UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
25 päivänä kesäkuuta 2015 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Arviointivirhe – Perusteluvelvollisuus – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Harkintavallan väärinkäyttö – Omaisuudensuoja – Yhdenvertainen kohtelu
Asiassa T‑95/14,
Iranian Offshore Engineering & Construction Co., kotipaikka Teheran (Iran), edustajinaan asianajajat J. Viñals Camallonga, L. Barriola Urruticoechea ja J. Iriarte Ángel,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään Á. de Elera-San Miguel Hurtado ja V. Piessevaux,
vastaajana,
jossa vaaditaan kumottavaksi Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.11.2013 annettu neuvoston päätös 2013/661/YUTP (EUVL L 306, s. 18) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 15.11.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1154/2013 (EUVL L 306, s. 3) siltä osin kuin kyseiset säädökset koskevat kantajaa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. van der Woude (esittelevä tuomari) sekä tuomarit I. Wiszniewska-Białecka ja I. Ulloa Rubio,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 22.1.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
Asian tausta
1 Kantaja eli Iranian Offshore Engineering & Construction Company, jonka kotipaikka on Teheran (Iran), toimii öljy- tai kaasuhankkeiden maalla ja merellä olevan infrastruktuurin suunnittelun, rakentamisen ja asentamisen alla.
2 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 9.6.2010 päätöslauselman 1929 (2010) (jäljempänä päätöslauselma 1929), jolla laajennettiin turvallisuusneuvoston päätöslauselmilla 1737 (2006), 1747 (2007) ja 1803 (2008) määrättyjen rajoittavien toimenpiteiden soveltamisalaa ja otettiin käyttöön uusia Iraniin islamilaiseen tasavaltaan kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä.
3 Eurooppa-neuvosto korosti 17.6.2010 olevansa enenevässä määrin huolissaan Iranin ydinohjelmasta ja totesi olevansa tyytyväinen päätöslauselman 1929 hyväksymiseen. Palauttaen mieleen 11.12.2009 antamansa julkilausuman Eurooppa-neuvosto pyysi Euroopan unionin neuvostoa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön päätöslauselmaan 1929 (2010) sisältyvät toimenpiteet, sekä liitännäistoimenpiteitä, joilla tuettaisiin neuvotteluratkaisun löytämistä kaikkiin jäljellä oleviin ongelmiin, jotka koskevat Iranin islamilaisen tasavallan ydin- ja ohjusohjelmiensa tueksi kehittämiä arkaluonteisia teknologioita. Toimenpiteiden oli määrä keskittyä kaupan alaan, rahoitusalaan, Iranin kuljetusalaan, kaasu- ja öljyteollisuuden avainaloihin sekä muihin, erityisesti islamilaisen vallankumouskaartin kohteisiin.
4 Neuvosto antoi Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39), jonka liitteessä II luetellaan – muut kuin Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston tai päätöslauselman 1737 (2006) nojalla perustetun pakotekomitean nimeämät, liitteessä I mainitut – henkilöt ja yhteisöt, joiden varat jäädytetään. Sen johdanto-osan 22 perustelukappaleessa viitataan päätöslauselmaan 1929 ja mainitaan, että kyseisessä päätöslauselmassa todetaan, että Iranin energia-alan tuottamien tulojen ja Iranin ydinalan toimien, joihin liittyy ydinaseiden leviämisen vaara, rahoituksen välillä on mahdollinen yhteys.
5 Osana pakotteita, jotka Euroopan unioni on toteuttanut Irania vastaan muutaman vuoden ajan, 1.12.2011 annetulla neuvoston päätöksellä 2011/783/YUTP (EUVL L 319, s. 71) muutettiin päätöstä 2010/413/YUTP merkitsemällä uusien henkilöiden ja yhteisöjen nimiä sellaisten henkilöiden luetteloon, joihin sovelletaan päätöksen 2010/413 liitteessä II olevia rajoittavia toimenpiteitä.
6 Kantajan nimi merkittiin täten päätöksellä 2011/783 ensimmäistä kertaa päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon seuraavista syistä:
”Energia-alan yritys, joka osallistui Qom/Fordowin uraaninrikastuslaitoksen rakentamiseen. Yhdistyneen kuningaskunnan, Italian ja Espanjan osalta vientikiellossa.”
7 Neuvosto antoi niin ikään Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1245/2011 (EUVL L 319, s. 11), jolla muutetaan päätöksen 2011/783 mukaisesti Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 (EUVL L 281, s. 1) liitettä VIII muun muassa merkitsemällä siihen kantajan nimi samoista syistä kuin päätöksessä 2011/783.
8 Kantaja riitautti 27.2.2012 nimensä merkitsemisen asianomaisiin luetteloihin nostamalla kumoamiskanteen päätöksestä 2011/783 ja täytäntöönpanoasetuksesta N:o 1245/2011 siltä osin kuin ne koskivat kantajaa. Kyseinen kanne kirjattiin asianumerolla T-110/12.
9 Neuvosto antoi päätöksen 2014/413 muuttamisesta 23.1.2012 päätöksen 2012/35/YUTP (EUVL L 19, s. 22). Kyseisen päätöksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa toistetaan pääosin päätöksen 2010/413 johdanto-osan 22 perustelukappaleen (edellä 4 kohta) sisältö. Lisäksi päätöksen 2012/35 johdanto-osan 13 perustelukappaleen mukaan maahanpääsyä koskevat rajoitukset sekä varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen olisi ulotettava eräisiin muihin henkilöihin ja yhteisöihin, jotka antavat Iranin hallitukselle tukea, jonka avulla se jatkaa ydinalan toimia, joihin liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, tai ydinasejärjestelmien kehittämistä, erityisesti henkilöihin ja yhteisöihin, jotka antavat Iranin hallitukselle rahoitustukea, logistista tai aineellista tukea.
10 Päätöksen 2012/35 1 artiklan 7 kohdan a alakohdan ii alakohdalla lisättiin päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohtaan kohta, jossa määrätään seuraaville henkilöille ja yhteisöille kuuluvien varojen jäädyttämisestä:
”c) muut henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät sisälly liitteeseen I ja jotka antavat tukea Iranin hallitukselle, ja näitä lähellä olevat henkilöt ja yhteisöt, liitteessä II olevan luettelon mukaisesti”.
11 Neuvosto antoi tämän mukaisesti Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1). Päätöksen 2012/35 1 artiklan 7 kohdan a alakohdan ii alakohdan täytäntöönpanemiseksi asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdassa säädetään sen liitteessä IX luetelluille sellaisille henkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä, joista on todettu, että ne
”d) ovat muita henkilöitä, yhteisöjä tai elimiä, jotka antavat Iranin hallitukselle esimerkiksi rahoitus-, logistista ja aineellista tukea, ja näitä lähellä olevia henkilöitä ja yhteisöjä”.
12 Neuvosto antoi päätöksen 2010/413 muuttamisesta 15.10.2012 päätöksen 2012/635/YUTP (EUVL L 282, s. 58). Kyseisen päätöksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan, että uusia henkilöitä ja yhteisöjä olisi lisättävä päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, ja että näihin kuuluivat erityisesti Iranin valtion omistamat öljy- ja kaasualan yhteisöt, sillä ne muodostavat huomattavan tulonlähteen Iranin hallitukselle.
13 Päätöksen 2012/635 1 artiklan 8 kohdan a alakohdalla muutettiin päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, jonka mukaan tästä lähtien rajoittavien toimenpiteiden kohteena ovat
”c) muut henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät ole liitteessä 1 olevassa luettelossa, jotka antavat tukea Iranin hallitukselle, ja näiden omistamat tai määräysvallassa olevat yhteisöt, taikka henkilöt tai yhteisöt, joilla on yhteys näihin, siten kuin nämä on lueteltu liitteessä II”.
14 Neuvosto antoi asetuksen N:o 267/2012 muuttamisesta 21.12.2012 asetuksen (EU) N:o 1263/2012 (EUVL L 356, s. 34). Asetuksen N:o 1263/2012 1 artiklan 11 kohdalla muutettiin asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohtaa, jossa näin ollen säädetään sen liitteessä IX lueteltujen sellaisten henkilöiden, yhteisöjen ja elinten varojen jäädyttämisestä, jotka
”d) ovat muita henkilöitä, yhteisöjä tai elimiä, jotka antavat Iranin hallitukselle esimerkiksi rahoitus-, logistista ja aineellista tukea, tai näiden omistamia, määräysvallassa olevia tai näitä lähellä olevia henkilöitä ja yhteisöjä”.
15 Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 6.9.2013 antamassaan tuomiossa Iranian Offshore Engineering & Construction v. neuvosto (T‑110/12, Kok., jäljempänä 6.9.2013 annettu tuomio, EU:T:2013:411) päätöksen 2011/783 ja asetuksen N:o 1245/11 siltä osin kuin ne koskivat kantajaa.
16 Neuvosto lähetti 10.10.2013 kantajalle kirjeen, jossa se ilmoitti tälle, että se panisi merkille edellä 15 kohdassa mainitun, 6.9.2013 annetun tuomion (EU:2013:411) ja että se katsoi, että kantaja täytti tarvittavat edellytykset asianomaisten rajoittavien toimenpiteiden soveltamiseksi siihen päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdan – jotka koskevat henkilöitä tai yhteisöjä, jotka antavat muun muassa rahoitustukea ja logistista tukea Iranin hallitukselle – mukaisesti, koska se toimii energia-alalla, ja erityisesti, koska sillä on merkittävä rooli South Parsin esiintymän hyödyntämisessä.
17 Kantaja pyysi 14.10.2013 neuvostoa antamaan sen tutustua asiakirjaan, joka sisälsi todisteet, joiden perusteella neuvosto oli päättänyt merkitä kantajan nimen uudelleen niiden henkilöiden ja yhteisöjen luetteloihin, joihin sovelletaan pakotteita (jäljempänä riidanalaiset luettelot).
18 Kantaja esitti 31.10.2013 huomautuksensa ja väitti, ettei ollut olemassa oikeudellisia perusteita eikä tosiseikkoja, joilla oikeutettaisiin sen nimen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin neuvoston mainitsemista syistä.
19 Neuvosto antoi päätöksen 2010/413 muuttamisesta 15.11.2013 päätöksen 2013/661/YUTP (EUVL L 306, s. 18). Kantajan nimi merkittiin kyseisellä päätöksellä päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon.
20 Neuvosto antoi samana päivänä asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1154/2013 (EUVL L 306, s. 3), jolla kantajan nimi merkittiin asetuksen N:o 267/12 liitteeseen II.
21 Päätöksessä 2013/661 ja asetuksessa N:o 1154/2013 (jäljempänä riidanalaiset säädökset) kantajan nimen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin perustellaan seuraavasti:
”Tärkeä yhteisö energia-alalla, joka tuottaa huomattavia tuloja Iranin hallitukselle. IOEC antaa rahoitus- ja logistista tukea Iranin hallitukselle.”
22 Neuvosto lähetti 18.11.2013 kantajalle kirjeen, jossa se väitti katsovansa, että sillä oli perusteet kantajan nimen merkitsemiselle uudelleen riidanalaisiin luetteloihin.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
23 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.2.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä.
24 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaiset säädökset siltä osin kuin ne koskevat kantajaa
– poistaa sen nimen kyseisten säädösten liitteistä
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
25 Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
26 Kanteensa tueksi kantaja vetoaa lähinnä seuraaviin kolmeen kanneperusteeseen. Kantaja väittää ensiksi, ettei riidanalaisia säädöksiä ole perusteltu, minkä vuoksi SEUT 296 artiklaa on rikottu ja tehokkaan oikeussuojan periaatetta on loukattu. Kantaja moittii toiseksi neuvostoa arviointivirheen tekemisestä ja harkintavallan väärinkäytöstä sekä sovellettavien oikeussääntöjen rikkomisesta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisesta, koska neuvosto merkitsi kantajan nimen riidanalaisiin luetteloihin ilman minkäänlaista tosiasiallista perustaa ja minkäänlaisia todisteita esittämättä. Kantaja väittää kolmanneksi, että kun neuvosto merkitsi sen nimen luetteloihin toisen kerran, se loukkasi kantajan omaisuudensuojaa sekä suhteellisuusperiaatetta.
27 Ennen näiden eri kanneperusteiden käsittelemistä on huomattava, että toisella vaatimuksellaan kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta poistamaan sen nimen riidanalaisten säädösten liitteistä. Tästä on muistutettava, että SEUT 263 artiklan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta rajoittuu toimielinten toimien laillisuuden valvontaan ja että SEUT 266 artiklan mukaan toimielimen, jonka toimi on kumottu, on toteutettava unionin yleisen tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Kyseiset määräykset, joissa ei sallita unionin yleisen tuomioistuimen peruuttaa toimea, huomioiden toista vaatimusta on tulkittava siten, että sillä vain täsmennetään ensimmäistä vaatimusta.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisten säädösten perusteluja
[– –]
Toinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisten säädösten perusteiden paikkansapitävyyttä
40 Kantajan mukaan riidanalaisten säädösten perusteet eivät ole paikkansapitäviä ja se vetoaa kolmeen argumenttiin. Se väittää ensiksi, ettei se ole energia-alan yritys vaan suunnittelu- ja asennusyritys, joka on erikoistunut kiinteiden ja siirrettävien merellä sijaitsevien laitteistojen rakentamiseen ja ylläpitoon. Kantaja väittää toiseksi, että se on ollut kokonaan yksityistetty yritys vuodesta 2010. Sen taloudellinen tuki Iranin hallitukselle rajoittuu – kaikkien muiden yritysten tavoin – sen omien verojen ja sosiaaliturvamaksujen maksamiseen. Se täsmentää tästä, että unionin säännöstössä ei sallita pakotteiden kohdistamista yritykseen yksinomaan sen vuoksi, että se vastaa lakiin perustuvista velvoitteistaan. Kantaja väittää kolmanneksi, että neuvosto ei ole esittänyt minkäänlaisia todisteita, joilla voitaisiin vahvistaa, että se antaa logistista tukea Iranin hallitukselle.
41 Ensimmäisestä argumentista on todettava, että pitää paikkansa, että kantaja ei myy eikä pidä kaupan öljyn tai kaasun kaltaisia energiatuotteita. On kuitenkin niin, että kyseisten resurssien hyödyntäminen edellyttää kantajan suunnittelu-, rakentamis- ja ylläpitopalveluja. Sekä internetsivulta, jonka otteita on kannekirjelmän liitteenä, että kantajan säännöistä ja erityisesti niiden 2 artiklasta ilmenee, että kantajan erikoisala on öljyn ja kaasun tuotanto ja kuljettaminen muun muassa alustoja merelle sekä kaasu- ja öljyjohtoja rakentamalla. Paitsi että kyseisissä otteissa mainitaan, että kantaja on etusijajärjestyksessä ensimmäinen iranilainen sopimuspuoli, kun on kyse merellä olevan infrastruktuurin tuottamisesta ja asentamisesta Iranin kaasu- ja öljyteollisuutta varten, ja että se tarjoaa myös näitä meri- ja maapalveluja kansainvälisellä tasolla, niissä annetaan myös useita esimerkkejä hankkeista, joihin kuuluu muun muassa South Parsin esiintymän kehittäminen.
42 On siis hylättävä ensimmäinen argumentti, jonka mukaan kantaja ei ole neuvoston riidanalaisten säädösten perusteluissa väittämä ”tärkeä yhteisö energia-alalla”.
43 Toisesta argumentista, joka koskee taloudellista tukea Iranin hallitukselle, on muistutettava ensiksi, että tämä kriteeri ei koske kaikenlaista tukea Iranin hallitukselle vaan yksinomaan tukimuotoja, jotka määrällisen tai laadullisen merkityksensä vuoksi myötävaikuttavat Iranin ydinalan toiminnan jatkamiseen.
44 Tällainen tuki voi perustua muun muassa taloudellisiin yhteyksiin, jotka liittävät yrityksen Iranin valtioon siten, että tämä hyötyy viime kädessä osingoista ja voitoista, jotka ovat kyseisen yrityksen harjoittaman toiminnan tulos.
45 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että juuri unionin toimivaltaisen viranomaisen asiana on osoittaa, mikäli asia riitautetaan, että kyseessä olevaa henkilöä vastaan esitetyt perusteet ovat perusteltuja; viimeksi mainitun asiana ei ole esittää negatiivista näyttöä siitä, etteivät kyseiset perusteet ole perusteltuja (tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, Kok., EU:C:2013:518, 121 kohta).
46 Lopuksi on muistutettava, että riidanalaisten säädösten laillisuutta voidaan arvioida ainoastaan niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, joiden nojalla ne on annettu, eikä sellaisten seikkojen perusteella, joista neuvosto on saanut tiedon niiden antamisen jälkeen, ja näin on, vaikka neuvosto olisikin sitä mieltä, että mainitut seikat saattoivat muodostaa pätevän perustan kyseisten säädösten antamiselle. Unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin voi hyväksyä neuvoston kehotusta korvata perusteet, joihin nämä säädökset perustuvat, omilla perusteillaan (ks. vastaavasti tuomio 26.10.2012, Oil Turbo Compressor v. neuvosto, T‑63/12, Kok., EU:T:2012:579, 29 kohta).
47 Neuvosto myöntää käsiteltävässä asiassa, ettei Iranin valtio ollut enää kantajan ainoa osakkeenomistaja, kun neuvosto merkitsi kantajan nimen riidanalaisiin luetteloihin. Se kuitenkin väittää, että kantaja esitti todisteet sitä, ketkä sen osakkaat varsinaisesti olivat, vasta vastausvaiheessa. Kyseisistä myöhässä esitetyistä tiedoista ilmenee, että Oil Pension Fund Investment Companyn, joka on niin ikään yhteisö, jonka nimi on merkitty riidanalaisiin luetteloihin, koska se tukee taloudellisesti Iranin hallitusta, hallussa on 51 prosenttia kantajan osakkeista. Neuvosto katsoo näin ollen, että kantaja on sellaisen puolijulkisen yhteisön määräysvallassa, joka on viime kädessä Iranin hallituksen määräysvallassa, minkä kantaja kiistää.
48 Edellä 46 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö huomioiden on todettava, että neuvoston perusteluja ei voida hyväksyä.
49 Neuvoston muuttuvista perusteluista nimittäin ilmenee, ettei sillä ollut minkäänlaista täsmällistä käsitystä siitä, keitä kantajan osakkaat riidanalaisten säädösten antamishetkellä olivat, ja että se vaatii lähinnä unionin yleistä tuomioistuinta korvaamaan riidanalaisissa säädöksissä esitetyt alkuperäiset perustelut vastauskirjelmässään esitetyillä perusteluilla.
50 Tästä seuraa, että neuvosto ei tukenut oikeudellisesti riittävällä tavalla perustetta, jonka mukaan kantaja tuottaa Iranin hallitukselle huomattavia tuloja.
51 Sikäli kuin riidanalaisten säädösten perustelut perustuvat paitsi siihen, että kantaja tukee taloudellisesti Iranin hallitusta, myös siihen, että se tukee tätä logistisesti, on vielä tarkasteltava tätä jälkimmäistä perustetta. Oikeuskäytännössä on nimittäin katsottu rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta annetun päätöksen laillisuusvalvonnasta, että kun otetaan huomioon toimenpiteiden ennaltaehkäisevä luonne, jos unionin tuomioistuimet katsovat, että ainakin yksi esitetyistä perusteista on riittävän tarkka ja konkreettinen, että sille on näyttöä ja että se on sellaisenaan riittävä perusta kyseisen päätöksen tueksi, se, ettei näin ole muiden kyseisten perusteiden osalta, ei voi oikeuttaa kyseisen päätöksen kumoamista (tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, Kok., EU:C:2013:776, 72 kohta).
52 Kolmannesta argumentista kantaja väittää, ettei se ole logistiikka-alalla toimiva yritys, joten sen ei voida väittää antavan logistista tukea Iranin hallitukselle.
53 Toisin kuin kantaja väittää, tästä on katsottava, että päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa mainittu sana ”logistinen” ei rajoitu tavaroiden tai henkilöiden kuljetustoimintaan. Kyseinen sana ymmärretään nimittäin yleisesti siten, että se kattaa kaiken toiminnan, joka liittyy monitahoisten toimien tai prosessien järjestämiseen ja täytäntöönpanoon. Logistiikka on näin ollen poikittaiskäsite, joka voi kattaa erityyppisiä toimia, joita ovat esimerkiksi raaka-aineiden toimittaminen, materiaalien hallinta, tavaroiden toimittaminen tai niiden käsittely. Edellä mainituissa säännöksissä tarkoitettuna logistisena tukena on näin ollen pidettävä kaikkea toimintaa, jolla – siitä huolimatta, ettei sillä sellaisenaan ole minkäänlaista suoraa eikä välillistä yhteyttä ydinaseiden levittämiseen – voidaan kuitenkin sen määrällisen tai laadullisen merkityksen vuoksi helpottaa sitä mahdollistamalla se, että Iranin hallitus voi vastata tiettyihin logistisiin tarpeisiin, kuten käsiteltävässä asiassa öljy- ja kaasualalla, joka tuottaa huomattavia tuloja kyseiselle hallitukselle.
54 Kuten edellä on jo huomautettu, kantajan – joka on etusijajärjestyksessä ensimmäinen iranilainen sopimuspuoli merellä olevan infrastruktuurin rakentamisen ja asentamisen alalla – suunnittelu-, rakentamis- ja ylläpitotoiminta on välttämätöntä Iranin kaasu- ja öljyteollisuuden asianmukaisen toiminnan kannalta. Ilman öljynporauslauttoja, tuotanto- ja kuljetuslaitteistoja ja erityisesti kaasu- ja öljyputkia kyseinen teollisuudenala ei voisi toimia. Kantajan laitteet ja laitteistot ovat laadullisen ja määrällisen merkityksensä vuoksi siis välttämättömiä Iranin öljy- ja kaasualan, joka on Iranin hallituksen määräysvallassa erilaisten valtionyritysten välityksellä, tarpeisiin vastaamiseksi. Tällainen kantajan edellä mainitulle hallitukselle antama logistinen tuki on siis päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetyn kriteerin mukaista, koska päätöksen 2010/413 johdanto-osan 22 perustelukappaleen ja päätöksen 2012/35 johdanto-osan 8 perustelukappaleen mukaan Iran saa energia-alaltaan huomattavia tuloja, joiden ansiosta se voi rahoittaa ydinalan toimiaan, joihin liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara.
55 Neuvosto ei siis tehnyt arviointivirhettä, kun se merkitsi kantajan nimen riidanalaisiin luetteloihin sillä perusteella, että tämä antaa logistista tukea Iranin hallitukselle.
56 On näin ollen myös hylättävä kantajan argumentit, joiden mukaan neuvosto syyllistyi harkintavallan väärinkäyttöön ja loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Nämä väitteet perustuvat nimittäin lähinnä siihen, ettei kantajan varojen jäädyttämiselle ollut ensimmäistäkään perustetta. Kuten edellä 55 kohdassa kuitenkin todettiin, kun neuvosto merkitsi kantajan nimen riidanalaisiin luetteloihin siksi, että tämä antaa logistista tukea Iranin hallitukselle, se sovelsi asianmukaisesti päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2012/635, 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa (ks. edellä 13 kohta) ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan d alakohdassa (ks. edellä 14 kohta) säädettyä merkitsemiskriteeriä.
57 Tästä seuraa, että toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Kolmas kanneperuste, joka koskee omaisuudensuojaa ja suhteellisuusperiaatetta
[– –]
67 Kanne on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
68 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt vaatimuksensa, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Iranian Offshore Engineering & Construction Co. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.
Van der Woude | Wiszniewska-Białecka | Ulloa Rubio |
Julistettiin Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2015.
Allekirjoitukset