UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
6 päivänä kesäkuuta 2013 (*)
Yhteisömalli – Mitättömyysmenettely – Yhteisömalli, joka esittää kellotauluja – Aikaisemmat mallit, joita ei ole rekisteröity – Mitättömyysperuste – Uutuus – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 4 ja 5 artikla sekä 25 artiklan 1 kohdan b alakohta – Yksilöllinen luonne – Erilainen yleisvaikutelma – Asetuksen N:o 6/2002 4 ja 6 artikla sekä 25 artiklan 1 kohdan b alakohta – Aikaisempi tekijänoikeus – Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan f alakohta
Asiassa T‑68/11,
Erich Kastenholz, kotipaikka Troisdorf (Saksa), edustajanaan asianajaja L. Acker,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään aluksi S. Hanne, sittemmin D. Walicka,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Qwatchme A/S, kotipaikka Løsning (Tanska), edustajanaan asianajaja M. Zöbisch,
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n kolmannen valituslautakunnan 2.11.2010 tekemästä päätöksestä (asia R 1086/2009‑3), joka koskee Erich Kastenholzin ja Qwatchme A/S:n välistä mitättömyysmenettelyä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: H. Kanninen (jaoston puheenjohtaja), S. Soldevila Fragoso (esittelevä tuomari) ja A. Popescu,
kirjaaja: hallintovirkamies S. Spyropoulos,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.1.2011 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.5.2011 jätetyn SMHV:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.5.2011 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanon muuttumisen,
ottaen huomioon 8.11.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Väliintulija Qwatchme A/S, teki 28.9.2006 yhteisömallia koskevan rekisteröintihakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisömallista 12.12.2001 annetun asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EUVL 2002, L 3, s. 1) nojalla.
2 Malli, jonka rekisteröintiä haettiin, on musta-valkoisena seuraava:
3 Edellä 2 kohdassa mainittu malli rekisteröitiin numerolla 000602636-0003 (jäljempänä riitautettu malli) samana päivänä kuin sitä koskeva rekisteröintihakemus tehtiin. Tavarat, joissa mallia aiotaan käyttää, kuuluvat Locarnossa 8.10.1968 allekirjoitetun teollisuusmallien kansainvälisen luokituksen perustamista koskevan sopimuksen luokkaan 10.07 ja vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Kellotaulut, kellotaulujen osat, kellotaulujen viisarit”.
4 Kantaja Erich Kastenholz teki 25.6.2008 SMHV:lle asetuksen N:o 6/2002 nojalla vaatimuksen riitautetun mallin mitätöinnistä. Mitättömyysvaatimuksen tueksi vedottiin yhtäältä asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainittuun perusteeseen, koska riitautettu malli ei kantajan mukaan täytä mainitun asetuksen 4 ja 5 artiklassa mainittuja suojan edellytyksiä uutuuden puuttumisen vuoksi, ja toisaalta mainitun asetuksen 25 artiklan 1 kohdan f alakohdassa mainittuun perusteeseen, koska riitautetussa mallissa käytetään hyväksi Saksan tekijänoikeuslainsäädännön nojalla suojattua kellotaulua.
5 Kantaja väittää nimittäin, että riitautettu malli on sama kuin Saksan tekijänoikeuslainsäädännön nojalla suojattu kellotaulun malli, jossa käytetään värillisten levyjen päällekkäin asettamisen tekniikkaa ”Farbfolge II, 12 Stunden im 5-Minuten Takt” (värisarja II, 12 tuntia 5 minuutin välein), jonka taiteilija Paul Heimbach esitteli ja julkaisi vuosina 2000–2005 ja joka esitetään sekä värillisenä että mustavalkoisena seuraavasti:
”Farbfolge II, 12 Stunden im 5-Minuten Takt” (värillisenä)
”Farbfolge II” (2003) (mustavalkoisena)
6 Taiteilija Paul Heimbach kehitteli kantajan mukaan mallin ”Farbfolge II, 12 Stunden im 5-Minuten Takt” avulla kellotaulun ”Farbzeiger II” joka esitetään mustavalkoisena seuraavasti:
7 Kantaja väittää myös, että ”Farbfolge II, 12 Stunden im 5-Minuten Takt”, ”Farbfolge II” (2003) ja ”Farbzeiger II” ovat suojattuja Saksan tekijänoikeuslainsäädännön nojalla, koska niissä on ”kellotaulu, joka muuttuu jatkuvasti viisareiden liikkuessa ja jossa kumpikin viisari on kiinnitetty puoliksi läpinäkyvään värilliseen levyyn, jotka saivat aikaan eri värejä joka kerran, kun ne asettuivat päällekkäin”.
8 Kantaja väitti SMHV:n väiteosastolle 27.10.2008 jättämässään täydentävässä kirjelmässä asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan mukaisista uutuuden ja yksilöllisyyden edellytyksistä, että riitautetussa mallissa oli samat ominaispiirteet kuin mallissa ”Farbfolge II, 12-Stunden im 5-Minuten Takt”, sellaisena kuin se on esitetty mustavalkoisena edellä 5 kohdassa. Se myös esitti SMHV:ssä kaksi Paul Heimbachin alkuperäisteosta ”Farbfolge (5/17)” (värisarja 5/17), signeerattu ja päivätty helmikuussa 2000, ja ”Farbfolge II (89/100)” (värisarja II (89/100)), signeerattu ja päivätty syyskuussa 2003, jotka ovat muunnelmia mallista ”Farbfolge II, 12-Stunden im 5-Minuten Takt”, johon kantaja alun perin vetosi, ja jotka esitetään seuraavasti:
”Farbfolge (5/17)”
”Farbfolge II (89/100)”
9 ”Farbfolge II, 12-Stunden im 5-Minuten Taktin” sellaiset erilaiset esitykset, kehitelmät ja muunnelmat, kuten edellä 5, 6 ja 8 kohdassa mainitut, ovat yhtäältä SMHV:n mitättömyysmenettelyssä tarkasteltuja malleja (jäljempänä aikaisemmat mallit) ja toisaalta mainitussa menettelyssä tarkasteltuja taideteoksia (jäljempänä aikaisemmat taideteokset).
10 Mitättömyysosasto hylkäsi 16.7.2009 tekemällään päätöksellä mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen ja katsoi, että riitautettu malli ja aikaisemmat mallit olivat erilaisia levyissä olevien erojen vuoksi. Se perusteli tätä päätelmää sillä, että yhtäältä mitään riitautetun mallin kuvissa esitetyistä kokoonpanoista ei ole esitetty missään aikaisemmassa mallissa, jotka eivät näin ollen voi olla este riidanalaisen mallin uutuudelle, ja että toisaalta aikaisempien mallien värivalikoima on hyvin suuri, kun taas riitautetussa mallissa on korkeintaan vain kolme värisävyä, ja se luo näin ollen erilaisen vaikutelman kuin aikaisemmat mallit, ja se voidaan siis katsoa luonteeltaan yksilölliseksi. Lisäksi mitättömyysosasto tarkensi, ettei riitautetussa mallissa käytetä kyseisten mallien erojen vuoksi hyväksi Saksan tekijänoikeuslainsäädännön nojalla suojattua teosta.
11 Kantaja valitti 25.10.2009 SMHV:ssa väiteosaston päätöksestä asetuksen N:o 6/2002 55–60 artiklan nojalla.
12 Kolmas valituslautakunta hylkäsi 2.11.2010 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) valituksen ja katsoi ensiksi, että riitautettu malli oli erilainen kuin aikaisemmat mallit, koska kyseisten mallien kellotaulun värit erosivat selvästi toisistaan ja asiantunteva käyttäjä sai niistä erilaisen yleisvaikutelman. Se katsoi, että riitautettu malli on näin ollen luonteeltaan yksilöllinen eikä se siis voi olla asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla samanlainen kuin aikaisemmat mallit. Se katsoi toiseksi, että kyseisten mallien välisten erojen vuoksi riitautettua mallia ei voida katsoa aikaisempien taideteosten jäljennökseksi tai muunnelmaksi.
Asianosaisten vaatimukset
13 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– palauttaa asian SMHV:lle tekijänoikeuden suojan tutkimista varten
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 SMHV ja väliintulija vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
15 Kantaja luopui suullisessa käsittelyssä toisesta vaatimuksestaan, mikä merkittiin suullisen käsittelyn pöytäkirjaan.
Oikeudellinen arviointi
Kantajan pyyntö, joka koskee asiantuntijatoimenpiteen toimeenpanoa
16 Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta hyväksymään taiteen professorin osallistumisen menettelyyn sen toteamiseksi, että aikaisempien taideteosten taustalla olevaa alkuperäistä ideaa eli ajan kulun esittämistä väreillä ja niiden eri sävyillä suojataan tekijänoikeudella, ja antamaan tälle asiantuntijalle tarvittaessa mahdollisuus esittää suullisessa käsittelyssä lisäselvityksiä hallinnollisessa menettelyssä esitetystä asiantuntijanlausunnosta.
17 SMHV katsoo, ettei ole syytä hyväksyä taiteen professorin osallistumista asiantuntijana unionin yleisen tuomioistuimen menettelyyn, koska asiantuntijanlausunnossa olevat huomautukset eivät voi osoittaa sitä, että mainittuja taideteoksia on suojattava riitautetun mallin rekisteröimiseltä.
18 Väliintulija katsoo, että kantajan esittämä vaatimus asiantuntijanlausunnon toteuttamisesta on merkityksetön.
19 Tästä on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä annetaan unionin yleiselle tuomioistuimelle harkintavaltaa päättää, onko sellainen toimenpide, kuten asiantuntijanlausunto, määrättävä. Tämän työjärjestyksen 65 artiklan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi nimittäin määrätä asiantuntijanlausunnosta viran puolesta tai jonkin osapuolen pyynnöstä. Kun kanteessa esitetyssä asiantuntijanlausuntoa koskevassa pyynnössä ilmoitetaan tarkasti tällaisen toimenpiteen oikeuttamisperusteet, unionin yleisen tuomioistuimen on arvioitava tämän pyynnön merkityksellisyyttä riidan kohteen ja tällaisen toimenpiteen toteuttamisen tarpeellisuuden kannalta.
20 Käsiteltävässä asiassa taiteen professorin toiminta asiantuntijana rajoittuisi riidan tosiseikkojen tutkimiseen ja asiantuntijanlausunnon antamiseen niistä hänen ammattitaitonsa perusteella.
21 Kysymys tekijänoikeuden suojan vahvistamisesta taideteoksen taustalla olevalle alkuperäiselle idealle on oikeudellista arviointia, joka ei käsiteltävässä menettelyssä kuulu taiteen asiantuntijan toimivaltaan.
22 Näin ollen kantajan vaatimus on hylättävä.
Kantajan ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämien väitteiden tutkittavaksi ottaminen
23 SMHV väittää, että kantajan tosiseikkoja koskevia selityksiä, jotka liittyvät kyseisen alan markkinoihin, ei ole esitetty valituslautakunnan menettelyssä eikä niihin voida vedota ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa.
24 Kantaja pyrkii näillä väitteillä osoittamaan kehitystä koristeellisten kellojen sektorilla, jolla väriä vaihtavan kellotaulun periaate kehitettiin ensimmäisen kerran aikaisemmissa malleissa, minkä kantaja katsoo merkittäväksi, kun arvioidaan asiantuntevan käyttäjän kyseisistä malleista saamaa yleisvaikutelmaa.
25 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 artiklan 4 kohdan mukaan asianosaisten kirjelmät eivät voi muuttaa riidan kohdetta siitä, mikä se on ollut valituslautakunnassa. Unionin yleisen tuomioistuimen on nimittäin käsiteltävässä asiassa tutkittava, ovatko valituslautakuntien päätökset lainmukaisia. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen harjoittamassa valvonnassa asian tosiseikat ja oikeudelliset seikat voidaan ottaa huomioon vain sellaisina, kuin ne on esitetty valituslautakunnalle (ks. vastaavasti ja analogisesti asia T-66/03, ”Drie Mollen sinds 1818” v. SMHV – Nabeiro Silveira (Galáxia), tuomio 22.6.2004, Kok., s. II-1765, 45 kohta). Kantajalla ei nimittäin ole oikeutta muuttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa riidan sisältöä siitä, millaisena se ilmeni sen itsensä ja väliintulijan esittämistä vaatimuksista ja väitteistä (ks. vastaavasti ja analogisesti asia C-412/05 P, Alcon v. SMHV, tuomio 26.4.2007, Kok., s. I-3569, 43 kohta ja asia C-16/06 P, Les Éditions Albert René v. SMHV, tuomio 18.12.2008, Kok., s. I-10053, 122 kohta).
26 Vastoin SMHV:n kantaa kantajan väitteen tarkoituksena ei ole tutkia uudelleen riidan tosiseikkoja ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyjen tosiseikkojen valossa, vaan siinä kehitellään sen väitteitä tarkoituksena osoittaa, ettei riitautettu malli ole luonteeltaan yksilöllinen sillä perusteella, että se on sellaisen idean tai periaatteen esittämistä toistamiseen, joka on kehitetty ensimmäisen kerran aikaisemmissa malleissa (ks. vastaavasti ja analogisesti em. asia Alcon v. SMHV, tuomion 40 kohta).
27 Asiakirjojen tarkastelemisesta toki ilmenee, ettei edellä mainittua väitettä ole esitetty valituslautakunnassa. Kanteesta ilmenee kuitenkin, että tässä väitteessä kehitellään riitautetun mallin yksilöllisen luonteen puuttumiseen liittyvää perustetta, jonka mukaan riitautettu malli on jäljennös aikaisemmista malleista, joiden alkuperäinen idea tai periaate on osoittaa kellonajan muuttuminen kellotaulun värien muuttumisella. Kantaja on esittänyt jo hallinnollisesti menettelyssä tämän perustelun, jonka tarkoituksena on kiistää suojan myöntäminen riitautetulle mallille asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan nojalla sen uutuuden ja yksilöllisen luonteen puuttumisen vuoksi. Kantaja esitti nimittäin mitättömyysosastossa asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan soveltamisesta hänen täydentäviin huomautuksiinsa 27.10.2008 sisältyvässä vastauksessa väliintulijan unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämiin huomautuksiin, että riitautetussa mallissa oli täysin samoja ominaispiirteitä kuin taiteilija Paul Heimbachin teoksissa. Hän myös väitti valituslautakunnassa asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisesta, että kyseisissä malleissa oli samalla tavalla kaksi tai kolme värillistä pintaa ja että ne loivat näin ollen samanlaisen yleisvaikutelman. Vastoin SMHV:n väitettä ja näiden kehitelmien suppeudesta huolimatta niiden perusteella voidaan todeta, että kantaja oli jo esittänyt mitättömyysvaatimuksessaan riitautetun mallin yksilöllisen luonteen puuttumista koskevan väitteen.
28 Tämä väite on näin ollen otettava tutkittavaksi.
Asiakysymys
29 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen. Ensimmäinen koskee asetuksen N:o 6/2002 4 ja 5 artiklan, luettuna yhdessä 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, rikkomista, toinen mainitun asetuksen 4 ja 6 artiklan, luettuna yhdessä sen 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, rikkomista ja kolmas saman asetuksen 25 artiklan 1 kohdan f alakohdan rikkomista.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 6/2002 4 ja 5 artiklan, luettuna yhdessä 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, rikkomista
30 Kantaja väittää, että valituslautakunta nojautui riidanalaisessa päätöksessään etenkin riitautetun mallin yksilölliseen luonteeseen ja ettei se tutkinut riittävästi mallin uutuutta. Valituslautakunta ei hänen mukaansa näin ollen erotellut selvästi näitä kahta seikkaa.
31 Tästä kantaja väittää, että uutuuden käsitettä on tulkittava objektiivisesti ja että asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan mukaisesti on vain määriteltävä, onko riitautettu malli samanlainen kuin aikaisemmat mallit, jotka ovat tulleet tunnetuiksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää. Lisäksi se tarkentaa, ettei tätä samanlaisuutta tai asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaisesti ”samanlaisuutta, jos niiden piirteet eroavat vain epäolennaisilta yksityiskohdiltaan”, pidä rinnastaa kyseisistä malleista saatavan yleisvaikutelman samanlaisuuteen sellaisena kuin sitä tarkastellaan asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitetussa mallin yksilöllisen luonteen arvioimisessa.
32 SMHV ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.
33 Asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 1 kohdan mukaan malli suojataan yhteisömallilla vain, jos se on uusi ja luonteeltaan yksilöllinen.
34 Mainitun asetuksen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan rekisteröityä yhteisömallia pidetään uutena, jos samanlainen malli ei ole tullut tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää.
35 Käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen 23 kohdasta ilmenee, että aikaisemmat mallit ovat tulleet tunnetuksi ennen 28.9.2006, jolloin kyseisen mallin rekisteröintihakemus jätettiin SMHV:hen, mitä asianosaiset eivät ole kiistäneet.
36 Valituslautakunta korosti riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa, että uutuus ja yksilöllinen luonne ovat erillisiä edellytyksiä mutta että ne ovat tietyssä määrin päällekkäisiä. Näin ollen se katsoi, että jos asiantunteva käyttäjä saa kahdesta mallista erilaisen yleisvaikutelman, niitä ei voida katsoa samanlaisiksi, kun arvioidaan myöhemmän mallin uutuutta.
37 Asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että malleja pidetään samanlaisina, jos niiden piirteet eroavat vain epäolennaisilta yksityiskohdiltaan eli sellaisilta yksityiskohdilta, joita ei voida välittömästi havaita ja jotka eivät aiheuta edes heikkoja eroja mainittujen mallien välille. Mallin uutuuden arvioimisessa on sen sijaan arvioitava sitä, onko kyseisten mallien välillä eroja, jotka eivät ole epäolennaisia, vaikka ne olisivatkin heikkoja.
38 Kuten kantaja väittää, asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan sanamuoto menee 5 artiklan sanamuotoa pidemmälle. Näin ollen kyseisten mallien välillä 5 artiklan kannalta todetut erot voivat, etenkin jos ne ovat heikkoja, olla riittämättömiä luomaan asiantuntevalle käyttäjälle asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettua erilaista yleisvaikutelmaa. Tässä tapauksessa riidanalainen malli voitaisiin katsoa uudeksi asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla, mutta sillä ei katsottaisi olevan yksilöllistä luonnetta mainitun asetuksen 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
39 Siltä osin kuin asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa asetettu edellytys ylittää saman asetuksen 5 artiklassa asetetun edellytyksen, mainitussa 6 artiklassa tarkoitettu asiantuntevan käyttäjän saama yleisvaikutelma sitä vastoin voi perustua vain kyseisten mallien objektiivisiin eroihin. Erojen täytyy siis riittää täyttämään asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan mukainen uutuuden edellytys edellä 37 kohdassa todetun mukaisesti. Kuten valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa, uutuuden ja yksilöllisen luonteen edellytykset ovat näin ollen tietyssä määrin päällekkäisiä.
40 Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat mallit eivät ole samanlaisia asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Kuten nimittäin valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa, aikaisemmille malleille on tyypillistä laajan värivalikoiman asteittainen liikkuminen, jossa värien yhdistelmät ja voimakkuus vaihtuvat tunnin mukaan, kun taas kyseisessä mallissa on vain kaksi yhtenäistä sävyä tai väriä asemissa, jotka osoittavat 12 tuntia ja 6 tuntia tai neljä yhtenäistä sävyä asemissa, jotka osoittavat muita tunteja, eikä niissä siis joka tapauksessa ole sävyjen voimakasta vaihtelua. Nämä yksityiskohdat ovat objektiivisesti katsoen ja riippumatta niiden vaikutuksista asiantuntevan käyttäjän saamaan yleisvaikutelmaan sellaisia merkittäviä eroja kyseisten mallien välillä, joiden perusteella voidaan arvioida riitautetun mallin uutuutta.
41 Tätä toteamusta ei voida kumota kantajan väitteellä, jonka mukaan edellä 8 kohdassa esitetty malli ”Farbfolge (5/17)” koostuu kahdesta levystä, jotka ovat vain puoliksi värillisiä ja joilla pitäisi näin ollen olla sama vaikutus kuin riitautetussa mallissa olevilla kahdella puolikkaalla levyllä.
42 Nimittäin erot riitautetun mallin ja aikaisemman mallin ”Farbfolge (5/17)” välillä eivät johdu siitä ovatko värilliset levyt, jotka ovat osa kutakin mainittua mallia, puolikkaita levyjä tai puoliksi värillisiä kokonaisia levyjä, vaan niiden väritystavasta. Kuten mitättömyysosaston päätöksen B2 kohdasta, joka on tiivistetty riidanalaisen päätöksen 10 kohdassa, ilmenee, edellä 8 kohdassa esitetyissä aikaisemmissa malleissa ”Farbfolge (5/17)” ja ”Farbfolge II (89/100)” levyt on väritetty kellon viisareiden suuntaisesti kasvavalla voimakkuudella, kun taas riitautetussa mallissa levyt on väritetty yhtenäisesti. Lisäksi nämä kaksi mallia sisältävät kolmannen levyn, jota ei ole riitautetussa mallissa ja joka myös vaikuttaa erilaisen visuaalisen vaikutelman syntymiseen kuin riitautetun mallin vaikutelma. Kuten mitättömyysosaston päätöksen B1 ja B2 kohdasta ja riidanalaisen päätöksen 25 kohdasta ilmenee, nämä ominaispiirteet ovat kaikissa aikaisemmissa malleissa ja saavat aikaan laajan värikirjon asteittaisen liikkumisen, jonka yhdistelmä ja voimakkuus vaihtelevat ajan kulun mukaan. Tämä muuttuminen on tyypillistä aikaisemmille malleille siitä seikasta riippumatta, ovatko värilliset levyt, jotka ovat osa jokaista mainittua mallia, puolikkaita levyjä tai kokonaisia, puoliksi värillisiä levyjä.
43 Valituslautakunta on näin ollen perustellusti riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa nimennyt kyseisten mallien väliset erot, joiden avulla se voi arvioida riitautetun mallin uutuutta, ja todennut, että se on uusi.
44 Kantaja väittää, että valituslautakunta jätti riitautetun mallin uutuutta edellä 40 kohdassa mainittujen seikkojen perusteella arvioidessaan vertailematta edellä 2 kohdassa esitettyjä mainitun mallin kuvia 3.1–3.7 yhteen aikaisempaan malliin, nimittäin ”Farbfolge II, 12 Stunden im 5-Minuten Taktiin”, joka on esitetty värillisenä edellä 5 kohdassa, kun se totesi, etteivät kyseiset mallit ole samanlaisia, ja teki näin ollen menettelyvirheen. Kantajan mukaan riitautetun mallin ja aikaisemman mallin ”Farbfolge II, 12 Stunden im 5-Minuten Takt” vertailusta ilmenee, että kaikki kellotaulujen kuvat ovat lähes samoja kaikissa tapauksissa, ja ainoa ero on se, että värien väliset rajat ovat hieman epäselvemmät aikaisemmassa mallissa, johon on vedottu.
45 Riidanalaisen päätöksen 25 kohdasta ilmenee kuitenkin, että valituslautakunta vertaili riitautettua mallia edellä 5 kohdassa värillisenä esitettyyn aikaisempaan malliin ”Farbfolge II, 12 Stunden im 5-Minuten Takt”, ja että se otti tässä vertailussa huomioon kaikki riitautetun mallin kuvat. Mainitusta 25 kohdasta ilmenee nimittäin, että valituslautakunta totesi, että riitautetun mallin ”kellotaulussa [oli] 12 tuntia ja 6 tuntia osoittavissa asemissa näkyvissä kaksi sävyä tai väriä” ja että ”neljä erillistä sävyä [oli] näkyvissä kaikkina muina tunteina”. Se totesi myös, että ”aikaisempi malli [pystyi] luomaan viisareiden liikkeiden avulla laajan värikirjon, jonka yhdistelmä ja voimakkuus muutt[ui] tunnin mukaan”. Valituslautakunta siis kuvaili synteettisesti erilaisia kuvia aikaisemmasta mallista ”Farbfolge II, 12 Stunden im 5-Minuten Takt”, joka oli ainoa malli, jossa voitiin välittömästi arvioida värien muuttumista ja sävyjen voimakkuutta joka viides minuutti, ja vertasi sitä riitautettuun malliin.
46 Lisäksi valituslautakunta tarkensi riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa, että ”kaksi yhtenäistä sävyä tai väriä [eivät olleet] aikaisemmissa malleissa mahdollisia asemissa, jotka osoittivat 12 tuntia ja 6 tuntia”, mikä oli huomattava ero kyseisten mallien välillä. Riitautetun mallin 12 tuntia osoittava, puoliksi valkoinen ja puoliksi musta (puolet ovat yhtenäiset) kellotaulun kuva on ensi silmäyksellä vasemmalta puolelta erilainen kuin edellä 5 kohdassa värillisenä esitetty aikaisempi malli ”Farbfolge II, 12 Stunden im 5-Minuten Takt”, joka sisältää tummien värien ja valkoisen asteittaisen yhdistelmän. Kuten lisäksi kantaja itse myönsi, riitautettu malli ei voi saada aikaan sellaista 12 tunnin asemaa kuten aikaisempi malli ”Farbfolge II, 12 Stunden im 5-Minuten Takt”. Samoin vastoin kantajan väitettä riitautetussa mallissa kahdella yhtenäisellä harmaan värisävyllä osoitettu 6 tunnin asema on vasemmalta puolelta erilainen kuin kuudennessa kuvassa oleva aikaisempi malli ”Farbfolge II, 12 Stunden im 5-Minuten Takt”, jossa esitetään punaisen ja vihreän asteittainen yhdistelmä, joka luo vähintään neljä erilaista sävyä.
47 Edellä esitetystä ilmenee, että valituslautakunta vertasi riitautettua mallia aikaisempaan malliin ”Farbfolge II, 12 Stunden im 5-Minuten Takt”, joka on esitetty edellä 5 kohdassa värillisenä, ja että se katsoi, että kyseisten mallien ominaispiirteet olivat hyvin erilaisia.
48 Lisäksi kantaja väittää, että valituslautakunnan olisi pitänyt kyseisten mallien vertailussa ottaa huomioon se seikka, että riitautettu malli oli rekisteröity mustavalkoisena, ja että sen olisi pitänyt tämän vuoksi todeta, ettei värillä ole mitään vaikutusta uutuuteen.
49 Tämä väite on hylättävä merkityksettömänä. Kuten edellä 40 kohdassa on todettu, valituslautakunta perusti riidanalaisen päätöksen 27 kohdasta ilmenevän uutuuden arviointinsa riidanalaisen päätöksen 25 kohdasta ilmenevällä tavalla riitautetun mallin yksilöllisen luonteen tutkimisessa todettuihin eroihin. Näin ollen se katsoi, että aikaisemmat mallit muodostavien levyjen asteittainen liikkuminen pystyi tuottamaan laajan värikirjon, jonka yhdistelmä ja voimakkuus muuttui tunnin mukaan, kun taas riitautetussa mallissa oli vain kaksi yhtenäistä väriä 12 ja 6 tuntia osoittavissa asemissa tai neljä väriä muita tunteja osoittavissa asemissa, eikä värin voimakkuus vaihdellut. Valituslautakunnan päätelmä perustuu siis kyseisten mallien kykyyn tuottaa tietty, laajempi tai suppeampi värikirjo, sekä jatkuvaan sävyjen muuttumiseen, eikä niiden väliseen värieroon. Näin ollen valituslautakuntaa ei voida moittia siitä, ettei se ole kyseisten mallien erojen arvioinnissa ottanut huomioon sitä seikkaa, että riitautettu malli on rekisteröity mustavalkoisena, ja ettei se ole todennut, ettei värillä ole mitään merkitystä käsiteltävässä asiassa.
50 Edellä esitetty huomioon ottaen on todettava, että valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa perustellusti, ettei kyseisiä malleja voida katsoa asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla samanlaisiksi.
51 Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 6/2002 4 ja 6 artiklan, luettuna yhdessä 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, rikkomista
52 Yhtäältä kantaja katsoo, että valituslautakunnan olisi pitänyt tulkita väljemmin yksilöllistä luonnetta, eikä rinnastaa asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettua kyseisten mallien yleisvaikutelman samanlaisuutta mainitun asetuksen 5 artiklassa tarkoitettuun ”samanlaisuuteen, jos niiden piirteet eroavat vain epäolennaisilta yksityiskohdiltaan”. Toisaalta kantaja katsoo, ettei valituslautakunnan olisi pitänyt ottaa huomioon kyseisten mallien värien eroja arvioidessaan riitautetun mallin yksilöllistä luonnetta.
53 Lisäksi kantaja väittää, ettei valituslautakunta ole riidanalaisessa päätöksessä tutkinut asiantuntevan käyttäjän kyseisistä malleista saamaa yleisvaikutelmaa, vaan että se on rajoittunut toteamaan, että tietyt erot aiheuttavat asiantuntevalle käyttäjälle erilaisen mielikuvan.
54 Väliintulija väittää, että suunnittelijan vapauden astetta rajoittavat tekniset vaatimukset, joita värilliset ja päällekkäiset liikkuvat muovit, jotka ovat välttämätön osa kellotaulua, jonka värit vaihtuvat viisareiden liikkeen myötä, aiheuttavat. Näin ollen pienet erot riittävät luomaan riitautetulle mallille yksilöllisen luonteen.
55 Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan yksilöllistä luonnetta on arvioitava, kun kyseessä on rekisteröity yhteisömalli, asiantuntevan käyttäjän siitä saaman yleisvaikutelman osalta, jonka on erottava yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää. Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että tässä arvioinnissa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä.
56 Tältä osin on täsmennettävä, että vastoin kantajan väitettä valituslautakunta ei ole rinnastanut asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettua kyseisten mallien luoman kokonaisvaikutelman samanlaisuutta mainitun asetuksen 5 artiklassa tarkoitettuun samanlaisuuteen tai ”samanlaisuuteen, jos niiden piirteet eroavat vain epäolennaisilta yksityiskohdiltaan”. Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa kyseisten mallien väliset erot eli aikaisempien mallien mahdollisuuden luoda suurempi määrä väriyhdistelmiä ja värinvoimakkuuksia ja se katsoi riidanalaisen päätöksen 26 kohdassa, että asiantuntevan käyttäjän kannalta nämä erot olivat riittävän merkityksellisiä luomaan erilaisen yleisvaikutelman.
57 Oikeuskäytännön mukaan asiantunteva käyttäjä on erityisen tarkkaavainen henkilö, joka tuntee jossain määrin aikaisemman tilanteen eli kyseessä olevaa tavaraa koskevat aikaisemmat mallit, jotka ovat olleet tunnettuja riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivänä (asia T-9/07, Grupo Promer Mon Graphic v. SMHV – PepsiCo (pyöreä mainostarvike), tuomio 18.3.2010, Kok., s. II-981, 62 kohta ja asia T-11/08, Kwang Yang Motor v. SMHV – Honda Giken Kogyo (polttomoottori), tuomio 9.9.2011, 23 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
58 Lisäksi ”käyttäjän” ominaisuus merkitsee sitä, että kyseinen henkilö käyttää tuotetta, johon malli sisältyy, tämän tuotteen käyttötarkoituksen mukaisesti (asia T-153/08, Shenzhen Taiden v. SMHV – Bosch Security Systems (viestintälaite), tuomio 22.6.2010, Kok., s. II-2517, 46 kohta ja em. asia polttomoottori, tuomion 24 kohta).
59 Määrite ”asiantunteva” viittaa siihen, että vaikka käyttäjä ei ole suunnittelija tai tekninen asiantuntija, käyttäjä tuntee kyseisellä alalla olemassa olevat erilaiset mallit ja jossain määrin näiden mallien yleensä sisältämiä osatekijöitä ja käyttäjän tarkkaavaisuuden taso on suhteellisen korkea hänen käyttäessä kyseisiä tuotteita, koska hän on kiinnostunut niistä (em. asia viestintäväline, tuomion 47 kohta ja em. asia polttomoottori, tuomion 25 kohta).
60 Käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen 10 kohdasta ilmenee, että valituslautakunta katsoi, että asiantunteva käyttäjä on henkilö, joka tuntee kellojen mallit. Valituslautakunta ei ole kiistänyt tätä päätelmää. Oikeuskäytännön mukaan mitätöintiosaston päätös sekä sen perustelut ovat osa sitä asiayhteyttä, jossa riidanalainen päätös on tehty ja jonka kantaja tuntee ja jonka perusteella tuomioistuin voi harjoittaa täysin laillisuusvalvontaansa kyseisen mallin yksilöllisen luonteen arvioinnin perusteltavuuden osalta (ks. vastaavasti asia T-246/10, Industrias Francisco Ivars v. SMHV – Motive (mekaaninen alennusvaihde), tuomio 6.10.2011, 20 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Näin ollen on katsottava, että valituslautakunta on ottanut huomioon asiantuntevan käyttäjän näkökulman sellaisena, kuten mitättömyysosasto on sen määritellyt, osoittaakseen, että kyseisten mallien erot ovat riittävän merkityksellisiä luomaan erilaisen yleisvaikutelman ja näin ollen myöntääkseen riitautetun mallin yksilöllisen luonteen.
61 Vastoin kantajan väitettä valituslautakunta ei ole ottanut huomioon kyseisten mallien värien eroja arvioidessaan riitautetun mallin yksilöllistä luonnetta. Kuten edellä 49 kohdassa on todettu, valituslautakunta perusti arviointinsa siihen seikkaan, että aikaisemmissa malleissa niiden levyjen asteittainen liikkuminen pystyi luomaan laajan värikirjon, jonka yhdistelmä ja voimakkuus muuttuivat tunnin mukaan, kun taas riitautetussa mallissa oli vain kaksi yhtenäistä väriä 12 tuntia ja 6 tuntia osoittavissa asemissa tai neljä väriä muita tunteja osoittavissa asemissa, eikä niiden voimakkuus muutu. Valituslautakunnan päättely perustuu siis kyseisten mallien kykyyn tuottaa tietty värikirjo, laajempi tai suppeampi, sekä sävyjen jatkuvaan vaihtumiseen, eikä niiden värien erilaisuuteen.
62 Vaikka oletettaisiin, kuten kantaja väittää, että erot kyseisten mallien välillä voidaan katsoa heikoiksi, asiantunteva käyttäjä havaitsee ne helposti. Tästä on muistutettava, että arvioitaessa, onko mallilla yksilöllinen luonne, on otettava huomioon sen tuotteen luonne, johon mallia sovelletaan tai johon se sisältyy, ja erityisesti se teollisuudenala, johon malli kuuluu (em. asia viestintäväline, tuomion 43 kohta). Käsiteltävässä asiassa on todettava kellotauluista, kellotaulujen osista ja taulujen viisareista, että ne on suunniteltu käytettäviksi näkyvästi ranteessa ja että asiantunteva käyttäjä kiinnittää erityistä huomiota niiden ulkonäköön. Hän nimittäin tarkastelee niitä tarkkaavaisesti ja voi siis havaita, kuten edellä 56 kohdassa on osoitettu, että aikaisemmat mallit saavat aikaan laajemman yhdistelmän värejä kuin riitautettu malli, ja toisin kuin riitautettu malli, värien voimakkuuden muuntelun. Koska mainittujen tavaroiden ulkonäkö on asiantuntevalle käyttäjälle tärkeä, näitä eroja, vaikkakin heikkoja, ei voida katsoa hänen kannaltaan vähäpätöisiksi.
63 Näin ollen on todettava, että valituslautakunta katsoi perustellusti, että edellä 56 kohdassa esitetyillä eroilla on huomattava vaikutus kyseisistä malleista saatavaa yleisvaikutelmaan sillä tavoin, että asiantunteva käyttäjä saa niistä erilaisen yleisvaikutelman.
64 Lisäksi kantaja väittää, että kellotaulujen malleissa voidaan luoda käytännössä rajoittamaton määrän jäljitelmiä tai esityksiä ja että riitautetun mallin luojalla oli siis mahdollisuus olla toistamatta aikaisempien mallien alkuperäistä ideaa, joka oli kehitetty niissä ensimmäisen kerran, eli tunnin osoittamista värien muuttumisella.
65 Valituslautakunta korosti riidanalaisen päätöksen 22 kohdassa, että suunnittelijan vapautta rajoitti vain välttämättömyys seurata kellonajan muuttumista ja tuoda se esiin.
66 Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä esittämään kysymykseen väliintulija ilmoitti, että se pyrki suunnittelijan vapauden asteeseen liittyvillä väitteillä, mukaan lukien se seikka, että sen mukaan suunnittelijan vapautta rajoittivat tekniset syyt, kiistämään tämän valituslautakunnan arvioinnin, mikä merkittiin suullisen käsittelyn pöytäkirjaan.
67 Koska väliintulija on voittanut asian käsiteltävässä kanteessa kiistetyn kyseisten mallien samanlaisuuden osalta, sillä on intressi esittää työjärjestyksen 134 artiklan 2 kohdan nojalla vaatimus, jolla pyritään riidanalaisen päätöksen muuttamiseen suunnittelijan vapauden asteen osalta, jolla on merkittävä rooli kun arvioidaan riitautetun mallin yksilöllistä luonnetta (ks. analogisesti asia T-405/05, Powerserv Personalservice v. SMHV – Manpower (MANPOWER), tuomio 15.10.2008, Kok., s. II-2883, 24 kohta). Tätä toteamusta ei voida kumota sillä pelkästään muodollisella seikalla, jonka mukaan väliintulija ei ole kirjelmissään nimenomaisesti vaatinut riidanalaisen päätöksen muuttamista (ks. analogisesti asia T-485/07, Olive Line International v. SMHV – Knopf (O-live), tuomio 14.9.2011, 65 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
68 Vastoin väliintulijan väitettä suunnittelijan vapauden aste ei kuitenkaan ole käsiteltävässä asiassa rajoitettu. Kuten edellä 3 kohdasta ilmenee, tavarat, joille riidanalainen malli on rekisteröity, vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Kellotaulut, kellotaulujen osat, kellotaulujen viisarit”. Tämä kuvaus on hyvin laaja, koska se ei sisällä mitään täsmennystä kellotyypeistä tai tavasta, jolla ne ilmoittavat ajan. Näin ollen väliintulija ei voi väittää, että suunnittelijan vapaus on teknisistä syistä rajoitettu.
69 Näin ollen on vahvistettava valituslautakunnan päätelmä, jonka mukaan suunnittelijan vapauden aste rajoittuu vain välttämättömyyteen seurata kellonajan muuttumista ja tuoda se esiin.
70 Kantajan sen väitteen osalta, jonka mukaan riitautetun mallin suunnittelija ei olisi saanut toistaa aikaisempien mallien alkuperäistä ideaa, on hylättävä perusteettomana. Kellotaulun suunnittelumahdollisuudet ovat tosin käytännössä rajoittamattomat ja sisältävät muun muassa ne taulut, joiden väri tai värit muuttuvat. Tietyt mallit voivat olla monimutkaisempia, kuten aikaisemmat mallit, joissa aika esitetään väreillä tai värisävyillä, jotka syntyvät yhdenväristen levyjen tai puolikkaiden levyjen päällekkäin asettamisesta, jolloin käyttäjä voi lukea ajan mainittujen värien tai niiden sävyjen vaihtumisesta. Aikaisempien mallien muoto on suunniteltu siten, että värien voimakkuus kasvaa tai heikkenee levyn mukaan.
71 Riitautettu malli muodostuu melko yksinkertaisesta kellotaulusta, joka vaihtaa väriä ja joka, kuten edellä 62 kohdassa on mainittu, eroaa aikaisemmista malleista asiantuntevan käyttäjän kannalta merkityksellisiltä ja ei vähäpätöisiltä osiltaan kellotaulujen ulkoasussa. Sitä ei siis voida katsoa aikaisempien mallien tai niissä ensimmäisen kerran kehitetyn alkuperäisen idean jäljennökseksi.
72 Lisäksi on korostettava, että kuten asetuksen N:o 6/2002 1 ja 3 artiklasta ilmenee, mallioikeus suojaa lähtökohtaisesti tavaran tai tavaran osan ulkoasua, mutta ei nimenomaisesti sen suunnittelun taustalla olevia ideoita. Näin ollen kantaja ei voi väittää saavansa aikaisempien mallien perusteella suojaa niiden taustalla olevalle idealle, eli idealle kellotaulusta, jossa aika voidaan lukea sen muodostavien levyjen väreistä.
73 Edellä esitetty huomioon ottaen toinen kanneperuste on hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan f alakohdan rikkomista
74 Kantaja katsoo, että valituslautakunta on jättänyt ottamatta huomioon sen seikan, että aikaisemmat mallit olivat Saksan tekijänoikeuslainsäädännössä suojattuja taideteoksia, joiden pääasiallista ideaa eli ajan esittämistä väreillä ja eri asteilla on käytetty luvatta riitautetussa mallissa.
75 Lisäksi se väittää, ettei valituslautakunta ole ottanut huomioon asiantuntijan Paul Heimbachin teoksista laatimaa asiantuntijanlausuntoa, vaikka se oli kaikesta huolimatta merkityksellinen tekijänoikeuden suojan laajuuden määrittelyssä.
76 Lisäksi on todettava, että kuten hallinnollisista asiakirjoista ilmenee, asiantuntijanlausunto on toimitettu asetetun määräajan jälkeen ja että valituslautakunnan asiana oli näin ollen lausua sen tutkittavaksi ottamisesta.
77 On myös korostettava, että kuten edellä 21 kohdassa on todettu, asiantuntijan tehtävänä ei ole tehdä oikeudellista arviota tekijänoikeuden antaman suojan laajuudesta ja mainitun oikeuden rikkomisesta.
78 Näin ollen valituslautakunta jätti perustellusti ottamatta huomioon oikeudelliset toteamukset, jotka sisältyvät kantajan hallinnollisessa menettelyssä esittämään asiantuntijanlausuntoon.
79 Kantajan väittämästä aikaisempien teosten tekijänoikeuden loukkaamisesta on todettava, että asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti yhteisömalli voidaan julistaa mitättömäksi jos malli merkitsee asianomaisen jäsenvaltion tekijänoikeutta koskevan lainsäädännön nojalla suojatun teoksen luvatonta käyttöä. Näin ollen tekijänoikeuden haltija voisi vedota tähän suojaan, kun hän voi kieltää mainitun mallin mainitun käytön sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa hän saa suojaa.
80 Kantaja ei ole kannekirjelmän 39 kohdassa mainitsemistaan kansallisen lainsäädännön säännöksistä huolimatta kuitenkaan esittänyt käsiteltävässä asiassa mitään näyttöä tekijänoikeussuojan laajuudesta Saksassa, erityisesti siitä kysymyksestä, estääkö tekijänoikeussuoja Saksan lainsäädännön mukaan aikaisempien taideteosten taustalla olevan idean luvattoman toistamisen rajoittumatta mainittujen teosten kokoonpanon tai piirteiden suojaamiseen.
81 Kuten valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 32 kohdassa, tekijänoikeussuojaa koskevien kansainvälisten yleissopimusten, joiden osapuoli Saksa on, mukaan tekijänoikeuden suoja ulottuu teosten kokoonpanon ja piirteiden suojaan mutta ei ideoihin.
82 Edellä esitetty huomioon ottaen kolmas kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
83 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan SMHV:n ja väliintulijan oikeudenkäyntikulut niiden vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Erich Kastenholz velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kanninen | Soldevila Fragoso | Popescu |
Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä kesäkuuta 2013.
Allekirjoitukset