Asia T-301/04
Clearstream Banking AG ja
Clearstream International SA
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Rahoituspalvelut – Päätös, jolla EY 82 artiklan rikkominen todetaan – Kieltäytyminen rajat ylittävien määritys- ja toimituspalvelujen suorittamisesta – Hintasyrjintä – Merkitykselliset markkinat – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Merkitykselliset markkinat – Rajaaminen – Taloudellisen tilanteen monitahoinen arviointi – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(EY 82 artikla)
2. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Merkitykselliset markkinat – Rajaaminen – Kriteerit
(EY 82 artikla)
3. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Merkitykselliset markkinat – Rajaaminen – Kriteerit – Tuotteiden tai palvelujen tarjonnan ja kysynnän korvattavuus
(EY 82 artikla; komission tiedonanto 97/C 372/03)
4. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Merkitykselliset markkinat – Rajaaminen – Komission aikaisemmalla päätöskäytännöllä ei ole merkitystä
(EY 82 artikla)
5. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Merkitykselliset markkinat – Rajaaminen – Kriteerit – Kilpailun täydellinen puuttuminen muiden, osittain keskenään vaihdettavissa olevien palvelujen taholta – Edellytys, joka ei ole välttämätön
(EY 82 artikla)
6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Päätös, joka edellyttää monitahoisten taloudellis- tai teknisluonteisten arvioiden tekemistä – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(EY 81 ja EY 82 artikla)
7. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen velvollisuudet – Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen mahdollisuus suojella kaupallisia intressejään edellyttäen, että se ei vahvista määräävää markkina-asemaansa eikä käytä sitä väärin
(EY 82 artikla)
8. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Tuottamuksen puuttuminen – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvän tavoitteen merkitys
(EY 82 artikla)
9. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Käsite – Käyttäytyminen, jolla pyritään estämään kilpailun säilyminen tai kehittyminen tai jonka vaikutus on tämä
(EY 82 artikla)
10. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Luonteeltaan syrjivä kieltäytyminen antamasta käyttöoikeutta Saksan oikeuden mukaisesti liikkeeseen laskettujen arvopaperien ensisijaisiin määritys- ja toimituspalveluihin
(EY 82 artikla)
11. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Syrjivien hintojen soveltaminen
(EY 82 artikla)
12. Kilpailu – Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Erilaisten edellytysten soveltaminen samanlaisiin suorituksiin – Tarvetta esittää näyttöä kilpailun tosiasiallisesta vääristymisestä ei ole
(EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohta ja EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohta)
13. Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Tytäryhtiö rikkoo kilpailusääntöjä – Emoyhtiön vastuuseen joutuminen – Vastuun syntymisen edellytykset
14. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös – Vahvistettujen kilpailusääntöjen rikkomisten yksilöiminen
(EY 81 ja EY 82 artikla)
15. Oikeudenkäyntimenettely – Asian selvittämistoimet – Todistajien kuuleminen – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harkintavalta
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 68 artiklan 1 kohta)
1. Koska asianomaisten markkinoiden määrittely yhteisön kilpailuoikeuden kannalta merkitsee komission tekemiä monitahoisia taloudellisia arviointeja, yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa sitä ainoastaan rajoitetusti. Yhteisöjen tuomioistuinten ei ole kuitenkaan pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten komissio on tulkinnut taloudellisluonteisia seikkoja. Niiden on tarkistettava, onko komissio perustanut arviointinsa paikkansapitäviin, luotettaviin ja johdonmukaisiin todisteisiin, jotka muodostavat monitahoisen tilanteen arvioinnissa huomioon otettavien merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden ja jotka voivat tukea niistä tehtyjä päätelmiä.
(ks. 47 kohta)
2. Tutkittaessa, onko yrityksellä mahdollisesti määräävää asemaa tietyillä sektorikohtaisilla markkinoilla, kilpailun mahdollisuuksia on arvioitava sellaisilla markkinoilla, jotka kattavat kaikki tavarat tai palvelut, jotka ominaisuuksiensa perusteella soveltuvat erityisesti tyydyttämään muuttumattoman tarpeen ja jotka ovat vain vähäisessä määrin vaihdettavissa muihin tavaroihin tai palveluihin.
Koska lisäksi asianomaisten markkinoiden määrittämisen tarkoituksena on arvioida tietyn yrityksen mahdollisuutta estää toimivan kilpailun säilyttämistä sekä toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa kilpailijoihinsa ja asiakkaisiinsa, tältä osin pelkkä asianomaisten tavaroiden tai palvelujen objektiivisten ominaisuuksien tutkiminen ei ole riittävää, vaan on myös otettava huomioon markkinoiden kilpailuolosuhteet sekä kysynnän ja tarjonnan rakenne.
Merkityksellisten markkinoiden käsite merkitsee sitä, että niihin kuuluvien tavaroiden tai palvelujen välillä voi olla toimivaa kilpailua, mikä edellyttää, että kaikki samoihin markkinoihin kuuluvat tavarat tai palvelut ovat riittävästi keskenään vaihdettavissa, kun kyse on samasta käyttötarkoituksesta.
(ks. 48 ja 49 kohta)
3. Kuten komission tiedonannosta merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta käy ilmi, ”kyseisiin tuotemarkkinoihin kuuluvat kaikki tuotteet ja/tai palvelut, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi”. Tarjonnan korvattavuus voidaan myös ottaa huomioon asianomaisten markkinoiden määrittelemiseksi sellaisissa tapauksissa, joissa sen vaikutukset vastaavat kysynnän korvattavuuden vaikutuksia tehokkuudeltaan ja välittömyydeltään. Tämä edellyttää, että tavarantoimittajat voivat vaihtaa tuotannon merkityksellisten tuotteiden tuotantoon ja saattaa tuotteet markkinoille lyhyellä aikavälillä ilman, että tästä seuraa merkittäviä lisäkustannuksia tai riskiä, vastauksena suhteellisten hintojen vähäisiin mutta kestäviin vaihteluihin.
Komissio ei tee ilmeistä arviointivirhettä, kun se hyväksyy Saksan oikeuden mukaisesti liikkeeseen laskettujen arvopaperien ensisijaisten määritys- ja toimituspalvelujen sellaisten erityisten markkinoiden olemassaolon, jotka ovat erilliset toissijaisista palvelumarkkinoista, koska siksi, että yrityksellä on tosiasiallinen monopoli näillä markkinoilla, minkä vuoksi se on väistämätön kauppakumppani kyseisten ensisijaisten palvelujen osalta, näiden palvelujen kysynnän ja tarjonnan korvattavuutta ei ole.
Erillisinä tuote- tai palvelumarkkinoina on nimittäin pidettävä osamarkkinoita, joilla on erityispiirteitä kysynnän ja tarjonnan kannalta ja joilla tarjotaan markkinoiden kannalta välttämättömiä tuotteita tai palveluja, jotka eivät ole korvattavissa yleisemmillä markkinoilla, joihin nämä osamarkkinat kuuluvat. Tässä yhteydessä riittää, että potentiaaliset, jopa hypoteettiset, markkinat voidaan yksilöidä, mistä on kyse silloin, kun tavarat tai palvelut ovat välttämättömiä tietyn toiminnan harjoittamiseksi ja kun niitä tosiasiallisesti tarvitsevat sellaiset yritykset, jotka aikovat harjoittaa tätä toimintaa. Ratkaisevaa on siis se, että asiassa voidaan yksilöidä kaksi erillistä tuotantovaihetta, jotka ovat toisiinsa sidoksissa siten, että tuotantoketjun aikaisemman vaiheen tuote on välttämätön tuotantoketjun myöhäisemmän vaiheen tuotteen toimittamiseksi.
(ks. 50, 51, 57, 62, 64–68 ja 73 kohta)
4. Kilpailun alan päätöksentekovaltansa puitteissa komission on suoritettava kunkin tapauksen erityispiirteiden yksilöllinen analyysi, eivätkä aikaisemmat päätökset sido sitä. Tästä seuraa, että EY 82 artiklan soveltamista koskevassa komission päätöksessä tarkoitetut osapuolet eivät voi kyseenalaistaa komission toteamuksia sillä perusteella, että ne poikkeavat toteamuksista, jotka on tehty aikaisemmin toisessa asiassa, vaikka oletettaisiin, että merkitykselliset markkinat ovat samankaltaiset tai jopa samat molemmissa asioissa.
(ks. 55 kohta)
5. Vaikka kilpailusuhteen olemassaolo kahden palvelun välillä ei edellytä täydellistä vaihdettavuutta tietyn käyttötarkoituksen osalta, määräävän markkina-aseman toteaminen tietyn palvelun osalta ei edellytä muiden, osittain vaihdettavien palvelujen taholta tulevan kilpailun täydellistä puuttumista, jos tällä kilpailulla ei ole vaikutusta yrityksen valtaan vaikuttaa huomattavasti edellytyksiin, joissa tämä kilpailu kehittyy, tai joka tapauksessa toimia pitkälti tarvitsematta ottaa kilpailua huomioon ja kärsimättä kuitenkaan haittaa tästä asenteestaan.
(ks. 64 kohta)
6. Vaikka yhteisöjen tuomioistuimet harjoittavat yleisesti kokonaisvaltaista valvontaa kilpailusääntöjen soveltamisedellytysten täyttymisen suhteen, yhteisöjen tuomioistuinten valvoessa komission harkintavallan käyttöä monitahoisissa taloudellisissa kysymyksissä tämän valvonnan on kuitenkin rajoituttava sen tarkistamiseen, että menettelysääntöjä ja perusteluvelvollisuutta on noudatettu, että tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa, ettei ilmeistä arviointivirhettä ole tehty ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.
Myös silloin kun komission päätös on monitahoisten teknisten arviointien seurausta, näitä arviointeja koskeva tuomioistuinvalvonta voi periaatteessa olla ainoastaan rajoitettua, mikä merkitsee sitä, että yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi korvata omalla arvioinnillaan komission tosiseikoista tekemää arviointia.
Vaikka yhteisöjen tuomioistuimet tunnustavat komissiolla olevan harkintavaltaa taloudellisissa tai teknisissä asioissa, tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että yhteisöjen tuomioistuinten on pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten komissio on tulkinnut tällaisia seikkoja. Yhteisöjen tuomioistuinten on muun muassa paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkistettava, muodostavatko nämä todisteet merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, joka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty.
(ks. 93–95 kohta)
7. Vaikkei määräävän markkina-aseman olemassaolon toteaminen sinänsä merkitse minkäänlaista moitetta asianomaista yritystä kohtaan, kyseisellä yrityksellä on erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua yhteismarkkinoilla, riippumatta siitä, mihin tämä asema perustuu. Vaikkei määräävän markkina-aseman olemassaolo myöskään estä tässä asemassa olevaa yritystä suojelemasta omia kaupallisia intressejään, jos ne ovat uhattuina, ja vaikka tällä yrityksellä on oikeus kohtuuden rajoissa ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin intressiensä suojaamiseksi, tällaista käyttäytymistä ei voida kuitenkaan hyväksyä, jos sillä pyritään vahvistamaan tätä määräävää markkina-asemaa ja käyttämään sitä väärin.
Näin ollen EY 82 artiklasta johtuvien velvoitteiden luonteesta seuraa, että erityisissä olosuhteissa määräävässä markkina-asemassa olevilta yrityksiltä voidaan evätä oikeus toimia sellaisella tavalla tai toteuttaa sellaisia toimia, jotka itsessään eivät ole väärinkäyttöä ja jotka eivät edes olisi tuomittavia, jos niitä toteuttaisi yritys, joka ei ole määräävässä markkina-asemassa.
Väärinkäyttöä on tämän osalta se, että yritys, joka on määräävässä markkina-asemassa Saksan lainsäädännön mukaisesti liikkeeseen laskettujen arvopaperien ensisijaisten määritys- ja toimituspalvelujen markkinoilla, viivyttää toisen yrityksen suoran käyttöoikeuden avaamista tietojenkäsittelyjärjestelmään, jota kyseiset palvelut edellyttävät.
(ks. 132, 133 ja 136 kohta)
8. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön käsite on objektiivinen käsite, joka tarkoittaa määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttäytymistä, joka on omiaan vaikuttamaan sellaisten markkinoiden rakenteeseen, joilla juuri kyseessä olevan yrityksen olemassaolon vuoksi kilpailu on jo heikentynyt, ja joka estää markkinoilla vielä olemassa olevan kilpailun säilymisen tai tämän kilpailun kehittymisen sen vuoksi, että tämä yritys käyttää muita kuin niitä keinoja, joita taloudellisten toimijoiden suoritteisiin perustuvassa tavaroiden tai palvelujen tavallisessa kilpailussa käytetään. Näin ollen määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toimintaa voidaan pitää EY 82 artiklassa tarkoitettuna väärinkäyttönä tuottamuksesta riippumatta. Näin ollen sillä, että määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä ei ole ollut kilpailunvastaista tavoitetta, ei ole merkitystä tosiseikkojen oikeudellisen luokittelun kannalta. Tässä yhteydessä kyseisen määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen riidanalaisten toimien tavoitteen osoittaminen voi vahvistaa päätelmää määräävän markkina-aseman väärinkäytön olemassaolosta, mutta se ei ole sen edellytys.
(ks. 140–142 kohta)
9. EY 82 artiklan rikkomisen toteennäyttämiseksi riittää, kun osoitetaan, että yrityksen määräävän aseman väärinkäytöllä pyritään rajoittamaan kilpailua tai, toisin sanoen, että menettelytapa on omiaan vaikuttamaan tai se voi vaikuttaa sillä tavoin.
(ks. 144 kohta)
10. Jotta katsottaisiin, että kyseessä on EY 82 artiklassa tarkoitettu määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, kun on kyse palvelun tarjoamisesta kieltäytymisestä, edellytyksenä on, että tämä kieltäytyminen on omiaan poistamaan kaiken kilpailun markkinoilta palvelun tarvitsijan taholta, tätä kieltäytymistä ei voida objektiivisesti perustella ja palvelu sinänsä on välttämätön palvelun tarvitsijan toiminnan harjoittamisen kannalta. Tavaraa tai palvelua voidaan pitää olennaisena tai välttämättömänä vain, jollei mitään tosiasiallisesti tai mahdollisesti korvaavaa tavaraa tai palvelua ole. Lisäksi kriteeri, joka koskee kaiken kilpailun poistamista, ei edellytä sitä, että komissio näyttää toteen kaikkien kilpailutekijöiden poistamisen markkinoilta, vaan yksinomaan vaaran kaiken toimivan kilpailun poistamisesta markkinoilta.
Tämän osalta EY 82 artiklassa tarkoitetun määräävän markkina-aseman väärinkäytön muodostaa se, että yritys, jolla on määräävä markkina-asema Saksan oikeuden mukaisesti liikkeeseen laskettujen arvopaperien ensisijaisten määritys- ja toimituspalvelujen markkinoilla, jolla on tosiasiallinen monopoli kyseisillä markkinoilla ja joka siis on väistämätön kauppakumppani kyseisten palvelujen suorittamisessa, kieltäytyy toista yritystä syrjivällä tavalla antamasta käyttöoikeutta kyseisiin palveluihin, vaikka tämä on välttämätöntä arvopaperien rajat ylittävien toissijaisten määritys- ja toimituspalvelujen suorittamiseksi, ja vahingoittaa näin ollen ilman objektiivista perustelua innovaatiota ja kilpailua kyseisten rajat ylittävien palvelujen suorittamisessa ja loppujen lopuksi kuluttajia yhtenäismarkkinoilla.
(ks. 145–150 kohta)
11. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen syrjivä hintakäytäntö kielletään EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdassa. Näin ollen yritys ei voi soveltaa keinotekoisesti erisuuruisia hintoja, jotka voivat saattaa sen asiakkaat epäedulliseen tilanteeseen ja vääristää kilpailua.
(ks. 169 ja 170 kohta)
12. EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdassa tarkoitettu syrjinnän erityiskielto on osa järjestelmää, jolla taataan EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti, ettei kilpailu sisämarkkinoilla vääristy. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kaupallisella käyttäytymisellä ei saa vääristää kilpailua tuotanto- ja myyntiketjun aikaisemman tai myöhemmän vaiheen markkinoilla eli kyseisen yrityksen tavarantoimittajien välistä tai asiakkaiden välistä kilpailua. Mainitun yrityksen sopimuskumppaneita ei saa suosia tai asettaa epäedulliseen asemaan niiden välisessä kilpailussa. Tämän johdosta EY 82 artiklan toisen kohdan c alakohdan soveltamisedellytysten täyttymisen kannalta on todettava, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen käyttäytyminen markkinoilla on syrjivää, ja tämän lisäksi myös, että sillä pyritään vääristämään tätä kilpailusuhdetta eli heikentämään tiettyjen kyseisen yrityksen kauppakumppanien kilpailuasemaa toisiin nähden.
Tämän osalta mikään ei estä sitä, että kilpailusuhteessa olevien kauppakumppaneiden syrjintää voidaan pitää väärinkäyttönä siitä hetkestä alkaen, kun määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen käyttäytymisen voidaan kyseessä olevaan tapaukseen liittyvien kaikkien olosuhteiden perusteella katsoa olevan omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen kyseisten kauppakumppaneiden välillä. Tällaisessa tilanteessa ei voida edellyttää lisäksi näyttöä yksittäisten kauppakumppaneiden kilpailuaseman tosiasiallisesta, määrällisesti esitettävissä olevasta heikentymisestä.
(ks. 192 ja 193 kohta)
13. Yrityksen voidaan katsoa olevan vastuussa toisen yrityksen kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä, jos tämä toinen yritys ei ole päättänyt markkinakäyttäytymisestään itsenäisesti vaan on pääasiallisesti noudattanut ensin mainitun yrityksen antamia ohjeita erityisesti näitä yrityksiä yhdistävien taloudellisten ja oikeudellisten siteiden vuoksi. Tytäryhtiön toiminta voidaan siten lukea emoyhtiön syyksi silloin, kun tytäryhtiö ei päätä itsenäisesti toiminnastaan markkinoilla vaan noudattaa pääasiallisesti emoyhtiön sille antamia ohjeita.
Erityistapauksessa, jossa emoyhtiö omistaa täysin tytäryhtiönsä, joka on syyllistynyt rikkomiseen, on olemassa kumottavissa oleva olettama, jonka mukaan kyseisellä emoyhtiöllä on ratkaiseva vaikutus tytäryhtiönsä käyttäytymiseen ja ne muodostavat siis yhden kilpailuoikeudessa tarkoitetun yrityksen. Näin ollen emoyhtiön, joka riitauttaa yhteisöjen tuomioistuimissa komission päätöksen sakon määräämisestä sille sen tytäryhtiön käyttäytymisestä, on kumottava tämä olettama esittämällä todisteita, joilla voidaan osoittaa tämän jälkimmäisen itsenäisyys.
(ks. 198 ja 199 kohta)
14. Komissio ilmaisee päätöstensä päätösosassa niiden kilpailusääntöjen rikkomisten luonteen ja laajuuden, jotka se vahvistaa tai toteaa. Periaatteessa rikkomisten laajuuden ja luonteen osalta nimenomaan päätösosalla eikä perusteluilla on merkitystä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että päätösosassa käytetyt termit ovat epäselviä, niitä on tulkittava päätöksen perusteluihin turvautumalla. Tämän osalta päätöksen päätösosassa, jossa määritetään kilpailusääntöjen rikkomisten muodostavan käyttäytymisen luonne, kesto ja siihen syyllistyneet ja velvoitetaan nämä pidättäytymään tulevaisuudessa tästä käyttäytymisestä, ei ole mitään epäselvää.
(ks. 210–212 kohta)
15. Yksinomaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana arvioida, onko sen ratkaistavana olevissa asioissa käytettävissä olevia tietoja tarpeen täydentää. Vaikka kannekirjelmässä tehdyssä pyynnössä todistajan kuulemiseksi on ilmoitettu täsmällisesti, mistä seikoista ja minkä vuoksi todistajaa tai todistajia on tarpeen kuulla, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana on arvioida, onko pyyntö hyväksyttävä, kun huomioon otetaan riidan kohde ja tarve kuulla nimettyjä todistajia. Jos näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo voivansa lausua asianmukaisesti mielipiteensä sekä kirjallisen että suullisen käsittelyn kuluessa kehiteltyjen päätelmien, perusteiden ja argumenttien perusteella, se voi hylätä todistajan kuulemista koskevan pyynnön.
(ks. 216–218 kohta)