UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
25 päivänä huhtikuuta 2012 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Neuvoston toimivalta – Harkintavallan väärinkäyttö – Voimaantulo – Taannehtivuuskielto – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Oikeudellinen virhe – Ydinaseiden levittämisen tukemisen käsite – Arviointivirhe
Asiassa T‑509/10,
Manufacturing Support & Procurement Kala Naft Co., Tehran, kotipaikka Teheran (Iran), edustajinaan asianajajat F. Esclatine ja S. Perrotet,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bishop ja R. Liudvinaviciute-Cordeiro,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan komissio, asiamiehinään M. Konstantinidis ja É. Cujo,
väliintulijana,
jossa vaaditaan kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annettu neuvoston päätös 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39), Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 668/2010 (EUVL L 195, s. 25) sekä päätöksen 2010/413 muuttamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston päätös 2010/644/YUTP (EUVL L 281, s. 81) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 kantajaa koskevilta osin,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Jürimäe ja M. van der Woude,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Kristensen,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.1.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Manufacturing Support & Procurement Kala Naft Co., Tehran, on iranilainen yhtiö, jonka omistaa National Iranian Oil Company ja jonka tarkoitus on toimia tämän jälkimmäisen konsernin hankintakeskuksena öljyalan, kaasualan ja petrokemian alan toimissa.
Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet
2 Käsiteltävä asia liittyy sellaisiin rajoittaviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden levittämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen (jäljempänä ydinaseiden levittäminen).
3 Euroopan unionissa on hyväksytty 27.2.2007 neuvoston yhteinen kanta 2007/140/YUTP Irania koskevista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL L 61, s. 49) ja annettu 19.4.2007 neuvoston asetus (EY) N:o 423/2007 Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL L 103, s. 1).
4 Yhteisen kannan 2007/140 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määrättiin tiettyjen henkilöiden ja yhteisöjen kaikkien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä. Luettelo näistä henkilöistä ja yhteisöistä oli yhteisen kannan 2007/140 liitteessä II.
5 Siltä osin kuin kyse oli Euroopan yhteisön toimivallasta, asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdassa säädettiin sellaisille henkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvien varojen jäädyttämisestä, joiden Euroopan unionin neuvosto oli yhteisen kannan 2007/140 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti todennut osallistuvan ydinaseiden levittämiseen. Luettelo näistä henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joiden varat jäädytettiin asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan nojalla, muodosti kyseisen tekstin liitteen V.
6 Yhteinen kanta 2007/140 kumottiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 26.7.2010 annetulla neuvoston päätöksellä 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39).
7 Päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdassa säädetään useille yhteisöille kuuluvien varojen jäädyttämisestä. Tämän säännöksen kohteena ovat muun muassa ”henkilöt ja yhteisöt – – jotka osallistuvat [ydinaseiden levittämiseen] tai joilla on välitön yhteys tällaiseen toimintaan tai jotka antavat tukea tällaiselle toiminnalle, – – tai niiden puolesta tai johdolla toimivat henkilöt tai yhteisöt tai niiden omistuksessa tai määräysvallassa, myös laittomin keinoin, olevat yhteisöt, – – joiden luettelo on liitteessä II”.
8 Päätöksen 2010/413 24 artiklan 2–4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”2. Kun neuvosto päättää kohdistaa henkilöön tai yhteisöön 19 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tai 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, se muuttaa liitettä II vastaavasti.
3. Neuvosto antaa päätöksensä, myös luetteloon ottamisen perusteet, tiedoksi – – 2 kohdassa tarkoitetulle henkilölle tai yhteisölle joko suoraan, jos osoite on tiedossa, tai julkaisemalla ilmoituksen, ja antaa kyseiselle henkilölle tai yhteisölle mahdollisuuden esittää huomautuksia.
4. Jos huomautuksia tehdään tai jos esitetään olennaista uutta näyttöä, neuvosto tarkastelee päätöstään uudelleen ja ilmoittaa asiasta kyseiselle henkilölle tai yhteisölle.”
9 Päätöksen 2010/413 liitteessä II oleva luettelo on korvattu uudella luettelolla, joka on annettu päätöksen 2010/413 muuttamisesta 25.10.2010 annetulla neuvoston päätöksellä 2010/644/YUTP (EUVL L 281, s. 81).
10 Asetus N:o 423/2007 kumottiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 25.10.2010 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 961/2010 (EUVL L 281, s. 1).
11 Asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”2. Jäädytetään kaikki liitteessä VIII luetelluille henkilöille, yhteisöille ja elimille kuuluvat taikka niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit. Liitteessä VIII luetellaan luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, yhteisöt ja elimet, – – joista on – – päätöksen [2010/413] 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti todettu, että ne:
a) osallistuvat tai ovat suoraan yhteydessä [ydinaseiden levittämiseen] tai tukevat [sitä], – –, tai ovat tällaisen henkilön, yhteisön tai elimen omistuksessa tai määräysvallassa, myös silloin, kun tällainen omistus tai määräysvalta perustuu laittomiin keinoihin, tai toimivat niiden puolesta tai johdolla;
– –”
12 Asetuksen N:o 961/2010 36 artiklassa säädetään seuraavaa:
”2. Jos neuvosto päättää kohdistaa [yhteisöön] 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, se muuttaa liitettä VIII vastaavasti.
3. Neuvosto antaa päätöksensä, myös luetteloon ottamisen perusteet, tiedoksi [2 kohdassa tarkoitetulle yhteisölle] joko suoraan, jos osoite on tiedossa, tai julkaisemalla ilmoituksen sekä antaa kyseiselle – – yhteisölle – – mahdollisuuden esittää huomautuksia.
4. Jos huomautuksia tehdään tai jos esitetään olennaista uutta näyttöä, neuvosto tarkastelee päätöstään uudelleen ja ilmoittaa tästä asianomaiselle [yhteisölle].”
Kantajaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet
13 Heti kun päätös 2010/413 oli annettu 26.7.2010, neuvosto lisäsi kantajan nimen kyseisen päätöksen liitteessä II olevaan henkilöiden, yhteisöjen ja elinten taulukkoon I.
14 Tämän johdosta kantajan nimi otettiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 668/2010 (EUVL L 195, s. 25) asetuksen N:o 423/2007 liitteessä V olevaan henkilöiden, yhteisöjen ja elinten taulukkoon I. Täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 antamisen seurauksena kantajan varat ja taloudelliset resurssit jäädytettiin.
15 Päätöksessä 2010/413 neuvosto esitti seuraavat perustelut:
”Käy kauppaa öljy- ja kaasulaitteilla, joita voidaan käyttää Iranin ydinohjelmassa. Yritti hankkia materiaaleja (erittäin kestäviä metalliseoksesta valmistettuja portteja), joilla ei ole käyttöä muulla kuin ydinalalla. Yrityksellä on yhteyksiä yhtiöihin, jotka osallistuvat Iranin ydinohjelmaan.”
16 Täytäntöönpanoasetuksessa N:o 668/2010 käytettiin seuraavaa muotoilua:
”Käy kauppaa öljy- ja kaasulaitteilla, joita voidaan käyttää Iranin ydinohjelmassa. Yritti hankkia materiaaleja (erittäin kestäviä metalliseoksesta valmistettuja portteja), joilla ei ole käyttöä muulla kuin ydinalalla. Yrityksellä on yhteyksiä yhtiöihin, jotka osallistuvat Iranin ydinohjelmaan.”
17 Neuvosto ilmoitti kantajalle siitä, että sen nimi oli lisätty päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon sekä asetuksen N:o 423/2007 liitteessä V olevaan luetteloon, 29.7.2010 päivätyllä kirjeellä, jonka kantaja ilmoittaa saaneensa 25.8.2010.
18 Kantaja pyysi 12.9.2010 päivätyllä kirjeellä neuvostoa tutkimaan uudelleen päätöksen, jolla kantaja lisättiin päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon ja asetuksen N:o 423/2007 liitteessä V olevaan luetteloon. Se pyysi myös neuvostoa antamaan sille tiedoksi ne seikat, joiden perusteella neuvosto oli kohdistanut siihen rajoittavia toimenpiteitä.
19 Päätöksen 2010/644 antamisella ei ole ollut vaikutusta päätöksen 2010/413 liitteeseen II sisältyvään kantajaa koskevaan merkintään.
20 Koska asetus N:o 423/2007 kumottiin asetuksella N:o 961/2010, neuvosto lisäsi kantajan nimen viimeksi mainitun asetuksen liitteeseen VIII sisältyvässä taulukossa B olevaan 29 kohtaan. Tämän seurauksena kantajan varat ja taloudelliset resurssit jäädytettiin kyseisen asetuksen 16 artiklan 2 kohdan nojalla.
21 Kantajaa koskevan merkinnän osalta asetuksessa N:o 961/2010 esitetään seuraavat perustelut:
”Käy kauppaa öljy- ja kaasulaitteilla, joita voidaan käyttää Iranin ydinohjelmassa. Yritti hankkia materiaaleja (erittäin kestäviä metalliseoksesta valmistettuja portteja), joilla ei ole käyttöä muulla kuin ydinalalla. Yrityksellä on yhteyksiä yhtiöihin, jotka osallistuvat Iranin ydinohjelmaan.”
22 Neuvosto vastasi 28.10.2010 päivätyllä kirjeellä kantajan 12.9.2010 päivättyyn kirjeeseen ja ilmoitti uudelleen tutkimisen jälkeen hylkäävänsä kantajan pyynnön siitä, että sen nimi poistettaisiin päätöksen 2010/413 liitteessä II olevasta luettelosta ja asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII olevasta luettelosta. Neuvosto täsmensi tästä, että asiakirja-aineistoon ei sisältynyt uusia kantajan tilanteen muuttumista osoittavia seikkoja ja että tämän vuoksi kantajaan kyseisten säädösten nojalla kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä oli jatkettava.
Oikeudenkäyntimenettely ja osapuolten vaatimukset
23 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.10.2010 toimittamallaan kannekirjelmällä.
24 Euroopan komissio toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.2.2011 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 11.3.2011 antamallaan määräyksellä.
25 Kantaja vaatii kannekirjelmässä, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa päätöksen 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
26 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen vastauksena 6.12.2011 esittämissään huomautuksissa kantaja on laajentanut vaatimustensa ensimmäistä kohtaa vaatimalla unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 sitä koskevilta osin.
27 Neuvosto ja komissio vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
28 Kantaja esittää yhdeksän kanneperustetta. Ensimmäinen kanneperuste perustuu päätöksen 2010/413 voimaantuloon liittyviin lainvastaisuuksiin. Tämä peruste jakautuu pääosin kahteen osaan. Ensimmäinen osa perustuu siihen, että päätös 2010/413 on tullut voimaan taannehtivasti. Toinen osa perustuu siihen, että päätöksen 2010/413 4 artikla, luettuna yhdessä 28 artiklan kanssa, on lainvastainen. Toinen kanneperuste perustuu perusteluvelvollisuuden rikkomiseen. Kolmas kanneperuste perustuu kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen sekä sen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen. Neljäs kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen rikkomiseen. Viides kanneperuste perustuu siihen, ettei neuvostolla ollut toimivaltaa riidanalaisten toimien antamiseen. Kuudes kanneperuste perustuu harkintavallan väärinkäyttöön. Seitsemäs kanneperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka koskee ydinaseiden levittämiseen sekaantumisen käsitettä. Kahdeksas kanneperuste perustuu kantajan toimia koskevien tosiseikkojen arviointivirheeseen. Yhdeksäs kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti, perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen ja suhteellisuusperiaatteen rikkomiseen.
29 Neuvosto ja komissio katsovat, etteivät kantajan esittämät kanneperusteet ole perusteltuja.
30 Lisäksi yhtäältä neuvosto ja komissio väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisen kanneperusteen toista osaa. Toisaalta istunnossa ne ovat väittäneet, että kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin se perustuu kantajan perusoikeuksien väitettyihin loukkauksiin.
31 Alustavasti on ensin tutkittava neuvoston ja komission väitteet, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa, sitten niiden väitteet, jotka koskevat tiettyjen kanneperusteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, ja lopuksi sitä, voidaanko päätöstä 2010/644 ja asetusta N:o 961/2010 koskeva kumoamisvaatimus, jonka kantaja on esittänyt 6.12.2011 päivätyissä huomautuksissaan, ottaa tutkittavaksi.
Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta ratkaista ensimmäisen kanneperusteen toinen osa
32 Ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää pääosin, että päätöksen 2010/413 4 artikla on lainvastainen siltä osin kuin siinä säädetään kieltotoimenpiteistä, joiden ulottuvuutta ei ole riittävällä tavalla määritetty.
33 On lausuttava unionin yleisen tuomioistuimen toimivallasta ratkaista tämä kanneperuste.
34 SEUT 275 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Euroopan unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien määräysten osalta eikä näiden määräysten nojalla hyväksyttyjen säädösten osalta.
Tuomioistuimella on kuitenkin toimivalta valvoa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 40 artiklan noudattamista ja ratkaista tämän sopimuksen 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin vireille pannut kanteet, jotka koskevat luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle osoitetun, neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston 2 luvun nojalla tekemän, rajoittavia toimenpiteitä sisältävän päätöksen laillisuuden tutkimista.”
35 Päätöksen 2010/413 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Kielletään keskeisten laitteiden ja teknologian myynti, toimitus tai siirto seuraaville Iranissa toimiville öljy- ja maakaasuteollisuuden avainaloille tai näillä aloilla Iranin ulkopuolella toimiville iranilaisille tai iranilaisomistuksessa oleville yrityksille jäsenvaltioiden kansalaisten toimesta tai jäsenvaltioiden alueelta käsin taikka jäsenvaltioiden lainkäyttövallan alaisia aluksia tai ilma-aluksia käyttäen, riippumatta siitä, ovatko ne peräisin jäsenvaltioiden alueelta:
a) jalostus;
b) nesteytetty maakaasu;
c) etsintä;
d) tuotanto.
Unioni toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen määrittämiseksi, mitkä tuotteet kuuluvat tämän säännöksen soveltamisalaan.
2. Kielletään seuraavien palvelujen antaminen 1 kohdassa tarkoitetuilla Iranin öljy- ja maakaasuteollisuuden avainaloilla Iranissa toimiville yrityksille tai näillä aloilla Iranin ulkopuolella toimiville iranilaisille tai iranilaisomistuksessa oleville yrityksille:
a) edellä 1 kohdassa tarkoitettuja keskeisiä laitteita ja teknologiaa koskeva tekninen apu tai koulutus ja muut palvelut;
b) rahoitus tai rahoitustuki edellä 1 kohdassa tarkoitettujen keskeisten laitteiden ja teknologian myyntiin, toimitukseen, siirtoon tai vientiin tai niihin liittyvä tekninen apu tai koulutus.
3. Kielletään tietoinen tai tarkoituksellinen osallistuminen toimintaan, jonka tarkoituksena tai tuloksena on 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kieltojen kiertäminen.”
36 Päätös 2010/413 on annettu EU 29 artiklan, joka on SEUT 275 artiklassa tarkoitettu yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeva määräys, nojalla. On siis selvitettävä, täyttääkö kyseisen päätöksen 4 artikla SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa määritellyt edellytykset.
37 Yhtäältä päätöksen 2010/413 4 artiklalla säädetyt kieltotoimenpiteet ovat luonteeltaan yleisiä toimenpiteitä, joiden soveltamisala on määritelty viittaamalla objektiivisiin kriteereihin, eikä niissä viitata yksilöityihin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin. Kuten neuvosto ja komissio toteavat, päätöksen 2010/413 4 artikla ei näin ollen ole SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle osoitettu, rajoittavia toimenpiteitä sisältävä päätös.
38 Toisaalta kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet perustuvat päätöksen 2010/413 20 artiklan soveltamiseen eivätkä siis sen 4 artiklaan. Näin ollen tämä jälkimmäinen säännös ei voi tässä tapauksessa olla SEUT 277 artiklaan, luettuna yhdessä SEUT 263 artiklan kanssa, perustuvan lainvastaisuusväitteen kohteena.
39 Näissä olosuhteissa on todettava, että SEUT 275 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan kannetta, jossa vaaditaan arvioimaan päätöksen 2010/413 4 artiklan laillisuutta, eikä näin ollen ratkaisemaan ensimmäisen kanneperusteen toista osaa.
Päätöstä 2010/644 ja asetusta N:o 961/2010 koskevan kumoamisvaatimuksen tutkittavaksi ottaminen
40 Kuten edellä 9 ja 10 kohdasta käy ilmi, päätöksen 2010/413 liitteessä II oleva luettelo on kanteen nostamisen jälkeen korvattu uudella luettelolla, joka on annettu päätöksellä 2010/644, ja asetus N:o 423/2007 on kumottu ja korvattu asetuksella N:o 961/2010. Kantaja on pyytänyt saada mukauttaa alkuperäisiä vaatimuksiaan siten, että sen nostama kanne koskee näiden neljän toimen kumoamista (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet).
41 Tämän osalta on muistutettava, että kun yksityishenkilöä suoraan ja erikseen koskeva päätös tai asetus korvataan menettelyn aikana samaa asiaa koskevalla toimella, sitä on pidettävä uutena seikkana, jonka vuoksi kantaja voi mukauttaa vaatimuksensa ja kanneperusteensa. Olisi näet hyvän oikeudenkäytön ja prosessiekonomian vaatimuksen vastaista, että kantajalta vaadittaisiin uuden kanteen nostamista. Lisäksi olisi epäoikeudenmukaista, jos kyseessä oleva toimielin voisi unionin tuomioistuimissa toimesta nostetussa kanteessa esitetyistä arvosteluista selviytyäkseen muuttaa riidanalaista tointa tai korvata sen uudella ja vedota kanteen käsittelyn aikana tähän muutokseen tai uuteen toimeen, jotta sen vastapuoli ei voisi ulottaa alkuperäisiä vaatimuksiaan ja kanneperusteitaan koskemaan myöhempää toimea tai esittää tätä vastaan uusia vaatimuksia ja kanneperusteita (ks. analogisesti asia T-256/07, People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, tuomio 23.10.2008, Kok., s. II-3019, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
42 Esillä olevassa asiassa on näin ollen kyseisen oikeuskäytännön mukaisesti hyväksyttävä kantajan vaatimukset, ja sen kanteen on suullisen käsittelyn päättymisen hetkellä katsottava koskevan myös päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamista kantajaa koskevilta osin, ja asianosaisten ja väliintulijoiden on annettava muotoilla vaatimuksensa, kanneperusteensa ja väitteensä uudelleen tämän uuden seikan valossa, mikä merkitsee sitä, että ne voivat esittää täydentäviä vaatimuksia, kanneperusteita ja väitteitä (ks. analogisesti edellä 41 kohdassa mainittu asia People’s Mojahedin Organization of Iran v. neuvosto, tuomion 47 kohta).
Neuvoston ja komission väitteet, jotka koskevat kantajan perusoikeuksien väitettyihin loukkauksiin perustuvien kanneperusteiden tutkittavaksi ottamista
43 Neuvosto ja komissio ovat istunnossa väittäneet, että kantajaa on pidettävä hallituksen organisaationa, joka kuuluu näin ollen Iranin valtionhallintoon ja joka ei voi vedota perusoikeussuojaan ja perusoikeuksiin liittyviin takeisiin. Ne katsovat tästä syystä, että tällaisten oikeuksien väitettyihin loukkauksiin perustuvat kanneperusteet on jätettävä tutkimatta.
44 Tässä suhteessa on ensinnäkin huomattava, että neuvosto ja komissio eivät kiistä kantajan oikeutta sinänsä vaatia riidanalaisten toimien kumoamista. Ne väittävät ainoastaan, ettei kantaja ole tiettyjen sellaisten oikeuksien haltija, joihin se vetoaa saadakseen toimet kumotuksi.
45 Toiseksi on kuitenkin niin, että se, onko kantaja sellaisen oikeuden haltija, johon on vedottu kumoamisperusteen tueksi, ei koske kyseisen kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä vaan sitä, onko se perusteltu. Tästä syystä neuvoston ja komission väitteet, jotka perustuvat siihen, että kantaja olisi hallituksen organisaatio, on hylättävä siltä osin kuin niillä pyritään siihen, että kanne jätettäisiin osittain tutkimatta.
46 Kolmanneksi kyseiset väitteet on esitetty ensimmäistä kertaa istunnossa, eikä neuvosto tai komissio ole vedonnut siihen, että ne perustuisivat kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Oikeudenkäynnin asiakysymyksen kannalta ne muodostavat siis unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun uuden perusteen, mikä merkitsee sitä, että ne on jätettävä tutkimatta.
Asiakysymys
47 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kantajan esittämät kanneperusteet on tutkittava seuraavassa järjestyksessä:
– viides kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei neuvostolla ollut toimivaltaa riidanalaisten toimien antamiseen
– kuudes kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön
– ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka perustuu siihen, että päätös 2010/413 on tullut voimaan taannehtivasti
– toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden rikkomiseen
– kolmas kanneperuste, joka perustuu kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja sen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen
– seitsemäs kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka koskee ydinaseiden levittämiseen sekaantumisen käsitettä
– kahdeksas kanneperuste, joka perustuu kantajan toimia koskevien tosiseikkojen arviointivirheeseen
– neljäs kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen rikkomiseen
– yhdeksäs kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen ja suhteellisuusperiaatteen rikkomiseen.
Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei neuvostolla ollut toimivaltaa riidanalaisten toimien antamiseen
48 Kantaja väittää, ettei neuvostolla ollut toimivaltaa riidanalaisten toimien antamiseen. Ensinnäkin se väittää, että riidanalaisten toimien oikeudellinen perusta on 17.6.2010 annettu Eurooppa-neuvoston Irania koskeva julkilausuma (jäljempänä 17.6.2010 annettu julkilausuma). Toiseksi kantajan mukaan tämän julkilausuman tarkoituksena on määrätä neuvosto panemaan täytäntöön Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1929 (2010) (jäljempänä päätöslauselma 1929 (2010)) sekä ryhtymään liitännäistoimenpiteisiin, mutta siinä ei määrätä itsenäisistä varojen jäädyttämistä koskevista toimenpiteistä. Kolmanneksi päätöslauselmaan 1929 (2010) ei sisälly toimenpiteitä, jotka kohdistuvat Iranin öljy- ja kaasuteollisuuteen tai kantajaan. Kantaja katsoo tämän perusteella, että neuvostolla ei ole toimivaltaa kohdistaa kantajaan rajoittavia toimenpiteitä 17.6.2010 annetun julkilausuman nojalla.
49 Neuvosto, jota komissio tukee, katsoo, etteivät kantajan väitteet ole perusteltuja.
50 Alustavasti on huomautettava, että neuvosto on kohdistanut kantajaan rajoittavia toimenpiteitä sen vuoksi, että kantaja on väitetysti tukenut ydinaseiden levittämistä, eikä vain siitä syystä, että se toimi öljyalalla, kaasualalla ja petrokemian alalla. Näin ollen sillä, että päätöslauselmaan 1929 (2010) ei sisälly erityisiä viimeksi mainittua alaa koskevia toimenpiteitä, ei ole merkitystä.
51 Päätöslauselmalla 1929 (2010) on sitä paitsi tarkoitus estää ydinaseiden levittäminen erityisesti varmistamalla, että Yhdistyneiden Kansakuntien aikaisempia samaa asiaa koskevia päätöslauselmia noudatetaan. Kun otetaan huomioon tämä tarkoitus, kyseisen päätöslauselman täytäntöönpanoon voi liittyä rajoittavien toimenpiteiden kohdistamista sellaisiin yhteisöihin, jotka ovat tukeneet ydinaseiden levittämistä.
52 Näin ollen 17.6.2010 annetun julkilausuman 4 kohdan muotoilu, jonka mukaan ulkoasiainneuvostoa pyydetään ”hyväksymään – – toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön päätöslauselmaan 1929 (2010) sisältyvät toimenpiteet, sekä liitännäistoimenpiteitä”, kattaa kantajaan kohdistettujen kaltaisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen.
53 Lisäksi 17.6.2010 annetun julkilausuman 4 kohdassa myös todetaan, että ”viisumikielto ja varojen jäädyttäminen on samoin ulotettava koskemaan erityisesti vallankumouskaartin (Islamic Revolutionary Guard Corps) jäseniä”. Kantajan väittämän vastaisesti tämä muotoilu merkitsee mahdollisuutta rajoittavien toimenpiteiden, myös itsenäisten toimenpiteiden, toteuttamiseen.
54 Näin ollen on todettava, että kun neuvosto on kohdistanut kantajaan rajoittavia toimenpiteitä, se on noudattanut EU 26 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa, jonka mukaan sen on toimittava ”Eurooppa-neuvoston määrittelemien yleisten suuntaviivojen ja strategisten linjausten perusteella”.
55 On siis todettava, että neuvostolla oli toimivalta kohdistaa kantajaan rajoittavia toimenpiteitä, ja hylättävä tästä syystä viides kanneperuste perusteettomana.
Kuudes kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön
56 Kantajan mukaan neuvosto on käyttänyt harkintavaltaansa väärin. Kantajan väittää tältä osin, että neuvosto on kohdistanut siihen rajoittavia toimenpiteitä ilman, että sillä olisi ollut todisteita siitä, että kantaja on sekaantunut ydinaseiden levittämiseen, ja kunnioittamatta kantajan menettelyllisiä oikeuksia. Nämä seikat merkitsevät kantajan mukaan sitä, että neuvosto on todellisuudessa yrittänyt kiertää ydinaseiden levittämiseen liittyvien rajoittavien toimenpiteiden järjestelmää, jotta se voisi ottaa Iranin öljyalan, kaasualan ja petrokemian teollisuuden kohteekseen.
57 Neuvosto, jota komissio tukee, katsoo, etteivät kantajan väitteet ole perusteltuja.
58 Oikeuskäytännön mukaan toimenpidettä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan silloin, kun objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perustamissopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (ks. asia T-390/08, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 14.10.2009, Kok., s. II-3967, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Käsiteltävässä asiassa kantaja ei ole kuitenkaan näyttänyt tällaisten seikkojen olemassaoloa. Kantaja ei ole nimittäin esittänyt mitään sellaista, mikä viittaisi siihen, että ne olosuhteet, joihin se vetoaa – vaikka ne olisi näytettykin toteen – eivät olisi johtuneet neuvoston tekemistä yksinkertaista virheistä vaan olisivat seurausta neuvoston tarkoituksesta saavuttaa muita päämääriä kuin ydinaseiden levittämisen estämisen päämäärä.
60 Kuudes kanneperuste on tästä syystä hylättävä perusteettomana.
Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka perustuu siihen, että päätös 2010/413 on tullut voimaan taannehtivasti
61 Kantaja väittää, että päätös 2010/413 on lainvastainen, koska sen 28 artiklassa säädettiin päätöksen tulevan voimaan sen hyväksymispäivänä, joka on aikaisempi kuin se päivä, jolloin se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
62 Neuvosto ja komissio katsovat, etteivät kantajan väitteet ole perusteltuja.
63 SEUT 297 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Asetukset ja direktiivit, jotka on osoitettu kaikille jäsenvaltioille, sekä päätökset, joille ei ole osoitettu vastaanottajaa, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Ne tulevat voimaan niissä säädettynä päivänä tai, jollei voimaantulosta ole säädetty, kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun ne on julkaistu.”
64 Yhtäältä on muistutettava, että yksi unionin oikeusjärjestyksen perustavanlaatuisista periaatteista on, että julkisen vallan toimeen voidaan vedota yksityisiä vastaan vasta sitten, kun nämä ovat voineet saada siitä tiedon. Toisaalta vaikka oikeusvarmuuden periaate estää yleensä sen, että unionin toimen soveltamisen alkamisajankohta on aikaisempi kuin sen julkaisuajankohta, tästä voidaan poiketa poikkeuksellisessa tilanteessa, jos se on välttämätöntä säädöksellä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi ja jos asianomaisten perusteltua luottamusta kunnioitetaan asianmukaisella tavalla (asia 99/78, Weingut Decker, tuomio 25.1.1979, Kok., s. 101, 3 ja 8 kohta).
65 Tässä tapauksessa on kiistatonta, että vaikka päätös 2010/413, jolle ei ole osoitettu vastaanottajaa, on annettu 26.7.2010, se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä vasta seuraavana päivänä.
66 Lisäksi neuvosto ei edes vetoa mihinkään perusteisiin, joilla voitaisiin perustella päätöksen 2010/413 taannehtivaa vaikutusta.
67 Näissä olosuhteissa on kumottava päätöksen 2010/413 28 artikla kantajaa koskevilta osin ja todettava näin ollen, että kyseinen päätös on tullut voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
68 Kantaja ei ole kuitenkaan vedonnut sellaisiin seikkoihin, joilla pyrittäisiin näyttämään, että nämä olosuhteet olisivat omiaan vaikuttamaan päätöksen 2010/413 muiden säännösten laillisuuteen kantajaa koskevilta osin.
69 Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hyväksyttävä siltä osin kuin siinä vaaditaan päätöksen 2010/413 28 artiklan kumoamista ja hylättävä tehottomana muilta osin.
Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden rikkomiseen
70 Kantaja väittää, että neuvosto ei ole perustellut riidanalaisia toimia oikeudellisesti riittävällä tavalla, joten kantaja ei pysty yksilöimään niitä tosiseikkoja, joista sitä moititaan, eikä vahvistamaan tai kiistämään sitä, ovatko annetut perustelut perusteltuja.
71 Neuvosto, jota komissio tukee, katsoo, etteivät kantajan väitteet ole perusteltuja. Neuvoston mukaan annetuissa perusteluissa viitataan siihen, että kantaja on tukenut ydinaseiden levittämistä. Se lisää, että riidanalaiset toimet on tehty kantajan tuntemassa asiayhteydessä.
72 Jollekin vastaista toimea koskevan perusteluvelvollisuuden, sellaisena kuin siitä on määrätty SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa ja nyt käsiteltävässä asiassa erityisesti päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdassa, asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohdassa, tarkoituksena on yhtäältä, että asianomainen saisi riittävät tiedot arvioidakseen, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta, että viimeksi mainitut voivat valvoa toimen laillisuutta. Näin muotoiltu perusteluvelvollisuus on unionin oikeuden keskeinen periaate, josta voidaan poiketa ainoastaan pakottavista syistä. Perustelut on näin ollen ilmoitettava asianomaiselle lähtökohtaisesti samaan aikaan kuin hänelle vastainen toimi, eikä perustelujen puuttumista voida korjata sillä, että asianomainen saa toimen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana (ks. vastaavasti edellä 58 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
73 Näin ollen on niin, että mikäli unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai kansainvälisten suhteiden hoitamiseen liittyvät pakottavat syyt eivät estä tiettyjen seikkojen ilmaisemista, neuvostolla on päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdan, asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohdan nojalla velvollisuus saattaa sellaisen yhteisön tietoon, johon on kohdistettu tapauksesta riippuen päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 kohdan, asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohdan tai asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan mukainen toimenpide, ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella se katsoo, että tätä säännöstä on sovellettava siihen. Täten neuvoston on mainittava ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin toimenpiteen laillisuus perustuu, sekä ne syyt, joiden vuoksi neuvosto on päätynyt tähän toimenpiteeseen (ks. vastaavasti edellä 58 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
74 Lisäksi perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska arvioitaessa sitä, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon paitsi niiden sanamuoto myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Erityisesti on todettava, että henkilölle vastainen toimi on silloin riittävästi perusteltu, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimenpiteen ulottuvuuden (ks. edellä 58 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
75 Tässä tapauksessa riidanalaisten toimien perusteluista käy ilmi, että neuvosto vetoaa kolmeen itsenäiseen syyhyn, joilla se perustelee rajoittavien toimenpiteiden kohdistamista kantajaan. Niitä on näin ollen tutkittava erikseen.
76 Kun on kyse ensimmäisestä syystä, jonka mukaan kantaja käy kauppaa öljy- ja kaasulaitteilla, joita voidaan käyttää Iranin ydinohjelmassa, on todettava kantajan väitteiden mukaisesti, että annetut perustelut ovat erittäin yleisiä, koska niissä ei täsmennetä tarkoitettujen laitteiden laatua tai tyyppiä tai sitä, minkälaista kantajan toimintaa siinä tarkoitetaan.
77 Kun kuitenkin otetaan huomioon istunnossa esitetty selvitys, on todettava, että nämä perustelut ovat riittäviä. Neuvoston vastauksesta unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen käy nimittäin ilmi, että ensimmäinen syy ei perustu sellaisen omaisuuden, jota olisi tosiasiallisesti käytetty ydinaseiden levittämistarkoituksessa, konkreettisiin ostoihin, vaan siihen yleiseen tilanteeseen, että kantajan hankkimaa kaasu-, öljy- ja petrokemian aloille kuuluvaa omaisuutta voidaan käyttää tällaiseen tarkoitukseen. Kantaja tuntee tämän tilanteen ja on myöntänyt sen nimenomaisesti kirjelmissään mutta kiistänyt erityisesti seitsemännen kanneperusteen yhteydessä, että sillä olisi merkitystä ydinaseiden levittämisen tukemisen käsitteen kannalta. On siten todettava, että annetut perustelut ovat mahdollistaneet sen, että kantaja voi arvioida, ovatko riidanalaiset toimet asianmukaisia, ja puolustautua unionin yleisessä tuomioistuimessa, sekä sen, että unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaa.
78 Toisen syyn, jonka mukaan kantaja olisi yrittänyt hankkia erittäin kestäviä metalliseoksesta valmistettuja portteja, joilla ei ole käyttöä muulla kuin ydinalalla, osalta on todettava, että annetuissa perusteluissa yksilöidään tarkoitettujen tavaroiden tyyppi, mikä mahdollistaa sen, että kantaja voi kiistää väitetyn ostoyrityksen tapahtumisen ja väittää, ettei sen käyttämiä erittäin kestäviä metalliseoksesta valmistettuja portteja ole tarkoitettu ainoastaan ydinalalla käytettäviksi.
79 Sitä vastoin kolmas syy, jonka mukaan kantajalla on yhteyksiä yhtiöihin, jotka osallistuvat Iranin ydinohjelmaan, on riittämätön, koska sen perusteella kantajalle ei selviä, minkälaisia kantajan yhteyksiä ja minkä yhteisöiden kanssa siinä tosiasiassa tarkoitetaan, eikä kantaja voi sen perusteella arvioida sitä, onko tämä syytös perusteltu, tai kiistää sitä juuri minkäänlaisella tarkkuudella.
80 Näissä olosuhteissa on yhtäältä hylättävä toinen kanneperuste perusteettomana siltä osin kuin siinä tarkoitetaan ensimmäistä ja toista neuvoston antamaa syytä. Toisaalta toinen kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalaiset toimet on näin ollen kumottava siltä osin kuin kyse on kolmannesta syystä.
81 Koska nämä kolme syytä ovat itsenäisiä, tämä päätelmä ei johda riidanalaisten toimien kumoamiseen siltä osin, kuin niissä kohdistetaan kantajaan rajoittavia toimenpiteitä. Kolmatta syytä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon, kun arvioidaan muita kanneperusteita, erityisesti kahdeksatta kanneperustetta, joka koskee tosiseikkojen arviointivirhettä.
Kolmas kanneperuste, joka perustuu kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen sekä sen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen
82 Kantaja väittää, että kun neuvosto on antanut päätöksen 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010, se on loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia, mikä merkitsee myös kantajan tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkausta.
83 Neuvosto, jota komissio tukee, katsoo, etteivät kantajan väitteet ole perusteltuja. Yhtäältä se väittää, ettei kantaja vedota puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen. Toisaalta se katsoo joka tapauksessa noudattaneensa tätä periaatetta sekä kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.
– Puolustautumisoikeudet
84 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien ja erityisesti kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kunnioittaminen menettelyssä, jota käydään jotakin yhteisöä vastaan ja jonka päätteeksi voidaan tehdä tälle vastainen päätös, on unionin oikeuden perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava, vaikka kyseessä olevasta menettelystä ei olisi annettu mitään sääntöjä (edellä 58 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 91 kohta).
85 Yhtäältä puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate edellyttää, että asianomaiselle yhteisölle annetaan tiedoksi ne seikat, joita on käytetty sitä vastaan sille vastaisen toimen perustelemiseksi. Toisaalta sille on annettava mahdollisuus esittää tehokkaasti kantansa kyseisistä seikoista (ks. analogisesti asia T-228/02, Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, tuomio 12.12.2006, Kok., s. II-4665, 93 kohta).
86 Neuvosto ja komissio väittävät alustavasti, ettei puolustamisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta voida soveltaa tässä tapauksessa. Ne viittaavat unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-181/08, Tay Za vastaan neuvosto, 19.5.2010 antamaan tuomioon (Kok., s. II-1965, 121–123 kohta) ja väittävät, että kantajaan ei ole kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä sen oman toiminnan vuoksi vaan siksi, että se kuuluu tiettyyn yleiseen henkilö- ja yhteisöryhmään. Tästä syystä rajoittavien toimenpiteiden aloittamista koskevaa menettelyä ei käyty kantajaa vastaan edellä 84 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, eikä kantaja näin ollen voinut vedota puolustautumisoikeuksiin, tai se saattoi vedota niihin vain rajoitetusti.
87 Näitä väitteitä ei voida hyväksyä.
88 Yhtäältä riidanalaisten toimien perusteluista käy nimittäin ilmi, että rajoittavien toimenpiteiden kohdistamista kantajaan on perusteltu erityisesti sillä, että sen on väitetty yrittäneen tehdä ostoja ja että sillä on väitetty olevan yhteyksiä tiettyihin yhteisöihin. Siten erotuksena henkilöistä, joista oli kyse edellä 88 kohdassa mainitun asiassa Tay Za vastaan neuvosto annetun tuomion taustalla olleessa asiassa, kantajaan on kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, koska sen itsensä on oletettu sekaantuneen ydinaseiden levittämiseen, eikä siksi, että se kuuluu tiettyyn Iranin islamilaiseen tasavaltaan liittyvään yleiseen henkilö- tai yhteisöryhmään.
89 Tästä syystä edellä 86 kohdassa mainitussa asiassa Tay Za vastaan neuvosto annetun tuomion 121–123 kohdan perusteluja ei voida soveltaa tähän tapaukseen.
90 Toisaalta joka tapauksessa päätöksen 2010/413 24 artiklan 3 ja 4 kohtaan, asetuksen N:o 423/2007 15 artiklan 3 kohtaan ja asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 ja 4 kohtaan sisältyy säännöksiä, joissa taataan sellaisten yhteisöjen puolustautumisoikeudet, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä näiden säädösten nojalla. Unionin tuomioistuimet valvovat näiden oikeuksien kunnioittamista (edellä 58 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 37 kohta).
91 Näissä olosuhteissa on todettava, että kantaja voi tässä tapauksessa vedota puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen.
92 Kun on kyse ensimmäisestä toimesta, jolla jonkin yhteisön varat jäädytetään, oikeuskäytännön mukaan asianomaista vastaan puhuvat seikat on annettava tiedoksi joko samalla hetkellä, kun toimi toteutetaan, tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Asianomaisella yhteisöllä on myös pyynnöstään oikeus esittää kantansa näistä seikoista sen jälkeen, kun toimi on toteutettu (ks. vastaavasti ja analogisesti yhdistetyt asiat C-402/05 P ja C-415/05 P, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomio 3.9.2008, Kok., s. I-6351, 342 kohta ja edellä 85 kohdassa mainittu asia Organisation des Modjahedines du peuple d’Iran v. neuvosto, tuomion 137 kohta).
93 On lisäksi huomautettava, että silloin, kun asianomaiselle yhteisölle on ilmoitettu riittävän tarkat tiedot, joiden avulla se voi tehokkaasti ilmaista kantansa neuvoston sitä vastaan esittämistä seikoista, puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva periaate ei merkitse sitä, että kyseisellä toimielimellä on velvollisuus antaa oma-aloitteisesti mahdollisuus tutustua asiaan liittyviin asiakirjoihin. Neuvoston on annettava oikeus tutustua kaikkiin hallinnollisiin asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia ja jotka koskevat kyseessä olevaa toimenpidettä, ainoastaan asianomaisen pyynnöstä (ks. edellä 58 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
94 Siltä osin kuin käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin kyse kantajaa vastaan esitettyjen seikkojen ilmoittamisesta, kantajalle on ilmoitettu päätöksen 2010/413 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 antamisesta yksilöllisesti 29.7.2010 päivätyllä kirjeellä.
95 Tämän ilmoituksen sisällön osalta kantaja moittii annettujen perustelujen epämääräisyyttä, koska tämän seurauksena kantajan olisi esitettävä negatiivista näyttöä.
96 Kuitenkin edellä toisen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä on käynyt ilmi, että neuvosto oli perustellut riidanalaiset toimet oikeudellisesti riittävällä tavalla antamiensa ensimmäisen ja toisen syyn osalta.
97 Näin ollen on todettava, että neuvosto ei ole loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia siltä osin kuin kyse on kantajaa vastaan esitettyjen seikkojen antamisesta tälle tiedoksi ensimmäistä kertaa.
98 Toiseksi kantaja väittää, ettei se ole saanut tutustua neuvoston asiakirjoihin sisältyviin, sitä koskeviin seikkoihin ja tietoihin huolimatta tätä koskevasta nimenomaisesta pyynnöstään, jonka se on esittänyt 12.9.2010 päivätyssä kirjeessä. Neuvoston mukaan tällaista pyyntöä ei ole tehty.
99 Kyseiseen 12.9.2010 päivättyyn kirjeeseen sisältyy seuraava katkelma:
”Jotta [kantaja] pystyisi käyttämään oikeuksiaan, neuvostoa pyydetään lisäksi antamaan kyseiselle yhtiölle riittävän yksityiskohtaiset tiedot seuraavista seikoista:
i) erittäin kestävien metalliseoksesta valmistettujen porttien väitetyt ostoyritykset
ii) yhteydet, joita kantajalla on väitetty olevan ydinohjelmaan osallistuviin yhtiöihin, järjestöihin ja toimielimiin
iii) niiden laitteiden, joita voitaisiin käyttää Iranin ydinohjelmassa, tyyppi.”
100 Neuvosto ei ole vastannut tähän pyyntöön 28.10.2010 päivätyssä kirjeessään.
101 Näissä olosuhteissa on todettava, että neuvosto on loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se ei ole vastannut kantajan asiakirjojen saamista koskevaan pyyntöön, jonka kantaja on esittänyt ajoissa.
102 Kun kolmanneksi on kyse kantajan oikeudesta esittää tehokkaasti kantansa neuvoston sitä vastaan esittämistä seikoista, on todettava, että sen jälkeen, kun ensimmäiset toimet, joilla kantajan varat jäädytettiin, annettiin 26.7.2010, kantaja lähetti neuvostolle 12.9.2010 päivätyn kirjeen, jossa se ilmaisi kantansa ja pyysi, että siihen kohdistetut rajoittavat toimenpiteet poistettaisiin. Neuvosto on vastannut tähän kirjeeseen 28.10.2010.
103 Kantaja arvostelee tässä yhteydessä vielä sitä, että sille oli annettu ainoastaan äärimmäisen lyhyt määräaika uudelleenkäsittelyä koskevan vaatimuksen neuvostolle esittämistä varten, kun otetaan huomioon sen kirjeen, jossa kantajalle ilmoitettiin siihen kohdistetuista rajoittavista toimenpiteistä, kuljetusaika.
104 Yhtäältä kyseinen määräaika, joka käsitti ajanjakson 25.8.–15.9.2010, oli kuitenkin lähes kolme viikkoa. Tällaista määräaikaa on pidettävä riittävänä, kun otetaan huomioon tapauksen olosuhteet ja erityisesti niiden seikkojen, joihin neuvosto vetosi, rajallinen määrä. Toisaalta kantaja tyytyy joka tapauksessa tekemään vain yleisen väitteen selventämättä sitä, miten lyhyt määräaika olisi konkreettisesti vaikuttanut sen puolustautumiseen. Tästä syystä kantajan tätä koskevia väitteitä ei voida hyväksyä.
105 Kun otetaan huomioon edellä esitetty, on todettava, että kantajan oikeutta esittää tehokkaasti kantansa on kunnioitettu.
– Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan
106 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tehokasta oikeussuojaa koskeva periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva unionin oikeuden yleinen periaate, ja se on vahvistettu Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa. Tuomioistuinvalvonnan tehokkuus merkitsee, että kyseessä oleva unionin viranomainen on velvollinen ilmoittamaan rajoittavan toimenpiteen perusteet yhteisölle, jota asia koskee, mahdollisuuksien mukaan joko sinä ajankohtana, jona rajoittava toimenpide toteutetaan, tai ainakin niin pian kuin mahdollista toteuttamisen jälkeen, jotta asianomainen yhteisö voi käyttää kanneoikeuttaan ennen määräajan päättymistä. Tämän perusteluiden ilmoittamista koskevan velvollisuuden noudattaminen on nimittäin tarpeen sekä sitä varten, että rajoittavien toimenpiteiden adressaatit voivat puolustaa oikeuksiaan parhain mahdollisin edellytyksin ja päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisina, onko asian saattaminen unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi tarpeellista, että sitä varten, että nämä viimeksi mainitut kykenevät täysimääräisesti harjoittamaan kyseessä olevaan toimeen kohdistuvaa laillisuusvalvontaa, joka niille kuuluu (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 92 kohdassa mainittu asia Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomion 335–337 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
107 Tässä tapauksessa toista kanneperustetta tutkittaessa kävi ilmi, että kantaja oli saanut ajoissa tietoonsa riittävän tarkat tiedot niistä kahdesta ensimmäisestä syystä, joilla neuvosto perusteli rajoittavien toimenpiteiden kohdistamista kantajaan. Kuten edellä 98–101 kohdassa on todettu, neuvosto ei kuitenkaan vastannut asiakirjoihin sisältyvien tietojen saamista koskevaan kantajan pyyntöön, joka on esitetty ennen kanteen nostamisen määräajan umpeutumista.
108 Tämä seikka on lähtökohtaisesti voinut vaikuttaa kantajan puolustautumiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa ja merkitsee näin ollen kantajan tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkausta.
109 Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetty, kolmas kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalaiset toimet on näin ollen kumottava kantajaa koskevilta osin.
110 Neuvosto on kuitenkin pääosin vahvistanut unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämissään kirjelmissä, ettei sen asiakirjoihin sisältynyt muita todisteita tai tietoja kuin riidanalaisten toimien perusteluissa toistetut seikat. Näissä olosuhteissa on prosessiekonomian ja hyvän oikeudenkäytön vuoksi tutkittava seitsemäs ja kahdeksas kanneperuste, joista toinen perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka koskee ydinaseiden levittämisen tukemisen käsitettä, ja toinen kantajan toimintaa koskevien tosiseikkojen arviointivirheeseen. Tällaisella tutkimisella voidaan nimittäin välttää mahdollinen uusi unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne, joka perustuisi samoihin väitteisiin, joihin on vedottu käsiteltävässä asiassa.
Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka koskee ydinaseiden levittämiseen sekaantumisen käsitettä
111 Kantaja väittää, että neuvosto on tehnyt oikeudellisen virheen tukeutuessaan ensimmäiseen syyhyn, jonka mukaan kantaja käy kauppaa öljy- ja kaasulaitteilla, joita voidaan käyttää Iranin ydinohjelmassa. Kantajan mukaan tämä seikka ei nimittäin yksinään riitä oikeuttamaan rajoittavia toimenpiteitä.
112 Neuvosto, jota komissio tukee, katsoo, etteivät kantajan väitteet ole perusteltuja. Neuvoston mukaan se, että kantaja saattaa hankkia National Iranian Oil Company -konsernin jäsenille laitteita, joita voidaan käyttää Iranin ydinohjelmassa, merkitsee ydinaseiden levittämisen tukemista.
113 Kuten edellä 77 kohdasta käy ilmi, neuvoston esittämä ensimmäinen syy ei perustu kantajan konkreettiseen toimintaan, jonka vuoksi kantaja olisi sekaantunut ydinaseiden levittämiseen. Syyn taustalla on nimittäin se, että kantaja on erityisessä vaarassa sekaantua ydinaseiden levittämiseen, koska se toimii National Iranian Oil Company -konsernin hankintakeskuksena.
114 Päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdassa säädetään sellaisten varojen jäädyttämisestä, jotka kuuluvat ”henkilö[ille] ja yhteisö[ille] – – jotka – – antavat tukea” ydinaseiden levittämiselle. Samoin asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetaan yhteisöjä, joista on todettu, että ne ”antavat tukea” ydinaseiden levittämiselle tai ”tukevat” sitä.
115 Lainsäätäjän käyttämä muotoilu merkitsee sitä, että rajoittavien toimenpiteiden kohdistaminen johonkin yhteisöön sen vuoksi, että se on tukenut ydinaseiden levittämistä, edellyttää, että kyseinen yhteisö on edeltävästi toiminut tätä edellytystä vastaavalla tavalla. Kun sitä vastoin tällaista tosiasiallista toimintaa ei ole, pelkkä riski siitä, että kyseinen yhteisö saattaa tukea ydinaseiden levittämistä tulevaisuudessa, ei ole riittävä.
116 On näin ollen todettava, että kun neuvosto on tulkinnut tämän vastaisesti päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohtaa, asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohtaa ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, se on tehnyt oikeudellisen virheen.
117 Neuvosto väittää vielä tältä osin, että sillä on SEUT 215 artiklan 1 kohdan nojalla toimivalta keskeyttää kokonaan talous- ja rahoitussuhteet kolmannen maan kanssa tai toteuttaa tähän kohdistuvia alakohtaisia rajoittavia toimenpiteitä.
118 Tämä seikka on kuitenkin tehoton käsiteltävässä asiassa. Niissä säännöksissä, joihin kantajaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet perustuvat ja jotka on lueteltu edellä 116 kohdassa, ei nimittäin säädetä tällaisista yleisistä tai alakohtaisista toimenpiteistä vaan yksilöllisistä toimenpiteistä.
119 Kun otetaan huomioon edellä esitetty, seitsemäs kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalaiset toimet on tästä syystä kumottava siltä osin kuin on kyse ensimmäisestä syystä.
Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu kantajan toimia koskevien tosiseikkojen arviointivirheeseen
120 Alustavasti on muistutettava, että kun otetaan huomioon toisen ja seitsemännen kanneperusteen tutkimisen seurauksena tehdyt päätelmät, tämän kanneperusteen tutkiminen on rajattu toiseen neuvoston esittämään syyhyn, joka perustuu siihen, että kantaja olisi yrittänyt hankkia erittäin kestäviä metalliseoksesta valmistettuja portteja, joilla ei ole käyttöä muulla kuin ydinalalla.
121 Kantaja väittää tästä, että toisin kuin neuvosto totesi riidanalaisten toimien perusteluissa, kantajan hankkimia portteja ei käytetä yksinomaan ydinalalla vaan myös kaasualalla, öljyalalla ja petrokemian alalla.
122 Neuvosto, jota komissio tukee, katsoo, etteivät kantajan väitteet ole perusteltuja. Sen mukaan kantaja ei ole näyttänyt, ettei se olisi koskaan yrittänyt hankkia portteja, joilla ei ole käyttöä muulla kuin ydinalalla.
123 Oikeuskäytännön mukaan sellaisen toimen, jolla johonkin yhteisöön on kohdistettu rajoittavia toimenpiteitä, laillisuutta koskeva tuomioistuinvalvonta ulottuu sellaisten tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointiin, joihin on vedottu kyseisen toimen perustelemiseksi, sekä niiden todisteiden ja tietojen tutkimiseen, joihin kyseinen arviointi perustuu. Kiistettäessä neuvoston on esitettävä nämä seikat, jotta unionin tuomioistuimet voivat tutkia ne (ks. vastaavasti edellä 58 kohdassa mainittu asia Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomion 37 ja 107 kohta).
124 Tässä tapauksessa neuvosto ei ole esittänyt mitään toista esittämäänsä syytä koskevia tietoja tai todisteita riidanalaisiin toimiin sisältyvien perustelujen lisäksi. Kuten neuvosto pääosin myöntää itsekin, se on perustanut arvionsa pelkkiin väitteisiin, joita mitkään todisteet eivät tue ja joiden mukaan kantaja olisi yrittänyt hankkia erittäin kestäviä metalliseoksesta valmistettuja portteja, joilla ei ole käyttöä muulla kuin ydinalalla.
125 Näissä olosuhteissa on todettava, että neuvosto ei ole esittänyt todisteita niille väitteille, joihin se on vedonnut toisen syyn yhteydessä.
126 Näin ollen kahdeksas kanneperuste on hyväksyttävä siltä osin kuin siinä on kyse toisesta neuvoston esittämästä syystä ja kumottava riidanalaiset toimet tätä syytä koskevin osin.
127 Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetty, kanne on hyväksyttävä ja riidanalaiset toimet on kumottava kantajaa koskevilta osin.
128 Riidanalaisten toimien kumoamisen ajallisten vaikutusten osalta on ensin huomautettava, että täytäntöönpanoasetuksella N:o 668/2010, jolla muutettiin asetuksen N:o 423/2007 liitteessä V olevaa luetteloa, ei ole enää oikeusvaikutuksia, koska tämä jälkimmäinen asetus on kumottu asetuksella N:o 961/2010. Näin ollen täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 kumoaminen koskee vain vaikutuksia, joita sillä on ollut sen voimaantulon ja kumoamisen välillä.
129 Sitten asetuksen N:o 961/2010 osalta on muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisen kohdan mukaan poiketen siitä, mitä SEUT 280 artiklassa määrätään, unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut, joilla kumotaan asetus, tulevat voimaan vasta perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun muutoksenhakuajan kuluttua, tai jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämisestä lähtien. Neuvostolla on näin ollen käytössään kaksi kuukautta tämän tuomion tiedoksi antamisesta lisättynä etäisyyksien vuoksi myönnetyllä kymmenen päivän määräajalla, jotta se voi korjata todetut loukkaukset toteuttamalla tarvittaessa kantajaan kohdistettuja uusia rajoittavia toimenpiteitä. Vaara siitä, että asetuksella N:o 961/2010 säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden tehokkuudelle aiheutuisi vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa, ei vaikuta nyt käsiteltävässä asiassa – kun otetaan huomioon näiden toimenpiteiden merkittävä vaikutus kantajan oikeuksiin ja vapauksiin – riittävän suurelta, jotta voitaisiin oikeuttaa kyseisen asetuksen kantajaan kohdistuvien vaikutusten ennallaan pitäminen kauemmin kuin perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa määrätään (ks. analogisesti asia T‑316/11, Kadio Morokro v. neuvosto, tuomio 16.9.2011, 38 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
130 Kun lopulta on kyse päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, kumoamisen ajallisista vaikutuksista, on muistutettava, että SEUT 264 artiklan toisen kohdan nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin kumotun säädöksen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä. Nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 961/2010 ja päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, kumoamisen vaikutusten alkamispäivän välinen ero saattaa loukata vakavasti oikeusvarmuutta, koska näillä kahdella toimella kohdistetaan kantajaan samanlaisia toimenpiteitä. Päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, vaikutukset on näin ollen pidettävä voimassa kantajan osalta alkaen siitä, kun päätös tuli voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, siihen asti, kunnes asetuksen N:o 961/2010 kumoaminen tulee voimaan (ks. analogisesti tästä viimeisestä kohdasta edellä 129 kohdassa mainittu asia Kadio Morokro v. neuvosto, tuomion 39 kohta).
Oikeudenkäyntikulut
131 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
132 Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisen kanneperusteen toista osaa.
2) Seuraavat toimet kumotaan siltä osin kuin ne koskevat Manufacturing Support & Procurement Kala Naft Co., Tehrania:
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annettu neuvoston päätös 2010/413/YUTP
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 668/2010
– päätöksen 2010/413 muuttamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston päätös 2010/644/YUTP
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010.
3) Päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644, vaikutukset pidetään voimassa Manufacturing Support & Procurement Kala Naft Co., Tehranin osalta alkaen siitä, kun päätös tuli voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä siitä, kun se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, siihen asti, kunnes asetuksen N:o 961/2010 kumoaminen tulee voimaan.
4) Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Manufacturing Support & Procurement Kala Naft Co., Tehranin oikeudenkäyntikulut.
5) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Pelikánová | Jürimäe | Van der Woude |
Julistettiin Luxemburgissa 25 päivänä huhtikuuta 2012.
Sisällys
Asian tausta
Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistetut rajoittavat toimenpiteet
Kantajaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet
Oikeudenkäyntimenettely ja osapuolten vaatimukset
Oikeudellinen arviointi
Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta ratkaista ensimmäisen kanneperusteen toinen osa
Päätöstä 2010/644 ja asetusta N:o 961/2010 koskevan kumoamisvaatimuksen tutkittavaksi ottaminen
Neuvoston ja komission väitteet, jotka koskevat kantajan perusoikeuksien väitettyihin loukkauksiin perustuvien kanneperusteiden tutkittavaksi ottamista
Asiakysymys
Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei neuvostolla ollut toimivaltaa riidanalaisten toimien antamiseen
Kuudes kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön
Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka perustuu siihen, että päätös 2010/413 on tullut voimaan taannehtivasti
Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden rikkomiseen
Kolmas kanneperuste, joka perustuu kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen sekä sen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen
– Puolustautumisoikeudet
– Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan
Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka koskee ydinaseiden levittämiseen sekaantumisen käsitettä
Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu kantajan toimia koskevien tosiseikkojen arviointivirheeseen
Oikeudenkäyntikulut