YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
1 päivänä heinäkuuta 2009 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Menettämismenettely – Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki OKATECH – Päätöksen osittainen peruuttaminen – Muutoksenhaun määräaika – Asetuksen (EY) N:o 40/94 57 ja 77 a artikla (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 58 ja 80 artikla) – Luottamuksensuojan periaate ja oikeusvarmuuden periaate – Oikeus tulla kuulluksi
Asiassa T‑419/07,
Okalux GmbH, kotipaikka Marktheidenfeld (Saksa), edustajanaan asianajaja M. Beckensträter,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään S. Schäffner,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on
Messe Düsseldorf GmbH, kotipaikka Düsseldorf (Saksa), edustajanaan aluksi asianajaja I. Friedhoff, sittemmin asianajaja S. von Petersdorff-Campen,
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n toisen valituslautakunnan 3.9.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 766/2007-2), joka koskee Messe Düsseldorf GmbH:n ja Okalux GmbH:n välistä menettämismenettelyä,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit F. Dehousse (esittelevä tuomari) ja I. Wiszniewska-Białecka,
kirjaaja: hallintovirkamies T. Weiler,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 19.11.2007 toimitetun kannekirjelmän,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 26.2.2008 toimitetun SMHV:n vastineen,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 30.1.2008 toimitetun väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon väliintulijan ja kantajan 17. ja 25.3.2008 päivätyt kirjeet, joissa ilmoitetaan, että ne eivät osallistu suulliseen käsittelyyn,
ottaen huomioon 11.4.2008 tehdyn päätöksen evätä kantajalta mahdollisuus toimittaa vastaus,
ottaen huomioon kantajan 16.12.2008 päivätyn kirjeen, jossa ilmoitetaan, että kantaja osallistuu suulliseen käsittelyyn,
ottaen huomioon 13.1.2009 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Okalux GmbH teki 25.8.1998 sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen, joka perustui yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (asetus on korvattu yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)). Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki OKATECH. Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 6, 19 ja 42. Tavaramerkki rekisteröitiin 15.12.2000.
2 Väliintulija Messe Düsseldorf GmbH esitti 16.12.2005 vaatimuksen, jonka mukaan sanamerkki OKATECH on asetuksen N:o 40/94 50 artiklan 1 kohdan a alakohdan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta) perusteella menetetty osittain, vetoamalla siihen, ettei tavaramerkkiä ollut otettu tosiasialliseen käyttöön viiden vuoden yhtäjaksoisen jakson kuluessa. Vaatimus koski vain siinä mainittuja palveluja eli Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 42 kuuluvia palveluja, jotka vastaavat kuvausta ”arkkitehtuuripalvelut, suunnittelu”.
3 Mitättömyysosasto hyväksyi 21.12.2006 tekemällään ja samana päivänä tiedoksi annetulla päätöksellä väliintulijan vaatimuksen osittaisesta menettämisestä ja määräsi, että osapuolet vastaavat omista menettelykuluistaan.
4 Väliintulijan vaatimuksen johdosta mitättömyysosasto ilmoitti 6.2.2007 päivätyllä kirjeellä osapuolille, että se aikoo asetuksen N:o 40/94 77 a artiklan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 80 artikla) nojalla peruuttaa päätöksensä, ja totesi seuraavaa:
”Tällä kirjeellä teille ilmoitetaan, että mitättömyysosasto aikoo peruuttaa edellä mainitussa menettelyssä [21].12.2006 tekemänsä päätöksen – –.
Peruuttaminen johtuu siitä, että päätöksessä on [SMHV:n] syyksi katsottava ilmeinen menettelyvirhe. Se on päätöksessään erehdyksessä päättänyt, että osapuolet vastaavat omista kuluistaan, vaikka [väliintulijan] vaatimus oli hyväksytty kokonaisuudessaan eli riitautettu yhteisön tavaramerkki oli katsottu osittain menetetyksi edellä mainittujen palvelujen osalta.
Näin ollen mitättömyysosasto peruuttaa päätöksensä asetuksen [N:o 40/94] 77 a artiklan mukaisesti ja tarvittaessa korjaa päätöstään määräämällä, että yhteisön tavaramerkin haltijan on korvattava [väliintulijalle] menettelystä aiheutuneet kulut.
Voitte esittää huomautuksenne tämän johdosta kuukauden määräajassa, joka alkaa tämän ilmoituksen vastaanottamisesta ja jota ei voida pidentää.
Vastaanotettuaan mahdolliset huomautuksenne [SMHV] peruuttaa kuluja koskevan päätöksensä ja tekee uuden päätöksen.”
5 Kantaja otti 7.2.2007 puhelimitse yhteyttä SMHV:hen saadakseen tietoja menettelyn jatkosta ja muutoksenhakuajoista.
6 Kantaja esitti 5.3.2007 huomautuksia mitättömyysosaston 6.2.2007 päivätyn kirjeen johdosta.
7 Mitättömyysosasto peruutti 21.3.2007 tekemällään päätöksellä 21.12.2006 tekemänsä päätöksen vain menettelystä aiheutuneita kuluja koskevan ratkaisun osalta asetuksen N:o 40/94 77 a artiklan ja neuvoston asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1) 53 a säännön nojalla. Se velvoitti kantajan vastaamaan menettelykuluista, joita väliintulijalle oli aiheutunut 21.12.2006 tehtyyn päätökseen johtaneesta menettelystä. Mitättömyysosasto nimittäin totesi, että sen 21.12.2006 tekemässä päätöksessä oli sen syyksi katsottava ilmeinen menettelyvirhe, koska se oli erehdyksessä päättänyt, että osapuolet vastaavat omista menettelykuluistaan, vaikka väliintulija oli voittanut asian. Mitättömyysosasto muistutti 21.3.2007 tekemässään päätöksessä myös, että osapuolille oli ilmoitettu tästä peruuttamisesta 6.2.2007 päivätyllä kirjeellä, jossa niitä oli kehotettu esittämään huomautuksensa, että kantajan 5.3.2007 esittämät huomautukset eivät koskeneet menettelykuluja ja että väliintulija ei ollut esittänyt huomautuksia.
8 Kantaja teki 21.3.2007 tehdystä päätöksestä 16.5.2007 SMHV:lle asetuksen N:o 40/94 57–62 artiklan (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 58–64 artikla) nojalla valituksen, jossa se väitti osoittaneensa, että sen rekisteröimää tavaramerkkiä OKATECH oli tosiasiallisesti käytetty riidanalaisista palveluista, ja vaati tämän johdosta, että mitättömyysosaston 21.12.2006 tekemä päätös oli kumottava.
9 SMHV ilmoitti 30.5.2007 päivätyllä kirjeellään vastaanottaneensa kantajan valituksen, ja se ilmoitti samana päivänä päivätyllä kirjeellään väliintulijalle tästä valituksesta. Väliintulija esitti huomautuksensa 26.6.2007.
10 Toisella, 30.5.2007 päivätyllä ja 31.5.2007 faksitse lähetetyllä kirjeellään SMHV ilmoitti kantajalle, että tämän OKATECH-tavaramerkin osittainen menettäminen oli merkitty rekisteriin. Kantajan edustaja lähetti 11.6.2007 SMHV:lle kirjeen, jossa esitettiin yhteenveto 7.2.2007 käydystä puhelinkeskustelusta, joka oli koskenut muutoksenhakuaikoja (ks. edellä 5 kohta), ja korosti, että kantaja oli tehnyt 16.5.2007 valituksen, jossa vaadittiin peruuttamaan osittaisen menettämisen merkitseminen rekisteriin, kunnes osittaisesta menettämisestä 16.12.2005 tehtyä vaatimusta koskeva päätös tulee voimaan.
11 SMHV ilmoitti 19.6.2007 päivätyllä kirjeellään kantajalle muun muassa, että kantajan 16.5.2007 tekemä valitus oli annettu käsiteltäväksi toiseen valituslautakuntaan, joka ratkaisisi, voidaanko se ottaa tutkittavaksi. Kantaja esitti 3. ja 10.7.2007 päivätyillä kirjeillään SMHV:lle huomautuksia. Kantaja vetosi 3.7.2007 päivätyssä kirjeessään muun muassa siihen, että asetuksen N:o 40/94 60 a artiklaa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 62 artikla) on rikottu, että 30.5.2007 päivättyä kirjettä ei ollut lähetetty kantajan edustajalle vaan suoraan kantajalle, että päätöksen osittainen peruuttaminen oli asetuksen N:o 40/94 77 a artiklan vastaista ja että 6.2.2007 päivätyssä kirjeessä, jossa päätöksen peruuttamisesta ilmoitettiin, todettiin, että asiassa tehtäisiin uusi päätös. Edellä mainitussa 10.7.2007 päivätyssä kirjeessään kantaja korosti, että 6.2.2007 päivätyssä kirjeessä oli käytetty ilmaisua ”ja tekee uuden päätöksen”, ja totesi, että menettelykuluja koskevaan päätökseen ei voida hakea muutosta erikseen.
12 SMHV:n toinen valituslautakunta katsoi 3.9.2007 tehdyssä ja kantajalle 18.9.2007 tiedoksi annetussa päätöksessä (jäljempänä riidanalainen päätös), että valitusta ei oteta tutkittavaksi. Valituslautakunta totesi ensinnäkin, että valitus, jossa vaadittiin tavaramerkin osittaisesta menettämisestä 21.12.2006 tehdyn päätöksen kumoamista, oli tehty asetuksen N:o 40/94 59 artiklassa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 60 artikla) säädetyn kahden kuukauden määräajan jälkeen ja että kirjelmä, jossa esitettiin valituksen perusteet, oli jätetty asetuksen N:o 2868/95 49 säännön 1 kohdassa säädetyn neljän kuukauden määräajan jälkeen. Valituslautakunta totesi seuraavaksi, että mitättömyysosaston 21.3.2007 tekemällä päätöksellä oli peruutettu vain 21.12.2006 tehdyn päätöksen menettelykuluja koskeva osa ja että pääasiaa koskevaan osaan ei voitu enää hakea muutosta 21.2.2007 jälkeen.
Asianosaisten vaatimukset
13 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– hylkää yhteisön tavaramerkin OKATECH osittaista menettämistä koskevan vaatimuksen
– toissijaisesti palauttaa asian SMHV:n mitättömyysosaston käsiteltäväksi, jotta tämä ratkaisisi 16.5.2007 tehdyn valituksen, ja
– velvoittaa SMHV:n tai väliintulijan korvaamaan kulut pääasiaa koskevasta menettelystä aiheutuvat kulut mukaan lukien.
14 SMHV ja väliintulija vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Tiettyjen vaatimusten tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
15 SMHV väittää, että kantajan toista vaatimusta, jossa vaaditaan yhteisön tavaramerkin osittaista menettämistä koskevan vaatimuksen hylkäämistä, ei voida ottaa tutkittavaksi.
16 SMHV väittää lisäksi, että kantajan toissijaisilla vaatimuksilla rikotaan asetuksen N:o 40/94 130 artiklan 1 kohtaa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 135 artiklan 1 kohta), jonka mukaan valituslautakunnat ovat toimivaltaisia ratkaisemaan valitukset.
17 Lopuksi SMHV väittää, että kantajan vaatimusta, joka koskee SMHV:ssä käydystä ensimmäisen asteen menettelystä aiheutuneita kuluja, ei voida ottaa tutkittavaksi.
18 Kantaja ei ole esittänyt huomautuksia tältä osin.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
19 Kantajan toista vaatimusta, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on hylättävä kantajan rekisteröimän yhteisön tavaramerkin osittaista menettämistä koskeva vaatimus, ja kantajan toissijaista vaatimusta, jonka mukaan asia on palautettava mitättömyysosaston käsiteltäväksi, jotta tämä ratkaisisi kantajan valituksen, voidaan tulkita niin, että niillä pyritään aineellisesti siihen, että SMHV velvoitetaan hylkäämään tavaramerkin menettämistä koskeva vaatimus. Asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 6 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 6 kohta) mukaan SMHV:n on toteutettava yhteisöjen tuomioistuinten tuomioiden täytäntöönpanosta johtuvat toimenpiteet. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ei siis ole antaa SMHV:lle täytäntöönpanoa koskevaa määräystä (asia T‑331/99, Mitsubishi HiTec Paper Bielefeld v. SMHV (Giroform), tuomio 31.1.2001, Kok., s. II‑433, 33 kohta; asia T‑34/00, Eurocool Logistik v. SMHV (EUROCOOL), tuomio 27.2.2002, Kok., s. II‑683, 12 kohta ja asia T‑388/00, Institut für Lernsysteme v. SMHV – Educational Services (ELS), tuomio 23.10.2002, Kok., s. II‑4301, 19 kohta).
20 Jos näitä vaatimuksia olisi lisäksi tulkittava niin, että niissä vaaditaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta muuttamaan riidanalaista päätöstä, on todettava, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 3 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 3 kohta) nojalla toimivalta muuttaa valituslautakuntien päätöksiä, tämä mahdollisuus on lähtökohtaisesti rajattu tilanteisiin, joissa asia on ratkaisukelpoinen. Esillä olevassa tapauksessa valituslautakunta ei kuitenkaan ole tutkinut sen enempää OKATECH-tavaramerkin osittaista menettämistä koskevia tosiseikkoja ja todisteita kuin kantajan tältä osin esittämiä perusteluja. Riidanalaisen päätöksen muuttaminen merkitsisi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioisi ensimmäistä kertaa asiakysymyksen osalta niitä vaatimuksia, joita valituslautakunta ei ole ratkaissut. Tällainen arviointi ei kuitenkaan kuulu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan, joka on määritelty asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 2 ja 3 kohdassa (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 2 ja 3 kohta) (asia T‑85/07, Gabel Industria Tessile v. SMHV – Creaciones Garel (GABEL), tuomio 10.6.2008, 28 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
21 Tästä seuraa, että kantajan toinen vaatimus ja toissijainen vaatimus on jätettävä tutkimatta.
22 Kantaja vaatii vielä, että SMHV on velvoitettava korvaamaan kantajan kulut pääasian käsittelystä aiheutuvat kulut mukaan lukien. SMHV väittää, että vaatimusta ei voida ottaa tutkittavaksi tässä virastossa käydystä ensimmäisen asteen menettelystä aiheutuneiden kulujen osalta.
23 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 136 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”asianosaisille valituslautakuntakäsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – – katsotaan korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi”. Tästä seuraa, että mitättömyysosastossa käydystä menettelystä aiheutuneita kustannuksia ei voida katsoa korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi (ks. vastaavasti asia T‑164/03, Ampafrance v. SMHV – Johnson & Johnson (monBeBé), tuomio 21.4.2005, Kok., s. II‑1401, 27 kohta).
24 Tämä vaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta, siltä osin kuin se koskee mitättömyysosastossa käydystä menettelystä aiheutuneita kuluja.
Asiakysymys
25 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi pääasiallisesti viiteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 40/94 57 ja 77 a artiklan rikkomista, toinen luottamuksensuojan periaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista, kolmas kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista, neljäs menettelyvirheitä ja viides tavaramerkin osittaisen menettämisen perusteettomuutta.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 40/94 57 ja 77 a artiklan rikkomista
– Asianosaisten lausumat
26 Kantaja väittää, että menettämismenettely on päätetty vasta 21.3.2007 tehdyllä päätöksellä, koska 21.12.2006 tehtyä päätöstä ei asetuksen N:o 40/94 57 artiklan 2 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 58 artiklan 2 kohta) mukaan voitu riitauttaa erikseen. Kantaja toteaa lisäksi, ettei asetuksen N:o 40/94 77 a artiklassa säädetä mahdollisuudesta peruuttaa yhtenä päätöksenä tehtyä ratkaisua osittain.
27 SMHV ja väliintulija kiistävät kantajan perustelut.
– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
28 Asetuksen N:o 40/94 57 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 58 artiklan 1 kohta) säädetään, että mitättömyysosastojen päätöksiin voidaan hakea muutosta ja että muutoksenhaulla on lykkäävä vaikutus.
29 Asetuksen N:o 40/94 59 artiklassa säädetään, että valitus SMHV:n päätöksestä on tehtävä kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta.
30 Nyt esillä olevassa asiassa mitättömyysosasto hyväksyi 21.12.2006 tekemällään päätöksellä väliintulijan vaatimuksen kantajan tavaramerkin osittaisesta menettämisestä ja määräsi, että osapuolet vastaavat omista menettelykuluistaan. Tällä päätöksellä lopetettiin siten menettely mitättömyysosastossa. Kyse on siis päätöksestä, johon voidaan hakea muutosta edellä mainituissa artikloissa säädetyin edellytyksin, kuten päätöksessä mainitaan nimenomaisesti.
31 Edellä mainittu 6.2.2007 päivätty kirje, jolla mitättömyysosasto ilmoitti osapuolille aikomuksestaan peruuttaa tämä päätös menettelykulujen osalta, ei millään tavalla muuta muutoksenhakuajan alkamisajankohtaa, josta oli nimenomaisesti muistutettu 21.12.2006 tehdyssä päätöksessä.
32 Tässä kirjeessä nimittäin todetaan seuraavaa (ks. edellä 4 kohta):
”Se on – – erehdyksessä päättänyt, että osapuolet vastaavat omista kuluistaan, vaikka [väliintulijan] vaatimus oli hyväksytty kokonaisuudessaan eli riitautettu yhteisön tavaramerkki oli katsottu osittain menetetyksi edellä mainittujen palvelujen osalta. Näin ollen mitättömyysosasto peruuttaa päätöksensä asetuksen [N:o 40/94] 77 a artiklan mukaisesti ja tarvittaessa korjaa päätöstään määräämällä, että yhteisön tavaramerkin haltijan on korvattava [väliintulijalle] menettelystä aiheutuneet kulut. – – Vastaanotettuaan mahdolliset huomautuksenne [SMHV] peruuttaa kuluja koskevan päätöksensä ja tekee uuden päätöksen.”
33 Tämän kirjeen sanamuodosta ilmenee, että peruuttaminen koskee vain menettelykuluja ja että ilmoitettu peruuttaminen ei koske tavaramerkin osittaista menettämistä koskevaa päätöstä siitä huolimatta, että kirjeen lopussa käytetään ilmaisua ”uuden päätöksen”. Lisäksi on todettava, että vain valituslautakunta voi tutkia uudelleen tavaramerkin osittaista menettämistä koskevan asiakysymyksen tai muuttaa tältä osin tehtyä päätöstä, eikä tämä voi tapahtua asetuksen N:o 40/94 77 a artiklan puitteissa.
34 Edellä mainittu 21.12.2006 tehty päätös on siten kantajalle vastainen toimi. Jos kantaja halusi riitauttaa tavaramerkkinsä osittaista menettämistä koskevan päätöksen, sen olisi pitänyt hakea muutosta asetuksen N:o 40/94 59 artiklassa säädetyssä ja tässä päätöksessä nimenomaisesti mainitussa kahden kuukauden määräajassa. Muunlaisella tulkinnalla kierrettäisiin asetuksessa N:o 40/94 säädettyjä pakottavia määräaikoja.
35 On siten katsottava, että valituslautakunnalle 16.5.2007 tehty valitus, jossa riitautettiin osittaisesta menettämisestä 21.12.2006 tehty päätös, on tehty myöhässä.
36 Kantajan väitteellä, jonka mukaan 21.12.2006 tehdyn päätöksen osittainen peruuttaminen on mahdotonta, ei voida saattaa tätä päätelmää kyseenalaiseksi.
37 On nimittäin todettava ensinnäkin, että vaikka asetuksen N:o 40/94 77 a artiklassa ei nimenomaisesti säädetä päätöksen osittaisesta peruuttamisesta, säännöksen sanamuoto ei sulje tätä pois. Lisäksi on todettava, että asetuksen N:o 2868/95 53 a säännössä säädetään, että ennen peruuttamista SMHV ilmoittaa asianomaiselle osapuolelle aiotusta peruuttamisesta tai poistamisesta. Asianomainen osapuoli voi toimittaa huomautuksia aiotusta peruuttamisesta tai poistamisesta, ja jos asianomainen osapuoli ei hyväksy kumoamista, SMHV tekee peruuttamisesta päätöksen. Sovellettava menettely siis mahdollistaa, että peruuttaminen rajoitetaan tarpeen vaatiessa koskemaan vain osaa päätöksestä, edellyttäen, että kontradiktorista periaatetta noudatetaan. Näin on todellakin tapahtunut tässä tapauksessa, koska kantaja, jolle on 6.2.2007 päivätyllä kirjeellä ilmoitettu tulevasta peruuttamisesta, sen perusteista ja tarkoituksesta, on voinut esittää huomautuksia, kuten se on tehnyt 5.3.2007 (ks. edellä 6 kohta). Tältä osin on merkityksetöntä, että huomautukset eivät koskeneet menettelykuluja (ks. edellä 7 kohta).
38 Nyt esillä olevassa asiassa oikeudenkäyntikulujen jakamista koskeva ratkaisu, joka on luonteeltaan erillinen ratkaisu, on 21.12.2006 tehdyssä mitättömyysosaston päätöksessä ilmeisen virheellinen, mitä kantaja ei kiistä. Koska väliintulija voitti asian täysin tavaramerkin osittaista menettämistä koskevan vaatimuksensa osalta, kantaja olisi pitänyt velvoittaa vastaamaan menettelykuluista asetuksen N:o 40/94 81 artiklan 1 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 85 artiklan 1 kohta) mukaisesti, ilman että mitättömyysosastolla on tältä osin mitään päätösvaltaa.
39 Lopuksi on todettava, että tulkinta, jonka mukaan päätösten osittainen peruuttaminen on mahdollista, vastaa asetusten N:o 40/94 ja N:o 2868/95 tarkoitusta, sillä muun muassa päätösten uudelleentarkastelua koskevassa asetuksen N:o 40/94 60 a artiklassa, virheiden korjaamista koskevassa asetuksen N:o 2868/95 53 säännössä ja päätösten peruuttamista koskevassa asetuksen N:o 2868/95 53 a säännössä säädetään, että SMHV:n päätöksiä on mahdollista oikaista, ennen kuin muutoksenhakuviranomainen on ratkaissut asian.
40 Kun otetaan huomioon edellä todettu, on katsottava, että 21.12.2006 tehty päätös voitiin peruuttaa osittain edellyttäen, että menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita noudatetaan. Menettelykuluja koskevan ratkaisun peruuttaminen ei näin ollen voinut käynnistää uudelleen 21.12.2006 tehdyn päätöksen muutoksenhakuaikaa, joka oli päättynyt 21.2.2007.
41 Valituslautakunta ei siten rikkonut asetuksen N:o 40/94 57 ja 77 a artiklaa jättäessään valituksen tutkimatta myöhästyneenä.
42 On lisäksi todettava, että vaikka osittainen peruuttaminen olisi mahdotonta – kuten kantaja väittää – ja 21.3.2007 tehty jälkimmäinen päätös olisi lainvastainen, 21.12.2006 tehdyn aiemman päätöksen lainmukaisuutta ei kuitenkaan ole riitautettu muutoksenhakuajan kuluessa.
43 Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu
– Asianosaisten lausumat
44 Kantaja väittää SMHV:n työntekijän vahvistaneen, että kantajan käsitys muutoksenhakuajoista on oikea, sillä kyseinen työntekijä ilmoitti kantajalle 7.2.2007, että muutoksenhakuaika alkaa kulua uuden päätöksen tekoajankohdasta. Kantaja vetoaa näin ollen siihen, että luottamuksensuojan periaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta, joita tarkoitetaan asetuksen N:o 40/94 79 artiklassa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 83 artikla), on loukattu.
45 SMHV kiistää kantajan perustelut.
– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
46 Oikeus vaatia luottamuksensuojaa, joka on yhteisön oikeuden yleinen periaate, koskee kaikkia oikeussubjekteja, jotka ovat sellaisessa tilanteessa, josta ilmenee, että heille on yhteisön hallinnon antamien täsmällisten vakuuttelujen vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia. Tällaisia vakuutteluja ovat, oli se oikeudellinen muoto, jossa ne on annettu tiedoksi, mikä hyvänsä, täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä. Tämän periaatteen loukkaamiseen ei sitä vastoin voida vedota, jollei hallinto ole antanut asiassa täsmällisiä vakuutteluja (yhdistetyt asiat C‑182/03 ja C‑217/03, Belgia ja Forum 187 v. komissio, tuomio 22.6.2006, Kok., s. I‑5479, 147 kohta; asia T‑388/04, Kachakil Amar v. SMHV (Kolmioon päättyvä pitkittäisviiva), tuomio 5.4.2006, 26 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T‑271/04, Citymo v. komissio, tuomio 8.5.2007, Kok., s. II‑1375, 108 ja 138 kohta).
47 Tässä tapauksessa kantaja väittää SMHV:n toimihenkilön vakuuttaneen sille puhelimitse, että menettelykuluista tehdään uusi päätös ja että uusi muutoksenhakuaika alkaa kulua. Kantaja esittää tältä osin yhtäältä käsinkirjoitetun 7.2.2007 päivätyn muistion, jonka kantaja on laatinut ja jossa esitetään yhteenveto sen samana päivänä käymästä puhelinkeskustelusta, ja toisaalta SMHV:lle osoitetun 11.6.2007 päivätyn kirjeensä (ks. edellä 10 kohta), jossa viitataan tähän 7.2.2007 käytyyn puhelinkeskusteluun. SMHV ei kiistä 7.2.2007 käytyä puhelinkeskustelua, ja se on istunnossa todennut, että kyseessä oli reaktio 6.2.2007 päivättyyn kirjeeseen, joka koski ainoastaan uutta päätöstä, joka aiottiin tehdä kulujen osalta.
48 Luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskeva väite on kuitenkin hylättävä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.
49 Ensinnäkin on nimittäin todettava, että 21.12.2006 tehty päätös on osapuolelle vastainen toimi, jonka valituskelpoisuudesta ei ole epäilyä ja jossa lisäksi mainittiin nimenomaisesti muutoksenhakumahdollisuudesta ja sovellettavasta määräajasta, joka on ehdoton.
50 Toiseksi on todettava, että 6.2.2007 päivätty kirje, jossa ilmoitettiin 21.12.2006 tehdyn päätöksen peruuttamisesta, on täsmällinen tieto, joka on saatu toimivaltaisesta ja luotettavasta lähteestä ja josta ilmenee, että peruuttaminen koskee vain menettelykuluja koskevaa ratkaisua (ks. edellä 4 kohta). Ilmoitetun peruuttamisen rajallisuus ilmenee siten selvästi tämän kirjeen sanamuodosta, ja kun huomioon otetaan koko kirje, kirjeen lopputoteamus, jonka mukaan mitättömyysosasto ”peruuttaa kuluja koskevan päätöksensä ja tekee uuden päätöksen”, ei saata tätä päätelmää kyseenalaiseksi.
51 Kun otetaan huomioon nämä seikat, 7.2.2007 käyty puhelinkeskustelu, sellaisena kuin kantaja on sen esittänyt, ei ole sellainen edellä 46 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu täsmällinen, ehdoton ja yhtäpitävä tieto, jonka perusteella voisi syntyä perusteltu luottamus siihen, että tavaramerkin osittaista menettämistä koskevan päätöksen osalta alkaisi kulua uusi muutoksenhakuaika siitä, kun myöhemmin tehdään osittaista peruuttamista koskeva päätös.
52 Siltä osin kuin on kolmanneksi kysymys mahdollisuudesta vedota luottamuksensuojan periaatteeseen valituksen tekemiselle asetetun määräajan ylittämisestä aiheutuvan prekluusion välttämiseksi, on todettava, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että valittajan on pystyttävä esittämään selvitys odotuksista, jotka perustuvat sellaisiin yhteisön hallinnon täsmällisiin vakuutteluihin tai käyttäytymiseen, jotka ovat omiaan aiheuttamaan ymmärrettävää sekaannusta vilpittömässä mielessä olevalle oikeussubjektille, joka osoittaa noudattaneensa kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevaisuutta noudattavalta toimijalta (ks. vastaavasti asia C‑44/00 P, Sodima v. komissio, määräys 13.12.2000, Kok., s. I‑11231, 50 kohta).
53 Nyt esillä olevassa asiassa on todettava, että kun otetaan huomioon muutoksenhakuaikojen pakottavuus ja 6.2.2007 päivätyssä kirjeessä esiin tuodut syyt, SMHV:n kanssa käyty puhelinkeskustelu ei siinäkään tapauksessa, että se olisi ollut omiaan aiheuttamaan tiettyä sekaannusta kantajalle, voi estää prekluusiota, joka johtuu siitä, että säädetty määräaika, jonka kuluessa 21.12.2006 tehty päätös olisi tullut riitauttaa, ylitettiin. Kantaja, joka ei pyytänyt SMHV:ltä kirjallista vahvistusta puhelinkeskustelun sisällöstä, olisi nimittäin osoittanut noudattaneensa sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevaisuutta noudattavalta toimijalta, jos se olisi vaikka vain varotoimena tehnyt valituksen 21.12.2006 tehdyssä päätöksessä mainitussa määräajassa, joka on ehdoton ja joka ei siten ole asianosaisten määräysvallassa (ks. vastaavasti edellä 52 kohdassa mainittu asia Sodima v. komissio, määräyksen 51 kohta).
54 Luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista koskeva väite on siten hylättävä.
55 Koska oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista koskevan väitteen tueksi ei ole esitetty mitään erillistä perustetta, toinen kanneperuste on kokonaisuudessaan hylättävä perusteettomana.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu
– Asianosaisten lausumat
56 Kantaja arvostelee valituslautakuntaa siitä, ettei tämä ole viitannut kantajan 11.6. eikä 3. ja 10.7.2007 päivättyihin kirjeisiin, jotka koskevat sitä, ettei muutoksenhakuaikaa ole tässä tapauksessa mahdollista noudattaa, ja siitä, ettei tämä ole lausunut kantajan puoltamasta oikeudellisesta käsityksestä.
57 SMHV ja väliintulija kiistävät kantajan perustelut.
– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
58 Asetuksen N:o 40/94 73 artiklan toisen virkkeen (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan toinen virke) mukaan SMHV:n päätökset voivat perustua ainoastaan sellaisiin syihin, joihin osapuolet ovat voineet ottaa kantaa.
59 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka tässä säännöksessä vahvistettu oikeus tulla kuulluksi koskee kaikkia päätöksen perusteena olevia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja sekä todisteita, se ei koske lopullista kantaa, johon hallintoviranomainen aikoo päätyä (ks. vastaavasti asia T‑303/03, Lidl Stiftung v. SMHV – REWE-Zentral (Salvita), tuomio 7.6.2005, Kok., s. II‑1917, 62 kohta).
60 Siltä osin kuin nyt esillä olevassa asiassa on kysymys kantajan perusteluista, jotka koskevat sitä, että muutoksenhakuaikaa ei ollut mahdollista noudattaa, ja sitä, että päätöksen osittainen peruuttaminen ei ole mahdollista, mihin kantaja on viitannut pääasiallisesti 11.6.2007 päivätyssä kirjeessään (ks. edellä 10 kohta) sekä 3. ja 10.7.2007 päivätyissä kirjeissään (ks. edellä 11 kohta), jotka se osoitti SMHV:lle, on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä tosiseikoista esitetyssä yhteenvedossa mainitaan paitsi 16.5.2007 päivätty kantajan kirjelmä, joka koskee kantajan tavaramerkin osittaista menettämistä, myös myöhemmin esitetyt huomautukset (riidanalaisen päätöksen 6 kohta).
61 Valituslautakunta viittaa siten 11.6. sekä 3. ja 10.7.2007 esitettyihin huomautuksiin, jotka ovat ainoat kantajan SMHV:lle 16.5.2007 päivätyn kirjelmän jälkeen lähettämät huomautukset ja jotka valituslautakunta on siis todellakin ottanut huomioon.
62 Riidanalaisessa päätöksessä todetaan lisäksi, että 21.3.2007 tehty mitättömyysosaston päätös koskee vain ”kuluja koskevaa päätöksen osaa”. Siinä siis vahvistetaan implisiittisesti mutta väistämättä, että 21.12.2006 tehty päätös voidaan peruuttaa osittain, kuten mitättömyysosasto on tehnyt, ja tällä tavalla vastataan kantajan tätä koskevaan väitteeseen.
63 Tästä seuraa, ettei kantaja ole näyttänyt toteen, että sen oikeutta tulla kuulluksi erityisesti muutoksenhakuaikojen ja sen osalta, voidaanko päätös peruuttaa osittain, olisi loukattu.
64 Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Neljäs kanneperuste, joka koskee menettelyvirheitä
– Asianosaisten lausumat
65 Kantaja väittää, että asetuksen N:o 40/94 60 a artiklan 4 kohtaa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 62 artiklan 4 kohta) on rikottu, ja se korostaa pääasiallisesti sitä, ettei SMHV:n sisäinen toiminta ole avointa. Kantaja väittää myös, että SMHV on asetuksen N:o 40/94 77 a artiklan vastaisesti merkinnyt tavaramerkin OKATECH osittaisen poistamisen rekisteriin ottamatta huomioon vireillä ollutta kantajan valitusta ja että SMHV on ilmoittanut tästä osittaisesta poistamisesta suoraan kantajalle eikä tämän edustajalle. Kantaja toteaa lisäksi, että jos valituslautakunta katsoi, että se voi jättää kantajan 16.5.2007 tekemän valituksen tutkimatta määräajan ylittymisen vuoksi, sen olisi asetuksen N:o 2868/95 49 ja 51 säännön mukaan pitänyt määrätä valitusmaksun takaisin maksamisesta, sillä myös valitusmaksu olisi tällöin maksettu määräajan jälkeen.
66 SMHV kiistää kantajan perustelut.
– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
67 Siltä osin kuin on ensinnäkin kysymys kantajan väitteistä, jotka koskevat SMHV:ssä käydyssä menettelyssä tapahtuneita eri menettelyvirheitä, on muistutettava, että asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 1 kohdan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 1 kohta) mukaan kanne yhteisöjen tuomioistuimessa voidaan nostaa yksinomaan valituslautakuntien päätöksistä. Tämän vuoksi on katsottava, että tällaisen kanteen yhteydessä tutkittavaksi voidaan ottaa ainoastaan kanneperusteet, jotka kohdistuvat valituslautakunnan päätökseen itseensä (edellä 59 kohdassa mainittu asia Salvita, tuomion 59 kohta).
68 Siinäkään tapauksessa, että tapahtuneiksi väitetyt menettelyvirheet eli päätöksentekoprosessin avoimuuden puuttuminen ja tavaramerkin osittaisen menettämisen merkitseminen rekisteriin olisi näytetty toteen, kantajan väitteet eivät kohdistuisi riidanalaiseen valituslautakunnan päätökseen.
69 Väitteet on siis jätettävä tutkimatta.
70 Siltä osin kuin on toiseksi kysymys väitteestä, jonka mukaan on rikottu asetuksen N:o 40/94 60 a artiklan 4 kohtaa, joka koskee päätösten uudelleentarkastelua inter partes -tapauksissa, on muistutettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 2 kohdan nojalla nostetun kanteen tarkoituksena on valituslautakuntien päätösten laillisuuden valvonta. Tätä valvontaa suoritettaessa on otettava huomioon asian tosiseikat ja oikeudelliset seikat sellaisina, kuin ne on esitetty valituslautakunnalle (asia T‑10/06, Portela & Companhia v. SMHV – Torrens Cuadrado ja Sanz (Bial), tuomio 11.12.2007, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Lisäksi työjärjestyksen 135 artiklan 4 kohdan mukaan asianosaisten kirjelmät eivät voi muuttaa riidan kohdetta siitä, mikä se on ollut valituslautakunnassa (em. asia Bial, tuomion 62 kohta).
71 Nyt esillä olevassa asiassa on kuitenkin todettava, että kyse ei ole asetuksen N:o 40/94 60 a artiklassa säädetystä uudelleentarkastelumenettelystä ja että tällaista väitettä ei myöskään ollut saatettu valituslautakunnan käsiteltäväksi.
72 Myös asetuksen N:o 40/94 60 a artiklan 4 kohdan rikkomista koskeva väite on näin ollen jätettävä tutkimatta.
73 Siltä osin kuin on kolmanneksi kysymys väitteestä, jonka mukaan asetuksen N:o 2868/95 49 ja 51 sääntöä on rikottu ja riidanalaisessa päätöksessä olisi pitänyt määrätä samaten määräajan jälkeen maksettu valitusmaksu maksettavaksi takaisin, on muistutettava, että asetuksen N:o 2868/95 49 säännön 3 kohdassa säädetään, että ”jos valitusmaksu maksetaan valituksen jättämiselle asetuksen (EY) N:o 40/94 59 artiklan mukaisesti asetetun määräajan jälkeen, valitusta ei katsota jätetyksi, ja valitusmaksu palautetaan valittajalle”.
74 Nyt esillä olevassa asiassa kantajan 16.5.2007 tekemä valitus koski muodollisesti osittaisesta peruuttamisesta 21.3.2007 tehtyä päätöstä (ks. edellä 8 kohta), ja valitus on tehty kahden kuukauden määräajassa tästä päätöksestä lukien. Kantaja ei näin ollen maksanut valitusmaksua asetuksen N:o 40/94 59 artiklassa säädetyn kahden kuukauden määräajan jälkeen.
75 Lisäksi asetuksen N:o 2868/95 51 säännön b alakohdassa säädetään, että valitusmaksu palautetaan, jos valituslautakunta katsoo, että valitus on hyväksyttävä ja että maksun palauttaminen on kohtuullista huomattavan menettelyvirheen takia. Nyt esillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole kysymys tällaisesta tilanteesta, koska valituslautakunta on päinvastoin hylännyt kantajan valituksen.
76 Asetuksen N:o 2868/95 49 ja 51 säännön rikkomista koskeva väite on tämän vuoksi hylättävä perusteettomana.
77 Neljäs kanneperuste on näin ollen osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.
Viides kanneperuste, joka koskee tavaramerkin osittaisen menettämisen perusteettomuutta
– Asianosaisten lausumat
78 Kantaja väittää osoittaneensa, että tavaramerkkiä OKATECH oli käytetty riidanalaisista palveluista, ja se katsoo, että valituslautakunnan olisi pitänyt hyväksyä sen valitus ja kumota mitättömyysosaston 21.12.2006 ja 21.3.2007 tekemät päätökset.
79 SMHV väittää, että kanneperustetta ei voida ottaa tutkittavaksi, koska vain valituslautakunnan päätökseen kohdistuvat kanneperusteet voidaan ottaa tutkittaviksi.
– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
80 On muistutettava, että valituslautakunta on riidanalaisessa päätöksessä katsonut, että kantajan valitusta ei oteta tutkittavaksi, eikä se siis ole lausunut kantajan tavaramerkin osittaisesta menettämisestä.
81 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi tältä osin asettua SMHV:n sijaan eikä näin ollen lausua kantajan tämän kysymyksen osalta esittämistä väitteistä ja perusteluista (asia T‑481/04, Advance Magazine Publishers v. SMHV – Capela & Irmãos (VOGUE), tuomio 4.10.2007, 22 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
82 Tästä seuraa, että viides kanneperuste on jätettävä tutkimatta, koska sillä tuetaan vaatimusta, jota ei voida ottaa tutkittavaksi (ks. edellä 19–21 kohta).
83 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
84 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut SMHV:n ja väliintulijan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Okalux GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tiili | Dehousse | Wiszniewska-Białecka |
Julistettiin Luxemburgissa 1 päivänä heinäkuuta 2009.
Allekirjoitukset