Kanne 30.7.2021 – UniCredit ja UniCredit Bank v. komissio

(asia T-453/21)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: UniCredit SpA (Rooma, Italia) ja UniCredit Bank AG (München, Saksa) (edustajat: asianajajat I. Vandenborre, S. Dionnet, M. Siragusa, G. Rizza ja B. Massella Ducci Teri)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

–    kumoamaan kokonaan tai osittain komission asiassa COMP/AT.40324 – European Government Bonds 20.5.2021 tekemän päätöksen C(2021) 3489 final (jäljempänä päätös), jossa kantajien todettiin rikkoneen SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla 9.9.2011–28.11.2011 yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen eurooppalaisten valtion velkakirjojen alalla, ja/tai sakon

–    vaihtoehtoisesti alentamaan täyttä harkintavaltaansa käyttäessään määrätyn sakon määrää merkittävästi

–    velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja

–    määräämään prosessinjohtotoimesta tai asian selvittämistoimesta, jonka mukaan komission on esitettävä ei-luottamuksellinen versio kolmannen osapuolen komission kilpailun pääosastolle tutkinnan AT.40324 aikana väitetiedoksiannon ja suullisen kuulemisen jälkeen jättämistä vaatimuksista, jotta ne voidaan liittää asiakirja-aineistoon.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat yhteentoista kanneperusteeseen.

1.    Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio ei ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan, koska päätöksessä ei määritellä asianmukaisesti asian kannalta merkityksellisiä markkinoita.

2.    Toisen kanneperusteen mukaan päätös on virheellinen, koska siinä katsotaan UniCreditin osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, jossa keskityttiin ensimarkkinoille, vaikkei UniCreditin edustaja käy kauppaa kyseisillä markkinoilla.

3.    Kolmannen kanneperusteen mukaan komission näkemystä, jonka mukaan UniCredit on osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, jossa kyse on ollut tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta, ei tueta kyseiseltä ajanjaksolta peräisin olevalla näytöllä, eikä näkemystä ole perusteltu riittävästi.

4.    Neljännen kanneperusteen mukaan komissio teki virheen, kun se katsoi UniCreditin osallistuneen tarkoitukseen perustuvaan kilpailunrajoitukseen analysoimatta UniCreditin toiminnan mahdollisia vaikutuksia jälkimarkkinoihin.

5.    Viidennen kanneperusteen mukaan komissio teki virheen, kun se katsoi UniCreditin osallistuneen tarkoitukseen perustuvaan kilpailunrajoitukseen analysoimatta taloudellista yhteyttä.

6.    Kuudennen kanneperusten mukaan komissio teki virheen arvioidessaan siihen, kuinka kauan kantajat olivat osallistuneet väitettyyn kartelliin, liittyviä tosiseikkoja.

7.    Seitsemännen kanneperusteen mukaan menetelmä, jota päätöksessä sakon laskemiseksi käytettään, on virheellinen, koska komissio: (i) käytti virheellistä vertailuarvoa myynnin arvoa laskiessaan, (ii) ei käyttänyt tarkimpia saatavilla olleita lukuja määrittääkseen sakon määrän, (iii) ei arvioinut UniCreditin toimittamien vaihtoehtoisten tietojen soveltuvuutta ja (iv) jätti noudattamatta perusteluvelvollisuuttaan.

8.    Kahdeksannen kanneperusteen mukaan menetelmä, jota komissio käytti osapuolten myynnin arvon vertailuarvon laskemiseen, ei selvästikään ollut kohtuullinen eikä soveltunut käyttötarkoitukseensa, koska se ei kuvastanut asianmukaisesti UniCreditin ja muiden osapuolten suhteellista painoarvoa väitetyssä rikkomisessa.

9.    Yhdeksännen kanneperusteen mukaan komissio on loukannut suhteellisuusperiaatetta ja periaatetta, jonka mukaan rangaistukset ja seuraamukset on määrättävä yksilöllisesti, koska se on alentanut UniCreditin sakon perusmäärän muuttuvaa osaa vain 1 prosenttiyksiköllä muihin osapuoliin verrattuna.

10.    Kymmenennen kanneperusteen mukaan komissio on loukannut suhteellisuusperiaatetta ja periaatetta, jonka mukaan rangaistukset ja seuraamukset on määrättävä yksilöllisesti, koska se ei ole mukauttanut sakon perusmäärää merkittävästi: (a) sakkoja koskevien suuntaviivojen 37 artiklan perusteella ja/tai (b) lieventävien olosuhteiden perusteella. Tämän vuoksi sakon lopullinen määrä ei heijasta objektiivisia eroja, joita UniCreditin tilanteen ja muiden osapuolten tilanteen välillä vallitsi.

11.    Yhdennentoista kanneperusteen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen on täyttä harkintavaltaansa käyttäessään korjattava se, että komissio on määrännyt suhteettoman suuren ja kohtuuttoman sakon.

____________