Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
6 päivänä kesäkuuta 2024(*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivalta elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Asetus (EY) N:o 4/2009 – 12 artiklan 1 kohta – Vireilläolo – 13 artikla – Kanteiden liittyminen toisiinsa – Käsite
Asiassa C‑381/23 [Geterfer] (i)
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Amtsgericht Mönchengladbach-Rheydt (Mönchengladbach-Rheydtin alioikeus, Saksa) on esittänyt 19.6.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 19.6.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
ZO
vastaan
JS
UNIONIN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja O. Spineanu-Matei sekä tuomarit J.-C. Bonichot ja L. S. Rossi (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Euroopan komissio, asiamiehinään J. Vondung ja W. Wils,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 (EUVL 2009, L 7, s. 1) 12 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat oikeudenkäynnin aikana täysi-ikäiseksi tullut lapsi ZO ja hänen äitinsä JS ja joka koskee elatusavun maksamista.
Asetus N:o 4/2009
3 Asetuksen N:o 4/2009 johdanto-osan 15 ja 44 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(15) Jotta voidaan suojata elatusvelkojien edut ja edistää hyvää oikeudenkäyttöä Euroopan unionissa, olisi [tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetusta neuvoston] asetuksesta (EY) N:o 44/2001 [(EYVL 2001, L 12, s. 1)] johtuvia toimivaltasääntöjä mukautettava. – –
– –
(44) Tällä asetuksella olisi muutettava asetusta (EY) N:o 44/2001 korvaamalla sen elatusvelvoitteita koskevat säännökset. Jollei tämän asetuksen siirtymäsäännöksistä muuta johdu, jäsenvaltioiden olisi elatusvelvoitteiden osalta sovellettava tämän asetuksen soveltamispäivästä alkaen asetuksen (EY) N:o 44/2001 säännösten asemesta tähän asetukseen sisältyviä toimivaltaa, päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa sekä oikeusapua koskevia säännöksiä.”
4 Tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
” Tätä asetusta sovelletaan elatusvelvoitteisiin, jotka johtuvat perhe-, sukulaisuus-, avio- tai lankoussuhteesta.”
5 Mainitun asetuksen II luku, jonka otsikko on ”Toimivalta”, sisältää 3–14 artiklan.
6 Asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Elatusvelvoitteita koskevissa asioissa ovat jäsenvaltioissa toimivaltaisia:
a) vastaajan asuinpaikan tuomioistuin, tai
b) velkojan asuinpaikan tuomioistuin, tai
c) tuomioistuin, jolla siihen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti on toimivalta ratkaista henkilön oikeudellista asemaa koskeva kanne, jos elatusta koskeva vaatimus on liitännäinen tähän kanteeseen nähden, paitsi jos tämä toimivalta perustuu yksinomaan osapuolen kansalaisuuteen, – –
– – ”
7 Asetuksen N:o 4/2009 12 artiklassa, jonka otsikko on ”Vireilläolo”, säädetään seuraavaa:
” 1. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa pannaan samojen osapuolten välillä vireille samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on pantu vireille ensimmäisenä, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on pantu ensimmäisenä vireille, on toimivaltainen.
2. Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on pantu ensimmäisenä vireille, on toimivaltainen, on muiden tuomioistuinten tuon tuomioistuimen toimivallan vuoksi jätettävä asia tutkimatta.”
8 Kyseisen asetuksen 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Toisiinsa liittyvät kanteet”, säädetään seuraavaa:
” 1. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireillä olevat kanteet liittyvät toisiinsa, sellainen tuomioistuin, jossa kannetta ei ole pantu vireille ensimmäisenä, voi keskeyttää asian käsittelyn.
2. Jos nämä kanteet ovat vireillä ensimmäisessä oikeusasteessa, sellainen tuomioistuin, jossa kannetta ei ole pantu vireille ensimmäisenä, voi osapuolen pyynnöstä myös jättää asian tutkimatta, jos tuomioistuin, jossa kanne on pantu vireille ensimmäisenä, on toimivaltainen tutkimaan kyseiset kanteet ja jos niiden yhdistäminen on tämän tuomioistuimen lain mukaan sallittua.
3. Tätä artiklaa sovellettaessa kanteiden katsotaan liittyvän toisiinsa silloin, kun niiden välillä on niin läheinen yhteys, että kanteiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä näyttää tarpeelliselta, jotta kanteiden ratkaiseminen erillään ei johtaisi ristiriitaisiin ratkaisuihin.”
9 Mainitun asetuksen 24 artiklan, jonka otsikko on ”Tunnustamisesta kieltäytymisen perusteet”, ensimmäisen kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:
” Päätöstä ei tunnusteta, jos
– –
c) päätös on ristiriidassa sellaisen päätöksen kanssa, joka on tehty samojen osapuolten välillä siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään”.
10 Asetuksen N:o 4/2009 68 artiklan 1 kohdasta seuraa, että jollei 75 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, tällä asetuksella muutetaan asetusta N:o 44/2001 korvaamalla mainitun asetuksen elatusvelvoitteita koskevat säännökset.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
11 Pääasian kantaja ZO syntyi marraskuussa 2001 isänsä ja pääasian vastaajan JS:n solmiman avioliiton aikana. Avioliitto päättyi lopullisesti marraskuussa 2010.
12 ZO:n isä asuu Saksassa, kun taas hänen äitinsä asuu Belgiassa.
13 ZO asui vanhempiensa erottua ensin äitinsä kanssa, ja hänen isänsä oli maksettava äidille tribunal de première instance d’Eupenin (Eupenin alioikeus, Belgia) 17.12.2014 antaman tuomion mukaisesti kuukausittaista elatusapua ZO:sta ja tämän veljestä.
14 Tribunal de première instance d’Eupen määräsi 31.8.2017, että lapsen lähivanhempi oli vastedes isä.
15 ZO viettää viikot sisäoppilaitoksessa Saksassa ja oleskelee pääasiallisesti isänsä luona koululomien aikana. Ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen mukaan ZO on säilyttänyt osoitteen Belgiassa kunnassa, jossa hänen äitinsä asuu, mutta on kieltäytynyt olemasta tähän yhteydessä.
16 ZO vaatii pääasiassa äitiään maksamaan elatusapua, jonka määrä on vielä määritettävä, marraskuusta 2017 tarkemmin määrittelemättömään päivään saakka. Äiti on esittänyt vireilläoloväitteen.
17 Pääasian vireillepanoajankohtana oli nimittäin jo vireillä äidin ZO:n isää vastaan vireille panema menettely tribunal de première instance d’Eupenissa. Kyseisessä menettelyssä äiti vetoaa oikeuteen saada korvausta siitä, että hän on huolehtinut tyttärensä asumisesta ja elatuksesta 1.8.2017–31.12.2018.
18 Amtsgericht Mönchengladbach-Rheydt (Mönchengladbach-Rheydtin alioikeus, Saksa) katsoi 3.11.2021 antamassaan päätöksessä olevansa toimivaltainen käsittelemään ZO:n kanteen asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan b alakohdan nojalla. Se jätti kuitenkin tämän kanteen tutkimatta vireilläolovaikutuksen vuoksi, koska äiti oli pannut sitä ennen vireille menettelyn tribunal de première instance d’Eupenissa. Amtsgericht Mönchengladbach-Rheydt totesi muun muassa, että molemmilla oikeudenkäynneillä pyrittiin lapsen elatusavun maksamiseen, ja täsmensi lisäksi, että Belgian siviililain 203 ja 203 bis §:n mukaan vanhempien on molemminpuolisen maksuvelvollisuuden nojalla vastattava lastensa elatuksesta näiden koulutuksen päättymiseen saakka, myös näiden tultua 18-vuotiaina täysi-ikäisiksi.
19 Oberlandesgericht Düsseldorf (Düsseldorfin ylioikeus, Saksa) hyväksyi 26.4.2022 antamallaan päätöksellä ZO:n Amtsgericht Mönchengladbach-Rheydtin päätöksestä tekemän valituksen sillä perusteella, että nämä kaksi menettelyä eivät koskeneet samoja asianosaisia eikä niillä ollut samaa kohdetta eikä samaa perustetta. Se palautti asian Amtsgericht Mönchengladbach-Rheydtiin asian uudelleen käsittelyä varten.
20 Amtsgericht Mönchengladbach-Rheydt, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, katsoo 19.5.1998 annettuun tuomioon Drouot assurances (C-351/96, EU:C:1998:242) viitaten, että pääasian kantajan ja hänen isänsä, joka on pääasian vastaajana tribunal de première instance d’Eupenissa, intressit ovat siinä määrin samanlaiset, että näitä henkilöitä voidaan pitää vireilläolovaikutuksen kannalta yhtenä ja samana asianosaisena. Lisäksi molemmilla vireillä olevilla menettelyillä on sama kohde eli kyseessä on elatusavun maksamista koskeva kanne. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin epävarma asetuksen N:o 4/2009 12 artiklan tulkinnasta ja soveltamisesta pääasiassa.
21 Tässä tilanteessa Amtsgericht Mönchengladbach-Rheydt on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
” Onko kyse – – asetuksessa (EY) N:o 4/2009 tarkoitetusta tilanteesta, jossa toisessa tuomioistuimessa on vireillä asia, jolla on sama kohde, kun Belgiassa on vireillä lapsen isän ja lapsen äidin välinen menettely, joka koskee lapsen elatusapua, ja tällä välin täysi-ikäiseksi tullut lapsi on pannut ajallisesti myöhemmin Saksassa vireille lapsen äitiä vastaan menettelyn, joka koskee lapsen elatusapua?”
Ennakkoratkaisukysymyksen arviointi
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään, onko asetuksen N:o 4/2009 12 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tässä säännöksessä säädetyt vireilläolovaikutustilanteen vahvistamista koskevat edellytykset, joiden mukaan kanteilla on oltava sama kohde ja ne on täytynyt panna vireille samojen asianosaisten välillä, täyttyvät, kun hetkenä, jona lapsi – joka on tällä välin tullut täysi-ikäiseksi – panee vireille jäsenvaltion tuomioistuimessa äitiään vastaan elatusapua koskevan kanteen, äiti on jo pannut vireille toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa kanteen, jolla hän vaatii lapsen isältä korvausta kyseisen lapsen asumisesta ja elatuksesta.
23 Aluksi on huomautettava, että kuten asetuksen N:o 4/2009 68 artiklan 1 kohdasta ja 75 artiklan 2 kohdasta ilmenee, tällä asetuksella korvattiin elatusvelvoitteiden osalta asetus N:o 44/2001, jolla puolestaan korvattiin jäsenvaltioiden välillä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehty Brysselin yleissopimus (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna peräkkäisillä yleissopimuksilla uusien jäsenvaltioiden liittymisestä tähän yleissopimukseen (jäljempänä Brysselin yleissopimus).
24 Kuten komissio on todennut kirjallisissa huomautuksissaan, unionin tuomioistuimen tulkinta näistä oikeudellisista välineistä jonkin säännöksistä ja määräyksistä koskee myös niistä muiden säännöksiä ja määräyksiä, mikäli näiden säännösten ja määräysten voidaan katsoa vastaavan toisiaan (ks. vastaavasti tuomio 20.6.2022, London Steam-Ship Owners Mutual Insurance Association, C-700/20, EU:C:2022:488, 42 kohta).
25 Tämä koskee vireilläolovaikutusta koskevia määräyksiä tai säännöksiä, jotka sisältyvät Brysselin yleissopimuksen 21 artiklan ensimmäiseen kappaleeseen, asetuksen N:o 44/2001 27 artiklaan sekä elatusvelvoitteiden osalta asetuksen N:o 4/2009 12 artiklaan ja joiden sanamuodot ovat samankaltaiset.
26 Brysselin yleissopimuksen 21 artiklan 1 kappaleen ja asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan 1 kohdan kanssa analogisesti asetuksen N:o 4/2009 12 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa pannaan samojen asianosaisten välillä vireille samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on pantu vireille ensimmäisenä, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on pantu ensimmäisenä vireille, on toimivaltainen.
27 Tällä vireilläolovaikutusta koskevalla säännöllä pyritään Brysselin yleissopimuksen 21 artiklan ensimmäisen kappaleen säännön ja asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan säännön tavoin hyvän lainkäytön varmistamiseksi, sellaisena kuin siitä muistutetaan muun muassa asetuksen N:o 4/2009 johdanto-osan 15 perustelukappaleessa, saamaan rinnakkaiset oikeudenkäynnit eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa mahdollisimman vähiin ja välttämään se, että annettaisiin keskenään ristiriitaisia tuomioita, kun useilla tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista sama asia (ks. analogisesti tuomio 14.10.2004, Mærsk Olie & Gas, C-39/02, EU:C:2004:615, 31 kohta ja tuomio 22.10.2015, Aannemingsbedrijf Aertssen ja Aertssen Terrassements, C-523/14, EU:C:2015:722, 39 kohta).
28 Asetuksen N:o 4/2009 12 artiklalla pyritään siten niin pitkälle kuin mahdollista sulkemaan pois tämän asetuksen 24 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdassa tarkoitetun tilanteen kaltainen tilanne eli se, että tuomiota ei tunnusteta siksi, että se on ristiriidassa samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään, annetun tuomion kanssa (ks. vastaavasti analogisesti tuomio 14.10.2004, Mærsk Olie & Gas, C-39/02, EU:C:2004:615, 31 kohta).
29 Tämä vireilläolovaikutustilanteiden ratkaisemista koskeva järjestelmä on luonteeltaan objektiivinen ja automaattinen, ja se perustuu siihen ajalliseen järjestykseen, jossa asiat on pantu vireille kyseessä olevissa tuomioistuimissa (ks. analogisesti tuomio 22.10.2015, Aannemingsbedrijf Aertssen ja Aertssen Terrassements, C-523/14, EU:C:2015:722, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Kun lisäksi otetaan huomioon se, että asetuksen N:o 4/2009 12 artiklan 1 kohdassa ei viitata jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin vaan useisiin aineellisiin edellytyksiin, jotka liittyvät vireilläolovaikutuksen määrittämiseen, kyseisessä 12 artiklassa käytettyjä käsitteitä on pidettävä itsenäisinä (ks. vastaavasti analogisesti tuomio 8.12.1987, Gubisch Maschinenfabrik, 144/86, EU:C:1987:528, 11 kohta).
31 Kuten asetuksen N:o 4/2009 12 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, sellaisena kuin se on esitetty tämän tuomion 26 kohdassa, ilmenee, jotta olisi kyseessä vireilläolovaikutustilanne, usean kumulatiivisen edellytyksen on täytyttävä. Se on siis olemassa silloin, kun kanteet on nostettu ”samojen osapuolten välillä” ja ne koskevat ”samaa asiaa”.
32 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii pääasiassa, täyttyvätkö edellytykset, joiden mukaan vireillä olevien rinnakkaisten menettelyjen asianosaisten on oltava samat ja niillä on oltava sama kohde.
33 Ensinnäkin edellytyksestä, jonka mukaan kanteet on nostettava samojen asianosaisten välillä, on todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilykset johtuvat siitä, että Tribunal de première instance d’Eupenissa vireillä olevassa riita-asiassa ovat vastakkain lapsen äiti ja isä, kun taas sen käsiteltäväksi saatetussa riita-asiassa ovat vastakkain tämä lapsi, josta on tällä välin tullut täysi-ikäinen, ja hänen äitinsä, joten muodollisesti nämä asianosaiset eivät ole samat.
34 Tältä osin unionin tuomioistuin on kyllä jo katsonut, että lähtökohtaisesti on tärkeää, että asianosaiset ovat samat, riippumatta siitä asemasta, jossa ne ovat näissä kahdessa rinnakkaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä (ks. vastaavasti analogisesti tuomio 22.10.2015, Aannemingsbedrijf Aertssen ja Aertssen Terrassements, C-523/14, EU:C:2015:722, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin toteaa, yhteisöjen tuomioistuin on katsonut 19.5.1998 annetussa tuomiossa Drouot assurances (C-351/96, EU:C:1998:242, 19, 23 ja 25 kohta), joka koski Brysselin yleissopimuksen 21 artiklan 1 kappaleen tulkintaa, että muodollisesti eri asianosaisten eli vakuutuksenantajan ja vakuutetun intressit voivat kahden oikeusriidan kohteen osalta olla siinä määrin identtiset ja toisistaan erottamattomat, että asianosaisista toista vastaan annettu tuomio on oikeusvoimainen toisen osalta, joten niitä on pidettävä yhtenä ja samana asianosaisena tätä säännöstä sovellettaessa.
36 Samojen asianosaisten käsitettä voidaan tulkita vastaavalla tavalla asetuksen N:o 4/2009 12 artiklan 1 kohdan yhteydessä.
37 On nimittäin niin, että kun otetaan huomioon kyseisen asetuksen aineellinen tarkoitus, sillä se koskee – kuten sen 1 artiklan 1 kohdassa todetaan – elatusvelvoitteita, jotka johtuvat perhe-, sukulaisuus-, avio- tai lankoussuhteesta, ja näin ollen usein alaikäisen lapsen elatusvaatimuksia, joita esittävät muut henkilöt, kuten toinen lapsen vanhemmista tai sosiaalietuuksista vastaava julkinen elin, jolle kyseisen elatusvelkojan oikeudet ovat lain nojalla siirtyneet, on todettava, että tietyissä tilanteissa muodollisesti eri asianosaisilla voi olla kahden oikeusriidan kohteeseen nähden niin samanlainen ja erottamaton intressi eli asianomaisen lapsen etu elatusvelkojana, että toista näistä asianosaisista vastaan annettu tuomio olisi oikeusvoimainen toiseen nähden. Tällaisessa tapauksessa näitä asianosaisia on voitava pitää mainitun asetuksen 12 artiklassa tarkoitetulla tavalla yhtenä ja samana asianosaisena.
38 Tätä tulkintaa tukee asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan c alakohta. Kyseisessä säännöksessä nimittäin sallitaan se, että elatusvelvoitteita koskeva kanne voidaan nostaa myös liitännäisenä henkilön oikeudellista asemaa koskevan kanteen yhteydessä, kuten avioeromenettelyn yhteydessä; tällöin asianosaisia ovat väistämättä asianomaisen lapsen vanhemmat ja näistä vanhemmista ainakin toinen edustaa kyseisen lapsen etuja elatusvelvollisuutta koskevassa liitännäisvaatimuksessa.
39 Pääasiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis varmistuttava siitä, että kun otetaan huomioon rinnakkaisten menettelyjen kohde ja se, että pääasian kantajasta on tullut täysi-ikäinen menettelyn aikana, tämän kantajan intressit ovat niin erottamattomat hänen isänsä, joka on vastaajana tribunal de première instance d’Eupenissa, intresseistä, että toisessa näistä asioista jompaakumpaa asianosaista vastaan annettu tuomio olisi oikeusvoimainen toiseen asianosaiseen nähden.
40 Toiseksi edellytyksestä, jonka mukaan kanteiden kohteen on oltava sama, on huomautettava, että tämä edellytys merkitsee sitä, että näillä kanteilla on oltava sama tarkoitus, kun otetaan huomioon kunkin asian kantajan vaatimukset eikä vastaajan mahdollisesti esittämiä puolustautumisperusteita (ks. vastaavasti analogisesti tuomio 8.5.2003, Gantner Electronic, C-111/01, EU:C:2003:257, 25 ja 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Tältä osin ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että äiti vaatii tribunal de première instance d’Eupenissa isää korvaamaan heidän tyttärensä asumis- ja elatuskulut, jotka ovat aiheutuneet 1.8.2017-31.12.2018, kun taas ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa pääasian kantaja vaatii äitiään maksamaan käteisenä elatusapua 1.11.2017 alkaen tarkemmin määrittelemättömään ajankohtaan saakka, mahdollisesti myös marraskuun 2019 jälkeen, jolloin pääasian kantajasta on tullut täysi-ikäinen.
42 Näin ollen ei vaikuta siltä, kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan väittänyt, että kanteilla, jotka on esitetty kyseisissä rinnakkaisissa menettelyissä, olisi sama kohde. Vaikka nämä oikeusriidat koskevat yleisesti elatusavun maksamista, kantajien vaatimuksilla ei nimittäin ole samaa tarkoitusta eivätkä ne koske samaa ajanjaksoa.
43 Koska asetuksen N:o 4/2009 12 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset ovat kumulatiivisia, unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseessä ei siis ole vireilläolovaikutustilanne.
44 On kuitenkin korostettava, että – kuten komissio on perustellusti todennut – se, ettei kyseessä ole vireilläolovaikutustilanne, ei ole esteenä asetuksen N:o 4/2009 13 artiklan soveltamiselle, jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kyseessä olevien kanteiden välillä on riittävän läheinen yhteys, jotta niiden voidaan katsoa liittyvän toisiinsa 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että kyseinen tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, voisi keskeyttää asian käsittelyn.
45 Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 4/2009 12 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä säädetyt vireilläolovaikutustilanteen vahvistamista koskevat edellytykset, joiden mukaan kanteilla on oltava sama kohde ja ne on täytynyt panna vireille samojen asianosaisten välillä, eivät täyty, kun päivänä, jona lapsi – joka on tällä välin tullut täysi-ikäiseksi – panee vireille jäsenvaltion tuomioistuimessa äitiään vastaan elatusapua koskevan kanteen, äiti on jo pannut vireille toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa kanteen, jolla hän vaatii lapsen isältä korvausta kyseisen lapsen asumisesta ja elatuksesta, koska kantajien vaatimuksilla ei ole samaa tarkoitusta ja ne eivät kata samaa ajanjaksoa. Se, ettei kyse ole asetuksen N:o 4/2009 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta vireilläolovaikutustilanteesta, ei kuitenkaan ole esteenä kyseisen asetuksen 13 artiklan soveltamiselle, jos kyseessä olevien kanteiden välillä on riittävän läheinen yhteys, jotta niiden voidaan katsoa liittyvän toisiinsa 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, voisi keskeyttää asian käsittelyn.
Oikeudenkäyntikulut
46 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 12 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
tässä säännöksessä säädetyt vireilläolovaikutustilanteen vahvistamista koskevat edellytykset, joiden mukaan kanteilla on oltava sama kohde ja ne täytynyt panna vireille samojen asianosaisten välillä, eivät täyty, kun päivänä, jona lapsi – joka on tällä välin tullut täysi-ikäiseksi – panee vireille jäsenvaltion tuomioistuimessa äitiään vastaan elatusapua koskevan kanteen, äiti on jo pannut vireille toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa kanteen, jolla hän vaatii lapsen isältä korvausta kyseisen lapsen asumisesta ja elatuksesta, koska kantajien vaatimuksilla ei ole samaa tarkoitusta ja ne eivät kata samaa ajanjaksoa. Se, ettei kyse ole asetuksen N:o 4/2009 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta vireilläolovaikutustilanteesta, ei kuitenkaan ole esteenä kyseisen asetuksen 13 artiklan soveltamiselle, jos kyseessä olevien kanteiden välillä on riittävän läheinen yhteys, jotta niiden voidaan katsoa liittyvän toisiinsa 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, voisi keskeyttää asian käsittelyn.
Allekirjoitukset