Yhdistetyt asiat T‑425/04 RENV ja T‑444/04 RENV

Ranskan tasavalta

ja

Orange

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuki – Taloudelliset toimenpiteet France Télécomin hyväksi – Osakaslainatarjous – Ranskan valtion julkiset ilmoitukset – Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi – Muodollisen tutkintamenettelyn laajentamatta jättäminen – Puolustautumisoikeudet – Asiantunteva yksityinen sijoittaja -arviointiperuste – Tavanomaiset markkinaolosuhteet – Oikeudelliset virheet – Ilmeiset arviointivirheet

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kuudes jaosto) 2.7.2015

1.      Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Kanne, jonka tulos voi tuottaa kantajalle jotakin hyötyä – Oikeussuojan tarpeen säilyminen tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka – Ulottuvuus – Intressi välttää väitetyn lainvastaisuuden toistuminen – Kantajaa koskevan toimenpiteen lainvastaisuutta koskeva toteamus, jota voidaan käyttää korvauskanteen perusteena – Kuuluminen soveltamisalaan

(SEUT 263 artikla)

2.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Päätös aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely – Päätös, joka perustuu puutteellisiin tosiseikkoihin tai kyseisiin tosiseikkoihin liittyvään virheelliseen oikeudelliseen luonnehdintaan – Oikaisupäätöksen antaminen – Sallittavuus – Edellytykset

(EY 88 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 8 perustelukappale, 6 artiklan 1 kohta ja 7 artikla)

3.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Soveltaminen komission aloittamiin hallinnollisiin menettelyihin – Tukihankkeita koskeva tutkinta – Ulottuvuus

(EY 88 artiklan 2 kohta)

4.      Valtiontuki – Hallinnollinen menettely – Velvollisuutta kuulla asianomaista jäsenvaltiota komission oikeudellisesta arviosta ei ole

(EY 88 artikla)

5.      Valtiontuki – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuus antaa niille, joita asia koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa – Niiden, joita asia koskee, sulkeminen puolustautumisoikeuksien ulkopuolelle – Tuensaajan oikeus osallistua menettelyyn siinä määrin kuin on tarkoituksenmukaista – Rajat

(EY 88 artiklan 2 kohta)

6.      Valtiontuki – Käsite – Valtion varoista annettavan edun myöntäminen, joka katsotaan valtiosta johtuvaksi – Ulottuvuus – Yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvien kustannusten alentaminen kuuluu käsitteen alaan

(EY 87 artiklan 1 kohta)

7.      Valtiontuki – Käsite – Arviointi yksityinen sijoittaja -arviointiperusteen kannalta – Yrityksen osakkaana oleva valtio – Valtio julkisen vallan käyttäjänä – Erottelu sovellettaessa yksityinen sijoittaja -arviointiperustetta – Harkinnassa huomioon otettavat seikat

(EY 87 artiklan 1 kohta)

8.      Valtiontuki – Käsite – Valtion varoista annettavan edun myöntäminen, joka katsotaan valtiosta johtuvaksi – Toteamus, joka on tehtävä ennen yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteeseen liittyvää arviointia

(EY 87 artiklan 1 kohta)

9.      Valtiontuki – Käsite – Valtion varoista annettavan edun myöntäminen, joka katsotaan valtiosta johtuvaksi – Jäsenvaltion hallituksen julkiset ilmoitukset, joissa ilmaistaan hallituksen tahto ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin tietyn yrityksen rahoitusvaikeuksien ratkaisemiseksi – Etu, joka on annettu siirtämättä julkisia varoja, ei kuulu käsitteen alaan

(EY 87 artiklan 1 kohta)

10.    Valtiontuki – Käsite – Arviointi yksityinen sijoittaja -arviointiperusteen kannalta – Asiayhteyden ja tukitoimenpiteiden toteuttamisen ajankohtana käytettävissä olleiden tietojen ottaminen huomioon

(EY 87 artiklan 1 kohta)

11.    Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutus – Ehdoton oikeusvoima – Sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla valtiontuki todetaan yhteensoveltumattomaksi sisämarkkinoille – Tästä seuraava mainitun tuen takaisinperimättä jättämistä koskevan ilmoituksen mitättömyys

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 116–119 kohta)

2.      Komission päätös aloittaa muodollinen tutkintamenettely, joka koskee toimenpidettä valtiontukena, sisältää yhtäältä olennaiset seikat, joiden perusteella jäsenvaltiolla ja asianomaisella yrityksellä on riittävästi tietoa asian tutkimusta koskevista relevanteista puitteista sekä päätelmistä, joiden vuoksi komissio on katsonut, että asianomaiset toimenpiteet saattavat olla sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, ja joiden perusteella ne saattavat esittää asianmukaisesti huomautuksensa muodollisessa tutkintamenettelyssä, ja toisaalta täysimääräiset viittaukset sellaisen edun olemassaoloon, jota asianomainen yritys ei tavanomaisissa markkinaolosuhteissa olisi saanut, silloin, kun komissio esittää kyseisessä päätöksessä yleisen toteamuksen siitä, että osoituksena valtion varojen sitomisesta voitaisiin pitää jo asianomaisen jäsenvaltion ilmoitusta siitä, että se sitoutuu hoitamaan sellaisen yrityksen rahoitusvaikeudet, josta se omistaa 55 prosenttia, edellyttäen, että sitoumus on peruuttamaton ja luo näin odotuksia ja luottamusta markkinoilla; mikä ilmenee asianomaisen yrityksen osakkeen arvon kohenemisena ja luokituslaitosten myönteisenä reaktiona, ja voidaan tosiasiassa katsoa, että kyseinen tuki on myönnetty jo ennen luottolimiitin käyttöönasettamista koskevan mahdollisen sopimuksen allekirjoittamista kyseisen yrityksen ja kyseiselle jäsenvaltiolle kuuluvan teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavan julkisen laitoksen välillä.

(ks. 4, 138 ja 140–142 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 150 ja 152 kohta)

4.      Komissiota ei voida velvoittaa ennen lopullisen päätöksen antamista esittämään kyseessä olevalle jäsenvaltiolle tai muille asianomaisille osapuolille sitä oikeudellista arviota, jonka se aikoo tehdä kyseisessä päätöksessä, olipa tämä arvio kuinka uudistuksellinen tahansa. Mistään valtiontukia koskevasta säännöksestä tai määräyksestä tai oikeuskäytännöstä ei tältä osin ilmene, että komission velvollisuutena olisi kuulla tuensaajaa siitä oikeudellisesta arvioinnista, jonka se tekee kyseessä olevasta toimenpiteestä, tai että sen velvollisuutena olisi tiedottaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tai varsinkaan tuensaajalle kannastaan ennen päätöksensä tekemistä, kun niille, joita asia koskee, sekä jäsenvaltiolle on annettu mahdollisuus esittää huomautuksensa.

(ks. 159 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 161 ja 162 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 185–191 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 192–196 ja 220 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 201 ja 202 kohta)

9.      Asiantunteva yksityinen sijoittaja -arviointiperusteen soveltaminen olennaisilta osin vain jäsenvaltion hallituksen antamiin ilmoituksiin sen toteamiseksi, että kyse on sisämarkkinoille yhteensoveltumattomasta valtiontuesta, on virheellistä, ja se on virheellistä sitä suuremmallakin syyllä, jos komissiolla ei ole riittävästi tietoja ottaakseen kantaa siihen, voidaanko näitä ilmoituksia itsessään pitää valtiontukena. Tältä osin on todettava, että vaikka komissio osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla, että näiden ilmoitusten ansiosta muun muassa asianomaisen yrityksen luokitus on pysynyt investointitasolla ja rahoitusmarkkinoiden luottamus on palautunut ja että ne ovat mahdollistaneet sen, että kyseisellä yrityksellä oli mahdollisuus saada helpommin ja huokeammin uutta lainaa lyhytaikaisen velkansa rahoittamiseksi ja että sen erittäin heikko rahoitustilanne, joka oli vaarassa heiketä vakavasti ilmoitusten ajankohtana, saatiin lopullisesti vakautettua, komission on valtiontukien olemassaolon toteamiseksi todettava riittävän suora yhteys yhtäältä edunsaajalle myönnetyn edun ja toisaalta valtion talousarvion pienentymisen tai talousarviota rasittavien kustannusten riittävän konkreettisen taloudellisen riskin välillä.

Pelkästään sen perusteella, että viranomaisten antamien ilmoitusten voidaan markkinoilla käsittää merkitsevän näiden järkkymätöntä sitoutumista, ei sitä paitsi voida päätellä, että näillä ilmoituksilla voi olla haitallisia taloudellisia tai oikeudellisia seurauksia. Tuen olemassaolon toteamisen on nimittäin perustuttava objektiivisiin toteamuksiin pelkän markkinatoimijoilla olevan käsityksen sijasta. Näin ollen tällaisista ilmoituksista ei ole voinut syntyä asianomaiselle jäsenvaltiolle minkäänlaista oikeudellista velvoitetta, varsinkaan velvoitetta tukea asianomaista yritystä taloudellisesti.

(ks. 212, 214, 216, 218, 235, 245 ja 246 kohta)

10.    Sen määrittämiseksi, onko julkisen vallan osallistuminen yritysten pääomarakenteeseen valtiontukea, on arvioitava, olisiko vastaavankokoinen yksityinen sijoittaja samankaltaisissa olosuhteissa voinut tehdä samansuuruisia pääomasijoituksia, kun otetaan huomioon muun muassa mainittujen sijoitusten tekohetkellä käytettävissä olleet tiedot ja ennakoitavissa olleet kehityssuuntaukset. Jos verrattaessa valtion toimintaa yksityisen sijoittajan toimintaan on otettava huomioon kyseisten sijoitusten tekohetkellä käytettävissä olleet tiedot ja ennakoitavissa ollut kehityssuuntaus, tämä tarkoittaa, ettei tuen myöntämisen jälkeisiä tapahtumia ja tietoja voida ottaa huomioon, mutta ei mitenkään estä komissiota ottamasta huomioon aikaisempia tapahtumia, jotka kuuluvat kyseessä olevan tuen asiayhteyteen, ja niiden vaikutuksia.

Vaikka käytettävissä olleet tiedot voivat liittyä menneisyyteen liittyviin tapahtumiin ja objektiivisiin seikkoihin, ei kuitenkaan voida katsoa, että nämä aikaisemmat tapahtumat ja seikat muodostavat yksinään ratkaisevalla tavalla merkityksellisen viitekehyksen asiantunteva yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamiselle. Päinvastoin, kun otetaan huomioon käytettävissä oleviin tietoihin perustuvan tulevaisuutta koskevan arvioinnin tarve, menneisyyteen liittyvien tapahtumien ja seikkojen huomioon ottamisen perusteella ei voida sulkea pois myöhempien tapahtumien ja objektiivisten seikkojen huomioon ottamista siltä osin kuin viimeksi mainittuja tapahtumia ja seikkoja voidaan pitää ratkaisevina tämän tulevaisuutta koskevan arvioinnin kannalta joko siksi, että ne kumoavat aikaisemmat tosiseikat, tai siksi, että ne vaikuttavat edunsaajan taloustilanteen tulevaan kehitykseen ja sen asemaan markkinoilla. Vaikka aikaisemmat tapahtumat siis ovatkin objektiivisia tosiseikkoja, jotka ovat ainakin osittain vaikuttaneet myöhempien tapahtumien syntytapaan, ne eivät kuitenkaan voi tehdä tyhjäksi mainittujen myöhempien tapahtumien merkitystä, jos ilmenee, että nämä myöhemmät tapahtumat, kuten rakenneuudistustoimenpiteet, ovat tosiasiallisesti vaikuttaneet tähän kehitykseen.

(ks. 220, 227 ja 229 kohta)

11.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 268 ja 269 kohta)