JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PEDRO CRUZ VILLALÓN
16 päivänä lokakuuta 2014 (1)
Asia C‑266/13
L. Kik
(Ennakkoratkaisupyyntö – Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat))
Siirtotyöläisten sosiaaliturva – Asetus (ETY) N:o 1408/71 – Putkenlaskualuksella kansainvälisillä vesillä ja kahden jäsenvaltion mannerjalustalla työskentelevä työntekijä – Vakuutusvelvollisuus – Sovellettava kansallinen lainsäädäntö
1. Unionin tuomioistuinta pyydetään jälleen kerran lausumaan sovellettavan lainsäädännön määrittämistä koskevista asetuksen (ETY) N:o 1408/71(2) säännöistä. Tällä kertaa lausuntopyyntö koskee tapausta, jossa on jälleen pohdittava mannerjalustan oikeudellista luonnetta ja jäsenvaltioiden täysivaltaisuuden funktionaalisen ulottuvuuden merkitystä ja soveltamisalaa tähän alueeseen nähden. Käsiteltävän asian todellinen merkitys liittyy joka tapauksessa ilmeiseen vaikeuteen sovittaa yhteen kyseisen asetuksen säännöksiä ja sitä tosiseikkaa, että osapuolten näkemyksen mukaan ainoastaan analogiaan perustuva ratkaisu on mahdollinen. Kyseinen asetus kuitenkin tarjoaa asiaan sopivan ratkaisun, kuten yritän jäljempänä osoittaa.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Kansainvälinen oikeus
2. Alankomaiden kuningaskunta ratifioi 28.6.1996 Montego Bayssa (Jamaika) 10.12.1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, joka tuli voimaan 16.11.1994 ja joka on hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta 23.3.1998 tehdyllä neuvoston päätöksellä 98/392/EY.(3)
3. Sen 60 artiklassa, jonka otsikkona on ”Talousvyöhykkeellä sijaitsevat tekosaaret, laitteet ja rakennelmat”, määrätään seuraavaa:
”1. Rantavaltiolla on talousvyöhykkeellä yksinomainen oikeus rakentaa ja antaa lupa rakentaa ja käyttää:
a) tekosaaria;
b) 56 artiklassa mainittuihin ja muihin taloudellisiin tarkoituksiin käytettäviä laitteita ja rakennelmia;
c) laitteita ja rakennelmia, jotka saattavat haitata rantavaltion oikeuksien käyttämistä vyöhykkeellä;
sekä säännellä näiden rakentamista ja käyttöä.
2. Rantavaltiolla on tällaisiin tekosaariin, laitteisiin ja rakennelmiin nähden yksinomainen lainkäyttövalta, joka käsittää muun muassa tulli-, vero-, terveydenhoito-, turvallisuus- ja maahanmuuttolakeja ja -määräyksiä koskevan lainkäyttövallan.
– –”
4. Yleissopimuksen 77 artiklassa, jonka otsikkona on ”Mannerjalustaan kohdistuvat rantavaltion oikeudet”, määrätään seuraavaa:
”1. Rantavaltiolla on mannerjalustaan kohdistuvat täysivaltaiset oikeudet sen tutkimiseksi ja sen luonnonvarojen hyödyntämiseksi.
2. 1 kappaleessa mainitut oikeudet ovat yksinomaiset sikäli, että vaikka rantavaltio ei tutki mannerjalustaa tai hyödynnä sen luonnonvaroja, kukaan ei saa ryhtyä näihin toimiin ilman rantavaltion nimenomaista suostumusta.
3. Mannerjalustaan kohdistuvat rantavaltion oikeudet eivät ole riippuvaisia tosiasiallisesta tai nimellisestä valtauksesta eivätkä myöskään nimenomaisesta asiaa koskevasta julistuksesta.
– –”
5. Yleissopimuksen 79 artiklassa, jonka otsikkona on ”Mannerjalustalla sijaitsevat merenalaiset kaapelit ja putkistot”, määrätään seuraavaa:
”1. Kaikilla valtioilla on oikeus laskea mannerjalustalle merenalaisia kaapeleita ja putkistoja tämän artiklan määräysten mukaisesti.
2. Rantavaltio ei saa haitata kaapeleiden tai putkistojen laskemista tai huoltoa, ottaen kuitenkin huomioon, että sillä on oikeus ryhtyä kohtuullisiksi katsottaviin toimiin mannerjalustan tutkimiseksi, mannerjalustan luonnonvarojen hyödyntämiseksi sekä putkistojen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi.
3. Mannerjalustalle laskettavien putkistojen kulkureitin määrittämiseen tarvitaan rantavaltion hyväksyminen.
4. Mikään tämän osan määräys ei vaikuta rantavaltion oikeuteen asettaa ehtoja sen alueelle tai aluemerelle johtaville kaapeleille tai putkistoille, eikä siihen lainkäyttövaltaan, joka rantavaltiolla on mannerjalustansa tutkimisen tai mannerjalustan luonnonvarojen hyödyntämisen tai valtion lainkäyttövaltaan kuuluvien tekosaarten, laitteiden ja rakennelmien toiminnan yhteydessä asennettavien tai käytettävien kaapelien tai putkistojen suhteen.
– –”
6. Yleissopimuksen 80 artiklan (”Mannerjalustalla sijaitsevat tekosaaret, laitteet ja rakennelmat”) mukaan ”60 artiklaa sovelletaan vastaavasti mannerjalustalla sijaitseviin tekosaariin, laitteisiin ja rakennelmiin.”
B Unionin oikeus
1. Asetus N:o 1408/71
7. Seuraavilla asetuksen N:o 1048/71 johdanto-osan perustelukappaleilla on merkitystä käsiteltävän asian kannalta:
”sekä katsoo, että kansallisten sosiaaliturvalainsäädäntöjen yhteensovittamissäännöt ovat osa henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta, ja niillä on tämän vuoksi myötävaikutettava heidän elämäntasonsa ja työolojensa parantumiseen;
– –
niiden merkittävien erojen vuoksi, joita kansallisissa lainsäädännöissä on niiden henkilöllisen ulottuvuuden osalta, on suotavaa luoda periaate, jonka mukaan asetusta sovelletaan kaikkiin niihin jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka ovat vakuutettuja palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmissä taikka palkkatyön tai ammatin harjoittamisen perusteella,
olisi kunnioitettava sosiaaliturva-alan kansallisten lainsäädäntöjen ominaispiirteitä ja laadittava ainoastaan yhteensovittamisjärjestelmä,
– –
yhteisön alueella liikkuvat työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat olisi saatettava yhden jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän alaisuuteen siten, että vältetään tapaukseen soveltuvien kansallisten lainsäädäntöjen päällekkäisyys ja tästä aiheutuvat ongelmat,
– –
jäsenvaltion alueella toimivien kaikkien työntekijöiden ja ammatinharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla on aiheellista määrätä, että noudatetaan pääsääntöisesti sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella kyseinen henkilö työskentelee tai harjoittaa ammattia,
tästä pääsäännöstä olisi poikettava erityisissä tilanteissa, joissa on perusteltua käyttää muuta sovellettavan lainsäädännön määräytymisperustetta,
– –”
8. Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklassa, jonka otsikkona on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa:
a) ’palkatulla työntekijällä’ ja ’itsenäisellä ammatinharjoittajalla’ tarkoitetaan:
i) henkilöä, joka on pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella vakuutettu yhden tai useamman palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän taikka virkamiesten erityisjärjestelmän kattaman vakuutustapahtuman varalta,
– –”
9. Asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa, jonka otsikkona on ”Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat henkilöt”, säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja opiskelijoihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön piiriin ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia tai jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella, sekä heidän perheenjäseniinsä tai jälkeenjääneisiinsä.”
10. Asetuksen II osaston otsikkona on ”Sovellettava lainsäädäntö”, ja sen alussa olevassa 13 artiklassa (”Yleiset säännöt”) säädetään seuraavaa:
”1. Jollei 14 c tai 14 f artiklasta muuta johdu, henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Tämä lainsäädäntö määrätään tämän osaston säännösten mukaisesti.
2. Jollei 14–17 artiklasta muuta johdu:
a) jäsenvaltion alueella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella ja vaikka hänen työnantajanaan toimivan yrityksen tai yksityisen henkilön kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella;
– –
c) jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen;
– –
f) henkilö, johon jäsenvaltion lainsäädäntöä lakataan soveltamasta ilman, että toisen jäsenvaltion lainsäädäntö tulee sovellettavaksi häneen jonkin tämän kohdan edellä olevassa alakohdassa säädetyn säännön mukaisesti taikka jonkin artikloissa 14–17 säädetyn poikkeuksen tai erityissäännöksen perusteella, kuuluu sen jäsenvaltion lainsäädännön piiriin, jonka alueella hän asuu, yksinomaan tämän lainsäädännön määräysten mukaisesti.”
11. Asetuksen 1408/71 14 artiklassa, jonka otsikkona on ”Palkatussa työssä olevia muita henkilöitä kuin merimiehiä koskevat erityissäännöt”, säädetään seuraavaa:
”Edellä 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa olevaa sääntöä sovelletaan ottaen huomioon seuraavat poikkeukset ja olot:
– –
2) Kahden tai useamman jäsenvaltion alueella tavallisesti työskentelevään henkilöön sovelletaan seuraavalla tavalla määrättyä lainsäädäntöä:
a) Matkustavan tai lentävän henkilökunnan jäsen yrityksessä, joka toisen lukuun tai omaan lukuunsa harjoittaa kansainvälistä liikennettä kuljettaen matkustajia tai tavaraa rautateitse, maanteitse, lentoteitse tai sisävesitse ja jolla on kotipaikka jäsenvaltion alueella, on viimeksi mainitun valtion lainsäädännön alainen seuraavin rajoituksin:
i) jos kysymyksessä olevalla yrityksellä on sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto muun jäsenvaltion alueella kuin sen, missä sillä on kotipaikka, tällaisen sivutoimipaikan tai pysyvän edustuston palveluksessa oleva henkilö on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella tällainen sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto sijaitsee; tai
ii) jos henkilö pääasiallisesti työskentelee sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu, hän on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka yrityksen, jonka palveluksessa hän on, kotipaikka ei ole tällä alueella eikä sillä ole siellä sivutoimipaikkaa eikä pysyvää edustustoa;
b) Muu kuin a alakohdassa tarkoitettu henkilö on
i) sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän asuu, jos hän harjoittaa toimintaansa osittain tällä alueella tai jos hän työskentelee useille yrityksille tai useille työnantajille, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioiden alueella; tai
ii) sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hänet työllistävän yrityksen tai henkilön kotipaikka sijaitsee, jos hän ei asu minkään sellaisen jäsenvaltion alueella, joissa hän harjoittaa toimintaansa.
– –”
12. Asetuksen 14 b artiklan (”Merenkulkijoihin sovellettavat erityissäännöt”) mukaan
”Edellä 13 artiklan 2 kohdan c alakohdassa olevaa sääntöä sovelletaan ottaen huomioon seuraavat poikkeukset ja seikat:
– –
4) Jäsenvaltion lippua käyttävällä aluksella työskentelevä henkilö, jonka työstä maksaa korvauksen yritys tai henkilö, jonka kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella, on viimeksi mainitun valtion lainsäädännön alainen, jos hän asuu tämän valtion alueella; korvauksen maksava yritys tai henkilö katsotaan työnantajaksi mainittua lainsäädäntöä sovellettaessa.”
13. Asetuksen 15 artiklassa, (”Vapaaehtoista tai valinnaista jatkuvaa vakuutusta koskevat säännöt”), säädetään seuraavaa:
”1. Edellä 13–14 d artiklaa ei sovelleta vapaaehtoiseen vakuutukseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutukseen, jollei jonkin 4 artiklassa tarkoitetun alan osalta jossakin jäsenvaltiossa ole ainoastaan vapaaehtoinen vakuutusjärjestelmä.
2. Jos kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön soveltamisesta seuraa vakuutuksen päällekkäisyys:
— pakollisen vakuutusjärjestelmän ja yhden tai useamman vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutusjärjestelmän välillä se, jonka etua asia koskee, kuuluu yksinomaan pakolliseen vakuutusjärjestelmään, – –
– –”
C Sveitsin valaliiton kanssa tehty sopimus(4)
14. EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 8 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Sopimuspuolet sääntelevät liitteen II mukaisesti sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista erityisesti seuraavien tavoitteiden varmistamiseksi:
a) yhdenvertainen kohtelu;
b) sovellettavan lainsäädännön määrittäminen;
c) kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti huomioon otettavien kausien laskeminen yhteen etuuksien saamiseksi ja säilyttämiseksi sekä niiden laskemiseksi;
d) etuuksien maksaminen sopimuspuolten alueella asuville henkilöille;
e) viranomaisten ja laitosten keskinäinen avunanto ja hallinnollinen yhteistyö.”
15. EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen liitteessä II olevassa 1 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Sopimuspuolet sopivat, että ne soveltavat keskenään sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen alalla yhteisön säädöksiä, joihin viitataan, sellaisina kuin ne ovat voimassa tämän sopimuksen allekirjoittamispäivänä ja tässä liitteessä olevassa A osassa mukautettuina, tai niitä vastaavia sääntöjä.
2. Käsitteellä ’jäsenvaltio(t)’, joka esiintyy tässä liitteessä olevassa A osassa mainituissa säädöksissä, tarkoitetaan yhteisön säädösten piiriin kuuluvien valtioiden lisäksi myös Sveitsiä.”
16. Edellä mainitussa liitteessä II olevassa A osassa viitataan asetukseen N:o 1408/71, joka on korvattu asetuksella (EY) N:o 883/2004,(5) jota sovelletaan 1.5.2010 lähtien. EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen liite II on saatettu ajan tasalle mainitun sopimuksen nojalla perustetun sekakomitean päätöksellä N:o 1/2012(6) 1.4.2012 alkaen. Liitteen II uudessa toisinnossa viitataan mainittuun asetukseen N:o 883/2004. Tästä huolimatta 1.4.2012 edeltäviin tosiseikkoihin sovelletaan asetuksen N:o 883/2004 90 artiklan 1 kohdan ja EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä II olevan A osan 3 kohdan nojalla asetusta N:o 1408/71.
D Alankomaiden oikeus
17. Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että Alankomaiden sosiaalivakuutuslainsäädännön mukaan pääsääntönä on, että Alankomaissa asuvat henkilöt kuuluvat kyseisissä laeissa säädettyjen pakollisten vakuutusten piiriin ja he ovat velvollisia maksamaan niiden vakuutusmaksut. Vuoden 1999 sosiaalivakuutusten piiriin kuulumisen ulottuvuudesta ja rajoituksista tehdyn päätöksen (Besluit uitbreiding en beperking kring verzekerden volksverzekeringen 1999) 12 §:n 1 momentin perusteella Alankomaissa asuva henkilö ei poikkeuksellisesti kuulu sosiaalivakuutusten piiriin, jos hän työskentelee yhtäjaksoisesti vähintään kolmen kuukauden ajan yksinomaan Alankomaiden ulkopuolella, paitsi jos hän tekee kyseistä työtä ainoastaan Alankomaissa asuvan tai sinne sijoittautuneen työnantajan palveluksessa.
18. Merenkulkijoiden vakuutusvelvollisuudesta tehdyssä päätöksessä (Besluit verzekeringspflicht zeevarenden) todetaan, että silloin, kun jäsenvaltiossa asuva merenkulkija työskentelee muun kuin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolena olevan kolmannen valtion lipun alla purjehtivalla aluksella Alankomaihin sijoittautuneen työnantajan palveluksessa, sovelletaan palkattujen työntekijöiden sosiaalivakuutuksia koskevaa Alankomaiden lainsäädäntöä.
II Tosiseikat
19. Ennakkoratkaisukysymyksen taustalla on oikeusriita, jossa ovat vastakkain Alankomaiden sosiaalivakuutusjärjestelmä ja Alankomaissa asuva Alankomaiden kansalainen Kik, joka työskentelee sveitsiläisen yrityksen palveluksessa Panaman lipun alla purjehtivalla putkenlaskualuksella, jolla hän on työskennellyt 31.5.2004 saakka Alankomaiden alueella (kuuluen Alankomaiden pakollisen sosiaalivakuutuksen piiriin) ja 1.6.–24.8.2004 välisenä aikana peräkkäin Yhdysvaltojen mannerjalustalla, kansainvälisillä vesillä ja ensin Alankomaille ja sen jälkeen Yhdistyneelle kuningaskunnalle kuuluvalla mannerjalustavyöhykkeellä sekä jälleen Alankomaille kuuluvalla mannerjalustavyöhykkeellä.
20. Pääasian menettelyssä käsiteltävässä kysymyksessä pohditaan, oliko Kik velvollinen maksamaan Alankomaiden sosiaalivakuutusten vakuutusmaksuja ajalta 1.6.–24.8.2004.
21. Kansallisten tuomioistuinten (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ja muutoksenhakutuomioistuin) mukaan kysymykseen on vastattava myöntävästi, koska kansallisen lainsäädännön mukaan Alankomaissa asuvat henkilöt kuuluvat pakollisten vakuutusten piiriin ja ovat velvollisia maksamaan niiden vakuutusmaksut.
22. Kik on tehnyt kassaatiovalituksen Hoge Raad der Nederlandenissa, joka on esittänyt nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön.
III Ennakkoratkaisukysymykset
23. Unionin tuomioistuimelle on esitetty 15.5.2013 seuraavat ennakkoratkaisukysymykset.
”1) a) Onko asetuksen (ETY) N:o 1408/71 henkilöllistä soveltamisalaa koskevia sääntöjä sekä sääntöjä, joiden perusteella kyseisen asetuksen II osaston lainvalintasääntöjen alueellinen soveltamisala määräytyy, tulkittava siten, että näitä lainvalintasääntöjä sovelletaan nyt tarkasteltavan kaltaisessa tapauksessa, jossa kyseessä on a) Alankomaissa asuva työntekijä, joka b) on Alankomaiden kansalainen, c) oli joka tapauksessa aikaisemmin Alankomaiden pakollisten vakuutusten piirissä, d) työskentelee merenkulkijana Sveitsiin sijoittautuneen työnantajan palveluksessa, e) työskentelee Panaman lipun alla purjehtivalla putkenlaskualuksella ja f) tekee tätä työtä ensin unionin alueen ulkopuolella (noin kolme viikkoa Yhdysvaltojen mannerjalustalla ja noin kaksi viikkoa kansainvälisillä vesillä) ja sen jälkeen Alankomaiden mannerjalustalla (yhden kuukauden jakso ja noin yhden viikon jakso) ja Yhdistyneen kuningaskunnan mannerjalustalla (runsaan viikon jakso), kun g) hänen tästä työstä saamistaan ansioista kannetaan Alankomaiden tuloveroa?
1) b) Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, sovelletaanko asetusta (ETY) N:o 1408/71 silloin vain niihin päiviin, joina asianomainen työskentelee unionin jäsenvaltion mannerjalustalla, vai myös niitä edeltävään ajanjaksoon, jona hän työskenteli muualla, unionin alueen ulkopuolella?
2) Jos asetusta (ETY) N:o 1408/71 sovelletaan kysymyksessä 1.a tarkoitettuun työntekijään, mitä lainsäädäntöä tai lainsäädäntöjä häneen on asetuksen perusteella sovellettava?” (Ennakkoratkaisupyynnön päätösosa).
IV Asian käsittely unionin tuomioistuimessa
24. Menettelyyn osallistuivat ja kirjallisia huomautuksia esittivät Kik, Alankomaiden hallitus ja komissio. Kaikki osapuolet osallistuivat 3.7.2014 pidettyyn julkiseen istuntoon, jossa unionin tuomioistuin kehotti niitä keskittymään lausumissaan Hoge Raadin esittämään toiseen ennakkoratkaisukysymykseen.
V Osapuolten lausumat
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
25. Kaikki osapuolet ovat samaa mieltä siitä, että asetusta N:o 1408/71 sovelletaan käsiteltävän asian olosuhteissa. Erityisesti Alankomaiden hallitus katsoo, että asianomaista asetusta sovelletaan koko kyseessä olevaan ajanjaksoon.
B Toinen ennakkoratkaisukysymys
26. Kik ja komissio katsovat, että käsiteltävän asian olosuhteissa ja asiaan Aldewereld(7) liittyvän vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimivalta kuuluu työnantajan sijoittautumisvaltiolle, toisin sanoen Sveitsin valaliitolle.
27. Alankomaiden hallitus katsoo, että asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan ja 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdan nojalla toimivalta kuuluu työntekijän asuinvaltiolle.
VI Asian tarkastelu
28. Hoge Raad tiedustelee unionin tuomioistuimelta, sovelletaanko pääasian olosuhteissa asetusta N:o 1408/71, ja jos vastaus on myöntävä, mihin kansalliseen lainsäädäntöön kyseisen asetuksen lainvalintasäännöt viittaavat, kun sekä Hoge Raadin että osapuolten mukaan mainituissa säännöissä ei tarkastella nimenomaisesti käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaista tilannetta.
29. Oikean kysymyksenasettelun löytämiseksi on tarpeen määrittää täsmällisesti, mitkä käsiteltävän asian olosuhteet tarkkaan ottaen ovat.
A Kikin työskentelyolosuhteet ajanjaksolla, jota ennakkoratkaisupyyntö koskee
30. Kik on Alankomaissa asuva Alankomaiden kansalainen. Hän työskenteli 31.5.2004 saakka Alankomaihin sijoittautuneessa yrityksessä ja oli kyseisen jäsenvaltion pakollisen vakuutuksen piirissä.
31. Kik on työskennellyt 1.6.2004 alkaen merenkulkijana sveitsiläisen yrityksen palveluksessa Panaman lipun alla purjehtivalla aluksella. Ei ilmene, että hän olisi kyseisestä ajankohdasta alkaen ollut vakuutettuna Sveitsissä, mutta kylläkin, että hän ei 25.8.2004 alkaen enää kuulunut Alankomaiden pakollisen vakuutuksen piiriin, koska Alankomaiden lainsäädännön mukaan vakuutusvelvollisuus kyseisessä maassa päättyy henkilön työskenneltyä yhtäjaksoisesti vähintään kolme kuukautta Alankomaiden ulkopuolelle sijoittautuneen työnantajan palveluksessa. Lisäksi Kik on koko ajan maksanut veroa Alankomaihin.
32. Riidanalainen ajanjakso ajoittuu välille 1.6.–24.8.2004. Sen aikana Kik työskenteli a) kolme viikkoa Yhdysvaltojen mannerjalustalla, b) kaksi viikkoa kansainvälisillä vesillä, c) kuukauden ja viikon Alankomaiden mannerjalustalla ja d) viikon Yhdistyneen kuningaskunnan mannerjalustalla.
33. Näin ollen Kik on yhteensä kolmen kuukauden riidanalaisen jakson aikana työskennellyt kuukauden ja viikon Alankomaiden mannerjalustalla. Hän on työskennellyt viikon ajan Yhdistyneen kuningaskunnan mannerjalustalla, joten sen yhteensä kolmen kuukauden pituisen jakson aikana, jota käsiteltävä asia koskee, hän on työskennellyt viisi viikkoa kokonaan unionin alueen ulkopuolella (kansainvälisillä vesillä ja kolmannen valtion mannerjalustalla). Toisin sanoen hän on työskennellyt yli puolet riidanalaisesta ajanjaksosta jonkin jäsenvaltion mannerjalustalla.(8)
B Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
34. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensisijaisesti, sovelletaanko käsiteltävän asian olosuhteissa asetusta N:o 1408/71, ja jos vastaus on myöntävä, sovelletaanko sitä vain niihin päiviin, jolloin Kik on työskennellyt jonkin jäsenvaltion mannerjalustalla, vai myös siihen ajanjaksoon, jolloin hän on työskennellyt unionin alueen ulkopuolella.
35. Katson kaikkien muiden osapuolten tavoin, että asetusta N:o 1408/71 sovelletaan ehdottomasti, koska sen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asetusta ”sovelletaan palkattuihin työntekijöihin – –, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia”. Käsiteltävässä asiassa Kik on kuulunut Alankomaiden yleisen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin 25.8.2004 saakka, ja on epävarmaa, olisiko hänen ennen sitä jo 1.6.2004 alkaen pitänyt tosiasiassa kuulua toisen jäsenvaltion tai jäsenvaltioon rinnastettavan valtion lainsäädännön piiriin, ja siksi sovellettavan kansallisen lainsäädännön määrittämisessä on turvauduttava asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan lainvalintasääntöihin.
36. Mielestäni vaikeus ei liity siihen, onko Kikin työskentelyä Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan mannerjalustalla pidettävä unionin alueella tehtynä työnä vai ei. Unionin tuomioistuimen 17.1.2012 asiassa Salemink antamaan tuomioon(9) perustuvan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion mannerjalustalla tehty työ kuuluu funktionaalisesti sen suvereenin alueen piiriin, eikä siihen näin ollen voida olla soveltamatta unionin oikeuden säännöksiä. Unionin tuomioistuin katsoi tuolloin, että myös ”tällä mannerjalustalla – – luonnonvarojen tutkimiseen ja/tai hyödyntämiseen – – tehtyä työtä” oli pidettävä tällaisena työnä.(10) Käsiteltävässä asiassa Kik on työskennellyt unionin alueen mannerjalustalla toimineella putkenlaskualuksella, toisin sanoen hänen työskentelyään ei lähtökohtaisesti voida pitää mannerjalustan luonnonvarojen tutkimiseen ja/tai hyödyntämiseen liittyvänä työnä.
37. On varmaa, ettei mannerjalusta lakkaa kuulumasta jossain määrin sen rantavaltion täysivaltaisuuden piiriin silloin, kun sinne vedetään vedenalaisia kaapeleita ja putkistoja, koska merioikeusyleissopimuksen 79 artiklan 3 kohdan mukaan ”mannerjalustalle laskettavien putkistojen kulkureitin määrittämiseen tarvitaan rantavaltion hyväksyminen”, ja saman artiklan 4 kohdassa esitetyssä varaumassa viitataan sekä ”rantavaltion oikeuteen asettaa ehtoja sen alueelle – – johtaville kaapeleille tai putkistoille” että ”lainkäyttövaltaan, joka rantavaltiolla on mannerjalustansa tutkimisen tai mannerjalustan luonnonvarojen hyödyntämisen tai valtion lainkäyttövaltaan kuuluvien tekosaarten, laitteiden ja rakennelmien toiminnan yhteydessä asennettavien tai käytettävien kaapelien tai putkistojen suhteen.”
38. Tämä, sanotaanpa vaikka merioikeusyleissopimuksessa taatusta täysivaltaisuudesta jäljelle jäävä vähimmäisosa, saattaisi ensi arviolta olla riittävä peruste sille, että myös tässä tapauksessa mannerjalustaa pidetään funktionaalisesti ja rajoitetusti unionin alueena. Asiassa Salemink annetussa tuomiossa liitettiin etu, joka koskee ”taloudellisia etuoikeuksia, jotka koskevat luonnonvarojen tutkimista ja/tai hyödyntämistä [jäsenvaltion] edustalla sijaitsevalla mannerjalustalla”, ehdottomalla tavalla siihen, ettei voida olla ”soveltamatta unionin oikeuden säännöksiä, joilla pyritään takaamaan niiden työntekijöiden vapaa liikkuvuus, jotka harjoittavat ammattitoimintaansa tällaisilla rakennelmilla”.(11) Siksi näyttää selvältä, että rantajäsenvaltion ”funktionaalinen” täysivaltaisuus mannerjalustalla tulee kyseeseen vain silloin, kun mannerjalustaan kohdistuu tutkimis- ja/tai hyödyntämistoimia, jotka edellyttävät työntekijöiden käyttöä, mutta sen sijaan ei silloin, kun kyseinen mannerjalusta on vain se alusta, jonka päällä toteutetaan muita kuin siihen kohdistuvia tutkimis- ja/tai hyödyntämistoimia, joihin tarvitaan ainoastaan rannikkojäsenvaltion suostumus ja jotka eivät edellytä minkäänlaista työskentelyä.
39. Edellä esitetyllä ei kuitenkaan ole merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta, koska katson, että asetusta N:o 1408/71 sovelletaan siinäkin tapauksessa, että Kikin katsottaisiin työskennelleen koko riidanalaisen jakson ajan unionin alueen ulkopuolella.
40. Käytännössä ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällä seikalla ei ole merkitystä, jos työsuhteella on riittävän läheinen liityntä jonkin jäsenvaltion alueeseen.(12) Unionin tuomioistuin on katsonut, että aluksella työskentelevän työntekijän osalta tämän kaltaisella liitynnällä tarkoitetaan paikkaa, jossa työntekijä on otettu työhön, jonka lakia työsopimukseen sovelletaan, jonka sosiaaliturvajärjestelmän piiriin työntekijä kuuluu ja paikkaa, jossa hänen palkasta kannetaan veroa. (13) Nyt käsiteltävässä asiassa on mielestäni olemassa riittävän läheinen liityntä unionin alueeseen siitä hetkestä alkaen, jolloin Kik maksaa veroa Alankomaissa ja – Alankomaiden hallituksen huomautusten mukaan(14) – saa palkkaa joko Alankomaissa tai Sveitsissä, minkä perusteella voidaan olettaa – koska Kik ei ole esittänyt sellaisia arviointiin vaikuttavia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä muuta –, että työsopimukseen sovelletaan jommankumman edellä mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä.
41. Näin ollen ensimmäisenä välipäätelmänä ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Hoge Raadin esittämään ensimmäiseen kysymykseen siten, että käsiteltävän asian olosuhteissa asetusta N:o 1408/71 sovelletaan koko riidanalaiseen jaksoon, toisin sanoen 1.6.–24.8.2004 väliseen aikaan.
C Toinen ennakkoratkaisukysymys
42. Edellä esitetyn perusteella on nyt ratkaistava, mitä lainsäädäntöä työntekijään on asetuksen N:o 1408/71 mukaan sovellettava Kikin tilanteessa pääasian riidanalaisen ajanjakson aikana.
43. Tämän kysymyksen vaikeus liittyy siihen, ettei asetuksen N:o 1408/71 lainvalintasääntöihin näytä sisältyvän mitään sellaista sääntöä, jota voitaisiin soveltaa nimenomaisesti käsiteltävän kaltaisiin tapauksiin. Tämän alustavan vaikutelman oikeellisuus on siis tarkistettava.
44. Asetuksen N:o 1408/71 II osastossa (”Sovellettava lainsäädäntö”; 13–17 a artikla) tarkastelluista lukuisista tapauksista merkityksellisiä ovat ainoastaan 13 artiklassa (”Yleiset säännöt”) ja 14 b artiklassa (”Merenkulkijoihin sovellettavat erityissäännöt”) luetellut tapaukset.(15) Kaikista näistä tapauksista seuraavat eivät mielestäni vastaa Kikin tilannetta:
a) Jäsenvaltion alueella työssä olevan työntekijän (13 artiklan 2 kohdan a alakohta) tapaus, johon sovelletaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä ja joka ei päde Kikiin, joka, kuten edellä on todettu, ei työskentele minkään jäsenvaltion alueella tai, kun otetaan huomioon, että nyt käsiteltävän asian kannalta jäsenvaltion mannerjalusta on unionin aluetta, ei ole työskennellyt vain yhden ainoan vaan kahden jäsenvaltion alueella (Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta).
b) Jäsenvaltion alueella itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan henkilön (13 artiklan 2 kohdan b alakohta) tapaus, johon sovelletaan kyseisen valtion lainsäädäntöä ja joka ei selvästikään vastaa palkattuna työntekijänä työskentelevän Kikin profiilia.
c) Jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevän henkilön (13 artiklan 2 kohdan c alakohta) tapaus, johon sovelletaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, ei myöskään sovi yhteen käsiteltävän asian kanssa, koska Kik työskentelee Panaman lipun alla purjehtivalla aluksella.
d) Virkamiehet ja sellaisina pidettävät henkilöt (13 artiklan 2 kohdan d alakohta).
e) Asevoimien palvelukseen tai siviilipalvelukseen kutsuttu henkilö (13 artiklan 2 kohdan e alakohta).
f) Jäsenvaltion alueella toimivassa yrityksessä tai jäsenvaltion lippua käyttävällä aluksella tavallisesti työskentelevä henkilö, joka on lähetetty toisen valtion lippua käyttävälle alukselle suorittamaan siellä työtä (14 b artiklan 1 kohta), jolloin sovelletaan ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä. On selvää, ettei tämäkään vastaa Kikin tapausta, koska ei ole todettu, että hän ”työskentelisi tavallisesti” sveitsiläisen työnantajan palveluksessa, eikä hän, kuten edellä on todettu, ole työskennellyt jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella.
g) Henkilö, joka tavallisesti toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana joko jäsenvaltion alueella tai jäsenvaltion lippua käyttävällä aluksella (14 b artiklan 2 kohta): mikään näistä edellytyksistä ei täyty nyt käsiteltävässä asiassa.
h) Henkilö, joka työskentelee jäsenvaltion aluevesillä tai satamassa (14 artiklan 3 kohta): Kik ei ole työskennellyt kummassakaan näistä paikoista.
i) Jäsenvaltion lippua käyttävällä aluksella työskentelevä henkilö, jonka työstä maksaa korvauksen yritys tai henkilö, jonka kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella (14 b artiklan 4 kohta): tapauksessa sovelletaan viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä, jos työntekijä asuu kyseisen valtion alueella. (Kikin tapauksessa ensimmäinen ehto ei täyty, koska hän työskentelee Panaman lipun alla purjehtivalla aluksella).
45. Koska edellä esitettyjä tapauksia varten säädettyjä ratkaisuja ei voida hyödyntää, voitaisiin harkita mahdollisuutta soveltaa analogian kautta asianomaisen asetuksen 14 artiklan säännöksiä. Alankomaiden hallitus nimittäin ehdottaa, että sovelletaan analogisesti 14 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, joka koskee kahden tai useamman jäsenvaltion alueella tavallisesti työskentelevää henkilöä, joka ei ole matkustavan tai lentävän henkilökunnan jäsen kansainvälistä liikennettä harjoittavassa yrityksessä.
46. Analogian käyttö olisi tietenkin legitiimi keino siinä tapauksessa, etteivät Kikin kaltaisiin merenkulkijoihin välittömästi sovellettavat säännökset mahdollista asiaan sovellettavan lainsäädännön määrittämistä.
47. On kuitenkin niin, että yksi asetukseen sisältyvistä säännöksistä, joihin Alankomaiden hallitus tietyllä hetkellä viittasi, tekee tarpeettomaksi pyrkimyksen löytää analogiaan perustuva ratkaisu. Kyseessä on nimittäin asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan f alakohta, jonka nojalla ”henkilö, johon jäsenvaltion lainsäädäntöä lakataan soveltamasta ilman, että toisen jäsenvaltion lainsäädäntö tulee sovellettavaksi häneen jonkin tämän kohdan edellä olevassa alakohdassa säädetyn säännön mukaisesti – –, kuuluu sen jäsenvaltion lainsäädännön piiriin, jonka alueella hän asuu, yksinomaan tämän lainsäädännön määräysten mukaisesti.” Istunnossa esitettiin tämän säännöksen soveltamista käsiteltävään asiaan, ja mielestäni se sopii täsmälleen Kikin tapaukseen.
48. Sen mukaan, mitä on osoitettu ja mitä kukaan ei ole kiistänyt, Kik kuului Alankomaiden lainsäädännön piiriin 31.5.2004 saakka. Mainitusta päivämäärästä lähtien kyseistä lainsäädäntöä on lähtökohtaisesti lakattu soveltamasta, koska yksikään asetuksen N:o 1408/71 säännöksistä tai edellä tarkastelluista säännöksistä ei johda Alankomaiden oikeuden soveltamiseen. Kyseisen kaltaiset säännöt eivät myöskään välttämättä johda jonkin toisen jäsenvaltion oikeuden soveltamiseen, koska Kikin työskentelyolosuhteet eivät vastaa mitään edellä mainittua tapausta.
49. Tämänkaltaisessa tapauksessa, kun toisin sanoen lakataan soveltamasta tähän saakka sovellettua oikeutta eikä voida soveltaa jotakin muuta oikeutta – tarkalleen ottaen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkasteltu tapaus –, asetuksessa N:o 1408/71 määritetään sovellettava lainsäädäntö yleisesti työtekijän asuinpaikan perusteella. Kyseisen perusteen mukaan Kik, joka asuu Alankomaissa, kuuluu kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön piiriin.
50. On selvää, että säännöksen alkuosa (”henkilö, johon jäsenvaltion lainsäädäntöä lakataan soveltamasta – –”) viittaa intuitiivisesti siihen, että sen johdosta olisi epätodennäköistä soveltaa sellaista lainsäädäntöä, jota on nimenomaisesti lakattu soveltamasta. Jos toisin sanoen Alankomaiden lainsäädäntöä on lakattu soveltamasta Kikin tapauksessa 31.5.2004 jälkeen, voi vaikuttaa hämmentävältä, että asetuksen N:o 1408/71 perusteella sovelletaan tätä samaa lainsäädäntöä, jota on lakattu soveltamasta nimenomaan kyseisellä asetuksella.
51. On kuitenkin niin, että koska kyseessä on tosiasiassa sama lainsäädäntö – Alankomaiden lainsäädäntö – jota on lakattu soveltamasta 31.5.2004 alkaen ja jota on sen jälkeen alettu soveltaa uudelleen asetuksella N:o 1408/71, se oikeudellinen peruste, jonka nojalla kyseistä lainsäädäntöä ensin ei sovelleta ja jonka nojalla sitä on sen jälkeen sovellettava, on kussakin tapauksessa erilainen.
52. Alankomaiden lainsäädäntöä nimittäin sovellettiin 31.5.2004 saakka siksi, että Kik työskenteli kyseiseen päivämäärään saakka Alankomaihin sijoittautuneessa yrityksessä ja myös asui ja työskenteli kyseisessä maassa sekä maksoi veroja sinne. Alankomaiden oikeuden mukaan kyseistä oikeutta lakattiin soveltamasta siitä hetkestä alkaen, jolloin Kik työskenteli kolme kuukautta yhtäjaksoisesti Alankomaiden ulkopuolella ja Sveitsiin sijoittautuneen työnantajan palveluksessa. Koska ehto, jonka mukaan ”jäsenvaltion lainsäädäntöä lakataan soveltamasta”, täyttyy tässä tapauksessa asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan säännösten mukaisesti (ja ”ilman, että toisen jäsenvaltion lainsäädäntö tulee sovellettavaksi häneen”), on työntekijän asuinpaikka tämän saman säännöksen mukaan ratkaiseva peruste sovellettavan lain määrittämiseksi. Nyt käsiteltävän asian olosuhteissa kyseinen peruste johtaa sattumalta uudestaan Alankomaiden oikeuteen, toisin sanoen samaan oikeuteen, jonka soveltamatta jättämisen takia oli välttämätöntä löytää toinen sovellettava lainsäädäntö. Kyseessä on kylläkin aineellisesti sama oikeus, mutta on kuitenkin varmaa, että sen sovellettavuudelle on kussakin tapauksessa erillinen oikeudellinen peruste: Alankomaiden oikeutta lakattiin soveltamasta Kikin työskentelyolosuhteiden muuttuessa (31.5.2004) ja sitä oli sovellettava uudelleen, kun sitä edellytettiin asetuksessa N:o 1408/71 säädetyn sovellettavan lain määrittämistä koskevan perusteen nojalla siinä tilanteessa, jossa Kik oli 31.5.2004 jälkeen. Alankomaiden oikeutta sovellettiin ensimmäisessä tapauksessa siksi, että Kik asui ja työskenteli Alankomaissa kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen palveluksessa, ja toisessa siksi, että kun sitä lakattiin näiden olosuhteiden muuttuessa soveltamasta, se oli hänen asuinvaltionsa lainsäädäntö.
53. Totean lopuksi, ettei ole tarpeen soveltaa analogisesti asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä, joissa ei säännellä nyt tarkasteltavan kaltaista tapausta, ja että jo edellä mainitun 13 artiklan 2 kohdan f alakohta tarjoaa välittömän ja pääsääntöisen vastauksen kysymykseen asiaan sovellettavasta lainsäädännöstä.
54. Näin ollen ja toisena välipäätelmänä ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa toiseen ennakkoratkaisukysymykseen siten, että asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaan Kikin tapaukseen sovelletaan hänen asuinvaltionsa Alankomaiden lainsäädäntöä.
VII Ratkaisuehdotus
55. Ehdotan edellä esitetyn perusteella, että unionin tuomioistuin vastaisi esitettyihin kysymyksiin seuraavasti:
1) Pääasiassa käsitellyn tapauksen olosuhteissa sovelletaan koko riidanalaiseen ajanjaksoon sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja saatettuna ajan tasalle 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97.
2) Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti pääasiassa käsitellyn kaltaisen tapauksen olosuhteissa työntekijään sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella kyseinen työntekijä asuu.