UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
16 päivänä joulukuuta 2015 (*)
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Euroopan lentorahtimarkkinat – Lentorahtipalvelujen hintojen useita osatekijöitä (polttoainelisien ja turvalisien käyttöön ottaminen ja lisiä koskevien provisioiden maksamisesta kieltäytyminen) koskevat sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat – SEUT 101 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla ja yhteisön ja Sveitsin lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artikla – Perusteluvelvollisuus
Asiassa T‑67/11,
Martinair Holland NV, kotipaikka Haarlemmermeer (Alankomaat), edustajanaan asianajaja R. Wesseling,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi S. Noë, N. von Lingen ja C. Giolito, sittemmin Noë, Giolito ja A. Dawes, avustajanaan barrister B. Doherty,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan sekä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä 9.11.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 7694 lopullinen (Asia COMP/39258 – Lentorahti) kumoamista kantajaa koskevilta osin tai ainakin tämän päätöksen 5 artiklan b alakohdan kumoamista siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle sakko tai tämän sakon määrän alentamista koskevasta vaatimuksesta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit I. Pelikánová ja E. Buttigieg,
kirjaaja: hallintovirkamies S. Spyropoulos,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 21.5.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Martinair Holland NV on lentoliikenneyhtiö, joka toimii lentorahtimarkkinoilla.
2 Euroopan yhteisöjen komissio vastaanotti 7.12.2005 sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa antamansa tiedonannon (EYVL 2002, C 45, s. 3; jäljempänä vuoden 2002 yhteistyötiedonanto) mukaisen sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen, jonka oli tehnyt Deutsche Lufthansa AG (jäljempänä Lufthansa) ja sen tytäryhtiöt Lufthansa Cargo AG ja Swiss International Air Lines AG (jäljempänä Swiss). Tämän hakemuksen mukaan useiden lentorahtimarkkinoilla toimivien yritysten (jäljempänä liikenteenharjoittajat) välillä oli kilpailua rajoittavaa yhteydenpitoa, joka koski muun muassa
– polttoainelisää, joka otettiin käyttöön polttoaineen kasvavan hinnan vuoksi
– turvalisää, joka otettiin käyttöön tiettyjen turvatoimenpiteiden, joita vaadittiin 11.9.2001 tapahtuneiden terroristi-iskujen jälkeen, hinnan vuoksi.
3 Komissio toteutti 14. ja 15.2.2006 yllätystarkastuksia [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 15.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1) 20 artiklan mukaisesti.
4 Tarkastusten jälkeen useat liikenteenharjoittajat, kantaja mukaan lukien, esittivät vuoden 2002 yhteistyötiedonannon mukaisen hakemuksen.
5 Komissio lähetti 19.12.2007 väitetiedoksiannon 27 liikenteenharjoittajalle, myös kantajalle. Se totesi, että nämä liikenteenharjoittajat olivat rikkoneet SEUT 101 artiklaa, Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 53 artiklaa sekä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen (jäljempänä Sveitsi-sopimus) 8 artiklaa osallistumalla maailmanlaajuiseen kartelliin, joka koski muun muassa polttoainelisää, turvalisää ja kieltäytymistä maksamasta lisiin liittyviä provisioita. Vastauksena väitetiedoksiantoon nämä adressaatit esittivät kirjallisia huomautuksia. Kuulemistilaisuus pidettiin 30.6.–4.7.2008.
6 Komissio teki 9.11.2010 päätöksen K(2010) 7694 lopullinen SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan sekä Sveitsi-sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/39258 – Lentorahti) (jäljempänä riidanalainen päätös). Riidanalainen päätös osoitettiin seuraaville 21 liikenteenharjoittajalle (jäljempänä syytetyt liikenteenharjoittajat):
– Air Canada
– Air France-KLM
– Société Air France SA (jäljempänä Air France)
– Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV (jäljempänä KLM)
– British Airways plc
– Cargolux Airlines International SA (jäljempänä Cargolux)
– Cathay Pacific Airways Ltd (jäljempänä CPA)
– Japan Airlines Corp.
– Japan Airlines International Co. Ltd (jäljempänä Japan Airlines)
– Lan Airlines SA (jäljempänä LAN)
– Lan Cargo SA (jäljempänä LAN Cargo)
– Lufthansa Cargo
– Lufthansa
– Swiss
– kantaja
– Qantas Airways Ltd (jäljempänä Qantas)
– SAS AB
– SAS Cargo Group A/S (jäljempänä SAS Cargo)
– Scandinavian Airlines System Denmark-Norway-Sweden (jäljempänä Scandinavian Airlines)
– Singapore Airlines Cargo Pte Ltd (jäljempänä SAC)
– Singapore Airlines Ltd.
7 Väitteet, joita esitettiin alustavasti muita väitetiedoksiannon adressaatteja vastaan, on peruutettu.
8 Riidanalaisen päätöksen perusteluissa kuvataan 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan sekä Sveitsi-sopimuksen 8 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua rikkomista, joka kattaa ETA:n ja Sveitsin alueen ja jonka avulla syytetyt liikenteenharjoittajat sovittivat yhteen käyttäytymistään lentorahtipalvelujen hinnoittelun osalta.
9 Riidanalaisen päätöksen päätösosa, siltä osin kuin se koskee kantajaa, kuuluu seuraavasti:
”1 artikla
Seuraavat yritykset ovat rikkoneet SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla rikkomiseen, joka koostuu sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joilla ne sovittivat yhteen tiettyjä hintatekijöitä, jotka vaikuttavat lentorahtipalvelujen hintaan – – ETA-alueella sijaitsevien lentokenttien välisillä reiteillä seuraavilla ajanjaksoilla:
– –
i) [kantaja], 22.1.2001–14.2.2006
– –
2 artikla
Seuraavat yritykset ovat rikkoneet SEUT 101 artiklaa osallistumalla rikkomiseen, joka koostuu sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joilla ne sovittivat yhteen tiettyjä hintatekijöitä, jotka vaikuttivat lentorahtipalvelujen hintaan – – Euroopan unionissa sijaitsevien lentokenttien ja ETA-alueen ulkopuolella sijaitsevien lentokenttien välisillä reiteillä seuraavilla ajanjaksoilla:
– –
o) [kantaja], 1.5.2004–14.2.2006
– –
3 artikla
Seuraavat yritykset ovat rikkoneet ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla rikkomiseen, joka koostuu sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joilla ne sovittivat yhteen tiettyjä hintatekijöitä, jotka vaikuttivat lentorahtipalvelujen hintaan – – maissa, jotka ovat ETA-sopimuksen sopimuspuolia mutta eivät jäsenvaltioita, ja kolmansissa maissa sijaitsevien lentokenttien välisillä reiteillä seuraavilla ajanjaksoilla:
– –
m) [kantaja], 19.5.2005–14.2.2006
– –
4 artikla
Seuraavat yritykset ovat rikkoneet [Sveitsi-]sopimusta – – osallistumalla rikkomiseen, joka koostuu sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joilla ne sovittivat yhteen tiettyjä hintatekijöitä, jotka vaikuttivat lentorahtipalvelujen hintaan – – unionin alueella sijaitsevien lentokenttien ja Sveitsissä sijaitsevien lentokenttien välisillä reiteillä seuraavilla ajanjaksoilla:
– –
i) [kantaja], 1.6.2002–14.2.2006
– –
5 artikla
Edellä 1–4 artiklassa mainitusta rikkomisesta määrätään seuraavat sakot:
– –
m) [kantaja]: 29 500 000 [euroa]
– –
6 artikla
Edellä 1–4 artiklassa tarkoitettujen yritysten on lopetettava kyseisissä artikloissa tarkoitettu rikkominen välittömästi, jos ne eivät ole jo niin menetelleet.
Yritysten on pidätyttävä vastedes harjoittamasta 1–4 artiklassa kuvailtua toimintaa ja toteuttamasta toimenpiteitä, joilla on samanlainen tai vastaava tarkoitus tai seuraus.
7 artikla
Tämä päätös on osoitettu seuraaville:
– –
[kantaja]
– –”
Oikeudenkäyntimenettely
10 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.1.2011 jättämällään kannekirjelmällä. Komissio jätti vastinekirjelmänsä 27.5.2011.
11 Unionin yleinen tuomioistuin teki 29.6.2011 päätöksen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksensä 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti siitä, ettei toinen kirjelmien vaihto ollut tarpeen.
12 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 1.12.2011 antamalla päätöksellä yksi unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston, jonka ratkaisukokoonpanoon esittelevä tuomari kuului, tuomareista korvattiin toisella tuomarilla.
13 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 17.1.2013 antamalla päätöksellä esittelevä tuomari korvattiin uudella tuomarilla ja nyt käsiteltävä asia annettiin kuudenteen jaostoon kuuluvan uuden esittelevän tuomarin tehtäväksi.
14 Unionin yleisen tuomioistuimen pyynnöstä, joka esitettiin 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 64 artiklassa tarkoitettujen prosessinjohtotoimenpiteiden yhteydessä, kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.7.2013 toimittamallaan kirjelmällä huomautuksia vastineesta. Komissio esitti huomautuksensa näistä huomautuksista unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.9.2013 toimittamallaan kirjelmällä.
15 Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin ensimmäiseen jaostoon, jonka käsiteltäväksi nyt käsiteltävä asia siten siirrettiin 2.10.2013.
16 Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn. Unionin yleinen tuomioistuin esitti 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 64 artiklassa määrättyinä prosessinjohtotoimina kirjallisia kysymyksiä asianosaisille, jotka vastasivat niihin asetetussa määräajassa.
17 Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 28.4.2015 kantajaa ilmoittamaan sille, sisälsikö suullista käsittelyä varten laadittu kertomus yleisön kannalta luottamuksellisia tietoja. Kahdella 4.5.2015 päivätyllä kirjeellä kantaja yhtäältä pyysi, että tiettyjä suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen sisältämiä tietoja ei saateta yleisön tietoon, ja toisaalta esitti tiettyjä kyseistä kertomusta koskevia huomautuksia, jotka unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon.
18 Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 21.5.2015 pidetyssä istunnossa.
Asianosaisten vaatimukset
19 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen 1–7 artiklan kokonaan tai osittain siltä osin kuin ne koskevat kantajaa
– kumoaa riidanalaisen päätöksen 5 artiklan m alakohdassa määrätyn sakon tai alentaa sen määrää
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
21 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäisen mukaan perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty, oikeutta hyvään hallintoon, oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettamaa ja puolustautumisoikeuksia on loukattu ja toisen mukaan sakkoa laskettaessa on tehty ilmeinen arviointivirhe, asetusta N:o 1/2003 on rikottu, suuntaviivoja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2) on rikottu, suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu ja perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty.
22 Ensimmäinen kanneperuste jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisen mukaan perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty ja oikeutta hyvään hallintoon on loukattu ja toisen mukaan oikeutta hyvään hallintoon, oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettamaa ja puolustautumisoikeuksia on loukattu.
23 Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä kantaja väittää erityisesti, ettei se kykene riidanalaisen päätöksen perusteella määrittämään sen rikkomisen tai niiden rikkomisten, johon tai joihin sen on katsottu syyllistyneen, luonnetta ja ulottuvuutta siltä osin kuin riidanalaisen päätöksen päätösosassa mainitaan neljä rikkomista, jotka koskevat eri ajanjaksoja ja eri reittejä ja joihin ovat syyllistyneet eri liikenteenharjoittajat, kun taas perustelut koskevat yhtä ainoaa yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua maailmanlaajuista rikkomista, joka kattaa kaikki reitit. Kantaja lisää, että koska riidanalaisessa päätöksessä komissio tutki SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Sveitsi-sopimuksen 8 artiklan soveltamisedellytyksiä yksinomaan väitetyn maailmanlaajuisen kartellin olemassaolon suhteen, päätösosassa esitetty toteamus neljän rikkomisen olemassaolosta ei voi perustua perusteluissa toteutettuun tosiseikkojen ja todisteiden arviointiin. Komissio ei tutkinut riidanalaisessa päätöksessä kysymystä siitä, tukevatko sen huomioon ottamat tosiseikat ja keräämät todisteet tämän päätöksen 1–4 artiklassa tarkoitettua neljää erillistä rikkomista.
24 Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa siten lähinnä, että riidanalaista päätöstä rasittaa perustelujen puutteellisuus siltä osin kuin tämän päätöksen perustelut ja päätösosa ovat keskenään ristiriidassa, minkä komissio kiistää.
25 Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklan 2 kohdassa vaadituissa perusteluissa on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava unionin toimielimen tekemän riidanalaisen toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että Euroopan unionin tuomioistuin voi valvoa toimenpiteen laillisuutta (ks. vastaavasti tuomio 25.6.1998, British Airways ym. v. komissio, T‑371/94 ja T‑394/94, Kok., EU:T:1998:140, 89 kohta ja tuomio 29.6.2012, GDF Suez v. komissio, T‑370/09, Kok., EU:T:2012:333, 117 kohta). Perusteluvelvollisuuden täyttymistä arvioitaessa on otettava huomioon asiaan liittyvät olosuhteet, muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, jota voi olla niillä, joille päätös on osoitettu tai joita säädös koskee suoraan ja erikseen, saada selvennystä tilanteeseen (ks. vastaavasti tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, C‑367/95 P, Kok., EU:C:1998:154, 63 kohta ja tuomio 15.3.2000, Cimenteries CBR ym. v. komissio, T‑25/95, T‑26/95, T‑30/95–T‑32/95, T‑34/95–T‑39/95, T‑42/95–T‑46/95, T‑48/95, T‑50/95–T‑65/95, T‑68/95–T‑71/95, T‑87/95, T‑88/95, T‑103/95 ja T‑104/95, Kok., EU:T:2000:77, 469 kohta).
26 Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, ovatko toimenpiteen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimusten mukaisia, on otettava huomioon toimenpiteen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. vastaavasti edellä 25 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Sytraval ja Brink’s France, EU:C:1998:154, 63 kohta ja tuomio 2.2.2012, Denki Kagaku Kogyo ja Denka Chemicals v. komissio, T‑83/08, EU:T:2012:48, 91 kohta).
27 Kilpailusääntöjen soveltamisen varmistamiseksi tehdyn päätöksen perustelemiseksi komission on SEUT 296 artiklan mukaisesti kuitenkin mainittava ainakin päätökseensä olennaisesti vaikuttaneet tosiseikat ja perusteet, jotta yhteisöjen tuomioistuimilla ja niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus saada tietää, millä tavoin se on soveltanut unionin oikeutta (ks. vastaavasti edellä 26 kohdassa mainittu tuomio Denki Kagaku Kogyo ja Denka Chemicals v. komissio, EU:T:2012:48, 91 kohta).
28 Lisäksi toimen perustelujen on oltava johdonmukaisia, eikä niissä saa varsinkaan olla sisäisiä ristiriitaisuuksia, jotka haittaisivat toimeen johtaneiden syiden ymmärtämistä (ks. vastaavasti tuomio 10.7.2008, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala, C‑413/06 P, Kok., EU:C:2008:392, 169 kohta ja tuomio 29.9.2011, tuomio 29.9.2011, Elf Aquitaine v. komissio, C‑521/09 P, Kok., EU:C:2011:620, 151 kohta).
29 On lisättävä, että huolimatta asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 5 kohdasta, josta ilmenee, että vaikka päätökset, joissa määrätään sakkoja kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi, eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia, SEUT 101 artiklan 1 kohdan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Sveitsi-sopimuksen 8 artiklan rikkominen merkitsee käyttäytymistä, jota yleensä pidetään vilpillisenä ja yleisesti haitallisena ja joka on todella tuomittavaa ja joka voi johtaa vastuussa oleville yrityksille määrättäviin sakkoihin, joiden määrä voi olla jopa 10 prosenttia niiden vuotuisesta liikevaihdosta, eli kieltämättä ankariin sakkoihin (ks. julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus KME Germany ym. v. komissio, C‑272/09 P, Kok., EU:C:2011:63, 64 kohta). Kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus (ks. tuomio 27.3.2014, Saint-Gobain Glass France ym. v. komissio, T‑56/09 ja T‑73/09, Kok., EU:T:2014:160, 78 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ne kuuluvat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla rikosoikeuden alaan, kuten erityisesti ihmisoikeustuomioistuimen tuomiosta A. Menarini Diagnostis v. Italia (nro 43509/08, 39–44 kohta, 27.9.2011) ilmenee.
30 Edellä 29 kohdassa mainitun tuomionsa A. Menarini Diagnostis v. Italia 58 ja 59 kohdassa ihmisoikeustuomioistuin muistutti lisäksi, että vaikka ”rangaistus” määrättäisiin hallintoviranomaisen päätöksellä, asianosaisen piti voida saattaa tällainen hänelle vastainen päätös tutkittavaksi tuomioistuimessa, joka antaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa määrätyt takeet (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, Schindler Holding ym. v. komissio, C‑501/11 P, Kok., EU:C:2013:522, 34 kohta).
31 Tehokkaan oikeussuojan periaate eli unionin oikeuden yleinen periaate, joka ilmaistaan nykyään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja joka vastaa unionin oikeudessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta (ks. tuomio 10.7.2014, Telefónica ja Telefónica de España v. komissio, C‑295/12 P, Kok., EU:C:2014:2062, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), edellyttää, että komission tekemän päätöksen päätösosa, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, on erityisen selvä ja täsmällinen ja että yritykset, joiden katsotaan olevan vastuussa ja joille on määrätty seuraamus, voivat ymmärtää ja riitauttaa tämän syyksilukemisen ja näiden seuraamusten määräämisen, sellaisina kuin ne ilmenevät päätösosasta.
32 On nimittäin muistettava, että komissio ilmaisee päätösten päätösosassa niiden rikkomisten luonteen ja laajuuden, joista se määrää seuraamukset. On huomattava, että periaatteessa nimenomaan niiden rikkomisten, joista määrätään seuraamukset, laajuuden ja luonteen osalta nimenomaan päätösosalla eikä perusteluilla on merkitystä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että päätösosassa käytetyt termit ovat epäselviä, niitä voidaan tulkita päätöksen perusteluihin turvautumalla. Kuten unionin tuomioistuin on katsonut, määriteltäessä, ketkä ovat sellaisen päätöksen kohteena, jossa todetaan rikkominen, on tukeuduttava päätöksen päätösosaan, edellyttäen, että se on yksiselitteinen (tuomio 16.12.1975, Suiker Unie ym. v. komissio, 40/73–48/73, 50/73, 54/73–56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Kok., EU:C:1975:174, 315 kohta ja tuomio 11.12.2003, Adriatica di Navigazione v. komissio, T‑61/99, Kok., EU:T:2003:335, 43 kohta).
33 On lisäksi muistutettava, että SEUT 101 artiklan 1 kohta tuottaa välittömiä oikeusvaikutuksia yksityisten välisissä suhteissa ja sillä perustetaan välittömästi yksityisille oikeuksia, joissa edellytetään, että henkilö voi vaatia sellaisen vahingon korvaamista, joka hänelle on aiheutunut kilpailua rajoittavasta tai vääristävästä sopimuksesta tai menettelytavasta. Kansallisten tuomioistuinten, joiden tehtävänä on toimivaltansa rajoissa soveltaa tätä määräystä, on siis varmistettava, että tämä oikeussääntö saa täysimääräisesti aikaan vaikutuksensa, sekä suojeltava näitä oikeuksia (tuomio 6.6.2013, Donau Chemie ym., C‑536/11, Kok., EU:C:2013:366, 21 ja 22 kohta). Jokaisella on siis oikeus vaatia aiheutuneen vahingon korvaamista, jos tämän vahingon ja SEUT 101 artiklassa kielletyn yhteistoimintajärjestelyn tai menettelytavan välillä on syy-yhteys (tuomio 13.7.2006, Manfredi ym., C‑295/04–C‑298/04, Kok., EU:C:2006:461, 61 kohta ja tuomio 6.11.2012, Otis ym., C‑199/11, Kok., EU:C:2012:684, 43 kohta).
34 Asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdan mukaan on kuitenkin niin, että kun kansalliset tuomioistuimet antavat ratkaisuja SEUT 101 artiklan nojalla sopimuksista, päätöksistä tai menettelytavoista, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa komission tekemän päätöksen kanssa.
35 Tältä osin on katsottava, toisin kuin komissio väitti istunnossa, että kansallinen tuomioistuin tekisi päätöksen, joka olisi komission päätöksen vastainen, ei pelkästään, jos siinä luonnehdittaisiin tutkittuja kilpailua rajoittavia menettelytapoja oikeudellisesti eri tavalla, vaan myös, jos sen päätös olisi erilainen kuin komission päätös tutkittujen menettelytapojen ajallisen tai maantieteellisen laajuuden tai niiden henkilöiden vastuun tai vastuun puuttumisen osalta, jotka olivat kyseisiä menettelytapoja koskevan tutkinnan kohteena ja joiden vastuuta on tutkittu komission päätöksessä.
36 Tästä seuraa, että komission tekemä päätös sitoo kansallisia tuomioistuimia sikäli kuin sitä ei ole kumottu tai todettu mitättömäksi, mikä edellyttää, että sen päätösosa voidaan ymmärtää yksiselitteisesti.
37 Erityisesti kansallisille tuomioistuimille on oltava mahdollista ymmärtää sellaisen päätöksen, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, päätösosan selvän sanamuodon perusteella tämän rikkomisen ulottuvuus sekä yksilöidä siitä vastuussa olevat henkilöt voidakseen tehdä tarvittavat johtopäätökset rikkomisen aiheuttamien vahinkojen sellaisten korvausvaatimusten osalta, joita ovat nostaneet henkilöt, joita tämä sama rikkominen on vahingoittanut.
38 Lisäksi on todettava, että SEUT 101 artiklan täysi tehokkuus asetettaisiin kyseenalaiseksi, jos jokaisella oleva oikeus vaatia aiheutuneen vahingon korvaamista toiselta henkilöltä edellyttäisi kategorisesti näiden kahden henkilön välistä sopimussuhdetta (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2014, Kone ym., C‑557/12, Kok., EU:C:2014:1317, 33 kohta). Ei siis voi olla pois suljettua, että henkilön, jonka katsotaan olevan vastuussa komission toteamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, on korvattava vahinko, joka on aiheutunut muiden samasta rikkomisesta vastuussa oleviksi katsottujen henkilöiden asiakkaille. Tällaisessa tapauksessa – ja jos tästä säädetään kansallisessa oikeudessa – kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi voidaan saattaa näiden henkilöiden välisiä takautumiskanteita. Sen päätöksen sanamuoto, jossa kilpailusääntöjen rikkominen todetaan, on tästä näkökulmasta ratkaiseva siltä osin kuin sillä vahvistetaan kyseisten henkilöiden keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia.
39 Kansallinen tuomioistuin voi myös, jos siitä säädetään kansallisessa laissa, olla velvollinen katsomaan, että kaikkien komission toteamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta vastuussa oleviksi katsottujen henkilöiden on korvattava yhteisvastuullisesti aiheutettu vahinko. Tässä tapauksessa sen päätöksen, jossa kilpailusääntöjen rikkominen todetaan, päätösosan sanamuoto voi myös olla kyseessä olevien henkilöiden osalta ratkaiseva.
40 Edellä esitetyn valossa on siis ensimmäiseksi tarkastettava, ovatko riidanalaisen päätöksen perustelut ja päätösosa ristiriidassa keskenään, kuten kantaja väittää.
41 Riidanalaisen päätöksen päätösosan 1–4 artiklan sanamuoto on seuraava:
”1 artikla
Seuraavat yritykset ovat rikkoneet SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla rikkomiseen, joka koostuu sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joilla ne sovittivat yhteen tiettyjä hintatekijöitä, jotka vaikuttivat lentorahtipalvelujen hintaan – – ETA-alueella sijaitsevien lentokenttien välisillä reiteillä seuraavilla ajanjaksoilla:
a) Air France-KLM: 7.12.1999–14.2.2006
b) – – Air France: 7.12.1999–14.2.2006
c) KLM – –: 21.12.1999–14.2.2006
d) British Airways – –: 22.1.2001–14.2.2006
e) Cargolux – –: 22.1.2001–14.2.2006
f) Lufthansa Cargo – –: 14.12.1999–7.12.2005
g) – – Lufthansa – –: 14.12.1999–7.12.2005
h) Swiss – –: 2.4.2002–7.12.2005
i) [kantaja]: 22.1.2001–14.2.2006
j) SAS – –: 17.8.2001–14.2.2006
k) SAS Cargo – –: 1.6.2001–14.2.2006
l) Scandinavian Airlines – –: 13.12.1999–28.12.2003.
2 artikla
Seuraavat yritykset ovat rikkoneet SEUT 101 artiklaa osallistumalla rikkomiseen, joka koostuu sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joilla ne sovittivat yhteen tiettyjä hintatekijöitä, jotka vaikuttivat lentorahtipalvelujen hintaan – – unionissa sijaitsevien lentokenttien ja ETA-alueen ulkopuolella sijaitsevien lentokenttien välisillä reiteillä seuraavilla ajanjaksoilla:
a) Air Canada: 1.5.2004–14.2.2006
b) Air France-KLM: 1.5.2004–14.2.2006
c) – – Air France: 1.5.2004–14.2.2006
d) KLM – –: 1.5.2004–14.2.2006
e) British Airways – –: 1.5.2004–14.2.2006
f) Cargolux – –: 1.5.2004–14.2.2006
g) [CPA]: 1.5.2004–14.2.2006
h) Japan Airlines [Corp.]: 1.5.2004–14.2.2006
i) Japan Airlines – –: 1.5.2004–14.2.2006
j) LAN – –: 1.5.2004–14.2.2006
k) LAN Cargo – –: 1.5.2004–14.2.2006
l) Lufthansa Cargo – –: 1.5.2004–7.12.2005
g) – – Lufthansa – –: 1.5.2004–7.12.2005
h) Swiss – –: 1.5.2004–7.12.2005
o) [kantaja]: 1.5.2004–14.2.2006
p) Qantas – –: 1.5.2004–14.2.2006
q) SAS – –: 1.5.2004–14.2.2006
r) SAS Cargo – –: 1.5.2004–14.2.2006
s) [SAC]: 1.5.2004–14.2.2006
t) Singapore Airlines – –: 1.5.2004–14.2.2006.
3 artikla
Seuraavat yritykset ovat rikkoneet ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla rikkomiseen, joka koostuu sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joilla ne sovittivat yhteen tiettyjä hintatekijöitä, jotka vaikuttivat lentorahtipalvelujen hintaan – – maissa, jotka ovat ETA-sopimuksen sopimuspuolia mutta eivät jäsenvaltioita, ja kolmansissa maissa sijaitsevien lentokenttien välisillä reiteillä seuraavilla ajanjaksoilla:
a) Air Canada: 19.5.2005–14.2.2006
b) Air France-KLM: 19.5.2005–14.2.2006
c) – – Air France: 19.5.2005–14.2.2006
d) KLM – –: 19.5.2005–14.2.2006
e) British Airways – –: 19.5.2005–14.2.2006
f) Cargolux – –: 19.5.2005–14.2.2006
g) [CPA]: 19.5.2005–14.2.2006
h) Japan Airlines [Corp.]: 19.5.2005–14.2.2006
i) Japan Airlines – –: 19.5.2005–14.2.2006
j) Lufthansa Cargo – –: 19.5.2005–7.12.2005
k) – – Lufthansa – –: 19.5.2005–7.12.2005
l) Swiss – –: 19.5.2005–7.12.2005
m) [kantaja]: 19.5.2005–14.2.2006
n) Qantas – –: 19.5.2005–14.2.2006
o) SAS – –: 19.5.2005–14.2.2006
p) SAS Cargo – –: 19.5.2005–14.2.2006
q) [SAC]: 19.5.2005–14.2.2006
r) Singapore Airlines – –: 19.5.2005–14.2.2006.
4 artikla
Seuraavat yritykset ovat rikkoneet [Sveitsi-]sopimusta – – osallistumalla rikkomiseen, joka koostuu sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joilla ne sovittivat yhteen tiettyjä hintatekijöitä, jotka vaikuttivat lentorahtipalvelujen hintaan – – unionin alueella sijaitsevien lentokenttien ja Sveitsissä sijaitsevien lentokenttien välisillä reiteillä seuraavilla ajanjaksoilla:
a) Air France-KLM: 1.6.2002–14.2.2006
b) – – Air France: 1.6.2002–14.2.2006
c) KLM – –: 1.6.2002–14.2.2006
d) British Airways – –: 1.6.2002–14.2.2006
e) Cargolux – –: 1.6.2002–14.2.2006
f) Lufthansa Cargo – –: 1.6.2002–7.12.2005
g) – – Lufthansa – –: 1.6.2002–7.12.2005
h) Swiss – –: 1.6.2002–7.12.2005
i) [kantaja]: 1.6.2002–14.2.2006
j) SAS – –: 1.6.2002–14.2.2006
k) SAS Cargo – –: 1.6.2002–14.2.2006
l) Scandinavian Airlines – –: 1.6.2002–28.12.2003.”
42 Kantaja väittää lähinnä, että riidanalaisen päätöksen 1–4 artiklan sanamuodon mukainen tulkinta johtaa pikemminkin siihen, että todetaan neljä erillistä yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua rikkomista, joista kukin koskee eri reittiryhmää, kuin että todettaisiin yksi ainoa yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu rikkominen, joka koskisi kaikkia kartellin kattamia reittejä, kuten tämän päätöksen perusteluissa esitetään.
43 Kantajan mukaan tämän vahvistaa riidanalaisen päätöksen 5 ja 6 artiklan sanamuoto, joka on seuraava:
”5 artikla
Edellä 1–4 artiklassa mainituista rikkomisista määrätään seuraavat sakot:
– –
6 artikla
Edellä 1–4 artiklassa tarkoitettujen yritysten on lopetettava kyseisissä artikloissa tarkoitetut rikkomiset välittömästi, jos ne eivät ole jo niin menetelleet.
– –”
44 Kantaja korostaa, että riidanalaisen päätöksen 5 ja 6 artiklassa viitataan ”rikkomisiin” monikossa eikä ”rikkomiseen” yksikössä.
45 Tältä osin on aluksi todettava, kuten komissio väittää vastauksessaan edellä 16 kohdassa tarkoitettuihin prosessinjohtotoimiin, että se seikka, että päätöksen, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkomisia, päätösosasta osan jakaminen neljään erilliseen artiklaan, ei välttämättä merkitse neljän erillisen rikkomisen olemassaoloa.
46 Tämä jakaminen voi johtua siitä, että kaikilla kilpailua rajoittavilla menettelytavoilla, jotka muodostavat riidanalaisessa päätöksessä kuvatun yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen, on rikottu kolmea määräystä, joissa kielletään nämä samat menettelytavat mutta joiden alueellinen ja ajallinen ulottuvuus on erilainen.
47 Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 815–817 perustelukappaleessa ja unionin yleiselle tuomioistuimelle toimittamissaan kirjelmissä, että 1.5.2004 saakka sillä oli toimivalta soveltaa SEUT 101 artiklaa ainoastaan unionin lentokenttien väliseen kansainväliseen lentoliikenteeseen eikä se siis voinut soveltaa SEUT 101 artiklaa sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka koskevat unionin alueella sijaitsevien lentokenttien ja ETA:n ulkopuolella sijaitsevien lentokenttien välisiä reittejä. Lisäksi komissio selitti riidanalaisen päätöksen 818–821 perustelukappaleessa, että sillä oli 19.5.2005 saakka toimivalta soveltaa ETA-sopimuksen 53 artiklaa ainoastaan ETA-alueella sijaitsevien lentokenttien väliseen lentoliikenteeseen ja se sai vasta kyseisestä päivästä lähtien toimivallan soveltaa tätä määräystä maissa, jotka ovat ETA-sopimuksen sopimuspuolia mutta eivät jäsenvaltioita, ja kolmansissa maissa sijaitsevien lentokenttien välisiin reitteihin. Riidanalaisen päätöksen 822–825 perustelukappaleesta ilmenee myös, että komissio katsoi olevansa toimivaltainen soveltamaan Sveitsi-sopimuksen 8 artiklaa unionin alueella sijaitsevien lentokenttien ja Sveitsissä sijaitsevien lentokenttien välisiin reitteihin 1.6.2002 lähtien.
48 Kuten komissio totesi edellä 16 kohdassa mainitussa vastauksessa ja istunnossa, kolmen määräyksen eli SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Sveitsi-sopimuksen 8 artiklan, joista kullakin vahvistetaan komission toimivalta niiden soveltamiseen ratione temporis ja ratione loci, rikkominen johti siihen, että komissio jakoi riidanalaisen päätöksen päätösosan seitsemään artiklaan, joista neljä ensimmäistä koskevat seuraavia seikkoja:
– 1 artikla koskee komission toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ETA-alueella sijaitsevien lentokenttien välisten reittien osalta ajanjaksolla 7.12.1999–14.2.2006
– 2 artikla koskee komission toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklaa unionissa sijaitsevien lentokenttien ja ETA-alueen ulkopuolella sijaitsevien lentokenttien välisten reittien osalta ajanjaksolla 1.5.2004–14.2.2006
– 3 artikla koskee komission toimivaltaa soveltaa ETA-sopimuksen 53 artiklaa maissa, jotka ovat ETA-sopimuksen sopimuspuolia mutta eivät jäsenvaltioita, ja kolmansissa maissa sijaitsevien lentokenttien välisten reittien osalta ajanjaksolla 19.5.2005–14.2.2006
– 4 artikla koskee komission toimivaltaa soveltaa Sveitsi-sopimuksen 8 artiklaa unionin alueella sijaitsevien lentokenttien ja Sveitsissä sijaitsevien lentokenttien välisten reittien osalta ajanjaksolla 1.6.2002–14.2.2006.
49 Kantaja ei kiistä sitä, että komission toimivallan laajuus vaihtelee kyseessä olevien reittien mukaan, eikä sitä, että riidanalaisen päätöksen päätösosan jakaminen liittyy komission toimivallan laajuuden vaihtelemiseen.
50 Sen sijaan kantaja huomauttaa yhtäältä, että kaikki syytetyt liikenteenharjoittajat osallistuivat riidanalaisen päätöksen perustelujen mukaan kilpailua rajoittaviin menettelytapoihin, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun maailmanlaajuisen rikkomisen reiteistä riippumatta, ja toisaalta, että tämän päätöksen 1–4 artiklassa vahvistetaan neljä erillistä rikkomista, joista kukin koskee eri reittiryhmää ja joihin vain tietyt syytetyistä liikenteenharjoittajista osallistuivat.
51 Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee tältä osin, että 21 syytetystä liikenteenharjoittajasta ainoastaan yksitoista liikenteenharjoittajaa eli Air France-KLM, Air France, KLM, British Airways, Cargolux, Lufthansa, Lufthansa Cargo, Swiss, kantaja, SAS ja SAS Cargo mainitaan kussakin neljästä ensimmäisestä artiklasta. Liikenteenharjoittajat Air Canada, CPA, Japan Airlines Corp., Japan Airlines, Qantas, SAC ja Singapore Airlines mainitaan sekä kyseisen päätöksen 2 artiklassa että 3 artiklassa. Liikenteenharjoittaja Scandinavian Airlines mainitaan sekä päätöksen 1 artiklassa että 4 artiklassa. Liikenteenharjoittajat LAN ja LAN Cargo mainitaan yksinomaan saman päätöksen 2 artiklassa.
52 On kuitenkin korostettava, että ajanjakso 1.5.2004–14.2.2006, jolloin riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa mainittujen liikenteenharjoittajien on todettu osallistuneen kilpailua rajoittavaan käyttäytymiseen, sekä ajanjakso 19.5.2005–14.2.2006, jolloin riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa mainittujen liikenteenharjoittajien on todettu osallistuneen kilpailua rajoittavaan käyttäytymiseen, sisältyvät täysin tämän päätöksen 1 artiklassa tarkoitettuun ajanjaksoon 7.12.1999–14.2.2006, sekä saman päätöksen 4 artiklassa tarkoitettuun ajanjaksoon 1.6.2002–14.2.2006, kuten edellä 41 kohdasta ilmenee.
53 Jos näin ollen oletetaan, että kilpailua rajoittavien menettelytapojen katsotaan muodostavan yhden ainoan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Sveitsi-sopimuksen 8 artiklan rikkomisen, joka liittyy kaikkiin kartellin kattamiin reitteihin ja johon kaikki syytetyt liikenteenharjoittajat ovat osallistuneet, riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa mainittujen liikenteenharjoittajien nimien pitäisi sisältyä myös kyseisen päätöksen 1 ja 4 artiklaan. Lisäksi kaikkien niiden liikenteenharjoittajien, jotka riidanalaisen päätöksen 2 artiklan mukaan ovat osallistuneet kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin menettelytapoihin ajanjaksolla, joka jatkuu 19.5.2005 jälkeen, nimien pitäisi sisältyä myös saman päätöksen 3 artiklaan.
54 Riidanalaisen päätöksen neljän ensimmäisen artiklan sanamuoto ei siis voi johtaa niiden tulkitsemiseen siten, että niissä vahvistettaisiin olettama yhdestä ainoasta yhtenä kokonaisuutena pidettävästä ja jatketusta rikkomisesta, johon kaikki syytetyt liikenteenharjoittajat ovat osallistuneet. Kun otetaan huomioon se, ettei useita syytettyjä liikenteenharjoittajia ole mainittu riidanalaisen päätöksen 1, 3 ja 4 artiklassa, kyseisen päätöksen 1–4 artiklan sanamuoto johtaa sen sijaan väistämättä siihen, että näiden artiklojen tulkitaan sisältävän toisen seuraavasta kahdesta toteamuksesta:
– joko riidanalaisen päätöksen päätösosassa todetaan neljä erillistä yhtenä kokonaisuutena pidettävää ja jatkettua rikkomista, joista kukin koskee eri reittiryhmää, mikä saattaisi lisäksi selittää sanan ”rikkomiset” käyttämisen monikossa kyseisen päätöksen 5 ja 6 artiklassa, kuten kantaja väittää
– tai kyseisessä päätösosassa todetaan yhden ainoan yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun rikkomisen olemassaolo, josta vastuussa olevina on pidettävä ainoastaan liikenteenharjoittajia, jotka ovat reiteillä, joista on kyse kussakin riidanalaisen päätöksen 1–4 artiklassa, osallistuneet suoraan kussakin näistä artikloista tarkoitettuihin kilpailusääntöjä rikkoviin menettelytapoihin ja jotka ovat olleet tietoisia yhdenmukaistetuista menettelytavoista näillä reiteillä ja hyväksyivät niihin sisältyvän riskin.
55 Viimeksi mainittu tulkinta selittyy sillä, ettei komissiolla ole oikeutta lukea yrityksen, joka on osallistunut välittömästi yhteen tai useampaan kilpailua rajoittavaan menettelytapaan, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun rikkomisen, syyksi tämän rikkomisen osapuolten suunnittelemia tai täytäntöön panemia kilpailua rajoittavia menettelytapoja, joihin yritys ei ole osallistunut välittömästi, paitsi jos on näytetty toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kartellin muiden osapuolten yhteisten päämäärien tavoittelemiseen kokonaisuudessaan ja että yritys tiesi kaikesta muusta samoihin päämääriin pyrkivästä toiminnasta tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C‑441/11 P, Kok., EU:C:2012:778, 44 kohta).
56 Kuten asianosaiset itse toteavat, riidanalaisen päätöksen perustelujen ja erityisesti tämän päätöksen 1, 95–97, 100, 101, 855, 856 ja 864–879 perustelukappaleen sanamuodosta kuitenkin ilmenee, että komissio kuvailee yhtä ainoaa kartellia, jota pidetään SEUT 101 artiklassa, ETA-sopimuksen 53 artiklassa sekä Sveitsi-sopimuksen 8 artiklassa määriteltynä yhtenä kokonaisuutena pidettävänä ja jatkettuna rikkomisena, joka koskee kaikkia kartellin kattamia reittejä ja johon kaikki syytetyt liikenteenharjoittajat ovat osallistuneet. Nämä ovat yhden ainoan kokonaissuunnitelman puitteissa ja yhden ainoan kahdenvälisiä ja monenvälisiä kontakteja koskevan verkoston avulla sovittaneet yhteen käyttäytymistään yhtäältä polttoainelisien ja turvalisien kehityksen osalta ja toisaalta provisioiden maksamisesta kieltäytymisen osalta. Tämä yhteensovittaminen tapahtui maailmanlaajuisesti ja koski siis samanaikaisesti kaikkia kyseisessä päätöksessä tarkoitettuja reittejä.
57 Riidanalaisen päätöksen 892 perustelukappaleessa komissio jopa korosti, että edellä 56 kohdassa kuvattu kartelli oli yhtenä kokonaisuutena pidettävä rikkominen ja että nyt käsiteltävässä asiassa yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun rikkomisen muodostavat kilpailua rajoittavat menettelytavat olisi ”keinotekoista jakaa” erillisiksi rikkomisiksi.
58 Näin ollen on todettava, että riidanalaisen päätöksen perustelut, joissa kuvataan yhtä ainoaa yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua rikkomista, joka koskee kaikkia kartellin kattamia yhteyksiä ja johon kaikki syytetyt liikenteenharjoittajat osallistuivat, ovat ristiriidassa kyseisen päätöksen päätösosan kanssa, jossa todetaan joko neljä erillistä yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua rikkomista tai yksi ainoa yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu rikkominen, joka on luettu ainoastaan sellaisten liikenteenharjoittajien syyksi, jotka riidanalaisen päätöksen 1–4 artiklassa tarkoitettujen yhteyksien osalta osallistuivat välittömästi kussakin näistä artikloista tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin menettelytapoihin tai jotka olivat tietoisia yhdenmukaistetuista menettelytavoista näillä reiteillä ja hyväksyivät niihin sisältyvän riskin.
59 Tätä toteamusta ei voi horjuttaa vastauksessa edellä 16 kohdassa tarkoitettuihin prosessinjohtotoimenpiteisiin esitetty komission väite, jonka mukaan se, että tiettyjä syytettyjä liikenteenharjoittajia ei mainita riidanalaisen päätöksen 1, 3 ja 4 artiklassa, voi – ilman, että olisi tarpeen katsoa, että näissä artikloissa todetaan erillisiä yhtenä kokonaisuutena pidettäviä jatkettuja rikkomisia – selittyä sillä, että kyseiset liikenteenharjoittajat eivät harjoittaneet liikennettä näissä artikloissa tarkoitetuilla reiteillä.
60 Komission ehdottaman kaltainen riidanalaisen päätöksen päätösosan vaihtoehtoinen tulkinta olisi nimittäin ristiriidassa sellaisen yhden ainoan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen olemassaolon idean kanssa, joka muodostuu kilpailua rajoittavien menettelytapojen, joista kaikki osallistujat ovat vastuussa, kokonaisuudesta, riippumatta siitä, mistä yhteyksistä on kyse, kuten ilmenee erityisesti komission kyseisen päätöksen 862 ja 873 perustelukappaleessa esittämistä huomautuksista, joista ilmenee, että se soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa sellaisesta oikeuskäytännöstä johtuvia periaatteita, jonka mukaan henkilön voidaan katsoa olevan vastuussa yrityksen osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen, vaikka näytettäisiin toteen, että kyseinen yritys on välittömästi osallistunut ainoastaan johonkin tai joihinkin tämän rikkomisen muodostaviin osatekijöihin, jos se tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että se salainen yhteistyö, johon kyseinen yritys osallistui, kuului kokonaissuunnitelmaan ja että tämä kokonaissuunnitelma kattoi kaikki ne osatekijät, joista kartelli muodostui (tuomio 14.5.1998, Buchmann v. komissio, T‑295/94, Kok., EU:T:1998:88, 121 kohta ja tuomio 20.3.2002, HFB ym. v. komissio, T‑9/99, Kok., EU:T:2002:70, 231 kohta).
61 Komission ehdottaman kaltainen riidanalaisen päätöksen päätösosan vaihtoehtoinen tulkinta on myös ristiriidassa sen kyseisessä päätöksessä esittämien tiettyjen toteamusten, kuten 881 perustelukappaleessa esitetyn toteamuksen kanssa, jonka mukaan todetun yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen olemassaolon vahvistamiseksi ei ollut tarpeen, että ”liikenteenharjoittajat ovat kaikkien kartellin osanottajien tosiasiallisia tai mahdollisia kilpailijoita tai tosiasiallisia tai mahdollisia kilpailijoita yksinomaan tietyn reitin osalta”, tai 825 perustelukappaleessa esitetyn toteamuksen kanssa, jonka mukaan ei ollut tarpeen näyttää toteen rikkomisen olemassaoloa tietyn reitin osalta vaan oli riittävää esittää todisteet maailmanlaajuisen kartellin olemassaolosta, sillä ”kaikki riidanalaisen päätöksen 4 [kohdassa] kuvatut tapahtumat ovat osa [tässä] päätöksessä kuvatun maailmanlaajuisen kartellin todisteita”.
62 Riidanalaisen päätöksen perusteluista ilmenee siis, ettei niissä kuvata yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua rikkomista ainoastaan kolmen rikkomisen muodostavan osan, eli polttoainelisän, turvalisän ja provisioiden maksamisesta kieltäytymisen suhteen, vaan myös kaikkien niiden reittien suhteen, joilla syytetyt liikenteenharjoittajat harjoittivat liikennettä.
63 Näin ollen myös komission ehdottama riidanalaisen päätöksen vaihtoehtoinen tulkinta johtaa siihen, että tämän päätöksen perusteluiden todetaan olevan ristiriidassa sen päätösosan kanssa.
64 Tämän jälkeen on todettava, toisin kuin komissio väittää (ks. edellä 59 kohta), että riidanalaisen päätöksen 1–4 artiklassa mainittujen liikenteenharjoittajien katsotaan olevan vastuussa kussakin artiklassa tarkoitetusta rikkomisesta kokonaisuudessaan ilman, että kunkin kyseessä olevan artiklan osalta erotettaisiin toisistaan reitit, joilla kyseiset liikenteenharjoittajat harjoittivat liikennettä rikkomisajanjaksolla, ja reitit, joilla ne eivät harjoittaneet liikennettä.
65 Komission ehdottaman kaltainen riidanalaisen päätöksen päätösosan tulkinta johtaa siis lopulta siihen, että tämä päätösosa perustuu kahteen ristiriidassa olevaan logiikkaan. Yhtäältä jossakin kyseisen päätöksen neljästä ensimmäisestä artiklasta mainitun liikenteenharjoittajan katsotaan nimittäin olevan vastuussa kilpailua rajoittavista menettelytavoista, joihin se on osallistunut, vaikka se ei harjoittanut liikennettä kaikilla kyseessä olevan artiklan kattamilla reiteillä. Toisaalta sama liikenteenharjoittaja, jota ei mainita jossain toisessa artiklassa, ei ole missään vastuussa kilpailua rajoittavista menettelytavoista, joihin se on kuitenkin osallistunut, jos se ei harjoittanut liikennettä yhdelläkään kyseessä olevan artiklan kattamista reiteistä.
66 Lisäksi on todettava, että komissio perusteli ensimmäistä kertaa edellä 16 kohdassa mainitussa vastauksessaan sitä, ettei tiettyjä syytettyjä liikenteenharjoittajia mainittu riidanalaisen päätöksen 1, 3 ja 4 artiklassa, väitetyllä ”harkintavallalla”, jonka perusteella se voi katsoa, etteivät tietyt kokonaiskartellin osallistujat ole vastuussa kaikista kokonaiskartellin muodostavista kilpailua rajoittavista menettelytavoista, joihin ne olivat kuitenkin osallistuneet, siltä osin kuin tämä perustuu objektiivisiin ja syrjimättömiin arviointiperusteisiin, ja myönsi kuitenkin samalla, että kyseisessä päätöksessä kaikki liikenteenharjoittajat olisi voitu sisällyttää sen 1, 3 ja 4 artiklaan.
67 Paitsi ettei komissio selittänyt tällaisen harkintavallan oikeudellista perustaa, se ei myöskään selittänyt tällaisen harkintavallan yhteensoveltuvuutta sen kanssa, että se haluaa soveltaa periaatteita, jotka johtuvat riidanalaisen päätöksen 862 ja 873 perustelukappaleessa mainitusta oikeuskäytännöstä, sellaisena kuin se mainitaan edellä 60 kohdassa.
68 Lopuksi on todettava, että riidanalaisen päätöksen perustelut itsessään sisältävät sisäisiä ristiriitaisuuksia. Nämä perustelut sisältävät nimittäin arviointeja, jotka on vaikea sovittaa yhteen yhtenä kokonaisuutena pidettävän sellaisen kartellin olemassaolon kanssa, joka kattaa kaikki päätösosassa tarkoitetut reitit, sellaisena kuin sitä kuvataan samoissa perusteluissa (ks. edellä 56 kohta).
69 Tältä osin on todettava kantajan tapaan, että riidanalaisen päätöksen 1124 perustelukappaleessa komissio totesi ottaneensa kunkin syytetyn liikenteenharjoittajan rikkomiseen osallistumisen aloittamispäivänä huomioon ensimmäisen kilpailua rajoittavan yhteydenoton, johon kukin liikenteenharjoittaja oli ottanut osaa, paitsi kun oli kyse joistakin liikenteenharjoittajista, joiden ei komission mukaan pitänyt katsoa olevan vastuussa rikkomisesta siltä osin kuin kyse on ETA-alueella sijaitsevien lentokenttien välisistä reiteistä ja jotka ovat Air Canada, CPA, Japan Airlines, LAN Cargo ja SAC. Näiden liikenteenharjoittajien osalta komissio piti rikkomisen aloittamispäivänä päivämäärää 1.5.2004, vaikka se totesi samanaikaisesti, että ne olivat osallistuneet edellä 56 kohdassa kuvattuun yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen ennen tätä päivää. Komissio perusteli tämän päivän valintaa sillä, että ”vasta [siitä] lähtien asetusta N:o 1/2003 alettiin soveltaa kyseisiin palveluihin ja rikkominen havaittiin [kyseessä olevien liikenteenharjoittajien] osalta”.
70 Aikaisemmin (ks. edellä 60 kohta) on kuitenkin osoitettu, että riidanalaisen päätöksen perusteluissa komissio totesi nimenomaisesti soveltavansa sellaisesta oikeuskäytännöstä johtuvia periaatteita, jonka mukaan henkilön voidaan katsoa olevan vastuussa yrityksen osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen, vaikka näytettäisiin toteen, että kyseinen yritys on välittömästi osallistunut ainoastaan johonkin tai joihinkin tämän rikkomisen muodostaviin osatekijöihin, jos se tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että se salainen yhteistyö, johon kyseinen yritys osallistui, kuului kokonaissuunnitelmaan ja että tämä kokonaissuunnitelma kattoi kaikki ne osatekijät, joista kartelli muodostui.
71 Näin ollen on katsottava, että vaikka riidanalaisen päätöksen perusteluissa todetaan yhden ainoan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun ja kaikkia kartellin kattamia reittejä koskevan rikkomisen olemassaolo, ne sisältävät kuitenkin huomattavia sisäisiä ristiriitaisuuksia.
72 Näin ollen edellä esitetystä seuraa, että riidanalaista päätöstä rasittaa yhtäältä se, että perustelut ovat ristiriidassa päätösosan kanssa, ja toisaalta perustelujen sisäinen ristiriitaisuus.
73 Toiseksi on tarkastettava, vaarantavatko riidanalaisen päätöksen sisäiset ristiriitaisuudet – kuten kantaja väittää – sen puolustautumisoikeuksia, koska se ei voinut niiden avulla ymmärtää todetun rikkomisen tai rikkomisten luonnetta ja laajuutta ja koska ne estävät unionin yleistä tuomioistuinta harjoittamasta valvontaansa.
74 Tältä osin on muistutettava, että pelkästään sen vuoksi, että päätöksen perustelut ovat ristiriidassa päätösosan kanssa, ei voida katsoa, että päätöstä rasittaisi perusteluja koskeva virhe, jos ensinnäkin päätös kokonaisuudessaan mahdollistaa sen, että kantaja saattaa havaita tämän epäjohdonmukaisuuden ja vedota siihen, ja toiseksi päätöksen päätösosan sanamuoto on riittävän selvä ja täsmällinen, jotta kantaja saattaa ymmärtää päätöksen täsmällisen ulottuvuuden, ja kolmanneksi ne todisteet, joilla komissio on näyttänyt toteen kantajan osallistumisen rikkomisiin, joista sen on katsottu olevan vastuussa päätösosassa, on selvästi yksilöity ja tutkittu perusteluissa (ks. vastaavasti edellä 32 kohdassa mainittu tuomio Adriatica di Navigazione v. komissio, EU:T:2003:335, 49–52 kohta).
75 Nyt käsiteltävässä asiassa kumpikaan edellä 54 kohdassa tarkoitetusta kahdesta mahdollisesta riidanalaisen päätöksen päätösosan tulkintatavasta ei ole kyseisen päätöksen perustelujen mukainen. Koska näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei voi suosia jompaakumpaa näistä tulkintatavoista korvaamatta komission arviointia omallaan, on riittävää tutkia ainakin jommankumman mahdollisen tulkinnan puitteissa, ovatko riidanalaisen päätöksen sisäiset ristiriitaisuudet olleet omiaan vaarantamaan kantajan puolustautumisoikeudet ja estävätkö ne unionin yleistä tuomioistuinta harjoittamasta valvontaansa.
76 Ensimmäisen tulkintatavan eli sen, jossa todetaan neljä erillistä yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua rikkomista ja jota kantaja tukee, osalta on todettava, että vaikka kantaja on kyennyt toteamaan ristiriitaisuuden riidanalaisen päätöksen perustelujen ja päätösosan välillä ja päättelemään päätösosan sanamuodosta, että siinä todettiin neljä erillistä rikkomista, se ei ole kuitenkaan kyennyt ymmärtämään, missä määrin perusteluissa esitetyillä todisteilla, jotka liittyvät yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen olemassaoloon, voitiin näyttää toteen päätösosassa todetun neljän erillisen rikkomisen olemassaolo eikä se ole myöskään kyennyt riitauttamaan niiden riittävyyttä.
77 Riidanalaisen päätöksen 692–806 perustelukappaleessa komissio nimittäin jätti yksilöimättä kutakin syytettyä liikenteenharjoittajaa vastaan esitetyt todisteet niiden reittien tai reittiryhmien suhteen, joihin nämä todisteet liittyivät. Komissio ainoastaan arvioi, saattoivatko nämä todisteet osoittaa näiden liikenteenharjoittajien osallistumisen tämän päätöksen perusteluissa kuvattuun yhtenä kokonaisuutena pidettävään kartelliin, muttei tutkinut, oliko kunkin sen riidanalaisen päätöksen päätösosassa toteamasta neljästä yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta rikkomisesta olemassaolon tueksi esitetty todisteita. Todisteet on yksilöity ainoastaan sen yhdenmukaistamisen osalta, joka koski polttoainelisiä, turvalisiä ja provisioiden maksamisesta kieltäytymistä.
78 Kuten lisäksi kantaja väittää, sen ei ole päätösosan ensimmäisen mahdollisen tulkintatavan yhteydessä mahdollista ymmärtää logiikkaa, jonka perusteella komissio katsoi sen olevan vastuussa rikkomisesta, mukaan lukien riidanalaisen päätöksen kussakin artiklassa määritetyn alueen sisällä olevat reitit, joilla se ei harjoita liikennettä, ja näin ollen ymmärtää, onko sitä syrjitty sellaisiin syytettyihin liikenteenharjoittajiin nähden, joiden on katsottu olevan vastuussa ainoastaan kahdesta tai jopa vain yhdestä rikkomisesta sillä perusteella, etteivät ne harjoittaneet liikennettä tietyillä reiteillä.
79 Tältä osin on todettava, etteivät syyt siihen, ettei tiettyjä liikenteenharjoittajia mainittu riidanalaisen päätöksen tietyissä artikloissa, ilmene selvästi kyseisen päätöksen sanamuodosta. Kantaja väittää lisäksi, ettei tämän päätöksen perusteella voida ymmärtää, liittyykö tämä mainitsematta jättäminen siihen, etteivät ne harjoittaneet liikennettä tietyillä reiteillä. Komissio täsmensi unionin yleiselle tuomioistuimelle vasta edellä 16 kohdassa mainitun prosessinjohtotoimen jälkeen, ettei tiettyjä liikenteenharjoittajia mainittu saman päätöksen tietyissä artikloissa joko siksi, etteivät kyseiset liikenteenharjoittajat harjoittaneet liikennettä näissä artikloissa määritetyillä reiteillä, tai siksi, että niiden näillä reiteillä toteuttama liikevaihto oli vuonna 2005 alle 30 000 euroa.
80 Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustelut on lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samaan aikaan kuin hänelle vastainen toimi, eikä perustelujen puuttumista voida korjata sillä, että asianomainen saa toimen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana (tuomio 26.11.1981, Michel v. parlamentti, 195/80, Kok., EU:C:1981:284, 22 kohta ja tuomio 28.6.2005, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Kok., EU:C:2005:408, 463 kohta).
81 Muutoin vaarana on, ettei yksittäistapausta koskevan päätöksen perusteluvelvollisuus täytä tarkoitustaan, joka vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on antaa asianosaiselle riittävät tiedot määritelläkseen, onko päätös perusteltu vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa, ja tehdä unionin tuomioistuimille mahdolliseksi tutkia päätöksen laillisuus (ks. vastaavasti edellä 80 kohdassa mainittu tuomio Dansk Rørindustri ym. v. komissio, EU:C:2005:408, 462 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
82 Nyt käsiteltävässä asiassa tästä myöhäisestä ilmoittamisesta seurasi nimenomaan se, että kantaja saattoi vedota syytettyjen liikenteenharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen vasta istunnossa, koska hän sai vasta tässä vaiheessa tietää, ettei sitä olisi pitänyt mainita riidanalaisen päätöksen 4 artiklassa, kun otetaan huomioon sen unionin alueella sijaitsevien lentokenttien ja Sveitsissä sijaitsevien lentokenttien välisillä reiteillä vuonna 2005 toteuttama liikevaihto.
83 Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään voi valvoa riidanalaisen päätöksen laillisuutta, koska se ei kykene arvioimaan, olivatko komission yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen toteen näyttämiseksi keräämät todisteet riittäviä osoittamaan kyseisen päätöksen päätösosassa todetun neljän rikkomisen olemassaolon.
84 Tästä seuraa, että riidanalaista päätöstä rasittaa perusteluja koskeva virhe, joka oikeuttaa sen kumoamisen.
85 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hyväksyttävä.
86 Riidanalainen päätös on näin ollen kumottava kantajaa koskevilta osin ilman, että sen esittämiä muita kanneperusteita ja perusteluja olisi tarpeen tutkia.
Oikeudenkäyntikulut
87 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut viimeksi mainitun vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan sekä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä 9.11.2010 tehty komission päätös K(2010) 7694 lopullinen (Asia COMP/39258 – Lentorahti) kumotaan Martinair Holland NV:tä koskevilta osin.
2) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Martinair Hollandille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Kanninen | Pelikánová | Buttigieg |
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä joulukuuta 2015.
Allekirjoitukset