Asia T-347/21
(julkaistu otteina)
Hypo Vorarlberg Bank AG
vastaan
yhteinen kriisinratkaisuneuvosto
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kahdeksas jaosto) 24.1.2024
Talous- ja rahaliitto – Pankkiunioni – Luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten yhteinen kriisinratkaisumekanismi – Yhteinen kriisinratkaisurahasto – Vuoden 2021 ennakollisten vakausmaksujen laskemista koskeva kriisinratkaisuneuvoston päätös – Perusteluvelvollisuus – Oikeus tulla kuulluksi – Oikeusvarmuuden periaate – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Lainvastaisuusväite – Tuomion ajallisten vaikutusten rajoittaminen
1. Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Selkeä ja täsmällinen yhteenveto kanneperusteista, joihin on vedottu – Kanneperusteen tueksi esitettyjä väitteitä koskevat analogiset vaatimukset – Väitteen epätäsmällinen esittäminen – Tutkimatta jättäminen
(unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohta)
(ks. 27–36 kohta)
2. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeusvarmuus – Unionin lainsäädäntö – Selkeyden ja täsmällisyyden vaatimukset – Rajat
(ks. 68–71 kohta)
3. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Ulottuvuus – Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) päätös yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen vahvistamisesta – Kontradiktorinen periaate – Poikkeukset – Liikesalaisuuksien suojaa koskeva yleinen periaate – Punninta – Hyväksyttävyys
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 806/2014; komission delegoidun asetuksen 2015/63 4–7 ja 9 artikla sekä liite I; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59)
(ks. 114–128 kohta)
4. Euroopan unionin toimielimet – Toimivallan käyttäminen – Komissiolle delegoitujen toimien antamiseen myönnetty toimivalta – Toimivalta muuttaa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyä toimea – Sen erottaminen toimivallasta täydentää tällaista toimea
(SEUT 290 artiklan 1 kohta)
(ks. 134–136 kohta)
5. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Velvollisuus – Ulottuvuus – Laatija antaa selityksiä säädöksen, päätöksen tai muun toimen perusteluista unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana – Edellytykset – Ristiriitojen puuttuminen ja velvoite, jonka mukaan selitysten on oltava johdonmukaisia kyseisten perustelujen kanssa
(SEUT 296 artiklan toinen kohta)
(ks. 148, 149, 187 ja 188 kohta)
6. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Velvollisuus – Ulottuvuus – Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) päätös yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen vahvistamisesta – Kyseisessä päätöksessä ei ole tarpeen esittää kaikkia seikkoja, joiden avulla voidaan varmistaa, että vakausmaksut on laskettu oikein – Perusteluvelvollisuuden ja kyseessä olevien laitosten liikesalaisuuden suojaa koskevan yleisen periaatteen välinen punninta – Yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskentamenetelmää koskevien delegoidun asetuksen 2015/63 säännösten lainmukaisuus – Liikesalaisuuden kunnioittamista koskeva periaate – Kriisinratkaisuneuvoston velvollisuus julkaista tai toimittaa asianomaisille laitoksille koosteena ja anonymisoidusti laitoksia koskevat tiedot ennakollisen vakausmaksun laskentaa varten
(SEUT 296 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 806/2014; komission delegoidun asetuksen 2015/63 4–7 ja 9 artikla sekä liite I; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59)
(ks. 150–159 kohta)
7. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Velvollisuus – Ulottuvuus – Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) päätös yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen vahvistamisesta – Kriisinratkaisuneuvoston velvollisuus antaa asianomaisille laitoksille tiedoksi näiden maksujen laskentamenetelmä ja vuotuisen tavoitetason määrittämismenetelmä
(SEUT 296 artiklan toinen kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 806/2014; neuvoston täytäntöönpanoasetuksen 2015/81 4 artikla; komission delegoidun asetuksen 2015/63 4–7 ja 9 artikla sekä liite I; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59)
(ks. 190–192 kohta)
8. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Velvollisuus – Ulottuvuus – Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) päätös yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen vahvistamisesta – Perustelut, jotka perustuvat yksinomaan väliratkaisujen kaltaisiin muihin säädöksiin, joilla täsmennetään ja täydennetään kyseisten maksujen vahvistamisen tiettyjä näkökohtia – Näitä muita säädöksiä ei ole julkaistu tai annettu tiedoksi laitoksille – Lainvastaisuus
(SEUT 296 artiklan toinen kohta)
(ks. 203 ja 208 kohta)
9. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tulla kuulluksi – Ulottuvuus – Verkkolomake, jossa asianomaisia luottolaitoksia kehotetaan esittämään huomautuksensa yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskennasta – Hyväksyttävyys – Kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen – Puuttuminen
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta)
(ks. 292, 293, 299, 305 ja 306 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu kumoamiskanne, jonka se hyväksyy, hylkää asetusta N:o 806/2014,(1) direktiiviä 2014/59(2) ja delegoitua asetusta 2015/63(3) koskevat lainvastaisuusväitteet ja tekee tärkeitä selvennyksiä kriisinratkaisuneuvostolla vuotuisen tavoitetason määrittämisen yhteydessä olevan perusteluvelvollisuuden ulottuvuuteen.
Hypo Vorarlberg Bank AG (jäljempänä kantaja) on Itävaltaan sijoittautunut luottolaitos.
Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto teki 14.4.2021 päätöksen, jossa se vahvisti(4) yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2021 suoritettavat luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten, myös kantajan, ennakolliset vakausmaksut (jäljempänä riidanalainen päätös).(5)
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa aluksi vuotuisen tavoitetason määrittämiseen liittyvän perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan kanneperusteen yhteydessä, että sovellettavan lainsäädännön mukaan yhteisen kriisinratkaisurahaston käytettävissä olevien varojen on 1.1.2016 alkaneen kahdeksan vuoden alkuvaiheen (jäljempänä alkuvaihe) päättyessä saavutettava lopullinen tavoitetaso, joka on vähintään 1 prosentti kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten suojattujen talletusten määrästä. Seuraavaksi ennakolliset vakausmaksut on jaksotettava alkuvaiheen aikana ajallisesti mahdollisimman tasaisesti, kunnes lopullinen tavoitetaso saavutetaan. Lisäksi kunakin vuonna kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten maksettavat rahoitusosuudet eivät saa ylittää 12,5:tä prosenttia lopullisesta tavoitetasosta. Ennakollisten vakausmaksujen laskentatavasta on lisäksi todettava, että kriisinratkaisuneuvoston on vahvistettava niiden määrä vuotuisen tavoitetason perusteella ottaen huomioon lopullisen tavoitetason ja käyttäen vahvistamisen perustana neljännesvuosittain laskettua osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten suojattujen talletusten keskimäärää edellisenä vuonna. Lopuksi kriisinratkaisuneuvoston on laskettava kullekin laitokselle ennakollinen vakausmaksu vuotuisen tavoitetason perusteella, ja vuotuinen tavoitetaso on vahvistettava lopullisen tavoitetason perusteella ja delegoidussa asetuksessa 2015/63 säädetyn menetelmän mukaisesti.
Kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, käsiteltävässä asiassa kriisinratkaisuneuvosto vahvisti vakausmaksukauden 2021 vuotuisen tavoitetason määräksi 11 287 677 212,56 euroa. Kriisinratkaisuneuvosto selitti kyseisessä päätöksessä lähinnä, että vuotuinen tavoitetaso on vahvistettava käyttäen perustana suojattujen talletusten kehitystä edellisinä vuosina koskevaa analyysia, kaikkea taloudellisen tilanteen merkityksellistä kehitystä sekä analyysia, jossa tarkastellaan suhdannevaihetta ja vakausmaksujen myötäsyklisyyden vaikutuksia laitosten rahoitustilanteeseen. Kriisinratkaisuneuvoston mielestä oli asianmukaista vahvistaa kerroin, joka perustui tähän analyysiin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston käytettävissä olevien varojen määrään (jäljempänä kerroin), ja se määritti vuotuisen tavoitetason soveltamalla tätä kerrointa kahdeksasosaan suojattujen talletusten keskimäärästä vuonna 2020. Tämän jälkeen se esitti kertoimen vahvistamismenettelyn. Näiden toteamusten perusteella kriisinratkaisuneuvosto vahvisti kertoimeksi 1,35 prosenttia. Se laski seuraavaksi vuotuisen tavoitetason määrän kertomalla suojattujen talletusten keskimäärän vuonna 2020 tällä kertoimella ja jakamalla tämän laskelman tuloksen kahdeksalla.
Tästä on todettava, että kriisinratkaisuneuvosto on velvollinen antamaan laitoksille riidanalaisessa päätöksessä vuotuisen tavoitetason määrittämismenetelmää koskevia selityksiä, mutta niiden on oltava sopusoinnussa kriisinratkaisuneuvoston tuomioistuinmenettelyn aikana antamien tosiasiallisesti sovellettua menetelmää koskevien selitysten kanssa. Näin ei kuitenkaan ole käsiteltävässä asiassa.
Kriisinratkaisuneuvosto nimittäin totesi istunnossa määrittäneensä vuotuisen tavoitetason vakausmaksukaudelle 2021 nelivaiheisella menetelmällä, jonka kahdessa viimeisessä vaiheessa lopullisesta tavoitetasosta vähennetään yhteisessä kriisinratkaisurahastossa käytettävissä olevat varat, jotta voidaan laskea määrä, joka alkuvaiheen loppuun mennessä on vielä kerättävä, minkä jälkeen tämä määrä jaetaan kolmella.
Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, etteivät nämä kaksi viimeistä laskuvaihetta kuitenkaan sisälly riidanalaisessa päätöksessä esitettyyn matemaattiseen kaavaan, jolla vuotuisen tavoitetason määrä on määritetty.
Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa myöskään kriisinratkaisuneuvoston väitteellä, jonka mukaan se julkaisi toukokuussa 2021 tiedotteen, jossa ilmoitettiin mahdollisten lopullisen tavoitetason määrien vaihteluväli, ja verkkosivustollaan yhteisessä kriisinratkaisurahastossa käytettävissä olevien varojen määrän. Siitä riippumatta, tiesikö kantaja tosiasiallisesti nämä määrät, se ei olisi pystynyt pelkästään niiden perusteella ymmärtämään, että kriisinratkaisuneuvosto oli tosiasiallisesti suorittanut kaksi viimeistä laskuvaihetta, kun niitä ei edes mainittu matemaattisessa kaavassa.
Samanlaisia epäjohdonmukaisuuksia on myös 1,35 prosentin kertoimen vahvistamistavassa, vaikka sillä on keskeinen merkitys kyseisessä matemaattisessa kaavassa. Kriisinratkaisuneuvoston istunnossa antamista selityksistä käy nimittäin ilmi, että tämä kerroin vahvistettiin siten, että vuotuisen tavoitetason määrän laskutulos voitiin perustella, eli sen jälkeen, kun kriisinratkaisuneuvosto oli laskenut tämän määrän soveltamalla tosiasiallisesti käytetyn menetelmän neljää vaihetta. Tämä menettelytapa ei kuitenkaan käy millään tavoin ilmi riidanalaisesta päätöksestä.
Lisäksi vaihteluväli, johon arvioitu lopullisen tavoitetason määrä tiedotteen mukaan sijoittui, on ristiriidassa riidanalaisessa päätöksessä mainitun suojattujen talletusten kasvuvauhdin vaihteluvälin (4–7 prosenttia) kanssa. Kriisinratkaisuneuvosto nimittäin totesi istunnossa, että se otti vuotuisen tavoitetason määrittämisessä huomioon suojattujen talletusten 4 prosentin kasvuvauhdin eli jälkimmäisen vaihteluvälin pienimmän luvun ja sai näin arvioiduksi lopulliseksi tavoitetasoksi 75 miljardia euroa, joka oli ensin mainitun vaihteluvälin suurin arvo. Näiden kahden vaihteluvälin välillä näyttää siten olevan ristiriita. Tässä tilanteessa kantaja ei pystynyt määrittämään, millä tavoin kriisinratkaisuneuvosto oli käyttänyt suojattujen talletusten kasvuvauhtia koskevaa vaihteluväliä arvioidun lopullisen tavoitetason laskennassa.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa vuotuisen tavoitetason määrittämisestä, ettei istunnossa selvitetty kriisinratkaisuneuvoston tosiasiallisesti soveltama menetelmä vastaa riidanalaisessa päätöksessä kuvailtua menetelmää, joten tämän tavoitetason vahvistamisen todelliset syyt eivät selvinneet riidanalaisen päätöksen perusteella laitoksille eivätkä unionin yleiselle tuomioistuimelle. Riidanalainen päätös on siten perusteltu puutteellisesti vuotuisen tavoitetason määrittämisen osalta.
Riidanalaista päätöstä koskevien lainvastaisuusväitteiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen kantajaa koskevilta osin.
Käsiteltävän asian olosuhteissa se päättää kuitenkin pysyttää kyseisen päätöksen vaikutukset voimassa kantajaa koskevilta osin, kunnes kohtuullisessa ajassa, joka ei saa ylittää kuutta kuukautta tämän tuomion julistamispäivästä, on tullut voimaan kriisinratkaisuneuvoston uusi päätös ennakollisesta vakausmaksusta, joka kantajan on suoritettava yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vakausmaksukaudelta 2021.