UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
11 päivänä marraskuuta 2015 (*)
Direktiivi 2010/30/EU – Energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittaminen merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin – Delegoitu asetus (EU) N:o 665/2013 – Komission toimivalta – Yhdenvertainen kohtelu – Perusteluvelvollisuus
Asiassa T‑544/13,
Dyson Ltd, kotipaikka Malmesbury (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan barrister F. Carlin, solicitor E. Batchelor ja solicitor M. Healy,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään E. White ja K. Herrmann,
vastaajana,
jossa vaaditaan kumoamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/[EU] täydentämisestä pölynimurien energiamerkinnän osalta 3.5.2013 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 665/2013 (EUVL L 192, s. 1),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Prek sekä tuomarit I. Labucka (esittelevä tuomari) ja V. Kreuschitz,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Heeren,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 4.2.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Käsiteltävänä olevassa kanteessa on kyse kantajana olevan Englannin oikeuden mukaan perustetun yhtiön Dyson Ltd:n, joka työllistää maailmanlaajuisesti 4 400 henkilöä ja suunnittelee, valmistaa ja pitää kaupan yli 60 maassa kotikäyttöön tarkoitettuja pölynimureita, joiden pölynkeräysjärjestelmän toiminta perustuu pölypussittomiin säiliöihin, esittämästä vaatimuksesta, joka koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/[EU] täydentämisestä pölynimurien energiamerkinnän osalta 3.5.2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 665/2013 (EUVL L 192, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus) kumoamista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Komissio on antanut riidanalaisen asetuksen energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 19.5.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU (EUVL L 153, s. 1) täydentämiseksi pölynimurien energiamerkinnän osalta.
Direktiivi 2010/30
3 Direktiivin 2010/30 1 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan tällä direktiivillä ˮvahvistetaan puitteet energiaan liittyvien tuotteiden energian ja mahdollisesti muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaista kulutusta koskevia loppukäyttäjille suunnattuja tietoja, erityisesti merkintöjä ja yhdenmukaistettuja tuotetietoja, sekä lisätietoja koskevien kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaistamiselle niin, että loppukäyttäjät saavat mahdollisuuden valita tehokkuudeltaan parempia tuotteitaˮ, ja tätä direktiiviä sovelletaan ˮsellaisiin energiaan liittyviin tuotteisiin, joilla on merkittävä välitön tai välillinen vaikutus energian ja mahdollisesti muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaiseen kulutukseenˮ.
4 Direktiivin 2010/30 5 artiklan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ˮtavaran toimittajat, jotka saattavat markkinoille tai ottavat käyttöön delegoidun säädöksen piiriin kuuluvia tuotteita, toimittavat – – direktiivin ja delegoidun säädöksen mukaisen merkinnän ja selosteenˮ.
5 Direktiivin 2010/30 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Säädösvallan siirron nojalla annetut säädökset”, säädetään seuraavaa:
ˮ1. Komissio antaa kunkin tuotetyypin osalta tarkempia säännöksiä merkinnästä ja selosteesta delegoiduin säädöksin 11, 12 ja 13 artiklan mukaisesti.
Jos tuote täyttää 2 kohdassa luetellut perusteet, se kuuluu delegoidun säädöksen piiriin 4 kohdan mukaisesti.
Delegoidussa säädöksessä määritetyissä merkinnässä ja selosteessa annettavien energian ja muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaista kulutusta koskevien tietojen on annettava loppukäyttäjille mahdollisuus tehdä perustellumpia ostopäätöksiä ja markkinavalvontaviranomaisille mahdollisuus tarkistaa, ovatko tuotteet annettujen tietojen mukaiset.
Jos delegoidussa säädöksessä annetaan säännöksiä sekä tuotteen energiatehokkuudesta että sen olennaisten voimavarojen kulutuksesta, merkinnän mallissa ja sisällössä on korostettava tuotteen energiatehokkuutta.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut perusteet ovat seuraavat:
a) tuotteiden avulla voidaan uusimpien saatavilla olevien tietojen mukaan ja unionin markkinoille saatetut määrät huomioon ottaen säästää merkittäviä määriä energiaa ja mahdollisesti muita olennaisia voimavaroja;
b) markkinoilla saatavissa olevien, toiminnoiltaan samankaltaisten tuotteiden suoritustasossa on suuria eroavaisuuksia;
c) komissio ottaa huomioon asiaa koskevan unionin lainsäädännön ja itsesääntelyn, kuten vapaaehtoiset sopimukset, joilla toiminnan tavoitteet voidaan odottaa saavutettavan nopeammin tai pienemmin kustannuksin kuin pakottavilla vaatimuksilla.
3. Laatiessaan luonnosta delegoiduksi säädökseksi komissio:
a) ottaa huomioon ne direktiivin 2009/125/EY liitteessä I olevassa 1 osassa vahvistetut ympäristöparametrit, jotka on katsottu merkittäviksi direktiivin 2009/125/EY nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanotoimenpiteessä ja joilla on merkitystä loppukäyttäjälle tuotteen käytön aikana;
b) arvioi säädöksen vaikutukset ympäristöön, loppukäyttäjiin ja valmistajiin, myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset), kilpailukyvyn – myös unionin ulkopuolisilla markkinoilla –, innovoinnin, markkinoille pääsyn sekä kustannus-hyötysuhteen näkökulmasta;
c) kuulee sidosryhmiä riittävän laajasti;
d) vahvistaa täytäntöönpanopäivän (-päivät) sekä mahdolliset vaiheittaiset tai siirtymätoimenpiteet tai ‑kaudet ottaen huomioon erityisesti mahdolliset vaikutukset pk-yrityksiin tai tiettyihin etupäässä pk-yritysten valmistamiin tuoteryhmiin.
4. Delegoiduissa säädöksissä on esitettävä erityisesti:
a) niiden soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tyypin tarkka määritelmä;
b) edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tiedon saamiseen sovellettavat mittausstandardit ja ‑menetelmät;
c) edellä 5 artiklan nojalla vaadittavien teknisten tietojen yksityiskohdat;
d) edellä 4 artiklassa tarkoitetun merkinnän malli ja sisältö; merkintöjen on oltava malliltaan mahdollisimman yhdenmukaisia kaikissa tuoteryhmissä ja joka tapauksessa selvästi nähtävissä ja luettavissa. Merkinnän muodossa on käytettävä lähtökohtana kirjainluokitusta A–G; luokitusasteiden on vastattava loppukäyttäjän näkökulmasta syntyviä merkittäviä energia- ja kustannussäästöjä.
Luokitukseen voidaan lisätä kolme ylimääräistä luokkaa, mikäli teknologinen kehitys tätä edellyttää. Ylimääräiset luokat ovat kasvavassa tehokkuusjärjestyksessä A+, A++ ja A+++. Periaatteessa luokkien kokonaismääräksi rajataan seitsemän, jollei ole tarvetta käyttää useampia luokkia.
Värivalikoimassa saa käyttää enintään seitsemää eri väriä tummanvihreästä punaiseen. Ainoastaan parhaan luokan värikoodina on aina käytettävä tummanvihreää. Mikäli luokkia on enemmän kuin seitsemän, vain punaista väriä saa käyttää toistuvasti.
Luokittelua on tarkistettava erityisesti silloin, kun merkittävä osuus sisämarkkinoilla olevista tuotteista sijoittuu kahteen parhaaseen energiatehokkuusluokkaan ja kun lisäsäästöjä voidaan aikaansaada erottelemalla tuotteita entisestään.
Tuotteiden mahdollista uudelleenluokittelua koskevat yksityiskohtaiset perusteet on tarvittaessa määritettävä tapauskohtaisesti asiaankuuluvassa delegoidussa säädöksessä;
e) – –
f) edellä 4 artiklassa ja 5 artiklan c alakohdassa tarkoitetun selosteen tai lisätietojen sisältö ja tarvittaessa muoto ja tarkemmat yksityiskohdat. Merkinnässä olevat tiedot on sisällytettävä myös selosteeseen;
g) myynti-ilmoituksissa käytettävän merkinnän erityissisältö, kuten tarvittaessa tuotteen energialuokka ja muut asiaankuuluvat suoritustasot selvästi luettavassa ja nähtävässä muodossa;
h) merkinnän mukaisen luokituksen tai luokitusten ajallinen kesto tarvittaessa d alakohdan mukaisesti;
i) merkinnän ja selosteen tietojen paikkansapitävyys;
j) delegoidun säädöksen arvioinnin ja mahdollisen tarkistamisen ajankohta, kun otetaan huomioon teknologian kehitysvauhti.ˮ
6 Direktiivin 2010/30 11 artiklassa, jonka otsikko on ˮSiirretyn säädösvallan käyttäminenˮ, säädetään seuraavaa:
ˮ1. Siirretään komissiolle valta antaa 10 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä viiden vuoden ajaksi 11 päivästä kesäkuuta 2010 lukien. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 12 artiklan mukaisesti.
2. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
– –ˮ
Riidanalainen asetus
7 Komissio antoi riidanalaisen asetuksen 3.5.2013 direktiivin 2010/30 täydentämiseksi pölynimurien energiamerkinnän osalta.
8 Riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kyseisellä asetuksella ˮvahvistetaan tuotemerkintöjä ja täydentävien tuotetietojen antamista koskevat vaatimukset verkkosähköä käyttäville pölynimureille, hybridi-imurit mukaan luettuinaˮ.
9 Riidanalaisen asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ˮTavarantoimittajien velvollisuudet ja aikatauluˮ, säädetään seuraavaa:
ˮ1. Tavarantoimittajien on varmistettava, että 1 päivästä syyskuuta 2014 alkaen
a) kukin pölynimuri on varustettu painetulla merkillä, joka on ulkoasultaan ja sisällöltään liitteen II mukainen;
b) saataville asetetaan liitteen III mukainen tuoteseloste;
c) jäsenvaltioiden viranomaisten ja komission saataville voidaan pyynnöstä asettaa liitteessä IV määritetty tekninen asiakirja-aineisto;
d) tiettyä pölynimurimallia koskevassa mainonnassa mainitaan energiatehokkuusluokka, jos mainonnassa annetaan energiaan liittyviä tai hintatietoja;
e) tiettyä pölynimurimallia koskevassa teknisessä myynninedistämismateriaalissa, jossa kuvataan mallin erityisiä teknisiä ominaisuuksia, mainitaan kyseisen mallin energiatehokkuusluokka.
2. Merkin ulkoasu määritellään liitteessä II, ja sitä sovelletaan seuraavan aikataulun mukaisesti:
a) 1 päivästä syyskuuta 2014 markkinoille saatettavien pölynimurien merkintöjen on oltava liitteessä II olevan merkin 1 mukaisia;
b) 1 päivästä syyskuuta 2017 markkinoille saatettavien pölynimurien merkintöjen on oltava liitteessä II olevan merkin 2 mukaisia.ˮ
10 Riidanalaisen asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ˮMittausmenetelmätˮ, säädetään, että ˮ3 ja 4 artiklan mukaisesti annettavat tiedot on hankittava luotettavilla, tarkoilla ja toistettavissa olevilla mittaus- ja laskentamenetelmillä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittaus- ja laskentamenetelmät liitteessä VI esitetyllä tavallaˮ.
11 Riidanalaisen asetuksen 7 artiklassa, jonka otsikko on ˮUudelleentarkasteluˮ, säädetään seuraavaa:
ˮKomissio tarkastelee tätä asetusta uudelleen tekniikan kehityksen valossa viimeistään viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Uudelleentarkastelussa on arvioitava erityisesti liitteessä VII annettuja tarkastuksissa sallittuja poikkeamia ja sitä, olisiko rikkaimurien kuuluttava asetuksen soveltamisalaan ja onko mahdollista vahvistaa vuotuista energiankulutusta, pölynimukykyä ja poistoilman pölyjäämää koskevia vaatimuksia, jotka perustuvat osittain täyttyneellä säiliöllä eikä tyhjällä säiliöllä tehtyihin laskelmiin.ˮ
12 Riidanalaisen asetuksen liitteessä VI olevassa 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
ˮTässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattamiseksi ja niiden noudattamisen varmentamiseksi on tehtävä mittaukset ja laskelmat käyttämällä luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia menetelmiä, jossa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittaus- ja laskumenetelmät, mukaan luettuina yhdenmukaistetut standardit, joiden viitenumerot on julkaistu tätä tarkoitusta varten Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Niiden on vastattava tässä liitteessä vahvistettuja teknisiä määritelmiä, edellytyksiä, yhtälöitä ja parametreja.ˮ
13 Riidanalainen asetus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 13.7.2013.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
14 Kantaja vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.10.2013 jättämällään kannekirjelmällä riidanalaisen asetuksen kumoamista.
15 Kantaja teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä jättämällään erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 vahvistetun työjärjestyksen 76 a artiklan 1 kohdan mukaisesti pyynnön asian käsittelystä nopeutetussa menettelyssä.
16 Komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.10.2013 jättämällään kirjeellä huomautuksensa asian käsittelyä nopeutetussa menettelyssä koskevasta kantajan pyynnöstä.
17 Kantajan pyyntö asian käsittelystä nopeutetussa menettelyssä hylättiin 26.11.2013 tehdyllä päätöksellä.
18 Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella unionin yleinen tuomioistuin päätti 21.11.2014 aloittaa suullisen käsittelyn.
19 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 4.2.2015 pidetyssä istunnossa.
20 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen asetuksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
21 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
22 Kantaja vetoaa kanteen tueksi kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste perustuu komission toimivallan puuttumiseen, toinen riidanalaisen asetuksen perustelujen puutteellisuuteen ja kolmas yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen.
23 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että ensimmäinen kanneperuste on käsiteltävä aluksi, kolmas kanneperuste sen jälkeen ja toinen kanneperuste viimeiseksi.
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu komission toimivallan puuttumiseen
24 Ensimmäisessä kanneperusteessa kantaja katsoo, että riidanalainen asetus on lainvastainen, koska komissio on ylittänyt sille direktiivin mukaan kuuluvan toimivallan rajat.
25 Ensimmäinen kanneperuste jakautuu kahteen osaan.
26 Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää muun muassa, että riidanalainen asetus johtaa kuluttajia harhaan pölynimurien energiatehokkuuden osalta.
27 Kanneperusteen toisessa osassa kantaja arvostelee komissiota siitä, ettei se ole säätänyt riidanalaisessa asetuksessa velvollisuudesta antaa tietoja pölypusseista ja suodattimista, vaikka ne ovat käytön aikana kulutettavia olennaisia voimavaroja.
Ensimmäisen kanneperusteen tutkittavaksi ottaminen
28 Komissio ei esitä nimenomaista väitettä ensimmäisen kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta mutta kyseenalaistaa sen tutkittavaksi ottamisen huomauttamalla, että vaikka kantaja vetoaa komission toimivallan puuttumiseen direktiivin 2010/30 10 artiklan 1 kohdan nojalla, kantaja väittää todellisuudessa riidanalaisen asetuksen olevan yhteensoveltumaton kyseisen säännöksen kanssa. Kantaja ei nimittäin väitä, että riidanalaisessa asetuksessa asetettaisiin velvoitteita tai vahvistettaisiin vaatimuksia tai edellytyksiä, joilla ylitettäisiin se, minkä asettamiseen tai vahvistamiseen komissiolla on oikeus, vaan kantaja ainoastaan lainaa direktiivin 2010/30 10 artiklan 1 kohdan osaa väittääkseen, että energiatehokkuuden mittausmenetelmä olisi pitänyt määritellä sellaisten testien perusteella, joita suoritettaessa säiliö on osittain täyttynyt, ja että mittausmenetelmässä olisi pitänyt asettaa vaatimuksia pölypusseille ja suodattimille olennaisina voimavaroina.
29 Komissio katsoo, että kantaja kiistää siten komission arvioinnin tosiseikoista ja komission tekemät sääntelyratkaisut sille direktiivillä annetun tehtävän täyttämisessä, mutta jättää unionin yleisen tuomioistuimen arvioitavaksi, onko ensimmäinen kanneperuste tällä perusteella jätettävä tutkimatta 2.5.1991 vahvistetun työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määrätyn vaatimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi.
30 Koska komissio pyytää unionin yleistä tuomioistuinta arvioimaan ensimmäisen kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, joiden se ei kuitenkaan nimenomaisesti väitä puuttuvan, kyseisen kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset on ratkaistava ennen mahdollisen asiaratkaisun antamista tästä kanneperusteesta.
31 Komissio katsoo lähinnä, ettei ensimmäinen kanneperuste välttämättä täytä 2.5.1991 vahvistetun työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettuja vaatimuksia, koska kanneperusteen tarkoituksena ei ole komission toimivallan vaan riidanalaisen asetuksen aineellisen laillisuuden arviointi.
32 Tältä osin on syytä muistuttaa, että tämän määräyksen mukaan, sellaisena kuin sen uusi sanamuoto on unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdassa, kannekirjelmässä ˮon mainittava – – oikeudenkäynnin kohde sekä perusteet ja perustelut – – ja yhteenveto kyseisistä perusteistaˮ.
33 Tässä tapauksessa on todettava, että kannekirjelmä täyttää työjärjestyksen uuden version 76 artiklan d alakohdan vaatimukset.
34 Ei nimittäin voida vakavasti otettavin perustein kiistää, että kantaja on sekä täsmentänyt oikeudenkäynnin kohteen kannekirjelmän 2 kohdassa vieläpä yksiselitteisesti että myös selostanut kannekirjelmän 66–102 kohdassa ainakin pääpiirteittäin perusteet, joihin kanteen tueksi vedotaan ja joista kannekirjelmän 66–84 kohdassa käsitelty ensimmäinen peruste koskee komission toimivallan puuttumista, siitä riippumatta, ovatko tämän perusteen, sellaisena kuin se on muotoiltu kannekirjelmässä, tueksi esitetyt perustelut tehokkaita, sillä perustelun mahdollinen tehottomuus ei vaikuta millään tavoin kyseisellä perustelulla tuetun kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin.
35 Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on työjärjestyksen uuden version 76 artiklan d alakohdan vaatimusten perusteella tutkittava siltä osin kuin se perustuu komission toimivallan puuttumiseen.
Ensimmäisen kanneperusteen asiakysymys
36 Aluksi on syytä todeta, että kantajan unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämistä kirjelmistä ilmenee selvästi, ettei kantaja vetoa ensimmäisellä kanneperusteellaan komission toimivallan puuttumiseen sellaisenaan siltä osin kuin kyse on delegoidun asetuksen antamisesta, vaan riitauttaa pikemminkin aineellisesti tämän toimivallan käyttämisen.
37 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo sen vuoksi, että kantaja vetoaa ensimmäisellä kanneperusteellaan komission tekemään ilmeiseen arviointivirheeseen riidanalaisen asetuksen antamisessa.
– Alustavat toteamukset tuomioistuinvalvonnan tehokkuudesta ja direktiivin 2010/30 tavoitteista
38 Aluksi on muistutettava ensimmäiseksi, että Euroopan unionin tuomioistuimet ovat tunnustaneet unionin viranomaisille niiden käyttäessä niille myönnettyä toimivaltaa laajan harkintavallan, kun niiden toimintaan liittyy poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekeminen ja kun niiden on suoritettava monitahoisia arviointeja. Silloinkin, kun unionin viranomaisilla on tällainen harkintavalta, niiden on kuitenkin perustettava valintansa objektiivisiin ja asianomaisen lainsäädännön päämäärän kannalta tarkoituksenmukaisiin perusteisiin ja otettava huomioon kaikki tosiseikat sekä kyseessä olevan toimen toteuttamishetkellä käytettävissä olevat tekniset ja tieteelliset tiedot (ks. 16.12.2008 annettu tuomio Arcelor Atlantique et Lorraine ym., C‑127/07, Kok., EU:C:2008:728, 57 ja 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu tässä yhteydessä, että silloin, kun unionin viranomaisilla on laajaa harkintavaltaa muun muassa arvioidessaan hyvin monitahoisia tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja niiden toimenpiteiden luonteen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, joihin ne ryhtyvät, unionin tuomioistuinten tehtävänä on valvoa ainoastaan, ettei tätä harkintavaltaa käytettäessä ole tehty ilmeistä virhettä tai käytetty harkintavaltaa väärin tai etteivät kyseiset viranomaiset ole selvästi ylittäneet harkintavaltansa rajoja (tuomio 21.7.2011, Etimine, C‑15/10, Kok., EU:C:2011:504, 60 kohta).
40 Toiseksi on ensinnäkin huomautettava direktiivin 2010/30 tavoitteista, että sen johdanto-osan neljännestä ja viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivin tavoitteina on ˮenergiaan liittyvien tuotteiden energiatehokkuuden parantaminen kuluttajien perusteltujen valintojen avullaˮ, koska ˮtarkan, olennaisen ja vertailukelpoisen tiedon tarjoamisen energiaan liittyvien tuotteiden ominaisenergiankulutuksesta pitäisi vaikuttaa loppukäyttäjien valintoihin sellaisten tuotteiden eduksi, jotka kuluttavat tai joiden ansiosta kuluu vähemmän energiaa ja muita olennaisia voimavaroja käytön aikanaˮ, ja kannustaa siten yhtäältä ˮvalmistajia toimenpiteisiin valmistamiensa tuotteiden energian ja muiden olennaisten voimavarojen kulutuksen vähentämiseksiˮ ja toisaalta ˮvälillisesti myös tuotteiden tehokkaaseen käyttöönˮ, ja tällä tiedolla ˮtu[etaan] Euroopan unionin tavoitetta lisätä energiatehokkuutta 20 prosentillaˮ.
41 Direktiivin 2010/30 johdanto-osan 13 perustelukappaleesta ilmenee sitten, että ˮenergiaan liittyvät tuotteet vaikuttavat välittömästi tai välillisesti käytönaikaiseen kulutukseen monissa eri energiamuodoissa, joista tärkeimmät ovat sähkö ja kaasuˮ, joten direktiivin 2010/30 ˮolisi katettava kaikkien energiamuotojen käytönaikaiseen kulutukseen välittömästi tai välillisesti vaikuttavat energiaan liittyvät tuotteetˮ.
42 Direktiivin 2010/30 johdanto-osan 14 perustelukappaleessa todetaan vielä, että ˮenergiaan liittyvien tuotteiden, joilla on merkittävä välitön tai välillinen vaikutus energian tai mahdollisesti muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaiseen kulutukseen ja jotka tarjoavat riittävät mahdollisuudet energiatehokkuuden parantamiseen, olisi oltava delegoidun säädöksen piirissä, kun tietojen antaminen merkinnöin saattaa kannustaa loppukäyttäjiä hankkimaan tehokkaampia tuotteitaˮ.
43 Ensimmäisen kanneperusteen, siltä osin kuin se lähinnä perustuu ilmeisiin arviointivirheisiin, aiheellisuutta on arvioitava näiden näkökohtien mukaisesti.
– Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa
44 Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä kantaja väittää, että riidanalaisen asetuksen, jossa edellytetään testien suorittamista säiliö tyhjänä, soveltaminen johtaa ensinnäkin virheellisten tietojen esittämiseen, toiseksi siihen, ettei annettaviin tietoihin sisälly tietoja ˮkäytönaikaisestaˮ energiatehokkuudesta, kolmanneksi siihen, ettei valmistajia kannusteta investoimaan pölynimurien energiatehokkuuden parantamiseen, ja neljänneksi merkintöihin, joilla ei voida saavuttaa tavoitteena olevaa energian kulutuksen vähentämistä vaan jotka voivat päinvastoin johtaa energian kulutuksen lisääntymiseen.
45 Ensinnäkin kantaja arvostelee komissiota lähinnä kuluttajien harhaanjohtamisesta pölynimurien energiankulutuksen osalta, koska puhdistuskyky mitataan ainoastaan testeillä, joita suoritettaessa säiliö on tyhjä.
46 Ei voida sinänsä sulkea pois, että pölynimurin, jonka säiliö on osittain täyttynyt, imukyky ja näin ollen siitä johtuva energiatehokkuus ovat alentuneet pölyn kertymisen vuoksi.
47 Komissiota ei kuitenkaan voida moittia siitä, ettei se ole vaatinut testien suorittamista säiliö osittain täyttyneenä, jos se on voinut laajan harkintavaltansa perusteella arvioida, etteivät tällaiset testit olleet vielä luotettavia, täsmällisiä ja toistettavissa olevia.
48 Sen lisäksi ja komissiolle testien laatimisessa kuuluvan laajan harkintavallan olemassaolosta riippumatta on todettava, että komissio on säiliö osittain täyttyneenä suoritettavien testien toistettavuuden osalta viitannut siihen, ettei laboratorioiden välillä ole toteutettu ˮkierrätettyjäˮ testejä, joilla tämä toistettavuus voitaisiin määrittää.
49 Vaikka kantaja vetoaa tältä osin useisiin perusteluihin säiliö osittain täyttyneenä suoritetun testin luotettavuuden ja täsmällisyyden osoittamiseksi, tällaisen testin toistettavuudesta on silti vielä olemassa epäilyjä.
50 Kuten komissio nimittäin aiheellisesti huomauttaa, testien toistettavuuden määrittäminen edellyttää käytännössä niin sanottujen ˮkierrätettyjenˮ testien suorittamista eri laboratorioiden välillä, koska tällaisten testien tarkoituksena on varmistaa samalla näytteellä eri laboratorioissa toistetuilla testeillä saatujen tulosten asianmukaisuus.
51 On kuitenkin todettava, että kantaja mainitsee vain yhden laboratoriotestin, jolla kantajan mukaan voidaan vahvistaa sen toistettavuus, joten säiliö osittain täyttyneenä suoritetun testin toistettavuutta ei ole osoitettu siten riittävästi, että komission voitaisiin todeta tehneen ilmeisen arviointivirheen.
52 Toisin kuin kantaja väittää, laboratorioiden välillä ˮkierrätettyjäˮ testejä on sitä paitsi tehty säiliö tyhjänä suoritettuina testeinä, kuten komission ennen riidanalaisen asetuksen antamista tekemästä vaikutusten arvioinnista ilmenee, joten niiden toistettavuus on vahvistettu.
53 Suppean valvonnan puitteissa ei siten voida katsoa, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen asettaessaan säiliö tyhjänä suoritetun testin etusijalle verrattuna säiliö osittain täyttyneenä suoritettuun testiin.
54 Kantajan väite, joka lähinnä perustuu testien suorittamista säiliö tyhjänä koskevaan velvoitteeseen liittyviin ilmeisiin arviointivirheisiin, on sen vuoksi hylättävä.
55 Toiseksi kantaja moittii komissiota lähinnä siitä, ettei se ole vaatinut tietoja pölynimurien käytönaikaisesta energiatehokkuudesta, koska säiliö tyhjänä suoritetuilla testeillä ei voida selvittää energiatehokkuutta todellisissa käyttöolosuhteissa.
56 Tältä osin on tosin syytä muistuttaa, että direktiivin 2010/30 johdanto-osan 2, 5, 13, 14 ja 19 perustelukappaleen mukaisesti saman direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetään energian ja mahdollisesti muiden olennaisten voimavarojen ˮkäytönaikaistaˮ kulutusta koskevien tietojen antamisesta loppukäyttäjille ja saman artiklan 2 kohdassa säädetään, että direktiiviä 2010/30 sovelletaan sellaisiin energiaan liittyviin tuotteisiin, joilla on merkittävä välitön tai välillinen vaikutus energian ja mahdollisesti muiden olennaisten voimavarojen ˮkäytönaikaiseenˮ kulutukseen (ks. myös direktiivin 2010/30 2 artiklan a, c, e ja f alakohta, 3 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 4 artiklan a alakohta).
57 Myös direktiivin 2010/30 10 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa viitataan delegoitujen säädösten säännöksiin merkinnässä ja selosteessa annettavista energian ja muiden olennaisten voimavarojen ˮkäytönaikaistaˮ kulutusta koskevista tiedoista.
58 Jos mittaukset pölynimurien energiatehokkuuden testaamiseksi tehdään säiliö tyhjänä suoritettujen testien perusteella, ei tietenkään voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, ettei pölynimuria ole käytetty ennen testin suorittamista.
59 Tästä huolimatta on niin, että tähän liittyvät kantajan perustelut nojautuvat käsitteen ˮkäytönaikainenˮ kohtuuttoman laajaan tulkintaan, koska pölynimurin puhdistuskykyä on vaikea ajatella testattavan käyttämättä pölynimuria, vaikka kyse olisi sen ensimmäisestä käyttökerrasta.
60 Näin ollen kantajan väite, joka perustuu lähinnä pölynimurin ˮkäytönaikaistaˮ suorituskykyä koskevan tiedon puuttumiseen liittyvään ilmeiseen arviointivirheeseen, on hylättävä.
61 Kolmanneksi kantaja katsoo lähinnä, että riidanalainen asetus on lainvastainen, koska se ei kannusta pölynimurien valmistajia parhaisiin mahdollisiin suunnitteluratkaisuihin energiatehokkuuden parantamiseksi.
62 Tältä osin on syytä muistuttaa, että riidanalaisen asetuksen 7 artiklassa säädetään, että komissio tarkastelee tätä asetusta uudelleen tekniikan kehityksen valossa viimeistään viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja että uudelleentarkastelussa on arvioitava erityisesti sitä, onko mahdollista toteuttaa mittausmenetelmiä, jotka perustuvat osittain täyttyneellä säiliöllä eikä tyhjällä säiliöllä tehtyihin laskelmiin.
63 Tämän väitteen hylkäämiseksi on siten riittävää katsoa, että – toisin kuin kantaja väittää – pölypussilla varustettujen pölynimurien valmistajien on riidanalaisen asetuksen 7 artiklan perusteella otettava huomioon mahdollinen tuleva kehitys.
64 Näin ollen ei voida väittää, ettei riidanalainen asetus kannustaisi pölynimurien valmistajia parhaisiin mahdollisiin suunnitteluratkaisuihin energiatehokkuuden parantamiseksi.
65 Myös kantajan väite, joka koskee lähinnä ilmeistä arviointivirhettä siksi, ettei valmistajia kannusteta energiatehokkuuden parantamiseen, on sen vuoksi hylättävä.
66 Neljänneksi ja viimeiseksi kantaja moittii komissiota lähinnä siitä, että se on vahvistanut riidanalaisessa asetuksessa tietojenantovelvoitteita, joilla ei voida saavuttaa tavoitteena olevaa energian kulutuksen alentamista vaan jotka voivat päinvastoin johtaa energian kulutuksen lisääntymiseen.
67 Tämän väitteen hylkäämiseksi on riittävää muistuttaa, että se perustuu äärimmäisen teoreettisiin tietoihin, joista ei voi seurata, että riidanalainen asetus perustuisi ilmeiseen arviointivirheeseen.
68 Tämän vuoksi kantajan väite, joka lähinnä perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen siltä osin kuin kyse on tietojenantovelvoitteista, joilla ei voida saavuttaa tavoitteena olevaa energian kulutuksen alentamista, on myös hylättävä.
69 Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä siltä osin kuin se perustuu lähinnä ilmeisiin arviointivirheisiin.
70 Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siten hylättävä.
– Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa
71 Ensimmäisen kanneperusteen toisen osan yhteydessä kantaja moittii komissiota siitä, ettei se ole asettanut kulutustarvikkeiden käyttöön liittyviä tietojenantovelvoitteita, vaikka se on ollut velvollinen siihen direktiivin 2010/30 10 artiklan 1 kohdan nojalla.
72 Ensimmäisen kanneperusteen toisen osan yhteydessä kantaja väittää lähinnä, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska se ei ole asettanut minkäänlaisia tietojenantovelvoitteita kulutustarvikkeiden eli pölypussien ja suodattimien käytöstä, vaikka yhtäältä komissiolla oli velvollisuus säännellä kuluttajille annettavia tietoja olennaisten voimavarojen käytönaikaisesta kulutuksesta ja toisaalta pölypussit ja suodattimet ovat käytön aikana kulutettavia olennaisia voimavaroja.
73 Tältä osin on muistutettava, että direktiivin 2010/30 1 artiklan 2 kohdasta ilmenee tosin, että direktiiviä sovelletaan ˮsellaisiin energiaan liittyviin tuotteisiin, joilla on merkittävä välitön tai välillinen vaikutus energian ja mahdollisesti muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaiseen kulutukseenˮ.
74 Tästä huolimatta direktiivin 2010/30 2 artiklan c alakohdassa olevan määritelmän mukaan ˮmuilla olennaisilla voimavaroillaˮ tarkoitetaan tässä direktiivissä ˮvettä, kemikaaleja tai muita aineita, joita tuote kuluttaa tavanomaisessa käytössäˮ.
75 Ei kuitenkaan voida vakavasti otettavin perustein väittää, että nyt kyseessä olevia kulutustarvikkeita eli pölypusseja ja suodattimia olisi pidettävä direktiivin 2010/30 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina vetenä, kemikaaleina tai aineina.
76 Kantajan väite, joka lähinnä perustuu kulutustarvikkeita koskevien tietojen puuttumiseen liittyvään ilmeiseen arviointivirheeseen, on siten hylättävä.
77 Tästä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ja siten myös ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen
78 Kolmannen kanneperusteen yhteydessä kantaja väittää komission loukanneen yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
79 Kantajan mukaan komissio on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta suosimalla pölypussilla varustettuja pölynimureita pölypussittomien tai syklonitekniikkaa käyttävien pölynimureiden vahingoksi, koska tukkeutumisesta johtuvaa imutehon alentumista – joka on erityisesti pölypusseilla varustettujen pölynimurien ominaisuus – ei ole mahdollista todeta ˮpölyttömienˮ testien aikana. Näillä testeillä ei myöskään voida todeta pölypussittomien ja syklonitekniikkaa käyttävien imureiden – joista jotkin pystyvät estämään tukkeutumisen ja säilyttämään imutehon vakiona niiden käytön aikana – valmistajien toteuttamia uutuuksia.
80 Kantajan mukaan komissio on riidanalaisessa asetuksessa säätänyt pölynimurien suorituskyvyn mittaamista varten yhdestä ainoasta säiliö tyhjänä suoritettavasta testistä sekä syklonitekniikkaa että pölypusseja käyttäville imureille, joten komissio on jättänyt huomiotta sen seikan, että toisin kuin syklonitekniikkaa käyttäviä imureita, pölypusseja käyttäviä imureita ei voi testata pölypussi tyhjänä, koska näiden imureiden ennalta määräytyneenä ominaisuutena on niiden täyttyminen pölyllä sitä mukaa kuin niitä käytetään.
81 Näin ollen on niin, että kun syklonitekniikkaa käyttävät imurit on erityisesti suunniteltu pölyn kertymisestä johtuvan energiatehokkuuden heikkenemisen lieventämiseksi, pölypusseja käyttävien imureiden energiatehokkuus sen sijaan heikkenee pölypussin huokosten tukkeutuessa pölyn kertymisen vuoksi, eikä tätä eroa voida tuoda esiin riidanalaisessa asetuksessa säädetyllä säiliö tyhjänä suoritettavalla testillä.
82 Kantajan mukaan tästä seuraa, että riidanalaisella asetuksella suositaan pölypussia käyttäviä imureita syklonitekniikkaa käyttävien imureiden vahingoksi.
83 Komissio puolestaan katsoo, ettei riidanalaisessa asetuksessa pakoteta pölynimureiden testaamiseen säiliö tyhjänä, koska siinä vaaditaan ainoastaan käyttämään luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia mittaus- ja laskentamenetelmiä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittaus- ja laskentamenetelmät, eikä tällaisia menetelmiä vielä ole olemassa pölyllä täyttyneille säiliöille.
84 Komissio katsoo, ettei sen ole tarvinnut odottaa tällaisten menetelmien olemassaoloa voidakseen antaa pölynimurien energiamerkintöjä koskevan asetuksen, sillä muussa tapauksessa olisi todennäköistä, ettei komissio voisi milloinkaan antaa tätä alaa koskevia määräyksiä, koska tällöin olisi aina sellaisia valmistajia, jotka väittäisivät, ettei niiden teknisiä uutuuksia ole otettu asianmukaisella tavalla huomioon olemassa olevissa testausmenetelmissä ja että näiden menetelmien soveltaminen asettaisi siten kyseiset uutuudet epäedulliseen asemaan.
85 Tältä osin on katsottava, että kolmannessa kanneperusteessa kantaja väittää lähinnä, että riidanalaisella asetuksella loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta kohtelemalla erilaisia tapauksia samalla tavalla pölynimureiden puhdistuskyvyn mittausmenetelmän yhteydessä.
86 Kolmannen kanneperusteen aiheellisuuden arviointi edellyttää siten sen kysymyksen ratkaisemista, merkitseekö riidanalaisessa asetuksessa säädetty yhdenmukaisen menetelmän, millainen se sitten onkin, käyttäminen pölypusseilla varustettujen, pölypussittomien ja syklonitekniikkaa käyttävien imureiden puhdistuskyvyn mittaamiseen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.
87 Aluksi on syytä todeta, että riidanalainen asetus on direktiivin 2010/30 nojalla annettu delegoitu säädös ja että direktiivin 2010/30 1 artiklassa vahvistetaan puitteet energiaan liittyvien tuotteiden energian ja mahdollisesti muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaista kulutusta koskevia loppukäyttäjille suunnattuja tietoja, erityisesti merkintöjä ja yhdenmukaistettuja tuotetietoja, sekä lisätietoja koskevien kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaistamiselle niin, että loppukäyttäjät saavat mahdollisuuden valita tehokkuudeltaan parempia tuotteita.
88 Tässä tarkoituksessa direktiivin 2010/30 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komissio antaa merkinnästä tarkempia säännöksiä delegoiduin säädöksin. Saman kohdan kolmannen alakohdan mukaan delegoidussa säädöksessä määritettyjen merkinnässä annettavien energian ja muiden olennaisten voimavarojen käytönaikaista kulutusta koskevien tietojen on annettava loppukäyttäjille mahdollisuus tehdä perustellumpia ostopäätöksiä.
89 Direktiivin 2010/30 10 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädetään myös, että delegoiduissa säädöksissä on esitettävä saman direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tiedon saamiseen sovellettavat mittausstandardit ja -menetelmät.
90 Delegoituna säädöksenä annetun riidanalaisen asetuksen 5 artiklassa säädetäänkin, että annettavat tiedot on hankittava luotettavilla, tarkoilla ja toistettavissa olevilla mittaus- ja laskentamenetelmillä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittaus- ja laskentamenetelmät kyseisen asetuksen liitteessä VI esitetyllä tavalla.
91 Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että kyseiset menetelmät ovat yhdenmukaisia eikä niissä tehdä pölynimurin tyyppiin perustuvaa eroa esimerkiksi sen mukaan, onko kyseessä pölypussilla varustettu vai pölypussiton imuri.
92 Näin ollen on selvitettävä, onko komissio loukannut riidanalaisessa asetuksessa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta säätäessään yhden ja saman testin käyttämisestä kantajan valmistamien kaltaisten pölypussittomien imurien ja pölypusseilla varustettujen imurien puhdistuskyvyn arvioimiseksi.
93 Tältä osin on syytä muistuttaa, että komission on noudatettava yleisiä oikeusperiaatteita, joihin kuuluu yhdenvertaisen kohtelun periaate sellaisena kuin unionin tuomioistuimet tulkitsevat sitä, ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaan komissio ei voi kohdella toisiinsa rinnastettavia tapauksia eri tavalla eikä erilaisia tapauksia samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 29.3.2012, komissio v. Viro, C‑505/09 P, Kok., EU:C:2012:179, 64 kohta; tuomio 19.11.2009, Denka International v. komissio, T‑334/07, Kok., EU:T:2009:453, 169 kohta ja tuomio 7.3.2013, Puola v. komissio, T‑370/11, Kok., EU:T:2013:113, 30 kohta).
94 Komissioon kohdistuu samat vaatimukset sen toimiessa delegoidun säädöksen antajana sille direktiivissä annetun toimivallan mukaisesti, kuten tässä tapauksessa.
95 Käsiteltävässä asiassa on syytä todeta ensinnäkin, ettei komissio kiistä sitä, että pölynimurien energiatehokkuuden mittaamiseen käytettävä menetelmä on sama siitä riippumatta, onko kyse pölypussilla varustetuista vai pölypussittomista imureista.
96 Toiseksi on todettava, ettei komissio myöskään kiistä pölypussilla varustettujen ja pölypussittomien imurien välisiä teknisiä eroavuuksia.
97 Komissio ei nimittäin kiistä, että pölypussittomat imurit ovat pölynimureita, joissa käytetään syklonitekniikkaa eli virtauksessa leijuvien hiukkasten mekaaniseen erottamiseen perustuvaa tekniikkaa, jossa pöly saadaan erotetuksi ilmasta keskipakoisvoiman (kappaleiden loittoneminen pyörimisliikkeen keskipisteestä) avulla, jolloin pöly kerätään kiinteämuotoiseen astiaan eikä keskussuodatinta eikä myöskään pölypussia enää tarvita, koska ilma pyörteilee niin nopeasti, että pöly sinkoutuu jatkuvasti erilleen ilmavirrasta.
98 Komissio ei kiistä myöskään sitä, että pölypussilla varustetuissa imureissa pöly kertyy pölypussiin siten, että pölypussin huokoset tukkeutuvat sitä mukaa kuin pölypussi täyttyy, ja että pölynimurin imuteho voi tästä syystä heikentyä ilmavirtauksen heikentymisen vuoksi.
99 Samoin komissio myöntää nimenomaisesti, että pölyn kertyminen säiliöön voi vaikuttaa tehokkuuteen.
100 Komissio myöntää siten, että pölypussittomien ja pölypussilla varustettujen pölynimurien välillä on olemassa objektiivisia eroavuuksia.
101 Kolmanneksi komissio kiistää tästä huolimatta menetelmän, johon kantajan esittämät erilaiset tulokset, jotka vahvistavat pölypussilla varustettujen pölynimurien imutehon heikkenemisen, perustuvat, koska kyseinen menetelmä ei ole luotettava, täsmällinen eikä toistettavissa oleva.
102 Komissio katsoo, että riidanalaisessa asetuksessa vahvistettu testi on ainoa testi, jolla pölynimurien puhdistuskyky voidaan saada selville, ja että kantajan suosittelemat testit eivät ole luotettavia, täsmällisiä eivätkä toistettavissa olevia, kun otetaan huomioon riidanalaisen asetuksen antamisajankohtana käytettävissä ollut tekninen ja tieteellinen tieto, joten pölypussittomien ja pölypussilla varustettujen pölynimurien käsitteleminen samalla tavalla on perusteltua.
103 Oikeuskäytännön mukaan erilaisten tilanteiden käsitteleminen samalla tavalla on perusteltua, jos siihen on objektiivinen ja asianmukainen peruste (ks. vastaavasti edellä 38 kohdassa mainittu tuomio Arcelor Atlantique et Lorraine ym., EU:C:2008:728, 47 kohta).
104 Sen vuoksi on selvitettävä, ovatko komission esittämät perusteet objektiivisia ja asianmukaisia direktiivillä 2010/30 tavoiteltujen päämäärien kannalta.
105 Tässä tapauksessa kantaja pysyy väitteessään, jonka mukaan pölynimurien puhdistustehon tarkastaminen on mahdollista testeillä, joita suoritettaessa säiliö on osittain täyttynyt, ja vetoaa tässä tarkoituksessa siihen, että Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea Cenelec on jo vahvistanut kattavan ja toimivaksi todetun menetelmän puhdistuskyvyn testaamiseksi säiliö osittain täyttyneenä ja että kaikki kansalliset kuluttajajärjestöt ja arviointilaitokset käyttävät jotakin sellaista testiä, jota suoritettaessa säiliö on osittain täyttynyt.
106 Komissio ei ota toisen kanneperusteen yhteydessä kantaa säiliö osittain täyttyneenä suoritettaviin testeihin vaan kiistää tällaiset testit viittaamalla riidanalaisen asetuksen 7 artiklaan, jonka mukaan kyseisen asetuksen uudelleentarkastelussa otetaan aikanaan huomioon se, onko ehkä mahdollista ottaa käyttöön luotettavia, täsmällisiä ja toistettavissa olevia mittaus- ja laskentamenetelmiä, jotka perustuvat osittain pölyllä täyttyneen säiliön käyttämiseen tyhjän säiliön sijasta.
107 Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimet ovat tunnustaneet unionin viranomaisille niiden käyttäessä niille myönnettyä toimivaltaa laajan harkintavallan, kun niiden toimintaan liittyy poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekeminen ja kun niiden on suoritettava monitahoisia arviointeja, mutta että silloinkin, kun unionin viranomaisilla on tällainen harkintavalta, niiden on kuitenkin perustettava valintansa objektiivisiin ja asianomaisen lainsäädännön päämäärän kannalta tarkoituksenmukaisiin perusteisiin ja otettava huomioon kaikki tosiseikat sekä kyseessä olevan toimen toteuttamishetkellä käytettävissä olevat tekniset ja tieteelliset tiedot (ks. edellä 38 kohdassa mainittu tuomio Arcelor Atlantique et Lorraine ym., EU:C:2008:728, 57 ja 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
108 Tässä tapauksessa komissio on riidanalaisen asetuksen antamiseen liittyvää harkintavaltaansa käyttäessään ollut velvollinen ottamaan energiatehokkuuden mittausmenetelmien valintaa koskevan ratkaisunsa perusteeksi objektiiviset kriteerit direktiivillä 2010/30 tavoiteltujen päämäärien mukaisesti; nämä päämäärät koskevat luotettavan ja yhdenmukaisen tiedon antamista kuluttajille, jotta näillä on mahdollisuus valita tehokkuudeltaan parempia tuotteita.
109 Kuten tämän tuomion 70–75 kohdassa on tältä osin todettu, säiliö osittain täyttyneenä suoritettavia testejä ei ole testattu laboratorioiden välisillä kierrätystesteillä, joten niiden toistettavuus on voitu kyseenalaistaa.
110 Se seikka, että kantajan suosittelemat testit eivät täytä samanaikaisesti luotettavuuden, täsmällisyyden ja toistettavuuden vaatimuksia, on siten objektiivinen syy, jonka vuoksi erilaisten tekniikkojen käyttöön perustuvien pölynimurien eli pölypussilla varustettujen ja pölypussittomien pölynimureiden käsitteleminen yhdenmukaisella tavalla on perusteltua.
111 Kolmas kanneperuste on siten hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka perustuu perustelujen puutteellisuuteen
112 Toisessa kanneperusteessa kantaja väittää, että komissio on laiminlyönyt SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuutensa.
113 Kantajan mukaan riidanalaisessa asetuksessa ei selitetä riittävästi tai jopa lainkaan, miksei tekniikan kehitystaso mahdollista pölynimurin energiatehokkuuden ja puhdistuskyvyn testaamista säiliön ollessa osittain täyttynyt pölystä ja miksi komissio on riidanalaisen asetuksen 7 artiklassa lykännyt tämän tekniikan tutkimista viidellä vuodella.
114 Tätä koskevia riittäviä selityksiä ei anneta riidanalaisessa asetuksessa, ehdotuksen perusteluissa eikä myöskään valmisteluasiakirjoissa.
115 Komission arviointi säiliö osittain täyttyneenä suoritettavista testeistä on sitä paitsi vaikeasti ymmärrettävissä riidanalaisen asetuksen yleisen asiayhteyden ja syntyhistorian kannalta, ja kantaja väittää edelleen, että koko unionin alueella on vakiintuneena käytäntönä testata pölynimurien puhdistuskyky säiliön ollessa osittain täyttynyt pölyllä, koska tällaisen käytännön katsotaan kuvaavan laitteen suorituskykyä todellisissa käyttöolosuhteissa, kuten eräästä Cenelec-normista ja kaikista kuluttajajärjestöjen ja arviointilaitosten suorittamista testeistä ilmenee ja kuten sidosryhmät – muun muassa kantaja – olivat huomauttaneet riidanalaisen asetuksen antamista edeltäneessä kuulemismenettelyssä.
116 Komissio katsoo, että toinen kanneperuste osoittaa kantajan ymmärtäneen riidanalaisen asetuksen väärin, koska riidanalaisessa asetuksessa ei kielletä säiliö pölyllä täyttyneenä suoritettavia testejä vaan ainoastaan edellytetään käytettäväksi ˮluotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia mittaus- ja laskentamenetelmiä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittaus- ja laskentamenetelmätˮ, mutta säiliö pölyllä täyttyneenä suoritettavia testejä varten ei vielä ole olemassa ainoatakaan ˮluotettavaa, tarkkaa ja toistettavissa olevaa mittaus- ja laskentamenetelmääˮ, joten komissiolla ei ole ollut velvollisuutta ilmoittaa syitä, joiden vuoksi se ei ole asettanut velvollisuutta testien suorittamiseen tällaisilla säiliöillä.
117 Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa tarkoitettujen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen toteuttaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (ks. tuomio 24.11.2005, Italia v. komissio, C‑138/03, C‑324/03 ja C‑431/03, Kok., EU:C:2005:714, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
118 Tätä vaatimusta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. edellä 117 kohdassa mainittu tuomio Italia v. komissio, EU:C:2005:714, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
119 Kysymys riidanalaisen asetuksen perustelujen riittävyydestä siinä vahvistettujen mittausmenetelmien osalta on ratkaistava näiden seikkojen perusteella.
120 On syytä todeta, että olennaisin osa riidanalaisen asetuksen tähän liittyvistä perusteluista sisältyy riidanalaisen asetuksen 7 artiklaan, jonka otsikko on ˮUudelleentarkasteluˮ ja jossa säädetään seuraavaa:
ˮKomissio tarkastelee tätä asetusta uudelleen tekniikan kehityksen valossa viimeistään viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Uudelleentarkastelussa on arvioitava erityisesti – – sitä, – – onko mahdollista vahvistaa vuotuista energiankulutusta, pölynimukykyä ja poistoilman pölyjäämää koskevia vaatimuksia, jotka perustuvat osittain täyttyneellä säiliöllä eikä tyhjällä säiliöllä tehtyihin laskelmiin.ˮ
121 Tästä seuraa tosin, ettei riidanalaisen asetuksen 7 artiklassa selitetä nimenomaisesti ja yksityiskohtaisesti niitä erityisiä syitä, joiden vuoksi komissio on päätynyt valitsemaan vahvistamansa mittausmenetelmät.
122 Kun kyseessä on sääntelytoimi, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, on edellä todetusta huolimatta riittävää, kun perusteluissa osoitetaan yhtäältä kokonaistilanne, joka johti toimen toteuttamiseen, ja toisaalta ne yleiset tavoitteet, joihin toimella pyritään (tuomio 3.7.1985, Abrias ym. v. komissio, 3/83, Kok., EU:C:1985:284, 30 kohta ja tuomio 10.3.2005, Espanja v. neuvosto, C‑342/03, Kok., EU:C:2005:151, 55 kohta).
123 Jos yleisesti sovellettavasta toimesta, jollaisesta tässä tapauksessa on kyse, käy pääosin ilmi toimielimen tavoittelema päämäärä, olisi lisäksi kohtuutonta vaatia, että erilaiset tekniset valinnat perustellaan erikseen (ks. tuomio 7.9.2006, Espanja v. neuvosto, C‑310/04, Kok., EU:C:2006:521, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
124 Komission riidanalaisella asetuksella tavoittelema päämäärä ilmenee kyseisen asetuksen johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta, jonka mukaan ˮmerkinnässä annettavat tiedot olisi hankittava luotettavilla, tarkoilla ja toistettavissa olevilla mittausmenetelmillä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittausmenetelmät, mukaan luettuina eurooppalaisesta standardoinnista 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 liitteessä I lueteltujen eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden hyväksymät yhdenmukaistetut standardit, jos niitä on saatavillaˮ.
125 Riidanalaisen asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ˮMittausmenetelmätˮ, säädetään sen mukaisesti, että ˮannettavat tiedot on hankittava luotettavilla, tarkoilla ja toistettavissa olevilla mittaus- ja laskentamenetelmillä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittaus- ja laskentamenetelmät liitteessä VI esitetyllä tavallaˮ.
126 Riidanalaisen asetuksen liitteessä VI olevassa 1 kohdassa toistetaan 5 artiklan sisältö, kun siinä täsmennetään, että ˮtässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattamiseksi ja niiden noudattamisen varmentamiseksi on tehtävä mittaukset ja laskelmat käyttämällä luotettavia, tarkkoja ja toistettavissa olevia menetelmiä, jossa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittaus- ja laskumenetelmät, mukaan luettuina yhdenmukaistetut standardit, joiden viitenumerot on julkaistu tätä tarkoitusta varten Euroopan unionin virallisessa lehdessäˮ ja että ˮniiden on vastattava tässä liitteessä vahvistettuja teknisiä määritelmiä, edellytyksiä, yhtälöitä ja parametrejaˮ.
127 Komissio on siten riittävästi perustellut riidanalaisen asetuksen siinä vahvistettuja mittausmenetelmiä koskevan valintansa osalta.
128 Riidanalaisen asetuksen 7 artiklasta luettuna yhdessä saman asetuksen 5 artiklan, johdanto-osan neljännen perustelukappaleen ja liitteessä VI olevan 1 kohdan kanssa voidaan katsoa ilmenevän, että komissio on vahvistanut mittausmenetelmät, jotka perustuvat säiliö tyhjänä eikä säiliö osittain täyttyneenä suoritettuihin testeihin, koska komission mukaan teknisen tiedon taso huomioon ottaen ei ole olemassa luotettavia, täsmällisiä ja toistettavissa olevia mittausmenetelmiä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt mittausmenetelmät säiliö osittain täyttyneenä suoritettuihin testeihin perustuvien mittausten tekemiseksi, mutta ettei komissio kuitenkaan nimenomaisesti edellytä tietynlaisen testin käyttämistä muunlaisten sijasta.
129 Samoista syistä komissiolla ei ole ollut velvollisuutta selittää laajemmin, miksi se on riidanalaisen asetuksen 7 artiklassa tekniikan kehityksen tason perusteella lykännyt viidellä vuodella energiatehokkuuden ja puhdistuskyvyn testaamista pölynimureilla, joiden säiliö on osittain täyttynyt.
130 Kuten kanteen ensimmäisen ja kolmannen perusteen tarkastelusta sitä paitsi ilmenee, riidanalaisen asetuksen perusteluista kantajalle on tältä osin ilmennyt komission päättely siten, että kantajalle on selvinnyt toteutetun toimen syyt ja unionin yleinen tuomioistuin on voinut tutkia toimen laillisuuden.
131 Kantajan esittämä valmisteluaineistoon liittyvä perustelu ei voi kyseenalaistaa tätä arviointia siitä riippumatta, onko kyse sidosryhmien – muun muassa kantajan – huomautuksista kuulemismenettelyn aikana vai riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen ehdotuksen perusteluista.
132 Tämän perustelun hylkäämiseksi on nimittäin riittävää todeta, ettei se kohdistu riidanalaiseen toimeen vaan sen antamista edeltäneisiin toimiin, joten kyseisiä toimia ei voida ottaa huomioon arvioitaessa nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen muodollista laillisuutta.
133 Kantaja ei voi vedota tehokkaasti myöskään Cenelec-normiin eikä kuluttajajärjestöjen tai arviointilaitosten testauskäytäntöjen yhdenmukaisuuteen siinäkään tapauksessa, että tällainen yhdenmukaisuus olisi osoitettu.
134 Nämä näkökohdat liittyvät nimittäin riidanalaisen asetuksen sisällölliseen laillisuuteen eivätkä sen muodolliseen laillisuuteen, joten ne eivät voi tukea toista kanneperustetta, joka perustuu perustelujen puutteellisuuteen.
135 Toinen kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on sen vuoksi hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
136 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, sen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se on velvoittava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Dyson Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä marraskuuta 2015.
Allekirjoitukset