Kanne 9.7.2021 – Saksa v. komissio

(Asia T-409/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: J. Möller ja R. Kanitz)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan komission 3.6.2021 antaman päätöksen, joka koskee valtiontukea SA.56826 (2020/N) – Saksa – Vuoden 2020 muutokset sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) tukijärjestelmään ja valtiontukea SA.53308 (2019/N) – Saksa – Muutokset olemassaolevia CHP-laitoksia koskevaan tukijärjestelmään (KWKG:n 13 §), niiltä osin kuin kyseisessä päätöksessä todetaan, että

tuki CHP-sähkön tuotannolle uusissa, modernisoiduissa ja uudistetuissa erittäin tehokkaissa CHP-laitoksissa

tuki energiatehokkaille paikallisille lämmitys-/jäähdytysverkoille

tuki lämmön/kylmän varastointilaitoksille

tuki CHP-sähkön tuotannolle olemassa olevissa erittäin tehokkaissa kaasukäyttöisissä CHP-laitoksissa kaukolämmön tuotantoalalla ja

alennettu CHP-maksu vedyntuottajille

merkitsevät KWKG 2020:ssa tarkoitettua valtiontukea, ja

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen. Kantaja katsoo, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan ja soveltaessaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska se on katsonut, että yritykset, joita ilmoitettu toimenpide koski, saivat valtioiden myöntämiä tai valtion varoista myönnettyjä tukia. Kantaja esittää tältä osin ensinnäkin, että komissio on virheellisesti olettanut, että se, että lisämaksu on veronkaltainen, merkitsee itsessään sitä, että kerätyt varat ovat luonteeltaan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtion varoja. Kantaja väittää toiseksi, että komissio on tehnyt virheen, kun se on katsonut, että yhdistetystä lämmön- ja sähköntuotannon ylläpidosta, modernisoinnista ja laajentamisesta annetun vuoden 2020 lain (Gesetz für die Erhaltung, die Modernisierung und den Ausbau der Kraft-Wärme-Kopplung 2020, KWKG) mukainen CHP-maksu (KWKG-Umlage) merkitsee tosiasiassa veroa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Kolmanneksi kantaja esittää, että komissio on tehnyt virheen olettaessaan, että välitysjärjestelmäoperaattoreiden saamat varat olivat julkisessa valvonnassa ja siten valtion käytettävissä.

____________