Asia T‑571/17 RENV
(julkaistu otteina)
UG
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu seitsemäs jaosto) 21.6.2023
Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus – Sopimuksen irtisanominen – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohta – Epäpätevyys – Yksikön edun vastainen käytös ja asenne viranhoidossa – Perusteluvelvollisuus – Oikeus tulla kuulluksi – Oikeus vanhempainvapaaseen – Henkilöstösääntöjen 42 a artikla – Direktiivien 2010/18/EU ja 2002/14/EY vähimmäisvaatimusten soveltaminen unionin virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön – Perusoikeuskirjan 27, 30 ja 33 artikla – Työntekijöiden oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi – Henkilöstösääntöjen 24 b artikla – Ilmeinen arviointivirhe – Suoja perusteettoman irtisanomisen yhteydessä – Lopullisten toimien vastustaminen vireillä olevassa asiassa – Tutkimatta jättäminen – Suhteellisuusperiaate – Harkintavallan väärinkäyttö – Vastuu
1. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen – Perusteluvelvollisuus ja puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Ulottuvuus
(SEUT 296 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a ja c alakohta; henkilöstösääntöjen 25 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan 1 alakohta)
(ks. 35, 36, 50, 51, 62, 63, 69 ja 70 kohta)
2. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen – Perusteleminen epäpätevyydellä – Velvollisuutta noudattaa ensin virkamiehiin sovellettavaa epäpätevyyttä koskevaa menettelyä ei ole – Virhe, josta voidaan määrätä kurinpitoseuraamus, tai huolimattomuus tehtävien hoitamisessa ei ole tarpeen
(Henkilöstösääntöjen 51 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohta)
(ks. 58, 376 ja 379 kohta)
3. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Lomat – Vanhempainvapaa – BUSINESSEUROPE:n, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n vanhempainvapaata koskeva tarkistettu puitesopimus – Direktiivi 2010/18 – Suoja epäedullisemmalta kohtelulta tai irtisanomiselta vanhempainvapaan hakemisen tai pitämisen vuoksi – Ottaminen huomioon unionin tuomioistuinten tulkitessa henkilösääntöjen säännöksiä
(SEUT 28 artiklan kolmas alakohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 33 artiklan 2 kohta; henkilöstösääntöjen 1 e artiklan 2 kohta ja 42 a artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artikla ja 80 artiklan 4 kohta; neuvoston direktiivin 2010/18 liitteessä olevan 5 lausekkeen 4 kohta)
(ks. 77–88, 118–121 kohta)
4. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen – Perusteleminen toimihenkilön epäpätevyydellä tai kurinpitoseuraamuksella rangaistavalla vakavalla velvollisuuksien noudattamatta jättämisellä – Vanhempainvapaalla oleva toimihenkilö – Irtisanominen odottamatta paluuta työhön – Hyväksyttävyys – Rajat – Kielto irtisanoa vanhempainvapaan hakemisen tai pitämisen vuoksi
(Henkilöstösääntöjen 42 a artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a ja 16 artikla ja 47 artiklan b alakohdan ii alakohta ja c alakohdan i alakohta; neuvoston asetuksen N:o 723/2004 johdanto-osan 2 perustelukappale; neuvoston direktiivin 96/34 liitteessä oleva 2 lausekkeen 4 kohta ja neuvoston direktiivin 2010/18 liitteessä oleva 5 lausekkeen 4 kohta)
(ks. 93–113, 117, 122–126 ja 142 kohta)
5. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen – Useisiin syihin perustuva yleinen toteamus epäpätevyydestä – Lainvastaisuudet riidanalaisen päätöksen eräissä perusteluissa – Kumoaminen – Rajat – Muut perustelut, jotka ovat lainmukaisia tai joita ei ole riitautettu ja jotka ovat riittävän painavat riidanalaisen päätöksen perustelemiseksi
(ks. 145, 352 ja 360 kohta)
6. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista annettu direktiivin 2002/14 – Hallinnon velvollisuus noudattaa direktiivin vähimmäisvaatimuksia
(SEUT 288 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27 artikla; henkilöstösääntöjen 9 artiklan 3 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14, 1 artiklan 1 kohta, 2 kohdan f ja g alakohta sekä 4 kohta)
(ks. 150–156 kohta)
7. Virkamiehet – Edustaminen – Henkilöstön edustajien suoja – Laajuus
(Henkilöstösääntöjen 24 b artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14, 7 artikla)
(ks. 158–162 kohta)
8. Virkamiehet – Edustaminen – Henkilöstön edustajien suoja – Sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksen irtisanominen – Toimihenkilö, joka on vapautettu tehtävistään 50 prosenttisesti ammattiyhdistystoimintaa varten – Perusteleminen sillä, ettei toimihenkilö ole noudattanut velvoitetta ilmoittaa esimiehilleen hyvissä ajoin osallistumisestaan ammattijärjestön kokouksiin – Hyväksyttävyys
(Henkilöstösääntöjen 60 artikla ja liitteessä II olevan 1 artiklan kuudes alakohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14 7 artikla)
(ks. 171–175, 313 ja 314 kohta)
9. Virkamiehet – Hallinnon toimet – Lainmukaisuusolettama – Riitauttaminen – Todistustaakka
(ks. 190 ja 191 kohta)
10. Virkamiesten kanteet – Kanneperusteet – Unionin tuomioistuinten menettelyjen kohtuutonta kestoa koskeva kanneperuste – Unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen ja palauttaa asian unioin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi – Palautettua asiaa käsittelevä unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisukokoonpano ei ole toimivaltainen
(SEUT 256 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta; Unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artikla)
(ks. 200–202 kohta)
11. Virkamiehet – Työehdot – Osa-aikatyö – Lupa – Asianomaisen mahdollisuus hakea luvan peruuttamista ennen sovitun jakson päättymistä
(Henkilöstösääntöjen 55 a artikla ja liitteessä IV a olevan 2 artiklan ensimmäinen alakohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 ja 91 artikla)
(ks. 210–212 kohta)
12. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen – Perusteleminen epäpätevyydellä – Hallinnon toteamus – Mahdollisuus perustaa kanta kolmen edeltävän vuoden aikana todettuihin tosiseikkoihin – Velvoitetta perustaa kanta yksinomaan toimihenkilön arviointikertomuksiin kirjattuihin toistuviin laiminlyönteihin ei ole
(Henkilöstösääntöjen 51 artiklan 1 kohdan a alakohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohta)
(ks. 222–228, 364 ja 372 kohta)
13. Virkamiesten kanteet – Määräajat – Oikeusjärjestyksen perusteet – Aiemman päätöksen, jota ei ole riitautettu määräajassa, riitauttaminen vireillä olevassa asiassa – Määräajan päättyminen – Alkaminen uudelleen – Edellytys – Uusi seikka
(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)
(ks. 234 ja 235 kohta)
14. Virkamiesten kanteet – Määräajat – Aiemman päätöksen, jota ei ole riitautettu määräajassa, riitauttaminen vireillä olevassa asiassa – Ilmeiseen arviointivirheeseen perustuva kanneperuste, jolla pyritään riitauttamaan hallinnon aiemmasta päätöksestä, jota ei ole riitautettu määräajassa, tekemät päätelmät – Tutkittavaksi ottaminen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
(ks. 236 ja 260 kohta)
15. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen – Perusteleminen sillä, ettei työstä poissaolon oikeuttavien asiakirjojen toimittamista koskevaa määräaikaa ole noudatettu toistuvasti ja perusteettomasti – Hyväksyttävyys
(Henkilöstösääntöjen 5 artiklan toinen alakohta ja liitteessä V oleva 6 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 16 artikla, 47 artiklan c alakohdan i alakohta ja 91 artikla)
(ks. 251–255 kohta)
16. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen – Perusteleminen sillä, ettei velvoitetta panna esimiehen käsky täytäntöön ole noudatettu – Hyväksyttävyys – Rajat – Määräys, joka on selvästi lainvastainen tai joka ei täytä voimassa olevia turvallisuusnormeja
(Henkilöstösääntöjen 21 artiklan ensimmäinen kohta ja 21 a artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 11 ja 81 artikla)
(ks. 292–295 kohta)
17. Virkamiehet – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen – Perusteleminen tahallisella tai huolimattomuudesta johtuvalla velvoitteiden noudattamatta jättämisellä – Hallinnon laaja harkintavalta – Yksipuolinen irtisanominen – Hyväksyttävyys – Velvoitetta aloittaa kurinpitomenettely ei ole – Poikkeus – Irtisanominen ilman irtisanomisaikaa vakavan virheen vuoksi
(Henkilöstösäätöjen liite IX; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan b ja c alakohta sekä 49-50 a artikla)
(ks. 388–390 kohta)
Tiivistelmä
Kantaja UG on entinen komission sopimussuhteinen toimihenkilö. Hänen toistaiseksi voimassa ollut työsopimuksensa irtisanottiin hänen työsuoritustensa epätyydyttävän tason vuoksi ja sen vuoksi, miten hän oli useiden vuosien aikana käyttäytynyt viranhoidossa.
Kantajan työsopimuksen irtisanomista koskevan komission päätöksen (jäljempänä riidanalainen päätös) tekemisajankohtana kantaja oli vanhempainvapaalla. Hän hoiti ja oli kyseisenä ajankohtana hoitanut jo useiden vuosien ajan ammattijärjestömandaattia, ja hänet oli vapautettu tehtävistään 50 prosenttisesti ammattiyhdistystoimintaa varten.
Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa kantaja oli vaatinut kumottavaksi riidanalaisen päätöksen ja korvausta hänelle väitetysti aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä. Unionin yleinen tuomioistuin oli hyväksynyt kanteen(1) ja kumonnut kyseisen päätöksen.
Komission tekemän valituksen johdosta unioin tuomioistuin(2) kumosi unionin yleisen tuomioistuimen tuomion siltä osin kuin siinä oli ensinnäkin kumottu riidanalainen päätös, toiseksi todettu komission syyllistyneen lainvastaisuuteen, minkä vuoksi sen vastuu voi syntyä, ja kolmanneksi jätetty tutkimatta aiheutunutta henkistä kärsimystä koskevat kantajan vaatimukset. Lisäksi unionin tuomioistuin palautti asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Unionin yleinen tuomioistuin, joka antaa ratkaisunsa laajennetussa kokoonpanossa, hylkää riidanalaisesta päätöksestä nostetun kanteen ja esittää täsmennyksiä toimivaltaisen viranomaisen velvoitteeseen ottaa tällaista päätöstä tehdessään huomioon vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen,(3) sellaisena kuin se on pantu täytäntöön direktiivillä 2010/18,(4) 5 lausekkeen 4 kohdan vähimmäisvaatimukset ja direktiivin 2002/14(5) 7 artiklaan sisältyvät vähimmäisvaatimukset sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 33 artikla, jossa taataan perusoikeus vanhempainvapaaseen, ja 27 artikla, jossa taataan työntekijöiden oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa aluksi, että sen täytyy suosia Euroopan unioni virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen säännösten sellaista tulkintaa, jonka perusteella voidaan varmistaa niiden yhteensopivuus perusoikeuskirjassa nimenomaisesti vahvistettujen unionin sosiaalioikeuden periaatteiden kanssa ja sisällyttää henkilöstösääntöihin ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtoihin unionin johdetun oikeuden säännösten ydinsisältö vähimmäissuojelusääntönä, jolla tarvittaessa täydennetään muita henkilöstösääntöjen säännöksiä.
Puitesopimuksen 5 lausekkeen 4 kohdan vähimmäisvaatimukset
Puitesopimuksen 5 artiklan 4 kohdan vähimmäisvaatimuksia, jotka ilmentävät ja joilla täsmennetään perusoikeuskirjan 33 artiklan 2 kohdassa vahvistettua perusoikeutta vanhempainvapaaseen – siltä osin kuin niillä taataan jokaisen työntekijän suoja epäedullisemmalta kohtelulta tai irtisanomiselta vanhempainvapaan hakemisen tai pitämisen vuoksi –, on pidettävä erottamattomana osana henkilöstösääntöjä, ja niitä on sovellettava unionin toimielinten virkamiehiin ja toimihenkilöihin, jollei henkilöstösääntöihin sisälly edullisempia säännöksiä.
Unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen säännöksissä, kun niitä luetaan yhdessä näiden vähimmäisvaatimusten kanssa, ei kielletä toimivaltaista viranomaista tekemästä päätöstä virkamiehen irtisanomisesta tai sopimussuhteisen tai väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen irtisanomisesta muun muassa epäpätevyyden perusteella, vaikka tämä työntekijä olisi kyseistä päätöstä tehtäessä vanhempainvapaalla ja vaikka hänen oli lähtökohtaisesti tarkoitus palata virkaansa tai tehtäviinsä vanhempainvapaan päätyttyä.
Puitesopimuksen 5 lausekkeen 4 kohdan tarkoituksena ei ole kieltää työnantajaa tekemästä päätöstä työntekijän irtisanomisesta, vaikka työntekijä onkin tätä päätöstä tehtäessä vanhempainvapaalla, eikä sillä ole tällaista vaikutusta, kunhan tämän irtisanomisen syynä ei ole vanhempainvapaan hakeminen tai pitäminen, – muun muassa tässä hakemuksessa haetun vanhempainvapaan alkamis- ja päättämisajankohtaan tai sen kestoon liittyvien syiden takia – ja kunhan sen osalta noudatetaan muita sovellettavassa lainsäädännössä säädettyjä edellytyksiä.
Direktiivin 2002/14 7 artiklan vähimmäisvaatimukset
Sillä, että direktiivillä 2002/14 luotiin työntekijöiden tiedonsaantia ja heidän kuulemistaan koskevat yleiset puitteet, ilmaistaan unionin oikeuden yleisiä periaatteita, joista määrätään perusoikeuskirjan 27 artiklassa ja jotka sitovat toimielimiä. Tarkemmin ottaen tämän direktiivin säännöksissä esitetään vähimmäisehdot työntekijöille tiedottamisen ja heidän kuulemisensa suhteen tämän estämättä työntekijöille edullisempia säännöksiä, ja toisaalta työntekijöille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa järjestetään kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä määritettyjen henkilöstön edustajien välityksellä.
Niinpä unionin toimielinten on hyväksyttävä se, että virkamiesten ammattijärjestöt hoitava edustus- ja neuvottelutehtäviään kaikkien henkilöstöä kiinnostavien asioiden osalta, ja ne eivät toisaalta saa määrätä virkamiehille tai toimihenkilöille mitään seuraamuksia heidän ammattijärjestössä toimimisensa vuoksi.
Virkamiehen tai toimihenkilön, joka on vapautettu tehtävistään 50 prosenttisesti ammattiyhdistystoimintaa varten, on kuitenkin henkilöstösääntöjen 60 artiklan mukaisesti saatava esimieheltään etukäteen lupa voidakseen olla poissa työstä ja osallistua kokouksiin, joihin hänet kutsutaan ammattijärjestömandaattinsa tai henkilöstön edustajan mandaattinsa perusteella. Esimies voi kirjallisella ja perustellulla päätöksellä tarvittaessa kieltää asianomaista henkilöä osallistumasta näihin kokouksiin. Henkilöstösääntöjen 60 artiklassa säädetystä velvoitteesta hankkia lupa etukäteen voidaan näet poiketa vain silloin, kun kyse on sairaudesta tai tapaturmasta, mutta ei silloin, kun kyse on osallistumisesta henkilöstön edustamiseen tai edustuksellisen elimen kokouksiin.
Näin ollen riidanalaisessa päätöksessä voitiin direktiivin 2002/14 7 artiklan vähimmäisvaatimuksia noudattamatta jättämättä tukeutua perusteluun, jonka mukaan kantaja ei ollut noudattanut velvoitetta ilmoittaa esimiehilleen hyvissä ajoin ennen henkilöstökomiteoiden, joiden jäsen hän oli, kokouksia osallistumisestaan näihin kokouksiin, kunhan tällainen perustelu ei perustu hänen henkilöstön edustajan tehtävissä toimimiseensa vaan siihen, että kantaja ei ole noudattanut yksikön työn organisointia koskevia edellytyksiä, jotka olivat tarpeen hänelle kuuluvan mandaatin hoitamisen kannalta.
Unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan laajuus
Kun kyse on väliaikaisen tai sopimussuhteisen toimihenkilön toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomisesta, hallinnolla on unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohdan mukaisesti ja työsopimuksessa määrättyä irtisanomisaikaa noudattaen laaja harkintavalta, ja unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on siten rajoituttava sen tarkistamiseen, että ilmeisestä virhettä ei ole tehty eikä harkintavaltaa ole käytetty väärin.
Unionin toimielinten toimia koskevan lainmukaisuusolettaman periaatteesta seuraa lisäksi, että väliaikaisen tai sopimussuhteisen toimihenkilön, jota irtisanomispäätös koskee ja joka nostaa kanteen unionin tuomioistuimissa, tehtävänä on osoittaa, että tällainen päätös on lainvastainen.
Perusoikeuskirjan 30 artiklasta, jonka mukaan jokaisella työntekijällä on oikeus suojaan perusteettomalta irtisanomiselta unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti, ei tässä yhteydessä voida päätellä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi velvollinen harjoittamaan ilmeiseen arviointivirheeseen kohdistuvaa valvontaa tarkempaa valvontaa tai velvollinen asettamaan todistustaakan tällaisen päätöksen lainmukaisuudesta asianomaiselle toimielimelle.
Kun kumoamisvaatimuksia ja niihin mahdollisesti liittyviä korvausvaatimuksia tutkitaan sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on palauttanut asian Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaisesti, unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisukokoonpano, jonka tehtävänä on lausua näistä vaatimuksista, ei ole toimivaltainen arvioimaan tuomioistuinmenettelyn mahdollista kohtuutonta kestoa, eikä se voi siten pyrkiä korjaamaan asiaa erityisesti muuttamalla päätöksen, jonka kumoamista vaaditaan, perustelujen lainmukaisuuteen kohdistuvan valvontansa laajuutta.
Irtisanomisen perusteleminen epäpätevyydellä
Unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdan i alakohtaan perustuvaa pääasiallisesti epäpätevyydestä, josta asianomaista moititaan, johtuvaa päätöstä irtisanoa väliaikainen tai sopimussuhteinen toimihenkilö voidaan perustella viittaamalla täsmällisiin ja yhtäpitäviin aineellisiin seikkoihin, joita tarvittaessa tuetaan useilla vuosittaisilla arviointikertomuksilla, joista epätyydyttävät työsuoritukset ilmenevät, vaikka nämä seikat eivät erikseen tarkasteltuina vaikuta riittävän vakavilta, jotta niillä voitaisiin perustella tällaista toimenpidettä.
Virkamiehen tai väliaikaisen tai sopimussuhteisen toimihenkilön epäpätevyyttä on näet arvioitava muun muassa ottamalla huomioon hänen pätevyytensä, tehokkuutensa ja käytöksensä viranhoidossa.
Asianomaisen virkamiehen tai toimihenkilön voidaan katsoa käyttäytyneen sopimattomasti siksi, että määräaikaa, joka virkamiehelle tai väliaikaiselle tai sopimussuhteiselle toimihenkilölle on työstä poissaolon oikeuttavien asiakirjojen toimittamista varten asetettu, jätetään toistuvasti noudattamatta.
Koska henkilöstösääntöjen 51 artiklaa ei sovelleta edes analogisesti sopimussuhteisiin toimihenkilöihin, unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen missään säännöksessä ei vaadita, että kun hallinto tekee päätöksen irtisanoa sopimussuhteinen toimihenkilö epäpätevyyden vuoksi, sen on perustettava päätöksensä yksinomaan toistuviin laiminlyönteihin, jotka on oltava kirjattu asianomaisen toimihenkilön arviointikertomuksiin.
Vaikka se, että väliaikaiselle tai sopimussuhteiselle toimihenkilölle ensisijaisesti uskottuja tehtäviä hoidettaessa syyllistytään tuottamukseen tai huolimattomuuteen, voi tarvittaessa johtaa kurinpitoseuraamukseen, on kuitenkin niin, että vaikka tällaiseen tuottamukseen tai huolimattomuuteen ei olisi syyllistytty, hallinnolla on oikeus irtisanoa väliaikaisen tai sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimus epäpätevyyden vuoksi silloin, kun asianomaisen toimihenkilön yleisestä käyttäytymisestä sen sopimattomuuden ja useina peräkkäisinä vuosina toistumisen vuoksi seuraa kielteisiä vaikutuksia sen toimielimen, jonka palveluksessa hän on, yksikön asianmukaiselle toiminnalle.
Useita perusteluja sisältävän epäpätevyyteen perustuvan irtisanomispäätöksen lainvastaisten perustelujen neutralisoituminen
Vaikka yksi tai useampi riidanalaisen toimen perusteluista ei ole perusteltu, tämä virhe ei – silloin, kun perusteluita on useita – voi johtaa kyseisen toimen kumoamiseen, jos yksi tai useampi muu peruste riittää oikeuttamaan kyseisen toimen lainvastaisista perusteluista riippumatta.
Kun unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu toteamukseen epäpätevyydestä perustuva irtisanomispäätös, jossa tukeudutaan useisiin perusteluihin, sen on ratkaistava, merkitsevätkö tiettyjen kanneperusteiden tutkimisen yhteydessä havaitut lainvastaisuudet sitä, että riidanalainen päätös on kumottava, vai onko niin, että perustelut, joita ei ole riitautettu tai joiden ei ole osoitettu olevan lainvastaiset, ovat riittävät epäpätevyyttä koskevan yleisen toteamuksen tukemiseksi ja kyseisen päätöksen perustelemiseksi lainmukaisesti riippumatta niistä perusteluista, joiden unionin yleinen tuomioistuin on todennut olevan lainvastaiset.