Kanne 17.4.2007 - Siemens Transmission & Distribution ja Nuovo Magrini Galileo v. komissio

(Asia T-124/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Siemens Transmission & Distribution SA (Grenoble, Ranska) ja Nuovo Magrini Galileo SpA (Bergamo, Italia) (edustajat: asianajajat H. Wollmann ja F. Urlesberger)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Riidanalaisen päätöksen 1 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä katsotaan, että kantajat rikkoivat ajanjaksoina 15.4.1988-13.12.2000, 1.4.2002-9.10.2002 ja 21.1.2004-11.5.2004 EY 81 artiklaa ja/tai ETA-sopimuksen 53 artiklaa.

Riidanalaisen päätöksen 2 artikla on kumottava kantajia koskevilta osin.

Toissijaisesti riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdassa kantajille tuomittujen sakkojen määrää on alennettava ensimmäisen kantajan osalta enintään 2 750 000 euroon ja toisen kantajan osalta enintään 1 100 000 euroon.

Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat asiassa COMP/F/38.899 - Kaasueristeiset kytkinlaitteet EY 81 artiklan ja ETA 53 artiklan mukaisesta menettelystä 24.1.2007 tehdyn komission päätöksen C(2006) 6762 lopullinen. Riidanalaisessa päätöksessä kantajat ja muut yritykset tuomittiin sakkoon EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta. Komission mukaan kantajat olivat tehneet sopimuksia ja osallistuneet yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin "kaasueristeisten kytkinlaitteiden" alalla.

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat ensinnäkin EY 81 artiklan 1 kohdan, asetuksen N:o 1/2003¹ 23 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä kyseisen asetuksen 25 artiklan rikkomiseen. Tältä osin ne väittävät, että niille tuomittujen sakkojen määrä on enemmän kuin 10 prosenttia niiden päätöksen tekoa edeltävän viimeisimmän tilikauden liikevaihdosta. Lisäksi komissio ei ollut sakon määrää vahvistaessaan ottanut huomioon kantajien yksilöllisiä olosuhteita. Lisäksi kantajat väittävät, että niiden yritysten määrittäminen, joiden kanssa kantajat asetettiin yhteisvastuuseen, sekä kullekin yksittäiselle yhteisvelalliselle tuomitun sakon määrittäminen oli tapahtunut tavalla, joka ei ole ymmärrettävissä, ja virheellisesti. Lisäksi vastaaja oli yliarvioinut väitetyn sääntöjenvastaisen menettelyn keston ja sivuuttanut sen seikan, että rikkomukset olivat suurelta osin jo vanhentuneet. Lopuksi ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä väitetään, että komissio oli ilman asian kannalta merkityksellistä näyttöä todennut, että 13.12.2000 asti väitetyksi jatkuneen sääntöjenvastaisen menettelyn tavoitteena tai vaikutuksena oli rajoittaa kilpailua yhteisössä.

Toiseksi kantajat väittävät, että vastaaja on rikkonut olennaisia menettelymääräyksiä. Tältä osin vedotaan kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).