Language of document : ECLI:EU:T:2016:6

Asia T‑549/13

Ranskan tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Maatalous – Vientituki – Siipikarjanliha – Vientituen vahvistaminen nollaksi euroksi – Perusteluvelvollisuus – Komission mahdollisuus tyytyä vakiomuotoisiin perusteluihin – Komission tavanomainen käytäntö vientitukia vahvistettaessa – Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 164 artiklan 3 kohta – Säädettyjen perusteiden luonne ei ole tyhjentävä

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 14.1.2016

1.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Päätös, joka on samansuuntainen aikaisempien päätösten kanssa – Suppeiden perustelujen hyväksyttävyys – Päätös vientitukien määrän vahvistamisesta

(SEUT 296 artiklan toinen kohta)

2.      Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituet – Määrien vahvistaminen – Määrän vahvistaminen kyseisten tuotteiden osalta ensimmäisen kerran nollaksi – Hyväksyttävyys

(Neuvoston asetuksen N:o 1234/2007 164 artiklan 3 kohta; komission asetus N:o 689/2013)

3.      Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituet – Määrien vahvistaminen – Yhteisen maatalouspolitiikan tulevan kehityksen ja vientitukien poistamista tai rajoittamista koskevien WTO:n neuvottelujen huomioon ottaminen – Hyväksyttävyys

(Neuvoston asetuksen N:o 1234/2007 164 artiklan 3 kohta; komission asetus N:o 689/2013)

4.      Maatalous – Yhteinen maatalouspolitiikka – Unionin toimielinten harkintavalta – Laajuus – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(SEUT 40–SEUT 43 artikla)

5.      Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituet – Kohde

(SEUT 39 artikla)

6.      Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituet – Määrien vahvistaminen – Seikat, jotka komission on otettava huomioon

(Neuvoston asetuksen N:o 1234/2007 162 artiklan 1 kohta ja 164 artiklan 3 kohta)

7.      Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituet – Määrien vahvistaminen – Markkinatilanteen huomioon ottaminen – Teoreettinen laskelma unionin markkinahintojen ja maailmanmarkkinahintojen välisen erotuksen perusteella – Velvollisuutta ottaa huomioon viejäyritysten erityinen tilanne ei ole

(Neuvoston asetuksen N:o 1234/2007 164 artiklan 3 kohdan a alakohta)

1.      Päätös, joka on samansuuntainen vakiintuneen päätöskäytännön kanssa, voidaan perustella suppeasti, muun muassa viittaamalla kyseiseen käytäntöön. Unionin viranomaisella on sitä vastoin velvollisuus nimenomaisesti selvittää päättelynsä kulku silloin, kun päätös menee huomattavasti pidemmälle kuin sitä aikaisemmat päätökset. Näin ollen silloin, kun vakiomuotoiset perustelut ovat riittävät siltä osin kuin komissio antaa kyseisen toimen vakiintuneen päätöskäytännön mukaisesti, kyseisessä toimessa oleva viittaus sovellettaviin oikeudellisiin perusteisiin täyttää perusteluvelvollisuuden. Tavanomaisena käytäntönä on pidettävä kyseisen toimielimen vakiintunutta käyttäytymistä olemassa olevan markkinatilanteen mukaisesti.

Tästä on todettava, että kun otetaan huomioon vientitukien määrän vahvistaminen säännöllisin määräajoin ja yhtenäinen menettely, jota soveltaen vastaavat asetukset hyväksytään, vakiomuotoiset perustelut ovat hyväksyttävä, jos komissio toimii tämän määrän vahvistaessaan tavanomaisen käytäntönsä mukaisesti. Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa sillä perusteella, että komissiolla on maatalouden alalla yleensä suuri harkintavalta.

(ks. 24, 25, 29, 31, 82 ja 84 kohta)

2.      Kun komissio vahvistaa vientitukien määrän, pelkästään se seikka, että tämä määrä on kyseisten tuotteiden osalta vahvistettu ensimmäisen kerran nollaksi, ei tarkoita automaattisesti sitä, että komissio on poikennut tavanomaisesta käytännöstään. Tältä osin vientitukien määrän muuttaminen on osa järjestelmää, jossa vientitukien määrä vahvistetaan säännöllisin määräajoin, minkä vuoksi samat perustelut voivat kattaa hyvin erilaisia vientitukien määriä.

(ks. 45 ja 46 kohta)

3.      Kun komissio vahvistaa vientitukien määrän, mikään ei velvoita viimeksi mainittua ottamaan huomioon sitä seikkaa, että maailman kauppajärjestössä (WTO) neuvotellaan mainittujen tukien poistamisesta, niin kauan kuin nämä neuvottelut eivät ole johtaneet sitovan sopimuksen tekemiseen. Komissio voi sitä vastoin ottaa vientitukien määrän vahvistaessaan huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tulevan kehityksen ja WTO:n neuvottelut, vaikka näistä seikoista ei nimenomaisesti säädetä maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen N:o 1234/2007 164 artiklan 3 kohdassa.

Yleisesti sovellettavat toimet annetaan nimittäin aina yleisessä poliittisessa ja taloudellisessa asiayhteydessä. Vaikka mainitun 164 artiklan 3 kohdassa säädetään nimenomaisesti tietyistä perusteista, jotka voidaan ottaa huomioon, asetuksen, jossa vahvistetaan vientitukien määrä, antaminen tapahtuu kuitenkin tällaisessa asiayhteydessä, jonka komissio voi tarvittaessa ottaa huomioon. Tätä yleistä asiayhteyttä ei ole aina tarpeen mainita asetuksen perusteluissa. Koska on nimittäin täysin normaalia, että komissio ottaa huomioon yleisen poliittisen ja taloudellisen asiayhteyden, pelkästään se seikka, että se tekee näin, ei tarkoita sen toimivan tavanomaisen käytäntönsä ulkopuolella. Lisäksi kyseiset toimijat yleensä tuntevat yleisen poliittisen ja taloudellisen asiayhteyden.

WTO:ssa käytävien neuvottelujen ja tulevien poliittisten suuntaviivojen huomioon ottaminen ei siis edellyttänyt nimenomaista mainintaa siipikarjanliha-alan vientitukien vahvistamisesta annetun komission asetuksen N:o 689/2013 perusteluissa, paitsi jos nämä seikat eivät olleet pelkästään osa yleistä poliittista ja taloudellista asiayhteyttä, joka otettiin huomioon vientitukia vahvistettaessa, vaan tämän asetuksen antamisen syy.

Kun on olemassa poliittinen yhteisymmärrys yhteisen maatalouspolitiikan tulevista suuntaviivoista, tämä yhteisymmärrys on osa yleistä poliittista ja taloudellista asiayhteyttä, jonka komissio voi ottaa huomioon. Sama pätee WTO:ssa käytäviin neuvotteluihin. Tällainen huomioon ottaminen ei tarkoita sitä, että komissio ylittää harkintavaltansa rajat, ja näin on, vaikka asetuksen N:o 1234/2007 164 artiklan 3 kohdassa oleva perusteiden luettelo katsottaisiin tyhjentäväksi. Yleinen asiayhteys voi nimittäin aina vaikuttaa komission harkintavallan käyttöön, eikä niiden perusteiden, jotka komissio voi ottaa huomioon, tyhjentäväkään luettelo voi estää sitä ottamasta huomioon tätä yleistä asiayhteyttä.

(ks. 57, 58, 60, 61, 66, 71, 73 ja 157 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 89 kohta)

5.      Vientitukien tarkoituksena on mahdollistaa se, että unioni saa kaupaksi kyseisen tuotteen sisämarkkinoilla olevat ylijäämänsä kolmansiin maihin. Vientitukijärjestelmän tarkoituksena ei ole tukea ketä tahansa viejää, vaan helpottaa tarvittaessa vientiä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden, sellaisina kuin niistä määrätään SEUT 39 artiklassa, toteuttamiseksi eli muun muassa markkinoiden vakauttamiseksi ja maatalousväestön kohtuullisen elintason sekä kohtuullisten kuluttajahintojen takaamiseksi.

(ks. 92 kohta)

6.      Vientitukia määrän vahvistamisen osalta maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen N:o 1234/2007 164 artiklan 3 kohdan sanamuodon mukaan komission on otettava huomioon yksi tai useampi tässä säännöksessä säädetyistä seikoista. Tämän sanamuodon mukaan komissio voi myös nojautua pelkästään yhteen tässä säännöksessä säädetyistä seikoista. Tässä säännöksessä ei myöskään säädetä hierarkiasta näiden eri seikkojen välillä. Mikään ei sulje pois sitä, että komissio voi antaa erityisen merkityksen esimerkiksi asetuksen N:o 1234/2007 164 artiklan 3 kohdan b alakohdassa olevalle seikalle eli yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteille, joiden tarkoituksena on taata tasapaino markkinoilla sekä hintojen ja kaupan luonnollinen kehitys. Komissio voi siis vientitukien määrän vahvistaessaan antaa enemmän merkitystä markkina-analyysin kuin unionin markkinahintojen ja maailmanmarkkinahintojen väliseen erotukseen perustuvan vientitukien teoreettisen laskelman tulokselle.

Lisäksi mainitun 164 artiklan 3 kohdan sanamuodosta johtuu, että komission on otettava huomioon ainakin yksi tässä artiklassa luetelluista seikoista. Tästä sanamuodosta ei kuitenkaan seuraa, että näiden seikkojen luettelo on tyhjentävä. Lisäksi se seikka, että itse vientitukien myöntäminen on asetuksen N:o 1234/2007 162 artiklan 1 kohdan mukaan vapaaehtoista, puoltaa komissiolla olevaa hyvin suurta harkintamarginaalia ja suurta joustavuutta vientitukien määrän vahvistamisessa.

(ks. 96, 148 ja 150 kohta)

7.      Vientitukia määrän vahvistamisen osalta unionin markkinahintojen ja maailmanmarkkinahintojen väliseen erotukseen perustuva vientitukien teoreettinen laskelma koskee pelkästään sitä kysymystä, onko määrältään positiivinen vientituki tarpeellinen kyseisen alan viejille, jotta ne voisivat myydä tuotteitaan tukien kattamilla alueilla. Markkinatilanteen kokonaisvaltaisessa analyysissä komissiolla ei kuitenkaan ole velvollisuutta ottaa huomioon viejäyritysten erityistä tilannetta. Vaikka vientituki on tarpeellinen viejille, jotta ne voivat myydä tuotteitaan, tämä ei tarkoita sitä, että olisi markkinoiden kokonaistilanne huomioon ottaen tarpeellista vahvistaa määrältään positiivinen vientituki.

Näin ollen on mahdollista, että komissio voi markkinatilanteen analyysin nojalla katsoa, että unionin markkinatilanne on vakaa ja ettei ole tarpeellista vahvistaa vientitukien määrää positiiviseksi markkinoiden vakauttamisen ja maatalousväestön kohtuullisen elintason takaamiseksi. Tällaisessa tilanteessa komissio voi olla myöntämättä vientitukia tai vahvistaa niiden määrän nollaksi, vaikka vientitukien määrän teoreettisen laskelman tulos on positiivinen. Tämä ei rajoitu tilanteisiin, joissa unionin markkinoilla on vajausta kyseisestä tuotteesta tai vakava kriisi.

(ks. 98 ja 99 kohta)