Kanne 1.10.2010 - Timab Industries ja CFPR v. Euroopan komissio

(Asia T-456/10)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Timab Industries (Dinard, Ranska) ja Cie financière et de participations Roullier (CFPR) (Saint-Malo, Ranska) (edustaja: asianajaja N. Lenoir)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Ensisijaisesti päätös on kumottava

toissijaisesti on kumottava päätöksen 1 artikla siltä osin kuin siinä todetaan, että Timab ja CFPR ovat osallistuneet myyntiehtoja ja kompensaatiojärjestelmää koskeviin menettelyihin

joka tapauksessa on muutettava päätöksen 2 kohtaa ja alennettava CFPR:lle ja Timabille yhteisvastuullisesti ja täysimääräisesti määrätyn sakon määrää olennaisesti

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat ensisijaisesti sen SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 20.7.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 5001 lopullinen (asia COMP/38866 - Eläinrehuksi tarkoitetut fosfaatit) kumoamista, joka liittyy myyntikiintiöiden määräämiseen, hinnoista ja myyntiehdoista sopimiseen sekä arkaluontoisten kaupallisten tietojen vaihtamista koskevaan kartelliin eläinrehuksi tarkoitettujen fosfaattien eurooppalaisilla markkinoilla.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi seuraavaan kahdeksaan kanneperusteeseen:

puolustautumisoikeuksien, luottamuksensuojan ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaaminen sekä asetuksen N:o 773/2004¹ ja sovintomenettelystä annetun tiedonannon² virheellinen soveltaminen koska kantajat katsovat, että niitä rangaistiin siitä, että ne olivat vetäytyneet neuvotteluista, joilla pyrittiin pääsemään asetuksen N:o 773/2004 10 a artiklan mukaisesti sovintoon, koska komission sovintoneuvotteluiden aikana määräämän mahdollisen sakon määrää korotettiin sittemmin 25 prosentilla, vaikka kantajien mukaan yhtäältä mahdollista sakkoa pitäisi korottaa korkeintaan 10 prosentilla sovintoneuvottelujen jatkamisesta kieltäytymisen perusteella ja toisaalta kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa vähennettiin 60 prosentilla;

perustelujen riittämättömyys ja ristiriitaisuus, puolustautumisoikeuksien loukkaaminen sekä todistustaakan laiminlyöminen, koska kantajat katsovat niitä syytettävän osallistumisesta menettelyihin, joihin ne eivät ole osallistuneet, vaikkei komission ollut todisteita niiden osallisuudesta;

periaatteen, jonka mukaan taannehtivaa lakia ei saa säätää syytetyn vahingoksi, sekä luottamuksensuojan, yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaaminen, koska sakon määrä määritettiin vuoden 2006 suuntalinjojen³ mukaan, vaikka kilpailusääntöjen rikkominen, josta kantajia syytetään, tapahtui ennen kyseisten suuntaviivojen julkaisemista; kantajien mukaan kyseisten suuntaviivojen soveltaminen merkitsi sakon määrän korottamista;

asetuksen N:o 1/2003⁴ 23 artiklan virheellinen soveltaminen sekä suhteellisuusperiaatteen ja periaatteen, jonka mukaan rangaistukset on määrättävä yksilökohtaisesti, ja yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen, koska kantajille määrätyn sakon määrä ei vastaa kyseessä olevien menettelyjen kestoa eikä törkeysastetta;

ilmeinen arviointivirhe niiden menettelyjen törkeysasteen arvioinnin osalta, joista kantajia syytetään, sekä yhdenvertaisuusperiaatteen ja periaatteen, jonka mukaan rangaistukset on määrättävä yksilökohtaisesti, loukkaaminen sakon perusmäärän määrittämisen osalta, koska komissio ei ottanut huomioon sitä, että kilpailusääntöjen rikkomisella ei ollut huomattavia vaikutuksia ja että Timabin osallistuminen kartelliin oli vähäisempää kuin muiden osallistujien;

arviointivirhe periaatteen, jonka mukaan rangaistukset on määrättävä yksilökohtaisesti, ja yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamisen osalta, koska kaikki lieventävät seikat hylättiin kantajien osalta sillä perusteella, että ne olivat riippuvaisia muista kartelliin osallistuneista tahoista ja Timabin kilpailukäyttäytymisestä;

puolustautumisoikeuksien ja yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen sekä yhteistyötiedonannon⁵ virheellinen soveltaminen, koska kantajille määrätyn sakon alentamista, joka myönnettiin yhteistyötiedonannon perusteella sovintoneuvottelujen yhteydessä, pienennettiin huomattavasti sen jälkeen, kun kantajat vetäytyivät sovintoneuvotteluista;

ilmeinen arviointivirhe kantajien maksukyvyn osalta ja yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen sekä SEU 3 artiklan ja Lissabonin sopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan nro 17 virheellinen soveltaminen, koska kantajien maksukykyyn sovellettiin vuoden 2006 suuntaviivojen säännöksiä ottamatta huomioon eurooppalaista maanviljelyä koskettavaa kriisiä eikä kantajia erityisesti koskevia taloudellisia ja sosiaalisia vaikeuksia.

____________

¹ - [TFEU 101] artiklan ja [TFEU 102] artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta 7.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 773/2004 (EUVL L 123, s. 18).

² - Komission tiedonanto sovintomenettelyn toteuttamisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 ja 23 artiklan mukaisten päätösten tekemiseksi kartelliasioissa (EUVL 2008, C 167, s. 1).

³ - Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2).

⁴ - [TFEU 101] ja [TFEU 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003.

⁵ - Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).