Asia T-382/06

Tomkins plc

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kuparisten putken liittimien ja kupariseoksesta valmistettujen putken liittimien ala – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Rikkomisen kesto

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Sakot – Yhteisvastuu sakon maksamisesta – Ulottuvuus

(EY 81 artiklan 1 kohta)

2.      Kumoamiskanne – Kanteet, jotka ovat nostaneet erikseen emoyhtiö ja sen tytäryhtiö komission päätöksestä, jolla emoyhtiön katsotaan olevan vastuussa tytäryhtiön kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta – Unionin yleinen tuomioistuin ottaa emoyhtiön nostaman kanteen yhteydessä huomioon tytäryhtiön nostaman kanteen lopputuloksen – Kieltoa lausua kanteen ulkopuolisesta seikasta ei ole rikottu

3.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Näyttö – Näyttö yrityksen kartelliin osallistumisen jatkuvuudesta – Todistustaakka

(EY 81 artiklan 1 kohta)

1.      Emoyhtiön vastuu ei voi olla suurempi kuin tytäryhtiön vastuu, kun sen ei katsota olevan vastuussa kartellista siksi, että se olisi osallistunut suoraan sen toimintaan, vaan kun sen katsotaan yksinomaan olevan vastuussa rikkomisesta emoyhtiönä, koska sen tytäryhtiö oli osallistunut kartelliin. Tytäryhtiön rikkomiseen osallistumisen kesto on ratkaiseva tekijä tarkasteltaessa emoyhtiön vastuun suuruutta.

Kun kyse on komission päätöksestä, jossa emoyhtiön katsotaan olevan vastuussa tytäryhtiönsä kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta ja määrätään tämä maksamaan yhteisvastuullisesti tytäryhtiölleen määrätty sakko, tämä yhteisvastuu asettaa emoyhtiön ja sen tytäryhtiön erityiseen tilanteeseen, jossa emoyhtiölle, jonka katsotaan olevan vastuussa tytäryhtiönsä kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, aiheutuu seurauksia, jos riidanalainen päätös kumotaan tai sitä muutetaan. Jos nimittäin tytäryhtiö ei olisi syyllistynyt kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevään toimintaan, emoyhtiön ei olisi voitu katsoa olevan vastuussa tytäryhtiönsä kyseisestä toiminnasta eikä sitä olisi voitu velvoittaa maksamaan sakkoa yhteisvastuullisesti tytäryhtiönsä kanssa.

(ks. 35, 37, 38 ja 45 kohta)

2.      Koska unionin tuomioistuimet eivät voi kumoamiskannetta käsitellessään lausua kanteen ulkopuolisesta seikasta, kumoavassa tuomiossa ei voida ylittää sitä, mitä kantaja on vaatinut. Jos se, jolle tietty päätös on osoitettu, päättää nostaa päätöksestä kumoamiskanteen, unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetaan vain ne päätöksen osat, jotka koskevat tätä adressaattia. Sitä vastoin osat, jotka koskevat muita adressaatteja ja joista ei ole nostettu kannetta, eivät ole sen asian kohteena, joka on saatettu unionin tuomioistuinten ratkaistavaksi.

Kilpailuoikeudessa on niin, että kun kyse on komission päätöksestä, jossa emoyhtiön katsotaan olevan vastuussa tytäryhtiönsä kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta ja määrätään tämä maksamaan yhteisvastuullisesti tytäryhtiölleen määrätty sakko, komission hyväksymä emoyhtiön vastuuseen joutuminen merkitsee, että tämä hyötyy siitä, että päätös osittain kumotaan sen tytäryhtiön rinnakkaisessa asiassa nostaman kumoamiskanteen seurauksena.

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin, jonka ratkaistaviksi on saatettu kumoamiskanteet, jotka ovat nostaneet erikseen emoyhtiö ja sen tytäryhtiö, ei lausu kanteen ulkopuolisesta seikasta, kun se lausuessaan emoyhtiön nostamasta kanteesta ottaa huomioon tytäryhtiön nostaman kanteen lopputuloksen, jos vaatimusten kohde emoyhtiön nostamassa kanteessa on sama.

(ks. 35, 40–42 ja 44 kohta)

3.      Komission on näytettävä toteen kunkin kartelliin osallistujan osallistumisen kesto, mikä edellyttää sitä, että osallistumisen alkamis- ja päättymispäivämäärä ovat tiedossa.

Jos ei ole olemassa todisteita tai seikkoja, jotka voitaisiin tulkita yrityksen ilmaisemaksi aikomukseksi ottaa etäisyyttä sopimuksen kohteeseen, komissio voi katsoa, että sillä on riittävät todisteet yrityksen kartelliin osallistumisen jatkumisesta siihen päivään saakka, jona komissio katsoi kartellin päättyneen ja joka oli sen tekemien yllätystarkastusten päivä.

(ks. 49 ja 53 kohta)