YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
14 päivänä toukokuuta 1998 (1)
Kilpailu EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta Yhden rikkomisen
käsite Tietojen vaihto Kieltomääräys Sakko Sakon suuruuden
määrääminen Laskentamenetelmä Perustelut Lieventävät asianhaarat
Asiassa T-334/94,
Sarrió SA, Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Pamplona
(Espanja), edustajinaan asianajajat Antonio Creus Carreras, Barcelona, Alberto
Mazzoni, Milano, sekä Antonio Tizzano ja Gian Michele Roberti, Napoli,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Alain Lorang, 51 rue Albert 1er,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamies
Richard Lyal ja asianajaja Alberto Dal Ferro, Vicenza, prosessiosoite
Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz,
Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
13 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki; EYVL L 243, s. 1) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit C. P. Briët,
P. Lindh, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.6.19978.7.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 1.
- Tämä asia koskee EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
13 päivänä heinäkuuta 1994 tehtyä komission päätöstä 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki; EYVL L 243, s. 1), sellaisena kuin se on oikaistuna ennen sen
julkaisemista 26 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä C(94) 2135
lopullinen (jäljempänä päätös). Komissio määräsi päätöksessään 19:lle yhteisössä
kartonkia tuottavalle ja toimittavalle yritykselle sakkoja perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.
- 2.
- Päätöksen kohteena oleva tuote on kartonki. Päätöksessä mainitaan kolme
kartonkityyppiä, joista käytetään nimityksiä GC-, GD- ja SBS-laatu.
- 3.
- GD-kartonkilaadun (jäljempänä GD-kartonki) sisäpinta on harmaa (uusiopaperia),
ja tätä laatua käytetään yleensä muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden
pakkauksiin.
- 4.
- GC-kartonkilaadun (jäljempänä GC-kartonki) pinta on valkoinen, ja tätä laatua
käytetään yleensä elintarvikkeiden pakkauksiin. GC-kartonki on parempilaatuista
kuin GD-kartonki. Aikana, jota päätös koski, näiden kahden tuotteen hintaero oli
yleensä noin 30 prosenttia. Hyvälaatuista GC-kartonkia käytetään jossain määrin
myös painotuotteisiin.
- 5.
- Täysin valkoisesta kartongista käytetään lyhennettä SBS (jäljempänä SBS-kartonki).
Tällaisen kartongin hinta on noin 20 prosenttia korkeampi kuin GC-kartongin. Sitä
käytetään elintarvikkeiden, kosmetiikan, lääkkeiden ja savukkeiden pakkauksiin,
mutta se on pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi painotuotteisiin.
- 6.
- British Printing Industries Federation (jäljempänä BPIF), joka on suurinta osaa
Yhdistyneen kuningaskunnan kartonkipakkausteollisuudesta edustava etujärjestö,
teki 22.11.1990 päivätyllä kirjeellä komissiolle epävirallisen valituksen. BPIF väitti,
että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kartonkia toimittavat tuottajat olivat useaan
kertaan korottaneet hintojaan samanaikaisesti ja yhdenmukaisesti, ja se pyysi
komissiota tutkimaan, oliko yhteisön kilpailusääntöjä mahdollisesti rikottu. BPIF
julkaisi lehdistötiedotteen varmistaakseen, että sen toimenpide saa julkisuutta.
Tämän tiedotteen sisältöä selostettiin alan ammattilehdistössä joulukuun 1990
aikana.
- 7.
- Myös Fédération française du cartonnage teki 12.12.1990 komissiolle epävirallisen
valituksen, jossa se esitti Ranskan kartonkimarkkinoista vastaavia huomautuksia
kuin BPIF valituksessaan.
- 8.
- Komission virkamiehet, jotka toimivat 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun
neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpanoasetus; EYVL 1962, 13, s. 204; jäljempänä asetus N:o 17)
14 artiklan 3 kohdan nojalla, tekivät 23.4. ja 24.4.1991 ennalta ilmoittamatta
samanaikaisesti tutkimuksia useiden kartonkialan yritysten ja järjestöjen tiloissa.
- 9.
- Näiden tutkimusten jälkeen komissio pyysi asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla
tietoja ja asiakirjoja kaikilta niiltä, joille päätös on osoitettu.
- 10.
- Näiden tutkimusten yhteydessä sekä tietoja ja asiakirjoja koskevien pyyntöjen
johdosta saadun aineiston perusteella komissio katsoi, että kyseiset yritykset olivat
osallistuneet perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen (useimmissa
tapauksissa) vuoden 1986 puolivälistä vähintään vuoden 1991 huhtikuuhun.
- 11.
- Tämän vuoksi komissio päätti panna vireille viimeksi mainitun määräyksen
soveltamista koskevan menettelyn. Komissio lähetti 21.12.1992 päivätyllä kirjeellä
väitetiedoksiannon kullekin näistä yrityksistä. Kaikki yritykset, joille
väitetiedoksianto osoitettiin, vastasivat siihen kirjallisesti. Yhdeksän yritystä pyysi
tulla kuulluksi suullisesti. Niitä kuultiin 7.9.6.1993.
- 12.
- Menettelyn lopuksi komissio antoi päätöksen, jossa määrätään seuraavaa:
1 artikla
Buchmann GmbH, Cascades SA, Enso-Gutzeit Oy, Europa Carton AG, Finnboard
the Finnish Board Mills Association, Fiskeby Board AB, Gruber & Weber GmbH
& Co KG, Kartonfabriek de Eendracht NV (joka käyttää toiminimeä BPB de
Eendracht NV), NV Koninklijke KNP BT NV (aikaisemmin Koninklijke
Nederlandse Papierfabrieken NV), Laakmann Karton GmbH & Co KG, Mo Och
Domsjö AB (MoDo), Mayr-Melnhof Gesellschaft mbH, Papeteries de Lancey SA,
Rena Kartonfabrik AS, Sarrió SpA, SCA Holding Ltd (aikaisemmin Reed Paper
& Board (UK) Ltd), Stora Kopparbergs Bergslags AB, Enso Española SA
(aikaisemmin Tampella Española SA) ja Moritz J. Weig GmbH & Co KG ovat
rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että
Buchmann ja Rena ovat noin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden
1990 loppuun,
Enso Española on ainakin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden 1991
huhtikuun loppuun,
Gruber & Weber on ainakin vuodesta 1988 vuoden 1990 loppuun ja
muut ovat vuoden 1986 puolivälistä ainakin vuoden 1991 huhtikuuhun
osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jotka ovat
peräisin vuoden 1986 puolivälistä ja joiden mukaisesti Euroopan yhteisön
kartongintoimittajat
tapasivat säännöllisesti salaisissa ja vakiintuneeksi tavaksi muodostuneissa
kokouksissa neuvotellakseen ja päättääkseen alan yhteisestä
kilpailunrajoittamissuunnitelmasta,
sopivat säännöllisistä hinnankorotuksista kunkin tuotelaadun osalta kunakin
kansallisena valuuttana,
suunnittelivat ja toteuttivat useita samanaikaisia ja yhdenmukaisia
hinnankorotuksia kaikkialla Euroopan yhteisössä,
saavuttivat yhteisymmärryksen tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien
pysyttämisestä vakiotasoilla, mutta siten, että niitä saatettiin joskus muuttaa,
toteuttivat alkuvuodesta 1990 lähtien aina vain useammin
yhdenmukaistettuja toimenpiteitä toimitusten valvomiseksi yhteisön
markkinoilla varmistaakseen edellä mainittujen yhdenmukaistettujen
hinnankorotusten toteuttamisen,
edellä mainittuja toimenpiteitä tukeakseen vaihtoivat kaupallisia tietoja
toimituksista, hinnoista, tuotantoseisokeista, tilauskannoista ja koneiden
käyttöasteista.
3 artikla
Seuraaville yrityksille määrätään 1 artiklassa todetuista rikkomisista sakkoa
seuraavasti:
xv) Sarrió SpA:lle sakkoa 15 500 000 ecua;
- 13.
- Päätöksen mukaan rikkominen tapahtui Product Group Paperboard -nimisessä
organisaatiossa (jäljempänä PG Paperboard), joka muodostui useista työryhmistä
ja jaostoista.
- 14.
- Tämän organisaation yhteyteen perustettiin vuoden 1986 puolivälissä Presidents'
Working Group (jäljempänä PWG), joka muodostui yhteisön tärkeimpien
kartongintuottajien (joita oli noin kahdeksan) johtavassa asemassa olevista
edustajista.
- 15.
- PWG:n tehtävänä oli erityisesti keskustella markkinoista, markkinaosuuksista,
hinnoista ja kapasiteeteista ja harjoittaa näiden osalta yhteistoimintaa. Se teki
erityisesti yleisluonteisia päätöksiä siitä, milloin ja minkä suuruisina tuottajien oli
toteutettava hinnankorotukset.
- 16.
- PWG raportoi President Conferencelle (jäljempänä PC), johon osallistuivat (melko
säännöllisesti) melkein kaikkien kyseessä olevien yritysten toimitusjohtajat. Nyt
kyseessä olevana aikana PC kokoontui kahdesti vuodessa.
- 17.
- Vuoden 1987 lopulla perustettiin Joint Marketing Committee (jäljempänä JMC).
Sen pääasiallisena tarkoituksena oli yhtäältä päättää, voitiinko hintoja korottaa, ja
jos voitiin, niin miten, ja toisaalta määritellä yksityiskohtaisesti, miten PWG:n
maittain ja suurimpien asiakkaiden osalta päättämät hinta-aloitteet toteutetaan,
minkä tarkoituksena oli saada aikaan yhdenmukainen hintajärjestelmä Euroopassa.
- 18.
- Economic Committee (jäljempänä talousjaosto) keskusteli muun muassa
hintavaihteluista kansallisilla markkinoilla ja yritysten tilauskannoista ja raportoi
päätelmistään JMC:lle tai vuoden 1987 loppuun saakka JMC:n edeltäjälle
Marketing Committeelle. Talousjaoston jäseninä oli useimpien kyseessä olevien
yritysten markkinointi- ja/tai myyntijohtajia, ja se kokoontui useita kertoja vuodessa.
- 19.
- Lisäksi päätöksestä ilmenee komission katsoneen, että PG Paperboardin toimintaa
tuki se tietojen vaihto, jota harjoitettiin omaisuudenhoitoyhtiö Fidesin välityksellä,
jonka kotipaikka on Zürich (Sveitsi). Päätöksen mukaan useimmat PG
Paperboardin jäsenet toimittivat Fidesille kausiraportteja tilauksista, tuotannosta,
myynnistä ja kapasiteetin käytöstä. Näitä raportteja käsiteltiin Fides-järjestelmässä,
ja yhdistetyt tiedot lähetettiin järjestelmään osallistuville.
- 20.
- Kantaja Sarrió SA (jäljempänä Sarrió) syntyi suurimman italialaisen tuottajan
Saffan kartonkiryhmän ja espanjalaisen tuottajan Sarrión vuonna 1990
tapahtuneessa fuusiossa (päätöksen 11 perustelukappale). Vuonna 1991 Sarrió
hankki omistukseensa myös espanjalaisen tuottajan Prat Cartonin (sama
perustelukappale).
- 21.
- Sarrión on katsottu olevan vastuussa Prat Cartonin osallistumisesta kyseiseen
kartelliin koko osallistumisajalta (päätöksen 154 perustelukappale).
- 22.
- Sarrió valmistaa pääasiallisesti GD-kartonkia mutta tuottaa myös GC-kartonkia.
Oikeudenkäyntimenettely
- 23.
- Kantaja on nostanut tämän kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 14.10.1994 jättämällään kannekirjelmällä.
- 24.
- Niistä muista 18 yhtiöstä, joiden katsottiin olevan vastuussa kilpailusääntöjen
rikkomisesta, 16 on samoin nostanut kanteen päätöksestä (asiat T-295/94, T-301/94,
T-304/94, T-308/94, T-309/94, T-310/94, T-311/94, T-317/94, T-319/94, T-327/94,T-337/94, T-338/94, T-347/94, T-348/94, T-352/94 ja T-354/94).
- 25.
- Asian T-301/94 kantaja Laakmann Karton GmbH peruutti kanteensa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimeen 10.6.1996 jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä asiassa T-301/94, Laakmann
Karton vastaan komissio, 18.7.1996 annetulla määräyksellä (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 26.
- Ne neljä suomalaisyritystä, jotka kuuluivat Finnboard-nimiseen yhdistykseen ja jotka
tämän vuoksi velvoitettiin maksamaan Finnboardille määrätty sakko
yhteisvastuullisesti tämän kanssa, ovat myös nostaneet kanteen päätöksestä
(yhdistetyt asiat T-339/94, T-340/94, T-341/94 ja T-342/94).
- 27.
- Kanteen nosti myös CEPI-Cartonboard-niminen yhteenliittymä, jolle päätös ei ollut
osoitettu. Se kuitenkin peruutti kanteensa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 8.1.1997 jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä asiassa T-312/94, CEPI-Cartonboard
vastaan komissio, 6.3.1997 annetulla määräyksellä (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 28.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kutsui 5.2.1997 päivätyllä kirjeellä
asianosaiset epäviralliseen kokoukseen erityisesti siksi, että nämä saisivat esittää
huomautuksensa asioiden T-295/94, T-304/94, T-308/94, T-309/94, T-310/94,
T-311/94, T-317/94, T-319/94, T-327/94, T-334/94, T-337/94, T-338/94, T-347/94,
T-348/94, T-352/94 ja T-354/94 mahdollisesta yhdistämisestä suullista käsittelyä
varten. Tässä 29.4.1997 pidetyssä kokouksessa asianosaiset suostuivat tällaiseen
yhdistämiseen.
- 29.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtajan 4.6.1997 antamalla määräyksellä edellä mainitut asiat yhdistettiin
suullista käsittelyä varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen
50 artiklan mukaisesti, koska asiat liittyvät toisiinsa; määräyksessä puheenjohtaja
hyväksyi käsiteltävänä olevan asian kantajan Sarrión pyynnön luottamuksellisesta
käsittelystä.
- 30.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtaja hyväksyi 20.6.1997 antamallaan määräyksellä asian T-337/94 kantajan
pyynnön, että erästä asiakirjaa, jonka kyseinen kantaja oli esittänyt vastauksena
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, käsiteltäisiin
luottamuksellisena.
- 31.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, ja se
ryhtyi prosessinjohtotoimiin pyytämällä asianosaisia vastaamaan tiettyihin kirjallisiin
kysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset noudattivat näitä
pyyntöjä.
- 32.
- Edellä 28 kohdassa mainittujen asioiden asianosaisten lausumat ja vastaukset
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin
25.6.8.7.1997 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.
Asianosaisten vaatimukset
- 33.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa päätöksen,
toissijaisesti kumoaa päätöksen 2 artiklan kokonaan sekä sen 3 artiklan siltä
osin kuin tässä viimeksi mainitussa artiklassa määrätään kantajalle sakkoa
15 500 000 ecua tai
vaihtoehtoisesti alentaa sakkoa sekä
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 34.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Päätöksen kumoamista koskeva vaatimus
A Puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevat muodollinen ja aineellinen
kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 35.
- Kantaja väittää, että sen puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska komissio on
pitänyt (päätöksen 79 perustelukappale) todisteena kilpailusääntöjen rikkomisesta
asiakirjaa (jäljempänä Finnboardin hintaluettelo), joka oli löydetty Finnboard (UK)
Ltd:ltä huhtikuussa 1991 tehdyissä tutkimuksissa. Kantaja toteaa, että tämä asiakirja
lähetettiin sille vasta 28.4.1994 eli huomattavasti sen jälkeen, kun se oli antanut
vastauksensa väitetiedoksiantoon, ja komissiossa pidetyn kuulemistilaisuuden
jälkeen. Tämän perusteettoman viivästyksen vuoksi kantajalla ei ollut
mahdollisuutta esittää huomautuksiaan asiakirjan todellisesta merkityksestä, siitä
asiayhteydestä, missä se oli laadittu, eikä komission asiakirjan perusteella tekemistä
päätelmistä (asia 85/76, Hoffman-La Roche v. komissio, tuomio 13.2.1979,
Kok. 1979, s. 461). Se, että asiakirja annettiin tiedoksi 28.4.1994, ei kantajan
mukaan myöskään korjaa puolustautumisoikeuksien loukkaamista.
- 36.
- Komissio vastaa tähän, että kyseinen asiakirja lähetettiin Sarriólle yhdessä 28.4.1994
päivätyn kirjeen kanssa, jossa oli täydellinen selvitys asiakirjan sisällöstä ja
komission asiakirjan perusteella tekemistä päätelmistä. Koska tässä 28.4.1994
päivätyssä kirjeessä lisäksi annettiin kantajalle mahdollisuus esittää mahdollinen
vastineensa kirjallisesti, kantaja olisi voinut ajoissa ilmoittaa kantansa kyseisen
asiakirjan todistusarvosta (ks. asia T-4/89, BASF v. komissio, tuomio 17.12.1991,
Kok. 1991, s. II-1523, 36 kohta).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 37.
- Komissio sai Finnboardin hintaluettelon haltuunsa Finnboard (UK) Ltd:n tiloihin
huhtikuussa 1991 tekemissään tarkastuksissa, ja hintaluettelo annettiin kantajalle
tiedoksi selittävän kirjeen kanssa 16 kuukautta väitetiedoksiannon lähettämisen
jälkeen.
- 38.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asetuksen
N:o 17 19 artiklan 1 kohdasta ja neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja
2 kohdassa säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission
asetuksen N:o 99/63/ETY (EYVL 1963, 127, s. 2268) 2 ja 4 artiklasta niitä yhdessä
tulkittuina ilmenee, että komission on annettava tiedoksi ne väitteet, joita se esittää
asianomaisia yrityksiä ja yhteenliittymiä vastaan, ja se voi päätöksissään ottaa
huomioon ainoastaan ne väitteet, joiden osalta näille on varattu tilaisuus esittää
huomautuksensa (yhdistetyt asiat T-39/92 ja T-40/92, CB ja Europay v. komissio,
tuomio 23.2.1994, Kok. 1994, s. II-49, 47 kohta).
- 39.
- Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa menettelyissä, jotka voivat
johtaa nyt kyseessä olevan kaltaisiin seuraamuksiin, edellyttää sitä, että
asianomaisille yrityksille ja yritysten yhteenliittymille varataan jo hallinnollisen
menettelyn aikana tilaisuus tehokkaasti esittää huomautuksensa komission
esittämien tosiseikkojen, väitteiden ja olosuhteiden todenmukaisuudesta ja
merkityksellisyydestä (em. asia Hoffman-La Roche v. komissio, tuomion 11 kohta
ja yhdistetyt asiat T-10/92, T-11/92, T-12/92 ja T-15/92, Cimenteries CBR ym. v.
komissio, tuomio 18.12.1992, Kok. 1992, s. II-2667, 39 kohta).
- 40.
- Kyseisen asiakirjan tiedoksiantamisella ei tässä tapauksessa esitetty mitään sellaista
väitettä, joka olisi ollut uusi verrattuna väitetiedoksiannossa olleisiin väitteisiin.
Finnboardin hintaluettelon saatteena olleesta kirjeestä nimittäin ilmenee selvästi,
että hintaluettelo oli vain lisätodiste yhteisestä hintojen vahvistamista koskevasta
suunnitelmasta; tätä väitettä on selvitetty seikkaperäisesti jo väitetiedoksiannossa.
- 41.
- Kantajalle on joka tapauksessa asiakirjan saatekirjeessä nimenomaisesti tarjottu
mahdollisuus hallinnollisen menettelyn aikana ja kymmenen päivän määräajassa
esittää huomautuksensa tästä todisteesta. Näin ollen komissio ei ole estänyt
kantajaa esittämästä ajoissa kantaansa tälle lähetetyn asiakirjan todistusarvosta (em.
asia Hoffmann-La Roche v. komissio, tuomion 11 kohta ja asia 107/82, AEG v.
komissio, tuomio 25.10.1983, Kok. 1983, s. 3151, 27 kohta).
- 42.
- Tämän vuoksi kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
B Pääasia
Kanneperuste, joka koskee sitä, ettei myyntihintoja koskenutta yhteistoimintaa ollut,
ja perusteluvelvollisuuden rikkomista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 43.
- Kantaja myöntää osallistuneensa ilmoitettuja hintoja koskeneeseen yhteistoimintaan
mutta kiistää yhteistoiminnan koskeneen myyntihintoja. Kantaja vetoaa väitteensä
tueksi paitsi niihin kirjelmiensä yhteydessä esittämiinsä asiakirjoihin, jotka
osoittavat, että myyntihinnat eivät seuranneet ilmoitettuja hintoja, myös yksittäisten
asiakkaiden neuvotteluasemaan, kysynnän ja tuotantokustannusten kehitykseen sekä
kartonkimarkkinoiden ominaispiirteisiin, erityisesti hinnankorotusilmoitusten
kausittaisuuteen ja markkinoiden huomattavaan läpinäkyvyyteen.
- 44.
- Kantajan mukaan komissio ei ole selvästi todennut, katsooko se yhteistoiminnan
koskeneen paitsi ilmoitettuja hintoja myös myyntihintoja. Toisin kuin komissio
väittää, näiden kahden erityyppisen yhteistoiminnan erottamisella toisistaan on
niiden erilaisen vaikutuksen vuoksi huomattava merkitys (ks. yhdistetyt asiat
C-89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C-117/85 ja C-125/85C-129/85, Ahlström
Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomio 31.3.1993, Kok. 1993, s. I-1307). Kantaja väittää
vastauskirjelmässään, että epäselvyys yhteistoiminnan kohteesta jo sellaisenaan
merkitsee kilpailusääntöjen rikkomisen toteavia päätöksiä koskevan
perusteluvelvollisuuden ja täsmällisyysvelvollisuuden rikkomista. Kantajan mukaan
tämän velvollisuuden rikkominen merkitsee näin ollen oikeudellisesti suojattujen
puolustautumisoikeuksien vakavaa loukkaamista.
- 45.
- Komissio toteaa, ettei se voi ymmärtää, miten kantaja voi samaan aikaan myöntää
osallistuneensa hintoja koskeneeseen yhteistoimintaan ja väittää, etteivät sovelletut
hinnankorotukset olleet seurausta tästä yhteistoiminnasta. Komissio korostaa, että
päätöksessä (erityisesti sen 72102 perustelukappaleessa) viitataan sekä
asiakirjoihin, jotka näyttävät toteen kutakin ilmoitettua hinnankorotusta koskeneen
kartellin yhteydessä tapahtuneen yhteistoiminnan, että asiakirjoihin, joilla kukin
tuottaja tosiasiallisesti ilmoitti kyseisen korotuksen.
- 46.
- Seuraavaksi komissio toteaa, että ilmoitettuja hintoja koskevan yhteistoiminnan ja
myyntihintoja koskevan yhteistoiminnan välisellä erolla ei ole tässä asiassa
merkitystä. Yhteistoiminta PWG:ssä ja JMC:ssä ei komission mukaan koskenut
ainoastaan ilmoitettuja hintoja, vaan näissä toimielimissä myös päätettiin
säännönmukaisin väliajoin tehtävistä hinnankorotuksista kunkin tuotetyypin osalta
ja näiden korotusten samanaikaisesta toteuttamisesta kaikkialla yhteisössä (ks.
päätöksen 7490, 92 ja 9496 perustelukappaleessa mainitut asiakirjatodisteet).
- 47.
- Kun lisäksi otetaan huomioon todisteet yhteistoiminnasta sellaisissa jaostoissa, joihin
kantaja osallistui, komission mukaan on mahdotonta väittää, että hintailmoitukset
eivät olisi poistaneet yritysten epätietoisuutta kilpailijoidensa toiminnasta ja että
kantaja olisi toteuttanut hinnankorotukset yhteistoiminnasta riippumatta (ks. asia
T-1/89, Rhône-Poulenc v. komissio, tuomio 24.10.1991, Kok. 1991, s. II-867, 122 ja
123 kohta).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 48.
- Päätöksen 1 artiklan mukaan tässä artiklassa mainitut yritykset ovat rikkoneet
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että ne ovat viiteajanjaksona
osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, joiden
mukaisesti yhteisön kartongintoimittajat muun muassa sopivat säännöllisistä
hinnankorotuksista kunkin tuotelaadun osalta kunakin kansallisena valuuttana ja
suunnittelivat ja toteuttivat useita samanaikaisia ja yhdenmukaisia
hinnankorotuksia kaikkialla Euroopan yhteisössä.
- 49.
- Kantaja myöntää osallistuneensa neljään PG Paperboardin toimielimeen, eikä se
kirjelmissään tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä
esittämiin kysymyksiin antamissaan vastauksissa kiistä osallistuneensa ilmoitettuja
hintoja koskeneeseen yhteistoimintaan vuodesta 1988 alkaen.
- 50.
- Ennen kuin vastataan kantajan väitteeseen, jonka mukaan yhteistoiminta ei
koskenut myyntihintoja, on arvioitava, onko komissio päätöksessään todella
katsonut yhteistoiminnan koskeneen näitä hintoja.
- 51.
- Tältä osin on ensinnäkin todettava, että päätöksen 1 artiklassa ei mitenkään
täsmennetä, mitä hintaa yhdenmukaistetut korotukset koskivat.
- 52.
- Toiseksi on todettava, ettei päätöksestä ilmene komission katsoneen, että tuottajat
olisivat vahvistaneet tai edes aikoneet vahvistaa yhdenmukaiset myyntihinnat.
Etenkin 101 ja 102 perustelukappale, jotka koskevat [y]hdenmukaistettujen hinta-aloitteiden vaikutus[ta] hintatasoon, osoittavat komission katsoneen, että hinta-aloitteet koskivat listahintoja ja että niillä oli tarkoitus saada aikaan myyntihintojen
korotus. Tässä kohdassa nimittäin todetaan seuraavaa: Vaikka kaikilla tuottajilla
oli vakaa aikomus toteuttaa korotus täysimääräisenä, asiakkaiden mahdollisuus
vaihtaa edullisempaan laatuun tai tuotteeseen saattoi saada jotkut tuottajat
tekemään perinteisille asiakkailleen myönnytyksiä korotusten voimaantulopäivän
osalta tai myöntämään näille lisäetuina paljoushyvityksiä tai -alennuksia saadakseen
asiakkaat hyväksymään perushinnan korotuksen täysimääräisenä. Hinnankorotusten
täysi vaikutus ei siis mitenkään voinut ilmetä heti (101 perustelukappaleen
kuudes kohta).
- 53.
- Näin ollen päätöksestä ilmenee komission katsoneen, että tuottajien salaisella
hintayhteistyöllä pyrittiin siihen, että ilmoitettujen hintojen yhdenmukaistetut
korotukset johtaisivat myyntihintojen korottamiseen. Päätöksen
101 perustelukappaleen ensimmäisessä kohdassa todetaan tältä osin, että tuottajat
eivät tyytyneet ilmoittamaan sovituista hinnankorotuksista, vaan ne ryhtyivät
muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myös konkreettisiin toimenpiteisiin
varmistaakseen, että korotukset todella toteutettiin asiakaskunnassa. Tämän asian
tilanne poikkeaa siis siitä tilanteesta, jota yhteisöjen tuomioistuin tarkasteli edellä
mainitussa asiassa Ahlström Osakeyhtiö ym. vastaan komissio antamassaan
tuomiossa, koska toisin kuin tämän viimeksi mainitun tuomion antamiseen
johtaneessa päätöksessä komissio ei nyt kanteen kohteena olevassa päätöksessä
väitä yritysten sopineen suoraan myyntihinnoista.
- 54.
- Komission esittämät asiakirjat tukevat päätöksen tällaista analyysiä.
- 55.
- Erityisesti on todettava, että väitetiedoksiannon liite 109 sisältää 16.10.1989 pidetyn
JMC:n kokouksen pöytäkirjan, jossa todetaan muun muassa seuraavaa:
d) Hollanti
Huomattavia ongelmia suurten ostajien ja erityisesti Imcan kohdalla, sillä
Cascades ja Van Duffel käyttävät näiden osalta järjettömiä hintoja
aiheuttaen näin vaikeuksia sekä KNP:lle että suomalaisille.
f) Belgia
Vastaava tilanne kuin Hollannissa. Finnboard toteutti hinnankorotuksen
Van Genechtenin osalta mutta joutui neuvottelemaan tämän kanssa
uudelleen Belgiassa tehtyjen myönnytysten johdosta (Cascadesin tekemiä).
Pysytään lujina ja edellytetään Beghinin, Cascadesin ja KNP:n tekevän
samoin.
h) Italia
Saffalla on erittäin suuria vaikeuksia Kopparforsin, Finnboardin ja jopa
Cascadesin käyttämien tuontihintojen vuoksi.
Saffan toimitukset ovat vähentyneet huomattavasti, ja tuonti on kasvanut
merkittävästi.
Saffa vaatii tiukasti, että tuojien on ehdottomasti noudatettava niitä hintoja
koskevia ohjeita, jotka niille on jaettu.
- 56.
- Tämä asiakirja osoittaa selvästi, että vaikka tuottajat yleisesti hyväksyivätkin, että
kukin niistä neuvottelee myyntihintansa asiakkaidensa kanssa, kaikki tuottajat ja
erityisesti kantaja, joka nimenomaisesti mainitaan edellä mainitussa liitteessä,
edellyttivät kilpailijoidensa käyttävän sovittujen hintojen mukaisia myyntihintoja
ainakin niin, etteivät yksittäiset neuvottelut saaneet poistaa listahintojen sovittujen
korotusten vaikutusta.
- 57.
- Kantaja on lisäksi suullisessa käsittelyssä myöntänyt, että ilmoitettuja hintoja
käytettiin lähtökohtana neuvoteltaessa myyntihinnoista asiakkaiden kanssa, mikä
vahvistaa sen, että lopullisena tavoitteena oli myyntihintojen korottaminen. Tältä
osin riittää, kun todetaan, että sillä, että tuottajat olivat keskenään sopineet
vahvistavansa yhdenmukaiset listahinnat, ei olisi ollut mitään merkitystä, jos näillä
hinnoilla ei käytännössä pitänyt olla mitään vaikutusta myyntihintoihin.
- 58.
- Kantajan väitteestä, jonka mukaan epäselvyys yhteistoiminnan kohteesta merkitsee
sellaisenaan perusteluvelvollisuuden rikkomista, on todettava, että päätöksen
1 artiklassa ei millään tavalla täsmennetä, mitä hintaa salainen yhteistyö koski.
- 59.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaisessa tilanteessa päätöksen päätösosa
on ymmärrettävä päätöksen perustelujen valossa (ks. esim. yhdistetyt asiat
40/7348/73, 50/73, 54/73, 55/73, 56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym.
v. komissio, tuomio 16.12.1975, Kok. 1975, s. 1663, 122124 kohta).
- 60.
- Edellä olevasta ilmenee, että tässä asiassa komissio on päätöksen
perustelukappaleissa riittävästi selvittänyt, että yhteistoiminta koski listahintoja ja
että sillä pyrittiin myyntihintojen korottamiseen.
- 61.
- Kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Kanneperuste, joka koskee sitä, että kantaja ei ole osallistunut markkinaosuuksien
jäädyttämiseen ja tarjonnan valvontaan tähdänneeseen kartelliin
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 62.
- Tässä kanneperusteessa on kolme osaa.
- 63.
- Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää, ettei komissiolla ole
todisteita markkinaosuuksien jäädyttämiseen tai tarjonnan valvontaan tähdänneestä
yhteistoiminnasta. Vaikka näiden yhteistoiminnan muotojen olemassaolo
näytettäisiinkin toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, komissio ei kantajan mukaan
silti ole näyttänyt toteen kantajan osallistumista niihin. Kantaja kiistää etenkin
niiden väitetiedoksiannon monien liitteiden todistusarvon, joita komissio on
käyttänyt päätöksenteon perustana.
- 64.
- Kantaja toteaa ensinnäkin, että väitetiedoksiannon liitteenä 73 oleva Mayr-Melnhofin sisäinen muistio todistaa pelkän hintoja koskeneen yhteistoiminnan
olemassaolon, selvittää ankaran hintapolitiikan seurauksia ja osoittaa, ettei kantaja
ole painostanut Mayr-Melnhofia, jotta tämä ei kasvattaisi markkinaosuuttaan
laskemalla hintojaan. Tältä osin kantaja vetoaa Mayr-Melnhofin 23.9.1991
päivätyssä kirjeessä antamaan selvitykseen (väitetiedoksiannon liite 75).
- 65.
- Toiseksi kantaja toteaa, että väitetiedoksiannon liitteenä 102 oleva Renan muistio
koskee Nordic Paperboard Instituten (jäljempänä NPI) kokousta, eikä kantaja ole
ollut tämän yhteenliittymän jäsen.
- 66.
- Kolmanneksi kantaja toteaa, etteivät Storan ilmoitukset sellaisinaan voi olla riittäviä
todisteita. Kantajan mukaan Stora on useaan otteeseen korostanut, että yrityksillä
oli suhteellisen suuri valta itse päättää erityisesti tuotantomääristä ja tehtaiden
seisokkien ajoituksesta (ks. päätöksen 57, 59, 60, 69, 70 ja 71 perustelukappale).
Kantajan mukaan Storan ilmoitukset vahvistavat lisäksi sen, ettei ollut mitään
kartellia, joka olisi toteuttanut määriä koskevan valvontajärjestelmän. Se, ettei
mitään määrien kehitystä valvovaa järjestelmää ollut olemassa, osoittaa selvästi,
ettei määriä koskevaa kartellia ollut olemassa. Storan ilmoituksissa esitetään vain
sen oma käsitys tuotanto- ja myyntimäärien valvontaan tähtäävien toimenpiteiden
tarpeellisuudesta.
- 67.
- Kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, että yritysten markkinaosuuksien
kehitys osoittaa, ettei markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdännyttä
yhteistoimintaa ollut tai ettei kantaja ainakaan osallistunut siihen, vaikka jotkin
yritykset sitä olisivat harjoittaneetkin.
- 68.
- Markkinaosuuksien yleisen kehityksen osalta kantaja korostaa, että eräät tuottajat
erityisesti Iggesund (MoDo) ja Mayr-Melnhof olivat kyseisenä ajanjaksona
ottaneet käyttöön paljon uutta kapasiteettia.
- 69.
- Kantaja toteaa myös, että sen oma kokonaisosuus yhteisön markkinoista oli
pienentynyt vuoden 1987 14,3 prosentin osuudesta 11,7 prosenttiin vuonna 1990.
Kantajan mukaan tällainen pienentyminen ei vastaa sitä komission väitettä, jonka
mukaan kantaja on osallistunut tuottajien markkinaosuuksien jäädyttämiseen
tähdänneeseen kartelliin. Kantajan mukaan myös se, että Prat Cartonin
kokonaisosuus yhteisön markkinoista pienentyi noin 9 prosenttiyksikköä vuodesta
1987 vuoteen 1990, osoittaa, ettei se millään tavalla osallistunut mihinkään
markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdänneeseen yhteistoimintaan.
- 70.
- Kanneperusteen kolmannessa osassa kantaja väittää, että sen toiminta
tuotantoseisokkien ja Euroopan ulkopuolisille markkinoille suuntautuvan viennin
osalta ei myöskään vastaa komission väitteitä.
- 71.
- Kanneperusteen ensimmäisestä osasta komissio toteaa, että todisteet, joihin se on
vedonnut, erityisesti Storan ilmoitukset (väitetiedoksiannon liitteet 39 ja 43) ja
väitetiedoksiannon liitteet 73 ja 102, selvästi riittävät näyttämään toteen
markkinaosuuksien jäädyttämiseen ja tarjonnan valvontaan tähdänneen kartellin
olemassaolon sekä sen, että kantaja on osallistunut näihin kartellin osatekijöihin.
- 72.
- Kanneperusteen toisesta osasta komissio toteaa, että se on perustanut päätöksensä
asiakirjatodisteisiin markkinoiden jäädyttämiseen tähdänneestä kartellista, ja väittää,
että kantajan perusteluilla, jotka koskevat eri yritysten markkinaosuuksien kehitystä,
ei näin ollen ole merkitystä ratkaistaessa, onko tällainen kartelli ollut olemassa.
Komissio toteaa lisäksi, että päätöksessä nimenomaisesti myönnetään muutamien
yritysten markkinaosuuksien hitaasti muuttuneen, sillä markkinaosuuksista
neuvoteltiin uudelleen joka vuosi (päätöksen 60 ja 131 perustelukappale).
Komission mukaan perustamissopimuksen 85 artiklassa joka tapauksessa kielletään
kartellit, joiden tarkoituksena on estää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu estyy,
riippumatta siitä, kuinka hyvin kartelli onnistuu.
- 73.
- Erityisesti kantajan oman markkinaosuutensa kehityksestä esittämistä väitteistä
komissio toteaa, että kilpailusääntöjen rikkominen koski koko yhteisön markkinoita.
Kantaja on osallistunut PWG:hen, jossa keskusteltiin markkinaosuuksista. Saffaa
edustava johtaja jopa nimitettiin PG Paperboardin varapuheenjohtajaksi vuonna
1989.
- 74.
- Seuraavaksi komissio huomauttaa, ettei mikään todiste tue kantajan väitettä, jonka
mukaan se on aina toiminut itsenäisesti. Vaikkei kantaja olisikaan noudattanut
kartellia, se ei komission mukaan millään tavalla muuta sitä, että kilpailusääntöjen
rikkominen on tapahtunut (em. asia Rhône-Poulenc v. komissio).
- 75.
- Lopuksi komissio toteaa kanneperusteen kolmannesta osasta, että Stora on
väitetiedoksiannon liitteessä 39 vahvistanut, että PWG oli päättänyt järjestelmästä,
jolla palautettaisiin tuotannon tasapaino ja valvottaisiin tuotantoa siten, että hinnatpysyisivät vakaalla tasolla, ja ottanut tämän järjestelmän käyttöön. Näin ollen sillä,
että markkinatilanne ja kartellin hyvä toiminta johtivat siihen, ettei kantajan
tarvinnut oman ilmoituksensa mukaan turvautua tuotantoseisokkeihin yhteisesti
sovitulla perusteella, ei komission mukaan ole mitään vaikutusta kantajan
vastuuseen eikä siihen, onko se osallistunut markkinaosuuksien ja määrien
valvontaan tähdänneeseen kartelliin.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
1. Markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdänneen yhteistoiminnan ja tarjonnan
valvontaan tähdänneen yhteistoiminnan olemassaolo
- 76.
- Kanneperusteen ensimmäisestä osasta on todettava, että päätöksen 1 artiklan
sanamuodon mukaan tässä artiklassa tarkoitetut yritykset ovat rikkoneet
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että ne ovat viiteajanjaksona
osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, joiden
mukaisesti yhteisön kartongintoimittajat muun muassa saavuttivat
yhteisymmärryksen tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien pysyttämisestä
vakiotasoilla, mutta siten, että niitä saatettiin joskus muuttaa ja toteuttivat
alkuvuodesta 1990 lähtien aina vain useammin yhdenmukaistettuja toimenpiteitä
toimitusten valvomiseksi yhteisön markkinoilla varmistaakseen edellä mainittujen
yhdenmukaistettujen hinnankorotusten toteuttamisen.
- 77.
- Komission mukaan PWG:n kokouksiin osallistuneet ottivat viiteajanjaksona
käyttöön nämä päätöksessä osastoon määrien säätely sisällytetyt salaisen
yhteistyön kaksi muotoa. Päätöksen 37 perustelukappaleen kolmannesta kohdasta
nimittäin ilmenee, että PWG:n varsinainen tehtävä sellaisena kuin Stora sen
ilmaisi oli erityisesti keskustella markkinoista, markkinaosuuksista, hinnoista
sekä hinnankorotuksista ja kapasiteeteista ja harjoittaa niiden osalta
yhteistoimintaa.
- 78.
- PWG:n osuudesta markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön
päätöksessä (37 perustelukappaleen viides kohta) todetaan seuraavaa:
Hinnankorotuksia koskeneiden toimenpiteiden yhteydessä PWG:ssä keskusteltiin
perusteellisesti kansallisten ryhmittymien ja yksittäisten tuottajakonsernien
markkinaosuuksista Länsi-Euroopassa. Tämä johti tiettyihin osallistujien välisiin
järjestelyihin, jotka koskivat niiden markkinaosuuksia ja joilla pyrittiin välttämään
sellainen tilanne, että hintoja koskeneet yhdenmukaistetut aloitteet olisivat
menettäneet merkityksensä ylitarjonnan vuoksi. Suuret tuottajakonsernit itse asiassa
sopivat pysyttävänsä markkinaosuutensa tasolla, joka vastasi vuosittain ilmoitettuja
myynti- ja tuotantolukuja, jotka Fides julkaisi lopullisina aina seuraavan vuoden
maaliskuussa. Markkinaosuuksien kehitystä analysoitiin PWG:n joka kokouksessa
Fidesin kuukausittaisten lukujen pohjalta, ja jos ilmeni huomattavia muutoksia,
syylliseksi epäillyltä yritykseltä vaadittiin selitystä.
- 79.
- Päätöksen 52 perustelukappaleessa todetaan, että PWG:ssä vuonna 1987 tehdyssä
sopimuksessa määrättiin Länsi-Euroopan tärkeimpien tuottajien senhetkisten
markkinaosuuksien jäädyttämisestä sekä siitä, että uusia asiakkaita ei saanut
yrittää hankkia eikä senhetkistä markkina-asemaa parantaa aggressiivisella
hintapolitiikalla.
- 80.
- Päätöksen 56 perustelukappaleen ensimmäisessä kohdassa todetaan seuraavaa:
Tärkeimpien tuottajien perussopimusta markkinaosuuksiensa pysyttämisestä
sovellettiin koko sen ajan, jota tämä päätös koskee. Päätöksen
57 perustelukappaleen mukaan [m]arkkinaosuuksien kehitystä tarkasteltiin
PWG:n joka kokouksessa väliaikaisten tilastojen pohjalta. Päätöksen
56 perustelukappaleen viimeisessä kohdassa todetaan vielä seuraavaa:
Markkinaosuuksia koskeviin keskusteluihin osallistuneet yritykset olivat PWG:n
jäsenet eli Cascades, Finnboard, KNP (vuoteen 1988), [Mayr-Melnhof], MoDo,
Sarrió, Stora-konserniin kuuluvat kaksi tuottajaa CBC ja Feldmühle sekä Weig
(vuodesta 1988).
- 81.
- On katsottava komission näyttäneen toteen oikein, että PWG:n kokouksiin
osallistuneiden välillä oli markkinaosuuksia koskevaa salaista yhteistyötä.
- 82.
- Komission analyysi perustuu pääasiallisesti Storan ilmoituksiin (väitetiedoksiannon
liitteet 39 ja 43), ja väitetiedoksiannon liite 73 tukee sitä.
- 83.
- Väitetiedoksiannon liitteessä 39 Stora toteaa seuraavaa: PWG on kokoontunut
vuodesta 1986 lähtien edistääkseen markkinoiden säätelyä. Muun
(lainmukaisen) toimintansa ohella sen tarkoituksena oli keskustella markkinoista,
markkinaosuuksista, hinnoista sekä hinnankorotuksista, kysynnästä ja kapasiteeteista
ja harjoittaa näiden osalta yhteistoimintaa. Sen tehtävänä oli pääasiallisesti arvioida,
mikä tarkalleen on tarjonta- ja kysyntätilanne markkinoilla ja mitä toimenpiteitä on
toteutettava markkinoiden säätelemiseksi, sekä esittää tämä arvio President
Conferencelle.
- 84.
- Nimenomaan markkinaosuuksia koskeneen salaisen yhteistyön osalta Stora toteaa,
että Euroopan yhteisön, EFTA:n sekä niiden muiden maiden, joihin PG
Paperboardin jäsenet toimittavat kartonkia, kansallisten ryhmittymien saavuttamia
markkinaosuuksia tarkasteltiin PWG:ssä ja että PWG keskusteli mahdollisuudesta
pysyttää markkinaosuudet edellisen vuoden tasolla (väitetiedoksiannon liite 39,
19 kohta). Stora toteaa myös (sama asiakirja, 6 kohta), että [t]änä samana aikana
keskusteltiin myös tuottajien markkinaosuuksista Euroopassa siten, että
ensimmäisenä viiteajanjaksona käytettiin vuoden 1987 tasoja.
- 85.
- Komission 23.12.1991 päivätyssä kirjeessä esittämiin kysymyksiin 14.2.1992
lähettämässään vastauksessa (väitetiedoksiannon liite 43) Stora täsmentää vielä
seuraavaa: PWG:n jäsenten sopimukset markkinaosuuksien tasosta koskivat koko
Eurooppaa. Sopimukset perustuivat edellisen vuoden kokonaismääriin, jotka
yleensä olivat lopullisina käytettävissä seuraavan vuoden maaliskuussa (1.1 kohta).
- 86.
- Tätä toteamusta vahvistaa samassa asiakirjassa oleva seuraava maininta:
keskustelut johtivat siihen, että PWG:n jäsenet tekivät yleensä kunkin vuoden
maaliskuussa sopimuksen, jolla pyrittiin pysyttämään niiden markkinaosuudet
edellisen vuoden tasolla (1.4 kohta). Stora toteaa, että [s]opimusten
noudattamisen varmistamiseksi ei ollut toteutettu mitään toimenpiteitä ja että
PWG:n kokouksiin osallistuneet tiesivät, että jos ne ryhtyvät poikkeuksellisiin
toimenpiteisiin markkinoilla, joille muut toimittavat kartonkia, muut saattaisivat
kostaa tämän toisilla markkinoilla (sama kohta).
- 87.
- Stora toteaa vielä, että Saffa oli osallistunut markkinaosuuksia koskeneisiin
keskusteluihin (1.2 kohta).
- 88.
- Väitetiedoksiannon liite 73 tukee Storan väitteitä markkinaosuuksia koskeneesta
salaisesta yhteistyöstä. Tämä FS-Kartonilta löydetty asiakirja on 28.12.1988 päivätty
markkinatilannetta koskeva luottamuksellinen muistio, jonka Mayr-Melnhof-konsernin myynnistä vastaava markkinointijohtaja Saksasta (Katzner) oli osoittanut
Mayr-Melnhofin toimitusjohtajalle (Gröller) Itävaltaan.
- 89.
- Tämän asiakirjan, jota lainataan päätöksen 5355 perustelukappaleessa, mukaan
toimitusjohtajaryhmän (Präsidentenkreis) tiiviimpi yhteistyö, josta oli päätetty
vuonna 1987, oli tehnyt joistakin voittajia ja toisista häviäjiä. Muistion laatija
luokittelee Mayr-Melnhofin häviäjiin useista syistä, erityisesti seuraavista:
2) Sopimukseen päästiin ainoastaan rankaisemalla meitä meitä vaadittiin
tekemään uhrauksia.
3) Vuoden 1987 markkinaosuudet piti jäädyttää, aikaisemmat yhteydet
säilyttää, eikä mitään uutta toimintaa tai laatua saanut edistää hinnoittelulla
(tämän tulos nähdään tammikuussa 1989 jos kaikki ovat rehellisiä).
- 90.
- Näitä virkkeitä on tulkittava ottaen huomioon muistion laajempi asiayhteys.
- 91.
- Muistion laatija tuo tältä osin ikään kuin johdantona esiin Euroopan tasolla
tapahtuvan tiiviimmän yhteistyön toimitusjohtajaryhmässä. Mayr-Melnhof on
tulkinnut tätä ilmaisua siten, että se tarkoittaa samalla yleisesti sekä PWG:tä että
PC:tä, toisin sanoen siten, ettei se viittaa mihinkään yksittäiseen tilaisuuteen tai
kokoukseen (väitetiedoksiannon liite 75, 2.a kohta); tätä tulkintaa ei ole syytä
käsitellä tässä yhteydessä.
- 92.
- Seuraavaksi muistion laatija toteaa, että tämä yhteistyö on johtanut hintakuriin,
joka on tehnyt joistakin voittajia ja toisista häviäjiä.
- 93.
- Vuoden 1987 tasolle jäädytettäviä markkinaosuuksia koskevaa toteamusta on siis
tarkasteltava ottaen huomioon asiayhteys eli tämä kuri, josta
toimitusjohtajaryhmä päätti.
- 94.
- Lisäksi se, että vuosi 1987 mainitaan viitevuotena, on yhdenmukaista Storan toisen
ilmoituksen kanssa (väitetiedoksiannon liite 39; ks. edellä 84 kohta).
- 95.
- Siitä, mikä oli PWG:n osuus toimitusten valvontaa koskeneessa salaisessa
yhteistyössä, jolle tunnusomaista oli koneiden seisokkiaikojen tarkastelu,
päätöksessä todetaan, että PWG:llä oli ratkaiseva osuus seisokkien toteuttamisessa,
koska vuodesta 1990 lähtien tuotantokapasiteetti kasvoi ja kysyntä väheni;
päätöksessä todetaan seuraavaa: vuoden 1990 alussa tärkeimmät tuottajat
katsoivat hyödylliseksi sopia PWG:ssä siitä, että seisokit ovat tarpeen. Suuret
tuottajat tajusivat, etteivät ne voineet kasvattaa kysyntää laskemalla hintoja ja että
tuotannon jatkaminen täydellä kapasiteetilla vain johtaisi hintojen laskuun. Se,
kuinka pitkät seisokit olivat tarpeen tarjonnan ja kysynnän tasapainon
palauttamiseksi, voitiin teoriassa laskea kapasiteettiraporttien perusteella
(päätöksen 70 perustelukappale).
- 96.
- Päätöksessä todetaan lisäksi seuraavaa: PWG ei kuitenkaan muodollisesti
määrännyt kullekin tuottajalle seisokkiaikaa. Storan mukaan sellaisen koneiden
seisokkiaikoja koskevan koordinoidun suunnitelman laatimisessa, joka olisi kattanut
kaikki tuottajat, ilmeni käytännön vaikeuksia. Stora toteaa, että tämän vuoksi
käytössä oli vain löyhä kannustusjärjestelmä (päätöksen 71 perustelukappale).
- 97.
- On katsottava, että komissio on riittävästi näyttänyt toteen PWG:n kokouksiin
osallistuneiden välillä olleen tuotantoseisokkeja koskenutta salaista yhteistyötä.
- 98.
- Komission esittämät asiakirjat tukevat sen analyysiä.
- 99.
- Stora on toisessa ilmoituksessaan (väitetiedoksiannon liite 39, 24 kohta) todennut
seuraavaa: Sillä, että PWG päätti alkaa noudattaa hinta ennen määrää
-politiikkaa, ja sillä, että yhdenmukaisten hintojen järjestelmä otettiin vähittäin
käyttöön vuodesta 1988 alkaen, PWG:n jäsenet myönsivät, että seisokit olivat
välttämättömiä näiden hintojen säilyttämiseksi kysynnän kasvun heikentyessä.
Tuottajat eivät olisi ilman seisokkeja pystyneet säilyttämään sovittuja hintatasoja
ylikapasiteetin kasvaessa.
- 100.
- Ilmoituksensa seuraavassa kohdassa Stora toteaa seuraavaa: Kartonkiteollisuus
pystyi vuosina 1988 ja 1989 toimimaan käytännöllisesti katsoen täydellä
kapasiteetilla. Muut kuin tavanomaiset kunnossapito- ja lomaseisokit osoittautuivat
välttämättömiksi vasta vuodesta 1990 alkaen. Tilausten vähentyessä oli lopulta
turvauduttava seisokkeihin hinta ennen määrää -politiikan säilyttämiseksi. Kultakin
tuottajalta (tuotannon ja kulutuksen tasapainon varmistamiseksi) edellytetty
seisokkiaika voitiin laskea kapasiteettiraporttien perusteella. PWG ei muodollisesti
määrännyt noudatettavia seisonta-aikoja, vaikka olemassa olikin löyhäkannustusjärjestelmä .
- 101.
- Väitetiedoksiannon liitteen 73 osalta on todettava, että ne syyt, joiden perusteella
kyseisen muistion laatija tuolloin piti Mayr-Melnhofia häviäjänä, ovat tärkeitä
todisteita PWG:n kokouksiin osallistuneiden välisestä seisokkeja koskeneesta
salaisesta yhteistyöstä.
- 102.
- Muistion laatija nimittäin toteaa seuraavaa:
4) Tällä kohtaa asianosaisten käsitykset siitä, mihin tavoitteeseen on pyrittävä,
alkavat poiketa toisistaan.
c) Koko myyntihenkilöstö ja Euroopan myyntiedustajat on vapautettu
määräbudjeteistaan, ja on noudatettu ankaraa, lähestulkoon
poikkeuksetonta hintapolitiikkaa (työntekijämme eivät ole aina ymmärtäneet
muuttunutta asennettamme markkinoihin aikaisemmin vaadittiin
pelkästään määriä ja nyt ainoastaan hintakuria silläkin uhalla, että koneet
joudutaan seisauttamaan).
- 103.
- Mayr-Melnhof väittää (väitetiedoksiannon liite 75), että edellä lainattu kappale
koskee ainoastaan yrityksen sisäistä tilannetta. Kun tätä otetta analysoidaan ottaen
huomioon muistio yleisemmin, osoittautuu, että siinä on kyse
toimitusjohtajaryhmässä päätetyn ankaran politiikan täytäntöönpanosta
myyntihenkilöstön tasolla. Tämän asiakirjan on tulkittava osoittavan, että vuoden
1987 sopimukseen osallistuneet, toisin sanoen ainakin PWG:n kokouksiin
osallistuneet, kiistattomasti ovat arvioineet sitä, mikä vaikutus heidän
hyväksymällään politiikalla on siinä tapauksessa, että sitä noudatetaan ankarasti.
- 104.
- Renan 6.9.1990 päivätyt muistiinpanot (väitetiedoksiannon liite 118) vahvistavat
erityisesti sen, että tuottajat ovat hinnankorotuksia valmisteltaessa keskustelleet
seisokeista; näissä muistiinpanoissa mainitaan hinnankorotusten määrät useiden
maiden osalta, tulevien korotusilmoitusten päivämäärät sekä useiden tuottajien
tilauskantojen suuruus työpäivinä.
- 105.
- Asiakirjan laatija toteaa tiettyjen valmistajien ennakoivan seisokkeja, mikä on
ilmaistu esimerkiksi seuraavalla tavalla:
Kopparfors 515 days
5/9 will stop for five days.
- 106.
- Edellä olevan perusteella on katsottava, että komissio on oikeudellisesti riittävällä
tavalla näyttänyt toteen, että PWG:n kokouksiin osallistuneiden välillä on ollut
markkinaosuuksia koskenutta salaista yhteistyötä ja että näiden samojen yritysten
välillä on ollut seisokkeja koskenutta salaista yhteistyötä. Koska Sarrión
osallistumista PWG:n kokouksiin ei ole kiistetty ja koska tämä yritys on
nimenomaisesti mainittu tärkeimmissä langettavissa todisteissa (Storan ilmoitukset
ja väitetiedoksiannon liite 73), komissio on aiheellisesti katsonut kantajan olevan
vastuussa osallistumisesta näihin kahteen salaisen yhteistyön muotoon.
- 107.
- Kantajan Storan ilmoituksia ja väitetiedoksiannon liitettä 73 vastaan esittämä
vastaväite, jolla pyritään kiistämään näiden asiakirjojen todistusarvo, ei heikennä
tätä toteamusta.
- 108.
- Ensinnäkin Storan komissiolle osoittamien ilmoituksien on todettava olevan
kiistämättömästi peräisin sellaiselta yritykseltä, jonka on katsottu osallistuneen
väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen, ja sisältävän yksityiskohtaisen kuvauksen
PG Paperboardin toimielimissä käytyjen keskustelujen luonteesta, PG
Paperboardiin kuuluneiden yritysten tavoitteesta sekä kyseisten yritysten
osallistumisesta sen eri toimielinten kokouksiin. Koska muut aineistoon sisältyvät
asiakirjat tukevat tätä keskeistä todistetta, se tukee komission väitteitä asiassa
merkityksellisellä tavalla.
- 109.
- Väitetiedoksiannon liitteestä 73 on todettava, että kantaja katsoo sen todistavan
ainoastaan hintoja koskeneesta yhteistoiminnasta, koska siinä mainittuja muutoksia
myynnissä pidetään yksinkertaisesti vain seurauksena hintapolitiikasta. Kantaja
vetoaa tältä osin siihen, miten Mayr-Melnhof on tulkinnut tätä asiakirjaa
(väitetiedoksiannon liite 75).
- 110.
- Tämä kantajan analyysi ei kuitenkaan kestä asiakirjan asiayhteyteen perustuvaa
tulkintaa, eikä siitä, miten Mayr-Melnhof on asiakirjaa tulkinnut, ole apua.
- 111.
- Väitetiedoksiannon liitteen 75 mukaan liite 73 nimittäin on FS-Kartonin
myyntijohtajan konsernin johdolle tilanteesta laatima yleisesitys, joka on pelkkä
yritys perustella konsernin johdolle yrityksen liikevaihdon kasvun pysähtymistä
vetoamalla pääasiallisesti uuteen politiikkaan, joka on pakottanut tytäryhtiön
noudattamaan ehdotonta hintakuria liikevaihdon menettämisen hinnalla. Mayr-Melnhof toteaa lisäksi seuraavaa: Markkinaosuuksien jäädyttäminen tarkoitti,
että korkeamman hintatason saavuttaminen Mayr-Melnhof-konsernissa edellytti sitä,
ettei pitänyt yrittää kasvattaa markkinaosuutta myymällä lisämääriä uusille
asiakkaille tai uusia tuotelajeja kannattamattomaan hintaan. Tavoitteena oli
päinvastoin olemassa olevan asiakaskunnan säilyttäminen hinnankorotuksista
huolimatta.
- 112.
- Nämä yleisluontoiset huomautukset eivät kuitenkaan sovi yhteen alussa olevan
viittauksen kanssa, jossa on mainittu toimitusjohtajaryhmä, ja koko asiakirja on
ymmärrettävä tämän viittauksen valossa.
- 113.
- Koska liitteessä 73 olevat maininnat markkinaosuuksien jäädyttämisestä ja
tarjonnan säätelystä vastaavat Storan ilmoituksissa olevia mainintoja, komissio on
aiheellisesti katsonut, että nämä asiakirjat yhdessä luettuina todistavat sellaisesta
tahtojen yhtymisestä, joka on enemmän kuin pelkkiä hintoja koskevaa
yhteistoimintaa.
- 114.
- Koska komissio on näyttänyt toteen nämä kaksi salaisen yhteistyön muotoa, ei ole
tarpeen tarkastella kantajan väitetiedoksiannon liitteestä 102 esittämää
vastaväitettä.
2. Kantajan tosiasiallinen toiminta
- 115.
- Kanneperusteen toista ja kolmatta osaa, joiden mukaan yritysten tosiasiallinen
toiminta ei vastaa komission väitteitä salaisen yhteistyön kahden kiistetyn muodon
olemassaolosta, ei myöskään voida hyväksyä.
- 116.
- Ensinnäkään sitä, että PWG:n jäsenet ovat olleet salaisessa yhteistyössä hinta
ennen määrää -politiikan kahden osatekijän osalta, ei pidä sekoittaa salaisessa
yhteistyössä sovitun toteuttamiseen. Komission esittämillä todisteilla on nimittäin
sellainen todistusarvo, että tiedot kantajan tosiasiallisesta toiminnasta markkinoilla
eivät heikennä niiden komission päätelmien luotettavuutta, jotka koskevat
nimenomaan sitä, että näiden riidanalaisen politiikan kahden osatekijän osalta on
harjoitettu salaista yhteistyötä. Kantajan väitteillä voisi osoittaa enintään, ettei sen
toiminta noudattanut sitä, mitä PWG:ssä kokoontuneiden yritysten kesken oli
sovittu.
- 117.
- Toiseksi on todettava, että kantajan esittämät tiedot eivät osoita komission
päätelmiä vääriksi. On korostettava, että komissio myöntää nimenomaisesti, että
markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön ei liittynyt mitään virallista
seuraamus- tai kompensaatiomekanismia, jolla olisi vahvistettu markkinaosuuksia
koskevaa sopimusta, ja että tiettyjen suurten tuottajien markkinaosuudet kasvoivat
jonkin verran vuosi vuodelta (ks. erityisesti päätöksen 59 ja 60 perustelukappale).
Lisäksi komissio myöntää, että koska kartonkiteollisuus oli toiminut täydellä
kapasiteetilla vuoden 1990 alkuun saakka, seisokkeja ei tuohon mennessä ollut
tarvittu käytännöllisesti katsoen lainkaan (päätöksen 70 perustelukappale).
- 118.
- Kolmanneksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että
yritys ei mukaudu siihen, mitä kokouksissa, joilla on selvästi kilpailunvastainen
tarkoitus, on sovittu, ei estä sitä, etteikö yritys olisi täysin vastuussa
osallistumisestaan kartelliin, jos se ei ole julkisesti sanoutunut irti siitä, mitä
kokouksissa on sovittu (ks. esim. asia T-141/89, Tréfileurope v. komissio, tuomio
6.4.1995, Kok. 1995, s. II-791, 85 kohta). Vaikka kantajan toiminta markkinoilla ei
olisikaan ollut sovitun mukaista, se ei siis mitenkään vaikuta sen vastuuseen
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.
Kanneperuste, joka koskee komission virhettä hintoja koskeneen yhteistoiminnan
keston osalta
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 119.
- Kantaja väittää, että ilmoitettuja hintoja koskenutta yhteistoimintaa ei ainakaan
kantajan osalta ollut kuin vasta vuodesta 1988 alkaen. Yhdistyneessä
kuningaskunnassa tammikuussa 1987 toteutettu hinnankorotus oli vain tuottajien
luonnollinen reaktio Ison-Britannian valuutan heikkouteen suhteessa Euroopan
muihin valuuttoihin, ja tämän korotuksen yhdenmukaisuus johtui markkinoiden
läpinäkyvyydestä. Kantajan mukaan taloudellisia toimijoita ei ole kielletty
sopeuttamasta toimintaansa kilpailijoiden todettuun tai arvioituun toimintaan (em.
yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio). Sen enempää väitetiedoksiannon
liitteet 44 ja 61 kuin asiakirja A-17-2 eivät kantajan mukaan todista yritysten
välisestä hintoja koskeneesta yhteistoiminnasta. Nämä asiakirjat eivät missään
tapauksessa koske kantajaa.
- 120.
- Kantajan mukaan komissio on ollut väärässä katsoessaan hintoja koskeneen
yhteistoiminnan päättyneen huhtikuussa 1991, koska viimeinen yhdenmukaistettu
hinnankorotus tehtiin syys-lokakuussa 1990.
- 121.
- Komissio muistuttaa kantajan osallistuneen PWG:n ja JMC:n kokouksiin näiden
toimielinten perustamisesta alkaen ja olleen niissä jäsenenä vielä vuonna 1991.
Komissio korostaa, että vaikka erään asiassa osallisen yrityksen tiloista löytyneet
asiakirjat todistavat, että vuoden 1987 loppupuolella tehtiin sopimus liitännäisistä
asioista eli määrien säätelystä ja hintakurista (päätöksen 53 perustelukappale), tämä
ei osoita vääräksi sitä väittämää, että kyseiset tuottajat olivat ennen tätä ajanjaksoa
pitäneet useita salaisia kokouksia keskustellakseen kilpailun poistamiseen
tähdänneestä suunnitelmasta (ks. erityisesti päätöksen 161 perustelukappale).
Väitetiedoksiannon liitteet 35 ja 43 vahvistavat tämän väitteen paikkansapitävyyden.
Komissio toteaa lisäksi, että tuottajien vuodesta 1987 alkaen toteuttamat
hinnankorotukset osoittavat, että komission kilpailusääntöjen rikkomisen kestosta
tekemät päätelmät ovat oikeita.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 122.
- Päätöksen 1 artiklan mukaan kantaja on rikkonut perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohtaa siten, että se on vuoden 1986 puolivälistä ainakin vuoden 1991
huhtikuuhun osallistunut sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan,
joiden mukaisesti yhteisön kartongintoimittajat muun muassa sopivat kartongin
hinnankorotuksista ja suunnittelivat ja toteuttivat samanaikaisia ja yhdenmukaisia
hinnankorotuksia kaikkialla yhteisössä. Päätöksen 74 perustelukappaleessa
täsmennetään, että ensimmäinen yhdenmukaistettu hinta-aloite, johon kantaja
osallistui (päätöksen liite A), toteutettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden
1986 lopulla, [k]un PG Paperboardin uutta mekanismia vielä oltiin
muodostamassa.
- 123.
- Päätöksen 161 perustelukappaleen toisessa kohdassa sitä paitsi todetaan, että
useimmat niistä yrityksistä, joille päätös on osoitettu, ovat osallistuneet rikkomiseen
kesäkuusta 1986 lähtien, jolloin PWG perustettiin ja jolloin tuottajien salainen
yhteistyö tiivistyi ja alkoi tulla tehokkaammaksi.
- 124.
- Tukeakseen hintoja koskeneen yhteistoiminnan alkamisajankohdan osalta
esittämäänsä vastaväitettä kantaja kiistää väitetiedoksiannon liitteiden 61 ja 44 sekä
asiakirjan A-17-2 todistusarvon.
- 125.
- Väitetiedoksiannon liite 61 on Mayr-Melnhofin Yhdistyneen kuningaskunnan
myyntiasiamieheltä löydetty muistio. Komissio katsoo sen olevan PresidentConferencessa laadittu sisäinen muistio, [joka] vahvistaa oikeaksi Storan
tunnustuksen, jonka mukaan President Conferencessa tosiasiassa keskusteltiin
yhteisestä salaisesta hintojenvahvistamispolitiikasta (päätöksen
41 perustelukappaleen kolmas kohta ja 75 perustelukappaleen toinen kohta).
- 126.
- Tämä asiakirja, joka koskee Wienissä 12. ja 13.12.1986 pidettyä kokousta, sisältää
seuraavan tiedon:
Hintapolitiikka Yhdistyneessä kuningaskunnassa
Weigin edustaja oli läsnä äskettäin pidetyssä Fidesin kokouksessa, jossa hän ilmoitti
Weigin pitävän 9:ää prosenttia liian suurena korotuksena Yhdistyneessä
kuningaskunnassa ja tyytyvän 7 prosenttiin!! Tämä on suuri pettymys, koska se on
neuvottelutaso kaikille muille. Yhdistyneen kuningaskunnan hintapolitiikka
uskotaan RHU:lle [Mayr-Melnhofin] tuella, vaikka se merkitseekin tilapäistä
määrien pienennystä sillä aikaa, kun yritämme (ja meidän nähdään yrittävän)
saavuttaa 9 prosentin tavoitteen. [Mayr-Melnhof/FS] harjoittaa Yhdistyneessä
kuningaskunnassa kasvupolitiikkaa, mutta tuottojen pienentyminen on
huolestuttavaa, ja meidän on taisteltava saadaksemme hinnoittelun jälleen
valvontaamme. [Mayr-Melnhof] myöntää, ettei siitä ole mitään apua, että heidän
tiedetään lisänneen volyymiään Saksassa 6 000 tonnia!
- 127.
- Fidesin kokous, johon kappaleen alussa viitataan, on Mayr-Melnhofin mukaan
(vastaus tietojensaantisaantipyyntöön, väitetiedoksiannon liite 62) todennäköisesti
10.11.1986 pidetty PC:n kokous.
- 128.
- On todettava, että tämä tarkasteltavana oleva asiakirja todistaa, että Weig on
reagoinut ja samalla ilmaissut, mikä on sen tuleva hintapolitiikka Yhdistyneessä
kuningaskunnassa suhteessa hinnankorotuksen alkuperäiseen tasoon.
- 129.
- Asiakirjan ei kuitenkaan voida katsoa todistavan, että Weig olisi reagoinut johonkin
sellaiseen määrättyyn hinnankorotuksen tasoon, josta yritykset olisivat sopineet
jossakin ennen 10.11.1986 pidetyssä PG Paperboardin kokouksessa.
- 130.
- Komissio ei vetoa tältä osin mihinkään muuhun todisteeseen. Se, että Weig viittaa
9 prosentin hinnankorotukseen, voi sitä paitsi selittyä sillä, että Thames Board
Ltd oli ilmoittanut 5.11.1986 hinnankorotuksesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa
(liite A-12-1). Tämä ilmoitus julkistettiin hyvin nopeasti, kuten eräästä
lehtileikkeestä ilmenee (liite A-12-3). Komissio ei ole esittänyt mitään muuta
asiakirjaa, jota voitaisiin pitää suorana todisteena siitä, että PC:n kokouksissa olisi
keskusteltu hinnankorotuksista. Tässä tilanteessa ei voida pitää poissuljettuna, että
Weigin lausumat, sellaisena kuin niitä on selostettu väitetiedoksiannon liitteessä 61,
on esitetty 10.11.1986 pidetyn PC:n kokouksen ulkopuolella, kuten Weig on
toistuvasti väittänyt suullisessa käsittelyssä.
- 131.
- Feldmühle (UK) Ltd:n 7.11.1986 pidetyn hallituksen kokouksen pöytäkirja
(liite A-17-2), johon komissio on päätöksessä viitannut (74 perustelukappaleen
kolmas kohta), sitä paitsi ainoastaan vahvistaa, että tämä Feldmühlen englantilainen
tytäryhtiö tiesi Thames Board Ltd:n noin 9 prosentin suuruisesta
hinnankorotuksesta jo ennen 10.11.1986; pöytäkirjassa todetaan seuraavaa: TBM
and the Fins have announced price increases of approximately 9 % to be effective
from February 1987 and it would appear that most other mills will be looking for
the same sort of increase [TBM ja suomalaiset ovat ilmoittaneet helmikuussa 1987
voimaan tulevista noin 9 prosentin suuruisista hinnankorotuksista, ja näyttää siltä,
että useimmat muutkin tehtaat suunnittelevat samansuuruista korotusta]
(liite A-17-2, jota komissio on lainannut päätöksen 74 perustelukappaleessa).
- 132.
- Komissio on pitänyt väitetiedoksiannon liitettä 44 eli Feldmühlen erään työntekijän
kalenterin sivuilla 15.17.1.1987 olevia käsinkirjoitettuja muistiinpanoja
lisätodiste[ena] yhteistoiminnasta (päätöksen 75 perustelukappaleen kolmas
kohta).
- 133.
- Näillä muistiinpanoilla ei kuitenkaan ole vastaajan niille antamaa todistusvoimaa.
Ei tiedetä, minkä kokouksen pöytäkirja on kyseessä, joten ei voida sulkea pois sitä
mahdollisuutta, että kyse on Feldmühlen sisäisestä kokouksesta. Koska muistio sitä
paitsi todennäköisesti on peräisin tammikuun 1987 puolivälistä, se ei todista, että
hinnankorotuksen toteuttaminen TBM mukaan lukien olisi johtunut
yhteistoiminnasta, koska tämä maininta voi olla vain pelkkä toteamus.
- 134.
- Tietyt muistiinpanoihin sisältyvät tiedot ovat pikemminkin omiaan kumoamaan
komission väitteen, jonka mukaan muistiinpanot vahvistaisivat, että Yhdistynyttä
kuningaskuntaa koskeneessa hinnankorotuspäätöksessä tehtiin salaista yhteistyötä.
Etenkään niiden toteamusten, joiden mukaan Feldmühlen johtaja ilmoittaa
olevansa skeptinen Kopparforsin suhteen ja pitävänsä Mayr-Melnhofia
vastuuttomana (ohne Verantwortung), ei voida katsoa tukevan komission
väittämää. Tämä pitää paikkansa myös seuraavan maininnan osalta: Finnboard:
Preisautonomie auch f. Tako [Finnboard: hinta-autonomia myös Takolle].
- 135.
- Edellä olevasta seuraa, ettei komissio ole näyttänyt toteen, että yritykset olisivat
sopineet korottavansa hintoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tammikuussa 1987,
eikä etenkään, että kantaja olisi osallistunut keskusteluihin, joilla oli tällainen
tarkoitus.
- 136.
- Koska kantaja on yritys, joka on kuten se on itsekin myöntänyt osallistunut
PWG:n kokouksiin siitä alkaen, kun tämä PG Paperboardin toimielin perustettiin
vuoden 1986 puolivälin paikkeilla, sen on kuitenkin katsottava olevan vastuussa
hintoja koskeneesta salaisesta yhteistyöstä tuosta ajankohdasta alkaen.
- 137.
- Eräät yritykset, joihin myös kantaja kuului, nimittäin perustivat PWG:n
pääasiallisesti kilpailunvastaisessa tarkoituksessa. Kuten Stora on todennut
(väitetiedoksiannon liite 39, 8 kohta), PWG on kokoontunut vuodesta 1986 lähtien
edistääkseen markkinoiden säätelyä, ja sen tarkoituksena oli erityisesti keskustella
markkinoista, markkinaosuuksista, hinnoista sekä hinnankorotuksista ja
kapasiteeteista ja harjoittaa näiden osalta yhteistoimintaa (väitetiedoksiannon
liite 35, 5 kohdan iii alakohta).
- 138.
- Tässä toimielimessä kokoontuneiden yritysten osuutta markkinaosuuksia ja
seisokkeja koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön on selvitetty edellisen
kanneperusteen yhteydessä (ks. edellä 78106 kohta). Tässä toimielimessä
kokoontuneet yritykset ovat keskustelleet myös hintoja koskeneista aloitteista.
Storan mukaan (väitetiedoksiannon liite 39, 10 kohta) vuodesta 1987 alkaen
PWG:ssä päästiin sopimukseen ja tehtiin yleisiä päätöksiä siitä, milloin ja minkä
suuruisina tuottajien oli toteutettava hinnankorotukset.
- 139.
- Suostuminen sellaisen toimielimen perustamiseen ja sen kokouksiin osallistumiseen,
jonka kilpailunvastaisen erityisesti tulevia hinnankorotuksia koskevista
keskusteluista muodostuvan tarkoituksen toimielimen perustamiseen osallistuneet
yritykset tiesivät ja hyväksyivät, on riittävä peruste siihen, että kantajan voidaan
katsoa olevan vastuussa hintoja koskeneesta salaisesta yhteistyöstä vuoden 1986
puolivälistä alkaen, josta lähtien kantaja on myöntänyt osallistuneensa PWG:n
toimintaan.
- 140.
- Hintoja koskeneen yhteistoiminnan päättymisajankohdasta on todettava, että
komissio on aiheellisesti katsonut yhteistoiminnan päättyneen huhtikuussa 1991,
jolloin komission virkamiehet tekivät asetuksen N:o 17 14 artiklan mukaisesti
tarkastuksia useiden yritysten tiloissa. Viimeistä yhdenmukaistettua hinnankorotusta,
josta kantaja ilmoitti lokakuussa 1990, sovellettiin tammikuusta 1991, ja yritysten
kesken sovittu listahintojen taso oli voimassa vielä huhtikuussa 1991.
- 141.
- Tämän vuoksi kanneperuste on hylättävä.
Kanneperuste, joka koskee komission virhettä markkinaosuuksien jäädyttämiseen ja
tarjonnan valvontaan tähdänneen kartellin keston osalta
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 142.
- Kantaja väittää, että vaikka markkinaosuuksien jäädyttämiseen ja tarjonnan
valvontaan tähdänneen kartellin olemassaolo katsottaisiin toteen näytetyksi,
komissio on arvioinut sen keston virheellisesti, koska kantajan esiin tuomat todisteet
osoittavat, ettei ennen vuoden 1988 loppua ollut mitään kartellia. Kantaja on
vastauskirjelmässään todennut lisäksi, että väitetiedoksiannon liite 102 eli 3.10.1988
pidettyä NPI:n kokousta koskevat Renan muistiinpanot osoittavat, ettei
muistiinpanojen tekemisajankohtana ollut tällaista kartellia, koska muistiinpanojen
tekijä ainoastaan viittaa mahdollisuuteen tutkia tarjonnan säätelyä, jos hintojen
osalta ilmenee ongelmia.
- 143.
- Komissio viittaa niihin väitteisiin ja perusteluihin, jotka se on esittänyt sen
kanneperusteen yhteydessä, joka koski hintoja koskeneen yhteistoiminnan keston
osalta tehtyä virhettä (ks. edellä 121 kohta).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 144.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut (ks. edellä 78106 kohta),
että komissio on näyttänyt toteen, että PWG:ssä kokoontuneet yritykset ovat
osallistuneet yhtäältä markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön ja
toisaalta seisokkeja koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön.
- 145.
- Päätöksestä ilmenee, että PWG:n kokouksiin osallistuneet alkoivat loppuvuodesta
1987 lähtien keskustella erikseen markkinaosuuksien jäädyttämisestä ja
seisokeista varmistaakseen vuodesta 1988 lähtien tehtävien hinta-aloitteiden
onnistumisen (ks. erityisesti 5160 perustelukappale). Tältä osin päätöksessä
todetaan seuraavaa: Kaikki PWG:n jäsenet olivat huolissaan siitä, ettei
myyntimäärien merkittävällä kasvulla saanut tehdä tyhjäksi uudelleen
lanseerattuja hinta-aloitteita. Stora kutsuu tätä hinta ennen määrää -politiikaksi
(51 perustelukappaleen ensimmäinen kohta). Komissio on lisäksi todennut, että
hinta ennen määrää -politiikkaa, joka oli tunnusomaista PG Paperboardin
toiminnassa vuoden 1987 lopusta vuoden 1991 huhtikuuhun, leimasi erityisesti
tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien jäädyttäminen aluksi sen perusteella,
mikä markkina-asema niillä oli ollut vuonna 1987, ja tärkeimpien tuottajien
tuotantoseisokkien yhteensovittaminen hinnanalennusten sijasta (pääasiallisesti
vuodesta 1990 lähtien) (130 perustelukappaleen toinen kohta).
- 146.
- Nämä komission väitteet perustuvat pääasiallisesti väitetiedoksiannon liitteisiin 39
ja 73.
- 147.
- Väitetiedoksiannon liitteenä 39 olevassa asiakirjassa (5 kohta) Stora täsmentää
seuraavaa: Vuoden 1987 hinta-aloitteeseen liittyi tarve säilyttää tuotanto ja kulutus
suurin piirtein tasapainossa (hinta ennen määrää -politiikka).
- 148.
- Markkinaosuuksia koskeneen salaisen yhteistyön alkamisajankohdan osalta
väitetiedoksiannon liitteestä 73 (ks. edellä 89 kohta) ilmenee, että
toimitusjohtajaryhmä (Präsidentenkreis) oli päättänyt tiivistää yhteistyötä loka-
tai marraskuusta 1987 alkaen. Tämä yhteistyö merkitsi markkinaosuuksia koskevaa
salaista yhteistyötä tuosta ajankohdasta alkaen.
- 149.
- Seisokkeja koskeneen salaisen yhteistyön alkamisajankohdasta Stora toteaa
seuraavaa: Sillä, että PWG päätti alkaa noudattaa hinta ennen määrää -politiikkaa, ja sillä, että yhdenmukaisten hintojen järjestelmä otettiin vähittäin
käyttöön vuodesta 1988 alkaen, PWG:n jäsenet myönsivät, että seisokit olivat
välttämättömiä näiden hintojen säilyttämiseksi kysynnän kasvun heikentyessä.
Tuottajat eivät olisi ilman seisokkeja pystyneet säilyttämään sovittuja hintatasoja
ylikapasiteetin kasvaessa (liite 39, 24 kohta).
- 150.
- Stora toteaa lisäksi seuraavaa: Kartonkiteollisuus pystyi vuosina 1988 ja 1989toimimaan käytännöllisesti katsoen täydellä kapasiteetilla. Muut kuin tavanomaiset
kunnossapito- ja lomaseisokit osoittautuivat välttämättömiksi vasta vuodesta 1990
alkaen. Tilausten vähentyessä oli lopulta turvauduttava seisokkeihin hinta ennen
määrää -politiikan säilyttämiseksi (liite 39, 25 kohta).
- 151.
- Kun nämä todisteet otetaan huomioon, komission on katsottava näyttäneen toteen,
että PWG:n kokouksiin osallistuneet yritykset päättivät loppuvuonna 1987 niin
sanotusta hinta ennen määrää -politiikasta ja että yhtä tämän politiikan osatekijää
eli markkinaosuuksia koskenutta salaista yhteistyötä alettiin harjoittaa heti, kun taas
seisokkeja koskenutta salaista yhteistyötä ei tarvinnut alkaa tosiasiallisesti harjoittaa
kuin vasta vuodesta 1990 lähtien.
- 152.
- Edellä olevasta seuraa, että kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Kanneperuste, jonka mukaan komissio on arvioinut virheellisesti Fidesin
tietojenvaihtojärjestelmää
- 153.
- Kantaja on vastauskirjelmässään väittänyt, ettei Fidesin tietojenvaihtojärjestelmä
voinut edistää salaista toimintaa, joten se ei siis ollut yhteensoveltumaton
perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa. Kantajan mukaan tämän asian tosiseikat
poikkeavat huomattavasti tosiseikoista siinä asiassa, jonka johdosta komissio antoi
2.12.1986 perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamista koskevan päätöksen
87/1/ETY (IV/31.128 Rasvahapot; EYVL 1987, L 3, s. 17), johon komissio on
viitannut päätöksen 134 perustelukappaleessa.
- 154.
- Komissio on vastaajan vastauksessaan tuonut esille ne syyt, joiden vuoksi se on
viitannut edellä mainittuun Rasvahapot-päätökseen. Komissio väittää, että
tietojenvaihtojärjestelmällä on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ollut ainakin se
vaikutus, että se on helpottanut kartellia.
- 155.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että työjärjestyksen 48 artiklan
2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota
uuteen perusteeseen, ellei se perustu kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin
tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.
- 156.
- Kantaja on vasta omassa vastauksessaan vedonnut kanneperusteeseen, jonka
mukaan komissio on arvioinut Fidesin tietojenvaihtojärjestelmää virheellisesti, eikä
tämä kanneperuste perustu kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin
tai oikeudellisiin seikkoihin.
- 157.
- Tätä kanneperustetta ei siis voida ottaa tutkittavaksi.
Kanneperuste, jonka mukaan komissio on tehnyt virheen katsoessaan, että kyseessä
on yksi ja jakamaton kilpailusääntöjen rikkominen ja että Sarrió on vastuussa kaikesta
rikkomisesta
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 158.
- Kantaja riitauttaa komission käsityksen siltä osin kuin komissio on katsonut
yhtäältä, että kyse on yhdestä kilpailusääntöjen rikkomisesta, ja toisaalta, että
kantajalla on täysi vastuu siitä.
- 159.
- Kantaja toteaa ensinnäkin, että komissio on perustanut kantansa pääasiallisesti
syyllisyysolettamaan, siltä osin kuin sillä ei ole ollut suoria todisteita täydellisestä
kartellista. Komissiolla on kuitenkin velvollisuus näyttää toteen, onko kantaja
osallistunut kilpailusääntöjen rikkomisen kaikkiin osatekijöihin, ja jos on, missä
määrin. Kun on kyse yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta, on noudatettava
periaatetta, jonka mukaan vastuu on ehdottomasti yksilöllistä, koska ajatus
kollektiivisesta vastuusta on ristiriidassa erityisesti sen kanssa, että tällaisista
rikkomisista määrättävät seuraamukset ovat rangaistuksenomaisia. Kantajan
mukaan komissio on näin ollen ollut väärässä väittäessään, ettei ole välttämätöntä
näyttää toteen, että kantaja on aktiivisesti osallistunut rikkomisen kaikkiin
osatekijöihin. Kantajan mukaan on sitä vastoin välttämätöntä sekä määrittää
tapahtuneen kilpailusääntöjen rikkomisen täsmällinen luonne että todentaa, miten
kukin yritys erikseen on mahdollisesti osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen,
jotta yksilöllinen vastuu ja siten myös asianmukainen yksilöllinen seuraamus
voitaisiin määrittää oikein.
- 160.
- Toiseksi kantaja väittää, että myös se, että yrityksen yksilöllinen vastuu
kilpailusääntöjen rikkomisesta syntyisi jo sillä perusteella, että se kuuluu
yhteenliittymään, jonka toiminta kuitenkin oli ainakin osittain lainmukaista, on myös
vastoin yhteisön oikeuden perusperiaatteita, erityisesti todistustaakkaa koskevaa
periaatetta.
- 161.
- Kolmanneksi kantaja väittää, ettei komissio ole ottanut asianmukaisesti huomioon
kantajan erityisasemaa markkinoilla ja PG Paperboardissa. Kantaja toteaa
erityisesti, että se pyysi vuonna 1986 oikeutta saada osallistua PG Paperboardin
kokouksiin nimenomaan pystyäkseen paremmin vastaamaan kilpailijoidensa toimiin.
- 162.
- Komissio väittää näyttäneensä toteen, että kartelli oli olemassa ja että kantaja
osallistui siihen aktiivisesti eräänä sen johtajista. Komissio katsoo perustaneensa
analyysinsä tarkkoihin ja selvästi toteen näytettyihin tosiseikkoihin, joten kantajat
väitteet kollektiivisesta vastuusta ja syyllisyysolettamasta ovat perusteettomia.
- 163.
- Komissio toteaa lisäksi, ettei se ole suinkaan katsonut kantajan vastuun perustuvan
pelkästään sen jäsenyyteen PG Paperboardissa. Komissio on itse asiassa perustanut
kantansa yhtäältä siihen, että kantaja on osallistunut aktiivisesti sellaisiin PG
Paperboardin eri jaostoihin, joilla on ollut kilpailunvastainen tarkoitus, ja toisaalta
siihen, että kantaja on toiminut siten, kuin näissä kokouksissa sovittiin.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 164.
- Aluksi on tähdennettävä, että komissio on todennut kantajan rikkoneen
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että se on osallistunut vuoden
1986 puolivälistä ainakin vuoden 1991 huhtikuuhun sopimukseen ja
yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jotka alkoivat vuoden 1986 puolivälissä ja
jotka muodostuivat useista erillisistä osatekijöistä.
- 165.
- Päätöksen 116 perustelukappaleen toisen kohdan mukaan [k]ilpailusääntöjen
rikkominen muodostuu pääasiallisesti siitä, että tuottajat ovat useiden vuosien ajan
liittyneet yhteen sellaisen lainvastaisen yhteisen hankkeen muodossa, jolla
tavoiteltiin yhteistä päämäärää. Tämä käsitys kilpailusääntöjen rikkomisesta on
ilmaistu myös 128 perustelukappaleessa, jossa todetaan seuraavaa: Olisi
keinotekoista jakaa useaksi erilliseksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi sitä, mikä
selvästi oli vain yksi jatkuva yhteishanke, jolla oli yksi ja ainoa kokonaistavoite (ks.
myös asia T-13/89, Imperial Chemical Industries v. komissio, tuomion 260 kohta).
- 166.
- Vaikkei komissio päätöksessä nimenomaisesti olekaan käyttänyt yhden
rikkomisen käsitettä, se on epäsuorasti viitannut siihen, minkä osoittaa viittaus
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-13/89, ICI vastaan komissio,
10.3.1992 antaman tuomion (Kok. 1992, s. II-1021) 260 kohtaan.
- 167.
- Lisäksi se, että komissio on toistuvasti käyttänyt sanaa kartelli kattamaan todetut
eri kilpailunvastaiset toiminnat, merkitsee, että perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan rikkominen ymmärretään kokonaisuutena. Kuten päätöksen
117 perustelukappaleesta ilmenee, komissio on tehnyt seuraavan arvioinnin: Tässä
tapauksessa oikea lähestymistapa on se, että näytetään toteen kartellin olemassaolo,
sen toimintatapa ja tärkeimmät ominaispiirteet kokonaisuutena ja sen jälkeen
todetaan, a) onko sellaisia vakuuttavia ja ratkaisevia todisteita, joilla kukin tuottaja
voidaan yhdistää yhteiseen järjestelmään, ja b) milloin kukin tuottaja on osallistunut
kartelliin. Komissio toteaa (samassa perustelukappaleessa) lisäksi seuraavaa:
Komissiolla ei ole velvollisuutta jaotella kilpailusääntöjen rikkomisen
muodostavia osatekijöitä siten, että se selvittäisi erikseen kaikki ne tilanteet, joissa
kartellin olemassaoloaikana saavutettiin yksimielisyys jostakin asiasta, tai kaikki
salaisen yhteistoiminnan eri ilmenemismuodot ja vapauttaisi tällaiseen tilanteeseen
tai kartellin erityiseen ilmenemismuotoon osallistumista koskevasta vastuusta ne
tuottajat, joiden osallisuutta ei voida näyttää toteen suorilla todisteilla. Komissio
väittää lisäksi (118 perustelukappale), että [o]n riittävästi suoria todisteita siitä,
että kukin oletetuista osallisista on ollut mukana rikkomisessa, tekemättä eroa
niiden osatekijöiden välillä, jotka muodostavat tämän jakamattoman
kilpailusääntöjen rikkomisen.
- 168.
- Tämä yksi rikkominen, sellaisena kuin komissio on sen käsittänyt, sekoittuu
kartellikokonaisuuteen tai kokonaiskartelliin, ja sille on tunnusomaista se, että
useat yhteistä lainvastaista päämäärää tavoittelevat tuottajat noudattavat tiettyä
jatkuvaa toimintatapaa. Tämä yhden rikkomisen käsite johtaa sellaiseen
todistelujärjestelmään, jota on kuvailtu päätöksen 117 perustelukappaleessa, sekä
sellaiseen yhteisvastuuseen, jossa kunkin kokonaiskartelliin liittyneen yrityksen
katsotaan olevan vastuussa kartellista riippumatta siitä, mitkä ovat ne kartellin
muodostavat osatekijät, joiden osalta sen osallistuminen näytetään toteen.
- 169.
- Jotta komissio voisi katsoa, että kukin niistä yrityksistä, joita tämänkaltaisessa
päätöksessä tarkoitetaan, olisi määrättynä aikana vastuussa kokonaiskartellista, sen
on näytettävä toteen, että kukin niistä on joko ollut mukana hyväksymässä sellaista
kokonaissuunnitelmaa, joka kattaa kartellin muodostavat osatekijät, tai kyseisenä
aikana osallistunut välittömästi kaikkiin näihin osatekijöihin. Yrityksen voidaan
myös katsoa olevan vastuussa kokonaiskartellista, vaikka näytettäisiin toteen, että
se on välittömästi osallistunut ainoastaan johonkin tai joihinkin tämän kartellin
muodostaviin osatekijöihin, jos yritys tiesi tai sen piti väistämättä tietää yhtäältä,
että se salainen yhteistyö, johon se osallistui, kuului kokonaissuunnitelmaan, ja
toisaalta, että tämä kokonaissuunnitelma kattoi kaikki ne osatekijät, joista kartelli
muodostui. Jos tilanne on tämä, se, ettei kyseinen yritys osallistunut välittömästi
kaikkiin kokonaiskartellin muodostaviin osatekijöihin, ei poista sen vastuuta
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta. Tämä seikka voidaan
kuitenkin ottaa huomioon arvioitaessa sen osalta todetun rikkomisen vakavuutta.
- 170.
- Tässä tapauksessa päätöksestä ilmenee, että sen 1 artiklassa todettu rikkominen
muodostuu kolmea eri asiaa koskeneesta mutta samaa päämäärää tavoitelleesta
salaisesta yhteistyöstä, ja näitä yhteistyön muotoja on pidettävä niinä osatekijöinä,
joista kokonaiskartelli muodostuu. Tästä artiklasta nimittäin ilmenee, että kukin
siinä mainituista yrityksistä on rikkonut perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa
siten, että ne ovat osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun
menettelytapaan a) sopimalla säännöllisistä hinnankorotuksista kunkin tuotelaadun
osalta kunkin kansallisena valuuttana ja suunnittelemalla ja toteuttamalla nämä
hinnankorotukset, b) saavuttamalla yhteisymmärryksen tärkeimpien tuottajien
markkinaosuuksien pysyttämisestä vakiotasoilla, mutta siten, että niitä saatettiin
joskus muuttaa, ja c) toteuttamalla alkuvuodesta 1990 lähtien aina vain useammin
yhdenmukaistettuja toimenpiteitä toimitusten valvomiseksi yhteisön markkinoilla
varmistaakseen yhdenmukaistettujen hinnankorotusten toteuttamisen.
- 171.
- Siitä huolimatta, että komissio on käsittänyt kyseessä olevan yhden rikkomisen, se
on päätöksessään täsmentänyt, että [n]iissä keskeisissä asiakirjoissa, jotka
todistavat kartellikokonaisuuden tai sen eri ilmenemismuotojen olemassaolon, usein
mainitaan osalliset nimeltä, ja on myös runsaasti muita kirjallisia todisteita, joista
ilmenee kunkin tuottajan osuus kartellissa ja sen osallistumisen laajuus (päätöksen
118 perustelukappaleen ensimmäinen kohta).
- 172.
- Kun edellä oleva otetaan huomioon, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
tulee siis tutkia, onko komissio näyttänyt toteen, että kantaja on osallistunut
kartelliin siten kuin päätöksen 1 artiklassa on sen osalta todettu.
- 173.
- Tältä osin on muistutettava, että kuten edellä on jo todettu (ks. edellä 48 kohta ja
sitä seuraavat kohdat sekä 76 kohta ja sitä seuraavat kohdat), komissio on näyttänyt
toteen, että koska kantaja on yritys, joka osallistui PWG:n kokouksiin tämän
perustamisesta lähtien, se on vuoden 1986 puolivälistä alkaen osallistunut salaiseen
hintayhteistyöhön ja vuoden 1987 lopusta alkaen markkinaosuuksia koskeneeseen
salaiseen yhteistyöhön sekä seisokkeja koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön eli
niihin kolmeen osatekijään, joista päätöksen 1 artiklassa todettu rikkominen
muodostuu. Komissio on siis aiheellisesti katsonut, että kantaja on vastuussa siitä
kilpailusääntöjen rikkomisesta, joka muodostuu näistä kolmesta samaan
päämäärään tähdänneestä salaisesta yhteistyöstä.
- 174.
- Komissio ei ole katsonut kantajan olevan vastuussa muiden tuottajien toiminnasta
eikä katsonut kantajan vastuun perustuvan pelkästään siihen, että se on osallistunut
PG Paperboardin toimintaan.
- 175.
- Kanneperuste on siis hylättävä, ilman että olisi tarpeen tutkia kantajan muita
väitteitä.
Kanneperuste, jonka mukaan komissio ei ole ottanut huomioon Espanjan
markkinoiden tilannetta
- 176.
- Kantaja on vastauskirjelmässään väittänyt, ettei komissio ole määritellyt
täsmällisesti, mikä on se markkina-alue, jolla väitetty rikkominen on tapahtunut, ja
erityisesti, ettei komissio ole riittävästi eritellyt Espanjan markkinoiden tilannetta
ja kyseisten yritysten toimintaa näillä markkinoilla. Kantaja väittää tältä osin, että
se on jo kannekirjelmässään todennut, että päätöksessä viitataan Espanjan
markkinoihin ainoastaan päätöksen liitteenä olevien taulukoiden E ja G kahdessa
alaviitteessä.
- 177.
- Komissio väittää, ettei tähän kantajan vasta vastauksessaan esittämään
kanneperusteeseen saa vedota.
- 178.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että työjärjestyksen 48 artiklan
2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan asian käsittelyn aikana ei saa vedota
uuteen perusteeseen, ellei se perustu kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin
tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.
- 179.
- Kantaja on vasta omassa vastauksessaan vedonnut kanneperusteeseen, jonka
mukaan komissio ei ole ottanut huomioon Espanjan markkinoiden tilannetta. Ainoa
kanteessa ollut Espanjan markkinoihin liittyvä väite oli nimittäin esitetty sen
kanneperusteen tueksi, jonka mukaan Prat Carton ei ole osallistunut väitettyyn
rikkomiseen. Kanneperusteen sanamuodon lisäksi on otettava huomioon se, että
sen tueksi esitetyllä väitteellä ainoastaan korostettiin sitä, että päätöksen liitteenä
olevassa taulukossa G, jossa mainitaan Espanjan markkinoilla toimineiden yritysten
näillä markkinoilla tammikuussa 1991 toteuttamat hinnankorotukset, ei mainita Prat
Cartonia. Kanneperustetta ei siis voida tulkita niin, että se olisi Espanjan
markkinoiden huomiotta jättämistä koskeva väite.
- 180.
- Koska tämä kanneperuste on esitetty vasta kantajan vastauksessa eikä se perustu
kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin,
sitä ei voida ottaa tutkittavaksi.
Kanneperuste, jonka mukaan Prat Carton ei osallistunut rikkomiseen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 181.
- Kantaja väittää, ettei komissio ole näyttänyt Prat Cartonin osallistuneen mihinkään
kilpailusääntöjen rikkomiseen. Erityisesti kantaja toteaa, että päätöksen liitteenä
olevan taulukon G (joka koskee tammikuussa 1991 Espanjan markkinoilla
tapahtuneita hinnankorotuksia) alaviitteessä ei mainita lainkaan Prat Cartonia.
- 182.
- Prat Carton osallistui eräiden PG Paperboardin jaostojen kokouksiin ainoastaan
satunnaisesti. Se osallistui JMC:n toimintaan ainoastaan kesäkuusta 1990
maaliskuuhun 1991. Se, että Stora on todennut uskovansa, että espanjalaiset
tuottajat yleensä saivat tiedon kokousten tuloksista Saffalta tai Finnboardilta
(väitetiedoksiannon liite 38), ei vielä ole näyttö Prat Cartonin osallistumisesta
väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen.
- 183.
- Kantaja kiistää sen, että asiakirjat F-15-9, G-15-7 ja G-15-8 (jotka ovat
väitetiedoksiannon liitteinä), joihin komissio on vedonnut, osoittaisivat Prat
Cartonin osallistuneen yhdenmukaistettuihin hinnankorotusaloitteisiin huhtikuussa
1990. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen
antamassaan vastauksessa kantaja korostaa, että asiakirja F-15-9 on helmikuulta
1991 eikä helmikuulta 1990, kuten komissio väittää. Asiakirjasta G-15-7 kantaja
toteaa, että se on näyttö ainoastaan siitä, että alalla noudatetun käytännön mukaan
vuosittaiset hinnankorotukset toteutettiin huhtikuussa, sekä siitä, että Prat Carton
on ollut epävarma hinnankorotuksen suuruudesta ja sen voimaantulopäivästä.
- 184.
- Komissio toteaa Prat Cartonin osallistuneen kartelliin sen alusta alkaen, kuten
väitetiedoksiannon kanssa annetut asiakirjat osoittavat (yrityskohtaiset tiedot).
Komissio muistuttaa ensinnäkin Prat Cartonin osallistuneen useisiin PC:n
kokouksiin 29.3.198628.11.1989, kolmeen talousjaoston kokoukseen lokakuun 1988
ja lokakuun 1989 välisenä aikana sekä useihin JMC:n kokouksiin kesäkuun 1990 ja
5.3.1991 välisenä aikana (ks. päätöksen liitteenä olevat taulukot 37). Koska Prat
Carton on suoraan osallistunut kokouksiin, joissa on tehty kartellia koskevia
päätöksiä, se on vastuussa kartellista (ks. em. asia Rhône-Poulenc v. komissio).
Komission mukaan ei myöskään ole mitään virallista selvitystä yritysten
osallistumisesta JMC:n kokouksiin ennen komission tutkimuksia eikä niiden
osallistumisesta PWG:n kokouksiin ennen helmikuuta 1990. Se, ettei yritysten
toimittamassa asiakirja-aineistossa ole tarkkaa selvitystä Prat Cartonin läsnäolosta
eri kokouksissa, ei vielä todista, ettei se osallistunut niihin.
- 185.
- Toiseksi komissio toteaa, että, kuten Stora on ilmoittanut (väitetiedoksiannon
liite 38), Prat Carton sai tiedon PWG:n kokousten tuloksista.
- 186.
- Kolmanneksi komissio toteaa, että Prat Carton noudatti PG Paperboardin eri
toimielimissä kyseisenä aikana sovittuja hinta-aloitteita. Se, että Prat Cartonin ja
muiden tuottajien hinnankorotusten ajoituksessa ja määrissä oli vähäisiä eroja, ei
komission mukaan todista, että Prat Carton ei osallistunut kartelliin. Komissio
myöntää kuitenkin, että asiakirja F-15-9 on helmikuulta 1991 eikä helmikuulta 1990
ja ettei sillä siis ole todisteita, joilla voitaisiin näyttää toteen, että Prat Carton olisi
tosiasiallisesti osallistunut niihin hinnankorotusaloitteisiin, jotka edelsivät
tammikuun 1991 aloitetta. Tammikuun 1991 hinnankorotusaloitteen osalta komissio
viittaa erityisesti 26.9.1990 laadittuun asiakirjaan G-15-8, jossa Prat Carton
nimenomaisesti ilmoittaa aikovansa korottaa hintoja kaikissa maissa tammikuussa
1991.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 187.
- Aluksi on muistutettava, että kantaja hankki Prat Cartonin täysin omistukseensa
helmikuussa 1991 ja ettei kantaja kiistä vastuutaan Prat Cartonin mahdollisesta
osallistumisesta perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen. Päätöksen
154 perustelukappaleessa todetaan tältä osin, että kun kantaja hankki Prat Cartonin
omistukseensa, sille syntyi vastuu tämän espanjalaisen tuottajan osallistumisesta
kartelliin koko sen osallistumisajalta. On lisäksi todettava, että päätöksen
1 artiklassa katsotaan ainoastaan kantajan olevan vastuussa paljastetusta
kilpailusääntöjen rikkomisesta, mukaan luettuna myös se rikkominen, jonka Prat
Carton on tehnyt, ja että päätös on osoitettu kantajalle Prat Cartonia mainitsematta
(päätöksen 5 artikla).
- 188.
- Näin ollen, ja koska on jo todettu, että komissio on näyttänyt toteen kantajan oman
osallistumisen päätöksen 1 artiklassa todettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen,
tämän määräyksen täydellinen tai osittainen kumoaminen ei olisi perusteltua tämän
kanneperusteen vuoksi siinäkään tapauksessa, että se olisi hyväksyttävä. Koska
kantaja hankki Prat Cartonin omistukseensa vasta helmikuussa 1991 eli kaksi
kuukautta ennen kuin se aika päättyi, jona kilpailusääntöjen rikkominen päätöksen
mukaan tapahtui, sakon alentaminen on perusteltua, jos on katsottava, ettei
komissio ole näyttänyt toteen Prat Cartonin itse osallistuneen kartellin
muodostaneisiin osatekijöihin ennen helmikuuta 1991. Toisaalta päätöksen
3 artiklassa määrätyt sakot on kunkin yrityksen osalta laskettu vuoden 1990
liikevaihdon perusteella, jolloin Prat Carton ei vielä kuulunut kantajan konserniin.
Näin ollen on ryhdyttävä tutkimaan tämän kanneperusteen yhteydessä esitettyjä
väitteitä.
- 189.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii ensiksi sen, onko komissio näyttänyt
toteen Prat Cartonin osallistumisen perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan
rikkomiseen vuoden 1986 puolivälistä vuoden 1990 kesäkuuhun, josta alkaen Prat
Carton myöntää osallistuneensa JMC:n kokouksiin. Toiseksi ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin tutkii, onko komissio näyttänyt toteen Prat Cartonin
osallistumisen perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen muuna kuin
edellä mainittuna aikana eli kesäkuusta 1990 helmikuuhun 1991, jolloin kantaja
hankki Prat Cartonin omistukseensa.
1. Vuoden 1986 puolivälin ja vuoden 1990 kesäkuun välinen aika
- 190.
- Komissio pyrkii näyttämään toteen Prat Cartonin osallistumisen yhteisön
kilpailusääntöjen rikkomiseen kyseisenä aikana sillä, että yritys on osallistunut PC:n
kokouksiin 29.5.1986, 25.5.1988, 17.11.1988 ja 28.11.1989 sekä talousjaoston
kokouksiin 20.9.1988, 8.5.1989 ja 3.10.1989. Lisäksi se vetoaa Storan ilmoitukseen
(väitetiedoksiannon liite 38). Se, ettei yritysten toimittamassa asiakirja-aineistossa
ole tarkkaa selvitystä Prat Cartonin läsnäolosta JMC:n kokouksissa, ei komission
mukaan todista, ettei se ole osallistunut niihin.
- 191.
- Näitä todisteita on käsiteltävä edellä mainitussa järjestyksessä.
a) Prat Cartonin osallistuminen tiettyihin PC:n kokouksiin
- 192.
- Siltä osin kuin on kyse Prat Cartonin osallistumisesta erikseen mainittuihin neljään
PC:n kokoukseen, komissio ei esitä mitään todistetta kokousten tarkoituksesta. Kun
komissio viittaa tähän osallistumiseen todisteena yrityksen osallistumisesta
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, se siis väistämättä
perustaa kantansa päätöksessä olevaan yleiskuvaukseen tämän toimielimen
kokousten tarkoituksesta sekä niihin todisteisiin, joihin päätöksessä on vedottu
kyseisen kuvauksen tueksi.
- 193.
- Tältä osin päätöksessä todetaan seuraavaa: Kuten Stora on todennut, yksi PWG:n
tehtävistä oli selvittää President Conferencelle, mitkä toimenpiteet olivat tarpeen
markkinoiden säätelemiseksi . President Conferenceen osallistuvat
toimitusjohtajat saivat näin tiedon PWG:n päätöksistä ja siitä, mitä ohjeita heidän
oli annettava omille myyntiosastoilleen hinta-aloitteiden toteuttamiseksi
(41 perustelukappaleen ensimmäinen kohta). Komissio toteaa lisäksi seuraavaa:
PWG kokoontui säännöllisesti ennen kutakin suunniteltua President
Conferencea. Koska näiden kahden kokouksen puheenjohtaja oli sama henkilö,
ei ole mitään epäilystä siitä, että juuri hän ilmoitti PWG:n päätöksistä niille
President Conferencen jäsenille, jotka eivät kuuluneet sisäpiiriin
(38 perustelukappaleen toinen kohta).
- 194.
- Stora on todennut, että PC:n kokouksiin osallistuneille tiedotettiin PWG:n
päätöksistä (väitetiedoksiannon liite 39, 8 kohta). Useat PC:n kokouksiin
osallistuneet yritykset, muun muassa kantaja, kuitenkin kiistävät tämän väittämän
paikkansapitävyyden. PC:n osuutta koskevia Storan ilmoituksia ei voida pitää
riittävänä näyttönä kyseisen toimielimen kokousten tarkoituksesta, koska tästä ei
ole muita todisteita.
- 195.
- Asiakirja-aineistoon kylläkin sisältyy eräs asiakirja eli Feldmühlen hallituksen
entisen jäsenen (Roos) 22.3.1993 päivätty ilmoitus, joka ensi arviolta näyttäisi
vahvistavan Storan väitteiden paikkansapitävyyden. Roos nimittäin toteaa
seuraavaa: Ne yritykset, jotka eivät olleet edustettuina PWG:ssä, saivat tiedon
tässä työryhmässä käytyjen keskustelujen sisällöstä joko President Conferencessa,
jos sillä oli välittömästi kokous, tai JMC:ssä, jos President Conferencea ei ollut
tarkoitus pitää välittömästi. Vaikka tähän asiakirjaan ei päätöksessä olekaan
nimenomaisesti vedottu PC:n kokousten tarkoitusta koskevien komission väitteiden
tueksi, ei missään tapauksessa voida katsoa, että se olisi Storan ilmoitusten ohella
jokin lisätodiste. Koska nämä ilmoitukset ovat yhdistelmä Storan omistuksessa
kilpailusääntöjen rikkomisen tapahtumisaikana olleiden kolmen yrityksen, muun
muassa Feldmühlen, antamista vastauksista, Feldmühlen hallituksen entinen jäsen
on väistämättä eräs Storan omien ilmoitusten lähteistä.
- 196.
- Niistä muista todisteista, joilla on pyritty osoittamaan PC:n kokousten tarkoitus,
komissio toteaa päätöksessään, että väitetiedoksiannon liite 61 (mainittu edellä 125
ja 126 kohdassa) on PC:n kokouksessa laadittu sisäinen muistio, joka vahvistaa
oikeaksi Storan tunnustuksen, jonka mukaan PC:ssä tosiasiassa keskusteltiin
yhteisestä salaisesta hintojenvahvistamispolitiikasta (päätöksen
41 perustelukappaleen kolmas kohta). Kuten edellä on jo todettu (ks. edellä
125135 kohta), tämä muistio ei kuitenkaan ole näyttö salaisesta yhteistyöstä, joka
olisi koskenut tammikuun 1987 hinta-aloitetta Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Päinvastoin kuin komissio väittää, Stora ei ole koskaan myöntänyt, että PC:ssä
tosiasiassa olisi keskusteltu yhteisestä salaisesta hintojenvahvistamispolitiikasta.
Storan mukaan PC:n kokoukset olivat vain tilaisuus, jossa PWG:hen kuuluneet
yritykset saattoivat tiedottaa sen päätöksistä niille yrityksille, jotka eivät olleet
edustettuina viimeksi mainitussa toimielimessä.
- 197.
- Lopuksi komissio väittää, että [k]omission FS-Kartonilta (M-M-konserniin kuuluva
yritys) löytämät asiakirjat vahvistavat, että President Conferencessa ja PWG:ssä
oli vuoden 1987 lopulla tehty sopimus liitännäisistä asioista eli määrien säätelystä
ja hintakurista (päätöksen 53 perustelukappaleen ensimmäinen kohta). Komissio
viittaa tältä osin väitetiedoksiannon liitteeseen 73 (ks. edellä 88 kohta). Kuten
edellä on jo todettu (91 kohta), asiakirjan laatija tuo ikään kuin johdantona esille
Euroopan tasolla tapahtuvan tiiviimmän yhteistyön toimitusjohtajaryhmässä
(Präsidentenkreis), minkä Mayr-Melnhof on katsonut tarkoittavan samalla yleisesti
sekä PWG:tä että PC:tä, toisin sanoen siten, ettei tällä viitata mihinkään
yksittäiseen tilaisuuteen tai kokoukseen (väitetiedoksiannon liite 75, 2.a kohta).
- 198.
- Väitetiedoksiannon liite 73 kylläkin on todiste, joka vahvistaa oikeiksi Storan
ilmoitukset, jotka koskevat yhtäältä toimitusjohtajaryhmään hyväksyttyjen
yritysten välistä salaista yhteistyötä markkinaosuuksien osalta ja toisaalta näiden
samojen yritysten välistä salaista yhteistyötä seisokkien osalta (ks. edellä
84114 kohta ja erityisesti 110 kohta). Mikään muu todiste ei kuitenkaan vahvista
oikeaksi sitä komission väitettä, jonka mukaan PC:n oli tarkoitus muun muassa
keskustella markkinaosuuksia koskevasta salaisesta yhteistyöstä ja tuotantomäärien
säätelystä. Väitetiedoksiannon liitteessä 73 käytetyn ilmaisun toimitusjohtajaryhmä
(Präsidentenkreis) ei siis voida Mayr-Melnhofin selityksistä huolimatta tulkita
viittaavan muihin toimielimiin kuin PWG:hen.
- 199.
- Kun edellä oleva otetaan huomioon, komissio ei ole näyttänyt toteen, että PC:n
kokouksilla olisi lainmukaisen toiminnan ohella ollut kilpailunvastainen tehtävä.
Tästä seuraa, ettei komissio ole esitettyjen todisteiden perusteella voinut päätellä,
että tämän toimielimen kokouksiin osallistuneet yritykset olisivat osallistuneet
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.
- 200.
- On siis katsottava, että Prat Cartonin osallistumista kilpailusääntöjen rikkomiseen
vuoden 1986 puolivälistä vuoden 1990 kesäkuuhun ei ole pystytty näyttämään
toteen käyttäen perusteena sitä, että se on osallistunut neljään PC:n kokoukseen.
b) Prat Cartonin osallistuminen eräisiin talousjaoston kokouksiin
- 201.
- On kiistatonta, että Prat Carton on osallistunut 20.9.1988, 8.5.1989 ja 3.10.1989
pidettyihin kolmeen talousjaoston kokoukseen. Eräässä asiakirjassa selvitetään
lisäksi 3.10.1989 pidetyn kokouksen sisältöä (väitetiedoksiannon liite 70). On siis
ensiksi tutkittava, oliko talousjaoston kokouksilla kilpailunvastainen tarkoitus, ja
toiseksi, voidaanko väitetiedoksiannon liitteestä 70 päätellä Prat Cartonin
osallistuneen keskusteluihin, joilla on ollut kilpailunvastainen tarkoitus.
i) Talousjaoston kokousten tarkoitus yleensä
- 202.
- Päätöksen mukaan [t]alousjaoston keskustelujen keskeinen aihe oli kartongin
markkinatilanteen analysointi ja arviointi eri maiden osalta (päätöksen
50 perustelukappaleen ensimmäinen kohta). Talousjaosto keskusteli (muun
muassa) hintavaihteluista kansallisilla markkinoilla ja yritysten tilauskannoista ja
raportoi päätelmistään JMC:lle (tai Marketing Committeelle, joka oli vuoden 1987
loppuun saakka JMC:n edeltäjä) (49 perustelukappaleen ensimmäinen kohta).
- 203.
- Komission mukaan [m]arkkinatilannetta koskevat keskustelut eivät olleet
päämäärättömiä: kaikilla kansallisilla markkinoilla vallitsevaa tilannetta koskevat
keskustelut on asetettava suunniteltujen hinta-aloitteiden yhteyteen ja erityisesti sen
yhteyteen, että hinnankorotusten tukemiseksi todettiin tarvittavan tilapäisiä
seisokkeja tehtailla (50 perustelukappaleen ensimmäinen kohta). Lisäksi komissio
on päätynyt seuraavaan arviointiin: On mahdollista, ettei talousjaosto ole ollut niin
suoraan tekemisissä varsinaisen hintojen vahvistamisen kanssa, mutta ei ole
uskottavaa, että sen kokouksiin osallistuneet eivät olisi tienneet siitä lainvastaisesta
tarkoituksesta, johon käytettiin niitä tietoja, joita se varta vasten toimitti JMC:lle
(119 perustelukappaleen toinen kohta).
- 204.
- Talousjaoston kokousten kilpailunvastaista tarkoitusta koskevan väitteensä tueksi
komissio viittaa ainoastaan yhteen asiakirjaan, joka on FS-Kartonin edustajan
laatima luottamuksellinen muistio 3.10.1989 pidetyn talousjaoston kokouksen
pääkohdista (väitetiedoksiannon liite 70); Prat Carton osallistui tähän kokoukseen.
- 205.
- Komissio on päätöksessä esittänyt seuraavan tiivistelmän tämän asiakirjan sisällöstä:
kaikkien kansallisten markkinoiden kysyntää, tuotantoa ja tilauskantaa
koskevan yksityiskohtaisen kartoituksen lisäksi tarkasteltiin seuraavia seikkoja:
sitä voimakasta vastustusta, jonka asiakkaat kohdistivat viimeiseen, 1.10.
voimaan tulleeseen GC-laadun hinnankorotukseen,
GC- ja GD-laadun tuottajien tilauskantoja, yrityskohtaiset tilanteet mukaan
luettuina,
raportteja toteutetuista ja suunnitelluista tuotantoseisokeista,
niitä erityisiä vaikeuksia, jotka liittyivät hinnankorotuksen toteuttamiseen
Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja hinnankorotuksen vaikutuksia GC- ja
GD-laatujen väliseen tarpeelliseen hintaeroon
ja
uusien ja budjetoitujen tilausten vertailua kunkin kansallisen ryhmittymän
osalta (50 perustelukappaleen toinen kohta).
- 206.
- On myönnettävä, että tämä selvitys asiakirjan sisällöstä on pääkohdiltaan oikea.
Komissio ei kuitenkaan tuo esiin mitään todisteita tukeakseen väitettään, jonka
mukaan väitetiedoksiannon liitettä 70 voidaan pitää osoituksena tässä
toimielimessä käytyjen keskustelujen todellisesta luonteesta
(113 perustelukappaleen viimeinen kohta). Stora on lisäksi todennut seuraavaa:
JMC perustettiin vuoden 1987 lopulla, ja se piti ensimmäisen kokouksensa vuoden
1988 alussa ottaen tuosta ajankohdasta alkaen hoitaakseen osan talousjaoston
tehtävistä. Muut talousjaoston tehtävät siirtyivät tilastojaostolle (väitetiedoksiannon
liite 39, 13 kohta). Sen ainoan ajanjakson, jolloin Prat Carton osallistui
talousjaoston kokouksiin, eli vuoden 1988 alusta alkaneen ajanjakson, osalta Storan
ilmoituksista ei ilmene mitään sellaista, mikä tukisi komission väitettä
talousjaostossa käytyjen keskustelujen kilpailunvastaisesta tarkoituksesta. Komissio
ei myöskään tuo esiin sellaisia todisteita, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että
talousjaoston kokouksiin osallistuneille olisi ilmoitettu JMC:n eli sen toimielimen,
jolle talousjaosto raportoi, kokousten todellisesta luonteesta. Näin ollen ei voida
sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ne talousjaoston kokouksiin osallistuneet, jotka
eivät samaan aikaan osallistuneet JMC:n kokouksiin, eivät tienneet siitä, mihin JMC
tarkkaan ottaen käytti talousjaoston valmistelemia raportteja.
- 207.
- Väitetiedoksiannon liite 70 ei siis todista talousjaoston kokouksissa käytyjen
keskustelujen todellista luonnetta.
ii) Talousjaoston 3.10.1989 pidetty kokous
- 208.
- Väitetiedoksiannon liitteessä 70 selvitetään 3.10.1989 pidetyn talousjaoston
kokouksen sisältöä. On kysyttävä, onko Prat Cartonin osallistuminen tähän
kokoukseen riittävä todiste sen osallistumisesta perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan rikkomiseen.
- 209.
- Ensiksi on huomattava, että kyseisessä kokouksessa hinnoista käyty keskustelu koski
asiakkaiden reaktioita GC-kartongin hinnankorotukseen, jota useimmat tämän
kartongin tuottajat noudattivat 1.10.1989 alkaen ja josta oli ilmoitettu markkinoilla
muutamia kuukausia aikaisemmin. Komission mukaan tämä hinnankorotus koski
myös SBS-kartonkia muttei GD-kartonkia. Kyseisessä kokouksessa käytyjen
keskustelujen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että ne ovat
ylittäneet sen, mikä on sallittua yhteisön kilpailusääntöjen mukaan, erityisesti siltä
osin kuin keskusteluissa todettiin, että olisi virhe luopua noudattamasta GC-laadun
korkeaa ja tästä lähtien sovittua hintatasoa . Kun tuottajat ovat näin ilmaisseet
yhteisen tahtonsa noudattaa tiukasti GC-kartongin uutta hintatasoa, ne eivät ole
päättäneet itsenäisesti siitä politiikasta, jota ne aikoivat markkinoilla noudattaa,
joten ne ovat rikkoneet kilpailua koskevien perustamissopimuksen määräysten
perusajatusta (ks. mm. em. yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio, tuomion
173 kohta).
- 210.
- Mistään ei kuitenkaan ilmene, että Prat Carton olisi osallistunut lokakuun 1989
hinnankorotusta koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön ennen hinnankorotuksen
toteuttamista ja että se olisi tuolloin muutoinkaan tosiasiallisesti korottanut GC-kartonkinsa hintoja. Kantajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin
kysymyksiin antamista vastauksista ilmenee tältä osin, että 80 prosenttia Prat
Cartonin tuotannosta vuonna 1989 oli GD-kartonkia, jota hinnankorotus ei
koskenut. Vuoden 1989 lokakuussa pidetty talousjaoston kokous sitä paitsi pidettiin
noin kahdeksan kuukautta ennen kuin Prat Carton ensimmäisen kerran todistetusti
osallistui JMC:n kokoukseen; JMC oli päätöksen mukaan yksi niistä toimielimistä,
jotka yhdessä PWG:n kanssa muodostivat sen piirin, jossa tärkeimmät
kilpailunvastaiset keskustelut käytiin.
- 211.
- Kun nämä seikat otetaan huomioon, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että
3.10.1989 pidettyyn talousjaoston kokoukseen osallistunut Prat Cartonin edustaja
joita saattoi olla useampiakin ei välttämättä tuntenut hintoja koskeneiden
keskustelujen asiayhteyttä. Koska ei ole todisteita siitä, miten Prat Carton kyseessä
olevana aikana toimi markkinoilla hintojen suhteen, on mahdollista, että se on
katsonut, etteivät keskustelut koskeneet sen omaa tilannetta. Koska 3.10.1989
pidetyn talousjaoston kokouksen sisältö on voinut Prat Cartonista vaikuttaa
poikkeukselliselta, sitä ei voida moittia siitä, ettei se ole julkisesti sanoutunut irti
tässä kokouksessa käytyjen keskustelujen sisällöstä.
- 212.
- Toiseksi on todettava, että väitetiedoksiannon liitteessä 70 ei ole mitään sellaista
kohtaa, joka todistaisi, että sellaisia keskusteluja todella käytiin, joissa olisi salaisesti
sovittu siitä, miten tehtaiden tulevat seisokit toteutetaan. Kaikki tässä
väitetiedoksiannon liitteessä olevat viittaukset tarkkoihin seisokkiaikoihin koskevatitse asiassa mennyttä aikaa. Asiakirjassa on kylläkin tehtaiden tulevaa käymistä
koskeva kappale, jossa todetaan seuraavaa: On helppo nähdä, että jos uusien
tilausten ja koneiden käyttöasteiden huono tilanne jatkuu, on harkittava tuotannon
keskeyttämistä siten, että se vastaa kysyntää (Bei anhaltend schlechtem
Auftragseingang und schlechter Belegung ist es naheliegend, entsprechend dem
Martkbedarf ein Abstellen zu überlegen). Koska Prat Cartonin osallistuminen
talousjaoston kokoukseen ei edellä mainituista syistä vielä todista sen osallistumista
salaiseen hintayhteistyöhön, talousjaoston kokoukseen osallistuminen ei myöskään
ole riittävä todiste sen osallistumisesta seisokkeja koskeneeseen salaiseen
yhteistyöhön. Pelkkää seisokkien mahdollisen tarpeellisuuden mainitsemista ei voida
pitää yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisena, koska se voi ainakin niiden yritysten
osalta, jotka eivät osallistuneet salaiseen hintayhteistyöhön, olla pelkkä vallitsevaa
markkinatilannetta koskeva objektiivinen toteamus.
- 213.
- Edellä oleva huomioon ottaen on katsottava, että Prat Cartonin osallistuminen
3.10.1989 pidettyyn talousjaoston kokoukseen ei ole riittävä näyttö sen
osallistumisesta perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.
c) Storan ilmoitus, joka koskee tietojen välittämistä niille yrityksille, jotka eivät
olleet läsnä kokouksissa
- 214.
- Stora on ilmoituksessaan (väitetiedoksiannon liite 38, s. 2), johon komissio on
vedonnut, selvittänyt, mille tuottajille ilmoitettiin PWG:n kokousten tuloksista, ja
siinä todetaan seuraavaa: Stora-tuottajat uskovat, että espanjalaiset tuottajat
yleensä saivat tiedon Saffalta tai Finnboardilta. Muut espanjalaiset tuottajat, jotka
ovat PG Paperboardin jäseniä, ovat Papelera del Centro SA, Prat Carton SA,
Romani Esteve SA, Sarrió SA ja Tampella Espanola SA.
- 215.
- Kuten tämän ilmoituksen sanamuodosta selvästi ilmenee, Stora tuo esiin ainoastaan
uskomuksensa, jonka mukaan Prat Carton olisi saanut tiedon PWG:n kokousten
tuloksista. Sitä, mihin tämä uskomus perustuu, ei kuitenkaan ole mainittu. Tätä
ilmoitusta ei tämän vuoksi voida pitää näyttönä Prat Cartonin osallistumisesta
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen. Tällaiseen ratkaisuun
päätyminen on sitäkin välttämättömämpää, koska Storan väitteissä mainitaan useita
muitakin PG Paperboardin jäsenyrityksiä, joiden ei päätöksessä ole katsottu
osallistuneen mihinkään rikkomiseen.
d) Prat Cartonin osallistuminen JMC:n kokouksiin
- 216.
- Komission mukaan ei ole näytetty toteen, ettei Prat Carton osallistunut JMC:n
kokouksiin ennen kesäkuuta 1989, koska ei ole olemassa mitään virallista selvitystä
eri yritysten osallistumisesta näihin kokouksiin ennen komission tutkimuksia.
- 217.
- Todistustaakka siitä, että Prat Carton on rikkonut perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohtaa, on kuitenkin komissiolla. Komission pelkillä väitteillä, jotka
koskevat Prat Cartonin mahdollista osallistumista JMC:n kokouksiin kyseisenä
aikana, ei näin ollen ole perusteita.
e) Kyseessä olevaa aikaa koskeva päätelmä
- 218.
- Kun kaikki edellä oleva otetaan huomioon, on katsottava, että komission esiin
tuomat todisteet eivät edes kaikki yhdessä näytä toteen sitä, että Prat Carton olisi
osallistunut perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen vuoden 1986
puolivälin ja vuoden 1990 kesäkuun välisenä aikana.
2. Kesäkuun 1990 ja helmikuun 1991 välinen aika
- 219.
- On kiistatonta, että Prat Carton on kyseisenä aikana osallistunut kolmeen JMC:n
kokoukseen eli 27.28.6.1990, 4.9.1990 ja 8.9.10.1990 pidettyihin kokouksiin.
Komissio katsoo, että sillä on Prat Cartonin tosiasiallisesta toiminnasta markkinoilla
sellaisia todisteita, joilla voidaan näyttää toteen, että tämä yritys osallistui
tammikuun 1991 yhdenmukaistettuun hinnankorotukseen, joka on ainoa tänä
aikana toteutettu yhdenmukaistettu hinnankorotus.
- 220.
- Nämä seikat huomioon ottaen on tutkittava, onko komissio riittävällä tavalla
näyttänyt toteen, että Prat Carton on kyseisenä aikana osallistunut niihin kolmeen
osatekijään, joista rikkominen muodostuu.
a) Prat Cartonin osallistuminen salaiseen hintayhteistyöhön
- 221.
- Komission mukaan JMC:n pääasiallinen tarkoitus oli alusta lähtien seuraava:
päättää, voitiinko hintoja korottaa ja jos voitiin, niin miten, sekä ilmoittaa
päätelmistään PWG:lle,
määritellä yksityiskohtaisesti, miten PWG:n maittain ja suurimpien
asiakkaiden osalta päättämät hinta-aloitteet toteutetaan, minkä
tarkoituksena oli saada aikaan yhdenmukainen (eli yhtenäinen)
hintajärjestelmä Euroopassa (päätöksen 44 perustelukappaleen
viimeinen kohta).
- 222.
- Komissio toteaa päätöksen 45 perustelukappaleen ensimmäisessä ja toisessa
kohdassa vielä tarkemmin seuraavaa:
Tämä jaosto tarkasteli markkinoittain, miten kunkin tuottajan tuli toteuttaa
PWG:n päättämät hinnankorotukset. Suunniteltujen korotusten käytännön
toteuttamista koskevia seikkoja käsiteltiin pyöreän pöydän keskusteluissa, joissa
kaikki osallistujat saivat kommentoida ehdotettua korotusta.
PWG:n päättämien hinnankorotusten toteuttamisessa ilmenneistä vaikeuksista tai
mahdollisista yhteistyöstä kieltäytymisistä raportoitiin PWG:lle, joka siinä
tapauksessa pyrki (kuten Stora on todennut) saavuttamaan tarpeelliseksi katsotun
yhteistyöasteen. JMC laati erilliset raportit GC- ja GD-laaduista. Jos PWG muutti
hintaa koskevaa päätöstä JMC:ltä saamiensa raporttien perusteella, kyseisen
päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä keskusteltiin
seuraavassa JMC:n kokouksessa.
- 223.
- On todettava, että näiden JMC:n kokousten tarkoitusta koskevien toteamusten
tueksi komissio viittaa aiheellisesti Storan ilmoituksiin (väitetiedoksiannon liitteet 35
ja 39).
- 224.
- Vaikkei komissiolla ole hallussaan mitään virallista pöytäkirjaa yhdestäkään JMC:n
kokouksesta, se on löytänyt Mayr-Melnhofilta ja Renalta joitakin sisäisiä muistioita
ja muistiinpanoja, jotka koskevat 6.9.1989, 16.10.1989 ja 6.9.1990 pidettyjä
kokouksia (väitetiedoksiannon liitteet 117, 109 ja 118). Nämä muistiot ja
muistiinpanot, joiden sisältöä on selostettu päätöksen 80, 82 ja
87 perustelukappaleessa, koskevat näissä kokouksissa yhdenmukaistetuista hinta-aloitteista käytyjä yksityiskohtaisia keskusteluja. Ne ovat siis sellaisia todisteita, jotka
selvästi vahvistavat, että Storan kuvaus JMC:n tehtävistä pitää paikkansa.
- 225.
- Tältä osin riittää, kun esimerkkinä tuodaan esiin Renalta löytyneet muistiinpanot
(väitetiedoksiannon liite 118), jotka koskevat 6.9.1990 pidettyä JMC:n kokousta ja
joissa todetaan muun muassa seuraavaa:
Hinnankorotuksesta ilmoitetaan ensi viikolla syyskuussa.
Ranska 40 FRF
Alankomaat 14
Saksa 12 DEM
Italia 80 ITL
Belgia 2,50 BEF
Sveitsi 9 CHF
Yhdistynyt kuningaskunta 40 GBP
Irlanti 45 IEP
Kaikkiin laatuihin on tehtävä sama korotus; GC, UD, GT, GC jne.
Ainoastaan yksi hinnankorotus vuodessa.
Koskee 7.1. lähtien tapahtuvia toimituksia.
Viimeistään 31.1.
14.9. kirje hinnankorotuksesta (Mayr-Melnhof).
19.9. Feldmühle lähettää kirjeensä.
Cascades ennen syyskuun loppua.
Kaikkien on lähetettävä kirjeensä ennen 8.10.
- 226.
- Kuten komissio on päätöksen 8890 perustelukappaleessa selvittänyt, se on lisäksi
saanut haltuunsa sellaisia sisäisiä asiakirjoja, joiden perusteella voidaan päätellä,
että yritykset ja erityisesti ne, jotka on nimeltä mainittu väitetiedoksiannon
liitteessä 118, ovat todella ilmoittaneet sovituista hinnankorotuksista ja toteuttaneet
ne.
- 227.
- Vaikka komission esiin tuomat asiakirjat koskevatkin vain pientä osaa JMC:n
kokouksista päätöksen kattamana aikana, kaikki käytettävissä olevat
asiakirjatodisteet vahvistavat oikeaksi Storan toteamuksen, jonka mukaan JMC:n
pääasiallisena tarkoituksena oli päättää yhdenmukaistettujen hinnankorotusten
toteuttamisesta ja suunnitella sitä. Tältä osin sen, ettei JMC:n kokouksista ole
käytännöllisesti katsoen lainkaan sen enempää virallisia kuin sisäisiäkään
pöytäkirjoja, on katsottava olevan riittävä näyttö sen komission väitteen
paikkansapitävyydestä, jonka mukaan kokouksiin osallistuneet yritykset ovat
pyrkineet peittämään tässä toimielimessä käytyjen keskustelujen todellisen luonteen
(ks. erityisesti päätöksen 45 perustelukappale). Tällaisessa tilanteessa todistustaakka
kääntyy, ja niiden tämän toimielimen kokouksiin osallistuneiden yritysten, joille
päätös on osoitettu, on näytettävä toteen, että toimielimellä oli lainmukainen
tarkoitus. Koska yritykset eivät ole esittäneet tällaista näyttöä, komissio on
aiheellisesti katsonut, että yritysten tämän toimielimen kokouksissa käymillä
keskusteluilla on ollut pääasiallisesti kilpailunvastainen tarkoitus.
- 228.
- Prat Cartonin oman tilanteen osalta on todettava, että sen osallistumista kolmeen
JMC:n kokoukseen noin kahdeksan kuukauden kuluessa on edellä oleva huomioon
ottaen ja siitä huolimatta, ettei näissä kolmessa kokouksessa käydyistä
keskusteluista ole asiakirjatodisteita, pidettävä riittävänä näyttönä siitä, että se on
kyseisenä aikana osallistunut salaiseen hintayhteistyöhön.
- 229.
- Komission esiin tuoma asiakirja-aineisto, joka koskee Prat Cartonin tosiasiallista
toimintaa hintojen osalta, vahvistaa tämän toteamuksen oikeaksi. On muistutettava,
että kaikkia kartonkilaatuja koskeneesta hinnankorotuksesta päätettiin vuoden 1990
syyskuun alussa ja että eri yritykset ilmoittivat siitä vuoden 1990 syys-lokakuussa,
kuten edellä mainitusta väitetiedoksiannon liitteestä 118 ilmenee. Tämän
korotuksen piti tulla voimaan kaikissa asianomaisissa maissa tammikuussa 1991.
- 230.
- Prat Cartonilta peräisin olevassa 26.9.1990 päivätyssä telekopiossa (asiakirja G-15-8)
todetaan muun muassa seuraavaa:
Aiomme korottaa hintojamme kaikissa maissa tammikuusta 1991 lukien.
Ranskassa aiomme korottaa kaikkien laatujen hintaa 400 FRF tonnilta.
- 231.
- Vaikka tässä telekopiossa mainitaan suunnitellun hinnankorotuksen tarkka määrä
vain yhden maan osalta, se todistaa, että Prat Carton ilmoitti hinnankorotuksista
niiden päätösten mukaisesti, joita JMC:ssä oli väitetiedoksiannon liitteen 118
mukaan tehty. Väitetiedoksiannon liitteessä 118 mainitut hinnankorotukset eivät
kaikkien maiden osalta koske samansuuruisia myyntieriä, ja Ranskan osalta
mainittu korotus 40 FRF on 100:aa kilogrammaa kohti. Vaikka on kiistatonta, että
asiakirjoista F-15-9 ja G-15-7 eli Prat Cartonin ja erään brittiläisen yhtiön välillä
vuoden 1991 helmikuun lopussa ja maaliskuun alussa lähetetyistä telekopioista
ilmenee, että Prat Carton lopulta korotti hintojaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa
vasta huhtikuussa 1991, tällainen korotuksen toteuttamispäivän lykkääminen
yhdessä maassa ei voi heikentää edellä mainitun asiakirjan G-15-8 todistusarvoa
siltä osin kuin on kyse Prat Cartonin osallistumisesta yhdenmukaistettuun
hinnankorotukseen tammikuussa 1991. Tämä päättely pätee sitäkin paremmin, kun
Prat Cartonin Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla toteuttama hinnankorotus
oli asiakirjan F-15-9 mukaan 3545 GBP tonnilta eli lähellä väitetiedoksiannon
liitteessä 118 mainittua 40 GBP:n suuruista hinnankorotusta.
- 232.
- Edellä oleva huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että
komissio on näyttänyt toteen Prat Cartonin osallistuneen salaiseen
hintayhteistyöhön kesäkuusta 1990 helmikuuhun 1991.
b) Prat Cartonin osallistuminen seisokkeja koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön
- 233.
- Edellä on jo katsottu komission näyttäneen toteen, että PWG:n kokouksissa läsnä
olleet yritykset ovat vuoden 1987 lopusta osallistuneet tehtaiden seisokkeja
koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön ja että seisokkeja tosiasiallisesti toteutettiin
vuodesta 1990 lähtien.
- 234.
- Päätöksen mukaan JMC:n kokouksiin osallistuneet yritykset ovat samoin
osallistuneet tähän salaiseen yhteistyöhön.
- 235.
- Tältä osin komissio toteaa erityisesti seuraavaa:
Sen ohella, että käytössä oli Fidesin hallinnoima, yhdistettyjä lukuja tuottava
järjestelmä, noudatettiin myös käytäntöä, jossa kukin tuottaja paljasti kilpailijoilleen
tilauskantansa suuruuden JMC:n kokouksissa.
Tilauksia koskevista tiedoista työpäiviksi muunnettuina oli hyötyä seuraavissa
tilanteissa:
päätettäessä, oliko tilanne suotuisa yhdenmukaistetun hinnankorotuksen
toteuttamiselle,
määritettäessä sitä, kuinka paljon seisokkeja tarvitaan tarjonnan ja kysynnän
välisen tasapainon pysyttämiseksi (päätöksen 69 perustelukappaleen
kolmas ja neljäs kohta).
- 236.
- Komissio toteaa lisäksi seuraavaa:
PWG ei kuitenkaan muodollisesti määrännyt kullekin tuottajalle seisokkiaikaa.
Storan mukaan sellaisen koneiden seisokkiaikoja koskevan koordinoidun
suunnitelman laatimisessa, joka olisi kattanut kaikki tuottajat, ilmeni käytännön
vaikeuksia. Stora toteaa, että tämän vuoksi käytössä oli vain löyhä
kannustusjärjestelmä (Storan toinen ilmoitus, s. 15).
Näyttää siltä, että jälleen tärkeimmät tuottajat ottivat vastuun tuotannon
vähentämisestä säilyttääkseen hintatason.
Epäviralliset pöytäkirjat kahdesta JMC:n kokouksesta, jotka pidettiin tammikuussa
1990 (84 perustelukappale) ja syyskuussa 1990 (87 perustelukappale), sekä muut
asiakirjat (94 ja 95 perustelukappale) vahvistavat kuitenkin, että PG Paperboardissa
suuret tuottajat pitivät pienemmät kilpailijansa jatkuvasti ajan tasalla
suunnitelmistaan toteuttaa lisäseisokkeja hintojen laskun välttämiseksi (päätöksen
71 perustelukappale).
- 237.
- On todettava, että komissio viittaa aiheellisesti Storan toiseen ilmoitukseen
(väitetiedoksiannon liite 39, 25 kohta) tukeakseen väitettään, jonka mukaan siitä
huolimatta, ettei PWG muodollisesti määrännyt kullekin tuottajalle seisokkiaikaa,
tätä varten oli kuitenkin olemassa löyhä kannustusjärjestelmä.
- 238.
- JMC:n kokouksia koskevat asiakirjatodisteet (väitetiedoksiannon em. liitteet 109,
117 ja 118) vahvistavat näihin kokouksiin osallistuneiden yritysten osalta, että
yhdenmukaistettujen hinnankorotusten valmistelua koskeneiden keskustelujen
yhteydessä keskusteltiin myös seisokeista. Kuten edellä on jo todettu (ks. edellä
104 kohta), väitetiedoksiannon liitteessä 118 mainitaan useiden tuottajien
tilauskannat ja todetaan eräiden tuottajien suunnittelevan seisokkeja. Vaikkei
väitetiedoksiannon liitteissä 109 ja 117 ole tietoja, jotka välittömästi koskisivat
suunniteltuja seisokkeja, niistä kuitenkin ilmenee, että kyseisissä kokouksissa
keskusteltiin tilauskantojen ja uusien tilausten tilasta.
- 239.
- Kun nämä asiakirjat luetaan yhdessä Storan ilmoitusten kanssa, ne ovat riittävä
näyttö JMC:n kokouksissa edustettuina olleiden tuottajien osallistumisesta
seisokkeja koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön. Koska ilmoitettuja hintoja
koskeneen yhteistoiminnan tarkoituksena oli myyntihintojen korottaminen (ks.
edellä 4861 kohta), salaiseen hintayhteistyöhön osallistuneet yritykset väistämättä
tiesivät, että tilauskantojen ja uusien tilausten tilan tarkastelun ja mahdollisia
seisokkeja koskevien keskustelujen tarkoituksena ei ollut pelkästään sen
määrittäminen, oliko markkinatilanne suotuisa yhdenmukaistetulle
hinnankorotukselle, vaan myös sen määrittäminen, olivatko tehtaiden seisokit
välttämättömiä sen estämiseksi, että ylitarjonta saattaisi vaarantaa sovitun
hintatason. Erityisesti väitetiedoksiannon liitteestä 118 ilmenee, että 6.9.1990
pidettyyn JMC:n kokoukseen osallistuneet sopivat lähiaikoina tapahtuvasta
hinnankorotuksesta, vaikka useat tuottajat olivat ilmoittaneet valmistautuvansa
tuotannon pysäyttämiseen. Markkinatilanne oli näin ollen sellainen, että tulevan
hinnankorotuksen tehokas toteuttaminen erittäin todennäköisesti edellytti
(lisä)seisokkeja; seuraus, jonka valmistajat siis ainakin epäsuorasti hyväksyivät.
- 240.
- Tällä perusteella on ilman että olisi tarpeen tutkia muita komission päätöksessään
esiin tuomia todisteita (väitetiedoksiannon liitteet 102, 113, 130 ja 131) katsottava
komission näyttäneen toteen, että JMC:n kokouksiin ja salaiseen hintayhteistyöhön
osallistuneet yritykset ovat osallistuneet seisokkeja koskeneeseen salaiseen
yhteistyöhön.
- 241.
- On siis katsottava, että Prat Carton on kesäkuun 1990 ja helmikuun 1991 välisenä
aikana osallistunut seisokkeja koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön.
c) Prat Cartonin osallistuminen markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen
yhteistyöhön
- 242.
- On jo katsottu komission näyttäneen toteen, että PWG:n kokouksissa läsnä olleet
yritykset ovat vuoden 1987 lopusta osallistuneet markkinaosuuksia koskeneeseen
salaiseen yhteistyöhön (ks. edellä 84114 kohta).
- 243.
- Tukeakseen väitettään, jonka mukaan myös ne yritykset, jotka eivät ole
osallistuneet PWG:n kokouksiin, ovat osallistuneet tähän salaiseen yhteistyöhön,
komissio toteaa päätöksessä seuraavaa:
Vaikka JMC:n kokouksiin osallistuneet pienemmät kartongintuottajat eivät olleet
mukana PWG:ssä markkinaosuuksista käydyissä yksityiskohtaisissa keskusteluissa,
niille annettiin kuitenkin niiden kaikkien hyväksymän hinta ennen määrää -politiikan yhteydessä täysi tieto tärkeimpien tuottajien yleisestä yhteisymmärryksestä
vakaan tarjontatason säilyttämiseksi ja epäilemättä myös siitä, että näiden
pienempien tuottajien oli sopeutettava oma käyttäytymisensä tähän sopimukseen
(päätöksen 58 perustelukappaleen ensimmäinen kohta).
- 244.
- Vaikkei sitä nimenomaisesti todetakaan päätöksessä, komissio vahvistaa tältä osin
oikeaksi Storan ilmoituksen, jossa todetaan seuraavaa:
Niille muille tuottajille, jotka eivät osallistuneet PWG:hen, ei yleensä tiedotettu
markkinaosuuksia koskeneiden keskustelujen yksityiskohdista. Hinta ennen määrää
-politiikan yhteydessä, johon ne osallistuivat, ne kuitenkin saivat tietää suurten
tuottajien yhteisymmärryksestä sen suhteen, ettei hintataso saanut vaarantua sen
takia, että tarjonta pysyy vakiotasolla.
Niiden tuottajien, jotka eivät osallistuneet PWG:hen, osuudet GC-laadun
tarjonnasta olivat kuitenkin niin merkityksettömiä, ettei sillä, osallistuivatko ne
markkinaosuuksia koskeneeseen yhteisymmärrykseen vai eivät, ollut käytännöllisesti
katsoen mitään vaikutusta mihinkään suuntaan (väitetiedoksiannon liite 43,
1.2 kohta).
- 245.
- Storan tavoin komissio perustaa käsityksensä olettamaan, jonka mukaan suorien
todisteiden puuttuessakin on katsottava, että niiden yritysten, jotka eivät
osallistuneet PWG:n kokouksiin mutta joiden on näytetty hyväksyneen ne muut
rikkomisen muodostavat osatekijät, jotka on mainittu päätöksen 1 artiklassa, on
täytynyt tietää markkinaosuuksia koskeneesta salaisesta yhteistyöstä.
- 246.
- Tällaista päättelyä ei voida hyväksyä. Komissio ei ensinnäkään tuo esiin mitään
todistetta, jolla voitaisiin näyttää toteen, että yritykset, jotka eivät osallistuneet
PWG:n kokouksiin, olisivat hyväksyneet yleisen yhteisymmärryksen, jonka mukaan
muun muassa tärkeimpien tuottajien markkinaosuudet jäädytettiin.
- 247.
- Toiseksi pelkästään se seikka, että mainitut yritykset ovat osallistuneet salaiseen
hintayhteistyöhön ja seisokkeja koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön, ei vielä todista
niiden samalla osallistuneen markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön.
Tältä osin on todettava, että markkinaosuuksia koskeva salainen yhteistyö ei toisin
kuin mitä komissio näyttää väittävän luonteensa puolesta väistämättä liity hintoja
ja/tai seisokkeja koskevaan salaiseen yhteistyöhön. Riittää, kun todetaan, että
PWG:ssä kokoontuneiden tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksia koskeneella
salaisella yhteistyöllä pyrittiin päätöksen mukaan (ks. edellä 7880 kohta)
säilyttämään markkinaosuudet vakaalla tasolla niitä joskus muuttaen myös
silloin, kun markkinatilanne ja erityisesti tarjonnan ja kysynnän välinen tasapaino
olivat sellaiset, ettei minkäänlainen tuotannon säätely ollut tarpeen sovittujen
hinnankorotusten tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi. Tästä seuraa, että
mahdollinen osallistuminen hintoja ja/tai seisokkeja koskeneeseen salaiseen
yhteistyöhön ei vielä todista, että ne yritykset, jotka eivät osallistuneet PWG:n
kokouksiin, olisivat osallistuneet markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen
yhteistyöhön tai että ne olisivat tienneet siitä tai että niiden olisi väistämättä pitänyt
tietää siitä.
- 248.
- Kolmanneksi on todettava, että päätöksen 58 perustelukappaleen toisessa ja
kolmannessa kohdassa komissio vetoaa lisätodisteena kyseisen väittämän
paikkansapitävyydestä väitetiedoksiannon liitteeseen 102 eli Renalta löydettyihin
muistiinpanoihin, jotka päätöksen mukaan koskevat 3.10.1988 pidettyä NPI:n
erityiskokousta. Tältä osin riittää, kun todetaan, ettei kantaja ollut NPI:n jäsen ja
ettei tässä asiakirjassa olevaa viittausta seisokkien toteuttamisen mahdolliseen
tarpeellisuuteen voida edellä todetuista syistä pitää näyttönä markkinaosuuksia
koskeneesta salaisesta yhteistyöstä.
- 249.
- Edellä oleva huomioon ottaen on todettava, ettei komissio ole näyttänyt toteen, että
Prat Carton olisi kesäkuun 1990 ja helmikuun 1991 välisenä aikana osallistunut
markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön.
3. Päätelmät, jotka koskevat Prat Cartonin osallistumista perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ennen kuin kantaja hankki sen omistukseensa
helmikuussa 1991
- 250.
- Kaiken edellä olevan perusteella on katsottava komission näyttäneen toteen, että
Prat Carton on kesäkuun 1990 ja helmikuun 1991 välisenä aikana osallistunut
salaiseen hintayhteistyöhön ja seisokkeja koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön. Prat
Cartonin osallistumista markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön tänä
samana aikana ei kuitenkaan ole riittävällä tavalla näytetty toteen. Tätä edeltävältä
ajalta eli vuoden 1986 puolivälin ja vuoden 1990 kesäkuun väliseltä ajalta komissio
ei ole myöskään näyttänyt toteen, että Prat Carton olisi osallistunut niihin
osatekijöihin, joista rikkominen muodostuu.
Päätöksen 2 artiklan kumoamista koskeva vaatimus
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 251.
- Kantaja vetoaa kanneperusteeseen, jonka mukaan tulevaisuudessa tapahtuvaa
tietojen vaihtoa koskeva kielto on lainvastainen. Kantaja huomauttaa, että sen
enempää päätöksen 1 artikla kuin 2 artiklakaan eivät koske kartonkialan järjestön
CEPI-Cartonboardin (jäljempänä CEPI) ensimmäistä tietojenvaihtojärjestelmää,
joka on mainittu päätöksen 105, 106 ja 166 perustelukappaleessa. Tulevaisuudessa
tapahtuvaa tietojen vaihtoa koskeva kielto kuitenkin estää CEPI:tä ja sen jäseniä,
joihin kantajakin kuuluu, sekä perustamasta jatkossa uusia tietojenvaihtojärjestelmiä
että käyttämästä sitä tietojenvaihtojärjestelmää, jonka CEPI on ilmoittanut
komissiolle loppuvuonna 1993 ja jota ei edes mainita päätöksessä.
- 252.
- Sellaisia tietojenvaihtojärjestelmiä, joilla ei pyritä kiellettyihin tuloksiin, kuten
hintojen vahvistamiseen tai määriä koskevaan yhteistoimintaan, ei komission
aikaisemmassa käytännössä ole koskaan pidetty lainvastaisina, elleivät ne ole
koskeneet yrityskohtaisten ja luottamuksellisten tietojen vaihtoa. Kantaja korostaa,
että komissio on Seitsemännessä kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessatäsmentänyt, ettei sillä ole varsinaisesti mitään liike-elämän yhteenliittymien tai
erikoistuneiden laitosten välityksellä tapahtuvaa tilastotietojen vaihtoa vastaan
silloinkaan, kun nämä laativat tiedoista erittelyn, kunhan näistä tiedoista ei voida
saada selville yrityskohtaisia tietoja.
- 253.
- Kanneperuste jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että
päätöksen 2 artiklassa oleva kielto on pääosin muotoiltu liian epämääräiseksi ja
yleiseksi. Artiklassa ei täsmennetä etenkään sitä, missä olosuhteissa sellaisen
tietojenvaihtojärjestelmän, joka ei koske yrityskohtaisia tietoja, katsotaan voivan
edistää hintoja tai tuotantoa koskevaa yhteistoimintaa taikka hintoja tai
markkinoiden jakamista koskevan sopimuksen täytäntöönpanon valvontaa.
- 254.
- Päätöksen 2 artiklassa ei myöskään täsmennetä, mitä ominaispiirteitä järjestelmällä
on oltava, jotta se täyttäisi sen edellytyksen, että sen ulkopuolelle jäävät a)
yhdistettyinä esitetyt tiedot, joista voidaan saada selville yksittäisten tuottajien
toiminta (toinen kohta), b) tuotantoa ja myyntiä koskevat yhdistetyt tilastotiedot,
joita voidaan käyttää edistämään tai helpottamaan yhteistä toimintaa alalla
(kolmas kohta), tai c) kaik[ki] sellai[nen] tietojen vaih[to], jolla on merkitystä
kilpailulle, sekä kaik[ki] kokouks[et] tai mu[u] yhteydenpi[to] vaihdettujen tietojen
merkityksen tai sen tutkimiseksi, miten ala tai yksittäinen tuottaja mahdollisesti tai
todennäköisesti reagoi näihin tietoihin (neljäs kohta).
- 255.
- Kantajan mukaan näin epämääräisiä ja yleisiä kieltoja ei voida panna täytäntöön,
ja ne ovat joka tapauksessa oikeusvarmuusperiaatteen vastaisia.
- 256.
- Kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, ettei päätöksen 2 artiklan toisessa
kohdassa oleva kielto, joka koskee uusien tilausten ja tilauskantojen tilaa koskevien
(yhdistettyjenkin) tietojen vaihtoa, ole lainmukainen.
- 257.
- Ensinnäkin kantaja toteaa, että nämä ovat vain kokonaiskysynnän yleistä suuntausta
koskevia tietoja, eikä niiden perusteella voi saada selville yksittäistä tuottajaa tai
maata.
- 258.
- Toiseksi kantajan mielestä tällainen tietojen vaihto on kartonkialalla lisäksi erittäin
hyödyllistä, ellei peräti välttämätöntä.
- 259.
- Kolmanneksi kantaja väittää, ettei komissio ole milloinkaan kieltänyt tällaisten
tietojen vaihtoa. Kantajan mukaan se on päinvastoin katsonut, että varastojen
suuruutta, tämänhetkisiä ja aikaisempia markkinahintoja, kulutusta,
jalostuskapasiteettia ja jopa hintatrendejä koskevien tietojen vaihto on kilpailun
kannalta neutraalia (ks. mm. ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan
mukaista puuttumattomuustodistusta koskevasta pyynnöstä neuvoston asetuksen
N:o 17 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettu komission tiedonanto 87/C 339/07
Asia N:o IV/32.076 European Wastepaper Information Service; EYVL 1987,
C 339, s. 7, jäljempänä EWIS-tiedonanto, ja Seitsemäs kilpailupolitiikkaa koskeva
kertomus, 58 kohta).
- 260.
- Komissio toteaa, ettei päätöksen 2 artikla koske CEPI:n ilmoittamaa
tietojenvaihtojärjestelmää, jota komission toimivaltaiset yksiköt tutkivat silloin, kun
kanne nostettiin.
- 261.
- Lisäksi komissio toteaa, että päätöksen 2 artiklassa annetut määräykset ovat
tavanomaisia, silloin kun komissio ei ole saanut näyttöä rikkomisen lopettamisesta
ja kun tällaisten määräysten soveltamisala riippuu yritysten toiminnasta. Koska
määräyksillä estetään osallistuminen sellaiseen tietojenvaihtojärjestelmään, jolla on
samanlainen tai vastaava tavoite tai vaikutus kuin kyseessä olevalla järjestelmällä,
määräyksillä vain sovelletaan perustamissopimuksen 85 artiklassa olevaa yleistä
kieltoa (asia T-34/92, Fiatagri ja New Holland Ford v. komissio, tuomio 27.10.1994,
Kok. 1994, s. II-905). Määräykset perustuvat sitä paitsi asetuksen N:o 17 3 artiklan
1 kohtaan ja ovat komission aikaisempien, ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen hyväksymien päätösten mukaisia.
- 262.
- Komissio toteaa, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kartelliin osallistuneet
pitivät tietojenvaihtojärjestelmää tärkeänä, ja järjestelmä mahdollisti
kilpailunvastaisten aloitteiden noudattamisen valvonnan ja toteuttamisen (päätöksen
6171 ja 134 perustelukappale). Komission mukaan järjestelmä on lisäksi koko ajan
ollut omiaan rohkaisemaan tuottajia toimimaan kilpailunvastaisesti, myös sen
jälkeen kun siihen vuonna 1991 tehtiin muutoksia (päätöksen
166 perustelukappale). Päätöksen 2 artiklassa olevien määräysten soveltamisalaa
arvioitaessa on komission mukaan otettava huomioon edellä mainitut tekijät,
kartonkimarkkinoiden erityispiirteet ja se, että tilanteelle oli tunnusomaista
lähestulkoon täydellisen kartellin vallitseminen Euroopan markkinoilla. Komissio
katsoo, että kun nämä seikat otetaan huomioon, on hylättävä se kantajan väite,
jonka mukaan ne tiedot, joiden vaihto on kielletty, olisivat yleisluonteisia ja jonka
mukaan päätöksen 2 artiklalla rikotaan oikeusvarmuusperiaatetta. Tietojen vaihtoa
koskeva kielto ei ole yleinen etenkään siltä osin kuin on kyse 2 artiklan
ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista tiedoista, vaan kielto
koskee ainoastaan sellaisia tietoja, jotka on tarkoitettu helpottamaan tai edistämään
kilpailunvastaista toimintaa.
- 263.
- Komission mukaan EWIS-tiedonanto koski sellaista taloudellista asiayhteyttä, joka
poikkesi täysin kartonkialan taloudellisesta asiayhteydestä (tiedonannon 3 kohta)
etenkin siksi, että EWIS saattoi toimittaa ainoastaan sellaisia kokonaistietoja, jotka
koskivat niin suurta määrää sen jäsenistä, ettei jonkin tietyn jäsenen toiminnan
tunnistaminen ollut mahdollista (tiedonannon 7 kohta).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 264.
- Päätöksen 2 artiklassa määrätään seuraavaa:
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten on välittömästi lopetettava edellä mainitut
kilpailusääntöjen rikkomiset, elleivät ne ole sitä jo tehneet. Niiden on kartonkialan
toiminnassaan vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen tarkoitus
tai vaikutus, mukaan luettuna kaikki sellainen kaupallisten tietojen vaihto
a) jonka avulla siihen osallistuvat voivat suoraan tai epäsuorasti saada tietoja
muiden tuottajien tuotannosta, myynnistä, tilauskannoista, koneiden
käyttöasteista, myyntihinnoista, kustannuksista tai
markkinointisuunnitelmista,
b) jonka avulla edistetään, helpotetaan tai rohkaistaan alan yhteistä reagointia
hintojen osalta tai tuotannon valvontaa, vaikkei mitään yrityskohtaisia tietoja
ilmaistaisikaan,
tai
c) joka mahdollistaa sen, että asianomaiset yritykset voivat seurata minkä
tahansa hintaa tai markkinaosuuksien jakoa yhteisössä koskevan
nimenomaisen tai hiljaisen sopimuksen täytäntöönpanoa tai noudattamista.
Kaikkia sellaisia yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin ne ovat
liittyneet, kuten Fides-järjestelmää tai sen seuraajaa, on hallinnoitava siten, että sen
ulkopuolelle on jätettävä paitsi sellaiset tiedot, joista voidaan saada selville
yksittäisten tuottajien toiminta, myös kaikki uusien tilausten ja tilauskantojen tilaa
sekä tuotantokapasiteetin suunniteltua käyttöastetta koskevat tiedot (näissä
tapauksissa silloinkin, kun tiedot yhdistetään) tai kunkin koneen
tuotantokapasiteettia koskevat tiedot.
Tämäntyyppisissä tietojenvaihtojärjestelmissä saa kerätä ja levittää ainoastaan
sellaisia tuotantoa ja myyntiä koskevia yhdistettyjä tilastotietoja, joita ei voida
käyttää edistämään tai helpottamaan yhteistä toimintaa alalla.
Yritysten on pidättäydyttävä myös kaikesta sellaisesta tietojen vaihdosta, jolla on
merkitystä kilpailulle ja jota ei ole erikseen sallittu, sekä kaikista kokouksista tai
muusta yhteydenpidosta vaihdettujen tietojen merkityksen tai sen tutkimiseksi,
miten ala tai yksittäinen tuottaja mahdollisesti tai todennäköisesti reagoi näihin
tietoihin.
Tarvittavien muutosten tekemiseksi mahdollisesti olemassa oleviin
tietojenvaihtojärjestelmiin annetaan kolmen kuukauden määräaika, joka alkaa
tämän päätöksen tiedoksiantamisesta.
- 265.
- Kuten päätöksen 165 perustelukappaleesta ilmenee, päätöksen 2 artiklasta on
päätetty asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan nojalla. Tämän säännöksen nojalla
komissio voi todettuaan, että esimerkiksi perustamissopimuksen 85 artiklaa
rikotaan, päätöksellään määrätä yritykset, joita asia koskee, lopettamaan tällaisen
rikkomisen.
- 266.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sovellettaessa asetuksen N:o 17 3 artiklan
1 kohtaa yritystä voidaan kieltää jatkamasta tiettyjä lainvastaisiksi todettuja
toimintoja, menettelytapoja tai tilanteita (yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73, Istituto
Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissio, tuomio 6.3.1974,
Kok. 1974, s. 223, 45 kohta ja yhdistetyt asiat C-241/91 P ja C-242/91 P, RTE ja ITP
v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. I-743, 90 kohta) mutta myös kieltää
alkamasta toimia samalla tavalla myöhemmin (asia T-83/91, Tetra Pak v. komissio,
tuomio 6.10.1994, Kok. 1994, s. II-755, 220 kohta).
- 267.
- Koska asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohtaa on sovellettava suhteessa todettuun
rikkomiseen, komissiolla on toimivalta määrätä niiden velvoitteiden laajuudesta,
joita asianomaisille yrityksille asetetaan, jotta rikkominen saataisiin loppumaan.
Yrityksille asetetut velvoitteet eivät kuitenkaan saa ylittää sitä, mikä on
asianmukaista ja tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi eli asiassa
rikottujen sääntöjen mukaisen laillisen oikeustilan palauttamiseksi (em. yhdistetyt
asiat RTE ja ITP v. komissio, tuomion 93 kohta; vastaavasti asia T-7/93, Langnese-Iglo v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, s. II-1533, 209 kohta ja asia T-9/93,
Schöller v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, s. II-1611, 163 kohta).
- 268.
- Sen selvittämiseksi, onko päätöksen 2 artiklassa olevan määräyksen soveltamisala
liian laaja kuten kantaja väittää , on tutkittava tässä artiklassa yrityksille
asetettujen eri kieltojen ulottuvuutta.
- 269.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä asetetulla kiellolla,
jonka mukaan yritysten on vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen tarkoitus
tai vaikutus kuin päätöksen 1 artiklassa todetuilla rikkomisilla, pyritään ainoastaan
siihen, että yrityksiä estetään jatkamasta lainvastaiseksi todettua toimintaa. Kun
komissio on päättänyt tällaisesta kiellosta, se ei näin ollen ole ylittänyt asetuksen
N:o 17 3 artiklassa sille myönnettyä toimivaltaa.
- 270.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohdassa on tarkemmat
määräykset kiellosta, joka koskee kaupallisten tietojen tulevaisuudessa tapahtuvaa
vaihtamista.
- 271.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa olevan määräyksen
antaminen, jolla kielletään sellaisten kaupallisten tietojen tulevaisuudessa tapahtuva
vaihtaminen, joiden avulla tietojen vaihtoon osallistuvat voivat suoraan tai
epäsuorasti saada yrityskohtaisia tietoja kilpailijoistaan, edellyttäisi, että komissio
olisi päätöksessään todennut tällaisten tietojen vaihtamisen olevan
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan perusteella lainvastaista.
- 272.
- Tältä osin on todettava, ettei päätöksen 1 artiklassa todeta, että yrityskohtaisten
kaupallisten tietojen vaihtaminen sellaisenaan on perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan rikkomista.
- 273.
- Päätöksessä todetaan yleisemmin, että yritykset ovat rikkoneet tätä
perustamissopimuksen artiklaa osallistumalla sopimukseen ja yhdenmukaistettuun
menettelytapaan, joiden mukaisesti yritykset edellä mainittuja toimenpiteitä
tukeakseen vaihtoivat kaupallisia tietoja toimituksista, hinnoista, tuotantoseisokeista,
tilauskannoista ja koneiden käyttöasteista.
- 274.
- Koska päätöksen päätösosa kuitenkin on ymmärrettävä sen perustelujen valossa(ks. em. yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio, tuomion 122 kohta), on
huomattava, että päätöksen 134 perustelukappaleen toisessa kohdassa todetaan
seuraavaa:
Se, että tuottajat PG Paperboardin kokouksissa (erityisesti JMC:n kokouksissa)
vaihtoivat yleensä luottamuksellisina ja arkaluontoisina pidettyjä yrityskohtaisia
kaupallisia tietoja tilauskannoista, koneiden seisokeista ja tuotantovauhdista, oli
selvästi kilpailusääntöjen vastaista, koska sen tarkoituksena oli tehdä tilanne
mahdollisimman suotuisaksi hinnankorotusten toteuttamiselle.
- 275.
- Koska komissio on päätöksessä asianmukaisesti todennut, että yrityskohtaisten
kaupallisten tietojen vaihtaminen on sellaisenaan perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan rikkomista, se, että tällaisten tietojen tulevaisuudessa tapahtuva
vaihtaminen kielletään, täyttää asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan soveltamisen
edellytykset.
- 276.
- Kieltoja, jotka koskevat päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan b ja c
alakohdassa tarkoitettua kaupallisten tietojen vaihtoa, on tutkittava ottaen
huomioon tämän artiklan toinen, kolmas ja neljäs kohta, jotka tukevat näiden
alakohtien sisältöä. Sitä, onko komissio pitänyt kyseisiä tietojen vaihtoja
lainvastaisina ja jos on, missä määrin, on nimittäin arvioitava juuri tässä
asiayhteydessä, koska yrityksille asetettujen velvoitteiden laajuus on rajoitettava
siihen, mikä on välttämätöntä, jotta niiden toiminta olisi jälleen lainmukaista
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan suhteen.
- 277.
- Päätöstä on tulkittava siten, että komissio on pitänyt Fides-järjestelmää
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisena, koska se tuki todettua
kartellia (päätöksen 134 perustelukappaleen kolmas kohta). Tämän tulkinnan
oikeellisuuden vahvistaa päätöksen 1 artiklan sanamuoto, josta ilmenee, että
yritykset vaihtoivat kaupallisia tietoja sellaisia toimenpiteitä tukeakseen, joiden
on katsottu olevan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisia.
- 278.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan b ja c alakohdassa olevien, tulevaa aikaa
koskevien kieltojen ulottuvuutta on arvioitava nimenomaan ottaen huomioon tämä
komissio tulkinta Fides-järjestelmän yhteensoveltuvuudesta perustamissopimuksen
85 artiklan kanssa.
- 279.
- Tältä osin kyseiset kiellot eivät koske ainoastaan yrityskohtaisten kaupallisten
tietojen vaihtoa vaan myös tiettyjä yhdistettyjä tilastotietoja (päätöksen 2 artiklan
ensimmäisen kohdan b alakohta ja toinen kohta). Toisaalta päätöksen 2 artiklan
ensimmäisen kohdan b ja c alakohdassa kielletään eräiden tilastotietojen vaihto sen
estämiseksi, että ne voisivat tukea mahdollista kilpailunvastaista toimintaa.
- 280.
- Siltä osin kuin tällaisella kiellolla pyritään estämään sellaisten puhtaasti tilastollisten
tietojen vaihto, jotka eivät ole yrityskohtaisia tai yksilöitävissä, jottei niitä voitaisi
käyttää kilpailunvastaisiin tarkoituksiin, kielto ylittää sen, mikä on välttämätöntä
todetun toiminnan palauttamiseksi lainmukaiseksi. Yhtäältä on todettava, ettei
päätöksestä ilmene komission katsoneen, että tilastotietojen vaihto sellaisenaan
merkitsisi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomista. Toisaalta
pelkästään se, että tilastotietojen vaihtoa koskevaa järjestelmää voidaan käyttää
kilpailunvastaisiin tarkoituksiin, ei tee siitä perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan vastaista, koska sen kilpailunvastaiset vaikutukset on tällaisessa
tapauksessa todettava konkreettisesti. Komission väite, jonka mukaan päätöksen
2 artikla on luonteeltaan vain toteava (edellä 261 kohta), ei näin ollen ole
perusteltu.
- 281.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs kohta on näin ollen
kumottava, lukuun ottamatta seuraavia kappaleita:
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten on välittömästi lopetettava edellä mainitut
kilpailusääntöjen rikkomiset, elleivät ne ole sitä jo tehneet. Niiden on kartonkialan
toiminnassaan vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen tarkoitus
tai vaikutus, mukaan luettuna kaikki sellainen kaupallisten tietojen vaihto
a) jonka avulla siihen osallistuvat voivat suoraan tai epäsuorasti saada tietoja
muiden tuottajien tuotannosta, myynnistä, tilauskannoista, koneiden
käyttöasteista, myyntihinnoista, kustannuksista tai
markkinointisuunnitelmista.
Kaikkia sellaisia yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin ne ovat
liittyneet, kuten Fides-järjestelmää tai sen seuraajaa, on hallinnoitava siten, että sen
ulkopuolelle on jätettävä tiedot, joista voidaan saada selville yksittäisten tuottajien
toiminta.
Sakon poistamista tai sen alentamista koskeva vaatimus
A Kanneperuste, jonka mukaan sakon alentaminen on välttämätöntä, koska
rikkomisen tarkoitus ja kesto on määritelty virheellisesti
- 282.
- Kantaja väittää edellä oleviin kanneperusteisiin, väitteisiin ja niiden perusteluihin
viitaten, että rikkomisen aineellinen ulottuvuus on selvästi erilainen, sen kesto
huomattavasti lyhyempi ja sen vakavuus paljon vähäisempää kuin mitä komission
päätöksessä on todettu, joten sakkoa on alennettava merkittävästi.
- 283.
- On muistutettava, että edellisten kanneperusteiden yhteydessä tehdyistä
toteamuksista ilmenee, että komissio on näyttänyt kantajan osalta oikein toteen
päätöksen 1 kohdassa kuvaillun kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolon ja sen
keston.
- 284.
- Tästä seuraa, että tämä kanneperuste on hylättävä.
B Kanneperuste, joka koskee yhtäältä arviointivirhettä, jonka komissio on tehnyt
katsoessaan, että kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa,
ja toisaalta perusteluvelvollisuuden rikkomista tältä osin
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 285.
- Kantaja väittää komission tehneen arviointivirheen, kun se on sakon määrää
vahvistaessaan katsonut, että kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan
tavoitteensa (päätöksen 168 perustelukappale). Kantajan mukaan komissio ei ole
tältä osin ottanut huomioon todisteita, joita ne yritykset, joille päätös on osoitettu,
ja erityisesti kantaja ovat esittäneet.
- 286.
- Kantajan mielestä hintojen ilmoittamista koskevat menettelytavat olivat alalla
tavanomaisia, ja se, että eri tuottajien hinnankorotusilmoituksissa voidaan havaita
tiettyä yhdenmukaisuutta ja samanaikaisuutta, johtuu markkinatilanteesta ja
erityisesti markkinoiden läpinäkyvyydestä. Kantajan mukaan komissio ei ole ottanut
huomioon seuraavia seikkoja: a) myyntihinnat ovat aina selvästi alittaneet ilmoitetut
hinnat; b) eri asiakkaisiin sovelletut hinnat ovat aina poikenneet toisistaan
huomattavasti, joten ei ole ollut olemassa yhtä hintaa; c) suhdannevaihtelut ovat
vaikuttaneet hintakehitykseen ja d) eri asiakkaisiin sovellettujen hintojen erot ovat
kasvaneet kyseisenä aikana, mikä on osoitus hintojen yksilöllistymisen
lisääntymisestä.
- 287.
- Kantajan mukaan myyntihintojen kehitys riippui yksinomaan kyseisenä aikana
vallinneesta markkinatilanteesta, etenkin melko vakaasta kysynnästä sekä
kapasiteetin tyydyttävästä ja joskus jopa optimaalisesta käytöstä (päätöksen
1315 perustelukappale), kustannusten huomattavasta kasvusta
(1619 perustelukappale) ja siitä, että keskimääräinen kannattavuus oli koko
ajanjakson tavanomaisella tasolla. Kantajan mielestä komission olisi tällaisessa
tilanteessa pitänyt katsoa, että hinnankorotukset olivat tavanomaisia (ks. myös
135 perustelukappale) ja että ne myyntihintojen korotukset, joita voitiin havaita,
olivat sopusoinnussa taloudellisten perusmuuttujien kanssa. Kantajan mukaan
komission olisi näin ollen pitänyt päätellä myös, ettei oletetulla kartellilla ollut
mitään vaikutusta myyntihintojen todelliseen kehitykseen.
- 288.
- Kantajan mukaan myyntihinnat ovat aina seuranneet kustannuskehitystä. Vuoden
1989 jälkimmäisellä puoliskolla todettuun raaka-ainekustannusten laskuun liittyi
työvoima- ja energiakustannusten jotka ovat noin 35 prosenttia
kartongintuottajien kokonaiskustannuksista huomattava kasvu. Vuonna 1991
tapahtunut kysynnän lasku ei myöskään merkitse sitä, että muut tekijät kuin
markkinatilanne olisivat vaikuttaneet hintakehitykseen, koska vuoden 1991 ainoasta
hinnankorotuksesta (tammikuun hinnankorotus) oli ilmoitettu jo syksyllä 1990, ja
tuottajat olivat suunnitelleet sen vieläkin aikaisemmin.
- 289.
- Kartellin vaikutuksia koskeva komission väittämä ei kantajan mukaan pidä
paikkaansa myöskään markkinaosuuksia koskevan oletetun yhteistoiminnan osalta,
koska tältä osin ei ole milloinkaan ollut yhteistoimintaa eikä myöskään järjestelmää
eri tuottajien markkinaosuuksien kehityksen valvomiseksi. Sarrión markkinaosuudet
ovat lisäksi vaihdelleet huomattavasti kyseisenä aikana.
- 290.
- Lopuksi kantaja tuo esiin perusteluvirheen, joka liittyy ristiriitaan, joka on kartellin
vaikutuksista markkinoihin tehtyjen päätelmien ja päätökseen sisältyvien tosiasioita
koskevien huomioiden välillä.
- 291.
- Komissio huomauttaa, että kyseisenä aikana hintoja korotettiin aina säännöllisesti
ja noudatettiin sen mukaisesti, mitä tuottajat yhteistoiminnassa sopivat PG
Paperboardin jaostoissa, että käyttöön otettiin järjestelmä, jolla valvottiin kartellin
tekemien päätösten noudattamista yksityiskohtaisia tietoja vaihtamalla, ja että eri
tuottajien markkinaosuudet pysyivät koko ajan suurin piirtein samansuuruisina.
Näin ollen, ja kun otetaan erityisesti huomioon se, että kartellista on runsaasti
asiakirjatodisteita, kantajan väitettä, jonka mukaan kartelli ei olennaisesti muuttanut
markkinatrendejä, ei ole mahdollista puolustaa.
- 292.
- Hintakehityksen osalta komissio muistuttaa, että kartellin onnistumista on arvioitava
kokonaisuutena. Se kaiken lisäksi todistamaton seikka, että kantaja olisi
hyötynyt kartellista vähemmän kuin muut, ei mitenkään osoita vääräksi sitä, että
kartelli onnistui.
- 293.
- Markkinaosuuksien osalta komissio toteaa, että se, että eri tuottajien
markkinaosuuksien muutokset olivat vähäisiä, osoittaa, että kartelli onnistui myös
tältä osin erittäin hyvin.
- 294.
- Lopuksi komissio kiistää edellä olevien väitteiden ja niiden perustelujen perusteella
sen, että päätös olisi perusteltu virheellisesti siltä osin kuin on kyse kartellin
vaikutuksista markkinoihin. Komissio viittaa erityisesti päätöksen 16, 21 ja
137 perustelukappaleessa oleviin analyyseihin markkinatilanteesta ja markkinoiden
kehittymisestä ja väittää, että jos väitettä ei yritetä irrottaa asiayhteydestään,
päätöksen perusteluissa ei voida havaita mitään ristiriitaa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 295.
- Päätöksen 168 perustelukappaleen seitsemännen luetelmakohdan mukaan komissio
on määrännyt sakkojen yleisen tason ottaen muun muassa huomion sen, että
kartelli on pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa. On kiistatonta,
että tällä viitataan niihin vaikutuksiin, joita päätöksen 1 artiklassa todetulla
rikkomisella on ollut markkinoihin.
- 296.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että rikkomisen vaikutuksia
koskevan komission arvioinnin lainmukaisuuden valvomiseksi riittää, kun
tarkastellaan salaisen hintayhteistyön vaikutuksia koskevaa komission arviointia.
Ensiksi on nimittäin todettava, että päätöksestä ilmenee, että tavoitteiden
pääasiallista saavuttamista koskeva toteamus perustuu suurimmaksi osaksi salaisen
hintayhteistyön vaikutuksiin. Näitä vaikutuksia eritellään päätöksen 100102, 115
ja 135137 perustelukappaleessa, mutta sitä, onko markkinaosuuksia ja seisokkeja
koskeneella salaisella yhteistyöllä ollut vaikutuksia markkinoihin, ei sitä vastoin
tarkastella erikseen.
- 297.
- Toiseksi on todettava, että salaisen hintayhteistyön vaikutusten tarkastelun
perusteella voidaan joka tapauksessa arvioida myös sitä, onko seisokkeja koskevansalaisen yhteistyön tavoite saavutettu, koska viimeksi mainitulla pyrittiin estämään
se, että ylitarjonta olisi vaarantanut yhdenmukaistettujen hinta-aloitteiden
toteutumisen.
- 298.
- Kolmanneksi on todettava, että komissio ei markkinaosuuksia koskeneen salaisen
yhteistyön osalta väitä, että PWG:n kokouksiin osallistuneet yritykset olisivat
tavoitelleet markkinaosuuksiensa ehdotonta jäädyttämistä. Päätöksen
60 perustelukappaleen toisen kohdan mukaan markkinaosuuksia koskenut sopimus
ei ollut muuttumaton, vaan sitä muutettiin ja siitä neuvoteltiin uudelleen aika
ajoin. Kun tämä täsmennys otetaan huomioon, komission ei voida katsoa olleen
väärässä, kun se on katsonut kartellin pääsääntöisesti saavuttaneen tavoitteensa,
vaikkei se ole päätöksessä tarkastellut erikseen markkinaosuuksia koskeneen
salaisen yhteistyön onnistumista.
- 299.
- Komissio on arvioinut salaisen hintayhteistyön yleisiä vaikutuksia. Vaikka kantajan
esittämät yrityskohtaiset tiedot osoittaisivatkin kuten kantaja väittää , että
salaisen hintayhteistyön vaikutukset ovat kantajan osalta olleet vähäisempiä kuin
tämän yhteistyön vaikutukset Euroopan kartonkimarkkinoilla kokonaisuutena
tarkastellen, tällaiset yrityskohtaiset tiedot eivät sellaisenaan riitä heikentämään
komission arvioinnin luotettavuutta.
- 300.
- Kuten komissio on suullisessa käsittelyssä vahvistanut, päätöksessä on tehty ero
kolmen erityyppisen vaikutuksen välille. Komissio on lisäksi perustanut käsityksensä
siihen, että tuottajat itse ovat yleisesti ottaen katsoneet hinta-aloitteiden
onnistuneen.
- 301.
- Ensimmäinen vaikutusten tyyppi, jonka komissio on ottanut huomioon ja jota
kantaja ei ole kiistänyt, on muodostunut siitä, että sovitut hinnankorotukset on
tosiasiallisesti ilmoitettu asiakkaille. Uusia hintoja on siten käytetty perustana
käytäessä asiakaskohtaisia neuvotteluja myyntihinnoista (ks. mm. päätöksen
100 perustelukappale ja 101 perustelukappaleen viides ja kuudes kohta).
- 302.
- Toinen vaikutusten tyyppi on muodostunut siitä, että myyntihintojen kehitys seurasi
ilmoitettujen hintojen kehitystä. Tältä osin komissio väittää, että tuottajat eivät
tyytyneet ilmoittamaan sovituista hinnankorotuksista, vaan ne ryhtyivät muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta myös konkreettisiin toimenpiteisiin varmistaakseen,
että korotukset todella toteutettiin asiakaskunnassa (päätöksen
101 perustelukappaleen ensimmäinen kohta). Komissio myöntää, että asiakkaat
joskus saivat myönnytyksiä korotusten voimaantulopäivän osalta tai asiakaskohtaisia
hyvityksiä tai alennuksia, erityisesti suurista tilauksista, ja että toteutunut
keskimääräinen nettokorotus oli alennusten, hyvitysten ja muiden myönnytysten
vähentämisen jälkeen aina pienempi kuin ilmoitetun korotuksen kokonaismäärä
(päätöksen 102 perustelukappaleen viimeinen kohta). Komissio viittaa kaavioihin,
jotka sisältyvät taloudelliseen tutkimukseen, jonka useat niistä yrityksistä, joita
päätös koskee, teettivät komissiossa käytyä menettelyä varten (jäljempänä LE-raportti), ja toteaa niiden perusteella, että ilmoitettujen hintojen kehityksen ja
kansallisina valuuttoina ilmaistujen tai ecuiksi muunnettujen myyntihintojen
kehityksen välillä oli vahva lineaarinen yhteys päätöksessä tarkoitettuna aikana.
Komissio päättelee siitä seuraavaa: Toteutuneet nettomääräiset hinnankorotukset
seurasivat ilmoitettuja korotuksia läheisesti, vaikkakin tietyllä viiveellä. Raportin
laatija itsekin on kuulemistilaisuudessa todennut, että tämä piti paikkansa vuosina
1988 ja 1989 (päätöksen 115 perustelukappaleen toinen kohta).
- 303.
- On myönnettävä, että komissio on tätä toista vaikutusten tyyppiä arvioidessaan
voinut aiheellisesti pitää ilmoitettujen hintojen kehityksen ja myyntihintojen
kehityksen välistä lineaarista suhdetta näyttönä siitä, että hinta-aloitteilla oli
tuottajien tavoitteen mukainen vaikutus myyntihintoihin. On itse asiassa kiistatonta,
että se käytäntö, että hinnoista neuvotellaan asiakaskohtaisesti, merkitsee
relevanteilla markkinoilla sitä, etteivät myyntihinnat yleensä täsmälleen vastaa
ilmoitettuja hintoja. Ei siis voida olettaa, että myyntihintojen korotukset täsmälleen
vastaavat ilmoitettujen hintojen korotuksia.
- 304.
- Komissio on ilmoitettujen hintojen ja myyntihintojen korotusten vastaavuussuhteen
osalta aiheellisesti viitannut LE-raporttiin, koska se on kartongin hintojen kehitystä
päätöksessä tarkoitettuna aikana käsittelevä analyysi, joka perustuu useiden
tuottajien, muun muassa kantajan itsensä, antamiin tietoihin.
- 305.
- Tämä raportti vahvistaa kuitenkin vain osittain, että ajallisesti oli olemassa vahva
lineaarinen yhteys. Ajanjaksoa 19871991 tarkasteltaessa voidaan nimittäin erottaa
kolme eri kautta. LE-raportin laatija on komission pitämässä kuulemistilaisuudessa
tiivistänyt päätelmänsä tältä osin seuraavasti: Ilmoitettujen hintojen ja
markkinahintojen nousun välillä ei tarkastellun ajanjakson alkupuolella eli vuodesta
1987 vuoteen 1988 ollut voimakasta vastaavuutta edes viiveellä. Tällainen
vastaavuussuhde on sen sijaan ollut kaudella 1988/1989, minkä jälkeen vastaavuus
on heikentynyt ja esiintynyt kautena 1990/1991 oudosti [oddly]
(kuulemistilaisuuden pöytäkirjan s. 28). Raportin laatija on lisäksi todennut, että
nämä eri ajanjaksojen väliset vaihtelut liittyivät läheisesti kysynnän vaihteluun (ks.
erityisesti kuulemistilaisuuden pöytäkirjan s. 20).
- 306.
- LE-raportin laatijan suullisesti esittämät päätelmät vastaavat hänen raportissa
esittämäänsä analyysiä ja erityisesti ilmoitettujen hintojen ja myyntihintojen
kehitystä vertailevia kaavioita (LE-raportti, kaaviot 10 ja 11, s. 29). On siis
todettava, että komissio on näyttänyt ainoastaan osittain toteen sen vahvan
lineaarisen yhteyden, johon se on vedonnut.
- 307.
- Komissio on suullisessa käsittelyssä todennut ottaneensa huomioon myös salaisen
hintayhteistyön kolmannen vaikutusten tyypin, joka muodostuu siitä, että
myyntihintojen taso ylitti tason, jolla ne olisivat olleet ilman salaista yhteistyötä.
Komissio on korostanut, että PWG oli suunnitellut hinnankorotusten päivämäärät
ja järjestyksen, jossa korotuksista ilmoitettiin, ja komissio on tältä osin katsonut
päätöksessään, että ei voida ajatella, ettei yhdenmukaistetuilla ilmoituksilla näissä
olosuhteissa olisi ollut mitään vaikutusta todelliseen hintatasoon (päätöksen
136 perustelukappaleen kolmas kohta). LE-raportissa (3 osasto) on esitetty malli,
jonka avulla voidaan nähdä, mikä on tietystä objektiivisesta markkinatilanteesta
johtuva hintataso. Raportissa todetaan, että kautena 19751991 vallinneiden
objektiivisten taloudellisten tekijöiden perusteella määräytynyt hintataso olisi
vähäisiä eroja lukuun ottamatta kehittynyt täsmälleen samalla tavalla kuin
noudatettujen myyntihintojen taso, ja näin on ollut myös päätöksessä tarkoitettuna
aikana.
- 308.
- Raportissa olevan analyysin perusteella ei näistä päätelmistä huolimatta voida
todeta, että yhdenmukaistetut hinta-aloitteet eivät olisi mahdollistaneet sitä, että
tuottajat saavuttivat myyntihinnoissa tason, joka ylitti sen hintatason, johon olisi
päästy vapaan kilpailun vallitessa. Kuten komissio on suullisessa käsittelyssä
tähdentänyt, on mahdollista, että salainen yhteistyö on vaikuttanut tuossa
analyysissä huomioon otettuihin tekijöihin. Komissio toteaa siis aiheellisesti, että
salainen yhteistoiminta on voinut esimerkiksi vähentää yritysten ponnekkuutta
kustannusten pienentämisessä. Komissio ei ole kuitenkaan väittänyt, että LE-raportissa olevassa analyysissä olisi jokin suoranainen virhe, eikä se ole myöskään
esittänyt omaa taloudellista analyysiään siitä, miten myyntihinnat mahdollisesti
olisivat kehittyneet ilman yhteistoimintaa. Komission väitettä, jonka mukaan
myyntihintojen taso olisi ollut alempi, jos tuottajien välillä ei olisi ollut salaista
yhteistyötä, ei näin ollen voida hyväksyä.
- 309.
- Tästä seuraa, että salaisen hintayhteistyön vaikutusten kolmannen tyypin
olemassaoloa ei ole näytetty toteen.
- 310.
- Tuottajien subjektiivinen arvio, jota komissio on käyttänyt perustana katsoessaan,
että kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa, ei millään
tavalla muuta edellä olevia toteamuksia. Komissio on tältä osin viitannut suullisessa
käsittelyssä antamaansa asiakirjaluetteloon. Vaikka komissio olisikin voinut perustaa
arvionsa hinta-aloitteiden mahdollisesta onnistumisesta asiakirjoihin, joissa tuodaan
esille joidenkin tuottajien subjektiivisia käsityksiä, on kuitenkin todettava, että useat
yritykset, muun muassa kantaja, ovat suullisessa käsittelyssä aiheellisesti vedonneet
useisiin muihin asiakirja-aineistossa oleviin asiakirjoihin, joissa selvitetään niitä
ongelmia, joita tuottajilla oli sovittujen hinnankorotusten toteuttamisessa. Komission
viittaus tuottajien omiin ilmoituksiin ei näin ollen ole riittävä peruste päätellä, että
kartelli olisi pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa.
- 311.
- Edellä oleva huomioon ottaen on todettava, että komission esiin tuomat
kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutukset on näytetty toteen vain osittain.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on sakkojen osalta täysi toimivalta, ja
tämän toimivallan käyttämisen yhteydessä se tarkastelee nyt tehdyn päätelmän
merkitystä, kun se arvioi asiassa todetun rikkomisen vakavuutta (ks. jäljempänä
334 kohta).
- 312.
- Lopuksi on todettava, että kantajan väite, jonka mukaan päätöstä on
kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutusten osalta perusteltu puutteellisesti, on
perusteeton. Kuten edellä olevasta tarkastelusta ilmenee, päätöstä on todetun
rikkomisen vaikutusten osalta perusteltu yksityiskohtaisesti, ja perustelut ovat
ristiriidattomat.
C Kanneperuste, joka koskee yhtäältä oikeudellista virhettä, joka johtuu siitä, että
komissio on pitänyt raskauttavana tekijänä kartellin peittelyä, ja toisaalta tämän
virheellistä perustelemista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 313.
- Kantaja väittää, että vaikka hinnankorotusilmoitusten tietyn porrastuneisuuden
myönnettäisiin johtuvan yhteistoiminnasta mitä ei kuitenkaan tehdä , komissio
ei kuitenkaan olisi saanut pitää tätä seikkaa erityisenä raskauttavana asianhaarana,
koska kartellin peittely kuuluu rikkomiseen jo luonnostaan.
- 314.
- Kantaja toteaa lisäksi, että se, ettei komissio ole voinut löytää asiakirjatodisteita
kilpailusääntöjen rikkomista koskevien väitteidensä tueksi, ei merkitse, että
peittelytoimenpiteitä olisi tehty.
- 315.
- Lopuksi kantaja toteaa, että päätös on perusteltu puutteellisesti, koska siinä ei
selvitetä, mistä syystä kartellin peittelyä on pidettävä raskauttavana asianhaarana.
- 316.
- Komissio toteaa, että kartellin peittely on tekijä, joka on otettava huomioon
kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa (em. asia BASF v. komissio,
tuomion 273 kohta).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 317.
- Päätöksen 167 perustelukappaleen kolmannen kohdan sanamuodon mukaan [e]räs
rikkomisen vakavimmista piirteistä on se, että yritykset ovat sitä peitelläkseen
menneet jopa niin pitkälle, että ne suunnittelivat etukäteen sen, minä päivänä ja
missä järjestyksessä tärkeimmät tuottajat ilmoittavat uusista hinnankorotuksista.
Päätöksessä todetaan lisäksi, että tuottajat olisivat tämän huolellisesti suunnitellun
hämäyksen johdosta voineet väittää, että yhdenmukaisten, säännöllisten ja koko
alan laajuisten hinnankorotusten sarja johtui käyttäytymisestä oligopolitilanteessa
(päätöksen 73 perustelukappaleen kolmas kohta). Päätöksen
168 perustelukappaleen kuudennen luetelmakohdan mukaan komissio on
määrittänyt sakkojen yleisen tason ottaen huomioon sen, että salaisen yhteistyön
todellisen luonteen ja ulottuvuuden peittämiseksi toteutettiin huolellisesti
suunniteltuja toimia (PWG:n ja JMC:n kokouksia koskevia virallisia pöytäkirjoja jaasiakirjoja ei ole; osallistujia kehotettiin olemaan tekemättä muistiinpanoja;
hinnankorotuksista ilmoittavien kirjeiden ajoitus ja järjestys suunniteltiin siten, että
korotusten voitiin väittää olevan vain toisten seurailua, jne.).
- 318.
- On todettava, että komissio on saaduista todisteista aiheellisesti päätellyt, että
yritykset suunnittelivat hinnankorotuksista ilmoittavien kirjeiden ajoituksen ja
järjestyksen peittääkseen hintoja koskeneen yhteistoiminnan. Tämä suunnittelu käy
ilmi erityisesti Storan ilmoituksista (väitetiedoksiannon liite 39, 30 kohta), joissa
todetaan seuraavaa: Ei ollut mitään vakiomenettelyä sen osalta, kuka ilmoitti
hinnankorotuksesta ensimmäisenä ja ketkä seurasivat. PWG keskusteli ja sopi
kulloinkin siitä, kuka ilmoittaa hinnankorotuksen ensimmäisenä ja milloin muut
tärkeimmät tuottajat ilmoittavat omista korotuksistaan. Järjestys ei ollut aina sama.
Suunnittelun olemassaolon vahvistavat myös Renan muistiinpanot, jotka koskevat
6.9.1990 pidettyä JMC:n kokousta (väitetiedoksiannon liite 118). Tässä asiakirjassa
on tarkkoja tietoja siitä, minä päivänä tietyt PWG:n jäsenyritykset (Mayr-Melnhof,
Feldmühle ja Cascades) ilmoittavat tammikuun 1991 hinnankorotuksista, ja nämä
päivämäärät ovat juuri ne, jolloin nämä yritykset todella lähettivät ilmoituskirjeet
(ks. päätöksen 87 ja 88 perustelukappale).
- 319.
- Sitä, ettei PWG:n ja JMC:n kokouksista ole virallisia pöytäkirjoja eikä
käytännöllisesti katsoen lainkaan sisäisiä muistioita, on näiden kokousten
lukumäärä, jakautuminen pitkälle aikavälille ja niissä käytyjen keskustelujen luonne
huomioon ottaen pidettävä riittävänä näyttönä siitä, että komission väite, jonka
mukaan osallistujia kehotettiin olemaan tekemättä muistiinpanoja, pitää paikkansa.
- 320.
- Edellä olevasta ilmenee, että näiden toimielinten kokouksiin osallistuneet yritykset
eivät pelkästään tienneet toimintansa lainvastaisuudesta, vaan ne myös ryhtyivät
toimenpiteisiin salaisen yhteistyön peittämiseksi. Komissio on näin ollen aiheellisesti
pitänyt näitä toimenpiteitä raskauttavina asianhaaroina kilpailusääntöjen rikkomisen
vakavuutta arvioidessaan.
- 321.
- Koska komissio on päätöksessä selvittänyt, mitä nimenomaisia toimintatapoja
pidettiin raskauttavina asianhaaroina, se on riittävästi perustellut tätä koskevaa
arviointiaan.
- 322.
- Kanneperuste on siis hylättävä.
D Kanneperuste, jonka mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu, kun komissio
on ilman objektiivista perustelua määrännyt sakkoja, jotka ovat huomattavasti
suurempia kuin sen aikaisemmassa käytännössä määrätyt
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 323.
- Kantajan mukaan se, että sille määrätyn sakon taso ylittää komission aikaisemman
päätöskäytännön mukaisen tason, on perusteetonta erilaista kohtelua.
- 324.
- Muutamista samanlaisista kartelleista on kantajan mielestä nimittäin määrätty
huomattavasti lievempiä seuraamuksia (ks. esim. ETY:n perustamissopimuksen
85 artiklan soveltamisesta 23 päivänä huhtikuuta 1986 tehty komission päätös
86/398/ETY [asia IV/31.149 Polypropyleeni, EYVL L 230, s. 1, jäljempänä
polypropyleenipäätös]).
- 325.
- Sakkojen yleinen taso on kantajan mukaan samaten perusteeton, kun sitä verrataan
ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisesta 24 päivänä heinäkuuta
1991 tehdyn komission päätöksen 92/163/ETY (asia IV/31.043 Tetra Pak II,
EYVL 1992, L 72, s. 1) mukaiseen tasoon.
- 326.
- Kantajan mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnin
virheellisyyden osoittaa myös vertailu EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan
soveltamisesta 30 päivänä marraskuuta 1994 tehdyssä komission päätöksessä
94/815/EY (asiat IV/33.126 ja 33.322 Sementti, EYVL L 343, s. 1) määrättyjen
sakkojen tasoon.
- 327.
- Komission mukaan kullakin kilpailusääntöjen rikkomisella on omat ominaispiirteet.
Koska yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että samanlaisia tilanteita kohdellaan
samalla tavalla, tässä asiassa määrättyjä sakkoja on mahdoton verrata sakkoihin,
joita on määrätty eri tavalla ja eri aikana tehdyistä kilpailusääntöjen rikkomisista.
Komissio lisää, että sillä on joka tapauksessa oikeus korottaa sakkojen tasoa, jos
se on välttämätöntä yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamiseksi (asia T-12/89, Solvay
v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-907).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 328.
- Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaan komissio voi päätöksellään
määrätä yrityksille, jotka tahallaan tai tuottamuksesta ovat rikkoneet
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa, sakon, joka on vähintään 1 000 ecua
ja enintään 1 000 000 ecua taikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia
kunkin rikkomukseen osallistuneen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta.
Sakon suuruutta määrättäessä otetaan huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen
kesto. Kuten yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, rikkomisen
vakavuutta harkittaessa on otettava huomioon useita seikkoja, muun muassa asian
erityiset olosuhteet, asiayhteys ja sakkojen varoittava vaikutus, mutta niistä
perusteista, jotka on välttämättä otettava huomioon, ei ole vahvistettu sitovaa tai
tyhjentävää luetteloa (asia C-137/95 P, SPO ym. v. komissio, määräys 25.3.1996,
Kok. 1996, s. I-1611, 54 kohta).
- 329.
- Komissio on tässä asiassa määrännyt sakkojen yleisen tason ottaen huomioon
rikkomisen keston (päätöksen 167 perustelukappale) ja seuraavat seikat (päätöksen
168 perustelukappale):
salainen yhteistyö hintojen vahvistamisessa ja markkinaosuuksien jakaminen
ovat sellaisenaan kilpailusääntöjen vakavaa rikkomista,
kartelli kattoi melkein koko yhteisön alueen,
yhteisön kartonkimarkkinat ovat merkittävä teollisuudenala, jonka
kokonaisliikevaihto on vuodessa noin 2,5 miljardia ecua,
rikkomiseen osallistuneet yritykset edustavat käytännöllisesti katsoen koko
markkinoita,
kartelli toimi säännöllisten ja vakiintuneeksi tavaksi muodostuneiden
kokousten muodossa, joiden tarkoituksena oli yhteisön
kartonkimarkkinoiden yksityiskohtainen säätely,
salaisen yhteistyön todellisen luonteen ja ulottuvuuden peittämiseksi
toteutettiin huolellisesti suunniteltuja toimia (PWG:n ja JMC:n kokouksia
koskevia virallisia pöytäkirjoja ja asiakirjoja ei ole; osallistujia kehotettiin
olemaan tekemättä muistiinpanoja; hinnankorotuksista ilmoittavien kirjeiden
ajoitus ja järjestys suunniteltiin siten, että korotusten voitiin väittää olevan
vain toisten seurailua, jne.),
kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa.
- 330.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa lisäksi, että komission
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamasta
vastauksesta ilmenee, että sakkojen perustaso oli 9 tai 7,5 prosenttia kunkin
yrityksen, jolle päätös on osoitettu, yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990
saamasta liikevaihdosta, siten että ensin mainittua prosenttia sovellettiin kartellin
johtajiksi katsottuihin yrityksiin ja pienempää prosenttia muihin yrityksiin.
- 331.
- Ensiksi on korostettava, että komissio voi sakkojen yleistä tasoa harkitessaan
perustellusti ottaa huomioon, että yhteisön kilpailusääntöjen selvät rikkomiset ovat
vielä melko yleisiä, joten se voi korottaa sakkojen tasoa niiden varoittavan
vaikutuksen vahvistamiseksi. Vaikka komissio on aikaisemmin määrännyt
tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, se ei estä sitä korottamasta tätä
tasoa asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa, jos osoittautuu, että se on
välttämätöntä yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamiseksi (ks. mm. yhdistetyt asiat
100/80, 101/80, 102/80 ja 103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio,
tuomio 7.6.1983, Kok. 1983, s. 1825, 105108 kohta ja em. asia ICI v. komissio,
tuomion 385 kohta).
- 332.
- Toiseksi on todettava, että komissio on aiheellisesti väittänyt, että tälle asialle
ominaisten olosuhteiden vuoksi ei voida suoraan vertailla tässä päätöksessä
käytettyä sakkojen yleistä tasoa ja komission aikaisemmassa päätöskäytännössä
käytettyjä tasoja; aiempaa päätöskäytäntöä edustaa erityisesti polypropyleenipäätös,
joka komission itsensä mukaan on se päätös, jota parhaiten voidaan verrata
käsiteltävänä olevaan päätökseen. Toisin kuin polypropyleenipäätökseen
johtaneessa asiassa, tässä asiassa ei nimittäin ole otettu huomioon mitään yleisiä
lieventäviä asianhaaroja sakkojen yleistä tasoa määrättäessä. Kuten ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut, ne huolellisesti suunnitellut toimenpiteet,
joita yritykset toteuttivat rikkomisen peittääkseen, ovat erityisen vakava osa
kilpailusääntöjen rikkomista, ja se erottaa tämän rikkomisen komission aikaisemmin
toteamista rikkomisista.
- 333.
- Kolmanneksi on korostettava perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan
rikkomisen pitkää kestoa ja ilmeisyyttä ja sitä, että se on tapahtunut siitä
huolimatta, että komission aikaisempi päätöskäytäntö ja erityisesti
polypropyleenipäätös olisi pitänyt ymmärtää varoitukseksi.
- 334.
- Näiden seikkojen perusteella on katsottava, että päätöksen
168 perustelukappaleessa mainitut perusteet osoittavat komission vahvistaman
sakkojen yleisen tason perustelluksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
tosin edellä jo todennut, että ne salaisen hintayhteistyön vaikutukset, joita komissio
käytti perustana sakkojen yleistä tasoa määrätessään, on näytetty toteen vain
osittain. Edellä oleva huomioon ottaen tällä päätelmällä ei kuitenkaan ole tuntuvaa
vaikutusta todetun kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arviointiin. Jo sen
perusteella, että yritykset tosiasiallisesti ilmoittivat sovituista hinnankorotuksista ja
että näin ilmoitettuja hintoja käytettiin perustana asiakaskohtaisia myyntihintoja
vahvistettaessa, voidaan todeta, että sekä salaisen hintayhteistyön tarkoituksena että
sen vaikutuksena oli vakava kilpailun rajoittaminen. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo täyden toimivaltansa rajoissa, että komission vahvistaman
sakkojen yleisen tason minkäänlainen alentaminen ei ole perusteltua
kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutuksista tehtyjen toteamusten vuoksi.
- 335.
- Kun komissio tässä asiassa vahvisti sakkojen yleisen tason, se ei poikennut
aikaisemmasta päätöskäytännöstään sillä tavalla, että sen olisi pitänyt perustella
kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta koskeva arviointi selvemmin (ks. mm. asia
73/74, Groupement des fabricants de papiers peints de Belgique ym. v. komissio,
tuomio 26.11.1975, Kok. 1975, s. 1491, 31 kohta).
- 336.
- Kanneperuste on näin ollen hylättävä.
E Kanneperuste, joka koskee perustelujen puutteellisuutta ja puolustautumisoikeuksien
loukkaamista sakon laskennan osalta
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 337.
- Kantaja toteaa, että sen arvioimiseksi, onko komissio pysytellyt asetuksen
N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa asetetuissa rajoissa ja onko se käyttänyt sakkoja
koskevaa harkintavaltaansa oikein ja vailla mielivaltaa, on selvitettävä, onko
päätöksessä selvitys komission soveltamista perusteista. Kantajan mukaan päätös
ei täytä näitä edellytyksiä, koska siinä ei mainita sakon määräämisessä huomioon
otettua tilikautta eikä kunkin sakon laskennassa käytettyä prosenttilukua. Kantajan
on näin ollen mahdoton tehokkaasti valvoa päätöksen lainmukaisuutta, mikä
loukkaa selvästi sen puolustautumisoikeuksia.
- 338.
- Komissio toteaa, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ei mainita senenempää nimenomaisesti kuin implisiittisestikään, että komissio olisi velvollinen
ilmoittamaan käytetyn laskentatavan. Sakon yleisen tason ja kullekin yritykselle
määrätyn sakon määränneitä tekijöitä koskevat päätöksen perustelut ovat täysin
verrattavissa muissa samanlaisissa päätöksissä esitettyihin perusteluihin. Missään
ennakkotapauksessa ei myöskään ole asetettu velvollisuutta esittää tätä
yksityiskohtaisempia perusteluja sakkojen laskennan osalta.
- 339.
- Komissio toteaa, ettei se ole velvollinen vahvistamaan sakkojen määrää jonkin
tarkan matemaattisen kaavan mukaisesti, sillä jos näin olisi, yritykset voisivat
etukäteen laskea, kuinka suuren edun ne saisivat osallistumisesta lainvastaiseen
kartelliin. Komissio katsoo itsellään olevan harkintavaltaa sakkojen määrän
vahvistamisessa, koska sakot ovat komission kilpailupolitiikan väline (asia T-150/89,
Martinelli v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. II-1165, 59 kohta).
- 340.
- Lopuksi komissio toteaa, että sillä, että eräs komission jäsen on eräässä
lehdistötilaisuudessa pelkästään selitykseksi esittänyt eräitä lisätietoja sakoista, ei
ole mitään vaikutuksia päätökseen ja että tällaiset selitykset eivät myöskään
merkitse, että päätöksen perustelut olisivat puutteelliset.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 341.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäispäätöstä koskevan
perusteluvelvollisuuden tavoitteena on mahdollistaa se, että yhteisöjen
tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen laillisuutta, ja antaa sille, jota asia koskee,
riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös asianmukainen vai onko siinä
mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa,
kuitenkin niin, että tämän velvollisuuden laajuus riippuu kyseisen päätöksen
luonteesta ja siitä asiayhteydestä, missä se on tehty (ks. mm. asia T-49/95, Van
Megen Sports v. komissio, tuomio 11.12.1996, Kok. 1996, s. II-1799, 51 kohta).
- 342.
- Kun on kuten tässä tapauksessa kyse päätöksestä, jolla useille yrityksille
määrätään sakkoja yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta, perusteluvelvollisuuden
laajuus on määrättävä ottaen huomioon se, että rikkomisten vakavuus on
määritettävä useiden seikkojen perusteella, joihin kuuluvat erityisesti asian
erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen varoittava vaikutus, mutta niistä perusteista,
jotka on välttämättä otettava huomioon, ei kuitenkaan ole vahvistettu sitovaa tai
tyhjentävää luetteloa (em. asia SPO ym. v. komissio, määräyksen 54 kohta).
- 343.
- Komissiolla on kunkin sakon määrää vahvistaessaan lisäksi harkintavaltaa, eikä
voida katsoa, että se olisi tätä tehdessään velvollinen soveltamaan tarkkaa
matemaattista kaavaa (ks. vastaavasti em. asia Martinelli v. komissio, tuomion
59 kohta).
- 344.
- Sakkojen yleisen tason määräämisessä huomioon otetut perusteet on ilmoitettu
päätöksen 168 perustelukappaleessa ja yksittäisten sakkojen suuruuden
määräämisessä huomioon otetut perusteet 169 perustelukappaleessa. Yksittäisten
sakkojen osalta komissio on lisäksi päätöksen 170 perustelukappaleessa selvittänyt,
että PWG:n kokouksiin osallistuneiden yritysten on pääsääntöisesti katsottu olleen
kartellin johtajia ja muiden yritysten kartellin rivijäseniä. Komissio on
päätöksen 171 ja 172 perustelukappaleessa todennut, että Renalle ja Storalle
määrättäviä sakkoja on alennettava huomattavasti sen huomioon ottamiseksi, että
ne ovat olleet aktiivisesti yhteistyössä komission kanssa, ja että kahdeksan muun
yrityksen, muun muassa kantajan, sakoista voidaan tehdä suhteessa pienempi
alennus, koska ne eivät ole väitetiedoksiantoon antamissaan vastauksissa kiistäneet
niitä tärkeimpiä tosiasiaväitteitä, joihin komission niitä vastaan esittämät väitteet
perustuivat.
- 345.
- Komissio on sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle jättämissään
kirjelmissä että tämän esittämään kirjalliseen kysymykseen antamassaan
vastauksessa selittänyt, että sakot on laskettu sen liikevaihdon perusteella, jonka
kukin niistä yrityksistä, joille päätös on osoitettu, on vuonna 1990 saanut yhteisön
kartonkimarkkinoilta. Yrityksille on siten määrätty sakkoja, joiden perustaso on 9
tai 7,5 prosenttia tästä yrityskohtaisesta liikevaihdosta sen mukaan, onko yritys ollut
kartellin johtaja vai muu. Komissio on lisäksi ottanut huomioon eräiden yritysten
mahdollisen yhteistyöhalukkuuden komissiossa käydyssä menettelyssä. Kahden
yrityksen sakkoa on tästä syystä alennettu kahdella kolmasosalla, kun taas eräiden
muiden yritysten sakkoa on alennettu yhdellä kolmasosalla.
- 346.
- Komission toimittamasta taulukosta, joka sisältää yksittäisten sakkojen määrän
vahvistamista koskevia tietoja, ilmenee, että vaikka sakkojen suuruutta ei ole
määrätty soveltamalla pelkästään edellä mainittuja lukuja tiukan matemaattisesti,
luvut on kuitenkin otettu järjestelmällisesti huomioon sakkoja laskettaessa.
- 347.
- Päätöksessä ei kuitenkaan täsmennetä, että sakot on laskettu kunkin yrityksen
yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saaman liikevaihdon perusteella.
Perusprosentteja 9 ja 7,5, joista suurempaa käytettiin laskettaessa johtaja-yrityksille määrättäviä sakkoja ja pienempää laskettaessa rivijäseninä olleille
yrityksille määrättäviä sakkoja, ei myöskään mainita päätöksessä. Siinä ei mainita
myöskään Renalle ja Storalle sekä kahdeksalle muulle yritykselle myönnettyjen
alennusten prosenttimääriä.
- 348.
- Tässä asiassa on ensinnäkin katsottava, että kun päätöksen
169172 perustelukappaletta tulkitaan ottaen huomioon päätöksessä oleva
yksityiskohtainen selvitys niistä tosiasiaväitteistä, joita päätöksen kutakin
adressaattia kohtaan on esitetty, on katsottava, että näissä perustelukappaleissa on
riittävä ja asiassa merkityksellinen selvitys kunkin yrityksen osalta kilpailusääntöjen
rikkomisen vakavuuden ja keston määrittämisessä huomioon otetuista
arviointiperusteista (ks. vastaavasti asia T-2/89, Petrofina v. komissio, tuomio
24.10.1991, Kok. 1991, s. II-1087, 264 kohta).
- 349.
- Toiseksi on todettava, että jos silloin kun kunkin sakon suuruus määrätään
ottamalla järjestelmällisesti huomioon tietyt tarkat tiedot, kuten tässä asiassa,
päätöksessä mainittaisiin kaikki nämä tekijät, yritykset voisivat paremmin arvioida,
onko komissio tehnyt virheitä yksittäisten sakkojen määrää vahvistaessaan ja onko
kunkin yksittäisen sakon määrä perusteltu suhteessa sovellettuihin yleisiin
perusteisiin. Se, että päätöksessä olisi tässä tapauksessa mainittu kyseiset tekijät eli
perusteena käytetty liikevaihto, viitevuosi, käytetyt perusprosentit ja sakkojen
alennusprosentit, ei olisi merkinnyt niiden yritysten, joille päätös on osoitettu,
tarkan liikevaihdon sellaista implisiittistä ilmaisemista, joka olisi voinut olla
perustamissopimuksen 214 artiklan rikkomista. Kuten komissio on itse korostanut,
kunkin yksittäisen sakon määrä ei ollut seurausta kyseisten tekijöiden tiukan
matemaattisesta soveltamisesta.
- 350.
- Komissio on sitä paitsi suullisessa käsittelyssä myöntänyt, ettei mikään olisi estänyt
sitä ilmoittamasta päätöksessä niitä tekijöitä, jotka otettiin huomioon
järjestelmällisesti ja jotka ilmaistiin päätöksen tekopäivänä pidetyssä
lehdistötilaisuudessa. Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan päätöksen perustelujen on oltava itse päätöksessä ja että
komission myöhemmät selitykset voidaan ottaa huomioon vain poikkeuksellisissa
olosuhteissa (ks. asia T-61/89, Dansk Pelsdyravlerforening v. komissio, tuomio
2.7.1992, Kok. 1992, s. II-1931, 131 kohta ja vastaavasti asia T-30/89, Hilti v.
komissio, tuomio 12.12.1991, Kok. 1991, s. II-1439, 136 kohta).
- 351.
- Näistä toteamuksista huolimatta on todettava, että päätöksen
167172 perustelukappaleessa sakkojen määrän vahvistamisen osalta esitetyt
perustelut ovat vähintäänkin yhtä yksityiskohtaisia kuin komission aikaisemmissa,
samanlaisia kilpailusääntöjen rikkomisia koskevissa päätöksissä. Vaikka perustelujen
virheellisyys on viran puolesta huomioon otettava seikka, yhteisöjen tuomioistuimet
eivät päätöksen antamishetkeen mennessä olleet arvostelleet sitä käytäntöä, jota
komissio noudatti määräämiensä sakkojen perustelemisessa. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on ensimmäisen kerran vasta asiassa T-148/89,
Tréfilunion vastaan komissio, 6.4.1995 antamassaan tuomiossa (Kok. 1995,
s. II-1063, 142 kohta) sekä asiassa T-147/89, Société métallurgique de Normandie
vastaan komissio (Kok. 1995, s. II-1057, julkaistu lyhennelmänä), ja asiassa
T-151/89, Société des treillis et panneaux soudés vastaan komissio (Kok. 1995,
s. II-1191, julkaistu lyhennelmänä), samana päivänä antamissaan tuomioissa
korostanut olevan toivottavaa, että yritykset saisivat yksityiskohtaisesti tietää niille
määrättyjen sakkojen laskentatavan, ilman että niiden olisi tämän vuoksi nostettava
kanne komission päätöksestä.
- 352.
- Tästä seuraa, että kun komissio toteaa päätöksessä, että yhteisön kilpailusääntöjä
on rikottu, ja määrää rikkomiseen osallistuneille yrityksille sakkoja siten, että se
ottaa sakkojen määrää vahvistaessaan järjestelmällisesti huomioon tietyt
perusseikat, sen on mainittava nämä seikat itse päätöksessä, jotta ne, joille päätös
on osoitettu, voivat tarkastaa, onko sakkojen taso perusteltu, ja arvioida
mahdollisen syrjinnän olemassaoloa.
- 353.
- Edellä 351 kohdassa mainituissa erityisissä olosuhteissa ja ottaen huomioon se, että
komissio on oikeudenkäyntimenettelyssä osoittautunut halukkaaksi esittämään
kaikki sakkojen laskentatapaa koskevat asiaan vaikuttavat tiedot, sitä, ettei sakkojen
laskentatapaa ole päätöksessä perusteltu erikseen, ei voida tässä asiassa pitää
sellaisena perusteluvelvollisuuden rikkomisena, jonka vuoksi olisi perusteltua
poistaa sakot kokonaan tai osittain. Kantaja ei ole myöskään näyttänyt toteen, ettei
se olisi voinut käyttää puolustautumisoikeuksiaan tehokkaasti.
- 354.
- Kanneperustetta ei siten voida hyväksyä.
F Kanneperuste, joka koskee yhtäältä arviointivirhettä, jonka komissio on tehnyt,
koska se ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon Sarrión osuutta kartellissa eikä sen
tosiasiallista toimintaa markkinoilla, ja toisaalta perustelujen puutteellisuutta näiltä
osin
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 355.
- Kantaja väittää, ettei komissio ole ottanut asianmukaisesti huomioon sen
erityisasemaa markkinoilla ja PG Paperboardissa. Kantaja kuvailee asemaansa
markkinoilla yksityiskohtaisesti ja toteaa, että tuotantokapasiteetin perusteella se
oli vuonna 1990 vasta viidenneksi suurin ja vuonna 1991 neljänneksi suurin tuottaja
Länsi-Euroopassa (ks. päätöksen 9 perustelukappaleessa mainitut tutkimukset) ja
että sen markkinaosuus oli vain puolet markkinajohtajan markkinaosuudesta. Koska
kantaja oli erikoistunut GD-laatuihin, se ei omasta mielestään myöskään kyennyt
olemaan yhtä joustava kuin ne, joilla oli sekä GD-laadun että GC-laadun
merkittävää tuotantoa. Kantaja on ja tulee aina olemaan alttiina sille huomattavan
aggressiiviselle toiminnalle, jota harjoittavat sekä skandinaaviset tuottajat, joiden
etuna on ensiökuitujen välitön ja integroitu saatavuus, että saksalaiset ja
itävaltalaiset tuottajat, joiden etuna on kierrätystä koskeva kansallinen lainsäädäntö.
Kantaja pyysi vuonna 1986 oikeutta osallistua PG Paperboardin kokouksiin
nimenomaan pystyäkseen vastaamaan näiden kilpailijoiden dynaamisuuteen, ja
tämän osallistumisen oli määrä mahdollistaa se, että se voisi valvoa tärkeimpien
kilpailijoidensa toimintaa.
- 356.
- Kantajan mukaan komissio ei ole esittänyt mitään todisteita kantajan tosiasiallisesta
toiminnasta eikä esittänyt mitään väitettä, joka osoittaisi vääräksi kantajanseuraavat väitteet: a) kantajan myyntihinnat määräytyivät itsenäisesti ja
markkinatilanteen mukaisesti; b) ilmoitetut hinnat ja myyntihinnat poikkesivat
toisistaan huomattavasti; c) kantajan markkinaosuus oli kyseessä olevana aikana
vaihdellut huomattavasti; ja d) kantaja ei ollut koskaan seisauttanut tuotantoaan,
mikä on sopusoinnussa markkinatilanteen kanssa. Kantaja väittää, ettei se ole
koskaan ryhtynyt toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena olisi ollut sen kilpailijoiden
toimintavapauden rajoittaminen. Ainoa todiste tällaisesta toiminnasta on yksityinen
muistio, jonka erään kilpailevan yrityksen johtaja lähetti toisen kilpailevan yrityksen
johtajalle. Tämä muistio oli kuitenkin yleisluonteinen, ja siinä viitataan vain
kantajan oletettuun toimintaan (väitetiedoksiannon liite 109).
- 357.
- Kantaja väittää, että jos sen tosiasiallista toimintaa olisi tutkittu, olisi käynyt ilmi,
ettei se mitenkään vastannut väitettyä kartellia, minkä vuoksi komission olisi pitänyt
arvioida kantajan tilannetta huomattavasti myönteisemmin sakkojen suuruutta
määrätessään. FS-Kartonilta löytynyt muistio, johon komissio on vedonnut
todisteena siitä, että kantaja on tosiasiallisesti noudattanut kartellia, ei mitenkään
koske kantajan tosiasiallista toimintaa markkinoilla, vaan se on osoitus pelkästään
siitä, että se osallistui ilmoitettuja hintoja koskeneeseen yhteistoimintaan.
- 358.
- Päätöstä on kantajan mielestä myös perusteltu puutteellisesti, koska komissio on
syytä ilmoittamatta jättänyt arvioimatta niitä olennaisia todisteita, joita kantaja esitti
osuudestaan PG Paperboardissa ja toiminnastaan markkinoilla.
- 359.
- Komissio toteaa, että se on päätöksen 169 perustelukappaleessa ottanut huomioon
sekä kunkin yrityksen osuuden salaisissa sopimuksissa että kantajan tosiasiallisen
toiminnan. Päätöstä on tältä osin perusteltu oikein.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 360.
- Toteamuksista, jotka koskevat niitä kanneperusteita, joita kantaja on esittänyt
päätöksen 1 artiklan täydellistä tai osittaista kumoamista koskevan vaatimuksensa
tueksi, ilmenee, että komissio on näyttänyt toteen PWG:n toiminnan luonteen,
sellaisena kuin sitä on kuvailtu päätöksessä.
- 361.
- Komissio on näin ollen voinut aiheellisesti päätellä, että niitä yrityksiä, muun
muassa kantajaa, jotka osallistuivat tämän toimielimen kokouksiin, oli pidettävä
kyseisen rikkomisen johtajina ja että niiden oli tästä syystä kannettava erityinen
vastuu (päätöksen 170 perustelukappaleen ensimmäinen kohta). Kantajan selitykset,
joiden mukaan se osallistui PWG:n toimintaan vain saadakseen tietoja, joiden
avulla se saattoi valvoa pääasiallisten kilpailijoidensa toimintaa, vain vahvistavat,
että sen osallistumisella oli olennaisesti kilpailunvastainen tarkoitus.
- 362.
- Kantaja ei ole myöskään millään tavalla näyttänyt toteen, että sillä olisi ollut
pääasiallisesti passiivinen osa PG Paperboardin toimielimissä ja että sen
tosiasiallinen toiminta markkinoilla olisi aina määräytynyt itsenäisesti.
- 363.
- Tältä osin on kiistatonta, että kantaja on tosiasiallisesti osallistunut
yhdenmukaistettuihin hinta-aloitteisiin, kun se on ilmoittanut sovituista
hinnankorotuksista markkinoilla. Kuten komissio on aiheellisesti todennut,
väitetiedoksiannon liitteestä 109 ilmenee lisäksi (ks. edellä 55 kohta), että kantaja
on vaatinut muita tuottajia noudattamaan sovittuja hinnankorotuksia. Kantajan
tosiasiallisesta toiminnasta hintojen osalta on todettava, ettei voida millään
perusteella katsoa, että kantajan myyntihinnat olisivat tuntuvasti alittaneet muiden
salaiseen hintayhteistyöhön osallistuneiden tuottajien myyntihinnat.
- 364.
- Kantajan niiden väitteiden osalta, jotka koskevat sen markkinaosuuksien vaihtelua
päätöksessä tarkoitettuna kilpailusääntöjen rikkomisen tapahtumisaikana, riittää,
kun todetaan, että kantaja on väittänyt näiden vaihtelujen johtuneen siitä, että useat
tuottajat lisäsivät tuotantokapasiteettiaan vastatakseen vuoteen 1990 saakka
jatkuneeseen kysynnän voimakkaaseen kasvuun. Vaikka onkin totta, ettei kantaja
lisännyt tuotantokapasiteettiaan ennen kuin se helmikuussa 1991 hankki
omistukseensa Prat Cartonin, sen markkinaosuuden vaihtelua ei näissä olosuhteissa
voida pitää sellaisena seikkana, joka vähentäisi sen vastuuta kilpailusääntöjen
rikkomisesta.
- 365.
- Markkinatilanne oli vasta vuonna 1990 sellainen, että yritykset totesivat seisokkien
toteuttamisen välttämättömäksi, ja päätöksen mukaan seisokkeja koski vain löyhä
kannustusjärjestelmä (ks. edellä 96 ja 151 kohta). Koska kantaja osallistui
kokouksiin, joissa käsiteltiin seisokkeja, eikä se ole julkisesti sanoutunut irti
käydyistä keskusteluista, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että vaikka
kantaja ei olisikaan päätöksen tarkoittamana aikana seisauttanut tuotantoaan, tämä
seikka ei ole näyttö siitä, että sen oma toiminta olisi voinut auttaa estämään
todetun kilpailusääntöjen rikkomisen kilpailunvastaisia vaikutuksia.
- 366.
- Päätöksessä on sen koko perusteluosa huomioon ottaen riittävästi perusteltu sitä,
miten komissio on arvioinut kantajan osuutta todetussa rikkomisessa ja sen
toimintaa markkinoilla.
- 367.
- Myös tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.
G Kanneperuste, jonka mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon tiettyjä
lieventäviä asianhaaroja
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 368.
- Kantaja väittää, että vaikka kartellin olisikin katsottava yleisesti ottaen vaikuttaneen
markkinatilanteeseen, komission olisi pitänyt ainakin pitää lieventävinä
asianhaaroina tiettyjä seikkoja, jotka osoittavat, ettei kartellilla ollut mitään
vaikutusta tai että sillä oli vain hyvin vähäinen vaikutus siihen markkinasegmenttiin,
jolla on merkitystä kantajan asemaa arvioitaessa.
- 369.
- Kantajan mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon ensinnäkin se, että
kantajan Italian markkinoilta eli sen pääasiallisilta markkinoilta saamat
myyntihinnat olivat vuosina 19861992 koko ajan seuranneet teollisuushintaindeksin
kehittymistä. Komission olisi toiseksi pitänyt ottaa huomioon se, kuinka helposti
kartonki voidaan korvata muilla tuotteilla, kuten muovituotteilla, mikä kantajan
mielestä merkitsee sitä, että kaikenlainen markkinoiden riistäminen on täysin
mahdotonta tai hyvin vaikeaa. Kolmanneksi komission olisi kantajan mukaan
pitänyt ottaa huomioon se, että GD-laatu menetti kyseisenä aikana huomattavan
osan markkinaosuudestaan GC-laadulle. Kun otetaan huomioon myös kantajan
markkinaosuuden pieneneminen ja se, että hinnat nousivat Italiassa vähemmän kuin
Euroopan muilla markkinoilla, on kantajan mukaan katsottava, ettei kartellin
toiminta ollut kantajan osalta onnistunutta.
- 370.
- Komissio muistuttaa, että kun arvioidaan kartellin vaikutusta markkinoihin, kartelli
on otettava huomioon kokonaisuutena, ja tältä kannalta tarkasteltuna kartelli on
todellakin ollut erittäin onnistunut. Mitään niistä seikoista, joihin kantaja on
vedonnut, ei missään tapauksessa voida pitää sellaisena lieventävänä asianhaarana,
jonka vuoksi sakon alentaminen olisi perusteltua.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 371.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo tutkinut sen, onko komissio arvioinut
oikein kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutukset markkinoihin (ks. edellä 295 kohta
ja sitä seuraavat kohdat) ja olisiko kantajan toiminta markkinoilla pitänyt ottaa
huomioon lieventävänä asianhaarana sakon määrää vahvistettaessa (ks. edellä
360 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- 372.
- Kun näiden seikkojen osalta tehdyt toteamukset otetaan huomioon, kantajan tämän
kanneperusteen yhteydessä esittämiä väitteitä ja niiden perusteluja ei voida
hyväksyä.
- 373.
- Koska salainen hintayhteistyö koski sekä GC- että GD-kartonkia ja koska minkään
perusteella ei voida katsoa, että kantajan oma toiminta olisi auttanut estämään
rikkomisen kilpailunvastaisia vaikutuksia, komissio on aiheellisesti jättänyt kantajalle
määrättävän sakon määrää vahvistaessaan ottamatta huomioon sen, että GD-kartonki menetti markkinaosuuttaan GC-kartongille. Kantaja ei ole myöskään
näyttänyt toteen, että kilpailusääntöjen rikkomisen ja eri kartonkilaatujen
markkinaosuuksien kehityksen välillä olisi ollut yhteys.
- 374.
- Vaikka myyntihinnoissa Italian markkinoilla eli kantajan pääasiallisella markkina-alueella todettu nousu olisikin ollut pienempi kuin yhteisön muilla markkinoilla
todettu myyntihintojen nousu, riittää, kun todetaan, että salainen hintayhteistyö,
johon kantaja osallistui, koski melkein koko yhteisön aluetta ja että tämä yritys
ilmoitti sovituista hinnankorotuksista kaikilla tärkeimmillä Euroopan markkinoilla
(ks. päätöksen liitteenä olevat taulukot BG).
- 375.
- Se, että kartonki ja muut tuotteet saattoivat olla suuressa määrin toisiaan korvaavia,
ei voi vaikuttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen salaisen hintayhteistyön
vaikutuksista jo tekemiin toteamuksiin (ks. edellä 295 kohta ja sitä seuraavat
kohdat).
- 376.
- Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä.
H Kanneperuste, joka koskee Sarriólle määrätyn sakon laskennassa tapahtunutta
aineellista virhettä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 377.
- Kantaja väittää, että komissio on tehnyt aineellisen virheen sakon määrää
laskiessaan. Vastaaja on käyttänyt vuoden 1990 liikevaihtoa, joka on ilmoitettu
elokuussa 1991 vastauksena asetuksen N:o 17 11 artiklan mukaiseen
tietojensaantipyyntöön, vaikka vastaajan olisi pitänyt laskea sakko sen oikaistun ja
vahvistetun liikevaihdon perusteella, jonka kantaja ilmoitti vuonna 1993
väitetiedoksiantoon antamansa vastauksen liitteenä.
- 378.
- Kantajan mukaan komissio ei siten ole tehnyt pelkästään aineellista virhettä
Sarriólle määrättyä sakkoa laskiessaan, vaan se myös loukannut
yhdenvertaisuusperiaatetta, koska niille muille, joille päätös on osoitettu, määrätyt
sakot on laskettu oikealla perusteella. Koska komissio on laskenut sakon sellaisen
liikevaihdon perusteella, jonka Sarrió oli ilmoittanut ennen kuin se saattoi
ennakoida, että sille määrätään sakko, ja koska komissio on jättänyt huomiotta
myöhemmin ilmoitetut vahvistetut luvut, se on kantajan mukaan loukannut myös
tämän puolustautumisoikeuksia.
- 379.
- Komissio vastaa, että se on nimenomaan riitauttamisen välttämiseksi käyttänyt
liikevaihtoa, joka on ilmoitettu vastauksena asetuksen N:o 17 11 artiklan
mukaiseen tietojensaantipyyntöön, ja ettei se ymmärrä, miksi ennen
väitetiedoksiantoa ilmoitettu liikevaihto olisi virheellinen ja sen jälkeen ilmoitettu
oikea.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 380.
- Oikeudenkäyntiaineistoon sisältyvät asiakirjat huomioon ottaen on todettava, ettei
komissio ole tehnyt virhettä, kun se on sakkoa laskiessaan käyttänyt perustana
kantajan elokuussa 1991 ilmoittamaa vuoden 1990 liikevaihtoa eikä toukokuussa
1993 ilmoitettua oikaistua liikevaihtoa. Jos yritys komissiossa käytävän hallinnollisen
menettelyn aikana oikaisee jotakin lukua, kuten liikevaihtoa, jonka se on
aikaisemmin ilmoittanut komissiolle vastauksena tämän tietojensaantipyyntöön, sen
on yksityiskohtaisesti selitettävä, miksi sen alun perin ilmoittamaa tietoa ei enää
myöhemmin tule käyttää menettelyssä.
- 381.
- Näin ei kuitenkaan ole tehty tässä asiassa. Kantaja on väitetiedoksiantoon
antamassaan vastauksessa pelkästään maininnut, että sen vuoden 1990 liikevaihtoa
oli oikaistu vähentämällä siitä määrät, jotka koskivat konsernin sisäisiä liiketoimia,
sellaisten tuotteiden myyntiä, joita komission tutkimus ei koskenut (laatikot jaraakakartonki), reklamaatioita, määräpalkkioita, myymättä jääneitä varastoja ja
asiakkaille myönnettyjä ostohyvityksiä, mutta se ei ole esittänyt tämän oikaisun
tueksi yksityiskohtaisia numerotietoja. Tilintarkastaja ei myöskään ole vahvistanut
oikaistua liikevaihtoa, sillä kantaja on suullisessa käsittelyssä myöntänyt, ettei sen
tätä koskeva väittämä ollut tarkka. Komissio on näin ollen voinut perustellusti olla
käyttämättä oikaistua liikevaihtoa ja laskea sakon määrän alun perin ilmoitetun
liikevaihdon perusteella.
- 382.
- Kanneperuste on näin ollen hylättävä.
I Kanneperuste, joka koskee sakon määrän virheellistä laskentatapaa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 383.
- Kantaja toteaa, että komissio on määrättävän sakon laskeakseen ensin muuntanut
viitetilikauden eli tilikauden 1990 liikevaihdon ecuiksi tuon vuoden keskikurssilla ja
sitten määrännyt sakon suuruuden käyttäen etukäteen valittua prosenttilukua, joka
kantajan tapauksessa oli 6 prosenttia. Näin menetellessään komissio on kantajan
mielestä laiminlyönyt ottaa huomioon valuuttakurssien vaihteluiden vaikutukset, sillä
sekä Espanjan pesetan (ESP) että Italian liiran (ITL) arvo oli vuodesta 1990
laskenut huomattavasti ecuun ja Euroopan muihin valuuttoihin nähden. Kantaja
väittää, että kansallisena valuuttana ilmaistuna sen pitäisi nyt maksaa noin
2 452 miljoonaa ESP sakkoa. Yhteisön sisäisestä kartonginmyynnistä vuonna 1990
kertyneestä vahvistetusta liikevaihdosta (27 256 miljoonaa ESP) määrättävän
6 prosentin suuruisen sakon pitäisi olla noin 1 635 miljoonaa ESP. Tosiasiallisesti
määrätty sakko merkitsee kantajan mukaan siis 817 miljoonan ESP:n suuruista
taloudellista lisärasitetta. Kantaja toteaa, että päätöksen julkaisemisajankohdan
valuuttakurssilla sakko on tosiasiassa noin 9 prosenttia vuoden 1990 liikevaihdosta.
Kantajan mukaan on siis joko katsottava, ettei komissio ole tehnyt myöntämäänsä
yhden kolmasosan alennusta sakkoon tai että sakko oli ennen alennusta noin
13,4 prosenttia perustana käytetystä liikevaihdosta, jolloin se ylittää asetuksen
N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa säädetyn lainmukaisen rajan eli 10 prosenttia
liikevaihdosta.
- 384.
- Seuraavaksi kantaja väittää, että sakon prosenttimäärän on tarkoitus olla ilmaus
siitä päätelmästä, jonka komissio on tehnyt sakon määrästä ja siis vaikutuksesta,
joka sakolla on oltava suhteessa kyseisen yrityksen liikevaihtoon. Kantajan mukaan
tämä tarkoittaa, että sakon suuruus on määrättävä kilpailusääntöjen rikkomisen
vakavuutta koskevan arvioinnin perusteella ja että sellaiset tekijät, kuten
valuuttakurssien muutokset, jotka eivät liity siihen kilpailusääntöjen rikkomiseen,
josta seuraamus määrätään, ja joiden ei voida katsoa johtuvan kilpailusääntöjä
rikkoneesta, eivät sitä vastoin saa vaikuttaa sakon määrään. Kantaja viittaa
julkisasiamies Sir Gordon Slynnin edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Musique
Diffusion française ym. vastaan komissio esittämään ratkaisuehdotukseen
(Kok. 1983, s. 1914), jonka mukaan sakon määrää vahvistettaessa on otettava
huomioon viimeisin liikevaihto, joka siis parhaiten kuvastaa yrityksen todellista
tilannetta.
- 385.
- Kantaja katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 41/73, 43/73
ja 44/73 Tuomion tulkinta, Société anonyme générale sucrière ym. vastaan komissio,
9.3.1977 antama tuomio (Kok. 1977, s. 445, 1217 kohta) vahvistaa oikeaksi
kantajan väitteen, jonka mukaan valuuttakurssien muutokset eivät saa vaikuttaa
sakon määrään. Tämän tuomion johdosta kantaja kiistää vastauskirjelmässään sen
komission väitteen paikkansapitävyyden, jonka mukaan tämä tuomio vahvistaa sen,
että jos laskentayksikkö, josta tuolloin oli kyse, olisi ollut maksuvaluutta, sen
muuntaminen kansalliseksi valuutaksi ei olisi ollut tarpeen.
- 386.
- Kantaja väittää, että päätös sisältää myös perusteetonta erilaista kohtelua, koska
valuuttakurssien vaihtelut muuttivat täysin määrättyjen sakkojen väliset suhteet.
Kantaja korostaa, että vuodesta 1990 vuoteen 1994 ESP:n arvo laski 22 prosenttia
suhteessa ecuun, kun taas samana aikana Itävallan, Saksan ja Alankomaiden
valuuttojen arvo nousi noin 7,5 prosenttia suhteessa ecuun. Näin ollen kantajaan
kohdistettiin ilman minkäänlaista objektiivista perustelua sakko, joka merkitsee sille
noin 30 prosenttia suurempaa kustannusta kuin muille yrityksille, erityisesti
saksalaisille, määrätyt sakot.
- 387.
- Kantaja toteaa, ettei mikään vaadi komissiota ilmoittamaan sakon määrää ecuina
ja että sen olisi siis pitänyt ilmoittaa sakon määrä kansallisena valuuttana
perusteettoman erilaisen kohtelun välttämiseksi. Vaikka komissio voisikin ilmoittaa
sakon määrän ecuina, sen olisi vähintäänkin pitänyt käyttää yhdenvertaisen
kohtelun takaavaa muuntokurssia eli sakon määräämisajankohdan muuntokurssia
(päätöksen julkaisemis- tai tiedoksiantamispäivä).
- 388.
- Komissio muistuttaa, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaan komissio
voi määrätä sakkoja, jotka voivat olla enintään 10 prosenttia kunkin rikkomukseen
osallistuneen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta. Sakon enimmäismäärä
on tämä 10 prosenttia kokonaisliikevaihdosta (asia C-279/87, Tipp-Ex v. komissio,
tuomio 8.2.1990, Kok. 1990, s. I-261, 38 kohta ja sitä seuraavat kohdat, julkaistu
lyhennelmänä). Koska komissio on määrännyt sakon suuruuden vuoden 1990 joka
oli viimeinen täysi tilikausi, jonka aikana kartelli toimi, liikevaihdon perusteella
ja koska se on muuntanut kaikki liikevaihdot ecuiksi tämän vuoden keskimääräisellä
vaihtokurssilla, se ei ole mielestään ylittänyt asetuksessa N:o 17 säädettyjä rajoja.
- 389.
- Kun määrät muunnetaan ecuiksi viitevuoden vaihtokurssilla, saadaan todellisen
liikevaihdon määrä ecuina, jolloin komission mukaan nimenomaan voidaan välttää
eri jäsenvaltioiden valuuttojen kurssivaihteluista aiheutuva syrjintä niiden yritysten
kesken, joille päätös on osoitettu. Edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Société
anonyme générale sucrière ym. vastaan komissio annettu tuomio ei vahvista
kantajan väitettä oikeaksi. Tuosta tuomiosta ilmenee selvästi, että se koskee vain
sitä, oliko sakko välttämättä ilmoitettava kansallisena valuuttana sen vuoksi, että
laskentayksikkö ei ollut maksuväline.
- 390.
- Käytetyn menetelmän syrjiviksi väitetyistä vaikutuksista komissio toteaa, että
valuuttakurssivaihteluista aiheutuva riski kuuluu kansainvälisen kaupan luonteeseen.
Tätä tekijää on mahdoton täysin poistaa, ja se vaikuttaa joka tapauksessa sakon
määrään maksuhetkellä. Komission mukaan syrjintä voidaan parhaiten välttää
nimenomaan muuntamalla liiketoiminnan määrää kuvaavat luvut ecuiksi. Tällä
tavalla sakko lasketaan todellisena. Jos sakko määrättäisiin kansallisena
valuuttana, siitä tulisi lopulta yksinomaan nimellisarvoinen, mikä suosisi sellaisia
yrityksiä, joiden liikevaihto on ilmoitettu heikkona valuuttana, kuten kantajan
laskelmatkin osoittavat. Komission mukaan on otettava huomioon, että ecun arvo
määräytyy kansallisten valuuttojen arvon perusteella ja että silloin kun ne yritykset,
joille päätös on osoitettu, toimivat eri jäsenvaltioissa käyttäen eri kansallisia
valuuttoja, ecuiksi muuntaminen merkitsee yhdenvertaisuusperiaatteen tehokasta
toteuttamista.
- 391.
- Kantajan väitteestä, jonka mukaan komission olisi ainakin pitänyt käyttää sakon
määräämishetken muuntokurssia, komissio toteaa, että viitevuoden liikevaihdolla
oli todellinen arvo, kun se muunnettiin tuona ajankohtana voimassa olleella
muuntokurssilla, mutta jos viitevuoden liikevaihto muunnettaisiin myöhemmin
päätöksen tekemisajankohtana voimassa olleella muuntokurssilla, sillä ei olisi
tällaista todellista arvoa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 392.
- Päätöksen 4 artiklassa määrätään, että määrätyt sakot maksetaan ecuina.
- 393.
- On todettava, ettei mikään estä komissiota ilmaisemasta sakon määrää ecuina, joka
on kansalliseksi valuutaksi muunnettavissa oleva rahayksikkö. Yritysten on sitä
paitsi tällöin helpompi vertailla sakkoja. Se, että ecu voidaan muuntaa kansalliseksi
valuutaksi, erottaa tämän rahayksikön asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa
mainitusta laskentayksiköstä, josta yhteisöjen tuomioistuin on nimenomaisesti
todennut, että koska se ei ole maksuväline, sakon määrä on välttämättä ilmoitettava
kansallisena valuuttana (em. yhdistetyt asiat Société anonyme générale sucrière ym.
v. komissio, tuomion 15 kohta).
- 394.
- Siitä, onko komission menetelmä, jonka mukaan yritysten viiteliikevaihto
muunnetaan ecuiksi saman vuoden (1990) keskimääräisellä vaihtokurssilla,
lainmukainen, on todettava, ettei kantajan esittämää vastaväitettä voida hyväksyä.
- 395.
- Ensinnäkin on todettava, että komission on yleensä käytettävä yhtä ja samaa
laskentamenetelmää laskiessaan sakkoja, joita yrityksille määrätään seuraamuksena
samasta kilpailusääntöjen rikkomisesta (ks. em. yhdistetyt asiat Musique Diffusion
française ym. v. komissio, tuomion 122 kohta).
- 396.
- Jotta komissio voisi verrata eri yritysten omana kansallisena valuuttanaan
ilmoittamia liikevaihtoja, sen on muunnettava liikevaihdot yhdeksi ja samaksi
rahayksiköksi. Koska ecun arvo määräytyy kansallisten valuuttojen arvon
perusteella, komissio on aiheellisesti muuntanut kaikkien yritysten liikevaihdot
ecuiksi.
- 397.
- Komissio on samoin aiheellisesti käyttänyt perustana viitevuoden (1990)
liikevaihtoja ja muuntanut ne ecuiksi saman vuoden keskimääräisillä
muuntokursseilla. Kun komissio on ottanut huomioon kunkin yrityksen liikevaihdon
viitevuodelta eli rikkomisajan viimeiseltä täydeltä vuodelta, se on voinut arvioida
kunkin yrityksen kokoa ja taloudellista valtaa sekä kunkin yrityksen osalta
rikkomisen laajuutta, koska näillä seikoilla on merkitystä arvioitaessa kunkin
yrityksen osalta kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta (ks. em. yhdistetyt asiat
Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 120 ja 121 kohta). Kun
komissio on liikevaihtoja ecuiksi muuntaessaan käyttänyt viitevuoden keskimääräistä
muuntokurssia, se on voinut välttää sen, että kilpailusääntöjen rikkomisen
päättymisen jälkeen tapahtuneet valuuttakurssivaihtelut vaikuttaisivat yritysten koon
ja taloudellisen vallan sekä kilpailusääntöjen rikkomisen laajuuden arviointiin
kunkin osalta ja siten kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arviointiin.
Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnin on nimittäin perustuttava
todelliseen taloudelliseen tilanteeseen, sellaisena kuin se ilmeni silloin, kun
kilpailusääntöjen rikkominen tapahtui.
- 398.
- Väitettä, jonka mukaan viitevuoden liikevaihto olisi pitänyt muuntaa ecuiksi
päätöksen tekopäivän muuntokurssilla, ei näin ollen voida hyväksyä. Sellaisella
sakkojen laskentamenetelmällä, jossa käytetään viitevuoden keskimääräistä
vaihtokurssia, voidaan välttää ne sattumanvaraiset vaikutukset, joita aiheutuu
viitevuoden ja päätöksen tekovuoden välillä kansallisten valuuttojen todellisissa
arvoissa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista, joita tässä asiassa todella on
tapahtunut. Vaikka tämä menetelmä voikin johtaa siihen, että tietyn yrityksen
maksettavaksi tulee määrä, joka kansallisena valuuttana ilmaistuna on
nimellisarvoltaan suurempi tai pienempi kuin mitä sen maksettavaksi olisi tullut
sovellettaessa päätöksen tekopäivän vaihtokurssia, tämä on vain looginen seuraus
eri kansallisten valuuttojen todellisten arvojen vaihteluista.
- 399.
- On lisättävä, että monet niistä yrityksistä, joille päätös on osoitettu, omistavat
kartonkitehtaita useammassa kuin yhdessä maassa (ks. päätöksen 7, 8 ja
11 perustelukappale). Lisäksi yritykset, joille päätös on osoitettu, yleensä toimivat
useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa paikallisten edustajien välityksellä. Näin
ollen ne harjoittavat toimintaansa useina kansallisina valuuttoina. Kantaja itse saa
huomattavan osan liikevaihdostaan vientimarkkinoilta. Kun päätöksessä, kutenriidanalaisessa päätöksessä, määrätään seuraamuksia perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta ja kun yritykset, joille päätös on osoitettu,
yleensä toimivat useissa jäsenvaltioissa, viitevuoden liikevaihto, joka on muunnettu
ecuiksi saman vuoden keskimääräisellä vaihtokurssilla, on yrityksen kaikissa eri
toimintamaissa saamien liikevaihtojen summa. Tällaisessa muuntamisessa otetaan
siis täydellisesti huomioon kyseisten yritysten taloudellinen tilanne viitevuonna.
- 400.
- Lopuksi on tutkittava, onko asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa säädetty
enimmäismäärä, joka on 10 prosenttia edellisen tilikauden liikevaihdosta,
ylittynyt viitevuoden jälkeen tapahtuneiden valuuttakurssivaihtelujen vuoksi, kuten
kantaja väittää.
- 401.
- Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tässä säännöksessä ilmaistu
prosenttiluku viittaa kyseisen yrityksen kokonaisliikevaihtoon (ks. em. yhdistetyt
asiat Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 119 kohta).
- 402.
- Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu edellinen tilikausi on
päätöksen tekopäivää edeltävä tilikausi eli tässä tapauksessa kunkin yrityksen
viimeinen ennen 13.7.1994 päättynyt täysi tilikausi.
- 403.
- Kun nämä seikat otetaan huomioon, on kantajan ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen vastaukseksi antamien tietojen perusteella
todettava, että jos sakon määrä muunnetaan kansalliseksi valuutaksi päätöksen
julkaisemisajankohdan muuntokurssilla, se ei ylitä 10:tä prosenttia kantajan
kokonaisliikevaihdosta vuonna 1993.
- 404.
- Edellä oleva huomioon ottaen kanneperuste on hylättävä.
J Kanneperuste, joka koskee yhtäältä sitä, että se sakon osa, joka vastaa sitä
kilpailusääntöjen rikkomista, josta Prat Cartonin katsotaan olevan vastuussa, on
laskettu väärin, ja toisaalta perusteluvelvollisuuden rikkomista tältä osin
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 405.
- Kantaja väittää, että komissio on laskenut väärin Prat Cartonin tekemäksi väitettyä
kilpailusääntöjen rikkomista vastaavan sakon osan, koska se on käyttänyt samaa
prosenttiosuutta liikevaihdosta kuin kantajan kohdalla eli 9:ää prosenttia, josta on
vähennetty yksi kolmasosa sillä perusteella, että yritys oli yhteistyössä asian
tutkinnan aikana. Sakon määrän alentaminen olisi kuitenkin ollut perusteltua sen
vuoksi, että Prat Carton osallistui JMC:n kokouksiin vain kesäkuusta 1990
maaliskuuhun 1991, ja sen vuoksi, ettei se kuulunut kartellin johtajiin.
- 406.
- Lopuksi kantaja väittää, että päätöksestä puuttuu avoimuus kokonaan ja perustelut
siltä osin kuin on kyse siitä, miten se sakon osa on laskettu, joka vastaa sitä
kilpailusääntöjen rikkomista, josta Prat Cartonin katsotaan olevan vastuussa.
- 407.
- Komissio muistuttaa, että kuten päätöksen 154 perustelukappaleessa täsmennetään,
kantaja, joka hankki Prat Cartonin omistukseensa helmikuussa 1991, on vastuussa
tämän kilpailunvastaisesta toiminnasta koko siltä ajalta, jona tämä kuului kartelliin.
Koska päätöksessä on kantajalle määrätty vain yksi sakko, joka on laskettu kantajan
kartongista saaman kokonaisliikevaihdon perusteella ja joka siis sisältää myös Prat
Cartonin liikevaihdon, tämän yrityksen toiminnasta ei ollut määrättävä erillistä
sakkoa. Komission mukaan se, että kantajalle on määrätty vain yksi sakko, kumoaa
näin ollen kantajan väitteen.
- 408.
- Komission mukaan tässä tilanteessa on hylättävä myös kaikki ne väitteet, jotka
koskevat avoimuuden puuttumista tai päätöksen perustelujen
epäjohdonmukaisuutta tältä osin.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 409.
- Komission selitysten mukaan kantajalle määrätty sakko on 6 prosenttia kantajan
itsensä ja Prat Cartonin vuoden 1990 yhteenlasketusta liikevaihdosta (eli kartellin
johtajien osalta käytetty sakkoprosentti 9, josta on vähennetty yksi kolmasosa
kantajan yhteistyöhalukkuuden vuoksi). Vaikka tällaisessa tapauksessa olisikin
toivottavaa, että käytettyä laskentamenetelmää olisi perusteltu päätöksessä
laajemmin, kantajan perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva väite
on hylättävä edellä jo mainituista syistä (ks. edellä 351353 kohta).
- 410.
- Seuraavaksi on muistutettava (ks. edellä 250 kohta) komission näyttäneen toteen,
että Prat Carton on osallistunut salaiseen hintayhteistyöhön ja seisokkeja
koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön kesäkuusta 1990 helmikuuhun 1991. Sitä
vastoin on katsottu, ettei komissio ole riittävästi näyttänyt toteen, että Prat Carton
olisi osallistunut markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön tänä
samana aikana eikä myöskään että tämä olisi osallistunut johonkin niistä
osatekijöistä, joista päätöksen 1 artiklassa kuvailtu rikkominen muodostuu, vuoden
1986 puolivälin ja vuoden 1990 kesäkuun välisenä aikana.
- 411.
- Kun otetaan huomioon, että Prat Carton on osallistunut vain osaan niistä
osatekijöistä, joista rikkominen muodostuu, ja lyhyemmän ajan kuin mitä komissio
on katsonut, kantajalle määrättyä sakkoa on alennettava.
- 412.
- Koska sakon määrän alentaminen ei ole perusteltua niiden muiden
kanneperusteiden johdosta, joihin kantaja on vedonnut, ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin vahvistaa täyden toimivaltansa nojalla sakon määräksi
14 000 000 ecua.
Oikeudenkäyntikulut
- 413.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
3 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä
oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa
omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja
osa toisen asianosaisen hyväksi. Koska kanne on hyväksytty vain osittain,
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että on perusteltua tämän asian
olosuhteet huomioon ottaen määrätä, että kantaja vastaa omista
oikeudenkäyntikuluistaan ja että se velvoitetaan korvaamaan puolet komission
oikeudenkäyntikuluista ja että komissio vastaa puolesta omia
oikeudenkäyntikulujaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 13 päivänä
heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki) 2 artiklan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs kohta
kumotaan kantajan osalta, lukuun ottamatta seuraavia kappaleita:
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten on välittömästi lopetettava edellä
mainitut rikkomiset, elleivät ne ole sitä jo tehneet. Niiden on kartonkialan
toiminnassaan vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen
tarkoitus tai vaikutus, mukaan luettuna kaikki sellainen kaupallisten
tietojen vaihto
a) jonka avulla siihen osallistuvat voivat suoraan tai epäsuorasti saada
tietoja muiden tuottajien tuotannosta, myynnistä, tilauskannoista,
koneiden käyttöasteista, myyntihinnoista, kustannuksista tai
markkinointisuunnitelmista.
Kaikkia sellaisia yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin ne
ovat liittyneet, kuten Fides-järjestelmää tai sen seuraajaa, on hallinnoitava
siten, että sen ulkopuolelle on jätettävä tiedot, joista voidaan saada selville
yksittäisten tuottajien toiminta.
2) Kantajalle komission päätöksen 94/601/EY 3 artiklassa määrätty sakko
vahvistetaan 14 000 000 ecuksi.
3) Muilta osin kanne hylätään.
4) Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan
korvaamaan puolet komission oikeudenkäyntikuluista.
5) Komissio vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.
VesterdorfBriët
Lindh
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä toukokuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti
Sisällys
Kanteen perustana olevat tosiseikat
II - 2
Oikeudenkäyntimenettely
II - 6
Asianosaisten vaatimukset
II - 7
Päätöksen kumoamista koskeva vaatimus
II - 8
A Puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevat muodollinen ja aineellinen
kanneperuste
II - 8
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 8
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 8
B Pääasia
II - 9
Kanneperuste, joka koskee sitä, ettei myyntihintoja koskenutta yhteistoimintaa ollut,
ja perusteluvelvollisuuden rikkomista
II - 9
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 9
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 10
Kanneperuste, joka koskee sitä, että kantaja ei ole osallistunut markkinaosuuksien
jäädyttämiseen ja tarjonnan valvontaan tähdänneeseen kartelliin
II - 13
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 13
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 15
1. Markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdänneen yhteistoiminnan ja tarjonnan
valvontaan tähdänneen yhteistoiminnan olemassaolo
II - 15
2. Kantajan tosiasiallinen toiminta
II - 21
Kanneperuste, joka koskee komission virhettä hintoja koskeneen yhteistoiminnan
keston osalta
II - 22
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 22
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 22
Kanneperuste, joka koskee komission virhettä markkinaosuuksien jäädyttämiseen ja
tarjonnan valvontaan tähdänneen kartellin keston osalta
II - 25
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 25
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 26
Kanneperuste, jonka mukaan komissio on arvioinut virheellisesti Fidesin
tietojenvaihtojärjestelmää
II - 27
Kanneperuste, jonka mukaan komissio on tehnyt virheen katsoessaan, että kyseessä
on yksi ja jakamaton kilpailusääntöjen rikkominen ja että Sarrió on vastuussa
kaikesta rikkomisesta
II - 28
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 28
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 29
Kanneperuste, jonka mukaan komissio ei ole ottanut huomioon Espanjan
markkinoiden tilannetta
II - 31
Kanneperuste, jonka mukaan Prat Carton ei osallistunut rikkomiseen
II - 32
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 32
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 33
1. Vuoden 1986 puolivälin ja vuoden 1990 kesäkuun välinen aika
II - 34
2. Kesäkuun 1990 ja helmikuun 1991 välinen aika
II - 40
3. Päätelmät, jotka koskevat Prat Cartonin osallistumista perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ennen kuin kantaja hankki sen
omistukseensa helmikuussa 1991
II - 47
Päätöksen 2 artiklan kumoamista koskeva vaatimus
II - 47
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 47
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 49
Sakon poistamista tai sen alentamista koskeva vaatimus
II - 53
A Kanneperuste, jonka mukaan sakon alentaminen on välttämätöntä, koska rikkomisen
tarkoitus ja kesto on määritelty virheellisesti
II - 53
B Kanneperuste, joka koskee yhtäältä arviointivirhettä, jonka komissio on tehnyt
katsoessaan, että kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa,
ja toisaalta perusteluvelvollisuuden rikkomista tältä osin
II - 54
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 54
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 55
C Kanneperuste, joka koskee yhtäältä oikeudellista virhettä, joka johtuu siitä, että komissio
on pitänyt raskauttavana tekijänä kartellin peittelyä, ja toisaalta tämän virheellistä
perustelemista
II - 59
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 59
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 60
D Kanneperuste, jonka mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta on loukattu, kun komissio on
ilman objektiivista perustelua määrännyt sakkoja, jotka ovat huomattavasti suurempia
kuin sen aikaisemmassa käytännössä määrätyt
II - 61
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 61
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 61
E Kanneperuste, joka koskee perustelujen puutteellisuutta ja puolustautumisoikeuksien
loukkaamista sakon laskennan osalta
II - 64
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 64
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 64
F Kanneperuste, joka koskee yhtäältä arviointivirhettä, jonka komissio on tehnyt, koska se
ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon Sarrión osuutta kartellissa eikä sen
tosiasiallista toimintaa markkinoilla, ja toisaalta perustelujen puutteellisuutta näiltä
osin
II - 67
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 67
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 68
G Kanneperuste, jonka mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon tiettyjä lieventäviä
asianhaaroja
II - 70
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 70
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 70
H Kanneperuste, joka koskee Sarriólle määrätyn sakon laskennassa tapahtunutta aineellista
virhettä
II - 71
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 71
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 72
I Kanneperuste, joka koskee sakon määrän virheellistä laskentatapaa
II - 72
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 72
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 75
J Kanneperuste, joka koskee yhtäältä sitä, että se sakon osa, joka vastaa sitä
kilpailusääntöjen rikkomista, josta Prat Cartonin katsotaan olevan vastuussa, on
laskettu väärin, ja toisaalta perusteluvelvollisuuden rikkomista tältä osin
II - 77
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 77
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 77
Oikeudenkäyntikulut
II - 78