Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 4.7.2012 – Laboratoires CTRS vastaan komissio

(asia T-12/12)

Ihmisille tarkoitetut lääkkeet – Lääkkeen Orphacol markkinoille saattamista koskeva lupa – Kirje, jolla ilmoitettiin kantajalle komission aikomuksesta evätä lupa – Laiminlyöntikanne – Komission kannan määrittely – Tutkimatta jättäminen – Kumoamiskanne – Uuden päätöksen tekeminen – Lausunnon antamisen raukeaminen

1.                     Laiminlyöntikanne – Toimielimelle osoitettu vaatimus ryhtyä toimenpiteisiin – Edellytykset – Nimenomainen ja täsmällinen vaatimus – Erityisten muotovaatimusten puuttuminen – Kirje, josta kyseinen toimielin saa konkreettisesti tietää pyydetyn ratkaisun sisällön (SEUT 265 artiklan 2 kohta) (ks. 38 ja 40 kohta)

2.                     Laiminlyöntikanne – SEUT 265 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu kannan määrittely ennen kanteen nostamista – Tutkimatta jättäminen (SEUT 265 artiklan 2 kohta) (ks. 41–44 kohta)

3.                     Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Oikeussuojan tarpeen on oltava olemassa kanteen nostamisesta siihen saakka, kunnes tuomioistuimen ratkaisu julistetaan – Päätös, jolla oikeudenkäynnin aikana korvataan riidanalainen päätös – Tarkoitusta vaille jäänyt kanne – Lausunnon antaminen asiassa raukeaa, koska kantajalla ei ole intressiä kumoamistuomion saamiseen (SEUT 263 artikla) (ks. 52–55 kohta)

Aihe

Laiminlyöntikanne, jossa vaaditaan toteamaan, että komissio on lainvastaisesti jättänyt antamatta lopullisen päätöksen hakemuksesta, joka koskee Orphacol-nimisen lääkkeen markkinoille saattamista koskevaa lupaa, tai toissijaisesti sen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus, joka väitetysti sisältyy 5.12.2011 päivättyyn komission kirjeeseen, jolla kantajalle ei myönnetä mainittua lupaa

Ratkaisu

1) Laiminlyöntikanne jätetään tutkimatta.

2) Toissijaisesti esitetystä kumoamiskanteesta ei ole syytä lausua.

3) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja Laboratoires CTRS:n oikeudenkäyntikuluista.

4) Tšekin tasavalta, Ranskan tasavalta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.