Asia T-54/14

Goldfish BV ym.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Belgian, Saksan, Ranskan ja Alankomaiden hietakatkaravun markkinat – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Hintojen vahvistaminen ja myyntimäärien jakaminen – Selvitysaineiston tutkittavaksi ottaminen – Puhelinkeskustelujen salaisten äänitallenteiden käyttäminen todisteina – Maksukyvyn arvioiminen – Täysi harkintavalta

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 8.9.2016

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todisteet, jotka voidaan ottaa huomioon – Todisteet, jotka komissio on saanut laillisesti ja jotka kolmas on aiemmin hankkinut lainvastaisesti – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja puolustautumisoikeuksien periaatteiden noudattaminen

(SEUT 101 ja SEUT 263 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 ja 20 artikla)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja rikkomisen kesto – Komission hallussa olevilta todisteilta edellytetty täsmällisyys – Todisteiden kokonaisuus – Kilpailusääntöjen rikkomisen kiistävien yritysten näyttöä koskevat velvollisuudet

(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Vapaan todistusharkinnan periaate – Rajat – Perusoikeuksien ja oikeuden yleisperiaatteiden kunnioittaminen – Rajallinen turvautuminen kansallisen oikeuden sääntöihin ja käsitteisiin

(SEUT 101 artikla)

4.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Rikkomiseen osallistuneiden muiden yritysten lausuntojen käyttäminen todisteina – Hyväksyttävyys – Kartellin pääosallistujien yhteistyötiedonannon soveltamiseksi vapaaehtoisesti esittämien lausuntojen todistusvoima

(SEUT 101 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet
– Velvollisuutta ottaa huomioon kyseessä olevan yrityksen tappiollinen taloudellinen tilanne ei ole – Yrityksen todellinen maksukyky erityisissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa – Huomioon ottaminen – Edellytykset – Täyteen harkintavaltaan perustuva tuomioistuinvalvonta

(SEUT 101 ja SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta ja 31 artikla; komission tiedonannon 2006/C 210/2 35 kohta )

1.      Koska todisteen käsitettä koskevaa unionin säännöstöä ei ole olemassa, kaikki todistuskeinot, jotka sallitaan jäsenvaltioiden prosessilainsäädännöissä samankaltaisissa menettelyissä, ovat lähtökohtaisesti hyväksyttäviä.

Tietyt todisteet voidaan kuitenkin poistaa asiakirja-aineistosta, jos on muun muassa epäilyjä sekä kyseessä olevan asiakirjan varsinaisesta luonteesta että siitä, onko siihen vedonnut saanut sen laillisin keinoin.

Todisteiden laillisuuden tutkiminen ei myöskään saa johtaa toimielimillä olevan sen velvollisuuden huomiotta jättämiseen, joka koskee asianomaisten osapuolien perusoikeuksien kunnioittamista. Unionin oikeudessa ei siten voida hyväksyä todisteita, jotka on hankittu jättäen kokonaan noudattamatta menettelyä, josta niiden hankkimisen osalta on säädetty ja jolla pyritään suojelemaan asianomaisten osapuolten perusoikeuksia. Tämän menettelyn noudattamista on siten pidettävä SEUT 263 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna olennaisena menettelymääräyksenä.

Tässä yhteydessä puhelinkeskustelujen äänitallenteet, jotka komissio yhtäältä sai suorittaessaan tarkastuksen unionin kilpailusääntöjen vastaisessa kartellissa mukana olleen yrityksen toimitiloissa ja joita ei näin ollen nauhoittanut komissio eikä jokin muu viranomainen vaan yksityinen osapuoli, joka osallistui kyseisiin keskusteluihin, ja jotka komissio toisaalta sai laillisesti, ovat todisteita, jotka komissio on saanut säännönmukaisesti ja jotka voidaan lähtökohtaisesti ottaa tutkittaviksi kilpailuoikeuden rikkomista koskevassa tutkimuksessa.

Siitä, voiko komissio käyttää säännönmukaisesti hankkimiaan todisteita, vaikka kolmas on ne mahdollisesti lainvastaisesti alun perin hankkinut esimerkiksi loukkaamalla sen henkilön yksityiselämän kunnioittamista koskevaa oikeutta, joka oli riidanalaisten äänitallenteiden kohteena, on todettava, että lainvastaisen äänitteen käyttäminen todisteena ei sellaisenaan ole ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa vahvistettujen kohtuusperiaatteiden ja siis Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan vastaista edes tilanteessa, jossa kyseinen todiste on saatu edellä mainitun yleissopimuksen 8 artiklan – joka vastaa perusoikeuskirjan 7 artiklaa – vaatimusten vastaisesti, kun kantajalta ei yhtäältä evätä oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin eikä sen puolustautumisoikeuksia ja kun toisaalta kyseinen seikka ei ollut ainoa hyväksytty todiste tuomion perustelemiseksi.

(ks. 43–45, 47, 57–60, 62, 73 ja 76 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 71, 91–95, 112–114 ja 127 kohta)

3.      Siitä, miten komissio arvioi todistetta kilpailualaa koskevassa riita-asiassa, säädetään unionin oikeudella. Tästä on todettava, että vaikka vapaan todistusharkinnan periaate vallitsee, perusoikeudet ja unionin oikeuden yleiset periaatteet on otettava huomioon.

Tässä yhteydessä pitää toki paikkansa, että unionin tuomioistuimet voivat myös saada vaikutteita jäsenvaltioiden oikeudesta. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että olisi sovellettava sen jäsenvaltion oikeutta, jonka todistelusäännöstö on tiukin, varsinkaan siksi, että oletuksena on, että sekä kansallisissa oikeusjärjestelmissä että unionin oikeudessa sovelletaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettuja takeita.

Kun unionin jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksistä ei voida havaita minkäänlaista vallitsevaa suuntausta tietystä oikeudellisesta kysymyksestä, vapaan todistusharkinnan periaatteen yhdenmukainen tulkinta ja soveltaminen unionin tasolla on välttämätöntä, jotta komission kartellien alan menettelyissä tekemät tarkistukset voivat sujua siten, että asianomaisia yrityksiä kohdellaan yhdenvertaisesti. Mikäli näin ei olisi, vaarannettaisiin unionin oikeuden yhtenäisyys, jos nojauduttaisiin jäsenvaltion lainsäädäntöön kuuluviin kansallisen oikeuden sääntöihin tai oikeudellisiin käsitteisiin.

(ks. 77–79 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 96–100, 123 ja 125 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 134–148 kohta)