UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
7 päivänä elokuuta 2018 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2001/23/EY – Soveltamisala – 1 artiklan 1 kohta – Yrityksen luovutus – Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen – Palveluhankinta, joka koskee kunnallisen musiikkikoulun toimintaa – Ensimmäisen sopimuspuolen toiminnan lopettaminen ennen kuluvan lukuvuoden loppua ja uuden sopimuspuolen nimeäminen seuraavan lukuvuoden alussa – 4 artiklan 1 kohta – Yrityksen luovutukseen perustuvan irtisanomisen kielto – Poikkeus – Irtisanomiset työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 47 artikla
Asiassa C-472/16,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal Superior de Justicia de Castilla y León (Kastilia ja Léonin itsehallintoalueen ylioikeus, Espanja) on esittänyt 12.5.2016 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 24.8.2016, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Jorge Luís Colino Sigüenza
vastaan
Ayuntamiento de Valladolid,
In-Pulso Musical SC,
Miguel del Real Llorente, Administrador Concursal Músicos y Escuela SL,
Músicos y Escuela SL ja
Fondo de Garantía Salarial (Fogasa),
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. L. da Cruz Vilaça sekä tuomarit E. Levits, A. Borg Barthet (esittelevä tuomari), M. Berger ja F. Biltgen,
julkisasiamies: E. Tanchev,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Carrasco Marco,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 27.9.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Colino Sigüenza, edustajanaan J. M. Blanco Martin, abogado,
– In-Pulso Musical SC, edustajanaan J. Lozano Blanco, abogado,
– Espanjan hallitus, asiamiehenään A. Gavela Llopis,
– Euroopan komissio, asiamiehinään J. Rius ja M. Kellerbauer,
kuultuaan julkisasiamiehen 6.12.2017 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY (EYVL 2001, L 82, s. 16) 1 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Jorge Luís Colino Sigüenza ja Ayuntamiento de Valladolid (Valladolidin kunta, Espanja), In-pulso Musical SC, Miguel del Real Llorente, Administrador Concursal de Músicos y Escuela SL (Músicos y Escuela S.L:n pesänhoitajana), Músicos y Escuela ja Fondo de Garantía Salarial (Fogasa) (palkkaturvalaitos, Espanja) ja jossa on kyse Colino Sigüenzan joukkovähentämismenettelyssä tehdyn irtisanomisen lainmukaisuudesta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivillä 2001/23 on kodifioitu työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14.2.1977 annettu neuvoston direktiivi 77/187/ETY (EYVL 1977, L 61, s. 26), sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.1998 annetulla neuvoston direktiivillä 98/50/EY (EYVL 1998, L 201, s. 88).
4 Direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”a) Tätä direktiiviä sovelletaan yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta.
b) Jollei a alakohdasta ja tämän artiklan jäljempänä olevista säännöksistä muuta johdu, tässä direktiivissä tarkoitettuna luovutuksena pidetään oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta.
c) Tätä direktiiviä sovelletaan taloudellista toimintaa harjoittaviin julkisiin tai yksityisiin yrityksiin riippumatta siitä, tavoittelevatko ne voittoa. Tässä direktiivissä tarkoitettuna luovuttamisena ei pidetä hallintoviranomaisten uudelleenorganisointia eikä hallinnollisten tehtävien siirtoa hallintoviranomaiselta toiselle.”
5 Tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle.”
6 Direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutus ei sellaisenaan ole peruste, jota luovuttaja tai luovutuksensaaja voi käyttää irtisanomiseen. Tämä säännös ei estä irtisanomisia työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä.”
Espanjan lainsäädäntö
7 Työntekijöihin taloudellisten yksiköiden luovutustilanteissa sovellettavat säännöt määritellään työntekijöiden asemasta annetun lain uudelleenlaaditun tekstin hyväksymisestä 24.3.1995 annetussa kuninkaan asetuksessa 1/1995 (Real Decreto Legislativo 1/1995 por el que se aprueba el texto refundido de la Ley del Estatuto de los Trabajadores, BOE nro 75, 29.3.1995 s. 9654), sellaisena kuin se on muutettuna 9.7.2001 annetulla lailla 12/2001 (BOE nro 164, 10.7.2001, s. 24890; jäljempänä työntekijöiden asemasta annettu laki).
8 Työntekijöiden asemasta annetun lain 44 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. Yrityksen, työpaikan tai itsenäisen tuotantoyksikön luovutus ei sellaisenaan päätä työsuhdetta; aikaisemman työnantajan työsopimukseen ja sosiaaliturvaan perustuvat oikeudet ja velvoitteet siirtyvät uudelle työnantajalle, eläkkeisiin liittyvät sitoumukset mukaan lukien, sovellettavissa erityisissä säännöksissä säädetyin edellytyksin ja yleisesti kaikkia sellaisia täydentävää sosiaaliturvaa koskevia velvoitteita noudattaen, joihin luovuttaja on sitoutunut.
2. Tämän pykälän mukaisesta liikkeen luovutuksesta on kyse silloin, kun siirto koskee sellaisen oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta.”
9 Tämän lain 51 §:ssä, jonka otsikko on ”Joukkovähentäminen”, säädetään seuraavaa:
”Tässä laissa tarkoitetaan ’joukkovähentämisellä’ työsopimusten päättämistä taloudellisista, teknisistä, organisatorisista tai tuotannollisista syistä, kun tämä päättäminen kohdistuu 90 päivän aikana vähintään
a) 10 työntekijään yrityksissä, joissa on vähemmän kuin 100 työntekijää;
b) 10 prosenttiin työntekijöistä yrityksissä, joissa on 100–300 työntekijää;
c) 30 työntekijään yrityksissä, joissa on yli 300 työntekijää.
Taloudellisten syiden katsotaan olevan kyseessä silloin, kun yrityksen tulos osoittaa vaikeaa taloudellista tilannetta, kuten aiheutuneita tai ennakoituja tappioita tai sen tavanomaisten tulojen tai myyntien määrän jatkuvaa heikkenemistä. Joka tapauksessa jatkuvana heikkenemisenä pidetään sitä, jos kolmen perättäisen vuosineljänneksen ajan kunkin vuosineljänneksen tavanomaisten tulojen tai myynnin taso on alhaisempi kuin edellisen vuoden samalla vuosineljänneksellä.
– –
Joukkovähentämisenä pidetään myös yrityksen koko henkilöstön työsopimusten päättämistä edellyttäen, että yrityksellä on yli viisi työntekijää, jos kyseinen vähentäminen johtuu yrityksen toiminnan päättymisestä kokonaan edellä mainittujen perusteiden takia.
– –
2. Joukkovähentämistä pitää edeltää enintään 30 kalenteripäivän, tai alle 50 työntekijän yrityksissä 15 kalenteripäivän, mittainen neuvottelujakso työntekijöiden laillisten edustajien kanssa.
– –
Työvoimaviranomainen valvoo neuvottelujakson tehokkuutta. Tarvittaessa se voi osoittaa asianosaisille huomautuksia ja suosituksia, joilla ei voida missään tapauksessa keskeyttää tai lopettaa menettelyä. Lisäksi ja rajoittamatta edellisessä kohdassa todettua, työvoimaviranomainen voi neuvottelujakson aikana osapuolten yhteisestä pyynnöstä toteuttaa asianmukaisia välitystoimia ratkaisujen löytämiseksi joukkovähentämisestä aiheutuviin ongelmiin. Tätä varten se voi myös antaa apua osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.
Neuvottelujakson päätyttyä työnantaja ilmoittaa sen tuloksista työvoimaviranomaiselle. Mikäli neuvotteluissa päästiin sopimukseen, työnantaja toimittaa jäljennöksen sopimuksesta. Mikäli sopimukseen ei päästy, työnantaja toimittaa työntekijöiden edustajille ja työvoimaviranomaiselle tekemänsä lopullisen joukkovähentämispäätöksen ja irtisanomisten ehdot.
– –
4. Kun päätös on annettu tiedoksi työntekijöiden edustajille, työnantaja voi ilmoittaa irtisanomisesta kullekin kyseessä olevalle työntekijälle tämän lain 53 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin. Ajankohdan, jona neuvottelujakson alkamisesta on ilmoitettu työvoimaviranomaiselle, ja ajankohdan, jona irtisanominen tulee voimaan, välillä on kuitenkin kuluttava vähintään 30 päivää.
– –
6. Työnantajan päätökseen voidaan hakea muutosta irtisanomista varten säädetyin muutoksenhakukeinoin. Työntekijöiden edustajien nostama kanne lykkää työntekijöiden henkilökohtaisten kanteiden käsittelyä siihen asti, kunnes siitä on annettu ratkaisu.”
10 Työntekijöiden joukkovähentämistä säännellään sosiaalioikeudellisista tuomioistuimista 10.10.2011 annetun lain 36/2011 (Ley 36/2011 reguladora de la jurisdicción social, BOE nro 245, 11.10.2011, s. 106584) 124 §:ssä. Tässä pykälässä, sellaisena kuin se on ollut voimassa 15.7.2012 alkaen ja jonka otsikko on ”Työntekijöiden joukkovähentäminen taloudellisista, organisatorisista, teknisistä tai tuotannollisista syistä tai ylivoimaisesta syystä”, säädetään seuraavaa:
”1. Työntekijöiden edustajat voivat riitauttaa työnantajan päätöksen seuraavissa momenteissa säädetyn menettelyn mukaisesti. Jos kanteen ovat nostaneet työmarkkinajärjestöjen edustajat, heidän osallistumisensa joukkovähentämismenettelyyn on täytynyt olla riittävää.
2. Kanne voi perustua seuraaviin perusteisiin:
a) kirjallisessa ilmoituksessa ei ole mainittu lainmukaista perustetta;
b) neuvottelujaksoa ei ole ollut, työntekijöiden asemasta annetun lain 51 §:n 2 momentissa tarkoitettuja asiakirjoja ei ole toimitettu tai kyseisen lain 51 §:n 7 momentissa säädettyä menettelyä ei ole noudatettu;
c) irtisanomispäätöksen tekeminen perustuu petokseen, harhaanjohtamiseen, pakottamiseen tai oikeuden väärinkäyttöön;
d) irtisanomispäätös on tehty perusoikeuksia ja ‑vapauksia loukkaamalla.
Vaatimuksia, jotka liittyvät lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai neuvottelujakson aikana tehdyssä sopimuksessa säädettyjen työpaikan säilyttämistä koskevien etusijasääntöjen soveltamatta jättämiseen, ei voida käsitellä tässä menettelyssä. Nämä vaatimukset on esitettävä tämän pykälän 11 momentissa tarkoitetussa erillisessä menettelyssä.
– –
6. Kanne on nostettava 20 päivän preklusiivisen määräajan kuluessa neuvottelujakson aikana tehdyn sopimuksen tekemispäivästä tai työnantajan työntekijöiden edustajille antamasta joukkovähentämispäätöstä koskevasta ilmoituksesta.
– –
9. Kun kanne on otettu tutkittavaksi, kirjaamo ilmoittaa siitä vastaajana olevalle työnantajalle ja kehottaa tätä toimittamaan viiden päivän kuluessa ja ensisijaisesti tietokoneella neuvottelujaksoa koskevat asiakirjat ja pöytäkirjat ja työvoimaviranomaiselle toimitetun ilmoituksen tämän jakson tuloksesta.
Samalla ilmoituksella kirjaamo asettaa työnantajalle viiden päivän määräajan, jonka kuluessa työntekijöiden edustajien nostamasta kanteesta on ilmoitettava työntekijöille, joita joukkovähentäminen koskee, jotta nämä ilmoittavat tuomioistuimelle prosessiosoitteensa 15 päivän määräajan kuluessa.
– –
11. Tuomio annetaan viiden päivän kuluessa suullisesta käsittelystä, ja siihen voi hakea muutosta.
Irtisanomispäätös todetaan päteväksi, jos työnantaja osoittaa työntekijän asemasta annetun lain 51 §:n 2 tai 7 momentin mukaisen laillisen perusteen olemassaolon.
Irtisanomispäätös todetaan tuomiolla pätemättömäksi, jos työnantaja ei osoita irtisanomisilmoituksessa esitetyn lainmukaisen perusteen olemassaoloa.
– –
12. Kun tuomiosta on tullut lopullinen, se annetaan tiedoksi asianosaisille ja työntekijöille, joita joukkovähentäminen koskee ja jotka ovat ilmoittaneet tuomioistuimelle prosessiosoitteensa tämän pykälän 13 momentin b kohdassa säädettyä tarkoitusta varten.
Lopullinen tuomio annetaan tiedoksi työvoimaviranomaiselle, työttömyyskassalle ja sosiaaliturvaviranomaiselle, jos ne eivät ole olleet oikeudenkäynnin asianosaisina.
13. Jos menettely koskee yksityisen oikeussubjektin Juzgado de lo Socialissa [(sosiaalituomioistuin, Espanja)] työsopimuksen irtisanomisesta nostamaa kannetta, sovelletaan tämän lain 120–123 §:ää, jollei seuraavista erityissäännöksistä muuta johdu:
a) Kun asia koskee tietyille työntekijöille myönnettyä etusijaa, kanne on kohdistettava myös heihin.
Kanne on kohdistettava myös työntekijöiden edustajiin, kun toimenpide on suoritettu heidän suostumuksellaan siltä osin kuin ne, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta, eivät ole riitauttaneet irtisanomispäätöstä edellisten momenttien mukaisesti.
b) Jos sen jälkeen, kun yksityinen oikeussubjekti on nostanut kanteen, työntekijöiden edustajat edellisten momenttien nojalla nostavat työnantajan päätöksestä kanteen, yksityisen oikeussubjektin nostaman kanteen käsittelyä lykätään siihen asti, kunnes työntekijöiden edustajien nostama kanne on ratkaistu tuomiolla, jolla lainvoiman saatuaan on oikeusvoimavaikutus yksittäisiin menettelyihin tämän lain 160 §:n 5 momentin säännösten mukaisesti.
c) Edellä 122 §:n 2 momentissa mainittujen perusteiden lisäksi irtisanominen on mitätön, jos työnantaja ei ole aloittanut neuvottelujaksoa, toimittanut työntekijöiden asemasta annetun lain 51 §:n 2 momentissa tarkoitettuja asiakirjoja, noudattanut kyseisen lain 51 §:n 7 momentissa säädettyä menettelyä tai saanut maksukyvyttömyyttä käsittelevän tuomioistuimen lupaa niissä tapauksissa, joissa sitä edellytetään laissa.
Työnantajan päätös irtisanoa sopimus noudattamatta työpaikan säilyttämistä koskevaa etusijaa, joka voi johtua laista, työehtosopimuksista tai neuvottelujakson kuluessa tehdystä sopimuksesta, on myös pätemätön. Tämä pätemättömyys ei ulotu sellaisiin sopimusten irtisanomisiin, jotka on tehty saman joukkovähentämisen yhteydessä työpaikan säilyttämistä koskevan etusijan mukaisesti.”
11 Kyseisen lain 160 §:n 5 momentissa säädetään seuraavaa:
”Lopullisella tuomiolla on oikeusvoimavaikutus vireillä oleviin tai mahdollisesti vireille pantaviin yksityisen oikeussubjektin nostamiin kanteisiin, jotka koskevat samaa kohdetta tai liittyvät siihen suoraan, riippumatta siitä, onko nämä kanteet nostettu sosiaali- vai hallintotuomioistuimessa, joten niiden käsittelyä on lykättävä siihen asti, kunnes kollektiivisesta kanteesta annetaan ratkaisu. Kanteiden käsittely määrätään lykättäväksi, vaikka ensimmäisessä oikeusasteessa olisi jo annettu tuomio ja vaikka vireillä olisi muutoksenhaku tai kassaatiovalitus, ja kollektiivisesta kanteesta annettu lopullinen tuomio sitoo toimivaltaista tuomioistuinta silloinkin, kun oikeuskäytännön yhtenäisyyden varmistamiseksi Tribunal Supremossa [(ylin tuomioistuin, Espanja)] vireille pannussa valitusmenettelyssä ei ole vedottu tähän lopulliseen tuomioon vastakkaisena ratkaisuna.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
12 Colino Sigüenza työskenteli musiikin opettajana Valladolidin (Espanja) kunnallisessa musiikkikoulussa 11.11.1996 alkaen. Aluksi koulun toiminnasta vastasi suoraan Valladolidin kunta, jonka palveluksessa Colino Sigüenza alun perin oli.
13 Vuonna 1997 Valladolidin kunta lakkasi vastaamasta mainitun koulun toiminnasta suoraan ja järjesti peräkkäisiä julkisia tarjouskilpailuja tämän palvelun hankkimiseksi. Näiden peräkkäisten menettelyjen päätteeksi valittu sopimuspuoli oli tästä ajankohdasta alkaen keskeytyksettä ja 31.8.2013 saakka Músicos y Escuela, joka jatkoi koulun toimintaa ja hallinnoi tämän palvelun suorittamiseksi tarvittavia toimitiloja, kalusteita ja soittimia. Músicos y Escuela myös otti työhön osan mainitun kunnan palveluksessa olleista työntekijöistä, mukaan lukien Colino Sigüenzan. Toiminta katsottiin edelleen palveluksi, jonka Valladolidin kunta tarjoaa kansalaisille kunnallisessa musiikkikoulussa.
14 Koska Valladolidin kunnallisen musiikkikoulun oppilaiden määrä väheni lukuvuoden 2012–2013 aikana, oppilaiden tästä palvelusta maksamat rahamäärät eivät enää vastanneet sen vastikkeen määrää, jonka Valladolidin kunnan oli maksettava Músicos y Escuelan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, minkä vuoksi koulu vaati mainittua kuntaa maksamaan sille 58 403,73 euroa kyseisen kouluvuoden ensimmäiseltä vuosineljännekseltä ja 48 592,74 euroa sen toiselta vuosineljännekseltä.
15 Koska Valladolidin kunta kieltäytyi maksamasta näitä määriä, Músicos y Escuela vaati 19.2.2013 palveluhankintaa koskevan sopimuksen päättämistä sillä perusteella, ettei kunta ollut noudattanut sopimusta, ja vastaavaa vahingonkorvausta. Vastauksena kunta irtisanoi sopimuksen elokuussa 2013, koska Músicos y Escuela oli lopettanut toimintansa ennen sovittua ajankohtaa. Asia saatettiin Sala de lo Contencioso-Administrativo du Tribunal Superior de Justicia de Castilla y Leóniin (Kastilia ja Léonin itsehallintoalueen ylioikeuden hallinnollisten riita-asioiden jaosto, Espanja), joka päätti useilla lopullisilla, vuosina 2014 ja 2015 annetuilla tuomioilla yhtäältä, että Valladolidin kunta on rikkonut Músicos y Escuelan kanssa tehtyä sopimusta siltä osin kuin siinä määrättiin tiettyjen tulojen takaamisesta oppilasmäärästä riippumatta, ja kun kunta ei ollut noudattanut tätä määräystä, se oli itse estänyt Músicos y Escuelan toiminnan jatkamisen, jolloin tuomioistuin katsoi näin ollen sopimuksen irtisanomisen perustelluksi tähän kuntaan liittyvistä syistä. Koska toisaalta Músicos y Escuela ei ollut täyttänyt velvoitteitaan päättäessään yksipuolisesti lopettaa toimintansa 31.3.2013, sen esittämä vahingonkorvausvaatimus hylättiin.
16 Tällä välin Músicos y Escuela oli 4.3.2013 aloittanut neuvottelu- ja kuulemisjakson, joka oli tarpeen sen koko henkilöstön irtisanomiseksi taloudellisen tilanteen vuoksi, joka johtui riidasta Valladolidin kunnan kanssa. Músicos y Escuela päätti 27.3.2013, kun työntekijöiden edustajien kanssa ei päästy sopimukseen, irtisanoa koko henkilöstön joukkovähentämisen yhteydessä.
17 Músicos y Escuela lopetti toimintansa 31.3.2013, eli muutama kuukausi ennen kuluneen lukuvuoden päättymistä, ja palautti Valladolidin kunnalle 1.4.2013 tilat, soittimet ja välineet, jotka oli tarkoitettu Valladolidin kunnallisen musiikkikoulun toimintaan, josta se oli vastannut. Músicos y Escuela antoi 4.4.2013 irtisanomisilmoituksen koko henkilöstölleen, mukaan lukien Colino Sigüenzalle, ja irtisanominen tuli voimaan 8.4.2013. Kyseinen yhtiö julistettiin konkurssiin 30.7.2013.
18 Koska Músicos y Escuelan työntekijöiden edustajilla oli sosiaalioikeudellisista tuomioistuimista annetun lain mukaan oikeus nostaa yksin kanne työntekijöiden joukkovähentämisen yhteydessä, nämä nostivat kanteen joukkovähentämispäätöksestä Sala de lo Social de Valladolid del Tribunal Superior de Justicia de Castilla y Leónissa (Kastilia ja Léonin itsehallintoalueen ylioikeuden sosiaaliasiain jaosto, Valladolid, Espanja), joka hylkäsi kanteen 19.6.2013 annetulla ratkaisulla.
19 Työntekijöiden edustajat valittivat tästä ratkaisusta Tribunal Supremoon, joka hylkäsi valitukset 17.11.2014 annetulla tuomiolla. Kyseinen tuomio on saanut lainvoiman.
20 Tällä välin, elokuussa 2013, Valladolidin kunta teki kunnallisen musiikkikoulun toiminnan harjoittamisesta sopimuksen In-pulso Musicalin kanssa ja antoi sen käyttöön, kuten se oli antanut Músicos y Escuelankin käyttöön, tätä varten tarvittavat tilat, soittimet ja välineet. In-pulso Musical aloitti toimintansa syyskuussa 2013 lukuvuotta 2013–2014 varten. Uuden tarjouskilpailumenettelyn johdosta Valladolidin kunta nimesi uudelleen In-pulso Musicalin tämän hankinnan sopimuspuoleksi lukuvuosiksi 2014–2015 ja 2015–2016. Tämä yritys ei ottanut työhön yhtäkään niistä työntekijöistä, jotka olivat työskennelleet aiemmin mainitussa kunnallisessa musiikkikoulussa ja jotka Músicos y Escuela oli irtisanonut joukkovähentämisen yhteydessä.
21 Colino Sigüenza nosti yksityisenä oikeussubjektina kanteen Juzgado de lo Social n° 4 de Valladolidissa (sosiaalituomioistuin nro 4, Valladolid, Espanja) Músicos y Escuelaa, Valladolidin kuntaa ja In-pulso Musicalia vastaan riitauttaakseen irtisanomisensa.
22 Tämä tuomioistuin hylkäsi Colino Sigüenzan kanteen 30.9.2015 sillä perusteella, että Tribunal Supremon 17.11.2014 antaman tuomion, jolla hylättiin työntekijöiden edustajien joukkovähentämisen yhteydessä tehtyä irtisanomista vastaan nostama kanne, lainvoima sitoo sitä asianomaisen henkilön yksityisenä oikeussubjektina irtisanomisestaan nostaman kanteen osalta, vaikka hän ei ollutkaan ollut yksityisenä oikeussubjektina asianosaisena kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa. Lisäksi Juzgado de lo Social n° 4 de Valladolid totesi, että In-pulso Musical ei ollut seurannut Músicos y Escuelaa Colino Sigüenzan työnantajana, koska hänen irtisanomisensa ja sen ajankohdan välillä, jona In-pulso Musical aloitti kunnallisen musiikkikoulun toiminnan harjoittamisen, oli kulunut lähes viisi kuukautta.
23 Colino Sigüenza valitti tästä päätöksestä ennakkoratkaisupyynnön esittäneeseen tuomioistuimeen eli Tribunal Superior de Justicia de Castilla y Leóniin (Kastilia ja Léonin itsehallintoalueen ylioikeus, Espanja).
24 Valituksensa tueksi hän väittää pääasiallisesti, että 17.11.2014 annetun Tribunal Supremon tuomion, jolla hylättiin työntekijöiden joukkovähentämisestä nostettu kanne, oikeusvoima ei voi vaikuttaa häneen yksityisenä oikeussubjektina, koska hän ei ole ollut asianosaisena kyseisessä oikeudenkäynnissä, minkä vuoksi tällaisella oikeusvoiman laajentamisella loukataan hänen oikeuttaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattuihin tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Toisaalta hän väittää, että nyt käsiteltävässä asiassa on ollut kyse yrityksen luovuttamisesta In-pulsolle Musicalille, eikä tämä toimi voi olla peruste hänen työsopimuksensa irtisanomiselle.
25 Kansallinen tuomioistuin pohtii yhtäältä, onko palvelujen keskeytyminen tilapäisesti sillä välin, kun Músicos y Escuela lopetti palvelujen suorittamisen 1.4.2013 ja In-pulso Musical jatkoi kunnallisen musiikkikoulun toimintaa syyskuun 2013 alussa, esteenä sille, että todetaan kyseessä olevan direktiivin 2001/23 1 artiklassa tarkoitettu yrityksen tai liikkeen luovutus, ja toisaalta, johtuuko sen käsiteltävänä olevassa tilanteessa oikeusvoimaa koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamisesta, että Colino Sigüenzan oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin loukataan.
26 Näin ollen Tribunal Superior de Justicia de Castilla y León on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko kyseessä katsottava olevan direktiivissä 2001/23 tarkoitettu 'liikkeen luovutus', kun kunnallisen musiikkikoulun ylläpitoa koskevan konsession saaja, joka saa kaikki aineelliset resurssit (tilat, soittimet, salit, huonekalut) tältä kunnalta ja joka on palkannut omaa henkilöstöä ja tarjoaa palvelujaan lukuvuosina, lopettaa toiminnan 1.4.2013 eli kaksi kuukautta ennen lukuvuoden päättymistä ja palauttaa kaikki aineelliset resurssit kunnalle, joka ei jatka toimintaa lukuvuoden 2012–13 loppuun vaan tekee uuden sopimuksen uuden sopimuspuolen kanssa, joka aloittaa toiminnan uudelleen syyskuussa 2013 eli lukuvuoden 2013–14 alusta, jolloin kunta siirtää uudelle sopimuspuolelle tarvittavat aineelliset resurssit (tilat, soittimet, salit, huonekalut), jotka olivat ennen aikaisemman sopimuspuolen käytössä?
2) Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko kuvatunlaisissa olosuhteissa, joissa palvelut ostaneen yrityksen (kunta) velvoitteiden laiminlyönnin vuoksi ensimmäisen sopimuspuolen on pakko lopettaa toimintansa ja irtisanoa koko henkilöstönsä ja tämän seurauksena kyseiset palvelut ostanut yritys siirtää aineelliset resurssit toiselle sopimuspuolelle, joka jatkaa samaa toimintaa, direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ensimmäisen sopimuspuolen työntekijät on irtisanottu ’työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä’, vai onko kyseessä mainitussa artiklassa kielletty irtisanomisperuste ’yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutus’?
3) Jos edelliseen kysymykseen vastataan siten, että irtisanomisen perusteena on ollut liikkeen luovutus ja että se on siten direktiivin 2001/23 vastainen, onko [perusoikeuskirjan] 47 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan tuomioistuin ei voi ratkaista aineellisesti joukkovähentämisen yhteydessä toteutetun irtisanomisensa laillisuuden erillisessä menettelyssä riitauttaneen työntekijän vaatimusta, kun tämä vetoaa direktiivin 2001/23 ja työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY (EYVL 1998, L 225, s. 16) mukaisiin oikeuksiinsa, sillä perusteella, että aikaisemmin on annettu lainvoimainen tuomio joukkovähentämisestä menettelyssä, jonka asianosainen työntekijä ei ole voinut olla, vaan asianosaisia ovat olleet tai voineet olla yrityksessä toimivat ammattiyhdistykset ja/tai työntekijöiden kollektiiviset lakisääteiset edustajat?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
27 Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tämän direktiivin soveltamisalaan voi kuulua pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne, jossa palveluhankinnan, joka koskee kunnallisen musiikkikoulun toiminnan harjoittamista, sopimuspuoli, jolle kunta oli toimittanut kaikki tämän toiminnan harjoittamiseen tarvittavat aineelliset resurssit, lopettaa toiminnan kaksi kuukautta ennen kuluvan lukuvuoden päättymistä, irtisanoo henkilöstön ja palauttaa aineelliset resurssit kunnalle, joka tekee uuden sopimuksen vasta seuraavaa lukuvuotta varten ja antaa uuden sopimuspuolen käyttöön samat aineelliset resurssit.
28 Aluksi on huomattava, että unionin tuomioistuin on todennut, että direktiivin 2001/23 soveltamisala ulottuu kaikkiin tapauksiin, joissa liiketoiminnan harjoittamisesta ja yrityksen työnantajavelvoitteista sen työntekijöitä kohtaan vastuussa oleva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö vaihtuu sopimusperusteisesti, eikä merkitystä ole sillä, luovutetaanko yrityksen aineellista liikeomaisuutta (tuomio 26.11.2015, Aira Pascual ja Algeposa Terminales Ferroviarios, C-509/14, EU:C:2015:781, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivillä 2001/23 pyritään takaamaan taloudellisen yksikön olemassa olevat työsuhteet omistajanvaihdoksesta riippumatta. Selvitettäessä, onko kyseessä tässä direktiivissä tarkoitettu luovutus, ratkaisevana arviointiperusteena on siis, että kyseinen yksikkö säilyttää identiteettinsä, mikä käy ilmi muun muassa siitä, että toimintaa jatketaan tai että se aloitetaan uudelleen (tuomio 9.9.2015, Ferreira da Silva e Brito ym., C-160/14, EU:C:2015:565, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Selvitettäessä tämän edellytyksen täyttymistä, on otettava huomioon kaikki kyseessä olevaa liiketoimea kuvaavat tosiseikat, kuten se, millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys, onko rakennusten ja irtaimiston kaltaista aineellista liikeomaisuutta luovutettu, minkä arvoinen aineeton omaisuus on luovutushetkellä ollut, onko pääosa henkilöstöstä otettu uuden työnantajan palvelukseen ja onko asiakaskunta siirtynyt liiketoiminnan mukana, sekä se, miten samankaltaista ennen luovutusta ja sen jälkeen harjoitettu liiketoiminta on ollut, ja vielä se, kuinka pitkän ajan tämä liiketoiminta mahdollisesti on ollut keskeytyneenä. Nämä seikat ovat kuitenkin ainoastaan osatekijöitä siinä kokonaisharkinnassa, joka asiassa on tarpeen, eikä niitä siksi saa arvioida erillisinä (tuomio 9.9.2015, Ferreira da Silva e Brito ym., C-160/14, EU:C:2015:565, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Unionin tuomioistuin on erityisesti korostanut, että kullekin arviointiperusteelle annettava painoarvo vaihtelee välttämättä sen mukaan, mitä toimintaa harjoitetaan, ja jopa sen mukaan, minkälaisia tuotanto- tai toimintamenetelmiä kyseessä olevassa yrityksessä, liikkeessä tai liiketoiminnan osassa käytetään (tuomio 9.9.2015, Ferreira da Silva e Brito ym., C-160/14, EU:C:2015:565, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Unionin tuomioistuin on tältä osin todennut, että alalla, jolla taloudellisen yksikön identiteetti perustuu olennaisella tavalla työvoimaan, se ei voi säilyä, jos luovutuksensaajaksi katsottu taho ei ole ottanut palvelukseensa olennaista osaa sen henkilöstöstä (tuomio 26.11.2015, Aira Pascual ja Algeposa Terminales Ferroviarios, C-509/14, EU:C:2015:781, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Sitä vastoin alalla, jolla toiminta perustuu olennaisesti välineisiin, se, että uusi yrittäjä ei ole ottanut palvelukseensa työntekijöitä, jotka sen edeltäjä oli osoittanut samojen tehtävien suorittamiseen, ei riitä sulkemaan pois sitä, että kyseessä on direktiivissä 2001/23 tarkoitettu identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovutus (ks. vastaavasti tuomio 26.11.2015, Aira Pascual ja Algeposa Terminales Ferroviarios, C-509/14, EU:C:2015:781, 41 kohta).
34 Esitettyä ennakkoratkaisukysymystä on tarkasteltava erityisesti näiden oikeuskäytännössä vahvistettujen suuntaviivojen mukaisesti ja ottamalla huomioon ne keskeiset tosiseikat, joihin kansallinen tuomioistuin on viitannut ennakkoratkaisupyynnössään.
35 On todettava ensinnäkin, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa aineelliset resurssit kuten soittimet, laitteet ja tilat vaikuttavat välttämättömiltä, jotta kyseistä taloudellista toimintaa voidaan harjoittaa, koska on kyse musiikkikoulun toiminnasta. Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että Valladolidin kunta on antanut uuden sopimuspuolen käyttöön kaikki aineelliset resurssit, jotka se oli antanut aiemman sopimuspuolen käyttöön.
36 Koska lisäksi pääasiassa kyseessä olevaa taloudellista toimintaa ei voida pitää olennaisella tavalla työvoimaan perustuvana toimintana, sillä se edellyttää merkittävää määrää laitteita, pelkästään se, että In-pulso Musical ei ole ottanut palvelukseensa Músicos y Escuelan työntekijöitä, ei voi sulkea pois sitä, että kyseessä on direktiivissä 2001/23 tarkoitettu yrityksen luovutus.
37 Tämän jälkeen on todettava siitä, että pääasiassa kyseessä olevan toiminnan harjoittamiselle välttämätön aineellinen liikeomaisuus on aina kuulunut Valladolidin kunnalle, ettei se – kuten edellä 28 kohdasta ilmenee –, onko aineellista liikeomaisuutta luovutettu, ole ratkaisevaa direktiivin 2001/23 soveltamisen kannalta.
38 Tältä osin unionin tuomioistuin on todennut erityisesti, että se, ettei uuden yrittäjän käyttöön ottama aineellinen liikeomaisuus ole sen edeltäjän omaisuutta vaan että toimeksiantaja on antanut sen tämän käytettäväksi, ei voi sulkea pois sitä, että kyse on mainitussa direktiivissä tarkoitetusta liikkeen luovutuksesta (tuomio 26.11.2015, Aira Pascual ja Algeposa Terminales Ferroviarios, C-509/14, EU:C:2015:781, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Tästä seuraa, että direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinta, jolla suljettaisiin tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle tilanne, jossa kyseessä olevan toiminnan harjoittamiselle välttämätön aineellinen liikeomaisuus ei ole koskaan lakannut kuulumasta luovuttajalle (Valladolidin kunta), estäisi mainitun direktiivin tehokkaan vaikutuksen (ks. tuomio 26.11.2015, Aira Pascual ja Algeposa Terminales Ferroviarios, C-509/14, EU:C:2015:781, 40 kohta).
40 Lopuksi on todettava, että muut unionin tuomioistuimelle esitetyt seikat puoltavat edellä 30 kohdassa mainitut perusteet huomioon ottaen sitä, että pääasiassa on kyse direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ”liikkeen luovutuksesta”. Näin on siis siltä osin kuin In-pulso Musical on vastaanottanut Músicos y Escuelan oppilaat ja jatkanut syyskuusta 2013 alkaen Músicos y Escuelan 1.4.2013 asti toimittamia palveluja.
41 Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että yrityksen liiketoiminnan väliaikainen keskeyttäminen vain muutamien kuukausien ajaksi ei sulje pois sitä, että pääasiassa kyseessä oleva taloudellinen yksikkö on säilyttänyt identiteettinsä, eikä siis estä sitä, että on kyse samassa direktiivissä tarkoitetusta yrityksen luovutuksesta (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2015, Ferreira da Silva e Brito ym., C-160/14, EU:C:2015:565, 31 kohta).
42 Tältä osin unionin tuomioistuin on nimittäin todennut, että se, että yritys oli luovutuksen ajankohtana tilapäisesti suljettuna eikä sen palveluksessa ollut työntekijöitä, on tosin tekijä, joka on otettava huomioon, kun arvioidaan, onko yhä olemassa oleva taloudellinen yksikkö luovutettu. Yrityksen väliaikainen sulkeminen ja tästä johtuva henkilökunnan puuttuminen luovutuksen ajankohtana eivät kuitenkaan yksin ole esteenä sille, että on kyse direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yrityksen luovutuksesta (tuomio 15.6.1988, Bork International ym., 101/87, EU:C:1988:308, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Tämä päätelmä on pätevä erityisesti pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa yrityksen toiminta tosin keskeytyi viideksi kuukaudeksi, mutta tähän aikaan sisältyi kolme kuukautta koulujen loma-aikaa.
44 Näin ollen se, että yrityksen toiminta on keskeytynyt väliaikaisesti ja ettei In-pulso Musical ole ottanut palvelukseensa Músicos y Escuelan työntekijöitä, ei sulje pois sitä, että pääasiassa kyseessä oleva taloudellinen yksikkö on säilyttänyt identiteettinsä, eikä se siis ole esteenä sille, että on kyse samassa direktiivissä tarkoitetusta yrityksen luovutuksesta.
45 On lopulta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä edellä esitettyjen päätelmien valossa ja ottamalla huomioon kaikki kyseessä olevalle liiketoiminnalle ominaiset tosiseikat todeta, onko pääasiassa kyseessä liikkeen luovutus vai ei.
46 Näillä perusteilla ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisen direktiivin soveltamisalaan voi kuulua pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne, jossa kunnallisen musiikkikoulun toiminnan harjoittamista koskevan palveluhankinnan sopimuspuoli, jolle kunta on antanut kaikki tämän toiminnan harjoittamiseen tarvittavat aineelliset resurssit, lopettaa toiminnan kaksi kuukautta ennen kuluvan lukuvuoden päättymistä, irtisanoo henkilökunnan ja palauttaa aineelliset resurssit kunnalle, joka toteuttaa uuden palveluhankinnan vasta seuraavaa lukuvuotta varten ja antaa uudelle sopimuspuolelle samat aineelliset resurssit.
Toinen kysymys
47 Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kunnallisen musiikkikoulun toiminnan järjestämistä koskevan palveluhankinnan sopimuspuoli lopettaa toiminnan kaksi kuukautta ennen kuluvan lukuvuoden päättymistä ja irtisanoo henkilökunnan, ja jossa uusi sopimuspuoli jatkaa toimintaa seuraavan lukuvuoden alusta, työntekijöiden irtisanominen suoritettiin ”työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä”, vai siten, että irtisanomisen syynä oli ”yrityksen, liikkeen tai yrityksen tai liiketoiminnan osan luovutus”.
48 Aluksi on muistutettava oikeuskäytännössä toistuvasti todetun, että direktiivillä 2001/23 pyritään turvaamaan työntekijöiden oikeudet yrittäjän vaihtuessa, jotta he voivat jäädä uuden yrittäjän palvelukseen luovuttajan kanssa sovittuja vastaavin ehdoin (ks. tuomio 27.11.2008, Juuri, C-396/07, EU:C:2008:656, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Mainitun direktiivin tarkoituksena on taata niin hyvin kuin mahdollista työsopimusten ja työsuhteiden jatkuminen muuttumattomana luovutuksensaajan kanssa, jotta estettäisiin se, että kyseiset työntekijät joutuvat huonompaan asemaan pelkän luovutuksen vuoksi (tuomio 17.12.1987, Ny Mølle Kro, 287/86, EU:C:1987:573, 25 kohta ja tuomio 26.5.2005, Celtec, C-478/03, EU:C:2005:321, 26 kohta).
49 Direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta johtuu, että direktiivillä taattava suoja koskee näin ollen ainoastaan työntekijöitä, joilla on työsopimus tai työsuhde luovutuksen ajankohtana.
50 Tältä osin on huomattava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetaan, että jollei toisin nimenomaisesti säädetä, direktiiviin 2001/23 voivat vedota ainoastaan ne työntekijät, joilla oli luovutusajankohtana työsopimus tai jotka muuten olivat tuolloin työsuhteessa. Kysymys siitä, oliko tänä ajankohtana sopimusta tai työsuhdetta, on ratkaistava kansallisen oikeuden perusteella, jolloin kuitenkin on otettava huomioon direktiivin pakottavat säännökset, jotka koskevat työntekijän suojaa luovutuksen perusteella tehtyä irtisanomista vastaan (tuomio 15.6.1988, Bork International ym., 101/87, EU:C:1988:308, 17 kohta).
51 Tästä on huomautettava, että direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohdan nojalla yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutus ei sellaisenaan ole peruste, jota luovuttaja tai luovutuksensaaja voi käyttää irtisanomiseen.
52 Näin ollen työntekijöitä, joiden työsopimus tai työsuhde on vastoin direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohtaa irtisanottu ennen luovutusta, on pidettävä luovutusajankohtana edelleen yrityksen työntekijöinä, minkä seuraus on ennen kaikkea se, että työnantajan velvoitteet heitä kohtaan siirtyvät suoraan lain nojalla luovuttajalta luovutuksensaajalle (tuomio 12.3.1998, Dethier Équipement, C-319/94, EU:C:1998:99, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Sen määrittämiseksi, oliko irtisanomisen perusteena pelkästään luovutus ja rikottiinko sillä direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohtaa, on otettava huomioon objektiiviset olosuhteet, joissa irtisanominen on tapahtunut (tuomio 15.6.1988, Bork International ym., 101/87, EU:C:1988:308, 18 kohta).
54 Tältä osin ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että Colino Sigüenzan irtisanominen tapahtui paljon ennen toiminnan luovutusta In-pulso Musicalille ja että työsuhteen päättymisen perusteena oli se, ettei Músicos y Escuela kyennyt maksamaan henkilöstölleen palkkoja sen vuoksi, että Valladolidin kunta rikkoi sen ja Músicos y Escuelan välisen sopimuksen määräyksiä. Nämä olosuhteet näyttäisivät näin ollen puoltavan sitä, että Músicos y Escuelan henkilöstön irtisanomisen katsotaan tapahtuneen direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ”työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä”, edellyttäen kuitenkin, että olosuhteet, jotka johtivat koko henkilöstön irtisanomiseen sekä uuden palveluntarjoajan nimeämiseen myöhäisessä vaiheessa, eivät johdu tahallisesta toimenpiteestä, jonka tarkoituksena on viedä asianomaisilta työntekijöiltä heille direktiivillä 2001/23 annetut oikeudet, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.
55 Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kunnallisen musiikkikoulun toimintaa koskevan palveluhankinnan sopimuspuoli lopettaa tämän toiminnan kaksi kuukautta ennen kuluvan lukuvuoden päättymistä ja irtisanoo työntekijät, ja jossa uusi sopimuspuoli aloittaa toiminnan seuraavan lukuvuoden alussa, vaikuttaa siltä, että työntekijät on irtisanottu tässä säännöksessä tarkoitetuista ”työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä”, edellyttäen, että olosuhteet, jotka johtivat kaikkien työntekijöiden irtisanomiseen ja uuden palveluntarjoajan nimeämiseen myöhäisessä vaiheessa, eivät johdu tahallisesta toimenpiteestä, jonka tarkoituksena on viedä kyseisiltä työntekijät heille direktiivillä 2001/23 annetut oikeudet, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.
Kolmas kysymys
56 Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiiviä 2001/23 ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrättyä oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle oikeusvoimaa koskevalle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan kansalliset tuomioistuimet eivät voi ratkaista joukkovähentämisen yhteydessä toteutetun irtisanomisensa laillisuuden riitauttaneen työntekijän direktiiviin 2001/23 perustuvaa vaatimusta sillä perusteella, että tätä joukkovähentämistä koskevassa menettelyssä, jonka asianosaisia ovat voineet olla vain työntekijöiden edustajat, on jo annettu tuomioistuimen ratkaisu.
57 On palautettava mieliin, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla käyttöön otettu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita ne tarvitsevat ratkaistakseen niiden käsiteltäviksi saatetut asiat (ks. muun muassa tuomio 16.7.1992, Meilicke, C-83/91, EU:C:1992:332, 22 kohta ja tuomio 24.3.2009, Danske Slagterier, C-445/06, EU:C:2009:178, 65 kohta).
58 Tässä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä, jolla yksin on välittömästi tiedossaan asiaa koskevat tosiseikat ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Koska esitetyt kysymykset näin ollen koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on lähtökohtaisesti lausuttava asiasta (ks. muun muassa tuomio 13.3.2001, PreussenElektra, C-379/98, EU:C:2001:160, 38 kohta; tuomio 6.12.2001, Clean Car Autoservice, C-472/99, EU:C:2001:663, 13 kohta ja tuomio 5.2.2004, Schneider, C-380/01, EU:C:2004:73, 21 kohta).
59 Jotta unionin oikeutta voitaisiin tulkita siten, että tulkinta olisi kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen, sen on määritettävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiasiat ja oikeussäännöt tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat (ks. muun muassa tuomio 26.1.1993, Telemarsicabruzzo ym., C-320/90 – C-322/90, EU:C:1993:26, 6 kohta ja määräys 13.7.2006, Eurodomus, C-166/06, ei julkaistu, EU:C:2006:485, 9 kohta).
60 On todettava, että ennakkoratkaisupyyntö ei sisällä riittävästi tietoa asiaa koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei nimittäin esitä mitään tietoja sosiaalioikeudellisista tuomioistuimista annetun lain 124 §:n 13 momentin b kohdassa tarkoitetun oikeusvoiman periaatteen soveltamisesta.
61 Lisäksi tämän lain 160 §:n 5 momentissa, johon sen 124 §:n 13 momentin b kohdassa viitataan, säädetään, että oikeusvoima rajoittuu oikeudenkäynnin kohteeseen. Yhtäältä ennakkoratkaisupyynnössä ei esitetä tietoja mainitun lain 160 §:n 5 momentista ja toisaalta – kuten Espanjan hallitus totesi suullisessa käsittelyssä – kun tutkitaan, onko oikeudenkäynnin kohde sama, käsiteltävässä asiassa olisi tarpeen ottaa huomioon myös muita Espanjan prosessioikeuden säännöksiä, kun otetaan huomioon sekä irtisanomisen että koko henkilöstöä koskevan luovutuksen kollektiivinen luonne.
62 Koska unionin tuomioistuimella ei näin ollen ole käytettävissään tarpeellisia tietoja antaakseen hyödyllisen vastauksen kolmanteen kysymykseen, se on jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
63 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisen direktiivin soveltamisalaan voi kuulua pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne, jossa kunnallisen musiikkikoulun toiminnan harjoittamista koskevan palveluhankinnan sopimuspuoli, jolle kunta on antanut kaikki tämän toiminnan harjoittamiseen tarvittavat aineelliset resurssit, lopettaa toiminnan kaksi kuukautta ennen kuluvan lukuvuoden päättymistä, irtisanoo henkilökunnan ja palauttaa aineelliset resurssit kunnalle, joka toteuttaa uuden palveluhankinnan pelkästään seuraavaa lukuvuotta varten ja antaa uudelle sopimuspuolelle samat aineelliset resurssit.
2) Direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kunnallisen musiikkikoulun toimintaa koskevan palveluhankinnan sopimuspuoli lopettaa tämän toiminnan kaksi kuukautta ennen kuluvan lukuvuoden päättymistä ja irtisanoo työntekijät, ja jossa uusi sopimuspuoli aloittaa toiminnan seuraavan lukuvuoden alussa, vaikuttaa siltä, että työntekijät on irtisanottu tässä säännöksessä tarkoitetuista ”työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä”, edellyttäen, että olosuhteet, jotka johtivat kaikkien työntekijöiden irtisanomiseen ja uuden palveluntarjoajan nimeämiseen myöhäisessä vaiheessa, eivät johdu tahallisesta toimenpiteestä, jonka tarkoituksena on viedä kyseisiltä työntekijät heille tällä direktiivillä annetut oikeudet, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.
Allekirjoitukset