Kanne 26.2.2009 - Kadi v. komissio

(Asia T-85/09)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Yassin Abdullah Kadi (asiamiehet: D. Anderson, QC, barrister M. Lester ja solicitor G. Martin)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

asetus N:o 1190/2008 on kumottava kantajaa koskevilta osin

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 101. kerran 28.11.2008 annetun komission asetuksen N:o 1190/2008¹ niiltä osin kuin kantaja sisällytetään luetteloon sellaisista luonnollisista henkilöistä, oikeushenkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään kyseisen säädöksen mukaisesti. Yhteisöjen tuomioistuin kumosi asetuksen N:o 881/2002 yhdistetyissä asioissa C-402/05 ja C-415/05, Kadi ja al-Barakaat vastaan neuvosto ja komissio.²

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä perustetta.

Kantaja väittää ensinnäkin, ettei kanteen kohteena olevalla asetuksella ole riittävää oikeudellista perustaa, koska sillä ilmeisesti täydennetään asetusta 881/2002 ilman sellaista Yhdistyneiltä kansakunnilta tulevaa merkityksellistä ohjausta, joka kantajan mielestä on mainitun asetuksen muuttamisen perusedellytys.

Toiseksi kantaja väittää, että kanteen kohteena olevalla asetuksella loukataan hänen puolustautumisoikeuksiaan, eli sekä oikeutta tulla kuulluksi että oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, eikä korjata niitä kyseisiin oikeuksiin kohdistuvia loukkauksia, jotka yhteisöjen tuomioistuin totesi yhdistetyissä asioissa C-402/05 ja C-415/05 antamassaan tuomiossa. Kantaja väittää lisäksi, ettei kanteen kohteena olevassa asetuksessa säädetä minkäänlaisesta menettelystä, jossa kantajalle ilmoitettaisiin ne todisteet, joiden perusteella hänen varansa on jäädytetty, tai jossa hän voisi relevantilla tavalla ottaa kantaa kyseisiin todisteisiin.

Kolmanneksi kantaja väittää, ettei komissio esittänyt asianmukaisia perusteluja sille, että kantajan varat jäädytettiin, ja laiminlöi siten komissiolle EY 253 artiklan nojalla kuuluvan velvollisuuden.

Neljänneksi kantaja väittää, ettei komissio arvioinut kaikkia asian kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja ja olosuhteita, kun se päätti kanteen kohteena olevan asetuksen antamisesta, ja näin ollen teki ilmeisen arviointivirheen.

Kantaja väittää viidenneksi, että kanteen kohteena oleva asetus merkitsee hänen omaisuudensuojaansa kohdistuvaa perusteetonta ja suhteetonta loukkausta, jota ei oikeuteta kiistattomilla todisteilla.

____________

¹ - EUVL L 322, s. 25.

² - Ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.