Asia T-88/09

Idromacchine Srl ym.

vastaan

Euroopan komissio

Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Valtiontuki – Komission päätös aloittaa muodollinen tutkintamenettely – Maininnat, joilla loukataan kolmannen yhtiön etuja – Sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen, jolla annetaan oikeuksia yksityisille – Salassapitovelvollisuus – Aineettomat vahingot – Aineelliset vahingot – Syy-yhteys – Viivästyskorot ja hyvityskorot

Tuomion tiivistelmä

1.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Sellaisen oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen, jolla annetaan oikeuksia yksityisille – Luottamuksellisten tietojen paljastaminen valtiontukiasiassa tehdyssä päätöksessä – Salassapitovelvollisuuden laiminlyönti

(EY 287 artikla ja EY 288 artiklan 2 kohta)

2.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Todellinen ja varma vahinko – Vahinko, joka on aiheutunut yrityksen yrityskuvaa ja mainetta vahingoittavien tietojen julkaisemisesta virallisessa lehdessä

(EY 288 artiklan toinen kohta)

3.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuus antaa niille, joita asia koskee, mahdollisuus esittää huomautuksensa – Tuensaajan oikeus tulla kuulluksi – Rajat

(EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta)

4.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Hallinnollinen menettely – Komission salassapitovelvollisuus

(EY 88 ja EY 287 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 21 perustelukappale ja 24 artikla)

5.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Hallinnollinen menettely – Komission salassapitovelvollisuus – Ulottuvuus

(EY 88 ja EY 287 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 24 ja 25 artikla; komission tiedonannon 2003/C 297/03 25 kohta ja sitä seuraavat kohdat)

6.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vahinko – Korvaus – Rahan arvon laskun huomioon ottaminen – Viivästyskorko – Laskutavat

(EY 288 artikla)

7.      Vahingonkorvauskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Yhteisön velvoittaminen korvaamaan vahinko jäsenvaltioiden sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti – Korvaus luontoissuorituksen muodossa määräyksenä tehdä tai olla tekemättä jotakin

(EY 235 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta)

8.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vahinko – Korvattava vahinko – Oikeudenkäyntimenettelystä aiheutuneet kustannukset

(EY 288 artiklan toinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 90 artikla ja 91 artiklan b alakohta)

1.      EY 288 artiklan toisen kohdan mukaan yhteisö on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa elintensä lainvastaisesta menettelystä ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielimen moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys.

Asianomaisen toimielimen tai elimen toiminnan lainvastaisuutta koskevan edellytyksen osalta oikeuskäytännössä edellytetään, että sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen näytetään toteen. Ratkaiseva peruste rikkomisen luokittelemiseksi riittävän ilmeiseksi on asianomaisen toimielimen tai elimen harkintavallalle asetettujen rajojen ilmeinen ja vakava ylittäminen. Jos kyseessä olevalla toimielimellä tai elimellä on huomattavan vähän tai ei ollenkaan harkintavaltaa, jo pelkän yhteisön oikeuden rikkomisen voidaan katsoa olevan riittävän ilmeinen rikkominen.

Silloin, kun komissio luovuttaa valtiontukiasiassa tekemässään päätöksessä, vaikka päätös ei sellaisenaan tätä edellytä, luottamuksellisen tiedon, jolla vahingoitetaan yrityksen mainetta, ja loukkaa näin EY 287 artiklassa tarkoitettua salassapitovelvollisuutta, koska tämän velvollisuuden tarkoituksena on suojata yksityisille annettuja oikeuksia ja koska komissiolla ei ole laajaa harkintavaltaa sen suhteen, onko salassapitosäännöstä jossakin tietyssä yksittäistapauksessa aiheellista poiketa, komissio rikkoo yhteisön oikeutta tavalla, joka voidaan katsoa riittävän ilmeiseksi rikkomiseksi.

(ks. 23, 24 ja 56 kohta)

2.      Yhteisö voi joutua EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuun sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen elintensä lainvastaisesta menettelystä ainoastaan siinä tapauksessa, että kantaja on kärsinyt todellisen ja varman vahingon. kantajan on esitettävä unionin tuomioistuimille se näyttö, joka on tarpeen aiheutuneen vahingon olemassaolon ja laajuuden selvittämiseksi.

Yrityksen nimeäviä mainintoja, jotka esittävät yrityksen epäedullisessa valossa ja jotka ovat omiaan vahingoittamaan yrityksen yrityskuvaa ja mainetta, sisältävän komission valtiontukiasiassa tekemän päätöksen julkaiseminen Euroopan unionin virallisessa lehdessä riittää osoittamaan, että yritykselle aiheutunut vahinko on todellinen ja varma.

(ks. 25, 60 ja 61 kohta)

3.      Valtiontukien valvontamenettely on yleisen systematiikkansa mukaisesti menettely, joka aloitetaan tuen myöntämisestä yhteisön oikeuden mukaisten velvoitteidensa valossa vastuussa olevaa jäsenvaltiota vastaan. Jäsenvaltiota lukuun ottamatta ne, joita asia koskee, eivät voi itse vaatia valtiontukien valvontamenettelyssä, että komission olisi kuultava niitä samalla kontradiktorisella tavalla kuin sen on kuultava kyseessä olevaa jäsenvaltiota. EY 88 artiklassa määrätyssä valtiontukien valvontamenettelyssä on erotettava toisistaan ensinnäkin kyseisen artiklan 3 kohdan mukainen tukien alustava tutkimisvaihe, jonka tavoitteena on ainoastaan antaa komissiolle mahdollisuus tehdä ensimmäiset päätelmänsä kyseisen tuen osittaisesta tai täydellisestä soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, ja toiseksi saman artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tutkimisvaihe. EY:n perustamissopimuksen mukaan komissio on vasta viimeksi mainitussa vaiheessa, jonka tavoitteena on tehdä mahdolliseksi, että komissio saa käyttöönsä kattavat tiedot kaikista asiaan liittyvistä seikoista, velvollinen kehottamaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa. Tästä seuraa, ettei komissiolla ole velvollisuutta kuulla valtiontuen alustavassa tutkimisvaiheessa yritystä, joka ei ole kyseessä olevien tukien tuensaaja, kun yritystä ei myöskään voida pitää kolmantena, jota menettely koskee, koska se ei ole tuensaaja eikä mainittujen tukien tuensaajan kilpailija.

(ks. 33-36 kohta)

4.      EY 287 artiklan mukaan unionin toimielimen jäsen, komitean jäsen, yhteisön virkamies tai muu sen henkilöstöön kuuluva ei saa, tehtävänsä päätyttyäkään, ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja eikä varsinkaan tietoja yrityksistä taikka niiden liikesuhteista tai kustannustekijöistä. EY 88 artiklan soveltamista koskevassa N:o 659/1999 toistetaan komission salassapitovelvollisuus valtiontukien tutkinnassa.

Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot voivat olla sekä luottamuksellisia tietoja että liikesalaisuuksia. Yleisesti liikesalaisuuksien tai muiden salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen luonteesta on todettava, että on ensiksi välttämätöntä, että ainoastaan rajallinen henkilömäärä on tietoinen näistä liikesalaisuuksista tai luottamuksellisista tiedoista. Toiseksi on oltava kyse sellaisista tiedoista, joiden paljastaminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa sille henkilölle, joka on antanut kyseiset tiedot, tai kolmansille tahoille. Lopuksi niiden intressien, joita tietojen paljastaminen voi loukata, on objektiivisesti arvioiden oltava suojan arvoisia. Tiedon luottamuksellisuuden arviointi edellyttää tältä osin niiden oikeutettujen yksilöllisten intressien, jotka ovat paljastamista vastaan, ja sen yleisen intressin vertaamista, jonka mukaan yhteisöjen toimielinten toiminnassa on noudatettava avoimuusperiaatetta mahdollisimman laajalti.

Kun kyse on tietojen paljastamisesta valtiontukiasiassa tehdyssä komission päätöksessä, luottamuksellisena on pidettävä tietoa, jonka mukaan yritys, joka ei ole saanut kyseessä olevaa tukea, ei ole kyennyt toimittamaan sopimuspuolelleen voimassa olevien standardien ja sopimusehtojen mukaisia tuotteita, koska asianomainen jäsenvaltio on toimittanut kyseisen tiedon komissiolle yksinomaan kyseisten tukien hallinnollisen tutkintamenettelyn tarpeisiin ja koska tieto liittyy näiden kahden yhtiön välisiin liikesuhteisiin. Tällaiset tiedot ovat lisäksi omiaan aiheuttamaan asianomaiselle yritykselle vakavaa vahinkoa, koska se esitetään siinä nimeltä epäedullisessa valossa. Siltä osin kuin tiedon paljastaminen on omiaan vahingoittamaan yrityksen yrityskuvaa ja mainetta, sen intressiä siihen, ettei tietoa julkisteta, on tämän lisäksi pidettävä objektiivisesti arvioituna suojan arvoisena. Tällainen tietojen paljastaminen on myös suhteetonta komission päätöksen tavoitteeseen nähden, koska päätöksen kannalta riittävää olisi tarkastella sopimusrikkomuksia yleisesti ja tarvittaessa yksityiskohtaisemmin ilman, että kummassakaan tapauksessa yritystä tarvitsisi mainita nimeltä; näin voitaisiin suojata tämän oikeutetut intressit.

(ks. 42, 43, 45, 47 ja 51 kohta)

5.      Vaikka EY 88 artiklan soveltamista koskevan asetuksen N:o 659/1999 24 ja 25 artiklassa säädetään ja salassapitovelvollisuudesta valtiontukipäätöksissä annetun komission tiedonannon 25 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa määrätään, että komissio ilmoittaa päätöksestään kyseiselle jäsenvaltiolle ja antaa tälle mahdollisuuden ilmoittaa yleensä 15 päivän kuluessa luottamuksellisiksi tiedot, joiden se katsoo kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin, nämä säännökset ja määräykset eivät vapauta komissiota sille EY 287 artiklassa asetetusta velvollisuudesta olla ilmaisematta ammatti- tai liikesalaisuuksia eivätkä toisaalta estä komissiota päättämästä oma-aloitteisesti olla ilmaisematta tietoja, joiden se katsoo kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin, vaikkei kyseinen jäsenvaltio tätä erikseen pyytäisikään.

(ks. 55 kohta)

6.      Silloin, kun sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta koskevat edellytykset täyttyvät, vahingon aiheuttavan tapahtuman ja vahingonkorvauksen maksamisen välisen ajan kulumisesta aiheutuvia epäedullisia seurauksia ei voida jättää huomiotta, koska rahan arvon aleneminen on otettava huomioon. Rahan arvon alenemista mitataan Eurostatin asianomaisten yritysten sijoittautumisvaltiossa kyseisen aikavälin osalta toteamalla vuotuisella inflaatioprosentilla. Suoritettavalle vahingonkorvaukselle voidaan määrätä maksettavaksi viivästyskorkoa korvausvelvoitteen toteavan tuomion julistamispäivästä alkaen. Sovellettava korko on kyseisen ajanjakson aikana sovellettu EKP:n perusrahoitusoperaatioille vahvistama korkokanta, jota korotetaan kahdella prosenttiyksiköllä.

(ks. 77, 79 kohta)

7.      EY 288 artiklan toisesta kohdasta ja EY 235 artiklasta – joissa ei suljeta pois luontoissuorituksena maksettavaa korvausta – seuraa, että Euroopan yhteisö tuomioistuimilla on toimivalta velvoittaa unioni suorittamaan kaikentyyppisiä korvauksia, jotka ovat jäsenvaltioiden sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisia, myös luontoissuorituksena, jos se on näiden periaatteiden mukainen, tarvittaessa määräyksenä tehdä tai olla tekemättä jotakin.

(ks. 81 kohta)

8.      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan mukaan korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi katsotaan asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset.

Kustannukset, jotka ovat kantajalle aiheutuneet komission sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun toteamiseksi nostetun kanteen yhteydessä aiheutuneeksi väitetyn vahingon määrän määrittämiseksi teetetystä asiantuntijaselvityksestä, ovat sellaisia oikeudenkäyntimenettelystä aiheutuneita kuluja, joita ei voida pitää oikeudenkäyntikuluista erillään korvattavana vahinkona. Tämän vuoksi kantajalla ei ole perusteita saada EY 288 artiklan toisen kohdan nojalla korvausta tällaisen menettelyn yhteydessä teettämänsä asiantuntijaselvityksen kustannuksista.

Kantajalle asianajajan palkkiosta ja matkakuluista oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyvaiheessa aiheutuneista kustannuksista on huomautettava, että vaikka tässä vaiheessa yleensä tehdäänkin huomattavaa oikeudellista työtä, on muistettava, että tällaisten kustannusten katsominen korvattavaksi vahingoksi vahingonkorvauskannetta käsiteltäessä olisi ristiriidassa sen kanssa, että oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kuluessa syntyneitä kuluja ei pidetä korvattavina kuluina. Näin on siksi, että työjärjestyksen 91 artikla koskee ainoastaan asian käsittelyä unionin yleisessä tuomioistuimessa, ei oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä. Tämä ilmenee erityisesti työjärjestyksen 90 artiklasta, jossa viitataan nimenomaisesti ”asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa”.

(ks. 97-100 kohta)