Asia T-266/02

Deutsche Post AG

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Valtiontuet – Saksan liittotasavallan toimenpiteet Deutsche Post AG:n hyväksi – Päätös, jossa tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään sen takaisinperimisestä – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu – Tappiollisesta myyntipolitiikasta ovelta ovelle -pakettipalvelun alalla aiheutuneiden lisäkustannusten korvaaminen – Edun saamatta jääminen

Tuomion tiivistelmä

1.      Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteet, joilla on tarkoitus korvata yrityksen hoitamasta julkisen palvelun tehtävästä aiheutuneet kustannukset, eivät kuulu valtiontuen käsitteen piiriin – Edellytykset

(EY 86 artiklan 2 kohta ja EY 87 artiklan 1 kohta)

2.      Kilpailu – Yritykset, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja – Julkisen palvelun tehtävästä aiheutuneiden kustannusten perusteella suoritettavaa korvausta ei voida luokitella valtiontueksi

(EY 86 artiklan 2 kohta ja EY 87 artiklan 1 kohta)

3.      Valtiontuki – Hallinnollinen menettely – Komission mahdollisuus tehdä päätös saatavilla olevien tietojen perusteella – Edellytyksenä on, että komissio on ensin käyttänyt mahdollisuuttaan kehottaa kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan tietoja

(EY 88 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 5 artiklan 2 kohta, 10 artiklan 3 kohta ja 13 artiklan 1 kohta)

4.      Valtiontuki – Kantelujen tutkiminen – Komission velvollisuudet

(EY 88 artiklan 2 kohta)

1.      Siltä osin kuin valtion toimenpidettä on pidettävä korvauksena, joka on vastike edunsaajayritysten suorittamista sellaisista palveluista, jotka johtuvat julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä, siten, että kyseiset yritykset eivät todellisuudessa saa taloudellista etua ja että kyseinen toimenpide ei näin ollen aseta kyseisiä yrityksiä edullisempaan kilpailutilanteeseen suhteessa niiden kilpailijayrityksiin, tällaiseen toimenpiteeseen ei sovelleta EY 87 artiklan 1 kohtaa.

Jotta tällaista korvausta ei tietyssä konkreettisessa tapauksessa luokiteltaisi valtiontueksi, tiettyjen edellytysten on täytyttävä. Ensinnäkin edunsaajayrityksen tehtäväksi on tosiasiassa annettava julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi. Toiseksi ne parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on etukäteen vahvistettava objektiivisesti ja läpinäkyvästi, jotta vältettäisiin sellaisen taloudellisen edun sisältyminen korvaukseen, joka olisi omiaan suosimaan edunsaajayritystä suhteessa sen kilpailijayrityksiin. Kolmanneksi korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto. Neljänneksi silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei tietyssä konkreettisessa tapauksessa valita julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävästi varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto.

(ks. 72 ja 73 kohta)

2.      Kun valtion varoja on myönnetty korvauksena yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamiseen liittyvistä lisäkustannuksista asiassa C-280/00, Altmark, 24.7.2003 annetussa tuomiossa asetettujen edellytysten täyttyessä, komissio ei voi, tekemättä tyhjäksi EY 86 artiklan 2 kohdan tehokasta vaikutusta, luokitella valtiontueksi kaikkia myönnettyjä julkisia varoja tai osaa niistä, jos näiden varojen kokonaismäärä on pienempi kuin kyseisen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamisesta aiheutuneet lisäkustannukset.

(ks. 74 kohta)

3.      Komissiolla on valtiontukia koskevan hallinnollisen menettelyn yhteydessä oikeus tehdä päätös saatavilla olevien tietojen perusteella, jos jäsenvaltio ei noudata yhteistyövelvoitettaan ja jättää toimittamatta tiedot, jotka komissio on siltä pyytänyt tutkiakseen, soveltuuko tuki yhteismarkkinoille. Ennen tällaisen päätöksen tekemistä komission on kuitenkin noudatettava tiettyjä prosessuaalisia vaatimuksia. Sen on ensinnäkin kehotettava jäsenvaltiota toimittamaan komissiolle sen asettaman määräajan kuluessa kaikki asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen sen tutkimiseksi, soveltuuko tuki yhteismarkkinoille. Ainoastaan siinä tapauksessa, että jäsenvaltio jättää komission määräyksestä huolimatta toimittamatta pyydetyt tiedot, komissiolla on oikeus lopettaa menettely ja päättää saatavilla olevien tietojen perusteella, onko tuki yhteismarkkinoille soveltuva vai soveltumaton. Nämä vaatimukset on toistettu EY 88 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen N:o 659/1999 5 artiklan 2 kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa ja 13 artiklan 1 kohdassa.

(ks. 75 kohta)

4.      Komissiolla on perustamissopimuksen perustavanlaatuisia valtiontukisääntöjä koskevaan hyvään hallintoon liittyvän intressin vuoksi velvollisuus tutkia kantelu huolellisesti ja puolueettomasti, mikä saattaa edellyttää, että se tutkii myös sellaisia seikkoja, joihin kantelija ei ole nimenomaisesti vedonnut. Lisäksi komission on selvitettävä, onko tuensaaja saanut todellista etua. Näin ollen tapauksessa, jossa valtion varoja siirretään yritykselle, joka tuottaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, komissio ei voi jättää huomiotta tukea myöntävän jäsenvaltion sille toimittamia tietoja, joissa pyrittiin osoittamaan, että julkisista varoista ei ollut saatu mitään etua, eikä se voi todeta, että kyseessä oli valtiontuki, ilman että se oli etukäteen selvittänyt, oliko tuensaaja saanut etua vastaanottamistaan julkisista varoista.

(ks. 92 kohta)