Kanne 19.2.2009 - Italia v. komissio

(Asia T-84/09)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: avvocato dello Stato L. Ventrella)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

On kumottava Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 8.12.2008 tehty komissio päätös, joka on tiedoksiannettu 9.12.2008 numerolla K(2008) 7820, siltä osin kuin siinä tehdään tiettyjä oikaisuja Italian vahingoksi

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Italian hallitus riitauttaa Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä yhteisörahoituksen ulkopuolelle 8.12.2008 tehdyn komissio päätöksen K(2008) 7820.

Komissio on erityisesti jättänyt EMOTR:n tukiosastosta myönnettävän rahoituksen ulkopuolelle joukon Italian valtion menoja varainhoitovuosilta 2003-2007.

Riitauttaminen koskee erityisesti kolmea päätöksen kohtaa:

1) kiinteämääräisten yksittäisten oikaisujen soveltaminen maataloustuotteiden tiedotus- ja menekinedistämistoimiin sisämarkkinoilla (EY 94/2002) ja kolmansissa maissa (EY 2879/2000) varainhoitovuosilta 2004-2007, yhteensä 4 678 229,78 euroa

2) kiinteämääräisten oikaisujen soveltaminen oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon tukeen varainhoitovuosilta 2003-2006, yhteensä 105 536 076,42 euroa

3) oikaisujen soveltaminen viivästyneisiin maksuihin ja rahoitusta koskevien enimmäismäärien ylitykseen varainhoitovuodelta 2005 12 020 178 euroa ja varainhoitovuodelta 2006 44 567 569,37 euroa

Ensimmäisen kohdan osalta kantaja väittää, että komissio on toiminut olennaisten menettelymääräysten vastaisesti (EY 253 artikla) siten, että se on loukannut kontradiktorista periaatetta, laiminlyönyt tutkintavaiheen, laiminlyönyt perusteluvelvollisuuden ja loukannut suhteellisuusperiaatetta sekä ottanut tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa muun muassa siksi, että ei ole väitetty, että valvonta olisi puuttunut kokonaan tai että se olisi ollut täysin tehotonta, se, että komissio on soveltanut 10 prosentin oikaisukerrointa, on täysin suhteetonta ja perusteetonta ja tekee näin riidanalaisesta päätöksestä ilmeisesti lainvastaisen myös tästä näkökulmasta.

Tämän toisen kohdan osalta komissio on soveltanut kiinteämääräistä rahoitusoikaisua (10 prosenttia ja 5 prosenttia) yhteensä 105 536 076,42 euron osalta varainhoitovuosilta 2001-2002 ja 2002-2003.

Kanteessa todetaan tältä osin, että päätöksessä ei ole noudatettu olennaisia menettelymääräyksiä (EY 253 artikla), koska perustelut ovat puutteelliset, suhteellisuusperiaatetta on loukattu ja asetuksen N:o 2366/98 (alkuperäinen versio ja asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1780/03) 26 ja 28 artiklaa on rikottu. Italian hallitus toteaa muun muassa erityisesti, että komissio ei ottanut asianmukaisesti huomioon - tätä perustelematta - selvityksiä, joita Italian viranomaiset sille ajoittain toimittivat erityisesti Italian seuraamusjärjestelmän yleisestä lähestymistavasta ja oliivinviljelyn paikkatietojärjestelmän täydellisestä käyttöönottamisesta. Joka tapauksessa komission soveltama kiinteämääräinen seuraamus on kokonaisuudessaan perusteeton ja ilmeisesti suhteeton siltä osin kuin Italian hallituksen mukaan on niin, että vaikka osoitettaisiin, että yhteisön normeja ei ole lainkaan noudatettu, riski ei kuitenkaan ylittäisi 22 504 075,39 euroa.

Kolmannen kohdan osalta komissio on esittänyt epäjohdonmukaiset, riittämättömät ja apodiktiset perustelut sen toteamansa tueksi, että se ei voi hyväksyä Italian tasavallan menettelyn kuluessa ja sovittelulautakunnassa esittämiä perusteluja, "koska asetuksen (EY) N:o 296/96 4 artiklan 2 kohdan mukaisen 4 prosentin marginaalin olisi pitänyt riittää valituksiin, riitatapauksiin ja täydentäviin tarkastuksiin". Italian hallitus toteaa tältä osin, että 4 prosentin marginaalia ei ole tarkoitettu absoluuttiseksi; itse asiassa kun otetaan huomioon sen tarkoitus, joka on yhteisön varojen suojaaminen petoksilta, se voidaan ylittää aina - kuten käsiteltävänä olevassa asiassa - kun on perusteltuja syitä olettaa, että on olemassa yli 4 prosenttiin liittyvä petoksen vaara. Tämä on ainoa kysymyksessä olevan säännöksen tarkoituksen mukainen tulkinta.

____________