Language of document : ECLI:EU:T:2013:282

Yhdistetyt asiat T‑454/10 jaT‑482/11

Associazione Nazionale degli Industriali delle Conserve Alimentari Vegetali (Anicav) ym.

vastaan

Euroopan komissio

Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Tuki hedelmä- ja vihannesalalle – Kumoamiskanne – Yksityistä suoraan koskeva säädös – Tutkittavaksi ottaminen – Hedelmä- ja vihannesjalosteet – Toimintarahastot ja -ohjelmat – Toimintojen, jotka ”eivät ole varsinaisia jalostustoimintoja”, rahoittaminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 30.5.2013

1.      Kumoamiskanne – Määräajat – Prekluusio – Käsite – Aikaisemman lopullisen toimen vahvistava toimi kuuluu prekluusion soveltamisalaan – Asetuksen säännöksen muuttaminen – Kanteen uudelleen nostaminen tätä säännöstä ja kaikkia sen kanssa kokonaisuuden muodostavia säännöksiä vastaan

(SEUT 263 artiklan kuudes kohta)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva säädös – Kriteerit – Säännökset tuottajaorganisaatioiden mahdollisuudesta saada tukea, joka kattaa toiminnot, joita myös tuottajaorganisaatioon kuulumattomat jalostajat harjoittavat – Säännökset investointien ja toimien, jotka liittyvät hedelmien ja vihannesten jalostamiseen, tukikelpoisuudesta – Jäsenvaltioille ei ole jätetty harkintavaltaa kiinteiden määrien soveltamisesta kaupan pidetyn tuotannon arvon laskemiseksi – Suoraan tuottajaorganisaatioiden ja niiden jäsenten kilpailuasemaa koskeva säädös

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; komission asetuksen N:o 1580/2007 52 artiklan 2 a kohta ja komission asetuksen N:o 543/2011 50 artiklan 3 kohta ja 60 artiklan 7 kohta)

3.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Säännökset unionin tuen myöntämisestä – Tuen saajan kilpailijat – Kanneoikeus

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

4.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu sääntelytoimen käsite – Kaikki yleisesti sovellettavat toimet lukuun ottamatta lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä toimia – Komission asetukset tuen myöntämisestä hedelmä- ja vihannesalalla kuuluvat käsitteen piiriin – Mainitun perussopimuksen määräyksen tarkoittamat toimet, jotka eivät edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; komission asetuksen N:o 1580/2007 52 artiklan 2 a kohta ja komission asetuksen N:o 543/2011 50 artiklan 3 kohta ja 60 artiklan 7 kohta)

5.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Sellaisen ammatillisen yhdistyksen kanne, joka puolustaa ja edustaa jäseniään – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

6.      Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Kanne peruutetusta päätöksestä – Peruuttamisen ja kumoamisen vaikutukset

(SEUT 264 ja SEUT 266 artikla)

7.      Maatalous – Yhteiset markkinajärjestelyt – Hedelmä- ja vihannesjalosteet – Tuotantotuki – Toimintojen, jotka ”eivät ole varsinaisia jalostustoimintoja”, arvon sisällyttäminen kaupan pidetyn tuotannon arvoon – Sitä, ettei investoinneille ja toimille, jotka liittyvät hedelmien ja vihannesten jalostamiseen, myönnettäisiin yhteisön rahoittamaa tukea, ei voida hyväksyä

(Neuvoston asetuksen N:o 1234/2007 103 c artikla ja 122 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohta; komission asetuksen N:o 1580/2007 29 artikla ja 52 artiklan 2 a kohdan toinen alakohta sekä komission asetuksen N:o 543/2011 27 artikla, 50 artiklan 3 kohta ja 60 artiklan 7 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 29 kohta)

2.      Kumoamiskanteiden osalta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukainen edellytys siitä, että riidanalaisen päätöksen pitää koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, vaatii täyttyäkseen sen, että riidanalaisella Euroopan unionin toimella on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista.

Asetusten N:o 2200/96, N:o 2201/96 ja N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla annetun asetuksen N:o 1580/2007 52 artiklan 2 a kohta samoin kuin asetuksen N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annetun täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 50 artiklan 3 kohta ja 60 artiklan 7 kohta koskevat suoraan tuottajaorganisaatioita ja niiden jäseniä, sillä vaikutus niiden kilpailuasemaan perustuu suoraan erityisiin kiinteisiin määriin, jotka vahvistetaan asetuksen N:o 1580/2007 52 artiklan 2 a kohdalla ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 50 artiklan 3 kohdalla, sekä siihen, että investoinnit ja toimet, jotka liittyvät jalostamiseen, voivat saada unionin rahoitusta viimeksi mainitun asetuksen 60 artiklan 7 kohdan nojalla.

Näillä säännöksillä on otettu käyttöön järjestelmä, jonka mukaan tuottajaorganisaatiot voivat saada tukea, joka kattaa jalostustoiminnot, joita myös tuottajaorganisaatioon kuulumattomat jalostajat harjoittavat, vaikka kyseisiä toimintoja onkin kutsuttu toiminnoiksi, jotka ”eivät ole varsinaisia” jalostustoimintoja. Lisäksi asetuksen N:o 1580/2007 52 artiklan 2 a kohdassa tai täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 50 artiklan 3 kohdassa ei jätetä jäsenvaltioille harkintavaltaa, kun on kyse kiinteiden määrien soveltamisesta kaupan pidetyn tuotannon arvon laskemiseksi. Tämä pätee myös täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 60 artiklan 7 kohtaan.

(ks. 36 ja 38–40 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 41 kohta)

4.      Yhteisten markkinajärjestelyjen alalla asetusten N:o 2200/96, N:o 2201/96 ja N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla annettu asetus N:o 1580/2007 ja asetuksen N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annettu täytäntöönpanoasetus N:o 543/2011 ovat SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettuja sääntelytoimia, koska kyseessä eivät ole SEUT 289 artiklan 3 kohdassa määritellyn kaltaiset lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset eivätkä yksittäistapauksia koskevat toimet. Lisäksi asetuksen N:o 1580/2007 52 artiklan 2 a kohta ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 50 artiklan 3 kohta eivät sisällä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä.

Vaikka on totta, että unionin tukien maksaminen kyseisten säännösten mukaisesti tehdään kansallisten viranomaisten välityksellä, on kuitenkin niin, että säädöksissä, joiden nojalla kyseiset viranomaiset suorittavat asianomaiset maksut, ei mainita kantajaorganisaatioita eikä niitä ole osoitettu eikä annettu tiedoksi kantajaorganisaatioille. Kukin maksajaelin harjoittaa lisäksi tehtäviään asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavien sääntöjen mukaan, eikä näissä säädetä välttämättä sellaisten säädösten antamisesta, jotka voidaan riitauttaa kansallisissa tuomioistuimissa.

(ks. 42 ja 43 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 46 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 49 kohta)

7.      Yhteisten markkinajärjestelyjen alalla asetusten N:o 2200/96, N:o 2201/96 ja N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla annetun asetuksen N:o 1580/2007 52 artiklan 2 a kohdan toinen alakohta ja asetuksen N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annetun täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 50 artiklan 3 kohta ja 60 artiklan 7 kohta on kumottava siltä osin kuin niissä säädetään, että ”toimintojen, jotka eivät ole varsinaisia jalostustoimintoja” arvo kuuluu kaupan pidetyn jalostettavaksi tarkoitettujen hedelmien ja vihannesten tuotannon arvoon, sekä siltä osin kuin niissä säädetään hedelmien ja vihannesten jalostukseen liittyvien investointien ja toimien kelpoisuudesta unionin rahoitukseen.

Näin ollen asetuksen N:o 1580/2007 52 artiklan 2 a kohdan ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 50 artiklan 3 kohdan vaikutuksena on tukien myöntäminen hedelmä- ja vihannesjalosteiden alalla tuottajaorganisaatioille, jotka jalostavat tuotantonsa itse tai jalostuttavat ne omaan lukuunsa. Näillä säännöksillä rikotaan maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annettua asetusta N:o 1234/2007, koska siinä ei säädetä tällaisten tukien maksamisesta, ja ne merkitsevät näin ollen syrjintää keskenään kilpailevien unionin jalostajien välillä. Nämä vaikutukset aiheutuvat, koska kyseisissä säännöksissä mainitut kiinteät määrät kattavat myös tiettyjen sellaisten toimintojen kustannukset, joita jalostajat harjoittavat jalostaessaan tuottajaorganisaatioiden niille toimittamia hedelmiä ja vihanneksia, koska näiden toimintojen tietyt kustannukset kattava tuki myönnetään yksinomaan, kun tuottajaorganisaatiot vastaavat jalostuksesta tai kun jalostus on niiden vastuulla ulkoistettu, sellaisena kuin tämä määritellään asetuksen N:o 1580/2007 29 artiklassa ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 27 artiklassa.

Tämä pätee myös täytäntöönpanoasetuksen N:o 543/2011 60 artiklan 7 kohtaan. Ensinnäkin mainitun säännöksen mukaan kaikki tuottajaorganisaatioiden jalostukseen liittyvät toimet ja investoinnit voivat saada unionin tukea, eikä siinä edes rajoiteta sen soveltamisalaa ”toimintoihin, jotka eivät ole varsinaisia jalostustoimintoja”. Toiseksi se, että kyseessä oleva tukikelpoisuus riippuu asetuksen N:o 1234/2007 103 c artiklassa tai 122 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdassa mainittuihin tavoitteisiin pyrkimisestä, ei merkitse sitä, että asianomainen säännös olisi viimeksi mainitun asetuksen mukainen. Näin ollen sillä, että tuottajaorganisaatio pyrkii mainittuun tavoitteeseen, ei voida sallia hedelmien ja vihannesten jalostukseen liittyvien toimintojen rahoittamista.

(ks. 76–78 ja 81 kohta)