YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)
25 päivänä syyskuuta 2008 (*)
Kumoamiskanne – EAKR – Taloudellisen tuen peruuttaminen – Jo maksettujen suoritusten takaisinperiminen – Viivästyskorkojen suorittamista koskevat vaatimukset – Kuittaus – Alueellinen tai paikallisyhteisö – Asia, joka ei koske asianomaista suoraan – Tutkimatta jättäminen
Yhdistetyissä asioissa T‑392/03, T‑408/03, T‑414/03 ja T‑435/03,
Regione Siciliana (Italia), edustajinaan avvocato dello Stato G. Aiello ja avvocato dello Stato A. Cingolo,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään E. de March, L. Flynn ja G. Wilms, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro,
vastaajana,
jossa vaaditaan asian T‑392/03 osalta 6.10.2003 päivätyn komission kirjeen kumoamista siltä osin kuin se koskee Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) Gibbesi-joen pato -nimistä infrastruktuurihanketta varten maksettujen määrien takaisinperimistä koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä sekä sitä edeltävien ja siihen perustuvien toimien kumoamista, asian T‑408/03 osalta 6.10.2003 päivätyn kirjeen kumoamista siltä osin kuin se koskee EAKR:sta Aragona Favara- ja Catanian tasanko -nimisiä infrastruktuurihankkeita varten maksettujen määrien takaisinperimistä koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä sekä sitä edeltävien ja siihen perustuvien toimien, erityisesti 13.8.2003 ja 14.8.2003 päivättyjen komission kirjeiden kumoamista, asian T‑414/03 osalta 6.10.2003 päivätyn kirjeen kumoamista siltä osin kuin se koskee EAKR:sta Messinan–Palermon moottoritie -nimistä infrastruktuurihanketta varten maksettujen määrien takaisinperimistä koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä sekä sitä edeltävien ja siihen perustuvien toimien, erityisesti 25.9.2002 päivätyn komission laskun nro 3240406591 kumoamista, ja asian T‑435/03 osalta EAKR:n Porto Empedocle-, Gibbesi-joen pato-, Messinan–Palermon moottoritie-, Aragona Favara- ja Catanian tasanko -nimisiin tukiin liittyvien komission saatavien ja velkojen kuittaamista keskenään koskevan 24.10.2003 päivätyn kirjeen sekä sitä edeltävien ja siihen perustuvien toimien kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová sekä tuomarit K. Jürimäe ja S. Soldevila Fragoso (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian taustalla olevat tosiseikat
1 Komissio myönsi 17.12.1987 tekemällään päätöksellä C (87) 2090 026 Italian tasavallalle Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) 94 940 620 056 Italian liiran (ITL) suuruisen tuen padon rakentamiseksi Gibbesi-joelle (jäljempänä Gibbesi-joen patoa varten myönnetty tuki). Hankkeen toteuttamisesta vastaava viranomainen oli Ente minerario siciliano (Sisilian kaivosteollisuudesta vastaava viranomainen). Italian viranomaiset pyysivät 28.12.1996 päivätyllä kirjeellä määräajan – joka oli vahvistettu päättymään 31.3.1995 – pidentämistä lopullisen maksuvaatimuksen esittämistä varten. Tämän jälkeen komissio päätti aloittaa rakennerahastojen toimien yhteensovittamisesta sekä keskenään että Euroopan investointipankin ja muiden rahoitusvälineiden toiminnan kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2082/93 (EYVL L 193, s. 20), 24 artiklassa tarkoitetun menettelyn, jotta se kykenisi selvittämään mahdollisten sääntöjenvastaisuuksien olemassaolon. Komissio teki kantajan ja Italian viranomaisten tältä osin esittämien huomautusten perusteella 11.12.2002 päätöksen C (2002) 4905, joka oli osoitettu Italian tasavallalle ja joka koski Gibbesi-joen patoa varten myönnetyn tuen peruuttamista, ja päätöksessä määrättiin jo suoritetun 75 592 496 044 ITL:n (39 040 266,10 euron) suuruisen ennakon palauttamisesta ja suorittamatta olevan 18 898 124 012 ITL:n (9 760 066,53 euroa) suuruisen maksusitoumuksen peruuttamisesta.
2 Komissio myönsi 22.12.1993 tekemällään päätöksellä C (93) 3961 Italian tasavallalle EAKR:sta tuen, joka koski investointia Messinan ja Palermon välisen moottoritien infrastruktuuriin (jäljempänä Messinan–Palermon moottoritietä varten myönnetty tuki). Hankkeesta vastaavana viranomaisena oli Sisilian maakunnan Assessorato dei lavori publici (yleisistä töistä vastaava alueellinen yksikkö) ja täytäntöönpanoelimenä Messinan ja Palermon välisestä moottoritiestä vastaava konsortio. Komissio lakkautti tämän tuen 5.9.2002 päivätyllä kirjeellä sillä perusteella, että hankkeen toteuttamisessa oli viivästyksiä, ja määritti suorittamatta olevaksi määräksi, jota koskeva sitoumus piti peruuttaa, 26 378 246 euroa ja takaisin perittäväksi määräksi 58 036 177 euroa.
3 Komissio laati 3.8.2001 laskun nro 3240304871, jossa viitattiin Aragona Favaran teollisuusalueen toteuttamiseen myönnetyn EAKR:n tuen (jäljempänä Aragona Favaraa varten myönnetty tuki) lakkauttamiseen. Kyseisessä laskussa todettiin komission saatavaksi 5 614 002 097 ITL (eli 2 899 390,11 euroa) ja ilmoitettiin maksun eräpäiväksi 30.9.2001 sekä täsmennettiin, että tämän eräpäivän noudattamatta jättäminen johtaisi viivästyskorkojen perimiseen. Komissio vaati 21.2.2002 päivätyllä kirjeellä uudelleen Italian valtiovarainministeriöltä tämän summan palauttamista. Laskussa nro 3240304871 mainittu summa maksettiin 1.4.2003. Komissio toimitti 14.8.2003 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisille taulukon, johon sisältyi yksityiskohtainen laskelma viivästyskoroista, joita oli kertynyt laskussa nro 3240304871 asetetun eräpäivän ylittämisestä, sekä jäljennöksen kantajalle. Siinä todettiin näin ollen, että 29.8.2003 maksamaton summa oli 284 702,81 euroa korotettuna 60,41 eurolla kutakin ylimääräistä viivästyspäivää kohti.
4 Komissio laati 27.6.2001 laskun nro 3240303927 sen jälkeen kun Catanian tasangon juomaveden toimittamiseen tarkoitetun vesijohdon toteuttamista varten myönnetty EAKR:n tuki (jäljempänä Catanian tasankoa varten myönnetty tuki) oli lakkautettu. Komissio vaati siinä jo suoritetun 1 857 500 000 ITL:n (eli 959 318,69 euron) suuruisen ennakon palauttamista. Laskussa ilmoitettiin suorituksen maksamisen eräpäiväksi 31.8.2001 ja täsmennettiin, että tämän eräpäivän noudattamatta jättäminen johtaisi viivästyskorkojen perimiseen. Laskussa nro 3240303927 mainittu määrä suoritettiin 25.7.2003. Komissio laski maksettavan saldon määrän 13.8.2003 päivätyllä kirjeellä, joka oli osoitettu Italian viranomaisille ja jonka jäljennös toimitettiin kantajalle, ja otti huomioon viivästyskorot, jotka johtuivat kyseisessä laskussa vahvistetun eräpäivän ylittämisestä. Tämä määrä oli 28.8.2003 siten 121 007,04 euroa korotettuna 26,33 eurolla kutakin ylimääräistä viivästyspäivää kohti.
5 Komissio osoitti Italian valtiovarainministeriölle 25.9.2002 laskun nro 3240406591 lakkautettuaan Messinan–Palermon moottoritietä varten myönnetyn tuen (ks. edellä 2 kohta). Tässä laskussa vahvistettiin 58 036 177 euron suuruinen komission saatava ja ilmoitettiin suorituksen maksamisen eräpäiväksi 30.11.2002 sekä täsmennettiin, että tämän eräpäivän noudattamatta jättäminen johtaisi viivästyskorkojen perimiseen. Laskussa nro 3240406591 mainittu määrä suoritettiin 1.8.2003. Komissio laski maksettavan saldon määrän toisessa kantajalle osoitetussa 14.8.2003 päivätyssä kirjeessä, josta toimitettiin jäljennös Italian viranomaisille, ja otti huomioon viivästyskorot, jotka johtuivat kyseisessä laskussa vahvistetun eräpäivän ylittämisestä. Tämä määrä oli 29.8.2003 siten 2 548 927,80 euroa korotettuna 471,71 eurolla kutakin ylimääräistä viivästyspäivää kohti.
6 Sen jälkeen kun Gibbesi-joen patoa varten myönnetty tuki oli peruutettu, komissio laati 19.12.2002 Italian tasavallalle laskun nro 3240409358. Kyseisessä laskussa todettiin komission 39 040 266,10 euron suuruinen saatava, vahvistettiin maksun eräpäiväksi 31.1.2003 ja ilmoitettiin, että mikäli suoritusta ei maksettaisi, perittäisiin viivästyskorkoja. Komissio toimitti kantajalle tämän pyynnöstä 4.8.2003 päivätyllä kirjeellä otteen siihen mennessä kertyneistä viivästyskoroista.
7 Regione Siciliana riitautti komissiolle osoitetuilla 4. ja 22.9.2003 päivätyillä kirjeillä edellä mainittuihin neljään laskuun liittyneiden viivästyskorkojen määrää koskeneet laskelmat ja väitti, että komission olisi pitänyt kuitata viran puolesta maksettavat määrät ja alueellista toiminta-ohjelmaa ”Sisilia 2000–2006” (jäljempänä Sisilia-ohjelma) koskevat EAKR:n välivaiheen maksuvaatimukset keskenään, mikä olisi sen mielestä mahdollistanut kyseisten viivästyskorkojen välttämisen tai keskeyttänyt niiden kertymisen.
8 Komission kirjanpitoyksikkö otti 6.10.2003 päivätyllä Regione Sicilianalle osoitetulla kirjeellä, jonka jäljennös toimitettiin Italian viranomaisille, kantaa Regione Sicilianan esittämiin kysymyksiin. Siinä huomautettiin, että siltä osin kuin kyseessä oli laskujen mukaisten eräpäivien ja päivämäärän 1.1.2003 – eli päivän, jona Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1) tuli voimaan – välinen ajanjakso, voimassa olevassa lainsäädännössä (erityisesti 21.12.1977 annetun Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen (EYVL L 356, s. 1) 49 artiklassa, sellaisena kuin kyseinen asetus on viimeksi muutettuna Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen muuttamisesta erottamalla sisäisen tarkastuksen tehtävä varainhoidon ennakkovalvonnan tehtävästä annetulla asetuksella (EY, EHTY, Euratom) N:o 762/2001 (EYVL L 111, s. 1) määrättiin jo yhteisön tukien saajille velvollisuus maksaa viivästyskorkoja, jos ne joutuvat palauttamaan perusteettoman edun yhteisölle. Komission kirjanpitoyksikkö on lisäksi selittänyt, että kantajan vaatimasta kuittauksesta oli määrätty nimenomaisesti saatavien takaisinperimiskeinona vasta asetuksen N:o 1605/2002 voimaantulosta lähtien ja että se antaisi ohjeet siitä, että kyseisistä laskuista kertyvät korot laskettaisiin mukaan Italian tasavallan suoritettaviksi määrättyihin kantajaa koskevien maksuihin.
9 Komission kirjanpitoyksikkö selitti Regione Sicilianalle lähetetyssä 24.10.2003 päivätyssä kirjeessä, josta toimitettiin jäljennös Italian viranomaisille, että tietyt komission saatavat ja velat kuitattaisiin keskenään. Näitä saatavia olivat EAKR:n tukea Porto Empedoclen teollisuusalueeseen liittyviin uudistamis- ja rakennemuutoksiin liittyviä töitä varten (jäljempänä Porto Empedoclea varten myönnetty tuki) koskevan 24.10.2003 päivätyn laskun nro 3240504102 määrä eli 7 704 723 euroa ja 19.12.2002 päivätyn laskun (Gibbesi-joen patoa varten myönnetty tuki) nro 3240409358 määrä 39 040 266,10 euroa sekä 25.9.2002 päivättyyn laskuun nro 3240406591 (Messinan–Palermon moottoritietä varten myönnetty tuki) liittyvät viivästyskorot eli 2 581 947,74 euroa, 3.8.2001 päivättyyn laskuun nro 3240304871 (Aragona Favaraa varten myönnetty tuki) liittyvät viivästyskorot eli 288 931,82 euroa ja 27.6.2001 päivättyyn laskuun nro 3240303927 (Catanian tasankoa varten myönnetty tuki) liittyvät viivästyskorot eli 122 876,18 euroa. Kyseiset velat koskivat puolestaan maksuvaatimusta, joka liittyi 8.8.2000 tehtyyn komission päätökseen C (2000) 2346, jolla myönnettiin EAKR:n tuki Sisilia-ohjelman perusteella, kokonaismäärältään 50 335 454,98 euroa.
10 Kuten komissio oli ilmoittanut 24.10.2003 päivätyssä kirjeessään, se kuittasi 7.11.2003 edellä mainitut saatavat ja velat keskenään. Komissio ilmoitti samoin 20.11.2003 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisille, että se aikoi kuitata määrän, joka Italian tasavallan oli suoritettava laskuun nro 3240409358 (Gibbesi-joen patoa varten myönnetty tuki) liittyvinä korkoina, eli 1 880 126,91 euroa. Tämä kuittaus tehtiin 3.12.2003.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
11 Kantaja nosti nyt esillä olevat kanteet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 4., 11., 12. ja 24.12.2003 jättämillään kannekirjelmillä.
12 Nyt käsiteltävät asiat yhdistettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtajan 9.7.2004 antamalla määräyksellä suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklan mukaisesti.
13 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lykkäsi 12.1.2006 antamallaan määräyksellä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 54 artiklan kolmannen kohdan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 77 artiklan a kohdan ja 78 artiklan mukaisesti näiden yhdistettyjen asioiden käsittelyä siihen saakka, kunnes yhteisöjen tuomioistuin antaisi tuomion asiassa C‑417/04 P, Regione Siciliana vastaan komissio. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lykkäsi 11.9.2006 antamallaan määräyksellä jälleen asian käsittelyä samasta syystä siihen saakka, kunnes yhteisöjen tuomioistuin antaisi tuomion asiassa C‑15/06 P, Regione Siciliana v. komissio.
14 Asianosaisia kehotettiin työjärjestyksen 64 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisina prosessinjohtotoimina muun muassa esittämään kirjalliset huomautuksensa asiassa C-417/04 P, Regione Siciliana vastaan komissio, 2.5.2006 annetun tuomion (Kok. 2006, s. I-3881) ja asiassa C-15/06 P, Regione Siciliana vastaan komissio, 22.3.2007 annetun tuomion (Kok. 2007, s. I-2591) vaikutuksista nyt käsiteltäviin asioihin. Ne noudattivat näitä kehotuksia.
15 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa 6.10.2003 päivätyn komission kirjeen siltä osin kuin se koskee EAKR:sta Gibbesi-joen patoa varten myönnettynä tukena suoritettujen määrien takaisinperimiseen sovellettavia yksityiskohtaisia sääntöjä sekä sitä edeltävät ja siihen perustuvat toimet (asia T‑392/03)
– kumoaa 6.10.2003 päivätyn komission kirjeen siltä osin kuin se koskee EAKR:sta Aragona Favara- ja Catanian tasanko -nimisiä infrastruktuurihankkeita varten myönnettynä tukena suoritettujen määrien takaisinperimiseen sovellettavia yksityiskohtaisia sääntöjä sekä sitä edeltävät ja siihen perustuvat toimet, erityisesti 13.8.2003 päivätyn komission kirjeen ja 14.8.2003 päivätyn komission kirjeen (jäljempänä 14.8.2003 päivätty kirje) (asia T‑408/03)
– kumoaa 6.10.2003 päivätyn komission kirjeen siltä osin kuin se koskee EAKR:sta Messinan–Palermon moottoritie -nimistä infrastruktuurihanketta varten myönnettynä tukena suoritettujen määrien takaisinperimiseen sovellettavia yksityiskohtaisia sääntöjä sekä sitä edeltävät ja siihen perustuvat toimet, erityisesti 25.9.2002 päivätyn komission laskun nro 3240406591 (asia T‑414/03)
– kumoaa Porto Empedocle-, Gibbesi-joen pato-, Messinan–Palermon moottoritie-, Aragona Favara- ja Catanian tasanko -nimisiin tukiin liittyvien komission saatavien ja sen velkojen kuittaamista keskenään koskevan 24.10.2003 päivätyn komission kirjeen sekä sitä edeltävät ja siihen perustuvat toimet (asia T‑435/03)
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– jättää kanteet tutkimatta
– toissijaisesti hylkää kanteet perusteettomina ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
17 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 113 artiklan mukaisesti milloin tahansa omasta aloitteestaan tutkia, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi, ja se tekee tätä koskevan päätöksen kyseisen työjärjestyksen 114 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.
18 Jatkokäsittely on työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan nojalla suullinen, jollei yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toisin päätä.
19 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvelee tässä tapauksessa, että sillä on asiakirja-aineiston asiakirjojen perusteella riittävät tiedot kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten osalla, ja päättää, että osapuolten suullisia lausumia ei ole tältä osin tarpeen kuulla. Ei ole myöskään tarpeen noudattaa kantajan vaatimusta suullisen käsittelyn aloittamisesta asian taloudellisen merkityksen ja esiin tulleiden periaatekysymysten vuoksi, koska tämä vaatimus koskee vain näiden riita-asioiden asiakysymystä.
Komission 25.9.2002 päivätty lasku sekä 13. ja 14.8.2003 päivätyt kirjeet (asiat T‑408/03 ja T‑414/03)
Asianosaisten lausumat
20 Komissio esittää, että riidanalaiset toimet on osoitettu virallisesti toimivaltaiselle Italian ministeriölle ja että ne on lähetetty kantajalle vain tiedoksi. Se väittää, että nämä toimet eivät voi koskea kantajaa suoraan ja että ainoastaan Italian tasavalta voisi vaatia niiden kumoamista.
21 Komissio väittää lisäksi, että kannekirjelmissä ei mainita mitään syistä, joiden vuoksi kantaja pitää näitä toimia lainvastaisina, joten niissä rikotaan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklaa, jota sovelletaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen kyseisen perussäännön 53 artiklan nojalla, sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohtaa. Komissio kiistää lopuksi kantajan väitteen, jonka mukaan 13. ja 14.8.2003 päivätyt kirjeet eivät olisi itsenäisiä toimia 6.10.2003 päivättyyn kirjeeseen nähden, ja katsoo, että nämä kirjeet ovat vain johdonmukaista seurausta siitä, että Italian tasavalta ei ole maksanut määräajassa 3.8.2001 päivätyssä laskussa nro 3240304871 ja 27.6.2001 päivätyssä laskussa nro 3240303927 mainittuja summia.
22 Komissio väittää lopuksi, että 25.9.2002 sekä 13. ja 14.8.2003 toteutettujen toimien kumoamista koskevia vaatimuksia ei voida tutkia, koska ne on esitetty tätä koskevan kahden kuukauden ja kymmenen päivän määräajan päätyttyä. Kantaja on vastaanottanut kaksi viimeksi mainittua kirjettä Regione Sicilianan puheenjohtajiston leimojen mukaan 22. tai 26.8.2003, kun puolestaan asiassa T-408/03 nostettiin kanne vasta 12.12.2003.
23 Kantaja huomauttaa, että riidanalaisia toimia ei voida pitää sellaisenaan kumoamiskelpoisina toimina. Se huomauttaa kuitenkin, että niitä ei ollut perusteltu mitenkään ja että komissio täsmensi sille kantansa vasta 6.10.2003 päivätyssä kirjeessä. Näin ollen ensimmäinen toimi, joka voitiin riitauttaa hyödyllisesti, oli vasta tämä 6.10.2003 päivätty kirje. Lisäksi riidanalaisten toimien kumoamisvaatimusten tueksi esitettävien perustelujen puuttuminen on ilmeinen ja johdonmukainen seuraus siitä, että ne eivät ole täysin itsenäisiä ja että niistä tulee kumoamiskelpoisia vain, kun niitä luetaan yhdessä 6.10.2003 päivätyn kirjeen kanssa, sillä siinä esitetään niiden sisältö ja oikeudellinen perusta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
24 Aluksi on huomautettava, että kantajan asiassa T-408/03 esittämien päätelmien perusteella ei ole mahdollista määrittää selvästi, koskeeko sen kanne 3.8.2001 päivättyä laskua nro 3240304871, joka koskee Aragona Favaraa varten myönnettyä tukea, ja 27.6.2001 päivättyä laskua nro 3240303927, joka koskee Catanian tasankoa varten myönnettyä tukea, vai 13. ja 14.8.2003 päivättyjä kirjeitä, jotka koskevat viivästyskorkoja, jotka ovat kertyneet sen vuoksi, että näissä laskuissa mainittuja määriä ei ole maksettu määräajassa. Tämä seikka ei kuitenkaan vaikuta nyt käsiteltävien kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin.
25 Kun näet tutkitaan näitä neljää toimea ja 25.9.2002 päivättyä laskua nro 3240406591, joka koskee Messinan–Palermon moottoritietä varten myönnettyä tukea, sekä 14.8.2003 päivättyjä, Italian tasavallalle osoitettuja ja kantajalle vain tiedoksi lähetettyjä kirjeitä, jotka koskevat viivästyskorkojen määräämistä sillä perusteella, että 3.8.2001 päivätyssä Aragona Favaraa varten myönnettyä tukea koskevassa laskussa nro 3240304871 vaadittu määrä on maksettu liian myöhään, ja 13.8.2003 päivättyä kirjettä, joka koskee viivästyskorkojen määräämistä sillä perusteella, että 27.6.2001 päivätyssä Catanian tasankoa varten myönnettyä tukea koskevassa laskussa nro 3240303927 vaadittu määrä on maksettu liian myöhään, ilmenee näet, että niillä ainoastaan pannaan täytäntöön komission aikaisemmat päätökset kyseisten tukien peruuttamisesta tai lakkauttamisesta. Näissä tukien peruuttamista ja lakkauttamista koskevissa päätöksissä määrättiin näet jo, että perusteettomasti saatujen ennakkojen palauttamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt täsmennettäisiin komission kirjanpitoyksikön Italian viranomaisille osoittamissa laskuissa, ja kantaja myöntää itsekin, että nämä laskut eivät ole päätöksiä ja että ne perustuvat suoraan tukien peruuttamista koskeviin päätöksiin.
26 Yhtäältä näet 3.8.2001 päivättyyn laskuun nro 3240304871, joka koskee Aragona Favaraa varten myönnettyä tukea, 27.6.2001 päivättyyn laskuun nro 3240303927, joka koskee Catanian tasankoa varten myönnettyä tukea, ja 25.9.2002 päivättyyn laskuun nro 3240406591, joka koskee Messinan–Palermon moottoritietä varten myönnettyä tukea, ei sisälly yhtään määräystä, jolla Italian tasavalta määrättäisiin perimään perusteettomasti maksetut summat takaisin kantajalta. Näin ollen ei ole mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että Italian tasavalta ei olisi voinut päättää vastata itse tuen maksamisesta takaisin EAKR:lle (ks. vastaavasti em. asia Regione Siciliana v. komissio, tuomio 2.5.2006, 26 kohta).
27 Toisaalta ei voida katsoa, että 13. ja 14.8.2003 päivätyt kirjeet koskisivat kantajaa suoraan. Ne on näet osoitettu Italian tasavallalle, ja jäljennös niistä on toimitettu kantajalle, ja niissä vaaditaan viivästyskorkoja niitä vastaavissa laskuissa määrättyjen eräpäivien ylittämisestä. Näin ollen nämä kirjeet ovat vain johdonmukainen seuraus siitä, että Italian tasavalta ei maksanut 3.8.2001 päivätyssä laskussa nro 3240304871 ja 27.6.2001 päivätyssä laskussa nro 3240303927 ilmoitettuja määriä määräajassa.
28 Edellä esitetyn perusteella asioissa T‑408/03 ja T‑414/03 nostetut kanteet on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin niillä vaaditaan 25.9.2002 päivättyjen laskujen ja 13. ja 14.8.2003 päivättyjen kirjeiden kumoamista, ilman että on tarpeen antaa ratkaisua muista komission esittämistä oikeudenkäyntiväitteistä.
Viivästyskorkojen laskemista ja viran puolesta tapahtuvan kuittauksen puuttumista koskeva 6.10.2003 päivätty kirje (asiat T‑392/03, T‑408/03 ja T‑414/03)
Asianosaisten lausumat
29 Komissio katsoo, että 6.10.2003 päivätyn kirjeen kumoamista koskeva vaatimus on jätettävä tutkimatta, sillä vaikka kyseinen kirje oli osoitettu kantajalle, se ei vaikuta millään tavoin sen oikeusasemaan eikä se voi siten koskea sitä suoraan. Tässä kirjeessä tuotiin näet esiin sellaisia kysymyksiä kuin viivästyskorkojen laskeminen komission laskuista ja turvautuminen kuittaukseen, jotka koskivat saatavia, joiden haltijoina olivat yhtäältä komissio ja toisaalta Italian tasavalta. Riidanalaisella päätöksellä on oikeusvaikutuksia kantajan tilanteeseen vain, jos se oli kyseisen päätöksen perusteella velvollinen tosiasiallisesti palauttamaan kyseisen summan.
30 Komission mukaan 6.10.2003 päivätyn kirjeen mahdolliset haitalliset vaikutukset koskevat vain Italian tasavaltaa eivätkä kantajaa, jolle voisi aiheutua kyseisestä kirjeestä vahinkoa vain, jos tämän valtion viranomaiset määräisivät erityisellä ja erillisellä toimenpiteellä sen palauttamaan ne määrät, joita se itse joutuu suorittamaan komissiolle. Se, että 6.10.2003 päivätty kirje on muodollisesti osoitettu kantajalle, kuuluu myös yhteisön kirjanpitosaldojen läpinäkyvän, avoimen ja yksinkertaistetun hallinnoinnin käytäntöön, koska kantaja on osallistunut näitä tukia koskeviin eri kokouksiin. Viime kädessä ainoastaan Italian tasavalta eikä kantaja, joka ei ole niiden saatavien haltija, joihin se vetoaa, olisi kyennyt vaatimaan 6.10.2003 päivätyn kirjeen kumoamista.
31 Komissio väittää lisäksi, että 6.10.2003 päivätty kirje ei ole EY 230 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi. Se muistuttaa, että jotta riidanalainen toimi voi olla kumoamiskanteen kohteena, sen on oltava objektiivisesti tarkoitettu tuottamaan oikeusvaikutuksia kolmansiin nähden ja sen on näin ollen voitava vaikuttaa välittömästi niiden etuihin muuttamalla siten huomattavasti niiden oikeusasemaa. Nämä edellytykset eivät täyty, kun kyseessä on toimi, jolla komissio tyytyy vain ilmoittamaan tulkinnan, jonka se aikoo omaksua sovellettaessa asetuksen säännöstä – tässä tapauksessa siltä osin kuin kyseessä on velvollisuus suorittaa viivästyskorkoja laskuista ja kuittaus saatavien perimisen menetelmänä. Kolmansien osapuolten etuja voidaan todellisuudessa loukata vain toimenpiteillä, joita tosiasiallisesti toteutetaan tällaisessa toimessa aikaisemmin esitetyn näkemyksen mukaisesti, ja tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi vaatimus viivästyskorkojen suorittamisesta laskuista tai todellinen kieltäytyminen ryhtymästä kuittaukseen velkojen poistamiseksi 6.10.2003 päivätyssä kirjeessä vahvistettujen perusteiden mukaisesti (ks. vastaavasti asia 114/86, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, tuomio 27.9.1988, Kok. 1988, s. 5289, 12 ja 13 kohta).
32 Komissio esittää lopuksi asian T‑392/03 osalta vielä, että kanne on jätettävä tutkimatta sen vuoksi, että kantajalla ei ole intressiä saada 6.10.2003 päivättyä kirjettä kumotuksi. Se korostaa, että tämä lasku ei missään tapauksessa koske Gibbesi-joen patoa varten myönnettyä tukea. Asiassa T-392/03 nostettu kanne koskee vain kyseistä tukea vastaavan laskun maksamiseen liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä. Näin ollen kanteen kohteen ja 6.10.2003 päivätyn kirjeen välillä ei ole mitään yhteyttä. Komissio vetoaa tässä yhteydessä asiassa 88/76, Société pour l’exportation des sucres vastaan komissio, 31.3.1977 annettuun tuomioon (Kok. 1977, s. 709), asiassa C-164/02, Alankomaat v. komissio, 28.1.2004 annettuun määräykseen (Kok. 2004, s. I‑1177, 18 ja 24 kohta) ja asiassa T-78/98, Unione provinciale degli agricoltori di Firenze ym. vastaan komissio, 29.4.1999 annettuun määräykseen (Kok. 1999, s. II‑1377).
33 Kantaja vetoaa siihen, että se ei toimi Italian tasavallasta erillisenä oikeussubjektina vaan tämän valtion alueellisena yksikkönä, jolle kyseiset tuet on erityisesti osoitettu. Se vetoaa myös siihen, että 6.10.2003 päivätty kirje oli osoitettu virallisesti sille ja että se koskee sitä suoraan ja erikseen, sillä sen oman tilanteen ja toteutetun toimen välillä on ilmeinen syy-yhteys. Tässä kirjeessä vastataan siten sen komissiolle osoittamaan 22.9.2003 päivättyyn kirjeeseen, jossa se oli riitauttanut viivästyskorkoja koskeneen laskelman. Kantaja vetoaa lisäksi rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 (EYVL L 161, s. 1) 8 artiklaan, jossa vahvistetaan komission sekä kansallisten ja alueviranomaisten välinen kumppanuusperiaate. Se korostaa lisäksi viittauksia, joita siihen itseensä tehdään rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään ja Euroopan investointipankin toiminnan sekä muiden rahoitusvälineiden kanssa 24.6.1988 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2052/88 (EYVL L 185, s. 9), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2081/93 (EYVL L 193, s. 5), ja kyseisten tukien myöntämisestä tehdyissä päätöksissä sekä sen virallisessa kirjeenvaihdossa komission kanssa. Kantaja väittää myös, että Italian tasavallalla ei ollut mitään harkintavaltaa rahoitukseen liittyvien päätösten osalta tässä tapauksessa.
34 Kantaja väittää lisäksi, että 6.10.2003 päivätty kirje ei ole pelkkä ilmaisu komission tietyntyyppisten ongelmien osalta omaksumasta yleisestä näkemyksestä, vaan sillä täydennetään aikaisemmin laadittujen laskujen perusteluja. Kyseinen kirje on siten selittävä toimi, joka on sisällöltään oikeustoimi ja jolla komissio ilmaisee ensi kertaa tosiasialliset ja oikeudelliset perustelut, jotka tukevat laadittuja eri laskuja. Tämä kirje on siten potentiaalisesti asianomaisen vastainen toimi, koska sillä annetaan tietty luonne todetuille laskutettaville erille ja poissuljetaan se, että ne perustuisivat virheisiin tai prosessuaalisiin puutteisiin.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
35 Edellä mainitussa 6.10.2003 päivätyssä kirjeessä otetaan kantaa kantajan 12.9.2003 pidetyssä kokouksessa ja 22.9.2003 päivätyssä kirjeessä esittämiin kahteen kysymykseen, jotka koskevat viivästyskorkojen perimistä 27.6.2001 päivätystä laskusta nro 3240303927 (Catanian tasankoa varten myönnetty tuki), 31.8.2008 päivätystä laskusta nro 3240304871 (Aragona Favaraa varten myönnetty tuki) ja 25.9.2002 päivätystä laskusta nro 32404006591 (Messinan–Palermon moottoritietä varten myönnetty tuki).
36 On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimia tai päätöksiä, jotka voivat olla EY 230 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteena, ovat ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi (asia 60/81, IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981, Kok. 1981, s. 2639, Kok. Ep. VI, s. 231, 9 kohta, ja yhdistetyt asiat T‑10/92–T‑12/92 ja T‑15/92, Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomio 18.12.1992, Kok. 1992, s. II‑2667, Kok. Ep. XIII, s. II-99, 28 kohta).
37 Tässä tapauksessa 6.10.2003 päivätyllä kirjeellä ei ole ollut sellaisia sitovia oikeusvaikutuksia, jotka olisivat voineet vaikuttaa kantajan etuihin. Komissio näet tyytyy kantajan esittämän ensimmäisen kysymyksen osalta vain täsmentämään voimassa olevia yhteisön oikeussääntöjä, jotka koskevat viivästyskorkojen laskemista kyseisten laskujen eräpäivien ja yhteisön uuden varainhoitoasetuksen eli asetuksen N:o 1605/2002 voimaantulopäivän 1.1.2003 väliseltä ajalta. Näin ollen 6.10.2003 päivätty kirje ei ole sellaisenaan viivästyskorkojen maksamista koskeva vaatimus eikä siinä lasketa niitä konkreettisesti.
38 Komissio selittää kyseisessä 6.10.2003 päivätyssä kirjeessä, miksi se ei ole suorittanut viran puolesta kuittausta kyseisissä laskuissa olevien saatavien ja niiden Italian tasavallalle osoitettavien sellaisten suoritusten kesken, joiden lopullisena saajana on kantaja. Komissio korostaa siten ensinnäkin, että kuittauksesta säädettiin nimenomaisesti saatavien perintäkeinona vasta yhteisön uudessa varainhoitoasetuksessa. Se huomauttaa toiseksi, että Italian tasavallan maksettavina olevat viivästyskorot eivät ole perustuneet kyseisen asetuksen voimaantulon jälkeisten maksujen osalta siihen, että vuonna 2003 suoritettua maksua ei ole kuitattu, vaan siihen, että maksettuja summia ei ole palautettu eräpäivänä. Komissio ei ole siis tehnyt 6.10.2003 päivätyssä kirjeessään päätöstä, vaan se on tyytynyt perustelemaan, miksi se ei turvautunut aikaisemmin kuittaukseen, jolla olisi mahdollisesti vältetty viivästyskorot tai keskeytetty niiden kertyminen.
39 Lisäksi on korostettava, että 6.10.2003 päivätystä kirjeestä ilmenee, että kyseisistä viivästyskoroista vastasi Italian tasavalta, jolle vastaavat laskut oli osoitettu. Samoin saatavat, joilla kuittaus olisi voitu toteuttaa, olivat Italian tasavallalle osoitettuja suorituksia, vaikka kantaja oli niiden lopullinen vastaanottaja. Italian tasavalta saattoi päättää vastata itse päävelan ja korkojen maksamisesta takaisin EAKR:lle hoitamalla ne omista varoistaan ilman niiden vyöryttämistä kantajalle (ks. vastaavasti em. asia Regione Siciliana v. komissio, tuomio 2.5.2006, 26 kohta). Siten 6.10.2003 päivätty kirje ei missään tapauksessa koske kantajaa suoraan.
40 Edellä esitetyn perusteella asioissa T-392/03, T-408/03 ja T-414/03 nostetut kanteet on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin niissä vaaditaan 6.10.2003 päivätyn kirjeen kumoamista.
Kuittausta koskeva 24.10.2003 päivätty kirje (asia T‑435/03)
Asianosaisten lausumat
41 Komissio väittää, että 24.10.2003 päivätyn kirjeen kumoamista koskeva vaatimus on jätettävä tutkimatta, ja vetoaa lähinnä samoihin perusteisiin kuin se on esittänyt 6.10.2003 päivättyyn kirjeeseen liittyviä kumoamisvaatimuksia koskevan näkemyksensä tueksi (ks. edellä 29 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Se väittää erityisesti, että vaikka 24.10.2003 päivätty kirje on osoitettu kantajalle, sillä ei ole mitään välitöntä vaikutusta sen oikeusasemaan eikä se siten voi koskea sitä suoraan. Se huomauttaa lisäksi, että ainoastaan Italian tasavalta on Messinan–Palermon moottoritietä, Gibbesi-joen patoa, Porto Empedoclea, Aragona Favaraa ja Catanian tasankoa varten annettuihin tukiin liittyvien velkasaldojen haltija. Kantajalle voisi aiheutua vahinkoa kyseisestä laskusta vain siinä tapauksessa, että Italian viranomaiset määräisivät erityisellä ja erillisellä toimenpiteellä sen palauttamaan summat, jotka tämä valtio on velkaa komissiolle.
42 Kantaja kiistää väitteen, jonka mukaan sillä ei olisi asiavaltuutta, ja vetoaa samoihin perusteluihin, joihin se on vedonnut 6.10.2003 päivättyä kirjettä koskevien kumoamisvaatimusten tutkimisen tueksi (ks. edellä 33 ja 34 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
43 On huomautettava, että vaikka 24.10.2003 päivätty kirje on osoitettu kantajalle ja annettu tiedoksi Italian valtiovarainministeriölle, se koskee kuitenkin useita saatavia, joita komissiolla on Italian tasavallalta ja jotka liittyvät edellä mainittujen viiden EAKR:n tuen peruuttamiseen.
44 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kehottanut prosessinjohtotoimena osapuolia yksilöimään kyseisten eri velkojen ja saamisten haltijat ja, mikäli yksi näistä haltijoista on Italian tasavalta, täsmentämään, oliko kyseiset summat joka tapauksessa kohdistettu kantajalle tai pystyikö se määräämään niistä vapaasti muiden kuin kyseistä aluetta koskevien hankkeiden rahoittamiseksi. Komissio on täsmentänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymyksiin antamissaan vastauksissa, että velat, joilla kuittaus oli tarkoitus suorittaa, koskivat maksuvaatimusta, joka liittyi EAKR:n tuen myöntämisestä Sisilia-ohjelmalle 8.8.2000 tehtyyn, Italian tasavallalle osoitettuun komission päätökseen C (2000) 2346. Komissio on niin ikään täsmentänyt, että sen tilin haltija, jolla 24.10.2003 päivätyssä kirjeessä mainitut kuittaustoimenpiteet suoritettiin, oli Italian valtiovarainministeriö. Kantaja näyttää vahvistavan viimeksi mainitun täsmennyksen mutta vetoaa kuitenkin siihen, että Italian tasavalta toimi ainoastaan välittäjänä ja hoiti seurantaa ja valvontaa ja että kyseiset summat oli tarkoitettu ”alueelliseen käyttöön” ja kuuluivat siten maksettaviksi sille.
45 On muistutettava myös siitä, että Italian tasavallalla oli harkintavaltaa ja että se saattoi siis päättää olla vaatimatta kantajalta kaikkea tai osaa 24.10.2003 päivätyssä kirjeessä mainituista summista sekä päävelan että viivästyskorkojen osalta (ks. vastaavasti em. asia Regione Siciliana, tuomio 2.5.2006, 26 kohta).
46 Vaikka 24.10.2003 päivätty kirje oli virallisesti osoitettu kantajalle, kuittauspäätöksen todellinen adressaatti oli näin ollen todellisuudessa Italian tasavalta. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (asiat Regione Siciliana v. komissio, 2.5.2006 ja 22.3.2007 annetut tuomiot) mukaan ei voida katsoa, että tämä päätös koskisi kantajaa suoraan.
47 Asiassa T-435/03 nostettu kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta.
Riidanalaisia päätöksiä edeltävien toimien ja niihin perustuvien toimien kumoamista koskevat vaatimukset (asiat T‑392/03, T‑408/03, T‑414/03 ja T‑435/03)
48 Koska kaikkien riidanalaisia päätöksiä ”edeltävien ja niihin perustuvien toimien” kumoamista koskevien vaatimusten kohde on täsmennetty riittämättömästi, nämä vaatimukset on näin ollen hylättävä työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla (ks. vastaavasti asia T-166/98, Cantina sociale di Dolianova ym. v. komissio, tuomio 23.11.2004, Kok. 2004, s. II‑3991, 79 kohta).
49 Edellä esitetyn perusteella nyt käsiteltävät kanteet on jätettävä kokonaan tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
50 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(toinen jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanteet jätetään tutkimatta.
2) Regione Siciliana velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Annettiin Luxemburgissa 25 päivänä syyskuuta 2008.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |