UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)

10 päivänä joulukuuta 2014 (*)

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Ranskan kliinisen kemian analyysien markkinat – Päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Yritysten yhteenliittymä – Ammattiyhteisö – Tarkastuksen ja tutkimuksen kohde – SEUT 101 artiklan soveltamisedellytykset – Tarkoitukseen perustuva kilpailusääntöjen rikkominen – Vähimmäishinta ja laboratorioyhtymien toiminnan kehittämisen esteet – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Näyttö – Tosiseikkoja koskevat arviointivirheet ja oikeudelliset virheet – Sakon määrä – Sakkojen määrän laskennasta annettujen vuoden 2006 suuntaviivojen 37 kohta – Täysi harkintavalta

Asiassa T‑90/11,

Ordre national des pharmaciens (ONP), kotipaikka Pariisi (Ranska),

Conseil national de l’Ordre des pharmaciens (CNOP), kotipaikka Pariisi,

Conseil central de la section G de l’Ordre national des pharmaciens (CCG), kotipaikka Pariisi,

edustajinaan asianajajat O. Saumon, L. Defalque, T. Bontinck ja A. Guillerme,

kantajina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Castilla Contreras, C. Giolito, B. Mongin ja N. von Lingen,

vastaajana,

jota tukee

Labco, edustajinaan asianajajat N. Korogiannakis, M. Coppet ja B. Dederichs,

väliintulijana,

jossa kantajat vaativat [SEUT] 101 artiklan mukaisesta menettelystä 8.12.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 8952 lopullinen (asia 39510 – Labco/ONP) kumoamista ja toissijaisesti sakon määrän alentamista,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. Berardis sekä tuomarit O. Czúcz (esittelevä tuomari) ja A. Popescu,

kirjaaja: hallintovirkamies C. Heeren,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.2.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta ja kanteen kohteena oleva päätös

1        Euroopan komissio totesi [SEUT] 101 artiklan mukaisesta menettelystä 8.2.2010 antamallaan päätöksellä K(2010) 8952 lopullinen (asia 39510 – Labco/ONP) (jäljempänä kanteen kohteena oleva päätös), että kantajat eli Ranskan apteekkariliitto, Ordre national des pharmaciens (ONP), ja sen päätöksentekoelimet Conseil national de l’Ordre des pharmaciens (CNOP) ja Conseil central de la Section G de l’Ordre national des pharmaciens (CCG) (jäljempänä yhdessä ammattiyhteisö) ovat rikkoneet SEUT 101 artiklaa tekemällä yhtäältä päätöksiä, joiden tarkoituksena oli vahvistaa kliinisen kemian analyyseille vähimmäishinnat Ranskan markkinoilla, ja toisaalta päätöksiä, joiden tarkoituksena oli estää eräitä laboratorioyhtymiä kehittämästä toimintaansa näillä markkinoilla (kanteen kohteena olevan päätöksen 1 artikla), ja velvoitti ne maksamaan yhteisvastuullisesti 5 miljoonan euron suuruisen sakon (kanteen kohteena olevan päätöksen 3 artikla).

2        Kuten kanteen kohteena olevan päätöksen 44 ja 45 perustelukappaleessa todetaan, ONP on ranskalainen ammattiyhteisö, jolle Ranskan valtio on antanut neljä keskeistä tehtävää, jotka määrittävät sen julkisen vallan tehtävän. ONP:sta ja sen neuvostoista säädetään Ranskan kansanterveyslaissa (code de la santé publique, jäljempänä CSP), jonka L 4231‑1 §:ssä täsmennetään seuraavaa:

”[ONP:n] tavoitteena on

1)      varmistaa ammattivelvollisuuksien noudattaminen

2)      puolustaa ammattiyhteisön kunniaa ja pätevyyttä

3)      valvoa apteekkarien ammattitaitoa

4)      edistää kansanterveyttä ja hoidon laatua ja erityisesti ammattitoimien turvallisuutta.

[ONP] kokoaa yhteen Ranskassa ammattiaan harjoittavat apteekkarit.”

3        ONP:n toiminta ja tehtävät, apteekkarien ammattialan eettiset normit ja ONP:n organisaatio kuvataan kanteen kohteena olevan päätöksen 44–62 perustelukappaleessa. Niistä ilmenee muun muassa, että ONP vahvistaa ja päivittää apteekkarien kansallisen luettelon (jäljempänä luettelo), johon merkitseminen on lakiin perustuva ennakkoedellytys apteekkarin ammatin harjoittamiselle (CSP:n L 4221‑1, L 4232‑3 ja L 4232‑16 §).

4        Relevantteina markkinoina on Ranskan kliinisen kemian analyysien markkinat. Ne kuvataan kanteen kohteena olevan päätöksen 5–38 perustelukappaleessa. Markkinoiden toimijoista kanteen kohteena olevassa päätöksessä todetaan, että Ranskassa kliinistä kemiaa harjoittavat ensisijaisesti apteekkarit, mikä selittää ONP:n määräävän aseman, kun taas lääkäriliitolla, Ordre des médecinsillä, on symmetrinen asema kliiniseen kemiaan erikoistuneisiin lääkäreihin nähden (11 perustelukappale). Kliinisen kemian analyysejä voidaan tehdä ainoastaan kliinisen kemian laboratorioissa (jäljempänä laboratoriot) niiden johtajien ja apulaisjohtajien alaisuudessa (12 perustelukappale). Laboratoriot ovat usein pienikokoisia (50 prosentilla on alle 1,5 miljoonan euron liikevaihto ja 30 prosenttia toimii yksittäisinä yrityksinä), vaikka Ranskassa toimii useita laboratorioyhtymiä (13 ja 14 perustelukappale).

5        Suurin laboratorioyhtymä eli väliintulijana oleva Labco, joka on erityisesti Ranskassa ja Espanjassa sekä useissa muissa Euroopan maissa toimiva eurooppalainen laboratorioyhtymä, kuvataan kanteen kohteen olevan päätöksen 14–17 perustelukappaleessa. Muita Ranskassa toimivia merkittäviä laboratorioyhtymiä ovat Unilabs SA, joka toimii niin ikään useissa maissa Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella, ja finanssialan holdingyhtiö Générale de santé (18 ja 19 perustelukappale). Lisäksi kaksi erikoistunutta laboratorioyhtymää, Pasteur Cerba ja Biomnis, tarjoavat muista laboratorioista poikkeavia erilaisia teknistä huippuosaamista edellyttäviä palveluja (20–22 perustelukappale).

6        Ranskan lainsäädäntö, jonka puitteissa laboratorioiden toimintaa kehitetään, selostetaan kanteen kohteena olevan päätöksen 63–109 perustelukappaleessa.

7        Menettely alkoi Labcon 12.10.2007 tekemällä kantelulla, joka kohdistui ammattiyhteisön tekemiin päätöksiin, joiden tarkoituksena oli jarruttaa Labcon kehittämistä ja rajoittaa sen mahdollisuutta kilpailla kliinisen kemian analyysien markkinoilla muiden laboratorioiden kanssa, joiden omistajat valitsevat ammattiyhteisön johtajat (kanteen kohteena olevan päätöksen 110 ja 111 perustelukappale).

8        [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1) 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti 12. ja 13.11.2008 järjestettiin tarkastus ammattiyhteisön tiloissa sekä Champagnat-Desmoulins-Philippakisin laboratorion tiloissa. Näiden tarkastusten perusteena olevat kaksi päätöstä, joista toisen eli asiassa COMP/39510 29.10.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 6494 mukaan ammattiyhteisön oli suostuttava tarkastukseen (jäljempänä tarkastuspäätös), saatettiin unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäviksi (asia T‑23/09, CNOP ja CCG v. komissio, tuomio 26.10.2010, Kok., s. II‑5291 ja asia T‑24/09, Biocaps v. komissio, määräys 16.6.2010, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

9        Vuoden 2009 kuluessa komissio osoitti ammattiyhteisölle sekä viidelle laboratoriotoimintaa harjoittavalle itsenäisten ammatinharjoittajien yhtiölle (sociétés d’exercice libéral, jäljempänä SEL tai SEL-yhtiöt) tietojensaantipyyntöjä, joihin nämä vastasivat. Väitetiedoksianto annettiin 19.10.2009. Ammattiyhteisö vastasi siihen 11.1.2010. Kuulemistilaisuus pidettiin 10.2.2010. Komissio lähetti ammattiyhteisölle 26.2.2010 uuden tietojensaantipyynnön, johon tämä vastasi.

10      Komissio toteaa kanteen kohteena olevassa päätöksessä, että ammattiyhteisö on tehnyt tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia käsittäviä yritysten yhteenliittymän päätöksiä, jotka merkitsevät yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua SEUT 101 artiklan rikkomista, joka on alkanut ainakin vuoden 2003 lokakuussa eikä todennäköisesti ole päättynyt edes väitetiedoksiannon tiedoksi antamisen jälkeen. Kyseinen toiminta koskee kaikkia ammattiyhteisön päätöksiä, jotka on tehty sen jäsenten enemmistön taloudellisten etujen turvaamiseksi eikä yleisen edun vuoksi ja joiden erottamattomina lisätavoitteina on estää eräitä laboratorioyhtymiä kehittämästä toimintaansa ja pyrkiä vahvistamaan kliinisen kemian analyyseille vähimmäishinnat Ranskan markkinoilla.

11      Sakon määrän laskemisesta komissio täsmentää, että koska kyseessä on asetuksen N:o 1/2003 voimaantulon jälkeen ensimmäinen tapaus, jossa voitaisiin vedota yritysten yhteenliittymän jäsenten taloudelliseen vastuuseen yhteenliittymälle määrätyn sakon osan maksamisen varmistamiseksi, koska jäsenet eivät välttämättä ole olleet täysin tietoisia kyseessä olevien säännösten sisällöstä ja koska yhteenliittymän syyksi luettu toiminta ei ollut salaista, se soveltaa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta antamiensa suuntaviivojen (EUVL 2006, C 210, s. 2; jäljempänä suuntaviivat) 37 kohtaa. Komissio poikkeaa siten niissä esitetyistä yleisistä laskentamenetelmistä ja vahvistaa ONP:lle, CNOP:lle ja CCG:lle yhteisvastuullisesti määrätyn sakon määräksi 5 miljoonaa euroa, mikä ei ylitä kymmentä prosenttia kunkin kyseisillä markkinoilla toimivan jäsenen kokonaisliikevaihdon summasta.

 Asian käsittelyn vaiheet ja vaatimukset

12      Ammattiyhteisö nosti esillä olevan kanteen 21.2.2011 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä.

13      Labco ja Unilabs toimittivat unionin yleiseen tuomioistuimeen 22.7.2011 väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi nämä kaksi yhtiötä väliintulijoiksi 8.11.2011 antamallaan määräyksellä. Unilabs ilmoitti 19.12.2011 päivätyllä kirjeellään unionin yleiselle tuomioistuimelle peruuttavansa väliintulohakemuksensa, minkä vuoksi unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja poisti sen rekisteristä 15.2.2012 antamallaan määräyksellä.

14      Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari nimettiin yhdeksänteen jaostoon, jolle tämä asia näin ollen siirrettiin.

15      Unionin yleinen tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja esitti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklassa tarkoitettuina prosessinjohtotoimina asianosaisille kirjallisia kysymyksiä, joihin ne vastasivat asetetussa määräajassa.

16      Asianosaisten ja väliintulijan lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin kuultiin 6.2.2014 pidetyssä istunnossa.

17      Ammattiyhteisö vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa kanteen kohteena olevan päätöksen

–        toissijaisesti alentaa sille määrätyn sakon määrää ottaen huomioon olemassa olevat lieventävät olosuhteet ja sen erityisluonne yritysten yhteenliittymänä

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18      Komissio vaatii Labcon tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa ammattiyhteisön korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

19      Ammattiyhteisö esittää kumoamisvaatimuksen, jonka tueksi se vetoaa yhdeksään perusteeseen, sekä sakon määrän alentamista koskevan toissijaisen vaatimuksen, jonka tueksi se vetoaa yhteen ainoaan perusteeseen, joka koskee virheellistä arviointia ja tulkintaa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 4 kohtaa ja suuntaviivojen 37 kohtaa sovellettaessa.

1.     Kumoamisvaatimus

20      Kumoamisvaatimuksensa tueksi ammattiyhteisö vetoaa yhdeksään perusteeseen.

21      Ensimmäinen kanneperuste koskee SEUT 101 artiklan virheellistä tulkintaa ja soveltamista asiassa C‑309/99, Wouters ym., 19.2.2002 annettuun tuomioon (Kok., s. I‑1577, jäljempänä asiassa Wouters annettu tuomio) nähden.

22      Toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes kanneperuste koskevat toimintaa, joka kohdistuu laboratorioyhtymien toiminnan kehittämiseen.

23      Toinen ja kolmas kanneperuste koskevat tarkemmin sanottuna SEL-yhtiöiden ilmoitusvelvollisuutta niiden toiminta-aikana. Toinen peruste koskee arviointivirhettä, joka on aiheutunut Ranskan lainsäädännön virheellisestä tulkinnasta siltä osin kuin kyse on prefektin ja CCG:n tehtävistä SEL:n toiminta-aikana tapahtuvien muutosten yhteydessä. Kolmannen kanneperusteen mukaan asiassa on jätetty huomiotta Ranskan lainsäädännössä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden ulottuvuus ja CCG:n asema sen hoitaessa yhtiöasiakirjojen jälkitarkastusta koskevaa tehtäväänsä.

24      Neljäs ja viides kanneperuste kohdistuvat SEL:n pääomarakennetta ja pääoman muutoksia koskevaan järjestelmään. Neljännen kanneperusteen mukaan asiassa on sivuutettu CCG:n asema osakkaan ammatillisen riippumattomuuden turvaajana siltä osin kuin kyse on osakkaan vähimmäisosuudesta SEL:n pääomasta. Viidennen kanneperusteen mukaan asiassa on arvioitu virheellisesti lainsäätäjän tarkoitusta, joka koskee 25 prosentin enimmäisrajan ylittävien SEL:n yhtiöosuuksien tuottamien erilaisten oikeuksien jakamista, ja jätetty noudattamatta SEL:n yhtiöosuuksien jakamiseen sovellettavaa lainsäädäntöä.

25      Kuudes kanneperuste koskee SEUT 101 artiklan virheellistä tulkintaa ja soveltamista siltä osin kuin määrätyt kurinpitoseuraamukset vahvistaisivat riitautettujen päätösten mahdollisia tai todellisia vaikutuksia.

26      Seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs kanneperuste liittyvät markkinahintojen sääntelyä koskevaan toimintaan.

27      Seitsemäs kanneperuste, joka on esitetty ensisijaisesti, koskee toimivallan ylittämistä tarkastusvaltuuksien rajojen noudattamatta jättämisen vuoksi. Kahdeksas ja yhdeksäs kanneperuste, jotka on esitetty toissijaisesti, koskevat sovellettavan lainsäädännön sisällön sekä hinnanalennusten määritelmää ja hinnanalennuskäytäntöä koskevan lainsäätäjän tahdon virheellistä arviointia ja oikeudelliseen virheeseen johtanutta tosiseikkojen virheellistä arviointia.

28      Ammattiyhteisö näyttää vastauksessaan kyseenalaistavan myös komission vaatimukset, jotka liittyvät yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen toteamiseen. Komission mukaan tämä peruste on jätettävä tutkimatta.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee SEUT 101 artiklan virheellistä tulkintaa ja soveltamista asiassa Wouters annetun tuomion kannalta

29      Ammattiyhteisö väittää, että sen tehtävänä on puolustaa ammattiyhteisön riippumattomuutta sekä edistää kansanterveyttä ja hoidon laatua ja erityisesti ammattitoimien turvallisuutta, kuten asiassa C-89/09, komissio vastaan Ranska, 16.12.2010 annetussa tuomiossa (Kok., s. I‑12941) sen mielestä vahvistetaan. Ammattiyhteisön mukaan komission olisi pitänyt katsoa, että sen toiminta oli viranomaistoimintaa, johon ei sovelleta SEUT 101 artiklaa, ja että mikäli sen oletetaan tehneen päätöksiä yritysten yhteenliittymän ominaisuudessa, se oli perusteltua kansanterveyden suojelun vuoksi.

30      Ammattiyhteisö toteaa sen syyksi luettujen konkreettisten menettelytapojen osalta, että laboratorioille asetetulla velvollisuudella toimittaa asiakirjat, jotka koskevat osakkeiden luovutusta, osakkeiden pelkän omistusoikeuden (nue-propriété) ja käyttö- ja tuotto-oikeuden (usufruit) jakamista ja sääntöjen tai yhtiöjärjestyksen muutoksia, oli tarkoitus varmistaa, että Ranskan lakia noudatetaan.

31      SEL:n sääntöjen muuttamisessa ja johtajien muutoksissa yhtiön toiminta-aikana CCG:n toimivalta on sidottua, sillä lopullinen päätösvalta tällaisista muutoksista on prefektillä, ja ammattiyhteisö toimii näin ollen viranomaisena edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters tarkoitetulla tavalla. Sama koskee ammattiyhteisön mukaan CSP:ssä tältä osin asetettua ilmoitusvelvollisuutta, sillä CCG:n tehtävästä huolehtia SEL-yhtiöiden ja laboratorioiden tekemien sopimusten jälkitarkistuksesta säädetään lailla ja saadut tiedot toimitetaan prefektille, joka tekee lopullisen päätöksen. Ammattiyhteisö toteaa vielä vastauksessaan, että siltä osin kuin kanteen kohteena oleva päätös koskee, kuten komissio väittää unionin yleisessä tuomioistuimessa, ainoastaan luetteloon merkitsemistä koskevia päätöksiä siltä osin kuin kyse on prefektin ja CCG:n tehtävistä SEL-yhtiöiden toiminta-aikana tapahtuneiden muutosten yhteydessä, kyseisen luettelon hallinnointi riippuu toimiluvista.

32      Kurinpitoseuraamuksista kanteen kohteena olevassa päätöksessä esitetyistä moitteista ammattiyhteisö toteaa, että kurinpitovallan harjoittaminen kuuluu julkisen vallan toimivaltuuksiin.

33      Ammattiyhteisö väittää vielä, että komissio ei ota kanteen kohteena olevassa päätöksessä kantaa edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetun tuomion soveltamiseen sen toimintaan, joka koskee kohtuuttomien hinnanalennusten kieltoa. Se huomauttaa, että myös tämä toiminta on perusteltua kansanterveyden suojelun vuoksi.

34      Komissio väittää Labcon tukemana, että ammattiyhteisö on tehnyt SEUT 101 artiklan soveltamisalaan kuuluvia yrityksen yhteenliittymän päätöksiä kaikissa sitä vastaan todetuissa olosuhteissa, sillä se ei ole toiminut viranomaisena missään näistä tapauksista.

35      Edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetussa tuomiossa tuotiin esille useita periaatteita, joiden avulla voidaan todeta, missä olosuhteissa tietyn ammattiyhteisön toimintaa voidaan pitää yritysten yhteenliittymän päätöksenä, joka rajoittaa kilpailua SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisesti.

36      Ensinnäkään EUT-sopimuksen kilpailusääntöjä ei sovelleta toimintaan, jolla luonteensa, siihen sovellettavien sääntöjen sekä tavoitteidensa perusteella ei ole tekemistä taloudellisen vaihdannan kanssa tai joka liittyy julkiselle vallalle kuuluvien toimivaltuuksien käyttämiseen (edellä 21 kohdassa mainittu asia Wouters, tuomion 57 kohta ja asia C-1/12, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas, tuomio 28.2.2013, 40 kohta).

37      Toiseksi kaikki yritysten yhteenliittymän päätökset, jotka rajoittavat osapuolten tai jonkin osapuolen toimintavapautta, eivät välttämättä kuulu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon piiriin. Tätä määräystä yksittäistapaukseen sovellettaessa on nimittäin otettava huomioon ensinnäkin kokonaistilanne, jossa kyseinen yritysten yhteenliittymän päätös on tehty tai jossa se tuottaa vaikutuksensa, ja erityisesti sen tavoitteet, jona nyt käsiteltävässä tapauksessa on tarvittavien takeiden antaminen kyseisten palvelujen vastaanottajille. Sen jälkeen on tutkittava, ovatko siitä aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset näihin tavoitteisiin pyrkimisen välttämätön seuraus (edellä 21 kohdassa mainittu asia Wouters, tuomion 97 kohta ja asia C-136/12, Consiglio nazionale dei geologi ja Autorità garante della concorrenza e del mercato, tuomio 18.7.2013, 53 kohta).

38      Tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että yleistä etua koskevilla syillä ja erityisesti tietyn ammatin asianmukaista harjoittamista koskevilla syillä voidaan perustella SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamatta jättäminen tiettyihin kilpailunrajoituksiin silloin, kun ne ovat tarpeen.

39      Esillä olevassa asiassa komissio tutkii edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetun tuomion sovellettavuutta kanteen kohteena olevan päätöksen 684–691 perustelukappaleessa. Se hylkää siinä erityisesti ammattiyhteisön väitteen, joka on esitetty vastauksessa väitetiedoksiantoon ja jonka mukaan todetut rajoitukset ovat perusteltuja kansanterveyden suojelemiseksi, mikä on yleistä etua koskeva syy, jonka vuoksi sen toiminta jäisi SEUT 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Komission mukaan ammattiyhteisö tukeutuu biologien riippumattomuuden periaatteeseen keinona saavuttaa kansanterveyden suojelua koskeva tavoite antamalla tälle periaatteelle laajentavan ja kiistanalaisen tulkinnan, joka on systemaattisesti epäedullinen ammattialan ulkopuolisten pääomasijoitusten kannalta silloinkin, kun ne eivät vaikuta biologien päätöksenteon vapauteen, ja se lisää kilpailunrajoituksia Ranskan lainsäätäjän asettamiin rajoituksiin nähden, vaikka ammattiyhteisöllä ei itsellään ole sääntelyvaltaa. Komissio viittaa myös ammattiyhteisön hintakäytäntöihin, joilla ei sen mielestä pyritä turvaamaan yleistä etua saati ammattiyhteisön riippumattomuutta, vaan suojelemaan kliinisen kemian analyysien markkinoilla toimivien kliiniseen kemiaan erikoistuneiden apteekkarien taloudellisia etuja kilpailun ja potilaiden vahingoksi. Koska todetut rajoitukset eivät olleet tarpeen yleisen edun turvaamiseksi, komissio katsoo, että edellä mainitussa asiassa Wouters annetussa tuomiossa vahvistettua poikkeusta ei voida soveltaa tässä tapauksessa.

40      Tältä osin on näytetty, että toisin kuin edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters kyseessä olleella ammattiyhteisöllä, ammattiyhteisöllä ei tässä asiassa ole määräystenantovaltaa.

41      On myös täsmennettävä, että toisin kuin edellä 8 kohdassa mainitussa asiassa CNOP ja CCG vastaan komissio, ei ole enää erimielisyyttä siitä, että ammattiyhteisö on ammattiyhteisö, joka kokoaa yhteen apteekkarit, joista ainakin osa harjoittaa taloudellista toimintaa ja voidaan luokitella yrityksiksi (kyseisen tuomion 70–72 kohta).

42      Ammattiyhteisö väittää, että edellä 10 kohdassa tiivistetysti esitetyt toimet, joihin sen katsotaan kanteen kohteena olevassa päätöksessä syyllistyneen, on joko toteutettu sen julkisen vallan toimivaltuuksien puitteissa, minkä vuoksi ne jäävät taloudellisen toimintapiirin ulkopuolelle eikä niitä voida pitää SEUT 101 artiklassa tarkoitettuina yritysten yhteenliittymän päätöksinä, tai ovat tässä määräyksessä tarkoitettuja yritysten yhteenliittymän päätöksiä mutta samalla, kun ne ovat rajoittavia eivätkä täytä SEUT 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä, ne kuuluvat erottamattomasti kuluttajille annettuihin takeisiin liittyvän oikeutetun tavoitteen toteuttamiseen tai ovat tarpeen sen toteuttamiseksi.

43      Huolimatta komission esille tuomasta sekaannuksesta, joka johtuu ammattiyhteisön kirjelmistä, asiakirja-aineistosta ilmenee ammattiyhteisön katsovan, että siltä osin kuin menettelytavat, joihin sen katsotaan syyllistyneen, eivät kuulu valtion toimenpiteisiin vaan yritysten yhteenliittymien päätöksinä SEUT 101 artiklan soveltamisalaan, niitä ei kuitenkaan voida pitää kiellettyinä. Niiden rajoittavat vaikutukset ovat sen mielestä välttämättömiä oikeutetun päämäärän saavuttamiseksi, tässä tapauksessa kansanterveyden suojelemiseksi, tarvittaessa kliiniseen kemiaan erikoistuneen apteekkarin riippumattomuuden periaatetta noudattamalla. Ainoa poikkeus koskee SEL-yhtiöiden sääntömuutoksia koskevaa käytäntöä, minkä osalta ammattiyhteisö väittää toimineensa lopullisen päätöksen tekevän prefektin alaisuudessa toimivana viranomaisena.

44      Useimpien kyseessä olevien menettelytapojen osalta keskeinen kysymys sen ratkaisemiseksi, voidaanko edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetussa tuomiossa vahvistettuja periaatteita soveltaa, on se, onko ammattiyhteisö toiminut väittämällään tavalla Ranskan lainsäädännössä asetetuissa rajoissa. Tällaisessa tapauksessa sen toiminta perustuu lainsäädännön soveltamiseen ja palvelee laissa tarkoitetun tavoitteen toteuttamista. Tämä pätee sekä sen toimintaan, joka kohdistuu laboratorioyhtymien kehittämiseen, että hinnanalennuksiin.

45      Vaikka ammattiyhteisö määrittelee esillä olevan kanneperusteen edeltäväksi muihin kanneperusteisiin nähden, unionin yleinen tuomioistuin katsoo tarkasteltaessa edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetussa tuomiossa vahvistettujen periaatteiden konkreettista soveltamista kyseessä olevaan toimintaan, että siihen on tarkoituksenmukaista vastata sen jälkeen, kun on tutkittu ammattiyhteisön muiden kanneperusteiden yhteydessä esittämät väitteet sovellettavien säännösten tulkinnasta ja sen konkreettisista menettelytavoista. Näin ollen edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetussa tuomiossa vahvistettujen periaatteiden sovellettavuutta esillä olevaan asiaan käsitellään kumoamisvaatimusta koskevien kanneperusteiden tutkimisen lopuksi.

46      Tässä vaiheessa on kuitenkin tarkoituksenmukaista käsitellä ammattiyhteisön väite, joka koskee edellä 29 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Ranska annettua tuomiota. Kuten kanteen kohteena olevan päätöksen 695 ja 696 perustelukappaleessa todetaan, kyseinen tuomio koskee sitä, onko kliinisen kemian laboratorioita koskeva Ranskan järjestelmä, joka käsittää muiden kuin biologin pätevyyden omaavien henkilöiden oikeuteen omistaa yhtiöpääomaa kohdistuvia rajoituksia, yhteensoveltuva sijoittautumisvapautta koskevan SEUT 49 artiklan kanssa.

47      Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että nykyisin CSP:n R 6212‑82 §:ään sisältyvällä säännöllä, jonka mukaan jotakin muuta kuin biologin ammattia harjoittavien osakkaiden osuus laboratorioiden yhtiöpääomasta voi olla korkeintaan 25 prosenttia, ei ylitetty sitä, mikä oli tarpeen kansanterveyden suojelua koskevan tavoitteen saavuttamiseksi (80–89 kohta). Unionin tuomioistuin muistuttaa tuomion 82 kohdassa, että jäsenvaltiolla on harkintavaltaa ja että jäsenvaltion mukaan voi olla riski, ettei biologien ammatillisen riippumattomuuden varmistamiseksi annettua lainsäädäntöä noudateta käytännössä, koska henkilön, joka ei ole biologi, intressille voitontavoitteluun ei löytyisi samanlaisia hillitseviä tekijöitä kuin itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivan biologin vastaavalle intressille ja koska se, että työsuhteessa olevat biologit ovat alisteisuussuhteessa kliinisen kemian laboratoriotoimintaa harjoittavaan SEL-rajavastuuyhtiöön, jonka pääomasta enemmistöosuus on muiden kuin biologien pätevyyden omaavien omistuksessa, voisi tehdä heille vaikeaksi vastustaa jälkimmäisten ohjeita. Samassa kohdassa se toteaa lisäksi, että tällaisessa tapauksessa ei voida sulkea pois sitä, että tällaiset muut kuin biologin pätevyyden omaavat henkilöt tuntisivat houkutusta luopua taloudellisesti kannattamattomammista tai toteutettavuudeltaan monimutkaisemmista tutkimuksista tai leikata tutkimuksia edeltävässä vaiheessa ja seuraavissa vaiheissa annettavia potilaiden neuvontapalveluja, joita on pidettävä tyypillisinä kliinisen kemian laboratoriotutkimukselle Ranskassa.

48      Vaikka ammattiyhteisö väittää varmistavansa samankaltaisten sääntöjen soveltamisen toiminnalla, josta on määrätty seuraamuksia kanteen kohteena olevassa päätöksessä, komissio väittää kanteen kohteen olevan päätöksen 102 perustelukappaleessa, ettei yksikään ammattiyhteisöä vastaan hyväksytyistä väitteistä liity CSP:n R 6212‑82 §:n noudattamista koskeviin ammattiyhteisön päätöksiin. Tätä kysymystä tarkastellaan vielä tutkittaessa kanneperusteita, jotka koskevat laboratorioyhtymien toiminnan kehittämiseen kohdistuvia menettelytapoja.

49      Komissio katsoo joka tapauksessa perustellusti, että tämä oikeuskäytäntö ei ole ratkaisevassa asemassa käsiteltäessä kysymystä siitä, merkitseekö ammattiyhteisön syyksi luettu toiminta SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomista. Kuten komissio toteaa kanteen kohteena olevan päätöksen 696 perustelukappaleessa, se, että jäsenvaltioille tunnustetaan valta asettaa rajoituksia sijoittautumisvapaudelle kansanterveyden suojelemiseksi, ei anna yksityisille toimijoille tai niitä edustaville elimille oikeutta vapautua perussopimuksen kilpailusääntöjen soveltamisesta asettamalla kilpailunrajoituksia, joita valtio itse ei ole säätänyt.

50      Kysymystä siitä, onko komissio soveltanut asianmukaisesti edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annettua tuomiota, ja siten ensimmäiseen kanneperusteeseen annettavaa lopullista ratkaisua käsitellään näin ollen kanteen kohteena olevan päätöksen kumoamisperusteiden tutkimisen lopuksi.

 Kanneperusteet, jotka koskevat laboratorioyhtymien toiminnan kehittämiseen kohdistuvia menettelytapoja

51      Ennen kuin tarkastellaan ammattiyhteisön kyseessä olevista menettelytavoista esittämiä konkreettisia väitteitä on aluksi tuotava esille kanteen kohteena olevan päätöksen sisällön pääpiirteet, jotka koskevat kyseisiä menettelytapoja, näyttöastetta koskevia periaatteita ja tuomioistuinvalvonnan laajuutta, sekä tutkittava ammattiyhteisön esittämien väitteiden ulottuvuutta.

52      Ammattiyhteisön menettelytavat, jotka kohdistuvat laboratorioyhtymien toiminnan kehittämiseen, muodostuvat neljäntyyppisistä päätöksistä, jotka yksilöidään kanteen kohteena olevan päätöksen 127 perustelukappaleessa: ensinnäkin päätökset, joilla kiellettiin SEL:n yhtiöosuuksien tuottamien erilaisten oikeuksien jakaminen; toiseksi päätökset, joissa määrättiin ilmoittamaan osakkeiden siirroista välittömästi; kolmanneksi päätökset, joissa määrättiin, että kliiniseen kemiaan erikoistuneilla apteekkareilla on oltava tietty vähimmäisosuus pääomasta, ja neljänneksi päätökset, joissa vaadittiin alistamaan kaikki sääntöjen muutokset tai johtajanimitykset ammattiyhteisön ennakkohyväksynnälle. Kyseisiä menettelytapoja tarkastellaan yksityiskohtaisesti kanteen kohteena olevan päätöksen 5.2 luvussa (222–494 perustelukappale). Päätöksen 667–676 perustelukappaleessa esitetään niiden seuraukset tiivistäen seuraavasti:

”– –

(667) – – esillä olevassa asiassa esitetyt todisteet osoittavat, kuten 5.2 luvussa todetaan, että yhtymiin sidoksissa oleviin laboratorioihin kohdistuvien päätösten tavoitteena on hidastaa näiden yhtymien toiminnan kehittämistä ja mahdollisuuksien mukaan pysäyttää se, ja niillä pyritään rajoittamaan tai valvomaan tuotantoa, teknistä kehitystä ja investointeja.

(668) Tätä tavoitetta havainnollistaa ONP:n elimen 27.3.2003 pitämän kokouksen pöytäkirja[:] ’Puhtaasti lailliselta kannalta on mahdotonta vastustaa SEL:n osuuksien tai osakkeiden tuottamien erilaisten oikeuksien jakamista, – – neuvosto päättää, että ryhdytään valmistelemaan yksityiskohtaista lausuntoa, jonka mukaan Stés Unilabsia hyödyttänyt osuuksien jakaminen kielletään ammattieettisistä syistä’. Sitä kuvaa myös vuoden 2005 G-osaston johtoportaan vaalikampanjaa koskeva luonnos, jossa viitataan finanssiryhmiin: ’Olemme kiistatta saaneet kohteen tähtäimeemme, ja se on kaadettava’.

(669) Kyseisiä päätöksiä on tehty maaliskuusta 2003 lähtien, jolloin ONP:ssä otettiin käyttöön toimintalinja sellaisen ’uuden doktriinin’ kehittämiseksi, jonka mukaan ’Stés Labcoa hyödyttänyt osuuksien tuottamien erilaisten oikeuksien jakaminen kielletään’, ja viimeistään lokakuusta 2003 lähtien ja sen jälkeen vuodesta 2004 siten, että ONP on lähettänyt kirjeitä yhtymiin sidoksissa oleville laboratorioille. Nämä ONP:n toiminnan ilmenemismuodot eivät ole komission tietojen mukaan lakanneet tähän päivään mennessä.

(670) Useiden seikkojen perusteella voidaan yksilöidä ONP:n taloudellinen tavoite rajoittaa näillä toiseen ryhmään kuuluvilla ilmenemismuodoilla kilpailua markkinoilla. ONP, joka on keskittänyt toimensa yhteen seikkaan eli pääoman valvontaan, on nopeasti todennut laboratorioyhtymien toiminnan kehittymisestä aiheutuvan kilpailuriskin markkinoilla toimivien lukuisten pienten laboratorioiden kannalta. ONP on siten määrännyt seuraamuksia pääomaomistukseen ja SEL-yhtiöiden yhtiöasiakirjojen toimittamiseen väitetysti liittyvien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä estääkseen ja/tai hidastaakseen näiden laboratorioyhtymien toiminnan kehittämistä.

(671) Tässä tarkoituksessa ONP on aloittanut yhtymiin sidoksissa olevien laboratorioiden systemaattisen ajojahdin, kuten useat 5.2 luvussa mainitut asiakirja-aineiston asiakirjat, esimerkiksi muistiot ’Kliininen kemia ja rahoitus’ tai ’Luettelo SEL-yhtiöiden tekemistä Labco-kanteluista’, osoittavat. Samanaikaisesti ONP on yhtä systemaattisesti aloittanut kurinpitomenettelyjä kyseisiä laboratorioita ja niiden toimintaa harjoittavia apteekkareja vastaan (ks. 5 luku). Kaikille 5.2 luvussa mainituissa asiakirjoissa ja päätöksissä tarkoitetuille laboratorioille ja apteekkareille yhteistä on kuuluminen laboratorioyhtymiin (erityisesti Labcoon, Unilabsiin ja Confindexiin), jotka merkitsevät ONP:n mukaan kilpailuriskiä suurimmalle osalle sen jäsenistä.

(672) Laboratorioiden pääomaosuuksien omistaminen mahdollistaa niille investoimisen erittäin suorituskykyiseen aineistoon mittakaavaetujen saamiseksi, ehdotettujen analyysien kehittämiseksi ja nopeampien tulosten saamiseksi, kuten 2.2.2.2 luvussa todetaan. ONP ja erityisesti sen G-osaston johtoelimet eivät voi jättää huomiotta laadun, nopeuden ja tuottavuuden etuja, joita uusimman laboratorioaineiston avulla voidaan saavuttaa, erityisesti sen vuoksi, että kaksi sairaalabiologia toimii G-osaston keskusneuvostossa.

(673) Vaikka ONP:n määräämät kurinpitoseuraamukset yhteen sen päätöksissä tarkoitetuista yhtymistä kuuluville laboratorioille olisivat laillisesti perusteltuja, nämä seuraamukset ovat objektiivisesti suhteettomia, erityisesti suhteessa seuraamuksiin, jotka on asetettu noin kolmannekselle markkinoilla toimivista laboratorioista laatustandardin noudattamatta jättämisestä (pakollinen standardi vuodesta 1994), ja suhteessa ONP:n yleensä määräämiin seuraamuksiin SEL-yhtiöille tai kliiniseen kemiaan erikoistuneille apteekkareille kansanterveyttä koskevista vakavista syistä, kuten 5.4 luvussa todetaan.

(674) Lisäksi 5.2 luvussa on osoitettu, että ONP:n esittämät perustelut päätöksilleen, joilla on pyritty rajoittamaan laboratorioyhtymien toiminnan kehittämistä markkinoilla, ovat ristiriidassa niiden perustelujen kanssa, jotka se on esittänyt tukeakseen näkemyksiään niin kutsutuista viitelaboratorioista, jotka eivät kilpaile suoraan markkinoilla toimivien laboratorioiden ylivoimaisen enemmistön kanssa.

(675) ’Ammatinharjoittajien riippumattomuuden’ puolustaminen voi ONP:n mukaan perustua muihin kriteereihin, kun laboratoriot, joissa nämä ammatinharjoittajat toimivat, eivät kilpaile niiden laboratorioiden kanssa, joiden taloudellisia etuja ONP ajaa. Lisäksi Ranskan valtio on useaan otteeseen selvästi todennut ONP:n kiistämien oikeudellisten järjestelyjen laillisuuden. ONP ei voi myöskään väittää puolustavansa ammatinharjoittajia, kun Ranskan valtio ei ole katsonut tarpeelliseksi asettaa rajoituksia yksinomaan ammatinharjoittajien [luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä (SEL) olevien biologien] välisille siirroille ammatinharjoittamisen riippumattomuuden vaarantamista koskevista syistä. Tässä tapauksessa ONP, jolla ei ole sääntelyvaltaa, ei voi korvata lainsäädäntövaltaa asettaakseen näitä rajoituksia.

(676) Rajoittamalla markkinoilla toimivien ammatinharjoittajien taloudellista toimintaa tai estämällä ulkopuolisen pääoman sijoittamista markkinoille ONP pyrkii rajoittamaan tai valvomaan tuotantoa, teknistä kehitystä ja investointeja.”

53      Näyttöä koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on esitettävä näyttö niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja hankittava oikeudellisesti riittävät todisteet kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista (asia C‑185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio, tuomio 17.12.1998, Kok., s. I‑8417, 58 kohta ja yhdistetyt asiat T‑44/02 OP, T‑54/02 OP, T‑56/02 OP, T‑60/02 OP ja T‑61/02 OP, Dresdner Bank ym. v. komissio, tuomio 27.9.1998, Kok., s. II‑3567, 59 kohta).

54      Näin ollen komission on hankittava riittävän täsmälliset ja yhtäpitävät todisteet, joiden perusteella voidaan vakuuttua siitä, että kilpailusääntöjä on rikottu (yhdistetyt asiat 29/83 ja 30/83, Compagnie royale asturienne des mines ja Rheinzink v. komissio, tuomio 28.3.1984, Kok., s. 1679, 20 kohta ja asia T-54/03, Lafarge v. komissio, tuomio 8.7.2008, 55 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Komission esittämien todisteiden avulla on siten voitava päätellä, että kilpailusääntöjä on rikottu ilman, että olisi minkäänlaisia kohtuullisia syitä epäillä tätä (edellä 53 kohdassa mainittu asia Dresdner Bank ym. v. komissio, 137 ja 144 kohta).

55      Todistuskeinoista, joihin voidaan vedota SEUT 101 artiklan rikkomisen näyttämiseksi toteen, on todettava, että unionin oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistusharkinnan periaate (asia T-50/00, Dalmine v. komissio, tuomio 8.7.2004, Kok., s. II‑2395, 72 kohta ja asia T-112/07, Hitachi ym. v. komissio, tuomio 12.7.2011, Kok., s. II‑3871, 64 kohta).

56      Seikkoja, jotka komissio esittää päätöksessään todistaakseen, että yritys on rikkonut SEUT 101 artiklan 1 kohtaa, on tarkasteltava kokonaisuutena eikä erikseen (asia 48/69, ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, Kok., s. 619, Kok. Ep. II, s. 25, 68 kohta ja asia T‑53/03, BPB v. komissio, tuomio 8.7.2008, Kok., s. II‑1333, 185 kohta). Eri todisteet voivat keskenään vahvistaa toisiaan (yhdistetyt asiat T-67/00, T‑68/00, T‑71/00 ja T‑78, JFE Engineering ym. v. komissio, tuomio 8.7.2004, Kok., s. II‑2501, 275 kohta).

57      SEUT 101 artiklan nojalla tehdyn päätöksen tuomioistuinvalvonnan osalta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun unionin yleinen tuomioistuin käsittelee tällaista päätöstä koskevaa kumoamiskannetta, sen tehtävänä on yleisesti harjoittaa kokonaisvaltaista valvontaa ja tutkia, täyttyvätkö kyseisen artiklan soveltamisedellytykset (asia 42/84, Remia ym. v. komissio, tuomio 11.7.1985, Kok., s. 2545, 34 kohta ja asia T‑41/96, Bayer v. komissio, tuomio 26.10.2000, Kok., s. II‑3383, 62 kohta). Unionin yleisen tuomioistuimen on paitsi tutkittava erityisesti esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistettava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty (ks. asia C‑386/10 P, Chalkor v. komissio, tuomio 8.12.2011, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

58      Kanteen kohteena olevan päätöksen 5.2 luvusta ja edellä 52 kohdassa mainitusta 7 luvun katkelmasta ilmenee, että komissio tukeutuu asiakirjatodisteisiin perustellakseen johtopäätöstään, jonka mukaan kilpailusääntöjä on rikottu päätöksillä, joilla pyritään estämään laboratorioyhtymien toiminnan kehittäminen ja joita on pidettävä esteinä tuotannolle, tekniselle kehitykselle ja investoinneille relevanteilla markkinoilla, minkä vuoksi kyseessä on Euroopan kilpailuoikeuden ilmeinen rikkominen (755 perustelukappale, joka koskee kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta).

59      Tämän johtopäätöksen tueksi esitetyt merkittävät asiakirjatodisteet on käsitelty kanteen kohteena olevan päätöksen 5.2.1 luvussa (222–237 perustelukappale). Tässä kanteen kohteena olevan päätöksen osassa komissio kuvailee sitä, mikä on sen mielestä ammattiyhteisön ”suunniteltu strategia”, jolla pyritään rajoittamaan laboratorioyhtymiä, minkä se päättelee useista eri asiakirjoista ja tietyistä menettelytavoista.

60      Ammattiyhteisö ei ole esittänyt konkreettisia perusteluja tästä kanteen kohteena olevan päätöksen osasta mutta se väittää erityisesti jäljempänä tarkasteltavien toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen kanneperusteen yhteydessä, että komissio on tulkinnut väärin Ranskan lakia ja lainsäätäjän tahtoa, joita sen toimet ainoastaan heijastavat. Se ei ole esittänyt perusteluja myöskään kanteen kohteena olevan päätöksen 5.3 luvusta, jossa komissio katsoo, että se on suosinut erikoistuneita laboratorioyhtymiä, jotka toimivat alihankkijoina muille laboratorioille ja jotka eivät siten ole suoria kilpailijoita. Sen mukaan ammattiyhteisöllä ei ole ollut ongelmia siitä, että kliiniseen kemiaan erikoistuneilla apteekkareilla, jotka toimivat näissä rakenteissa, on vain 15 prosentin yhtiöosuus, kun taas se edellyttää vähintään 50 prosentin osuutta laboratorioyhtymiltä, jotka kilpailevat markkinoilla. Tässä kanteessa ammattiyhteisö ei esitä myöskään erityisiä perusteluja kanteen kohteena olevan päätöksen 5.5.2 luvusta (537–547 perustelukappale), jossa komissio katsoo, että ammattiyhteisön johtajat ovat ilmoittaneet sen kilpailunvastaiset tavoitteet sen sääntömääräisten elinten vaalien yhteydessä, erityisesti vaaliohjelmissaan tai julkaisemalla ne lehdessään. Esimerkkinä tästä kanteen kohteena olevan päätöksen 527 perustelukappaleessa viitataan CCG:n puheenjohtajan ilmaisemaan tahtoon ”vaikeuttaa finanssiryhmien kapitalistisia pyrkimyksiä ja tiettyjen biologien omaisuusstrategiaa”. Komissio kuvaa siinä myös ammattiyhteisön elinten ilmoittamia taloudellisia tavoitteita.

61      Se, että komissio on näiden todisteiden avulla tuonut esiin ammattiyhteisön johtoelinten laboratorioyhtymiin kohdistaman tietyn ennakolta harkitun toiminnan tai jopa strategian olemassaolon, on merkityksellistä arvioitaessa sitä erityistä asiayhteyttä, jossa se on toteuttanut toimensa puolustaakseen ja soveltaakseen lujasti tietynlaista laintulkintaa olosuhteissa, joissa mahdollisesti useat tulkinnat olisivat puolustettavissa, mikä on komission mukaan osoitus lain tulkitsemisesta taloudellisiin tarkoituksiin. Vaikka aikomuksia ei olekaan tarpeen ottaa huomioon sen määrittämisessä, ovatko kyseiset toimet kilpailua rajoittavia vai eivät (ks. vastaavasti asia C-32/11, Allianz Hungária Biztosító ym., tuomio 14.3.2013, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), niillä voi olla huomattava merkitys tässä tapauksessa, kun otetaan huomioon lainsäätäjän ammattiyhteisölle antamat tehtävät, joiden puitteissa sen toiminnan väitetään tapahtuneen.

62      Nämä seikat on otettava huomioon tutkittaessa, onko komissio ammattiyhteisön väitteen mukaisesti erehtynyt sovellettavien säännösten tulkinnassa, minkä jälkeen on ratkaistava (jäljempänä 343–348 kohta), voiko ammattiyhteisö väittää, että sen toiminnasta ei pitäisi määrätä seuraamuksia SEUT 101 artiklan yhteydessä edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetun tuomion perusteella.

63      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että asiassa on syytä tutkia kanneperusteet, jotka koskevat SEL-yhtiöiden pääomarakennetta ja pääoman muutoksia (neljäs ja viides kanneperuste), ennen kuin tutkitaan SEL-yhtiöiden ilmoitusvelvollisuutta niiden toiminta-aikana (toinen ja kolmas kanneperuste), ja lopuksi tutkitaan kuudes kanneperuste.

 SEL-yhtiöiden pääomarakennetta ja pääoman muutoksia koskevat kanneperusteet

64      Neljäs ja viides kanneperuste koskevat SEL-yhtiöihin sovellettavan lainsäädännön kehityksen, jossa niiden pääoman omistus vapautetaan ulkopuolisille rahoittajille, vaikutuksia niiden rakenteeseen. Asiaa koskevat oikeussäännöt, joiden tulkinnasta on kyse, kuvataan kanteen kohteena olevan päätöksen 91–102 ja 431 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa.

65      Lailla tai asetuksella säänneltyjen tai nimikesuojattujen ammattien harjoittamisesta yksityisesti yhtiömuodossa ja itsenäisten ammatinharjoittajien osakkuusyhtiöistä 31.12.1990 annetun lain nro 90-1258 (loi relative à l’exercice sous forme de sociétés des professions libérales soumises à un statut législatif ou réglementaire ou dont le titre est protégé et aux sociétés de participations financières de professions libérales; JORF 5.1.1991, s. 216) 1 §:ssä säädetään, että ”lailla tai asetuksella säänneltyjen tai nimikesuojattujen ammattien harjoittamiseksi voidaan perustaa rajavastuuyhtiöitä, osakeyhtiöitä tai kommandiittiosakeyhtiöitä, joista säädetään [kauppalaissa (code de commerce)], jollei tämän lain 1 luvun säännöksistä muuta johdu”. Tästä seuraa, että SEL voidaan perustaa laboratoriotoiminnan harjoittamiseksi ja että se voi kanteen kohteena olevan päätöksen 91 perustelukappaleessa todetulla tavalla toimia kaupallisten yhtiöiden tavanomaisissa yhtiömuodoissa, kuten rajavastuuyhtiönä (SELARL) ja osakeyhtiönä (SELAFA). Lisäksi on mahdollista perustaa kommandiittiosakeyhtiö (société en commandite par actions) (SELCA). Mahdollisuus perustaa société par actions simplifiées -muotoinen yhtiö (SELAS) on otettu käyttöön myöhemmin.

66      Lain nro 90‑1258 5 §:n 1 momentissa säädetään, että ”yli puolet yhtiöpääomasta ja äänioikeuksista on oltava – – yhtiössä toimivien ammatinharjoittajien omistuksessa”.

67      Lisäksi on tuotava esille CSP:n R 6212‑82 §:n sisältö, joka on lisätty yksityisten kliinisen kemian laboratorioiden johtajien ja apulaisjohtajien muodostamista itsenäisten ammatinharjoittajien yhtiöistä 17.6.1992 annetulla asetuksella nro 92-545 (décret relatif aux sociétés d’exercice libéral de directeurs et directeurs adjoints de laboratoires d’analyses de biologie médicale; JORF 21.6.1992, s. 8106), joka on lain nro 90-1258 täytäntöönpanoasetus. Tästä säännöksestä oli kyse edellä 29 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Ranska annetussa tuomiossa. Siinä todetaan seuraavaa:

”Yksityisten kliinisen kemian laboratorioiden johtajien ja apulaisjohtajien muodostaman [SEL:n] yhtiöpääomasta korkeintaan neljännes voi olla sellaisen henkilön (tai henkilöiden) omistuksessa, joka ei täytä – – lain nro 90-1258 5 §:n 1 momentin – – edellytyksiä – –.

Silloin, kun [SEL] perustetaan kommandiittiosakeyhtiöksi (société en commandite par actions), se osa yhtiöpääomasta, joka voi olla muiden kuin edellä mainitun, 31.12.1990 annetun lain 5 §:ssä tarkoitettujen henkilöiden omistuksessa, voi ylittää edellisessä momentissa vahvistetun prosenttiosuuden mutta saa olla korkeintaan puolet kyseisestä pääomasta.”

68      Kiireellisistä taloudellisista ja rahoituksellisista uudistustoimenpiteistä 11.12.2001 annetulla lailla nro 2001-1168 (loi portant mesures urgentes de réformes à caractère économique et financier) (JORF 12.12.2001, s. 19703; jäljempänä Murcef-laki) SEL:n yhtiöpääoman omistusta vapautettiin entisestään ulkopuolisille osakkaille tarjotulla mahdollisuudella erottaa toisistaan pääomaosuudet ja äänioikeudet. Lakiin nro 90‑1258 lisättiin 5-1 §, joka tuli voimaan 12.12.2001. Tämän 5-1 §:n 1 momentissa säädetään, että ”5 §:n 1 momentista poiketen yli puolet [SEL:n] yhtiöpääomasta voi olla [yhtiön] toimialaan kuuluvaa ammattia harjoittavien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden omistuksessa”.

69      Lain 5-1 §:ää täydennettiin pienten ja keskisuurten yritysten kehittämisestä 2.8.2005 annetulla lailla nro 2005‑882 (loi en faveur des petites et moyennes entreprises) (JORF 3.8.2005, s. 12639). Kyseiseen 5-1 §:ään lisättiin 2 momentti, jonka mukaan Ranskan Conseil d’État’n asetuksilla voidaan säätää kunkin ammatin tarpeet huomioon ottaen lakimies- ja tuomioistuinammatteja lukuun ottamatta, että 1 momenttia ei sovelleta, jos tämä poikkeus voisi vahingoittaa kyseisen ammatin harjoittamista, sen jäsenten riippumattomuuden kunnioittamista tai ammattialan omia eettisiä normeja.

70      Näiden säännösten tulkinnan kannalta merkityksellisiä ovat myös useat ministeriöiden yleisohjeet.

71      Ensinnäkin 29.1.1997 annetussa yleisohjeessa DCIS nro 970019 (jäljempänä yleisohje nro 970019) todetaan, että ”voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaan laboratorion johtajan osuus [SEL:n] yhtiöpääomasta voi olla vähäinen”.

72      Toiseksi 22.9.1998 annetussa yleisohjeessa DGS/SQ 3 nro 98‑585 (jäljempänä yleisohje nro 98‑585) todetaan seuraavaa: ”muun terveydenhuollon ammatin harjoittajalla ei voi olla [SEL:n] osuuksia käyttö- ja tuotto-oikeuden haltijana. Irtaimen omaisuuden käyttö- ja tuotto-oikeus käsittää tiettyjä nautintaoikeuksia (oikeus osinkoihin, oikeus tulla passiivisen pelkän omistusoikeuden haltijan sijaan rahastojen jakamisen tai pääoman korotuksen yhteydessä) ja hallinnointioikeuksia (oikeus osallistua sääntömääräisiin yhtiökokouksiin, tietyt oikeussuojakeinot).”

73      Kolmanneksi 14.11.2005 annetussa yleisohjeessa DHOS/05 nro 2005‑506 (jäljempänä yleisohje nro 2005‑506) täsmennetään, että ”lain [nro 90‑1258] 5-1 §:ssä säädetään poikkeuksesta tähän periaatteeseen”, että ”tätä säännöstä sovelletaan SELAFA-, SELCA- ja SELAS-muotoisiin yhtiöihin, sillä näissä yhtiöissä on mahdollista muuttaa äänioikeuksien ja yhtiöosuuksien välistä suhdetta”, ja että ”tätä säännöstä sovelletaan myös SELARL-muotoisiin yhtiöihin työnä tai palveluna hankittavien osuuksien kautta”.

74      Tästä seuraa, että tarkasteltavana ajanjaksona sovellettiin seuraavia perusperiaatteita: ammattialan ulkopuoliset henkilöt saattoivat omistaa korkeintaan neljänneksen laboratorioiden SEL-yhtiöiden pääomasta (CSP:n R 6212‑82 §) ja samaa ammattia laboratorioiden ulkopuolella harjoittavat ammatinharjoittajat saattoivat omistaa yli puolet laboratorioiden SEL-yhtiöiden yhtiöpääomasta (lain nro 90‑1258 5-1 §:n 1 momentti) edellyttäen, että laboratorioissa toimivilla ammatinharjoittajilla on yli puolet äänioikeuksista (lain nro 90‑1258 5 §:n 1 momentti).

75      Kanteen kohteena olevasta päätöksestä ilmenee, että laboratorioyhtymät ovat turvautuneet lain nro 90‑1258 5-1 §:n 1 momentissa säädettyihin omistuksen vapauttamista koskeviin mahdollisuuksiin, jotka otettiin käyttöön Murcef-lailla kahden tekniikan avulla.

76      Ensimmäinen tekniikka muodostuu äänioikeuksien ja rahoitusosuuden toisistaan erottamisesta antamalla kaksin- tai kolminkertaisten äänioikeuksien kautta äänimäärä, joka ei vastaa SEL:n eri osakkaiden pääomaosuuksia. Tätä käsitellään neljännessä kanneperusteessa.

77      Toinen tekniikka koskee osakkeiden tuottamien erilaisten oikeuksien jakamista eri henkilöille siten, että SEL:n osakkeiden omistusoikeus jaetaan käyttö- ja tuotto-oikeuteen, joka antaa äänioikeuden päätettäessä voittojen sijoittamisesta ja oikeuden saada osinkoja, ja pelkkään omistusoikeuteen (kanteen kohteena olevan päätöksen 239 perustelukappale). Tätä tekniikkaa käsitellään viidennessä kanneperusteessa.

–       Neljäs kanneperuste, jonka mukaan asiassa on jätetty huomiotta CCG:n asema osakkaan ammatillisen riippumattomuuden turvaajana siltä osin kuin kyse on sen vähimmäisosuudesta SEL:n pääomasta

78      Neljäs kanneperuste koskee kanteen kohteena olevan päätöksen 5.2.2.3 lukua (373–449 perustelukappale), jonka otsikkona on ”Apteekkarien vähimmäisosuus SEL:n yhtiöpääomasta” ja jossa komissio katsoo ammattiyhteisön päättäneen laboratorioyhtymiin sidoksissa olevien SEL-ryhmittymien yhteydessä, että toimintaansa kyseisissä SEL-yhtiöissä harjoittavilla apteekkareilla on oltava vähimmäisosuus niiden pääomasta, ja tällä päätöksellä on tarkoitus heikentää tällaisia ryhmittymiä ja jarruttaa laboratorioyhtymien toiminnan kehittämistä. Kanteen kohteena olevassa päätöksessä tarkastellaan kahdentyyppisiä ammattiyhteisön toimia. Ensinnäkin komission mukaan ammattiyhteisö on väittänyt, ettei SELAS- tai SELARL-muotoisten yhtiöiden ulkopuolisille ammatinharjoittajia oleville osakkaille ollut mahdollista antaa niiden osakkeiden lukumäärää pienempää äänioikeuksien määrää ammattieettisistä syistä, kun taas kaikki komission esille tuomat tapaukset koskivat ammatinharjoittajien välisiä toimia, joten ammatillista riippumattomuutta ei ollut kyseenalaistettu (374 ja 375 perustelukappale). Toisaalta ammattiyhteisö on puolustanut kantaa, jonka mukaan apteekkarien liian pieni osuus yhtiöpääomasta oli myös ammattialan eettisten normien vastaista ja vaaransi erityisesti apteekkarien ammatillisen riippumattomuuden, kun taas komission mukaan ammatillinen riippumattomuus turvataan voimassa olevalla lainsäädännöllä (377 perustelukappale). Komissio mainitsee useita konkreettisia soveltamisesimerkkejä näistä kannanotoista (378–430 perustelukappale).

79      Ammattiyhteisö väittää, että sen harjoittama valvonta, joka kohdistuu SEL:n ammatinharjoittajia olevien osakkaiden vähimmäisosuuteen yhtiöpääomasta, kuuluu sen lakisääteisiin tehtäviin varmistaa ammattiaan harjoittavan biologin ammatillisen riippumattomuuden kunnioittaminen. Sen mukaan se on juuri tässä yhteydessä vastustanut Labcon hyväksymien järjestelyjen kaltaisia järjestelyjä, joilla pyrittiin varaamaan laboratoriossa toimivien ammatinharjoittajien äänten enemmistö mutta vain symbolinen osuus pääomasta, mikä esti näitä saamasta toteutuneita voittoja ja osallistumasta tosiasiallisesti laboratorion hallintoon. Laboratorion johtaja, joka ei saa osinkoja, joutuu määräysvaltaa käyttävän osakkeenomistajan valvontaan, ja hänelle maksetaan tämän määrittämien edellytysten mukainen korvaus, joka vastaa palkkaa ja perustuu siten laboratorion suorituksiin, mikä on vastoin hänen taloudellista riippumattomuuttaan. Komissio tarkastelu merkitsee lain kiertämistä sen tarkoituksen vastaisesti. Tältä osin ammattiyhteisö vetoaa myös lain nro 2005‑882, jolla lain nro 90‑1258 5-1 §:ään lisättiin 2 momentti, antamiseen johtaneisiin parlamentaarisiin väittelyihin, jotka osoittavat tiettyjen epäkohtien olemassaolon. Ammattiyhteisö väittää vielä, että edellä 29 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Ranska annettu tuomio vahvistaa sen analyysin sekä lääkäriliiton tietyissä tapauksissa omaksuman kannan.

80      Ammattiyhteisön mukaan SELARL-muotoisen yhtiön yhteydessä ei ole mahdollista erottaa osuutta yhtiöpääomasta ja äänioikeutta, jollei kyse ole työnä tai palveluna suoritettavasta apportista.

81      Komissio kiistää Labcon tukemana ammattiyhteisön väitteet. Komissio väittää, että mahdollisuudesta erottaa pääomaomistus äänioikeuksista säädetään lain nro 90‑1258 5-1 §:ssä, ja se on vahvistettu ministeriön yleisohjeessa. Laissa säädetään myös ammatinharjoittajien suorittamasta SEL:n toiminnan valvonnasta. Komission mukaan ammattiyhteisö ei voinut yritysten yhteenliittymän päätöksellä poistaa lain soveltamisen vaikutusta, sillä sen toimivaltaa oli käytettävä voimassa olevan lainsäädännön puitteissa.

82      Labco painottaa lisäksi sitä, että sen rakenne oli täysin laillinen.

83      Tässä kanneperusteessaan ammattiyhteisö vastustaa Labcon käyttämien järjestelyjen kaltaisia oikeudellisia järjestelyjä, joiden yhteydessä holdingyhtiö hankkii korkeintaan 25 prosentin vähimmäisosuuden laboratorioiden SEL-yhtiöissä, jotka puolestaan hankkivat vähimmäisosuuksia muissa SEL-yhtiöissä kuitenkin huolehtien siitä, että välissä olevat SEL-yhtiöt eivät saa enemmistöä äänioikeuksista viimeksi mainituissa yhtiöissä. Näissä viimeksi mainituissa yhtiöissä toimivalla biologilla on siten äänten enemmistö mutta mahdollisesti vain vähimmäisosuus yhtiöpääomasta, mitä ammattiyhteisö vastustaa.

84      Toisin kuin ammattiyhteisö esittää, Murcef-lailla vuoden 2001 lopulla lisätty lain nro 90‑1258 5-1 §:n 1 momentti ei ole epäselvä siltä osin kuin kyse on tällaisen järjestelyn laillisuudesta kilpailusääntöjen rikkomisen aikana (eli 14.10.2003–21.10.2009).

85      Kyseisen lain 5‑1 §:n 1 momentista käy selvästi ilmi, että SEL:n ulkopuolisilla luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä voi olla enemmistö sen yhtiöpääomasta mutta ei äänioikeuksia, kunhan nämä henkilöt harjoittavat kyseisen SEL:n toimialaan kuuluvaa ammattia. Pääoman ja äänioikeuksien erottaminen toisistaan on siis mahdollista esimerkiksi kolmansien kliiniseen kemiaan erikoistuneiden apteekkarien tai laboratoriotoimintaa harjoittavan SEL:n hyväksi, kunhan näillä ei ole äänten enemmistöä.

86      Tätä kehitystä oli aikaisemmin tarkasteltu yleisohjeessa nro 970019, jonka mukaan laboratorion johtajan osuus SEL:n yhtiöpääomasta voi olla vähäinen, ja sitä tukee yleisohje nro 2005‑506, kun sen mukaan äänioikeuksien ja pääoman suhdetta on mahdollista muuttaa SELAFA-, SELCA- ja SELAS-muotoisissa yhtiöissä. Ranskan terveysministeri on antanut tämän viimeksi mainitun yleisohjeen sen sanamuodosta ilmenevällä tavalla nimenomaisesti selittääkseen prefekteille muun muassa lain nro 90‑1258 5-1 §:n soveltamista koskevat olennaiset periaatteet.

87      Komissio väittää perustellusti, että ammatillisen riippumattomuuden turvaamista koskeva perustelu, johon ammattiyhteisö vetoaa, ei voi olla ratkaiseva tässä yhteydessä.

88      Kliiniseen kemiaan erikoistuneen apteekkarin taloudellinen riippumattomuus mainitaan tosin nimenomaisesti CSP:n R 4235‑18 §:ssä, jonka mukaan ”apteekkarilla ei saa olla minkäänlaista taloudellista, kaupallista, teknistä tai moraalista velvoitetta, joka voisi vaarantaa hänen riippumattomuutensa ammattinsa harjoittamisessa erityisesti ammatillisessa tarkoituksessa tehtävien sopimusten tai sopimusehtojen muutosten yhteydessä”. On riidatonta, että tämän säännöksen soveltaminen kuuluu ammattiyhteisön tehtäviin.

89      Ammattiyhteisö ei kuitenkaan voi tämän säännöksen perusteella vastustaa lain mukaisia rakenteita, erityisesti silloin kun ne koskevat sitä, miten yhtiöpääomaa voivat omistaa kliiniseen kemiaan erikoistuneet apteekkarit tai laboratoriotoimintaa harjoittavat yhtiöt, joihin niin ikään sovelletaan ammattialan eettisiä normeja, eivätkä ammattialan ulkopuoliset kolmannet, joita koskee CSP:n R 6212‑82 §:ssä säädetty ammattialan ulkopuolisille asetettu 25 prosentin enimmäisraja laboratorion pääomasta. Edellä 29 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Ranska annettu tuomio, joka koskee tämän säännöksen pätevyyttä sijoittautumisvapauden kannalta, ei siten myöskään ole ratkaiseva tältä osin.

90      On totta, että julkisasiamies Mengozzin edellä 29 kohdassa mainitussa asiassa Ranska vastaan komissio esittämän ratkaisuehdotuksen (Kok., s. I‑12944) ja tuomion itsensä tietyissä kohdissa viitataan komission esille tuomaan mahdollisuuteen hyväksyä sijoittautumisvapauden kannalta joustavampi järjestely kuin muiden kuin biologien 25 prosentin enimmäisosuutta laboratorioiden SEL:n pääomasta koskeva järjestely, jossa äänioikeudet erotetaan taloudellisista oikeuksista. On kuitenkin selvää, että Ranskan lainsäätäjä ei ole tarkoittanut Murcef-lain lieventämisellä ja lain nro 90‑1258 5-1 §:n 1 momentin säätämisellä tällaista järjestelyä, jossa ammattialan ulkopuoliset voisivat mahdollisesti omistaa yli 25 prosenttia yhtiöpääomasta, mikäli ammatinharjoittajilla on enemmistö äänioikeuksista. Tätä viimeksi mainittua säännöstä, jonka mukaan SEL:n ulkopuoliset ammatinharjoittajat voivat hankkia enemmistöosuuden yhtiöpääomasta, ei ole tutkittu edellä 29 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Ranska annetussa tuomiossa. Sillä, että kyseisessä tuomiossa (85 kohta) samoin kuin edellä mainitussa julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotuksessa (212 ja 213 kohta) viitataan mahdolliseen painostukseen, jonka pääoman enemmistöosuuden omistava kolmas henkilö voi kohdistaa näissä laboratorioissa toimiviin biologeihin, voidaan vain perustella sen säännön olemassaolo, joka rajoittaa muiden kuin biologien osuuden yhtiöpääomasta 25 prosenttiin, suhteessa heidän kannaltaan joustavampiin säännöksiin.

91      Edellä esitetystä tarkastelusta seuraa, että Ranskan lainsäätäjä on katsonut Murcef-lailla säädetyllä muutoksella, että biologin riippumattomuus voidaan turvata riittävästi soveltamalla yhdessä kahta rajoitetta: ammattialan ulkopuolisten osuuden SEL-yhtiöiden yhtiöpääomasta rajoittamista enintään 25 prosenttiin ja äänioikeuksien enemmistön pitämistä SEL:ssä ammattiaan harjoittavilla henkilöillä. Ammattiyhteisön oli siten toimittava näissä rajoissa, eikä CSP:n R 4235‑18 §:ssä laajasti määritelty ammatillisen riippumattomuuden periaate voi olla veruke, jolla rajoitetaan SEL:n pääoman hankintaa lain mukaisissa rakenteissa.

92      Kuten kanteen kohteena olevan päätöksen 377 perustelukappaleessa todetaan, ammatinharjoittajien suorittama SEL:n toiminnan valvonta ja siten heidän ammatillinen riippumattomuutensa turvataan paitsi äänioikeuksien enemmistöllä lain nro 90‑1258 5 ja 5-1 §:n soveltamisella, myös muilla kyseisen lain säännöksillä, joiden mukaan yhtiössä toimivilla ammatinharjoittajia olevilla osakkailla on oltava vähimmäisedustus yhtiön päätöksentekoelimissä ja näille varataan oikeus päättää tietyistä sopimuksista, jotka koskevat heidän ammatinharjoittamisensa edellytyksiä.

93      Ammattiyhteisö ei voi myöskään tehokkaasti vedota tältä osin lain nro 2005‑882 parlamentaarisiin valmisteluasiakirjoihin. Komissio tarkastelee tätä perustelua kanteen kohteena olevan päätöksen 440 ja 441 perustelukappaleessa. Kyse on erityisesti Ranskan kansanedustajan Langin kannanotosta yhtiöosuuksien tuottamien erilaisten oikeuksien jakamista eri henkilöille koskevaa kieltoa koskevan lakiehdotuksen yhteydessä, mutta tätä kieltoa ei kuitenkaan otettu lopulta säädettyyn lakiin. Kansanedustajan kannanotto, jonka mukaan Labcon järjestelyn avulla tämä voi hankkia kaikki voitot ja vahvistaa biologien palkkauksen CSP:n vastaisesti, ei voi olla perusteluna ammattiyhteisön toimenpiteille lain mukaisten rakenteiden osalta. Sama pätee terveysministeriön parlamentaariseen kysymykseen antamaan vastaukseen, johon viitataan kanteen kohteena olevan päätöksen 441 perustelukappaleessa. Vastaavasti se, että lain nro 90‑1258 5-1 §:n 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta säätää asetuksella väärinkäytöstapauksista, ei ole ratkaisevaa, kun yhtäkään tällaisia tapauksia koskevaa asetusta ei ole todellisuudessa annettu.

94      Tarkasteltaessa vielä asianosaisten näkemyksiä siitä erityisestä kysymyksestä, oliko pääomaosuudet ja äänioikeudet mahdollista erottaa toisistaan tosiseikkojen tapahtuma-aikaan SELARL-muotoisissa yhtiöissä, ammattiyhteisö vetoaa tältä osin Ranskan kauppalain (code de commerce, jäljempänä CDC) L 223‑28 §:ään, joka koskee SARL-muotoisia yhtiöitä. Tämän pykälän mukaan jokaisella osakkaalla on oikeus osallistua päätöksentekoon ja tällä on omistamiensa yhtiöosuuksien lukumäärää vastaava määrä ääniä.

95      Ammattiyhteisön mukaan tätä säännöstä sovelletaan SELARL-muotoisiin yhtiöihin, eikä oikeuksien erottaminen toisistaan ole siten niiden tapauksessa mahdollista.

96      Vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin ja istunnossa komissio ei enää kiistä sitä, että yleisohjeella nro 2005‑506 Ranskan hallinto on ilmoittanut, että SELARL-muotoiset yhtiöt jäivät lain nro 90‑1258 5-1 §:n soveltamisen ulkopuolelle työnä tai palveluna suoritettavaa apporttia lukuun ottamatta. Työnä tai palveluna suoritettavan apporttin esimerkkitapausta, jossa osakas antaa käyttöön teknisen osaamisensa, työpanoksensa tai palvelunsa yhtiön hyväksi, ei kuitenkaan ole tarkasteltava yksityiskohtaisesti esillä olevan asian yhteydessä.

97      Riippumatta ammattiyhteisön istunnossa mainitsemasta perustelusta, jonka mukaan yleisohje nro 2005‑506 ainoastaan kuvastaa lain kehitystasoa, tai siitä, sisältääkö kyseinen yleisohje päinvastoin tältä osin contra legem -tulkinnan, ei voida pitää kyseenalaisena sitä, että tähän yleisohjeen antamiseen vuonna 2005 saakka yhtiöt saattoivat kiistatta katsoa, että lain nro 90‑1258 5-2 §:llä oli etusija lex specialis-säännöksenä kauppalain yleisesti sovellettaviin säännöksiin nähden.

98      Kuten kanteen kohteena olevan päätöksen 388 perustelukappaleessa todetaan, lain nro 90‑1258 1 §:ssä täsmennetään, että SEL-yhtiöihin sovelletaan kauppalain (code de commerce) II luvun säännöksiä, ”jollei tämän lain 1 luvun säännöksistä muuta johdu”. Lain 5-1 § kuitenkin sisältyy kyseiseen 1 lukuun.

99      Ei ole kuitenkaan mitään syytä päätellä, että lainsäätäjä olisi säätäessään Murcef-lain yhteydessä uudesta järjestelystä halunnut saada aikaan syrjintää erityyppisten SEL-yhtiöiden välillä, sillä 5‑1 §:n sanamuoto koskee SEL-yhtiöiden pääomaa ilman täsmennyksiä ja siten kaikenmuotoisia SEL-yhtiöitä.

100    Näissä olosuhteissa komissio ei ole tehnyt virhettä katsoessaan, että vuoteen 2005 saakka erilaiset tulkinnat SELARL-muotoisiin yhtiöihin vaikuttavista säännöksistä olivat mahdollisia ja että ammattiyhteisö on systemaattisesti valinnut tulkinnan, joka on epäedullisin markkinoiden avaamiselle laboratorioyhtymille. Tämä pitää paikkansa, vaikka kanteen kohteena olevan päätöksen 435 perustelukappale ei vastaa asianmukaisesti yleisohjeen nro 2005‑506 sanamuotoa, kun siinä todetaan, että tästä seuraa lain nro 98‑1258 5-1 §:n soveltaminen erotuksetta SELARL-muotoisiin yhtiöihin. Tapaukset, joissa ammattiyhteisö on toteuttanut konkreettisia toimenpiteitä SELARL-muotoisten yhtiöiden osalta, erityisesti Laboratoire d’Islen (kanteen kohteena olevan päätöksen 378 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet) ja Nordenin SEL-yhtiöiden tapaus (kanteen kohteena olevan päätöksen 391 perustelukappale), ovat ajalta ennen vuotta 2005, minkä vuoksi komission tarkastelua, jossa tuodaan esille ammattiyhteisön toimenpiteiden kohtuuttomuus niiden osalta, ei ole kyseenalaistettu.

101    Komissio mainitsee myös useita muita toimenpiteitä, jotka eivät koske SELARL-muotoisia yhtiöitä.

102    Komission tarkastelua, jossa kyseenalaistetaan muun muassa ammattiyhteisön toimenpiteet, jotka koskevat Labcoon sidoksissa olevia SELAS-muotoisia yhtiöitä Laboratoire Central ja Groupe biologic Lam tai kohdistuvat SELAS-muotoisiin yhtiöihin JPBS, Exsel Bio ja Labocentre, ei osoita virheelliseksi ammattiyhteisön väite, jonka mukaan sen oli valvottava kliiniseen kemiaan erikoistuneiden apteekkarien taloudellista riippumattomuutta ulkopuolisiin osakkaisiin nähden, jotka vastaavat rakenteen taloudesta, kun otetaan huomioon toimintaa harjoittavien osakkaiden vähäinen osakemäärä osakkeiden kokonaismäärästä. Laissa oli nimenomaisesti säädetty mahdollisuudesta, että laboratoriossa toimivat osakkaat säilyttävät vain vähäisen tai erittäin vähäisen osan pääomasta, kunhan heillä on enemmistö äänioikeuksista. Se, että toimintaansa harjoittavat osakkaat saavat mahdollisesti korvauksen, jota ei ole sidottu voittoon, ei myöskään muuta tätä johtopäätöstä. Kuten komissio perustellusti huomauttaa, se, että lääkäriliitto on vastustanut tilanteita, joissa SELAS-muotoisessa yhtiössä toimivalla lääkärillä oli enemmistö äänioikeuksista mutta symbolinen osuus pääomasta, ei voi olla osoitus ammattiyhteisön menettelytapojen laillisuudesta.

103    Ylimääräisenä huomautuksena on todettava ammattiyhteisön väitteestä, josta keskusteltiin istunnossa ja jonka mukaan olisi tarkistettava, ettei SELAS-muotoisissa yhtiöissä ollut annettu ulkopuolisille osakkaille heidän osakkeidensa lukumäärää pienempää määrää äänioikeuksia, mikä ei olisi mahdollista tämäntyyppisessä yhtiössä, että tämä väite on epäselvä, minkä lisäksi se on joka tapauksessa hylättävä edellä 98 ja 99 kohdassa esitetyistä syistä.

104    On vielä huomattava, että kanteen kohteena olevassa päätöksessä viitataan useisiin asiakirjoihin, joista ilmenee, että ammattiyhteisö tiesi olevan oikeudellisesti mahdollista, että ammattia harjoittavat sijoittajat omistavat enemmistön yhtiöpääomasta, kunhan enemmistö äänioikeuksista on SEL-yhtiössä toimivilla ammatinharjoittajilla, minkä osoittaa muun muassa se, että se on ajanut lainsäädäntömuutosta, jonka mukaan yhtiössä toimivat osakkaat voivat omistaa vähimmäisosuuden pääomasta (ks. kanteen kohteena olevan päätöksen alaviitteessä 523 ja 442–449 perustelukappaleessa mainitut todisteet). Nämä todisteet, jotka liittyvät kanteen kohteena olevan päätöksen 5.5 luvussa esitettyihin todisteisiin, jotka koskevat ilmoitettuja tavoitteita vastustaa finanssiryhmien pääsyä ammattialalle, tukevat komission kantaa, jonka mukaan ammattiyhteisön toimenpiteet kuuluvat sille ominaiseen lain soveltamiseen, joka on systemaattisesti epäedullinen ryhmärakenteille. Tältä osin voidaan viitata myös siihen, että ammattiyhteisön kirjeissä Laboratoire d’Islen ja Nordenin SELARL-muotoisille yhtiöille viitataan ammattiyhteisön periaatteelliseen kantaan osakkeiden tuottamien oikeuksien jakamista vastaan (vaikka teknisesti näissä tapauksissa ei ollut kyse tällaisesta jakamisesta sanan suppeassa merkityksessä), mitä tarkastellaan jäljempänä viidennen kanneperusteen yhteydessä.

105    Edellä esitetyn perusteella neljäs kanneperuste on hylättävä.

–       Viides kanneperuste, jonka mukaan asiassa on arvioitu virheellisesti lainsäätäjän tarkoitusta, joka koskee 25 prosentin enimmäisrajan ylittävien SEL:n yhtiöosuuksien tuottamien erilaisten oikeuksien jakamista, ja jätetty noudattamatta SEL:n yhtiöosuuksien tällaiseen jakamiseen sovellettavaa lainsäädäntöä

106    Tämä kanneperuste koskee kanteen kohteena olevan päätöksen 5.2.2.1 lukua (239–295 perustelukappale), jonka otsikkona on ”SEL:n yhtiöosuuksien jakaminen” ja jonka yhteydessä komissio moittii ammattiyhteisöä siitä, että se on kieltänyt osakkeiden jakamisen SEL-yhtiöissä. Kyseisissä ammattiyhteisön päätöksissä velvoitetaan SEL-yhtiöt tai kyseisissä SEL-yhtiöissä toimivat osakkaat/apteekkarit poistamaan kaikki maininnat osakkeiden jakamisesta yhtiön säännöissä tai ryhtymään niiden uudelleen jakamiseen, sekä aloitetaan kurinpitomenettelyt kyseisiä kliiniseen kemiaan erikoistuneita apteekkareja vastaan sillä perusteella, että nämä olisivat rikkoneet apteekkarin ammatin harjoittamista koskevia sääntöjä (242–244 perustelukappale), ja näiden osalta komissio mainitsee esimerkkeinä yhtiöt SELAFA Schaffner Jean Bart Mathieu Wallon (248–253 perustelukappale) ja SELARL Labco Artois (256–258 perustelukappale).

107    Ammattiyhteisö väittää, että CSP:n R 6212‑82 §:ssä ammattialan ulkopuolisten kolmansien pääomaomistukselle vahvistettu 25 prosentin enimmäisraja koskee täysin omistettuja osakkeita samalla tavoin kuin oikeuksien osalta jaettuja osakkeita. Se väittää vastustaneensa jakamisia yksinomaan tilanteissa, joissa ei voitu taata, että yhtäältä puolet äänioikeuksista on organisaatiossa toimivien ammatinharjoittajien käsissä ja että toisaalta ammattialan ulkopuolisilla on alle neljäsosa yhtiöpääomasta. Unilabsin, SELAFA Schaffner Jean Bart Mathieu Wallonin ja Biolabs Centre Labo -yhtiön tapaukset koskevat sen mukaan järjestelyjä, jotka on kielletty tästä syystä. CCG:n täytynyt myös käsitellä yhtiöiden tapauksia, joissa yhtiöosuusoikeudet oli jaettu, mutta ne olivat laissa säädetyn 25 prosentin rajassa sallittuja.

108    Vastauksessaan ammattiyhteisö toteaa, että komissio sekoittaa toisiinsa omistusoikeuden jakamistekniikan ja lain nro 90‑1258 5-2 §:n 1 momentissa tarkoitetun tekniikan. Se viittaa myös cour administrative d’appel de Paris’n (Ranska) 31.3.2011 antamaan tuomioon, jossa pysytetään tribunal administratif de Paris’n 12.5.2009 antama tuomio, sekä Unilabsin käyttämän järjestelyn lainvastaisuuteen.

109    Komissio väittää, että ammattiyhteisö on omaksunut jakamisen osalta periaatteellisen kannan, joka on johtanut toimenpiteisiin tapauksissa, joissa jakamiset olivat täysin laillisia ja muun muassa CSP:n R 6212‑82 §:n mukaisia.

110    Kuten edellä 77 kohdassa on todettu, jakamistekniikassa jaetaan SEL:n osuuksien omistusoikeus käyttö- ja tuotto-oikeuteen, joka antaa äänioikeuden päätettäessä voittojen sijoittamisesta ja oikeuden saada osinkoja, ja pelkkään omistusoikeuteen (kanteen kohteena olevan päätöksen 239 perustelukappale).

111    Aluksi on todettava, että ammattiyhteisö ei ole väärässä väittäessään, että komissio on kirjelmissään jossain määrin sekoittanut äänioikeuksien ja rahoitusosuuden toisistaan erottamista koskevan tekniikan ja erilaisia oikeuksia koskevan jakamistekniikan, kun se vetoaa vastineessa ja vastauksessa lain nro 90‑1258 5-1 §:ssä säädettyyn äänioikeuksien ja erilaisia oikeuksia koskevan pääomaosuuksien erottamiseen toisistaan SELARL-muotoisissa yhtiöissä ja Islen ja Nordenin laboratorioiden tapauksissa, joiden osalta ei ole kyse suppeassa merkityksessä osuuksien tuottamien erilaisten oikeuksien jakamista koskevasta ongelmasta. Näitä kysymyksiä on sitä paitsi tarkasteltu neljännen kanneperusteen yhteydessä. Tältä osin ei kuitenkaan voida kiistää sitä, että ammattiyhteisö on voinut myötävaikuttaa tähän väitettyyn sekaannukseen, sillä se on itse tuonut esille vastustavansa periaatteessa kyseistä jakamistekniikkaa näille viimeksi mainituille laboratorioille osoittamissaan kirjeissä, vaikka yhtiöiden sääntömuutokset, joita ne olivat toteuttaneet, koskivat mainittua erottamiskäytäntöä (kanteen kohteena olevan päätöksen 380 ja 392 perustelukappale).

112    Näillä kannanotoilla ei kuitenkaan ole merkitystä esillä olevaa kanneperustetta koskevan ratkaisun kannalta. Kuten komissio totesi istunnossa, molempia tekniikkoja on voitu käyttää pantaessa täytäntöön lain nro 90‑1258 5-1 §:ssä tarjottu mahdollisuus sijoittaa SEL-yhtiöihin enemmän ulkopuolista pääomaa.

113    On todettava, että ammattiyhteisö ei ole unionin yleisessä tuomioistuimessa kiistänyt mahdollisuutta käyttää tätä tekniikkaa SEL-yhtiöissä, mutta se väittää, että sen on otettava huomioon kaikki sovellettavat säännökset. Sen toiminta rajoittuu näihin säännöksiin perustuvien sääntöjen noudattamisen valvontaan, ja muun muassa sen, jonka mukaan enemmistö äänioikeuksista on oltava SEL:ssä toimintaa harjoittavilla osakkailla ja jonka mukaan ammattialan ulkopuoliset voivat omistaa korkeintaan 25 prosenttia pääomasta (lukuun ottamatta kommandiittiosakeyhtiön erityistapausta, josta ei ole kyse tässä asiassa).

114    Komissio ei kiistä sitä, että osuuksien tuottamia erilaisia oikeuksia koskeva jakamistekniikka ei voi johtaa sellaisten laissa asetettujen rajojen kyseenalaistamiseen, joiden tulkinnasta ei ole epäselvyyttä, mutta se katsoo, että ammattiyhteisön toimilla on menty todellisuudessa pidemmälle, kun niissä on puollettu tämän tekniikan yleistä kieltoa.

115    Tästä ammattiyhteisön tavoitteesta vastustaa kaikkea mainitunlaista jakamista on esitetty asiakirjatodisteet kanteen kohteena olevan päätöksen 277–287 perustelukappaleessa. Niistä ilmenee esimerkiksi, että vaikka CCG katsoo 27.3.2003, että ”puhtaasti lailliselta kannalta on mahdotonta vastustaa SEL:n osuuksien tai osakkeiden tuottamien osuuksien jakamista”, se päättää, ”että ryhdytään valmistelemaan yksityiskohtaista lausuntoa, jonka mukaan Stés Unilabsia hyödyttänyt jakaminen kielletään ammattieettisistä syistä” (282 perustelukappale). Myös lokakuussa 2003 päivätyssä sisäisessä muistiossa viitataan ammattiyhteisön elinten periaatteelliseen kannanottoon, jolla vastustetaan ”kaikkea yhtiöosuuksien jakamista yhtiöissä, jotka on perustettu kliinisen kemian laboratoriotoiminnan harjoittamiseksi” (284 perustelukappale).

116    Tästä seuraa myös, että ammattiyhteisö hyväksyy osuuksia koskevien oikeuksien jakamisen vain niissä erityisissä siirtymäkausia koskevissa tapauksissa, jotka koskevat SEL:stä eläkkeelle siirtyneitä tai tässä yhtiössä toimintaa harjoittaneen ammatinharjoittajan perillisiä. Istunnossa ammattiyhteisö selitti, että tällaisissa tapauksissa tilanne on väliaikainen, ja tuotto- ja käyttöoikeus tullaan liittämään pelkkään omistusoikeuteen, jolloin laboratorion johtajalla on jälleen kaikki osuudet hallussaan.

117    On todettava komission katsovan perustellusti, että tosiseikkojen tapahtuma-aikaan sovellettavissa säännöksissä ei aseteta tällaisia rajoituksia. Vastauksessa ammattiyhteisö väittää, että sen toimenpiteet johtuvat 25 prosentin säännöstä, joka koskee ammattialan ulkopuolisten omistussuhdetta.

118    Kuten kanteen kohteena olevan päätöksen 275 ja 291–295 perustelukappaleessa todetaan ja kuten ammattiyhteisö on esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa, vuonna 2005 käydyissä parlamentaarisissa väittelyissä sovellettavan lain muutosehdotuksesta viitataan siihen, että kyseisenlainen jakaminen pitäisi kieltää lain kiertämisenä. Lakiehdotusta, jota ammattiyhteisö kannattaa ja jossa esitetään, että osuudet SEL-yhtiöissä omistettaisiin täydellä omistusoikeudella eläkkeelle jäämistä tai perimystä koskevia tilanteita lukuun ottamatta, ei kuitenkaan koskaan hyväksytty, minkä vuoksi, kuten neljättä kanneperustetta tarkasteltaessa on jo todettu (ks. edellä 93 kohta), ammattiyhteisö ei voi tehokkaasti vedota tähän perusteluun. Se vain vahvistaa sen, että laissa ei säädetty tällaisista rajoituksista, mitä ammattiyhteisö on pyrkinyt muuttamaan lobbaamalla, mikä on sinänsä täysin legitiimiä.

119    Ammattiyhteisö väittää perustellusti, että tribunal administratif de Paris’n 12.5.2009 antamasta tuomiosta, sellaisena kuin se on pysytetty cour administrative d’appelin 31.3.2011 antamalla tuomiolla, johon ammattiyhteisö vetoaa ja jota käsitellään kanteen kohteena olevan päätöksen 269 ja 270 perustelukappaleessa, ilmenee, että Unilabsin käyttämä rakenne on tuomittu SEL Biolab Centre Laboa koskevasta ammattiyhteisön päätöksestä nostetun kanteen seurauksena. Ranskan hallintotuomioistuimen mukaan se, että Unilabs France -yhtiöllä on 25 prosenttia tämän SEL:n yhtiöpääomasta ja Unilabs-yhtiöllä 75 prosenttia tämän saman pääoman käyttö- ja tuotto-oikeudesta, vaikka molemmat yhtiöt toimivat ammattialan ulkopuolella, oli vastoin kieltoa, jonka mukaan ammattialan ulkopuoliset SEL:n osakkaat eivät saa omistaa 25 prosentin enimmäisrajan ylittävää määrää yhtiöosuuksista, ja tätä enimmäisrajaa sovelletaan sekä täydellä omistusoikeudella omistettuihin osuuksiin että osuuksiin, joiden tuottamat oikeudet oli jaettu.

120    Vaikka näissä tuomioissa vahvistetaan ammattiyhteisön puoltama tulkinta Unilabsin rakenteesta, niissä ei kuitenkaan kyseenalaisteta komission päättelyä kanteen kohteena olevassa päätöksessä. Nimittäin yhtäältä SEL Biolab Centre Labon tapausta ei ole esitetty konkreettisena esimerkkinä ammattiyhteisön toimenpiteistä kanteen kohteena olevan päätöksen 242 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa, eikä komissio kiistä sitä, että tässä tapauksessa tuodaan esille sen säännön rikkomista koskeva ongelma, jonka mukaan ammattialan ulkopuoliset voivat omistaa korkeintaan 25 prosenttia yhtiöpääomasta. Toisaalta on todellakin niin, että siltä osin kuin komissio vetoaa asiakirjatodisteisiin, jotka koskevat ammattiyhteisön sisäisiä kannanottoja kyseisenlaisesta jakamisesta Unilabsin mallin mukaisesti, näitä todisteita ei käytetä osoituksena siitä, että 25 prosentin säännön noudattaminen halutaan varmistaa, vaan osoituksena jakamistekniikan yleistä kieltoa koskevasta periaatteellisesta kannanotosta edellä mainittuja rajoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Ammattiyhteisöä moititaan juuri tämän jakamistekniikkaa koskevan periaatteellisen kannan puolustamisesta, vaikka sen soveltamisella ei ylitettäisi ammattialan ulkopuolisille asetettua 25 prosentin rajaa SEL:n yhtiöpääoman omistuksesta.

121    Komission näkemystä tukevat ammattiyhteisön kannanotot, jotka koskevat SELARL Labco Artoisia (kanteen kohteena olevan päätöksen 256–258 perustelukappale), jota ammattiyhteisö vaati toimittamaan säännöt ilman mitään mainintaa jakamisesta sen jälkeen, kun prefekti oli antanut toimiluvan kyseiselle SELARL-muotoiselle yhtiölle, ilman että 25 prosentin säännön rikkomista koskevaan vaaraan olisi viitattu. Ammattiyhteisö ei ole esittänyt tämän kanneperusteen yhteydessä perusteluja tätä rakennetta koskevasta komission tarkastelusta.

122    Tämän jälkeen on vielä tutkittava tapausta, jossa ammattiyhteisö on ryhtynyt toimenpiteisiin SELAFA Schaffner Jean Bart Matthieu Wallonia kohtaan, joka niin ikään mainitaan kanteen kohteena olevassa päätöksessä.

123    SELAFA Schaffner Jean Bart Matthieu Wallonista ammattiyhteisö väittää, että sen SEL:n säännöissä toteutettuun osuuksien tuottamien oikeuksien jakamiseen kohdistunut vastustus oli laillista, vaikka kuten kanteen kohteena olevan päätöksen 248 perustelukappaleessa todetaan, se koski vain viittä prosenttia yhtiöpääomasta, sillä SARL, jonka hyväksi tällainen jakaminen toteutettiin, omisti jo 25 prosenttia osakkeista täydellä omistusoikeudella.

124    Tältä osin on huomattava, että se, ettei kyseinen SARL toiminut laboratorioalalla, kuten ammattiyhteisö väittää, ei käy selvästi ilmi ammattiyhteisölle toimitetusta kyseisen SEL:n ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirjasta. Tämä näytetään voivan päätellä siitä, että siihen viitataan pelkkänä SARL-muotoisena yhtiönä eikä SELARL-muotoisena yhtiönä. Komissio väittää kuitenkin kyseessä olevan kliiniseen kemiaan erikoistuneiden lääkäreiden omistama yhtiö. Labco puolestaan väitti istunnossa, että kyse on biologin hallinnoimasta yhtiöstä, mikä käy ilmi myös edellä mainitusta pöytäkirjasta, kuitenkaan varsinaisesti vastustamatta ammattiyhteisön analyysiä, jonka mukaan kyseessä oli kaupallinen yhtiö.

125    Kyseisen yhtiön sääntöihin ei ole kuitenkaan tarpeen ottaa lopullisesti kantaa, koska mainituista kirjeistä ilmenee ammattiyhteisön puoltaneen periaatteellista kantaa, joka edellyttää, ettei säännöissä viitata lainkaan kyseisenlaiseen jakamiseen riippumatta pääomaomistuksen osuudesta.

126    Edellä esitetystä seuraa näin ollen, että komissio on voinut virheitä tekemättä katsoa, että ammattiyhteisö on ottanut osuuksien tuottamien erilaisten oikeuksien jakamiseen periaatteellisen kannan, joka ei ollut tosiseikkojen tapahtuma-aikaan sovelletun lainsäädännön mukainen ja jonka vuoksi se on vastustanut lain mukaisia järjestelyjä.

127    Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Kanneperusteet, jotka koskevat SEL-yhtiöiden ilmoitusvelvollisuuksia niiden toiminta-aikana

–       Toinen kanneperuste, joka koskee arviointivirhettä, joka on aiheutunut Ranskan lainsäädännön virheellisestä tulkinnasta siltä osin kuin kyse on prefektin ja CCG:n tehtävistä SEL:n toiminta-aikana tapahtuvien muutosten yhteydessä

128    Tämän kanneperusteen tutkimisen kannalta merkityksellinen osa kanteen kohteena olevasta päätöksestä on sen 5.2.2.4 luku (erityisesti 450 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet), jonka otsikkona on ”SEL-yhtiöitä koskevien sääntömuutosten ja sopimusten voimaantulo”.

129    Asiaa koskevat oikeussäännöt, joiden tulkinnasta on kyse, kuvataan kanteen kohteena olevan päätöksen 63–92 ja 460–467 perustelukappaleessa. Näissä oikeussäännöissä asetetaan SEL-yhtiöille kahdentyyppisiä velvollisuuksia, jotka ovat yhtäältä hallinnollisia ja koskevat Ranskan viranomaisilta saatavia lupia ja toisaalta koskevat ammattialan eettisiä normeja eli luetteloon merkitsemistä. Nämä velvollisuudet tulevat kyseeseen kahdessa eri vaiheessa, SEL-yhtiötä perustettaessa ja muutettaessa sen sääntöjä sen toiminta-aikana.

130    Edellä on jo selitetty, että lain nro 90‑1258 voimaantulosta lähtien SEL voidaan perustaa yhden tai useamman laboratorion pitämistä varten.

131    Uusille SEL-yhtiöille asetettujen velvollisuuksien hallinnollisesta ulottuvuudesta asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että ne perustetaan sillä lykkäävällä edellytyksellä, että viranomainen, toisin sanoen sen departementin prefekti, jossa yhtiöllä on kotipaikka, antaa toimiluvan, kuten käy ilmi CSP:n R 6212‑75 §:stä, joka on sisällytetty laboratoriotoimintaa harjoittavia SEL-yhtiöitä koskevaan CSP:n asetukset sisältävään osaan. CSP:n R 6212‑77 §:ssä täsmennetään tässä yhteydessä ilmoitettavat tiedot, kuten säännöt ja osakkaiden todistus pääomasijoitusten luonteesta ja yhtiöpääoman jakautumisesta.

132    On myös huomattava, että CDC:n L 210‑6 §:stä, jota sovelletaan SEL-yhtiöihin, ilmenee, että yhtiön säännönmukainen muuttaminen ei merkitse uuden oikeushenkilön syntymistä.

133    CSP:n L 6211‑2 §:n, sellaisena kuin se oli voimassa 15.1.2010 asti, joka on sisällytetty laboratorioita koskevaan CSP:n lait sisältävään osaan, 1 momentin mukaan yksikään laboratorio ei voi toimia ilman hallinnollista lupaa. CSP:n R 3112‑88 §:ssä täsmennetään, että hallinnolliseen lupahakemukseen on välttämättä liitettävä asiakirjat, joista ilmenee osakkaiden merkitseminen ammattiyhteisön luetteloon tai heidän tältä osin tekemänsä hakemus, sekä ammattiyhteisön huomautukset siltä osin, vastaavatko kyseiset asiakirjat ammattialan eettisiä normeja.

134    Laboratoriotoimintaa harjoittavia SEL-yhtiöitä koskevassa CSP:n asetukset sisältävässä osassa R 6212‑78 §:ssä täsmennetään, että toimilupahakemus ja laboratorion lupahakemus ratkaistaan samaan aikaan.

135    Ammattialan eettisten normien osalta SEL-yhtiöille, joilla on yksi tai useampi laboratorio, on asetettu ammattiyhteisön luetteloon merkitsemistä koskeva velvollisuus, kuten CSP:n R 6212‑88 §:stä ilmenee.

136    Yhtiön toiminta-aikana tapahtuvista muutoksista CSP:n L 6211-2 §:n 4 momentissa säädetään, että ”kaikista lupapäätöksen jälkeen tapahtuvista muutoksista, jotka koskevat joko johtajan tai apulaisjohtajan henkilöä tai toiminnan harjoittamisedellytyksiä, on tehtävä ilmoitus”. Tämän pykälän 5 momentista ilmenee, että lupa peruutetaan, jos laissa tai asetuksessa säädetyt edellytykset eivät enää täyty.

137    Kanteen kohteena olevassa päätöksessä ammattiyhteisöä moititaan siitä, että se on halunnut viivyttää SEL-yhtiöitä koskevien sääntömuutosten ja sopimusten voimaantuloa ilmoittamalla, että nämä muutokset tulevat voimaan vasta muutoksia koskevista prefektin päätöksistä ja niitä seuraavista säännönmukaisista merkinnöistä lukien, ja siitä, että se on pyytänyt, että tällaiset nimenomaiset lausekkeet sisällytetään SEL-yhtiöiden muutosasiakirjoihin (kanteen kohteena olevan päätöksen 450 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet). Komission mukaan tällaisten vaatimusten muotoileminen lisää keinotekoisesti taloudellista riskiä, joka liittyy näiden muutosten toteuttamiseen. Komissio antaa useita esimerkkejä tällaisesta toiminnasta erityisesti kanteen kohteena olevan päätöksen 453–459 perustelukappaleessa. Lisäksi komissio kuvaa kanteen kohteena olevan päätöksen 492–494 perustelukappaleessa SELAFA Aubert H:n tapausta, jonka osalta ammattiyhteisön toimi on johtanut laboratorion toiminnan keskeyttämiseen. Kuten komissio selittää kanteen kohteena olevan päätöksen 460 perustelukappaleessa, se katsoo, että hallinnollista lupaa edellytetään vain SEL:n perustamistapauksessa, ja perustamista lykätään prefektin toimiluvan saamiseen asti, kun taas myöhempiä muutoksia (esimerkiksi yhtiömuodon muutos SELARL-muotoisesta yhtiöstä SELAFA-muotoiseksi yhtiöksi), jotka eivät koske uuden SEL:n perustamista, koskee ainoastaan velvollisuus ilmoittaa kyseessä olevista muutoksista ilman, että niiden voimaantuloa lykättäisiin.

138    Ammattiyhteisö väittää, että komissio on tehnyt sovellettavia oikeussääntöjä koskevan ensimmäisen tulkintavirheen katsoessaan, että velvollisuudella ilmoittaa SEL:n toiminta-aikana tapahtuvista muutoksista oli toteava luonne. Sen mukaan kyse on prefektin toimilupaa edellyttävästä järjestelmästä, sillä ilmoitusjärjestelmä koskee ainoastaan laboratorion lupaa eikä toimilupaa.

139    Toinen tulkintavirhe koskee sen mukaan prefektin ja CCG:n tehtäviä SEL:n toiminta-aikana tapahtuneiden sääntömuutosten yhteydessä, mikä on johtanut oikeudellisen virheen tekemiseen. Sen mukaan siltä osin kuin SEL:n on ensin haettava prefektiltä toimilupa tällaisia sen toiminta-aikana tapahtuvia muutoksia varten, CCG:n toimenpiteet johtajan ja/tai SEL:n luetteloon merkitsemistä koskevien muutosten osalta riippuvat suoraan prefektin antamien lupien ja toimilupien muutoksista, minkä vuoksi ammattiyhteisön toimivalta on tältä osin sidottua.

140    Ammattiyhteisö vetoaa perustelujensa tueksi yleisohjeeseen nro 98‑585, jota sovellettiin tutkimuksen kattamana ajanjaksona mutta johon komissio viittaa ainoastaan kanteen kohteena olevan päätöksen alaviitteessä 562 ja jota ei ole kumottu yleisohjeella nro 2005‑506, johon komissio tältä osin vetoaa. Ammattiyhteisö esittää taulukon, joka kuvaa toimilupien ja SEL:n luetteloon merkitsemisen päivämäärien vastaavuutta, joko niiden merkitsemistä varten tai niiden rakenteen muutoksen seurauksena. Se korostaa, että yleisohjeen nro 98‑585 mukaisesti prefektit ovat lähes systemaattisesti tehneet toimilupien muuttamista koskevat päätökset. Sen SEL-yhtiöiden osalta toteuttamat toimenpiteet, joissa viitataan toimilupamenettelyyn, eivät näin ollen lisää taloudellista riskiä, vaan niiden avulla voidaan päinvastoin suojata SEL-yhtiöitä siltä riskiltä, että toimilupa peruutetaan suunniteltujen muutosten sääntöjenvastaisuuden tapauksessa.

141    Ammattiyhteisö muistuttaa vielä, että koko toimilupamenettelyllä ja sen muutoksella on puhtaasti kansanterveyden suojelua koskeva tavoite ja että tällä alalla sen on katsottava toimivan viranomaisena SEUT 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolella, sillä sen tehtävät on määritelty laissa ja päätöksentekovalta on viime kädessä valtiolla. Sen mukaan on joka tapauksessa katsottava, että silloinkin kun jokin ammattiyhteisö toimii yritysten yhteenliittymänä, sen kilpailua rajoittavia päätöksiä voidaan pitää perusteltuina kansanterveyden suojelun kaltaisen ensisijaisen tärkeän edun vuoksi.

142    Komissio vastustaa näitä väitteitä Labcon tukemana. Se painottaa, että ilmoitus SEL:n toiminta-aikana tapahtuneista muutoksista on luonteeltaan toteava. Komissio ja Labco vetoavat siihen, että kanteen kohteena olevan päätöksen 5.2.2.4 luvussa ei käsitellä ammattiyhteisön asemaa hallinnollisessa toimilupamenettelyssä, jonka yhteydessä sillä on neuvoa-antava tehtävä, vaan ammattiyhteisön itsensä täysin itsenäisesti tekemiä päätöksiä SEL:n sääntömuutosten merkitsemiseksi luetteloon. Komissio kiistää vielä sen, että ammattiyhteisön kyseinen toiminta jäisi SEUT 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.

143    Unionin yleinen tuomioistuin täsmentää, että ammattiyhteisön perustelut koskevat sitä, kuuluuko SEL:n toiminta-aikana tapahtuneista muutoksista ilmoittaminen, sellaisena kuin siitä säädetään CSP:n L 6211‑2 §:ssä, pelkkään toteavaan järjestelmään, ja onko ammattiyhteisöllä prefektiin nähden alisteinen asema tällaisten muutosten osalta, vaiko voiko se toimia itsenäisesti.

144    Ensin mainitun kysymyksen osalta on todettava, että edellä 136 kohdassa mainitussa CSP:n L 6211‑2 §:ssä viitataan siihen, että kaikki laboratorion lupapäätöksen jälkeen tapahtuvat muutokset, jotka koskevat johtajan henkilöä tai toiminnan harjoittamisedellytyksiä, ovat toteavia. Tästä seuraa, ettei SEL:n toiminta-aikana tapahtuvien muutosten osalta ole lykkäävää vaikutusta.

145    Tämä tulkinta vahvistetaan yleisohjeessa nro 2005‑506. Tässä yleisohjeessa selitetään erityisesti lain nro 90‑1258 5-1 §:n yleiset soveltamisedellytykset. Yhtiöiden sääntöjen yhteensoveltuvuudesta SEL-yhtiöitä koskevien lakien ja asetusten kanssa siinä täsmennetään prefekteille, mitä menettelyä yhteensoveltumattomuutta koskevassa asiassa on noudatettava. SEL:n toiminta-aikana tapahtuvasta sääntömuutoksesta siinä todetaan seuraavaa:

”Teille on annettava tieto tällaisista muutoksista [CSP:n] L 6211‑2 §:ssä säädetyllä ilmoituksella.

Jos säännönvastaisia muutoksia ei ole poistettu, sen jälkeen kun yhtiötä on kehotettu esittämään huomautuksensa – –, saman lain R 6212‑79 §:n 2 momentin mukaisesti on peruutettava yhtiön toimilupa sekä laboratorioiden lupa – –”

146    Ammattiyhteisö esittää tätä analyysiä vastaan, että ilmoituksen toteava luonne koskee ainoastaan laboratorion lupahakemusta, sillä muutetun SEL:n on aina hankittava uusi toimilupa. Se viittaa tältä osin erityisesti yleisohjeeseen nro 98‑585.

147    Yleisohjeessa nro 98‑585 on myös viittauksia velvollisuuteen hakea uusi toimilupa tapauksissa, joissa SEL:n toiminta-aikana tapahtuu muutoksia. Yhtiön rekisteröimisestä Ranskan kaupparekisteriin yleisohjeessa nro 98‑585 todetaan, että ”yhtiön myöhempien sääntömuutosten osalta – – [sen] on ensin haettava toimilupaa näiden muutosten vuoksi ja sen jälkeen toimitettava [Ranskan kaupparekisteriin] uudet säännöt toimiluvan saatuaan.”

148    Ammattiyhteisö viittaa tässä yhteydessä myös CSP:n R 6212‑76 §:ään. Tässä säännöksessä täsmennetään, että laboratorion toimintaa varten perustetun SEL:n toimilupahakemus on jätettävä departementin prefektille joko samaan aikaan laboratorion toimintaa koskevan lupahakemuksen kanssa, josta säädetään CSP:n L 6211‑2 §:ssä (ks. edellä 133 kohta), laboratorion perustamisen tapauksessa, tai samaan aikaan CSP:n L 6211‑2 §:n 4 momentissa tarkoitetun muutosilmoituksen kanssa (ks. edellä 136 kohta), kun laboratorio tai laboratoriot, joissa SEL:n on tarkoitus harjoittaa toimintaa, ovat jo olemassa.

149    Asianosaiset, joille unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt kysymyksiä kirjallisesti ja istunnossa näistä kahdesta yleisohjeesta ja niiden samanaikaisesta voimassaolosta, ovat edelleen olleet eri mieltä tästä kysymyksestä.

150    Asiasta voidaan kuitenkin tehdä seuraavat johtopäätökset.

151    Ensinnäkin yleisohjeessa nro 2005/206, joka on annettu 14.11.2005 ja on välittömästi sovellettava, vahvistetaan, että SEL-yhtiöiden muutoksia, jotka liittyvät lain nro 90‑1258 5-1 §:n soveltamiseen, koskee toteava järjestelmä sekä SEL:n toimiluvan että laboratorion luvan osalta, sillä yleisohjeessa viitataan nimenomaisesti molempiin seikkoihin, kuten edellä 145 kohdassa esitetystä lainauksesta ilmenee. Siinä tapauksessa, että lainvastaisia muutoksia todetaan, sen jälkeen kun kyseistä SEL-yhtiötä on kehotettu esittämään huomautuksensa, hallinto voi peruuttaa toimiluvan, jos sääntöjenvastaisia muutoksia ei ole poistettu.

152    Yksikään lainsäännös ei ole tätä tulkintaa vastaan. CSP:n R 6212‑76 § koskee äskettäin perustettujen SEL-yhtiöiden tapauksia eikä niiden muuttamista. Tässä viimeksi mainitussa säännöksessä oleva viittaus muutosilmoitukseen (ks. edellä 148 kohta) koskee tapausta, jossa on saatu alkuperäinen toimilupa, kun SEL on perustettu laboratoriotoiminnan harjoittamista varten tilanteessa, jossa laboratorio oli jo olemassa. Kyseinen säännös ei näin ollen koske SEL:n rakenteen muuttamista, eikä siitä voida päätellä, että kyseisen SEL:n saatua alkuperäisen toimiluvan tarvittaisiin uusi toimilupa myöhempiä rakenteellisia muutoksia varten.

153    Kolmanneksi siitä, että prefektit ovat jopa yleisohjeen nro 2005/206 antamisen jälkeen jatkaneet toimilupien muuttamista koskevien päätösten tekemistä yleisohjeeseen nro 98‑585 perustuvan käytännön nojalla, komissio toteaa perustellusti unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että tällainen käytäntö ei kyseenalaista sitä, että SEL:n toiminta-aikana tapahtuneita muutoksia koskee toteava järjestelmä: siitä ei säädetä laissa, mutta se voidaan selittää tarpeella saattaa tietyt muutokset yleisön tietoisuuteen. Kuten komission esittämistä todisteista ilmenee, useissa näistä päätöksistä viitataan nimenomaisesti järjestelmän toteavaan luonteeseen muutosten osalta, eikä niissä vedota oikeudellisena perustana, tai ainakaan erityisesti, CSP:n R 6212‑75 §:ään, joka koskee uuden SEL:n velvollisuutta hankkia toimilupa lykkäävin edellytyksin.

154    Näin ollen ammattiyhteisön väite, jonka mukaan komissio on tehnyt virheen ottaessaan huomioon toteavan järjestelmän SEL:n muutosten osalta, on joka tapauksessa hylättävä ajanjaksolta, joka sijoittuu välittömästi sovellettavan yleisohjeen nro 2005/206 antamispäivämäärän 14.11.2005 jälkeen ja jonka kuluessa toteutettiin suurin osa kanteen kohteena olevan päätöksen 450–494 mainituista esimerkeistä ammattiyhteisön elinten SEL-yhtiöitä kohtaan toteuttamista toimenpiteistä.

155    Yleisohjeen nro 2005/206 antamista edeltävästä ajanjaksosta eli 14.10.2003 ja 14.11.2005 välisestä ajanjaksosta on todettava, että vaikka on valitettavaa, että kanteen kohteena olevassa päätöksessä ei todeta melkein mitään yleisohjeen nro 98‑585 vaikutuksesta tässä yhteydessä, lukuun ottamatta alaviitteessä 562 olevaa viittausta siihen, että se sisältää eri tulkinnan sovellettavasta järjestelmästä, kun siinä todetaan, että ”yhtiön on ensin haettava toimilupaa muutosten vuoksi”, siitä ei kuitenkaan seuraa, että komissio olisi tulkinnut Ranskan lainsäädäntöä väärin tässä tapauksessa.

156    Siltä osin kuin yleisohjeessa nro 98‑585 määrätään toimilupamenettelystä, kun taas laissa otetaan käyttöön toteava järjestelmä, komissio tuo perustellusti esille kysymyksen siitä, onko sillä pantu asiaa koskevat oikeussäännöt asianmukaisesti täytäntöön. Komissio mainitsee tältä osin kanteen kohteena olevan päätöksen 467 ja 468 perustelukappaleessa vuotta 2005 edeltävältä ajalta olevia asiakirjoja, jotka voivat osoittaa vääräksi kyseisestä yleisohjeesta ilmenevän tarkastelun. Kyse on erityisesti Essonnen (Ranska) departementin terveys- ja sosiaalijohtajan heinäkuussa 2004 asianajotoimistolle osoittamasta kirjeestä, jossa viitataan pelkkään ilmoitusvelvollisuuteen, kun kyse on ”myöhemmästä muutoksesta ammattia harjoittavassa henkilöstössä”, ja kanteen kohteena olevan päätöksen 468 perustelukappaleessa mainituista, lokakuussa 2003 ja kesäkuussa 2004 päivätyistä ammattiyhteisön sisäisistä asiakirjoista, joissa viitataan jälkikäteisvalvontaan ja CSP:n L 6211‑2 §:stä ilmenevään ilmoitusjärjestelmään. Tähän voidaan lisätä ammattiyhteisön 27.5.2004 Laboratoire d’Islelle osoittamassa kirjeessä, joka mainitaan kanteen kohteena olevan päätöksen alaviitteessä 555, oleva viittaus siihen, että ”lykkäävien edellytysten osalta täsmennämme niille, joita asia koskee, että ne eivät ole tässä tapauksessa pakottavia, vaan pelkästään suojatoimenpide biologeille niiden muutosten osalta, joita he aikovat toteuttaa”.

157    Näin ollen ei ole näytetty, että komissio olisi tehnyt sovellettavia oikeussääntöjä koskevan tulkintavirheen siltä osin kuin kyse on SEL-yhtiöitä koskevien sääntömuutosten ja sopimusten voimaantulosta.

158    Näissä olosuhteissa on hylättävä ammattiyhteisön väite, jonka mukaan komissio on tulkinnut väärin Ranskan lainsäädäntöä kanteen kohteena olevan päätöksen 5.2.2.4 luvussa.

159    Tarkastellessaan ammattiyhteisön toista esille tuomaa kysymystä, joka koskee sen väitettyä alisteista asemaa suhteessa prefektiin, komissio ei kiistä, että sillä on neuvoa-antava tehtävä prefektin toimilupamenettelyissä ja että sille tehdään tässä yhteydessä ilmoituksia, jotta se voisi täyttää tämän tehtävänsä.

160    Lisäksi kysymys siitä, onko ammattiyhteisöllä väittämällään tavalla prefektiin nähden alisteinen asema ja ainoastaan sidottu toimivalta luetteloon merkitsemisen osalta, mitä kuvaa sen mielestä kannekirjelmässä esitetty useita SEL-yhtiöitä koskeva vastaavuustaulukko muutospäätösten päivämääristä ja luetteloon merkitsemistä koskevista muutoksista, ei ole ratkaiseva arvioitaessa kanteen kohteena olevan päätöksen 5.2.2.4 luvussa ammattiyhteisöä vastaan esitettyjä väitteitä. Tältä osin ratkaisevaa ei ole myöskään sen selvittäminen, rajoittuuko ammattiyhteisön toiminta luetteloon merkitsemisen osalta pelkästään prefektin päätösten kirjaamiseen siten, että se ei ole viivyttänyt muutosten täytäntöönpanoa eikä johtanut merkintöjen epäämiseen, kuten ammattiyhteisö pyrkii osoittamaan. Komissio on kiistänyt tämän väitteen, ja se vetoaa erityisesti SELAFA Aubert H:n tapaukseen kanteen kohteena olevassa päätöksessä (492 ja 493 perustelukappale) ja unionin yleisessä tuomioistuimessa.

161    Kanteen kohteena olevan päätöksen sanamuodosta ilmenee, että vaikka siinä viitataan useita kertoja hyvin selvästi ”päätöksiin”, joissa edellytetään ammattiyhteisön ”ennakkohyväksyntää” SEL-yhtiöiden muutoksille, komissio moittii ammattiyhteisöä 5.2.2.4 luvussa siitä, että se on vedonnut mahdollisuuteen saattaa SEL-yhtiöitä koskevia muutoksia voimaan vasta prefektin muutospäätöksen saamisen ja sen seurauksena luetteloon merkitsemisen jälkeen, ja siitä, että se on muistuttanut tarpeesta muuttaa SEL-yhtiöiden muutosasiakirjoja tämän suuntaisesti, joko suoraan SEL-yhtiöille osoitetuissa kirjeissä tai välillisesti prefektille esitetyissä huomautuksissa, joista asianomaiset osapuolet saavat jäljennöksen (CSP:n R 6212‑77 §).

162    Riippumatta siitä, onko muutokset ”hyväksytty” ja kenen toimesta, edellä esitetystä tarkastelusta seuraa, että tämä ammattiyhteisön toiminta ei ole asiassa sovellettavien oikeussääntöjen mukaista, sellaisina kuin niitä on tulkittu yleisohjeessa nro 2005/206, ja ylittää joka tapauksessa puhtaasti neuvoa-antavan tehtävän, jota se itse väittää hoitavansa. Ammattiyhteisö ei siten voi myöskään tehokkaasti vedota edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetussa tuomiossa vahvistettuihin periaatteisiin tältä osin.

163    Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

–       Kolmas kanneperuste, jonka mukaan asiassa on jätetty huomiotta Ranskan lainsäädännössä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden ulottuvuus ja CCG:n asema, kun se suorittaa yhtiöasiakirjojen jälkitarkastuksen

164    Tämä kanneperuste koskee kanteen kohteena olevan päätöksen 5.2.2.2 lukua (296 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet), jonka otsikkona on ”Osakkeiden myyntiä koskevien asiakirjojen toimittaminen”.

165    Se kohdistuu erityisesti CSP:n lait sisältävään osaan vuonna 2005 lisätyn, apteekkarin ammatin harjoittamiseen liittyviä sääntöjä koskevan CSP:n L 4221‑19 §:n tulkintaan. Kyseisen pykälän 1 momentissa säädetään, että ”yhtiössä toimintaa harjoittavien apteekkarien on toimitettava oman ammattiyhteisönsä neuvostolle paitsi tämän yhtiön säännöt ja niiden muutosasiakirjat, myös sen toimintaa tai osakkaiden välisiä suhteita koskevat sopimukset ja niiden muutokset”. Sen 2 momentissa täsmennetään, että nämä asiakirjat ”on toimitettava sopimuksen tai sen muutoksen tekemistä seuraavan kuukauden kuluessa”.

166    Asian kannalta merkityksellisiä ovat myös CSP:n L 6221‑4 ja L 6221‑5 §, jotka lisättiin CSP:n lait sisältävään osaan ja jotka koskevat erityisesti laboratorioiden johtajien toiminnan harjoittamisen edellytyksiä.

167    CSP:n L 6221‑4 §:n 1 momentissa todetaan, että laboratorioiden johtajien on toimitettava oman ammattiyhteisönsä neuvostolle ammattinsa harjoittamista koskevat sopimukset ja niiden muutokset sekä siinä tapauksessa, että he eivät omista materiaalia ja tiloja, joissa he harjoittavat tai tulevat harjoittamaan ammattiaan, sopimukset tai niiden muutokset, joissa heille annetaan tämä materiaali ja nämä tilat käyttöön. Kyseisen säännöksen 4 momentissa todetaan, että nämä ilmoitukset on tehtävä sopimuksen tai sen muutoksen tekemistä seuraavan kuukauden kuluessa.

168    CSP:n L 6221‑5 §:n 1 momentissa täsmennetään, että johtajan tai johtajien on huolehdittava siitä, että laboratoriotoiminnan harjoittamiseksi perustettujen yhtiöiden säännöt ja näihin sääntöihin yhtiön toiminta-aikana tehdyt muutokset toimitetaan niiden allekirjoittamista seuraavan kuukauden kuluessa niiden ammattiyhteisöjen neuvostoille, joiden toimintapiirissä laboratorio sijaitsee ja joihin sen johtajat ja apulaisjohtajat kuuluvat.

169    CSP:n L 6221‑8 §:ssä säädetään, että CSP:n L 6221‑4 ja L 6221‑5 §:ssä mainittujen sopimusten, muutosten ja sääntöjen toimittamatta jättäminen tai perätön toimittaminen merkitsee kurinpitomenettelyn alaista virhettä, joka voi johtaa seuraamuksiin.

170    Kanteen kohteena olevan päätöksen 5.2.2.2 luvussa komissio katsoo, että ammattiyhteisö on estääkseen laboratorioyhtymien ja erityisesti Labcon toiminnan kehittämisen vaatinut hyvin moneen otteeseen tammikuun 2006 ja ainakin maaliskuun 2009 välisenä aikana 18.1.2006 päivättyyn päätöslauselmaan (jäljempänä 18.1.2006 päivätty päätöslauselma) ja sen omaan lain tulkintaan vedoten, että sille ilmoitetaan yhtymän SEL-yhtiöiden osakkeiden siirroista (296 perustelukappale). Lisäksi kieltäytymistapauksissa tai silloin, kun kyseiset siirrot ovat tapahtuneet useita kuukausia ennen niistä ilmoittamista, ammattiyhteisö on tehnyt kantelun ja aloittanut systemaattisesti kurinpitomenettelyt kyseisiä SEL-yhtiöitä vastaan (297 perustelukappale). Komissio moittii ammattiyhteisöä myös siitä, että se on käyttänyt luetteloon merkitsemistä koskevaa lomaketta, jossa pyydetään tietoja SEL-yhtiöiden omistusosuuksista muissa laboratorioiden SEL-yhtiöissä, mikä ei perustu yhteenkään lainsäännökseen (355–358 perustelukappale).

171    Ammattiyhteisö väittää, että komissio on tulkinnut väärin SEL-yhtiöiden ilmoitusvelvollisuutta osakkeiden siirtojen osalta sekä sen asemaa tältä osin. Se jakaa väitteensä kahteen osaan.

172    Ensimmäisessä osassa ammattiyhteisö esittää, että sen 18.1.2006 päivätyssä päätöslauselmassa muotoiltu SEL-yhtiöihin kohdistuva vaatimus toimittaa sille kaikki rahoitustapaa ja yhtiöpääoman omistusta koskevat sopimukset perustuu CSP:n L 4221‑19 §:n tarkkaan soveltamiseen, joka vahvistetaan yleisohjeessa nro 98‑558. Se viittaa niin ikään CSP:n L 6221‑4 ja L 6221‑5 §:ään. Sen mukaan lainsäätäjä ei ole halunnut erottaa erityyppisiä SEL-yhtiöitä toisistaan, minkä vuoksi näin määriteltyä ilmoitusvelvollisuutta pitäisi soveltaa niihin SEL-yhtiöiden muotoihin (SELAFA ja SELAS), joiden säännöissä ei määritellä yhtiöpääoman jakautumista. Komissio ei voi siten päätellä tällä perusteella, että kyse olisi ahdistelusta.

173    Toisessa osassa ammattiyhteisö väittää, että komissio on jättänyt huomiotta CCG:n aseman sen suorittaessa SEL-yhtiöitä ja laboratorioita koskevien asiakirjojen jälkitarkastuksen sekä sen velvollisuuden toimittaa huomautukset prefektille toimilupamenettelyssä. Se kiistää asettaneensa uusia velvollisuuksia ilmoittautumislomakkeella. Ammattiyhteisö muistuttaa, että sen toiminta asiakirjojen toimittamisen osalta kuuluu sen julkisen vallan toimivaltuuksiin.

174    Komissio katsoo Labcon tukemana ensimmäistä osaa tarkastellessaan, että ammattiyhteisö on 18.1.2006 antamallaan päätöslauselmalla ylittänyt sille annetun toimivallan tai ainakin omaksunut liioitellun pakottavan tulkinnan sovellettavista oikeussäännöistä. Kyse ei ole komission mukaan ammatillista riippumattomuutta koskevasta kysymyksenasettelusta, ja kyseinen päätöslauselma on johtanut pelottelutoimiin. Toista osaa tarkastellessaan komissio toteaa, että 18.1.2006 päivätty päätöslauselma, vaatimustenmukaisuustodistuksen käyttöön ottaminen ja ilmoittautumislomakkeen käyttö ovat osa ahdistelua, jolla pyritään saamaan selville SEL-yhtiöiden kuuluminen yhtymiin ja jarruttamaan niiden kehitystä. Komissio kiistää vielä, että ammattiyhteisön asettamat vaatimukset kuuluisivat julkisen vallan toimivaltuuksiin.

175    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että nämä kaksi osaa on syytä käsitellä yhdessä.

176    Ensinnäkin on heti alkuun todettava, että komissio ei kiistä sitä, että ammattiyhteisön ja erityisesti CCG:n tehtävänä on luettelon hallinnoinnin yhteydessä tarkistaa tietyt tiedot luetteloon merkittyjen apteekkarien ja SEL-yhtiöiden toiminnan osalta. Asiassa ei ole myöskään kiistetty sitä, että ammattiyhteisön tehtävänä on valvoa CSP:n R 6212‑82 §:n, joka koskee sääntöä, jonka mukaan korkeintaan 25 prosenttia laboratorioiden SEL:n yhtiöpääomasta voi olla ammattialan ulkopuolisten omistuksessa, ja lain nro 90‑1258 5 ja 5-§ §:stä ilmenevän säännön, jonka mukaan toimintaa harjoittavalla biologilla on oltava enemmistö äänioikeuksista, soveltamista.

177    Tämä valvonta on jälkikäteisvalvontaa, kuten käy ilmi sovellettavista säännöksistä, joissa viitataan joka kerta määräaikaan, yleensä kuukauden pituiseen määräaikaan, jossa tietyt tiedot on toimitettava ammattiyhteisölle. Ilmoitusvelvollisuuksien merkitystä korostaa kuitenkin se, että niiden noudattamatta jättäminen voi johtaa kurinpitoseuraamuksiin, kuten muun muassa CSP:n L 6221‑8 §:stä ilmenee.

178    Tarkasteltaessa toiseksi laboratorioiden SEL-yhtiöiden tehtäviä ilmoituksia merkityksellisimpänä on pidettävä CSP:n L 4221‑19 §:ää, sillä CSP:n L 6221‑4 ja L 6221‑5 § on laadittu, kuten ammattiyhteisö selittää, aikana, jolloin laboratorioiden SEL-yhtiöitä ei ollut olemassa. Tämä on myös säännös, johon ammattiyhteisö ensisijaisesti vetoaa komission tässä yhteydessä luettelemissa toimenpiteissään SEL-yhtiöitä vastaan. Tämän jälkeen on tutkittava 18.1.2006 päivättyä päätöslauselmaa, jonka ammattiyhteisö on hyväksynyt kyseisen lainsäännöksen antamisen jälkeen. CSP:n L 4221‑19 §:n 1 momentin sisällön mieleen palauttamisen jälkeen (ks. edellä 165 kohta) kyseisessä päätöslauselmassa todettavan seuraavaa:

”1.3.2006 lukien kaikki yhtiötä koskevat toimet, liittyivätpä ne sääntöihin, yhtiön toimintaan tai osakkaiden välisiin suhteisiin, on ilmoitettava [CCG:lle]. Tällä tarkoitetaan muun muassa sopimuksia, jotka koskevat yhtiön rahoitustapaa ja osuuksia yhtiöpääomasta sekä osakassopimuksia.

[Laboratoriotoimintaa] harjoittavassa SEL-yhtiössä tapahtuvan kunkin muutoksen yhteydessä yhtiössä toimintaansa harjoittavien kliiniseen kemiaan erikoistuneiden apteekkarien on vakuutettava kirjallisesti, että he ovat noudattaneet [CSP:n] L 4221‑19 §:n säännöksiä.”

179    Tarkasteltaessa kysymystä siitä, sisältääkö tämä päätöslauselma laajentavan tulkinnan CSP:n L 4221‑19 §:ään sisältyvästä ilmaisusta ”sen toimintaa tai osakkaiden välisiä suhteita koskevat sopimukset ja niiden muutokset”, kanteen kohteena olevan päätöksen 368 perustelukappaleessa täsmennetään, että osakkaiden välisiä suhteita koskevilla sopimuksilla tarkoitetaan sääntöjä täydentäviä osakassopimuksia, joiden tarkoituksena on turvata oikeuksia allekirjoittaneille ja määrittää heidän sitoumuksensa yhtiön hallinnon tai vähemmistöosakkaiden suojelun kannalta, mutta ei osakkeiden myyntiä koskevia sopimuksia.

180    Tämä komission esittämä tulkinta on looginen. SEL:n rahoitustavat ja osuudet sen yhtiöpääomasta, joihin 18.1.2006 päivätyssä päätöslauselmassa viitataan, ovat eri kategoriaan kuuluvia tietoja, joissa mennään SEL:n toimintaedellytyksiä tai sen osakkaiden välisiä suhteita pidemmälle.

181    Myöskään pääomien siirrot suhteessa SEL-yhtiöihin eivät välttämättä sisälly CSP:n L 6221‑4 §:ssä olevaan ilmaisuun ”ammattinsa harjoittamista koskevat sopimukset ja niiden muutokset”, jollei tälle ilmaisulle anneta niin laajaa tulkintaa, että se kattaa kaikki laboratorioiden johtajiin kohdistuvat oikeustoimet.

182    Myöskään CSP:n L 6221‑5 § ei selvästi tue ammattiyhteisön puoltamaa tulkintaa, jolla ilmoitusvelvollisuudet ulotetaan koskemaan osakkeiden siirtoja. Tämä säännös koskee johtajien velvollisuutta ilmoittaa ammattiyhteisön neuvostolle SEL-yhtiöiden säännöt ja niihin tehdyt muutokset yhtiön toiminta-aikana niiden allekirjoittamista seuraavan kuukauden kuluessa. Komissio toteaa tältä osin erityisesti, ilman että ammattiyhteisö kiistäisi sitä, että osakkeiden jakautumista ei kirjata SELAFA- ja SELAS-muotoisten yhtiöiden sääntöihin, joista on kyse komission tarkoittamissa tietojen toimittamista koskevissa pyynnöissä.

183    Ammattiyhteisö vetoaa kuitenkin siihen, että lainsäätäjä ei ole halunnut tehdä eroa erityyppisten SEL-yhtiöiden välillä. On kuitenkin todettava, että tämä ei välttämättä ole riittävä peruste sille, että ammattiyhteisö asettaa SEL-yhtiöille velvollisuuksia, jos laissa ei sitä tehdä.

184    Velvollisuus ilmoittaa osakkeiden siirroista SEL-yhtiöissä ei siis perustu säännöksiin, joihin ammattiyhteisö tältä osin vetoaa.

185    Kolmanneksi ei voida kiistää, että SEL-yhtiöille asetettu laaja todistusvelvollisuus, joka määritellään edellä 178 kohdassa siteeratun, 18.1.2006 päivätyn päätöslauselman otteen toisessa kohdassa, on lisäys asiaa koskeviin lakeihin ja asetuksiin ja tekee ilmoitusvelvollisuudesta SEL-yhtiöille raskaamman. Sama koskee ilmoittautumislomaketta, jonka ammattiyhteisö on vuodesta 2008 lähtien lähettänyt kaikille niille SEL-yhtiöille, jotka on merkitty lääkäriliiton luetteloon ja joissa kliiniseen kemiaan erikoistuneet apteekkarit harjoittavat ammattiaan, kun otetaan huomioon SEL-yhtiöille asetettu helmikuusta 2008 noudatettava uusi velvollisuus ilmoittautua kahteen luetteloon. Kuten komissio toteaa kanteen kohteena olevan päätöksen 356 perustelukappaleessa, kyseisessä lomakkeessa pyydetään tietoja SEL:n osuuksista muissa laboratorioiden SEL-yhtiöissä. Huolimatta mahdollisista muista aikaisemmista lomakkeista, jotka ammattiyhteisö on tuonut esille, komissio korostaa perustellusti, että tämä viimeksi mainittu vaatimus kanteen kohteena olevassa päätöksessä mainitussa lomakkeessa ilmoitettavista tiedoista, joka ei perustu mihinkään lainsäännökseen, on ulottuvuudeltaan erittäin laaja ja että sitä on voitu käyttää yhtymiin sidoksissa olevien laboratorioiden selvittämiseksi ristiinomistusten johdosta.

186    Neljänneksi on tärkeää muistaa, että komission esittämät moitteet ammattiyhteisön toiminnasta on luettava niiden aikomusten valossa, joiden se katsoo siihen liittyvän. Komissio ei kiistä, että sovellettavat oikeussäännöt voivat antaa aihetta tulkintaan. On kuitenkin otettava huomioon kanteen kohteena olevan päätöksen 5.5 luvussa esitetyt asiakirjat, joista ilmenee strateginen pyrkimys estää laboratorioyhtymien läpimurto markkinoilla sekä Labcon ja tähän yhtymään kuuluvien SEL-yhtiöiden yksilöiminen varmasti tässä yhteydessä. Esimerkiksi ammattiyhteisön puheenjohtajan lääkäriliiton puheenjohtajalle joulukuussa 2004 lähettämä kirje, joka mainitaan kanteen kohteena olevan päätöksen 556 perustelukappaleessa, on tässä suhteessa kuvaava. Lääkäriliiton huomio kiinnitetään erityisesti siihen, että se on suostunut merkitsemään Labco-yhtymän rakenteita esittämättä varaumia toimitettuihin asiakirjoihin ja että ”tämä tilanne ei voi jatkua”. Komissiolla on lukuisia esimerkkejä, jotka kuvataan kanteen kohteena olevan päätöksen 305–351 perustelukappaleessa ja niitä seuraavissa perustelukappaleissa ja joissa viitataan yhtäältä toistuviin pyyntöihin saada tietoa pääomaosuuksien siirroista SEL-yhtiöissä, joista monet kuuluvat Labco-yhtymään, CSP:n L 4221‑19 §:n perusteella, mikä voidaan tulkita uhkaukseksi käyttää kurinpitoseuraamuksia, ja toisaalta tällaisten seuraamusten käyttämiseen useaan otteeseen käytännössä (ks. vain yhtenä esimerkkinä SELAS Laboratoire du Littoralin tapaus kanteen kohteena olevan päätöksen 310–316 perustelukappaleessa).

187    Viidenneksi siltä osin kuin ammattiyhteisön mukaan CSP:n L 4221‑19 §:ää on luettava yleisohjeen nro 98‑558 valossa, jonka mukaan toimilupahakemuksessa on selvästi täsmennettävä pääoman jakautuminen ammattia harjoittavien osakkaiden, ulkopuolisten ammatinharjoittajien, entisten osakkaiden, oikeudenomistajien ja ulkopuolisten osakkaiden välillä ja jossa ei tehdä eroa niiden asiakirjojen välillä, jotka on toimitettava ammattiyhteisölle, jonka on annettava lausuntonsa, ja prefektille, komissio toteaa aivan oikein, että tällä perustelulla ei voida oikeuttaa tiettyjä ammattiyhteisön toteuttamia toimenpiteitä Labco-yhtymän SEL-yhtiöitä vastaan. Nämä toimenpiteet koskevat SEL:n rakenteeseen tehtyjä muutoksia yleisohjeen nro 2005‑506, jossa vahvistetaan, kuten toista kanneperustetta tarkasteltaessa on selitetty, ainoastaan tällaisten muutosten ilmoittamista koskeva velvollisuus, antamisen jälkeen. Ammattiyhteisö on joka tapauksessa toteuttanut useita kertoja toimenpiteitä esittämällä tietopyyntöjä ja tarvittaessa aloittamalla kurinpitomenettelyjä SEL-yhtiöiden osalta toimilupamenettelyjen ulkopuolella ja jopa toimiluvan myöntämisen jälkeen.

188    Kuudenneksi on pohdittava, ovatko tietyt tietopyynnöt kuitenkin perusteltuja edellä 176 ja 177 kohdassa todetun ammattiyhteisön jälkikäteistarkastusta koskevan tehtävän yhteydessä.

189    Esimerkiksi SEL Littoral/Charrière Levy -yhtiöltä (kanteen kohteena olevan päätöksen 362 perustelukappale), joka kuuluu Labco-yhtymään ja jonka uusi osakas oli oikeushenkilö, ammattiyhteisö on pyytänyt tämän oikeushenkilön osakkaat nimeävää luetteloa ja sääntöjä.

190    Siltä osin kuin on tarkistettava, että ammattialan ulkopuoliselle osakkeenomistajalle asetettua 25 prosentin rajaa on noudatettu, komissio toteaa perustellusti, että ammattiyhteisö on vaatinut SEL:n yhtiöpääoman omistusta koskevien tietojen toimittamista myös silloin, kun oli selvää, että kyse oli ammatillisista suhteista. Lisäksi ammattiyhteisön asiassa sovellettavista laeista ja asetuksista esittämä tulkinta, jonka mukaan on varmistettava SEL-yhtiöissä toimivien biologien riippumattomuus kolmansiin ammatinharjoittajiin nähden, näyttää voineen olla perusteena tietopyynnöille, joilla on haluttu selvittää niiden laboratorioiden SEL-yhtiöiden osakeomistus, jotka olivat muutosten kohteena olevien SEL-yhtiöiden osakkeenomistajia. Neljättä kanneperustetta tarkasteltaessa on jo todettu, että tämä tulkinta on vastoin Murcef-lailla tehdyillä muutoksilla haluttua omistuksen vapauttamista (ks. edellä 91 kohta).

191    Tehtävä tarkistaa, että toimintaa harjoittavalla kliiniseen kemiaan erikoistuneella apteekkarilla on enemmistö äänioikeuksista SEL-yhtiössä, ei voi myöskään oikeuttaa kaikkia tietopyyntöjä osakkeenomistajia olevien SEL-yhtiöiden pääomaomistuksesta ja osakkaista, sillä tämän säännön noudattaminen voidaan tarkistaa osakkeenomistajien välisten äänten suhteita ja niiden henkilöyttä koskevilla tiedoilla, jotka ovat rajoitetumpia kuin laajan ilmoitusvelvollisuuden perusteella kurinpitoseuraamusten uhalla annettavat tiedot osakkeiden siirroista.

192    Edellä esitetyn perusteella komission arvio, jonka mukaan ammattiyhteisö ei ole noudattanut laillisten toimivaltuuksiensa rajoja suhteessa sovellettaviin oikeussääntöihin, joiden osalta tulkinnan mahdollisuutta ei ole kiistetty, kun se on ottanut itselleen tietyn sääntelyvallan ja lisännyt velvollisuuksia SEL-yhtiöille, jotka haluavat turvautua laillisiin mahdollisuuksiin avata pääomansa omistusta, ei ole virheellinen, etenkin kun tietyt toimenpiteet nähdään kanteen kohteena olevassa päätöksessä dokumentoidun, muun muassa Labcoon kohdistuvan strategian valossa.

193    Kolmas kanneperuste on siten hylättävä.

 Kuudes kanneperuste, joka koskee SEUT 101 artiklan virheellistä tulkintaa ja soveltamista siltä osin kuin määrätyt kurinpitoseuraamukset vahvistaisivat riitautettujen päätösten mahdollisia tai todellisia vaikutuksia

194    Ammattiyhteisö väittää, että vaikka komissio toteaa, ettei tämä ole ottanut kurinpitoseuraamuksia huomioon sitä vastaan esitetyissä väitteissä, komission mukaan kurinpitomenettelyjen aloittaminen ja määrätyt seuraamukset ovat kuitenkin omiaan vahvistamaan riitautettujen päätösten mahdollisia tai todellisia vaikutuksia, minkä vuoksi moititut toimenpiteet koskevat myös kurinpitomenettelyjen aloittamista ja määrättyjä seuraamuksia. Ammattiyhteisö muistuttaa tältä osin, että kurinpitovallan käyttäminen on yksi sen julkisen vallan toimivaltuuksista, joka jää kilpailuoikeuden soveltamisalan ulkopuolelle, mitä komissio ei kiistä. Katsoessaan, että menettelyjen aloittaminen ja määrättyjen seuraamusten huomattavuus vahvistavat sen toiminnan kilpailunvastaisuuden, komissio toimii ristiriitaisesti ja tulkitsee väärin SEUT 101 artiklaa edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetun tuomion vastaisesti.

195    Komission mukaan kanneperuste on tehoton, sillä kurinpitoseuraamusten määräämistä ei ole otettu huomioon ammattiyhteisöä vastaan esitettynä väitteenä. Se täsmentää kuitenkin, että seuraamusten määräämistä ei pidä sekoittaa seuraamuksilla uhkailemiseen (tai ammattiyhteisön toimivaltuuksista muistuttamiseen) ja kantelujen tekemiseen, jotka ovat erottamaton osa kokonaissuunnitelmaa ja varmistivat ammattiyhteisön suunnitelman tehokkuuden. Komissio katsoo, että ottamatta kantaa kurinpitopäätöksiin sillä oli oikeus tuoda kanteen kohteena olevassa päätöksessä esille kaikki käyttöön otetun suunnitelman eri puolet.

196    Labco väittää myös, että ammattiyhteisö on käyttänyt kurinpitoseuraamusten mahdollisuutta painostuskeinona ja varmistanut sillä kokonaissuunnitelman tehokkuuden.

197    Kuten edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetun tuomion 57 kohdassa todetaan, perustamissopimuksen kilpailusääntöjä ei sovelleta toimintaan, jolla luonteensa, siihen sovellettavien sääntöjen sekä tavoitteidensa perusteella ei ole tekemistä taloudellisen vaihdannan kanssa (ks. vastaavasti yleisen sosiaaliturvajärjestelmän hoitamista koskevat yhdistetyt asiat C-159/91 ja C-160/91, Poucet ja Pistre, tuomio 17.2.1993, Kok., s. I-637, Kok. Ep. XIV, s. 27, 18 ja 19 kohta) tai joka liittyy julkiselle vallalle kuuluvien toimivaltuuksien käyttämiseen (ks. vastaavasti ilmatilan valvontaa ja ohjausta koskeva asia C-364/92, SAT Fluggesellschaft, tuomio 19.1.1994, Kok., s. I-43, Kok. Ep. XV, s. 1, 30 kohta sekä saastumisen estämisen valvontaa meriympäristössä koskeva asia C-343/95, Diego Calì & Figli, tuomio 18.3.1997, Kok., s. I-1547, 22 ja 23 kohta).

198    Ammattiyhteisö katsoo, että sen kurinpitoelinten toiminta liittyy julkisen vallan toimivaltuuksien harjoittamiseen tässä oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ja jää siten SEUT 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, minkä vuoksi komissio ei olisi edes voinut katsoa, että ammattiyhteisön kurinpitovallan käyttö vahvisti kyseisten päätösten mahdollisia tai todellisia vaikutuksia.

199    Komissio päättelee kanteen kohteena olevan päätöksen 514 perustelukappaleessa, että ”tässä kyseessä oleva toiminta muodostuu kaikista niistä ammattiyhteisön päätöksistä, joissa markkinoiden toimijoilta vaaditaan tiettyä markkinakäyttäytymistä, mikä käsittää muun muassa sen, että ammattiyhteisön johtajat ovat jättäneet apteekkareihin tai SEL-yhtiöihin kohdistuvia kanteluja”. Komissio lisää kuitenkin 515 perustelukappaleessa, että ”sitä vastoin ammattiyhteisön elinten toimenpiteitä, jotka liittyvät mahdollisesti kurinpitoseuraamuksiin johtavien kurinpitomenettelyjen aloittamiseen, ei ole otettu väitteissä huomioon”. Komissio täsmentää kuitenkin 516 perustelukappaleessa, että ammattiyhteisön kurinpitovaltuudet, jotka valtio on sille antanut, ovat omiaan vahvistamaan sen päätösten mahdollisia tai todellisia vaikutuksia, vaikka niillä ei muuteta kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijöitä. Se toteaa toissijaisesti (517–520 perustelukappale), että kaikissa yhtiöosuuksien jakamiseen, pääoman omistukseen tai yhtiöiden sääntömuutoksiin liittyvissä tapauksissa ammattiyhteisön G-osaston kurinpitojaosto asettaa systemaattisesti seuraamuksia, joilla kielletään apteekkitoiminnan harjoittaminen enemmän tai vähemmän pidemmäksi ajaksi.

200    Komissio palaa kurinpitopäätöksiin kanteen kohteena olevan päätöksen 6 luvussa (579–584 perustelukappale), kun se toistaa, että ammattiyhteisön elinten aloittamia kurinpitomenettelyjä ei ole otettu huomioon moitittavina pidetyissä menettelytavoissa, vaan se on ainoastaan todennut toissijaisesti, että kyseiset kurinpitoseuraamukset olivat omiaan vahvistamaan mainittujen kilpailunvastaisten menettelytapojen mahdollisia tai todellisia vaikutuksia mainitsemalla tämän jälkeen joitakin esimerkkejä.

201    Kanteen kohteena olevan päätöksen 583 perustelukappaleesta ilmenee, että ammattiyhteisö on jo hallinnollisen menettelyn aikana tuonut esille, että sen kurinpitojaostojen päätökset jäivät SEUT 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Komissio on vastannut tähän väitteeseen 584 perustelukappaleessa toteamalla, että kysymys ammattiyhteisön kurinpitovaltuuksien luonteesta voitiin jättää avoimeksi, koska se ei ollut ottanut kurinpitopäätöksiä väitteissä huomioon.

202    Komissio viittaa kanteen kohteena olevan päätöksen 761 perustelukappaleessa ammattiyhteisön elinten menettelytapoihin, kun se tarkastelee kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta huomauttaessaan, että kurinpitomenettelyjen systemaattinen aloittaminen tekemällä kanteluja laboratorioyhtymiin sidoksissa olevia yrityksiä vastaan sen kilpailunvastaisten päätösten vaikutusten vahvistamiseksi on seikka, joka tekee kyseisestä menettelytavasta vakavamman.

203    Huolimatta kanteen kohteena olevassa päätöksessä esitetyistä varsin yksityiskohtaisista perusteluista, jotka koskevat ammattiyhteisön kurinpitovallan käyttöä, jonka paikoin epäselvään luonteeseen viimeksi mainittu perustellusti vetoaa, kyseisen päätöksen 5 luvusta, joka koskee ”tämän menettelyn kohteena olevaa toimintaa”, kuitenkin ilmenee, ettei komissio ole katsonut ammattiyhteisön kurinpitovallan käyttöä osaksi sitä vastaan todettuja kilpailua rajoittavia menettelytapoja (ks. erityisesti kanteen kohteena olevan päätöksen 515 perustelukappale, jonka sisältö on todettu edellä 199 kohdassa). Tämä on toistettu myös kanteen kohteena olevan päätöksen 6 luvussa, erityisesti 579–584 perustelukappaleessa (ks. edellä 200 kohta).

204    Toisin kuin ammattiyhteisö väittää, tämä komission tapa toimia ei ole ristiriidassa asiassa Wouters annetun tuomion mukaisen oikeuskäytännön kanssa, eikä se merkitse SEUT 101 artiklan virheellistä soveltamista.

205    Näin olisi siinä tapauksessa, että komissio olisi todennut kilpailusääntöjä rikotun toiminnalla, joka jää SEUT 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Se, että komissio vetoaa joihinkin menettelytapoihin todisteina, joilla luonnehditaan toimintaa, joka itsessään kuuluu kyseisen määräyksen soveltamisalaan, ei merkitse edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetun tuomion tai SEUT 101 artiklan virheellistä soveltamista, sillä ammattiyhteisön kurinpitovallan käyttöä eli tältä osin tekemiä päätöksiä ei ole pidetty kilpailua rajoittavana SEUT 101 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

206    Tarkemmin ottaen kanteen kohteena olevasta päätöksestä ilmenee, että komissio pitänyt erillään kyseisen kurinpitovallan käytön sen käyttöä koskevista implisiittisistä tai nimenomaisista uhkailuista tai kantelujen tekemistä koskevasta toiminnasta, joihin viitataan muun muassa kanteen kohteena olevan päätöksen 761 perustelukappaleessa kilpailusääntöjen vakavuuden yhteydessä ja jotka ovat voineet vahvistaa sen toteaman kokonaissuunnitelman toteuttamista. Kantelujen tekemisestä komissio toteaa perustellusti CSP:n R 4234‑1 §:stä ilmenevän, että niitä voivat tehdä useisiin eri henkilöluokkiin kuuluvat. Kyseisen säännöksen 1 momentin mukaan kurinpitomenettelyn apteekkaria vastaan voivat aloittaa tietyt ministerit ja hallinnon jäsenet, joiden toimivaltuudet liittyvät apteekkialaan, sekä prefekti, tietyt ammattiyhteisön johtohenkilöt, toinen apteekkari tai yksityishenkilö. Näin ollen ei voida katsoa ammattiyhteisön väittämällä tavalla, että tämä toiminta kuuluisi kurinpitovallan käyttöön.

207    Oli miten tahansa, vaikka näissä olosuhteissa ei ole tarpeen ottaa lopullisesti kantaa siihen, missä määrin ammattiyhteisön kurinpitovallan käyttö liittyy julkisen vallan toimivaltuuksien käyttöön siten, että se jää SEUT 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, on vielä täsmennettävä, että tällaisen toimivaltuuden olemassaolo ei voi tarjota absoluuttista suojaa kaikkia kilpailua rajoittavasta toiminnasta esitettyjä väitteitä vastaan, sillä tällaisen vallan selvästi epäasianmukainen käyttö merkitsee joka tapauksessa harkintavallan väärinkäyttöä.

208    Kuudes kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Hinnoista esitettyjä väitteitä koskevat kanneperusteet

 Seitsemäs kanneperuste, joka on esitetty ensisijaisesti ja joka koskee toimivallan ylittämistä tarkastusvaltuuksien rajojen noudattamatta jättämisen vuoksi

209    Ammattiyhteisö väittää, että tutkimuksen perusteena olevassa Labcon kantelussa ei viitata vähimmäishintapolitiikkaa koskevaan kysymykseen, vaan ainoastaan sen väitettyyn pyrkimykseen estää Labcon toiminnan kehittämistä ja rajoittaa sen mahdollisuutta kilpailla muiden laboratorioiden kanssa kliinisen kemian analyysien markkinoilla. Tarkastuspäätöksessä, 19.11.2008 päivätyssä komission kirjeessä ja 3.2.2009 päivätyssä tietopyynnössä ei myöskään viitata hintakäytäntöihin, eikä viimeksi mainitussa viitata myöskään tutkimuksen mahdolliseen laajentamiseen tältä osin. 18.6.2009 päivättyyn tietopyyntöön sisältyi pyyntöjä hinnanalennuksia koskevia ongelmia käsittelevien kirjeiden toimittamisesta mutta ilman mitään erityistä selitystä. Ammattiyhteisö väittää, että se on siten vasta väitetiedoksiannon vaiheessa saanut tietää tutkimuksen laajentuneen jo tarkastuksessa hinta- ja hinnanalennuskäytäntöihin. Ammattiyhteisö katsoo, että vaikka komission ei täydy tarkastuspäätöksessä luonnehtia tarkasti tutkimuksen kohteena olevia oletettuja kilpailusääntöjen rikkomisia, asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohtaa koskevassa oikeuskäytännössä edellytetään, että se ilmoittaa selvästi tilanteet, jotka se aikoo tarkistaa, mitä ei ole tapahtunut tässä tapauksessa hintojen osalta.

210    Ammattiyhteisö lisää, että sen mielestä voidaan pitää pois suljettuna, että tarkastuspäätöksessä oleva viittaus, jolla on niinkin laaja kohde kuin ”kilpailusääntöjen rikkomisten tutkiminen kliinisen kemian alalla”, voisi olla oikeuskäytännön mukainen. Adverbin ”erityisesti” käyttäminen tarkastuspäätöksen 1 artiklassa ei liioin ole asetettujen täsmällisyyttä koskevien vaatimusten mukainen.

211    Ammattiyhteisö hyväksyy sen, että komissio voi aloittaa tutkimusmenettelyn tarkistaakseen, pitävätkö sen tarkastuksen kuluessa ohimennen saamat tiedot paikkansa, tai täydentääkseen niitä, ja myöntää, että mikään ei estä sitä aloittamasta uutta tutkimusta näiden uusien tietojen perusteella. Ammattiyhteisö väittää kuitenkin komission loukanneen sen puolustautumisoikeuksia tässä tapauksessa, kun se on käyttänyt tarkastuksen aikana hankittuja tietoja muihin kuin tarkastuspäätöksessä ilmoitettuihin tarkoituksiin. Sen mukaan mitään tarkastuksen aikana hankittuja asiakirjoja, joilla pyritään osoittamaan hintoja koskeva yhteisymmärrys, ei voida käyttää todisteina, ja kanteen kohteena oleva päätös on tältä osin kumottava.

212    Ammattiyhteisö lisää, että edellä 8 kohdassa mainitussa asiassa CNOP ja CCG vastaan komissio annetussa tuomiossa ei ole käsitelty tätä kysymystä, sillä tältä osin kyseisessä menettelyssä esitetty kanneperuste jätettiin tutkimatta liian myöhään esitettynä.

213    Komissio kiistää ylittäneensä toimivaltansa ja väittää, että tarkastuksen aikana hankitut todisteet sekä vastaukset tietopyyntöihin on otettava huomioon.

214    Tämä kanneperuste koskee sitä, onko komissio voinut katsoa kanteen kohteena olevassa päätöksessä asiakirja-aineiston perusteella, että kilpailusääntöjä oli rikottu vahvistamalla vähimmäishinnat hinnanalennuskäytäntöjen kiellon avulla, kun sitä koskevat todisteet perustuvat kanteluun ja tarkastuspäätökseen, jotka ovat ammattiyhteisön mukaan koskeneet ainoastaan laboratorioyhtymien toiminnan kehittämistä rajoittavia menettelytapoja. Se koskee siten edellytyksiä, joissa komissio on järjestänyt alustavan tutkintavaiheen Labcon tehtyä 12.10.1997 kantelun ja komission aloitettua tutkimuksen 22.10.2007. Tämän alustavan vaiheen merkittävät etapit ovat erityisesti tarkastuspäätöksen perusteella 12. ja 13.11.2008 suoritettu tarkastus sekä ammattiyhteisölle tämän jälkeen lähetetyt tietopyynnöt.

215    Kanneperuste muodostuu asiallisesti kahdesta väitteestä. Ensimmäinen väite koskee sitä, onko tarkastuksen kohde ja tarkoitus, jotka komission on täsmennettävä tarkastuspäätöksessä asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti, määritelty liian laajasti, kun otetaan huomioon komissiolla tässä vaiheessa Labcon kantelun seurauksena olleet todisteet. Toinen väite koskee yhtäältä sitä, onko hinnanalennuskäytäntöjä koskevien tarkastusten yhteydessä takavarikoidut asiakirjat hankittu ammattiyhteisön puolustautumisoikeuksia loukaten, kun ne eivät väitteen mukaan vastaa tarkastuksen kohdetta tai tarkoitusta, sellaisina kuin ne on määritelty tarkastuspäätöksessä, ja toisaalta edellytyksiä, joiden täyttyessä komissio voi laajentaa jo meneillään olevan tarkastuksen ulottuvuutta tai sen on aloitettava uusi tutkimus.

–       Ensimmäinen väite

216    Tarkasteltaessa väitettä, jonka mukaan hinnanalennuksia koskevat todisteet on saatu lainvastaisesti kantelusta tältä osin puuttuvien viitteiden vuoksi, on todettava väitteen todellisuudessa koskevan sitä, oliko – kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohtaan perustuva velvollisuus ilmoittaa tarkastuksen kohde ja tarkoitus tarkastuspäätöksessä – tämä päätös mielivaltainen, koska komissiolla ei ollut riittävän painavia syitä sen tekemiseen hinnanalennuksia koskevien menettelytapojen osalta.

217    On kuitenkin huomattava, että unionin yleisen tuomioistuimen on jo ollut tutkittava tarkastuspäätöksen laillisuutta edellä 8 kohdassa mainitussa asiassa CNOP ja CCG vastaan komissio antamassaan tuomiossa. Kyseessä oleva väite perustuu tosiseikkoihin, jotka olivat kyseistä päätöstä tehtäessä kantajien tiedossa. Labcon kantelu toimitettiin 10.3.2008 ammattiyhteisölle, joka vastasi siihen 15.4.2008, eli paljon ennen 12. ja 13.11.2008 tehtyä tarkastusta, joten mikään ei estänyt sitä esittämästä väitettä tarkastuspäätöksen ja kantelusta ilmenevien seikkojen välisestä epäjohdonmukaisuudesta, kun kanne asiassa T‑23/09 nostettiin. Sikäli kuin väite ei koskisi unionin yleisen tuomioistuimen jo tutkimaa tarkastuspäätöksen laillisuutta koskevaa kysymystä, joka on kyseisten kantajien osalta saanut oikeusvoiman, sitä ei kuitenkaan voitaisi enää esittää tässä vaiheessa SEUT 263 artiklassa asetettuja kanteen nostamisen määräaikoja ylittämättä.

218    Väite on siten jätettävä tutkimatta.

–       Toinen väite

219    Ensinnäkin on huomattava, että tämä väite liittyy asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdasta, jonka mukaan tarkastuspäätöksessä on asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksien suojelemiseksi tässä tutkinnan vaiheessa mainittava ”tarkastuksen kohde ja tarkoitus”, ilmenevää perusteluvelvollisuutta koskevan oikeuskäytännön soveltamiseen.

220    Edellä 8 kohdassa mainitussa asiassa CNOP ja CCG vastaan komissio antamassaan tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tarkastuspäätöksen perustelut olivat oikeudellisesti riittävät. Kyseisen tuomion 34 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että sen perusteluista saatiin selville tarkastuksen kohde ja tarkoitus. Joka tapauksessa, kuten tarkastuspäätöksen mielivaltaisuutta koskevan väitteen osalta on jo edellä 217 kohdassa todettu, sikäli kuin tarkastuspäätöksen perustelujen puutteellisuutta koskevaa väitettä vastaan ei voitaisi vedota oikeusvoimaan, tätä väitettä ei kuitenkaan voitaisi enää esittää tässä vaiheessa SEUT 263 artiklassa asetettuja kanteen nostamisen määräaikoja ylittämättä.

221    Tässä asiassa on siten katsottava, että komissio on kanteen kohteena olevassa päätöksessä maininnut oikeuskäytännön mukaisesti niin täsmällisesti kuin mahdollista epäilyt, jotka se aikoi tarkistaa, eli etsinnän kohteen ja seikat, joihin tarkastus kohdistuu (ks. asetuksen N:o 17 osalta vastaavasti asia 85/87, Dow Benelux v. komissio, tuomio 17.10.1989, Kok., s. 3137, 10 kohta; yhdistetyt asiat 46/87 ja 227/88, Hoechst v. komissio, tuomio 21.9.1989, Kok., s. 2859, 41 kohta ja asia C‑94/00, Roquette Frères, tuomio 22.10.2002, Kok., s. I‑9011, 48 kohta).

222    Toiseksi on tutkittava ammattiyhteisön väite, jonka mukaan sen hinnanalennuskäytännöstä saadut todisteet eivät liittyneet tarkastuksen kohteeseen, minkä vuoksi ne oli hankittu lainvastaisesti. Niitä ei näin ollen olisi saanut käyttää näyttönä. Se lisää, että komissio ei voinut myöskään tukeutua näihin todisteisiin osoittaakseen sille 18.6.2009 päivätyn tietopyynnön, vaan sen olisi pitänyt aloittaa uusi tutkinta hinnanalennuskäytäntöjen osalta.

223    Tältä osin komission väite, jonka mukaan ammattiyhteisö ei ole vedonnut vastauksessaan 18.6.2009 päivättyyn tietopyyntöön eikä vastauksessaan väitetiedoksiantoon siihen, että hinnanalennuskysymys oli uusi tai jäi tarkastuksen ulkopuolelle, on hylättävä. Vaikka se, että yritys komissiossa käydyssä hallinnollisessa menettelyssä nimenomaisesti tai implisiittisesti myöntää joitakin tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, voikin olla lisätodiste arvioitaessa sitä, onko tuomioistuimessa nostettu kanne hyväksyttävä, myöntäminen ei voi kuitenkaan rajoittaa itse sitä oikeutta nostaa kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa, joka luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla (ks. vastaavasti asia C‑407/08 P, Knauf Gips v. komissio, tuomio 1.7.2010, Kok., s. I‑6375, 90 kohta).

224    Asiasisällön osalta on todettava, että komissio on saanut todisteita hinnanalennuksista alustavan tutkintamenettelyn eri vaiheissa. Ammattiyhteisön sitä kiistämättä komissio toteaa, että tutkinnan aikana on takavarikoitu viisi kirjettä, jotka koskevat hinnanalennuksia. Komissio on pyytänyt tietoja ammattiyhteisön politiikasta 18.6.2009 päivätyssä toisessa tietopyynnössä, jonka tietyt kysymykset käsittelivät hinnanalennuksia, erityisesti pyytämällä ammattiyhteisöä toimittamaan jäljennöksen tietyistä CCG:n lähettämistä kirjeistä, jotka sisältävät tietopyyntöjä laboratorioiden myöntämistä hinnanalennuksista. Lisäksi kanteen kohteena olevan päätöksen osa, joka koskee kilpailusääntöjen rikkomisen osoittamista hinnanalennuksia koskevilta osin (133 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet), perustuu myös CCG:n hallinnollisten kokousten pöytäkirjoihin, joista on saatu jäljennökset ammattiyhteisölle 3.2.2009 osoitetun tietopyynnön seurauksena sekä laboratorioille osoitettujen tietopyyntöjen seurauksena.

225    Pääasiallinen kysymys, joka on kuitenkin esitettävä tämän väitteen yhteydessä, on se, voitiinko tarkastuksen kohteen, sellaisena kuin se on määritelty tarkastuspäätöksessä, kohtuudella ymmärtää käsittävän ammattiyhteisön hinnanalennuksia koskevat menettelytavat.

226    Tarkastuspäätöksen ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, että ”komissiolla on hallussaan tietoja, joiden mukaan viimeistään vuodesta 2003 lähtien on ollut olemassa Ranskassa [ONP:hen] kuuluvien apteekkarien välisiä sopimuksia ja/tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja ja/tai [ONP:n] ja/tai [CNOP:n] ja/tai [CCG:n] päätöksiä, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla ja erityisesti kliinisen kemian analyysipalvelujen markkinoilla” ja että ”tämä toiminta on ilmennyt erityisesti päätöksinä, joilla pyritään estämään apteekkareja ja/tai oikeushenkilöitä pääsemästä kliinisen kemian analyysipalvelujen markkinoille, rajoittamaan heidän toimintaansa näillä markkinoilla tai sulkemaan heidät pois näiltä markkinoilta”.

227    Tarkastuspäätöksen 1 artiklan 1 kohdassa todetaan vastaavasti, että ”[ONP:n], [CNOP:n] ja [CCG:n] on suostuttava tarkastukseen, joka koskee niiden osallistumista Ranskassa [ONP:hen] kuuluvien apteekkarien välisiin sopimuksiin ja/tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin ja/tai niiden mahdollista täytäntöönpanoa sekä niiden osallistumista näiden sopimusten ja/tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ilmentymiin [EY] 81 ja [EY] 82 artiklan vastaisina päätöksinä erityisesti kliinisen kemian analyysipalvelujen markkinoilla” ja että ”tämä toiminta on ilmennyt erityisesti päätöksinä, joilla pyritään estämään apteekkareja ja/tai oikeushenkilöitä pääsemästä kliinisen kemian analyysipalvelujen markkinoille, rajoittamaan heidän toimintaansa näillä markkinoilla tai sulkemaan heidät pois näiltä markkinoilta”.

228    Toisin kuin ammattiyhteisö väittää, tämä kuvaus ei koske yksinomaan ammattiyhteisön toimintaa, joka kohdistuu erityisesti laboratorioiden toiminnan kehittämiseen niiden rakenteen osalta. Siitä voidaan toki päätellä, että tutkinta koskee erityisesti tällaisia menettelytapoja. Näin on erityisesti, jos otetaan huomioon neljäs perustelukappale, jonka mukaan ”komissiolla on hallussaan tietoja, joiden mukaan Ranskassa [ONP:hen] kuuluvien apteekkarien väliset sopimukset ja/tai yhdenmukaistetut menettelytavat ovat ilmenneet päätöksinä olla merkitsemättä apteekkareja ja/tai oikeushenkilöitä, jotka haluavat tarjota kliinisen kemian analyysipalveluja, G-osaston luetteloon, olla päivittämättä heidän merkitsemistään taulukkoon ja/tai kieltää heitä harjoittamasta toimintaansa, ja tämän toiminnan tarkoituksena ja/tai vaikutuksena on ollut rajoittaa kilpailua kliinisen kemian analyysipalvelujen markkinoilla”, sillä ammattiyhteisön luetteloon merkitsemistä koskevat käytäntö liittyy läheisesti LABM-yhtymien rakennetta koskevaan kysymyksenasetteluun, kuten edellä toisen, kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee.

229    Tarkastuspäätöksen ensimmäisessä perustelukappaleessa ja päätösosan 1 artiklassa oleva viittaus ammattiyhteisön ja sen elinten päätöksiin, joiden tarkoituksena on rajoittaa apteekkarien ja/tai oikeushenkilöiden toimintaa kliinisen kemian analyysipalvelujen markkinoilla, voi loogisesti käsittää muitakin käytäntöjä, joilla on tämä vaikutus, kuin yksinomaan luetteloon merkitsemistä koskevia käytäntöjä. Kuten komissio perustellusti toteaa, kun otetaan huomioon alan voimakas sääntely, hinta oli kiistatta olennainen seikka, jonka avulla markkinoiden toimijat saattoivat erottua toisistaan.

230    Ammattiyhteisön väite, jonka mukaan tämä tavoite ”ei mitenkään liity hinnanalennuksia koskevaan väitteeseen”, on näin ollen hylättävä.

231    Ammattiyhteisön väite, jonka mukaan adverbin ”erityisesti” käyttö tarkastuspäätöksen ensimmäisessä perustelukappaleessa ja sen päätösosan 1 artiklassa ei voi täyttää oikeuskäytännössä asetettua täsmällisyyden vaatimusta, koskee tarkastuspäätöksen perustelujen riittävyyteen liittyvää kysymystä, jonka unionin tuomioistuin on jo ratkaissut edellä 8 kohdassa mainitussa asiassa CNOP ja CCG vastaan komissio antamassaan tuomiossa, kuten edellä 220 ja 221 kohdassa on todettu. Ylimääräisenä huomautuksena voidaan kuitenkin toistaa, että kuten ammattiyhteisö myöntää, vaikka komission on esitettävä niin täsmällisesti kuin mahdollista olettamukset, jotka se aikoo tarkistaa, sillä ei ole velvollisuutta esittää kyseisten kilpailusääntöjen rikkomisten täsmällistä oikeudellista luonnehdintaa. Komissiolta edellytetään ainoastaan kuvausta epäillyn kilpailusääntöjen rikkomisen olennaisista erityispiirteistä, sillä komissiolla ei vielä ole yksityiskohtaisen oikeudellisen arvion esittämiseksi tarvittavia täsmällisiä tietoja, vaan sen on ensin tarkistettava epäilyjensä paikkansapitävyys sekä tapahtumien laajuus (ks. vastaavasti edellä 221 kohdassa mainittu asia Roquette Frères, tuomion 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

232    Komissio huomauttaa tältä osin perustellusti, että sillä ei ollut tarkastuspäätöksen tekemisvaiheessa tarvittavia tietoja voidakseen erottaa ammattiyhteisön kilpailunvastaiseen toimintaan liittyvät eri seikat kliinisen kemian analyysipalvelujen markkinoilla. Vaikka on totta, että komissio ei ole nimenomaisesti maininnut ammattiyhteisön vastustavan hinnanalennuksia, se ei ole myöskään keskittynyt tämän vastustamiseen, joka kohdistuu SEL-yhtiöiden osakkeita koskevien erilaisten oikeuksien jakamiseen tai biologin vähimmäisosuuteen SEL-yhtiöiden pääomasta. On aivan ilmeistä, että nämä viimeksi mainitut menettelytavat liittyvät pikemminkin luetteloon merkitsemistä koskevaan kysymyksenasetteluun, johon tarkastuspäätöksessä erityisesti viitataan, kuin hinnanalennuksia koskevaan menettelytapaan, mutta tämä ei riitä sulkemaan tarkastuksen ulkopuolelle ammattiyhteisön muita menettelytapoja, joilla on tarkoitus rajoittaa apteekkarien ja/tai oikeushenkilöiden toimintaa samoilla markkinoilla.

233    Lisäksi komissio toteaa aivan oikein, että vaikka ammattiyhteisön hinnanalennuksia koskevat toimet koskevat myös laboratorioyhtymään kuulumattomia laboratorioita tai SEL-yhtiöitä, ne on suunnattu myös tällaisiin yhtymiin, sillä niillä on epäilemättä parhaat edellytykset saada mittakaavaetuja ja tarjota tarvittaessa alennuksia.

234    Edellä esitetystä seuraa, että tarkastuspäätöksen kohde saattoi kohtuudella sisältää ammattiyhteisön toiminnan hinnanalennusten osalta, minkä vuoksi tältä osin tarkastuksen aikana hankitut todisteet ovat laillisia. Sama pätee todisteisiin, jotka on saatu 3.2. ja 16.6.2009 päivättyjen tietopyyntöjen seurauksena, koska ne perustuvat suoraan tai välillisesti näihin tarkastuksen aikana hankittuihin todisteisiin.

235    Kolmanneksi ja tämän seurauksena ei ole tarpeen tutkia enää edellytyksiä, joiden täyttyessä komissio on velvollinen aloittamaan uuden tutkinnan tarkastellakseen tietynlaista kilpailusääntöjen rikkomista tai voi laajentaa jo meneillään olevan tutkinnan ulottuvuutta. Tämä kysymys koskee sen oikeuskäytännön soveltamista, jonka mukaan on niin, että vaikka periaatteessa tarkastusten aikana hankittuja tietoja ei pidä käyttää muihin kuin tarkastuspäätöksessä ilmoitettuihin tarkoituksiin, komissiota ei ole kielletty aloittamasta tutkintamenettelyä tarkistaakseen tai täydentääkseen tietoja, jotka se on sattumanvaraisesti saanut selville aikaisemmassa tarkastuksessa, jos nämä tiedot osoittavat perustamissopimuksen kilpailusääntöjen vastaisten menettelytapojen olemassaolon (ks. vastaavasti edellä 221 kohdassa mainittu asia Dow Benelux v. komissio, tuomion 18 ja 19 kohta).

236    Siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että tarkastusten aikana hankitut tiedot, jotka liittyvät ammattiyhteisön hintakäytäntöihin, vastaavat tutkinnan kohdetta, sellaisena kuin se on määritelty tarkastuspäätöksessä, komissio ei ollut velvollinen aloittamaan uutta tutkintaa niiden osalta, toisin kuin ammattiyhteisö väittää.

237    Lisäksi on vielä todettava, että kuten komissio toi esille istunnossa, kannekirjelmästä ilmenee, että ammattiyhteisö katsoo saaneensa tietää 18.6.2009 päivätystä toisesta tietopyynnöstä ja ainakin väitetiedoksiannosta sen, että tutkintaan on sisällytetty väitteitä, jotka koskevat sen hinnanalennuskäytäntöjä. Näin ollen ei voida katsoa, että sillä ei olisi ollut mahdollisuutta tuoda asianmukaisesti esille kantaansa hallinnollisessa kontradiktorisessa menettelyssä komission tältä osin väittämien tosiseikkojen ja olosuhteiden olemassaolosta ja merkityksestä.

238    Toinen väite ja siten seitsemäs kanneperuste kokonaisuudessaan on näin ollen hylättävä.

 Kahdeksas kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja joka koskee sovellettavan lainsäädännön sisällön ja lainsäätäjän tahdon virheellistä arviointia

239    Tämä kanneperuste koskee erityisesti kanteen kohteena olevan päätöksen 5.1. lukua, jonka otsikkona on ”Markkinahintojen sääntely” ja jossa komissio kuvaa ammattiyhteisön kilpailunvastaista toimintaa useiden sellaisten päätösten kokonaisuudeksi, joiden tarkoituksena on vähimmäismarkkinahinnan vahvistaminen sen kannanotoilla ja toimenpiteillä laboratorioiden tekemien hinnanalennuksia käsittävien yhteistyösopimusten tai sopimusten osalta (133–221 perustelukappale).

240    Se koskee tarkemmin ottaen CSP:n L 6211‑6 §:n ja erityisesti siinä olevan hinnanalennuksen käsitteen tulkintaa.

241    CSP:n L 6211-6 § kuuluu seuraavasti:

”Jollei sopimuksista, jotka voidaan tehdä sairausvakuutusjärjestelmien tai -laitosten tai julkisten tai yksityisten terveydenhoitolaitosten kanssa, ja L 6211-5 §:ssä mainituista [laboratorioiden yhteistyösopimuksista] muuta johdu, luonnolliset henkilöt ja yhtiöt ja laitokset, jotka harjoittavat kliinisen kemian laboratoriotoimintaa, eivät voi myöntää kolmansille osapuolille missään muodossa hinnanalennuksia analyyseistä tai tutkimuksista, joista ne ovat vastuussa.

Ne eivät voi tehdä sopimusta, jolla myönnetään kolmannelle osapuolelle kokonaisuudessaan tai osittain tulot, jotka ovat peräisin kliinisen kemian laboratoriotoiminnan harjoittamisesta.”

242    Kuten kanteen kohteena olevan päätöksen 106 perustelukappaleessa täsmennetään, 13.1.2010 annetussa asetuksessa nro 2010‑49, joka tuli voimaan 16.1.2010, kiellettiin ilman poikkeuksia laboratorioita myöntämästä hinnanalennuksia. CSP:n L 6211‑6 §:n 1 momentti korvattiin tuolloin säännöksellä, jonka mukaan ”kliinisen kemian laboratorio laskuttaa kliinisen kemian tutkimukset, jotka se suorittaa kliinisen kemian toimenpidenimikkeistön tariffin mukaisesti”. 

243    Ammattiyhteisö väittää, että komissio tulkitsee virheellisesti CSP:n 6211‑6 §:ää, kun se katsoo, että ennen asetuksen nro 2010‑49 voimaantuloa tässä säännöksessä annettiin laboratorioille oikeus myöntää vapaasti alennuksia korvattavien kliinisen kemian analyysipalvelujen hinnoista sikäli kuin ne on määritelty laboratorioiden tai terveyshoitolaitosten kanssa tehdyissä sopimuksissa tai yhteistyösopimuksissa. Sen mukaan tämä säännös sisältää tällaisten hinnanalennusten periaatteellisen kiellon, joka vahvistetaan kliinisen kemian laboratorioista ja niiden johtajista ja apulaisjohtajista 11.7.1975 annetun lain nro 75‑626 (loi relative aux laboratoires d’analyses de biologie médicale et à leurs directeurs et directeurs adjoints), jolla lisättiin CSP:n L 6211‑6 §, äänestystä edeltäneissä parlamentaarisissa valmistelutöissä ja erityisesti edustaja Bichat’n kulttuuri-, perhe- ja sosiaalilautakunnan puolesta tekemässä selvityksessä, joka koskee kliinisen kemian laboratorioista annettua lakiehdotusta (nro 750) ja joka on liitetty Ranskan kansalliskokouksen 10.4.1975 pitämän istunnon pöytäkirjaan (jäljempänä Bichat’n selvitys).

244    Ammattiyhteisö arvostelee komissiota siitä, että tämä ei ole määritellyt kanteen kohteena olevassa päätöksessä, mitä se tarkoittaa käsitteellä ”hinnanalennus”, vaan on tyytynyt toteamaan ehdottomasti päätöksen 207 perustelukappaleessa, että kyse on ”kiistatta hyväntahdon eleestä”. Ammattiyhteisön mukaan kyse ei voi missään tapauksessa olla hyväntahdon eleestä. Poikkeukset hinnanalennusten kiellosta viittaavat joko palkkioiden jakamiseen laboratorioiden välillä tai maksuihin sopimuskumppanin suorittamista palveluista.

245    Komissio kiistää ammattiyhteisön väitteet.

246    Kanteen kohteena olevan päätöksen 136 perustelukappaleesta ilmenee komission katsovan, että CSP:n L 6211‑6 §:stä ja erityisesti sen 1 momentista seuraa, että yksikkö, jonka kanssa laboratorio tekee sopimuksen, olipa tämä sitten sairausvakuutuskassa, julkinen tai yksityinen sairaala tai toinen laboratorio, voi valita parhaan hinnan vastaavanlaatuisia palveluja tarjoavien laboratorioiden kahdesta tarjouksesta ja siten maksaa kyseisistä palveluista laillista enimmäishintaa eli virallista korvaustariffia tai toimenpidenimikkeistöä alemman hinnan. Komissio katsoo siten, että CSP:n L 6211‑6 §:n 1 momentissa, jonka sisältö todetaan edellä 241 kohdassa, säädetyissä rajoitetuissa olosuhteissa eli laboratorioiden välisten yhteistyösopimusten ja laboratorioiden ja sairausvakuutuslaitosten tai julkisten tai yksityisten terveydenhoitolaitosten välisten sopimusten puitteissa voidaan antaa hinnanalennus hyväntahdon eleenä alentamalla toimenpidenimikkeistön mukaista korvaushintaa.

247    Kyseisen säännöksen sanamuodon perusteella ei voida kyseenalaistaa tällaista tulkintaa.

248    Ammattiyhteisö katsoo kuitenkin, että todellisuudessa CSP:n L 6211‑6 §:n perusteella ainoastaan seuraavat kaksi skenaariota ovat mahdollisia: palkkioiden jakaminen kliinisen kemian analyysipalvelujen suorittamisen yhteydessä tehtäviä jakavien laboratorioiden välillä tai laboratorioiden ja terveydenhoitolaitosten välisissä sopimuksissa määrätyt maksut, jotka vastaavat korvausta kyseisten laitosten tarjoamista palveluista. Mikään hyväntahdon ele ei sen mielestä ole mahdollinen.

249    Ammattiyhteisön esittämä ensimmäinen tulkinta, jonka mukaan CSP:n L 6211‑6 §:n 1 momentissa oleva käsite ”hinnanalennus” voi viitata vain palkkioiden jakamiseen laboratorioiden välisten yhteistyösopimusten puitteissa, perustuu tämän pykälän säätämistä edeltäviin parlamentaarisiin valmistelutöihin, sellaisina kuin ilmenevät Bichat’n selvityksestä. On kuitenkin todettava komission esille tuomalla tavalla, että CSP:n L 6221‑6 §:n 1 momentin sanamuoto on selvä ja että Bichat’n selvityksessä esitetään säännöksen sanamuodosta tulkinta, joka ei vastaa kyseisen säännöksen hyväksyttyä versiota. Vaikka kyseisessä selvityksessä todetaan, että ”kolmansille osapuolille myönnetyt hinnanalennukset on periaatteessa kielletty, jollei se ole perusteltua apteekin tai toisen laboratorion suorittaman maksun tapauksessa”, CSP:n L 6221-6 §:n sanamuotoa, sellaisena kuin se on hyväksytty, ei ole laadittu tällaiseksi.

250    Toisin kuin ammattiyhteisö väittää, Bichat’n selvityksen perusteella ei siten voida päätellä, että laboratorioiden välisissä yhteistyösopimuksissa eli CSP:n L 6211‑6 §:n 1 momentissa nimenomaisesti tarkoitetun poikkeuksen tilanteessa kyseisten laboratorioiden välinen hyväntahdon ele, jossa ylitetään toimenpidenimikkeistön mukaisen palkkion tarkka jako, olisi pois suljettu.

251    Komissio ei missään tapauksessa kiistä sitä, että CSP:n L 6211‑6 §:n 1 momentti koskee laboratorioiden välisten sopimusten osalta järjestelyjä, jotka koskevat niiden tapaa jakaa lopullinen hinta, sellaisena kuin se on laskutettu asiakkaalta, eli palkkioiden jakamistapaa. Se vastustaa tapaa, jolla ammattiyhteisö on toiminut myös tässä yhteydessä, mikä on yhdeksännen kanneperusteen tarkastelun kohteena. Väite, jonka mukaan komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että ammattiyhteisö on lopulta ottanut myönteisen kannan kyseisiin sopimuksiin, ei ole merkityksellinen ratkaistaessa esillä olevaa kanneperustetta, joka koskee sitä, onko komissio tulkinnut lakia oikein.

252    Asiassa ei siten ole näytetty, että komissio olisi tulkinnut virheellisesti CSP:n L 6211-6 §:ää laboratorioiden välisten yhteistyösopimusten osalta.

253    Komissio on jo tutkinut ja hylännyt kanteen kohteena olevan päätöksen 199–212 perustelukappaleessa väitteen, joka koskee ammattiyhteisön puoltamaa toista tulkintaa, jonka mukaan laboratorioiden ja terveydenhoitolaitosten välisissä sopimuksissa käsitteellä ”hinnanalennus” viitataan välttämättä laboratorion myöntämään alennukseen suhteessa toimenpidenimikkeistön hintaan korvauksena kyseisen terveydenhoitolaitoksen vastavuoroisesti suorittamasta palvelusta.

254    Ammattiyhteisön tältä osin esittämät väitteet unionin yleisessä tuomioistuimessa eivät liioin osoita, että komissio olisi tulkinnut väärin asiassa sovellettavaa lainsäädäntöä.

255    Ammattiyhteisö vetoaa ensinnäkin Ranskan oikeuskäytäntöön, joka koskee lääkärin ammatista annettujen säännösten tulkintaa.

256    Ranskan Cour de cassationin tuomiot, joihin unionin yleisessä tuomioistuimessa on vedottu, koskevat CSP:n L 4113‑5 §:n soveltamista; tämän pykälän mukaan ”henkilöt, jotka eivät täytä ammatin harjoittamiseksi vaadittuja edellytyksiä, eivät saa sopimuksen nojalla vastaanottaa kokonaan tai osittain tässä osassa tarkoitettua ammattia harjoittavan henkilön ammatin harjoittamisesta peräisin olevia palkkioita tai etuuksia”. Kuten ammattiyhteisö toteaa, tässä oikeuskäytännössä ja erityisesti Ranskan Cour de cassationin 21.11.2006 antamassa tuomiossa täsmennetään, että maksun suorittamiselle on asetettu kaksi edellytystä, eli ensinnäkin sen on oltava vastike laitoksen suorittamista palveluista, jotka vastaavat luonteeltaan ja kustannuksiltaan ammatinharjoittajille suoritettua palvelua, ja toiseksi sosiaaliturvalaitos ei saa vastata kaikkien näiden palvelujen tai joidenkin niistä kustannuksista. Cour de cassationin tuomioissa sekä muissa ammattiyhteisön esille tuomissa ratkaisuissa, jotka koskevat CSP:n L 4113‑5 §:ään perustuvia maksuja koskevia oikeusriitoja, kielletään kaikki maksut, jotka eivät vastaa tosiasiallista vastiketta lääkäreille suoritetusta palvelusta, koska tästä säännöksestä, jolla suojataan lääkärintoimesta maksettavia palkkioita, seuraa, että siitä perityn summan on vastattava luonteeltaan ja kustannukseltaan yksinomaan ammatinharjoittajalle suoritettua palvelua.

257    CSP:n L 4113‑5 § kuuluu CSP:n lait sisältävän osan neljännen osan I kirjaan, jonka otsikkona on ”Terveydenhuollon ammatit”, ja L 4113‑1 §:stä seuraa, että nämä ammatit käsittävät lääkärit, hammaslääkärit ja kätilöt, kun taas apteekkareista säädetään CSP:n II kirjassa, jonka otsikkona on ”Apteekkialan ammatit”.

258    Kuten ammattiyhteisö on tuonut esille vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, CSP:n L 4113‑5 §:n sanamuoto muistuttaa CSP:n 6211‑6 §:n 2 momenttia, jota komissio ei näytä ottaneen huomioon kanteen kohteena olevassa päätöksessä kyseisen oikeuskäytännön sivuuttamiseksi. Tämä 2 momentti koskee kuitenkin selvästi laboratoriotoimintaa harjoittavien taloudellista riippumattomuutta koskevaa erityistä kysymyksenasettelua, kuten CSP:n L 4113‑5 § koskee lääkärin taloudellista riippumattomuutta. Ei kuitenkaan ole näytetty, että tämä kysymyksenasettelu olisi välttämättä päällekkäinen sen kysymyksenasettelun kanssa, joka koskee mahdollisuutta myöntää hinnanalennuksia erityisten sopimusten puitteissa, kun otetaan erityisesti huomioon, että CSP:n L 6211‑6 §:n 1 momentti, joka koskee hinnanalennuksia, ja 2 momentti ovat samanaikaisesti voimassa, sillä hinnanalennukset eivät näin ollen lainsäätäjän mukaan välttämättä kyseenalaista tätä taloudellista riippumattomuutta. On myös huomattava, että ammattiyhteisö ei yleisesti viittaa laboratoriotoimintaa harjoittavien taloudellista riippumattomuutta koskevaan kysymyksenasetteluun, kun se esittää huomautuksia hinnanalennusten tasosta (ks. jäljempänä 261 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

259    Näissä olosuhteissa ei voida katsoa, että edellytyksiä, joiden täyttyessä CSP:n L 4113‑5 §:ssä sallitaan maksut, olisi sovellettava myös silloin, kun on määritettävä, missä olosuhteissa CSP:n L 6211‑6 §:ssä sallitaan hinnanalennukset.

260    Komissio korostaa perustellusti tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia, jotka sisältyvät ammattiyhteisön tältä osin esittämiin perusteluihin. Jos suoritetusta palvelusta perittyjen summien on oltava täsmällinen vastike sen arvosta, ammattiyhteisön ei myöskään pitäisi suosia 10 prosentin kiinteämääräistä pidätystä (ks. myös jäljempänä 263 kohta). Tässä tulkinnassa ei myöskään oteta huomioon sitä, että hintakilpailu on sallittua työterveydenhuollossa, josta ei makseta korvauksia sosiaaliturvajärjestelmästä, kuten kanteen kohteena olevan päätöksen 155 perustelukappaleessa todetaan, mitä ammattiyhteisö ei kiistä. Kanteen kohteena olevan päätöksen 151 perustelukappaleessa esille tuotu tapaus koskee laboratorion ja julkisen sairaalan välisessä sopimuksessa myönnettyä hinnanalennusta, jonka ammattiyhteisö on hyväksynyt, vaikka kyse ei ole selvästi korvauksesta suoritetuista palveluista.

261    Toiseksi CSP:n R 4235‑75 §:n, joka kuuluu kliiniseen kemiaan erikoistuneisiin apteekkareihin sovellettavia ammattialan eettisiä normeja koskevaan osaan, 1 momentissa täsmennetään, että ”kliiniseen kemiaan erikoistunut apteekkari ei saa alentaa palkkioitaan vilpillisen kilpailun tarkoituksessa tai tarjoamiensa palvelujen laadun kustannuksella” ja että ”laboratorioiden välisen yhteistyösopimuksen tapauksessa siirtoja koskevat palkkiot on vahvistettava hienovaraisesti ja maltillisesti”.

262    Tässä säännöksessä otetaan näin ollen huomioon mahdollisuus vahvistaa hinta muulle kuin toimenpidenimikkeistön tasolle edellyttäen, että asiassa ei käydä vilpillistä kilpailua ja että hoitojen laatu varmistetaan, ja laboratorioiden välisten yhteistyösopimusten osalta ”hienovaraisesti ja maltillisesti”.

263    Kuten komissio toteaa erityisesti kanteen kohteena olevan päätöksen 141 perustelukappaleessa, ammattiyhteisö oli hyväksynyt ennen tammikuuta 2010 periaatteellisen kannan, jonka mukaan vahvistettiin vähimmäishinta sen 10 prosentin hinnanalennusten enimmäismäärää koskevan politiikan avulla, mainitsematta siinä yritystä hankkia todisteita vilpillisestä kilpailuta tai hoidon laadun mahdollisesta vaarantumisesta. Kanteen kohteena olevan päätöksen 141 perustelukappaleessa mainitaan erityisesti CCG:n hallinnollisessa kokouksessa 14.9.2005 tehty päätös, jonka mukaan ”neuvosto vahvistaa aikaisemmissa kirjeissä esitetyt huomautukset eli sen, että kaikki alennukset on vahvistettava hienovaraisesti ja maltillisesti, eikä yli 10 prosentin alennus ole ammattialallemme kunniaksi”, ja että ”sellaista käytäntöä ei voi olla alennusten osalta”.

264    Viittaus 10 prosentin enimmäisrajaan löytyy tosin myös säännöksistä, jotka koskevat lääkärintointa, sillä 31.3.2011 kumotussa CSP:n R 6141‑35 §:ssä sallitaan sairaalalle suoritettavat maksut vastikkeena suoritetuista palveluista yleislääkärien hyväksi. Ammattiyhteisö, jolta unionin yleinen tuomioistuin kysyi tätä erityisesti kirjallisissa kysymyksissään ja istunnossa, ei ole kyennyt mainitsemaan mitään muuta lain tai asetuksen säännöstä, joka olisi kyseisenä ajankohtana säännellyt erityisesti apteekkareja tai kliiniseen kemiaan erikoistuneita apteekkareja ja jossa mainittaisiin tällainen 10 prosentin enimmäisraja.

265    Näissä olosuhteissa komissiota ei voida moittia siitä, että se on katsonut, että viittaus korkeintaan 10 prosentin alennukseen tai hinnanalennukseen kliiniseen kemiaan erikoistuneille apteekkareille perustuu kliiniseen kemiaan erikoistuneisiin apteekkareihin sovellettavien lakien ja asetusten laajentavaan soveltamiseen.

266    Kolmanneksi 5.1.2010 annetun Ranskan kilpailuviranomaisen lausunnon nro 10‑A‑01, joka koskee ehdotusta kliinisen kemian laboratoriotutkimuksesta annettavaksi asetukseksi ja jossa otetaan kantaa Ranskan lainsäätäjän perusteluihin hinnanalennusten kieltämiseksi asetuksella nro 2010‑49, 156–158 kohdassa todetaan seuraavaa:

”156      [Suunnitellulla säännöksellä] kielletään kaikki hinnanalennukset suhteessa kliinisen kemian toimenpidenimikkeistön tariffiin, lukuun ottamatta yhteistyösopimusten erityistapausta.

157      Tällä säännöksellä rajoitetaan nykyisin voimassa olevaa tariffeja koskevaa osittaista vapautta. [CSP:n] L 6211‑6 §:ssä kielletään hinnanalennukset, mutta vain, ’jollei sopimuksista, jotka voidaan tehdä sairausvakuutusjärjestelmien tai -laitosten tai julkisten tai yksityisten terveydenhoitolaitosten kanssa, muuta johdu’.

158      Siten kliinisen kemian tutkimuslaboratorioiden ja julkisten tai yksityisten terveydenhoitolaitosten välisiä taloudellisia suhteita ei ole määritelty ennakolta sosiaalivakuutetuille maksettavia korvauksia koskevissa nimikkeistöissä ja tariffeissa, joissa vahvistetaan enimmäishinta, ja ne kuuluvat tämän enimmäishinnan rajoissa nykyisin kauppalain (code de commerce) L 410‑2 §:n 1 momentissa säädetyn hintavapauden yleisesti sovellettavan oikeudellisen järjestelmän piiriin.”

267    Näissä Ranskan kilpailuviranomaisen huomautuksissa kannatetaan siis myös tulkintaa, jonka mukaan laboratorioilla oli tosiseikkojen tapahtuma-aikaan neuvotteluvaraa, jonka puitteissa ne saattoivat myöntää hinnanalennuksia CSP:n L 6211‑6 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa.

268    Neljänneksi asetuksen nro 2010‑49 antamisesta ja siitä seuranneesta kaikenlaisten hinnanalennusten kieltämisestä suhteessa toimenpidenimikkeistössä vahvistettuun kliinisen kemian tutkimusten hintaan voidaan päätellä, että tällaista yleistä kieltoa ei ollut CSP:n L 6211‑6 §:n nojalla.

269    Se, että komission asiakirjavihon joissakin asiakirjoissa viitataan maksuihin vastikkeena suoritetuista palveluista, ei osoita, että kyse olisi yksi tämän käsitteen ainoista mahdollisista tulkinnoista CSP:n L 6211‑6 §:n yhteydessä tai että tästä säännöksestä olisi pääteltävä tarjotun alennuksen arvon ja suoritetun palvelun arvon välttämätön vastaavuus.

270    Tämän vuoksi on katsottava, että ammattiyhteisö puolustaa vuoteen 2010 voimassa olleen CSP:n L 6211‑6 §:n vääristynyttä tulkintaa siltä osin kuin tässä säännöksessä sallittiin tietty hintakilpailu tilanteissa, jotka eivät rajoittuneet sellaisten palkkioiden tai maksujen jakamiseen, jotka vastasivat välttämättä vastikkeena suoritetun palvelun arvoa.

271    Joka tapauksessa on syytä vielä täsmentää, että vaikka komission olisi katsottava tulkinneen virheellisesti CSP:n L 6211‑6 §:ssä tarkoitettuja tapauksia, tämä ei silti välttämättä tekisi hyväksyttäviksi ammattiyhteisön toimenpiteitä, jotka koskevat erityisissä sopimuksissa laboratorioiden tältä osin määräämien prosenttiosuuksien tasoa. Muut perustelut, jotka oikeuttavat ammattiyhteisön mukaan tällaiset toimenpiteet, tutkitaan tarkasteltaessa yhdeksättä kanneperustetta ja erityisesti sen toista osaa jäljempänä 279 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.

272    Edellä esitetyn perusteella kahdeksas kanneperuste on hylättävä.

 Yhdeksäs kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja joka koskee oikeudelliseen virheeseen johtanutta tosiseikkojen virheellistä arviointia

273    Tämä kanneperuste koskee kahdeksannen kanneperusteen tavoin (ks. edellä 239 kohta) kanteen kohteena olevan päätöksen 5.1 lukua, jonka otsikkona on ”Markkinahintojen sääntely” ja jossa ammattiyhteisön toimintaa, jolla se pyrkii vahvistamaan valtion vahvistamista hinnoista annettavien hinnanalennusten enimmäismäärät, tarkastellaan yksityiskohtaisesti 133–221 perustelukappaleessa. Kanneperuste koskee kuitenkin erityisesti sitä, onko komissio esittänyt oikeudellisesti riittävät todisteet kilpailusääntöjen rikkomisesta tältä osin.

274    Kanteen kohteena olevan päätöksen 662–666 perustelukappaleessa tehdään johtopäätökset 5 luvussa esitetyistä toteamuksista. Niissä todetaan seuraavaa:

”– –

(662) ONP:n päätöksistä vahvistaa [vähimmäis]markkinahinta on osoitettu 5.1 luvussa, että näistä päätöksistä ensimmäisen, joka tehtiin joulukuussa 2003, tarkoituksena oli vahvistaa ’tiettyjä sääntöjä yhteistyösopimuksiin sisällytettävistä taloudellisista edellytyksistä’.

(663) Asiakirja-aineiston perusteella voidaan lisäksi osoittaa, että ONP on syyskuun 2004 ja syyskuun 2007 välisenä aikana pyrkinyt vahvistamaan yhä voimakkaammin toimenpitein [vähimmäis]markkinahinnan, sillä perusteella, että mikään poikkeama tästä vähimmäishinnasta ’ei ole kunniaksi ammattialalle ja voi olla osoitus muiden saman ammattialan edustajien vastaisesta menettelystä – –’

(664) Vahvistaakseen [vähimmäis]markkinahinnan ONP lähetti kirjeitä erittäin monille laboratorioille, jotka olivat lakisääteistä vaatimusta noudattaen ilmoittaneet muiden laboratorioiden tai sairaaloiden kanssa tekemistään yhteistyösopimuksista. ONP:n mukaan sopimuksissa määrätyt hinnanalennukset olivat liian suuria. ONP viittaa kaikissa viesteissä suoraan ammattialan eettisiin normeihin ja siten välillisesti kurinpitovaltuuksiinsa. Useissa tapauksissa ONP jopa merkitsi kirjeisiin toiseksi vastaanottajaksi paikallishallintoviranomaiset.

(665) ONP muistuttaa aivan oikein väitetiedoksiannosta esittämissään huomautuksissa, ettei se aloittanut kurinpitomenettelyä hinnanalennuksista CSP:n R 4235-75 §:ssä tarkoitetun kurinpitomenettelyn alaisen laiminlyönnin perusteella. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kostotoimenpiteiden toteuttaminen ei kuitenkaan ole välttämätön edellytys markkinahintojen vahvistamiseen tähtäävän toiminnan toteamiselle. SEUT 101 artiklan 1 kohdassa mainitaan nimenomaisesti kilpailua rajoittavina yritysten yhteenliittymien päätökset, joilla ’suoraan tai välillisesti vahvistetaan hintoja’.

(666) Näin ollen tämänkaltaisten kilpailusääntöjen rikkomisen ilmenemismuotojen kilpailunvastaista tarkoitusta ei voida kyseenalaistaa, varsinkin kun tämä tarkoitus on ilmaistu muodollisesti 14.9.2005 ONP:n päätöksellä, jonka mukaan ’yli 10 prosentin alennus ei ole ammattikunnallemme kunniaksi. Sellaista käytäntöä ei voi olla alennusten osalta’.”

275    Ammattiyhteisön esittämät väitteet kanteen kohteena olevassa päätöksessä suoritetusta tarkastelusta jakautuvat kahteen osaan.

276    Ensimmäisessä osassa ammattiyhteisö väittää komission katsoneen virheellisesti, että se olisi systemaattisesti pienten laboratorioiden etuja valvoakseen pyrkinyt vahvistamaan vähimmäishinnan kliinisen kemian analyysipalvelujen markkinoilla.

277    Toisessa osassa ammattiyhteisö väittää, että komissio ei voi katsoa, että sen hinnanalennuksia koskeva toiminta ei kuuluisi sen lakisääteisiin tehtäviin vaan heijastaa kilpailunvastaisia tavoitteita.

278    On syytä aloittaa toisen osan tarkastelusta.

–       Toinen osa

279    Ammattiyhteisön mukaan komissio ei voi katsoa, että sen hinnanalennuksia koskeva toiminta ei kuuluisi sen lakisääteisiin tehtäviin vaan heijastaa kilpailunvastaisia tavoitteita. Ammattiyhteisön mukaan sen toiminnalla on kaikissa komission esille tuomissa tapauksissa pyritty varmistamaan ammattialan eettisten normien noudattaminen ja huolehtimaan ammattiyhteisön riippumattomuuden periaatteen noudattamisesta kliiniseen kemiaan erikoistuneen apteekkarin toteuttamien toimien laadun varmistamiseksi sen lakisääteiseen valvontatehtävään kuuluvan jälkikäteistarkastuksen yhteydessä. Se ei ole vastustanut hinnanalennusten periaatetta sinänsä vaan esittänyt huomautuksia siltä osin kuin ne saattoivat olla vahingollisia julkisten varojen käytön, hoidon laadun tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden riippumattomuuden kannalta. Se muistuttaa lakisääteisistä tehtävistään, jotka on määritelty CSP:n L 4231‑1 §:ssä (varmistaa ammattivelvoitteiden noudattaminen ja ammattikunnan riippumattomuus, edistää kansanterveyttä ja hoidon laatua) ja CSP:n R 4235‑75 §:ssä (huolehtia siitä, että kliiniseen kemiaan erikoistunut apteekkari ei alenna palkkioitaan vilpillisen kilpailun tarkoituksessa tai palvelujensa laadun kustannuksella). Se viittaa myös Bichat'n selvitykseen sekä Ranskan sosiaaliturvalain (code de la sécurité sociale) L 162‑13‑2 §:ään.

280    Ammattiyhteisö väittää, että toimenpidenimikkeistössä vahvistettu hinta on valtion neuvottelema tasapainohinta, jossa otetaan huomioon analyysin todellinen kustannus, hoitotoimen korvaus ja julkisten varojen suojelu, eikä markkinahinta. Sen mukaan yleisesti hyväksytään, että sairaiden saamien palvelujen laadun ja korvauksen luonteen ja tavan välillä on selvä yhteys. Se vetoaa tältä osin yhdistetyissä asioissa C‑94/04 ja C‑202/04, Cipolla ym., 5.12.2006 annettuun tuomioon (Kok., s. I‑11421, 67 kohta). Koska lainsäätäjä on antanut ammattiyhteisön tehtäväksi valvoa ammattialan eettisten normien ja muun muassa kliiniseen kemiaan erikoistuneita apteekkareja koskevan CSP:n R 4235‑75 §:n noudattamista, se ei voi mielestään olla huolestumatta tietyistä merkittävistä (valtaosin yli 30 prosentin ja jopa 50 prosentin) hinnanalennuksista osoituksena polkumyynnistä.

281    Komissio kiistää ammattiyhteisön väitteet.

282    On todettava, että ammattiyhteisön perustelut, joiden mukaan sen toiminta perustui ainoastaan lain soveltamiseen, osuvat yksiin kahdeksannen kanneperusteen yhteydessä esitettyjen perustelujen kanssa, mutta sen tässä osassa ammattiyhteisö muistuttaa erityisesti velvollisuudestaan valvoa CSP:n L 4231‑1 ja R 4235‑75 §:n noudattamista.

283    Aluksi hylättävä sen Bichat’n selvitykseen perustuva väite edellä 249 ja 250 kohdassa mainitusta syystä.

284    CSP:n L 4231‑1 §:n sisältö on todettu edellä 2 kohdassa. Siitä seuraa, että ammattiyhteisön tehtävät käsittävät erityisesti velvollisuuden varmistaa ammattivelvoitteiden noudattaminen, puolustaa ammattiyhteisön kunniaa ja riippumattomuutta, valvoa apteekkarien ammattitaitoa ja edistää kansanterveyttä ja hoidon laatua ja erityisesti ammattitoimien turvallisuutta.

285    CSP:n R 4235‑75 §:n sisältöä on käsitelty jo kahdeksatta kanneperustetta tarkasteltaessa. Todettakoon vielä, että tämän säännöksen 1 momentissa täsmennetään, että ”kliiniseen kemiaan erikoistunut apteekkari ei saa alentaa palkkioitaan vilpillisen kilpailun tarkoituksessa tai tarjoamiensa palvelujen laadun kustannuksella” ja että ”laboratorioiden välisen yhteistyösopimuksen tapauksessa siirtoja koskevat palkkiot on vahvistettava hienovaraisesti ja maltillisesti”.

286    Ammattiyhteisön mukaan se on hinnanalennuksia koskevassa toiminnassaan, josta sitä moititaan, ainoastaan soveltanut lakia muistuttaen siitä, että tietyt hinnanalennukset ovat liiallisia tai epänormaaleja, koska suurten hinnanalennusten systemaattinen käytäntö vaikuttaisi hoidon laatuun ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden riippumattomuuteen ja sisältäisi riskin julkisten varojen väärinkäytöstä. Se toteaa, että sen tehtävänä on myös huolehtia siitä, että kliiniseen kemiaan erikoistuneen apteekkarin palkkiota ei alenneta vilpillisen kilpailun tarkoituksessa. Sen toiminta jää siten SEUT 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.

287    Tältä osin ei voida kiistää, että kanteen kohteena olevassa päätöksessä kuvattu ammattiyhteisön toiminta hintojen osalta kuuluu sen tehtävään kliiniseen kemiaan erikoistuneiden apteekkarien ammattialan eettisten velvoitteiden noudattamisen valvojana, minkä myös komissio myöntää todetessaan kanteen kohteena olevan päätöksen 174 perustelukappaleessa, että ammattialan eettisten normien noudattamisen valvonta apteekkarien soveltamien hintojen osalta kuuluu ammattiyhteisön lakisääteisiin tehtäviin.

288    Kanteen kohteena olevassa päätöksessä mainituissa ammattiyhteisön toimenpiteissä viitataan usein jopa 30 prosentin tai 50 prosentin suuruisten huomattavien hinnanalennusten myöntämiseen kliinisen kemian toimenpidenimikkeistön hinnasta. Nämä toimenpiteet koskevat sopimuksia, jotka oli toimitettu ammattiyhteisölle CSP:n L 6221‑5 §:n säännösten mukaisesti, joiden mukaan laboratoriotoimintaa harjoittavat SEL-yhtiöt olivat velvollisia ilmoittamaan sille ”sellaiset näiden yhtiöiden tekemät sopimukset ja niiden muutokset, joiden tarkoituksena on antaa niille laboratoriotoiminnan harjoittamiseksi tarvittava materiaali tai tilat käyttöön”; näitä säännöksiä on vahvistettu elokuusta 2005 CSP:n L 4221‑19 §:llä, jonka mukaan niistä on tehtävä ilmoitus niiden tekemistä seuraavan kuukauden kuluessa.

289    Komissio selittää kuitenkin yksityiskohtaisesti kanteen kohteena olevan päätöksen 175–221 perustelukappaleessa, miksi sen mielestä ammattiyhteisön toiminta tällä alalla perustuu pikemminkin lain tulkintaan taloudellisia tarkoituksia varten kuin sen suppeaan tulkintaan.

290    On todettava, että yksikään ammattiyhteisön esittämistä perusteluista ei kyseenalaista komission päätelmiä, joiden mukaan sen syyksi luettu toiminta ei perustu pelkkään lain soveltamiseen. Se on ylittänyt useita kertoja lakisääteisen tehtävänsä rajat soveltaakseen omaa taloudellista lain tulkintaansa.

291    Kuten komissio perustellusti toteaa, kanteen kohteena olevan päätöksen 142–164 perustelukappaleessa esitetyistä kirjeiden tai pöytäkirjojen katkelmista ei ensinnäkään ilmene, että ammattiyhteisö on toimenpiteissään laboratorioiden tekemien sopimusten osalta viitannut hoidon laatuun, terveydenhuollon ammattihenkilöiden riippumattomuuteen tai julkisten varojen väärinkäytön riskiin. Ammattiyhteisö ei liioin ole esittänyt täsmällisiä todisteita perustelujensa tueksi.

292    Hinnanalennusten myöntämisen ja hoidon laadun välisestä suhteesta komissio toteaa, eikä ammattiyhteisö ole tältä osin eri mieltä, että se ei ole missään vaiheessa näyttänyt, että myönnetyt hinnanalennukset vaikuttaisivat asianomaisen laboratorion tarjoaman palvelun laatuun. Kuten kanteen kohteena olevan päätöksen 218 perustelukappaleessa todetaan, ammattiyhteisö itse korostaa, että laadun valvonta kuuluu yksinomaan Ranskan terveysministeriölle.

293    Edellä 280 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa Cipolla ym. annetun tuomion 67 kohdassa todetaan, ettei voida pitää pois suljettuna, että asianajajien vähimmäispalkkioita koskevan maksuluettelon avulla on mahdollista välttyä siltä, että erittäin kilpailukykyisillä Italian markkinoilla toimivia asianajajia kannustettaisiin tarjoamaan palveluja alennushintaan mahdollisesti tarjottujen palvelujen laadun kustannuksella. Sen lisäksi, että tämä tuomio koskee palvelujen tarjoamisen vapautta, tässä tuomiossa on kyse palveluista, jotka tarjotaan yleensä tilanteessa, jossa vallitsee tietojen epäsymmetria ”asiakas-kuluttajien” ja palveluntarjoajan välillä, toisin kuin kanteen kohteena olevassa päätöksessä tarkoitetuissa tilanteissa, jotka koskevat alan ammatinharjoittajien välisiä suhteita. Tuomiolla ei siten voi olla ratkaisevaa merkitystä ammattiyhteisön väitteen tueksi.

294    Julkisille varoille mahdollisesti aiheutuvan vahingon osalta ammattiyhteisö viittaa erityisesti Ranskan sosiaaliturvalain L 162‑13‑2 §:ään, jonka mukaan laboratorioiden johtajien on suorittava laboratorioiden analyysit ja tutkimukset määräysten täsmällisen täytäntöönpanon kanssa yhteensopivan moitteettoman taloudenpidon mukaisesti. On kuitenkin todettava, että ammattiyhteisön kirjeissä ei ole koskaan viitattu mahdolliseen julkisille varoille aiheutuvaan vahinkoon. Komissio toteaa perustellusti, että julkisille tai sairausvakuutuksen valvomille sairaaloille myönnetyt hinnanalennukset saattoivat ainoastaan hyödyttää julkisia varoja. Se on myös oikeassa todetessaan, että jos laboratorioiden ja yksityisten sairaaloiden välisiin sopimuksiin liittyi väärinkäytöksiä siltä osin kuin viimeksi mainitut saattoivat saada hinnanalennuksia, vaikka ne saivat korvauksen toimenpidenimikkeistössä vahvistetun hinnan mukaan, kyse oli lainsäädännössä esiintyvästä poikkeamasta, joka oli ratkaistava muutoin kuin ammattiyhteisön toimenpiteillä tapauksissa, joissa laissa sallittiin hinnanalennukset. On myös huomattava, kuten komissio tuo esille (kanteen kohteena olevan päätöksen 197 perustelukappale), että jos ammattiyhteisö katsoisi hinnanalennusten itsensä johtavan petosta koskevaan ongelmaan, sen olisi pitänyt reagoida myös korkeintaan 10 prosentin suuruisiin hinnanalennuksiin.

295    Liian suurten hinnanalennusten myöntämisen ja kliiniseen kemiaan erikoistuneen apteekkarin ammatillisen riippumattomuuden, jonka varmistaminen on myös ammattiyhteisön tehtävä, välistä yhteyttä koskevat ammattiyhteisön perustelut rajoittuvat pelkkiin toteamuksiin, jotka eivät perustu mihinkään nimenomaiseen todisteeseen, joka selittäisi näiden kahden seikan välisen yhteyden, joka ei ole ilmeinen.

296    Toiseksi komission kanteen kohteena olevassa päätöksessä mainitsemien kirjeiden otteissa viitataan systemaattisesti siihen, että alennukset on vahvistettava ”hienovaraisesti ja maltillisesti” ja että tietyn prosenttimäärän suuruinen alennus, joka on tosin varsin korkea (usein 30–50 prosenttia), ”ei ole kunniaksi ammattialalle” tai ”voi olla osoitus muiden saman ammattialan edustajien vastaisesta menettelystä”.

297    Kuten komissio toteaa kanteen kohteena olevan päätöksen 179 perustelukappaleessa, viittaus CSP:n R 4235‑75 §:ään, jonka mukaan palkkiot on vahvistettava ”hienovaraisesti ja maltillisesti”, koskee ainoastaan laboratorioiden välisiä sopimuksia, erityisesti ”siirtoja koskevia palkkioita”, eikä laboratorion ja toisen elimen välisiä sopimuksia, joiden yhteydessä ammattiyhteisö kuitenkin vetoaa siihen useaan otteeseen.

298    Komissio vetoaa kanteen kohteena olevan päätöksen 175–179 perustelukappaleessa kantaan, jonka mukaan ilmaisulla ”hienovaraisesti ja maltillisesti” viitataan liian korkeiden palkkioiden riskiin vertaamalla kliiniseen kemiaan erikoistuneisiin apteekkareihin sovellettavaa lainsäädäntöä muita terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lain pykäliin, eikä ammattiyhteisö ole nimenomaisesti esittänyt perusteluja tätä tarkastelua vastaan.

299    Kolmanneksi väitteestä, jonka mukaan ammattiyhteisön tehtävänä olisi myös ehkäistä vilpillisen kilpailun riskiä, komissio toteaa perustellusti, ettei ammattiyhteisön kannalta ole riittävää viitata siihen abstraktisti. Tällainen riski ei voi perustua yksinomaan hinnanalennuksen määrään, varsinkin kun ammattiyhteisön itsensä esille tuomissa selvityksissä, eli yhtäältä Ballereaun 23.9.2008 Ranskan terveys-, nuoriso-, urheilu- ja järjestötoiminnan ministerille toimittamassa selvityksessä ehdotuksesta kliinisen kemian tutkimuksen uudistamiseksi ja toisaalta Ranskan sosiaaliasioiden tarkastusosaston (Inspection générale des affaires sociales, IGAS) jäsenten Lalanden, Yenin ja Laconden huhtikuussa 2006 esittämässä selvityksessä nro 2006 045 todetaan, että Ranskassa laskutetut hinnat ovat korkeampia kuin muissa jäsenvaltioissa. Tämä toteamus pitää paikkansa, vaikka ammattiyhteisö perustellusti huomauttaakin, että jälkimmäisen selvityksen päätelmät eivät ole niin suoraviivaisia ja että niissä myönnetään, ettei useita vaiheita käsittävän ja siten monimutkaisemman kliinisen kemian toimenpiteen hintoja Ranskassa voida verrata unionin muissa maissa yleisesti sovellettuihin hintoihin. Komission johtopäätös, jonka mukaan laboratorioilla on joustoa, jonka perusteella ne voivat myöntää hinnanalennuksia ennen kuin niiden voidaan väittää työskentelevän tappiolla, perustuu myös, kuten kanteen kohteena olevan päätöksen 186 perustelukappaleessa todetaan, useiden apteekkarien komission kyselyihin antamiin vastauksiin, joissa he ovat ilmoittaneet kattavansa laajasti kulunsa.

300    Edellä esitetystä seuraa, että yhdeksännen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

–       Ensimmäinen osa

301    Ammattiyhteisön mukaan komission selville saamat toimenpiteet hinnanalennusten osalta ovat vain marginaalisia, sillä tutkimusajanjaksona joulukuusta 2003 vuoden 2008 loppuun eli yli viiden vuoden aikana komissio sai selville vain 18 kirjettä, jotka koskivat todellisuudessa 14:ää sopimusta ja kolmea tietopyyntöä. Ranskan 4 270 laboratoriosta tämä vastaa 0,3:a prosenttia kyseisistä laboratorioista viiden vuoden aikana.

302    Toiseksi ammattiyhteisö väittää komission katsovan virheellisesti kanteen kohteena olevan päätöksen 185 perustelukappaleessa, että ammattiyhteisön tavoitteena hinnanalennusten osalta oli suojella pieniä laboratorioita moittimalla systemaattisesti yhtymiä, sillä näissä 18 kirjeessä kyseessä olleet laboratoriot olivat 11 tapauksessa pieniä yhtiöitä ja vain kolme niistä oli osoitettu alueelliseen verkostoon kuuluville SEL-yhtiöille, yksi kohdistui erikoislaboratorioon ja kolme laboratorioyhtymiin. Ammattiyhteisön tavoitteena hinnanalennusten osalta ei siten selvästi ole ollut moittia systemaattisesti laboratorioyhtymiä, vaan suojella kansanterveyttä huolehtimalla kliiniseen kemiaan erikoistuneiden apteekkarien ammatillista riippumattomuutta koskevan periaatteen noudattamisesta kliinisen kemian tutkimuksen laadun varmistamiseksi.

303    Kolmanneksi ammattiyhteisön toiminnan tarkastelu kyseisten sopimusten osalta ei sen mielestä vahvista komission päätelmiä. Komissio esittää kanteen kohteena olevan päätöksen 161 ja 162 perustelukappaleessa sitä vastaan kahden laboratorion välisiä sopimuksia palkkioiden jaosta, mistä CCG on antanut puoltavan lausunnon. Tämän jälkeen komissio esittää sitä vastaan kanteen kohteena olevan päätöksen 159, 163 ja 164 perustelukappaleessa kolme laboratorioiden ja yksityisten terveydenhoitolaitosten välistä sopimusta, jotka ovat etuoikeutettua toimintaa koskevia sopimuksia tai ammatinharjoittajien sopimuksia ja joiden puitteissa maksut ovat hyväksyttäviä, mutta hinta ei ole vapaa, sillä siihen sovelletaan kliinisen kemian toimenpidenimikkeistöä. Kyseenalaistaessaan maksut, jotka ovat suuruudeltaan 15–48 prosenttia nimikkeistössä vahvistetuista hinnoista, CCG on toiminut lakisääteisen tehtävänsä puitteissa varmistaakseen ammattialan eettisten normien noudattamisen, koska oli olemassa vaara julkisille varoille aiheutettavasta vahingosta. Muut komission mainitsemat sopimukset, jotka koskevat sopimuksia julkisten terveydenhoitolaitosten (kanteen kohteena olevan päätöksen 147–151 ja 153 perustelukappale) ja sairausvakuutuslaitosten kanssa (kanteen kohteena olevan päätöksen 144, 145 ja 152 perustelukappale), sisälsivät hinnanalennuksia, jotka eivät hyödyttäneet potilasta ja joilla ei voitu turvata hoidon parasta mahdollista laatua, vaan ne olivat mahdollisesti osoitus vilpillisestä kilpailusta. CCG on tässä jälkikäteisvalvonnassaan esittänyt huomautuksia niiden osalta ja muistuttanut CSP:n R 4235‑75 §:ssä säädetyistä periaatteista, mutta se ei ole lähettänyt muistutuskirjeitä eikä se ole koskaan käyttänyt kurinpitovaltaansa.

304    Komissio kiistää ammattiyhteisön väitteet ja toteaa, että ammattiyhteisön toteuttama kilpailusääntöjen rikkominen hinnanalennusten osalta on tarkoitukseen perustuvaa kilpailusääntöjen rikkomista.

305    Oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan käsitteet ”sopimus”, ”yritysten yhteenliittymien päätökset” ja ”yhdenmukaistettu menettelytapa” kattavat subjektiiviselta kannalta samankaltaisia yhteistyön muotoja, jotka eroavat toisistaan ainoastaan voimakkuutensa ja ilmenemismuotojensa osalta (ks. asia C-8/08, T‑Mobile Netherlands ym. tuomio 4.6.2009, Kok. s. I‑4529, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

306    Sen arvioimiseksi, ovatko ne kilpailunvastaisia, on tarkasteltava erityisesti niiden objektiivisia tavoitteita sekä niiden taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä (ks. vastaavasti edellä 305 kohdassa mainittu asia T‑Mobile Netherlands ym., tuomion 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

307    Oikeuskäytännössä täsmennetään, että erottelu ”tarkoitukseen perustuvan rikkomisen” ja ”vaikutuksiin perustuvan rikkomisen” välillä liittyy siihen, että tiettyjen yritysten välisten yhteistoimintamuotojen voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailun normaalia toimintaa (edellä 305 kohdassa mainittu asia T-Mobile Netherlands ym., tuomion 29 kohta ja edellä 61 kohdassa mainittu asia Allianz Hungária Biztosító ym., tuomion 35 kohta).

308    On siis vakiintuneesti katsottu, että tietyn kollusiivisen käyttäytymisen, kuten sen, että kartellit vahvistavat hintoja horisontaalisesti, voidaan katsoa niin todennäköisesti johtavan haitallisiin vaikutuksiin erityisesti hintojen, tuotteiden ja palvelujen määrien tai laadun kannalta, että voidaan katsoa, että SEUT 101 artikla 1 kohdan soveltamiseksi ei ole tarpeen osoittaa, että kyseisellä käyttäytymisellä on konkreettisia vaikutuksia markkinoilla (ks. vastaavasti asia 123/83, Clair, tuomio 30.1.1985, Kok., s. 391, 22 kohta).

309    Jos yritysten toiminnan yhteensovittamisen tyypin tarkastelusta ei kuitenkaan ilmene riittävää vahingollisuutta kilpailulle, on sitä vastoin tutkittava sen vaikutuksia, ja jotta se voidaan kieltää, on edellytettävä niiden eri seikkojen olemassaoloa, jotka osoittavat, että kilpailu on tosiasiallisesti estynyt, rajoittunut tai vääristynyt tuntuvasti (edellä 61 kohdassa mainittu asia Allianz Hungária Biztosító ym., tuomion 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

310    Sen arvioimiseksi, onko yritysten välinen sopimus tai yritysten yhteenliittymän päätös riittävän vahingollinen kilpailulle, jotta sitä voidaan pitää SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”tarkoitukseen perustuvana” kilpailunrajoituksena, on tarkasteltava sen lausekkeiden sisältöä, sen tavoitteita sekä sen taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä. Kyseistä asiayhteyttä arvioitaessa on myös otettava huomioon sopimuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseisten markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyvät tosiasialliset olosuhteet (ks. vastaavasti edellä 61 kohdassa mainittu asia Allianz Hungária Biztosító ym., tuomion 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

311    Esillä olevassa asiassa on ensinnäkin huomattava kahdeksannen kanneperusteen tarkastelusta ilmenevän, että komissio ei ole tehnyt virhettä katsoessaan, että ammattiyhteisön toiminta hinnanalennusten osalta perustui sovellettavan lainsäädännön laajentavaan tulkintaan, minkä vuoksi komissio on laillisesti voinut arvioida sitä SEUT 101 artiklan 1 kohdan kannalta.

312    Erityisesti kanteen kohteena olevan päätöksen 5.1 luvusta ja sen edellä 274 kohdassa mainitusta 7 luvun otteesta ilmenee, että komissio tukeutuu asiakirjatodisteisiin perustellakseen päätelmänsä tarkoitukseen perustuvasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, joka muodostuu horisontaalisesta hintasopimuksesta, vaikka se myöntää kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta koskevassa 754 perustelukappaleessa, että kyse ei ole tyypillisestä tapauksesta.

313    Tämä kilpailusääntöjen rikkominen alkaa komission mukaan CCG:n hallinnollisen kokouksen 11.12.2003 tekemästä päätöksestä, joka mainitaan erityisesti kanteen kohteena olevan päätöksen 139 ja 662 perustelukappaleessa ja jossa ”määritellään tietyt taloudellisia edellytyksiä koskevat säännöt, jotka on sisällytettävä laboratorioiden välisiin yhteistyösopimuksiin”. Komissio katsoo perustellusti, etteivät Ranskan valtion ammattiyhteisölle siirtämät julkisen vallan tehtävät käsitä päätöksentekoa tällä alalla.

314    Komissio mainitsee myös 15.4.2004 pidetyn CCG:n hallinnollisen kokouksen pöytäkirjan, josta ilmenee sen päättäneen hankkia tietoa joiltakin kliinisen kemian laboratorioiden keskimääräiseen kokonaiskannattavuuteen erikoistuneilta laitoksilta ”ennen kuin se ottaa kantaa eri sopimuksiin”.

315    Toinen ratkaiseva asiakirja on 14.9.2005 pidetyn CCG:n hallinnollisen kokouksen pöytäkirja, jota lainataan 141 ja 666 perustelukappaleessa ja joka on mainittu jo kahdeksannen kanneperusteen yhteydessä (ks. edellä 263 kohta). Komission mukaan ammattiyhteisö on tässä yhteydessä virallistanut politiikkansa. Kuten kanteen kohteena olevassa päätöksessä tuodaan esille, tässä pöytäkirjassa todetaan laboratorion ja yliopistosairaalan välisestä sopimuksesta, että ”neuvosto vahvistaa aikaisemmissa kirjeissä esitetyt huomautukset eli sen, että kaikki alennukset on vahvistettava hienovaraisesti ja maltillisesti, eikä yli 10 prosentin alennus ole ammattialallemme kunniaksi”, ja että ”sellaista käytäntöä ei voi olla alennusten osalta”.

316    On todettava, että lukuun ottamatta yleistä sovellettavuutta koskevaa väitettä, jonka mukaan sen toiminta perustuu lain soveltamiseen, ammattiyhteisö ei ole esittänyt väitteitä kyseisistä pöytäkirjoista ja siitä, että niistä ilmenee sen päätös puuttua yhteistyötä tai laboratorioiden asiakkaille myönnettäviä hinnanalennuksia koskevien sopimusten ehtoihin. Kyse on kuitenkin merkittävistä asiakirjoista komission esittämien eri todisteiden joukossa, erityisesti sen vuoksi, että niistä voidaan päätellä ammattiyhteisön elinten päätös vastustaa tietyntasoisia hinnanalennuksia.

317    Komissio tukeutuu myös useisiin vuosina 2004–2008 lähetettyihin kirjeisiin tukeakseen päätelmäänsä vähimmäishintojen (tai hinnanalennusten enimmäistason) vahvistamista koskevasta käytännöstä. Unionin yleisen tuomioistuimen pyynnöstä komissio on toimittanut jäljennökset useista näistä laboratorioille osoitetuista kirjeistä ja ammattiyhteisön sisäisten kokousten pöytäkirjoista, joissa todetaan joka kerta, että hinnanalennus, jota kutsutaan yleisesti ”alennukseksi” ja joka ylittää 10 prosentin määrän tietyllä tasolla, ei ole kunniaksi ammattialalle ja voi olla osoitus muiden saman ammattialan edustajien vastaisesta menettelystä.

318    Lisäksi kanteen kohteena olevan päätöksen 146 perustelukappaleessa komissio viittaa ammattiyhteisön ja SEL Eimerin välisiin kirjeisiin, joiden yhteydessä ammattiyhteisö on ollut huolestunut myönnettyjen hinnanalennusten tasosta ja joiden osalta Ranskan kilpailu-, kuluttaja- ja petostentorjuntavirasto (DGCCRF), jonka käsiteltäväksi ammattiyhteisö oli saattanut asian, totesi vuonna 2009 kyseisten kirjeiden lähettämistä voitavan arvioida siten, että sen ”potentiaalisena tarkoituksena oli rajoittaa yritysten kaupallista vapautta tai siitä seurasi, että yritysten kaupallinen vapaus rajoittui, kannustamalla niitä omaksumaan hintoja koskeva menettelytapa ottamatta huomioon todellisia kustannuksia”.

319    Myös tietyt muut kanteen kohteena olevassa päätöksessä mainitut kirjeet vahvistavat komission tarkastelun siltä osin kuin kyse on kanteen kohteena olevan päätöksen 150 ja 160 perustelukappaleessa mainitun kaltaisista tilanteista, joissa ammattiyhteisö ei ole reagoinut alle 10 prosentin suuruisiksi vahvistettuihin hinnanalennuksiin.

320    Ammattiyhteisö ei liioin esitä väitteitä kanteen kohteena olevan päätöksen 155–158 perustelukappaleessa käsitellyistä sen itsensä ja laboratorioiden välisistä kirjeistä, jotka koskevat sen puuttumista sopimuksiin, jotka koskevat työterveydenhuollon yhteydessä toteutettuja kliinisen kemian tutkimuksia. Kuten komissio toteaa kanteen kohteena olevan päätöksen 155 perustelukappaleessa, ilman että ammattiyhteisö kiistäisi sitä, sairausvakuutuslaitokset eivät korvaa tällaisia tutkimuksia, minkä vuoksi niiden hinta vahvistetaan vapaasti ja siitä neuvotteleminen kuuluu CDC:ssä säädetyn hintavapauden yleisesti sovellettavan järjestelmän piiriin.

321    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että edellä 313–320 kohdassa mainitut todisteet ovat osoitus yritysten yhteenliittymän päätöksestä, jonka on tulkittava olevan horisontaalinen sopimus hintojen välillisestä vahvistamisesta vahvistamalla markkinoiden toimijoille sallittujen hinnanalennusten enimmäistaso, erityisesti 10 prosentin enimmäistaso suhteessa tavanomaiseen korvaushintaan tilanteessa, jossa vuoteen 2010 asti laissa sallittiin laboratorioille alempien hintojen soveltaminen.

322    Kun otetaan huomion kanteen kohteena olevassa päätöksessä kuvattu taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys eli kliinisen kemian analyysipalvelujen säännellyt ja suojatut markkinat, joilla on vain rajattu mahdollisuus hintakilpailuun hinnanalennusten kautta laboratorioiden ja sairaalalaitosten tai sosiaaliturvalaitosten välillä työterveydenhuollon yhteydessä suoritettujen analyysien osalta, komissio on perustellusti päätellyt, että ammattiyhteisön syyksi luetuilla ja kanteen kohteena olevassa päätöksessä dokumentoiduilla päätöksillä ja menettelytavoilla pyrittiin vahvistamaan markkinahinnat, eikä niiden kilpailunvastaista tarkoitusta voida kyseenalaistaa. Komissio on näin ollen edellä 308 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti voinut luonnehtia ne SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisiksi näyttämättä toteen niiden konkreettisia vaikutuksia markkinoilla.

323    On vielä täsmennettävä, että komissio on kanteen kohteena olevan päätöksen 703–706 perustelukappaleessa katsonut, että SEUT 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia ei voitu soveltaa, koska ammattiyhteisö ei ollut hallinnollisesta menettelystä lähtien esittänyt minkäänlaisia todisteita, joiden perusteella kyseisten poikkeusten voitaisiin katsoa soveltuvan. Lisäksi komissio toteaa toissijaisesti, että niin kutsutut vakavimmat rajoitukset eivät johda objektiivisesti taloudellisiin etuihin eivätkä hyödytä kuluttajia ja että joka tapauksessa esillä olevassa asiassa on katsottava, ettei mikään viittaa siihen, että SEUT 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyisivät. Komission kanteen kohteena olevassa päätöksessä esittämää analyysiä tästä määräyksestä ei ole kyseenalaistettu tässä oikeudenkäynnissä.

324    Näillä perusteilla ammattiyhteisön väite, jonka mukaan kanteen kohteena olevassa päätöksessä esille tuotujen kirjeiden lukumäärä on riittämätön, ei ole ratkaiseva, että jotta voitaisiin kyseenalaistaa johtopäätös, jonka mukaan sen menettelytapa oli erityisen haitallinen jäljellä olevalle kilpailulle, joka muutoin rajoittavan lainsäädännön perusteella oli sallittua.

325    Pitää paikkansa, että viiden vuoden ajanjaksolta on tuotu esille vain 18 kirjettä. Komissio vetoaa kuitenkin perustellusti kanteen kohteena olevan päätöksen 221 perustelukappaleessa siihen, että tämä kirjeiden vähäinen lukumäärä voi selittyä myös ammattiyhteisön harjoittamalla kurinpitovallalla.

326    Tässä yhteydessä ei ole myöskään ratkaisevaa selvittää, kuten ammattiyhteisö väittää, ovatko kyseiset kirjeet koskeneet myös tai jopa pääasiallisesti (sen mukaan 11 kirjettä 18 kirjeestä) pieniä laboratorioita. Vaikka komission tähän väitteeseen antama vastaus, jonka mukaan tämä on pelkästään osoitus sen politiikan epäjohdonmukaisuudesta, ei varsinaisesti vakuuta, on todettava, että ammattiyhteisön konkreettiset toimenpiteet laboratorioita kohtaan kilpailua rajoittavan hintapolitiikan käyttöön ottamiseksi eivät ole vähemmän laittomia sen mukaan, koskeeko tämä politiikka pieniä vai suuria laboratorioita.

327    Lisäksi tarkasteltaessa ammattiyhteisön väitettä, jonka mukaan sen päämääränä hinnanalennusten osalta oli pikemminkin kansanterveyden suojelu varmistamalla kliiniseen kemiaan erikoistuneiden apteekkarien ammatillisen riippumattomuuden periaatteen noudattaminen kuin pienten laboratorioiden suojelu, edellä kahdeksannen kanneperusteen ja yhdeksännen kanneperusteen toisen osan tarkastelusta ilmenee, että ammattiyhteisön toiminta hinnanalennusten osalta perustuu sovellettavan lainsäädännön laajentavaan tulkintaan. Koska ammattiyhteisöllä ei ole sääntelyvaltaa tällä alalla, sen olisi pitänyt toimia tiukasti laissa asetetuissa rajoissa. Se, että ammattiyhteisöllä on voinut olla jokin hyväksyttävä päämäärä, ei missään tapauksessa estä sitä, että sen toimintaa hinnanalennusten osalta voidaan pitää tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavana (ks. vastaavasti asia C‑209/07, Beef Industry Development Society ja Barry Brothers, tuomio 20.11.2008, Kok., s. I‑8637, 19–21 kohta), kunhan tämä tarkoitus näytetään toteen, kuten esillä olevassa asiassa on kiistatta tehty.

328    Lisäksi se, että ammattiyhteisö on lopulta ottanut myönteisen kannan tietyissä palkkioiden jakoa koskevissa tapauksissa, ei kyseenalaista sen alkuperäisten toimenpiteiden, jotka ilmenevät konkreettisesti kilpailua rajoittavana päätöksenä, lainvastaisuutta.

329    Vastaavasti kysymys siitä, käyttääkö komissio liian voimakasta ilmaisua puhuessaan ”muistutuskirjeiden” lähettämisestä, kanteen kohteena olevassa päätöksessä mainituista esimerkeistä ilmenee, että ammattiyhteisö on toistanut kantansa vähintään kahdessa tapauksessa, saatuaan asianomaiselta laboratoriolta selitykset tietyistä myönnetyistä hinnanalennuksista (ks. kanteen kohteena olevan päätöksen 150 ja 159 perustelukappaleessa mainitut esimerkit). Se, onko muistutuskirjeitä lähetetty vai ei, tai onko sopimusehtojen muuttamista nimenomaisesti edellytetty, eivät myöskään ole ratkaisevia seikkoja arvioitaessa, onko kyse SEUT 101 artiklan mukaisesta tarkoitukseen perustuvasta kilpailusääntöjen rikkomisesta.

330    Sama pätee myös kysymykseen siitä, missä määrin ammattiyhteisö on uhannut käyttää kurinpitovaltaansa reagoidakseen siihen, mitä se piti poikkeamina. On kuitenkin täsmennettävä, että kun otetaan huomioon edellä tarkastellut todisteet, ei voida kiistää, että ammattiyhteisö on implisiittisesti viitannut kyseisen vallan käyttöön vedotessaan mahdollisesti muiden saman ammattialan edustajien vastaisiin käytäntöihin.

331    Väitettä, jonka mukaan tietyt ammattiyhteisön toimenpiteet kohdistuivat vilpillisen kilpailun toimia mahdollisesti sisältäviin sopimuksiin, on jo tarkasteltu tämän kanneperusteen toista osaa arvioitaessa. Tältä osin on todettu, että ammattiyhteisö on vedonnut tähän väitteeseen vain abstraktisti, sillä kyseisissä kirjeissä ei ole esitetty mitään konkreettista näyttöä vilpillisestä kilpailusta.

332    Edellä esitetystä seuraa, että yhdeksännen kanneperusteen ensimmäinen osa ja siten yhdeksäs kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

 Yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen kiistäminen

333    Komission mukaan ammattiyhteisö näyttää kiistävän ensimmäistä kertaa vastauksessa kilpailusääntöjen rikkomisen luonnehtimisen yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi ja esittää siten uuden perusteen, joka on jätettävä tutkimatta. Komission mukaan ammattiyhteisö ei ole esittänyt yhtään perustelua tämän väitetyn kanneperusteensa tueksi, ja se on myös tästä syystä jätettävä tutkimatta.

334    Työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdasta ja 48 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja sen on sisällettävä yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu, ja että asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Peruste, jolla laajennetaan aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on kuitenkin otettava tutkittavaksi (ks. asia T‑94/98, Alferink ym. v. komissio, tuomio 26.6.2008, Kok., s. II‑1125, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

335    Tässä tapauksessa ammattiyhteisö kyseenalaistaa vastauksessaan sellaisen niin sanotun kokonaissuunnitelman olemassaolon, joka ”muodostaisi yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen”. Kyse on sen mielestä keinotekoisesta rakennelmasta, jonka tosiseikkojen tarkastelu osoittaa paikkansa pitämättömäksi.

336    On syytä tutkia, onko kyse uudesta perusteesta sikäli kuin näistä perusteluista voidaan johtaa yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen kiistäminen.

337    Kannekirjelmän kahdessa kohdassa viitataan välillisesti kokonaissuunnitelmaan, joka on keskeinen seikka yhtenä kokonaisuutena pidettävää kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa komission tarkastelussa.

338    Seitsemännessä kanneperusteessa, sellaisena kuin se on esitetty kannekirjelmässä, ammattiyhteisö toteaa komission ylittäneen tarkastusvaltuutensa, kun se on jo tarkastuksesta lähtien takavarikoinut tiettyjä hintoja koskevia asiakirjoja, mikä on johtanut sen puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen. Ammattiyhteisö lisää vastauksessaan, että komissio on pyrkinyt yhdistämään keinotekoisesti ja jälkikäteen laboratorioyhtymien toiminnan kehittämistä koskevan kysymyksenasettelun ja hinnanalennuksia koskevan kysymyksenasettelun oikeuttaakseen tarkastuksen aikana hankittujen todisteiden käyttämisen kokonaissuunnitelman osalta.

339    Ammattiyhteisö kiistää kannekirjelmässä esitetyn yhdeksännen kanneperusteen ensimmäisessä osassa komission kannan, jonka mukaan sen pääasiallisena tavoitteena hinnanalennusten osalta oli kohdistaa toimintansa yhtymiin, kun otetaan huomioon mainittujen kirjeiden kohteena olevien pienten laboratorioiden suuri lukumäärä.

340    Kannekirjelmässä esitetty yhdeksäs kanneperuste koskee sitä, onko komissio esittänyt oikeudellisesti riittävät todisteet SEUT 101 artiklan rikkomisesta ammattiyhteisön hinnanalennuspolitiikan osalta. Ammattiyhteisö viittaa hinnanalennuskirjeidensä kohteena olleiden pienten laboratorioiden suureen lukumäärään ainoastaan väittääkseen ensimmäisessä osassa, että komissio on virheellisesti katsonut sen pyrkineen systemaattisesti vahvistamaan, pienten laboratorioiden etuja suojatakseen, vähimmäishinnat kliinisen kemian analyysipalvelujen markkinoilla.

341    On todettava, että ammattiyhteisö ei ole kannekirjelmässä seitsemännen kanneperusteen tueksi esitetyissä perusteluissa saati yhdeksännen kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä vedonnut edes välillisesti siihen, että se kiistäisi yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen.

342    Näissä olosuhteissa ensimmäistä kertaa vastauksessa esitettyä kanneperustetta, jolla kiistetään yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, ei voida pitää perusteena, jolla laajennetaan aikaisemmin esitettyä perustetta. Se on näin ollen jätettävä tutkimatta liian myöhään esitettynä.

 Johtopäätös asiassa Wouters annetun tuomion mukaisen oikeuskäytännön sovellettavuudesta ja kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyistä kanneperusteista

343    Tarkastelun tässä vaiheessa on tehtävä vielä johtopäätös asiassa Wouters annetun tuomion mukaisen oikeuskäytännön sovellettavuudesta esillä olevassa asiassa.

344    Edellä toisen ja kolmannen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee, että ammattiyhteisön toiminta SEL-yhtiöiden ilmoitusvelvollisuuksien osalta koskee yhtäältä sitä, että se on perusteettomasti vaatinut lykkäävän edellytyksen asettamista SEL-yhtiöiden toiminta-aikana toteutuvien muutosten voimaantulolle ja tiettyjen yhtiöiden asiakirjojen muuttamista vastaavasti, ja toisaalta muiden kuin laissa vaadittujen tietojen pyytämistä seuraamusten uhalla erityisesti Labco-yhtymän SEL-yhtiöiltä, joiden on ammattiyhteisön johtoelimissä todettu muodostavan uhan.

345    Nämä toimet ylittävät joka tapauksessa ammattiyhteisön neuvoa-antavan tehtävän prefektin toimilupamenettelyssä, eikä niitä voida pitää oikeutettuina myöskään sillä perusteella, että ammattiyhteisö ottaa huomioon prefektin päätökset luettelon hallinnoinnissa, sillä tämä viimeksi mainittu tehtävä perustuu erillisiin säännöksiin. Ammattiyhteisö ei näin ollen voi väittää toimivansa tältä osin vain prefektin toimivallan jatkeena. Kuten komissio perustellusti huomauttaa, ammattiyhteisöllä ei myöskään ole sääntelyvaltaa.

346    Lisäksi kolmannen kanneperusteen tarkastelusta seuraa, että ammattiyhteisön hyväksymien sääntöjen tiukkaa tulkintaa osakkeiden siirtoja SEL-yhtiöiden välillä koskevien tietopyyntöjensä osalta ei voida pitää perusteltuna sen lain säännösten jälkikäteistarkastusta koskevan tehtävän vuoksi. SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisen pois sulkemiseksi ei voida siten kyseessä olevan toiminnan osalta vedota väitteeseen, jonka mukaan sen mahdolliset kilpailua rajoittavat vaikutukset olisivat välttämättömiä ammatin asianmukaisen harjoittamisen kannalta, niin kuin tämän ammatin harjoittaminen on järjestetty laissa, kuten edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetun tuomion 109 ja 110 kohdassa katsottiin asianajajayhteisön tiettyjen sääntöjen osalta.

347    Lisäksi ammattiyhteisön menettelytapoja, jotka koskevat neljännessä ja viidennessä kanneperusteessa käsiteltyä laboratorioyhtymien toiminnan kehittämistä, tai hinnanalennuksia, arvioidaan samalla tavoin. Ammattiyhteisön on varmistettava ammattialan eettisten normien noudattaminen lakisääteisten tehtäviensä puitteissa, jotka käsittävät muun muassa kliiniseen kemiaan erikoistuneiden apteekkarien riippumattomuuden turvaamisen ja kansanterveyden edistämisen. Sen toiminnan on kuitenkin tapahduttava lainsäätäjän ja hallintoviranomaisten asettamissa oikeudellisissa rajoissa, sillä ammattiyhteisöllä itsellään ei ole sääntelyvaltaa. Kun viimeksi mainittu toimii säännösten sanamuodon vastaisen tulkinnan perusteella tai omaksuu kaikkein rajoittavimman tulkinnan tietyn strategian osalta, sen menettelytavat eivät siten voi jäädä SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle sillä perusteella, että niillä tavoitellaan oikeutettua päämäärää. Komissio katsoo tältä osin perustellusti, että yksityisiä henkilöitä edustavan elimen tehtävänä ei ole laajentaa lain suoja-alaa ryhmän edun suojelemiseksi, kun lainsäätäjä on asettanut rajat tarjotulle suojalle ja jättänyt jossain määrin tilaa kilpailulle.

348    Edellä 21 kohdassa mainitussa asiassa Wouters annetusta tuomiosta ilmenevien periaatteiden perusteella ei näin ollen voida katsoa, että yleisellä tasolla kanteen kohteena olevassa päätöksessä tarkoitettuihin ammattiyhteisön rajoittaviin menettelytapoihin ei sovellettaisi SEUT 101 artiklan 1 kohdan kieltoa.

349    Tästä seuraa, että ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

350    Näin ollen kumoamisvaatimus on hylättävä.

2.     Toissijainen vaatimus sakon määrän alentamisesta

351    Komission tekemien päätösten laillisuusvalvontaa täydentää täysi harkintavalta, joka on annettu unionin tuomioistuimille asetuksen N:o 1/2003 31 artiklalla SEUT 261 artiklan mukaisesti. Tämän harkintavallan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi paitsi pelkästään tutkia seuraamuksen laillisuuden myös korvata komission arvioinnin omallaan ja siten poistaa määrätyn sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sen määrää.

352    Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen on täyttä harkintavaltaa käyttäen arvioitava ratkaisunsa antamishetkellä, vastaako kantajille määrätyn sakon määrä oikeasuhteisesti kyseessä olevan rikkomisen vakavuutta ja kestoa (ks. vastaavasti asia T‑343/06, Shell Petroleum ym. v. komissio, tuomio 27.9.2012, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

353    On kuitenkin korostettava, ettei täyden harkintavallan käyttö vastaa viran puolesta suoritettavaa valvontaa, ja muistutettava, että menettely unionin tuomioistuimissa on kontradiktorista (edellä 57 kohdassa mainittu asia Chalkor v. komissio, tuomion 64 kohta).

354    Kuten edellä 11 kohdassa on todettu, komissio on tässä tapauksessa soveltanut suuntaviivojen 37 kohtaa sakon määrän määrittääkseen. Kyseisessä kohdassa todetaan seuraavaa:

”Vaikka näissä suuntaviivoissa esitellään yleiset sakon laskentamenetelmät, erityistapauksissa voi olla kuhunkin asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi tai pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi perusteltua, että komissio poikkeaa näistä menetelmistä tai 21 kohdassa vahvistetuista raja-arvoista.”

355    Tästä seuraa, että komissio vahvistaa sakon määräksi kanteen kohteena olevan päätöksen 769 perustelukappaleessa 5 miljoonaa euroa abstraktisti, vaikka se mainitsee siinä sakon vahvistamiseksi huomioon ottamansa tekijät. Sakon määrän määrittämistä käsitellään kanteen kohteena olevan päätöksen 746–772 perustelukappaleessa. Niistä ilmenee, että komissio on vahvistanut sakon ottaen huomioon, että kilpailusääntöjen rikkominen oli erittäin vakava, että se koskee merkittäviä markkinoita, sen, että esillä oleva asia on ensimmäinen tapaus, jossa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 4 kohtaa voitaisiin soveltaa, sekä sen, että on mahdollista, että ammattiyhteisön jäsenet eivät ole olleet täysin tietoisia sovellettavien säännösten sisällöstä. Komissio on ottanut huomioon myös sen, ettei kyseinen toiminta ole ollut salaista. Yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen kestoksi komissio on katsonut yhteensä kuusi vuotta, joista kahden vuoden ja 11 kuukauden aikana kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevän toiminnan kaksi ilmenemismuotoa on näytetty toteen. Komissio on hylännyt ammattiyhteisön väitteen lieventävistä olosuhteista.

356    Unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, ettei ammattiyhteisö kiistä sakon määrän vahvistamista abstraktisti. Vaikka olisi tältä osin ollut toivottavaa, että komissio esittäisi kanteen kohteena olevassa päätöksessä numerotietoja sisältävät perustelut, joiden avulla voitaisiin vertailla sakon määrän vahvistamisen kannalta merkityksellisten eri seikkojen huomioon ottamista, tässä päätöksessä ei kuitenkaan ole laiminlyöty perusteluvelvollisuutta, koska komissio on täsmentänyt ne arvioinnissa huomioon ottamansa seikat, joiden avulla se on määrittänyt kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston (ks. yhdistetyt asiat C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 15.10.2002, Kok., s. I‑8375, 463–464 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

357    Ammattiyhteisö ei vastusta suuntaviivojen 37 kohdan soveltamista omassa tapauksessaan mutta vaatii sakon määrän alentamista useilla perusteilla.

358    Ensinnäkin ammattiyhteisön mukaan tässä tapauksessa olisi pitänyt harkita sakon määräämättä jättämistä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Jos sakkoa täytyisi määrätä, sen olisi pitänyt olla korkeintaan symbolinen, koska se olisi ollut riittävän ehkäisevä ja oikeasuhteinen toimenpide tapauksessa, joka koskee voittoa tavoittelematonta, julkisen vallan tehtävää hoitavaa tavanomaista elintä. Se muistuttaa myös, että mahdollisen sakon ehkäisevä vaikutus on poistettu hinnanalennuksia koskevan asetuksen nro 2010‑49 antamisella. Komission olisi pitänyt kohdella sitä samalla tavoin kuin Belgian arkkitehtiliittoa 24.6.2004 tekemässään päätöksessä (asia COMP/A.38549 – Ordre des architectes belge), jossa tämä velvoitettiin maksamaan ainoastaan 100 000 euron suuruinen sakko horisontaalisesta hintasopimuksesta.

359    Vaikka asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan sakon määrääminen on komissiolle annettu mahdollisuus eikä missään tapauksessa looginen ja automaattinen seuraus kilpailusääntöjen rikkomisen toteamisesta, annetaan komissiolle oikeus päättää, määrääkö se sakkoa vai ei, kun se toteaa SEUT 101 artiklan rikotun, tässä tapauksessa ei ollut määrättävä symbolista sakkoa tai jätettävä sakko määräämättä.

360    Belgian arkkitehtiliitolle määrätystä 100 000 euron suuruisesta sakosta sen pakotettua jäsenensä soveltamaan vähimmäishintoja on todettava, että komission päätöskäytäntö ei ole sakkojen määrittämisen oikeudellinen kehys kilpailuoikeuden alalla ja että muita asioita koskevat päätökset ovat luonteeltaan vain viitteellisiä syrjinnän mahdollisen olemassaolon osalta, koska on epätodennäköistä, että niihin liittyvät olosuhteet, kuten markkinat, tuotteet, yritykset ja asianomaiset ajanjaksot, olisivat identtisiä (ks. asia T-73/04, Carbone-Lorraine v. komissio, tuomio 8.10.2008, Kok., s. II‑2661, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

361    Komissio oli kyseisessä päätöksessä ensin vahvistanut sakon perusmääräksi 4 500 000 euroa, jota kuitenkin alennettiin 100 000 euroon ottaen huomioon, että kyseinen sakko määrättiin vuonna 2004, jolloin komissio oli vasta aloittanut tutkimaan kilpailua vapaiden ammattien alalla. Ajankohtana, jona ammattiyhteisö rikkoi kilpailusääntöjä, komissio oli jo julkaissut vapaiden ammattien alan kilpailusta kertomuksen, joka sisälsi suosituksia jäsenvaltioille tältä osin. Toinen seikka, joka erottaa nämä kaksi tapausta toisistaan, on se, että toisin kuin ammattiyhteisö, Belgian arkkitehtiliitto muutti välittömästi käytäntöjään, kun komissio aloitti menettelyn.

362    Väitteestä, jonka mukaan tässä tapauksessa määrätyn sakon ehkäisevä vaikutus on poistettu vuonna 2010 lainsäädäntömuutoksella eli asetuksella nro 2010‑49, jolla kiellettiin ilman poikkeuksia hinnanalennukset (ks. edellä 242 kohta), on todettava, että ehkäisevä vaikutus koskee erityisesti mahdollisia tulevia kilpailuoikeuden rikkomisia, jotka eivät välttämättä koske samankaltaista rikkomista kuin kanteen kohteena olevassa päätöksessä tarkoitetut menettelytavat. Ammattiyhteisön menettelytapa hinnanalennusten osalta koskee vain yhtä osaa yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta, josta kanteen kohteena olevassa päätöksessä on määrätty seuraamus. Väite on näin ollen tehoton.

363    Myöskään se, että ammattiyhteisö ei tavoittele voittoa ja hoitaa julkisen vallan tehtäviä, ei estä sitä, että se voi näitä tehtäviä konkreettisesti hoitaessaan suosia joitakin yksityisiä intressejä, minkä vuoksi tällä ei voida perustella myöskään sakon määräämättä jättämistä tai symbolisen sakon määräämistä. Se, että ammattiyhteisön mukaan ei voida ajatella, että jokin lailla perustettu ammattiyhteisö ei noudattaisi unionin toimielimen antamaa määräystä, on täysin spekulatiivinen väite, jolla ei myöskään voi olla tässä yhteydessä merkitystä.

364    Toiseksi ammattiyhteisö tuo esille vastauksessaan, että vastineen mukaan komissio on jättänyt huomiotta kaksi seikkaa, joiden perusteella sakon määrää voitaisiin alentaa, eli yhtäältä sen oma-aloitteisen yhteistyön hintojen osalta vastauksessaan asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 2 kohtaan perustuvaan tietojensaantipyyntöön ja toisaalta tarkastusvaltuuksien ylittämisen, mikä merkitsee sen puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Unionin yleisen tuomioistuimen pitäisi sen mielestä ottaa huomioon erityisesti tämä viimeksi mainittu menettelyvirhe siinäkin tapauksessa, että se katsoisi, ettei se johda kanteen kohteena olevan päätöksen kumoamiseen.

365    Tarvitsematta lausua komission väitteestä, jonka mukaan nämä väitteet on jätettävä tutkimatta, koska ne on esitetty liian myöhään työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla, ne on hylättävä. Edellä kumoamisvaatimuksen tueksi esitettyjen kanneperusteiden tarkastelusta ilmenee, että komissio ei ole ylittänyt tarkastusvaltuutta ja että se ei ole loukannut ammattiyhteisön puolustautumisoikeuksia. Väitteestä, jonka mukaan ammattiyhteisö on tehnyt oma-aloitteisesti yhteistyötä 10.2.2009 antamassaan vastauksessa komission 3.2.2009 päivättyyn tietojensaantipyyntöön, komissio toteaa perustellusti, että kilpailusääntöjen rikkomisen hintoja koskevat näkökohdat eivät perustu tunnustukseen tai ammattiyhteisön oma-aloitteisesti tekemään paljastukseen, sillä komissio on jo käytettävissään olleiden tietojen, kuten ammattiyhteisön elinten kokouspöytäkirjojen perusteella pyytänyt lisätietoja hinnanalennuskäytännöistä.

366    Kolmanneksi ammattiyhteisö vetoaa tiettyihin asian erityisiin olosuhteisiin, jotka oikeuttavat sen mielestä sakon määrän alentamisen.

367    Ammattiyhteisön mielestä sen osalta olisi pitänyt ottaa huomioon lieventäviä olosuhteita, koska sen menettelytavoilla hinnanalennusten osalta oli vain marginaalisia vaikutuksia, koska sen aikomuksena ei ollut suosia pienikokoisia laboratorioita, koska sen laboratorioiden toiminnan kehittämistä koskevalla käytännöllä tähdättiin apteekkarien riippumattomuuden turvaamiseen ja se oli lain mukaista, koska päätöksessä tarkoitetut menettelytavat olivat julkisia ja koska sen jäsenten jäsenyys oli pakollista.

368    Ensinnäkin päätöksessä tarkoitettujen menettelytapojen julkisuudesta on todettava, että komissio täsmentää ottaneensa sen huomioon kanteen kohteena olevan päätöksen 756 perustelukappaleessa toteamalla, että kyse ei siten ole menettelytavasta, jota olisi pidettävä erityisen vakavana.

369    Jäsenyyden pakollisuudesta komissio toteaa kanteen kohteena olevan päätöksen 757 perustelukappaleessa ottaneensa sen huomioon harkintavaltansa puitteissa, kun se on määrittänyt sakon määrän, koska yritysten voitaisiin katsoa olevan vastuussa ammattiyhteisön toimien seurauksista niiden todellisesta osallisuudesta riippumatta. On selvää, että tämä osallisuusaste on voinut vaihdella ja että kuten kanteen kohteena olevan päätöksen 754 perustelukappaleessa todetaan, tietyt päätökset ovat voineet velvoittaa ONP:n jäseniä vastoin niiden tahtoa.

370    Näitä seikkoja on kuitenkin punnittava suhteessa muihin kilpailusääntöjen rikkomisen erityispiirteisiin. Hinnanalennuksia koskeva menettelytapa on horisontaalisen hintasopimuksen muoto, joka kuuluu kaikkein vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Päätöksissä, joilla pyrittiin estämään laboratorioyhtymien toiminnan kehittäminen, on kyse tuotannon, teknisen kehityksen ja markkinoille investoinnin esteistä, joiden vaikutuksena on kohtuudella voinut olla kansainvälisten konsernien toiminnan viivästyminen Ranskan markkinoilla ja sisämarkkinoiden eristäminen, kuten komissio toteaa kanteen kohteena olevan päätöksen 755 perustelukappaleessa. Ottaessaan huomioon myös kilpailusääntöjen rikkomisen keston (ks. edellä 355 kohta) sekä niiden kohteena olevien markkinoiden koon, jonka arvoksi on arvioitu 4,4 miljardia euroa vuonna 2008 (kanteen kohteena olevan päätöksen 759 perustelukappale), sekä sen, että ammattiyhteisön toiminnan vaikutukset olivat merkittäviä sen vuoksi, että luetteloon merkityillä kliiniseen kemiaan erikoistuneilla apteekkareilla on 95 prosentin yhteenlaskettu markkinaosuus kliinisen kemian analyysipalveluista, komissio on voinut katsoa, että esille tuodut olosuhteet eivät vaikuttaneet kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuteen.

371    Toiseksi tarkasteltaessa väitettä siitä, että hinnanalennuksia koskevalla rikkomisella olisi ollut vain vähäinen vaikutus ja että hinnanalennuksia koskevalla menettelytavalla ei pyritty suojelemaan pieniä laboratorioita, on todettava, että kilpailunvastaisen menettelyn vaikutus ei ole ratkaiseva kriteeri arvioitaessa sakon asianmukaista määrää ja että muilla seikoilla, kuten menettelytavan suunnitelmallisuuteen liittyvillä seikoilla voi tässä yhteydessä olla suurempi merkitys kuin sen vaikutuksiin liittyvillä seikoilla, varsinkin kun kyse on sellaisinaan vakavista rikkomisista, kuten hintojen vahvistamisesta ja markkinoiden jakamisesta (ks. vastaavasti asia T-138/07, Schindler Holding ym. v. komissio, tuomio 13.7.2011, Kok., s. II‑4819, 222 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

372    Edellä kumoamisvaatimusten tarkastelusta ilmenee, että komissiolla on asiakirjatodisteita, jotka kuvaavat ONP:n johtoelinten aikomusta jarruttaa tiettyjen laboratorioyhtymien rakenteiden kehittämistä ja vastustaa yli 10 prosentin hinnanalennuksia; tällä tavoitteella ei ole laillista perustaa eikä sitä siten voida oikeuttaa vetoamalla kliiniseen kemiaan erikoistuneen apteekkarin riippumattomuuden turvaamiseen tai kansanterveyden suojeluun.

373    Ammattiyhteisö ei ole kyennyt menestyksellisesti kiistämään kanteen kohteena olevan päätöksen 761 perustelukappaleessa esitettyä komission johtopäätöstä, jonka mukaan hinnanalennuksia koskevat menettelytavat on pantu täytäntöön, kuten edellä erityisesti yhdeksännen kanneperusteen ensimmäisen osan tarkastelusta ilmenee.

374    Komissio ei siten ole tehnyt virhettä, kun se ei ole antanut näille seikoille painoarvoa sakon määrää määrittäessään.

375    Kolmanneksi tarkasteltaessa väitettä, jonka mukaan ammattiyhteisö on ainoastaan tulkinnut lakia, se ei ole esittänyt perusteluja, joiden avulla voitaisiin päätellä toisin kuin komissio, jonka mukaan sen laintulkinta oli säännösten sanamuodon vastainen ja noudatti kilpailua rajoittavaa logiikkaa suurimmassa osassa yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista, johon sen on katsottu syyllistyneen. Komissio ei ole tehnyt virhettä, kun se ei ole hyväksynyt kanteen kohteena olevan päätöksen 768 perustelukappaleessa lieventäviä olosuhteita ammattiyhteisön esittämillä perusteilla, jotka koskevat sitä, että viranomaiset olivat hyväksyneet sen menettelytavan tai jopa kannustaneet siihen tai se oli hyväksytty tai siihen oli kannustettu lainsäädännössä.

376    Tätä johtopäätöstä on kuitenkin täsmennettävä siltä osin kuin kanteen kohteena olevassa päätöksessä (450 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet) on esitetty väitteitä SEL-yhtiöitä koskevien sääntömuutosten ja sopimusten voimaantulosta.

377    Vaikka edellä 128–157 kohdassa toista kanneperustetta tutkittaessa on todettu, että komissio ei ole tehnyt arviointivirhettä Ranskan lainsäädännön virheellisen tulkinnan seurauksena siltä osin kuin kyse on SEL-yhtiöitä koskevien sääntömuutosten ja sopimusten välittömästä voimaantulosta niiden toiminta-aikana, edellä 155 kohdassa on kuitenkin todettu olleen valitettavaa, että päätöksessä ei todeta melkein mitään yleisohjeen nro 98‑585 vaikutuksesta tässä yhteydessä, lukuun ottamatta alaviitteessä 562 olevaa viittausta siihen, että se sisältää eri tulkinnan sovellettavasta järjestelmästä, kun siinä todetaan, että ”yhtiön on ensin haettava toimilupaa muutosten vuoksi”.

378    Vaikka tämä yleisohje ja siihen perustuva prefektien käytäntö tehdä toimilupien muuttamista koskevia päätöksiä eivät kyseenalaista komission arvioinnin laillisuutta, kyse on olosuhteista, jotka ovat voineet vaikuttaa ammattiyhteisön kannanottoihin, joista sitä moititaan. Riippumatta yleisohjeen nro 98‑585 ja prefektien käytännön laillisuudesta tämän erityisen kysymyksen osalta, ne voivat selittää ammattiyhteisön puolustaman arvioinnin kaksitahoisesta järjestelmästä: laboratorion luvan muutosta koskee toteava järjestelmä mutta se edellyttää SEL-yhtiölle uutta toimilupaa, jolla on lykkäävä vaikutus. Tätä kaksitahoista järjestelmää koskevaa tilannetta ei kuitenkaan käsitellä kanteen kohteena olevassa päätöksessä.

379    Kun otetaan lisäksi huomioon, että kanteen kohteena olevan päätöksen 453 perustelukappaleesta ja sitä seuraavista perustelukappaleista ilmenee, että useat SEL-yhtiöihin kohdistuneet kannanotot, joista ammattiyhteisöä moititaan, ovat yleisohjetta nro 2005/206 aikaisemmalta ajalta, esillä olevassa asiassa on katsottava komission tehneen virheen, kun se ei ole tunnustanut lieventävää olosuhdetta tämän kilpailusääntöjen rikkomisen erityisen ilmenemismuodon osalta kyseisen ajanjakson tietyn osan ajalta eli ennen yleisohjeen nro 2005/206 voimaantuloa 14.11.2005.

380    Edellä esitetyn perusteella on hyväksyttävä väite, jonka mukaan komissio ei ole ottanut huomioon tiettyjä lieventäviä olosuhteita sakon määrää määrittäessään. Tämän vaikutuksia sakon määrän määrittämiseen tarkastellaan jäljempänä.

381    Edellä 376–379 kohdassa yksilöity lieventävä olosuhde koskee vain yhtä neljäntyyppisistä päätöksistä, jotka on luettu ammattiyhteisön syyksi arvioitaessa sen menettelytapaa, jonka tarkoituksena on estää laboratorioyhtymien toiminnan kehittäminen. Se koskee myös vain osaa ajanjaksosta, jonka kuluessa tämänkaltaisia toimia on toteutettu (vuoden 2003 lopusta vuoteen 2005). Komissiolla on kuitenkin todisteita muista päätöksistä, jotka on tehty laboratorioyhtymien toiminnan kehittämisen osalta ja koskevat ajanjaksoa ennen vuotta 2005.

382    Näissä olosuhteissa kyseinen virhe voi kohtuudella johtaa ainoastaan sakon määrän hyvin vähäiseen alentamiseen. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo siten, että 250 000 euron suuruinen alennus on asianmukainen sen huomioon ottamiseksi, minkä vuoksi ammattiyhteisölle määrätyn sakon suuruudeksi on vahvistettava 4 750 000 euroa.

383    Lopuksi on vielä tutkittava ammattiyhteisön väitteet, jotka koskevat sakon suhteettomuutta tai epäasianmukaisuutta, kun otetaan huomioon ammattiyhteisön heikko taloudellinen kapasiteetti, minkä vuoksi sen asianmukainen toiminta voitaisiin kyseenalaistaa. Tämä tutkimus on suoritettava näin uudelleen lasketun sakon osalta.

384    Kuten komissio toteaa kanteen kohteena olevan päätöksen 743 perustelukappaleessa, se, että sakon laskentamenetelmässä ei oteta huomioon ONP:n heikkoa taloudellista kapasiteettia, ei ole ratkaisevaa, koska asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan nojalla voidaan ottaa huomioon kunkin sellaisen jäsenen liikevaihto, joka toimii niillä markkinoilla, joihin kilpailusääntöjen rikkominen vaikuttaa.

385    Erityisesti kanteen kohteena olevan päätöksen 744 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on määrännyt sakon asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaan viitaten. Kyseisen säännöksen kolmannessa alakohdassa säädetään, että jos yhteenliittymän suorittama rikkominen liittyy sen jäsenten toimintaan, sakko saa olla enintään kymmenen prosenttia sellaisten jäsenten liikevaihtojen summasta, jotka toimivat niillä markkinoilla, joihin yhteenliittymän suorittama rikkominen vaikuttaa. On syytä suorittaa tämän säännöksen kolmannessa alakohdassa tarkoitettu tarkistus suhteessa uudelleen laskettuun määrään sen tarkistamiseksi, ettei se ole kohtuuton.

386    Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ”jos yritysten yhteenliittymä, joka on tuomittu maksamaan sakkoa ottaen huomioon siihen kuuluvien yritysten liikevaihto, ei ole maksukykyinen, yhteenliittymän on vaadittava siihen kuuluvilta yrityksiltä osuuksia sakon maksamiseksi”.

387    On todettava, että kanteen kohteena olevassa päätöksessä esitettyyn komission päättelyyn sisältyy erityisesti ajatus ammattiyhteisön jäsenten maksukyvystä. Komissio viittaa kanteen kohteena olevan päätöksen 746–751 perustelukappaleessa siihen, että tämä asetuksella N:o 1/2003 säädetty säännös on uusi, sekä siihen mahdollisuuteen, että voidakseen maksaa sakon ammattiyhteisön on tosiasiallisesti vaadittava osuuksia jäseniltään, jotka ovat kuitenkin voineet valvoa vaihtelevan tasoisesti johtoelinten tekemiä päätöksiä. Komissio perustelee tällä sitä, että se poikkeaa tässä tapauksessa suuntaviivoissa tarkoitetusta laskentamenetelmästä, eikä ammattiyhteisö kiistä sitä, että suuntaviivojen 37 kohdan soveltaminen on sille edullisempaa kuin kyseisten suuntaviivojen yleisen laskentamenetelmän soveltaminen, kuten komissio toteaa kanteen kohteena olevan päätöksen 751 perustelukappaleessa.

388    Sakon taloudellisen vaikutuksen tarkistamisen osalta ammattiyhteisö ei kiistä komission käyttämiä taloudellisia tietoja. Kanteen kohteena olevan päätöksen 771 perustelukappaleesta voidaan päätellä, että 95 prosenttia vuonna 2008 Ranskassa yksityisten kliinisen kemian laboratorioiden laskuttamien palkkioiden arvosta oli 4,2 miljardia euroa (eikä ”4 205 033 miljoonaa euroa”, mikä ei voi olla muuta kuin lyöntivirhe), kun tuolloin ei ollut käytettävissä uudempia tietoja. Kyseisestä 771 perustelukappaleesta ilmenee niin ikään, että komissio on ottanut huomioon tämän 95 prosenttia kokonaispalkkioiden arvosta jättääkseen ulkopuolelle sellaisten laboratorioiden liikevaihdon, joiden ainoana osakkaana on kliiniseen kemiaan erikoistunut lääkäri ja jotka edustavat noin viittä prosenttia kaikista yksityisistä laboratorioista. Nämä luvut vahvistetaan kanteen kohteena olevan päätöksen 23 ja 759 perustelukappaleessa, joissa viitataan markkinoiden koon kuvaamiseksi yksityisten laboratorioiden vuonna 2008 toteuttamaan 4,4 miljardin euron liikevaihtoon.

389    Unionin yleisen tuomioistuimen tiedossa ei muuta yksityisten kliiniseen kemiaan erikoituneiden laboratorioiden liikevaihtoa markkinoilla, joihin kilpailusääntöjen rikkominen vaikuttaa, kuin se, joka on esitetty kanteen kohteena olevassa päätöksessä. On kuitenkin korostettava, ettei asiassa ole väitetty, ettei tämä liikevaihto voisi olla enää tällä hetkellä edustava. Joka tapauksessa voidaan kohtuudella katsoa, ettei niiden markkinoiden arvoa, joihin kilpailusääntöjen rikkominen vaikuttaa, arvioida liian suureksi tuomion julistamispäivänä.

390    Määrätyn sakon määrä, sellaisena kuin unionin yleinen tuomioistuin on sitä alentanut, vastaa kuitenkin vain vähän yli yhtä prosenttia tästä liikevaihdosta. Se ei siten ole kohtuuton.

391    Asiakirja-aineiston perusteella ei vaikuta siltä, että uudelleen laskettu sakko voisi kohtuudella kyseenalaistaa G-osaston jäsenten elinkelpoisuuden markkinoilla, joihin kilpailusääntöjen rikkominen vaikuttaa, tilanteessa, jossa niiltä vaadittaisiin tulevaisuudessa osuuksia sakon maksamiseksi.

392    Kaiken edellä esitetyn perusteella kanteen kohteena olevan päätöksen 3 artikla on kumottava ja sakon määräksi on vahvistettava 4,75 miljoonaa euroa, jonka unionin yleinen tuomioistuin katsoo täyttä harkintavaltaansa käyttäen asianmukaiseksi, kun otetaan huomioon asian olosuhteet, jotka koskevat erityisesti komission toteaman kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja kestoa, sekä resurssit, joihin ammattiyhteisö voi turvautua, ja kanne on muilta osin hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

393    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaan silloin, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan.

394    Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä, että väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

395    Esillä olevassa asiassa ainoastaan yksi sakon määrän alentamista koskevan toissijaisen vaatimuksen tueksi esitetyistä väitteistä on osittain hyväksytty ja ammattiyhteisölle määrättyä sakkoa on sen seurauksena alennettu. Näin ollen asian olosuhteissa on perusteltua määrätä, että komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan yksi kymmenesosa ammattiyhteisölle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista ja että ammattiyhteisö vastaa yhdeksästä kymmenesosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

396    Labco vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      [SEUT] 101 artiklan mukaisesta menettelystä (asia 39510 – Labco/ONP) 8.12.2010 annetun komission päätöksen K(2010) 8952 lopullinen 3 artiklassa Ordre national des pharmaciensille (ONP), Conseil national de l’Ordre des pharmaciensille (CNOP) ja Conseil central de la section G de l’Ordre national des pharmaciensille (CCG) yhteisvastuullisesti määrätyn sakon määräksi vahvistetaan 4,75 miljoonaa euroa.

2)      Kanne hylätään muilta osin.

3)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kymmenesosa ONP:n, CNOP:n ja CCG:n oikeudenkäyntikuluista.

4)      ONP, CNOP ja CCG vastaavat yhdeksästä kymmenesosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

5)      Labco vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Berardis Czúcz Popescu

Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä joulukuuta 2014.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asian tausta ja kanteen kohteena oleva päätös

Asian käsittelyn vaiheet ja vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

1.  Kumoamisvaatimus

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee SEUT 101 artiklan virheellistä tulkintaa ja soveltamista asiassa Wouters annetun tuomion kannalta

Kanneperusteet, jotka koskevat laboratorioyhtymien toiminnan kehittämiseen kohdistuvia menettelytapoja

SEL-yhtiöiden pääomarakennetta ja pääoman muutoksia koskevat kanneperusteet

–  Neljäs kanneperuste, jonka mukaan asiassa on jätetty huomiotta CCG:n asema osakkaan ammatillisen riippumattomuuden turvaajana siltä osin kuin kyse on sen vähimmäisosuudesta SEL:n pääomasta

–  Viides kanneperuste, jonka mukaan asiassa on arvioitu virheellisesti lainsäätäjän tarkoitusta, joka koskee 25 prosentin enimmäisrajan ylittävien SEL:n yhtiöosuuksien tuottamien erilaisten oikeuksien jakamista, ja jätetty noudattamatta SEL:n yhtiöosuuksien tällaiseen jakamiseen sovellettavaa lainsäädäntöä

Kanneperusteet, jotka koskevat SEL-yhtiöiden ilmoitusvelvollisuuksia niiden toiminta-aikana

–  Toinen kanneperuste, joka koskee arviointivirhettä, joka on aiheutunut Ranskan lainsäädännön virheellisestä tulkinnasta siltä osin kuin kyse on prefektin ja CCG:n tehtävistä SEL:n toiminta-aikana tapahtuvien muutosten yhteydessä

–  Kolmas kanneperuste, jonka mukaan asiassa on jätetty huomiotta Ranskan lainsäädännössä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden ulottuvuus ja CCG:n asema, kun se suorittaa yhtiöasiakirjojen jälkitarkastuksen

Kuudes kanneperuste, joka koskee SEUT 101 artiklan virheellistä tulkintaa ja soveltamista siltä osin kuin määrätyt kurinpitoseuraamukset vahvistaisivat riitautettujen päätösten mahdollisia tai todellisia vaikutuksia

Hinnoista esitettyjä väitteitä koskevat kanneperusteet

Seitsemäs kanneperuste, joka on esitetty ensisijaisesti ja joka koskee toimivallan ylittämistä tarkastusvaltuuksien rajojen noudattamatta jättämisen vuoksi

–  Ensimmäinen väite

–  Toinen väite

Kahdeksas kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja joka koskee sovellettavan lainsäädännön sisällön ja lainsäätäjän tahdon virheellistä arviointia

Yhdeksäs kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja joka koskee oikeudelliseen virheeseen johtanutta tosiseikkojen virheellistä arviointia

–  Toinen osa

–  Ensimmäinen osa

Yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen kiistäminen

Johtopäätös asiassa Wouters annetun tuomion mukaisen oikeuskäytännön sovellettavuudesta ja kumoamisvaatimuksen tueksi esitetyistä kanneperusteista

2.  Toissijainen vaatimus sakon määrän alentamisesta

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.