YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
12 päivänä heinäkuuta 2007 (*)
JET-yhteisyrityksen palveluksessa oleva henkilöstö – Muun kuin väliaikaisten toimihenkilöiden oikeudellisen aseman soveltaminen – Aineellisen vahingon korvaaminen
Asiassa T‑144/02,
Richard J. Eagle, kotipaikka Oxon (Yhdistynyt kuningaskunta) ja 12 muuta kantajaa, joiden nimet ovat liitteessä, edustajanaan barrister D. Beard,
kantajina,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään J. Currall,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään alun perin J.‑P. Hix ja A. Pilette, sittemmin Hix ja B. Driessen,
väliintulijana,
jossa kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑144/02, Eagle ym. vastaan komissio, 5.10.2004 antaman tuomion (Kok. 2004, s. II‑3381) johdosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vahvistamaan sen korvauksen määrän, joka on maksettava kullekin kantajalle siitä aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta, ettei tätä ole otettu palvelukseen Euroopan yhteisön väliaikaisena toimihenkilönä työskentelemään Joint European Torus (JET) ‑yhteisyrityksessä,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit M. Jaeger ja H. Legal,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Kristensen,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 20.3.2007 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta ja käsittelyn vaiheet
1 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi asiassa T‑144/02, Eagle ym. vastaan komissio, 5.10.2004 antamassaan tuomiossa (Kok. 2004, s. II‑3381; jäljempänä välituomio), että kun komissio ei Joint European Torus (JET) ‑yhteisyrityksen perussäännön vastaisesti ole ehdottanut kantajille väliaikaisten toimihenkilöiden sopimuksia, se on syyllistynyt lainvastaisuuteen, joka saa aikaan Euroopan yhteisön vastuun, että tämän lainvastaisuuden vuoksi kantajat ovat menettäneet vakavasti otettavan mahdollisuuden siihen, että heidät otettaisiin palvelukseen väliaikaisina toimihenkilöinä ja että kantajille aiheutunut vahinko johtuu eroista, jotka olivat niiden palkkojen sekä niihin liittyvien etuuksien ja eläkeoikeuksien, jotka kantajat olisivat saaneet tai hankkineet, jos he olisivat työskennelleet JET-hankkeessa väliaikaisina toimihenkilöinä, ja niiden palkkojen sekä niihin liittyvien etuuksien ja eläkeoikeuksien, jotka he ovat saaneet tai hankkineet sopimussuhteisina toimihenkilöinä, välillä (välituomion 141, 157 ja 164 kohta)
2 Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin katsoi, että kantajien olisi pitänyt esittää vahingonkorvausvaatimuksensa kohtuullisessa ajassa, joka ei saa ylittää viittä vuotta siitä hetkestä lukien, jona he ovat tulleet tietoisiksi siitä syrjivästä tilanteesta, josta he valittavat, se totesi, että maksettava vahingonkorvaus on laskettava kunkin kantajan osalta siitä päivästä lähtien, jona tuli voimaan tai uudistettiin kyseistä kantajaa koskeva vanhin sopimus, ja tämä päivämäärä saa olla enintään viisi vuotta komissiolle esitettyä vahingonkorvausvaatimusta aikaisempi (välituomion 71 kohta).
3 Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voinut määrittää kullekin kantajalle kuuluvaa korvausta, välituomiossa (167 kohta) vahvistettiin periaatteet ja arviointiperusteet, joiden perusteella asianosaisia kehotettiin pääsemään sopimukseen, jonka puuttuessa niiden olisi jätettävä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistaviksi lukuina ilmaistut vaatimuksensa.
4 Näin ollen asianosaisten täytyi
1) määrittää toimi ja palkkaluokka, joka olisi vastannut kunkin kantajan suorittamia tehtäviä, jos hänelle olisi tarjottu väliaikaisen toimihenkilön sopimusta päivänä, jona tuli voimaan tai uudistettiin kyseistä kantajaa koskeva vanhin sopimus, ja tämä päivämäärä saa olla enintään viisi vuotta hänen esittämäänsä vahingonkorvausvaatimusta aikaisempi (välituomion 166 ja 168 kohta
2) rekonstruoida kunkin kantajan ura hänen palvelukseen ottamisestaan lähtien aina edellä tarkoitettujen enintään viiden viimeisen vuoden ajanjaksoon asti, ja näin meneteltäessä on otettava huomioon
– palkkojen keskimääräinen kehitys JET:n palveluksessa työskennelleen Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) toimihenkilön vastaavan toimen ja palkkaluokan osalta
– ne mahdolliset ylennykset, jotka asianomainen kantaja olisi voinut saada kyseisenä aikana sovelletussa palkkaluokassaan ja toimessaan Euratomin väliaikaisille toimihenkilöille vastaavassa tilanteessa myönnettyjen ylennysten keskimäärää soveltamalla (välituomion 169 kohta)
3) verrata yhteisön väliaikaisen toimihenkilön ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden tilannetta nettosummien perusteella eli sellaisten summien perusteella, joista on vähennetty sovellettavan lainsäädännön mukaisesti vakuutusmaksut, verot ja muut maksut (välituomion 170 kohta).
5 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin täsmensi, että vahingonkorvausajanjakso alkoi siitä päivästä, jona tuli voimaan tai uudistettiin kyseistä kantajaa koskeva vanhin sopimus vahingonkorvausvaatimuksen esittämispäivää edeltäneiden viiden vuoden aikana, ja se päättyi joko päivänä, jona kyseessä oleva kantaja oli lopettanut työskentelynsä JET-hankkeessa, jos tämä päivä edelsi hankkeen päättymispäivää eli 31.12.1999, taikka viimeksi mainittuna päivänä, jos kyseinen kantaja oli työskennellyt JET-hankkeessa sen päättymiseen asti (välituomion 171 kohta).
6 Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että koska korvaus kompensoi Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja toimihenkilöiden erivapauksista ja oikeuksista tehdyn pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvan palkan ja siihen liittyvien etuuksien nettomääräisiä menetyksiä ja koska se lasketaan ottamalla huomioon yhteisön vero, se on summa, josta kaikki verot on jo vähennetty, eikä siitä saada näin ollen kantaa kansallisia veronluonteisia maksuja (välituomion 173 kohta).
7 Koska asianosaiset eivät päässeet sopimukseen kullekin kantajalle maksettavan vahingonkorvauksen määrittämistä koskevista kaikista kohdista, ne esittivät 28.10.2005 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle lukuina ilmaistut vaatimuksensa.
8 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi 19.12.2006 tiedoksi annettuna prosessinjohtotoimena asianosaisilta työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisesti tietoja ja selvennyksiä kullekin kantajalle aiheutuneen vahingon arviointia koskevista erimielisyyksistä.
9 Kantajat vastasivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyyntöön sen kirjaamoon 19.2.2007 toimittamallaan kirjeellä. Komissio esitti huomautuksensa kantajien vastauksista kirjaamoon 1.3.2007 toimittamallaan kirjeellä.
10 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä antamissaan vastauksissa asianosaiset, jotka ovat täsmentäneet lukuina ilmaistuja vaatimuksiaan prosessinjohtotoimen seurauksena, ilmoittivat ratkaisseensa tietyt erimielisyytensä ja korostivat avoimiksi jääneitä kohtia.
11 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hylkäsi 7.3.2007 antamallaan määräyksellä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan 27.2.2007 tekemän väliintulohakemuksen työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohdan ja 116 artiklan 6 kohdan yhdessä luettujen säännösten nojalla sen vuoksi, että se oli esitetty myöhässä.
12 Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 20.3.2007 pidetyssä istunnossa. Komissio esitti 1.3.2007 esittämiensä huomautusten liitteiden korjatun version.
13 Istunnon lopuksi puheenjohtaja myönsi kantajille kahden viikon määräajan, jotta ne voivat ilmoittaa mahdollisista muutoksistaan komission istunnossa esittämiin asiakirjoihin. Puheenjohtaja myönsi 27.3.2007 kantajien pyynnöstä määräajan pidennyksen komissiolle 30.3. ja kantajille 3.4.2007 asti, jotta vastaaja voi tehdä viimeiset korjaukset lukuina ilmaistuihin vaatimuksiinsa ja jotta kantajat voivat esittää huomautuksensa näistä.
14 Suullinen käsittely päätettiin 17.4.2007.
Asianosaisten vaatimukset
15 Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– velvoittaa komission korvaamaan heille edellä mainittujen yhteisön oikeuden säännösten rikkomisesta aiheutuneet ansiotuloja ja muita etuuksia koskevat menetykset; kantajien vahingonkorvausvaatimuksen kokonaismäärä on 31.10.2005 kaikkien kantajien osalta 2 629 269 Englannin puntaa (GBP)
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Komissio vaatii neuvoston tukemana, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– velvoittaa sen suorittamaan kantajille välituomion nojalla sen esittämien huomautusten mukaisesti kaikkien kantajien osalta vahingonkorvauksena kokonaismäärän, joka on 574 424 GBP
– velvoittaa sen korvaamaan puolet kantajien oikeudenkäyntikuluista.
Oikeudellinen arviointi
Riita-asian henkilöllinen ulottuvuus
17 Vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen istunnossa esittämiin kysymyksiin kantajat ovat ilmoittaneet, että kolme heistä eli T. F. Atkins, E. Junger ja J. Fanthome eivät esitä vahingonkorvausvaatimuksia.
18 Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on merkittävä tämä pöytäkirjaan ja todettava, että 13:sta kantajasta 10 esittää vahingonkorvausvaatimuksia.
19 Lisäksi on merkittävä pöytäkirjaan, että komissio on peruuttanut 1.3.2007 esittämiensä huomautusten yhteydessä esittämänsä vaatimuksen siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee kysymyksen siitä, onko mahdollisesti kuitattava se korvaus, joka vastaajan on maksettava Waltonille tämän tuomion panemiseksi täytäntöön sillä saatavalla, joka toimielimellä on tältä 27.5.2005 tekemänsä päätöksen mukaisesti (ks. velan perinnästä kuittaamalla asia T‑231/04, Kreikka v. komissio, tuomio 17.1.2007, 11 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
Vahingonkorvausvaatimusten määrä
20 Komissio väittää oikeudenkäyntiväitettä esittämättä, että ne vahingonkorvausvaatimukset, jotka kantajat esittävät välituomiossa vahvistetun korvausajanjakson osalta (1995–1999), ovat yli puolitoista kertaa suuremmat kuin heidän alkuperäiset vaatimuksensa. Se katsoo, että vaikka kantajat olisivatkin mukauttaneet näitä vaatimuksiaan erityisesti komission heille keskustelujen aikana antamien tietojen perusteella, tämä kantajien vaatimusten merkittävä lisääminen ei ole työjärjestyksen 44 artiklan säännösten mukainen.
21 Periaatteellisesti on todettava, että yhteisöjen tuomioistuin on asiassa, jossa välituomiolla oli määritetty vahingon laskentatavan yksityiskohdat ja jossa oli määrätty hankittavaksi asiantuntijalausunto, hyväksynyt alkuperäisten vaatimusten suuruuden tarkistamisen ja että se on tutkinut tällaiset muutetut vaatimukset. Se on katsonut, että tällaisten vaatimusten on katsottava olevan sallittuja, jopa välttämättömiä lisäyksiä kannekirjelmään sisältyviin vaatimuksiin, varsinkin koska se yhtäältä oli määritellyt vahingon laskemiseksi tarvittavat seikat ensimmäisen kerran välituomiossaan ja koska toisaalta vahinkojen tarkkaa koostumusta ja maksettavan vahingonkorvauksen täsmällistä laskentatapaa ei ollut vielä käsitelty. Yhteisöjen tuomioistuin on lisännyt pyytäneensä asianosaisia välituomion päätösosassa esittämään lukuina ilmaistut vahingonkorvausvaatimuksensa siinä tapauksessa, että sopimukseen vahingon määrästä ei päästä. Se on päätellyt, että tämä pyyntö olisi vailla merkitystä ja sisältöä, jos asianosaiset eivät voisi mainitun tuomion antamisen jälkeen esittää eri vaatimuksia kuin kannekirjelmässä (yhdistetyt asiat C‑104/89 ja C‑37/90, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 27.1.2000, Kok. 2000, s. I‑203, 38–40 kohta).
22 Koska samoin nyt esillä olevassa asiassa ajanjakso, jolta vahingonkorvausta on maksettava, tämän muodostavat tekijät ja kullekin kantajalle kuuluvan vahingonkorvauksen täsmällisen määrän määrittämiseksi käytettävä menetelmä on vahvistettu välituomiossa, kunkin kantajan yksilöllisten vaatimusten lukuina ilmaistua arviota on välttämättä voitava korjata tämän tuomion jälkeen.
23 Lisäksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantajien 28.10.2005 esittämät vahingonkorvausvaatimukset, joita on tarkistettu välituomion perustelut huomioon ottaen, ovat pienemmät eivätkä suuremmat kuin heidän alkuperäiset vaatimuksensa, jos otetaan huomioon niiden kokonaismäärä, eikä ainoastaan alkuperäisten vaatimusten se osa, joka koskee korvausajanjaksoa, kuten vastaaja on tehnyt.
24 Edellä todetuista seikoista johtuu, että komission huomautus lopullisten vaatimusten määrästä on hylättävä merkityksettömänä.
Alustavia huomautuksia
25 Tämän tuomion kohteena on määrittää kullekin kantajalle maksettava korvaus vahingosta, joka on johtunut välituomiossa todetusta lainvastaisuudesta, siinä vahvistettujen, edellä 1–6 kohdassa mainittujen periaatteiden ja arviointiperusteiden mukaisesti, koska asianosaiset eivät ole päässeet sopimukseen kaikista kohdista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vahvistamien periaatteiden ja arviointiperusteiden noudattamiseksi.
26 Aluksi on huomattava, että välituomiota ei ole moitittu todetusta lainvastaisuudesta johtuvan yhteisön vastuun tunnustamisen periaatteen osalta eikä sen vahingon tunnustamisen osalta, joka on aiheutunut kantajille, joiden oikeus korvaukseen on rajoitettu enintään viiteen vuoteen; välituomiota ei ole riitautettu myöskään kullekin kantajalle maksettavan korvauksen määrittelemistä koskevien periaatteiden ja arviointiperusteiden osalta. Tämä tuomio on siis tullut lopulliseksi kaikilta näiltä osin, jotka ovat tulleet oikeusvoimaisiksi, ja se velvoittaa ratkaistaessa riita-asiaa lopullisesti (asia C‑281/89, Italia v. komissio, tuomio 19.2.1991, Kok. 1991, s. I‑347, 14 kohta; asia C‑397/95 P, Coussios v. komissio, määräys 11.7.1996, Kok. 1996, s. I‑3873, 25 kohta ja asia C‑277/95 P, Lenz v. komissio, määräys 28.11.1996, Kok. 1996, s. I‑6109 ja välituomiolla saavutettavasta oikeusvoimasta em. yhdistetyt asiat Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, tuomion 54–56 kohta). Lisäksi komissio on korostanut edellä mainituissa 1.3.2007 esittämissään huomautuksissa, ettei se itse eivätkä kantajat olleet valittaneet 5.10.2004 annetusta tuomiosta yhteisöjen tuomioistuimeen ja että se oli siis tullut lainvoimaiseksi ratkaistujen seikkojen osalta.
27 Lisäksi riita-asian suullisen menettelyn päättymisvaiheessa asianosaiset olivat 28.10.2005 esittämiensä vaatimusten osalta päässeet ilmeisesti sopimukseen tietyistä yleisistä tai yksittäisistä kysymyksistä, jotka koskevat kullekin kantajalle maksettavan korvauksen määrittämistä välituomiossa vahvistettujen periaatteiden ja arviointiperusteiden mukaisesti.
28 Ensinnäkin näyttää siltä, että asianosaiset ovat sopineet yleisestä menetelmästä kantajille aiheutuneiden menetysten laskemisessa, huomioon otettavien kantajien yhteisön ja kansallisten tulojen pääasiallisten osien yksilöimisessä, kullekin maksettavan korvauksen lopullisen määrän yhteydessä sovellettavista koroista, joiden suuruus on 5,25 prosenttia, sekä siitä, että kantajille maksettavia korvauksia ei saada verottaa Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön nojalla, koska mainittuihin korvauksiin sovellettavaa verojärjestelmää koskeva kysymys oli nimenomaisesti ja lopullisesti ratkaistu välituomiossa (ks. edellä 6 kohta).
29 Asianosaisten 28.10.2005 toimittamista vaatimuksista ilmenee, että ne ovat erimielisiä kuudesta kohdasta, jotka ovat edellytyksenä kullekin kantajalle maksettavan korvauksen täsmälliselle määrittelylle ja jotka asianosaiset saattavat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistaviksi. Ne koskevat ensinnäkin kunkin kantajan osalta korvausajanjakson alkamista (ks. edellä 5 kohta), toiseksi korvausajanjakson alussa kullekin määritettävää palkkaluokkaa ja palkkatasoa (ks. edellä 4 kohta), kolmanneksi niitä ylennyksiä, jotka asianomaiset henkilöt olisivat voineet saada (ks. edellä 4 kohta), neljänneksi palkkoihin liittyviä etuuksia, jotka he olisivat voineet saada (ks. edellä 1 kohta), viidenneksi yhteisön väliaikaisen toimihenkilön ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden nettotulojen määrittämiseksi huomioon otettavia vakuutusmaksuja, veroja ja muita maksuja (ks. edellä 4 kohta) ja kuudenneksi niitä eläkeoikeuksia, joita kukin kantajista voi vaatia (ks. edellä 1 kohta).
30 Asiaosaiset ovat edellä 8 kohdassa mainitun prosessinjohtotoimen jälkeen vielä lähentyneet tiettyjen edellä mainittujen riitakohtien osalta. Niiden sopimus ei kuitenkaan liene täydellinen niiden vakuutusmaksujen, verojen ja muiden maksujen osalta, jotka on otettava huomioon niiden tulojen määrittelyssä, jotka kantajat tosiasiallisesti saivat sopimussuhteisina toimihenkilöinä. Riita-asian muiden kohtien osalta sitä vastoin on vielä suurempia tai pienempiä erimielisyyksiä.
31 Lisäksi asianosaiset, joiden näkemykset ovat tältä osin yhteneväiset, ovat ilmaisseet kirjelmissään ja istunnossa vaikeutensa saada Yhdistyneen kuningaskunnan veroviranomaiset myöntämään, ettei kantajille maksettavista korvauksista voida kantaa kansallista veroa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen välituomion mukaisesti, sillä mainitut viranomaiset ovat ilmaisseet aikomuksensa verottaa ainakin mainittuihin korvauksiin lisättäviä korkoja, ellei jopa pääasiallista korvaussummaakin. Kantajat ja komissio pyytävät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta lausumaan täsmällisesti kyseisten korvausten verottomuudesta sekä pääasiallisen korvaussumman että korkojen osalta.
32 Edellä 29 kohdassa mainittua kuutta asiakokonaisuutta on tarkasteltava peräkkäin, erottelemalla toisistaan kohdat, joista on päästy sopimukseen, ja riitakohdat sekä myös kantajien korvauksille maksettaviin korkoihin sovellettavaa verojärjestelmää koskeva kysymys.
Kohdat, joista on päästy sopimukseen
Korvausajanjakson alku
33 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut välituomiossa, että maksettava vahingonkorvaus on laskettava kunkin kantajan osalta siitä päivästä lähtien, jona tuli voimaan tai uudistettiin kyseistä kantajaa koskeva vanhin sopimus, että tämä päivämäärä saa olla enintään viisi vuotta komissiolle esitettyä vahingonkorvausvaatimusta aikaisempi ja että tämä päivämäärä sijoittuu 12.11.1994 ja 16.2.1995 väliin (välituomion 83 ja 166 kohta). Lisäksi tuomiosta ilmenee (171 kohta), että korvausajanjakso päättyy joko päivänä, jona kyseessä oleva kantaja on lopettanut työskentelynsä JET-hankkeessa, jos tämä päivä edeltää hankkeen päättymispäivää eli 31.12.1999, taikka viimeksi mainittuna päivänä, jos hän on työskennellyt JET-hankkeessa sen päättymiseen asti, ja siinä täsmennetään, että vuonna 1999 väliaikaisena toimihenkilönä palvelukseen otetun Waltonin erityistapauksessa vahingonkorvaukseen oikeuttava aika hänen osaltaan päättyy päivänä, jolloin hänet on otettu Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti palvelukseen.
34 Tutkinnasta ja erityisesti edellä 8 kohdassa mainitusta prosessinjohtotoimesta ilmenee, että kantajilla oli ylitsepääsemättömiä vaikeuksia selvittää kullekin heistä kuuluvan korvausajanjakson täsmällistä alkamispäivämäärää, mikä johtuu heidän viikoittaisen tai kuukausittaisen palkkansa maksutavasta, heidän sopimustensa uudistamisesta myöhässä ja siitä, että kahdella heistä ei ollut vuoden mittaisia sopimuksia. Näiden tosiseikkojen perusteella, jotka ilmenevät JET:n arkistoista ja jotka tekevät erityisen hankalaksi korvausajanjakson aloittamispäivän määrittelemisen, kantajat ovat sopineet komission kanssa, että mainitun ajanjakson alkamispäivä on 1.3.1996 (joka on viisi vuotta heidän vahingonkorvausvaatimustaan aiempi).
35 Kun otetaan huomioon ne erityiset vaikeudet, joita kantajilla on sopimusasiakirjojen tutkimiseksi, ja komission suostumus, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen, joka välituomiossa kehotti asianosaisia pääsemään yhteisymmärrykseen, on merkittävä pöytäkirjaan asianosaisten sopimus ja vahvistettava kunkin kantajan osalta korvausajanjakson alkamispäiväksi 1.3.1996, kuten tämän tuomion liitteessä 2 olevassa toisessa sarakkeessa todetaan.
36 Näin ollen hylätään kantajien prosessinjohtotoimeen vastauksena esittämä vaihtoehtoinen ehdotus siitä, että vanhimman voimaan tulleen tai uudistetun sopimuksen voimaantulopäivän sijaan otetaan huomioon se ensimmäinen päivä, jona maksu olisi pitänyt suorittaa; vastaaja on hylännyt tämän ehdotuksen, joka ei olisi yhteensoveltuva välituomion perustelujen kanssa (166 kohta).
Vakuutusmaksut, verot ja muut maksut
37 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut välituomiossa (170 kohta), että vahingon määrittämiseksi yhteisön väliaikaisen toimihenkilön ja kantajien kaltaisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden tilannetta on verrattava nettosummien perusteella eli sellaisten summien perusteella, joista on vähennetty sovellettavan lainsäädännön mukaisesti vakuutusmaksut, verot ja muut maksut.
38 Prosessinjohtotoimen seurauksena kantajat ovat edellä mainittujen välituomion perustelujen mukaisesti sopimussuhteisina toimihenkilöinä saamiensa tulojen määrittämiseksi vähentäneet ne eläkerahastoon suoritettuja maksuja vastaavat summat, jotka he olivat alun perin ottaneet huomioon 28.10.2005 esittämissään vaatimuksissa. Komissio on hyväksynyt nämä menettelytavat.
39 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on merkittävä tämä pöytäkirjaan vahvistaakseen sen nettotulon, jonka kukin kantaja on tosiasiallisesti saanut sopimussuhteisena toimihenkilönä korvausajanjakson aikana.
Kiistakohdat
Palkkaluokka ja palkkataso korvausajanjakson alussa
– Asianosaisten lausumat
40 Kantajat väittävät, että palkkaluokka ja palkkataso on määritettävä paitsi kantajien akateemisen pätevyyden ja heidän aiemman ammatillisen kokemuksensa perusteella, kunkin kantajan JET:ssä luoman uran perusteella siitä lähtien, kun siellä työskentely on aloitettu, toisin sanoen lukuisilta heistä ennen korvausajanjakson alkamista. Kantajat katsovat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on välituomiossa vahvistanut toiminnallisen vastaavuuskriteerin sopimussuhteisen toimihenkilön toimien ja väliaikaisen toimihenkilön toimien välillä. Kantajat toteavat, että tämän toiminnallisen vastaavuuden vahvistamiseksi he ovat viitanneet JET:n sopimuspäällikön Byrnen 25.8.1989 päivättyyn muistioon.
41 Kantajat väittävät välituomioon vetoamalla, että koska heidät otettiin tosiasiallisesti työskentelemään JET:ssä, komissio ei voi vaatia tällä hetkellä samantasoisia todisteita – joiden esittäminen on tietyissä tapauksissa mahdotonta –, kuin joita olisi vaadittu tosiasiallisen palvelukseen ottamisen yhteydessä. Lisäksi kukin heistä ilmoittaa toimittaneensa muodollisen todistuksen urastaan ja ansioluettelostaan.
42 Komissio väittää, että palkkaluokka ja palkkataso on määritettävä korvausajanjaksoon sisältyvän vanhimman sopimuksen voimaantulopäivänä ottamalla huomioon kunkin kantajan tutkinnot ja aikaisempi ammatillinen kokemus, niin kuin kyseessä olisi ensimmäinen palvelukseen ottaminen. Se katsoo, että kantajien täytyy esittää samat pätevyyttä ja ammatillista kokemusta koskevat todisteet kuin silloin, jos heidät olisi tosiasiallisesti otettu palvelukseen. Vastaaja katsoo, että välituomiosta johtuu, että yhteisön vastuu on syntynyt ja että korvaus on maksettava enintään viideltä vuodelta ja että aikaisempia sopimuksia ei voida ottaa huomioon.
43 Komissio toteaa lisäksi, että sen toimien ja palkkaluokkien määrittämiseksi käyttämät asiaan liittyvät asiakirjat ovat yhtäältä tieteellisiin ja teknisiin johtotehtäviin palvelukseen otettavan henkilöstön palkkaluokkaan ja palkkatasolle luokitteluun sovellettavista arviointiperusteista 11.10.1984 tehty komission päätös ja toisaalta hallintohenkilöstön palvelukseen ottamisessa palkkaluokkaan luokitteluun ja palkkatason määrittelyyn sovellettavista arviointiperusteista tehty komission päätös, joka tuli voimaan 1.9.1983.
44 Vastaaja esittää myös kysymyksen niiden todisteiden tutkittavaksi ottamisesta, jotka kantajat ovat sille toimittaneet enimmäkseen heinäkuussa 2005 ja syys–lokakuussa 2005 työjärjestyksen 44 artiklan mukaisesti.
– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
45 Niistä ammatillista pätevyyttä ja kokemusta koskevista todisteista, jotka on otettava huomioon määritettäessä kunkin kantajan palkkaluokka ja palkkataso korvausajanjakson alussa, on palautettava mieliin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi välituomiossa, että kun otetaan huomioon muun muassa kantajien pätevyys, heillä olisi ollut vakavasti otettavia mahdollisuuksia tulla otetuiksi palvelukseen väliaikaisina toimihenkilöinä (välituomion 155 ja 157 kohta). Näin ollen kullekin kantajalle maksettavan korvauksen määrittämiseksi ei ole tarpeen tutkia, täyttikö asianomainen kantaja korvausajanjakson alkaessa tällaisen palvelukseen ottamisen edellytykset. Välituomion perusteluista ilmenee, että kunkin kantajan luokittelun määrittämiseksi vaadittu todisteiden taso ei voi olla sama kuin tosiasiallisen palvelukseen ottamisen yhteydessä, kuten komissio väittää.
46 Siitä vastaajan väitteestä, että tietyt todisteet, jotka kantajat olivat esittäneet sille vuoden 2005 heinäkuun ja lokakuun välillä, oli työjärjestyksen 44 artikla huomioon ottaen esitetty myöhässä, on todettava, että nyt esillä olevan asian olosuhteissa näitä todisteita ei voida jättää tutkimatta.
47 Välituomion perusteluissa, joissa todetaan lähtökohtainen yhteisön vastuu, määritellään kantajille aiheutunut vahinko, vahvistetaan korvausmäärän määrittämiseksi noudatettava menetelmä ja viittaamalla erityisesti akateemiseen pätevyyteen, ammatilliseen kokemukseen ja JET:ssä suoritettuihin tehtäviin mahdollistetaan se, että asianosaiset voivat yksilöidä maksettavien korvausten määrittämiseksi keskeiset seikat. Kun otetaan huomioon kantajien pyytämä määräajan pidennys, jota vastaaja ei ole vastustanut, ja se seikka, että viimeksi mainittu on antanut kantajille oikeuden tutustua JET:n arkistoihin vasta joulukuun 2005 lopulla, ei ole jätettävä mitään todistetta tutkimatta.
48 Kunkin kantajan palkkaluokkaan ja palkkatasolle luokittelun osalta korvausajanjakson alussa on palautettava mieliin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on välituomiossa todennut, että kantajien toimet ja pätevyys, sellaisina kuin komissio ne on luetellut, vaikuttavat luonteeltaan ja tasoltaan vastaavilta kuin projektiryhmän varsinaisten jäsenten toimet ja pätevyydet. Se on todennut (121 kohta), että komissio on lisäksi myöntänyt istunnossa, että projektiryhmän varsinaisten jäsenten ja kantajien välillä ei ollut perustavanlaatuisia eroja, koska molempien pätevyys ja ammatillinen kokemus oli samanlainen. Se on myös todennut (122 kohta), että JET:n organisaatiokaavio vahvistaa tämän tehtävien samankaltaisuuden.
49 Siten välituomiosta (166 ja 168 kohta) ilmenee, että kullekin kantajalle määritettävän toimen, palkkaluokan ja palkkatason on vastattava niitä tehtäviä, joita kukin heistä suoritti JET:ssä sinä päivänä, jona tuli voimaan tai uudistettiin vanhin sopimus korvausajanjaksona, jolloin kyseessä olevat tehtävät olivat niitä, joita kyseessä oleva kantaja harjoitti JET:ssä kyseisenä päivänä, jos hän oli työskennellyt siinä jo aiemmin, niin kuin on useimpien kantajien osalta, tai niitä, joita suorittaakseen hän on aloittanut työskentelyn JET:ssä. Kunkin kantajan luokittelu on siis vahvistettava ottaen huomioon hänen tosiasiallinen JET:hen palvelukseen ottamisensa, mikä yleensä on tapahtunut ennen korvausajanjakson alkamista.
50 Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin onkin rajoittanut kunkin kantajan oikeuden vahingonkorvaukseen enintään viiden vuoden ajanjaksoon, se on kuitenkin katsonut, että kantajat olisi pitänyt alun perin eli heidän ensimmäisestä palvelukseen ottamisestaan lähtien ottaa palvelukseen väliaikaisten toimihenkilöiden sopimuksella ja että lainvastaisuus on kestänyt koko JET:n keston ajan (välituomion 127 ja 139 kohta). Toisin kuin komissio väittää, lainvastaisuustoteama koskee koko JET:n palveluksessa oloaikaa, mutta korvaus on maksettava välituomiossa (57–84 kohta) esitetyistä syistä vain siinä määritellyn korvausajanjakson ajalta.
51 Näin ollen kunkin kantajan asemaa korvausajanjakson alussa ei saada rinnastaa ensimmäisestä palvelukseen ottamisesta johtuvaan asemaan, vaan on otettava huomioon, että kyseessä oleva kantaja olisi siitä lähtien, kun hänet otettiin ensimmäisen kerran palvelukseen sopimussuhteisena toimihenkilönä, pitänyt ottaa palvelukseen väliaikaisena toimihenkilönä, mikä johtaa siihen, että tarpeen vaatiessa otetaan huomioon ennen korvausajanjakson alkua toteutunut ”ura”, jotta voidaan määrittää kunkin kantajan mainitun ajanjakson alussa suorittamia tehtäviä vastaava luokittelu.
52 Lisäksi se, että otetaan huomioon JET:ssä aikaisemmin toteutunut ”ura”, ei, toisin kuin komissio väittää, varsinaisesti merkitse uran rekonstruointia, vaan sillä otetaan ainoastaan huomioon se, miten kyseessä oleva kantaja oli mahdollisesti luokiteltu JET:n sopimussuhteisena toimihenkilönä, mikä ilmenee välituomiosta, jossa viitataan kunkin kantajan korvausajanjakson alussa suorittamiin tehtäviin kunkin kantajan toimen ja palkkaluokan määrittämiseksi (166 ja 168 kohta), ja muistutettakoon, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut kantajien ja projektiryhmän varsinaisten jäsenten pätevyyden ja ammatillisen kokemuksen vastanneen toisiaan (välituomion 121 ja 122 kohta). Korvausajanjakson alussa määritettävässä luokittelussa on näin ollen otettava huomioon tämä toiminnallinen samankaltaisuus.
53 Kunkin kantajan luokittelun määrittämiseksi korvausajanjakson alussa on käytettävä kaikkia asianosaisten mainitsemia käytettävissä olevia seikkoja, kuten yhtäältä JET:n sopimuspäällikön 25.8.1989 päivättyä muistiota, jossa todetaan sopimussuhteisten toimihenkilöiden palkkaluokkien ja Euratomin toimihenkilöitä koskevien kahdeksan palkkaluokan välinen vastaavuus sekä JET:n sopimussuhteisen henkilöstön luokittelu sellaisena kuin se ilmenee kyseistä henkilöstöä koskevasta vuoden 1994 rekisteristä, ja toisaalta tieteellisiin ja teknisiin johtotehtäviin palvelukseen otettavan henkilöstön palkkaluokan ja palkkatason määrittämiseen sovellettavista arviointiperusteista 11.10.1984 tehtyä komission päätöstä sekä hallintohenkilöstön palvelukseen ottamisessa palkkaluokan ja palkkatason määrittämiseen sovellettavista arviointiperusteista tehtyä komission päätöstä, joka tuli voimaan 1.9.1983.
54 Kun otetaan huomioon nämä eri asiakirjat, kunkin kantajan palkkaluokka ja palkkataso korvausajanjakson alussa määritetään seuraavalla tavalla.
55 Ensinnäkin on määritettävä kunkin kantajan luokittelu sopimussuhteisena toimihenkilönä sinä päivänä, jona tuli voimaan tai uudistettiin viiteajanjaksoon sisältyvä vanhin sopimus; tässä voidaan turvautua JET:n sopimuspäällikön 25.8.1989 päivättyyn muistioon ja JET:n sopimussuhteista henkilöstöä koskevaan vuoden 1994 rekisteriin. Tässä sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi luokittelussa otetaan ensimmäistä palvelukseen ottamista lukuun ottamatta edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti huomioon kyseisten henkilöiden tilanteen kehitys heidän alkuperäisestä palvelukseen ottamisestaan lähtien aina heidän sopimustensa siihen uudistamiseen, josta korvausajanjakso alkaa.
56 Toiseksi on määritettävä tätä luokittelua vastaava Euratomin toimihenkilön palkkaluokka ja palkkataso käyttäen perustana tieteellisiin ja teknisiin johtotehtäviin palvelukseen otettavan henkilöstön palkkaluokan ja palkkatason määrittämiseen sovellettavista arviointiperusteista 11.10.1984 tehtyä komission päätöstä ja hallintohenkilöstön palvelukseen ottamisessa palkkaluokan ja palkkatason määrittämiseen sovellettavista arviointiperusteista tehtyä komission päätöstä, joka tuli voimaan 1.9.1983.
57 Edellä todetuista seikoista johtuu, että kunkin kantajan luokittelu palkkaluokkaan ja palkkatasolle korvausajanjakson alussa määritetään tämän tuomion liitteessä 2 olevassa kolmannessa sarakkeessa mainitulla tavalla.
Ylennykset
– Asianosaisten lausumat
58 Kantajat väittävät, että yleneminen JET:ssä oli erityisen nopeaa, minkä täytyisi nyt esillä olevassa asiassa johtaa siihen, että otetaan huomioon yhtäältä siirtyminen ylempään palkkaluokkaan heti, kun palkkatason nousu nostaa palkan seuraavaksi ylemmän palkkaluokan ensimmäisen palkkatason yli, lukuun ottamatta kolmea tapausta, joissa kantajat ovat samaa mieltä komission kanssa, eli sitä, että puuttuu ylennysmahdollisuus palkkaluokasta B palkkaluokkaan A, palkkaluokasta A 5 palkkaluokkaan A 4 ja palkkaluokasta A 4 palkkaluokkaan A 3. Toisaalta joka viides vuosi olisi lisättävä keskimääräistä urakehitystä vastaava ylennys.
59 Kantajien vaatimien palkkaluokkien ja JET:n sopimussuhteisen henkilöstön rekisterissä olevien palkkaluokkien läheinen vastaavuus vahvistaa kantajien mukaan sen, että heidän ehdottamansa menetelmä on perusteltu. Tämä menetelmä mahdollistaisi myös sen, että nimitys vastuunalaiseen toimeen ilmaistaan ylennyksen avulla.
60 Komissio väittää, että vastuun muuttuminen ei automaattisesti tuo mukanaan ylennystä, koska palkkaluokan ja tehtävän välillä ei ole automaattista yhteyttä, sillä virkamies voi siirtyä hallintovirkamiehen toimesta yksikön päällikön toimeen ilman ylennystä.
61 Vastauksena prosessinjohtotoimeen asianosaiset ovat ilmoittaneet päässeensä sovintoon yhtäältä 20 prosentin ylennyskiintiöstä, joka vastaa joka viides vuosi tapahtuvaa ylennystä.
62 Komissio ilmaisee edelleen vastalauseensa siitä, että kantajien mielestä on sovellettava tätä kiintiötä korvausajanjaksoa edeltäneeseen aikaan heidän menetelmänsä mukaisesti ottamalla huomioon JET:ssä ennen korvausajanjaksoa toteutettu ura mainitun ajanjakson alussa sovellettavan luokittelun määrittämiseksi.
– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
63 Aluksi on todettava, että komission esille tuoma erimielisyys ei liity niihin ylennyksiin, jotka kantajat olisivat saaneet asianosaisten sopiman 20 prosentin vuosittaisen ylennyskiintiön mukaan korvausajanjakson aikana, vaan se liittyy tämän osuuden soveltamiseen kunkin kantajan alkuperäisen luokittelun määrittämiseksi korvausajanjakson alussa rekonstruoimalla tarpeen vaatiessa asianomaisen kantajan aiempi ura JET:ssä. Tämä kritiikki kohdistuu siis palkkaluokan ja palkkatason määrittelyyn korvausajanjakson alussa, eikä se liity mainitun ajanjakson aikaisiin ylennyksiin, joiden rekonstruoinnista tässä on kyse.
64 Korvausajanjaksoa edeltäneiden ylennysten huomioon ottamisesta, josta siis tässä ei ole kyse, on kuitenkin vastaajan huolten valossa huomautettava, että on varmaa, että kun kerran on todettu välituomion perustelujen mukaisesti (ks. edellä 50 kohta ja sitä seuraavat kohdat), että kunkin kantajan luokittelun määrittämiseksi korvausajanjakson alussa olisi otettava huomioon asianomaisen kantajan ura hänen tosiasiallisesta palvelukseen ottamisestaan lähtien, tällainen ”uran rekonstruointi” ‑menetelmä sisältää välttämättä ne ylennykset, jotka tämä olisi voinut saada. Koska asianosaiset ovat myöntäneet, että JET:n ylennyskiintiö oli 20 prosenttia, kantajat ovat voineet loogisesti käyttää sitä tehdäkseen tämän alkuperäisen ”uran rekonstruoinnin” kunkin kantajan palkkaluokan ja palkkatason määrittämiseksi korvausajanjakson alussa.
65 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut korvausajanjakson aikaisista ylennyksistä välituomiossa (169 kohta), että asianosaisten on sovittava kunkin kantajan osalta uran rekonstruoinnista hänen palvelukseen ottamisestaan lähtien aina niiden enintään viiden viimeisen vuoden ajanjaksoon asti, joille korvausta on maksettava, ja näin meneteltäessä on otettava huomioon palkkojen keskimääräinen kehitys mahdollisesti JET:n palveluksessa työskennelleen Euratomin toimihenkilön vastaavan toimen ja palkkaluokan osalta sekä ne mahdolliset ylennykset, jotka jokainen olisi voinut saada oletetussa palkkaluokassaan ja toimessaan Euratomin väliaikaisille toimihenkilöille vastaavassa tilanteessa myönnettyjen ylennysten keskimäärää soveltamalla.
66 Välituomiosta ilmenee, että korvausajanjakson aikaiset mahdolliset ylennykset on määritettävä tämän enintään viiden vuoden mittaisen ajanjakson alussa sovelletun palkkaluokan ja palkkatason perusteella, jolloin on sovellettava niiden ylennysten keskiarvoa, jotka on myönnetty Euratomin väliaikaisille toimihenkilöille vastaavassa tilanteessa, toisin sanoen JET:ssä työskennelleille JET:ssä sovelletun kaltaisen ylennyskäytännön mukaisesti.
67 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut JET:n projektiryhmän jäsenten tilanteen perusteella, että kantajat on pidetty syrjivässä oikeudellisessa asemassa, joka muodosti syyksiluettavan lainvastaisuuden (välituomion 140 ja 141 kohta), ja että heille oli tästä syystä aiheutunut vahinkoa (välituomion 164 ja 169 kohta). Näin ollen ”samanlainen tilanne”, jonka on oltava vertailukohtana sen urakehityksen määrittämiseksi, joka olisi voinut tulla kantajien osaksi, on JET:n projektiryhmän varsinaisten jäsenten mahdollisesti parempi tilanne.
68 Mahdollista pääsyä erityisiä vastuualueita sisältäviin toimiin ei ole otettu huomioon tässä laskelmassa, sillä kuten komissio toteaa, palkkaluokan ja tehtävän välillä ei ole automaattista yhteyttä, koska virkamies voi siirtyä toiseen toimeen saamatta tällä perusteella ylennystä. Sitä vastoin rekonstruoitujen ylennysten on sisällettävä JET:n käytännön mukaiset palkkatason ja palkkaluokan muutokset.
69 Välituomiossa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti on siis otettava huomioon ylennykset, jotka on rekonstruoitu edellä mainittujen perustelujen perusteella sen nettotulon määrittämiseksi, jonka kukin kantaja olisi voinut saada väliaikaisena toimihenkilönä korvausajanjakson aikana.
Liitännäiset etuudet
– Asianosaisten lausumat
70 Kantajat väittävät, että on laskettava kunkin heistä tosiasiallisesti saama nettotulo, josta vähennetään määrät, jotka he ovat ansainneet työskennellessään lomiensa aikana tai ylitöitä tehdessään, sillä jokainen heistä on työskennellyt saman määrän päiviä kuin Euratomin väliaikainen toimihenkilö vastaavassa tilanteessa ja ylityötunteja tekemättä. He väittävät, että jos heidän näin tosiasiallisesti saamansa määrät (jotka ovat suuremmat kuin JET:n väliaikaisten toimihenkilöiden saamat) otettaisiin huomioon, palkallisina lomina ja ylityötunteina saadut korvaukset jäisivät pois.
71 Komissio väittää, että kantajien maksettuina lomina ja ylityötunteina saamat määrät on otettava huomioon asianomaisten kantajien sopimussuhteisina toimihenkilöinä saamissa tuloissa siitä syystä, että heillä oli mahdollisuus lisätä tulojaan, toisin kuin Euratomin toimihenkilöillä. Sen yhteisön tulon määrittämisestä, jonka kukin heistä olisi voinut saada, se väittää, että tiettyjä kotitalouslisän, huollettavana olevasta lapsesta maksettavan lisän tai koulutuslisän kaltaisia lisiä vastaavan korvauksen osalta on esitettävä todisteet siitä, että asianomainen kantaja täytti vaaditut edellytykset.
72 Kantajien mahdollisista virkamatkoista komissio väittää, että kyse on kulukorvauksista eikä menetetyistä tuloista. Niistä päivärahoista, jotka JET:n toimipaikasta kaukana asuvat tietyt kantajat ovat saaneet, vastaaja väittää, että henkilöstösäännöissä ei säädetä vastaavasta etuudesta toimihenkilöille ja että vastaavat korvaukset on sisällytettävä sopimussuhteisena toimihenkilönä tosiasiallisesti saatuihin tuloihin.
73 Asianosaiset näyttävät prosessinjohtotoimen seurauksena päässeen sopimukseen seuraavista kohdista.
74 Koska suurin osa kantajista ei saanut palkallisia lomia, on katsottu, että kantajien sopimussuhteisina toimihenkilöinä saamiin tuloihin sisällytetään ne määrät, jotka asianomaiset kantajat ovat saaneet työskenneltyään saman tuntimäärän kuin he olisivat työskennelleet Euratomin toimihenkilöinä.
75 Ylityötuntien osalta asianosaiset sopivat, että tehdään ero ura-alueeseen A kuuluvien kantajien ja ura-alueisiin B kuuluvien kantajien välillä. Koska yhtäältä ura-alueeseen A kuuluvalle Euratomin henkilöstölle ei makseta ylityötunneista toisin kuin sopimussuhteiselle henkilöstölle, johon kantajat kuuluvat, viimeksi mainitut hyväksyvät komission heidän kansallisiin tuloihinsa soveltaman 10 prosentin korotuksen. Toisaalta ura-alueeseen B (samoin kuin ura-alueeseen C) kuuluva Euratomin henkilöstö sai ylityötunneista korvauksen, joka ei ollut rahallinen vaan ajallinen ja joka on osoittautunut mahdottomaksi laskea. Näin ollen kantajat ovat päättäneet jättää ottamatta huomioon yhtälön kummankin puolen (kansalliset tulot ja yhteisön tulot) ylityötunnit. Sitä vastoin komissio sovelsi yhdenmukaisesti 10 prosentin korotusta kantajien sopimussuhteisina toimihenkilöinä saamiin tuloihin. Näiden tulojen arvioinnin osalta asianosaisten esittämät luvut poikkeavat siis toisistaan.
– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
76 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut välituomiossa (164 kohta), että JET-yhteisyrityksessä työskentelyn aikana kantajille aiheutunut vahinko johtui eroista, jotka olivat niiden palkkojen sekä niihin liittyvien etuuksien ja eläkeoikeuksien, jotka kantajat olisivat saaneet tai hankkineet, jos he olisivat työskennelleet JET-hankkeessa väliaikaisina toimihenkilöinä, ja niiden palkkojen sekä niihin liittyvien etuuksien ja eläkeoikeuksien, jotka he tosiasiallisesti olivat saaneet tai hankkineet sopimussuhteisina toimihenkilöinä, välillä.
77 Tästä johtuu yhtäältä, että sen yhteisön nettotulon määrittämiseksi, jonka kukin kantaja olisi saanut korvausajanjakson aikana, jos hänet olisi otettu palvelukseen väliaikaisena toimihenkilönä, on otettava huomioon kaikki ne etuudet, joita asianomainen kantaja olisi voinut vaatia, kun otetaan huomioon hänen henkilökohtaiseen ja ammatilliseen tilanteeseensa liittyvät tekijät, joista hän voi esittää asiakirjatodisteita. Sitä vastoin siihen ei ole tarpeen sisällyttää niitä korvauksia, jotka olisi voitu saada virkamatkojen perusteella, koska komissio on väittänyt tältä osin, että JET:ssä kaikki oleskelukulut korvattiin kun taas päivärahoja oli vähennetty tai ne oli poistettu, eikä tätä väitettä ole kiistetty.
78 Yhtäältä sen kansallisen nettotulon määrittämiseksi, jonka kukin kantaja oli saanut korvausajanjakson aikana sopimussuhteisena toimihenkilönä, on otettava huomioon kaikki ne palkat, jotka asianomainen kantaja on saanut tällä perusteella, erityisesti päivärahat, joita mahdollisesti jotkut kantajista ovat saaneet siitä syystä, että he ovat asuneet kaukana JET:n toimipaikasta.
79 Palkallisten lomien osalta on todettava asianosaisten välinen sopimus ja otettava huomioon summat, jotka asianomaiset kantajat ovat saaneet työskenneltyään saman tuntimäärän kuin he olisivat työskennelleet Euratomin toimihenkilöinä.
80 Ylityötuntien osalta on sovellettava 10 prosentin lisäystä asianomaisten kantajien sopimussuhteisina toimihenkilöinä saamiin palkkoihin, kuten asianosaiset ovat sopineet sillä perusteella, että Euratomin ura-alueen A henkilöstölle ei ollut maksettu ylityötunneista toisin kuin kantajien kaltaisille sopimussuhteisille toimihenkilöille.
81 Ura-alueeseen B luokiteltujen kantajien osalta huomattakoon, että vastaaja ei väitä, että kantajien toteamukset siitä, että Euratomin ura-alueiden B ja C henkilöstö sai ylityötunneista rahallisen korvauksen sijaan ajallisen korvauksen, joka on osoittautunut mahdottomaksi laskea, olisivat paikkansa pitämättömät. Näin ollen on katsottava, että asianmukaisin ratkaisu on kantajien esittämä eli se, että ylityötunteja ei oteta huomioon kantajien sopimussuhteisina toimihenkilöinä saamien tulojen määrittämiseksi eikä niiden tulojen määrittämiseksi, jotka he olisivat voineet saada Euratomin väliaikaisina toimihenkilöinä.
82 Näin ollen on vahvistettava se nettotulo, jonka kantajat olisivat voineet saada väliaikaisina toimihenkilöinä korvausajanjakson aikana, ja se, jonka he ovat tosiasiallisesti saaneet sopimussuhteisina toimihenkilöinä saman ajanjakson aikana edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti liitännäisten etuuksien osalta.
83 Tästä seuraa, että toimihenkilöiden saamat nettotulot, niiden tulojen määrä, jotka he olisivat voineet saada väliaikaisina toimihenkilöinä, näiden kahden arvon välisestä erosta johtuva menetys sekä tämän viimeksi mainitun määrän ajan tasalle saattamisesta 31.12.1999 johtuvan kumuloidun menetyksen määrä on esitetty tämän tuomion liitteessä 3 olevissa sarakkeissa 1, 2, 3 ja 4.
Eläkeoikeudet
– Asianosaisten lausumat
84 Kantajat väittävät, että heillä on oikeus saada korvausta eläkeoikeuksien menettämisestä, eikä tätä oikeutta voida korvata erorahalla. He väittävät, että suurin osa heistä on työskennellyt JET:ssä kauemmin kuin sen enintään viiden vuoden ajanjakson, jonka perusteella korvaus on laskettava. He katsovat, että eläkeoikeuksien määrittämiseksi asianmukainen lähestymistapa on laskea sellaisen elinkoron kustannukset, joka vastaa sitä eläkettä, jonka he olisivat saaneet, jos olisi toimittu lainmukaisesti, ja ottaa huomioon tästä summasta korvausajanjaksolle kuuluva osuus.
85 Komission mukaan kantajat voivat vaatia vain erorahaa, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vahvistanut enintään viiden vuoden pituiseksi sen ajanjakson, jonka aikana komissio on vastuussa siitä, ettei se ole ottanut heitä palvelukseen, ja sillä on velvollisuus maksaa korvaus. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman määräyksen kanssa olisi ristiriidassa se, että eläkeoikeudet myönnettäisiin ottamalla huomioon se, että jotkut kantajista olivat aiemmin työskennelleet JET:ssä, minkä perusteella olisi otettava lähtökohdaksi ennen korvausajanjakson alkamista tehdyt sopimukset.
– Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
86 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut välituomiossa (164 kohta), että JET-yhteisyrityksessä työskentelyn aikana kantajille aiheutunut vahinko johtuu eroista niiden eläkeoikeuksien, jotka kantajat olisivat saaneet, jos he olisivat työskennelleet JET-hankkeessa väliaikaisina toimihenkilöinä, ja niiden eläkeoikeuksien, jotka he ovat saaneet sopimussuhteisena henkilöstönä, välillä.
87 Se on todennut, että korvaus on laskettava ajalta, joka alkaa päivästä, jona tuli voimaan tai uudistettiin kyseistä kantajaa koskeva vanhin sopimus, jolloin tämä päivämäärä saa olla enintään viisi vuotta komissiolle esitettyä vahingonkorvausvaatimusta aikaisempi, ja joka päättyy joko päivänä, jona kyseessä oleva kantaja on lopettanut työskentelynsä JET-hankkeessa, jos tämä päivä edeltää hankkeen päättymispäivää eli 31.12.1999, taikka viimeksi mainittuna päivänä, jos hän on työskennellyt JET-hankkeessa sen päättymiseen asti (välituomion 171 kohta).
88 Edellä mainituista perusteluista ilmenee yksiselitteisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on nimenomaisesti myöntänyt kantajille oikeuden korvaukseen eläkeoikeuksista. Siten vaikka se olisikin aiemmin rajoittanut vahingonkorvausvaatimusten tutkittavaksi ottamisen enintään viiteen vuoteen kunkin kantajan esittämästä korvausvaatimuksesta lukien, se ei ole päätellyt tästä, että korvauksen tämä osa olisi kaikissa tapauksissa korvattava erorahalla. Komission tältä osin esittämää tulkintaa ei näin ollen voida hyväksyä.
89 Kuten edellä 51 kohdassa on palautettu mieliin, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut välituomiossa, että kantajat olisi alun perin pitänyt ottaa palvelukseen väliaikaisten toimihenkilöiden sopimuksella ja että lainvastaisuuden kesto ylitti korvausajanjakson. Tämä toteamus johtaa välttämättä sen huomioon ottamiseen, että kantajat ovat voineet saada eläkeoikeuksia koko siltä ajanjaksolta, jonka aikana kukin heistä on tosiasiallisesti työskennellyt JET:ssä, mutta että näiden mahdollisten oikeuksien korvaaminen on kuitenkin rajoitettu korvausajanjaksoon.
90 Näin ollen eläkeoikeuksia vastaavan korvausosan määrittämiseksi kunkin kantajan osalta on otettava huomioon ensimmäinen JET:n tosiasialliseen palvelukseen ottamisen päivä, joka mahdollisesti voi edeltää korvausajanjaksoa, jolloin eläkeoikeuksien menettämisestä johtuva korvaus on maksettava korvausajanjaksoa vastaavalta enintään viiden vuoden ajanjaksolta. Edellä mainittu enintään viiden vuoden ajanjakso ei siis ole ainoa oikeuksien perustana oleva ajanjakso. Kunkin kantajan työskentelyn kokonaisaika JET:ssä muodostaa eläkeoikeuksien perustan, ja vastaavia oikeuksia vähennetään tämän jälkeen korvausajanjakson ja työskentelyn kokonaisajan välisen suhdeluvun mukaisessa suhteessa edellä mainittujen välituomion perusteluiden mukaisesti.
91 Lisäksi on otettava huomioon, että eläkeoikeuksina maksettava korvaus ei voi olla pienempi kuin kunkin kantajan nimissä työntekijän ja työnantajan vakuutusmaksujen avulla muodostettujen varausten vakuutusmatemaattinen arvo korvausajanjaksoa vastaavalta enintään viiden vuoden ajanjaksolta.
92 Sitä vastoin tapauksessa, jossa kantaja erityisesti siitä syystä, että hän on työskennellyt JET:ssä alle kymmenen vuotta, ei missään tapauksessa olisi voinut henkilöstösääntöjen nojalla saada oikeutta vanhuuseläkkeeseen, vaan ainoastaan erorahan, tällaisen erorahan menettämisestä maksettava korvaus, jota vähennetään korvausajanjakson ja työskentelyn kokonaisajan välisen suhdeluvun mukaisessa suhteessa, muodostaa vaihtoehdon, joka on välttämättä myönnettävä hänelle välituomion edellä mainittujen perustelujen mukaisesti. Kantajien prosessinjohtotoimeen antamista vastauksista ilmenee, että he esittävät vaatimusten viimeisessä vaiheessa niiden osalta, jotka ovat työskennelleet JET:ssä alle kymmenen vuotta, erorahavaatimuksen eläkeoikeuksia koskevan vaatimuksen sijasta.
93 Komission ensimmäisen kerran istunnossa esittämät seikat eivät horjuta edellä esitettyjä arviointeja.
94 Yhteisöjen tuomioistuin on tosin asiassa C‑262/88, Barber, 17.5.1990 antamassaan tuomiossa (Kok. 1990, s. I‑1889) rajoittanut EY 141 artiklan tulkinnan ajallisia vaikutuksia pakottavista oikeusvarmuussyistä, ja se on torjunut sen, että oikeudelliset tilanteet, joiden vaikutukset ovat jo päättyneet, kyseenalaistettaisiin uudelleen, mutta tämä ratkaisu ei ole merkityksellinen nyt esillä olevassa asiassa.
95 Nyt esillä olevan asian olosuhteet, jotka liittyvät yhteisön lainvastaisuuksista kantajille syntyneiden vahinkojen korvaamiseen, eivät ole verrattavissa edellä mainitun asian olosuhteisiin, jotka koskivat merkittäviä taloudellisia vaikutuksia aiheuttavan eläkejärjestelmien taannehtivan tarkistuksen ongelmaa koko yhteisön alueella, ja lisättäköön, että vastaaja ei ole vedonnut mihinkään yleisen edun mukaiseen pakottavaan syyhyn.
96 Siten komission väitettä siitä, että korvausajanjaksoa edeltäneen ajanjakson osalta ei ollut olemassa JET:n eläkerahastoja, joten eläkeoikeuksien myöntäminen kantajille tältä aiemmalta ajanjaksolta johtaisi siihen, että heille myönnettäisiin etu, jota JET:ssä työskennelleet Euratomin toimihenkilöt eivät saaneet, ei myöskään voida hyväksyä.
97 Muun muassa Euratomin toimihenkilöitä koskevista Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 ja 39 artiklan säännöksistä johtuu, että väliaikaisilla toimihenkilöillä on oikeus vanhuuseläkkeeseen tai erorahaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä säädetyin edellytyksin. JET-yhteisyrityksen perustamisesta 30.5.1978 tehdyn neuvoston päätöksen 78/471/Euratom (EYVL L 151, s. 10) liitteessä olevan JET:n perussäännön, sellaisena kuin se oli kantajien eläkeoikeuksien määrittelyn kannalta ratkaisevassa versiossaan, 8 artiklan 5 kohdassa viitattiin nimenomaisesti Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettaviin palvelussuhteen ehtoihin väliaikaisina toimihenkilöinä palvelukseen otetun henkilöstön osalta, ja tällaisia myös kantajien olisi pitänyt olla. Vaikka näin ollen asiassa sovellettavissa teksteissä säädettyä järjestelmää ei käytännössä olisikaan noudatettu JET:ssä työskennelleisiin Euratomin toimihenkilöihin, vastaaja ei voi vedota tähän valitettavaan seikkaan silloin, kun kyseessä on kantajille heihin kohdistuneiden lainvastaisuuksien vuoksi maksettavan korvauksen määrittäminen.
98 Vaikka kantajat ovat lisäksi vaatineet kanteensa nostamisesta vuonna 2002 lähtien eläkeoikeuksien menettämisen perusteella korvausta ja vaikka välituomiossa on nimenomaisesti vahvistettu oikeus tällaiseen korvaukseen, on huomattava, että komissio on ensimmäisen kerran vasta 20.3.2007 pidetyssä istunnossa vedonnut edellä mainittuun seikkaan vahvistamatta muulla tavoin väitteensä paikkansapitävyyttä taikka esittämättä täsmennyksiä siitä, mitä käytännön vaikeuksia tästä voisi johtua.
99 Edellä todetusta johtuu, että eläkeoikeuksien menetyksistä johtuva kantajille maksettava korvaus taikka erorahakorvaus vahvistetaan edellä esitettyjen perustelujen mukaisesti tämän tuomion liitteessä 3 olevassa sarakkeessa 5 esitetyllä tavalla.
Kullekin kantajalle maksettavan korvauksen kokonaismäärä
100 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut välituomiossa (164 kohta), että JET-yhteisyrityksessä työskentelyn aikana kantajille aiheutunut vahinko johtuu eroista, jotka olivat niiden palkkojen sekä niihin liittyvien etuuksien ja eläkeoikeuksien, jotka kantajat olisivat saaneet tai hankkineet, jos he olisivat työskennelleet JET-hankkeessa väliaikaisina toimihenkilöinä, ja niiden palkkojen sekä niihin liittyvien etuuksien ja eläkeoikeuksien, jotka he ovat saaneet tai hankkineet sopimussuhteisena henkilöstönä, välillä.
101 Kaikesta edellä todetusta johtuu, että kullekin kantajalle kyseessä olevasta vahingosta maksettavan korvauksen lopulliseksi määräksi tulee 31.12.1999, jolloin korvausajanjakso joka tapauksessa päättyy, tämän tuomion liitteessä 3 olevassa sarakkeessa 6 mainittu kokonaissumma. Tästä päivämäärästä lukien mainittuun summaan lisätään 5,25 prosentin suuruiset korot, kuten edellä 21 kohdassa on todettu, aina korvauksen lopulliseen maksamiseen asti.
Kantajien korvauksiin sovellettava verojärjestelmä
102 Asianosaiset ovat tuoneet esille ongelmat, joita voi syntyä kansallisella tasolla tämän tuomion täytäntöönpanon yhteydessä siitä syystä, että Yhdistyneen kuningaskunnan veroviranomaiset ovat ilmaisseet aikomuksensa verottaa ainakin mainittuihin korvauksiin liittyviä korkoja, jollei jopa pääasiallista korvaussummaa välituomion vastaisesti.
103 On palautettava mieliin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että kullekin kantajalle maksettavaan korvaukseen, jolla on tarkoitus kompensoida palkan ja siihen liittyvien etuuksien nettomääräisiä menetyksiä ja joka lasketaan samojen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan ottamalla huomioon yhteisön vero, on sovellettava yhteisön toimihenkilöilleen maksamiin summiin sovellettavaa verojärjestelmää Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja toimihenkilöiden erivapauksista ja oikeuksista tehdyn pöytäkirjan 16 artiklan mukaisesti. Kyseessä olevasta vahingonkorvauksesta, joka ymmärretään näin ollen summaksi, josta kaikki verot on jo vähennetty, ei saada näin ollen kantaa kansallisia veronluonteisia maksuja. Ei siis ole maksettava mitään täydentävää korvausta tällaisten verojen kompensoimiseksi (välituomion 173 kohta).
104 Välituomiosta johtuu, että sekä kullekin kantajalle maksettavaan pääasialliseen korvaussummaan että siihen liittyviin korkoihin, jotka heijastavat asianomaisille kantajille aiheutuneen vahingon korvaamiseksi kulunutta aikaa ja jotka liittyvät siis erottamattomasti pääasialliseen korvaussummaan, ei missään tapauksessa saada soveltaa mitään kansallista veroa, jonka välittömänä vaikutuksena olisi kyseisen vahingonkorvauksen väheneminen. Kuten lisäksi välituomiosta ilmenee, yhteisöä ei voida velvoittaa maksamaan kantajille täydentävää korvausta, jolla ei olisi yhteyttä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamiin lainvastaisuuksiin ja jolla kompensoitaisiin asianomaisten kantajien lopulta saaman korvauksen vähenemistä, joka johtuu kansallisten veroviranomaisten päätöksestä, koska tällainen suoritus tosiasiassa kasvattaisi ilman perusteltua syytä jäsenvaltion budjettia.
105 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei katso tarpeelliseksi lausua niistä mahdollisista menettelyllisistä seuraamuksista, joita kyseiselle jäsenvaltiolle syntyisi tällaisessa tapauksessa ja joiden tarkoituksenmukaisuutta komission on arvioitava, ja se vahvistaa kantajille maksettavien korvausten olevan kokonaan vapautettuja kansallisista veroista sekä pääasiallisen korvaussumman että korkojen osalta; tämä verovapaus ilmenee lainvoiman saaneen välituomion perusteluista, kuten edellä 26 ja 28 kohdassa on todettu.
Oikeudenkäyntikulut
Asianosaisten lausumat
106 Kantajat, jotka vaativat vastaajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut työjärjestyksen 87 artiklan nojalla, väittävät, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin onkin rajoittanut korvausajanjaksoa, he eivät ole hävinneet asiaa eikä heidän oikeudenkäyntikulujensa suuruus ole suhteessa korvausajanjaksoon.
107 Komissio väittää, että kantajat eivät voi väittää voittaneensa asiaa, koska he ovat hävinneet yhden olennaisista kysymyksistä, toisin sanoen vanhentumista koskevan kysymyksen, minkä vaikutuksesta heidän alkuperäiset vaatimuksensa ovat pienentyneet viisin- tai kuusinkertaisesti. Komissio huomauttaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on käyttänyt tämän kysymyksen tarkasteluun lähes puolet asiassa T‑144/02 5.10.2004 antamastaan tuomiosta, ja se katsoo, että komissio olisi velvoitettava korvaamaan vain puolet kantajien oikeudenkäyntikuluista
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
108 On palautettava mieliin, että välituomion tuomiolauselman 4 kohdassa määrätään, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
109 Nyt esillä olevassa asiassa on sovellettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 88 artiklaa, koska asia on yhteisön ja sen henkilöstön välinen riita-asia (välituomion 52 kohta), ja siitä johtuu, että tällaisissa asioissa toimielinten on vastattava omista kustannuksistaan sanotun kuitenkaan rajoittamatta 87 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan soveltamista.
110 Mainitun työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä, yhteisöjen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan.
111 Lisäksi saman työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaan väliintulijoina esiintyvät jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
112 Tältä osin on todettava, että sekä välituomion tuomiolauselmasta että sen perustana olevista tuomion perusteluista käy ilmi, että kantajien vaatimukset on hyväksytty olennaisin osin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tunnustanut kantajien oikeuden saada korvausta siitä taloudellisesta vahingosta, joka heille on aiheutunut siitä, ettei heitä ole otettu palvelukseen yhteisöjen väliaikaisina toimihenkilöinä työskentelemään JET-yhteisyrityksessä. Siten se vastaajan esiin tuoma seikka, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rajoittanut korvausajanjaksoa, ei millään tavoin lievennä sitä, että on todettu yhteisön täysi vastuu lainvastaisesta menettelystä, jonka on todettu jatkuneen koko sen ajan, jona kantajat ovat työskennelleet JET:ssä.
113 On myös todettava, että vaikka kantajat ovatkin osittain hävinneet vahingonkorvausvaatimuksensa, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole hyväksynyt korvausvaatimuksia kokonaisuudessaan, kantajat ovat kuitenkin saaneet suuremman korvauksen kuin komissio oli ilmoittanut olevansa valmis maksamaan (ks. em. yhdistetyt asiat Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, tuomion 363–365 kohta).
114 Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyn koko menettelyn osalta komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se on velvoitettava korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut ja neuvosto velvoitetaan väliintulijana vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Komissio velvoitetaan maksamaan kullekin kantajalle korvaus, joka vastaa tämän tuomion liitteessä 3 olevassa sarakkeessa 6 kunkin heistä osalta ilmoitettua summaa.
2) Tälle määrälle on maksettava 5,25 prosentin suuruista korkoa 31.12.1999 lukien aina tosiasialliseen maksupäivään asti.
3) Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyn koko menettelyn osalta.
4) Neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä heinäkuuta 2007.
Liite 1
Luettelo kantajista (13)
Atkins T. F.
Brickley Carol
Eagle Richard J.
Fanthome John G.
Felton Robert
Gaberscik Alexander
Gardener Martin
Grant Michael George
Junger Edward
Marren Clifford
Marrs Beryl
Sands David
Walton Robert C.
Liite 2
Kantajien nimet | Korvausajanjakson alku | Palkkaluokka ja palkkataso korvausajanjakson alussa |
Brickley | 1.3.1996 | A 5/2 |
Eagle | 1.3.1996 | B 1/8 |
Felton | 1.3.1996 | A 5/3 |
Gaberscik | 1.3.1996 | A 7/1 |
Gardener | 1.3.1996 | B 1/7 |
Grant | 1.3.1996 | B 2/4 |
Marren | 1.3.1996 | B 1/5 |
Marrs | 1.3.1996 | B 1/8 |
Sands | 1.3.1996 | B 2/1 |
Walton | 1.3.1996 | A 5/5 |
Liite 3
Kantajien nimet | Sopimussuhteisena toimihenkilönä saadut nettotulot (1) Kansalliset tulot (GBP) | Vastaavan väliaikaisen toimihenkilön nettotulot (2) Yhteisön tulot (GBP) | Erotus: Yksinkertainen nettomenetys (3 = 2- 1) (GBP) | Erotus: Kumuloitunut nettomenetys (4 = 3 saatettu ajan tasalle 31.12.1999) (GBP) | Vanhuuseläkkeen (tai erorahan) menetys + mahdollinen työttömyyskorvaus (5) (GBP) | Kokonaismenetys 31.12.1999 (6 = 4 + 5) (GBP) |
Brickley | 55 885 | 127 702 | 71 817 | 78 799 | 12 233 | 91 033 |
Eagle | 102 784 | 186 517 | 83 734 | 90 189 | 147 220 | 237 410 |
Felton | 127 231 | 198 678 | 71 447 | 76 915 | 48 132 | 125 047 |
Gaberscik | 61 513 | 87 728 | 26 215 | 28 210 | 12 346 | 40 555 |
Gardener | 104 242 | 262 987 | 158 745 | 170 348 | 121 464 | 291 812 |
Grant | 62 745 | 167 619 | 104 875 | 111 738 | 127 730 | 239 467 |
Marren | 111 040 | 207 958 | 96 918 | 104 288 | 123 823 | 228 111 |
Marrs | 102 977 | 186 517 | 83 540 | 89 981 | 162 080 | 252 061 |
Sands | 72 970 | 157 228 | 84 259 | 90 038 | 88 551 | 178 589 |
Walton | 113 978 | 210 673 | 96 695 | 103 612 | 104 409 | 208 021 |