Asia T-525/21
E. Breuninger GmbH & Co.
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu toinen jaosto) 21.12.2022
Kumoamiskanne – Valtiontuki – Puiteohjelma liittovaltion korvausohjelman käyttöön ottamiseksi Saksassa sulkua koskevista päätöksistä aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi – Vastustamatta jättämistä koskeva päätös – Toimenpide luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi – Oikeussuojan tarpeen puuttuminen – Tutkimatta jättäminen
1. Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Oikeussuojan tarve – Seikka, jonka tuomioistuin tutkii viran puolesta
(SEUT 263 artikla)
(ks. 17 kohta)
2. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Jo syntyneen ja edelleen olemassa olevan intressin edellytys – Kanne, josta voi olla kantajalle etua – Kanne, joka on nostettu komission päätöksestä jättää vastustamatta ilmoitettua tukiohjelmaa – Kanne, jonka on nostanut ilmoitetun tukiohjelman soveltamisedellytykset täyttävä yritys – Yritys, joka ei täytä soveltamiselle asetettua lisäedellytystä, josta ei ole ilmoitettu – Oikeussuojan tarpeen puuttuminen – Tutkimatta jättäminen
(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)
(ks. 18–30 ja 33 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin jättää tutkimatta vähittäiskauppayritys Breuningerin kanteen komission päätöksestä, jolla hyväksyttiin valtiontuet, jotka Saksa myönsi covid-19-kriisin aikana sovelletun sulun seurauksena aiheutuneiden menetysten korvaamiseksi.
Breuninger katsoi virheellisesti, että se jätettiin kyseisen ilmoitetun tukiohjelman ulkopuolelle, eikä sillä siten ole intressiä saada komission päätöstä kumotuksi.
Saksan liittotasavalta ilmoitti 21.5.2021 Euroopan komissiolle tukiohjelmasta, jossa myönnettäisiin tilapäistä taloudellista tukea yrityksille, joiden toiminta oli estynyt niiden toimenpiteiden vuoksi, jotka liittovaltio ja osavaltiot olivat covid-19-kriisin aikana toteuttaneet alueellaan pandemian torjumiseksi (jäljempänä liittovaltion korvausohjelma).
Kyseisen liittovaltion korvausohjelman mukaan liittovaltio-, alue- ja paikallistason hallintoviranomaiset voivat tietyin edellytyksin myöntää suoria tukia yrityksille, jotka kärsivät menetyksiä 16.3.2020 ja 31.12.2021 välisenä aikana sulkutoimenpiteiden seurauksena.
Komissio totesi 28.5.2021 antamallaan päätöksellä(1) kyseisen ohjelman SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvaksi. Kyseisen määräyksen mukaan tuki luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi soveltuu sisämarkkinoille.
Saksalainen yhtiö E. Breuninger GmbH & Co., joka toimii muun muassa vähittäiskauppa-alalla, nosti kumoamiskanteen komission päätöksestä. Unionin yleisen tuomioistuimen laajennettu toinen jaosto kuitenkin jätti kanteen tutkimatta, sillä se katsoi viran puolesta, ettei kyseinen yhtiö ollut osoittanut, että sillä olisi asian unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille saattamisen edellyttämää oikeussuojan tarvetta.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Koska kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset kuuluvat ehdottomiin prosessinedellytyksiin, jotka unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta, se muistuttaa, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi näin lopputuloksensa ansiosta tuottaa kantajalle etua.
Siltä osin, onko kantajalla intressiä saada riidanalainen päätös kumotuksi, unionin yleinen tuomioistuin mainitsee, että kantajan kanne perustuu virheelliseen oletukseen siitä, ettei se olisi ollut tukikelpoinen liittovaltion korvausohjelmassa sen kyseisen ohjelman 2 artiklan 2 kohdassa mainitun edellytyksen vuoksi, että liittovaltion korvausohjelmaa voidaan soveltaa yrityksiin, jotka harjoittavat monenlaisia toimintoja, joista osaa sulku ei koske, vain, jos kielletyt toiminnot muodostavat 80 prosentin osuuden niiden liikevaihdosta. Koska kantajan harjoittamaa verkkokauppatoimintaa pidettiin sen vähittäiskauppatoimintoihin nähden liitännäisenä, sen toimintaa pidettiin kokonaisuutena sellaisena, johon covid-19-pandemian aikana tehdyt sulkupäätökset vaikuttavat kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla.
Oikeudenkäynnin aikana käydyistä keskusteluista sen sijaan ilmeni, että se, ettei kantaja voinut saada taloudellista tukea liittovaltion korvausohjelmasta, johtui todellisuudessa siitä, että Saksan viranomaiset asettivat tukikelpoisuuden lisäedellytykseksi sen, että rajoittamispäätökset vaikuttivat vähintään 30 prosenttiin kantajan kokonaisliikevaihdosta, mistä ei ilmoitettu komissiolle.
Koska kantajan nostama kanne koskee kuitenkin yksinomaan riidanalaisen päätöksen, jossa komissio totesi ilmoitetun tukiohjelman olevan yhteensopiva SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa, laillisuutta, kyseisellä Saksan viranomaisten asettamalla lisäedellytyksellä, jota ei mainita eksplisiittisesti eikä implisiittisesti kyseisessä ohjelmassa, ei ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa.
Edellä esitetystä seuraa, että kun otetaan huomioon liittovaltion korvausohjelman, sellaisena kuin sen todettiin riidanalaisessa päätöksessä olevan yhteensopiva SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa, 2 artiklan 2 kohta, kantaja olisi ollut tukikelpoinen mainitussa ohjelmassa. Niinpä unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että kyseisen päätöksen kumoaminen ei tuottaisi kantajalle mitään etua. Näin ollen se jättää kantajan kanteen tutkimatta oikeussuojan tarpeen puuttumisen vuoksi.
Unionin yleinen tuomioistuin lisää kuitenkin, että kantaja voi nostaa kanteen saksalaisissa tuomioistuimissa, joilla on velvollisuus – mahdollisesti pyydettyään ensin unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun – tutkia se, rinnastetaanko Saksan viranomaisten tukikelpoisuudelle asettama lisäedellytys voimassa olevan tuen muuttamiseen ja siten SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaiseen uuteen tukeen, jota koskee ilmoittamisvelvollisuus.