Language of document : ECLI:EU:T:2011:278

Asia T-192/06

Caffaro Srl

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Vetyperoksidi ja natriumperboraatti – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Sakot – Vanhentuminen – Eriytetty kohtelu – Rikkomisen kesto – Lieventävät olosuhteet

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Komission harkintavalta

(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 5 kohdan d alakohta)

2.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät olosuhteet – Osallistuminen, jonka on väitetty tapahtuneen pakotettuna – Taloudellinen riippuvuus

(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 5 kohdan d alakohta)

3.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaate

(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)

4.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrääminen ei edellytä sitä, että yritys olisi saanut hyötyä kilpailusääntöjen rikkomisesta – Määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät olosuhteet – Hyödyn puuttuminen

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 5 kohdan d alakohta)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Varoittavuus – Varoittavuuden arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonanto 98/C 9/03)

6.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Asianomaisten yritysten jakaminen ryhmiin

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla)

7.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Edellytykset, joiden täyttyessä rikkomiseen osallistuneiden muiden yritysten lausuntoja voidaan käyttää todisteina

(EY 81 artiklan 1 kohta)

8.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jolla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Päätöksessä olevat virheet

(EY 81 artiklan 1 kohta)

9.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

(EY 81 artiklan 1 kohta)

10.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät olosuhteet – Arviointi

(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohta)

11.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät olosuhteet – Kartellissa sovitusta poikkeava toiminta

(EY 81 artiklan 1 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan toinen luetelmakohta)

1.      Komission toimivalta määrätä sakkoja yrityksille, jotka tahallaan tai tuottamuksellisesti rikkovat EY 81 artiklan 1 kohtaa, on yksi niistä komissiolle annetuista keinoista, joiden avulla sen on mahdollista täyttää sille unionin oikeudessa annettu valvontatehtävä. Tähän tehtävään kuuluu velvollisuus noudattaa sellaista yleistä politiikkaa, jolla pyritään kilpailuasioiden osalta soveltamaan perustamissopimuksessa vahvistettuja periaatteita ja ohjaamaan yritysten käyttäytymistä näiden periaatteiden mukaisesti.

Komissiolla on sakkojen määrää vahvistaessaan harkintavaltaa, jotta se voisi ohjata yritysten toimintaa kilpailusääntöjen mukaiseksi. Vaikka komissio olisi aikaisemmin määrännyt tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, se ei estä sitä milloin tahansa korottamasta tätä tasoa varmistaakseen unionin kilpailupolitiikan toteuttamisen.

Tällainen harkintavalta on sitäkin suuremmalla syyllä olemassa sellaisissa tapauksissa, joissa komissio voi asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja HT 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen 5 kohdan d alakohdan nojalla määrätä niin sanotun symbolisen sakon tai olla määräämättä sakkoa lainkaan.

(ks. 37–39 kohta)

2.      Kilpailuasioissa sen seikan perusteella, että yritys on ollut taloudellisesti riippuvainen muista kartellin osapuolista, ei sellaisenaan voida sulkea pois kartellin osapuolen vastuuta. Tällaista olosuhdetta ei myöskään täydy välttämättä ottaa huomioon sakon määrän määrittämisessä.

Yrityksellä, joka osallistuu kilpailun rajoittamiseen tähtäävään kokoukseen, on siitä riippumatta, johtuuko sen osallistuminen sitä taloudellisesti vahvempien osallistujien harjoittamasta pakosta, aina mahdollisuus tehdä komissiolle kantelu paljastaakseen kyseiset kilpailua rajoittavat toimet sen sijaan, että se jatkaa osallistumista näihin kokouksiin. Vaikka oletettaisiin, että yritystä olisi painostettu liittymään kartelliin, se olisi kartelliin liittymisen sijasta voinut ilmoittaa kartellista toimivaltaisille viranomaisille.

Edellä esitetyn perusteella sen enempää riippuvuusasema toiseen kartellin osapuoleen nähden kuin myöskään uhkaava asema, joka tällä osapuolella on väitetty olleen, ei osoita, että kyseessä olisi sellainen tilanne, jonka komissio ottaisi huomioon lieventävänä olosuhteena.

Komission ei sitä suuremmalla syyllä voida siis katsoa olevan velvollinen ottamaan huomioon näitä samoja seikkoja päättäessään sakkojen määräämättä jättämisestä tai ainoastaan symbolisen sakon määräämisestä.

(ks. 41–44 kohta)

3.      Komission aiempaa päätöskäytäntöä ei voida käyttää sakkojen määrittämisen oikeudellisena kehyksenä kilpailuoikeuden alalla, ja muita asioita koskevat päätökset ovat luonteeltaan vain viitteellisiä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mahdollisen loukkaamisen osalta, koska on epätodennäköistä, että niihin liittyvät olosuhteet, kuten markkinat, tuotteet, yritykset ja asianomaiset ajanjaksot, olisivat identtisiä. Tätä periaatetta sovelletaan myös komission aiempiin päätöksiin, joissa se ei ole määrännyt sakkoa tai on määrännyt ainoastaan symbolisen sakon.

Tästä huolimatta komission on tässäkin yhteydessä noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, eikä se voi kohdella toisiinsa rinnastettavissa olevia tilanteita eri tavalla eikä erilaisia tilanteita samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua.

(ks. 46 ja 47 kohta)

4.      Se, että yritys ei ole hyötynyt millään tavoin EY 81 artiklan rikkomisesta, ei estä sakon määräämistä, koska muuten sakot menettäisivät varoittavan vaikutuksensa. Tästä seuraa, että kun komissio määrää sakkoja, sen ei tarvitse näyttää toteen, että kilpailusääntöjen rikkomisesta on aiheutunut lainvastaista hyötyä asianomaisille yrityksille, eikä vastaavasti ottaa huomioon sitä, että kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta ei ole koitunut hyötyä.

Tällaisen edun puuttumista ei voida pitää lieventävänä olosuhteena, joka voitaisiin ottaa huomioon sakon suuruuden määrittämisessä, eikä se näin ollen ole peruste symbolisen sakon määräämiselle. Sama pätee lähtökohtaisesti väitteeseen siitä, että yritys on osallistunut yhteistyöhön kilpailijoidensa kanssa vastoin omia taloudellisia intressejään ja että se oli tämän seurauksena kärsinyt yhteistyön kielteisistä vaikutuksista, sillä tämä olosuhde ei ole sellainen seikka, joka olisi välttämättä otettava huomioon lieventävänä olosuhteena tai etenkään seikkana, jonka perusteella voitaisiin määrätä symbolinen sakko.

Yrityksen, joka jatkaa hintayhteistyötä kilpailijoidensa kanssa sille väitetysti aiheutuneesta vahingosta huolimatta, ei voida katsoa syyllistyneen vähemmän vakavaan kilpailusääntöjen rikkomiseen kuin muiden salaisessa yhteistyössä mukana olleiden yritysten.

(ks. 59–62 kohta)

5.      Laittomaan kartelliin osallistuneelle yritykselle määrättyä sakkoa ei voida pitää tehottomana pelkästään siitä syystä, että yritys, joka tosin ei ole lopettanut kaikkea taloudellista toimintaa, ei enää toimi kyseisillä markkinoilla. Varoittavuutta arvioidaan useiden seikkojen perusteella eikä yksinomaan asianomaisen yrityksen erityisen tilanteen perusteella.

Tässä arvioinnissa ei myöskään pohdita sitä todennäköisyyttä, jolla kyseinen yritys uusii rikkomisen. Varoittavan vaikutuksen tavoite ei nimittäin koske vain yrityksiä, joita päätös sakkojen määräämisestä nimenomaan koskee, sillä myös yritykset, jotka ovat samankokoisia ja joilla on samanlaiset resurssit, on saatava pidättymään osallistumisesta samanlaisiin kilpailusääntöjen rikkomisiin. Rikkomisen ehkäisemisen tavoitteen vastaista olisi, jos kaupallisen toiminnan lopettaminen kyseisillä markkinoilla johtaisi siihen, että yritys välttyy kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrättävältä sakolta.

(ks. 66, 67, 69 ja 70 kohta)

6.      Kartellin jäseniä ryhmiin jaettaessa eriytetyn kohtelun toteuttamiseksi sakon laskentapohjan määrittämisvaiheessa on noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jonka mukaan toisiinsa rinnastettavissa olevia tapauksia ei saa kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua. Lisäksi sakkojen määrän on oltava ainakin oikeassa suhteessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioimisen osalta huomioon otettaviin seikkoihin nähden.

Eri viitevuoden soveltaminen yhteen kartellin jäseneen eriytetyn kohtelun yhteydessä ei sinänsä tarkoita yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

On kiistatonta, että yhteisen viitevuoden käyttäminen kaikille samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneille yrityksille takaa sen, että kutakin yritystä kohdellaan samalla tavoin kuin muita yrityksiä, koska seuraamukset määritetään yhdenmukaisesti, ja että valitsemalla sellainen viitevuosi, joka kuuluu ajanjaksoon, jolloin rikkominen tapahtui, on mahdollista arvioida rikkomisen laajuutta tämän ajanjakson taloudellisen tilanteen valossa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yhteisen viitevuoden valinta on ainoa tapa määrittää seuraamukset yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti.

Komissio voi ottaa huomioon erityisesti myös sen, että tietyn yrityksen tapauksessa yhteinen viitevuosi sijoittuu kantajan osalta vahvistetun rikkomisajanjakson ulkopuolelle, joten se ei tarjoa hyödyllistä tietoa määritettäessä yrityksen painoarvoa rikkomisen aikana, ja tämän vuoksi se voi ottaa huomioon kyseisen yrityksen liikevaihdon joltakin muulta vuodelta kuin yhteiseltä viitevuodelta sillä edellytyksellä, että kartellin jäsenet jaetaan ryhmiin edelleen johdonmukaisesti ja objektiivisesti perustellusti.

Vastaavien seikkojen vuoksi on nimittäin valittava eri viitetilikausi, kun sovelletaan asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua 10 prosentin enimmäismäärää liikevaihdosta, kun kyseessä on yritys, joka ei ole enää toiminnassa markkinoilla muiden kartellin osapuolten tapauksessa käytetyllä tilikaudella, joka ei siten ole luotettava osoitus sen tosiasiallisesta taloudellisesta tilanteesta.

(ks. 83 ja 87–91 kohta)

7.      Kartelliin osallistumisesta syytetyn yrityksen antamaa lausuntoa, jonka paikkansapitävyyden muut yritykset kiistävät, ei voida pitää riittävänä näyttönä näiden muiden yritysten kilpailusääntöjen rikkomisesta, jollei sen tueksi esitetä muita todisteita.

(ks. 116 kohta)

8.      Siltä osin kuin tietyt perustelut komission päätöksessä, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, riittävät oikeudellisesti yksin perusteeksi tälle päätökselle, virheet, jotka saattaisivat rasittaa toimen muita perusteluja, eivät missään tapauksessa vaikuta tämän päätöksen päätösosaan.

(ks. 124 kohta)

9.      Vaikka komissio on kilpailuasioissa velvollinen toimittamaan asianomaiselle yritykselle alustavasta tutkintavaiheesta lähtien tietyt tiedot, kyseinen velvollisuus koskee asianomaiselle yritykselle tiedottamista, kun komissio ryhtyy kyseisen yrityksen osalta ensimmäiseen toimenpiteeseen. Näin ollen yrityksen puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu myöhästyneen tiedottamisen johdosta, kun sille ilmoitettiin riittävällä tavalla meneillään olevasta tutkinnasta tietopyynnön yhteydessä, jos tämä tietopyyntö on ensimmäinen yrityksen suhteen toteutettu toimenpide.

(ks. 162 ja 163 kohta)

10.    Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja HT 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavissa suuntaviivoissa ei todeta, että komission olisi aina otettava huomioon erikseen jokainen näiden suuntaviivojen 3 kohdassa lueteltu lieventävä seikka. Vaikka siinä luetellut seikat ovat varmasti niiden joukossa, jotka komissio voi tietyssä tapauksessa ottaa huomioon, se ei ole velvollinen antamaan tämän vuoksi lisäalennusta automaattisesti, jos yritys esittää viitteitä, jotka osoittavat jonkin tällaisen seikan olemassaolon.

Koska suuntaviivat eivät sisällä mitään pakottavaa lausumaa lieventävistä olosuhteista, jotka voidaan ottaa huomioon, komissio on näin ollen säilyttänyt harkintavallan arvioidakseen kokonaisvaltaisesti lieventäviin olosuhteisiin perustuvan sakon määrän mahdollisen alentamisen suuruutta ottaen huomioon kaikki käsiteltävän asian lieventävät olosuhteet.

(ks. 173 ja 174 kohta)

11.    Sen selvittämiseksi, onko yrityksen eduksi katsottava vallitsevan asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja HT 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen 3 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisia lieventäviä olosuhteita sillä perusteella, ettei se ole tosiasiasiassa soveltanut kilpailusääntöjen vastaisia sopimuksia, on tutkittava, onko yritys esittänyt seikkoja, joilla osoitetaan, että sinä aikana, jona se osallistui näihin sopimuksiin, se tosiasiassa pidättyi niiden soveltamisesta kilpailemalla markkinoilla tai ainakin selvästi ja huomattavasti rikkoi velvoitteita, joilla kyseinen kartelli pantiin täytäntöön, siinä määrin, että se häiritsi kartellin toimintaa.

(ks. 178 kohta)