Yhdistetyt asiat T-239/04 ja T-323/04

Italian tasavalta ja Brandt Italia SpA

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Valtiontuet − Lainsäädäntö, jossa säädetään kiireellisistä toimenpiteistä työpaikkojen säilyttämiseksi taloudellisissa vaikeuksissa olevissa yrityksissä − Päätös, jossa tukiohjelma todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään maksettujen tukien takaisin perimisestä

Tuomion tiivistelmä

1.      Valtiontuki – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet

(EY 87 artikla)

2.      Valtiontuki – Käsite – Työllisyystukijärjestelmät kuuluvat käsitteen piiriin

(EY 81 artiklan 1 kohta)

3.      Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Asetusteitse määritellyt tukiluokat, joita voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina – Työllisyystuesta annettu asetus N:o 2204/2002

(EY 87 ja EY 88 artikla; komission asetus N:o 2204/2002)

4.      Valtiontuki – Komission päätös, jolla ilmoittamatta jätetyn tuen todetaan olevan yhteismarkkinoille soveltumaton – Perusteluvelvollisuuden ulottuvuus

(EY 87 artiklan 1 kohta ja EY 253 artikla)

5.      Valtiontuki – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuus pyytää niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa

(EY 88 artiklan 2 kohta)

6.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Tukijärjestelmän tutkinta kokonaisuudessaan on sallittua

7.      Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen – Kansallisen oikeuden soveltaminen

(EY 88 artikla)

1.      Työllisyystukijärjestelmää koskeva valtion toimenpide uhkaa vääristää kilpailua, koska sillä vahvistetaan tiettyjen yritysten taloudellista asemaa niiden kilpailijoihin nähden, ja erityisesti se uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan, jos tuensaajat kilpailevat toisista jäsenvaltioista tulevien tuotteiden kanssa, vaikkeivät ne vie itse omaa tuotantoaan.

(ks. 68 kohta)

2.      Sillä, että työllisyystukijärjestelmää koskevalla valtion toimenpiteellä pyritään turvaamaan työllisyys, ei ole mitään merkitystä arvioitaessa, onko toimenpide valtiontukea, koska EY 87 artiklan 1 kohdassa ei tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella vaan niiden vaikutusten perusteella.

(ks. 69 kohta)

3.      Jotta tukiohjelma voitaisiin katsoa [EY] 87 ja [EY] 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen annetun asetuksen N:o 2204/2002 nojalla yhteismarkkinoille soveltuvaksi, ei riitä, että siinä vahvistetut edellytykset täyttyvät vain joissakin mahdollisissa soveltamistapauksissa. Jokaisen tästä ohjelmasta myönnettävän tuen täytyy täyttää nämä edellytykset.

Täten mainitussa asetuksessa vahvistetut edellytykset eivät täyty, kun kyseessä on työllisyystukijärjestelmää koskeva valtiontukijärjestelmä, jossa ei ole kielletty myöntämästä tukea tukialueen ulkopuolella sijaitsevalle suuryritykselle. Lisäksi se kyseisen valtion toimenpiteen kohdalla vallitseva puhtaasti teoreettinen mahdollisuus, että potentiaalinen myyjä olisi pieni tai keskisuuri yritys, ei ole riittävä peruste näin ilmoitetun tuen toteamiseen yhteismarkkinoille soveltuvaksi valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen perusteella.

(ks. 94 ja 101 kohta)

4.      Perusteluvelvollisuus on olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee riidanalaisen päätöksen aineellista lainmukaisuutta. EY 253 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia, ja niissä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava toimielimen toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, ja siten, että toimivaltainen tuomioistuin voi valvoa toimenpiteen laillisuutta. Tätä vaatimusta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska sitä, ovatko päätöksen perustelut EY 253 artiklan mukaiset, tutkitaan paitsi päätöksen sanamuodon myös asiayhteyden ja kaikkien asiaa koskevien oikeussääntöjen suhteen.

Näistä periaatteista seuraa, että komission tehtävä on näyttää toteen, että toimenpide on valtiontukea ja että se on soveltumaton yhteismarkkinoille. Sillä ei kuitenkaan ole velvollisuutta ottaa kohta kohdalta kantaa sellaisiin kansallisten viranomaisten tai väliintulijoiden esittämiin väitteisiin, jotka eivät selvästikään liity asiaan.

Vaikka tietyissä tapauksissa jo tuen myöntämiseen liittyvistä seikoista ilmenee, että tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää tai uhata vääristää kilpailua, komission on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan joka tapauksessa mainittava nämä seikat päätöksensä perusteluissa.

Komission ei kuitenkaan tarvitse näyttää toteen todellisia vaikutuksia, joita laittomilla tuilla on ollut kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tällaisen näytön esittämistä koskevan vaatimuksen asettaminen komissiolle johtaisi nimittäin niiden jäsenvaltioiden suosimiseen, jotka maksavat tukia noudattamatta EY 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoitusvelvollisuutta, niiden kustannuksella, jotka ilmoittavat tuesta suunnitteluvaiheessa. EY 87 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan yhteismarkkinoille soveltumattomia ovat nimittäin paitsi tuet, jotka ”vääristävät” kilpailua, myös tuet, jotka ”uhkaavat” vääristää kilpailua

(ks. 117–119, 126 ja 127 kohta)

5.      Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistava ilmoitus EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta on asianmukainen keino ilmoittaa menettelyn aloittamisesta kaikille niille, joita asia koskee.

(ks. 141 kohta)

6.      Kun kyse on tukijärjestelmästä, komissio voi tyytyä tutkimaan asianomaisen järjestelmän yleispiirteitä olematta velvollinen tutkimaan jokaista yksittäistä soveltamistapausta, kun se tarkistaa, onko tuossa järjestelmässä tukeen viittaavia osatekijöitä.

(ks. 142 kohta)

7.      Tuensaajayritykset voivat, kun otetaan huomioon komission EY 88 artiklan perusteella harjoittaman valtiontukien valvonnan pakottavuus, lähtökohtaisesti perustellusti luottaa niille myönnetyn tuen lainmukaisuuteen ainoastaan silloin, kun tukea myönnettäessä on noudatettu tuon artiklan mukaista menettelyä. Huolellisen taloudellisen toimijan on nimittäin tavallisesti kyettävä varmistumaan siitä, että tätä menettelyä on noudatettu, vaikka jäsenvaltion viranomainen olisi siinä määrin vastuussa päätöksen lainvastaisuudesta, että sen peruuttaminen on tuensaajan kannalta vilpittömän mielen suojan vastaista.

Silloin, kun tuensaaja vetoaa poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden perusteella se on voinut perustellusti luottaa tuen sääntöjenmukaisuuteen, kansallisen tuomioistuimen on arvioitava kyseisiä olosuhteita, kun se on tarvittaessa esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle tulkintaa koskevia ennakkoratkaisukysymyksiä.

(ks. 154 ja 155 kohta)