeussuojan tarvetta ja toisaalta riitauttaa joidenkin kantajien asiavaltuuden.

 Oikeussuojan tarve

 Asianosaisten lausumat

58      Komission mukaan riidanalaisen päätöksen kumoaminen ei välttämättä johda kantajien kannalta parempaan tilanteeseen. Lupa saattaa endosulfaani markkinoille säilyy voimassa, kunnes endosulfaanin arviointi on tehty direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdan siirtymäsäännösten nojalla. Tämä koeaika päättyy 31.12.2006. Mikäli riidanalainen päätös kumotaan, tuomio annetaan tämän päivämäärän jälkeen. Tällöin komission olisi toteutettava toimenpiteet tuomion täytäntöönpanemiseksi EY 233 artiklan mukaisesti, mutta siirtymäajan päättyminen tarkoittaisi sitä, ettei olisi enää olemassa selvää oikeudellista perustaa sallia endosulfaanin pitäminen markkinoilla, kunnes uusi arviointi on tehty. Kantajien asiakirja olisi näin ollen pikemminkin arvioitava direktiivin 91/414 6 artiklan mukaisesti kuin tutkintamenettelyn puitteissa. Kun otetaan huomioon, että kantajat voisivat ilmoittaa endosulfaanin mainitun 6 artiklan nojalla, myös vaikka käsiteltävänä oleva asia on vireillä, komissio katsoo, että riidanalaisen päätöksen kumoaminen ei parantaisi niiden tilannetta, paitsi siltä osin kuin tuomiossa voitaisiin antaa ohjeita menettelyiden ja arviointiperusteiden osalta.

59      Kantajat kiistävät komission väitteet.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

60      On todettava, että komissio kyseenalaistaa kantajien oikeussuojan tarpeen. Ainakin se näyttää katsovan, että ne ovat menettäneet oikeussuojan tarpeensa menettelyn aikana, nimittäin 31.12.2006 alkaen, jolloin direktiivin 91/414, sellaisena kuin se on muutettuna, 8 artiklan 2 kohdassa säädetty siirtymäaika päättyi. Komissio näyttää katsovan, että tästä päivämäärästä alkaen yhtäältä kantajien tuotteita ei ole lupa saattaa markkinoille mutta että kantajat voivat ilmoittaa tuotteidensa tehoaineet direktiivin 91/414 6 artiklan perusteella, jossa säädetään ilmoitusmenettelystä ja tehoaineiden sisällyttämisestä mainitun direktiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaisen siirtymäjärjestelmän ulkopuolella sellaisten tehoaineiden osalta, joita sisältävät kasvinsuojeluaineet ovat jo olleet markkinoilla kaksi vuotta direktiivin tiedoksi antamisen jälkeen, ja toisaalta endosulfaanin arvioimiseksi ei ole enää muuta ilmeistä oikeudellista perustaa kuin mainittu 6 artikla, koska direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa säädetyn siirtymäjärjestelmän mukainen määräaika on päättynyt. Kantajat voisivat näin ollen saavuttaa saman lopputuloksen, eli niiden lisätietojen tutkimisen, sekä direktiivin 91/414 6 artiklan nojalla että kumoamiskanteen avulla.

61      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että riidanalainen päätös, jolla jätetään endosulfaani sisällyttämättä direktiivin 91/414 liitteeseen I ja velvoitetaan jäsenvaltiot peruuttamaan endosulfaania sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat, on kantajille epäedullinen toimi, jonka kumoaminen olisi eduksi niille ja endosulfaania sisältävien kasvinsuojeluaineiden tuottajille ja myyjille. Kantajilla oli siis kanteen nostamishetkellä oikeussuojan tarve.

62      Lisäksi vastoin komission esitystä tutkinnan siirtymäajan päättyminen tai direktiivin 91/414 6 artiklassa säädetyn ilmoitusmenettelyn olemassaolo eivät vaikuta mainitun oikeussuojan tarpeen jatkuvaan olemassaoloon.

63      Se, ettei komissio voisi tehdä uutta päätöstä direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdan nojalla, kun se panee täytäntöön mahdollisen kumoamistuomion, ei vaikuta kantajien oikeussuojan tarpeeseen. Nimittäin EY 233 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan komission on toteutettava kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Jos päätös kumottaisiin, komission täytyisi tähän kumoamiseen liittyvän taannehtivuuden vuoksi tehdä uusi päätös sen ilmoitetun asiakirjan perusteella, jota kumoaminen koskee, ja sen olisi pidettävä lähtökohtana sitä päivämäärää, jolloin ilmoitus tehtiin (ks. vastaavasti asia T‑328/03, O2 (Saksa) v. komissio, tuomio 2.5.2006, Kok. 2006, s. II‑1231, 48 kohta). Se seikka, että riidanalaisen päätöksen perusteena ollut sääntely on jollakin tavalla muuttunut päätöksen tekemisen jälkeen, ei ole merkityksellinen, kun päätetään kantajien mahdollisuudesta esittää väitteitä tosiseikkojen tapahtuma-aikana voimassa olleen järjestelmän mukaisen menettelyn ja siinä saavutetun tuloksen osalta.

64      Tästä seuraa, että väite siitä, että komission pitäisi kumoamiskanteen johdosta arvioida endosulfaania direktiivin 91/414 6 artiklan mukaisessa menettelyssä, on tehoton. Joka tapauksessa ei voida kieltää, että kantajien mahdollisuus ilmoittaa endosulfaani uudelleen direktiivin 91/414 6 artiklan perusteella, eli mahdollisuus, johon viitataan nimenomaisesti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa, olisi heille epäedullisempi ratkaisu kuin mahdollinen kumoamistuomion jälkeinen ensimmäisen arviointimenettelyn aloittaminen uudelleen, mikäli laittomuus todetaan, mikä tarkoittaa sitä, että mainittu kantajien mahdollisuus saada endosulfaani tutkituksi uudessa menettelyssä toisella oikeudellisella perusteella ei vaikuta niiden intressiin saada ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisu ensimmäisen menettelyn pätevyydestä.

65      Kantajilla on näin ollen intressi saada ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisu riidanalaista päätöstä vastaan esitetyistä kanneperusteista.

 Asiavaltuus

 Asianosaisten lausumat

66      Komissio myöntää, että riidanalainen päätös koskee Bayer CropSciencea erikseen, koska se on osallistunut hallintomenettelyyn. Se kiistää kuitenkin sen, että muut kantajat olisivat osallistuneet mainittuun menettelyyn, ja vastaavasti sen, että riidanalainen päätös koskisi niitä erikseen.

67      Kantajien mukaan riidanalainen päätös koskee jokaista niistä erikseen.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

68      On syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan useiden kantajien yhteisen kanteen yhteydessä muiden kantajien asiavaltuuksia ei ole tarpeen tutkia, jos kanne voidaan ottaa tutkittavaksi yhden kantajan osalta (ks. vastaavasti asia C‑313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993, Kok. 1993, s. I‑1125, Kok. Ep. XIV, s. I‑95, 31 kohta; yhdistetyt asiat T‑127/99, T‑129/99 ja T‑148/99, Diputación Foral de Álava ym. v. komissio, tuomio 6.3.2002, Kok. 2002, s. II‑1275, 52 kohta ja asia T‑374/00, Verband der freien Rohrwerke ym. v. komissio, tuomio 8.7.2003, Kok. 2003, s. II‑2275, 57 kohta).

69      Kun otetaan huomioon se seikka, että riidanalainen päätös koskee ensimmäistä kantajaa, Bayer CropSciencea suoraan ja erikseen, kuten komissiokin toteaa, ei ole välttämätöntä tutkia muiden kantajien asiavaltuutta, jotta kanne voidaan ottaa tutkittavaksi.

70      Edellä esitetystä seuraa, että kanne on otettava tutkittavaksi.

 Asiakysymys

71      Kantajat esittävät kanteensa tueksi kolme kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste liittyy menettelyvirheisiin, arviointimenettelyn epäoikeudenmukaisuuteen sekä luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen. Toinen kanneperuste liittyy yhtäältä EY 95 artiklan 3 kohdan (ensimmäinen osa) ja toisaalta direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan (toinen osa) rikkomiseen. Kolmas kanneperuste liittyy tiettyjen yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden loukkaamiseen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että ensimmäistä kanneperustetta ja toisen kanneperusteen toista osaa on tarkasteltava yhdessä.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka liittyy menettelyvirheisiin, arviointimenettelyn epäoikeudenmukaisuuteen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen, ja toisen kanneperusteen toinen osa, joka liittyy direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan rikkomiseen

72      Ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä kantajat esittävät useita väitteitä, jotka koskevat erityisesti seuraavia seikkoja: riidanalainen päätös perustuu muihin kuin direktiivissä 91/414 määriteltyihin perusteisiin, endosulfaanin arviointi on ollut epätäydellistä ja perustunut kantajien esittämien tietojen valikoivaan käyttämiseen, komission ilmoituksen tekemisen ja tietojen esittämisen jälkeen antamia uusia suuntaviivoja ja uusia perusteita on sovellettu takautuvasti, komissio on kieltäytynyt neuvomasta kantajia ja neuvottelemasta niiden kanssa perusteiden muuttamisen ja arviointipolitiikan osalta ja se on kieltäytynyt arviointimenettelyn lopussa tutkimasta uusia tietoja, jotka oli toimitettu suorana vastineena siihen, että se sovelsi uusia perusteita ja/tai uusia arviointiin liittyviä suuntaviivoja.

73      Nämä väitteet liittyvät lähinnä seitsemään ongelmakenttään, jotka koskevat ensimmäiseksi tuntemattomia aineenvaihduntatuotteita, toiseksi CS-asiakirjaa, kolmanneksi sisätiloissa toimivan käyttäjän altistumista, neljänneksi tarkastettua hyvää maatalouskäytäntöä (BPA), viidenneksi endosulfaanin luokittelua pysyväksi orgaaniseksi yhdisteeksi (POP) ja pysyväksi, eliöstöön kertyväksi ja myrkylliseksi aineeksi (PBT), kuudenneksi kasvihuoneessa käyttöä ja seitsemänneksi esittelevän jäsenvaltion ja komission aiheuttaman viivästyksen vaikutusta arviointimenettelyssä. Näitä ongelmakenttiä tarkastellaan jäljempänä 96–206 kohdassa.

74      Tietyt seitsemästä edellä mainitusta ongelmakentästä sekä toisen kanneperusteen toisen kohdan yhteydessä esitetyt väitteet, jotka liittyvät direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, koskevat kysymystä siitä, kieltäytyikö komissio perustellusti tutkimasta tiettyjä tietoja tai tutkimuksia, jotka väitettiin esitetyn määräajan ulkopuolella. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että aluksi on tarpeen tarkastella kysymystä menettelyllisten määräaikojen soveltuvuudesta tutkimusten esittämiseen, kun otetaan huomioon se seikka, että direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tehoaineen sisällyttäminen liitteeseen I on tehtävä ”ottaen huomioon tieteellisen ja teknisen tietämyksen taso”, sillä se koskee käsiteltävänä olevan asian yleistä arviointikehystä.

 Ensimmäinen kysymys direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan mukaisten menettelyllisten määräaikojen soveltamisesta

–       Asianosaisten lausumat

75      Kantajat, joita ECPA tukee, väittävät etenkin, että komissio teki päätöksen endosulfaanin sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I sen vaarattomuutta koskevien epäilysten vuoksi, jotka perustuivat riittämättömiin tietoihin tiettynä ajankohtana ennen siirtymäajan päättymistä. Kantajien mukaan direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan mainituissa päätöksissä on otettava huomioon tieteellisen ja teknisen tietämyksen taso, osoitetaan, että kaikki niiden ennen arviointimenettelyn päättymistä toimittamat tiedot on otettava huomioon. Käsiteltävänä olevassa asiassa tutkimusten esittämiselle asetettujen määräaikojen pidentämättä jättäminen tarkoittaa ilmeistä arviointivirhettä, kun otetaan huomioon se seikka, että komission ja Espanjan kuningaskunnan toimet ovat estäneet kantajia noudattamasta laillisia määräaikoja. Ne vetoavat väitteidensä tueksi asiassa C-326/05 P, Industrias Químicas del Vallés vastaan komissio, 18.7.2007 annettuun tuomioon (Kok. 2007, s. I‑6557, jäljempänä asia IQV).

76      Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, katsoo, että direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohtaa on luettava kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen yleinen tavoite ja sitä varten perustettu järjestelmä mielessä pitäen. Kasvinsuojeluaineiden arvioiminen palvelee paitsi maataloustuotannon parantamista, myös terveyden ja ympäristön suojelua. Komission mukaan arviointimenettelyjen on mahdollistettava hyvin perusteellinen tutkimus kuitenkin siten, että taataan päätösten tekeminen järkevässä määräajassa. Lisäksi niissä tulisi taata tehoaineita ilmoittaneiden yritysten yhdenvertainen kohtelu kuitenkin ottaen huomioon eri aineiden ominaisuudet. Kantajien mainitusta artiklasta tekemä laaja tulkinta johtaisi tilanteeseen, joka lamauttaisi koko kasvinsuojelutuotteiden markkinoille saattamiseksi perustetun järjestelmän, mikä olisi direktiivin 91/414 tavoitteiden vastaista. Lisäksi edellä 75 kohdassa mainittu asia IQV koskee erityistä tapausta eikä se ole merkityksellinen käsiteltävänä olevan riidan ratkaisemiselle.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

77      Kantajat väittävät, että komissiolla oli velvollisuus ottaa huomioon tietyt niiden määräajan ulkopuolella esittämät tiedot ja tutkimukset, joiden tarkoituksena on osoittaa etenkin se, että kantajien olisi pitänyt saada hyväkseen menettelyllisten määräaikojen pidennys tai että niille olisi pitänyt myöntää uudet määräajat.

78      On muistutettava, että on olemassa tarkkoja säännöksiä, jotka koskevat tehoaineiden yleisen arviointimenettelyn kestoa ja täydellisen asiakirjan ja lisätietojen esittämiselle asetettuja määräaikoja. Näin ollen asetuksessa N:o 3600/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2266/2000, sekä päätöksessä 2001/810 säädetään, että viimeksi mainitut endosulfaania koskevat määräajat päättyvät 25.5.2002 lisätutkimusten ja lisätietojen esittämisen osalta ja 31.5.2003 pitkäaikaisten tutkimusten osalta. Näiden säännösten laillisuutta ei ole asetettu kyseenalaiseksi käsiteltävänä olevassa asiassa.

79      On myös todettava, että asetuksen N:o 3600/92 7 artiklan 4 kohdasta ilmenee (ks. edellä 18 kohta), että komissio voi pidentää pitkäaikaisille tutkimuksille asetettua määräaikaa vain poikkeustapauksissa, eli kun esittelevä jäsenvaltio ja komissio eivät ole voineet tunnistaa ennen ajankohtaa 25.5.2001 pitkäaikaisia tutkimuksia, jotka ovat tarpeellisia asiakirjojen tutkimisessa. Lisäksi tiedoksiantajan on toimitettava esittelevälle jäsenvaltiolle todisteet siitä, että tällaisten tutkimusten tekemiselle on annettu valtuudet kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen tekemistä koskevasta pyynnöstä, sekä tutkimusta koskeva pöytäkirja ja kehityskertomus 25.5.2002 mennessä. Näin ei ole tapahtunut käsiteltävänä olevassa asiassa, koska riidanalaiset tiedot ja tutkimukset eivät liity arvioijien pyytämiin pitkäaikaisiin tutkimuksiin.

80      Huolimatta käsiteltävänä olevan asian selvästä sääntelykehyksestä on tutkittava olosuhteita, joissa komissiolla olisi voinut olla velvollisuus myöntää määräajan pidennys, etenkin kun otetaan huomioon se seikka, että siirtymäaika endosulfaanin markkinoille saattamiseksi päättyi lähtökohtaisesti heinäkuussa 2003, mutta sitä pidennettiin vuonna 2002 ajankohtaan 31.12.2005 asti ja lopulta vuonna 2005 ajankohtaan 31.12.2006 asti (ks. edellä 7 kohta), jollei tätä määräpäivää ennen ole tehty päätöstä tehoaineen sisällyttämisestä tai sen sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I.

81      Tältä osin on huomautettava, että kuten direktiivin 91/414 johdanto-osan viidennestä, kuudennesta ja yhdeksännestä perustelukappaleesta ilmenee, kyseisellä direktiivillä pyritään yhteisön sisäisen kasvinsuojeluaineiden kaupan rajoitusten poistamiseen pitämällä kuitenkin yllä korkea ympäristön sekä ihmisten ja eläinten terveyden suojelun taso (asia C‑138/05, Stichting Zuid‑Hollandse Milieufederatie, tuomio 14.9.2006, Kok. 2006, s. I‑8339, 43 kohta).

82      Komissiolla on tältä osin oltava laaja harkintavalta, jotta se voi tehokkaasti tavoitella sille asetettua päämäärää, kun otetaan huomioon ne monitahoiset tekniset arvioinnit, jotka sen on tehtävä (edellä 75 kohdassa mainittu asia IQV, tuomion 75 kohta). Valta myöntää määräajan pidennystä on tapauksen olosuhteista riippuvaa harkintavaltaa.

83      Tämän harkintavallan käyttö ei kuitenkaan jää laillisuusvalvonnan ulkopuolelle. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä on valvoa, että menettelysäännöksiä on noudatettu, että komission huomioon ottamat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (asia 98/78, Racke, tuomio 25.1.1979, Kok. 1979, s. 69, Kok. Ep. IV, s. 297, 5 kohta ja asia C‑16/90, Nölle, tuomio 22.10.1991, Kok. 1991, s. I‑5163, 12 kohta).

84      Erityisesti silloin, kun asianosainen vetoaa ilmeiseen arviointivirheeseen, jonka toimivaltainen toimielin on väitetysti tehnyt, yhteisöjen tuomioistuinten on tarkistettava, onko kyseinen toimielin tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat, eli seikat, joihin asiassa tehdyt päätelmät perustuvat (asia C‑269/90, Technische Universität München, tuomio 21.11.1991, Kok. 1991, s. I‑5469, Kok. Ep. XI, s. I‑485, 14 kohta).

85      On myös muistutettava, että asetuksen N:o 3600/92 6 artiklan 2 kohdan b alakohdasta, sellaisena kuin se on täydennettynä asetuksella N:o 2266/2000, ilmenee, että tiedoksiantajan on osoitettava, että direktiivin 91/414 5 artiklassa tarkoitettuja perusteita koskevat edellytykset voivat täyttyä eräitä käyttötarkoituksia edustavasta yhdestä tai useammasta valmisteesta toimitettujen tietojen perusteella. Todistustaakka tehoaineen vaarattomuudesta kuuluu kuitenkin tiedoksiantajalle, mitä kantajat eivät myöskään kiistä.

86      Lisäksi on ilmeistä, että tehoaineen arviointia koskevan määräajan rajoittamaton pidennys olisi vastoin direktiivillä 91/414 tavoiteltua päämäärää, jonka mukaan on taattava ihmisten ja eläinten terveyden suojelun korkea taso.

87      Edellä 75 kohdassa mainittuun asiassa IQV annettuun tuomioon vetoamisen osalta on täsmennettävä, että tässä tuomiossa käsitelty asia koski hyvin erityistä asiayhteyttä, joka on erilainen kuin käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä oleva asiayhteys, sikäli kuin päätös kieltäytyä sisällyttämästä kyseessä olevaa tehoainetta direktiivin 91/414 liitteeseen I oli tehty sen vuoksi, ettei minkäänlaista arviointia tehty, koska alkuperäistä täydellistä asiakirjaa ei ollut esitetty. Riita koski näin ollen kysymystä siitä, mitä määräaikaa sovelletaan täydellisen ilmoituksen jättämiseen. Käsiteltävänä olevassa asiassa päätös sisällyttämättä jättämisestä on tehty arviointimenettelyn lopussa ja se perustuu erityisesti alkuperäiseen ilmoitukseen, joka on katsottu täydelliseksi, arviointikertomuksen luonnokseen, jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kuulemiseen ja työryhmän mahdollisuuteen esittää perusteita ja lisätutkimuksia vastatakseen esittelevän jäsenvaltion arviointikertomuksen luonnoksessa ja jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kuulemismenettelyssä esittämiin epäilyksiin.

88      Huolimatta edellä 75 kohdassa mainitussa asiassa IQV annetun tuomion hyvin erilaisesta asiayhteydestä käsiteltävänä olevaan asiaan nähden on todettava, että yhteisöjen tuomioistuin, sen jälkeen kun se on tunnustanut komission laajan harkintavallan tämän käyttäessä toimivaltaansa direktiivin 91/414 puitteissa, on todennut, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on kieltäytynyt myöntämästä Industrias Químicas del Vallés SA:lle määräajan pidennyksen täydellisen alkuperäisen asiakirjan esittämistä varten, koska yhtäältä asiassa IQV mahdottomuus noudattaa mainittuja määräaikoja johtui ainakin osittain toimivaltaisten viranomaisten ristiriitaisesta toiminnasta ja toisaalta riidanalaisten määräaikojen pidentäminen oli mahdollista kyseessä olevan säännöksen perusteella (edellä 75 kohdassa mainittu asia IQV, tuomion 84–88 kohta).

89      Edellä mainitusta oikeuskäytännöstä voidaan johtaa, että direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa säädetyssä menettelyssä tarkoitetun tehoaineen mainitun direktiivin liitteeseen I sisällyttämistä koskevan päätöksen yhteydessä lykkäys on tarpeen, jos yhtäältä on mahdollista poiketa kyseessä olevassa säädöksessä säädetyistä menettelyllisistä määräajoista ja toisaalta osapuolet, jotka ovat ilmoittaneet tehoaineen, ovat force majeure ‑tilanteessa, joka on estänyt niitä noudattamasta menettelyllisiä määräaikoja ja joka saattaa olla kyseessä, jos mahdottomuus noudattaa mainittuja määräaikoja johtuu ainakin osittain toimivaltaisten viranomaisten ristiriitaisesta toiminnasta.

90      Sen kysymyksen osalta, oliko komission mahdotonta poiketa käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevista määräajoista, on todettava, että komissio ei esitä vakuuttavia perusteita tältä osin. Se vetoaa käytännöllisiin ja poliittisiin velvoitteisiin, jotka johtuvat siitä seikasta, että se on vuonna 2001 antanut neuvostolle ja parlamentille sitoumuksensa, että se tekee mahdollisimman suuren määrän päätöksiä ennen heinäkuuta 2003, ja korostaa, että kaikenlainen pidentäminen olisi poikkeuksellista ja rajoitettua. Lisäksi se väittää, että kaikkien yritysten, jotka ilmoittavat tehoaineita, on noudatettava menettelyllisiä määräaikoja ja että erityisen kohtelun myöntäminen kantajille aiheuttaisi ongelmia yhdenvertaisuuden kannalta erityisesti sellaisten yritysten osalta, jotka ovat luopuneet menettelystä pakottaviksi luulemiensa menettelyllisten määräaikojen päättymisen vuoksi. Lisäksi komissio katsoo, että jos kantajat voisivat lisätä asiakirjoihinsa lakkaamatta uusia osia, endosulfaaniin pitäisi kohdistaa lisäresursseja muiden aineiden vahingoksi, joten näiden arviointi viivästyisi.

91      On todettava, että poliittiset tai käytännölliset näkökulmat eivät ole riittävä syy kieltäytyä pidentämästä määräaikoja kyseessä olevassa asiassa, jos oletetaan, että tuollainen pidentäminen olisi tarpeellinen, jotta voidaan taata oikeudenmukainen ja tasapuolinen arviointimenettely. Sitä paitsi komission yhdenvertaisuuden estymistä koskevaa väitettä ei voida hyväksyä, koska pidennys on tarpeellinen tiettyyn arviointimenettelyyn ja sen osapuoliin liittyvien erityisten seikkojen vuoksi. Nimittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista ei ole kaikki erilainen kohtelu, vaan sen mukaan toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei saa kohdella eri tavalla siten, että siitä aiheutuu joillekin toimijoille haittaa muihin toimijoihin verrattuna, ellei tällaista erilaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (ks. asia T‑351/02, Deutsche Bahn v. komissio, tuomio 5.4.2006, Kok. 2006, s. II‑1047, 137 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92      Joka tapauksessa on todettava, että päätöksessä 2001/810 itsessään säädetään tietojen ja tutkimusten esittämiselle asetetuista erilaisista määräpäivistä tiettyjen aineiden osalta. Näin ollen esimerkiksi tutkimusten esittämisen määräpäiväksi, joka on 25.5.2002 suurimmalla osalla tässä päätöksessä mainituista aineista, on kuitenkin vahvistettu 30.11.2002 klooritoluronin, 31.12.2002 dinokapin ja 31.1.2003 benalaksyylin osalta. Pitkäaikaisten tutkimusten jättämisen määräpäiväksi on endosulfaanin osalta vahvistettu 31.5.2003. Suurimmalle osalle mainitussa päätöksessä mainituista muista aineista siksi on vahvistettu 25.5.2003. Benomyylin, klooritoluronin ja dinokapin osalta se on kuitenkin 31.12.2003. Komissio esittää päätöksessään 2001/810, että nämä aineet ovat erityistapauksia. Joka tapauksessa on todettava, että asetuksen N:o 3600/92, sellaisena kuin se on täydennettynä asetuksella N:o 2266/2000, 7 artiklan 4 kohdassa ei säädetä määräaikojen pidentämisestä kuin ”erityistapauksissa” pitkäaikaisten tutkimusten osalta. Päätöksessä 2001/810 myönnetään myös poikkeuksia yleisestä määräajasta 25.5.2002, jonka osalta asetuksessa N:o 3600/92 ei säädetä pidennysmahdollisuudesta (ks. edellä 18 kohta). Tästä seuraa, että komissio ei ole osoittanut, että käsiteltävänä olevassa asiassa olisi ollut mahdotonta pidentää menettelyllisiä määräaikoja.

93      On kuitenkin vielä tärkeää täsmentää, että viittauksesta direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdassa ”tieteellisen ja teknisen tietämyksen tasoon” ei voida johtaa, että yritysten, jotka ovat ilmoittaneet tehoaineen ja joita todennäköisesti koskee päätös tämän aineen sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I, tulisi saada hyväkseen mahdollisuus esittää uusia tietoja niin kauan, kun mainitun aineen vaarattomuudesta on epäilyksiä. Tällainen mainitun säännöksen tulkinta olisi vastoin ympäristön ja ihmisten ja eläinten terveyden suojelun korkeatasoisuuden tavoitetta, joka on direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan taustalla, sikäli kuin se vastaisi veto-oikeuden antamista tehoaineen ilmoittavalle osapuolelle, jolla on yhtäältä todistustaakka sen vaarattomuudesta ja toisaalta parempi tuntemus kyseessä olevasta aineesta, mahdolliseen päätökseen, jolla jätetään sisällyttämättä kyseessä oleva aine direktiivin 91/414 liitteeseen I.

94      Lisäksi tällainen veto-oikeus on entistäkin mahdottomampi hyväksyä, kun otetaan huomioon, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa mainitulla tavalla on olemassa mahdollisuus ilmoittaa (uudelleen) tehoaine, jotta se sisällytettäisiin direktiivin 91/414 liitteeseen I viimeksi mainitun 6 artiklan 2 kohdan perusteella.

95      Kantajien esittämiä väitteitä on tutkittava edellä esitettyjen toteamusten valossa, kun tutkitaan sitä, ovatko ne olleet käsiteltävänä olevassa asiassa arvioijien ristiriitaisesta toiminnasta johtuen force majeure ‑tilanteessa, joka on estänyt niitä noudattamasta lain mukaisia määräaikoja.

 Ensimmäinen ongelmakenttä, joka koskee tuntematonta aineenvaihduntatuotetta

–       Asianosaisten lausumat

96      Kantajat väittävät etenkin, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa esitetty johtopäätös, jonka mukaan tehoaineen hajoamisreitti ei ole täysin selvä ja tuntemattomia aineenvaihduntatuotteita havaittiin maaperässä hajoamista, vedessä tai pohjakerrostumissa hajoamista sekä mesokosmosta koskevissa tutkimuksissa, sekä johtopäätös, jonka mukaan ympäristömyrkyllisyyden suhteen on vielä paljon selvitettävää, sillä käytettävissä olevat tiedot eivät ole riittäviä pitkäkestoisten – varsinkaan edellä mainittujen aineenvaihduntatuotteiden esiintymisestä johtuvien – vaarojen arvioimiseksi, perustuvat ilmeisiin arviointivirheisiin ja loukkaavat niiden puolustautumisoikeuksia ja luottamuksensuoja, joten arviointimenettely on ollut epäoikeudenmukainen.

97      Ensiksi kantajat väittävät, että niille on annettu myöhässä, eli vasta tammikuussa 2004, tieto tuntematonta aineenvaihduntatuotetta koskevasta ongelmakentästä ja erityisesti sen ratkaisevasta asemasta arviointiprosessissa, joten niiden ei ollut mahdollista vastata tähän arvioijien huoleen lainmukaisissa määräajoissa. Ne ovat kuitenkin ilmoittaneet endosulfaanin hajoamisprosessissa havaitun tuntemattoman aineenvaihduntatuotteen esiintymisestä toukokuussa 2002.

98      Toiseksi kantajat esittävät, että suuntaviivoja, jotka kehittyivät jatkuvasti ja jotka sisälsivät aineenvaihduntatuotteita koskevia muuttuvia pysyvyyskriteerejä, on sovellettu kantajiin takautuvasti. Arvioijien käyttämästä aineenvaihduntatuotteiden, joita on vähemmän kuin 10 prosenttia alkuperäisestä tehoaineesta, pysyvyyskriteeristä säädettiin nimittäin vuoden 2002 suuntaviivoissa, joita sovelletaan vain tehoaineisiin, joista on ilmoitettu tutkintaohjelman kolmannen vaiheen aikana mutta joita sovellettiin takautuvasti, koska endosulfaanista ilmoitettiin ensimmäisessä vaiheessa.

99      Kolmanneksi kantajat väittävät, että tuntemattoman aineenvaihduntatuotteen olemassaolo paljastui tutkimuksessa, joka koski hajoamisreittiä eikä hajoamisnopeutta ja jota kantajilla ei myöskään ollut velvollisuutta toteuttaa, sillä se koski muun muassa endosulfaanisulfaatin eikä itse endosulfaanin aineenvaihduntatuotteista tehtyjä kokeita. Arvioijat ovat näin ollen ottaneet huomioon tämän ongelman, joka ei olekaan ongelma, ratkaisemisen kannalta epätarkoituksenmukaisen tutkimuksen.

100    Neljänneksi kantajat esittävät, että 10 prosentin kynnysarvon huomioon ottaminen ”aineenvaihduntatuotteiden aineenvaihduntatuotteiden” (eli endosulfaanisulfaatin, joka on itse endosulfaanin aineenvaihduntatuote, aineenvaihduntatuotteiden) osalta on vastoin suuntaviivoja, joissa ei säädetä tehoaineiden aineenvaihduntatuotteiden arvioinnista vaan pelkästään tehoainetta itseään koskevista tutkimuksista. Lisäksi kun komissio on arvioinut kantajien tehoaineen ja siitä formuloitujen tuotteiden eri aspekteja, se on pyrkinyt saavuttamaan ”nollariskin”, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että kantajille asetetaan ylivoimainen näyttövelvollisuus (probatio diabolica), joka katsotaan laittomaksi kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä ja oikeuskäytännössä.

101    Viidenneksi esittelevän jäsenvaltion kanssa ei ole kantajien mukaan ollut vuorovaikutusta tuntemattoman aineenvaihduntatuotteen ongelman osalta, koska ympäristöön liittyvistä ongelmista ei ole saatu palautetta, mikä on ollut ilmeinen ongelma vuosina 2001–2004.

102    Kuudenneksi kantajat katsovat, että ne ovat joka tapauksessa toimittaneet tieteellistä näyttöä, jonka mukaan myöskään aineenvaihduntatuotteiden aineenvaihduntatuotteille asetettua 10 prosentin kynnysarvoa ei saavuteta, joten kyseessä oleva endosulfaanisulfaatin aineenvaihduntatuote ei ole merkityksellinen eikä se voi olla vaara ympäristölle. Tämä näyttö perustuu erityisesti ekstrapolaatioon, joka tehtiin maaperässä hajoamisen reiteistä ja joka esitettiin määräajassa toukokuussa 2002. Lisäksi kantajat ovat toimittaneet tutkimuksia, jotka osoittavat, että maaperästä löytynyt aineenvaihduntatuotteen aineenvaihduntatuote ei ole merkityksellinen ekotoksikologisen arvioinnin ja endosulfaanin ympäristössä käyttäytymisen kannalta, koska se on vähemmän myrkyllistä kuin tehoaine itse.

103    Seitsemänneksi kantajat väittävät, että tuntematonta aineenvaihduntatuotetta koskeva ongelma ratkaistaan tarkastetun hyvän maatalouskäytännön, CS‑koostumuksen ja kasvihuonekäytön avulla, jotka kaikki esiintyvät tutkimuksissa ja väitteissä, jotka komissio on kieltäytynyt ottamasta huomioon, koska ne on esitetty määräajan päättymisen jälkeen.

104    Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, kiistää kantajien väitteet.

105    Ensimmäiseksi komissio väittää, että jo arviointikertomuksen luonnoksesta ilmenee, että endosulfaanin hajoamisreitti on ongelmallinen ja että sitä koskeva kysymys esitettiin myös 20.1.2000 pidetyssä kokouksessa.

106    Toiseksi se katsoo, että suuntaviivoilta puuttuu kaikenlainen oikeudellinen arvo siltä kannalta, ettei ole olemassa mitään positiivisen oikeuden sääntöä, jossa säädettäisiin, että tietyn kynnysarvon perusteella on mahdollista jättää ottamatta huomioon ympäristöä koskevat huolenaiheet.

107    Kolmanneksi komissio väittää, että esittelevällä jäsenvaltiolla ja komissiolla on oikeus perustaa toteamuksensa kaikenlaisiin tutkimuksiin, joita kantajat ovat esittäneet, riippumatta siitä kysymyksestä, johon kyseessä olevalla tutkimuksella vastataan.

108    Neljänneksi komissio pohtii aineenvaihduntatuotteiden aineenvaihduntatuotteiden kynnysarvojen osalta kysymystä siitä, voidaanko kantajien väitteet ottaa tutkittaviksi, koska ne eivät ole riittävän selkeitä, jotta ne olisivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia. Antaakseen tyhjentävän vastauksen komissio vastaa kuitenkin mainittuihin väitteisiin vedoten torjunta-aineita tutkineen tieteellisen komitean 30.11.2000 esittämään kantaan, joka tukee johtopäätöstä, jonka mukaan pohjavesien saastumisvaaraa ei voida sulkea pois, vaikka aineenvaihduntatuotteita syntyy vähemmän kuin 10 prosentin kynnysarvon verran. Lisäksi direktiivin 91/414 liitteestä II ilmenee, että tiedot, jotka liittyvät aineenvaihduntatuotteisiin, joiden määrä on alle 10 prosenttia, on myös esitettävä. Joka tapauksessa kysymys aineenvaihduntatuotteiden kynnysarvosta kuuluu komission laajaan harkintavaltaan.

109    Viidenneksi komissio ja Espanjan kuningaskunta väittävät väitetyn vuorovaikutuksen puuttumisen osalta, että kantajat ovat arviointimenettelyn aikana saaneet lukuisia tilaisuuksia näkemyksensä ja lisätietojen esittämiseksi. Soveltuva säännöstö ei kuitenkaan sisällä minkäänlaista mainintaa vuorovaikutuksen asteesta tai vaadittavasta palautteesta.

110    Kuudenneksi komissio katsoo, että se väite, jonka mukaan kantajat ovat esittäneet näyttöä siitä, että aineenvaihduntatuotteiden aineenvaihduntatuotteet eivät ylitä 10 prosentin kynnysarvoa, että ne eivät ole pysyviä ja että ne ovat joka tapauksessa vähemmän myrkyllisiä kuin endosulfaani, on jätettävä tutkimatta. Kantajat ovat asettaneet arviointiprosessin tieteelliset johtopäätökset kyseenalaiseksi vain vastauksessaan, sillä kannekirjelmässään ne rajoittuivat arvostelemaan sitä tapaa, jolla menettelyä on ohjattu. Joka tapauksessa kantajien väite, jonka mukaan tuntematonta aineenvaihduntatuotetta koskeva ongelma voidaan jättää ottamatta huomioon, on virheellinen. Espanjan kuningaskunta kiistää samoin osaltaan kantajien esittämien tieteellisten tutkimusten johtopäätökset tältä osin.

111    Seitsemänneksi komissio katsoo sen kysymyksen osalta, onko aineenvaihduntatuotteita koskeva ongelma ratkaistu kantajien menetelmän lopussa ehdottamilla ratkaisuilla, jotka koskevat etenkin tarkastettua hyvää maatalouskäytäntöä, CS-koostumusta ja kasvihuoneessa käyttöä, että komissiolla ja esittelevällä jäsenvaltiolla on ollut oikeus kieltäytyä ottamasta huomioon kyseessä olevia tutkimuksia, koska ne esitettiin määräajan päätyttyä.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

112    Aluksi on täsmennettävä, että tuntematonta aineenvaihduntatuotetta koskeva ongelmakenttä koskee etupäässä kysymystä siitä, pystyikö komissio laillisesti perustamaan kieltäytymisensä sisällyttää endosulfaani direktiivin 91/414 liitteeseen I riittävien tietojen puutteeseen tietyistä aineista, jotka ovat syntyneet endosulfaanin hajoamisprosessissa, nimittäin aineenvaihduntatuotteista tai jäämistä, joita syntyy vain hajoamisen toisessa vaiheessa, eli ensimmäisen aineenvaihduntatuotteen, endosulfaanisulfaatin hajotessa.

113    Ensiksi sen kysymyksen osalta, ovatko kantajat saaneet ajoissa tiedon tuntematonta aineenvaihduntatuotetta koskevasta ongelmakentästä sekä sen olennaisesta asemasta endosulfaanin ympäristöriskien arvioinnissa, etenkin ennen vuoden 2004 tammikuussa pidettyä kokousta, jossa niiden mukaan esitettiin ensimmäisen kerran tuntematonta aineenvaihduntatuotetta koskeva ongelma, on aluksi todettava, että asiakirjoista ilmenee, että erilaisissa lausunnoissa ja tietojensaantipyynnöissä, jotka tehtiin ennen vuotta 2004, viitataan arvioijien huolenaiheeseen endosulfaanin ja sen aineenvaihduntatuotteiden hajoamistien sekä hajoamisnopeuden ymmärtämisestä.

114    Joulukuussa vuonna 1999 laaditussa arviointikertomuksen luonnoksessa on nimittäin vahvistettu, että ”hajoamista maaperässä ja vedessä on tarpeellista tutkia laajemmin” ja että ”virheetön hajoamisen kinetiikka (reitti ja osuus) on esitettävä”. On myös osoitettu, että ”suurin osa endosulfaanin hajoamistuotteista on organoklooreja, jotka voivat olla pysyviä ja aiheuttaa ympäristöongelman”.

115    Lisäksi mainitun arviointikertomuksen luonnoksen johtopäätöksissä viitataan ”sellaisen jäämän huomattavaan pysyvyyteen maaperässä, joka koostuu useista klooripitoisista aineenvaihduntatuotteista, jotka eivät ehkä erikseen ylitä 10 prosentin tasoa käytetystä annoksesta mutta jotka kaikki yhdessä voivat muodostaa suuren määrän jäämää”. On myös täsmennetty seuraavaa:

”Niiden kemiallisen rakenteen perusteella voidaan odottaa, että näiden yhdisteiden fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ovat samankaltaisia ja lähtökohtaisesti pysyviä ja eliöihin kertyviä. Vastaavasti tämän yhdisteen hajoamistien syvällisempi tutkiminen on pakollista ja sen toteuttaminen välttämätöntä.”

116    Lisäksi kantajien vierailusta INIA:ssa joulukuussa 1999 laatimassa pöytäkirjassa todetaan, että ”on osoitettava selkeästi, että klooripitoinen ydin hajoaa, ja mainittava hajoamistuotteet”.

117    Voidaan vielä viitata 25.8.2001 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan, jossa todetaan seuraavaa:

”On esitetty kysymys muiden aineenvaihduntatuotteiden kuin endosulfaanisulfaatin pysymisestä maaperässä ja niiden ekotoksikologisesta vaikutuksesta, joka on hyvin tärkeä kysymys, kun otetaan huomioon tohtori T:n selvä viesti, jonka mukaan hiljattain esitetyissä muita aineenvaihduntatuotteita koskevissa ekotoksikologisissa tutkimuksissa on tultu selvästi siihen johtopäätökseen, että ne ovat pysyviä myrkyllisyyden osalta. Tämän vuoksi niiden pysyvyyden täytyy lopulta perustua maaperästä ja maakerroksista tehtyjen ympäristökemiallisten tutkimusten tuloksiin. Mikäli niitä esiintyy pelkästään pieninä määrinä, niiden pysyvyys on poissuljettu. Päinvastaisella tapauksella olisi huomattavia vaikutuksia ekotoksikologisuuden testaamisohjelmaan.”

118    Edellä esitetystä asiakirjanäytön tutkimisesta seuraa, että kantajat eivät voi kieltää, että heille on ilmoitettu tarpeesta selventää endosulfaanin hajoamisreittejä menettelyn varhaisessa vaiheessa, koska tätä koskevia pyyntöjä oli tehty viimeistään vuoden 2000 alussa. Tästä seuraa samoin, että tänä samana ajankohtana ja viimeistään elokuussa 2001 niille ilmoitettiin arvioijien epäilyksistä tiettyjen aineenvaihduntatuotteiden pysyvyyden osalta ja siitä, että niiden katsomisella pysyviksi olisi huomattava vaikutus toksikologisille analyyseille. Sitä paitsi kantajilla on ollut mahdollisuus selventää endosulfaanin hajoamistapaa, joka on oleellinen kysymys ympäristöriskejä arvioitaessa. Kaiken kaikkiaan toukokuussa 2003 esitettyjen tutkimusten perusteella on vielä katsottu, että hajoamistie ei ole riittävän selkeä, mutta kantajat kiistävät tämän päätelmän, josta ne ovat lisäksi voineet esittää lisähuomautuksia. Tällaista erimielisyyttä tosiseikoista ei tule sekoittaa siihen kysymykseen, onko kantajilla ollut arviointiprosessin aikana todellinen mahdollisuus selventää endosulfaanin hajoamistietä, eikä siihen kysymykseen, ovatko arvioijat antaneet tälle kysymykselle merkitystä vaaroja arvioidessaan.

119    Toiseksi sen kysymyksen osalta, ovatko kantajat arviointimenettelyssä vastustaneet suuntaviivoja, joihin on tehty useita muutoksia, joiden vuoksi on ollut mahdotonta noudattaa menettelyllisiä määräaikoja toukokuussa 2002 ja toukokuussa 2003, on täsmennettävä aluksi, että komissio on toimivaltainen vahvistamaan harkintavaltansa käyttöä koskevia suuntaviivoja toimilla, joista ei ole määrätty EY 249 artiklassa, siltä osin kuin ne sisältävät ohjeita siitä, mitä linjaa on noudatettava, eikä niillä poiketa perustamissopimuksen määräyksistä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii, onko riidanalainen säädös näiden suuntaviivojen mukainen. Kuitenkaan nämä asiakirjat, jotka ovat vain luonnoksia, eivät rajoita komission omaa harkintavaltaa (ks. asia T‑70/99, Alpharma v. neuvosto, tuomio 11.9.2002, Kok. 2002, s. II‑3495, 140–142 kohta). Vastaavasti riidanalaisen päätöksen laillisuutta ei pidä arvioida edellä mainittujen suuntaviivojen perusteella vaan direktiivin 91/414 säännösten perusteella (ks. vastaavasti em. asia Alpharma v. neuvosto, tuomion 146 kohta).

120    Lisäksi tämän kannekirjelmässä hyvin laajasti muotoillun väitteen tutkiminen on rajoitettava kantajien kannekirjelmässä esittämiin konkreettisiin esimerkkeihin niistä tapauksista, joissa kantajia vastaan on vedottu suuntaviivojen pohjalta annettuihin sääntöihin, jotka ovat olleet useiden muutosten kohteena, koska yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, jota sovelletaan perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan menettelyyn ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, ja työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on oltava yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu. Kanteessa on näin ollen selitettävä, mitä kanteen perusteena oleva seikka sisältää; pelkkä ylimalkainen viittaaminen mainittuun seikkaan ei täytä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännössä ja työjärjestyksessä asetettuja vaatimuksia (asia T‑102/92, Viho v. komissio, tuomio 12.1.1995, Kok. 1995, s. II‑17, 68 kohta).

121    Väite siitä, että kantajia vastaan on vedottu suuntaviivoihin, joihin on tehty useita muutoksia, kuten kanteessa on esitetty, koskee ensisijaisesti suuntaviivojen luonnosta valvottavien aineiden aineenvaihduntatuotteiden merkityksellisyydestä pintavedessä, jonka marraskuussa 2001 tehdyssä versiossa on esitetty uusi merkityksellisyyttä koskeva kriteeri, nimittäin absoluuttinen arvo, joka on suurempi kuin 10μg/l pintavedessä kaikkien aineenvaihduntatuotteiden osalta niiden myrkyllisyydestä riippumatta. Nämä suuntaviivat valmistuivat vasta helmikuussa 2003. Tältä osin on todettava, että kantajat eivät selitä, miksi olisi ollut liian myöhäistä esittää vielä marraskuussa 2001 tämän kriteerin sisältäviä tutkimuksia. Joka tapauksessa on todettava, että kantajat väittävät esittäneensä tutkimuksia, joissa kriteeri otetaan huomioon, määräajassa toukokuussa 2003. Lisäksi kuten komissio esittää, on olemassa marraskuussa 2000 kasvinsuojeluaineista annettu tieteellisen komitean lausunto, joka oli saatavilla internetissä ja jossa mainitaan, että aineenvaihduntatuotteiden tunnistamista on kehitettävä niin pitkälle kuin mahdollista. Lisäksi direktiivin 91/414, sellaisena kuin se on muutettuna 14.7.1995 annetulla komission direktiivillä 95/36/EY (EYVL L 172, s. 8), liitteestä II ilmenee, että yritysten, jotka ilmoittavat tehoaineesta sen kirjaamiseksi direktiivin 91/414 liitteeseen I, ”on mahdollisuuksien mukaan tunnistettava ne yhdisteet, joita on vähemmän kuin 10 % tehoaineen määrästä”. Kantajat eivät näin ollen voi väittää, että mainittu kriteeri oli ”uusi” vuonna 2001 tai että sitä on sovellettu takautuvasti.

122    Kanneperuste, joka liittyy siihen seikkaan, että kantajia vastaan on vedottu suuntaviivoihin, joita on muutettu useaan kertaan, koskee toiseksi myrkyllisyydestä vesiympäristölle ja maaperälle lokakuussa 2002 annettuja suuntaviivoja, joissa on vaadittu ensimmäisen kerran eron tekemistä ”vähäisempien” (<10 %) ja ”merkityksellisempien” (>10 %) maaperän aineenvaihduntatuotteiden välillä, jotta niiden merkitystä tehoaineen haitallisten vaikutusten arvioinnille voidaan arvioida. Edellä esitetyn perusteella tämä kriteeri ei ole uusi, koska se on sisältynyt direktiivin 91/414 liitteeseen jo vuodesta 1995.

123    Joka tapauksessa arvioijien kanta, jonka mukaan huomioon otetaan aineenvaihduntatuotteet, jotka eivät yksinään ylitä 10 prosentin kynnysarvoa mutta jotka mahdollisesti ylittävät sen muiden aineenvaihduntatuotteiden kanssa, on ilmoitettu arviointikertomusluonnoksen johtopäätöksissä (ks. edellä 115 kohta).

124    Lopuksi on vielä todettava, että kantajat kiistävät, että tällä kynnysarvolla olisi todellista merkitystä aineenvaihduntatuotteiden aineenvaihduntatuotteiden osalta. Väitettä, joka koskee kynnysarvon ja sen soveltamisen tässä asiassa riitauttamista, tarkastellaan jäljempänä (ks. jäljempänä 133 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

125    Kolmanneksi sen kysymyksen osalta, saattoivatko arvioijat esittää laillisesti aineenvaihduntatuotteiden aineenvaihduntatuotteita ja niiden maaperässä pysyvyyden riskiä koskevan ongelman sikäli kuin se seuraa tutkimuksesta, jonka kantajat ovat toteuttaneet eri tarkoituksen vuoksi, on todettava, että ilmi selvästikään ei ole merkityksellistä tietää endosulfaanin sisällyttämisen direktiivin 91/414 liitteeseen I kannalta, missä tutkimuksessa mahdollinen ympäristöongelma on esitetty, jos vain on kyse asiakirjasta, johon kantajat ovat voineet ottaa kantaa. Käsiteltävänä olevassa asiassa asiakirjoista ilmenee, että kantajien itsensä toimittama tutkimus on vahvistanut arvioijille, että on olemassa aineenvaihduntatuotteiden aineenvaihduntatuotteita koskeva ongelma. On todettava, että kantajat eivät ole esittäneet yhtäkään pätevää väitettä, joka estäisi komissiota ottamasta huomioon tällaisen tutkimuksen tulokset.

126    Neljänneksi sen kysymyksen osalta, onko aineenvaihduntatuotteiden aineenvaihduntatuotteiden merkityksellisyyden 10 prosentin kynnysarvo suuntaviivojen vastainen ja nojautuuko se näin ollen kriteeriin, joka ei ilmene sovellettavista säännöksistä, on todettava, että mainitun väitteen muotoilu, jonka mukaan ”aineenvaihduntatuotteiden arvioinnin osalta ei ole olemassa minkäänlaista vaatimusta tai yhteisön suuntaviivaa, koska alkuperäinen aine ei ole alkutuote”, vaikuttaa hyvin abstraktilta. Tämä väite liittyy siihen, että kantajat ovat kiistäneet arviointikertomuksen luonnoksessa olevan toteamuksen, jonka mukaan endosulfaanin koostumuksesta tehdyt tutkimukset viittaavat ”maaperän jäämän, joka koostuu useista klooripitoisista hajoamistuotteista, jotka eivät voi yksittäin ylittää 10 prosentin tasoa käytetystä määrästä mutta jotka voivat [kaikki yhdessä] muodostaa suuren määrän jäämää, korkeaan pysyvyyteen”. Jotta tähän voidaan vastata, on tutkittava, onko direktiivissä 91/414 ja sen liitteissä käytetyt käsitteet määritelty riittävän laajasti, jotta arvioijat voivat ottaa huomioon hajoamistuotteiden hajoamistuotteiden mahdolliset haitalliset vaikutukset.

127    Tämän tutkinnan yhteydessä on todettava, että direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että tehoaine on sisällytettävä liitteeseen I, jos voidaan olettaa, että kyseistä tehoainetta sisältävät kasvinsuojeluaineet täyttävät erityisesti seuraavan edellytyksen: ”niiden jäämillä – – ei ole haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai pohjaveteen tai kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristölle, ja silloin kun mainitut jäämät ovat toksikologisesti tai ympäristön kannalta merkitseviä, ne voidaan mitata yleisesti käytetyillä menetelmillä”. Mainitun direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa määritellään käsite ”kasvinsuojeluaineiden jäämät” laajasti siten, että sillä tarkoitetaan ”yhtä tai useampaa kasveissa tai kasviperäisissä tuotteissa, syötävissä eläinperäisissä tuotteissa tai muualla ympäristössä olevaa ainetta, jonka esiintyminen on seurausta kasvinsuojeluaineiden käytöstä, mukaan lukien niiden aineenvaihduntatuotteet, hajoamis‑ tai reaktiotuotteet”. Lisäksi direktiivin 91/414 liitteet II ja III, jotka koskevat arviointiasiakirjoja, sisältävät useita viittauksia tietojensaantipyyntöihin tehoaineiden hajoamistuotteista laajassa merkityksessä. Tästä seuraa, että direktiivissä 91/414 itsessään valtuutetaan arvioijat tutkimaan johdannaistuotteiden käyttäytymistä. Näin ollen, kun ei ole olemassa konkreettisia todisteita päinvastaisesta tilanteesta, ei voida hyväksyä sitä, että arvioijat ovat tehneet ilmeisen arviointivirheen halutessaan selventää endosulfaanisulfaatin aineenvaihduntatuotteiden hajoamistietä ja soveltamalla kyseessä olevaa merkityksellisyyttä ilmaisevaa kynnysarvoa sen johdannaistuotteisiin. Väite siitä, että tällainen tutkimus olisi suuntaviivojen vastainen, on näin ollen perusteeton. Tästä seuraa näin ollen, että kantajat eivät ole osoittaneet, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen tai loukannut niiden puolustautumisoikeuksia, kun se on katsonut käsiteltävänä olevassa asiassa merkityksellisiksi endosulfaanin johdannaistuotteet, jotka edustavat yksittäin alle 10:tä prosenttia tehoaineesta endosulfaani mutta yli 10:tä prosenttia aineenvaihduntatuotteesta endosulfaanisulfaatti.

128    Lopuksi on myös hylättävä väite siitä, että arvioijat ovat näin halunneet saavuttaa ”nollariskin” ja asettaneet kantajille ylivoimaisen näyttövelvollisuuden (probatio diabolica) ja perustaneet päätöksen endosulfaanin sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I pikemminkin tietojen puuttumiseen kuin tunnistettuihin vaaroihin, koska edellä tehdystä arvioinnista ilmenee, että komissio pyrki saamaan todisteita turvallisesta käytöstä mutta että tämä edellytti sen mukaan endosulfaanisulfaatin aineenvaihduntatuotteiden käyttäytymisen ymmärtämistä. Ei ole osoitettu, että tämä näkökanta on ilmeisen virheellinen. Joka tapauksessa kantajat väittävät, että ne ovat osoittaneet turvallisen käytön ja näyttäneet mainitun aineenvaihduntatuotteen pysyvyyden ja myrkyllisyyden olevan hyväksyttävällä tasolla, joten väite, jonka mukaan komissio on vaatinut niitä esittämään näyttöä, jonka vahvistaminen tieteellisesti on mahdotonta, on katsottava tehottomaksi.

129    Viidenneksi sen väitteen osalta, joka liittyy väitettyyn vuorovaikutuksen puuttumiseen kertomuksen esittelevän jäsenvaltion kanssa tuntemattoman aineenvaihduntatuotteen ongelmakentän osalta ja etenkin väitettyä palautteen puuttumista ympäristökysymyksistä ajanjaksolla 2001–2004, on muistutettava, kuten komissio ja Espanjan kuningaskunta esittävät, että sovellettava säännös ei sisällä sellaista velvoitetta kommunikointiin tai palautteen antamiseen, johon nähden useat kontaktit ja tietojen vaihdot esittelevän jäsenvaltion ja kantajien välillä olisi voitu katsoa riittämättömiksi. Kertomuksen ECCO 106 kommenttien osalta, joihin kantajat ovat vedonneet ja joiden mukaan niiden tulisi ”työskennellä läheisesti esittelevän jäsenvaltion (Espanja) kanssa, jotta ei syntyisi väärinkäsityksiä esitettävistä tiedoista tai noudatettavista määräajoista”, on todettava, että kun otetaan huomioon näin yleisesti muotoiltu vaatimus, on vaikeaa mitata, oliko vuorovaikutus jäsenvaltion kanssa riittävää.

130    On kuitenkin muistutettava, että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka voi päättyä tälle vastaiseen päätökseen, on yhteisön oikeuden perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava, vaikka tästä menettelystä ei olisi annettu mitään määräyksiä. Tämä periaate edellyttää, että henkilöt, joille päätös on osoitettu ja joiden etuihin se merkittävästi vaikuttaa, voivat tehokkaasti ilmaista kantansa (ks. tältä osin asia C‑28/05, Dokter ym., tuomio 15.6.2006, Kok. 2006, s. I‑5431, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

131    Sen kysymyksen osalta, ovatko – tämä oikeuskäytäntö huomioon ottaen – ne seikat, että kantajat eivät saaneet riidanalaisena ajanjaksona elokuusta 2001 tammikuuhun 2004 palautetta muutoksesta ja käyttäytymisestä ympäristössä ja ekotoksikologisuudesta ja että ne saivat liian vähän palautetta tohtori T:ltä, joka on sopimussuhteessa oleva näihin aloihin erikoistunut asiantuntija, voineet johtaa kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, on todettava, että kantajien väitteet ovat ristiriitaisia siltä osin kuin ne väittävät tehneensä toukokuussa 2002 tutkimuksia, jotka ovat ratkaisseet kysymyksen tuntemattomasta aineenvaihduntatuotteesta. Näin ollen on vaikeaa ymmärtää, kuinka suurempi määrä kokouksia olisi voinut johtaa toiseen lopputulokseen riidanalaisen päätöksen kannalta. Sääntöjenvastaisuus voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen vain, jos se on omiaan vaikuttamaan konkreettisesti kantajan puolustautumisoikeuksiin ja siten mainitun päätöksen sisältöön (ks. vastaavasti asia 30/78, Distillers Company v. komissio, tuomio 10.7.1980, Kok. 1980, s. 2229, 26 kohta). Väite on näin ollen tehoton.

132    Joka tapauksessa väite koskee ainakin osittain jo edellä tarkasteltua kysymystä siitä, onko tuntematonta aineenvaihduntatuotetta koskeva ongelmakenttä ja erityisesti sen olennaisuus endosulfaanin ympäristöriskien arvioinnissa esitetty vasta tammikuussa 2004 pidetyssä kokouksessa. Kuten edellä on esitetty, kantajille on ilmoitettu hyvissä ajoin ennen tätä kokousta, että on tarpeellista tunnistaa endosulfaanin hajoamistie ja että tämä kysymys on merkityksellinen vaarojen arvioinnissa. Niillä on siten ollut tilaisuus esittää tutkimuksia, jotka selventävät hajoamistietä, mutta ne ovat erimielisiä arvioijien kanssa mainittujen tutkimusten johtopäätöksistä, etenkin endosulfaanisulfaatin aineenvaihduntatuotteiden merkityksellisyyden, pysyvyyden ja myrkyllisyyden osalta. Kiistaa siitä, mitä johtopäätöksiä tietystä tutkimuksesta on tehtävä, ei voida pitää näyttönä puuttuneesta mahdollisuudesta esittää kanta, eikä sitä voida katsoa kantajien puolustautumisoikeuksien loukkaamiseksi.

133    Kuudenneksi sen kantajien väitteen osalta, että ne ovat esittäneet tieteellisiä todisteita, jotka osoittavat yhtäältä, että endosulfaanisulfaatin aineenvaihduntatuotteet eivät saavuta aineenvaihduntatuotteiden aineenvaihduntatuotteiden osalta rajoittavinta 10 prosentin merkityksellisyyden kriteeriä, ja toisaalta, että tämä aineenvaihduntatuotteen aineenvaihduntatuote, jota on maaperässä, ei ole merkityksellinen, kun arvioidaan endosulfaanin ympäristömyrkyllisyyttä ja sen käyttäytymistä ympäristössä, koska se ei ole pysyvä ja se on vähemmän myrkyllinen kuin itse tehoaine, on todettava, että kantajat väittävät etenkin, että endosulfaani olisi pitänyt sisällyttää direktiivin 91/414 liitteeseen I, koska arvioijien johtopäätökset endosulfaanin aineenvaihduntatuotteiden aineenvaihduntatuotteiden pysyvyydestä olivat virheellisiä. Tämä väite koskee näin ollen niiden tieteellisten johtopäätösten kyseenalaistamista, jotka ovat riidanalaisen päätöksen perusteena. Joka tapauksessa on todettava, että mainittu väite on esitetty ensimmäisen kerran vastauskirjelmässä.

134    Työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdasta ja 48 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että kannekirjelmän on sisällettävä etenkin yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu, ja että asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Peruste, jolla laajennetaan aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on otettava tutkittavaksi. Sitä vastoin kanneperuste, jonka ei voida katsoa perustuvan oikeudenkäynnin aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin, on jätettävä tutkimatta. Käsiteltävänä olevassa asiassa mikään ei estänyt kantajia esittämästä tätä perustetta kannekirjelmässä (ks. tältä osin asia C‑430/00 P, Dürbeck v. komissio, määräys 13.11.2001, Kok. 2001, s. I‑8547, 17–19 kohta).

135    Vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, jolla kantajilta pyydettiin vastausta komission väitteeseen, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen perusteena olevan tieteellisen arvioinnin kyseenalaistaminen on uusi peruste, jota ei ole esitetty kannekirjelmässä ja joka on tämän vuoksi jätettävä tutkimatta, kantajat väittävät, että kanteessa mainitut oikeudelliset perusteet, etenkin EY 95 artiklan 3 kohdan ja direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan rikkominen ja tieteellisten lausuntojen luotettavuuden ja itsenäisyyden periaatteen loukkaaminen, osoittavat selvästi kantajien katsovan, että riidanalaisen päätöksen perusteena oleva tieteellinen arviointi oli epätäsmällinen erityisesti sen vuoksi, että tässä arvioinnissa ei otettu huomioon kaikkia saatavilla olevia tietoja, jotka ne olivat toimittaneet. Lisäksi kantajat katsovat, että tarkastellessaan kyseessä olevia tieteellisiä tietoja yksityiskohtaisemmin vastauskirjelmässään ne vain kiistävät komission esittämät tosiasialliset väitteet esittämättä uusia kumoamisperusteita.

136    Siltä osin kuin kannekirjelmässä on vedottu EY 95 artiklan 3 kohtaan ja direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohtaan ja tieteellisten lausuntojen luotettavuuden ja itsenäisyyden periaatteeseen, kannekirjelmässä esitetyissä kanneperusteissa kehitellyistä väitteistä seuraa kiistämättömästi, että ne koskevat kysymystä siitä, oliko komissiolla velvollisuus ottaa arvioinnissaan huomioon kantajien tietyn viimeisen määräajan jälkeen toimittamat tutkimukset, mikä on sitä tapaa koskeva kysymys, jolla komissio on toteuttanut arviointimenettelyn, mutta tämä kysymys ei koske näiden johtopäätösten perusteiden kiistämistä, vaikka hylättyjen asiakirjojen huomioon ottaminen olisi mahdollisesti voinutkin johtaa erilaiseen lopputulokseen. Myöskään se väite, jonka mukaan kantajien väitteessä rajoitutaan kiistämään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyt tosiasialliset väitteet, ei menesty, koska vastauksesta ilmenee selvästi, että kantajien väitteen mukaan komission johtopäätös, jonka mukaan tehoaineen hajoamisreitti ei ole täysin selvä ja tuntemattomia aineenvaihduntatuotteita havaittiin maaperässä hajoamista, vedessä tai pohjakerrostumissa hajoamista sekä mesokosmosta koskevissa tutkimuksissa, perustuu aineellisesti ja tieteellisesti virheelliseen olettamaan. Kuten edellä on esitetty, kanteessa esitettyjen kanneperusteiden tarkoituksena oli selvästi kyseenalaistaa se tapa, jolla komissio on tullut tähän johtopäätökseen, nimittäin sen kieltäytyminen ottamasta huomioon tiettyjä todisteita, eikä tämän johtopäätöksen sisältöä.

137    Näin ollen ei voida todeta, että tämä väite rajoittuu aikaisemmin esitetyn kanneperusteen laajentamiseen. Ei ole myöskään osoitettu, etteivät kantajat olisi voineet esittää tätä kanneperustetta kannekirjelmässään. Väite, joka liittyy riidanalaisen päätöksen johtopäätösten virheellisyyteen aineenvaihduntatuotteiden aineenvaihduntatuotteiden osalta on näin ollen jätettävä tutkimatta.

138    Joka tapauksessa osapuolet ovat ilmeisen erimielisiä kantajien tutkimusten tieteellisistä johtopäätöksistä.

139    Sen kysymyksen osalta, saavuttaako endosulfaanin aineenvaihduntatuote merkityksellisen kynnysarvon, kantajat väittävät, että tuntematon toissijainen aineenvaihduntatuote edustaa 17:ää prosenttia endosulfaanisulfaatin ensisijaisesta aineenvaihduntatuotteesta, joka edustaa 13,4:ää prosenttia alkuperäisestä aineesta endosulfaani, joten toissijainen aineenvaihduntatuote edustaa vain 2,3:a prosenttia alkuperäisestä aineesta endosulfaani. Komissio ja Espanjan kuningaskunta eivät kiistä näitä laskelmia mutta katsovat perustellusti, kuten edellä on esitetty, että merkityksellisiksi voidaan katsoa sellaisetkin aineenvaihduntatuotteet, jotka alittavat 10 prosentin kynnysarvon alkuperäisestä aineesta endosulfaani.

140    Endosulfaanisulfaatin aineenvaihduntatuotteiden pysyvyys mitataan pääasiassa suhteessa sen kykyyn muuttua hiilidioksidiksi (mineralisaatio) ja sen hajoamisnopeuden asettumiseen 50 ja 90 prosentin välille. Kantajien mukaan toukokuussa 2002 esitetystä tutkimuksesta ilmenee, että endosulfaanisulfaatti hajoaa 35-prosenttisesti yhden vuoden aikana, mikä vastaa 9,5 prosentin hajoamisnopeutta 100 päivässä. Kantajat väittävät, että komission merkityksellisissä suuntaviivoissa edellytetään suurempaa kuin 5 prosentin mineralisaationopeutta 100 päivän aikana ja että tämä kriteeri täyttyy näin ollen selvästi. Espanjan kuningaskunta katsoo, että kyseessä olevasta tutkimuksesta ilmenee, että endosulfaanin mineralisaatio maaperässä on todennäköisesti pienempi kuin 5 prosenttia. Endosulfaanisulfaatin keskimääräinen elinaika (hajoamisnopeus 50 prosenttia) on 123–391 päivää, ja mineralisaatio 120 päivässä on 1,01 ja 13,08 prosentin välillä. Endosulfaanisulfaatin keskimääräinen mineralisaatio vastaa endosulfaanin mineralisaatiota. Tästä voidaan näin ollen tehdä se johtopäätös, että endosulfaani hajoaa endosulfaanisulfaatiksi ja että endosulfaanisulfaatin mineralisaatio on 1,01–13,8 prosenttia 120 päivän aikana ja 5–35 prosenttia 365 päivän aikana maaperän tyypistä riippuen. Mitään edeltävissä kokeissa havaituista ja tunnistetuista aineenvaihduntatuotteista ei ole havaittu tässä tutkimuksessa. Kuitenkin on olemassa aineenvaihduntatuote, jonka esiintymä ylittää 10 prosenttia käytetystä radioaktiivisesta aineesta. Kaikki kokeet, joiden tarkoituksena oli tämän aineenvaihduntatuotteen tunnistaminen, ovat epäonnistuneet, mutta sen rakenne vastaa aineenvaihduntatuotteiden dikarboksyylihappo tai dihidrodioli rakennetta. Tämän aineenvaihduntatuotteen tunnistaminen on välttämätöntä, jotta voidaan vahvistaa endosulfaanin hajoamistie ja määritellä jäämä, jota käytetään maaperään hajoamisesta tehtävissä tutkimuksissa.

141    Tältä osin on muistutettava, kuten edellä on jo esitetty, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen toimielimillä on yhteisen maatalouspolitiikan alalla – kuten käsiteltävänä olevassa tapauksessa – laaja harkintavalta, kun ne asettavat tavoiteltavat päämäärät ja valitsevat asianmukaiset keinot niiden toteuttamiseksi. Tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuinten on tutkittava ainoastaan, onko tätä harkintavaltaa käytettäessä tehty ilmeistä virhettä, onko harkintavaltaa käytetty väärin tai ovatko yhteisön toimielimet selvästi ylittäneet harkintavaltansa rajat. Oikeuskäytännössä on myös vakiintuneesti katsottu, että silloin kun yhteisön viranomainen suorittaa tehtävänsä yhteydessä monimutkaisia kysymyksiä koskevia arviointeja, sillä oleva harkintavalta koskee jossain määrin myös sen toiminnan perustana olevien tosiseikkojen määrittämistä. Tästä seuraa, että esillä olevassa asiassa, jossa yhteisön toimielinten tehtävänä oli suorittaa tieteellinen riskinarviointi ja arvioida erittäin monimutkaisia tieteellisiä ja teknisiä seikkoja, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi vain rajoitetusti valvoa sitä, miten toimielimet ovat täyttäneet tämän tehtävän. Tässä yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi omalla tosiseikkoja koskevalla arvioinnillaan korvata yhteisön toimielinten arviointia, sillä perustamissopimuksessa tämä tehtävä annetaan ainoastaan näille toimielimille. Sen on sitä vastoin tutkittava ainoastaan, ovatko yhteisön toimielimet harkintavaltaansa käyttäessään tehneet ilmeisen virheen, onko harkintavaltaa käytetty väärin tai ovatko yhteisön toimielimet selvästi ylittäneet harkintavaltansa rajat (ks. edellä 119 kohdassa mainittu asia Alpharma v. neuvosto, tuomion 177–180 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

142    Tämä oikeuskäytäntö huomioon ottaen on todettava, että kantajat eivät ole esittäneet näyttöä siitä, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen, käyttänyt väärin harkintavaltaansa tai selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajat, kun se katsoi, että kyseessä oleva aineenvaihduntatuotteen aineenvaihduntatuote on merkityksellinen, ja kun se katsoi sen pysyvyyden maaperässä huomioon ottaen, että tarkkojen tietojen puuttuminen mainitun aineenvaihduntatuotteen käyttäytymisestä ei mahdollista endosulfaanin aiheuttamien ympäristöriskien asianmukaista arviointia.

143    Seitsemänneksi sen kysymyksen osalta, olisivatko CS-koostumus, tarkastettu hyvä maatalouskäytäntö tai kasvihuoneessa käyttö todella mahdollistaneet tuntemattoman hajoamistuotteen olemassaolosta esitettyjen epäilysten poistamisen, on todettava, että sen seikan lisäksi, että kanteessa esitetyt kanneperusteet koskivat ainoastaan kysymystä siitä, voiko komissio kieltäytyä ottamasta huomioon mainittuja tietoja, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei missään tapauksessa voi lausua CS-koostumuksen, tarkastetun hyvän maatalouskäytännön ja kasvihuoneessa käyttöä koskevan ratkaisun vaikutuksesta sikäli kuin komissio on kieltäytynyt ottamasta niitä huomioon sen vuoksi, että niihin on vedottu myöhässä, eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pidä korvata tältä osin komission arviota omalla arviollaan. Sitä kysymystä, oliko komissio oikeassa kieltäytyessään ottamasta huomioon tätä ongelmakenttää koskevat tutkimukset, käsitellään jäljempänä.

144    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajien väitteet, jotka koskevat tuntemattoman aineenvaihduntatuotteen ongelmakenttää, on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Toinen ongelmakenttä, joka koskee CS-asiakirjaa

–       Asianosaisten lausumat

145    Kantajien mukaan endosulfaanin tutkiminen oli epätäydellistä sikäli kuin määräajassa esitettyä CS-asiakirjaa ei otettu huomioon. Joka tapauksessa, vaikka myönnetään, että CS-asiakirja on esitetty määräajan päättymisen jälkeen, komission olisi pitänyt ottaa se huomioon, koska kantajat eivät olleet voineet esittää sitä aikaisemmin. Lisäksi toisin kuin komissio ja Espanjan kuningaskunta väittävät, koska CS-asiakirja täydentää aluksi esitettyä EC-koostumusta koskevaa asiakirjaa, sen tutkiminen olisi vienyt vain hyvin vähän aikaa (enintään kolme kuukautta), etenkin kun otetaan huomioon se seikka, että esittelevä jäsenvaltio tunsi jo CS-koostumuksen sen kansallisen ilmoittamisen perusteella. CS-asiakirjan huomioon ottaminen olisi mahdollistanut turvallisen ulkokäytön tunnistamisen ja tämä seikka olisi mahdollistanut endosulfaanin sisällyttämisen direktiivin 91/414 liitteeseen I, koska arvioijat olivat jo ilmoittaneet kantajille, että turvallinen sisäkäyttö oli jo tunnistettu EC-koostumuksen osalta.

146    Komission mukaan, jota Espanjan kuningaskunta tukee, CS-asiakirja on jätetty määräajan päättymisen jälkeen, ja komissio oli näin ollen oikeassa kieltäytyessään ottamasta sitä huomioon. Lisäksi CS-asiakirjan tutkiminen olisi johtanut siihen, että esittelevä jäsenvaltio olisi tarkastellut uudelleen endosulfaanin arviointia kokonaisuudessaan.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

147    Asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantajat ovat voineet ensimmäisen kerran esittää CS-koostumuksen esittelevälle jäsenvaltiolle 17.7.2002 pidetyssä kokouksessa sen jälkeen, kun ne ovat ilmoittaneet tästä keskustelunaiheesta kirjeessä 31.5.2002. Mainitun kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että kantajat eivät halunneet korvata alun perin ilmoitettua endosulfaanin EC-koostumusta vaan lisätä CS-teknologian asiakirjaan varmistaakseen endosulfaanin turvallisen ulkokäytön. Mainitusta pöytäkirjasta ilmenee myös, että INIA ja MAPA ovat esittäneet edellä mainitussa kokouksessa, että uuden asiakirjan esittäminen direktiivin 91/414 liitteen III perusteella ei olisi järkevää työmäärän eikä sen vuoksi, että on vaikeaa saada komission suostumus tällaiselle menettelylle. Kantajat esittivät kuitenkin CS-asiakirjan direktiivin 91/414 liitteen III nojalla toukokuussa 2003.

148    Ensiksi kantajat väittävät, että CS-asiakirja on esitetty määräajassa. Tämä väite ei kuitenkaan ole perusteltu. Asetuksella N:o 2266/2000, jolla muutettiin asetuksen N:o 3600/92 7 artiklan 4 kohtaa, tietojen esittämiselle asetettu määräaika päättyi 25.5.2002, paitsi sellaisten pitkäaikaisten tutkimusten tulosten osalta, jotka esittelevä jäsenvaltio ja komissio olivat asiakirjoja tarkastellessaan tilanneet ja katsoneet tarpeellisiksi ja jotka eivät ole valmistuneet ennen tätä päivämäärää. Tällaiset tutkimukset oli ilmoitettava viimeistään 25.5.2001 ja ne voitiin esittää 25.5.2003 mennessä. Jos esittelevä jäsenvaltio ja komissio eivät poikkeuksellisesti voineet tunnistaa tällaisia tutkimuksia 25.5.2001 mennessä, muu määräpäivä voitiin vahvistaa tällaisten tutkimusten loppuun saattamiselle edellyttäen, että tiedoksiantaja toimitti esittelevälle jäsenvaltiolle todisteet siitä, että tällaisten tutkimusten tekemiselle on annettu valtuudet kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen tekemistä koskevasta pyynnöstä, sekä tutkimusta koskevan pöytäkirjan ja kehityskertomuksen 25.5.2002 mennessä. Kantajat väittävät, että ne olivat voineet esittää mainitun asiakirjan vielä toukokuussa 2003, mutta on selvää, että sovellettavassa lainsäädännössä säädetään tästä mahdollisuudesta erikseen määritellyissä tapauksissa, jotka ovat erilaisia kuin käsiteltävänä olevassa asiassa.

149    Toiseksi kantajat väittävät vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen, että ne ovat esittäneet CS-asiakirjan vastatakseen arvioijien erityiseen huolenaiheeseen, josta kantajille oli ilmoitettu lokakuussa 2001 ja joka koski endosulfaanin myrkyllisyyttä vesistöille.

150    On kuitenkin todettava, että kantajat eivät esitä minkäänlaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin ymmärtää, miksi ne eivät ole esittäneet CS-asiakirjaa ennen määräajan päättymistä 25.5.2002 tai vähintäänkin ryhtyneet toimenpiteisiin, jotta komissio tunnustaisi muodollisesti, että CS-asiakirja voidaan esittää pitkäaikaisena tutkimuksena 31.5.2003 mennessä päätöksen 2001/810 mukaisesti, vaan ne rajoittuivat esittämään epätarkkoja väitteitä, joiden mukaan tällaisen asiakirjan valmistelu vaatii aikaa eikä vesistöille myrkyllisyyden ongelmaa koskevia tieteellisiä tutkimuksia ollut saatavilla lokakuussa 2001 myrkyllisyyttä vesistöille koskevien suuntaviivojen väitettyjen muutosten vuoksi, joita ne eivät kuitenkaan nimeä.

151    Kolmanneksi asiakirjoista ilmenee, että kantajat olivat työskennelleet tämän koostumuksen parissa jo lukuisia vuosia. Näin ollen on vaikeaa ymmärtää, että ne ovat odottaneet menettelyn loppua esittääkseen CS-asiakirjan viimeisenä mahdollisuutena osoittaa endosulfaanin turvallinen käyttö. Tältä osin uskottava väite ei lopulta ole myöskään se, että mahdollisuudesta rajoittaa turvallisen käytön todistamista on säädetty vasta vuonna 2000 asetuksella N:o 2266/2000, koska kantajilla oli ollut riittävästi aikaa laatia asiakirja ja esittää se asetetuissa menettelyllisissä määräajoissa.

152    Edellä esitetystä johtuu, että komission kieltäytymiseen ottamasta huomioon CS-asiakirjaa ei liity ilmeistä arviointivirhettä, koska kantajat eivät ole toimittaneet näyttöä siitä, että heidän oli mahdotonta esittää CS-asiakirja ennen ajankohtaa 25.5.2002. Vastaus siihen kysymykseen, olisiko CS-asiakirjan uudelleentutkiminen kestänyt muutamia kuukausia tai kauemmin, ei ole näin ollen merkityksellinen käsiteltävänä olevan riidan ratkaisemiselle, eikä näin ollen ole enää tarpeellista hyväksyä kantajien pyyntöä nimetä asiantuntijoita tai haastatella INIA:a tältä osin.

153    Lisäksi sen seikan osalta, että kertomuksen antava jäsenvaltio olisi ehdottanut heinäkuussa 2002 pidetyssä kokouksessa kansallisten rekisteröintien hakemista tietyissä jäsenvaltioissa, jotta niissä saataisiin tukea CS-koostumukselle, ja että MAPA:n edustajat olisivat vakuuttaneet kantajille, että MAPA aikoo arvioida CS-asiakirjan kansallisen rekisteröintiasiakirjan pohjalta, mistä ainoa näyttö muodostuu kantajien sisäisestä postista, on todettava, että vaikka MAPA:n ja INIA:n mahdollinen vastakkainen kannanotto puuttuu tältä osin, näistä tosiseikoista ei voida johtaa, että kantajilla saattoi olla perusteltu luottamus siihen, että CS-asiakirja otetaan huomioon arviointimenettelyssä. Nimittäin kantajien ja MAPA:n kesken 24.9.2002 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että toista koostumusta koskeva asiakirja ”liite III” oli MAPA:n mukaan esitettävä viimeistään toukokuussa 2003 kuitenkin sillä varauksella, että komissio hyväksyy esittämisen. Kantajat eivät kiistä sitä, että ne eivät ole saaneet tätä epämuodollista hyväksyntää. Kantajien perusteltua luottamusta ei ole näin ollen loukattu, koska ei ole vahvistettu, että ne olisivat saaneet sellaisia täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutuksia toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä, joiden perusteella niillä olisi voinut olla odotuksia, jotka perustuivat CS-asiakirjan huomioon ottamiseen ja sitä kautta endosulfaanin sisällyttämiseen direktiivin 91/414 liitteeseen I (ks. tältä osin asia T-162/04, Branco v. komissio, tuomio 14.12.2006, Kok. 2006, s. II-0000, 119 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

154    Lopuksi sen kysymyksen osalta, olisiko CS-koostumus mahdollistanut endosulfaanin ulkokäytön turvallisuuden tunnistamisen, minkä komissio ja Espanjan kuningaskunta kiistävät, on todettava, että koska CS-asiakirjaa ei ole otettu huomioon riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneessa arviointimenettelyssä, vastaus tähän kysymykseen ylittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esitetyn riidan rajat.

155    Kantajien väitteet, jotka koskevat CS-asiakirjaan liittyvää ongelmakenttää, on näin ollen kokonaisuudessaan hylättävä.

 Kolmas ongelmakenttä, joka koskee sisätiloissa toimivan käyttäjän altistumista

–       Asianosaisten lausumat

156    Kantajat väittävät etenkin, että käyttäjän altistumista koskeva ongelmakenttä oli esitetty arviointimenettelyssä mutta ratkaistu välittömästi. Tältä osin ne viittaavat erityisesti marraskuussa 2003 tehdyn arviointikertomuksen lisäasiakirjaan, jossa esittelevä jäsenvaltio vahvistaa, että kantajien käyttäjän suojelusta esittämä tutkimus oli ”hyvin dokumentoitu” ja että ehdotettu endosulfaanin käyttösuunnitelma, jonka mukaan on käytettävä suojavarusteita, erityisesti käsineitä, suojavaatteita ja hengityssuojaa, oli ”hyväksyttävä”. Ne viittaavat samoin ECCO:n arviointitaulukoihin maaliskuulta 2004 sekä kolmen osapuolen kokouksen pöytäkirjaan, josta ilmenee, että esittelevä jäsenvaltio oli tunnistanut, että käyttö on käyttäjille turvallista. Käyttäjän altistumiseen liittyvän ongelmakentän esille ottaminen uudelleen kolmen osapuolen kokouksen jälkeen vuonna 2004 ja sen ottaminen huomioon määräävänä perusteena endosulfaanin sisällyttämättä jättämiselle direktiivin 91/414 liitteeseen I loukkaa näin ollen kantajien perusteltua luottamusta ja puolustautumisoikeuksia. Lisäksi kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta asian selvittämistointa, jolla vaaditaan komissiota esittämään jäsenvaltioiden näkökantoja, jotka ovat johtaneet tähän äkkikäännökseen.

157    Joka tapauksessa ongelma oli kantajien mukaan ratkaistu supistetun hyvän maatalouskäytännön, jota ehdotettiin menettelyllisten määräaikojen päättymisen jälkeen, ja endosulfaanin kasvihuoneessa käyttöä koskevien uusien tutkimusten avulla, joita komissio ei ole ottanut huomioon.

158    Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, väittää, että komitean alaisuudessa toimiva arviointityöryhmä on tutkinut kysymystä käyttäjän altistumisesta 11.3.2004, eli ennen kolmen osapuolen kokousta ja ennen kuin kantajilla on ollut mahdollisuus ilmoittaa huomautuksensa tästä aiheesta. Esittelevän jäsenvaltion alun perin positiivinen reaktio perustui hedelmätarhojen maaperästä saatujen tietojen ekstrapolaatioon. Perusteellisemman keskustelun jälkeen ilmeni epäilyksiä tämän ekstrapolaation luotettavuudesta. Tämä on syy, miksi arviointityöryhmä katsoi lopuksi, että käyttäjän altistumista koskevaa ongelmaa ei ole ratkaistu.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

159    Ensiksi on täsmennettävä, että kantajien tähän ongelmakenttään liittyvät väitteet koskevat riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa olevaa johtopäätöstä, jonka mukaan ”käyttäjien altistumista sisäilmaolosuhteissa on käytettävissä olevien tietojen perusteella käsitelty riittämättömästi”.

160    Aluksi on todettava, että kantajat eivät ole kiistäneet sitä, että niiden tätä ongelmakenttää koskevien alun perin esittämien tietojen riittämättömyys on todettu vuoden 2000 alussa arviointikertomuksen luonnoksessa, jossa mainittiin erityisesti, että alun perin esitettyjen myrkyllisyyttä koskevien tutkimusten perusteella ei voida määritellä sellaista tarkkaa annosta, jolla ei ole todettua haitallista vaikutusta (DSENO), kun lasketaan käyttäjän altistumisen hyväksyttävä taso (NAEO), koska lyhyen ajan tutkimuksia myrkyllisyydestä ihon kautta ja hengitettynä ei ole katsottu hyväksyttäviksi. Kantajat ovat näin ollen saaneet mahdollisuuden esittää lisätutkimuksia osoittaakseen endosulfaanin myrkyttömyyden sen jälkeen, kun siitä esitettiin epäilyksiä arviointikertomusluonnoksessa.

161    Tämän jälkeen on todettava, että kantajien kirjeestä komissiolle 24.9.2004 ilmenee, että ne olivat tietoisia siitä seikasta, että käyttäjän altistumista koskevat lisätiedot ovat tarpeellisia arviointityöryhmän 11.3.2004 pitämän kokouksen jälkeen. Kolmen osapuolen kesken 17.5.2004 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että vaikka esittelevä jäsenvaltio on siinä todennut, että turvallinen käyttö on tunnistettu, pitäisi siitä vielä esittää lisätietoja erityisesti kasvihuoneessa työskentelevien ja ohikulkijoiden osalta. Kantajat ovat siis esittäneet uusia laskelmia, mutta arviointityöryhmä on lopulta katsonut esitetyt tiedot riittämättömiksi.

162    Joka tapauksessa on myös todettava, etteivät komissio ja Espanjan kuningaskunta kiistä sitä, että viimeksi mainittu on arviointimenettelyn tietyssä vaiheessa tunnistanut turvallisen käytön käyttäjän altistumisen osalta. Niiden mukaan kyse oli kuitenkin ulkona tehdyn tutkimuksen, jonka perusteella esittelevä jäsenvaltio on hyväksynyt sen, että suojavaatteiden käyttö antaa riittävän suojan käyttäjälle, ekstrapolaatiosta myös sisäilmaolosuhteissa, mutta muiden jäsenvaltioiden asiantuntijat eivät olleet tästä seikasta samaa mieltä.

163    Edellä esitetty huomioon ottaen on tutkittava, olisiko kantajille pitänyt antaa lupa esittää kolmen osapuolen välisen kokouksen jälkeen uusia tutkimuksia eikä vain väitteitä, joita ne saivat nimenomaisesti tehdä, kun otetaan huomioon se seikka, että esittelevä jäsenvaltio oli vakuuttanut niille menettelyn tietyssä vaiheessa, että turvallinen käyttö oli tunnistettu. Kysymys liittyy kieltäytymiseen tutkia tarkistettua hyvää maatalouskäytäntöä (ks. jäljempänä), joka kantajien mukaan olisi mahdollistanut käyttäjän suojelua koskevan ongelman ratkaisemisen mutta jota ei otettu huomioon, koska se esitettiin myöhässä.

164    Aluksi on todettava, että säännöksistä seuraa selvästi, että esittelevän jäsenvaltion kanta arviointimenettelyssä ei ole ratkaiseva. Se kokoaa tiedot ja esittelee päätöksen, mutta komissio tekee viime kädessä päätöksen komitean ehdotuksen perusteella. Yhtä ainoaa esittelevän jäsenvaltion käyttäjän altistumiseen liittyvää turvallista käyttöä koskevaa kannanottoa arviointimenettelyn tietyssä vaiheessa ei voida katsoa riittäväksi herättämään kantajissa varmuutta siitä, että tämä ongelma on kokonaisuudessaan ratkaistu, etenkin kun otetaan huomioon se seikka, että myös kolmen osapuolen kokouksen aikana lopullinen kanta oli määrittelemättä lisätietojen saamiseen asti.

165    Ei myöskään voida todeta, että kantajien puolustautumisoikeuksia ja erityisesti niiden oikeutta tulla kuulluksi olisi loukattu käyttäjän kysymyksen osalta yleensä ja käyttäjän sisäilmaolosuhteissa suojelun osalta erityisesti, koska edeltävistä seikoista johtuu, että niillä on ollut useita tilaisuuksia esittää tutkimuksia ja että ne ovat voineet esittää väitteitä vielä kolmen osapuolen kokouksen jälkeen, joten ne ovat voineet tehokkaasti ilmoittaa näkökantansa (ks. vastaavasti edellä 130 kohdassa mainittu asia Dokter ym., tuomion 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Joka tapauksessa kantajien mukaan niiden tutkimukset osoittivat, ettei käyttäjällä ole vaaraa sisäilmaolosuhteissa, mutta komitea ja komissio katsoivat toisin. Erimielisyyttä perustasta ei tule tältä osin rinnastaa niiden kuulluksi tulemisen oikeuden loukkaamiseen. Kantajilla oli nimittäin mahdollisuus riitauttaa komission riidanalaisessa päätöksessä kyseessä olevista tutkimuksista esittämät johtopäätökset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, mitä ne eivät ole tehneet, koska ne ovat kohdistaneet kanteensa komission velvollisuuteen myöntää niille uusia määräaikoja ja tarkemmin hyväksyä kysymyksen uudelleentarkastelu supistetun hyvän maatalouskäytännön nojalla. Joka tapauksessa on vielä tarkennettava, että kuten komissio ja Espanjan kuningaskunta esittävät, riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee selvästi, että päätös olla sisällyttämättä endosulfaania direktiivin 91/414 liitteeseen I perustuu pääasiassa endosulfaanin tuntematonta hajoamistietä ja tuntematonta hajoamistuotetta koskeviin epävarmuuksiin. Tästä seuraa, että kyseisessä asiassa ei voida katsoa, että kantajien mahdollisuus selventää jälkeenpäin kysymystä ulkona toimivasta käyttäjästä olisi voinut johtaa toiseen lopputulokseen riidanalaisen päätöksen kannalta, joten mahdollisen sääntöjenvastaisen toiminnan tältä osin ei pitäisi johtaa mainitun päätöksen kumoamiseen (ks. vastaavasti edellä 131 kohdassa mainittu asia Distillers Company v. komissio, tuomion 26 kohta).

166    Edellä esitetystä seuraa, että se seikka, että yksi riidanalaisen päätöksen perusteista on sen käyttäjän sisäilmaolosuhteissa altistumiseen liittyvän tutkimuksen riittämättömyys, jonka perusteella kantajat on voitu saada uskomaan, että esittelevä jäsenvaltio oli tunnistanut ennalta turvallisen käytön, ei ole riittävä perusta todeta, että niiden puolustautumisoikeuksia on loukattu, eikä se tarkoita myöskään ilmeistä arviointivirhettä direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan soveltamisessa.

167    Kantajien vastauksessaan tekemän asiakirjojen toimittamista koskevan pyynnön osalta, jossa vaadittiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta pyytämään komissiota toimittamaan jäsenvaltioiden kolmen osapuolen välillä 17.5.2004 pidetyn kokouksen jälkeen esittämät huomautukset, joissa esitettiin epäilyksiä käyttäjän suojelusta sisäilmaolosuhteissa, komissio on vahvistanut vastauksessaan ja istunnossa, että sillä ei ole tällaisia kirjallisia asiakirjoja. Joka tapauksessa edellä esitetystä johtuu, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kysymys on oikeudenkäyntiasiakirjojen avulla sillä tavoin riittävästi selvitetty, ettei mainittua vaatimusta ole tarpeen hyväksyä.

168    Kaikesta edellä esitetystä ilmenee, että kantajien väitteet, jotka liittyvät sisäilmaolosuhteissa toimivan käyttäjän altistumisen ongelmakenttään, on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Neljäs ongelmakenttä, joka koskee tarkastettua hyvää maatalouskäytäntöä

–       Asianosaisten lausumat

169    Kantajien mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei oteta huomioon niiden tarkastettuun hyvään maatalouskäytäntöön liittyviä väitteitä, jotka koskevat ehdotusta tutkia endosulfaania laimeammassa muodossa kuin se, jota on arvioitu, ja ottamalla huomioon yksi käyttökerta yhtä kautta kohden, vaikka komissio hyväksyi kolmen osapuolen kokouksessa uuden hyvän maatalouskäytännön esittämisen.

170    Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, väittää, että tarkastetusta hyvästä maatalouskäytännöstä on tehty ehdotus määräajan ulkopuolella, eikä sillä ole näin ollen velvollisuutta ottaa sitä huomioon ennen kaikkea siksi, että sen huomioon ottaminen olisi johtanut arvioinnin kokonaisen osan kyseenalaistamiseen.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

171    Aluksi on tarkennettava, että yleinen hyvä maatalouskäytäntö muodostaa säännöt, joita on noudatettava viljelmien istuttamisessa ja hoidossa sillä tavoin, että optimoidaan maataloustuotanto, kuitenkin pienentäen ihmiselle ja ympäristölle aiheutuvia vaaroja. Kasvinsuojeluaineiden osalta tällaisia sääntöjä kutsutaan myös ”hyväksi kasvinsuojelulliseksi käytännöksi”. Lainsäädäntökehyksestä ja asiakirjoista ilmenee, että direktiivissä 91/414 tarkoitetuissa arviointimenettelyissä tehoaine tutkitaan tiettyjen määriä koskevien sääntöjen mukaan, jolloin otetaan huomioon erityisesti sitä sisältävien kasvinsuojelutuotteiden käytön annokset ja tiheys.

172    Käsiteltävänä olevassa asiassa supistettua hyvää maatalouskäytäntöä koskeva ongelmakenttä koskee kantajien kolmen osapuolen välisen kokouksen jälkeen, nimittäin kirjeessä 25.6.2004, esittämää ehdotusta tutkia endosulfaania laimeammassa muodossa kuin se, jota on arvioitu, ja ottamalla huomioon yksi levittäminen kaudessa. Komissio väittää, että tässä vaiheessa menettelyä se on vielä hyväksynyt uusia väitteitä mutta että uusien hyvää maatalouskäytäntöä koskevien sääntöjen esittäminen olisi johtanut arvioinnin kokonaisen osan kyseenalaistamiseen.

173    Aluksi on todettava, että kantajien väitteet, jotka koskevat tätä arviointimenettelyn kohtaa, eivät ole pitkälle kehiteltyjä, koska kantajat rajoittuvat kanteessaan vetoamaan siihen seikkaan, että komissio ei ole tutkinut mainittua suppeampaa hyvää maatalouskäytäntöä, vaikka se oli hyväksynyt tutkimisen kolmen osapuolen kokouksessa. Tältä osin on todettava, että kolmen osapuolen välillä pidetyn kokouksen pöytäkirjoista ei ilmene, että komissio olisi hyväksynyt uuden hyvän maatalouskäytännön esittämisen. Lisäksi komission väite, jonka mukaan supistetun hyvän maatalouskäytännön huomioon ottaminen olisi tarkoittanut arvioinnin kokonaisen osan kyseenalaistamista, ei ole vastoin kantajien itsensä esittämiä kommentteja 25.6.2004 päivätyssä kirjeessä, jossa ne esittivät uuden hyvän maatalouskäytännön arvioijille, koska ne toteavat siinä, että tarkistettu hyvä maatalouskäytäntö helpottaa vaarojen analysointia, erityisesti endosulfaanin ympäristömyrkyllisyyden ja kulkeutumisen arviointia, mikä tarkoittaa selvästi arviointimenettelyn tärkeiden seikkojen kyseenalaistamista eikä koske pelkästään olemassa olevasta arviointikertomuksesta esitettyjä uusia väitteitä. Lisäksi on todettava, että kantajat eivät ole osoittaneet, ettei tarkistettua hyvää maatalouskäytäntöä olisi voitu esittää aikaisemmin menettelyn aikana, koska asiakirjasta ilmenee, että hyvän maatalouskäytännön tarkastaminen oli tehty jo menettelyn varhaisessa vaiheessa, nimittäin vuonna 2001, jotta vastattaisiin vaatimukseen asetuksella N:o 2266/2000 säädetystä turvallisen käytön osoittamisesta.

174    Näin ollen on todettava, että kantajat eivät ole osoittaneet, että kyse on sellaisesta force majeure ‑tilanteesta, jonka vuoksi se, että arvioijat eivät ole ottaneet huomioon heinäkuussa 2004 tarkastettua hyvää maatalouskäytäntöä, olisi ilmeinen arviointivirhe.

175    Lopuksi sen kantajien väitteen osalta, jonka mukaan tarkastettu hyvä maatalouskäytäntö on esitetty käyttäjän altistumiseen liittyvän vaaran poistamiseksi, on sen seikan lisäksi, että kantajien väite on ristiriitainen sikäli kuin ne väittävät ymmärtäneensä kolmen osapuolen kokouksessa, että kysymys käyttäjän altistumisesta on ratkaistu kokonaisuudessaan, muistutettava edellä esitetyn mukaisesti, että koska kysymys käyttäjän altistumisesta on luonteeltaan toissijainen niihin arvioijien epäilyksiin nähden, jotka koskevat tuntemattoman aineenvaihduntatuotteen olemassaoloa, mahdollinen tätä seikkaa koskeva sääntöjenvastaisuus ei johtaisi riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, koska vaikka käyttäjän altistumista koskeva ongelma olisikin ratkaistu, tuntemattoman aineenvaihduntatuotteen kysymys olisi johtanut samanlaiseen päätökseen olla sisällyttämättä endosulfaania direktiivin 91/414 liitteeseen I.

176    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajien tarkistettua hyvää maatalouskäytäntöä koskevat väitteet on hylättävä.

 Viides ongelmakenttä, joka koskee endosulfaanin väitettyä luokittelua pysyväksi orgaaniseksi yhdisteeksi (jäljempänä POP) ja hitaasti hajoavaksi, eläviin kudoksiin kertyväksi ja myrkylliseksi aineeksi (jäljempänä PBT)

–       Asianosaisten lausumat

177    Kantajat väittävät etenkin, että riidanalaisen päätöksen ja sen taustalla olevan arvioinnin perusteena on kaksi tieteellistä kriteeriä, joita ei ole eritelty direktiivissä 91/414. Kyse on nimittäin aineen luokittelusta POP:ksi tai PBT:ksi, mikä on merkityksellistä yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY yhteydessä (EYVL L 327, s. 1) mutta ei direktiivin 91/414 yhteydessä. Näin ollen komissio selittää riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa, että endosulfaani herättää epäilyksiä pysyvyytensä ja haihtuvuutensa osalta, jotka on havaittu rajat ylittävässä valvonnassa saaduissa tuloksissa, ja tämä johtopäätös seuraa POP-kriteerien soveltamisesta. Lisäksi termi POP ilmenee nimenomaisesti kolmen osapuolen välisen kokouksen pöytäkirjasta, joka sisältää kokonaisen luvun tästä kysymyksestä, ja arviointityöryhmän johtopäätökset kokouksessa 11.3.2004 osoittavat selvästi, että tätä molekyyliä koskevat jäljelle jäävät huolet johtuivat etenkin siitä seikasta, että ”aine voisi myös olla POP”. Riidanalaisessa päätöksessä loukataan näin ollen direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohtaa sekä kantajien perusteltua luottamusta siihen, että arviointi perustuu ainoastaan mainitun direktiivin sisältämiin tieteellisiin perusteisiin.

178    Joka tapauksessa ongelma olisi ratkaistu, mikäli komissio olisi ottanut huomioon kasvihuoneessa käyttöä koskevat tiedot.

179    Lisäksi vastoin direktiivin 91/414 5 artiklaa, POP- ja PBT‑kriteerit ja direktiivi 2000/60 perustuvat vaaran eivätkä riskin käsitteeseen.

180    Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, kiistää väitteen, jonka mukaan riidanalainen päätös perustuu muihin kuin direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdassa mainittuihin kriteereihin.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

181    Endosulfaanin väitettyä luokittelua POP:ksi ja PBT:ksi koskeva ongelmakenttä koskee riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa olevaa johtopäätöstä, jonka mukaan endosulfaani on haihtuva aine, sen tärkein aineenvaihduntatuote on hitaasti hajoava ja sitä on havaittu seurantatuloksissa alueilla, joilla ainetta ei ole käytetty.

182    Aluksi on todettava, että tämän väitteen yhteydessä kantajat väittävät etenkin, että mainittu johtopäätös perustuu analyysiin, jota ei ole kirjattu direktiiviin 91/414 vaan joka kuuluu direktiiviin 2000/60. Tämän viimeksi mainitun direktiivin tarkoituksena on parantaa veden laatua tunnistamalla ja poistamalla asteittain joukko vaarallisiksi katsottuja aineita ja tiettyjä saastuttavia aineita Euroopan unionin vesistöissä. Vaarallisten ja saastuttavien aineiden määritelmät direktiivissä 2000/60 sisältävät viittauksen käsitteisiin POP ja PBT. Kantajien mukaan direktiivi 2000/60 pohjautuu vesiympäristölle aiheutuvan vaaran arviointiin, kun taas direktiivin 91/414 mukaan vaaditaan ympäristöriskin kriteerin rajoittavampaa soveltamista.

183    Aluksi on kantajien esityksen mukaisesti todettava, että kriteerit POP ja PBT ovat olleet keskustelujen kohteena arvioinnin aikana ja endosulfaanin luokittelu POP:ksi tai PBT:ksi on otettu huomioon arviointimenettelyssä. Komission kolmen osapuolen kokouksesta 17.5.2004 laatimassa pöytäkirjassa on nimittäin siitä luku, jossa on esitetty esittelevän jäsenvaltion tekemät johtopäätökset endosulfaanin luokittelusta POP:ksi ja PBT:ksi ja endosulfaanin luokittelusta vaaralliseksi aineeksi direktiivissä 2000/60. On myös katsottu, että tämän direktiivin puitteissa on osoitettava aineen täydellinen mineralisaatio. Samassa pöytäkirjassa esitetään myös kantajien väitteitä POP- ja PBT‑kriteerien käytöstä direktiivin 91/414 yhteydessä ja niiden väitteet, joiden mukaan aineen täydellinen mineralisaatio ei ole direktiivin 91/414 tavoitteena. Komission väite siitä, että se on tehnyt riidanalaisen päätöksen ottamatta huomioon keskusteluja siitä, onko endosulfaani POP tai PBT, tai endosulfaanin luokittelua direktiivin 2000/60 nojalla, on näin ollen hylättävä.

184    Kuitenkaan siitä seikasta, että endosulfaanin luokittelu POP:ksi tai PBT:ksi direktiivin 2000/60 nojalla on ollut tarkastelun kohteena arviointimenettelyssä, ei voida johtaa, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohtaa. Päinvastoin on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä kyseessä oleva johtopäätös (ks. edellä 44 kohta) ei vaikuta ensimmäiseltä katsomalta yhteensopimattomalta mainitun 5 artiklan 1 kohdassa mainittujen kriteerien kanssa, jotka on muotoiltu laajasti ja jotka nojautuvat ihmisten tai eläinten terveydelle tai pohjavedelle aiheutuvien haitallisten vaikutusten riskien arviointiin tai kohtuuttomiin haittavaikutuksiin ympäristölle (ks. edellä 5 kohta).

185    On myös muistutettava, että riippumatta siitä kysymyksestä, voidaanko endosulfaani luokitella POP:ksi tai PBT:ksi direktiivin 2000/60 puitteissa, kantajien on osoitettava arviointimenettelyn aikana, että direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdassa mainitut edellytykset täyttyvät. Kantajat eivät selitä, kuinka aineen luokitteleminen POP:ksi tai PBT:ksi sulkisi pois sen, että sillä on direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia. Ainoastaan se seikka, että endosulfaanin luokittelu POP:ksi tai PBT:ksi tai sen luokittelu direktiivin 2000/60 nojalla on ollut tutkimuksen kohteena arviointimenettelyn aikana, ei ole näin ollen riittävä syy kumota riidanalaista päätöstä, koska ei ole olemassa vakuuttavia väitteitä, jotka osoittaisivat, että mainitun päätöksen johtopäätökset ovat direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan vastaisia. Väite on näin ollen perusteeton.

186    Lisäksi edellä esitetystä johtuu, että väitteet, jotka liittyvät siihen, että direktiivi 2000/60 perustuu vaaran arviointiin ja direktiivi 91/414 riskin arviointiin, sekä siihen, että kantajien perusteltua luottamusta on loukattu, koska ei ole sovellettu vain direktiivin 91/414 mukaisia perusteita, ovat tehottomia.

187    Näin ollen väitteet, jotka koskevat ongelmakenttää endosulfaanin väitetystä luokittelusta POP:ksi tai PBT:ksi, on hylättävä kokonaisuudessaan.

188    Sen kysymyksen osalta, olisiko kantajien arviointimenettelyn lopussa esittämä ratkaisu kasvihuoneessa käytöstä joka tapauksessa herättänyt endosulfaanin luokitteluun POP:ksi tai PBT:ksi liittyviä epäilyksiä, on viitattava jäljempänä kehiteltyyn arvioon kasvihuoneessa käytön ongelmista.

 Kuudes ongelmakenttä, joka koskee kasvihuoneessa käyttöä

–       Asianosaisten lausumat

189    Kantajat väittävät, että riidanalaisessa päätöksessä ei oteta huomioon niiden ehdottamaa viimeistä ratkaisua, joka koskee endosulfaanin käytön rajoittamista kasvihuoneisiin tarkastetun hyvän maatalouskäytännön nojalla, ja tämä muodostaa direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan ja niiden puolustautumisoikeuksien loukkauksen. Kasvihuoneessa käyttö ratkaisisi ongelman tuntemattoman aineenvaihduntatuotteen olemassaolosta, koska endosulfaani ei voi päästä maaperään tai veteen kasvihuoneen ulkopuolella.

190    Kantajat esittävät vastauksessaan lisäksi, että endosulfaanin sisällyttämättä jättäminen direktiivin 91/414 liitteeseen I rajoitettua kasvihuoneessa käyttöä varten loukkaa suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

191    Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, väittää, että sillä on oikeus kieltäytyä tutkimasta kasvihuoneessa käyttöä koskevaa ratkaisua, koska se on esitetty määräajan ulkopuolella. Joka tapauksessa se ei poista tuntemattomasta aineenvaihduntatuotteesta esitettyjä epäilyksiä, koska kasvihuone ei ole täysin suljettu ympäristö.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

192    Kasvihuonekäytön ongelmakenttä koskee ehdotusta, jonka kantajat ovat esittäneet kolmen osapuolen kesken pidetyn kokouksen johdosta komissiolle 25.6.2004 osoitetussa kirjeessä, jossa ne ilmoittivat, että ne ovat valmiita hyväksymään ”pessimistisimpänä ennusteena” endosulfaanin käytön kasvihuonetomaateille.

193    Vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen tämän myöhäisen esityksen syistä kantajat vastasivat, että ne eivät ole voineet esittää sitä aikaisemmin, koska käyttäjän altistumiseen liittyvä epäilys oli esitetty vasta kolmen osapuolen kokouksessa ja niille oli aikaisemmin uskoteltu, että tämä kysymys on selvitetty. Tältä osin on kuitenkin todettava, että kirjeestä 25.6.2004 sekä kantajien väitteistä vastauksessa ilmenee, että ratkaisua endosulfaanin käytöstä kasvihuoneessa tomaattien viljelemisessä oli ehdotettu vastaukseksi arvioijien jatkuviin epäilyksiin erityisesti tuntemattomasta aineenvaihduntatuotteesta, josta on edellä todettu, että kantajat olisivat voineet tunnistaa sen viimeistään vuonna 2000.

194    Kantajat väittävät myös, että komissio ei voi perustaa kieltäytymistään tutkia tätä viime kädessä esitettyä ratkaisua väitettyyn arvioinnin puutteellisuuteen kasvihuonetomaattien osalta, koska tämä käyttö oli osa ensimmäistä ilmoitusta. Ne väittävät edelleen, että vuosina 2001–2004 niille oli uskoteltu, että endosulfaanin käyttö kasvihuonetomaateille oikeuttaisi endosulfaanin sisällyttämisen direktiivin 91/414 liitteeseen I. Tämä väite on samoin hylättävä, koska kuten Espanjan kuningaskunta selitti istunnossa ja mitä kantajat eivät ole kiistäneet, endosulfaani oli ilmoitettu kymmentä peltokäyttötarkoitusta varten ja yhtä kasvihuonekäyttötarkoitusta varten. Endosulfaanin tutkiminen on näin ollen mitä ilmeisimmin keskittynyt ongelmallisimman käytön ympäristövaikutuksiin, eli endosulfaanin käyttöön ulkona. Siitä seikasta, että arviointimenettelyn johtopäätökset koskevat pääosin riskiä endosulfaanin haitallisista vaikutuksista ulkona, ei voida johtaa, että käyttö kasvihuoneessa olisi katsottava direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan mukaiseksi. Kantajat ovat lisäksi jatkaneet luvan hakemista kaikille ilmoitetuille käyttötarkoituksille arviointimenettelyn loppuun saakka.

195    Edellä esitetystä johtuu, että kantajat eivät ole esittäneet päteviä perusteita sille, miksi ne eivät voineet esittää tätä ratkaisua aikaisemmin arviointimenettelyn aikana. Lisäksi on todettava, että kun ne ovat esittäneet tämän seikan näin myöhään ja jatkaneet pyrkimyksiä endosulfaanin sisällyttämiseksi direktiivin 91/414 liitteeseen I niin laajan käytön saavuttamiseksi kuin mahdollista, kantajat ovat tietoisesti ottaneet riskin siitä, että ne eivät voi osoittaa menettelyllisessä määräajassa, että endosulfaani täyttää direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset. Suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen väitettyyn loukkaamiseen liittyviä väitteitä käsitellään jäljempänä kolmannen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä.

196    Joka tapauksessa on vielä todettava, että osapuolten välillä on ilmeinen kiista siitä, onko kasvihuone suljettu ympäristö vai ei. Kantajat väittävät, että komissio esittää tältä osin merkityksettömiä väitteitä myrkyllisyydestä linnuille, koska kasvihuoneessa ei ole lintuja. Oikeudenkäyntiasiakirjoista ja Espanjan kuningaskunnan huomautuksista ilmenee kuitenkin, että kyse on myös muista epäilyksistä, jotka koskevat esimerkiksi mahdollista veden pääsemistä maaperään. Komissio ja Espanjan kuningaskunta eivät selvästikään hyväksy kantajien väitettä, jonka mukaan kasvihuoneessa käyttöä koskeva ratkaisu mahdollistaa tuntemattoman aineenvaihduntatuotteen ongelman ratkaisemisen. Sen edellä esitetyn seikan lisäksi, että on hyväksyttävä komission laaja harkintavalta tämäntyyppisten monimutkaisten tieteellisten arviointien osalta, tämä keskustelu osoittaa myös, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoisi, että määräajan päättymisen jälkeen esitetyn kasvihuoneessa käyttöä koskevan ratkaisun huomiotta jättäminen tarkoittaa menettelyvirhettä, jolla on loukattu kantajien puolustautumisoikeuksia, ei ole lainkaan osoitettu, että sen huomioon ottaminen olisi voinut johtaa erilaiseen päätökseen. Näin ollen tämä sääntöjenvastaisuus ei johda laittomuuteen eikä näin ollen riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.

197    Tästä seuraa, että väitteet, jotka koskevat kasvihuoneessa käyttöön liittyvää ongelmakenttää, on hylättävä.

 Seitsemäs ongelmakenttä, joka koskee esittelevän jäsenvaltion ja komission arviointimenettelyssä aiheuttaman viivästyksen vaikutusta

–       Asianosaisten lausumat

198    Kantajien mukaan, joita ECPA tukee, esittelevä jäsenvaltio esitti arviointikertomuksen luonnoksen vasta helmikuussa 2000 ja rikkoi asetuksen N:o 3600/92 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, jossa säädetään kahdentoista kuukauden määräajasta, joka lasketaan täydellisen asiakirjan vastaanottamisesta. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajien asiakirjan ajantasaistettu versio oli jätetty vuoden 1996 lopussa. Ei ole näin ollen mahdollista asettaa kantajille määräaikoja tietojen esittämiselle arviointimenettelyn loppuvaiheessa, koska esittelevä jäsenvaltio on vähintäänkin osittain vastuussa tapahtuneesta viivästyksestä. Lisäksi kantajat kiistävät komission ja Espanjan kuningaskunnan väitteen, jonka mukaan kantajat ovat osaltaan vastuussa tapahtuneesta viivästyksestä arviointimenettelyn aikana.

199    Komission mukaan kantajat ovat osittain itse vaikuttaneet viivästykseen, jota ne nyt arvostelevat. Se myöntää, että direktiivin 91/414 nojalla suoritetut menettelyt, erityisesti tutkintamenettelyn ensimmäisen vaiheen osalta, ovat kestäneet kauemmin kuin on oletettu, mutta tämä on tosiasia kaikkien aineiden ja kaikkien tiedoksiantajien osalta. Olisi joka tapauksessa epäoikeudenmukaista kantajien taholta panna kaikki viivästykset esittelevän jäsenvaltion ja/tai komission syyksi. Kaikki menettelyn viivästykset eivät myöskään ole välttämättä olleet kantajille epäedullisia, koska endosulfaani on voinut pysyä kauemmin markkinoilla. Lisäksi ei ole syytä olettaa, että tulos olisi ollut erilainen, vaikka menettely olisi ollut lyhyempi.

200    Espanjan kuningaskunta tukee komission väitteitä ja väittää myös, että suurin osa menettelyn viivästyksistä johtui kantajista itsestään, joiden tarkoituksena oli ilmiselvästi menettelyn lopettamisen estäminen.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

201    Aluksi on täsmennettävä, että tämä ongelmakenttä koskee erityisesti kysymystä arviointimenettelyn kertomuksen luonnoksen laatimisvaiheessa tapahtuneen alkuperäisen viivästyksen mahdollisesta vaikutuksesta kantajien mahdollisuuteen noudattaa menettelyllisiä määräaikoja toukokuussa 2002 ja toukokuussa 2003.

202    Aluksi on todettava, että esittelevän jäsenvaltion arviointikertomuksen luonnoksen esittäminen tapahtui huomattavasti myöhässä asetuksen N:o 3600/92, sellaisena kuin se on muutettuna, 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyyn aikatauluun verrattuna, jonka mukaan mainittu kertomus annetaan komissiolle 12 kuukauden määräajassa asiakirjojen vastaanottamisesta. Käsiteltävänä olevassa asiassa täydellinen asiakirja jätettiin huhtikuussa 1995 (ja päivitetty versio vuotta myöhemmin), mutta arviointikertomus esiteltiin komissiolle vasta 22.2.2000. On todettava, että komissio tai Espanjan kuningaskunta eivät kirjelmissään esitä selitystä huomattavasta viivästyksestä säädettyyn aikatauluun nähden vaan rajoittuvat vetoamaan tiettyihin kantajista johtuviin mutta näiden kiistämiin viivästyksiin arviointimenettelyssä. Vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen Espanjan kuningaskunta kiinnittää huomion arviointimenettelyn alussa ilmenneisiin hallinnollisiin vaikeuksiin, kun otetaan huomioon menettelyn uutuus ja niiden aineiden määrä, joiden osalta se oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi. Espanjan kuningaskunta täsmentää, ettei ennen ajankohtaa 10.5.1996 ollut olemassa mitään yksikköä, joka olisi ollut valtuutettu tekemään arvioita, ja että 1996–1998 valtuutettu yksikkö on arvioinut tehoainetta endosulfaani ja pitänyt kantajat ajan tasalla johtopäätöksistään. Espanjan kuningaskunta esittää myös, että kantajat ovat heinäkuusta 1998 alkaen toimittaneet lisäasiakirjoja, joissa on muutettu jopa hyvää maatalouskäytäntöä, mikä on viivästyttänyt vielä enemmän arviointikertomuksen luonnoksen esittämistä.

203    On selvää, että komission ja Espanjan kuningaskunnan väitteet selittävät vain osittain huomattavan viivästyksen, joka koskee arviointikertomuksen luonnoksen esittämistä. Joka tapauksessa on muistutettava, että menettelyn sääntöjenvastaisuus johtaa päätöksen kumoamiseen kokonaisuudessaan tai osittain vain silloin, jos todetaan, että mainittu päätös olisi voinut olla toisenlainen ilman tätä sääntöjenvastaisuutta (asia 150/84, Bernardi v. parlamentti, tuomio 23.4.1986, Kok. 1986, s. 1375, 28 kohta; asia T‑62/98, Volkswagen v. komissio, tuomio 6.7.2000, Kok. 2000, s. II‑2707, 283 kohta ja asia T‑279/02, Degussa v. komissio, tuomio 5.4.2006, Kok. 2006, s. II‑897, 416 kohta; ks. vastaavasti myös yhdistetyt asiat 209/78–215/78 ja 218/78, van Landewyck ym. v. komissio, tuomio 29.10.1980, Kok. 1980, s. 3125, Kok. Ep. V, s. 355, 47 kohta).

204    Kun otetaan huomioon tämä oikeuskäytäntö, on todettava, että kantajien väitteet ovat ristiriitaisia. Ensiksi ne eivät voi uskottavasti vedota viivästymiseen arviointikertomuksen luonnoksen esittämisessä syynä niiden mahdottomuudelle esittää tietoja tietyssä määräajassa, koska niiden kaikki väitteet nojautuvat siihen seikkaan, että tiedot, joita ei ole otettu huomioon, vastaavat epäilyksiin, jotka on esitetty myöhässä arviointimenettelyn aikana. Nimittäin vain siinä tapauksessa, että tarve esittää lisätutkimuksia seuraa kertomuksen luonnoksesta, sen esittäminen myöhään olisi voinut estää kantajia noudattamasta mainittuja määräaikoja ja näin ollen sillä olisi voinut olla todellinen vaikutus riidanalaiseen päätökseen. Toiseksi kantajat väittävät, että esittelevän jäsenvaltion kanssa ei ole ollut vuorovaikutusta ennen vuotta 2000. On kuitenkin selvää, että vielä intensiivisempi vuorovaikutus kuin se, joka ilmenee kommunikoinnista kantajien ja esittelevän jäsenvaltion välillä esitetyistä todisteista, jotka sisältyivät oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja jotka on mainittu viimeksi mainitun vastauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, olisi voinut vain viivästyttää arviointikertomusluonnoksen esittämistä. Lisäksi mainitut asiakirjatodisteet osoittavat pikemminkin, että kantajat ovat olleet läheisesti mukana arviointikertomuksen luonnoksen laatimisessa, minkä olisi pitänyt mahdollistaa arvioinnin parantaminen. Kolmanneksi oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että kantajat ovat joskus itse edesauttaneet viivästymistä esittämällä uusia tietoja tai muuttujia tai jättämällä tutkimuksen toisessa vaiheessa toisinaan noudattamatta tutkimusten esittämiselle asetettuja määräaikoja, joten olisi uskallettua vahvistaa se, missä määrin arviointikertomuksen luonnoksen esittäminen aikaisempana ajankohtana olisi mahdollistanut arvioijien tiettyjen epäilysten aikaisemman tunnistamisen.

205    Näistä syistä väite, joka koskee esittelevän jäsenvaltion ja komission aiheuttaman viivästyksen vaikutuksen ongelmakenttää, on hylättävä.

206    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että seitsemän ongelmakentän erillinen tarkastelu ei ole antanut aihetta todeta, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se on soveltanut direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohtaa, tai että kantajien puolustautumisoikeuksia tai jonkinlaista perusteltua luottamusta olisi loukattu. Näin ollen ei voida enää esittää, että arviointimenettelyyn liittyvien eri seikkojen yhteisvaikutus, joka on kyseenalaistettu mainittujen ongelmakenttien yhteydessä, voisi muodostaa riittävän perustan riidanalaisen päätöksen kumoamiselle, koska siitä ei seuraa, että kantajat ovat olleet force majeure ‑tilanteessa, joka on estänyt niitä noudattamasta menettelyllisiä määräaikoja. Näin ollen on hylättävä yhtäältä ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan ja toisaalta toisen kanneperusteen toinen osa.

 Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee EY 95 artiklan 3 kohdan rikkomista

 Asianosaisten lausumat

207    Kantajat, joita ECPA tukee, väittävät, että komissio on rikkonut EY 95 artiklan 3 kohtaa, kun se ei ole tutkinut kaikkia esitettyjä tietoja, mukaan lukien ennen määräaikoja eli toukokuuta 2002 ja toukokuuta 2003 esitettyjä tietoja, ja kun se on perustanut endosulfaanin arvioinnin rajoitettuihin ja epätäydellisiin tietoihin. Nimittäin vaikka direktiivi 91/414 perustuu muodollisesti EY 43 artiklaan (josta on muutettuna tullut EY 37 artikla), jossa perustetaan yhteinen maatalouspolitiikka, sen johdanto-osan perustelukappaleista johtuu, että siinä noudatetaan sisämarkkinoihin liittyviä tavoitteita, joten sovelletaan EY 95 artiklaa. Näin ollen direktiivin 91/414 4 artiklassa taataan kasvinsuojeluaineiden vapaa liikkuvuus, kun siinä säädetään, että jäsenvaltiot eivät saa kieltää direktiivillä yhdenmukaistettuihin kysymyksiin liittyvillä perusteilla sellaisten kasvinsuojeluaineiden tuontia, myyntiä tai lupamenettelyä, jotka ovat yhdenmukaistettujen säännösten mukaisia. Lisäksi kysymys direktiivin 91/414 oikeudellisesta perustasta ei ole merkityksellinen.

208    EY 95 artiklan 3 kohdan nojalla komission on otettava huomioon viimeisimmät tiedot, kun se hyväksyy toimenpiteitä terveyden tai ympäristönsuojelun alalla, mukaan luettuna kaikki tieteelliseen tietoon perustuva uusi kehitys. Lisäksi EY 152 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että kaikkien yhteisön poliitikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu. Näiden määräysten yhteisvaikutus on se, että kaikkien direktiivin 91/414 nojalla hyväksyttyjen päätösten tulisi mahdollistaa korkean suojelun tason saavuttaminen, jota arvioidaan viimeisimpien tietojen perusteella.

209    Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, väittää, että EY 95 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta, koska se koskee vain neuvoston EY 251 artiklassa määrätyssä yhteispäätösmenettelyssä hyväksymien toimenpiteiden, joiden tavoitteena on sisämarkkinoiden perustaminen ja toiminta, oikeudellista perustaa. Direktiivi 91/414, joka on riidanalaisen päätöksen ja sen taustalla olevien arviointimenettelyjen oikeudellinen perusta, on hyväksytty EY 43 artiklan perusteella, jota yhteispäätösmenettely ei koske.

210    Lisäksi maataloussäännöstö, kuten direktiivi 91/414, koskee kansallisten säännösten yhdenmukaistamista, ilman että on tarpeellista turvautua EY 100 artiklaan (josta on tullut EY 94 artikla), sikäli kuin EY 38 artiklan 2 kohdassa (josta on muutettuna tullut EY 32 artiklan 2 kohta) taataan maatalousmääräysten ensisijaisuus yhteismarkkinoiden perustamista koskeviin yleisiin määräyksiin nähden. Se seikka, että maataloutta koskevassa toimenpiteessä otetaan samoin huomioon ympäristökysymykset tai terveys, ei osoita, että sitä koskevat ympäristön alaan kuuluvat perustamissopimuksen määräykset. Samankaltaisilla perusteilla myös EY 152 artikla on merkityksetön.

211    Lisäksi komissio muistuttaa, että sillä on laaja harkintavalta maatalouden alalla ja että sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin että yhteisöjen tuomioistuin ovat nimenomaisesti todenneet, että tämä sääntö soveltuu direktiivissä 91/414 säädettyihin menettelyihin.

212    Lopuksi komissio toteaa, ettei se ymmärrä, miksi velvollisuus ottaa huomioon saatavilla olevat uusimmat tieteelliset tiedot olisi erilainen niiden sääntöjen osalta, jotka ovat sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön pohjana.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

213    EY 95 artiklan 3 kohdassa, jonka soveltuvuuden käsiteltävänä olevassa asiassa komissio kiistää, määrätään, että komissio perustaa sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevat ehdotuksensa jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi terveyttä, turvallisuutta, ympäristönsuojelua tai kuluttajansuojaa koskevilla aloilla suojelun korkeaan tasoon ottaen erityisesti huomioon kaiken tieteelliseen tietoon perustuvan uuden kehityksen.

214    Tältä osin on todettava, että kantajat vahvistavat kirjelmissään, että ne eivät riitauta direktiivin 91/414 laillisuutta EY 95 artiklan 3 kohtaan nähden vaan komission mainitun direktiivin pohjalta hyväksymien toimenpiteiden laillisuuden. Ne myöntävät, että direktiivi 91/414 ei ole itsessään EY 95 artiklan 3 kohdan edellytysten vastainen, mutta katsovat, että se vahvistaa näitä ehtoja, koska direktiivin 91/414 5 artiklassa toistetaan EY 95 artiklan 3 kohdan sanamuoto ja vaaditaan, että päätökset tehdään ”ottaen huomioon tieteellisen ja teknisen tietämyksen taso”. Näin ollen on todettava, että väite, jonka kantajat ovat esittäneet tämän osan yhteydessä, sekoittuu siihen, joka on esitetty ensimmäisen kanneperusteen ja toisen kanneperusteen toisen osan yhteydessä, jotka on katsottu perusteettomiksi. Väitteet, jotka liittyvät EY 95 artiklan 3 kohdan väitettyyn rikkomiseen, on näin ollen myös hylättävä, ilman että olisi tarpeellista, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lausuu tämän määräyksen soveltamisesta.

215    EY 152 artiklan 1 kohdan osalta, johon kantajat vetoavat toissijaisesti ja jonka mukaan kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu, on todettava, ettei mitään itsenäistä väitettä ole esitetty, koska kantajat rajoittuvat toistamaan viittauksen komission velvollisuuteen ottaa huomioon uusimmat tiedot. Tämä väite on näin ollen myös hylättävä.

216    Edellä esitetystä johtuu, että toisen kanneperusteen ensimmäinen kohta on hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, joka liittyy tiettyjen yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden loukkaamiseen

217    Kolmannen kanneperusteen yhteydessä kantajat esittävät erityisesti, että suhteellisuusperiaatetta (ensimmäinen osa), luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita (toinen osa), kieltoa toimia ultra vires (toimivallan puuttuminen) (kolmas osa), velvollisuutta suorittaa huolellinen ja puolueeton arviointi (neljäs osa), harkintavallan väärinkäytön kieltoa (viides osa), puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tulla kuulluksi (kuudes osa), tieteellisen neuvonnan laadukkuutta ja riippumattomuutta (seitsemäs osa), yhdenvertaisen kohtelun periaatetta (kahdeksas osa), erityissäännösten ensisijaisuutta yleissääntöihin nähden (yhdeksäs osa) ja estoppel-periaatetta (kymmenes osa) on loukattu. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että on tarpeen tutkia aluksi erikseen ensimmäistä osaa, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, ja kahdeksatta osaa, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista, ennen kuin se tutkii yhdessä muita kolmannen kanneperusteen osia.

 Ensimmäinen osa, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

–       Asianosaisten lausumat

218    Kantajien mukaan oikeuskäytännöstä ilmenee, että sen toteamiseksi, onko yhteisön toimielimen päätös suhteellisuusperiaatteen mukainen, on tarkistettava, ovatko sen käyttämät keinot asianmukaisia tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi ja etteivät ne ylitä sitä, mikä on tarpeellista päämäärän toteuttamiseksi. Käsiteltävänä olevassa asiassa päätös olla tutkimatta kaikkia kantajien esittämiä tietoja on vastoin direktiivin 91/414 tavoitetta, joka on arvioida kasvinsuojeluaineiden turvallisuutta ja niiden tehoaineita ottaen huomioon mainitussa direktiivissä eritellyt perusteet ja ”ottaen huomioon tieteellisen ja teknisen tietämyksen taso”, eikä se ole vähiten rajoittava keino tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi sikäli kuin päätöksen jättää sisällyttämättä endosulfaani direktiivin 91/414 liitteeseen I seurauksena on endosulfaanin vetäminen pois Euroopan unionin markkinoilta, millä on korjaamattomia taloudellisia seurauksia kantajille. Tällainen tulos olisi täysin suhteeton, etenkin koska se johtuu ainoastaan tahdosta noudattaa keinotekoisesti asetettuja määräaikoja, kuten käsiteltävänä olevassa asiassa.

219    Kantajat vetoavat asiassa C‑365/03 P(R), Industrias Químicas del Vallés vastaan komissio, 21.10.2003 annettuun määräykseen (Kok. 2003, s. I-12389) ja asiassa T‑158/03 R, Industrias Químicas del Vallés vastaan komissio, 5.8.2003 annettuun määräykseen (Kok. 2003, s. II‑3041), joista seuraa, että komissio ei voi vedota määräaikoihin ainoana perusteena kieltäytyä tutkimasta sille esitettyjä uusia tietoja. Pieni viivästys, jonka näiden tietojen tutkiminen olisi aiheuttanut, olisi kuitenkin lyhyempi kuin asiassa IQV uusien metalaksyyliin liittyvien tietojen esittämiselle myönnetty lisämääräaika ja varmasti mitätön suhteessa endosulfaanin arvioinnin kokonaisaikaan, joka oli pitkittynyt esittelevän jäsenvaltion viivästyneen arvioinnin vuoksi ja joka oli joka tapauksessa kestänyt 31.12.2005 asti ja jota oli vielä pidennetty 31.12.2006 asti.

220    Kantajat lisäävät vastauksessaan, että endosulfaani olisi vähintäänkin pitänyt sisällyttää direktiivin 91/414 liitteeseen I kasvihuoneessa käyttöä varten ja että tämä ratkaisu olisi ollut oikeasuhteinen mainitun direktiivin tavoitteisiin nähden ja myös taannut sen, että endosulfaania käsitellään samalla tavalla kuin muita tehoaineita. Komissio on nimittäin hyväksynyt beta-syflutriinin sisällyttämisen direktiivin 91/414 liitteeseen I sillä perusteella, että ”muuta käyttöä kuin käyttöä kasvihuoneessa koristekasveille tai siementen käsittelyyn ei ole riittävällä tavalla osoitettu eikä sitä voida hyväksyä liitteessä VI mainitut kriteerit huomioon ottaen” ja että ”jotta näille käyttömuodoille voidaan saada lupa, tiedot, jotka osoittavat niiden hyväksyttävyyden ihmisten ja ympäristön kannalta, on toimitettava jäsenvaltioille”. Sama päättely on esitetty tehoaineen syflutriini osalta ja olisi voitu esittää endosulfaaninkin osalta.

221    ECPA tukee kantajien väitteitä ja lisää, että komission kieltäytyminen ottaa huomioon kaikkia saatavilla olevia tietoja on erityisen suhteetonta käsiteltävänä olevassa asiassa, koska endosulfaani ja sitä sisältävät tuotteet eivät aiheuta välitöntä tai tunnistettua vaaraa tai riskiä. Lopuksi ECPA väittää, että ainakin on olemassa vähemmän rajoittavia keinoja tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi kuin yksinkertaisesti hylätä endosulfaanin sisällyttäminen direktiivin 91/414 liitteeseen I. Tältä osin olemassa olevat vaihtoehdot jäljelle jääneiden epäilysten poistamiseksi olisivat mainitun direktiivin liitteeseen I sisällyttämisen ajanjakson lyhentäminen, turvallisuustekijöiden ja tietoja koskevien lisävaatimusten parantaminen sekä tiedoksiantajan sitova velvoittaminen lisätutkimusten tekemiseen.

222    Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, vastustaa kantajien väitteitä. Lisäksi se kiistää sen väitteen tutkittavaksi ottamisen, jonka mukaan endosulfaanin sisällyttämättä jättäminen direktiivin 91/414 liitteeseen I ainoastaan kasvihuoneessa käyttöä varten on suhteetonta, koska sen mukaan kanteessa viitataan suhteellisuusperiaatteeseen vain määräaikoihin liittyvän kysymyksen osalta.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

223    On muistutettava, että yleisen suhteellisuusperiaatteen mukaan yhteisön toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten pakottava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. asia C‑174/05, Zuid-Hollandse Milieufederatie et Natuur en Milieu, tuomio 9.3.2006, Kok. 2006, s. I‑2443, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

224    Kun tuomioistuin näin ollen valvoo, onko suhteellisuusperiaatetta noudatettu, ja kun otetaan huomioon komissiolla direktiivin 91/414 liitteeseen I sisällyttämistä koskevan päätöksen tekemisessä oleva laaja harkintavalta, toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos kyseinen toimenpide on ilmeisen soveltumaton komission tavoittelemien päämäärien saavuttamiseen (ks. vastaavasti edellä 223 kohdassa mainittu asia Zuid-Hollandse Milieufederatie ja Natuur en Milieu, tuomion 29 kohta).

225    Lisäksi kuten edellä 81 kohdassa on esitetty, direktiivin 91/414 johdanto-osan perustelukappaleista ilmenee, että sen tarkoituksena on yhtäältä poistaa yhteisön sisäisiä kasvinsuojeluaineita koskevia kaupan esteitä sekä parantaa kasvien tuotantoa ja toisaalta suojella ihmisten ja eläinten terveyttä sekä ympäristöä.

226    Suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta komission päätökseen olla ottamatta huomioon menettelyllisten määräaikojen ulkopuolella esitettyjä tietoja, on muistutettava, että säännösten ja asiassa IQV annetun tuomion yhdistetystä tarkastelusta, minkä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt ensimmäistä kanneperustetta ja toisen kanneperusteen toista osaa tarkastellessaan, johtuu, että menettelyssä, joka koskee direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdassa säädetyssä menettelyssä tarkoitetun aineen sisällyttämistä mainitun direktiivin liitteeseen I, myönnetään lisämääräaika, mikäli tehoaineen ilmoittaja on force majeure ‑tilanteessa, joka estää sitä noudattamasta täydentävien tietojen esittämiselle asetettuja menettelyllisiä määräaikoja kyseessä olevan tehoaineen käytön turvallisuuden osoittamiseksi.

227    Edellä esitettyjen erilaisten ongelmakenttien tarkastelusta seuraa, että kantajat eivät ole osoittaneet olleensa force majeure -tilanteessa, joka on estänyt niitä esittämästä menettelyllisissä määräajoissa tietoja, jotka komissio on kieltäytynyt ottamasta huomioon. Näin ollen ei voida todeta, että komission päätös olla ottamatta huomioon kyseessä olevia tietoja ja tutkimuksia olisi loukannut suhteellisuusperiaatetta.

228    Näin ollen käsiteltävänä olevassa asiassa päätös endosulfaanin sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I ei ole suhteeton myöskään sikäli kuin se perustuu riittävien tietojen puuttumiseen direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta riskittömyydestä, kun otetaan huomioon se seikka, että yhtäältä direktiivillä 91/414 tavoiteltujen ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelemisen tavoitteiden vastaista on, jos päätöksen, jolla tehoaine sisällytetään tai jätetään sisällyttämättä direktiivin 91/414 liitteeseen I, lykkääminen jätetään kyseisen tehoaineen tuottajien harkintaan, ja toisaalta mainituilla tuottajilla on joka tapauksessa mahdollisuus saada tehoaine tutkituksi uudelleen direktiivin 91/414 6 artiklan 2 kohdassa säädetyssä menettelyssä.

229    Lopuksi sen kantajien väitteen osalta, että komission olisi riidanalaisessa päätöksessä pitänyt määrätä endosulfaanin sisällyttämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I kasvihuoneessa käyttöä varten, on tarkennettava, että kannekirjelmässä tämän kanneperusteen osan yhteydessä esitetyt väitteet koskevat komission päätöstä olla myöntämättä niille säädettyjen määräaikojen pidennystä tietojen esittämistä varten. Nämä väitteet eivät näin ollen koske väitettyä riidanalaisen päätöksen suhteettomuutta sikäli kuin siinä on määrätty endosulfaanin markkinoilta poistamisesta, vaikka olisi pitänyt hyväksyä vähemmän rajoittava ratkaisu. Näin ollen kantajien väite siitä, että komissio olisi voinut määrätä endosulfaanin sisällyttämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I kasvihuoneessa käyttöä varten, mihin on vedottu ensimmäisen kerran vastauksessa, on jätettävä tutkimatta edellä 134 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella. Lisäksi se seikka, että ECPA on esittänyt mainitun väitteen väliintulokirjelmässään, ei aseta kyseenalaiseksi sitä johtopäätöstä, jonka mukaan kyse on todellisuudessa uudesta kanneperusteesta, jonka kantajat olisivat voineet esittää kannekirjelmässä (ks. vastaavasti asia T‑114/02, BaByliss v. komissio, tuomio 3.4.2003, Kok. 2003, s. II‑1279, 417 kohta). Joka tapauksessa edellä esitetystä ensimmäisen kanneperusteen ja toisen kanneperusteen toisen osan tarkastelusta ilmenee, että komissio ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, kun se on kieltäytynyt ottamasta huomioon kasvihuoneessa käyttöä koskevan ratkaisun, jonka kantajat ovat esittäneet menettelyllisten määräaikojen päättymisen jälkeen. Näin ollen komissiota ei voida moittia siitä, ettei se ole sallinut endosulfaanin sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I kasvihuoneessa käyttöä varten.

230    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa on perusteeton.

 Kahdeksas osa, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista

–       Asianosaisten lausumat

231    Kantajat, joita ECPA tukee, väittävät, että endosulfaanin arviointi on ollut epäedullisempaa kuin muiden sellaisten molekyylien arviointi, joita koskevat samat tutkinnalliset vaatimukset, esimerkiksi metalaksyylin ja klorpyrifossin, joiden osalta määräaikaa on pidennetty uusien merkityksellisten tietojen esittämistä ja arviointia varten.

232    Lisäksi komissio oli päättänyt pidentää määräaikaa kahdeksan tehoaineen kirjaamiselle direktiivin 91/414 liitteeseen I ajankohtaan 31.12.2006 asti. Vuoden 2006 loppuun saakka sovelletun lisäajan vuoksi kahdeksalle aineelle, jotka kuuluvat ensimmäiseen tutkimusvaiheeseen, mukaan luettuna fenarimoli ja vinklotsoliini, myönnettiin pitempi markkinoille saattamisen ajanjakso, ja tiedoksiantajilla oli mahdollisuus esittää uusia tietoja. Näin ollen vinklotsoliini on saanut hyväkseen määräajan pidennyksen vuodesta 1998 vuoteen 2006 ja fenarimoli vuodesta 1997 vuoteen 2006, kun taas endosulfaani on saanut hyväkseen pidennyksen vain vuodesta 2001 vuoteen 2005. Kantajat esittävät taulukon, joka havainnollistaa esittelevän jäsenvaltion alkuperäisen arvioinnin viivästyksen vaikutusta useisiin kokouksiin, joissa arvioitiin tietoja ja annettiin palautetta tiedoksiantajien ja arviointiviranomaisten kesken. Fenarimolia ja vinklotsoliinia oli myös käsitelty useammissa kokouksissa ja niitä koskevien uusien tietojen kehittämistä varten myönnettiin useampia lisävuosia arviointiin vastaamiseksi ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi direktiivin 91/414 nojalla. Kantajat väittävät, että tästä seuraa, että komissio on käsitellyt, ainakin joissakin tapauksissa, samankaltaisia tilanteita eri tavalla ja loukannut näin ollen yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja EY 40 artiklan 3 kohtaa.

233    Epäyhdenvertainen kohtelu ei myöskään koske vain pitempää arviointiaikaa, joka myönnettiin muille samalle listalle kuuluville aineille kuin endosulfaani, vaan myös eroa niissä kriteereissä, joita käytettiin endosulfaanin kokonaisvaltaisessa arvioinnissa, ja sen arvioinnin lopputulosta.

234    Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, kiistää kantajien väitteet.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

235    Aluksi on tarkennettava, että EY 40 artikla koskee neuvoston toimivallan laajuutta työntekijöiden vapaan liikkuvuuden osalta eikä sillä ole näin ollen mitään yhteyttä tämän osan yhteydessä esitettyihin väitteisiin. Kantajat eivät sitä paitsi ole toimittaneet mitään selvitystä sen merkityksellisyydestä. Näin ollen on todettava, että mainitun artiklan rikkomista koskevat väitteet on jätettävä tutkimatta edellä 120 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella.

236    Tämän jälkeen on muistutettava, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukataan ainoastaan, jos toisiinsa rinnastettavia tapauksia kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia tapauksia kohdellaan samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua (ks. asia T‑52/02, SNCZ v. komissio, tuomio 29.11.2005, Kok. 2005, s. II‑5005, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

237    Tältä osin on aluksi todettava, että kuten komissio esittää, kantajien väitteissä, jotka liittyvät muista aineista tehtyyn ratkaisuun, rajoitutaan luettelemaan esimerkkejä muista aineista, joiden osalta tehtiin erilainen ratkaisu, selittämättä, miksi endosulfaania olisi pitänyt kohdella samalla tavoin. Näin ollen nämä väitteet on jätettävä tutkimatta edellä 120 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella. Tämän osan yhteydessä esitetty olennainen kysymys liittyy joka tapauksessa jälleen myöhässä esitettyjen tietojen huomiotta jättämiseen, koska komissio ei olisi voinut päätyä muuhun ratkaisuun kuin jättää endosulfaani sisällyttämättä direktiivin 91/414 liitteeseen I kaikissa sen sovelluksissa kuin siinä tapauksessa, että se olisi hyväksynyt supistettujen hyvää maatalouskäytäntöä koskevien sääntöjen, CS-koostumuksen tai kasvihuoneessa käytön tutkimisen.

238    Kantajien endosulfaanin ja muiden aineiden arviointimenettelyjen kulun vertailuun liittyvien väitteiden osalta on todettava, että kantajat esittävät konkreettisia vertailukohtia vain fenamorilin ja vinklotsoliinin osalta. Ne esittävät nimittäin kannekirjelmässä vertailevan taulukon, joka on peräisin komissiolta ja josta niiden mukaan seuraa, että näitä muita tehoaineita on käsitelty useammissa kokouksissa ja niiden arviointimenettely on ollut pidempi ja siinä on annettu lisämahdollisuuksia uusien tietojen esittämiseen. Ne väittävät, että endosulfaania on käsitelty vähäisemmässä määrässä kokouksia ja mahdollisuuksia lisäneuvotteluihin on ollut vähemmän sen vuoksi, että arviointimenettely on alun perin viivästynyt. Lisäksi fenarimolin ja vinklotsoliinin osalta komissio ei ole vahvistanut viimeistä määräpäivää uusien tietojen esittämiselle. Lisäksi näiden kahden aineen osalta päätöstä direktiivin 91/414 liitteeseen I sisällyttämisestä ei ole vielä tehty kannekirjelmän jättämisen hetkellä eli huhtikuussa 2006.

239    Komissio on vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen esittänyt, että neuvottelujen määrä oli suurempi sellaisten aineiden kohdalla, joiden osalta riskien arviointia ja hallintaa koskevat päätökset olivat vaikeita. Lisäksi siltä osin, että tietojen esittämiselle asetetut määräajat olisivat olleet erilaisia eri aineiden osalta, komissio kiistää, että yritykset, jotka ovat ilmoittaneet näistä aineista, olisivat voineet esittää uusia tietoja joulukuuhun 2003 tai huhtikuuhun 2004 saakka. Lisäksi mainittuja yrityksiä koskevat samoin lakisääteiset määräajat eivätkä ne olisi voineet jatkaa uusien tietojen esittämistä. Lisäksi ei myöskään ole oikein olettaa, että arviointikertomuksen esittäminen myöhemmin olisi negatiivista kyseessä olevan aineen kannalta, koska esimerkiksi ainetta MCPB koskeva arviointikertomus esitettiin vasta joulukuussa 2001, mutta tämä aine sisällytettiin direktiivin 91/414 liitteeseen I neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta MCPA:n ja MCPB:n sisällyttämiseksi siihen tehoaineina 21.9.2005 annetun komission direktiivin 2005/57/EY nojalla (EUVL L 246, s. 14).

240    Komissio selittää fenarimolin osalta, että kyse on kiistanalaisesta aineesta, josta oli vaikeaa tehdä esitys. Komitea ei antanut minkäänlaista lausuntoa direktiiviluonnoksesta, jossa aine hyväksyttiin, ja komissio ehdotti kahta eri asiakirjaa kesäkuussa ja syyskuussa 2006. Fenarimoli sisällytettiin viimein direktiivin 91/414 liitteeseen I vuonna 2006 sillä ehdolla, että noudatetaan ankaria ehtoja, nimittäin arviointia 18 kuukauden jälkeen, kun taas endosulfaanille myönnettiin melkein kahden vuoden lisäaika.

241    Vinklotsoliinin osalta komitea ei myöskään ilmaissut kantaansa, ja komissio ehdotti direktiiviä sen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414 liitteeseen I kesäkuussa 2006. Komissio esittää, että neuvosto hylkäsi tämän ehdotuksen, eikä komissio esittänyt muuta versiota. Se täsmentää, että täten 1.1.2007 alkaen tätä ainetta ei mainittu direktiivin 91/414 8 artiklan 2 kohdan siirtymäsäännöissä ja että se täytyi poistaa markkinoilta.

242    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että näistä selvityksistä seuraa – eivätkä kantajat ole pyrkineet sitä istunnossa kiistämään – että fenarimolin ja viklotsoliinin ei ole todettu saaneen hyväkseen edullisempaa kohtelua kuin endosulfaanin. Näin ollen on todettava, kun otetaan huomioon erityisesti jokaisen tutkintamenettelyn erityisyys, jonka vuoksi vertailujen tekeminen on hyvin vaikeaa, sekä komission harkintamarginaali sen osalta, kuinka se toteuttaa näin teknisiä ja monimutkaisia tutkimuksia, mihin on viitattu useaan otteeseen edellä, että kantajat eivät ole osoittaneet, että vertailtujen arviointimenettelyjen eroavuudet eivät olleet objektiivisesti perusteltuja.

243    Edellä esitetystä johtuu, että kolmannen kanneperusteen kahdeksas osa on perusteeton.

 Kolmannen kanneperusteen muut osat

244    Kuten edellä on esitetty, kantajat vetoavat toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen, seitsemännen, yhdeksännen ja kymmenennen osan yhteydessä niiden kunkin kohdalta erikseen luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteen, kiellon toimia ultra vires, velvollisuuden suorittaa huolellinen ja puolueeton arviointi, harkintavallan väärinkäytön kiellon, puolustautumisoikeuksien ja oikeuden tulla kuulluksi, tieteellisen neuvonnan laadukkuuden ja riippumattomuuden periaatteen, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, periaatteeseen erityissäännösten ensisijaisuudesta yleissääntöihin nähden ja estoppel-periaatteen loukkaamiseen.

–       Asianosaisten lausumat

245    Kantajat, joita ECPA tukee, väittävät aluksi luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden väitetyn loukkaamisen osalta, että komission päätös arvioida endosulfaania ottaen huomioon kriteerit, jotka eivät sisälly direktiiviin 91/414, kuten PBT- ja POP-kriteerit, tai säännöt, joita on muutettu arvioinnin aikana, kuten aineenvaihduntatuotteita koskevat suuntaviivat, loukkaa niiden perusteltua luottamusta ja oikeusvarmuuden periaatetta, koska niiden tehoainetta tulisi arvioida ainoastaan mainitun direktiivin puitteissa. Yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneesti vahvistanut oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet, joiden mukaan yhteisön lainsäädännön on oltava selkeää ja ennakoitavissa olevaa niiden kannalta, joita se koskee (yhdistetyt asiat 212/80–217/80, Meridionale Industria Salumi ym., tuomio 12.11.1981, Kok. 1981, s. 2735, 10 kohta). Koska komissio on muuttanut arviointiperusteita useaan otteeseen, sen olisi vähintäänkin pitänyt myöntää kantajille riittävä määräaika ja tilaisuus mukauttaa ilmoituksensa uusia perusteita vastaaviksi. Lisäksi yhteisön lainsäätäjän on sisällytettävä kaikki uudet arviointiperusteet direktiiviin komission ehdotuksesta ja soveltuvien lainsäädäntömenettelyjen mukaisesti, eikä komissio voi antaa uusia ohjeita omasta aloitteestaan. Sellaisten arviointiperusteiden käyttäminen, joista ei ole nimenomaisesti säädetty direktiivissä 91/414, tekee näihin uusiin perusteisiin perustuvat päätökset pätemättömiksi, kuten endosulfaanin osalta on tapahtunut.

246    Lisäksi kantajat, joita ECPA tukee, väittävät kiellon toimia ultra vires osalta, että komissio ei ole toimivaltainen arvioimaan endosulfaania PBT- ja POP‑kriteerien tai aineenvaihduntatuotteita koskevien sääntöjen kannalta, joita ei ole nimenomaisesti mainittu direktiivissä 91/414. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan täytäntöönpanoa koskeva toimenpide, joka on hyväksytty perusdirektiivin säännösten mukaisesti, on kumottava, jos sillä ”on muutettu – – perusdirektiivissä asetettujen velvoitteiden laajuutta noudattamatta perustamissopimuksen mukaista lainsäädäntömenettelyä” (asia C‑303/94, parlamentti v. neuvosto, tuomio 18.6.1996, Kok. 1996, s. I‑2943). Joka tapauksessa komission suorittama POP‑ ja PBT‑ominaisuuksien arviointi oli pinnallinen ja se oli tehty ilman teknistä tai juridista asiantuntemusta.

247    Lisäksi velvollisuuden suorittaa huolellinen ja puolueeton arviointi väitetyn loukkaamisen osalta kantajat, joita ECPA tukee, väittävät, että komission ei pitäisi arvioida endosulfaanin vaarattomuutta sellaisten tulosten perusteella, jotka liittyvät toiseen aineeseen, endosulfaanisulfaattiin, ja/tai muihin tuntemattomiin aineenvaihduntatuotteisiin, ja jotka on saatu PBT‑kriteeriä koskevassa, vaaran käsitteeseen perustuvassa arvioinnissa, joka on tehty vain työryhmän tasolla ja johon ei sisältynyt direktiivin 2000/60 nojalla tehtyä johtopäätöstä. Komission pitäisi arvioida endosulfaania sen omien ominaisuuksien ja riskien täydellisen arvioinnin perusteella eikä ottamalla huomioon kemiallisesti erilaisten aineiden, kuten aineenvaihduntatuotteiden, väitettyjä vaarallisia ominaisuuksia ja käyttämällä tähän epätäydellisiä tietoja. Lisäksi kantajien mukaan kolmen osapuolen välillä 17.5.2004 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta johtuu, että esittelevä jäsenvaltio ja komissio ovat näyttäneet valinneen mielivaltaisesti tiettyjä endosulfaania koskevia tietoja, jotka johtavat erityiseen johtopäätökseen, ja ovat tahallaan jättäneet ottamatta huomioon muut tulokset ja tarkennukset, joita kantajat olivat tehneet vastatakseen jäljelle jääneisiin arvioijien epäilyksiin, jotka koskivat CS-koostumukseen liittyvää käyttöä. Näin tehdessään komissio ei arvioinut endosulfaania huolellisesti ja puolueettomasti.

248    Lisäksi kantajat, joita ECPA tukee, väittävät väitetyn harkintavallan väärinkäytön osalta, että komissio on käyttänyt väärin harkintavaltaansa, kun se on päättänyt endosulfaanin sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen I ottaen huomioon kriteerit, jotka eivät sisälly mainittuun direktiiviin, ja käyttänyt mielivaltaisesti valittuja tietoja, jotka eivät sisällä kantajien esittämiä viimeisimpiä tietoja. Komission endosulfaania koskevat johtopäätökset perustuivat epätäydellisiin ja rajoitettuihin tuloksiin tai tuloksiin, jotka saatiin soveltamalla vaaran käsitteeseen direktiivissä 2000/60 esitettyjen periaatteiden nojalla perustuvaa menetelmää eikä direktiivissä 91/414 säädetyn arviointimenettelyn nojalla, mikä antaa vaikutelman mielivaltaisesta päätöksestä, jonka ainoana tarkoituksena on PBT- ja/tai POP‑johtopäätösten vahvistaminen, jotta tuettaisiin päätöstä jättää endosulfaani sisällyttämättä direktiivin 91/414 liitteeseen I. Lisäksi komissio ja esittelevä jäsenvaltio ovat vaatineet tiettyjen tutkimusten esittämistä, jotka eivät kuulu direktiivin 91/414 soveltamisalaan ja jotka eivät liity todellisen käytön ehtoihin. Joka tapauksessa endosulfaania ja sen aineenvaihduntatuotteita on arvioitava erikseen. Väitetyt PBT-ominaisuudet tai muut epäilykset, jotka liittyvät endosulfaanin aineenvaihduntatuotteisiin, eivät siten kantajien mukaan voi vaikuttaa negatiivisesti itse endosulfaanin arviointiin direktiivin 91/414 nojalla, vaan ne edellyttävät erillistä arviointia, jonka esittelevä jäsenvaltio on päättänyt jättää toteuttamatta. Komissio on käyttänyt väärin sille mainitussa direktiivissä annettua harkintavaltaa, kun se on käyttänyt perusteena endosulfaanin aineenvaihduntatuotteiden tuloksia (tai niiden puuttumista) jättääkseen endosulfaanin sisällyttämättä direktiivin 91/414 liitteeseen I.

249    Lisäksi kantajat, joita ECPA tukee, väittävät väitetyn puolustautumisoikeuksien ja kuulluksi tulemisen oikeuden loukkaamisen osalta, että kun komissio ei tutkinut niiden esittämiä uusia tietoja ja väitteitä, kun se muutti arviointiperusteita useaan otteeseen antamatta kantajille riittävästi aikaa mukautua niihin ja kun se sovelsi kriteereitä, jotka eivät sisälly direktiiviin 91/414, komissio ei antanut niille mahdollisuutta esittää tehokkaasti puolustustaan. Esittelevä jäsenvaltio ei arvioinut endosulfaania direktiivin 91/414 kriteerien mukaisesti, ei ollut yhteydessä tiedoksiantajiin, vaati sellaisten tutkimusten esittämistä, joilla ei ole merkitystä tai jotka eivät kuulu direktiivin 91/414 soveltamisalaan, ja kieltäytyi tutkimasta tiettyjä esitettyjä tietoja, jotka kuitenkin olivat ratkaisevia endosulfaanin arvioinnin kannalta. Tällaisten ilmeisten virheiden ja loukkausten johdosta komission olisi pitänyt toimia sille kuuluvan hyvää hallintoa koskevan velvollisuuden mukaisesti ja valvoa, että yhtäältä arviointi tehdään tieteellisesti ja oikeudellisesti järkevällä tavalla ja toisaalta kantajilla on riittävästi aikaa ja tilaisuuksia puolustaa tehokkaasti näkökantojaan ja mukautua sääntöihin, joita on muutettu useaan otteeseen.

250    Kantajat, joita ECPA tukee, vetoavat seuraavaksi tieteellisen neuvonnan laadukkuuden ja riippumattomuuden periaatteen väitetyn loukkaamisen osalta tiedekomiteoiden perustamisesta kuluttajien terveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden alalla 30.4.1997 annettuun komission tiedonantoon, jossa todetaan, että kuluttajansuojaa yleensä ja kuluttajien terveyttä erityisesti koskevien yhteisön säännösten laatimisen ja muuttamisen kannalta korkeatasoiset tieteelliset tiedot ovat hyvin tärkeitä. Lisäksi tiedekomiteoiden perustamisesta kuluttajien terveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden alalla 23.7.1997 tehdyn komission päätöksen 97/579/EY (EYVL L 237, s. 18) nojalla tieteellisten kantojen, jotka liittyvät kuluttajien terveyttä koskeviin kysymyksiin, on kuluttajien ja teollisuuden etu huomioon ottaen perustuttava laadukkuuden ja riippumattomuuden periaatteisiin. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo katsonut, että mahdollisimman kattavan tieteellisen riskinarvioinnin suorittaminen erityisosaamisen, avoimuuden ja riippumattomuuden periaatteisiin perustuvien tieteellisten lausuntojen nojalla on tärkeä menettelyllinen tae, jolla pyritään varmistamaan toimenpiteiden tieteellinen objektiivisuus ja estämään mielivaltaisten toimenpiteiden toteuttaminen (asia T‑13/99, Pfizer Animal Health v. neuvosto, tuomio 11.9.2002, Kok. 2002, s. II‑3305, 172 kohta). Endosulfaanin osalta esittelevä jäsenvaltio on suositellut sen sisällyttämättä jättämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I suureksi osaksi väitettyjen aineenvaihduntatuotteisiin ja PBT‑ ja POP-ominaisuuksiin liittyvien epäilysten perusteella, joista ei ole säädetty direktiivissä 91/414 ja joita ei ole käytetty muiden molekyylien arvioinnissa. Lisäksi jatkuvasti muutetut suuntaviivat ovat tehneet kantajien asiakirjojen arvioinnista täysin ennalta arvaamatonta. Arviointi on näin ollen täysin subjektiivista eikä se sisällä objektiivisia kantoja eikä vaadittavaa korkeatasoista tieteellisyyttä.

251    Lisäksi kantajat, joita ECPA tukee, esittävät erityissäännösten ensisijaisuutta yleissääntöihin nähden koskevan periaatteen väitetyn loukkaamisen osalta, että komissio ei voi tehdä päätöstä endosulfaanin sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414 liitteeseen käyttäen sellaisia perusteita kuten PBT- ja POP‑kriteerit, jotka perustuvat vaaran käsitteeseen ja joista ei säädetä arvioinnin yhteydessä direktiivissä 91/414 vaan direktiivissä 2000/60. Direktiivi 91/414 on täsmällisempi ja siten se säännös, joka on ensisijainen. Vastaavasti jos direktiivin 2000/60 ja direktiivin 91/414 välillä on ristiriita, viimeksi mainittu on ensimmäiseen nähden ensisijainen (lex specialis).

252    Lopuksi kantajat, joita ECPA tukee, väittävät, että estoppel-periaatteen mukaan ei ole mahdollista vedota seikkaan tai sääntöjenvastaisuuteen, joka voi olla seuraus omasta toiminnasta. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajat katsovat, että tämän periaatteen soveltamisen vastaista on se, että komissio kieltäytyy tutkimasta sille esitettyjä uusia tietoja sillä perusteella, että on noudatettava tiettyjä keinotekoisesti asetettuja määräaikoja, koska tällaiseen päätökseen on selvästi ja ainoastaan vaikuttanut sellainen kokonaisvaltainen viivästys kasvinsuojeluaineiden arvioinnissa yleensä, joka johtuu siitä, ettei komissio ole itse ilmaissut nopeasti endosulfaania koskevia epäilyksiään, ettei se ole antanut kantajille riittävää määräaikaa vastata epäilyksiin eikä se ole tutkinut niiden asiakirjoja määräajassa. Samalla tavalla kuin määräaikaa ei voida noudattaa sen vuoksi, että on annettu uusia arviointiperusteita, jotka eivät ole olleet tiedossa arviointimenettelyn aikana, määräaika päätöksen tekemiselle ei ole enää voimassa estoppel-periaatteen mukaan. Tässä tapauksessa komissio oli antanut uusia kriteereitä ja ohjesääntöjä arviointimenettelyn aikana, joten se loi itse esteen kyseessä olevien määräaikojen noudattamiselle.

253    Komissio, jota Espanjan kuningaskunta tukee, kiistää kantajien väitteet.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

254    Aluksi väitetyn harkintavallan väärinkäytön osalta on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan harkintavallan väärinkäytöllä on yhteisön oikeudessa täsmällinen merkitys ja sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa hallintoviranomainen käyttää valtuuksiaan muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten ne on sille annettu. Harkintavaltaa on päätöstä tehtäessä käytetty väärin, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että päätös on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muussa kuin esitetyssä tarkoituksessa (asia C‑285/94, Italia v. komissio, tuomio 25.6.1997, Kok. 1997, s. I‑3519, 52 kohta; asia T‑254/97, Fruchthandelsgesellschaft Chemnitz v. komissio, tuomio 28.9.1999, Kok. 1999, s. II‑2743, 76 kohta ja asia T‑612/97, Cordis v. komissio, tuomio 28.9.1999, Kok. 1999, s. II‑2771, 41 kohta).

255    On todettava, että kantajat eivät osoittaneet harkintavallan väärinkäyttöä, koska ne eivät esitä objektiivisia, asiaankuuluvia ja yhtäpitäviä seikkoja, joiden perusteella voitaisiin todeta, että päätös vaatia tiettyjä tutkimuksia arviointimenettelyn aikana tai riidanalainen päätös itse on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muussa kuin esitetyssä tarkoituksessa, nimittäin direktiivin 91/414 tavoitteiden toteuttamiseksi, eli yhtäältä yhteisön sisäisten kasvinsuojeluaineita koskevien kaupan esteiden poistamiseksi sekä kasvien tuotannon parantamiseksi ja toisaalta ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelemiseksi.

256    Tieteellisen neuvonnan laadukkuuden ja riippumattomuuden periaatteen osalta edellä 250 kohdassa mainitussa asiassa Pfizer Animal Health vastaan neuvosto annetun tuomion, johon kantajat ovat vedonneet, 170–172 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Yhteisön toimielimet voivat ennalta varautumisen periaatteen nojalla toteuttaa ihmisten terveyden suojelemiseksi vielä puutteellisen tieteellisen tiedon perusteella toimenpiteitä, jotka saattavat vakavastikin loukata suojeltavia intressejä, joten toimielimille annetaan tältä osin merkittävä harkintavalta. Yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaisissa olosuhteissa on sitäkin tärkeämpää, että hallinnollisissa menettelyissä noudatetaan yhteisön oikeusjärjestyksessä annettuja takeita. Näihin takeisiin kuuluu muun muassa toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat – –. Tästä seuraa, että mahdollisimman kattavan tieteellisen riskinarvioinnin suorittaminen erityisosaamisen, avoimuuden ja riippumattomuuden periaatteisiin perustuvien tieteellisten lausuntojen nojalla on tärkeä menettelyllinen tae, jolla pyritään varmistamaan toimenpiteiden tieteellinen objektiivisuus ja estämään mielivaltaisten toimenpiteiden toteuttaminen.”

257    Tämän oikeuskäytännön perusteella ja vastoin komission kantaa kantajien vetoaminen tarpeellisuuteen perustaa riidanalainen päätös laadukkaisiin ja itsenäisiin tieteellisiin neuvoihin ei ole merkityksetön. On kuitenkin huomautettava, että tietyt arviointimenettelyn erikoisuudet, kuten jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kuuleminen ja ilmoituksen tehneiden yritysten mahdollisuus esittää täydentäviä tietoja ja tutkimuksia arviointimenettelyyn osallistuvien eri toimijoiden kanssa pidettyjen kokousten ja käytyjen keskustelujen pohjalta, vastaavat selvästi menettelyllisten takeiden noudattamista koskeviin huoliin, joita on esitetty edellä 250 kohdassa mainitussa asiassa Pfizer Animal Health vastaan neuvosto. Edellä on katsottu, ettei komissio ole syyllistynyt menettelyn aikana minkäänlaiseen sääntöjenvastaisuuteen, joka johtaisi riidanalaisen päätöksen kumoamiseen. Lisäksi on huomautettava, että kantajat sekoittavat menettelyn takeiden noudattamisen mahdollisuuteen esittää tosiseikkoja koskevia poikkeavia näkemyksiä.

258    Lisäksi on todettava, että kantajat eivät kehittele väitteitä, jotka eroaisivat niistä väitteistä, jotka esitettiin ensimmäisen ja toisen kanneperusteen yhteydessä, jotka molemmat on hylätty. Näin ollen tämän kanneperusteen muiden osien tueksi esitetyt väitteet on hylättävä.

259    Kaikki edellä esitetty huomioon ottaen tämä kanneperuste on hylättävä ja näin ollen kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

 Prosessinjohtotoimet ja asian selvittämistoimet

260    Edellä 152 ja 167 kohdassa hylättyjen vaatimusten lisäksi kantajat ovat myös vaatineet, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyytää tiettyjä asiantuntijoita suorittamaan vertailuja tai että se haastattelee niitä kirjallisesti täsmällisistä kysymyksistä, jotka liittyvät kantajien esittämien tietojen, joita komissio ei ole ottanut huomioon, merkityksellisyyteen ja tarpeelliseen aikaan niiden tutkimiseksi sekä asiantuntijalausuntoon tässä asiassa esitetyistä teknisistä kysymyksistä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että nämä toimenpiteet ovat tarpeettomia, kun otetaan huomioon etenkin ensimmäisen kanneperusteen ja toisen kanneperusteen toisen kohdan tutkimisen yhteydessä esitetyt toteamukset, joten nämä vaatimukset on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

261    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian ja komissio on vaatinut, että ne velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, kantajien on vastattava omista kuluistaan ja ne on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

262    Väliintulijoina olevat jäsenvaltiot vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Vastaavasti Espanjan kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

263    Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan mukaan väliintulija ECPA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Bayer CropScience AG, Makhteshim-Agan Holding BV, Alfa Georgika Efodia AEVE ja Aragonesas Agro, SA vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä komission oikeudenkäyntikuluista.

3)      Espanjan kuningaskunta ja European Crop Protection Association (ECPA) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Czúcz Cooke Labucka

Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä syyskuuta 2008.

E. Coulon       O. Czúcz

kirjaaja       jaoston puheenjohtaja

Sisällys

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Perustamissopimuksen määräykset

Direktiivi 91/414/ETY

Asetus (ETY) N:o 3600/92

Asian tausta

Arviointimenettely

Riidanalainen päätös

Menettely ja asianosaisten vaatimukset

Tutkittavaksi ottaminen

Oikeussuojan tarve

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Asiavaltuus

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Asiakysymys

Ensimmäinen kanneperuste, joka liittyy menettelyvirheisiin, arviointimenettelyn epäoikeudenmukaisuuteen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen, ja toisen kanneperusteen toinen osa, joka liittyy direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan rikkomiseen

Ensimmäinen kysymys direktiivin 91/414 5 artiklan 1 kohdan mukaisten menettelyllisten määräaikojen soveltamisesta

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensimmäinen ongelmakenttä, joka koskee tuntematonta aineenvaihduntatuotetta

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Toinen ongelmakenttä, joka koskee CS-asiakirjaa

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kolmas ongelmakenttä, joka koskee sisätiloissa toimivan käyttäjän altistumista

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Neljäs ongelmakenttä, joka koskee tarkastettua hyvää maatalouskäytäntöä

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Viides ongelmakenttä, joka koskee endosulfaanin väitettyä luokittelua pysyväksi orgaaniseksi yhdisteeksi (jäljempänä POP) ja hitaasti hajoavaksi, eläviin kudoksiin kertyväksi ja myrkylliseksi aineeksi (jäljempänä PBT)

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kuudes ongelmakenttä, joka koskee kasvihuoneessa käyttöä

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Seitsemäs ongelmakenttä, joka koskee esittelevän jäsenvaltion ja komission arviointimenettelyssä aiheuttaman viivästyksen vaikutusta

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee EY 95 artiklan 3 kohdan rikkomista

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kolmas kanneperuste, joka liittyy tiettyjen yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden loukkaamiseen

Ensimmäinen osa, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kahdeksas osa, joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kolmannen kanneperusteen muut osat

– Asianosaisten lausumat

– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Prosessinjohtotoimet ja asian selvittämistoimet

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.