Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
25 päivänä huhtikuuta 2024 (1)
Asia C‑159/23
Sony Computer Entertainment Europe Ltd
vastaan
Datel Design and Development Ltd,
Datel Direct Ltd ja
JS
(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesgerichtshof (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa))
Ennakkoratkaisupyyntö – Henkinen omaisuus – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Tietokoneohjelmien oikeudellinen suoja – Direktiivi 2009/24/EY – 1 artikla – Soveltamisala – Rajoitusten alaiset toimet – 4 artiklan 1 kohta – Tietokoneohjelman muuttaminen – Paikallismuistiin tallennettujen ja ohjelman ajamisen aikana käytettävien muuttujien sisällön muuttaminen
Johdanto
1. Sekä EU:n lainsäädännön että EU:ssa sovellettavan kansainvälisen oikeuden(2) mukaan tietokoneohjelmia on suojattava Bernin yleissopimuksessa tarkoitettuina kirjallisina teoksina.(3) Tämä luokittelu voi herättää epäilyjä. Vaikka tietokoneohjelma voi olla ”teksti” eli luettelo tietokoneen suoritettaviksi annetuista ohjeista, se on monessa suhteessa erityinen teksti, joka poikkeaa kaikista muista kirjallisten teosten luokista.
2. Tällaisen ohjelman tarkoituksena ei ole se, että käyttäjä voi lukea sitä tai muutoin hyödyntää sitä suoraan, vaan se on tarkoitettu ohjaamaan sellaisen koneen eli tietokoneen toimintaa, joka kykenee käsittelemään tietoa. Tietokoneohjelman käyttökelpoinen muoto, jossa ohjelmat yleensä jaetaan käyttäjille, ei edes ole ihmisen luettavissa, koska se on tarkoitettu koneen ajettavaksi. Lisäksi myös tietokoneohjelman ihmisen luettavissa oleva muoto on ainoastaan pätevien henkilöiden ymmärrettävissä, koska se on laadittu keinotekoisella kielellä (ohjelmointikieli), jota tällaisten ohjelmien keskivertokäyttäjät eivät yleensä ymmärrä. Tästä seuraa tietokoneohjelmien, jotka ovat suojattuja teoksia, tekijänoikeuden kannalta erityisen tärkeä piirre eli se, että tietokoneiden toimintatavan vuoksi jokainen ohjelman käyttö yleensä edellyttää sen yhtä tai useampaa toisintamista, mikä edellyttää kyseisen ohjelman tekijänoikeuden haltijan suostumusta.
3. Ei siis ole yllättävää, että tietokoneohjelmien suoja, sellaisena kuin siitä on säädetty unionin oikeudessa, poikkeaa merkittävästi ”tavanomaisen” tekijänoikeuslainsäädännön säännöistä ja on lähempänä erityistä suojajärjestelmää.(4) Tämä suojajärjestelmä antaa oikeudenhaltijoille suuremman määräysvallan yhtäältä käyttäjien toimiin heidän yksityiselämässään, joka on tavallisesti tekijänoikeuden soveltamisalan ulkopuolella, ja toisaalta sellaisiin toimiin, jotka eivät tavallisesti kuulu tekijän monopoliin, kuten teoksen muuttaminen käyttäjän omiin tarpeisiin. Tämä määräysvalta on niin laajaa, että jopa pelkkä teokseen tutustuminen, joka on kirjallisen teoksen tapauksessa tavallisesti olennaisen tärkeää, sallitaan vain poikkeuksen nojalla, rajoitetussa laajuudessa ja tietyin edellytyksin. Lisäksi tietokoneohjelmien suojajärjestelmästä on jätetty pois tekijänoikeuslainsäädännössä tavallisesti säädetyt poikkeukset niin sanotusta yksityiskopiointia koskevasta poikkeuksesta alkaen.
4. Suojaa kirjallisena teoksena rajoittaa kuitenkin eräs tärkeä luontainen rajoitus, nimittäin se, että se rajoittuu periaatteessa teoksen ilmaisumuotoon eli tekstiin.
5. Tässä tapauksessa on kyse siitä, voidaanko EU:n lainsäädännön tietokoneohjelmille antama suoja ulottaa itse tekstiä pidemmälle, ja jos voidaan, niin missä määrin. Toisin sanoen: kuinka pitkälle ”tekstin” käsitettä voidaan venyttää tällaisissa ohjelmissa?
6. Käytännössä kyse on siitä, onko videopelien yhteydessä sallittua, että kolmannet osapuolet luovat ja käyttäjät käyttävät ilman kyseisten pelien tekijänoikeuksien haltijoiden lupaa huijausohjelmiksi (cheat software) nimitettyjä ohjelmia, jotka helpottavat pelin pelaamista kiertämällä tiettyjä tekijän suunnittelemia ongelmia. Näitä videopelejä koskevien tekijänoikeuksien haltijat haluaisivat nähdäkseni saada ”molempien maailmojen parhaat puolet”, toisin sanoen sisällyttää tietokoneohjelmien hyvin laajaan suojaan elementtejä, joille mahdollisesti kuuluva ”tavanomaisen” tekijänoikeuslainsäädännön mukainen suoja on paljon suppeampi.
7. Nyt käsiteltävään asiaan liittyvät haasteet ulottuvat kuitenkin suppeaa videopelialuetta pidemmälle, sillä myös muilla aloilla voi olla ohjelmistoja, joiden avulla tietokoneohjelmia voidaan käyttää eri tavalla kuin mihin ne on alun perin suunniteltu.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Kansainvälinen oikeus
8. Genevessä 20.12.1996 tehdyn Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tekijänoikeussopimuksen 4 artiklassa määrätään seuraavaa:(5)
”Tietokoneohjelmia suojataan Bernin yleissopimuksen 2 artiklan mukaisina kirjallisina teoksina. Tämä suoja ulottuu tietokoneohjelmiin niiden ilmaisutavasta tai ilmaisumuodosta riippumatta.”
9. Vastaava määräys sisältyy teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen(6) 10 artiklan 1 kohtaan, jossa määrätään seuraavaa:
”Tietokoneohjelmia tulee suojata Bernin yleissopimuksessa – – tarkoitettuina kirjallisina teoksina riippumatta siitä, ovatko ne lähde- tai konekielisessä muodossa.”
Unionin oikeus
10. Direktiivin 2001/29/EY(7) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Muissa kuin 11 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa tämä direktiivi ei aiheuta muutoksia eikä millään tavoin vaikuta voimassa oleviin yhteisön säädöksiin, jotka koskevat
a) tietokoneohjelmien oikeudellista suojaa”.
11. Kyseisen direktiivin 2 artiklan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on:
a) tekijöillä teostensa osalta”.
12. Direktiivin 2009/24/EY(8) 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin säännösten mukaisesti annettava tietokoneohjelmille tekijänoikeudellista suojaa kirjallisina teoksina, joita tarkoitetaan [Bernin yleissopimuksessa]. Tässä direktiivissä ’tietokoneohjelmilla’ tarkoitetaan myös valmistelevaan suunnitteluun liittyvää aineistoa.
2. Tämän direktiivin mukainen suoja koskee kaikkia tietokoneohjelman eri ilmaisumuotoja. Ideat ja periaatteet, jotka ovat tietokoneohjelman minkä tahansa osan perustana, rajapintoihin sisältyvät ideat ja periaatteet mukaan lukien, eivät saa tekijänoikeudellista suojaa tämän direktiivin nojalla.
3. Tietokoneohjelmaa suojataan, jos se on omaperäinen siinä merkityksessä, että se on tekijänsä henkinen luomus. Muita arviointiperusteita ei saa soveltaa arvioitaessa, suojataanko ohjelmaa.
– –”
13. Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei 5 tai 6 artiklasta muuta johdu, 2 artiklassa tarkoitetun oikeudenhaltijan yksinoikeudet käsittävät oikeuden seuraaviin toimiin tai niiden sallimiseen:
a) tietokoneohjelman tai sen osan pysyvä tai tilapäinen toisintaminen millä tavoin ja missä muodossa tahansa. Jos tietokoneohjelman lukeminen tietokoneen muistiin, näyttäminen, ajaminen, siirtäminen tai tallentaminen edellyttää tällaista toisintamista, nämä toimet edellyttävät oikeudenhaltijan suostumusta;
b) tietokoneohjelman kääntäminen, muuntaminen, sovittaminen ja muunlainen muuttaminen sekä näiden toimien tulosten toisintaminen rajoittamatta kuitenkaan ohjelmaa muuttaneen henkilön oikeuksia”.
14. Mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu, 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut toimet eivät edellytä oikeudenhaltijan suostumusta, jos ne ovat tarpeen, jotta tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö voi käyttää ohjelmaa aiotun tarkoituksen mukaisesti, virheiden korjaaminen mukaan lukien.”
Saksan lainsäädäntö
15. Edellä mainitut direktiivin 2009/24 säännökset on saatettu osaksi Saksan oikeutta erityisesti tekijänoikeudesta ja sen lähioikeuksista 9.9.1965 annetun lain (Gesetz über Urheberrecht und verwandte Schutzrechte),(9) sellaisena kuin se on muutettuna 23.6.2021 annetulla lailla, 69 a ja 69 c §:llä.(10)
Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset
16. Sony Computer Entertainment Europe Ltd (jäljempänä Sony), joka on Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautunut yhtiö, myy Euroopassa yksinoikeuteen perustuvan lisenssin haltijana PlayStation-pelikonsoleita sekä näille konsoleille tarkoitettuja pelejä. Sony myi vuoteen 2014 saakka muun muassa PlayStationPortable-tietokonetta (PSP) ja kyseiselle konsolille tarkoitettua ”MotorStorm: Arctic Edge” ‑peliä.
17. Datel Design and Development Ltd ja Datel Direct Ltd ‑yhtiöt (jäljempänä yhdessä Datel), joiden kotipaikka on niin ikään Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kehittävät, tuottavat ja myyvät ohjelmistoja, erityisesti lisätuotteita Sonyn pelikonsoleihin, mukaan lukien ”Action replay PSP” ‑ohjelmisto, sekä Tilt FX ‑laitetta, jonka avulla PSP:tä voidaan ohjata liikkeen avulla.
18. Datelin ohjelmistotuotteet toimivat yksinomaan Sonyn alkuperäisten pelien kanssa. Ohjelmiston ajamista varten PSP liitetään tietokoneeseen ja PSP:hen asetetaan USB-muistitikku, joka sisältää mainitun ohjelmiston. Käyttäjä voi PSP:n uudelleenkäynnistyksen jälkeen saada pelikonsolissa käyttöönsä ylimääräisen valikkokohdan, jonka avulla Sonyn peleihin voidaan tehdä muutoksia. ”MotorStorm: Arctic Edge” ‑pelissä tällaisia ovat esimerkiksi vaihtoehdot, joilla voidaan poistaa kaikki rajoitukset ”turbon” (booster) käytölle tai ajurien valinnalle, joista osa normaalisti aktivoituu vasta tiettyjen pisteiden saavuttamisen jälkeen.
19. Sony vaati pääasiassa ensimmäisessä oikeusasteessa, että Datelia kielletään markkinoimasta ohjelmistojaan, jotka on tarkoitettu toimimaan Sonyn pelien ja konsolien kanssa. Landgericht Hamburg (Hampurin alueellinen tuomioistuin, Saksa) hyväksyi Sonyn vaatimukset osittain 24.1.2012 antamallaan tuomiolla. Oberlandesgericht Hamburg (osavaltion ylioikeus, Hampuri, Saksa) muutti kuitenkin tätä tuomiota muutoksenhaussa ja hylkäsi Sonyn kanteen kokonaisuudessaan.
20. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu Oberlandesgericht Hamburgin tuomiosta tehty Revision-valitus, toteaa, että valituksen menestyminen riippuu siitä, loukataanko Datelin kyseisen ohjelmiston käytöllä tietokoneohjelman muuttamista koskevaa yksinoikeutta. Tämä seikka herättää kuitenkin epävarmuutta direktiivin 2009/24 1 artiklan 1–3 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta.
21. Kyseisen tuomioistuimen mukaan Sony väittää pääasiassa muun muassa, että Datelin ohjelmistojen avulla käyttäjät muuttavat sen pelien perustana olevia tietokoneohjelmia tekijänoikeuslain mukaan lainvastaisella tavalla ja että Datel on tästä vastuussa. Osapuolet ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Datelin kyseinen ohjelmisto tai sen käyttäjät eivät pääse käsiksi näiden ohjelmien koodiin tai muuta sitä millään tavalla. Tämä ohjelmisto, joka ajetaan samanaikaisesti Sonyn tietokoneohjelman kanssa, nimittäin ainoastaan muuttaa niiden muuttujien sisältöä, jotka suojattu tietokoneohjelma on siirtänyt työmuistiin ja joita suojattu tietokoneohjelma käyttää ohjelmaa ajettaessa.
22. Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Loukataanko direktiivin 2009/24 1 artiklan 1–3 kohdan mukaista tietokoneohjelman suojaa, jos tietokoneohjelman tai siitä valmistetun kappaleen kohde- tai lähdekoodia ei muuteta vaan suojatun tietokoneohjelman kanssa samanaikaisesti ajettavalla toisella ohjelmalla muutetaan niiden muuttujien sisältöä, jotka suojattu tietokoneohjelma on siirtänyt työmuistiin ja joita suojattu tietokoneohjelma käyttää ohjelmaa ajettaessa?
2) Onko kyse direktiivin 2009/24 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta muuttamisesta, jos tietokoneohjelman tai siitä valmistetun kappaleen kohde- tai lähdekoodia ei muuteta vaan suojatun tietokoneohjelman kanssa samanaikaisesti ajettavalla toisella ohjelmalla muutetaan niiden muuttujien sisältöä, jotka suojattu tietokoneohjelma on siirtänyt työmuistiin ja joita se käyttää ohjelmaa ajettaessa?”
23. Ennakkoratkaisupyyntö on saapunut unionin tuomioistuimeen 15.3.2023. Pääasian asianosaiset ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Kaikki mainitut osapuolet olivat edustettuina 25.1.2024 pidetyssä istunnossa.
Asian tarkastelu
24. Pääasiassa käsiteltävässä riita-asiassa on kyse siitä, että Sonyn direktiivin 2009/24 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaan perustuvaa yksinoikeutta sallia kaikenlainen sellaisen tietokoneohjelman muuttaminen, jonka tekijänoikeus on kyseisellä yhtiöllä, väitetään loukatun. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää kaksi ennakkoratkaisukysymystä, jotka ovat sen mukaan toisistaan riippumattomia. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen määrää kuitenkin välttämättä vastauksen toiseen kysymykseen. Käsittelen siis tätä toista kysymystä vain hyvin lyhyesti.
25. Aluksi on huomautettava, että pääasia ja näin ollen ennakkoratkaisukysymykset koskevat yksinomaan väitteitä siitä, että Datel on loukannut Sonyn yksinoikeuksia tämän tietokoneohjelmiin siten, että näiden ohjelmien käyttäjät ovat käyttäneet Datelin ohjelmistoa. Nämä kysymykset eivät siis koske niitä Sonyn oikeuksien mahdollisia loukkauksia, joihin Datel on syyllistynyt ohjelmistonsa kehittämisen yhteydessä, eivätkä Datelin vastuuta muiden Sonyn oikeuksien kuin tekijänoikeuksien, kuten tavaramerkkioikeuden, mahdollisesta loukkaamisesta tai vilpillisestä kilpailusta, eivätkä riidanalaisten ohjelmistojen käyttäjien vastuuta. En siis käsittele näitä aiheita tässä ratkaisuehdotuksessa.
26. Sitä vastoin – vaikka pääasia ei koske myöskään, kuten istunnossa vahvistettiin, Sonyn tekijänoikeuksien mahdollista loukkausta sen videopelien muiden osien kuin näiden pelien taustalla olevien tietokoneohjelmien osalta – tarkastelen tätä kysymystä lyhyesti siltä osin kuin komissio on tuonut sen esiin ja asianosaiset ovat keskustelleet siitä istunnossa.
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
27. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2009/24 1 artiklan 1–3 kohtaa tulkittava siten, että kyseisellä direktiivillä tämän säännöksen nojalla annettu suoja ulottuu niiden muuttujien sisältöön, jotka suojattu tietokoneohjelma on siirtänyt tietokoneen työmuistiin ja joita se käyttää ohjelmaa ajettaessa, tilanteessa, jossa suojatun tietokoneohjelman kanssa samanaikaisesti ajettavalla toisella ohjelmalla muutetaan tätä sisältöä ilman, että suojatun ohjelman kohde- tai lähdekoodia muutetaan.
28. Toisin sanoen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta täsmentämään direktiivillä 2009/24 tietokoneohjelmille annetun suojan kohdetta.
Direktiivillä 2009/24 annetun suojan kohde
29. Direktiivissä 2009/24 ei määritellä tietokoneohjelman käsitettä. Direktiivin 91/250/ETY,(11) joka on kodifioitu direktiivillä 2009/24, perustelujen mukaan määritelmän puuttuminen johtuu siitä, että halutaan välttää määritelmän mahdollinen vanhentuminen teknisen kehityksen myötä.(12) Tämä varovaisuus vaikuttaa tarpeettomalta, koska on edelleen täysin mahdollista viitata perusteluissa esitettyyn määritelmään, jonka mukaan ilmaisulla ”ohjelma” tarkoitetaan ”muodosta, kielestä, merkkijärjestelmästä tai koodista riippumatta sellaisten ohjeiden kokonaisuutta, joilla pyritään mahdollistamaan se, että tietokone suorittaa erityisen tehtävän tai toiminnon”.(13) Tämä määritelmä, jonka merkityksellisyyteen tekniikan kehitys ei ole mitenkään vaikuttanut, on täydellinen lähtökohta direktiivillä 2009/24 annetun suojan kohteen arvioinnille.
30. Vaikka käsitettä ”tietokoneohjelma” ei ole oikeudellisesti määritelty, direktiivissä 2009/24 on joitakin täsmennyksiä siinä annetun suojan kohteesta ja luonteesta.
31. Ensinnäkin kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tietokoneohjelmat saavat tekijänoikeudellista suojaa kirjallisina teoksina. Tällä toteamuksella on seurauksia sekä kyseisen suojan laajuuden että luonteen osalta.
32. Toiseksi mainitun direktiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan suoja koskee kaikkia tietokoneohjelman eri ilmaisumuotoja, lukuun ottamatta ideoita ja periaatteita, jotka ovat tällaisen ohjelman minkä tahansa osan perustana. Koska kyseessä on tekijänoikeutta koskeva yleinen periaate, on merkityksellistä, että lainsäätäjä on katsonut tarpeelliseksi todeta sen nimenomaisesti direktiivin 2009/24 normatiivisessa osassa.
33. Kolmanneksi kyseisen direktiivin 1 artiklan 3 kohdassa määritellään suojan saamiselle asetettu vaatimustaso säätämällä, että tietokoneohjelmaa suojataan, jos se on omaperäinen eli jos se on tekijänsä henkinen luomus, ja että muita arviointiperusteita ei saa soveltaa. Vaikka kyseisessä säännöksessä ei aseteta erityisen korkeita vaatimuksia sille, että kyseinen suoja voisi koskea tietokoneohjelmaa, näyttää kuitenkin siltä, että erityisesti koska siinä poistetaan direktiivin 2009/24 johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen mukaisesti kaikenlainen arviointi sen laadusta tai esteettisestä arvosta, siinä silti suljetaan pois sellaisten erikseen tarkasteltujen elementtien suoja, jotka eivät ole ohjelman tekijän henkinen luomus.
34. Näitä direktiiviin 2009/24 sisältyvän suojan kohteen määritelmän osia on kehitetty ja selvitetty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.
35. Viitaten TRIPS-sopimuksen 10 artiklan 1 kohtaan unionin tuomioistuin totesi asiassa Bezpečnostní softwarová asociace,(14) että direktiivillä 91/250, jonka asiaa koskevat säännökset ovat samat kuin direktiivin 2009/24 säännökset, annettava suoja koskee tietokoneohjelmaa kaikissa muodoissaan, joilla se voidaan toistaa eri tietokonekielillä, kuten lähde- tai konekoodina.(15) Tässä tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että käyttöliittymä ei ole tietokoneohjelman tällainen ilmaisumuoto vaan ainoastaan tämän ohjelman osa, jonka avulla käyttäjät hyödyntävät kyseisen ohjelman toimintoja, eikä se näin ollen nauti direktiivissä 91/250 säädettyä suojaa.(16)
36. Näiden näkökohtien perusteella unionin tuomioistuin jätti direktiivin 91/250 mukaisen suojan ulkopuolelle muun muassa tietokoneohjelman toiminnot, ohjelmointikielen ja datatiedostomuodon.(17) Ainoa poikkeus olisi, jos ohjelmointikielen tai datatiedostomuodon lähdekoodin tai kohdekoodin osat kopioitaisiin, jolloin kyseessä olisi tietokoneohjelman osittainen toisintaminen.(18) Tämä selvennys ei kuitenkaan koske ohjelman toimintoja, koska ohjelman koodin (lähdekoodi tai kohdekoodi) ja sen toimintojen välinen ero on selvä ja yksiselitteinen.
37. Kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee, että käytännössä direktiivin 2009/24 nojalla suojattuja tietokoneohjelmien ilmaisumuotoja ovat lähdekoodi ja kohdekoodi,(19) sillä niiden avulla tietty ohjelma voidaan toisintaa kokonaan tai osittain. Sen sijaan tietokoneohjelman muita osia laajassa merkityksessä, kuten erityisesti sen toimintoja, ei suojata tällä direktiivillä.
38. Direktiivin 2009/24 tai sen edeltäjän tulkinta, jonka mukaan suoja koskee ainoastaan tietokoneohjelman lähdekoodia ja kohdekoodia, on kirjallisten teosten tekijänoikeussuojan luonteen mukainen, ja unionin lainsäätäjä on valinnut tämän suojajärjestelmän. Tällainen suoja koskee välttämättä teoksen tekstiä, koska kirjallisen teoksen osalta teksti kuvastaa tekijän henkistä luovaa työtä. Tietokoneohjelman tapauksessa teksti on kuitenkin koodi eli jäsennelty joukko ohjeita, joiden mukaan koneen on suoritettava ohjelman tekijän asettamat tehtävät.
39. On tosin totta, että tietokoneohjelmaa sanan laajassa merkityksessä ei voida pelkistää sen koodiin. Se, mikä kiinnostaa käyttäjää ja mikä saa hänet maksamaan tietokoneohjelman hankkimisesta, ei nimittäin ole mahdollisuus tutustua ohjelman koodiin, jota hänellä ei yleensä ole missään tapauksessa, koska ohjelma toimitetaan hänelle vain kohdekoodina, vaan ohjelman toiminnot, jotka mahdollistavat tietyn tuloksen saavuttamisen tietokoneen avulla.
40. Tietokoneohjelmien tekijänoikeussuojan erityispiirre on kuitenkin juuri se, että se on tarkoituksellisesti rajoitettu ohjelman ”sanamuodon mukaiseen” ilmaisuun koodin muodossa. Direktiivin 2009/24 tapauksessa tämä unionin lainsäätäjän tahto ilmenee hyvin selvästi sen 1 artiklan 1 ja 2 kohdasta, joiden mukaan tietokoneohjelmia suojataan kirjallisina teoksina, ja tätä suojaa sovelletaan ainoastaan niiden ilmaisumuotoon eikä taustalla oleviin ideoihin ja periaatteisiin. Nämä selvennykset jättävät vain vähän harkinnanvaraa direktiivin säännösten tulkinnassa suojan kohteen ja sen rajojen osalta.
41. Tietokoneohjelmien suojan rajoittaminen siihen, että ne ilmaistaan koodin muodossa, on myös tämän suojan tavoitteen mukaista. Suojan tarkoituksena on suojella ohjelmien tekijöitä näiden ohjelmien luvattomalta toisintamiselta ja kopioinnilta, joka on digitaalisessa ympäristössä erittäin helppoa ja edullista, sekä laittomasti julkaistujen ohjelmien levitykseltä. Toisaalta tietokoneohjelmien suoja ei saa estää kilpailevien tai yhteensopivien ohjelmistojen kehittämistä, jos ne eivät ole pelkkiä kopioita olemassa olevista ohjelmista, eikä laillisia käyttäjiä käyttämästä ohjelmia yksityisesti.(20) On siis loogista, että unionin tuomioistuin on rajoittanut suojan sellaisiin ilmaisumuotoihin, jotka mahdollistavat tietokoneohjelman täydellisen tai osittaisen toisintamisen.(21)
42. Ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä esiin tuotua problematiikkaa on tarkasteltava näiden huomautusten valossa.
Soveltaminen käsiteltävässä asiassa
43. Muistutan, että ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koskee sitä, ulottuuko direktiivissä 2009/24 myönnetty tietokoneohjelmien suoja koskemaan niiden ”muuttujien sisältöä”, jonka tällainen ohjelma tuo tietokoneen muistiin ja jota se sitten käyttää ohjelmaa ajettaessa. Aluksi on siis pohdittava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käyttämän ilmaisun ”muuttujien sisältö” merkitystä.
44. Kuten Sony selittää huomautuksissaan, tietojenkäsittelyssä ”muuttuja” on paikka tietokoneen muistissa, johon tietokoneohjelman suorituksen aikana lisätään tietoa, toisin sanoen dataa, ja johon ohjelma voi päästä käsiksi käyttääkseen tätä tietoa tehtäviensä suorittamiseen. Ohjelmakoodissa määritellään yleensä muuttujan parametrit, kuten sen sijainti muistissa, nimi, siihen lisättävän tiedon tyyppi jne.(22) Tällaiseen paikkaan lisättyä konkreettista tietoa kutsutaan muuttujan ”arvoksi”. Jos muuttujan parametrit eivät muutu ohjelman ajamisen aikana, sen arvo voi muuttua sen mukaan, mitä tietoja ohjelma saa ulkopuolelta, esimerkiksi käyttäjältä.
45. Kuten olen todennut, muuttujien parametrit ovat ohjelmakoodin olennaisia osia, ja ne kuuluvat direktiivillä 2009/24 annetun suojan piiriin, edellyttäen, että ne ovat omaperäisiä.
46. Asian tosiseikkojen perusteella on kuitenkin selvää, että kyseessä oleva Datelin ohjelmisto ei muuta näitä parametreja. Muutokset kohdistuvat sen sijaan muuttujien arvoon, toisin sanoen niihin tietoihin, jotka syötetään tietokoneen muistin kyseisiin paikkoihin ja jotka Sonyn ohjelma ottaa huomioon suorittaakseen erilaisia tehtäviä koodissaan annettujen ohjeiden mukaisesti. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkoittaa käsitteellä ”muuttujien sisältö” välttämättä muuttujien arvoa. Näin ollen ensimmäinen kysymys koskee sitä, sallitaanko direktiivissä 2009/24 tietokoneohjelman tekijänoikeuden haltijalle oikeus estää se, että tietokoneen muistiin tämän ohjelman suorittamisen yhteydessä syötettyjen muuttujien arvo muuttuu toisen ohjelman toiminnan seurauksena siitä arvosta, joka olisi kirjattu ainoastaan ensimmäisen ohjelman toiminnan seurauksena.
47. Tähän kysymykseen on mielestäni vastattava kieltävästi useista syistä.
48. Ensinnäkään muuttujien arvo ei ole tietokoneohjelman koodin osa. Ne ovat vain koodin ulkopuolista tietoa, jota tietokone tuottaa ja käyttää uudelleen suorittaessaan sitä. Samoin tämän ratkaisuehdotuksen sisältö on ulkoista tietoa sen tekstinkäsittelyohjelman näkökulmasta, jolla se on kirjoitettu. Näitä tietoja ei ole olemassa silloin, kun ohjelman laatija luo ohjelman, eikä silloin, kun se ladataan tietokoneen muistiin, koska ne syntyvät vasta ohjelman suorittamisen aikana. Niiden perusteella ei siis voida toisintaa ohjelmaa eikä edes sen osaa. Kuten olen maininnut,(23) direktiivillä 2009/24 annettu suoja rajoittuu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tietokoneohjelmien koodiin, sillä ohjelman toisintaminen on mahdollista juuri koodin eli lähdekoodin ja kohdekoodin avulla.
49. Toiseksi muuttujien arvo ei täytä direktiivin 2009/24 1 artiklan 3 kohdassa säädettyä omaperäisyyskriteeriä, koska se ei ole ohjelman tekijän henkinen luomus. Sonyn videopelien kaltaisissa ohjelmissa kyseisten muuttujien arvo on nimittäin pelin etenemisen ja siten viime kädessä pelaajan käyttäytymisen tulos. On tosin totta, että tekijä on suunnitellut kirjattavien muuttujien luokat sekä säännöt, joiden mukaan niiden arvo määritetään pelin aikana. Tämä arvo itsessään on kuitenkin tekijän luovan työn ulottumattomissa, koska se riippuu väistämättä tekijöistä, joita ei voida ennakoida etukäteen, kuten pelaajan käyttäytymisestä. Tätä arvoa ei näin ollen voida suojata tekijänoikeudella.
50. Kolmanneksi, kuten myös komissio toteaa, ohjelman tuottama muuttujien arvo on vain väliaikainen, koska se voi muuttua ohjelman suorituksen aikana ja usein nollautuu ohjelman seuraavan suorituksen aikana. Vaikka unionin tuomioistuin myönsi, että tekijän luovan työn tuloksen ei tarvitse olla pysyvä, jotta se voi saada direktiivillä 2009/24 annettua suojaa, se edellytti kuitenkin, että suojan kohde on voitava tunnistaa riittävän tarkasti ja objektiivisesti.(24) Tietokoneohjelman suorittamisen aikana syntyvän muuttujien arvon kaltainen elementti, joka, sen lisäksi, että se on lyhytaikainen, muuttuu jatkuvasti sekä kyseisen suorittamisen aikana että jokaisen seuraavan suorittamisen aikana, ei mielestäni – toisin kuin Sony väittää – täytä tätä vaatimusta, varsinkaan, jos nämä muutokset eivät riipu tekijän luovasta työstä vaan ulkoisista tekijöistä, kuten teoksen käyttäjien toimista.
51. Huomautan, että tässä tapauksessa ongelmaa ei voida ratkaista katsomalla, että tekijänoikeussuoja ulottuu tietokoneohjelman sisältämien muuttujien kaikkiin mahdollisiin arvoihin, koska siinä tapauksessa rikkomista ei tapahtuisi. Datelin kaltaiset ohjelmistot eivät muuta muuttujien parametreja, ainoastaan niiden arvoja. Jos kaikki mahdolliset arvot olisivat osa suojattua ohjelmaa, muuttamista ei näin ollen olisi tapahtunut.
52. Sonyn esityksiä lukiessa näyttää kuitenkin siltä, että Sony ei niinkään halua suojata muuttujien arvoja erikseen vaan pikemminkin vaikutuksia, joita näillä eri arvoilla on pelin kulkuun, tai – kuten Sony asian ilmaisee – ”ohjelmoijan luomaa pelikokemusta”.
53. Sonyn mukaan keksijän luovuus näkyy koko ohjelman kulussa. Muuttujien arvo osoittaa, mikä mahdollisista eri ohjelmakuluista todella valitaan. Nämä ohjelman kulkuun liittyvät vaiheet ovat tarpeen ohjelman ilmaisumuodon toteuttamiseksi, ja ohjelman suorittaminen seuraa siten tiettyjä pelisääntöjä, jotka on tallennettu lähdekoodiin pelin kehittäjän tekemän työn olennaisena tuloksena.
54. Minusta näyttää kuitenkin siltä, että käsitteillä ”pelikokemus”, ”ohjelman kulku”, ”ohjelman ilmaisumuodon toteuttaminen” tai jopa ”pelisäännöt” Sony viittaa itse asiassa ohjelman toimintaan tai ohjelman perustana oleviin ajatuksiin ja periaatteisiin. Sony myöntää lisäksi huomautuksissaan, että tässä tapauksessa muutokset liittyvät ohjelman toimintaan ja että muuttujan muuttaminen merkitsee puuttumista ohjelman suorittamiseen.
55. Toisin kuin Sony väittää, tämän ratkaisuehdotuksen 35 ja 36 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö ei koske ”nimenomaisesti toimintojen – – ja käyttöliittymien – – itsenäistä suojaa”, joten tietyt ohjelman toimintaan tehdyt muutokset voisivat kuulua tekijän monopolin piiriin. Tässä oikeuskäytännössä määritellään direktiivissä 2009/24 säädetyn suojan soveltamisala jättämällä ulkopuolelle erityisesti tietokoneohjelmien toiminnot eli tehtävät, jotka kyseiset ohjelmat voivat saada tietokoneen suorittamaan, ja tapa, jolla ne suoritetaan.
56. Toisaalta on totta, että kyseinen oikeuskäytäntö ei koske muuttamista, kuten nyt esillä olevassa asiassa, vaan niiden elementtien toisintamista tai jäljittelyä, joiden suojaa on haettu. En kuitenkaan näe mitään syytä olla soveltamatta tätä oikeuskäytäntöä nyt käsiteltävään asiaan. On todettava ensinnäkin, että koska direktiivin 2009/24 tekstissä ei ole nimenomaista asiaa koskevaa säännöstä, suojan kohdetta ei voida erottaa sen mukaan, mikä yksinoikeus on kyseessä. Toiseksi suojaamistavoitteen kannalta se, että tietokoneohjelman laillinen käyttäjä muuttaa tietokoneohjelman toimintatapaa, vahingoittaa huomattavasti vähemmän kyseisen ohjelman tekijänoikeuden haltijan etuja kuin se, että kilpailevan ohjelman valmistaja toisintaa kyseisen ohjelman toimintoja. Näin ollen ei ole mitään syytä siihen, että suoja tällaista muuttamista vastaan olisi laajempi kuin toisintamista vastaan annettu suoja.
57. Olen näin ollen sitä mieltä, että kun otetaan huomioon sekä direktiivin 2009/24 asiaa koskevien säännösten sanamuoto että asiaa koskeva oikeuskäytäntö,(25) tietokoneohjelman tekijänoikeuden loukkaamista ei ole se, että ohjelman laillinen käyttäjä muuttaa ohjelmaa käyttäessään – muuttamatta sen koodia – ohjelman toimintatapaa tavalla, joka ei vastaa ohjelman luoneen asettamia tavoitteita, riippumatta siitä, onko kyseessä kolmannen osapuolen ohjelmiston käyttö. Vastaavasti rikosromaanin kirjoittaja ei voi kieltää lukijaa siirtymästä romaanin loppuun saakka selvittämään, kuka on murhaaja, vaikka tämä pilaisi lukemisen ilon ja tuhoaisi kirjoittajan pyrkimykset jännityksen ylläpitämiseksi. Sonyn hakema suoja on lisäksi näennäinen: pelaaja voi yksinkertaisesti olla haluton tai kykenemätön etenemään pelissä sen tekijän kuvittelemalla tavalla, eikä peli etene suunnitellulla tavalla. Olisiko tämäkin puuttumista omistajan oikeuksiin?
58. Lopuksi Sony väittää – ja tämä on mielestäni ongelmallista – että Datelin kyseinen ohjelma ”hyötyy ilmaiseksi [Sonyn] ohjelmasta”. On kuitenkin huomattava, että tämä väite liittyy pikemminkin vilpillistä kilpailua koskevaan lainsäädäntöön. Toisaalta vaikka tekijänoikeus suojaa väärentämiseltä ja piratismilta, se ei suojaa toisen henkilön teoksen käyttämiseltä oman luovan työn perustana, kunhan suojattua teosta ei toisinneta laittomasti.
Ehdotettava vastaus
59. Edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2009/24 1 artiklan 1–3 kohtaa on nähdäkseni tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä annettu suoja ei ulotu niiden muuttujien sisältöön, jotka suojattu tietokoneohjelma on siirtänyt tietokoneen työmuistiin ja joita tietokoneohjelma käyttää ohjelmaa ajettaessa, tilanteessa, jossa toisen ohjelman kanssa samanaikaisesti ajettavalla toisella ohjelmalla muutetaan tätä sisältöä ilman, että suojatun ohjelman kohde- tai lähdekoodia muutetaan.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
60. Kansallinen tuomioistuin kysyy toisessa ennakkoratkaisukysymyksessään lähinnä, onko ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä kuvatussa tilanteessa kyseessä direktiivin 2009/24 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tekijän yksinoikeuden alainen toimi eli tietokoneohjelman muuttaminen. Kuten ennakkoratkaisupyynnössä on selitetty, tämä toinen kysymys on riippumaton ensimmäiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta. Kysymys on siis siitä, voiko tietokoneohjelman muuttamisesta olla kyse siitä huolimatta, että muuttujien sisältö ei kuulu direktiivin 2009/24 mukaisen suojan piiriin.
61. Näin esitettyyn toiseen kysymykseen voidaan vastata vain kieltävästi. Direktiivin 2009/24 mukaisten yksinoikeuksien soveltamisala ei voi olla laajempi kuin direktiivissä säädetyn suojan kohde. Toisin sanoen silloin, kun kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa viitataan ”tietokoneohjelman muuttamiseen”, ”tietokoneohjelmilla” on väistämättä katsottava tarkoitettavan direktiivin 1 artiklassa suojattuja osia. Vastaus toiseen esitettyyn kysymykseen seuraa suoraan ensimmäiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta, joten toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata erikseen.
Lisähuomautukset
62. Haluaisin täydentää tätä asiaa koskevaa analyysiäni muutamalla huomautuksella, jotka liittyvät ensinnäkin pääasian olosuhteisiin ja toiseksi komission huomautuksissa esitettyihin kysymyksiin.
Muuttamisesta vastaava henkilö
63. Jos unionin tuomioistuin katsoo, että direktiivissä 2009/24 annettu suoja ulottuu pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevien muuttujien sisältöön, huolimatta vastauksesta, jonka ehdotan annettavaksi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, sen olisi mielestäni – jotta kansallinen tuomioistuin saisi kattavan ja tämän oikeusriidan ratkaisemisen kannalta hyödyllisen vastauksen, tutkittava kysymystä siitä, kuka on vastuussa siitä, että Datelin kaltaisen ohjelmiston käytön seurauksena näiden muuttujien tekijänoikeutta on mahdollisesti loukattu.
64. Pääasiassa Sonyn ja Datelin välinen riita koskee Datelin vastuuta. Tämä vastuu ei kuitenkaan johdu siitä, että Datel on loukannut Sonyn tekijänoikeutta ohjelmiston kehittämisen yhteydessä, vaan siitä, että Sonyn tietokoneohjelmaa on luvattomasti muutettu tämän ohjelmiston avulla, tosin tämän tietokoneohjelman käyttäjien toimesta, joista useimmat ovat epäilemättä direktiivin 2009/24 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietokoneohjelman laillisesti hankkineita henkilöitä. Näin ollen nämä käyttäjät olisi periaatteessa asetettava vastuuseen, koska juuri he toteuttavat oikeudenhaltijan suostumusta edellyttävän toimen eli tietokoneohjelman muuttamisen. Datel tarjoaa heille vain tarvittavan välineen ohjelmistonsa muodossa.
65. Osapuolia kuultiin tästä asiasta istunnossa. Sony ja komissio ovat sitä mieltä, että unionin tuomioistuimen olisi laajennettava vastuuhenkilöiden piiri direktiivin 2001/29 3 artiklassa säädetystä yleisölle välittämistä koskevasta oikeudesta annetun oikeuskäytännön mukaisesti myös Datelin kaltaisiin ohjelmistojen valmistajiin.
66. On totta, että kyseisessä oikeuskäytännössä unionin tuomioistuin on katsonut, että tietyt välittämiseen osallistuvien välittäjien ryhmät ovat suoraan vastuussa yleisölle välittämistä koskevan oikeuden loukkauksista, joista niiden voitiin väittää olevan korkeintaan välillisesti vastuussa.(26) Unionin tuomioistuin on todennut, että tällainen henkilö ”täysin tietoisena menettelynsä seurauksista tarjoaa asiakkailleen pääsyn suojattuun teokseen, erityisesti silloin, kun ilman tätä välittämistoimea kyseiset asiakkaat eivät lähtökohtaisesti voisi vastaanottaa – – levitettyä teosta”, mikä unionin tuomioistuimen mukaan on ominaista ”välitystoimille”.(27) Unionin tuomioistuin on näin ollen katsonut, että välittämistoimen suorittavat sellaisten erilaisten laitosten vastuuhenkilöt, joissa on yleisön saatavilla olevia televisiovastaanottimia,(28) henkilöt, jotka julkaisevat internetissä sisältöön, joka ei ole vapaasti saatavilla, viittaavia hyperlinkkejä tai jopa jakavat laitteita, joihin on etukäteen asennettu tällaisia linkkejä,(29) tai henkilöt, jotka ylläpitävät yleisön laittomiin sisältöihin pääsyä helpottavaa sisällönjakosivustoa.(30)
67. On kuitenkin otettava huomioon yleisölle välittämistä koskevan oikeuden ja sen piiriin kuuluvien toimien erityisluonne. Yleisölle välittäminen edellyttää nimittäin kahden osapuolen eli välittäjän ja yleisön läsnäoloa. Välittäjä,(31) joka joko helpottaa välittämistä, joka muutoin olisi mahdotonta tai erittäin vaikeaa, tai joka laajentaa yleisön niiden jäsenten piiriä, joilla on pääsy teokseen, ja toimii siten uudelle yleisölle tarkoitetun toissijaisen välittämisen toteuttajana, antaa siten suojatun aineiston tietyn yleisön saataville. Näin ollen eri toimijoiden roolit menevät sekaisin ja tekijänoikeuksien haltijoiden olennaisiin etuihin kohdistuva riski kasvaa. Tässä yhteydessä ja taatakseen haltijoille direktiivissä 2001/29 edellytetyn korkeatasoisen suojan unionin tuomioistuin on hyväksynyt tällaisten henkilöiden suoran vastuun tietyissä tilanteissa.
68. Tässä tapauksessa ei ole kyse oikeudesta välittää tietoja yleisölle vaan oikeudesta sallia tietokoneohjelman ”mikä tahansa muuttaminen”, joka on direktiivissä 2009/24 säädetty erityisoikeus, jota vastaavaa oikeutta ei ole direktiivissä 2001/29. Muuttamistoimet, ainakin pääasiassa kyseessä olevien kaltaiset toimet, eivät kuitenkaan anna käyttäjille pääsyä suojattuun teokseen, koska se on jo heidän saatavillaan, useimmissa tapauksissa laillisesti. Nämä toimet eivät myöskään edellytä kahden osapuolen läsnäoloa, sillä käyttäjät suorittavat ne sisäisellä foorumillaan Sonyn tietokoneohjelmien käytön yhteydessä. Välittäjiä ei voi olla, eikä Datel ole sellainen. Se, että Datelin ohjelmisto on erityisesti suunniteltu toimimaan Sonyn tietokoneohjelmien kanssa ja antaa käyttäjille mahdollisuuden muuttaa niitä,(32) ei muuta tätä päätelmää. Tehtävät on jaettu selkeästi ja tietokoneohjelmien tekijänoikeuksien haltijoiden edut on turvattu riittävästi erityisesti nykyisin laajalti käytetyn ohjelmien jakelutavan eli käyttölisenssien ja käyttäjiä sitovien sopimusehtojen vuoksi. Lisäksi, kuten olen jo maininnut, direktiivin 2009/24 tarkoituksena ei ole suojella näitä oikeudenhaltijoita heidän omien ohjelmistojensa kanssa yhteensopivien ohjelmistojen valmistamiselta ja käytöltä vaan väärentämiseltä ja piratismilta.
69. Näin ollen nyt käsiteltävän asian tilanteen ja niiden tilanteiden, joita unionin tuomioistuin on analysoinut tapauksissa, joissa on kyse oikeudesta välittää tietoa yleisölle, välillä ei ole mitään yksinkertaista analogiaa. Mielestäni ei ole myöskään suotavaa, että unionin tuomioistuin yrittäisi osoittaa tällaisen analogian, koska kyseisiä kahta yksinoikeutta koskevat kysymykset ovat hyvin erilaisia. Jos siis unionin tuomioistuin katsoisi, että direktiivillä 2009/24 annettu suoja ulottuu käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien muuttujien sisältöön, sen olisi mielestäni myös tuotava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tietoon se, että kyseiseen sisältöön kohdistuvien tekijänoikeuksien mahdollisista loukkauksista ovat suoraan vastuussa ainoastaan ohjelmistojen käyttäjät, joiden avulla kyseistä sisältöä voidaan muuttaa, ja että Datelin kaltaiset ohjelmistojen valmistajat voivat kantaa vain toissijaisen vastuun, jota ei kuitenkaan ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa ja joka voi näin ollen perustua ainoastaan kansalliseen oikeuteen.
Direktiivin 2001/29 mukainen suoja
70. Huomautuksissaan komissio katsoo, että on tarpeen analysoida näkökohtaa, jota ei ole otettu esille ennakkoratkaisupyynnössä, nimittäin Sonyn videopelien muiden elementtien kuin itse tietokoneohjelman, kuten graafisten, äänellisten, visuaalisten ja tekstuaalisten elementtien tai jopa niiden ”kerronnallisen rakenteen” mahdollista suojaa.(33) Komissio tukeutui unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan videopelit ovat monitahoinen aineistokokonaisuus, jonka muut osat kuin itse tietokoneohjelma voidaan suojata direktiivin 2001/29 nojalla,(34) ja että erityisesti tietokoneohjelmien käyttöliittymät voivat saada tällaista suojaa.(35)
71. Tämä komission tarkoittama älyllinen tehtävä on varmasti mielenkiintoinen. Aion kuitenkin olla tarkastelematta tätä näkökohtaa seuraavista syistä.
72. Ensinnäkin pääasian oikeudenkäynnin kohteena on vain se, että direktiiviin 2009/24 – joka on ainoa unionin oikeuden säädös, jonka tulkintaa kansallinen tuomioistuin pyytää – perustuvia Sonyn oikeuksia väitetään loukatun. On totta, että asianosaiset keskustelivat istunnossa siitä, voitaisiinko tätä kohdetta laajentaa siten, että se kattaa direktiivin 2001/29. On kuitenkin niin, että kaikki tähän direktiiviin liittyvät kysymykset ovat hypoteettisia ja että niistä ei ole varmaa hyötyä asian ratkaisemisen kannalta.
73. Toiseksi koska direktiiviin 2001/29 perustuvien oikeuksien loukkaamista ei ole tuotu esiin pääasian oikeudenkäynnissä, en tiedä, mitä Sonyn videopelien osia asia voisi koskea tai mitä mahdollinen loukkaaminen voisi sisältää. Komission tältä osin esittämät olettamukset ovat näin ollen puhtaasti teoreettisia, eikä niillä ole mitään perustaa nyt käsiteltävässä asiassa esitetyissä argumenteissa.
74. Kolmanneksi on mielestäni erittäin todennäköistä, että samoin kuin direktiiviin 2009/24 perustuvien oikeuksien mahdollinen loukkaaminen, myös direktiiviin 2001/29 perustuvien oikeuksien loukkaaminen nyt esillä olevan asian kaltaisessa tilanteessa johtuu suoraan videopelien käyttäjistä ja vain välillisesti Datelin kaltaisesta ohjelmistovalmistajasta. Kaikki tämän ratkaisuehdotuksen 63–69 kohdassa esittämäni huomautukset ovat edelleen päteviä.
75. Neljänneksi ja viimeiseksi en ole komission kanssa samaa mieltä siitä, että direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohdassa suojattua kappaleen valmistamista koskevaa oikeutta on loukattu sillä, että Sonyn videopelien lailliset ostajat käyttävät Datelin ohjelmistoa.
76. On totta, että näiden pelien graafiset elementit toistetaan käyttäjien tietokoneen näytöllä, kun ohjelmaa ajetaan. En näe kuitenkaan mitään syytä sulkea tätä kappaleen valmistamista, kuten komissio on tehnyt, direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisen ulkopuolelle varsinkaan silloin, kun kappaleen valmistaminen annetaan käyttäjien tehtäväksi.(36) Unionin tuomioistuin on jo todennut, että televisiolähetysten yksityisessä piirissä tapahtuvan vastaanottamisen yhteydessä televisioruudulla toteutettu kappaleen valmistaminen kuuluu kyseisen säännöksen soveltamisalaan.(37) Televisiolähetysten vastaanottamisen yhteydessä televisioruudulla toteutetun kappaleen valmistamisen tavoin myös videopelin graafisten elementtien toisintaminen tietokoneen kuvaruudulla täyttää kuitenkin direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohdan edellytykset. Se on luonteeltaan väliaikaista, se on erottamaton ja olennainen osa teknistä prosessia, sen ainoana tarkoituksena on mahdollistaa teoksen laillinen käyttö,(38) eikä sillä ole itsenäistä taloudellista merkitystä, koska videopelin laillinen ostaja on jo maksanut videopelin hankintahinnan.
77. Toisaalta videopelin ”kerronnallisen rakenteen” osalta minun on vaikea puhua näissä olosuhteissa ”toisintamisesta”. Vaikka pelin laillinen ostaja saattaa muuttaa tätä rakennetta sitä käyttäessään, tämä ei kuitenkaan johda siihen, että direktiivin 2001/29 mukaista tekijänoikeuden haltijan yksinoikeutta loukattaisiin.
78. Ehdotan näin ollen, että nyt käsiteltävässä asiassa tarkastelu rajataan pelkästään direktiivin 2009/24 tulkintaan.
Ratkaisuehdotus
79. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että Bundesgerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin vastataan seuraavasti:
Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/24/EY 1 artiklan 1–3 kohtaa
on tulkittava siten, että
direktiivissä kyseisen säännöksen nojalla annettu suoja ei ulotu niiden muuttujien sisältöön, jotka suojattu tietokoneohjelma on siirtänyt tietokoneen työmuistiin ja joita tietokoneohjelma käyttää ohjelmaa ajettaessa, tilanteessa, jossa suojatun tietokoneohjelman kanssa samanaikaisesti ajettavalla toisella ohjelmalla muutetaan kyseistä sisältöä ilman, että suojatun ohjelman kohde- tai lähdekoodia muutetaan.