UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)

17 päivänä joulukuuta 2015 (*)

Valtiontuki – Ranskan täytäntöön panemat tuet Sernam SCS:n hyväksi – Rakenneuudistus- ja pääomasijoitustuet, takuusitoumukset ja SNCF:n luopuminen saatavistaan Sernamilta – Päätös, jossa tuet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi – Tuen väärinkäyttö – Takaisin periminen – Taloudellinen jatkuvuus – Yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste

Asiassa T‑242/12,

Société nationale des chemins de fer français (SNCF), kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajinaan asianajajat P. Beurier, O. Billard ja V. Landes,

kantajana,

jota tukee

Ranskan tasavalta, asiamiehinään aluksi D. Colas ja J. Gstalter, sitten Colas ja J. Rossi ja lopuksi Colas ja J. Bousin,

väliintulijana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään T. Maxian Rusche ja B. Stromsky,

vastaajana,

jota tukevat

Mory SA, selvitystilassa, kotipaikka Pantin (Ranska),

ja

Mory Team, selvitystilassa, kotipaikka Pantin,

edustajinaan asianajajat B. Vatier ja F. Loubières,

väliintulijoina,

jossa vaaditaan kumottavaksi valtiontuesta SA.12522 (C 37/08) – Ranska – Sernam 2 ‑päätöksen soveltaminen – 9.3.2012 tehty komission päätös 2012/398/EU (EUVL L 195, s. 19),

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja van der Woude sekä tuomarit I. Wiszniewska-Białecka ja I. Ulloa Rubio (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies S. Bukšek Tomac,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 12.2.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1.     Kantaja ja Sernam tosiseikkojen tapahtumahetkellä

1        Vuonna 1938 osakeyhtiöksi perustetusta Société nationale des chemins de feristä (SNCF) (jäljempänä SNCF tai kantaja) on 1.1.1983 alkaen tullut sisäisen liikenteen suunnittelusta 30.12.1982 annetun lain 82-1153 perusteella julkinen teollis-kaupallinen laitos (EPIC). Valtio omistaa sen koko pääoman (joka koostuu valtion määrärahoista, ei osakkeista).

2        Kantaja perusti Sernamin vuonna 1970 sisäiseksi palveluyritykseksi, jonka toimialoja ovat postipalvelut sekä pakettien ja kuormalavojen pikakuljetukset.

3        Vuonna 1993 tapahtuneen uudelleenorganisoinnin jälkeen perustettiin Sernam Domaine ja sen tytäryhtiö Sernam Transport SA. Sernam Domaine jäi SNCF:n sisäiseksi yksiköksi, kun taas Sernam Transport SA oli SNCF:n täysin omistama tytäryhtiö, ja sillä oli 24 omaa tytäryhtiötä, joiden kautta se hoiti maantiekuljetustoimintojaan.

4        Sernam Domainesta muodostettiin 1.2.2000 uusi kommandiittiyhtiö Sernam SCS, jolla oli SNCF:stä erillinen oikeushenkilöllisyys ja jonka SNCF omisti täysin. Sernam SCS omisti erityisesti Sernam Transportin osakkeet, ja siitä tuli Sernam SCS:n täysin omistama tytäryhtiö.

5        Sernam SCS:stä tuli joulukuussa 2001 Sernam SA. Sernamiin kuului vuonna 2005 kymmenen operatiivista tytäryhtiötä sekä maantiekuljetusyhtiö Sernam Transport Route (entinen Sernam Transport).

2.     Sernam 1 ‑päätös

6        Euroopan yhteisöjen komissio totesi 23.5.2001 tekemässään päätöksessä NN 122/00 (ex N 140/00) (jäljempänä Sernam 1 -päätös), että kantajan Sernam SCS:ään kohdistamat taloudelliset tukitoimenpiteet ja saneeraustoimenpiteet, jotka oli määrä toteuttaa vuoden 2001 alun ja vuoden 2004 lopun välillä, olivat EY-sopimuksen kanssa yhteensopivia valtiontukia. Niiden kokonaismäärä oli 503 miljoonaa euroa. Komissio myös pahoitteli sitä, että ”[Ranskan tasavalta] on pannut täytäntöön kyseisen tuen vastoin perussopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa”.

7        Lupa 503 miljoonan euron suuruisen tuen antamiseen perustui pääasiassa Ranskan tasavallan sitoumukseen, jonka mukaan kyseinen yritys oli määrä myydä. Geodis SA:n oli määrä ottaa haltuunsa 60 prosenttia Sernam SCS:n osakepääomasta. Tällä tavoin Geodisin olisi pitänyt saada kokonaan vastuulleen Sernam SCS:n velat ilman ylärajaa ja kattaa Sernamin rakenneuudistuksen lisäkustannuksia 67 miljoonalla eurolla. Sernam SCS puolestaan sitoutui vähentämään toimintapisteidensä määrän 107:stä 72:een vuosien 1999–2004 aikana, supistamaan liikevaihtoaan 18 prosentilla, vähentämään henkilökunnan määrää ja toteuttamaan rakenneuudistuksen edellä mainitun summan puitteissa ja asetetussa määräajassa.

3.     Sernam 2 ‑päätös

8        Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 17.6.2002 päivätyllä kirjeellä, että Sernam 1 ‑päätöksellä hyväksytyt tuet oli pantu täytäntöön eri ehdoilla kuin niillä, joihin komission päätös oli perustunut.

9        Komissio ilmoitti Ranskan tasavallalle 30.4.2003 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa näitä tukia koskeva EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely [päätös, jonka otsikkona on ”Valtiontuki – Ranska – Tuki C 32/03 (ex NN 122/2000) – ’Sernam 2: rakenneuudistustukien tarkistus’ – Kehotus huomautusten esittämiseen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti”, EUVL C 182, s. 2].

10      Komissio tarkasteli koko asiakirja-aineistoa uudelleen päivitetyn ja uusia olosuhteita heijastelevan täydellisen rakenneuudistussuunnitelman pohjalta. Se tarkasteli uusia tosiseikkoja voidakseen todeta, miltä osin ne olivat sopusoinnussa Sernam 1 ‑päätöksen kanssa tai eivät sitä olleet, sekä tarkisti, miltä osin uusi tosiasiallinen tilanne kokonaisuudessaan oli – Sernam 1 ‑päätökseen verrattuna – päätöksentekopäivänä sopusoinnussa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (EYVL 1999, C 288, s. 2) ja erityisesti tuen ainutkertaisuuden periaatteen kanssa.

11      Valtiontuesta, jonka Ranska on osittain myöntänyt Sernam-yritykselle, 20.10.2004 tekemässään päätöksessä 2006/367/EY (EUVL 2006, L 140, s. 1, jäljempänä Sernam 2 -päätös) komissio katsoi, että Sernam 1 ‑päätöstä ei ollut noudatettu, mikä merkitsi tuen väärinkäyttöä [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 1 artiklan g alakohdassa ja valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen 43 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

12      Se totesi kuitenkin, että Ranskan viranomaiset olivat toteuttaneet useita tavoitteitaan Sernam 1 ‑päätöksen mukaisesti ja että tarkasteltu tuki täytti valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen 3.2.4 kohdassa rakenneuudistussuunnitelman muuttamiselle asetetut arviointiperusteet. Komissio vahvisti siten, että Sernam 1 ‑päätöksellä hyväksytty 503 miljoonan euron tuki soveltui yhteismarkkinoille tietyin uusin ehdoin.

13      Se totesi myös, että 41 miljoonan euron lisätuki, jonka kantaja oli maksanut Sernamille ja joka oli siten Sernam 1 ‑päätöksessä hyväksytyn tuen väärinkäytön suora seuraus, oli todettava yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja maksettava takaisin korkoineen.

14      Sernam 2 ‑päätöksen päätösosassa säädetään seuraavaa:

”1 artikla

1. Sernam-yritykselle toukokuussa 2001 hyväksytty valtiontuki, jonka määrä on 503 miljoonaa euroa, soveltuu yhteismarkkinoille 3 ja 4 artiklassa säädetyin ehdoin.

2. [Ranskan tasavallan] Sernam-yrityksen hyväksi myöntämä valtiontuki, jonka määrä on 41 miljoonaa euroa, ei sovellu yhteismarkkinoille.

2 artikla

1. [Ranskan tasavallan] on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ja tuensaajalle sääntöjenvastaisesti maksetun tuen perimiseksi takaisin.

2. Takaisinperiminen toteutetaan välittömästi kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos tämän päätöksen välitön ja tosiasiallinen täytäntöönpano on niiden perusteella sallittua. Takaisinperittävään tukeen sisällytetään korko alkaen siitä, kun tuki asetettiin tuensaajan käyttöön, tuen todelliseen takaisinperintään asti. Korko perustuu aluetukien avustusekvivalenttien laskennassa käytettyyn viitekorkoon.

3 artikla

1. Seuraavia ehtoja on noudatettava, jollei 2 kohdasta muuta johdu:

a)      Sernam saa kehittää vain rautateitse harjoitettavia postipalvelujaan ”Train Bloc Express” ‑konseptin (TBE) mukaisesti. Tähän liittyen SNCF:n on taattava antavansa kaikille muille toimijoille, jotka esittävät asiaa koskevan pyynnön, samat ehdot kuin Sernamille raiderahtiliikenteen (TBE) kehittämiseksi.

b)      Vastasuoritteena Sernamin on kahden vuoden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta korvattava kaikki omat maantiekuljetuspalvelunsa ja ‑kalustonsa yhden tai useamman sellaisen yrityksen maantiekuljetuspalveluilla ja ‑kalustolla, jotka ovat oikeudellisesti ja taloudellisesti riippumattomia SNCF:stä ja jotka on valittu avoimen, läpinäkyvän ja syrjimättömän menettelyn mukaisesti.

Sernamin omilla maantiekuljetuskalustolla ja ‑palveluilla tarkoitetaan kaikkea Sernam-yrityksen maantiekuljetuskalustoa – toisin sanoen maantiekuljetusajoneuvoja –, jotka se omistaa tai joista se on tehnyt leasing- tai vuokraussopimuksen.

Yritysten, jotka ottavat hoitaakseen Sernamin maantiekuljetustoiminnot, on huolehdittava kaikista maantiekuljetuspalveluista omalla kalustollaan.

2. Jos Sernam myy varansa kokonaisuudessaan 30 päivään kesäkuuta 2005 mennessä markkinahintaan yritykselle, jolla ei ole oikeudellista kytköstä SNCF:ään, ja noudattaen läpinäkyvää ja avointa menettelyä, 1 kohdan ehtoja ei sovelleta.

4 artikla

Sernamin mahdollinen myynti kokonaan tai osittain on toteutettava markkinahintaan ja noudattaen läpinäkyvää ja kaikille sen kilpailijoille avointa menettelyä. Tällöin velvoite maksaa takaisin 41 miljoonan euron tukimäärä kuuluu Sernam-yritykselle, jos se on edelleen olemassa.

– –”

4.     Sernamin varojen siirtäminen yhtenä kokonaisuutena Financière Sernamille ja sitä seuranneet tapahtumat

15      Sernam 2 ‑päätöksen jälkeen Ranskan viranomaiset vierailivat komissiossa 24.11.2004 ja ilmoittivat komissiolle virallisesti 21.12.2004 päivätyllä kirjeellään, että ne ovat päätyneet ratkaisuun, jossa Sernamin varat myytiin yhtenä kokonaisuutena Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

16      Kantaja järjesti erään pankin (jäljempänä X-pankki) avustuksella tarjouskilpailun. Yhteyttä otettiin 34 konserniin.

17      Ranskan viranomaisten mukaan tarjouksissa ei esitetty Sernamin taloudellisesta tilanteesta johtuen yhtään positiivista arvonmääritystä. Kaikissa tässä menettelyssä tehdyissä tarjouksissa päädyttiin voimakkaasti negatiivisiin arvoihin:

–        tarjoaja nro 1 (alustava tarjous): -120 miljoonaa euroa;

–        tarjoaja nro 2 (alustava tarjous): -90,4 miljoonaa euroa;

–        tarjoaja nro 3 (alustava tarjous): -90,4 miljoonaa euroa;

–        tarjoaja nro 4 (toisen kierroksen ei-sitova tarjous): -65,2 miljoonaa euroa;

–        tarjoaja nro 5 (toisen kierroksen ei-sitova tarjous): -56,4 miljoonaa euroa.

18      Yhtään sitovaa tarjousta ei jätetty. Kaksi tarjouksen tehnyttä eli tarjoaja nro 4 ja tarjoaja nro 5, joka oli liittoutunut Sernamin johtoryhmän kanssa, osoittivat kuitenkin vakavan kiinnostuksen merkkejä toisen kierroksen lopputulokseen. Keskusteluja päätettiin jatkaa ainoastaan konsortion kanssa, jonka tarjoaja nro 5 oli muodostanut Sernamin johtoryhmän kanssa (jäljempänä konsortio).

19      Lopulta tarjoaja nro 5 ilmoitti kantajalle suullisesti 15.6.2005, ettei se kyennyt tekemään edes ehdollista haltuunottotarjousta ennen 30.6.2005.

20      Tämän jälkeen Sernamin johtoryhmä päätti tehdä tätä varten perustettavan yhtiön kautta, jonka nimi oli aluksi Bidco ja sittemmin Financière Sernam, itsenäisen haltuunottotarjouksen, joka toimitettiin kantajalle 30.6.2005 ja jonka kantajan johto hyväksyi periaatteellisella tasolla samana päivänä.

21      Kantaja, Sernam, SAS Sernam Xpress (yksi Sernamin kokonaan omistamista kymmenestä tytäryhtiöstä, perustettu vuonna 2002, jäljempänä Sernam Xpress) ja tulevan Financière Sernamin johtajat allekirjoittivat sopimuspöytäkirjan 21.7.2005 (jäljempänä 21.7.2005 allekirjoitettu sopimuspöytäkirja).

22      Toiminta siirrettiin Financière Sernamille neljässä vaiheessa:

–        Kantaja teki kokonaan omistamaansa tytäryhtiöön Sernamiin 57 miljoonan euron pääomasijoituksen.

–        Sernam siirsi tämän jälkeen osan varoista (jäljempänä siirto) kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle Sernam Xpressille – siirtoon sovellettiin Ranskan kauppalain (code de commerce français) L 236-16–L 236-21 §:ssä säädettyä jakojärjestelmää – ja vastikkeena tästä siirrosta se sai Sernam Xpressistä osuuden, jonka nimellinen arvo oli 100 euroa (korvaus varojen osittaisesta siirrosta suoritettiin osakkeiden muodossa). Tämä siirto koski 57 miljoonan euron pääomasijoitus mukaan lukien kaikkia Sernamin varoja ja velkoja lukuun ottamatta tiettyjä rahoitusvastuita, joiden kokonaismäärä oli 38,5 miljoonaa euroa (jäljempänä yhdessä rahoitusvastuut), ja niihin sisältyi:

–        Velka, joka liittyi Sernamin SNCF-konsernilta 21.12.2001 ottamaan osakkuuslainaan ja

–        IBM-GPS‑sopimuksen päättämiseen liittyvät varat ja velat.

–        Välittömästi siirron toteuttamisen jälkeen Sernam Xpress korotti pääomaa 2 miljoonalla eurolla, minkä kantaja rahoitti kokonaisuudessaan. Tämän toimenpiteen seurauksena kantajalla oli enemmistöosuus Sernam Xpressin osuuksista.

–        Sernam ja kantaja luovuttivat sitten 2 miljoonan euron hinnasta kaikki, koko Sernam Xpressin pääomaa vastaavat osuutensa Sernam Xpressistä Financière Sernamille.

23      Lisäksi sovittiin hinnan täydennysjärjestelmästä siltä varalta, että luovutetun yhtiön pääoma tai varat siirrettäisiin myöhemmin kokonaan tai osittain kolmannelle osapuolelle, ja purkulausekkeesta siltä varalta, että komissio tekee viiden vuoden kuluessa 21.7.2005 allekirjoitetun sopimuspöytäkirjan tekemisestä kielteisen päätöksen.

24      Kantaja antoi luovutuksen yhteydessä myös takuusitoumuksia.

25      Sernamin ja Sernam Xpressin välinen sopimus varojen osittaisesta siirrosta tehtiin 14.9.2005. Financière Sernam merkittiin kaupparekisteriin 14.10.2005.

26      Edellä 22 kohdassa kuvaillut toiminnan siirtämisen eri vaiheet toteutettiin samana päivänä 17.10.2005 eli nk. closing-päivänä.

27      Sernam asetettiin virallisesti konkurssiin 15.12.2005. Kantajalle Sernam 2 ‑päätöksen nojalla takaisinmaksettavat 41 miljoonaa euroa samoin kun luovutuksen ulkopuolelle jätetyt 38,5 miljoonan euron rahoitusvastuut kirjattiin konkurssipesän velkoihin (ks. edellä 22 kohdan toinen luetelmakohta).

28      Sijoitusrahasto hankki Sernam Xpressin pääomasta vuoden 2006 kuluessa 51,8 prosentin osuuden.

29      Sernam Xpress siirsi toukokuussa 2011 Sernam-merkin operatiiviselle tytäryritykselleen Sernam Servicesille.

30      Sernam Xpress hajotettiin 30.6.2011, ja sen ainoa osakkeenomistaja, Financière Sernam, sulautti itseensä sen varat ja velat (nk. omaisuuden yleisseuraanto).

31      Sernam-konserniin kuuluivat riidanalaisen päätöksen tekemishetkellä Financière Sernam ja entisen Sernam Xpressin tytäryhtiöt, jotka olivat Sernam Services ja Aster (entiseltä nimeltään Sernam Transport Route).

32      Yhtiöiden Financière Sernam ja Sernam Services velkasaneerausmenettely aloitettiin 31.1.2012. Tytäryhtiö Aster asetettiin konkurssiin 3.2.2012, mutta se jatkoi vielä tilapäisesti toimintaansa.

33      Konkurssipesän pesänhoitaja katsoi, ettei Sernam-konsernin jatkosta tehty suunnitelma vaikuttanut uskottavalta, ja ryhtyi etsimään haltuunottajaehdokkaita.

5.     Riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtanut menettely

34      Ensimmäinen kantelija (jäljempänä ensimmäinen kantelija) valitti 24.6.2005 päivätyssä kirjeessä komissiolle Sernam 2 ‑päätöksen virheellisestä soveltamisesta.

35      Ensimmäinen kantelija nosti 22.2.2006 komissiota vastaan laiminlyöntikanteen.

36      Toinen osapuoli, jota asia koski (jäljempänä toinen kantelija), esitti 10.4.2006 ja 23.4.2007 päivätyillä kirjeillä oman kantelunsa komissiolle.

37      Molemmat kantelijat katsoivat pääasiallisesti, että Sernam 2 ‑päätöstä oli käytetty väärin.

38      Komissio aloitti SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn 16.7.2008 tekemällään päätöksellä, jonka otsikkona oli ”Valtiontuki C 37/08 – Sernam 2 ‑päätöksen soveltaminen – Kehotus huomautusten esittämiseen [SEUT 108 artiklan 2 kohdan] mukaisesti” (EUVL 2009, C 4, s. 5; jäljempänä menettelyn aloittamista koskeva päätös).

39      Unionin yleinen tuomioistuin totesi 29.4.2009, että lausunnon antaminen ensimmäisen kantelijan komissiota vastaan nostamasta laiminlyöntikanteesta raukesi (määräys 29.4.2009, HALTE v. komissio, T‑58/06, EU:T:2009:125).

40      Komissio teki 9.3.2012 päätöksen 2012/398/EU valtiontuesta SA.12522 (C 37/08) – Ranska – Sernam 2 ‑päätöksen soveltaminen (EUVL L 195, s. 19; jäljempänä riidanalainen päätös). Päätös toimitettiin Ranskan viranomaisille 10.3.2012. Ranskan viranomaiset toimittivat sen kantajalle 26.3.2012.

6.     Riidanalainen päätös

41      Aivan aluksi komissio totesi, että menettely aloitettiin asetuksen N:o 659/1999 16 artiklan nojalla, koska komissiolla oli viitteitä siitä, että Ranskan tasavalta olisi soveltanut Sernam 2 ‑päätöksellä tietyin ehdoin hyväksyttyä tukea väärin käytettyään jo sitä ennen väärin Sernam 1 ‑päätöksellä, myöskin tietyin ehdoin, hyväksyttyä tukea.

 Sernam 2 ‑päätöksellä hyväksytyn valtiontuen väärinkäyttö

42      Komissio katsoi, että koska Ranskan viranomaiset myönsivät, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asetettuja ehtoja ei ollut noudatettu, riitti että se tarkasti, oliko Ranskan tasavalta noudattanut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja ehtoja.

43      Komissio katsoi, että monia Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja ehtoja ei ollut noudatettu.

44      Ensiksikin komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 3.2.1 kohdassa, että toimintaa ei ollut siirretty 30.6.2005 mennessä.

45      Toiseksi komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 3.2.2 kohdassa, että koska hinta oli negatiivinen, toteutettua toiminnan siirtoa ei voitu pitää myyntinä, ja että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa ei ole noudatettu myöskään tämän vuoksi.

46      Kolmanneksi komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 3.2.3 kohdassa, että toiminnan siirto ei merkinnyt varojen myyntiä, vaan kyseessä oli Sernamin siirto kokonaisuudessaan (varat ja velat), koska yhtäältä toimenpiteessä oli kyse konsernin sisäisestä varojen ja velkojen siirrosta yhtenä kokonaisuutena, minkä jälkeen osakkeet myytiin siirron vastaanottaneelle tytäryhtiölle (share deal) (riidanalaisen päätöksen 108–112 kohta), ja koska toisaalta siirtoa ei ollut rajattu varoihin, vaan se käsitti Sernamin kokonaisuudessaan (varat ja velat) (riidanalaisen päätöksen 113–116 kohta).

47      Neljänneksi komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 3.2.4 kohdassa, että siirtoa ei ollut rajattu Sernamin hallussa Sernam 2 ‑päätöksen hyväksymisajankohtana olleisiin varallisuuseriin, vaan varojen korotus nettomääräisesti 57 miljoonalla eurolla tapahtui pääomasijoituksilla, mikä ei Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan ollut sallittua.

48      Viidenneksi komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 3.2.5 kohdassa, että toimintaa ei ollut siirretty läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen.

49      Kuudenneksi komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 3.2.6 kohdassa, että varojen myynnin tarkoitusta ei ollut noudatettu.

50      Lopuksi komissio katsoi, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklaa ei ollut noudatettu ja että 503 miljoonan euron tukea oli siten käytetty väärin.

51      Komissio katsoi, että koska tuensaaja oli käyttänyt 503 miljoonan euron tuen Sernam 2 ‑päätöksen vastaisesti, tuki ei Sernam 2 ‑päätöksen perusteella sovellu sisämarkkinoille. Se katsoi, että koska Ranskan tasavalta ei ollut esittänyt perusteita sisämarkkinoille soveltuvuudelle, kyseinen tuki ei soveltunut sisämarkkinoille ja se oli perittävä takaisin korkoineen, jota oli kertynyt tuen asettamisesta Financière Sernamin ja sen tytäryhtiöiden Sernam Servicesin ja Asterin käyttöön, jotka komission mukaan jatkoivat nykyisin taloudellista toimintaa, jolle tukea oli myönnetty, kun toiminnasta vastasi Sernam ja sittemmin Sernam Xpress (jonka omaisuuserät sulautettiin Financière Sernamiin sen kaikkien varojen ja velkojen siirrolla 30.6.2011).

 41 miljoonan euron tuen takaisin periminen

52      Komissio tarkisti riidanalaisen päätöksen 132–151 perustelukappaleessa, oliko Ranskan tasavalta perinyt asianmukaisesti takaisin 41 miljoonan euron tuen, joka Sernam 2 ‑päätöksessä oli todettu sisämarkkinoille soveltumattomaksi, kun se oli merkinnyt sen Sernamin konkurssipesän velkoihin, ja oliko takaisinperiminen syytä ulottaa tukien takaisinperimistä koskeva unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntö huomioon ottaen Financière Sernamiin ja sen tytäryhtiöihin Sernam Servicesiin ja Asteriin. Komissio viittasi erityisesti 8.5.2003 annettuun tuomioon Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio (C‑399/00 ja C‑328/99, Kok., jäljempänä tuomio Seleco, EU:C:2003:252), 29.4.2004 annettuun tuomioon Saksa v. komissio (C‑277/00, Kok., jäljempänä tuomio SMI, EU:C:2004:238) ja 19.10.2005 annettuun tuomioon CDA Datenträger Albrechts v. komissio (T‑324/00, Kok., jäljempänä tuomio CDA, EU:T:2005:364).

53      Ensiksikin komissio arvioi riidanalaisen päätöksen 144–148 perustelukappaleessa, että Sernamin toimintojen siirrosta Sernam Xpressille seurasi, että myönnettyihin tukiin liittyvä kilpailuetu on todellisuudessa hyödyttänyt Sernam Xpressiä, koska taloudellinen toiminta oli jatkunut kyseisten yhtiöiden välillä ja koska toiminnan siirto Sernamilta Sernam Xpressille oli toteutettu Sernamia rasittaneen takaisinperintämääräyksen kiertämiseksi.

54      Toiseksi se muistutti riidanalaisen päätöksen 149 perustelukappaleessa, että oikeuskäytännön mukaan sillä, että lainvastaista tukea saaneen yhtiön osakkeenomistaja myy osakkeita kolmannelle, ei ole vaikutusta velvollisuuteen periä tuki takaisin tuensaajayhtiöltä. Siksi Sernam Xpressillä oli edelleen velvoite maksaa takaisin 41 miljoonan euron tuki sen jälkeen, kun sen yhtiöosuudet oli myyty Financière Sernamille.

55      Kolmanneksi komissio arvioi riidanalaisen päätöksen 150 perustelukappaleessa, että Sernam Xpressin ja Financière Sernamin sulautuminen 30.6.2011 johti siihen, että 41 miljoonan euron tuesta saatu hyöty ja siten takaisinmaksuvelvoite siirtyi Financière Sernamille ja sen tytäryhtiöille, erityisesti Sernam Servicesille ja Asterille, jotka jatkoivat Sernamin ja Sernam Xpressin toimintaa.

 Sernam Xpress-Financière Sernamille myönnetyt uudet tuet

56      Komissio katsoi, että 21.7.2005 allekirjoitetun sopimuspöytäkirjan mukaiset toimenpiteet merkitsivät uutta valtiontukea. Näihin toimenpiteisiin kuului se, että kantaja korotti Sernamin pääomaa 57 miljoonalla eurolla, luopui kahdesta yhteismäärältään 38,5 miljoonan euron saatavasta Sernamilta ja antoi Sernam Xpress-Financière Sernamille neljä takuusitoumusta.

57      Komissio esitti riidanalaisen päätöksen 154–158 perustelukappaleessa aluksi syyt, joiden vuoksi se oli päättänyt olla soveltamatta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta luonnehtiessaan näitä toimenpiteitä SEUT 107 artiklan 1 kohdan kannalta.

58      Ensiksikin se katsoi riidanalaisen päätöksen 154 perustelukappaleessa, että tuen takaisinperintätilanteessa ei ollut tarpeen soveltaa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta.

59      Toiseksi komissio arvioi riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappaleessa, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa varojen myynnin katsotaan vastaavan kyseisen päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asetettuja korvaustoimenpiteitä. Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (EUVL 2004, C 244, s. 2; jäljempänä yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetut suuntaviivat) 40 kohdan mukaan tappiollisen toiminnan lopettamista ei voida katsoa korvaustoimenpiteeksi. Komissio totesi negatiivisen hinnan osoittavan, että kyseessä oli tappiollisen toiminnan luovuttaminen, minkä ei voida katsoa vastaavan korvaustoimenpidettä, ja että käsiteltävässä asiassa negatiivinen hinta vastasi yritykselle myönnettävää toimintatukea, joka ei ominaisuuksiensa vuoksi sovellu vähentämään kilpailun vääristymistä.

60      Komissio arvioi riidanalaisen päätöksen 159 perustelukappaleessa valtiontueksi luonnehtimisen yhteydessä, että toimenpiteet oli myönnetty valtion yrityksen eli kantajan varoista. Koska kantaja oli valtion erittäin tiukasti valvoma julkisoikeudellinen laitos (EPIC), edun myöntäminen voitiin katsoa valtion toteuttamaksi toimenpiteeksi. Sernam Xpress ja Financière Sernam toimivat maantiekuljetusten alalla, jolla käydään kilpailua unionissa, joten etu voi vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissio totesi, että Sernam Xpressille ja Financière Sernamille myönnettyjä etuja ei ollut tarpeen eritellä, koska nämä kaksi yritystä olivat sulautuneet.

61      Koska Ranskan tasavalta ei ollut esittänyt perusteita näiden tukien sisämarkkinoille soveltuvuudelle, vaikka todistustaakka oli sillä, komissio päätteli, että kyseiset tuet eivät soveltuneet sisämarkkinoille ja että ne oli perittävä takaisin korkoineen.

62      Riidanalaisen päätöksen päätösosassa todetaan seuraavaa:

”1 artikla

1. [Ranskan tasavallan] Sernam SCS:lle (josta tuli [Sernam]) myöntämä 503 miljoonan euron valtiontuki, jonka komissio on hyväksynyt [Sernam 2 ‑päätöksellä], on käytetty väärin. Tuki ei sovellu sisämarkkinoille. Tuki on hyödyttänyt myös Sernam Xpressiä sekä Financière Sernamia ja sen tytäryhtiöitä, Sernam Services ja Aster.

2. [Ranskan tasavallan] Sernam SCS:lle myöntämä 41 miljoonan euron valtiontuki, joka on katsottu sisämarkkinoille soveltumattomaksi Sernam 2 ‑päätöksen nojalla, on niin ikään hyödyttänyt Sernam Xpressiä sekä Financière Sernamia ja sen tytäryhtiöitä, Sernam Services ja Aster.

3. SNCF:n [Sernamiin] toteuttama 57 miljoonan euron pääomankorotus, SNCF:n luopuminen 38,5 miljoonan euron saatavistaan [Sernamilta] ja SNCF:n takuusitoumukset, jotka se antoi [Sernamin] toiminnan siirtyessä Financière Sernamille, lukuun ottamatta rautatietyöläisiä koskevaa takuusitoumusta, ovat sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea.

2 artikla

1. [Ranskan tasavallan] on perittävä 1 artiklassa tarkoitettu tuki takaisin Financière Sernamilta ja sen tytäryhtiöiltä, Sernam Services ja Aster.

2. Takaisinperittävästä tuesta on maksettava korkoa siitä lähtien, kun tuki saatettiin tuensaajan käyttöön, sen tosiasialliseen takaisinperintään asti.

3. Korko on laskettava 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 V luvun säännösten mukaisesti.

3 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettu tuki on perittävä takaisin välittömästi ja tehokkaasti.

2. [Ranskan tasavallan] on varmistettava, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksiantamisesta.

3. [Ranskan tasavalta] voi tässä täytäntöönpanemisessa ottaa edellä mainituin edellytyksin huomioon määrän, jonka SNCF on mahdollisesti saanut perittyä [Sernamin] konkurssin yhteydessä.

4 artikla

1. [Ranskan tasavallan] on toimitettava kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta komissiolle seuraavat tiedot:

a)      päivämäärä, jolloin kukin tuki on annettu tuensaajan käyttöön, ja tuensaajalta takaisin perittävä kokonaismäärä (tuki ja kertynyt korko) kunkin tukitoimenpiteen osalta;

b)      yksityiskohtainen kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi;

c)      asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaaja on määrätty maksamaan tuki takaisin.

2. [Ranskan tasavallan] on ilmoitettava komissiolle tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavien kansallisten toimenpiteiden edistymisestä säännöllisesti siihen saakka, kun 1 artiklassa tarkoitetun tuen takaisinperintä on saatettu loppuun. Sen on komission pyynnöstä toimitettava välittömästi tiedot toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi. Sen on myös annettava yksityiskohtaiset tiedot tuensaajalta jo perityistä tukimääristä ja koroista.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle.”

7.     Riidanalaisen päätöksen jälkeiset tosiseikat

63      Riidanalaisen päätöksen jälkeen Ranskan viranomaiset pyysivät 23.3.2012 komissiota vahvistamaan, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa Sernam-konserniin kuuluville yhtiöille asetettu velvollisuus maksaa valtiontuki takaisin ei ulottunut Geodis-konserniin kuuluviin yhtiöihin (jotka olivat osa kantajan konsernia) eikä BMV:hen siinä tapauksessa, että ne ottaisivat haltuunsa osan Sernam-yhtiöiden varoista Sernam-yhtiöitä koskevassa velkasaneerausmenettelyssä.

64      Komissio päätteli 4.4.2012 tekemässään päätöksessä, joka koski valtiontukea SA. 34547 (2012/N) – Ranska – Sernam-konsernin varallisuuserin haltuunotto sen velkasaneerausmenettelyssä (jäljempänä Sernam 4 -päätös), että Sernam-konsernin ja osan sen varoista haltuunsa ottaneiden Geodisin ja BMV:n välillä ei ollut taloudellista jatkuvuutta ja että riidanalaisessa päätöksessä lainvastaisiksi ja sisämarkkinoille soveltumattomiksi todettujen tukien takaisinperimistä ei ollut syytä ulottaa Geodisiin ja BMV:hen.

65      Financière Sernam ja Sernam Services asetettiin konkurssiin 13.4.2012. Geodis teki tarjouksen samana päivänä, ja tribunal de commerce de Nanterre (Ranska) nimitti sen Sernam-konsernin varojen haltuunottajaksi.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

66      Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.6.2012 toimittamallaan kannekirjelmällä.

67      Ranskan tasavalta toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.10.2012 asiakirjan, jolla se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen kantajan vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulohakemuksen 26.11.2012 antamallaan määräyksellä. Ranskan tasavalta jätti väliintulokirjelmänsä 11.2.2013.

68      Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.2.2013 toimittamallaan asiakirjalla, että asiakirja-aineistoon liitetään uutta näyttöä. Kuudennen jaoston puheenjohtaja lisäsi asiakirja-aineistoon 26.2.2013 uutta näyttöä. Komissio esitti huomautuksia uudesta näytöstä 14.3.2013. Ranskan tasavalta ilmoitti, ettei se esitä huomautuksia.

69      Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin seitsemänteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi käsiteltävänä oleva asia siis siirrettiin 23.9.2013.

70      Mory SA, Mory Team ja Superga Invest toimittivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.11.2013 asiakirjan, jossa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

71      Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.1.2014 toimittamallaan asiakirjalla, että eräitä oikeudenkäyntiasiakirjoihin sisältyviä seikkoja ja osuuksia käsitellään luottamuksellisina, jos väliintulijoiden vaatimus saada tutustua kaikkiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin poikkeuksellisesti hyväksyttäisiin. Kantaja toimitti tätä varten kyseisistä oikeudenkäyntiasiakirjoista ei-luottamuksellisen version.

72      Unionin yleisen tuomioistuimen seitsemännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi Moryn ja Mory Teamin väliintulohakemuksen 23.5.2014 antamallaan määräyksellä 2.5.1991 tehdyn unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohdan nojalla ja hylkäsi Superga Investin väliintulohakemuksen. Päätös luottamuksellista käsittelyä koskevasta kantajan pyynnöstä päätettiin tehdä myöhemmin.

73      Unionin yleinen tuomioistuin esitti 2.5.1991 tehdyn unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimenpiteenä kantajalle, komissiolle ja Ranskan tasavallalle kirjallisia kysymyksiä 23.10.2014 päivätyssä kirjeessä ja kehotti niitä vastaamaan kysymyksiin kirjallisesti. Se kehotti myös kantajaa ja komissiota esittämään tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset vastasivat tähän pyyntöön määräajassa.

74      Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.11.2014 toimittamallaan asiakirjalla, että asiakirja-aineistoon liitetään toisen kerran uutta näyttöä. Unionin yleisen tuomioistuimen seitsemännen jaoston puheenjohtaja lisäsi uuden näytön asiakirja-aineistoon 21.11.2014 ja kehotti komissiota ja Ranskan tasavaltaa esittämään sitä koskevat huomautuksensa istunnossa.

75      Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.11.2014 toimittamassaan kirjeessä huomautuksensa komission tekemiin kysymyksiin esitetyistä vastauksista. Unionin yleisen tuomioistuimen seitsemännen jaoston puheenjohtaja päätti 3.12.2014 tekemällään päätöksellä jättää tämän kirjeen asiakirja-aineiston ulkopuolelle.

76      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 12.2.2015 pidetyssä istunnossa.

77      Kantaja vaatii Ranskan tasavallan tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

78      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkittavaksi ottamatta tai, toissijaisesti, toteaa sen perusteettomaksi ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

79      Mory ja Mory Team vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta tai, toissijaisesti, toteaa sen perusteettomaksi.

 Oikeudellinen arviointi

80      Kantaja vetoaa kuuteen kumoamisperusteeseen vaatimustensa tueksi. Ensimmäisen kumoamisperusteen mukaan kantajan puolustautumisoikeuksia olisi loukattu, koska komissio esitti riidanalaisessa päätöksessä kannanoton, jonka mukaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta ei sovelleta käsiteltävässä asiassa ja joka ei sisältynyt menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen. Ranskan tasavalta vetoaa tässä yhteydessä siihen, että samoista syistä myös sen puolustautumisoikeuksia olisi loukattu. Toisen kumoamisperusteen mukaan luottamuksensuojan periaatetta olisi loukattu. Kolmannen kumoamisperusteen mukaan velvoitetta toimia kohtuullisessa ajassa ja oikeusvarmuuden periaatetta olisi loukattu. Neljännen kumoamisperusteen mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä katsoessaan, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ehtoja ei olisi noudatettu silloin, kun Sernamin varat luovutettiin yhtenä kokonaisuutena. Viidennen kumoamisperusteen mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että velvollisuus periä takaisin 41 miljoonan euron valtiontuki, joka Sernam 2 ‑päätöksessä oli todettu sisämarkkinoille soveltumattomaksi, oli siirtynyt Financière Sernamille ja sen tytäryhtiöille. Kuudennen kumoamisperusteen mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että 21.7.2005 allekirjoitetun sopimuspöytäkirjan mukaiset toimenpiteet merkitsivät uutta valtiontukea Sernam Xpress-Financière Sernamille.

81      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että aluksi on syytä tutkia kolmea viimeksi mainittua kumoamisperustetta ja sen jälkeen unionin oikeuden yleisten oikeusperiaatteiden loukkaamista koskevaa kolmea ensin mainittua kumoamisperustetta, sillä monet viimeksi mainituista kumoamisperusteista esiin nousevat kysymykset ovat riippuvaisia neljännen, viidennen ja kuudennen kumoamisperusteen arvioimisesta.

1.     Neljäs kumoamisperuste, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä katsoessaan, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ehtoja ei olisi noudatettu, kun Sernamin varat luovutettiin yhtenä kokonaisuutena

82      Kantajan neljäs kumoamisperuste jakautuu kuuteen osaan. Ensimmäisen osan mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 97 ja 98 perustelukappaleessa, ettei Sernamin varoja ollut luovutettu yhtenä kokonaisuutena viimeistään 30.6.2005. Toisen osan mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 99–102 perustelukappaleessa, ettei Sernamin varojen luovuttamisessa yhtenä kokonaisuutena negatiiviseen hintaan ollut kyse myynnistä. Kolmannen osan mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 103–116 perustelukappaleessa, että toimenpiteessä oli kyse Sernamin siirrosta ”kokonaisuudessaan”. Neljännen osan mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 117 perustelukappaleessa, ettei siirto koskenut pelkästään Sernamin varoja, vaan niitä oli korotettu 59 miljoonalla eurolla (tai nettomääräisesti 57 miljoonalla eurolla). Viidennen osan mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 118 ja 119 perustelukappaleessa, että Sernamin varojen myynnissä yhtenä kokonaisuutena ei ollut noudatettu läpinäkyvää ja avointa menettelyä. Kuudennen osan mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 121–123 perustelukappaleessa, ettei varojen myynnin tarkoitusta ollut noudatettu.

83      Kun SEUT 108 artiklan 2 kohtaa, asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan g alakohtaa sekä kyseisen asetuksen 16 artiklaa tarkastellaan yhdessä, voidaan todeta, että kun kyse on valtiontukien väärinkäytöstä, komission asiana on periaatteessa näyttää, että tuensaaja on käyttänyt komission aiemmalla päätöksellä hyväksymää tukea joko kokonaisuudessaan tai osittain väärin. Jos tämä jää näyttämättä, kyseisten tukien on katsottava kuuluvan komission aiemmin tekemän hyväksymispäätöksen soveltamisalaan (tuomio 11.5.2005, Saxonia Edelmetalle ja ZEMAG v. komissio, T‑111/01 ja T‑133/01, Kok., EU:T:2005:166, 86 kohta).

 Ensimmäinen osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä katsoessaan riidanalaisen päätöksen 97 ja 98 perustelukappaleessa, ettei Sernamin varoja ollut luovutettu yhtenä kokonaisuutena viimeistään 30.6.2005

84      Kantaja arvostelee komissiota ensiksikin siitä, että komissio olisi riidanalaisen päätöksen 98 perustelukappaleessa vääristellyt Sernam 2 ‑päätöksen sanamuotoja todetessaan, että ”[Sernamin] toimintaa ei [ollut] siirretty Financière Sernamille viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2005, kuten Sernam 2 ‑päätöksen ehdot edellyttivät”. Se vetoaa siihen, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa mainittiin ainoastaan ”myynti” eikä varsinaisesti toiminnan ”siirtoa”. Kantaja arvostelee komissiota toiseksi siitä, että komissio arvioi riidanalaisen päätöksen 97 perustelukappaleessa, että se, että SNCF:n hallituksen puheenjohtaja hyväksyi 30.6.2005 Financière Sernamin sitovan tarjouksen, ei Ranskan lainsäädännön mukaan olisi riittänyt myynnistä sopimiseksi. Se vetoaa siihen, että Ranskan lainsäädännön mukaan lopullinen myyntisopimus voidaan tehdä kohdetta ja hintaa koskevan ostajan ja myyjän välisen yhteisymmärryksen perusteella – sen oikeudellisesta muodosta riippumatta –, ja asia on näin vaikka kohdetta ei ole vielä luovutettu eikä hintaa maksettu.

85      Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 97 ja 98 kohdassa, että kantajan johto oli 30.6.2005 mennessä vasta periaatteellisesti hyväksynyt Financière Sernamin sitovan tarjouksen. Se totesi, että kaikkia sopimuspuolia sitova sopimuspöytäkirja allekirjoitettiin kuitenkin vasta 21.7.2005 ja että eri siirtotoimenpiteet toteutettiin vasta 17.10.2005. Komissio päätteli tästä, ettei Sernamin toimintaa siirretty Financière Sernamille viimeistään 30.6.2005, kuten Sernam 2 ‑päätöksen ehdot edellyttivät, ja että jo tämä yksinään riittäisi päätelmään, että Ranskan tasavalta on käyttänyt väärin Sernam 2 ‑päätöksessä ehdollisesti hyväksyttyä tukea.

86      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 17.11.1983, Merck, 292/82, Kok., EU:C:1983:335, 12 kohta ja tuomio 21.2.2013, RVS Levensverzekeringen, C‑243/11, Kok., EU:C:2013:85, 23 kohta).

87      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että tietyn päätöksen päätösosa ja perustelut liittyvät ehdottomasti toisiinsa ja että tämän vuoksi päätöstä tulkittaessa on tarvittaessa otettava huomioon päätöksen tekemiseen johtaneet syyt (tuomio 15.5.1997, TWD v. komissio, C‑355/95 P, Kok., EU:C:1997:241, 21 kohta).

88      Kun kyse on kantajan ensimmäisestä perustelusta, jonka mukaan komissio olisi vääristellyt Sernam 2 ‑päätöksen sanamuotoja, on syytä todeta, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohta koskee tilannetta, jossa Sernam ”myy varansa kokonaisuudessaan 30.6.2005 mennessä”.

89      Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleessa täsmennetään, että ”[j]os sen sijaan Sernam myy varansa kokonaisuudessaan, komissio muistuttaa, että [3 artiklan 1 kohdassa] mainittuja kahta yrityksen rakenneuudistukseen liittyvää ehtoa ei sovelleta, koska Sernam ei enää toimisi nykyisessä oikeudellisessa muodossaan ja luovuttaisi markkinaosuutensa riippumattomalle ostajalle (joka voisi tosiasiallisesti jatkaa toimintaansa Sernamin varoin)”.

90      Kuten komissio korostaa, sitä, onko myynti tapahtunut, arvioitaessa huomioon otettava ajankohta oli käsiteltävässä asiassa väistämättä se, jolloin varat tosiasiassa siirrettiin, sillä Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan tavoitteena, kun sitä tarkastellaan yhdessä sen 217 perustelukappaleen kanssa, oli velvoittaa Sernam luopumaan kaikista varoistaan ja luovuttamaan markkinaosuutensa. Edellä mainitun kanssa ristiriidassa oleva ja muodollinen Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan tulkinta estäisi päätöksen vaikutukset, ja vaarana olisi se, että varojen tosiasiallista siirtoa lykättäisiin kauas ”myynnistä” – käsitteen oikeudellisessa merkityksessä – sopimisen jälkeen.

91      Siten riittää, kun todetaan, että komissio katsoi perustellusti, että toiminnan siirtämisen eri vaiheet toteutettiin vasta nk. ”closing”-päivänä, eli 17.10.2005, ja että näin ollen Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettua määräpäivää 30.6.2005 ei noudatettu.

92      Näin ollen on syytä todeta, että kantajan toinen perustelu, joka koskee sitä, milloin ”myynnistä” Ranskan lainsäädännön mukaan tarkalleen ottaen sovittiin, on tehoton.

93      Neljännen kumoamisperusteen ensimmäinen osa on siksi hylättävä.

 Toinen osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä katsoessaan riidanalaisen päätöksen 99–102 perustelukappaleessa, ettei Sernamin varojen luovuttaminen yhtenä kokonaisuutena negatiiviseen hintaan ollut myynti

94      Kantaja vetoaa Ranskan tasavallan tukemana pääasiallisesti siihen, että komissio teki oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 99–102 perustelukappaleessa, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa ei ollut noudatettu sen vuoksi, että kantajan ja Financière Sernamin välillä tehty sopimus ei ollut myynti sen vuoksi, että hinta oli negatiivinen.

95      Riidanalaisen päätöksen 124 perustelukappale, jota kantaja myös arvostelee, ei koske mainitun päätöksen 99–102 perustelukappaleessa tarkoitettua kysymystä, koska se koskee purkamistoimenpiteen toteuttamista kahdessa vaiheessa (Sernamin siirto Sernam Xpressille ja sitten Sernam Xpressin yhtiöosuuksien luovuttaminen Financière Sernamille) ja sitä, että komissio kieltäytyi hyväksymästä asiallisesti, että näitä toimenpiteitä voitaisiin pitää yhdessä varojen myyntiä ”yhtenä kokonaisuutena” vastaavina toimenpiteinä. Koska 124 perustelukappaleessa nousee esiin riidanalaisen päätöksen 108–112 perustelukappaleessa tarkoitettujen väitteiden kanssa analogisia väitteitä, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kaikkia näihin eri perustelukappaleisiin kohdistuvia kantajan väitteitä on syytä tutkia tämän kumoamisperusteen kolmannen osan yhteydessä (ks. jäljempänä 140–149 kohta).

96      Komissio katsoo riidanalaisen päätöksen 99 ja 100 perustelukappaleessa, että ”myynti” muodostuu kohteen omistajuuden siirrosta maksua vastaan, että hinnan on oltava positiivinen hinta ja että jos henkilö haluaa siirtää yhden tai useamman kohteen omistajuuden tarjoten vastaanottajalle rahaa, toimenpide ei ole myynti vaan muunlainen sopimus. Komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 101 perustelukappaleessa, että käsiteltävässä asiassa kantaja on maksanut 59 miljoonaa euroa korottamalla Sernamin pääomaa 57 miljoonalla eurolla ja Sernam Xpressin pääomaa 2 miljoonalla eurolla ja antamalla Financière Sernamille erilaisia takuusitoumuksia. Sen mukaan se, että Financière Sernam maksoi 2 miljoonaa euroa kantajalle ja Sernamille, neutralisoi Sernam Xpressin pääomankorotuksen mutta ei muita toimenpiteeseen kuuluvia elementtejä. Komissio päätteli riidanalaisen päätöksen 102 perustelukappaleessa tästä, että kantajan ja Financière Sernamin välisessä sopimuksessa ei ole kyse myynnistä ja että myös tämän vuoksi Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa ei noudatettu.

97      Kantaja vetoaa Ranskan tasavallan tukemana tässä yhteydessä pääasiallisesti kolmeen perusteluun.

98      Se vetoaa ensiksikin siihen, että se, että Sernam 2 ‑päätöksessä käytettiin yleiskäsitettä ”myynti”, oli tehdyn sopimuksen kannalta yhdentekevää, sillä toimenpiteen vaikutus oli odotettu eli se, että Sernamin varjojen omistusoikeus siirrettiin yhtenä kokonaisuutena kantajasta riippumattomalle kolmannelle osapuolelle. Se selittää toiseksi olleensa negatiiviseen hintaan myymisen kiellon kaltaisten Ranskan lainsäädännön säännösten vuoksi pakotettu muotoilemaan toimenpiteen valitsemallaan tavalla ja korottamaan Sernamin pääomaa ensin, mutta negatiivinen hinta oli kuitenkin markkinahinta, joka oli ainoa Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa vaadittu ehto. Kolmanneksi kantaja ja Ranskan tasavalta vetoavat aikaisempiin tapauksiin, joista ilmenee komission hyväksyneen päätöskäytännössään ”myynniksi” luonnehtimisen tilanteessa, jossa varat tai osakkeet on luovutettu negatiiviseen hintaan.

99      Komissio kiistää nämä perustelut ja katsoo ensiksikin kantajan myöntävän implisiittisesti, ettei toimenpide ole myynti Ranskan siviililain (code civil français) 1582 §:ssä tarkoitetulla tavalla, koska kantaja on toteuttanut toimenpiteitä kiertääkseen Ranskan lainsäädäntöön sisältyvää negatiiviseen hintaan myymisen kieltoa. Se katsoo toiseksi, että toiminnan siirtämisellä negatiiviseen hintaan ei ole samaa taloudellista vaikutusta kuin varojen myynnillä positiiviseen hintaan. Ensin mainitussa tapauksessa toimijalle näet maksetaan siitä, että se pitää hengissä toimintaa ja yritystä, joka pitäisi lopettaa, mutta jälkimmäisessä tapauksessa luovutetaan kohde, jolla on todellista positiivista arvoa, jotta sitä voitaisiin käyttää taloudellisesti järkevällä tavalla. Tällä seikalla on olennaista merkitystä, kun huomioon otetaan erityisesti valtiontukisäännöstön vaatimukset ja Sernam 2 ‑päätöksen tarkoitus. Komissio muistuttaa kolmanneksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muita tapauksia koskevalla komission päätöskäytännöllä ei ole vaikutusta riitautetun päätöksen pätevyyteen, koska sitä voidaan arvioida vain perussopimuksen objektiivisten määräysten valossa. Se vetoaa tämän jälkeen pääasiallisesti siihen, ettei päätöksiä, joihin Ranskan tasavalta ja kantaja vetoavat, voida soveltaa käsiteltävässä asiassa erityisesti siksi, että ne olivat toimenpiteen toteuttamista myöhempiä ja että kyseessä oli osakkeiden myynti, kun esillä olevassa tapauksessa kyse oli varojen myynnistä.

100    Ensiksikin on syytä huomauttaa, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan kirjaimellisen tulkinnan perusteella edellytettiin sitä, että ”Sernam myy varansa kokonaisuudessaan”, ja että ainoa hintaan liittyvä vaatimus oli läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen saatava markkinahinta.

101    Kuten edellä olevasta 86 kohdasta ilmenee, Sernam 2 ‑päätöstä tulkittaessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä taloudellisen alan lainsäädännöllä, jonka osa se on, tavoitellut päämäärät.

102    Komissio ei voi siten perustaa kantaansa ainoastaan oikeudellisiin käsitteisiin tai muotoseikkoihin ja päätellä niiden perusteella, että jossakin sen päätöksessä asetettuja rakenneuudistustuen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevia ehtoja ei ole noudatettu. On syytä todeta lisäksi, että myynnin oikeudellinen käsite on kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä omanlaisensa.

103    Kantaja korostaa siten perustellusti, ettei valtiontukilainsäädännössä ole kyse oikeudellisista muodoista, joita oikeustoimilla saattaa olla, vaan niihin liittyvästä taloudellisesta todellisuudesta.

104    Ranskan lainsäädäntöä koskevat muotoseikkoihin perustuvat komission perustelut on siksi hylättävä.

105    Toiseksi on syytä todeta kantajan vetoavan vakuuttavalla tavalla siihen, että pääoman korottaminen ennen myyntiä oli keino, jolla voitiin välttää Ranskan lainsäädännön kielto siitä, ettei myyntisopimuksessa voida määrätä negatiivisesta hinnasta.

106    Kysymystä siitä, mikä negatiiviseen hintaan myymisen taloudellinen vaikutus on käsiteltävässä asiassa ollut, tutkitaan tämän kumoamisperusteen kolmannen ja kuudennen osan yhteydessä.

107    Kolmanneksi on syytä korostaa, että kantajan ja Ranskan tasavallan lainaamat päätökset toimivat esimerkkeinä mahdollisuudesta myydä yrityksen osakkeita ”negatiiviseen hintaan” eli siten, että myyjä korottaa ensin pääomaa (ks. erityisesti 13.7.2009 tehty päätös, joka koskee Combus AS:lle myönnettyä rakenneuudistustukea, ja 28.8.2009 tehty päätös valtiontuesta C 6/09 (ex N 663/08), joka koskee Austrian Airlinesin hyväksi toteutettuja toimenpiteitä).

108    On kuitenkin syytä todeta, että komission riidanalaisen päätöksen 99–102 perustelukappaleessa esittämä päättely, jonka mukaan kyse ei olisi myynnistä silloin, kun siirtohinta on negatiivinen, ja jonka mukaan myöskään Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa ei tämän vuoksi olisi noudatettu, on virheellinen.

109    Neljännen kumoamisperusteen toinen osa on siten syytä hyväksyä.

 Kolmas osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä katsoessaan riidanalaisen päätöksen 103–116 perustelukappaleessa, että toimenpiteessä oli kyse Sernamin siirrosta ”kokonaisuudessaan” (varat ja velat)

110    Kantaja vetoaa kolmannen osan tueksi kahteen väitteeseen. Se arvostelee komissiota ensiksikin siitä, että komissio arvioi riidanalaisen päätöksen 103 ja 113–116 perustelukappaleessa, että kantajan toteuttama siirto ei koskenut pelkästään varoja vaan Sernamia kokonaisuudessaan (varat ja velat) ja että myöskään tämän vuoksi Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ehtoa siitä, että Sernamin varat on myytävä yhtenä kokonaisuutena, ei noudatettu. Toiseksi se arvostelee komissiota pääasiallisesti siitä, että se jakoi riidanalaisen päätöksen 108–112 ja 124 perustelukappaleessa Sernamin varjojen myynnin yhtenä kokonaisuutena keinotekoisesti kahteen eri toimenpiteeseen – ensimmäinen toimenpide oli Sernamin varojen osittainen siirto Sernam Xpressille ja toinen Sernam Xpressin osakkeiden myynti Financière Sernamille – vaikka kyse todellisuudessa oli yhdestä ainoasta toimenpiteestä, joka toteutettiin ”yhdessä hetkessä” täysin samanaikaisesti ja erottamattomalla tavalla yhdellä ja samalla toimella ja jolla tavoiteltiin yhtä ja samaa tavoitetta eli Sernamin varojen myymistä Financière Sernamille yhtenä kokonaisuutena.

 Ensimmäinen väite, jonka mukaan komissio arvioi riidanalaisen päätöksen 103 ja 113–116 perustelukappaleessa virheellisesti, että kantajan toteuttama siirto ei koskenut pelkästään varoja vaan Sernamia kokonaisuudessaan (varat ja velat)

111    Kantaja esittää asiallisesti kolme perustelua. Ensiksikin se katsoo, että komissio olisi tulkinnut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa virheellisesti olettaessaan riidanalaisen päätöksen 103 kohdassa, että varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena piti käsittää yksinomaan Sernamin varat mutta ei velkoja. Se vetoaa toiseksi kansallisesta lainsäädännöstä johtuviin velvoitteisiin selittäessään, että tietyt velat – erityisesti toimintavelat – oli otettava mukaan ainoastaan siksi, että velkojat eivät käyttäisi Ranskan lainsäädännön mukaista oikeuttaan vastustaa toimenpidettä. Kolmanneksi kantaja vetoaa siihen, että – toisin kuin komissio riidanalaisen päätöksen 116 perustelukappaleessa väittää – luovutus ei koskenut Sernamia ”kokonaisuudessaan” (varat ja velat) ja että luovutuksen kohteen tarkkaan rajaamiseen liittyvät ristiriitaiset osuudet riidanalaisessa päätöksessä vahvistavat tämän.

–       Ensimmäinen perustelu, jonka mukaan komissio olisi tulkinnut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa virheellisesti olettaessaan, että Sernamin varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena piti käsittää yksinomaan Sernamin varat muttei velkoja

112    Ensiksikin kantaja vetoaa siihen, että varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ‑ilmaus edellyttää määritelmän mukaisesti sitä, että myynti käsittää Sernamin varat kokonaisuudessaan ja että ne myydään ”yhtenä kokonaisuutena” eli kaikki yhdessä yhdelle ja samalle ostajalle, mutta se ei välttämättä merkitse pelkkien varojen myymistä.

113    Riidanalaisen päätöksen 103 perustelukappaleessa todetaan, että ”[v]aikka katsottaisiin, että [Sernamin] toiminnan siirrossa Financière Sernamille olisi kyse myynnistä, Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan noudattaminen edellyttää, että myynti käsittää yksinomaan varat eikä [Sernamia] kokonaisuudessaan (varat ja velat)”, että ”[t]ämä ehto seuraa Sernam 2 ‑päätöksen johdanto-osan 217 [perustelu]kappaleesta”. Komissio selitti riidanalaisen päätöksen 113 perustelukappaleessa myös, että ”Sernam 2 ‑päätöksen johdanto-osan 217 [perustelu]kappaleessa erotetaan selkeästi toisistaan [Sernamin] varojen myynti ja yrityksen myynti kokonaisuudessaan (varat ja velat)”.

114    Edellä 87 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan tietyn päätöksen päätösosa ja perustelut liittyvät ehdottomasti toisiinsa, ja tämän vuoksi päätöstä tulkittaessa on tarvittaessa otettava huomioon päätöksen tekemiseen johtaneet syyt.

115    Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan kaksi vaihtoehtoista kohtaa kuuluvat seuraavasti:

”1. Seuraavia ehtoja on noudatettava, jollei 2 kohdasta muuta johdu:

a)      Sernam saa kehittää vain rautateitse harjoitettavia postipalvelujaan ”Train Bloc Express” ‑konseptin (TBE) mukaisesti. – –

b)      Vastasuoritteena Sernamin on kahden vuoden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta korvattava kaikki omat maantiekuljetuspalvelunsa ja ‑kalustonsa yhden tai useamman sellaisen yrityksen maantiekuljetuspalveluilla ja ‑kalustolla, jotka ovat oikeudellisesti ja taloudellisesti riippumattomia SNCF:stä ja jotka on valittu avoimen, läpinäkyvän ja syrjimättömän menettelyn mukaisesti. – –

2. Jos Sernam myy varansa kokonaisuudessaan 30 päivään kesäkuuta 2005 mennessä markkinahintaan yritykselle, jolla ei ole oikeudellista kytköstä SNCF:ään, ja noudattaen läpinäkyvää ja avointa menettelyä, 1 kohdan ehtoja ei sovelleta.”

116    Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Komissio muistuttaa myös, että jos Sernam myydään kokonaisuudessaan (varat ja velat) Ranskan viranomaisten aikomalla tavalla, päätöksen muita ehtoja (Sernamin maantieliikennepalvelut korvataan muiden yritysten palveluilla ja toimintoja diversifioidaan kohti raiderahtiliikennettä) on noudatettava joka tapauksessa. Jos sen sijaan Sernam myy varansa kokonaisuudessaan, komissio muistuttaa, että mainittuja kahta yrityksen rakenneuudistukseen liittyvää ehtoa ei sovelleta, koska Sernam ei enää toimisi nykyisessä oikeudellisessa muodossaan ja luovuttaisi markkinaosuutensa riippumattomalle ostajalle (joka voisi tosiasiallisesti jatkaa toimintaansa Sernamin varoin).”

117    Tästä sanamuodosta seuraa, että ”Sernamin myyminen kokonaisuudessaan (varat ja velat)” ja ”Sernamin varojen myyminen yhtenä kokonaisuutena” on asetettu Sernam 2 ‑päätöksessä toistensa vastakohdiksi.

118    Komissio on siten katsonut perustellusti, että varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, luettuna yhdessä saman päätöksen 217 perustelukappaleen kanssa, piti käsittää pelkästään varat muttei velkoja.

119    Jos tätä määräystä tulkittaisiin toisin, se merkitsisi sitä, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetetun kahden vaihtoehtoisen ehdon (ja kyseisen päätöksen 217 perustelukappaleessa tarkoitettujen kahden myyntitavan) välinen ero kiellettäisiin. On näet syytä todeta, että jos varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena pitäisi tulkita siten, että se käsittäisi myös velat, erilaisten ehtojen liittäminen Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohtaan ja sen 2 kohtaan olisi epäloogista ja epäjohdonmukaista.

120    Toiseksi kantaja vetoaa siihen, että jos varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena merkitsevälle toimenpiteelle olisi asetettava vastakohta, se olisi varojen myynti erikseen eikä Sernamin myynti ”kokonaisuudessaan” (varat ja velat), kuten komissio itsekin on todennut edellä 52 kohdassa mainittuun tuomioon SMI (EU:C:2004:238, 68 ja 70 kohta) ja edellä 52 kohdassa mainittuun tuomioon CDA (EU:T:2005:364, 73 kohta) johtaneissa asioissa.

121    Tämä perustelu on syytä hylätä, koska komission käytännöllä muita asioita koskevissa päätöksissä ei voi olla vaikutusta riidanalaisen päätöksen pätevyyteen, jota voidaan arvioida ainoastaan perustamissopimuksen objektiivisten sääntöjen valossa (tuomio 20.5.2010, Todaro Nunziatina & C., C‑138/09, Kok., EU:C:2010:291, 21 kohta).

122    Käsiteltävässä asiassa on kyse Sernam 2 ‑päätöksen tulkitsemisesta sen omien perustelujen eikä komission muita asioita koskevien kantojen valossa. On kuitenkin todettava, että varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena ja varojen myyntiä erikseen ei aseteta Sernam 2 ‑päätöksessä toistensa vastakohdiksi.

123    Kolmanneksi kantaja vetoaa siihen, että komission olisi pitänyt täsmentää Sernam 2 ‑päätöksessä nimenomaisesti, että varojen myynti yhtenä kokonaisuutena sulki pois velkojen myynnin, jos tämä oli ollut komission tarkoitus. Kantaja vetosi istunnossa tässä yhteydessä nk. puolalaiset telakat ‑asioissa tehtyihin myöhempiin päätöksiin, jotka olivat asetettujen ehtojen osalta yksityiskohtaisempia, ja se vetosi erityisesti valtiontuesta C 19/05 (ex N 203/05), jonka Puola on myöntänyt Szczecinin telakalle, 6.11.2008 tehdyn komission päätöksen (EUVL 2010, L 5, s. 1) 349, 350 ja 354 perustelukappaleeseen ja valtiontuesta C 17/05 (ex N 194/05 ja PL 34/04), jonka Puola on myöntänyt Gdynian telakalle, 6.11.2008 tehdyn päätöksen (EUVL 2010, L 33, s. 1) 401–410 perustelukappaleeseen.

124    Sernam 2 ‑päätös on lopullinen, eikä sitä voida käsiteltävän kanteen yhteydessä kyseenalaistaa, minkä lisäksi sen 217 perustelukappaleesta ilmenee, että kun Sernam 2 ‑päätöksessä asetettiin Sernamin myyntiä kokonaisuudessaan (varat ja velat) koskevat ehdot ja Sernamin varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena koskevat ehdot toistensa vastakohdiksi, päätös oli riittävän selkeä sen osalta, että varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ei käsitä velkoja. Koska komissio on joka tapauksessa velvollinen tarkastelemaan yksilöllisesti kunkin asian erityisolosuhteita, muut, varsinkaan myöhäisemmät päätökset eivät sido sitä.

125    Kantajan ensimmäinen perustelu on siksi hylättävä.

–       Toinen perustelu, jonka mukaan kantaja joutui liittämään Sernamin varoihin tiettyjä velkoja (ei kuitenkaan rahoitusvastuita) kansallisesta lainsäädännöstä johtuvien velvoitteiden vuoksi

126    Kantaja vetoaa siihen, että se joutui liittämään Sernamin varoihin toimintavelkoja ainoastaan sen vuoksi, että velkojat eivät käyttäisi Ranskan lainsäädännön mukaista oikeuttaan vastustaa toimenpidettä. Se väittää, että Ranskan lainsäädännön mukaan velkojat voivat vastustaa siirto- tai luovutustoimenpiteitä ja saada saatavistaan välittömästi maksun tai takuusitoumuksen. Jos myöhempi kollektiivinen maksukyvyttömyysmenettely aloitetaan, velkojat voivat lisäksi riitauttaa velallisensa omaisuuden vähentymiseen johtaneet toimenpiteet, jotka on toteutettu 18 kuukautta ennen kollektiivisen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista. Kantajan mukaan on niin, että jos pelkästään Sernamin varat olisi myyty, Sernamin velkojat olisivat päätyneet sellaisen yhtiön velkojiksi, jolla ei ollut lainkaan varoja mutta jolla oli erittäin raskas velkataakka, ja tämän vuoksi velkojilla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada takaisin saataviaan. Ne olisivat näin ollen vastustaneet erittäin suurella todennäköisyydellä pelkästään Sernamin varojen luovuttamista yhtenä kokonaisuutena. Tai jos ne olisivat hyväksyneet pelkästään varojen luovuttamisen, ne olisivat riitauttaneet sen täydellä varmuudella konkurssissa, joka olisi tämän jälkeen seurannut. Kantajan mukaan tästä seurasi, että toimintavelkojen liittäminen mukaan oli ollut välttämätöntä, jotta Sernamin varojen luovutus oli mahdollista toteuttaa.

127    Kantaja ei tässä yhteydessä osoita, että pelkkä varojen myynti olisi vienyt velkojilta kaikki mahdollisuudet saada saatavansa takaisin, sillä tästä myynnistä olisi tavanomaiseen tapaan pitänyt syntyä tuloja Sernamille. On syytä todeta lisäksi, että tämän tyyppinen kansallisen lainsäädännön erityispiirteitä koskeva perustelu pohjautuu virheelliseen olettamaan siitä, että komissio olisi edellyttänyt juuri Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ehtojen noudattamista, vaikka kyseisen päätöksen 3 artiklan kahden eri kohdan välillä oli mahdollista valita.

128    Kuten komissio puolustautuessaan korostaa, jos kantaja ja asianomainen jäsenvaltio olisivat käytännöllisten tai kansalliseen lainsäädäntöön perustuvien esteiden vuoksi kohdanneet ongelmia Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanossa, niillä oli käytettävissään useita eri mahdollisuuksia. Ne saattoivat soveltaa Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdan ehtoja, kääntyä yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen mukaisesti komission puoleen ilmoittaakseen näistä ongelmista ja keskustellakseen tämän ehdon mahdollisesta muuttamisesta tai periä takaisin sisämarkkinoille soveltumattomat lainvastaiset tuet asettamalla Sernam konkurssiin, jos tähän oli tarvetta.

129    Kantaja ei voi käsiteltävässä asiassa siksi vedota kansallisen lainsäädännön mukaisiin velvoitteisiin perustellakseen valitsemansa ehdon kiertämistä.

130    Kantajan toinen perustelu on siksi hylättävä.

–       Kolmas perustelu, jonka mukaan siirto ei todellisuudessa koskenut Sernamia ”kokonaisuudessaan” (varat ja velat)

131    Ensiksikin kantaja vetoaa siihen, että – toisin kuin komissio riidanalaisen päätöksen 116 perustelukappaleessa toteaa – siirto ei koskenut Sernamia ”kokonaisuudessaan” (varat ja velat), koska Financière Sernamille ei luovutettu rahoitusvastuita tai velvollisuutta maksaa takaisin Sernam 2 ‑päätöksessä sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu 41 miljoonan euron tuki. Toiseksi se vetoaa luovutettavan kohteen tarkkaan rajaamiseen liittyviin ristiriitaisiin osuuksiin riidanalaisessa päätöksessä, kuten esimerkiksi ilmauksiin ”kokonaisuudessaan (varat ja velat)” kyseisen päätöksen 3.2.3.2 kohdassa ja 113 perustelukappaleessa, ”[Sernamin] varat ja velat kokonaisuudessaan, – – seuraavia poikkeuksia lukuun ottamatta” kyseisen päätöksen 114 perustelukappaleessa, ”varat ja velat” riidanalaisen päätöksen 115 perustelukappaleessa tai vielä ”[Sernamin] siirto kokonaisuudessaan (varat ja velat), muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta” riidanalaisen päätöksen 116 perustelukappaleessa.

132    Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 114–115 perustelukappaleessa seuraavaa:

”– – ostamalla Sernam Xpressin Financière Sernam ostaa [Sernamin] varat ja velat kokonaisuudessaan, – – seuraavia poikkeuksia lukuun ottamatta: varoja on korotettu [Sernamin] hyväksi toteutetulla 57 miljoonan euron pääomanlisäyksellä ja Sernam Xpressin hyväksi toteutetulla 2 miljoonan euron pääomanlisäyksellä – – ja velkoja on lyhennetty [Sernamin] SNCF-konsernilta ottamaa osakkuuslainaa, IBM-GPS-sopimuksen irtisanomiseen liittyviä velkoja ja 41 miljoonan euron suuruisen sääntöjenvastaisen tuen takaisinmaksuvelvoitetta vastaavalla summalla.

Nämä mukautukset eivät kuitenkaan vaikuta siihen tosiseikkaan, että [Sernamin] varat ja velat on siirretty ensin Sernam Xpressille ja sen jälkeen Financière Sernamille.”

133    Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 116 perustelukappaleessa, että ”[t]oiminnan siirto ei siis merkitse varojen myyntiä, vaan kyseessä on Sernamin siirto kokonaisuudessaan (varat ja velat), muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta” ja että ”tästä seuraa, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja ehtoja ei ole noudatettu”.

134    Ensiksikin on syytä todeta, ettei kantaja kiistä sitä, että se liitti Sernamin kokonaisvaroihin siirron yhteydessä lähes kaikki sen velat lukuun ottamatta eräitä rahoitusvastuita (joiden kokonaismäärä oli 38,5 miljoonaa euroa) ja velvollisuutta maksaa takaisin Sernam 2 ‑päätöksessä lainvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu 41 miljoonan euron valtiontuki.

135    Tämä seikka ilmenee myös asiakirja-aineistosta kokonaisuudessaan. Sopimuspöytäkirjassa, joka allekirjoitettiin 21.7.2005, määrättiin nimittäin, että Sernamin oli siirrettävä Sernam Xpressille ”kaikki Sernamin varat ja velat [rahoitusvastuita] lukuun ottamatta”. Myös 14.9.2005 päivätystä varojen osittaissiirtoa koskevasta sopimuksesta käy ilmi (kun kyse oli suurimmista veloista), että mukaan oli liitetty erityisesti liiketoimintaan kuuluvien varojen negatiivisesta arvosta johtuva negatiiviseen hankintaan liittyvä varaus (badwill), varautuminen tuleviin tappioihin, käyttövelat, muut velat sekä omistusosuuksiin liittyvät velat. Commission des participations et des transfertsin (osuuksia ja siirtoja käsittelevä lautakunta) 22.7.2005 antamassa puoltavassa lausunnossa 2005-AC 2, joka koski sitä, että kantaja siirsi Sernamin varat yksityiselle sektorille, viitataan myös siihen, että kantaja oli päättänyt ”luovuttaa yhtiön käyttövarat ja ‑velat yhtenä kokonaisuutena”. X‑pankin kertomuksessa todetaan lisäksi selkeästi, että ”käytännössä [Sernamin] käyttövarat ja ‑velat kokonaisuudessaan (mukaan lukien kaikki sen tytäryhtiöt ja merkki) rahoitusvastuita lukuun ottamatta sisältyivät luovutettuun yhtiöön”.

136    Toisin kuin kantaja väittää se, että siirron ulkopuolelle jätettiin eräät rahoitusvastuut ja velvollisuus maksaa takaisin lainvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu 41 miljoonan euron valtiontuki, ei ole omiaan saattamaan kyseenalaiseksi päätelmää, jonka mukaan Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa ei ole noudatettu, sillä edellä olevasta 118 kohdasta ilmenee, että yksinomaan se, että pelkkiä Sernamin varoja ei myyty, vaan mukaan liitettiin myös pääosa veloista, riittää sen osoittamiseksi, että kyseistä määräystä ei ole noudatettu. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että riidanalaisen päätöksen 114, 115 tai 116 perustelukappaleeseen sisältyvät sanamuotojen vaihtelut, joita kantaja on korostanut, ovat johdonmukaisia, eikä niillä ole vaikutusta riidanalaisen päätöksen pätevyyteen.

137    Komissio ei tehnyt näin ollen oikeudellista virhettä tai tosiseikkoja koskevaa virhettä siirron kohteen osalta todetessaan riidanalaisen päätöksen 116 perustelukappaleessa, että toiminnan siirto ei merkinnyt varojen myyntiä, vaan kyseessä oli Sernamin siirto kokonaisuudessaan (varat ja velat) muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

138    Kolmas perustelu on siksi hylättävä.

139    Edellä olevasta seuraa, että kantajan ensimmäinen väite on hylättävä.

 Toinen väite, jonka mukaan komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 108–112 ja 124 perustelukappaleessa virheellisesti siirron käsittäneen varojen ja velkojen siirtämisen yhtenä kokonaisuutena konsernin sisällä, mitä seurasi ne vastaanottaneen tytäryhtiön osakkeiden kauppa (share deal)

140    Kantaja pyrkii osoittamaan useilla väitteillään, joita on esitetty myös toisen osan yhteydessä (ks. edellä 95 kohta), pääasiallisesti, että se, että komissio jakoi Sernamin varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena kahteen vaiheeseen (Sernamin siirto Sernam Xpressille, mitä seurasi Sernam Xpressin osakkeiden luovuttaminen Financière Sernamille), oli keinotekoista eikä vastannut todellisuutta, jossa kyse oli yhdestä ainoasta toimenpiteestä, joka toteutettiin ”yhdessä hetkessä” täysin samanaikaisesti ja erottamattomalla tavalla yhdellä ja samalla toimella ja jolla tavoiteltiin yhtä ja samaa tavoitetta eli Sernamin varojen myymistä Financière Sernamille yhtenä kokonaisuutena. Kantaja korostaa tässä yhteydessä, että varojen osittaissiirto, jota seuraa ne vastaanottaneen yhtiön osakkeiden luovuttaminen, katsotaan Ranskan lainsäädännössä ”myynniksi”.

141    On syytä todeta, että nämä väitteet ovat tehottomia, sillä ensimmäisen väitteen tutkimisesta seuraa, että vaikka toteutettua toimenpidettä tarkasteltaisiin kantajan toivomalla tavalla yhtenä myyntitoimenpiteenä, näiden kahden vaiheen ”lopputulos” ei vastaa missään tapauksessa pelkkää varojen myyntiä, ja että myynnin tarkoitusta ei ole noudatettu, kuten komissio riidanalaisen päätöksen 103 ja 113–116 perustelukappaleessa perustellusti toteaa.

142    On joka tapauksessa syytä todeta, ettei komissio tehnyt analyysissään virhettä katsoessaan, että nämä kaksi toimenpidettä – tarkasteltiin niitä sitten riidanalaisen päätöksen 108–112 perustelukappaleessa muusta erillään tai riidanalaisen päätöksen 113–116 perustelukappaleessa yleisesti – eivät täyttäneet Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ehtoja.

143    On syytä tutkia, oliko eri siirtotoimenpiteiden vaikutus odotettu eli se, että Sernam myi varansa yhtenä kokonaisuutena 30.6.2005 mennessä markkinahintaan yritykselle, jolla ei ollut oikeudellista kytköstä kantajaan, läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen. Riidanalaista päätöstä tarkasteltaessa käy ilmi, että komissio arvioi myynnin vaiheita oikein sekä niiden yksittäiset että yhdistetyt vaikutukset huomioon ottaen.

144    Ensimmäistä väitettä tutkittaessa nimittäin ilmenee komission todenneen riidanalaisen päätöksen 109 ja 110 perustelukappaleessa perustellusti, että ”varallisuuserien osittaiseksi siirroksi luokitel[tua] toimen[pidettä] (käytännössä kyse oli varoista ja veloista) – – ei voida katsoa varojen myynniksi kolmannelle osapuolelle” erityisesti, koska se ”ei koske[nut] pelkästään varoja vaan myös kaikkia velkoja, lukuun ottamatta eräitä [Sernamin] velkoja sen emoyhtiölle [kantajalle ja koska kyse o[li Sernamin] siirrosta kokonaisuudessaan (varat ja velat) eikä pelkkien varojen myynnistä” ja koska ”[k]yseisen siirron kohteena oli 100-prosenttisesti omistettu tytäryhtiö, Sernam Xpress – – [v]arojensiirron kohteena ei siis ollut [kantajasta] riippumaton konsernin ulkopuolinen yritys”.

145    Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 108 ja 111 perustelukappaleessa perustellusti myös, että Sernam Xpressin osakkeet myytiin Financière Sernamille ja että tällöin oli kyse ”share dealista” tai osakekaupasta.

146    Kyse oli nimittäin osakkeiden tai tarkemmin ottaen postilaatikkoyhtiö Sernam Xpressin yhtiöosuuksien kaupasta. Sernam Xpressiin oli siirretty tätä ennen kaikki Sernamin varat ja sen käyttövelat, eli Sernam miltei kokonaisuudessaan.

147    Komissio ei siten tehnyt riidanalaisen päätöksen 111 perustelukappaleessa virhettä katsoessaan, ettei kyseisessä osakekaupassa ollut kyse osakkeiden myynnistä kolmannelle osapuolelle.

148    Komissio ei ole näin ollen tehnyt tosiseikkoja koskevaa virhettä tai oikeudellista virhettä, vaan se on tarkastellut riidanalaisessa päätöksessä perustellusti koko toimenpiteen taloudellisia vaikutuksia ja sen osatekijöitä tarkistaakseen sen, oliko Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja sisämarkkinoille soveltuvuuden ehtoja noudatettu.

149    Edellä esitetty huomioon ottaen myös toinen väite on hylättävä.

150    Neljännen kumoamisperusteen kolmas osa on siksi hylättävä.

 Neljäs osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 117 perustelukappaleessa, että siirtoa ei rajattu Sernamin varoihin, vaan varoja oli korotettu nettomääräisesti 57 miljoonalla eurolla

151    Kantaja arvostelee komissiota siitä, että se arvioi riidanalaisen päätöksen 117 perustelukappaleessa, että Sernamin varoja oli korotettu nettomääräisesti 57 miljoonalla eurolla. Se vetoaa ensiksikin siihen, että komissio sekoitti keskenään myynnin kohteen (varat) ja niistä maksetun hinnan ja että tämä 57 miljoonan euron negatiivinen nettohinta oli markkinahinta, joka oli tulosta avoimesta, läpinäkyvästä, ehdottomasta ja syrjimättömästä tarjouskilpailumenettelystä, minkä useat riippumattomat asiantuntijat ovat vahvistaneet. Se vetoaa toiseksi siihen, että koska komissio oli varsin hyvin perillä Sernamin toiminnan tappiollisuudesta, sen olisi pitänyt Sernam 2 ‑päätöksessä täsmentää, että se kieltää luovuttamisen negatiiviseen hintaan.

152    Komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 117 perustelukappaleessa pääasiallisesti, että Sernamin varoja oli korotettu Sernamin ja Sernam Xpressin pääomankorotuksilla nettomääräisesti 57 miljoonalla eurolla ja että tällaista varojen korottamista ei sallita Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa.

153    Ensiksikin riittää kun todetaan, ettei komissio ole sekoittanut keskenään myynnin kohdetta ja myyntihintaa. Sernamin ja sittemmin Sernam Xpressin pääomankorotuksilla on nimittäin lisätty Sernamin ja sittemmin Sernam Xpressin pääomaa nettomääräisesti 57 miljoonalla eurolla.

154    Toiseksi kolmannen osan tutkimisesta ilmenee kantajan katsovan virheellisesti, että komission olisi pitänyt täsmentää se, että Sernamin toiminnan tappiollisuus huomioon ottaen negatiivinen hinta ei ollut suotava, koska negatiivinen hinta on tulos siitä, että velvollisuutta myydä pelkästään Sernamin varat ilman velkoja ei ole noudatettu.

155    Unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen vastatessaan kantaja nimittäin myönsi, että kun varoja luovutetaan erikseen, varoilla on määritelmän mukaisesti arvo, joka voi olla joko positiivinen tai nolla mutta joka ei voi olla negatiivinen.

156    Komissio korostaa tässä yhteydessä, että tarjouspyyntömenettelyn ensimmäisen kierroksen päättyessä tarjoajilta oli pyydetty Sernamin varoista ”cash free, debt free” ‑arvio – eli arvio, jossa käteisvaroja ja velkoja ei otettu huomioon – ja että tämä oli johtanut hintatarjouksiin, jotka kaikki olivat positiivisia.

157    Kantaja vastaa tätä kiistämättä kuitenkin, että nämä alustavat ei-sitovat tarjoukset olivat pelkästään arvostustekniikan sovellutuksia ja että tämä ei merkinnyt suinkaan sitä, että toiminta olisi luovutettu ilman velkoja ja käteisvaroja, vaan pelkästään sitä, että tarjoajia oli pyydetty esittämään arvionsa yrityksen arvosta riippumatta kohdeyhtiön velka- ja käteisvara-asteesta. Tämä tehtiin, jotta tehtyjä tarjouksia voitaisiin vertailla objektiivisesti.

158    Nämä positiiviset ”cash free, debt free” ‑arviot (käteisvaroja ja velkoja huomioon ottamatta) osoittavat siten, että jos kantaja olisi myynyt pelkästään varat ilman velkoja, niiden myyntihinta olisi ollut positiivinen tai nolla, mutta se ei olisi ollut negatiivinen, kuten komissio korostaa.

159    Neljännen kumoamisperusteen neljäs osa on siksi hylättävä.

 Viides osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 118 ja 119 perustelukappaleessa, että Sernamin varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ei tapahtunut läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen

160    Kantaja vetoaa Ranskan tasavallan tukemana siihen, että komissio olisi tehnyt riidanalaisen päätöksen 118 ja 119 perustelukappaleessa virheitä. Kantaja vetoaa Ranskan tasavallan tukemana pääasiallisesti neljään väitteeseen ja Ranskan tasavalta yhteen väitteeseen.

161    Ennen näiden väitteiden käsittelemistä on syytä palauttaa mieliin, että riidanalaisen päätöksen 118 ja 119 perustelukappale kuuluvat seuraavasti:

”Ranskan viranomaiset järjestivät aluksi läpinäkyvän ja avoimen menettelyn. Tämän menettelyn päätteeksi [kantaja] ei kuitenkaan ollut saanut yhtään sitovaa tarjousta.

Kun läpinäkyvä ja avoin menettely oli epäonnistunut, [Sernamin] toiminnan siirtotoimenpiteitä koskeva sopimus tehtiin Financière Sernamin kanssa. Koska Financière Sernam ei ollut erillisenä yhtiönä osallistunut läpinäkyvään ja avoimeen menettelyyn, toiminnan siirto ei lopulta tapahtunut läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen.”

 Ensimmäinen väite, jonka mukaan johtoryhmä olisi osallistunut tarjouskilpailuun alusta alkaen

162    Kantaja ja Ranskan tasavalta vetoavat pääasiallisesti siihen, että Sernamin johtoryhmän tarjous oli tehty läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen, koska johtoryhmä oli osallistunut tarjouspyyntömenettelyyn alusta alkaen tarjoaja nro 5:n kanssa muodostetussa konsortiossa ja koska se oli jättänyt tarjouksen, joka oli alun perin yhteinen tarjoaja nro 5:n kanssa, sen jälkeen, kun sen kumppani oli 15.6.2005 ilmoittanut, ettei se kyennyt tekemään sitovaa tarjousta asetetussa määräajassa.

163    Ensiksikin on syytä todeta, että juuri tarjoaja nro 5:stä ja johtoryhmästä muodostunut konsortio osallistui alun perin tarjouskilpailuun ja jätti alustavan tarjouksen. Konsortion jäsenet eivät kuitenkaan jättäneet tarjousta erikseen.

164    On nimittäin syytä korostaa, että juuri tarjoaja nro 5:n johtaman konsortion esittämän suunnitelman sisältö valittiin alun perin toisen tarjouskilpailukierroksen päätteeksi parempana kuin tarjoaja nro 4:n suunnitelma. Ranskan viranomaiset ovat osoittaneet tämän selkeästi 6.1.2012 antamassaan vastauksessa komission kysymyksiin:

”[Tarjoaja nro 5:n] tarjous perustui useille merkittäville periaatteille eli erityisesti sille, että [kantaja] ottaa vastuulleen Sernamin käteisvaratarpeet, joiden [tarjoaja nro 5] arvioi olevan [määrältään merkittävät], ja sille, että vastattavaksi ei oteta Sernamin – – euron rahoitusvelkoja, (jotka [määrältään merkittävien] käteisvaratarpeiden vastattavaksi ottamiseen lisättynä johtavat –56,4 miljoonan euron negatiiviseen hintaan,) ja pääoman osalta kumppanuussuhteelle Sernamin johtoryhmän kanssa. 

[Tarjoaja nro 5:n] edeltäviin pääomankorotusvaatimuksiin [liittyvät odotukset olivat vähäisemmät kuin ne, joita oli odotettavissa [tarjoaja nro 4:n] kanssa käytävissä neuvotteluissa. [Tarjoaja nro 4] viittasi nimittäin implisiittisesti tarpeeseen siitä, että [kantaja] korottaa Sernamin pääomaa ennakolta [tarjoaja nro 5:n edellyttämää summaa suuremmalla summalla], ja rahoitusveloista vastuun ottamiseen lisättynä tämä johtaa –65,2 miljoonan euron negatiiviseen hintaan.

[Kantaja] on näin ollen tehnyt päätöksen jatkaa keskusteluja ainoastaan [tarjoaja nro 5:n] ja Sernamin johdon kanssa.”

165    Toiseksi on syytä todeta, että johtoryhmän sitova tarjous oli erittäin kaukana tarjoaja nro 5:n johtaman konsortion toisella kierroksella tekemästä tarjouksesta ja kantajan näkökulmasta paljon epäedullisempi.

166    Edellä 164 kohdassa mainitusta Ranskan viranomaisten vastauksesta sekä konsortion 29.3. ja 7.4.2005 päivätyistä kirjeistä (7.4. päivätyssä kirjeessä toistetaan konsortion 29.3. tekemän tarjouksen pääasialliset ehdot ja niihin liitetään tarjouksen jättämisen jälkeen tehdyt muutokset) ilmenee, että konsortion toisen kierroksen tarjouksessa arvioitiin, että kantajan suorittaman pääomankorotuksen tarve oli tällöin suuruudeltaan merkittävä, kun johtoryhmä puolestaan arvioi lopullisessa tarjouksessaan tarpeen lopulta erittäin paljon suuremmaksi eli 59 miljoonaksi euroksi (tai nettomääräisesti 57 miljoonaksi euroksi). Kuten komissio istunnossa korosti, tarjoaja nro 5:n johtaman konsortion toisella kierroksella tekemässä tarjouksessa arvioitua merkittävää summaa ja johtoryhmän sitovaan tarjoukseen sisältynyttä määrältään paljon suurempaa 57 miljoonan euron summaa oli syytä vertailla keskenään, sillä nämä kaksi summaa vastasivat kohteen alustavaa pääomankorotuksen tarvetta, josta kantaja vastasi. Näihin käteisvaratarpeisiin lisättiin sen jälkeen luopuminen saatavista, joiden määrä arvioitiin konsortion toisen kierroksen tarjouksessa ja johtoryhmän sitovassa tarjouksessa melko samansuuruisiksi.

167    Konsortion toisen kierroksen negatiivinen tarjous (ottamatta huomioon merkittävää pääomanlisäystä, jonka tarjoaja nro 5 tarjoutui tekemään merkitsemällä pääomankorotuksen) oli huhtikuussa 2005 siten enintään noin –56,4 miljoonaa euroa (”kaiken sisältävä” tarjous, jonka yhteydessä kantaja korotti pääomaa ja luopui saatavistaan), kun johtoryhmän tarjous taas oli noin –95,5 miljoonaa euroa samoin ehdoin (eli pääomaa korotettiin nettomääräisesti 57 miljoonalla eurolla, mihin lisättiin kantajan luopuminen 38,5 miljoonan euron saatavistaan).

168    Edellä esitetystä ilmenee komission toimineen perustellusti, kun se ei pitänyt sijoittajan eli tarjoaja nro 5:n, joka lisäksi tarjoutui sijoittamaan Sernamin pääomaan merkittävän summan, tekemää tarjousta ja 84 johtavan työntekijän ja johtajan, jotka rahoittivat ostohintaa omista henkilökohtaisista varoistaan vain vähäisellä määrällä eli 2 miljoonalla eurolla, tekemää tarjousta toisiaan vastaavina uskottavuuden ja luotettavuuden osalta.

169    Kolmanneksi kantaja ja Ranskan tasavalta korostavat sitä, ettei menettelyn läpinäkyvyys ja avoimuus lopu silloin, kun parhaan tarjouksen tehnyt tarjoaja on tullut lopulta valituksi ja muut tarjoajat määritelmän mukaisesti hylätyiksi ja kun keskusteluja ”viimeisen asianomaisen osapuolen” kanssa jatketaan.

170    Läpinäkyvän ja avoimen tarjouspyyntömenettelyn ”viimeinen asianomainen osapuoli” oli tarjoaja nro 4. Edellä olevasta 164 kohdasta nimittäin ilmenee, että johtoryhmän sitova eli –95,5 miljoonan euron suuruinen tarjous oli myyjän kannalta vähemmän kiinnostava kuin tarjoaja nro 4:n toisella kierroksella tekemä alustava tarjous eli –65,2 miljoonan euron negatiivinen hinta samoin ehdoin (eli kantaja korotti pääomaa ja luopui saatavistaan). Kuten komissio asiakirjoissaan korostaa, tarjoaja nro 5:n vetäytymisen jälkeen olisi pitänyt kääntyä tarjoaja nro 4:n puoleen, joka oli ollut menettelyssä mukana alusta alkaen ja joka myös oli ilmaissut kiinnostuksensa toisen kierroksen lopputulokseen.

171    Toisaalta johtoryhmän tarjousta ei voida pitää ”viimeisen asianomaisen osapuolen” tarjouksena, koska johtoryhmä ei osallistunut läpinäkyvään ja avoimeen menettelyyn itsenäisesti.

172    Neljänneksi kantaja vetoaa siihen, ettei ole asianmukaista verrata johtoryhmän sitovaa tarjousta konsortion, johon johtoryhmä kuului, ei-sitovaan tarjoukseen, sillä vain sitova tarjous on pätevä, vaikkei se olisikaan paras tarjous.

173    Tämä perustelu on hylättävä, koska nyt on esillä kysymys siitä, onko johtoryhmän sitova tarjous tehty tarjouspyyntömenettelyssä. Tämä edellyttää väistämättä tarjouspyyntömenettelyn aikana jätettyjen ei-sitovien tarjousten tutkimista.

174    Perustelut, joilla pyritään osoittamaan, että johtoryhmä olisi osallistunut tarjouspyyntömenettelyyn alusta alkaen, on siksi hylättävä, sillä johtoryhmä ei osallistunut siihen itsenäisesti eikä jättänyt yksin tarjousta, jonka se jätti alun perin yhdessä tarjoaja nro 5:n kanssa. Sen tarjousta ei voida siten pitää läpinäkyvässä ja avoimessa menettelyssä tehtynä.

175    Ensimmäinen väite on siksi hylättävä.

 Toinen väite, jonka mukaan Financière Sernamin tekemä tarjous olisi pätevä, vaikka Financière Sernamia ei vielä ollut perustettu johtoryhmän tarjouksen jättämisajankohtana

176    Kantaja täsmentää, että yhtiön perustaminen tarjouksen hyväksymisen jälkeen vastaa yhtäältä tarjouspyyntöjen yhteydessä tavanomaista käytäntöä ja että johtoryhmän muodostaneet luonnolliset henkilöt olivat toisaalta itse oikeustoimikelpoisia, mikä on tarjouksen tekemisen kannalta riittävää.

177    On syytä todeta, että nämä perustelut ovat tehottomia, koska riidanalaisesta päätöksestä ei ilmene komission arvostelleen Financière Sernamia siitä, ettei sillä ollut tarjouspyyntömenettelyn aikana oikeushenkilöllisyyttä, vaan siitä, että johtoryhmän ja siten Financière Sernamin tarjousta ei ollut tehty läpinäkyvässä ja avoimessa tarjouspyyntömenettelyssä.

178    Toinen väite on siksi hylättävä.

 Kolmas väite, jonka mukaan kaikilla tarjoajilla olisi ollut tilaisuus tehdä tarjous, kaikkia tarjoajia olisi kohdeltu tasapuolisesti ja kaikilla tarjoajilla olisi ollut samanlaiset tiedonsaantimahdollisuudet ja määräaikoja koskevat ehdot

179    Kantaja vetoaa Ranskan tasavallan tukemana siihen, että komission päätöskäytännöstä ja oikeuskäytännöstä seuraa, että tarjouspyynnön avoimuus ja läpinäkyvyys edellyttää sitä, että kaikilla osapuolilla, jotka ovat mahdollisesti kiinnostuneita, on ollut tilaisuus tehdä tarjous ja että niillä on ollut tarjouksen tekemiseksi samanlaiset tietojensaantimahdollisuudet ja määräaikoja koskevat ehdot. Käsiteltävässä asiassa asia olisi ollut näin.

180    Tämä osallistujien yhdenvertaista kohtelua koskeva perustelu on hylättävä, koska johtoryhmän tarjousta ei tehty tässä tarjouspyyntömenettelyssä.

181    Kolmas väite on siksi hylättävä.

 Neljäs väite, jonka mukaan se, että varojen myyntiä olivat edeltäneet tuloksettomat yritykset toisen yhtiön kanssa, antoivat oikeuskäytännön mukaan ”viitteitä siitä, että noudatettu menettely on ollut riittävän avointa ja läpinäkyvää”

182    Kantaja vetoaa siihen, että edellä 52 kohdassa mainitun tuomion SMI (EU:C:2004:238) ja edellä 52 kohdassa mainitun tuomion CDA (EU:T:2005:364) mukaan se, että varojen myyntiä olivat edeltäneet tuloksettomat yritykset toisen yhtiön kanssa antoivat ”viitteitä siitä, että noudatettu menettely on ollut riittävän avointa ja läpinäkyvää” (edellä 52 kohdassa mainittu tuomio SMI, EU:C:2004:238, 95 kohta ja edellä 52 kohdassa mainittu tuomio CDA, EU:T:2005:364, 110 kohta). Se katsoo tilanteen olevan tämä myös käsiteltävässä asiassa, sillä tuloksettomat yritykset tarjoaja nro 5:n muodostaman konsortion kanssa edelsivät johtoryhmälle myyntiä.

183    On syytä todeta, että vaikka on niin, että tietyissä erityistapauksissa tällaiset seikat voivat antaa viitteitä siitä, että noudatettu menettely on ollut riittävän avointa ja läpinäkyvää, kyse ei ole kuitenkaan riittävästä näytöstä. Komissio ei käsiteltävässä asiassa voinut tyytyä siihen, että tällaisia viitteitä oli mahdollisesti olemassa tarkistaessaan sitä, oliko Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti asetettua ehtoa läpinäkyvästä ja avoimesta menettelystä noudatettu. Ensimmäisestä väitteestä edellä olevassa 162–175 kohdassa tehdystä analyysistä kuitenkin ilmenee, ettei tämä ehto täyttynyt.

184    Neljäs väite on siksi hylättävä.

 Ranskan tasavallan väite siitä, että esitettyjen asiantuntijalausuntojen mukaan 57 miljoonan euron negatiivinen hinta oli tosiasiassa markkinahinta

185    Ranskan tasavalta vetoaa siihen, että esitetyissä asiantuntijalausunnoissa oli vahvistettu 57 miljoonan euron negatiivinen hinta. Oikeuskäytännössä tunnustetaan niiden merkitys, kun määritellään, onko myynti tapahtunut tavanomaisin markkinaedellytyksin.

186    Tämä väite on hylättävä tehottomana, koska nyt on kyse sen tarkistamisesta, onko Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa noudatettu siltä osin, kuin siinä edellytettiin läpinäkyvää ja avointa menettelyä, eikä hinnan tarkistamisesta asiantuntijalausunnon avulla.

187    Edellä oleva huomioon ottaen neljännen kumoamisperusteen viides osa on hylättävä.

 Kuudes osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 121–123 perustelukappaleessa, että varojen myynnin tarkoitusta ei noudatettu

188    Kantaja vetoaa pääasiallisesti kahteen väitteeseen. Kantaja vetoaa ensimmäisellä väitteellään siihen, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan tarkoitusta on noudatettu, koska Sernamin toiminta on lopetettu. Kantaja katsoo toisessa väitteessään, että varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ‑käsite sallii todellisuudessa sen, että toimintaa jatketaan.

 Ensimmäinen väite, jonka mukana varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena tarkoitusta on noudatettu, koska Sernamin taloudellinen toiminta on lopetettu

189    Riidanalaisen päätöksen 121 ja 122 perustelukappaleesta ilmenee komission katsoneen, että varojen myynnin tarkoitus – sellaisena kuin siitä määrättiin Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleessa – oli vapauttaa Sernamin markkinaosuudet ja varat sekä tarjota kolmannelle osapuolelle mahdollisuus käyttää kyseisiä varoja ja että varojen myynnillä pyrittiin siis lopettamaan Sernamin taloudellinen toiminta. Komissio arvioi riidanalaisen päätöksen 123 perustelukappaleessa, että käsiteltävässä asiassa Sernamin osti kokonaisuudessaan sen johtajisto, joka muodosti tulevan Financière Sernamin, ja että taloudellisen toiminnan jatkuminen oli täydellistä. Se katsoi lisäksi, että yritys vapautui merkittävästä osasta velkojaan ja sai uutta pääomaa 59 miljoonaa euroa, josta 57 miljoonaa on taloudellisesti edelleen kantajan vastuulla. Komissio päätteli tästä, että toteutettu toimenpide ei noudattanut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja ehtoja, eikä se myöskään mahdollistanut kyseisen päätöksen tavoitteiden saavuttamista, koska se johti sitä vastoin taloudellisen yksikön vahvistumiseen tavalla, joka oli omiaan lisäämään kilpailun vääristymistä, vaikka Sernam 2 ‑päätöksellä asetetuilla toimenpiteillä nimenomaan pyrittiin sitä vähentämään.

190    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan tarkoitusta on syytä arvioida sen perustelujen valossa ennen, kuin kantajan eri perusteluja tutkitaan jäljempänä 196–211 kohdassa.

191    Sernam 2 ‑päätöksen osaan, jonka otsikkona on ”Kilpailun vääristymien estäminen – erityiset vastasuoritteet”, sisältyvästä 200 ja 208–211 perustelukappaleesta ilmenee komission katsoneen aluksi, että oli syytä toteuttaa toimenpiteitä Sernamille myönnetyn 503 miljoonan euron tuesta kilpailijoille aiheutuvien haitallisten vaikutusten poistamiseksi mahdollisimman laajasti, että pakolliset markkinaosuuden rajoitukset tai supistukset kaikilla sellaisilla asian kannalta merkityksellisillä markkinoilla, joilla yritys toimii, olivat kilpailijoiden hyväksi toteuttavia vastasuoritteita ja että edellytettävät vastasuoritteet voivat vaihdella sen mukaan, toimiko yritys markkinoilla, joilla esiintyi ylikapasiteettia, vai ei. Kun huomioon otettiin lisäksi samassa päätöksessä todettu tuen väärinkäyttö ja rakenneuudistussuunnitelman keston jatkaminen, komissio katsoi, että Sernamin oli annettava erityinen vastasuorite vetäytymällä pysyvästi markkinoilta, joilla oli ylikapasiteettia ja jotka käsiteltävässä asiassa olivat maantiekuljetusten perinteisten yhteislähetysten/postipalvelujen markkinat, jotta rakenneuudistustuen osittainen hyväksyminen olisi perusteltua. Komissio korosti, että valtiontuen myöntämisestä markkinoilla, joilla valitsee rakenteellinen ylikapasiteetti tai jotka taantuvat, olisi välittömänä seurauksena, että yritys, joka muuten joutuisi lopettamaan toimintansa ilmoitettujen vaikeuksien vuoksi, voi pitää keinotekoisesti hallussaan hyvin haluttuja markkinaosuuksia kilpailevien ja taloudellisesti terveiden yritysten vahingoksi.

192    Näillä syillä voidaan perustella Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asetettuja ehtoja – eli sitä, että Sernamin maantieliikennepalvelut korvataan muiden yritysten palveluilla ja Sernamin toimintoja diversifioidaan kohti raiderahtiliikennettä –, joiden päämääränä oli poistaa Sernam markkinoilta, joilla oli ylikapasiteettia, jotta Sernamille myönnettyyn 503 miljoonan euron rakenneuudistustukeen liittyvä kilpailun vääristyminen voidaan estää.

193    Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleesta, joka kuuluu samaan kilpailun vääristymisen estämistä käsittelevään osaan kuin mihin edellä mainitut 200 ja 208–211 perustelukappaleet, ilmenee, että jos Sernam myy varansa yhtenä kokonaisuutena, edellä mainittuja kahta yrityksen rakenneuudistukseen liittyvää ehtoa ”ei sovellet[taisi], koska Sernam ei enää toimisi nykyisessä oikeudellisessa muodossaan ja luovuttaisi markkinaosuutensa riippumattomalle ostajalle (joka voisi tosiasiallisesti jatkaa toimintaansa Sernamin varoin)”.

194    Kuten komissio istunnossa muistutti, Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan kaksi nimenomaisesti vaihtoehtoista kohtaa olivat ehtoja 503 miljoonan euron rakenneuudistustuelle, ja kohdilla pyrittiin samaan tavoitteeseen, joka oli kyseisestä tuesta johtuvan kilpailun vääristymisen estäminen. Se, että vetäytymistä maatieliikennesektorilta, jolla oli ylikapasiteettia, ei ollut enää tarpeen edellyttää, jos varat myytiin yhtenä kokonaisuutena, selittyy vain sillä, että jos Sernamin varat myytiin yhtenä kokonaisuutena markkinahintaan yritykselle, jolla ei ollut oikeudellista kytköstä kantajaan läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen, Sernam poistuisi markkinoilta taloudellisesti ja yhdessä sen kanssa Sernamille myönnetystä rakenneuudistustuesta johtuva kilpailun vääristyminen. Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleessa mainitun kaltainen ”markkinaosuuden luovuttaminen riippumattomalle ostajalle” on näin ollen ymmärrettävä siten, että sillä lopetetaan kilpailun vääristyminen eli Sernamin tuettu toiminta.

195    Edellä esitetystä seuraa, että komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 122 perustelukappaleessa perustellusti, että Sernamin varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena tarkoituksena oli pyrkiä lopettamaan Sernamin taloudellinen toiminta.

196    Ensiksikin kantaja vetoaa Ranskan tasavallan tukemana siihen, että Sernamin toiminta oli lopetettu, koska kaikki sen varat luovutettiin samalla hetkellä yhdessä yhdelle ja samalle ostajalle, ja siihen, että Sernamia ei ostettu kokonaisuudessaan, kuten se kolmannen osan yhteydessä olisi osoittanut.

197    Neljännen kumoamisperusteen kolmatta osaa (ks. edellä 134–137 kohta) tutkittaessa on kuitenkin ilmennyt, ettei kantaja ole pelkästään siirtänyt kaikkia varojaan yhdessä samalle ostajalle, vaan se on Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan vastaisesti luovuttanut myös lähes kaikki velkansa. Perustelut, joiden mukaan se ei olisi luovuttanut Sernamia kuitenkaan aivan kokonaisuudessaan, on edellä 136–137 kohdassa jo hylätty.

198    Toiseksi kantaja vetoaa siihen, ettei Sernam ole toiminut enää luovutusta edeltäneessä oikeudellisessa muodossaan, koska Financière Sernam jatkoi Sernamin toimintaa luovutettujen varojen turvin.

199    Sernam 2 ‑päätöksen tarkoituksesta, joka varojen myynnillä yhtenä kokonaisuutena oli ja jolla pyrittiin siihen, että tappiollinen yritys poistuisi markkinoilta taloudellisesti, ilmenee, ettei pelkkä Sernamin oikeudellisen nimikkeen muuttaminen riitä, jotta sen taloudellisen toiminnan voitaisiin todeta tosiasiassa loppuneen.

200    Kolmanneksi kantaja korostaa, ettei sillä ollut mitään oikeudellista kytköstä johtoryhmään ja siten Financière Sernamiin ja että näin ollen se, että Sernamin otti haltuunsa sen johtajisto, ei ole merkki taloudellisesta jatkuvuudesta.

201    Tällaiset väitteet ovat kuitenkin tehottomia, koska tämä seikka mainitaan riidanalaisen päätöksen 123 perustelukappaleessa vain ylimääräisenä huomautuksena sen ohella, että Sernam oli ostettu kokonaisuudessaan.

202    On joka tapauksessa syytä todeta, että tarjouksen tehneet Sernamin johtajat eivät 30.6.2005 olleet vielä eronneet tehtävistään Sernamin toimitusjohtajana ja varatoimitusjohtajana (21.7.2005 allekirjoitetun sopimuspöytäkirjan 4 artiklassa täsmennettiin, että he eroaisivat toimenpiteen toteuttamisajankohtana) ja että he kuuluivat siten edelleen kantajan konserniin.

203    Neljänneksi kantaja vetoaa siihen, että Sernamin markkinaosuudet vapautettiin Financière Sernamille, joka saattoi jatkaa toimintaa Sernamin varoilla.

204    Asiakirja-aineistosta ilmenee kuitenkin, että kantajan toteuttaman siirron tarkoituksena oli luovuttaa Sernam kokonaisuudessaan, jotta se voitiin pitää hengissä ja saneerata, mikä on vastoin tavoitetta lopettaa Sernamin taloudellinen toiminta ja vapauttaa sen markkinaosuudet sen varojen ostajalle.

205    Ensinnäkin on syytä todeta, että kantajan 29.11.2004 julkaisemassa tarjouspyyntöilmoituksessa todettiin, että kantaja oli käynnistänyt menettelyn sellaisen ostajan valitsemiseksi, joka kykenisi varmistamaan ”Sernamin toiminnan jatkuvuuden”, ja että kantaja kiinnittäisi erityistä huomiota ”Sernamin toiminnan jatkuvuuteen [ja] työpaikkojen suojaamiseen”. Samoin 21.7.2005 päivätyssä X-pankin kertomuksessa Commission des participations et des transfertsille todettiin, että ”suunniteltu toimenpide [oli] Sernam ‑konsernin” [ja] ”yhtiön haltuunotto”.

206    Edellä mainitussa Commission des participations et des transfertsin 22.7.2005 päivätyssä puoltavassa lausunnossa 2005-AC 2 todettiin toiseksi seuraavaa: ”Uuden yhtiön käyttöön annettavilla varoilla [on] pyrit[ty] siihen, että se kykenisi rahoittamaan rakenneuudistukseensa liittyvät tarpeet, jotta tasapainoiseen liiketoimintaan olisi mahdollista palata” ja että ”uudella Sernamilla o[lisi] juuri ne varat, joilla [kantajasta] täysin riippumaton yritys voisi suoriutua ensimmäisistä, edelleen vaikeista tilikausista, jotta se voisi palata yksin tai sijoittajien avustamana tavanomaiseen liiketoiminnan tilanteeseen”.

207    Kolmanneksi asiakirja-aineistosta kokonaisuudessaan ja erityisesti X-pankin kertomuksesta ja johtoryhmän jättämästä sitovasta haltuunottotarjouksesta ilmenee, että haltuunottotarjousta räätälöitäessä kaksi avaintekijää olivat Sernamin velkasaneeraussuunnitelmansa rahoittamiseksi tarvitsemat käsitevarat ja sen tarvitsema pääoman korotus, kun otetaan huomioon arvioidut tappiot vuosina 2005–2008. Niistä ilmenee myös, että 59 miljoonan euron negatiivinen hinta johtui yhtäältä erittäin suuresta määrästä Sernamin rakenneuudistukseen liittyviä rahoitustarpeita ja toisaalta kohtuullisesta määrästä rahoitustarpeita, jotka liittyivät liiketoimintasuunnitelman mukaisen työvoiman vähentämisen täytäntöönpanosta aiheutuviin kustannuksiin ja jotka ylittivät ne määrät, jotka oli maksettava lain nojalla ja sovellettavan työehtosopimuksen perusteella. X-pankin kertomuksessa täsmennetään tältä osin, että ”johtoryhmän – – tarjoukseen liittyy esillä olevassa asiassa pääomankorotus, jota johtoryhmä pitää välttämättömänä velkasaneeraussuunnitelman toteuttamista varten ja sitä varten, että johtoryhmä saa tarvittavan luottamuksen sitovan haltuunottotarjouksen tekemiseksi, eli 59 [miljoonaa euroa]”.

208    Neljänneksi kolmannen ja neljännen osan tutkimisesta edellä on käynyt ilmi, että komissio totesi riidanalaisen päätöksen 123 perustelukappaleessa perustellusti, että yritys vapautui osasta velkojaan (rahoitusvelat eivät nimittäin sisältyneet siirtoon) ja sai uutta pääomaa 59 miljoonaa euroa, josta 57 miljoonaa oli edelleen kantajan vastuulla.

209    Viidenneksi on syytä todeta Sernam 2 ‑päätöksessä edellytetyn, että jos Sernam pysyy edelleen markkinoilla joko osana kantajan konsernia tai siten, että Sernam myydään kokonaisuudessaan (varat ja velat), 3 artiklan 1 kohdan ehtoja oli sovellettava, ja että tässä tapauksessa Sernamin piti vetäytyä maantiekuljetusten markkinoilta, joilla oli ylikapasiteettia. On kuitenkin syytä todeta, ettei kantaja vetoa siihen, että 3 artiklan 1 kohdassa asetetut ehdot olisi pantu täytäntöön, vaikka se on myynyt Sernamin lähes kokonaisuudessaan.

210    Edellä esitetystä seuraa, että kantaja vetoaa virheellisesti siihen, että Sernamin taloudellinen toiminta olisi lopetettu, koska todellisuudessa lähes koko Sernam (varat ja velat) oli siirretty eteenpäin ja koska sen toimintaa markkinoilla oli jatkettu siten, että oli tarvittu merkittävä pääomankorotus uuden velkasaneeraussuunnitelman rahoittamiseksi. Siitä seuraa myös, että toteutetulla toimenpiteellä ei ole saavutettu Sernam 2 ‑päätöksellä tavoiteltua päämäärää eli sitä, että Sernam 2 ‑päätöksellä hyväksytyn rakenneuudistustuen myöntämiseen liittyvä kilpailun vääristyminen estetään, vaan se on johtanut päinvastoin näiden vääristymien lisääntymiseen, kun sillä on vahvistettu taloudellisen tuen saajana ollutta yksikköä erityisesti markkinoilla, joilla vallitsee ylikapasiteetti.

211    Ensimmäinen väite on siksi hylättävä.

 Toinen väite, jonka mukaan varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ‑käsite salli todellisuudessa Sernamin toiminnan jatkamisen

212    Kantaja katsoo pääasiallisesti, että jos komissio olisi Sernam 2 ‑päätöstä tehdessään halunnut, että Sernam puretaan, komission olisi pitänyt edellyttää muuta toimenpidettä kuin varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena, sillä myynti merkitsee sekä oikeudellisesta että taloudellisesta näkökulmasta katsottuna todellisuudessa samaa kuin se, että Sernamin toimintaa jatketaan. Komissio ei näin ollen voi arvostella kantajaa eräänlaisesta taloudellisesta jatkuvuudesta Sernamin ja Financière Sernamin välillä.

213    Aivan aluksi on syytä palauttaa mieliin, että kantajan perustelut on hylättävä, jos kantaja pyrkii saattamaan niillä Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan sanamuodon tai merkityksellisyyden kyseenalaiseksi, sillä Sernam 2 ‑päätöksestä on tullut lopullinen, koska siitä ei ole nostettu kumoamiskannetta. Sen lainmukaisuutta ei ole siten mahdollista tutkia käsiteltävän kanteen yhteydessä. Väitteet, joiden mukaan Sernam 2 ‑päätöksen sanamuodossa olisi virheitä, on jätettävä siksi tutkimatta.

214    Siltä osin kuin näillä perusteluilla pyritään osoittamaan se, että kantajalle annettiin Sernam 2 ‑päätöksessä lupa organisoida varojen myynti yhtenä kokonaisuutena valitsemallaan tavalla, sillä perusteella, että varojen myynti yhtenä kokonaisuutena merkitsee samaa kuin toiminnan jatkaminen, on syytä todeta, että nämä perustelut ovat täydellisessä ristiriidassa kantajan aiempien perustelujen kanssa, joiden mukaan toimenpiteellä on tosiasiassa lopetettu Sernamin taloudellinen toiminta.

215    Ensiksikin kantaja vetoaa siihen, että edellä 52 kohdassa mainitun tuomion SMI (EU:C:2004:238) 68–70 kohdasta ja edellä 52 kohdassa mainitun tuomion CDA (EU:T:2005:364) 73 kohdasta ilmenee, että varojen luovuttaminen yhtenä kokonaisuutena merkitsee sekä oikeudellisesta että taloudellisesta näkökulmasta katsottuna tosiasiassa samaa kuin toiminnan jatkaminen, toisin kuin varojen luovuttaminen erikseen, joka puolestaan merkitsee toiminnan lopettamista kokonaan tai osittain.

216    Ensiksi on syytä todeta, että tämä perustelu on tehoton, koska kolmannen osan tutkimisesta ilmenee, että luovutuksen kohteena oli todellisuudessa Sernam kokonaisuudessaan eivätkä pelkästään sen varat.

217    Toiseksi kantajan väitteet koskevat komission yksittäisten eri asioiden yhteydessä unionin tuomioistuimissa esittämiä perusteluja, eivätkä unionin tuomioistuinten yleistä arviointia varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ‑käsitteestä. Riidanalaista päätöstä on kuitenkin tutkittava perussopimuksen ja Sernam 2 ‑päätöksen valossa, eikä komission muita asioita koskevissa oikeudenkäynneissä esittämien perustelujen valossa.

218    Edellä 122 kohdassa on tältä osin jo todettu, että ”varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena” ja ”varojen myyntiä erikseen” ei asetettu Sernam 2 ‑päätöksessä toistensa vastakohdiksi ja että Sernam 2 ‑päätös oli riittävän selkeä sen suhteen, ettei velkoja pitänyt myydä siinä tapauksessa, että varat haluttiin myydä yhtenä kokonaisuutena. Lisäksi Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleen loppuosan mukaan Sernamin kaikkien varojen ostaja voisi tosiasiallisesti jatkaa toimintaansa Sernamin varoin. Vaikka voisi näyttää siltä, että Sernam 2 ‑päätöksessä sisämarkkinoille soveltuvaksi todetun rakenneuudistustuen tuensaajayrityksen taloudellista toimintaa voitaisiin jatkaa, on kuitenkin todettava, että kyseen on oltava täysin muun toimijan kuin Sernamin toiminnasta, eli sellaisen ostajan toiminnasta, joka liittää Sernamin varat omaan kaupalliseen strategiaansa. Ilman tätä tuensaajan markkinaosuuksia ei voida katsoa ”vapautetuiksi”.

219    Kolmanneksi niistä tuomioiden kohdista, joihin kantaja viittaa (edellä 52 kohdassa mainittu tuomio SMI, EU:C:2004:238, 68–70 kohta ja edellä 52 kohdassa mainittu tuomio CDA, EU:T:2005:364, 73 kohta) ja jotka koskevat kysymystä valtiontukien takaisinperimisvelvollisuuden kiertämisestä, ilmenee, että vaikka komissio korosti niissä, että ”[s]uurimmat ongelmat nousevat esiin sitä vastoin tapauksessa, jossa omaisuus on myyty yhtenä eränä siten, että ostaja voi jatkaa tukea saaneen yhtiön toimintaa[, ja t]ässä tilanteessa se seikka, että tuettua toimintaa jatketaan, voi – – pitää yllä kilpailun vääristymää, joten erityinen tarkkaavaisuus on tarpeen sen estämiseksi, että tukea saaneen yhtiön omaisuuden luovutus mahdollistaa palautusvelvollisuudelta välttymisen ’suojaamalla’ mainitun omaisuuden”. Komissio muistutti siinä, että tällaisessa tapauksessa kyse ei ole ”takaisinmaksun kiertämisestä ainoastaan siinä tapauksessa, että tukea saaneen yrityksen omaisuuden luovutus yhtenä eränä on tapahtunut markkinahintaan ja sellaisessa menettelyssä, jossa ei ole asetettu ehtoja ja joka on ollut avoin kaikille tämän viimeksi mainitun kilpailijoille[, ja että a]inoastaan tässä tapauksessa ostajia ei – – velvoiteta maksamaan tukia takaisin” (edellä 52 kohdassa mainittu tuomio SMI, EU:C:2004:238, 70 kohta ja edellä 52 kohdassa mainittu tuomio CDA, EU:T:2005:364, 73 kohta).

220    Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa edellytettiin nimenomaan markkinahintaa läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen. Viidennen osan tutkimisesta käy kuitenkin ilmi, että myöskään tätä vaatimusta ei käsiteltävässä asiassa ole noudatettu.

221    Toiseksi kantaja katsoo, että jos komission tavoitteena oli Sernamin toiminnan lopettaminen, sen olisi pitänyt täsmentää edellyttävänsä ainoastaan aineellisen omaisuuden mutta ei liikeyrityksen, jonka avulla taloudellista toimintaa voitiin jatkaa, luovuttamista.

222    Ensiksi on todettava, että Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleessa ei yhtäältä tehdä eroa aineellisen ja aineettoman omaisuuden välillä ja että kantajaa ei riidanalaisessa päätöksessä toisaalta arvostella siitä, että se on liittänyt mukaan aineettoman omaisuuden liikeyritys mukaan lukien, vaan siitä, että se on liittänyt mukaan velkoja.

223    Toiseksi vaikka kantaja viittaa liikeyrityksen negatiiviseen arvoon liittyvästä negatiivisesta hankinnasta tai ”badwillistä” johtuvaan erotukseen edellä 221 kohdassa mainitulla perustelullaan, Ranskan viranomaisten menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä esittämien huomautusten 139 ja 140 kohdasta ilmenee, että kyseinen ”badwill” määritellään erotukseksi, joka voi olla käteisenä tai arvopapereina maksettavan ostohinnan sekä hankittujen varojen ja velkojen arvon välillä niitä erikseen tarkasteltuna. Ranskan viranomaiset korostavat, ettei ”badwilliä” ole määritelty itsenäisesti, että se on tosiasiassa vain kirjanpidollinen seuraus tarjouspyyntömenettelystä saadusta nettomäärältään 57 miljoonan euron negatiivisesta markkina-arvosta ja että sen määrä on muotoutunut a posteriori Sernamin ”varoista” markkinoilta saatu hinta huomioon ottaen. Itse hinta on määräytynyt ainoan saadun sitovan tarjouksen perusteella. Ranskan viranomaisten mukaan ”badwill” ”vastaa siten ostajan ennakoimia tulevia tappioita ja rakenneuudistuskustannuksista. Tätä seikkaa täsmennetään lisäksi [X-pankin] kertomuksessa, kun siinä todetaan, että haltuunottotarjousta räätälöitäessä kaksi avaintekijää olivat yhtiön velkasaneeraussuunnitelmansa rahoittamiseksi tarvitsemat käteisvarat ja sen tarvitsema pääoman korotus, kun otetaan huomioon arvioidut tappiot [vuosina] 2005–2008 (kertomuksen sivu 47)”.

224    Asiakirja-aineistosta ilmenee siten, että sillä, mitä kantaja kutsuu ”liikeyritykseksi”, ei viitata aineettomaan omaisuuteen, vaan se vastaa todellisuudessa johtoryhmän esittämiä kirjanpitoon merkittyjä pääomankorotusvaatimuksia, jotka aiheutuivat suurelta osin siitä, että tappiota tuottava yritys luovutettiin kokonaisuudessaan yhdessä velkojensa kanssa.

225    Kolmanneksi kantaja katsoo, että komission tarkoituksena oli todellisuudessa rajoittaa Sernamin varojen luovuttaminen yhtenä kokonaisuutena kyseisellä alalla toimivalle haltuunottajalle, mutta Sernam 2 ‑päätöksessä ei kuitenkaan ollut tästä mainintaa.

226    Riidanalaisesta päätöksestä ei kuitenkaan ilmene, että se, että yritysostaja ei ollut kyseisellä alalla toimiva haltuunottaja, olisi ollut syynä toteamukselle, jonka mukaan Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa ei ole noudatettu. Tämä toteamus johtui näet pääasiassa siitä, että Sernam luovutettiin kokonaisuudessaan ilman, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdan ehtoja eli erityisesti ehtoa, joka koski vetäytymistä alalta, jolla on ylikapasiteettia, olisi noudatettu.

227    Myös toinen väite on siksi hylättävä.

228    Edellä esitetty huomioon ottaen neljännen kumoamisperusteen kuudes osa on hylättävä.

 Neljättä kumoamisperustetta koskeva ratkaisuehdotus

229    Kantaja katsoo, että yksikin virhe komission Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan noudattamatta jättämistä koskevassa päättelyssä voi johtaa ainoastaan riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.

230    Oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun päätöksen tietyillä perusteluilla voidaan yksin perustella päätös oikeudellisesti riittävästi, virheet, jotka saattaisivat rasittaa päätöksen muita perusteluita, eivät missään tapauksessa vaikuta sen päätösosaan. Lisäksi siltä osin kuin komission päätöksen päätösosa perustuu lisäksi useisiin perusteluihin, joista kukin yksinäänkin riittäisi päätösosan perustaksi, kyseinen päätös on lähtökohtaisesti hylättävä ainoastaan siinä tapauksessa, että jokainen näistä perusteluista on lainvastainen. Siinä tapauksessa virhe tai muu lainvastaisuus, joka vaikuttaa vain yhteen päätöksen perusteluista, ei voi olla riittävä perustelu riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi, jos tällä virheellä ei ole voinut olla ratkaisevaa vaikutusta tämän päätöksen tehneen toimielimen hyväksymään päätöksen päätösosaan (ks. tuomio 20.10.2011, Eridania Sadam v. komissio, T‑579/08, EU:T:2011:608, 56 ja 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

231    Toisin kuin kantaja väittää, käsiteltävässä asiassa on syytä todeta, että toteamus Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan noudattamatta jättämisestä ja siten siitä, että 503 miljoonan euron suuruinen valtiontuki oli sisämarkkinoille soveltumaton, perustui riidanalaisessa päätöksessä useisiin perusteluihin, joista kukin yksinäänkin riittäisi päätösosan perustaksi. Tämän vuoksi on syytä todeta, että se, että yksi näistä perusteluista, eli myynniksi luonnehtimista koskeva perustelu, on käsiteltävässä asiassa virheellinen – kuten edellä 108 kohdassa on todettu – ei yksinään riitä riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, kun kyse on toteamuksesta, jonka mukaan komission Sernam 2 ‑päätöksellä ehdollisesti hyväksymää 503 miljoonan euron suuruista valtiontukea on käytetty väärin.

232    Neljäs kumoamisperuste on siksi hylättävä kokonaisuudessaan.

2.     Viides kumoamisperuste, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että velvollisuus periä takaisin Sernam 2 ‑päätöksessä sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu 41 miljoonan euron valtiontuki oli siirtynyt Financière Sernamille ja sen tytäryhtiöille

233    Kantaja vetoaa pääasiallisesti siihen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että Sernam 2 ‑päätöksessä sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu 41 miljoonan euron valtiontuki merkitään Sernamin konkurssipesän velkoihin, oli riittävää tästä tuesta aiheutuvien kilpailun vääristymien poistamiseksi. Se riitauttaa tässä yhteydessä sen, että velvollisuus maksaa takaisin tämä tuki olisi siirtynyt Financière Sernamille ja sen tytäryhtiöille. Ensiksikin se väittää, että yksikään edellä 52 kohdassa mainitussa tuomiossa Seleco (EU:C:2003:252) tarkoitetuista taloudellista jatkuvuutta koskevista arviointiperusteista ei käsiteltävässä asiassa täyty, toisin kuin komissio riidanalaisen päätöksen 144–148 kohdassa väittää. Toiseksi se vetoaa siihen, että se, että 41 miljoonan euron valtiontuki merkittiin Sernamin konkurssipesän velkoihin, on sopusoinnussa Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklan kanssa.

234    Aivan aluksi on todettava, että kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, se, että kyseisten tukien palauttamiseen perustuva saatava merkitään velkojien saatavista laadittavaan luetteloon, mahdollistaa takaisinperintävelvollisuuden noudattamisen vain, jos siinä tapauksessa, että valtion viranomaiset eivät pysty perimään tukien määrää takaisin kokonaisuudessaan, konkurssimenettely johtaa sääntöjenvastaisten tukien saajayrityksen purkamiseen eli sen toiminnan lopulliseen lopettamiseen. Tässä yhteydessä on huomattava, että yhteismarkkinoille soveltumattomiksi todettujen tukien takaisinperinnän tarkoituksena on poistaa kilpailun vääristymä, joka on aiheutunut kilpailuedusta, joka tällaisen tuen saajalla on ollut markkinoilla kilpailijoihinsa verrattuna, joten takaisinperinnällä palautetaan kyseisen tuen maksamista edeltänyt tilanne. Koska sääntöjenvastaisten tukien saajayritys on konkurssissa ja koska osaa kyseisen konkurssissa olevan yrityksen toiminnasta jatkamaan on perustettu yhtiö, mainitun toiminnan jatkaminen ilman, että kyseiset tuet on peritty kokonaan takaisin, on omiaan ylläpitämään mainitun yhtiön markkinoilla kilpailijoihinsa nähden saamasta kilpailuedusta johtuvaa kilpailun vääristymää. Näin ollen mainitunlaista äskettäin perustettua yhtiötä voidaan pitää velvollisena palauttamaan kyseiset tuet, jos sillä edelleen on kyseinen kilpailuetu. Näin on muun muassa silloin, kun todetaan, että kyseinen yhtiö edelleen tosiasiallisesti hyötyy mainittujen tukien saamiseen liittyvästä kilpailuedusta, erityisesti silloin, kun kyseinen yhtiö ostaa selvitystilassa olevan yhtiön omaisuuden maksamatta vastineeksi markkinaehtojen mukaista hintaa, tai silloin, kun todetaan, että mainitunlaisen yhtiön perustamisella on vältytty mainittujen tukien palauttamisvelvollisuudelta. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa markkinaehtojen mukaisen hinnan maksaminen ei riitä poistamaan sääntöjenvastaisten tukien saamiseen liittyvää kilpailuetua. Mainitunlaisessa tilanteessa sääntöjenvastaisiksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomiksi todettuihin tukiin liittyvän saatavan kirjaaminen velkojien saatavista laadittuun luetteloon ei yksinään riitä poistamaan näin luotua kilpailun vääristymää (ks. tuomio 11.12.2012, komissio v. Espanja, C‑610/10, Kok., EU:C:2012:781, 104–107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 24.1.2013, komissio v. Espanja, C‑529/09, Kok., EU:C:2013:31, 107 ja 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

235    Velvollisuudesta periä vaikeuksissa olevalle yhtiölle maksettu tuki takaisin on huomautettava, että kuten oikeuskäytännöstä käy ilmi, tämä velvollisuus voidaan ulottaa sellaiseen uuteen yhtiöön, jolle kyseinen yhtiö on luovuttanut osan omaisuuseristään, kun tämän luovutuksen johdosta voidaan todeta, että näiden kahden yhtiön välillä on taloudellinen jatkuvuus. Tällaisen taloudellisen jatkuvuuden toteamiseksi seuraavat seikat voidaan ottaa huomioon: luovutuksen kohde (varat ja velat, henkilöstön jatkuvuus, yhteensidotut varat), luovutuksen hinta, ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyys, luovutuksen toteuttamisajankohta (sijoittuuko se tutkimusten, menettelyn aloittamisen tai lopullisen päätöksen jälkeen) tai vielä toimenpiteen taloudelliset perusteet (ks. vastaavasti edellä 52 kohdassa mainittu tuomio Seleco, EU:C:2003:252, 78 kohta; tuomio 13.9.2010, Kreikka ym. v. komissio, T‑415/05, T‑416/05 ja T‑423/05, Kok., EU:T:2010:386, 135 kohta ja tuomio 28.3.2012, Ryanair v. komissio, T‑123/09, Kok., EU:T:2012:164, 155 kohta). Komissiolla ei ole kuitenkaan velvollisuutta ottaa huomioon kaikkia näitä seikkoja (ks. vastaavasti edellä mainittu tuomio Ryanair v. komissio, EU:T:2012:164, 156 kohta).

236    On syytä todeta, etteivät asianosaiset riitauta tätä luetteloa taloudellisen jatkuvuuden tarkasteluun liittyvistä seikoista, vaan sen, miten komissio on luetteloa soveltanut käsiteltävässä asiassa.

 Ensimmäinen väite, jonka mukaan yksikään taloudellista jatkuvuutta koskevista arviointiperusteista ei käsiteltävässä asiassa täyty

237    Kantaja vetoaa siihen, että yksikään edellä 52 kohdassa mainitussa tuomiossa Seleco (EU:C:2003:252) tarkoitetuista taloudellista jatkuvuutta koskevista arviointiperusteista – luovutuksen kohde, luovutuksen hinta, ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyys, luovutuksen toteuttamisajankohta tai toimenpiteen taloudelliset perusteet – ei käsiteltävässä asiassa täyty, toisin kuin komissio riidanalaisen päätöksen 144–148 perustelukappaleessa tekemässään analyysissä katsoo.

238    Riidanalaisen päätöksen 144 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Kun tarkastellaan kaikkien varojen ja velkojen siirtoa [Sernamilta] Sernam Xpressille, lukuun ottamatta kolmea rahoitusvelkaa – –, komissio toteaa, että siirto kattoi yrityksen kokonaisuudessaan (ks. 3.2.3 jakso). [Sernamin] ja Sernam Xpressin välillä on siis kyse taloudellisen toiminnan jatkamisesta. – – Lisäksi siirto tapahtui käsiteltävänä olevassa tapauksessa konsernin sisällä. Siirto toteutettiin sen jälkeen, kun tuen takaisinperintämääräyksen sisältänyt komission lopullinen päätös oli hyväksytty. Siirron ainoana taloudellisena syynä on mahdollistaa [Sernamin] toimintojen jatkaminen ilman, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklassa asetettuja ehtoja tarvitsisi noudattaa. Tapaus täyttää kaikki arviointiperusteet, joilla voidaan osoittaa päätöksessä ja Seleco-tuomiossa tarkoitettu taloudellisen toiminnan jatkuvuus.”

 Luovutuksen kohde

239    Kantaja vetoaa siihen, että Sernamia ei myyty kokonaisuudessaan Financière Sernamille.

240    Neljännen kumoamisperusteen kolmannen osan ja erityisesti edellä olevien 134–137 kohdan tarkastelusta ilmenee kuitenkin, että komissio arvioi riidanalaisen päätöksen 144 perustelukappaleessa perustellusti, että yritys luovutettiin kokonaisuudessaan Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan vastaisesti.

 Ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyys

241    Kantaja vetoaa siihen, että toisin kuin komissio riidanalaisen päätöksen 144 perustelukappaleessa toteaa, Sernamin kaikkien varojen ja velkojen siirto ei tapahtunut konsernin sisällä. Financière Sernamin osakkaat ja Sernamin osakas ovat näet eri henkilöitä: Financière Sernamin osakkaina olivat Sernamin entinen johtoryhmä kun Sernamin osakkaana oli puolestaan kantaja itse. Kantaja korostaa tässä yhteydessä, että Sernamin omaisuuden omistaa ja sen Sernam Xpressiin siirrettyjä varoja käyttää lopultakin Financière Sernam. Tämän vuoksi kantaja katsoo, että edellä 52 kohdassa mainitussa tuomiossa Seleco tarkoitettu ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyyttä koskeva arviointiperuste ei täyty.

242    Tämä perustelu on syytä hylätä, koska komission päättelyn tässä vaiheessa on kyse Sernamin ja Sernam Xpressin taloudellisen jatkuvuuden arvioimisesta. Vasta Sernamin ja Sernam Xpressin välisen taloudellisen jatkuvuuden osoitettuaan (riidanalaisen päätöksen 144–148 perustelukappale) komissio päätteli riidanalaisen päätöksen 150 perustelukappaleessa, että sisämarkkinoille soveltumattomasta tuesta saatu hyöty oli lopulta siirretty Financière Sernamille sen vuoksi, että se oli sulautunut Sernam Xpressin kanssa.

243    Näin ollen komissio muistutti riidanalaisen päätöksen 144 perustelukappaleessa perustellusti siitä, että Sernamin siirto Sernam Xpressille tapahtui kantajan konsernin sisällä.

 Luovutuksen toteuttamisajankohta

244    Kun kyse on varojen yhtenä kokonaisuutena luovuttamisen ajankohdasta, kantaja vetoaa siihen, että edellä 52 kohdassa mainitussa tuomiossa Seleco (EU:C:2003:252), edellä 52 kohdassa mainitussa tuomiossa SMI (EU:C:2004:238) ja edellä 52 kohdassa mainitussa tuomiossa CDA (EU:T:2005:364) komission ”kiertämistoimenpiteiksi” väittämät toimenpiteet oli toteutettu joko muodollisen tutkintamenettelyn aikana tai silloin, kun kansalliset toimivaltaiset viranomaiset odottivat komission avaavan tutkintamenettelyn. Sernamin varojen yhtenä kokonaisuutena luovuttaminen tapahtui käsiteltävässä asiassa kuitenkin Sernam 2 ‑päätöksen tekemisen jälkeen sen 3 artiklan 2 kohdassa asetetussa määräajassa ja tässä määräyksessä asetettuja yksityiskohtia noudattaen. Tämä sulkee pois sen, että luovutus olisi tehty tuen takaisinperimisen välttämiseksi.

245    Riidanalaisen päätöksen 144 perustelukappaleesta ilmenee komission todenneen, että kaikkien varojen ja velkojen siirto tapahtui lopullisen Sernam 2 ‑päätöksen jälkeen. On syytä muistuttaa, että sen 2 artiklassa määrättiin 41 miljoonan euron tuen takaisinperimisestä.

246    On syytä todeta, että ajankohta, jona päätös, joka koskee mahdollisuutta myydä tuensaajan varat yhtenä kokonaisuutena ja velvollisuutta periä takaisin lainvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki, pannaan täytäntöön, vaikuttaa takaisinperimisvelvollisuuden kiertämisen kannalta vähintään yhtä sopivalta kuin muodollisen tutkintamenettelyn vaihe. Kun muodollisen tutkintamenettelyn aloittaminen SEUT 108 artiklan 2 kohdan nojalla johtuu epäilyistä siitä, että valtiontukea on maksettu ja että tuki ei ole sisämarkkinoille soveltuvaa, valtiontuen takaisinperimisestä määräävän päätöksen tekeminen poistaa kaikki epäilyt tältä osin.

247    Lisäksi neljännen kumoamisperusteen ensimmäisen, kolmannen, neljännen ja viidennen osan tutkimisesta ilmenee, että toteutetussa toimenpiteessä ei noudatettu Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettua määräaikaa (ks. edellä 84–93 kohta) tai sen yksityiskohtia (ks. edellä 110–187 kohta).

 Toimenpiteen taloudelliset perusteet

248    Toimenpiteen taloudellisten perusteiden osalta kantaja vetoaa Ranskan tasavallan tukemana ensiksikin siihen, että kantaja oli velvollinen irrottautumaan tappiollisesta yrityksestä Sernam 2 ‑päätöksessä vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

249    Toiseksi se korostaa, että ”postilaatikkoyhtiö” Sernam Xpressin käyttäminen ei johtunut halusta kiertää tukien palauttamisvelvollisuutta, vaan sillä pyrittiin ainoastaan siihen, että Financière Sernam kykenisi ostamaan Sernamin varat yhtenä kokonaisuutena. Sernam 2 ‑päätöksen mukaisesti oli näet tarpeen varmistua siitä, että varojen ostajalla ei ollut mitään kytköstä kantajaan. Se tukeutuu tässä yhteydessä ranskalaisen oikeustieteen professorin laatimaan Ranskan lainsäädäntöä koskevaan tutkimukseen osoittaakseen, että niin kutsuttu ”varojen osittaissiirto” oli ainoa toimenpide, jolla toimintavelat oli mahdollista liittää varoihin ilman, että yksittäisten velkojien suostumusta olisi ollut tarpeen pyytää (jotta tämän toimenpiteen kohteena olleen omaisuuden yleisseuraannon vaikutukset tulivat mahdollisiksi). Vaatimus, jonka mukaan ostajan oli oltava kantajasta riippumaton, oli esteenä sille, että varat olisi siirretty osittain suoraan Financière Sernamille, koska korvauksena tekemästään siirrosta (korvaus osakkeiden muodossa) kantajasta olisi muutoin tullut Financière Sernamin osakas. Se, miksi varat piti siirtää ensin osittain Sernam Xpressille ja Sernam Xpressin yhtiöosuudet luovuttaa sitten Financière Sernamille, selittyy tällä.

250    Komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 144 ja 147 perustelukappaleessa, että toimenpiteen ainoa taloudellinen peruste oli mahdollistaa Sernamin toimintojen jatkaminen ilman, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklassa asetettuja ehtoja tarvitsisi noudattaa.

251    Ensiksikin edellä 247 kohdassa on jo todettu, että neljännen kumoamisperusteen ensimmäisen, kolmannen, neljännen ja viidennen osan tutkimisesta ilmenee, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja ehtoja ei ole noudatettu. Neljännen kumoamisperusteen kuudennen osan tutkimisesta ilmenee myös (ks. edellä erityisesti 189–211 kohta), että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan tarkoitusta ei noudatettu, koska Sernamin taloudellista toimintaa ei lopetettu.

252    Toiseksi edellä olevasta 127–129 kohdasta ilmenee, ettei kantaja voi vedota kansallisen lainsäädännön mukaisiin velvoitteisiin perustellakseen Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ehtojen kiertämistä. Erityisesti on syytä todeta, että edellä 249 kohdassa mainitut kantajan perustelut pohjautuvat väitettyyn tarpeeseen liittää Sernamin velat sen varoihin. Edellä olevasta 113–119 kohdasta ilmenee kuitenkin, että velkoja ei pitänyt liittää varojen yhtenä kokonaisuutena myyntiin Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

 Luovutuksen hinta

253    Luovutuksen hinnan osalta kantaja vetoaa Ranskan tasavallan tukemana ensiksikin siihen, että Financière Sernamin varoista yhtenä kokonaisuutena maksama negatiivinen hinta oli markkinahinta, joka saatiin läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen, toisin kuin komissio riidanalaisen päätöksen 145 ja 146 kohdassa väittää. Kantaja katsoo samojen syiden vuoksi myös, että riidanalaisen päätöksen 145 perustelukappaleen viittaus sen ja Financière Sernamin sopimussuhteeseen on vailla merkitystä. Kantaja ja Ranskan tasavalta katsovat, että palauttamisvelvollisuutta ei siksi voida määrätä kyseisten varojen saajalle eli Sernam Xpressille eikä niiden ostajalle eli tässä asiassa Financière Sernamille. Ne vetoavat siihen, että takaisin maksamista piti vaatia myyjältä eli Sernamilta.

254    Riidanalaisen päätöksen 145 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Komissio toteaa lisäksi, että siirtoa Sernam Xpressille ei ole toteutettu markkinaehdoin. Siirto Sernam Xpressille toteutettiin negatiiviseen hintaan eikä siinä noudatettu läpinäkyvää ja avointa menettelyä (ks. [riidanalaisen päätöksen] 3.2.5 jakso). Negatiivinen 57 miljoonan euron hinta on toimintatukea, joka mahdollisti Sernam Xpressin tappioiden kattamisen vuosina 2005–2008. Se on lisättävä [Sernamin] 38,5 miljoonan euron velkaan, jonka takaisinperinnästä [kantaja] luopui. – – Tekemällä 57 miljoonan euron pääomasijoituksen [kantaja] antoi Sernam Xpressille mahdollisuuden maksaa kaikki velkansa ainakin kaudella 2005–2008. Jos [kantaja] olisi sitä vastoin myynyt pelkät varallisuuserät positiiviseen hintaan, [Sernamin] velkoja kolmansille ei olisi pystytty maksamaan kuin myyntitulojen kattamaan määrään asti. Tämä on lisäosoitus siitä, että [kantajan] ja Financière Sernamin sopimussuhde ei vastaa markkinaehtoja.”

255    Perustelu, jonka mukaan käsiteltävässä asiassa maksettu negatiivinen hinta oli markkinahinta, joka saatiin läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen, on hylättävä, koska neljännen kumoamisperusteen viidennen osan tutkimisesta käy ilmi, että johtoryhmän tekemää tarjousta ei voida pitää sellaisena, että se olisi saatu läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen. Samoihin syihin perustuva, viittausta kantajan ja Financière Sernamin sopimussuhteeseen koskeva arvostelu on siksi myös hylättävä.

256    Edellä olevasta 207 kohdasta ilmenee myös, että johtoryhmän haltuunottotarjous räätälöitiin siten, että Sernamin uusi velkasaneeraussuunnitelma ja tarpeellinen pääomankorotus vuosiksi 2005–2008 ennakoitujen tappioiden kattamiseksi saatiin rahoitettua. Komissio korosti siksi riidanalaisen päätöksen 145 perustelukappaleessa niin ikään perustellusti, että negatiivinen 57 miljoonan euron hinta oli toimintatukea, joka mahdollisti Sernam Xpressin tappioiden kattamisen vuosina 2005–2008 ja johon oli lisättävä Sernamin 38,5 miljoonan euron velka, josta kantaja oli luopunut.

257    Toiseksi kantaja vetoaa useissa kannekirjelmänsä osissa ja perusteissa siihen, että useat riippumattomat asiantuntijat olisivat vahvistaneet 57 miljoonan euron negatiivisen nettomääräisen hinnan. Se viittaa tässä yhteydessä X-pankin, joka on tarjouskilpailun järjestänyt sen neuvonantajana toimiva pankki, tilintarkastusosaston tekemään 21.7.2005 päivättyyn kertomukseen, tilaamaansa tilintarkastustoimiston (jäljempänä Y-tilintarkastustoimisto) 3.6.2005 päivättyyn kertomukseen (päivitetty vuonna 2008), toisen pankin eli Z-pankin 18.7.2005 päivättyyn kertomukseen, jonka Commission des participations et des transferts oli tilannut, sekä Commission des participations et des transfertsin 22.7.2005 päivättyyn lausuntoon 2005-AC 2, jossa yhtäpitävien asiantuntijalausuntojen pohjalta todettiin, että luovutussuunnitelma näytti ”ratkaisulta, joka sekä varmisti uuden Sernamin kohtuulliset menestymismahdollisuudet että maks[oi] kantajalle vähiten”.

258    Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisen varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena oli tapahduttava markkinahintaan ja ”noudattaen läpinäkyvää ja avointa menettelyä”. Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklassa täsmennettiin vielä, että ”Sernamin mahdollinen myynti kokonaan tai osittain on toteutettava markkinahintaan ja noudattaen läpinäkyvää ja kaikille sen kilpailijoille avointa menettelyä”. Komissio oli siten Sernam 2 ‑päätöksessä vaatinut, että markkinahinta saadaan läpinäkyvää ja avointa tarjouskilpailumenettelyä noudattaen, mutta käsiteltävässä asiassa tätä vaatimusta ei noudatettu (ks. edellä 160–187 kohta).

259    Kyseessä olevista kertomuksista kaksi, eli Y-tilintarkastustoimiston ja Z-pankin kertomukset koskevat joka tapauksessa ainoastaan kysymystä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamisesta – eli vertailua suunnitellun luovutuksen kustannusten ja Sernamin mahdollisen konkurssin kustannusten välillä –, eivätkä ne siten ole merkityksellisiä, kun kyse on siitä, oliko Sernamin varoista ja veloista maksettu hinta markkinahinta. Commission des participations et des transfertsin lausunnon viitatussa osuudessa on niin ikään kyse luovutuskustannusten ja Sernamin konkurssista aiheutuvien kustannusten vertailusta. X-pankin tilintarkastusosaston 21.7.2005 päivätyistä päätelmistä on lisäksi syytä todeta, että kyse on johtoryhmän jättämän tarjouksen jälkeen ja tämän tarjouksen (kuten myös johtoryhmän vuosia 2005–2008 koskeneen toimintasuunnitelman) pohjalta annetusta asiantuntijalausunnosta.

260    Kantaja vetoaa siten virheellisesti siihen, että toimitetuissa asiantuntijalausunnoissa vahvistettaisiin käsitys siitä, että luovutushinta oli markkinahinta.

261    Kolmanneksi kantaja arvostelee komissiota siitä, että se totesi riidanalaisen päätöksen 145 perustelukappaleen kahdessa viimeisessä lauseessa, että jos kantaja olisi myynyt pelkät varallisuuserät positiiviseen hintaan, Sernamin velkoja kolmansille ei olisi pystytty maksamaan kuin myyntitulojen kattamaan määrään asti. Se vetoaa siihen, että koska kansallisen lainsäädännön mukaan varojen myynti yhtenä kokonaisuutena edellytti code du travailin (työsuhdetta koskeva laki) L 1224-1 §:n nojalla paitsi velkojen myös työntekijöiden siirtoa, yksikään ostaja ei olisi tarjonnut positiivista hintaa ostaakseen nämä varat yhtenä kokonaisuutena.

262    Kantajan riidanalaisen päätöksen 145 perustelukappaleen kahteen viimeiseen lauseeseen kohdistamat perustelut on hylättävä tehottomina. Komissio nimittäin esitti kantajan arvosteleman toteamuksen muihin saman perustelukappaleen alkuun sisältyviin toteamuksiin nähden ylimääräisenä huomautuksena eli ”lisäosoituksena” siitä, että kantajan ja Financière Sernamin sopimussuhde ei vastannut markkinaehtoja. Koska on todettu, että komissio on osoittanut riidanalaisen päätöksen 145 perustelukappaleen alussa asianmukaisesti, että siirrosta Sernam Xpressille saatua negatiivista hintaa ei saatu läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen, riidanalaisen päätöksen kumoamista ei voida oikeuttaa kyseisen perustelukappaleen kahteen viimeiseen lauseeseen kohdistuvilla perusteluilla.

263    Neljänneksi kantaja arvostelee komissiota siitä, että se totesi riidanalaisen päätöksen 146 perustelukappaleessa, että 57 miljoonan euron negatiivinen hinta oli korkeampi kuin tuloksettomaksi jääneen tarjouskilpailun aikana saatu paras tarjous, joka oli 56,4 miljoonan euron negatiivinen hinta (tarjoajan nro 5 toisen kierroksen tarjous). Kantaja vetoaa tässä yhteydessä siihen, että tämä toisella kierroksella saatu tarjous ei ollut sitova tarjous, joten sitä ei näin ollen pidä ottaa huomioon.

264    Edellä olevasta 167 kohdasta ilmenee komission todenneen riidanalaisen päätöksen 146 perustelukappaleessa perustellusti, että 57 miljoonan euron negatiivinen hinta oli vähemmän kiinnostava kuin tarjoaja nro 5:n johtaman konsortion toisella kierroksella tekemä 56,4 miljoonan euron negatiivista hintaa koskenut tarjous. Tältä osin kantajan perustelut, joiden mukaan tarjoaja nro 5:n muodostaman konsortion osoittamaa kiinnostusta ei pitänyt ottaa huomioon vertailua tehtäessä sen vuoksi, että – toisin kuin johtoryhmän tarjous – se ei ollut sitova, ovat tehottomia, koska neljännen kumoamisperusteen viidennen osan tutkimisesta ilmenee, ettei johtoryhmän tarjousta voida myöskään ottaa huomioon, koska sitä ei saatu läpinäkyvää ja avointa tarjouskilpailumenettelyä noudattaen.

265    Edellä esitetystä seuraa (ks. edellä 237–264 kohta), että komissio teki riidanalaisen päätöksen 148 perustelukappaleessa perustellusti päätelmän, jonka mukaan Sernamin toimintojen siirrosta Sernam Xpressille seurasi, että myönnettyihin tukiin liittyvä kilpailuetu oli todellisuudessa hyödyttänyt Sernam Xpressiä, koska kyseisten yhtiöiden välillä oli ollut taloudellinen jatkuvuus.

266    Ranskan tasavalta vetoaa lisäksi osakkeiden myyntiä koskevaan oikeuskäytäntöön, jonka mukaan silloin kun valtiontukea saanut yritys ostetaan markkinahintaan, eli korkeimpaan hintaan, jonka tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa toimiva yksityinen sijoittaja oli valmis maksamaan tästä yhtiöstä tilanteessa, jossa se silloin oli erityisesti valtiontukia saatuaan, kyseinen tuki on arvioitu markkinahintaan ja se sisältyy kauppahintaan. Tässä tilanteessa ostajan ei voida katsoa saaneen etua verrattuna muihin markkinoilla toimiviin yrityksiin. Periaatteessa kuitenkin silloin, kun tukea saanut yhtiö on myyty markkinahintaan, aiemmin maksetun tuen vaikutukset näkyvät kauppahinnassa, ja tuesta saatu etu jää kyseisen yhtiön myyjälle. Tällaisessa tapauksessa tukea edeltäneen tilanteen palauttaminen edellyttää ensisijaisesti, että myyjä maksaa tuen takaisin (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2001, Banks, C‑390/98, Kok., EU:C:2001:456 77 ja 78 kohta). Ranskan tasavallan mukaan se, että myydylle yritykselle eli Sernam Xpressille asetettaisiin velvollisuus maksaa takaisin lainvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton tuki, johtaisi lopulta kyseisen yrityksen ostajan eli Financière Sernamin rankaisemiseen, vaikka maksettuaan tästä yrityksestä markkinahinnan se on jo maksanut lainvastaisesta ja sisämarkkinoille soveltumattomasta tuesta. Ranskan tasavallan mukaan tämä merkitsisi sitä, että myydyn yrityksen osakkeiden ostaja velvoitettaisiin maksamaan kyseinen lainvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton tuki kahdesti.

267    Kuten riidanalaisen päätöksen 138 ja 149 perustelukappaleesta ja sivulla 32 olevasta alaviitteestä yhtäältä ilmenee, oikeuskäytännössä tehdään ero osakkeiden ostajan ja sen lainvastaista tukea saaneen yrityksen välillä, jonka osakkeet on myyty. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että sillä, että lainvastaista tukea saaneen yhtiön osakkeenomistaja myy osakkeita kolmannelle, ei ole vaikutusta takaisin perimistä koskevaan velvollisuuteen (ks. vastaavasti edellä 52 kohdassa mainittu tuomio Seleco, EU:C:2003:252, 83 kohta) ja että jos yritys, jolle lainvastaiset valtiontuet on myönnetty, säilyttää oikeushenkilöllisyytensä ja jatkaa itse valtiontuilla tuettua toimintaa, tämä yritys on yleisesti ottaen se, jolle mainittuihin tukiin liittyvä kilpailuetu jää, ja siis tämä yritys on velvoitettava maksamaan takaisin näitä tukia vastaava määrä. Ostajaa ei täten voida vaatia maksamaan näitä tukia takaisin (ks. vastaavasti edellä 52 kohdassa mainittu tuomio SMI, EU:C:2004:238, 81 kohta).

268    Komissio on siten päätellyt tästä oikeuskäytännöstä riidanalaisen päätöksen 149 perustelukappaleessa perustellusti, että Sernam Xpressin yhtiöosuuksien myynnistä Financière Sernamille ei seuraa, että Sernam Xpress vapautuisi velvoitteesta maksaa takaisin 41 miljoonan euron tuki.

269    On syytä hylätä Ranskan tasavallan ja kantajan esittämä arvostelu, jonka mukaan tällainen päättely merkitsisi sitä, että osakkeiden ostaja velvoitettaisiin maksamaan kyseinen lainvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton tuki kahdesti. Kuten komissio korostaa, tällä osakkeiden ostajan ja myydyn yhtiön välillä tehtävällä erolla voi olla käytännön seurauksia, sillä tässä tapauksessa osakkeiden ostaja ei erityistilanteita lukuun ottamatta ole velvollinen maksamaan takaisin ostetulle yritykselle myönnettyä tukea, kunhan se säilyttää ostetun yhtiön rajavastuuyhtiön muodossa.

270    Toisaalta toisin kuin Ranskan tasavallan perusteluissa esitetään, velvoitetta maksaa takaisin 41 miljoonan euron lainvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton tuki ei siirretty Financière Sernamille sen vuoksi, että se oli Sernam Xpressin yhtiöosuuksien ostaja, vaan sen vuoksi, että sulauduttuaan 30.6.2011 Sernam Xpressiin siitä tuli tähän toimenpiteeseen liittyvän omaisuuden yleisseuraannon vaikutusten perusteella Sernam Xpressin oikeudellinen seuraaja (ks. riidanalaisen päätöksen 150 perustelukappale). Koska komissio on osoittanut Sernamin ja Sernam Xpressin välisen taloudellisen jatkuvuuden oikeudellisesti riittävällä tavalla (ks. edellä 237–265 kohta) ja koska kantaja ei kiistä Sernam Xpressin ja Financière Sernamin fuusioitumista, tämä päättely on syytä vahvistaa.

271    Ranskan tasavalta vetoaa lopuksi siihen, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste täyttyy käsiteltävässä asiassa, sillä – kuten se on 8.10.2008 ja 5.5.2009 päivätyissä kirjeissään esittänyt – Sernamin varojen myynnistä yhtenä kokonaisuutena Financière Sernamille aiheutuneet kustannukset olivat pienemmät kuin kustannukset, joita kantajalle olisi aiheutunut, jos Sernam olisi asetettu konkurssiin.

272    On kuitenkin syytä todeta, ettei näillä Ranskan tasavallan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteeseen liittyvillä perusteluilla ole mitään yhteyttä velvoitteeseen periä takaisin 41 miljoonaa euroa, vaan ne koskevat sitä, että tuet katsottiin riidanalaisessa päätöksessä SEUT 107 artiklan 1 kohdan valossa niin kutsutuiksi ”uusiksi” tuiksi. Nämä perustelut ovat tämän kumoamisperusteen yhteydessä siksi tehottomia.

273    Komissio katsoi näin ollen edellä 234 kohdassa mainitun tuomion komissio v. Espanja (EU:C:2012:781) mukaisen oikeuskäytännön perusteella perustellusti, että se, että Sernam 2 ‑päätöksessä lainvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu tuki on merkitty käsiteltävässä asiassa vain konkurssipesän velkoihin, ei ollut riittävää kyseisen tuen aiheuttaman kilpailun vääristymisen poistamiseksi.

274    Kantajan ensimmäinen väite on siksi hylättävä.

 Toinen väite, jonka mukaan 41 miljoonan euron merkitseminen Sernamin konkurssipesän velkoihin olisi sopusoinnussa Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklan kanssa

275    Kantaja vetoaa siihen, että Sernam 2 ‑päätöksessä lainvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen merkitseminen Sernamin konkurssipesän velkoihin olisi sopusoinnussa Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklan kanssa, jossa määrättiin, että jos Sernam myydään kokonaan tai osittain markkinahintaan ja noudattaen läpinäkyvää ja kaikille sen kilpailijoille avointa menettelyä, velvoite maksaa takaisin 41 miljoonan euron tuki kuului ”Sernam-yritykselle, jos se o[li] edelleen olemassa”. Kantaja väittää, että Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklassa ei viitata millään tavalla Sernamin taloudellisen toiminnan lopettamiseen, vaan siinä ainoastaan erotetaan toisistaan tilanteet, joissa Sernam-yhtiö on edelleen olemassa tai ei ole olemassa.

276    Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 135 perustelukappaleessa seuraavaa: ”[Sernam 2 ‑päätöksen] 4 artiklassa erotetaan toisistaan tilanteet, joissa Sernamin taloudellinen toiminta päättyy tai jatkuu. Jos taloudellinen toiminta päättyy, tukea ei tarvitse periä takaisin yritykseltä, joka on hankkinut varat markkinahintaan läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen.”

277    Edellä 234 kohdassa mainitussa tuomiossa komissio v. Espanja (EU:C:2012:781) mieliin palautetun oikeuskäytännön mukaan tuki on perittävä takaisin yhtiöltä, joka jatkaa valtiontukien myöntämisestä kilpailuedun alun perin saaneen yrityksen taloudellista toimintaa ja joka siten tosiasiassa edelleen hyötyy siitä.

278    Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklaan sisältyvällä viittauksella siihen, onko Sernam edelleen olemassa, voitiin valtiontukien takaisinperimisen yhteydessä viitata ainoastaan Sernamin taloudellisen toiminnan jatkamiseen.

279    Kantaja vetoaa näin ollen virheellisesti siihen, että 41 miljoonan euron merkitseminen Sernamin konkurssipesän velkoihin olisi sopusoinnussa Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklan kanssa, koska ensimmäisen väitteen tutkimisesta ilmenee, että Sernam oli edelleen taloudellisesti olemassa ensin Sernam Xpressin ja sittemmin Financière Sernamin yhteydessä.

280    Toinen väite on siksi hylättävä.

281    Tästä seuraa, että viides kumoamisperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

3.     Kuudes kumoamisperuste, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että 21.7.2005 allekirjoitetussa sopimuspöytäkirjassa määrätyt toimenpiteet, jotka koskivat Sernamin varojen luovuttamista yhtenä kokonaisuutena, olivat Sernam Xpress-Financière Sernamille myönnettyjä uusia valtiontukia

282    Kuudes kumoamisperuste muodostuu pääasiallisesti kahdesta osasta. Ensimmäisellä osalla kantaja arvostelee komissiota siitä, että se totesi riidanalaisen päätöksen 154–158 perustelukappaleessa, että tilanteessa, jossa myyntihinta oli negatiivinen, yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta ei sovellettu, kun 21.7.2005 allekirjoitetussa sopimuspöytäkirjassa mainitut toimenpiteet eli nettomääräisesti 57 miljoonan euron pääomankorotus, 38,5 miljoonan euron saatavista luopuminen ja takuusitoumukset (jäljempänä riidanalaiset toimenpiteet) katsottiin valtiontueksi. Toisessa osassa kantaja arvostelee komissiota siitä, että se katsoi riidanalaisen päätöksen 159–171 perustelukappaleessa, että riidanalaisilla toimenpiteillä annettiin etuja Sernam Xpress-Financière Sernamille.

 Ensimmäinen osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta sovellettu käsiteltävässä asiassa

283    Kantaja katsoo Ranskan tasavallan tukemana pääasiallisesti, että riidanalaisiin toimenpiteisiin oli sovellettava yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta, koska oikeuskäytännöstä ilmenee, että sen ratkaisemiseksi, sisältyykö yrityksen yksityistämiseen negatiivisella myyntihinnalla valtiontueksi katsottavia seikkoja, on arvioitava, olisiko kooltaan julkista sektoria hoitaviin organisaatioihin rinnastettavissa oleva yksityinen sijoittaja saattanut tehdä samanlaisissa olosuhteissa yhtä suuria pääomasijoituksia mainitun yrityksen myynnin yhteydessä vai olisiko se päättänyt purkaa yrityksen (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2003, Saksa v. komissio, C‑334/99, Kok., EU:C:2003:55, 133 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) (jäljempänä Gröditzer-tyyppinen yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste).

284    Kantaja ja Ranskan tasavalta katsovat, että käsiteltävässä asiassa toteutetun luovutuksen yhteydessä ei ole myönnetty valtiontukea, sillä luovutuksen kokonaiskustannukset olivat pienemmät kuin Sernamin konkurssista ennakoitavissa olevat kustannukset, minkä ne ovat osoittaneet komissiolle hallinnollisen menettelyn yhteydessä toimittamillaan seikoilla.

285    Kantajan, jota Ranskan tasavalta tukee, esittämät perustelut on kohdistettu pääasiallisesti komission riidanalaisen päätöksen 154 ja 155 perustelukappaleessa esittämään kahteen perusteluun, joilla komissio torjui Gröditzer-tyyppisen yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen, sellaisena kuin sitä on kuvattu edellä 283 kohdassa, soveltamisen.

286    Ensimmäinen yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamatta jättämistä koskeva perustelu esitetään riidanalaisen päätöksen 154 perustelukappaleessa. Komissio katsoo siinä, että tuen takaisinperintään ei ole tarpeen soveltaa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta, koska periessään tukea takaisin valtio toimii unionin oikeudesta johtuvien velvoitteiden nojalla eikä osakkaana olevan valtion ominaisuudessa.

287    Toinen yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamatta jättämistä koskeva perustelu esitetään riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappaleessa. Komissio katsoo siinä pääasiallisesti, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa varojen myynnin katsotaan vastaavan 3 artiklan 1 kohdassa asetettuja korvaustoimenpiteitä ja että yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen 40 kohdan mukaan tappiollisen toiminnan lopettamista ei voida katsoa korvaustoimenpiteeksi. Komissio totesi, että kantajan ja Financière Sernamin sopima negatiivinen hinta osoitti, että kyseessä oli tappiollisen toiminnan luovuttaminen, jonka ei voida katsoa vastaavan korvaustoimenpidettä. Se päätteli tästä, että käsiteltävässä asiassa negatiivinen hinta vastasi yritykselle myönnettävää toimintatukea, joka ei ominaisuuksiensa vuoksi sovellu vähentämään kilpailun vääristymistä.

288    Riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappaleesta ilmenee, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamatta jättämistä perustellakseen komissio vetoaa käsiteltävän asian erityisolosuhteisiin eli siihen, että kantaja pani täytäntöön virheellisellä tavalla korvaustoimenpiteen, joka oli ehtona 503 miljoonan euron rakenneuudistustuen sisämarkkinoille soveltuvuudelle. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että aluksi on syytä tutkia kantajan perusteluja, jotka koskevat toista yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamatta jättämiseen liittyvää perustelua.

289    Kun kyse on riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappaleeseen sisältyvästä toisesta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamatta jättämiseen liittyvästä perustelusta, kantaja vetoaa pääasiallisesti kahteen väitteeseen. Se katsoo ensiksikin, että varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ei ollut vaihtoehto Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asetetuille korvaustoimenpiteille, ja toiseksi, että sellaisen korvaustoimenpiteen täytäntöönpaneminen, joka oli edellytyksenä tuen sisämarkkinoille soveltuvuudelle, ei ollut esteenä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamiselle, koska julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa valtio ei ole koskaan velvollinen panemaan korvaustoimenpidettä täytäntöön.

290    Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perussopimuksessa määritellyn valtiontuen käsite on oikeudellinen ja sitä on tutkittava objektiivisten seikkojen perusteella. Tämän takia unionin tuomioistuinten on lähtökohtaisesti valvottava kokonaisvaltaisesti sitä, kuuluuko jokin toimenpide SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, ottaen huomioon niiden käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät konkreettiset seikat samoin kuin se, onko komission arvio tekninen tai monimutkainen (ks. tuomio 22.12.2008, British Aggregates v. komissio, C‑487/06 P, Kok., EU:C:2008:757, 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

291    Oikeuskäytännön mukaan julkisten ja yksityisten yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta seuraa, että pääomia, jotka valtio antaa suoraan tai välillisesti jonkin yrityksen käyttöön olosuhteissa, jotka vastaavat tavanomaisia markkinaedellytyksiä, ei voida pitää valtiontukina (tuomio 16.5.2002, Ranska v. komissio, C‑482/99, Kok., EU:C:2002:294, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Julkisten yritysten osalta tämä arviointi tehdään lähtökohtaisesti soveltamalla yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta (tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF, C‑124/10 P, Kok., EU:C:2012:318, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

292    Unionin tuomioistuin on katsonut, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuus riippuu lopulta siitä, että kyseinen jäsenvaltio myöntää osakkeenomistajan – ei julkisen vallan käyttäjän – ominaisuudessaan taloudellisen edun omistamalleen yritykselle (edellä 291 kohdassa mainittu tuomio komissio v. EDF, EU:C:2012:318, 81 kohta ja tuomio 3.4.2014, komissio v. Alankomaat ja ING Groep, C‑224/12 P, Kok., EU:C:2014:213, 31 kohta). Valtion toimenpiteitä, joilla pyritään täyttämään sille julkisen vallan haltijana kuuluvat velvoitteet, ei voida verrata yksityisen markkinataloussijoittajan toimintaan (tuomio 15.12.2009, EDF v. komissio, T‑156/04, Kok., EU:T:2009:505, 228 kohta). Tältä osin merkityksellisiä voivat olla erityisesti toimenpiteen luonne, kohde, asiayhteys ja tavoite sekä siihen sovellettavat säännöt (ks. vastaavasti edellä mainittu tuomio komissio v. EDF, EU:C:2012:318, 86 kohta).

 Riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappaleeseen kohdistettu ensimmäinen väite, jonka mukaan varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ei olisi ollut vaihtoehto Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asetetuille korvaustoimenpiteille

293    Kantaja vetoaa tämän väitteen tueksi kolmeen perusteluun.

294    Ensiksikin kantaja katsoo, että Sernamin varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena ei voida pitää Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asetettuja korvaustoimenpiteitä – eli toiminnan uudelleensuuntaamista ”Train Bloc Expressiin” (jäljempänä TBE-toiminta) ja maantieliikennetoimintojen lopettamista – vastaavana toimenpiteenä.

295    Tältä osin on syytä todeta, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa on kyse toisen niistä kahdesta vaihtoehtoisesta ehdosta, jotka Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettiin rakenneuudistustuen soveltuvuudelle sisämarkkinoille, täytäntöönpanosta. Ehdot on asetettu, jotta rakenneuudistustuen aiheuttamat kilpailun vääristymät voidaan estää ja jotta kilpailijoille voidaan myöntää erityisiä vastasuoritteita. Tämä ilmenee erityisesti Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklassa asetettujen ehtojen perusteluja koskevasta 6.3.7 kohdasta, jonka otsikkona on ”Kilpailuvääristymien estäminen – erityiset vastasuoritteet” ja johon jo edellä 191 ja 193 kohdassa mainitut Sernam 2 ‑päätöksen 200–217 perustelukappaleet sisältyvät.

296    Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohta on vaihtoehto saman artiklan 1 kohdassa asetetuille ehdoille, koska 1 kohdan ehtoja sovelletaan ”jollei 2 kohdasta muuta johdu”. Kuten edellä olevasta 194 kohdasta ilmenee, Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleen mukaan Sernamin markkinaosuuksien vapauttamisella riippumattomalle ostajalle myymällä Sernamin varat yhtenä kokonaisuutena markkinahintaan läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen pyritään samaan tavoitteeseen kuin tieliikennemarkkinoilta, joilla on ylikapasiteettia, vetäytymisellä eli kilpailun vääristymien kompensoimiseen. Tällaisessa tilanteessa Sernamin tuettu toiminta lopetetaan nimittäin kokonaisuudessaan.

297    Kantaja vetoaa näin ollen virheellisesti siihen, että Sernamin kaikkien varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena samalle ostajalle ei voitaisi pitää käsiteltävässä asiassa toiminnan uudelleensuuntaamista TBE-toimintaan ja maantieliikennetoimintojen lopettamista vastaavana toimenpiteenä.

298    Toiseksi kantaja vetoaa siihen, että Sernam 2 ‑päätöksen 217 perustelukappaleen mukaan sitä, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdan mukaiset korvaustoimenpiteet on toteutettu, voidaan perustella sillä, että Sernam jatkaa edelleen luovutusta edeltäneessä oikeudellisessa muodossaan.

299    Edellä olevasta 191 ja 192 kohdasta ilmenee kuitenkin, että tämä perustelu on hylättävä, sillä sitä, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asetetut ehdot on toteutettu, voidaan perustella nimenomaan rakenneuudistustuen saajan taloudellisen toiminnan jatkamisella markkinoilla, eikä pelkästään sillä, että sen oikeushenkilöllisyyteen ei ole puututtu.

300    Kolmanneksi kantaja katsoo, että jos komissio olisi pitänyt Sernamin varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asetettuja korvaustoimenpiteitä vastaavana toimenpiteenä, komission olisi pitänyt täsmentää kyseisessä päätöksessä, ettei luovuttaminen negatiiviseen hintaan ollut mahdollista. Komissio näet tunsi Sernamin taloudellisen tilanteen täysin, ja sen olisi pitänyt ennakoida tällainen mahdollisuus.

301    Myös tämä perustelu oli hylättävä. Koska varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena koskeva ehto sulki pois velkojen myynnin, mahdollisuus saada käsiteltävässä asiassa negatiivinen hinta oli määritelmän mukaisesti suljettu pois, kuten edellä 154–158 kohdasta ilmenee.

302    Riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappaleeseen kohdistettu ensimmäinen väite (ks. edellä 287 kohta) on siksi hylättävä.

 Riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappaleeseen kohdistettu toinen väite, jonka mukaan korvaustoimenpiteen täytäntöönpano olisi ollut tuensaajalle tai valtiolle osakkeenomistajan ominaisuudessa – mutta ei julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa – kuuluva velvollisuus

303    Kantaja vetoaa siihen, että kun kyse on komission päätöksellä määrätyn korvaustoimenpiteen täytäntöönpanosta, rakenneuudistustuen saajana ollut yritys vastaa joka tapauksessa korvaustoimenpiteen kustannuksista, eikä siitä vastaa valtio julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa.

304    Kantaja ja Ranskan tasavalta väittävät myös, että silloin kun julkinen yritys päättää myydä yhden tytäryhtiöistään tai kaikki sen osakkeet taikka osan niistä toteuttaakseen komission päätöksen, tämä julkinen yritys ja sen välityksellä valtio toimii osakkeenomistajan ominaisuudessa. Riidanalaiset toimenpiteet ovat niiden luonne, kohde ja tavoite huomioon ottaen siten yksityisen sijoittajan sijoitukseen verrattavissa oleva sijoitus.

305    Käsiteltävässä asiassa on todettava, että toisin kuin kantaja ja Ranskan tasavalta esittävät, Sernamin varojen myynti yhtenä kokonaisuutena Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ei ollut päätös, jonka yksityinen sijoittaja olisi tehnyt ”tavanomaisin” markkinaedellytyksin pyrkiessään taloudellisesti järkiperäisellä tavalla maksimoimaan voitot tai minimoimaan tappiot.

306    Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklassa määrättyjen korvaustoimenpiteiden perustana olevalla logiikalla pyrittiin estämään liiallinen kilpailun vääristyminen, joka johtui Sernam 2 ‑päätöksellä tietyin ehdoin sisämarkkinoille soveltuvaksi todetun rakenneuudistustuen myöntämisestä.

307    Sekä tuensaaja että sen osakkeenomistaja voitiin näillä korvaustoimenpiteillä siten pakottaa puhtaasti taloudellisen tuottavuuden näkökulmasta sellaiseen ei-optimaaliseen ratkaisuun, jota yksityinen sijoittaja ei suunnittelisi niin sanotussa ”tavanomaisessa” markkinatilanteessa.

308    Sernamin varojen myynti yhtenä kokonaisuutena korvaustoimenpiteen toteuttamiseksi edellytti käsiteltävässä asiassa sellaisten positiivisen arvon omaavien varojen myyntiä, jota tuensaaja ei välttämättä olisi luovuttanut taloudelliseen järkiperäisyyteen liittyvien syiden perusteella.

309    Sernamin varojen yhtenä kokonaisuutena myynnin taustalla oleva kompensaatioon pyrkivä logiikka, josta riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappaleessa muistutetaan, eroaa siten sellaisen yksityisen toimijan logiikasta, joka pyrkii maksimoimaan voittonsa tai, kuten käsiteltävässä asiassa, minimoimaan tappionsa.

310    Lisäksi neljännen kumoamisperusteen kolmannen, neljännen ja kuudennen osan tutkimisesta edellä ilmenee, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaisesti kyse ei ollut koko tappiollisen yhtiön myynnistä, vaan ainoastaan sellaisten varojen myynnistä, joilla oli positiivista taloudellista arvoa. Johtoryhmän tarjous sisälsi esillä olevassa tapauksessa vaatimukset siitä, että myyjä korottaa pääomaa, luopuu saatavista ja antaa takuusitoumuksia, sen vuoksi, että Sernam rahoitustarpeineen oli myyty kokonaisuudessaan. Riidanalaiset toimenpiteet aiheutuvat siten suoraan Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan noudattamatta jättämisestä, eikä niillä ole mitään yhteyttä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamiseen.

311    Riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappaleeseen kohdistettu toinen väite on siksi hylättävä.

312    Näin ollen ei ole enää tarpeen tutkia komission sen perustelemiseksi, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta, joka liittyy niin kutsutun valtiontukien ”takaisinperimisen” yhteyteen, ei sovellettu, esittämää ensimmäistä perustetta koskevia muita perusteluja.

313    Edellä esitetty huomioon ottaen kuudennen kumoamisperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

 Toinen osa, jonka mukaan mikään riidanalaisista toimenpiteistä ei merkitsisi Sernam Xpress-Financière Sernamille annettua etua

314    Kantaja kiistää pääasiallisesti sen, että pääoman korottaminen ja saatavista luopuminen olisivat merkinneet edun antamista Sernam Xpress-Financière Sernamille. Takuusitoumusten osalta se vetoaa aluksi perustelujen puutteellisuuteen, koska riidanalaisessa päätöksessä ei mainita mitään siitä, poikkeavatko takuusitoumukset yksityisen myyjän toteuttaman luovutuksen tavanomaisista ehdoista. Tämän jälkeen se vetoaa toissijaisesti siihen, että yksityinen myyjä olisi myöntänyt jokaisen näistä takuusitoumuksista. Lopuksi se vetoaa pääasiallisesti siihen, ettei Sernam Xpress-Financière Sernam saanut etua näistä takuusitoumuksista, koska niiden määrä oli pieni ja koska niitä ei pantu täytäntöön.

315    Ensiksikin kantaja katsoo, että Sernamin pääoman korottamisesta, jotta sen varat voitiin luovuttaa yhtenä kokonaisuutena, ei aiheutunut Financière Sernamille tai millekään muullekaan yritykselle etua, koska kyseinen luovutus toteutettiin markkinahintaan.

316    On syytä todeta, ettei komissio lausunut riidanalaisessa päätöksessä edusta, jota Financière Sernam sai Sernam Xpressin yhtiöosuuksien ostajana, vaan edusta, jota se sai Sernam Xpressin seuraajana yhtiöiden sulautumisen vuoksi.

317    Komissio täsmensi tältä osin riidanalaisen päätöksen 159 perustelukappaleessa, että ”koska [Sernam Xpress ja Financière Sernam] o[livat] sittemmin sulautuneet, ei ol[lut] tarpeen eritellä niille kummallekin myönnettyjä etuja”. Se sovelsi tätä päättelyä kaikkiin riidanalaisiin toimenpiteisiin pääomankorotus mukaan lukien.

318    Riidanalaisen päätöksen 172 perustelukappaleessa todetaan lisäksi seuraavaa:

”Menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdanto-osan 164 kappaleessa komissio epäili, vastasiko Financière Sernamin ’maksama’ negatiivinen hinta markkina-arvoa. Komissio toteaa, että tämän jälkeen Sernam Xpress ja Financière Sernam ovat sulautuneet. Mahdollinen Financière Sernamille myönnetty tuki, joka sisältyisi liian korkeaan negatiiviseen hintaan, ei tällöin ylittäisi sitä 57 miljoonan euron tukea, jonka Sernam Xpress on saanut uutena tukena. Näin ollen ei enää ole tarpeen tarkastella mahdollisen tuen myöntämistä ostajalle.”

319    Sernamille annettiin sen pääomankorotuksella kiistatonta taloudellista etua sen kilpailijoihin nähden. Kuudennen kumoamisperusteen ensimmäisen osan tutkimisesta ilmenee lisäksi, että komissio on käsiteltävän asian erityistapauksessa jättänyt perustellusti vertailematta valtion toimintaa yksityisen sijoittajan toimintaan tavanomaisin markkinaedellytyksin. Tästä pääomankorotuksesta saatua taloudellista etua on siten pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

320    Viidennestä kumoamisperusteesta ilmenee lisäksi, että Sernamin ja Sernam Xpressin välillä on taloudellinen jatkuvuus ja että pääomankorotukseen liittyvä taloudellinen etu on tämän vuoksi siirretty Sernam Xpressille. Vaikka myyntihinnan oletettaisiinkin olleen markkinahinta, tämä ei missään tapauksessa olisi esteenä sille, että Sernam Xpress – jonka on edellä osoitettu jatkaneen myönnetyillä valtiontuilla tuettua Sernamin toimintaa – hyötyy edelleen kaikista asianomaisista valtiontuista seuraavasta edusta nettomääräinen 57 miljoonan euron pääoman korotus mukaan lukien (ks. vastaavasti edellä 52 kohdassa mainittu tuomio SMI, EU:C:2004:238, 80 ja 81 kohta).

321    Näin ollen on syytä todeta, että komissio arvioi riidanalaisen päätöksen 160 perustelukappaleessa perustellusti, että ”[k]un [kantaja] korotti [Sernamin] pääomaa 57 miljoonalla eurolla, Sernam [– –] sai tuntuvan taloudellisen edun, jota sen kilpailijoilla ei ollut”, ja että ”[t]ämä etu siirrettiin sittemmin muiden varojen ja velkojen kanssa Sernam Xpressille”.

322    Kantaja väittää toiseksi, että komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen sekä tosiseikkoja koskevan virheen todetessaan riidanalaisen päätöksen 162 perustelukappaleessa, että se, että kantaja luopui 38,5 miljoonan euron saatavistaan Sernamilta, merkitsi vastaavansuuruisen edun antamista Sernam Xpressille tai Financière Sernamille, koska kantaja oli merkinnyt kyseisen velan Sernamin konkurssipesän velkoihin ja koska kantaja ei ollut Sernam Xpressin tai Financière Sernamin velkoja.

323    Tämä väite on hylättävä, koska kantaja oli Sernamin velkoja ja koska viidennen kumoamisperusteen tutkimisesta ilmenee, että Sernamin ja Sernam Xpressin välillä ja niiden sulautumisen jälkeen Sernam Xpressin ja Financière Sernamin välillä oli taloudellinen jatkuvuus. Tämän vuoksi se, että saatavat kirjattiin Sernamin konkurssipesän velkoihin, vastaa edun antamista ensin Sernam Xpressille ja sittemmin Financière Sernamille.

324    Kantaja väittää kolmanneksi, ettei komissio olisi perustellut riidanalaisen päätöksen 163–171 perustelukappaleeseen sisältyvää päättelyään, jossa on kyse kantajan Sernamin varojen ”yhtenä kokonaisuutena” luovuttamisen yhteydessä myöntämistä takuusitoumuksista, sillä riidanalaisessa päätöksessä ei mainita mitään siitä, poikkesivatko nämä takuusitoumukset yksityisen toimijan soveltamista tavanomaisista luovutusehdoista. Kantaja täsmentää tältä osin, että luovutuksiin (oli kyse sitten varojen tai yritysten luovutuksista) liitetään systemaattisesti takuusitoumuksia ja että silloin, kun näitä takuusitoumuksia arvioidaan valtiontukien näkökulmasta, olennainen kysymys on se, kuuluvatko ne yksityisen markkinataloussijoittajan (käsiteltävässä asiassa markkinataloudessa toimivan ”yksityisen myyjän”) toimintaan. Kantaja katsoo, että veloista annettavat takuusitoumukset voivat olla valtiontukea ainoastaan, jos ne on myönnetty edellytyksin, joita markkinataloudessa toimiva yksityinen myyjä ei hyväksyisi.

325    [SEUT] 107 ja [SEUT] 108 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon (EUVL 2000, C 71, s. 14) mukaan valtiontueksi voidaan katsoa sekä valtion suoraan antamat että viranomaisten määräysvallassa olevien yritysten antamat takaukset samalla tavoin kuin muiden tukimuotojen osalta.

326    Aluksi on syytä todeta, että riidanalaisen päätöksen 152–158 perustelukappaleessa komissio perusteli yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamisesta kieltäytymistä kaikkien riidanalaisten toimien osalta yleisesti. Se, että komissio olisi lisännyt takuusitoumuksia koskevia erityisperusteluja, ei ollut näin ollen tarpeen. Ei ole siten syytä todeta, että perustelut olisivat puuttuneet tältä osin. Lisäksi Sernam Xpressin (ja sulautumisen johdosta Financière Sernamin) kustakin näistä takuusitoumuksesta saamia etuja on perusteltu asianmukaisesti riidanalaisen päätöksen 164–171 perustelukappaleessa.

327    Lisäksi edellä olevista 293–313 kohdasta ilmenee, että komissio jätti perustellusti soveltamatta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta riidanalaisiin toimiin, joihin takuusitoumukset kuuluvat. Näin ollen kantajan toissijaisesti esittämät perustelut, joilla pyritään osoittamaan se, että yksityinen myyjä olisi myöntänyt jokaisen takuusitoumuksista, eivät voi menestyä.

328    Muutkin kantajan perustelut, joilla pyritään kiistämään se, että Sernam Xpress-Financière Sernam olisi voinut saada kustakin takuusitoumuksesta etua, on lopuksi hylättävä seuraavien syiden vuoksi.

 Valentonin toimipaikan kehittämistöitä ja uusien toimipaikkojen vuokrankorotuksia koskevat takuusitoumukset

329    Kantaja korostaa, että takuusitoumus, joka koski TBE-toimintaan tarvittavan Valentonin toimipaikan kehittämistöitä ja jonka mukaan töiden viivästymisestä maksetaan 1 miljoonan euron sakko, ja takuusitoumus, joka koski uusien toimipaikkojen vuokrankorotusten kattamista 3 miljoonan euron enimmäiserotukseen asti enintään kolmen vuoden aikana, olivat määrältään rajallisia, eikä niitä pantu täytäntöön.

330    Aluksi komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 164 perustelukappaleessa perustellusti, että näistä takuusitoumuksista saatiin etua, sillä ilman kyseisiä takuusitoumuksia Sernam Xpress-Financière Sernamin olisi pitänyt itse vastata kyseisistä kustannuksista.

331    Kun kyse on sitten kantajan perusteluista, jotka pohjautuvat riidanalaisten tukien vähäiseen määrään, on syytä palauttaa mieliin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuen suhteellisen vähäinen merkitys tai tukea saavan yrityksen suhteellisen vaatimaton koko ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (ks. tuomio 24.7.2003, Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, C‑280/00, Kok., EU:C:2003:415, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 4.4.2001, Regione Autonoma Friuli-Venezia Giulia v. komissio, T‑288/97, Kok., EU:T:2001:115, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

332    Lopuksi on syytä todeta myös, että edellä 325 kohdassa mainitun valtiontuista takauksina annetun komission tiedonannon 2.1.2 kohdan mukaan sillä, että näitä takuusitoumuksia ei ole suoritettu, ei ole merkitystä edun luonnehtimisen kannalta, koska tuen myöntäminen tapahtuu sillä hetkellä, kun takaus annetaan, ei silloin kun vaaditaan takaussuoritusta tai kun suoritetaan takaussitoumuksen mukaisia maksuja.

333    Lisäksi kantaja perustelut, joiden mukaan Valentonin toimipaikan kehittämistöitä koskeva takuusitoumus annettiin, koska se halusi saada takaisin toisen toimipaikan, on hylättävä, koska kantaja saattoi vaatia toiminnan siirtämistä Valentoniin (Ranska) antamatta takuusitoumusta kyseisen toimipaikan kehittämistöiden toteuttamisesta.

 Takuusitoumus, joka koskee TBE-toiminnan jatkuvuutta ja TBE-palvelujen käyttöoikeutta

334    TBE-toiminnan jatkuvuutta ja TBE-palvelujen käyttöoikeutta koskevan takuusitoumuksen osalta kantaja vetoaa siihen, että takuusitoumus ei ollut yksinomainen ja että Sernam Xpress ei siten saanut siitä etua suhteessa kilpailijoihinsa.

335    On kuitenkin syytä todeta, että komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 165 perustelukappaleessa perustellusti, että kyseinen takuusitoumus supisti tuntuvasti Sernam Xpress-Financière Sernamille aiheutuvaa riskiä, minkä vuoksi niihin sisältyi etua. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että kantaja ei vetoa siihen, että muut yritykset käyttäisivät TBE-palveluja käytännössä. Riidanalaisen päätöksen 163 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi tämän takuusitoumuksen johtaneen siihen, että kantaja tosiasiassa suoritti Sernam Xpressille 3 miljoonaa euroa. Tätä seikkaa ole myöskään kiistetty. Näin ollen ei ole epäilystäkään siitä, että Sernam Xpress on saanut etua suhteessa kilpailijoihinsa.

 Työtekijöille siitä, että he saavat uuden työpaikan kantajan konsernista, annetun takuusitoumuksen jatkaminen kolmella vuodella

336    Kantajan mukaan riidanalaisen päätöksen 169 perustelukappale, jonka mukaan oli houkuttelevampaa jäädä Sernam Xpressin työntekijäksi sen myötä, että työntekijöille annettua takuusitoumusta siitä, että he saavat uuden työpaikan kantajan konsernista, jatkettiin kolmella vuodella, on periaatteellinen mutta vailla perusteluja oleva toteamus.

337    On kuitenkin todettava komission esittäneen riidanalaisen päätöksen 169 ja 171 perustelukappaleessa oikeudellisesti riittävät perustelut, joiden mukaan Sernam Xpressin saama etu johtui siitä, että tämän takuusitoumuksen myötä oli houkuttelevampaa jäädä Sernam Xpressin työntekijäksi kyseiseksi ajaksi ja että Sernam Xpress saattoi sen avulla pitää työntekijänsä ilman, että siitä aiheutui lisäkustannuksia. Etu ei siten perustunut kaikkiin maksettuihin palkkoihin vaan erotukseen, joka vastaa sitä summaa, jonka Sernam Xpressin olisi pitänyt maksaa palkankorotuksina pitääkseen kyseiset työntekijät, jos takuusitoumusta ei olisi annettu.

338    Tästä seuraa, että kuudennen kumoamisperusteen toinen osa on hylättävä.

339    Edellä esitetystä seuraa, että kuudes kumoamisperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

4.     Kantajan ensimmäinen ja Ranskan tasavallan ainoa kumoamisperuste, joiden mukaan niiden puolustautumisoikeuksia olisi loukattu

340    Kantaja arvostelee ensimmäisellä kumoamisperusteellaan komissiota pääasiallisesti siitä, että komissio olisi ottanut riidanalaisessa päätöksessä kannan, jota ei sisältynyt menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen ja josta kantajalla ei ollut tilaisuutta esittää huomautuksiaan asianmukaisesti. Se viittaa riidanalaisen päätöksen 154–158 perustelukappaleeseen, joiden mukaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta ei ollut syytä soveltaa käsiteltävässä asiassa.

341    Ranskan tasavalta vetoaa itsenäisessä kumoamisperusteessaan siihen, että tämä menettelyn aloittamista koskevan päätöksen ja riidanalaisen päätöksen välinen eroavuus merkitsee myös sen omien puolustautumisoikeuksien loukkaamista.

342    Komissio kiistää kantajan perustelut ja katsoo, että Ranskan tasavallan esittämän kumoamisperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat ja että kumoamisperuste on joka tapauksessa perusteeton.

343    Kun käy ilmi, että väliintulijan esittämä oikeudellinen peruste, jonka liittyminen oikeusriidan kohteeseen on kiistanalainen, on joka tapauksessa jätettävä tutkimatta muusta syystä tai perusteettomana, tuomioistuin saa hylätä tämän oikeudellisen perusteen lausumatta siitä, onko väliintulija poikennut asemastaan jonkun asianosaisen vaatimusten tukijana (ks. tuomio 15.6.2005, Regione autonoma della Sardegna v. komissio, T‑171/02, Kok., EU:T:2005:219, 155 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

344    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tässä asiassa prosessiekonomian vuoksi, että Ranskan tasavallan esittämä kumoamisperuste, jonka mukaan sen puolustautumisoikeuksia olisi loukattu, on syytä tutkia lausumatta ensin komission esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä, jonka mukaan tämä kumoamisperuste olisi jätettävä tutkimatta, sillä näillä perusteluilla ei jäljempänä esitettävien syiden vuoksi kyetä kuitenkaan osoittamaan, että komissio olisi riidanalaisella päätöksellä loukannut jäsenvaltion puolustautumisoikeuksia. Sen jälkeen tutkitaan kantajan ensimmäistä kumoamisperustetta, jossa arvostellaan tätä samaa menettelyn aloittamista koskevan päätöksen ja riidanalaisen päätöksen välistä eroavuutta.

 Ranskan tasavallan kumoamisperuste, jonka mukaan sen puolustautumisoikeuksia olisi loukattu

345    Ranskan tasavalta arvostelee pääasiallisesti sitä, että komissio ei menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tai koko hallinnollisen menettelyn aikana menettelyn viime vaiheeseen saakka koskaan katsonut tai antanut edes ymmärtää, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta ei periaatteellisista syistä sovellettaisi käsiteltävässä asiassa. Ranskan viranomaisilla ei käsiteltävässä asiassa ollut tilaisuutta esittää huomautuksiaan edellä 283 kohdassa mainitussa tuomiossa Saksa v. komissio (EU:C:2003:55) tarkoitetusta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamista koskevasta kysymyksestä, vaan niiltä on päinvastoin pääasiallisesti tiedusteltu Sernamin luovuttamiskustannusten ja sen konkurssista aiheutuvien kustannusten välisen vertailun soveltamisen edellytyksistä. Komissio väittää riidanalaisessa päätöksessä kuitenkin yhtäkkiä ja odottamatta, ettei tällä vertailulla olisi käsiteltävässä asiassa merkitystä, koska käsiteltävän asian erityisolosuhteissa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta ei sovellettu. Koska komissio ei ilmoittanut Ranskan tasavallalle arviointinsa radikaalista muutoksesta menettelyn kuluessa, komissio ei antanut Ranskan tasavallalle tilaisuutta esittää muodollisessa tutkintamenettelyssä vastaväitteitä kyseisen toimielimen näkemykselle, jonka mukaan Sernamin varojen myyntiä yhtenä kokonaisuutena koskevia 21.7.2005 allekirjoitetun sopimuspöytäkirjan määräyksiä on pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

346    Kantaja totesi Ranskan tasavallan väliintulokirjelmästä esittämissään huomautuksissa tukevansa Ranskan tasavallan kumoamisperustetta, jonka mukaan sen puolustautumisoikeuksia jäsenvaltion ominaisuudessa olisi loukattu.

347    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen oikeudenkäynnissä, joka voi johtaa kyseisen henkilön kannalta kielteiseen päätökseen, kuuluu unionin oikeuden perusperiaatteisiin, ja näitä oikeuksia on noudatettava myös silloin, kun kysymyksessä olevaa menettelyä koskevia säännöksiä ei ole olemassa (ks. tuomio 21.3.1990, Belgia v. komissio, C‑142/87, Kok., EU:C:1990:125, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin on jo todennut, että tämä periaate edellyttää sitä, että asianomaiselle jäsenvaltiolle annetaan tilaisuus esittää asianmukaisesti näkemyksensä seikoista, joihin komissio on arvionsa perustanut (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä mainittu tuomio Belgia v. komissio, EU:C:1990:125, 47 kohta).

348    Asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan mukaan silloin, kun komissio päättää aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä voidaan rajoittua esittämään asiaan liittyvät oikeudelliset seikat ja tosiseikat lyhyesti, komission alustava arvio kyseisen valtion toimenpiteen tukiluonteesta ja syyt, joiden johdosta on syytä epäillä toimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille (tuomio 23.10.2002, Diputación Foral de Guipúzcoa ym. v. komissio, T‑269/99, T‑271/99 ja T‑272/99, Kok., EU:T:2002:258, 104 kohta ja tuomio 22.10.2008, TV2/Danmark ym. v. komissio, T‑309/04, T‑317/04, T‑329/04 ja T‑336/04, Kok., EU:T:2008:457, 138 kohta).

349    On syytä todeta, että kysymyksiä, jotka on nostettu menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esiin, on mahdollista muodollisessa tutkintamenettelyssä tutkia perusteellisesti ja selvittää (tuomio 4.3.2009, Italia v. komissio, T‑424/05, EU:T:2009:49, 69 kohta).

350    Asetuksen N:o 659/1999 7 artiklasta johtuu, että muodollisen tutkintamenettelyn tuloksena komission arvio voi muuttua, koska se voi päätyä katsomaan, ettei toimenpidettä ole pidettävä tukena tai että epäilyjä sen soveltumattomuudesta ei enää ole. Näin ollen lopullinen päätös voi tietyiltä osin erota menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä, ilman että tällaiset erot kuitenkaan tekisivät lopullisesta päätöksestä virheellistä (edellä 349 kohdassa mainittu tuomio Italia v. komissio, EU:T:2009:49, 69 kohta ja tuomio 16.12.2010, Alankomaat ja NOS v. komissio, T‑231/06 ja T‑237/06, Kok., EU:T:2010:525, 50 kohta).

351    Käsiteltävässä asiassa on syytä todeta komission ilmaisseen menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, erityisesti sen 131–133 ja 166 perustelukappaleessa, että päättäessään siitä, onko pääomankorotusta ja saatavista luopumista pidettävä valtiontukina, se aikoi soveltaa Gröditzer-tyyppistä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta siten, että se vertaili Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla toteutetun toimenpiteen kustannuksia ja Sernamin konkurssista kantajalle aiheutuvia kustannuksia keskenään.

352    Ensiksi on kuitenkin syytä todeta, että se, että uudeksi tueksi luonnehtimista koskeva päättely oli luonteeltaan alustavaa, tuotiin selkeästi esiin menettelyn aloittamista koskeva päätöksen 141 ja 142 perustelukappaleessa. ”Tässä vaiheessa” ‑ilmauksen käyttäminen on esimerkki tästä. Tätä päätelmää ei voida kumota sillä seikalla, että muut osuudet olivat sanamuodoltaan varmempia, kun otetaan huomioon etenkin menettelyn aloittamista koskevan päätöksen tarkoitus ja siihen sisältyvän analyysin alustava luonne.

353    Vaikka komissio onkin pitänyt tarpeellisena kerätä tietoja Sernamin konkurssista aiheutuvista kustannuksista, menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 140 perustelukappaleen päätelmä, jonka mukaan oli päätettävä, olivatko pääoman korottamisesta aiheutuneet kokonaiskustannukset suuremmat vai pienemmät kuin mahdollisesta Sernamin konkurssista aiheutuvat kustannukset, on sijoitettava muodollisen tutkintamenettelyn ja sen tavoitteiden, joita ovat se, että ne tahot, joita asia koskee, tulevat kuulluiksi, ja se, että komissio on tietoinen kaikista asiaa koskevista tiedoista, ennen kuin se tekee päätöksensä, asiayhteyteen. Muodollisella tutkintamenettelyllä ei voi olla edellä kuvatusta poikkeavaa ulottuvuutta, eikä siihen sisälly muun muassa tiettyjen asiakirja-aineistoon kuuluvien seikkojen toteamista lopullisesti ennen lopullisen päätöksen tekemistä (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2010, ThyssenKrupp Acciai Speciali Terni v. komissio, T‑62/08, Kok., EU:T:2010:268, 174 ja 175 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

354    Toiseksi koska kysymystä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteesta käsiteltiin menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä arvioitaessa sitä, olivatko pääomankorotus ja saatavista luopuminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja etuja, jäsenvaltio on voinut tällöin esittää kaikki perustelut sen selittämiseksi, miksi tätä arviointiperustetta olisi sovellettava käsiteltävän asian erityinen asiayhteys huomioon ottaen. Komissio korostaa tältä osin, että ennakkotapauksia, joissa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta olisi sovellettu ehdollista sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevan päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä, ei ole olemassa.

355    On syytä todeta myös, että komissio mainitsi menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 161 perustelukappaleessa, että SNCF:ltä saaduilla takuusitoumuksilla saatettiin antaa Sernam Xpressin käyttöön muitakin lisäresursseja, erityisesti taloudellisten etujen muodossa.

356    Näin ollen Ranskan tasavallalle on menettelyn aloittamista koskeva päätös huomioon ottaen annettu tilaisuus tutustua päättelyyn, jonka perusteella komissio katsoi alustavasti, että pääomankorotus, saatavista luopuminen ja takuusitoumukset saattoivat olla uusia sisämarkkinoille soveltumattomia tukia, ja esittää asianmukaisesti näkemyksensä niistä seikoista, joihin komissio perusti arviointinsa.

357    Kolmanneksi mistään valtiontukia koskevasta säännöksestä tai määräyksestä tai oikeuskäytännöstä ei ilmene, että komission velvollisuutena olisi kuulla valtiontukien saajaa siitä oikeudellisesta arvioinnista, jonka se tekee kyseessä olevasta toimenpiteestä, tai että sen velvollisuutena olisi tiedottaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tai varsinkaan tuensaajalle kannastaan ennen päätöksensä tekemistä, kun niille, joita asia koskee, sekä jäsenvaltiolle on annettu mahdollisuus esittää huomautuksensa (tuomio 1.7.2010, Italia v. komissio, T‑53/08, Kok., EU:T:2010:267, 123 kohta).

358    Neljänneksi kun huomioon otetaan riidanalaisen päätöksen 154 perustelukappaleessa sen perustelemiseksi, miksi yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta ei sovellettu käsiteltävässä asiassa, esitetyt perustelut – eli valtiontuen takaisinperinnän asiayhteys – sekä se seikka, että riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappaleen mukaan Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohta oli saman artiklan 1 kohdassa asetettuja korvaustoimenpiteitä, joita ei noudatettu, vastaava toimenpide, on syytä todeta, että menettelyn aloittamista koskevan päätöksen tekemisen aikaan komission piti vielä varmistaa, oliko Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohta ja 41 miljoonan euron lainvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperintä pantu oikein täytäntöön. Komissio ei menettelyn aloittamista koskevan päätöksen tehdessään kyennyt siten vielä ratkaisemaan sitä, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta sovellettaisi käsiteltävässä asiassa.

359    Tästä seuraa, että kumoamisperuste, jonka mukaan Ranskan tasavallan puolustautumisoikeuksia olisi loukattu, on hylättävä.

 Kantajan ensimmäinen kumoamisperuste, jonka mukaan sen puolustautumisoikeuksia olisi loukattu

360    Kantaja vetoaa Ranskan tasavallan tukemana pääasiallisesti kahteen väitteeseen. Kantaja vetoaa ensimmäisellä väitteellään siihen, että menettelyn aloittamista koskevan päätöksen ja riidanalaisen päätöksen välinen eroavuus, josta edellä 345 kohdassa oli kyse, merkitsee sen puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Se vetoaa toisella väitteellään siihen, että mainittu eroavuus merkitsee sitä, että sen oikeutta esittää osapuolena, jota asia koskee, huomautuksia olennaisesta seikasta, jonka perusteella luovutuksen yksityiskohtien on voitu todeta olleen valtiontukea, on loukattu.

361    Kantajan menettelyllisten oikeuksien osalta on syytä palauttaa mieliin, että sen menettelylliset oikeudet ovat joka tapauksessa suppeammat kuin ne, jotka Ranskan tasavallalla on asianomaisena jäsenvaltiona muodollisessa tutkintamenettelyssä SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että muilla sellaisilla osapuolilla, joita asia koskee – kuten kantajalla nyt käsiteltävässä asiassa –, kuin asianomaisella jäsenvaltiolla on valtiontukien valvontamenettelyssä vain mahdollisuus esittää komissiolle kaikki tiedot, joista tälle voisi olla hyötyä sen tulevassa toiminnassa, eivätkä ne voi itse vaatia, että komission olisi kuultava niitä samalla kontradiktorisella tavalla kuin sen on kuultava kyseessä olevaa jäsenvaltiota (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2011, komissio ja Espanja v. Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta, C‑106/09 P ja C‑107/09 P, Kok., EU:C:2011:732, 180 ja 181 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Niiden, joita asia koskee, oikeus tiedonsaantiin käsittää kuitenkin ainoastaan oikeuden tulla komission kuulemaksi. Se ei erityisesti voi laajentua yleiseksi oikeudeksi esittää kantansa muodollisen tutkintamenettelyn aikana esiin nousseisiin mahdollisiin keskeisiin seikkoihin (ks. tuomio 30.11.2009, Ranska v. komissio, T‑427/04 ja T‑17/05, Kok., EU:T:2009:474, 149 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

362    Nämä periaatteet huomioon ottaen on syytä todeta, että kantajalla on ainoastaan oikeus osallistua hallinnolliseen menettelyyn siinä määrin kuin yksittäistapaukseen liittyvissä olosuhteissa on tarkoituksenmukaista, eikä se suinkaan voi vaatia sellaisia puolustautumisoikeuksia, jotka on myönnetty niille henkilöille, joita vastaan menettelyä käydään (tuomio 25.6.1998, British Airways ym. v. komissio, T‑371/94 ja T‑394/94, Kok., EU:T:1998:140, 60 kohta ja tuomio 6.3.2003, Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Land Nordrhein-Westfalen v. komissio, T‑228/99 ja T‑233/99, Kok., EU:T:2003:57, 125 kohta).

363    Näin ollen kantajan väite, jonka mukaan sen puolustautumisoikeuksia olisi loukattu, on hylättävä.

364    Sen kantajan väitteen osalta, jonka mukaan sen oikeuksia osapuolena, jota asia koskee, olisi loukattu, on syytä todeta, että kantajalla on ollut mahdollisuus esittää komissiolle huomautuksia menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä, jossa nimenomaan todettiin riidanalaisten toimenpiteiden mahdollisesti olevan sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. Kantaja on myös käyttänyt tätä mahdollisuutta. Näin ollen kantajalle on osapuolena, jota asia koskee, annettu riittävästi tietoa tutkintamenettelystä ja tilaisuus esittää kaikki hyödyllisenä pitämänsä huomautukset.

365    Koska menettelyn aloittamista koskevan päätöksen ja riidanalaisen päätöksen välillä havaitut eroavuudet eivät merkitse Ranskan tasavallan puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja koska kantaja vetoaa pääasiallisesti samoihin perusteluihin kuin Ranskan tasavalta, on syytä todeta, että kyseinen menettelyn aloittamista koskevan päätöksen ja riidanalaisen päätöksen välinen eroavuus ei merkitse myöskään kantajan menettelyllisten oikeuksien loukkaamista menettelyn osapuolena, jota asia koskee.

366    Väite, jonka mukaan kantajan oikeutta esittää asianmukaisia huomautuksia osapuolena, jota asia koskee, olisi loukattu, on siksi hylättävä.

367    Edellä esitetyn perustella kantajan ensimmäinen kumoamisperuste on hylättävä.

5.     Toinen kumoamisperuste, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta olisi loukattu

368    Kantaja vetoaa pääasiallisesti kolmeen väitteeseen. Kantaja vetoaa ensimmäisellä väitteellään siihen, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan vuoksi sille on syntynyt perusteltuja odotuksia sen suhteen, että sen sallittiin toimia valitsemallaan tavalla luovuttaessaan varat ja periessään takaisin Sernam 2 ‑päätöksellä sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu 41 miljoonan euron valtiontuki. Kantaja vetoaa toisella väitteellään siihen, että Sernamin konkurssista aiheutuvien kustannusten yksityiskohtia koskevalla 14.3.2006 päivätyllä komission tietopyynnöllä vahvistettiin se seikka, että Sernamin varojen luovutukseen yhtenä kokonaisuutena sovellettiin yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta ja ettei siinä näin ollen ollut kyse valtiontuesta. Kolmannella väitteellään kantaja pääasiallisesti riitauttaa riidanalaisen päätöksen 126 ja 177–182 perustelukappaleen.

 Ensimmäinen väite, jonka mukaan kantajalle on Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia sen suhteen, että sen sallittiin toimia valitsemallaan tavalla luovuttaessaan varat ja periessään takaisin 41 miljoonaa euroa

369    Kantaja vetoaa siihen, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohta ja 4 artikla sisältävät ”täysin selvät periaatteet” ja ”vahvistetut kannat”, joihin sen perusteltu luottamus siihen, että sen sallittiin panna ne täytäntöön valitsemallaan tavalla, perustuivat.

370    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mahdollisuus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen on kaikilla henkilöillä, joille unionin toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia (tuomio 11.3.1987, Van den Bergh en Jurgens ja Van Dijk Food Products (Lopik) v. ETY, 265/85, EU:C:1987:121, 44 kohta). Se edellyttää kolmen edellytyksen samanaikaista täyttymistä. Unionin hallintoelimen on ensiksikin täytynyt toimittaa asianomaiselle täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät takeet, jotka on antanut valtuudet omaava ja luotettava taho. Näiden takeiden on toiseksi oltava sellaisia, että ne saavat aikaan perustellun odotuksen sen henkilön mielessä, jolle ne on osoitettu. Annettujen takeiden täytyy kolmanneksi olla sovellettavien normien mukaisia (ks. tuomio 30.6.2005, Branco v. komissio, T‑347/03, Kok., EU:T:2005:265, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, tuomio 23.2.2006, Cementbouw Handel & Industrie v. komissio, T‑282/02, Kok., EU:T:2006:64, 77 kohta ja tuomio 30.6.2009, CPEM v. komissio, T‑444/07, Kok., EU:T:2009:227, 126 kohta).

371    On syytä todeta, että Sernam 2 ‑päätöksen 1 artiklassa (ks. edellä 14 kohta) todetaan nimenomaisesti, että Sernamille toukokuussa 2001 hyväksytty valtiontuki, jonka määrä on 503 miljoonaa euroa, soveltui yhteismarkkinoille saman päätöksen 3 ja 4 artiklassa asetetuin ehdoin.

372    Edellä olevasta 118, 278 ja 279 kohdasta ilmenee, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohta ja 4 artikla olivat riittävän ymmärrettäviä sen suhteen, että Sernamin varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ei tehnyt mahdolliseksi Sernamin velkojen luovuttamista ja että jos Sernam tai jokin toinen Sernamin toimintaa taloudellisesti jatkava yksikkö jatkoi toimintaansa markkinoilla, sen oli maksettava takaisin 41 miljoonan euron summa siinäkin tapauksessa, että kyse on markkinahinnasta, joka on saatu läpinäkyvää ja kaikille sen kilpailijoille avointa menettelyä noudattaen. Lisäksi neljännen ja viidennen kumoamisperusteen tutkimisesta ilmenee kantajan soveltaneen näitä Sernam 2 ‑päätöksen kahta säännöstä virheellisesti.

373    Kantajalle ei näin ollen ole Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan vuoksi voinut syntyä perusteltua luottamusta siihen, että se saattoi liittää Sernamin velat sen varoihin ja tyytyä kirjaamaan Sernamin konkurssipesän velkoihin 41 miljoonaa euroa, koska Sernamin ja Sernam Xpressin välillä oli taloudellinen jatkuvuus.

374    Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa ja 4 artiklassa asetettiin lisäksi ehtoja, joten niillä ei ole annettu täsmällisiä ja ehdottomia takeita siitä, että näitä ehtoja katsottaisiin noudatetun. Kuten komissio perustellusti toteaa, tämä väite ei liity perusteltuun luottamukseen sinällään, vaan pikemminkin Sernam 2 ‑päätöksessä asetettujen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevien ehtojen noudattamisen tarkistamiseen.

375    Tästä seuraa, että ensimmäinen väite on hylättävä.

 Toinen väite, joka koskee Sernamin konkurssista aiheutuvien kustannusten yksityiskohtia koskenutta 14.3.2006 päivättyä tietopyyntöä

376    Kantaja vetoaa siihen, että Sernamin konkurssista aiheutuvien kustannusten yksityiskohtia koskeneella 14.3.2006 päivätyllä komission tietopyynnöllä vahvistettiin se seikka, että komissio aikoi soveltaa Gröditzer-tyyppistä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta negatiiviseen hintaan myymiseen ja että Sernamin varojen luovuttamisessa yhtenä kokonaisuutena ei ollut siten kyse valtiontuesta.

377    Ensiksikin on syytä todeta, että 14.3.2006 päivätty kirje liittyi toimiin, joilla tarkistettiin, oliko Sernam 2 ‑päätöksessä asetettuja ehtoja noudatettu, ja että se oli ajallisesti myöhäisempi kuin kantajan Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi toteuttama toimenpide. Kantajalle ei kyseisen kirjeen vuoksi ole siten voinut syntyä perusteltua luottamusta siihen, ettei sen kyseistä kirjettä edeltänyt toimenpide merkinnyt uutta valtiontukea.

378    Toiseksi toisin kuin kantaja väittää, tällainen 14.3.2006 päivättyyn kirjeeseen sisältynyt ilmoitus ei missään tapauksessa ollut omiaan antamaan kantajalle täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä takeita siitä, että yhtäältä komission lopullisessa päätöksessä todella sovellettaisiin yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta ja että toisaalta sen katsottaisiin käsiteltävässä asiassa täyttyneen. Kyse oli näet pelkästä tarkistustoimiin liittyvästä komission tietopyynnöstä, ei kyseessä olevien toimenpiteiden päätökseen saatetusta ja lopullisesta analyysistä.

379    Tästä seuraa, että toinen väite on hylättävä.

 Kolmas väite, jonka mukaan komissio olisi tehnyt riidanalaisen päätöksen 126 ja 177–182 perustelukappaleessa virheen

380    Kantaja vetoaa pääasiallisesti siihen, että komissio olisi tehnyt riidanalaisen päätöksen 177–182 perustelukappaleessa virheen katsoessaan vääräksi sen, että Ranskan viranomaisten komission suhteen toteuttamat toimenpiteet olisivat johtaneet Ranskan tasavallan tai tuensaajien perustellun luottamuksen syntymiseen siihen, että toimenpide toteutettiin Sernam 2 ‑päätöksen mukaisesti.

381    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että tämän väitteen yhteydessä on syytä tutkia myös tiettyjä perusteluja, joita neljännen kumoamisperusteen kuudennen osan yhteydessä kohdistettiin riidanalaisen päätöksen 126 perustelukappaleeseen ja jotka ovat suurelta osin samoja kuin tämän väitteen yhteydessä esitetyt perustelut.

382    Kantaja esittää kolmannen väitteensä tueksi pääasiallisesti kolme perustelua.

383    Riidanalaisen päätöksen 126 ja 177–182 perustelukappaleesta käy ilmi komission katsoneen pääasiallisesti vääräksi sen, että Ranskan viranomaisten komission suhteen toteuttamat toimenpiteet – kuten vierailu komissiossa 24.11.2004, 21.12.2004 päivätty kirje sekä muu yhteydenpito komission kanssa – olisivat johtaneet perustellun luottamuksen syntymiseen siihen, että toteutettu toimenpide tapahtui Sernam 2 ‑päätöksen ja unionin oikeuden mukaisesti. Se katsoi riidanalaisen päätöksen 178–181 perustelukappaleessa, että Ranskan tasavallan toimittamissa tiedoissa vain ilmoitettiin komissiolle valinnasta myydä varat yhtenä kokonaisuutena, että Sernamin varojen siirtoon liittyviä olennaisia tekijöitä ei sen sijaan kuvailtu ja että Ranskan viranomaiset eivät voi missään tapauksessa vedota perusteltuun luottamukseen, sillä ne eivät ilmoittaneet komissiolle oma-aloitteisesti 21.12.2004 tai myöhemmin näistä keskeisistä tekijöistä. Komissio lisäsi riidanalaisen päätöksen 126 ja 182 perustelukappaleessa, että jos Ranskan viranomaisilla oli vaikeuksia soveltaa Sernam 2 ‑päätöstä, niiden olisi pitänyt ottaa uudelleen yhteyttä komissioon, jotta viranomaiset olisivat voineet määrittää komission kanssa ratkaisun, joka olisi perustunut SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun lojaalin yhteistyön periaatteen ja yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen mukaisiin toisiin järjestelyihin. Mainittujen suuntaviivojen 3.2.3 jaksossa vahvistetaan, että jäsenvaltio ei voi muuttaa rakenneuudistussuunnitelmaa ilmoittamatta asiasta komissiolle ja ilman tämän ennakolta antamaa hyväksyntää.

384    Kantaja vetoaa ensiksikin yhteydenpitoon komission kanssa, mikä vuoksi sille olisi syntynyt perusteltu luottamus siihen, että toteutettu toimenpide oli Sernam 2 ‑päätöksen mukainen.

385    Kun kyse on Agence des participations de l’État’n (APE) pääjohtajan ja energia- ja kuljetusasioiden pääosaston (DG) pääjohtajan välisestä 8.11.2004 käydystä puhelinkeskustelusta, on todettava, ettei kantaja vetoa tästä keskustelusta tehtyyn raporttiin ja ettei asiakirja-aineistoon sisälly myöskään virallista raporttia tästä keskustelusta. Samat toteamukset on esitettävä myös energia- ja kuljetusasioiden pääosaston yleisten asioiden osaston johtajan ja APE-SNCF‑delegaation välillä 24.11.2004 pidetystä kokouksesta sekä SNCF:n hallituksen puheenjohtajan ja energia- ja kuljetusasioiden pääosaston johtajan välisestä puhelinkeskustelusta heinäkuussa 2005. Asiakirja-aineistoon sisältyvien tätä yhteydenpitoa koskevien lyhyiden viittausten perusteella käydyistä keskusteluista ei voida saada selkeää ja tyhjentävää näkemystä eikä niiden perusteella päätellä, että Ranskan viranomaisille olisi annettu lupa toteuttaa toimenpiteen riidanalaiset seikat.

386    Toiseksi kantaja vetoaa Ranskan viranomaisten komissiolle 21.12.2004 lähettämään kirjeeseen. Tätä asiakirjaa luettaessa ilmenee kuitenkin, että komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 179 perustelukappaleessa perustellusti, ettei komissio pystynyt kirjeen perusteella ennakoimaan tarkasti tapaa, jolla Ranskan viranomaiset lopulta panivat Sernam 2 ‑päätöksen täytäntöön, sillä kirjeessä ei mainittu seuraavia toimenpiteeseen liittyviä olennaisia ja riidanalaisia seikkoja: Luovutus perustuisi konsernin sisäiseen varojen ja velkojen siirtoon toiselle oikeushenkilölle (Sernam Xpress), jonka jälkeen kyseinen oikeushenkilö luovutettaisiin toiselle yksikölle (share deal ‑järjestelyllä). Suurin osa veloista siirrettäisiin varojen kanssa, ja Sernamin konkurssipesän vastattaviin jäisi enää 41 miljoonan euron tuen takaisinmaksumääräys ja SNCF:n 38,5 miljoonan euron saatava. Ranskan tasavalta oli valmis korottamaan Sernamin ja Sernam Xpressin pääomaa, jos ostotarjous tehtäisiin negatiiviseen hintaan.

387    Mikään näistä seikoista ei näet käy tästä kirjeestä nimenomaisesti ilmi. Kuten komissio korostaa, ”tätä vastoin 21 päivänä joulukuuta 2004 päivätyssä kirjeessä annetaan ymmärtää, että luovutus toteutettaisiin ilman velkojen erottelua ja positiiviseen hintaan, [kun siinä] todetaan seuraavaa: ’kun luovutus on toteutettu, siitä saadut tuotot käytetään Sernam-oikeushenkilön velkojen maksamiseen, mukaan lukien sääntöjenvastainen valtiontuki, osana tällaisessa tilanteessa tavanomaisesti sovellettavaa kansallista menettelyä’”.

388    Kolmanneksi kantaja arvostelee riidanalaisen päätöksen 126 ja 182 perustelukappaletta sillä perustella, että Sernam 2 ‑päätöstä olisi sovellettu oikein ja että rakenneuudistussuunnitelmaa ei olisi muutettu. Nämä perustelut on hylättävä, koska neljännen kumoamisperusteen tutkimisesta ilmenee, ettei Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa ole todellisuudessa noudatettu. Tämän tuen sisämarkkinoille soveltuvuudelle asetettu ehto oli erottamaton osa Sernam 2 ‑päätöksellä hyväksyttyä rakenneuudistussuunnitelmaa. Ranskan viranomaisten olisi näin ollen pitänyt pyytää komissiota hyväksymään rakenneuudistussuunnitelman muutokset yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen 52 kohdan mukaisesti.

389    Tästä seuraa, että kolmas väite on hylättävä.

390    Edellä esitetyn perusteella toinen kumoamisperuste on hylättävä perusteettomana.

6.     Kolmas kumoamisperuste, jonka mukaan velvoitetta toimia kohtuullisessa ajassa ja oikeusvarmuuden periaatetta olisi loukattu

391    Kantaja vetoaa pääasiallisesti siihen, että koska komissio teki riidanalaisen päätöksen yli seitsemän vuotta ”varojen myynniksi yhtenä kokonaisuutena” nimetyn toimenpiteen toteuttamisen jälkeen, komissio loukkasi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan mukaista velvoitetta toimia kohtuullisessa ajassa, yhdessä perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan ja oikeusvarmuuden periaatteen kanssa tarkasteltuna. Kantajan perustelut voidaan jakaa pääasiallisesti kolmeen väitteeseen.

392    Aivan aluksi on syytä palauttaa mieliin, että kohtuullisen ajan noudattaminen kilpailupolitiikkaa koskevissa hallintomenettelyissä on unionin oikeuden yleinen periaate, jonka noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat ja joka sisältyy hyvää hallintotapaa koskevan oikeuden osana perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaan (tuomio 13.1.2004, JCB Service v. komissio, T‑67/01, Kok., EU:T:2004:3, 36 kohta).

393    Kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen loukkaaminen oikeuttaa kuitenkin kumoamaan kilpailua koskevan hallintomenettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen vain, jos se samalla merkitsee kyseessä olevan yrityksen puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Silloin kun ei ole osoitettu, että liian pitkän ajan kuluminen olisi vaikuttanut asianomaisten yritysten kykyyn puolustaa itseään tehokkaasti, kohtuullista kestoa koskevan periaatteen noudattamatta jättämisellä ei ole vaikutusta hallintomenettelyn pätevyyteen, eikä sitä voida tarkastella siten sellaisen vahingon syynä, johon unionin tuomioistuimissa voidaan vedota. On syytä muistuttaa joka tapauksessa myös, että SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tutkintavaiheessa muilla sellaisilla osapuolilla, joita asia koskee – kuten kantajalla nyt käsiteltävässä asiassa –, on ainoastaan oikeus osallistua hallinnolliseen menettelyyn siinä määrin kuin yksittäistapaukseen liittyvissä olosuhteissa on tarkoituksenmukaista, eikä se suinkaan voi vaatia sellaisia puolustautumisoikeuksia, jotka on myönnetty niille henkilöille, joita vastaan menettelyä käydään (ks. vastaavasti edellä 230 kohdassa mainittu tuomio Eridania Sadam v. komissio, EU:T:2011:608, 80 ja 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

 Ensimmäinen väite, joka koskee kolmen vuoden aikaa, joka on kulunut Sernamin varojen yhtenä kokonaisuutena myynnistä siihen saakka, kunnes muodollinen tutkintamenettely aloitettiin 16.7.2008

394    Kantaja arvostelee komissiota pääasiallisesti siitä, että kolmen vuoden aika, joka on kulunut Sernamin varojen yhtenä kokonaisuutena myynnistä siihen saakka, kunnes muodollinen tutkintamenettely aloitettiin 16.7.2008, oli liian pitkä. Kantaja vetoaa useisiin seikkoihin osoittaakseen informoineensa komissiota pikaisesti täytäntöönpanemansa Sernamin varojen luovutuksen yksityiskohdista, kuten ensimmäisen kantelijan tekemästä kantelusta kesäkuussa 2005, SNCF:n hallituksen puheenjohtajan haastattelusta Les Echos ‑julkaisussa 26.7.2005 ja energia- ja kuljetusasioiden pääosaston johtajan informoimisesta puhelimitse luovutuksen yksityiskohdista heinäkuusta 2005 alkaen. Se vetoaa lisäksi siihen, että komissiota vastaan oli 22.2.2006 nostettu laiminlyöntikanne ja että komissiolla olisi ollut 11.4.2006 alkaen käytettävissään kaikki sen analyysissään tarvitsemat tiedot ja asiakirjat.

395    Kuten edellä jo muistutettiin, hyvän hallintotavan periaatteeseen kuuluu se, että komission on tehtävä kohtuullisessa ajassa hallinnollisen menettelyn päätteeksi kilpailupolitiikan alaan kuuluvat päätökset (ks. vastaavasti tuomio 27.11.2003, Regione Siciliana v. komissio, T‑190/00, Kok., EU:T:2003:316, 136 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja edellä 392 kohdassa mainittu tuomio JCB Service v. komissio, EU:T:2004:3, 36 kohta).

396    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että alustava tutkintavaihe on käynnistetty kantelun eikä ilmoituksen perusteella, ei saa johtaa siihen, että komissio saisi pitkittää alustava tutkintavaihetta mielivaltaisesti. On katsottu, että koska komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille, sen on valtiontukia koskevia perustamissopimuksen perustavanlaatuisia määräyksiä asianmukaisesti soveltaakseen tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti kantelu, jossa ilmiannetaan yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki, ja se ei saa pitkittää määräämättömäksi ajaksi niiden valtion toimenpiteiden alustavaa tutkintaa, joihin valtiontukea koskeva kantelu kohdistuu. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaisen hallinnollisen menettelyn keston kohtuullisuutta on arvioitava tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa on otettava huomioon erityisesti asiayhteys, menettelyvaiheet, joita komission on noudatettava, asian monitahoisuus sekä asian merkitys eri osapuolille (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2011, Regione autonoma della Sardegna ym. v. komissio, T‑394/08, T‑408/08, T‑453/08 ja T‑454/08, Kok., EU:T:2011:493, 98 ja 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

397    Asiakirja-aineistosta ilmenee, että komissio on käsiteltävässä asiassa tutkinut viivytyksettä hallussaan olleet tiedot, jotka koskivat tukien väärinkäytöstä tehtyjä kanteluja, asetuksen N:o 659/1999 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jota kyseisen asetuksen 16 artiklan mukaan sovelletaan mutatis mutandis tukien väärinkäyttöön, ja että komissio ei ole ollut toimeton menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä edeltäneiden kolmen vuoden aikana.

398    Pääasialliset vaiheet olivat seuraavat:

–        komission Ranskan viranomaisille 30.9.2005 päivätyillä kirjeillä esittämät kysymykset ja Ranskan viranomaisten 2.11.2005 päivätyt vastaukset,

–        komission Ranskan viranomaisille 14.3.2006 päivätyllä kirjeellä esittämät kysymykset ja Ranskan viranomaisten 11.4.2006 päivätyt vastaukset,

–        myös toisen osapuolen, jota asia koskee, komissiolle 10.4.2006 ja 23.4.2007 päivätyillä kirjeillä tekemä kantelu,

–        komission Ranskan viranomaisille 8.9.2006 päivätyllä kirjeellä esittämät kysymykset ja Ranskan viranomaisten 10.10.2006 päivätyt vastaukset,

–        Ranskan viranomaisten ja komission välinen kokous 14.5.2007; Ranskan viranomaiset vastasivat komission kysymyksiin 25.7.2007 päivätyllä kirjeellä,

–        Ranskan viranomaisten ja komission välinen kokous 18.4.2008 ja tämän kokouksen jatkeena Ranskan viranomaisten 6.5.2008 päivätty muistio, jossa esitettiin vastaukset mainitussa kokouksessa esitettyihin kysymyksiin.

399    Toisin kuin kantaja väittää, komissiolla ei ollut kaikkia asiaa koskevia tietoja 11.4.2006, koska komissio arvioi 8.9.2006 esitettyjen uusien kysymystensä yhteydessä, että kaksi Ranskan viranomaisilta saatua vastausta sekä sen tiedoksi saatetut uudet seikat nostivat esiin lisäkysymyksiä.

400    Tämä aika ei vaikuta myöskään kohtuuttomalta, kun huomioon otetaan asian tosiseikkojen ja oikeudellinen monitahoisuus.

401    Ensimmäinen väite on siksi hylättävä.

 Toinen väite, joka koskee muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen 16.7.2008 ja tietopyynnön lähettämisen 29.11.2011 välillä kulunutta yli kolmea vuotta

402    Kantaja moittii komissiota pääasiallisesti siitä, että muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen 16.7.2008 ja tietopyynnön lähettämisen 29.11.2011 välillä on kulunut yli kolme vuotta. Kantaja vetoaa ensiksikin siihen, että Ranskan viranomaisten viimeiset kommentit ensimmäisen kantelijan huomautuksiin, jotka koskivat menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä, lähetettiin 7.5.2009 eli kaksi ja puoli vuotta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä. Kun kyse on toiseksi 29.11.2011 päivätystä tietopyynnöstä, kantaja hämmästelee sitä, että esitetyt kysymykset koskivat ainoastaan Sernamin konkurssista aiheutuvia kustannuksia, vaikka tästä problematiikasta luovuttiin riidanalaisen päätöksen tekemisen yhteydessä kolme kuukautta myöhemmin, ja sitä, että komissiolta kesti kuusi vuotta ennen kuin se pyysi jäljennöstä Sernamin varoja yhtenä kokonaisuutena koskevista tarjouspyyntömenettelyssä saaduista haltuunottotarjouksista.

403    Ensiksikin on syytä todeta, että sen jälkeen kun muodollinen tutkintamenettely aloitettiin 16.7.2008, sen pääasialliset vaiheet olivat seuraavat:

–        Ranskan viranomaiset, ensimmäinen kantelija, kantaja ja Sernam Xpressin pääomaa omistava sijoitusrahasto esittivät huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä 8.10.2008, 13.11.2008, 6.2.2009 ja 9.2.2009; komissio lähetti saadut huomautukset Ranskan tasavallalle 25.3.2009,

–        Ranskan viranomaiset esittivät 5.5.2009 huomautuksensa ensimmäisen kantelijan huomautuksista (jotka komissio oli saanut 7.5.2009),

–        Komissio lähetti 25.11.2009 Ranskan viranomaisille uuden tietopyynnön, johon ne vastasivat 14.1.2010,

–        Toinen kantelija vaati 15.3.2011 komissiota toteuttamaan tutkintatoimenpiteitä Sernam 2 ‑päätöksen soveltamisehtojen tarkastamiseksi; komissio vastasi siihen 18.5.2011,

–        Komissio esitti 29.11.2011 ja 13.1.2012 uudelleen Ranskan viranomaisille kysymyksiä, joihin ne vastasivat 6.1.2012 ja 25.1.2012,

–        Riidanalainen päätös tehtiin 9.3.2012.

404    On syytä todeta, että yli kolmen vuoden ajanjakso, joka on kulunut muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen ja marraskuussa 2011 lähetetyn tietopyynnön välillä ja jota kantaja arvostelee, on kuitenkin katkaistu useilla menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä saaduilla huomautuksilla ja 25.11.2009 päivätyllä tietopyynnöllä.

405    Komission on täytynyt käyttää hyödykseen ja analysoida menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä saatuja huomautuksia ja erityisesti eräitä asiakirjoja – kuten Y-tilintarkastustoimiston päivitettyä kertomusta ja kansallista lainsäädäntöä koskevaa ranskalaisen oikeustieteen professorin laatimaa kertomusta – , jotka oli liitetty Ranskan tasavallan 8.10.2008 päivättyihin huomautuksiin.

406    Tämä analysointiaika ei vaikuta kohtuuttomalta, kun otetaan huomioon asian tosiseikkojen ja oikeudellinen monitahoisuus. Käsiteltävän asian asiayhteys oli nimittäin erityislaatuinen, koska komission oli pitänyt tutkia lainvastaisesti myönnettyjä tukia jo kaksi kertaa ja koska komissio oli jo todennut, että Sernam 1 ‑päätöksessä yhteismarkkinoille soveltuviksi todettuja tukia oli käytetty väärin. Tarkasteltavat luovutustoimenpiteet olivat lisäksi monitahoisia, ja komissio joutui tutkimaan paitsi Sernam 2 ‑päätökseen sisältyneiden yhteismarkkinoille soveltuvuudelle asetettujen ehtojen täytäntöönpanoa ja kysymystä Sernam 2 ‑päätöksellä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun 41 miljoonan euron tuen takaisinperimistä ja useiden yksikköjen välisestä taloudellisesta jatkuvuudesta, myös kysymystä 21.7.2005 allekirjoitettuun sopimuspöytäkirjaan sisältyneistä uusista tuista.

407    Kantaja sen paremmin kuin Ranskan tasavalta eivät sitä paitsi vetoa siihen, että ne olisivat valittaneet hallintomenettelyn pitkästä kestosta menettelyn aikana.

408    Toissijaisesti on ensiksi syytä todeta, että komissio saattoi perustellusti odottaa ennen, kuin se pyysi jäljennöstä tarjouspyyntömenettelyssä saaduista tarjouksista. Se on nimittäin voinut pitää alun perin riittävinä Ranskan viranomaisten näitä tarjouksia koskeneita selityksiä, jotka oli toimitettu aiemmin erityisesti 11.4.2006 ja 6.5.2008 päivätyissä kirjeissä, niiden 8.10.2008 päivättyjä huomautuksia menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä ja niiden 5.5.2009 päivättyjä huomautuksia. Toiseksi se, että 29.11.2011 päivätyssä tietopyynnössä esitetyt kysymykset koskivat erityisesti – mutta eivät pelkästään – Sernamin konkurssista aiheutuvia kustannuksia, vaikka tästä problematiikasta luovuttiin riidanalaisen päätöksen tekemisen yhteydessä kolme kuukautta myöhemmin, ei riitä sen osoittamiseksi, että kohtuullista kestoa koskevaa periaatetta olisi loukattu, koska komissio ei ole ollut toimettomana, vaan se on voinut perustellusti haluta kypsytellä pohdintaansa asiasta.

409    Tästä seuraa, että toinen väite on hylättävä ja että siksi ei ole syytä todeta, että oikeutta saada asiansa käsitellyksi kohtuullisessa ajassa olisi loukattu.

 Kolmas väite, jonka mukaan oikeusvarmuuden periaatetta, jonka mukaan komission on toimittava huolellisesti, ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaa olisi loukattu

410    Ensiksikin kantaja vetoaa siihen, että menettelyn liian pitkällä kestolla loukattiin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaa. Se korostaa vastauskirjelmässään tältä osin, että kyseisessä määräyksessä yhdessä perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan kanssa luettuna edellytetään, että taataan tehokkaat oikeussuojakeinot siltä varalta, että jotakin perusoikeutta, kuten oikeutta saada ratkaisu kohtuullisessa ajassa, loukataan. Kaikista seuraamuksista luopuminen ja seuraamusmenettelyjen lopettaminen ovat kuitenkin yksi mahdollinen tapa, jolla perusoikeuskirjan 41 artiklassa tarkoitetun kohtuullista kestoa koskevan periaatteen loukkaamisen seuraukset pyyhitään pois.

411    Edellä olevasta 409 kohdasta ilmenee, että käsiteltävässä asiassa ei ole syytä todeta, että oikeutta saada asiansa käsitellyksi kohtuullisessa ajassa olisi loukattu. Näin ollen väite, jonka mukaan perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan kanssa olisi loukattu, on myös hylättävä.

412    Toiseksi kantaja vetoaa siihen, että menettelyn liian pitkällä kestolla on loukattu oikeusvarmuuden periaatetta, jonka mukaan komission on toimittava huolellisesti.

413    Oikeuskäytännön mukaan oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että unionin oikeuden säännökset ja määräykset ovat selkeitä ja täsmällisiä, jotta ne, joita asia koskee, voivat löytää tiensä unionin oikeusjärjestyksen piiriin kuuluvissa tilanteissa ja oikeussuhteissa (ks. tuomio 30.4.2014, Tisza Erőmű v. komissio, T‑468/08, EU:T:2014:235, 221 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

414    Koska kantaja tyytyy täsmällisiä perusteluja esittämättä vain väittämään, että menettelyn kestolla olisi loukattu oikeusvarmuuden periaatetta, edellä olevasta 409 kohdasta ilmenee, että tämä väite on hylättävä, sillä asiakirja-aineistosta ei ilmene komission loukanneen velvoitettaan toimia kohtuullisessa ajassa.

415    Tässä yhteydessä on syytä todeta, että kantajalle on 16.7.2008 tehdystä menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä alkaen taattu se, että komissio oli parhaillaan tekemässä lopullista päätöstä kysymyksistä, jotka koskivat Sernam 2 ‑päätöksen ehtojen noudattamista, Sernam 2 ‑päätöksessä yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun 41 miljoonan euron tuen takaisinmaksamista ja uusia valtiontukia. Se ei voi siten väittää, että unionin oikeussäännöt eivät olisi olleet tältä osin selkeät ja täsmälliset.

416    Siinä tapauksessa, että hämmästelemällä sitä, että 29.11.2011 päivätyssä tietopyynnössä esitetyt kysymykset koskivat ainoastaan Sernamin konkurssista aiheutuvia kustannuksia, vaikka tästä problematiikasta myöhemmin luovuttiin, kantaja haluaa vedota siihen, että oikeusvarmuuden periaatetta olisi loukattu, riittää kun todetaan seuraavaa: tällä tietopyynnöllä tai 14.3.2006 päivätyllä tietopyynnöllä ei loukattu oikeusvarmuuden periaatetta tai luottamuksensuojan periaatetta, koska ne olivat osa muodollista tutkintamenettelyä, kuten edellä olevasta 376–379 kohdasta ilmenee. Koska kantajalle oli taattu se, että lopullista päätöstä, joka koski erityisesti 21.7.2005 allekirjoitettuun sopimuspöytäkirjaan sisältyvien toimenpiteiden luonnehdintaa SEUT 107 artiklan 1 kohdan valossa, oltiin parhaillaan tekemässä, kantaja ei voinut vaatia saada etukäteen tietoonsa oikeudellista arviointia, jonka komissio aikoi näistä toimenpiteistä lopulta tehdä.

417    Kolmas väite on siksi hylättävä.

418    Tästä seuraa, että kolmas kumoamisperuste on hylättävä perusteettomana.

419    Edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan ja prosessiekonomiaan liittyvistä syitä ilman, että sen tutkittavaksi ottamisesta olisi tarpeen lausua ensin (tuomio 26.2.2002, neuvosto v. Boehringer, C‑23/00 P, Kok., EU:C:2002:118, 51 ja 52 kohta ja edellä 343 kohdassa mainittu tuomio Regione autonoma della Sardegna v. komissio, EU:T:2005:219, 155 kohta).

 Oikeudenkäyntikulut

420    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

421    Ranskan tasavalta vastaa työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaisesti omista oikeudenkäyntikuluistaan.

422    Mory ja Mory Team vastaavat työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan mukaisesti omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Société nationale des chemins de fer français’n (SNCF) nostama kanne hylätään.

2)      SNCF vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)      Ranskan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)      Mory ja Mory Team vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Van der Woude Wiszniewska-Białecka Ulloa Rubio

Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä joulukuuta 2015.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asian tausta

1.  Kantaja ja Sernam tosiseikkojen tapahtumahetkellä

2.  Sernam 1 ‑päätös

3.  Sernam 2 ‑päätös

4.  Sernamin varojen siirtäminen yhtenä kokonaisuutena Financière Sernamille ja sitä seuranneet tapahtumat

5.  Riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtanut menettely

6.  Riidanalainen päätös

Sernam 2 ‑päätöksellä hyväksytyn valtiontuen väärinkäyttö

41 miljoonan euron tuen takaisin periminen

Sernam Xpress-Financière Sernamille myönnety uudet tuet

7.  Riidanalaisen päätöksen jälkeiset tosiseikat

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

1.  Neljäs kumoamisperuste, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä katsoessaan, että Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ehtoja ei olisi noudatettu, kun Sernamin varat luovutettiin yhtenä kokonaisuutena

Ensimmäinen osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä katsoessaan riidanalaisen päätöksen 97 ja 98 perustelukappaleessa, ettei Sernamin varoja ollut luovutettu yhtenä kokonaisuutena viimeistään 30.6.2005

Toinen osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä katsoessaan riidanalaisen päätöksen 99–102 perustelukappaleessa, ettei Sernamin varojen luovuttaminen yhtenä kokonaisuutena negatiiviseen hintaan ollut myynti

Kolmas osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä katsoessaan riidanalaisen päätöksen 103–116 perustelukappaleessa, että toimenpiteessä oli kyse Sernamin siirrosta ”kokonaisuudessaan” (varat ja velat)

Ensimmäinen perustelu, jonka mukaan komissio arvioi riidanalaisen päätöksen 103 ja 113–116 perustelukappaleessa virheellisesti, että kantajan toteuttama siirto ei koskenut pelkästään varoja vaan Sernamia kokonaisuudessaan (varat ja velat)

–  Ensimmäinen perustelu, jonka mukaan komissio olisi tulkinnut Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa virheellisesti olettaessaan, että Sernamin varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena piti käsittää yksinomaan Sernamin varat muttei velkoja

–  Toinen perustelu, jonka mukaan kantaja joutui liittämään Sernamin varoihin tiettyjä velkoja (ei kuitenkaan rahoitusvastuita) kansallisesta lainsäädännöstä johtuvien velvoitteiden vuoksi

–  Kolmas perustelu, jonka mukaan siirto ei todellisuudessa koskenut Sernamia ”kokonaisuudessaan” (varat ja velat)

Toinen väite, jonka mukaan komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 108–112 ja 124 perustelukappaleessa virheellisesti siirron käsittäneen varojen ja velkojen siirtämisen yhtenä kokonaisuutena konsernin sisällä, mitä seurasi ne vastaanottaneen tytäryhtiön osakkeiden kauppa (share deal)

Neljäs osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 117 perustelukappaleessa, että siirtoa ei rajattu Sernamin varoihin, vaan varoja oli korotettu nettomääräisesti 57 miljoonalla eurolla

Viides osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 118 ja 119 perustelukappaleessa, että Sernamin varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ei tapahtunut läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen

Ensimmäinen väite, jonka mukaan johtoryhmä olisi osallistunut tarjouskilpailuun alusta alkaen

Toinen väite, jonka mukaan Financière Sernamin tekemä tarjous olisi pätevä, vaikka Financière Sernamia ei vielä ollut perustettu johtoryhmän tarjouksen jättämisajankohtana

Kolmas väite, jonka mukaan kaikilla tarjoajilla olisi ollut tilaisuus tehdä tarjous, kaikkia tarjoajia olisi kohdeltu tasapuolisesti ja kaikilla tarjoajilla olisi ollut samanlaiset tiedonsaantimahdollisuudet ja määräaikoja koskevat ehdot

Neljäs väite, jonka mukaan se, että varojen myyntiä olivat edeltäneet tuloksettomat yritykset toisen yhtiön kanssa, antoivat oikeuskäytännön mukaan ”viitteitä siitä, että noudatettu menettely on ollut riittävän avointa ja läpinäkyvää”

Ranskan tasavallan väite siitä, että esitettyjen asiantuntijalausuntojen mukaan 57 miljoonan euron negatiivinen hinta oli tosiasiassa markkinahinta

Kuudes osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä arvioidessaan riidanalaisen päätöksen 121–123 perustelukappaleessa, että varojen myynnin tarkoitusta ei noudatettu

Ensimmäinen väite, jonka mukana varojen myynnin yhtenä kokonaisuutena tarkoitusta on noudatettu, koska Sernamin taloudellinen toiminta on lopetettu.

Toinen väite, jonka mukaan varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ‑käsite salli todellisuudessa Sernamin toiminnan jatkamisen

Neljättä kumoamisperustetta koskeva ratkaisuehdotus

2.  Viides kumoamisperuste, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että velvollisuus periä takaisin Sernam 2 ‑päätöksessä sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu 41 miljoonan euron valtiontuki oli siirtynyt Financière Sernamille ja sen tytäryhtiöille

Ensimmäinen väite, jonka mukaan yksikään taloudellista jatkuvuutta koskevista arviointiperusteista ei käsiteltävässä asiassa täyty

Luovutuksen kohde

Ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyys

Luovutuksen toteuttamisajankohta

Toimenpiteen taloudelliset perusteet

Luovutuksen hinta

Toinen väite, jonka mukaan 41 miljoonan euron merkitseminen Sernamin konkurssipesän velkoihin olisi sopusoinnussa Sernam 2 ‑päätöksen 4 artiklan kanssa

3.  Kuudes kumoamisperuste, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että 21.7.2005 allekirjoitetussa sopimuspöytäkirjassa määrätyt toimenpiteet, jotka koskivat Sernamin varojen luovuttamista yhtenä kokonaisuutena, olivat Sernam Xpress-Financière Sernamille myönnettyjä uusia valtiontukia

Ensimmäinen osa, jonka mukaan komissio olisi tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta sovellettu käsiteltävässä asiassa

Riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappaleeseen kohdistettu ensimmäinen väite, jonka mukaan varojen myynti yhtenä kokonaisuutena ei olisi ollut vaihtoehto Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asetetuille korvaustoimenpiteille

Riidanalaisen päätöksen 155 perustelukappaleeseen kohdistettu toinen väite, jonka mukaan korvaustoimenpiteen täytäntöönpano olisi ollut tuensaajalle tai valtiolle osakkeenomistajan ominaisuudessa – mutta ei julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa – kuuluva velvollisuus

Toinen osa, jonka mukaan mikään riidanalaisista toimenpiteistä ei merkitsisi Sernam Xpress-Financière Sernamille annettua etua

Valentonin toimipaikan kehittämistöitä ja uusien toimipaikkojen vuokrankorotuksia koskevat takuusitoumukset

Takuusitoumus, joka koskee TBE-toiminnan jatkuvuutta ja TBE-palvelujen käyttöoikeutta

Työtekijöille siitä, että he saavat uuden työpaikan kantajan konsernista, annetun takuusitoumuksen jatkaminen kolmella vuodella

4.  Kantajan ensimmäinen ja Ranskan tasavallan ainoa kumoamisperuste, joiden mukaan niiden puolustautumisoikeuksia olisi loukattu

Ranskan tasavallan kumoamisperuste, jonka mukaan sen puolustautumisoikeuksia olisi loukattu

Kantajan ensimmäinen kumoamisperuste, jonka mukaan sen puolustautumisoikeuksia olisi loukattu

5.  Toinen kumoamisperuste, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta olisi loukattu

Ensimmäinen väite, jonka mukaan kantajalle on Sernam 2 ‑päätöksen 3 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia sen suhteen, että sen sallittiin toimia valitsemallaan tavalla luovuttaessaan varat ja periessään takaisin 41 miljoonaa euroa

Toinen väite, joka koskee Sernamin konkurssista aiheutuvien kustannusten yksityiskohtia koskenutta 14.3.2006 päivättyä tietopyyntöä

Kolmas väite, jonka mukaan komissio olisi tehnyt riidanalaisen päätöksen 126 ja 177–182 perustelukappaleessa virheen

6.  Kolmas kumoamisperuste, jonka mukaan velvoitetta toimia kohtuullisessa ajassa ja oikeusvarmuuden periaatetta olisi loukattu

Ensimmäinen väite, joka koskee kolmen vuoden aikaa, joka on kulunut Sernamin varojen yhtenä kokonaisuutena myynnistä siihen saakka, kunnes muodollinen menettely aloitettiin 16.7.2008

Toinen väite, joka koskee muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen 16.7.2008 ja tietopyynnön lähettämisen 29.11.2011 välillä kulunutta yli kolmea vuotta

Kolmas väite, jonka mukaan oikeusvarmuuden periaatetta, jonka mukaan komission on toimittava huolellisesti, ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaa olisi loukattu

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.