UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
24 päivänä lokakuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla – Direktiivi 2014/41/EU – Rikosasioita koskeva eurooppalainen tutkintamääräys – 5 artiklan 1 kohta – Liitteessä A oleva lomake – J jakso – Oikeussuojakeinojen puuttuminen määräyksen antavassa jäsenvaltiossa
Asiassa C‑324/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Spetsializiran nakazatelen sad (erikoisrikostuomioistuin, Bulgaria) on esittänyt 23.5.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 31.5.2017, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajana on
Ivan Gavanozov,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-C. Bonichot sekä tuomarit M. Safjan ja L. Bay Larsen (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: Y. Bot,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja A. Brabcová,
– Unkarin hallitus, asiamiehinään M. Z. Fehér, G. Koós ja R. Kissné Berta,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja J. Langer,
– Itävallan hallitus, asiamiehenään G. Eberhard,
– Euroopan komissio, asiamiehinään R. Troosters ja I. Zaloguin,
kuultuaan julkisasiamiehen 11.4.2019 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/41/EU (EUVL 2014, L 130, s. 1) 1 artiklan 4 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 14 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, jossa vastaajana on Ivan Gavanozov, jota syytetään rikollisjärjestön johtamisesta ja verorikoksista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
3 Direktiivin 2014/41 johdanto-osan 21, 22 ja 38 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(21) Määräajat ovat tarpeen jäsenvaltioiden välisen nopean, tehokkaan ja johdonmukaisen rikosoikeudellisen yhteistyön varmistamiseksi. Tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva päätös olisi tehtävä sekä tutkintatoimenpiteen varsinainen suorittaminen olisi toteutettava yhtä ripeästi ja ensisijaisesti kuin vastaavassa kansallisessa tapauksessa. Olisi säädettävä määräajoista, jotta voidaan varmistaa päätöksenteko tai täytäntöönpano kohtuullisessa ajassa tai jotta voidaan täyttää asian käsittelyyn liittyvät vaatimukset määräyksen antaneessa valtiossa.
(22) Eurooppalaista tutkintamääräystä vastaan käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen olisi oltava vähintään yhtäläiset kuin ne, jotka ovat käytettävissä kansallisessa tapauksessa asianomaista tutkintatoimenpidettä vastaan. Jäsenvaltioiden olisi kansallisen oikeutensa mukaisesti varmistettava, että nämä oikeussuojakeinot ovat käytettävissä, muun muassa ilmoittamalla kaikille asianomaisille osapuolille hyvissä ajoin mahdollisuuksista käyttää näitä oikeussuojakeinoja ja siitä, miten tämä tehdään. – –
– –
(38) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on todisteiden hankkimista koskevien päätösten vastavuoroinen tunnustaminen – –”
4 Direktiivin 1 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tällä direktiivillä ei muuteta velvoitetta kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa esitettyjä perusoikeuksia ja oikeusperiaatteita, mukaan luettuna rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevien henkilöiden oikeus puolustukseen, ja oikeusviranomaisille tältä osin kuuluvat velvoitteet säilyvät muuttumattomina.”
5 Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Määräyksen antavan viranomaisen on täytettävä ja allekirjoitettava liitteessä A olevassa lomakkeessa esitetty eurooppalainen tutkintamääräys sekä todistettava sen sisältö oikeaksi ja asianmukaiseksi.”
6 Direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Määräyksen antava viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen vain, jos seuraavat edellytykset ovat täyttyneet:
a) eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaminen on välttämätöntä ja oikeassa suhteessa 4 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen tarkoitukseen nähden ottaen huomioon epäillyn tai syytteessä olevan henkilön oikeudet; ja
– –”
7 Direktiivin 2014/41 14 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeussuojakeinot, jotka vastaavat niitä, joita voidaan käyttää vastaavassa kansallisessa tapauksessa, ovat sovellettavissa eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittuihin tutkintatoimenpiteisiin.
2. Eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen aineelliset perusteet on mahdollista riitauttaa vain nostamalla kanne määräyksen antaneessa valtiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusoikeuksien turvaamista täytäntöönpanovaltiossa.
3. Jollei tämä vaikuta kielteisesti 19 artiklan 1 kohdan mukaiseen tutkinnan luottamuksellisuuteen, määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että kansallisen lainsäädännön mukaisista oikeussuojakeinojen käytön mahdollisuuksista ilmoitetaan, kun näistä tulee sovellettavia, ja hyvissä ajoin, jotta voidaan varmistaa, että niitä voidaan tosiasiallisesti käyttää.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeussuojakeinojen käyttämistä koskevat määräajat ovat samat kuin vastaavien kansallisten tapausten osalta säädetyt ja että niitä sovelletaan tavalla, jolla taataan, että asianomaiset osapuolet voivat tosiasiallisesti käyttää näitä oikeussuojakeinoja.
5. Määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava toisilleen eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista, tunnustamista tai täytäntöönpanoa vastaan käytetyistä oikeussuojakeinoista.
6. Riitauttaminen ei keskeytä tutkintatoimenpiteen täytäntöönpanoa, ellei sille ole säädetty tätä vaikutusta vastaavissa kansallisissa tapauksissa.
7. Määräyksen antaneen valtion on otettava huomioon eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamisen tai täytäntöönpanon tuloksekas riitauttaminen oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeutta puolustukseen ja menettelyn oikeudenmukaisuutta kunnioitetaan, kun arvioidaan eurooppalaisella tutkintamääräyksellä hankittuja todisteita määräyksen antaneen jäsenvaltion rikosoikeudellisissa menettelyissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta menettelyä koskevia kansallisia sääntöjä.”
8 Direktiivin 36 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 21 päivänä toukokuuta 2017.”
9 Direktiivin liitteessä A olevan lomakkeen J jakson, jonka otsikko on ”Oikeussuojakeinot”, sanamuoto on seuraava:
”1. Onko tutkintamääräyksen antamista vastaan jo käytetty jotain oikeussuojakeinoa, ja jos on, antakaa lisätietoja (oikeussuojakeinon kuvaus sekä tarvittavat toimenpiteet ja määräajat):
– –
2. Määräyksen antaneen valtion viranomainen, joka voi antaa lisätietoja oikeussuojakeinojen käyttämiseen liittyvistä menettelyistä määräyksen antaneessa valtiossa sekä siitä, onko saatavilla oikeusapua sekä tulkkaus- ja käännöspalveluja:
Nimi: – –
Yhteyshenkilö (tarvittaessa): – –
Osoite: – –
Puhelinnumero: (maannumero) (suuntanumero) – –
Telekopionumero: (maannumero) (suuntanumero) – –
Sähköpostiosoite: – –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
10 Ivan Gavanozov on asetettu Bulgariassa syytteeseen osallistumisesta verorikosten tekemiseksi perustettuun rikollisjärjestöön.
11 Hänen epäillään erityisesti tuoneen Bulgariaan postilaatikkoyhtiöiden välityksellä sokeria muista jäsenvaltioista hankkimalla sitä muun muassa yhtiöltä, joka on sijoittautunut Tšekkiin ja jota edustaa Y, ja myyneen tämän jälkeen sokerin Bulgarian markkinoilla arvonlisäveroa maksamatta ja sitä ilmoittamatta esittämällä paikkansapitämättömiä asiakirjoja, joiden mukaan kyseinen sokeri oli viety Romaniaan.
12 Tässä asiayhteydessä Spetsializiran nakazatelen sad (erityisrikostuomioistuin, Bulgaria) päätti 11.5.2017 antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen, jotta Tšekin viranomaiset suorittaisivat kotietsinnän ja takavarikon sekä kyseisen Tšekkiin sijoittautuneen yhtiön tiloissa että Y:n kotona ja kuulisivat tätä viimeksi mainittua videoneuvottelussa todistajana.
13 Mainittu tuomioistuin ilmoittaa kyseisen päätöksen tehtyään kohdanneensa hankaluuksia direktiivin 2014/41 liitteessä A olevan lomakkeen J jakson, joka koskee oikeussuojakeinoja, täyttämisessä.
14 Se toteaa tässä yhteydessä, ettei Bulgarian oikeudessa säädetä mistään oikeussuojakeinoista sellaisia päätöksiä vastaan, joilla määrätään suoritettaviksi kotietsintöjä, takavarikkoja tai todistajien kuulemisia. Sama tuomioistuin katsoo kuitenkin, että mainitun direktiivin 14 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään tällaisista oikeussuojakeinoista.
15 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää myös, että Bulgarian oikeuden mukaan tuomioistuinratkaisut, joilla määrätään suoritettaviksi mainitunlaisia toimenpiteitä, eivät kuulu tapauksiin, joissa valtio voi joutua vastuuseen vahingosta, silloin, kun kyseiset toimenpiteet eivät kohdistu suoraan vastaajaan.
16 Tässä tilanteessa Spetsializiran nakazatelen sad on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [direktiivin 2014/41] 14 artikla esteenä kansalliselle laille ja kansalliselle oikeuskäytännölle, joiden mukaan kotietsinnän suorittamista asunnossa ja liiketiloissa sekä tietyn omaisuuden takavarikointia tai todistajan kuulemisen järjestämistä koskevan eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista koskevan tuomioistuinratkaisun aineellisia perusteita ei voida riitauttaa välittömästi tuomioistuinratkaisuun kohdistuvalla oikeussuojakeinolla eikä erillisellä vahingonkorvauskanteella?
2) Annetaanko direktiivin 14 artiklan 2 kohdassa asianomaiselle osapuolelle suoraan ja välittömästi oikeus valittaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevasta tuomioistuinratkaisusta, vaikka kansallisessa oikeudessa ei säädetä tällaisesta prosessioikeudellisesta mahdollisuudesta?
3) Onko henkilö, jota vastaan syyte nostettiin, direktiivin 14 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu asianomainen osapuoli, kun otetaan huomioon direktiivin 14 artiklan 2 kohta luettuna yhdessä 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 1 artiklan 4 kohdan kanssa, jos todisteidenhankkimistoimenpide kohdistuu kolmanteen osapuoleen?
4) Onko henkilö, joka asuu tiloissa tai käyttää tiloja, joissa kotietsintä ja takavarikointi on määrä suorittaa, tai henkilö, jota on määrä kuulla todistajana, direktiivin 14 artiklan 4 kohdassa – luettuna yhdessä 2 kohdan kanssa – tarkoitettu asianomainen osapuoli?”
Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
17 Tšekin hallitus väittää aluksi, ettei ennakkoratkaisupyyntö täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, koska pääasiassa kyseessä oleva eurooppalainen tutkintamääräys annettiin ennen direktiivin 2014/41 täytäntöönpanoajan päättymistä eikä määräyksen antanut jäsenvaltio ollut tuolloin pannut direktiiviä täytäntöön.
18 Tästä on huomattava ensinnäkin, että direktiivin 2014/41 täytäntöönpanoaika, josta säädetään direktiivin 36 artiklassa, oli päättynyt silloin, kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti unionin tuomioistuimelle nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön.
19 Toiseksi on niin, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 46 kohdassa – kyseinen direktiivi on pantu täytäntöön sekä Bulgariassa että Tšekissä unionin tuomioistuimen oikeudenkäynnin kuluessa.
20 Lopuksi unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on päättänyt antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen pääasiassa kyseessä olevien tutkintatoimenpiteiden suorittamiseksi Tšekissä, se ei ole vielä antanut kyseistä määräystä, koska se on kohdannut hankaluuksia direktiivin 2014/41 liitteessä A olevan lomakkeen J jakson täyttämisessä.
21 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä pääasiassa on siis antaa tarvittaessa eurooppalainen tutkintamääräys, jota säännellään kyseisessä direktiivissä.
22 Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset.
Asiakysymys
23 On muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (tuomio 12.9.2019, A ym., C‑347/17, EU:C:2019:720, 32 kohta).
24 Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen yhteydessä sitä, miten sen on täytettävä direktiivin 2014/41 liitteessä A olevan lomakkeen J jakso.
25 Niinpä on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka on käsiteltävä yhdessä, pääasiallisesti sitä, onko direktiivin 2014/41 5 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä tämän direktiivin liitteessä A olevan lomakkeen J jakson kanssa, tulkittava siten, että jäsenvaltion oikeusviranomaisen on eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen yhteydessä sisällytettävä mainittuun jaksoon kuvaus oikeussuojakeinoista, jotka ovat kyseisessä jäsenvaltiossa tarvittaessa käytettävissä mainitun määräyksen antamista vastaan.
26 Heti aluksi on huomattava, että direktiivin 2014/41 5 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaminen edellyttää kyseisen direktiivin liitteessä A olevan lomakkeen täyttämistä ja allekirjoittamista sekä sen sisällön todistamista oikeaksi ja asianmukaiseksi.
27 Lomakkeen J jakson 1 kohdassa todetaan, että tällaisen määräyksen antava viranomainen ilmoittaa, ”onko tutkintamääräyksen antamista vastaan jo käytetty jotain oikeussuojakeinoa, ja jos on, [se antaa lisätietoja] (oikeussuojakeinon kuvaus sekä tarvittavat toimenpiteet ja määräajat)”.
28 Lomakkeen J jakson 1 kohdan sanamuodosta – erityisesti ilmaisun ”ja jos on” käytöstä – jo ilmenee, että oikeussuojakeinojen kuvauksen on sisällyttävä kyseiseen kohtaan vain, mikäli eurooppalaista tutkintamääräystä vastaan on käytetty jotain oikeussuojakeinoa.
29 Lisäksi ilmaisun ”antakaa lisätietoja” käyttö sen oikeussuojakeinojen kuvauksen osalta, jonka on – mikäli jotain oikeussuojakeinoa on käytetty – sisällyttävä kyseiseen kohtaan, korostaa sitä, että unionin lainsäätäjä on halunnut varmistaa, että eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta vastaava viranomainen saa tiedon tällaista sille toimitettua määräystä vastaan käytetyistä oikeussuojakeinoista eikä yleisemmin oikeussuojakeinoista, jotka ovat eurooppalaisen tutkintamääräyksen antavassa jäsenvaltiossa tarvittaessa käytettävissä tällaisen määräyksen antamista vastaan.
30 Samoin direktiivin 2014/41 liitteessä A olevan lomakkeen J jakson 2 kohdan tarkoituksena on varmistaa, että täytäntöönpanoviranomainen saa tiedon eurooppalaisia tutkintamääräyksiä vastaan käytetyistä oikeussuojakeinoista, mutta sen tarkoituksena ei ole, että mainitulle viranomaiselle annettaisiin kuvaus oikeussuojakeinoista, jotka ovat eurooppalaisen tutkintamääräyksen antavassa jäsenvaltiossa tarvittaessa käytettävissä tällaisen määräyksen antamista vastaan.
31 Kyseisen 2 kohdan tekstistä nimittäin ilmenee, että eurooppalaisen tutkintamääräyksen antavan viranomaisen on ainoastaan ilmoitettava antamansa määräyksen J jakson kyseisessä kohdassa määräyksen antaneen jäsenvaltion sen toimivaltaisen viranomaisen nimi ja yhteystiedot, joka voi antaa lisätietoja oikeussuojakeinoista, oikeusavusta sekä tulkkaus- ja käännöspalveluista kyseisessä jäsenvaltiossa.
32 Tällaiset tiedot eivät sitä paitsi olisi hyödyllisiä, jos eurooppalainen tutkintamääräys jo sisältäisi abstraktin kuvauksen oikeussuojakeinoista, jotka ovat eurooppalaisen tutkintamääräyksen antavassa jäsenvaltiossa tarvittaessa käytettävissä tällaisen määräyksen antamista vastaan.
33 Näistä näkökohdista seuraa, että eurooppalaisen tutkintamääräyksen antavan viranomaisen ei ole tällaisen määräyksen antamisen yhteydessä sisällytettävä direktiivin 2014/41 liitteessä A olevan lomakkeen J jaksoon kuvausta oikeussuojakeinoista, jotka ovat kyseisessä jäsenvaltiossa tarvittaessa käytettävissä mainitun määräyksen antamista vastaan.
34 Tämä tulkinta saa tukea direktiivin 2014/41 14 artiklan 5 kohdasta, jossa säädetään, että määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen on ilmoitettava toisilleen eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista, tunnustamista tai täytäntöönpanoa vastaan käytetyistä oikeussuojakeinoista.
35 Mainitunlainen tulkinta on lisäksi omiaan varmistamaan kyseisen direktiivin tavoitteen, sellaisena kuin se ilmenee direktiivin johdanto-osan 21 ja 38 perustelukappaleesta, kattavan saavuttamisen; tänä tavoitteena on helpottaa ja nopeuttaa jäsenvaltioiden välistä oikeudellista yhteistyötä keskinäisen luottamuksen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteiden perusteella.
36 Direktiivin 2014/41 liitteessä A säädetyn kaltaisen lomakkeen – joka jäsenvaltion oikeusviranomaisen, joka haluaa antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen, on täytettävä erityisesti vaadittavat tiedot ilmoittamalla – käyttöönoton tarkoituksena nimittäin on saattaa täytäntöönpanoviranomaisen tietoon ne muodolliset vähimmäistiedot, jotka ovat tarpeen, jotta viimeksi mainittu voi tehdä päätöksen asianomaisen eurooppalaisen tutkintamääräyksen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta ja tarvittaessa suorittaa pyydetty tutkintatoimenpide kyseisen direktiivin 12 artiklassa säädetyssä määräajassa (ks. analogisesti tuomio 6.12.2018, IK (Oheisseuraamuksen täytäntöönpano), C‑551/18 PPU, EU:C:2018:991, 49 ja 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Koska direktiivin 2014/41 liitteessä A olevan lomakkeen J jaksoon ei ole sisällyttävä kuvausta oikeussuojakeinoista, jotka ovat eurooppalaisen tutkintamääräyksen antavassa jäsenvaltiossa tarvittaessa käytettävissä tällaisen määräyksen antamista vastaan, nyt käsiteltävässä asiassa ei ole tarpeen tulkita kyseisen direktiivin 14 artiklaa muun muassa sen selvittämiseksi, onko tämä säännös esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa ei säädetä mistään oikeussuojakeinoista, joilla voitaisiin riitauttaa aineelliset perusteet sellaisen eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen taustalla, jonka tarkoituksina ovat kotietsinnän suorittaminen, tietyn omaisuuden takavarikointi ja todistajan kuulemisen järjestäminen.
38 Esitettyihin kysymyksiin on vastattava kaiken edellä esitetyn perusteella, että direktiivin 2014/41 5 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä tämän direktiivin liitteessä A olevan lomakkeen J jakson kanssa, on tulkittava siten, että jäsenvaltion oikeusviranomaisen ei ole eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen yhteydessä sisällytettävä mainittuun jaksoon kuvausta oikeussuojakeinoista, jotka ovat kyseisessä jäsenvaltiossa tarvittaessa käytettävissä tällaisen määräyksen antamista vastaan.
Oikeudenkäyntikulut
39 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/41/EU 5 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä tämän direktiivin liitteessä A olevan lomakkeen J jakson kanssa, on tulkittava siten, että jäsenvaltion oikeusviranomaisen ei ole eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen yhteydessä sisällytettävä mainittuun jaksoon kuvausta oikeussuojakeinoista, jotka ovat kyseisessä jäsenvaltiossa tarvittaessa käytettävissä tällaisen määräyksen antamista vastaan.
Allekirjoitukset