Language of document : ECLI:EU:T:2014:92

Asia T‑91/11

InnoLux Corp.

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Nestekidenäyttöjen (LCD) maailmanlaajuiset markkinat – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat hintojen ja tuotantokapasiteettien alalla – Alueellinen toimivalta – Yrityksen sisäinen myynti – Sellaisten lopputuotteiden myynti, joiden osana on kartellin kohteena olevia tuotteita – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Sakot – Pyöristysmenetelmä – Täysi harkintavalta

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 27.2.2014

1.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa määritetty laskentamenetelmä – Sakon perusmäärän laskeminen – Myynnin arvon määrittäminen – Perusteet – Sellaisen myynnin huomioon ottamisen hyväksyttävyys, johon kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevät menettelytavat eivät ole todellisuudessa kohdistuneet – Sellaisten kartellin kohteena olevien tuotteiden, jotka on otettu tytäryhtiöiden kolmansille myymien lopputuotteiden osaksi, myynnin arvon huomioon ottamisen hyväksyttävyys

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)

2.      Kilpailu – Unionin säännöt – Alueellinen soveltamisala – Unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden yritysten välinen kartelli, joka kuitenkin on pantu toimeen sisämarkkinoilla ja jonka vaikutukset ilmenevät sisämarkkinoilla – Komission toimivalta soveltaa unionin kilpailusääntöjä – Hyväksyttävyys kansainvälisen julkisoikeuden perusteella – Unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden tytäryhtiöiden, kauppaedustajien tai sivuliikkeiden toimenpiteillä ei ole vaikutusta

(SEUT 101 artikla)

3.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat – Laskentamenetelmä, jossa otetaan huomioon erinäiset joustavuustekijät – Komission harkintavalta – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

4.      Kilpailu – Sakot – Komission harkintavalta – Yrityksen omaan toimintaan perustuva arviointi – Sillä, että jollekin toiselle taloudelliselle toimijalle ei ole määrätty seuraamuksia, ei ole vaikutusta – Vaatimusta toisen taloudellisen toimijan eduksi sovelletusta lainvastaisuudesta hyötymisestä ei voida hyväksyä

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Väliaikaisuus – Komissiolla ei ole velvollisuutta selittää lopullisessa päätöksessään eroja sen ja alustavien arviointien välillä

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohta)

6.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Kilpailusääntöjen rikkominen – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen joutuminen vastuuseen kilpailusääntöjen rikkomisesta kokonaisuudessaan – Edellytykset

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

7.      Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Markkinoiden hajoaminen – Tarkoitus – Kartellin kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvien vaikutusten arviointi – Seuraukset kartellia vastaan esitettyjen väitteiden osalta

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

8.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen –Komissiolla ei ole velvollisuutta ryhtyä yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen kuuluvien menettelyiden osalta toimenpiteisiin yhdessä ainoassa menettelyssä – Komission harkintavalta menettelyjen laajuuden osalta – Rajat – Ne bis in idem -periaatteen noudattaminen

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

9.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(SEUT 101 artiklan 1 kohta, SEUT 102 artikla ja SEUT 296 artikla)

10.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Rajat – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Komissiolla ei ole velvollisuutta pitäytyä aikaisemmassa päätöskäytännössään

(SEUT 101 artiklan 1 kohta)

11.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa määritetty laskentamenetelmä – Sakon perusmäärän laskeminen – Rikkomisen erityispiirteiden huomioon ottaminen kokonaisuudessaan

(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 19–25 kohta)

12.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Yrityksen hallinnollisessa menettelyssä tekemän yhteistyön puuttumisen huomioon ottaminen – Sakon määrän korottaminen – Edellytys

(SEUT 101 artikla, SEUT 102 artikla ja SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 2 ja 3 kohta, 23 artiklan 1 kohta ja 31 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 36–48 ja 53 kohta)

2.      Kilpailun alalla on niin, että komissiolla on alueellinen toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin silloin, kun yritykset, jotka ovat sijoittautuneet Euroopan talousalueen ulkopuolelle mutta tuottavat Euroopan talousalueella kolmansille myytäviä hyödykkeitä, ovat keskenään yhteistoiminnassa siltä osin, mitä hintoja ne perivät Euroopan talousalueelle sijoittautuneilta asiakkailtaan, ja kun ne toteuttavat tätä yhteistoimintaa myymällä tosiasiallisesti yhteen sovitetuilla hinnoilla, ne osallistuvat yhteistoimintaan, jonka tarkoituksena ja vaikutuksena on rajoittaa kilpailua sisämarkkinoilla SEUT 101 artiklassa tarkoitetulla tavalla. SEUT 101 artiklan rikkominen koostuu nimittäin kahdesta osatekijästä eli yritysten välisen yhteistoimintajärjestelyn tekemisestä ja sen toimeenpanosta. Jos kilpailuoikeudessa säädettyjen kieltojen soveltaminen riippuisi paikasta, jossa kartelli on luotu, se johtaisi väistämättä siihen, että yrityksille annettaisiin yksinkertainen keino kiertää kyseiset kiellot. Ratkaiseva tekijä on näin ollen paikka, jossa kartelli pannaan toimeen.

Sen määrittämiseksi, sijaitseeko kyseinen paikka Euroopan talousalueella, ei ole merkitystä sillä, ovatko kartelliin osallistujat turvautuneet Euroopan talousalueella sijaitseviin tytäryhtiöihin, kauppaedustajiin, asiamiehiin tai sivuliikkeisiin luodakseen yhteyksiä toisiinsa ja siellä sijaitseviin ostajiin. Kun toimeenpanoa koskeva edellytys täyttyy, komission toimivalta soveltaa unionin kilpailusääntöjä mainitunkaltaiseen käyttäytymiseen perustuu kansainvälisessä julkisoikeudessa yleisesti tunnustettuun alueperiaatteeseen.

Silloin, kun maailmanlaajuisen kartellin tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, se pannaan toimeen sisämarkkinoilla pelkästään sillä, että kartellin kohteena olevia tuotteita myydään näillä markkinoilla. Kartellin toimeenpano ei nimittäin välttämättä merkitse sitä, että sillä on tosiasiallisia vaikutuksia. Tosiasiassa sillä, onko kartellilla ollut konkreettisia vaikutuksia kartelliin osallistuvien yritysten soveltamiin hintoihin, on merkitystä ainoastaan kartellin vakavuuden määrittämiseksi sakon laskemista varten, jos komissio päättää tukeutua tähän perusteeseen. Täytäntöönpanon käsite perustuu lähinnä kilpailuoikeudessa käytettyyn yrityksen käsitteeseen, jolle on annettava ratkaiseva rooli komission alueellisen toimivallan määrittämiseksi kyseisen lainsäädännön soveltamista varten. Erityisesti on niin, että jos tietty yritys on osallistunut Euroopan talousalueen ulkopuolella toteutettuun kartelliin, komission on voitava ryhtyä toimenpiteisiin niiden vaikutusten osalta, joita kyseisen yrityksen käyttäytymisellä on ollut kilpailuun sisämarkkinoilla, ja määrätä tälle sakko, joka on oikeassa suhteessa kyseisen kartellin haitallisuuteen asianomaisilla markkinoilla.

(ks. 58–60, 66, 67, 69, 70 ja 75 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 78–80 ja 88 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 93 ja 142 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 95 ja 96 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 101–103, 126 ja 128 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 129–134 kohta)

8.      Vaikka komissio voi yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen käsitettä koskevan tulkinnan perusteella ryhtyä toimenpiteisiin kilpailun alalla yhden ainoan menettelyn tai yhden ainoan päätöksen kautta samanaikaisesti useiden sellaisten menettelyjen osalta, joiden osalta se olisi voinut ryhtyä toimenpiteisiin erikseen, tästä ei kuitenkaan seuraa, että komissiolla olisi velvollisuus toimia tällä tavoin. Komissiolla on nimittäin harkintavaltaa aloittamiensa menettelyjen laajuuden osalta. Sitä ei tämän vuoksi voida velvoittaa toteamaan kaikkea kilpailunvastaista käyttäytymistä ja määräämään siitä seuraamuksia, eivätkä unionin tuomioistuimet voi myöskään katsoa – edes sakon alentamiseksi – että komission olisi sillä käytettävissä olleiden todisteiden valossa pitänyt katsoa, että tietty yritys oli rikkonut kilpailusääntöjä tiettynä ajanjaksona.

Tämän harkintavallan käyttöön kohdistuu tuomioistuinvalvonta. Komission voidaan kuitenkin katsoa syyllistyneen tällä valinnallaan harkintavallan väärinkäyttöön ainoastaan, jos voidaan osoittaa, että se on ilman objektiivista syytä aloittanut yhtenäisen tosiseikaston osalta kaksi erillistä menettelyä. Kun komissiolla ei ole – tai ei ainakaan vielä ole – hallussaan riittäviä todisteita tiettyjä sellaisia yrityksiä vastaan, joiden epäillään osallistuneen samaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen, tämä seikka on sellainen objektiivinen syy, jonka perusteella komission valinta ryhtyä eri toimijoiden osalta erillisiin menettelyihin on perusteltu, joskin komission on noudatettava tarvittaessa muun muassa ne bis in idem -periaatetta.

(ks. 136–139 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 141 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 144 kohta)

11.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 150 ja 151 kohta)

12.    Kilpailun alalla komission tekemien päätösten laillisuusvalvontaa täydentää täysi harkintavalta, joka unionin tuomioistuimille on annettu asetuksen N:o 1/2003 31 artiklalla SEUT 261 artiklan mukaisesti. Tämän harkintavallan nojalla unionin tuomioistuimet voivat täten paitsi pelkästään tutkia seuraamuksen laillisuuden myös korvata komission arvioinnin omallaan ja siten poistaa määrätyn sakon taikka uhkasakon tai alentaa tai korottaa sen määrää. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen on täyttä harkintavaltaa käyttäen arvioitava ratkaisunsa antamishetkellä, vastaako kyseisille yrityksille määrätyn sakon määrä oikeasuhteisesti kyseessä olevan rikkomisen vakavuutta. Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen on sakon määrää määrittäessään itse arvioitava olosuhteet yksittäistapauksessa, täyden harkintavallan käyttäminen sakkojen määrää määritettäessä ei saa johtaa syrjintään niiden yritysten välillä, jotka ovat osallistuneet SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaiseen yhdenmukaistettuun menettelytapaan.

Komissiolla on kuitenkin oikeus asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 2 ja 3 kohdan tehokkaan vaikutuksen turvaamiseksi velvoittaa yritys toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot yrityksen tiedossa mahdollisesti olevista seikoista ja tarvittaessa yrityksen hallussa olevat kyseisiä asioita koskevat asiakirjat sillä ainoalla edellytyksellä, ettei komissio vaadi yritystä antamaan sellaisia vastauksia, joiden seurauksena sen olisi myönnettävä sellainen kilpailusääntöjen rikkominen, josta komission on hankittava selvitys. Yrityksellä, jolle komissio lähettää tietojensaantipyynnön asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan mukaisesti, on näin ollen velvollisuus myötävaikuttaa aktiivisesti tutkimuksen suorittamiseen, ja sille voidaan määrätä tämän asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityinen sakko, joka voi olla jopa yksi prosentti sen kokonaisliikevaihdosta, jos se antaa tahallisesti tai tuottamuksellisesti virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja. Tästä seuraa, että täyttä harkintavaltaa käyttäessään unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa huomioon yrityksen mahdollisen myötävaikuttamisen puuttumisen ja korottaa vastaavasti sille SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan rikkomisen vuoksi määrättyä sakkoa sillä edellytyksellä, ettei tälle yritykselle ole määrätty samasta toiminnasta asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohtaan perustuvaa erityistä sakkoa.

Näin voi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa vastauksessaan komission tietojensaantipyyntöön yritys ei ole hallinnollisen menettelyn aikana tahallisesti tai tuottamuksellisesti ilmoittanut tietoja, jotka ovat ratkaisevia sakon määrän määrittämiseksi ja jotka olivat tai olisivat saattaneet olla sen hallussa riidanalaisen päätöksen tekohetkellä. Jos unionin yleinen tuomioistuin täyttä harkintavaltaa käyttäessään katsoo, ettei sillä ole estettä ottaa huomioon tällaisia tietoja, sellaisen yrityksen tapauksessa, joka ilmoittaa nämä tiedot vasta oikeudenkäynnin aikana ja vaarantaa siten hallinnollisen menettelyn tarkoituksen ja asianmukaisen kulun, unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa tämän huomioon määrittäessään sakon asianmukaista määrää.

Sen seikan perusteella, että tietty yritys on tehnyt virheitä toimittaessaan komissiolle tietoja, jotka ovat ratkaisevia merkityksellisen myynnin arvon määrittämiseksi, sen vuoksi, että se on sisällyttänyt myynnin arvoon muiden tuotteiden kuin kartellin kohteena olevien tuotteiden myyntiä, ei voida katsoa, että kyseinen yritys laiminlöi asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan mukaisen yhteistyövelvoitteensa siinä määrin, että tämä olisi otettava huomioon sakon määrän laskemisessa. Asianomainen yritys ei nimittäin pyrkinyt johtamaan komissiota harhaan eikä toimittanut sille käsittelemättömiä tietoja, joiden pohjalta komission olisi pitänyt laskea merkityksellinen myynnin arvo, toimittamatta samalla tarpeellisia täsmennyksiä, joiden perusteella kyseisistä tiedoista oli saatavissa nettomääräiset luvut. Kyseinen yritys turvautui ulkoisiin konsulttipalveluihin voidakseen toimittaa komissiolle tarvittavat tiedot mutta syyllistyi laiminlyöntiin, kun se ei selittänyt kyseisille konsulteille eri tuotelajien välisiä eroja. Yrityksellä ei selvästikään ollut minkäänlaista intressiä antaa komissiolle sellaisia virheellisiä tietoja, jotka sisälsivät muiden tuotteiden kuin kartellin kohteena olevien tuotteiden myyntiä, koska nämä epätarkkuudet voivat vaikuttaa ainoastaan tämän yrityksen vahingoksi komission sille määräämän sakon määrää korottamalla.

(ks. 156, 157, 165 ja 167–172 kohta)